Pian kävi selväksi, että Pelastusarmeijan toiminta tultaisiin ajamaan alas. Helmy Boije ja muutamat toiset suomalaiset upseerit jäivät kuitenkin kaupunkiin huolehtimaan vielä toimivista osastoista ja lastenkodeista. Eristys muista maista oli miltei täydellinen. Lopulta upseereiden oli annettava periksi. Helmy joutui kuitenkin odottamaan matkalupaa Suomeen vielä pitkään, ja sinä aikana hän sairastui vakavasti. Lopulta matkalupa järjestyi Tanskan Punaisen Ristin avustuksella, ja Helmy pääsi matkustamaan Suomeen v. 1920. Armeija jatkoi vielä pienimuotoista työtä Pietarissa v. 1923 saakka, mutta sitten toiminta oli pakko lopettaa kokonaan. Myöhemmin vuonna 1991 Pelastusarmeija aloitti työn uudelleen Venäjällä. Tästä merkittävästä palvelutyöstä ja ”ahdingon aikana osoittamasta erityisestä kestävyydestä” Helmy Boije sai myöhemmin perustajan merkin. Perustajan merkki on korkein arvonosoitus, jonka upseeri tai sotilas voi saada. Terveyden vähitellen palattua Helmy sai määräyksen Tanskan upseerikoulun johtajaksi v. 1922. Sieltä tie vei Englantiin ja taas Tanskaan, josta hän palasi takaisin kotimaahan kenttäsihteeriksi vuonna 1930. Muutamaa vuotta myöhemmin hänestä tuli kadettikoulun johtaja. Kadettien opettajana hänet tunnettiin tarmokkaana, eikä hän päästänyt oppilaitaan helpolla. Vuonna 1939 Helmy Boije määrättiin Ruotsin naissosiaalisen työn johtajaksi. Tämä työ piti sisällään myös suomalaisten lasten siirtämisen Ruotsiin sodan jaloista. Pelastusarmeijalla oli Ruotsissa toisen maailmasodan aikana lastenkoteja myös suomalaisille lapsille ja sinne lähetettiin Suomesta upseereita pitämään heistä huolta. Ruotsin Pelastusarmeija järjesti Helmyn siellä ollessa myös juhlia Suomen hyväksi, elettiinhän silloin kriisiaikaa ja Suomessa oli pulaa kaikesta. Näihin tilaisuuksiin osallistui muun muassa kuninkaallisia ja monia muita Suomen ystäviä. Eversti Helmy Boije af Gennäs jäi eläkkeelle v. 1944 ja palasi Suomeen ja Porvooseen, jossa hänen kotinsa, Illbyn kartano, sijaitsi. Hänen monipuolinen kansainvälinen upseeripalveluksensa kesti lähes 40 vuotta. Helmy Boije oli ehtinyt olla eläkkeellä vain reilun vuoden, kun hän syyskuussa 1945 kuoli äkillisesti sienistä aiheutuneeseen myrkytykseen. Komentaja Karl Larsson, joka oli ollut Helmyn työtoveri Venäjän vuosina sekä myöhemmin Ruotsissa, puhui Helmyn muistolle hautajaisissa: ”Erityisesti yhteistyömme aikana Venäjällä opin tuntemaan everstin ja antamaan arvoa hänen suurenmoiselle työlleen raskaina aikoina. Hän oli synnynnäinen johtaja, joka ei koskaan kieltäytynyt vastuusta, olipa kysymys sitten kokousten johtamisesta, lattian pesusta, pellolla työskentelystä tai Pelastusarmeijan edustamisesta viranomaisten edessä. Kaiken hän teki samalla innolla ja huolellisuudella.” Eversti Helmy Boije oli kutsumukselleen omistautunut, rohkea nainen.
Eija Kornilow everstiluutnantti
SOTAHUUTO
19
