LEMBEHIN SALMI Indonesiassa pursuaa värikästä, trooppista elämää

from Sukeltaja 4 2019

PERSOONA Seuratoiminnassa suurella sydämellä: Hanna Eskolin

Säihkyvän keltaiset tokot viihtyvät pullon suojissa.

Erikoisten eläinten Lembeh

Kaukana Indonesiassa, Sulawesin saaren koilliskulmassa on pieni Lembehin salmi. Tummaa vulkaanista hiekkaa ja tasaista, mielenkiinnottoman näköistä pohjaa. Silti paikka on maailmankuulu, sillä se on erikoisten eläinten valtakunta. Päätimme lähteä selvittämään, keitä siellä asuu. PEKKA TUURI

Vain muutaman millin mittainen merietana (Costasiella kuroshimae) on saanut lempinimen Late Lammas.

Mikko Saareila

Flamboyant Sepia (Metasepia pfefferi).

Pekka Tuuri

Mika Saareila Mika Saareila

Coleman Shrimp (Periclimenes colemani).

Merikokkien heimoon (Callionymidae) kuuluu noin 130 lajia.

Lembehin salmi on noin 30 kilometriä pitkä salmi Sulawesin pääsaaren ja Lembehin saaren välissä. Rannat ovat suurimmaksi osaksi tummaa, vulkaanista hiekkaa, joka jatkuu veden alla rinteinä kohti salmen keskiosan syvyyksiä. Salmessa on myös hienoja koralliriuttoja, mutta ne eivät ole pääsyy tulla Lembehiin. Salmi ”löydettiin” parikymmentä vuotta sitten. Tumman hiekan päällä ja sisällä elää käsittämätön määrä pieniä ja keskisuuria eläimiä, joiden selviytymisstrategia perustuu naamioitumiseen. Tieto salmen erikoislaatuisuudesta levisi sukelluspiireissä nopeasti, ja nykyään sen rannoilla toimii noin 30 sukelluskeskusta. Lembehissä sukeltaminen on tyyliltään ns. muck-sukeltamista. Vakiintunutta suomenkielistä termiä tälle ei ole, mutta olkoon se vaikka ”sorasukeltamista” eli sukeltamista hiekka- ja sorapohjalla etsien eläimiä. Makrovalokuvaajien keskuudessa Lembeh kilpailee maailman ykköskohteen asemasta Filippiinien Anilaon ja Balin Tulambenin kanssa.

Sukellus Lembehissä on ”sorasukellusta”.

SUKELLUSKESKUS VIIMEISEN PÄÄLLE Lembehiin on varsin helppo matkustaa. Ensin lento Singaporeen ja sieltä Indonesian Manadoon. Manadosta on helppo käydä myös läheisellä Bunakenin saarella katsomassa kilpikonnia ja upeita riuttoja. Niin mekin kävimme!

Sukelluskeskukseksemme valikoitui Dive into Lembeh -niminen, erittäin laadukas keskus. Mikko ja Mika olivat käyneet siellä pari vuotta aiemmin ja kehuivat paikkaa vuolaasti. Manadon kentältä on vajaan parin tunnin automatka keskukseen, joka sijaitsee Lembehin salmen pääsaaren puoleisella rannalla. Keskuksen vetäjä, Steve Coverdale, esittelee keskeiset toiminnot: hienot huoneet ilmastointeineen, WiFi-salasanat, kamerahuoneen palvelut, uima-altaan ja ison ruokasalin, jossa tarjoillaan päivittäin kolme gourmet-tasoista ateriaa. Kaikki on uutta ja toimivaa.

Sukelluskeskuksessa on kolme venettä, erilliset huljuttelualtaat varusteille ja kameroille, runsaasti vuokralaitteita, lisähintaan nitroksitäytöt jne. Kaikki toimii täsmällisen päiväaikataulun mukaan kuin sveitsiläinen kello. Tarjolla on kolme päiväsukellusta ja lisäksi yösukellus.

Ja se uskomaton palvelu! Sukellusoppaat kantavat kaikki varusteet, myös kamerat, veneisiin, ja palatessa kuuma kaakao odottaa kylmettynyttä sukeltajaa.

HELPPOA SUKELLUSTA Sukeltaminen ei voisi olla helpompaa. Etäisyydet kohteisiin ovat vain 1–15 minuuttia. Salmen molemmin puolin

Merietana (Halgerda batangas).

Mika Saareila

Sukelluskeskuksen kotiriutta on häkellyttävän monimuotoinen ja sopii erinomaisesti yösukelluksiin.

nousevat rinteet antavat hyvän tuulensuojan. Aallot ovat pieniä, ja maininkeja ei ole, joten herkinkään sukeltaja ei tule merisairaaksi näillä vesillä. Vesi on tietenkin lämmintä, 25–27-asteista, mutta ei onneksi liian lämmintä, joten Lembehissä korallien haalistuminen ei ole ollut ongelma.

Näkyvyys vaihtelee yleensä kymmenen metrin molemmin puolin. Useimmat sukellukset ovat matalia rinnesukelluksia. Maksimisyvyys on noin 20 metriä, ja rinnettä kavutaan hitaasti ylös. Aivan matalassa on myös paljon katseltavaa, joten jokaisella sukelluksella on mahdollisuus tehdä täydellinen sukellusprofiili. Toki syviäkin kohteita löytyy niitä haluaville.

LAJIKIRJO ON VALTAVA Loistavat oppaat tekevät jokaisesta sukelluksesta suuren nautinnon. Oppaat vetävät pienryhmiä ja tuntevat rinteet kuin omat taskunsa. Suurin osa eläimistä on piilottelevia, joten tottumattomin silmin

Kuvia syntyy lähes liiankin helposti!

monia niistä on vaikea löytää. Monet ovat myös paikkauskollisia. Kääpiömerihevoset löytyvät aina samasta gorgoniasta, käärmeankerias usein samasta hiekkakolosta ja sirkkaäyriäinen samasta korallikolosta. Me kolme olemme hyvin innokkaita valokuvaajia. Hyvän kohteen löytyessä kuvaaminen vie hieman aikaa, ja kun kuvat on otettu, opas on etsinyt jo uuden kohteen. Kuvia syntyy melkein liiankin helposti! Teimme parikymmentä sukellusta, ja joka sukelluksella löytyi meille uusia, aiemmin näkemättömiä lajeja. Lisäksi muiden kuvaajien valokuvista selvisi, että todella monia lajeja jäi kokonaan näkemättä. Erikoisten eläinten lista on pitkä: merihevosia, kääpiömerihevosia (pontohi, Lembeh sea dragon ja pygmy seahorse bargibanti), kampeloita, lukemattomia merietanalajeja, sirkkaäyriäisiä, mustekaloja (coconut, mimic ja hairy), katkarapuja, piippukaloja, sammakkokaloja, skorpionikaloja, laatikkokaloja, seepioita jne. Eläinten lisäksi myös muoviroskia näkyi satunnaisesti välivedessä ja pohjalla. Aasiassa korostunut muoviroskaongelma on valitettavasti totta myös Lembehissä.

» KÄTEVÄ KOTIRIUTTA Suoraan sukelluskeskuksen edessä on monipuolinen kotiriutta. Sen leveys on noin 200 metriä ja syvyys 1–10 metriä. Korallien monimuotoisuus on häkellyttävä. Näyttää siltä, kuin jokainen koralli olisi eri lajia kuin toiset. Tällainen kotiriutta tarjoaa myös hyvän mahdollisuuden yösukelluksiin ilman, että lainkaan joutuu tinkimään sukelluskohteen laadusta.

Mikko Saareila

Mandariinikaloja parittelu-uinnilla. Näitä arkoja kaloja pystyy Lembehillä kuvaamaan varsin helposti.

Lembeh sopii hyvin biosukeltajalle ja erityisen hyvin valokuvaavalle sukeltajalle.

Mikko Saareila

Pekka Tuuri, sukellusopas Defid ja Steve Coverdale.

Mika Saareila

Sukelluskeskuksen tilat ovat uudet ja toimivat. MANDARIINIKALOJEN TEATTERI Mandariinikalat ovat värikkäitä ja arkoja kaloja. Ne piilottelevat korallien välissä ja alla, ja niitä voi yleensä nähdä vain vilaukselta. Lembehin salmessa niiden näkeminen ja valokuvaaminen on kuitenkin aika helppoa. Kalat suosivat tiettyjä sarvikorallirinteitä ollessaan valmiita parittelemaan. ”Teatteripaikat” ovat sukelluskeskusten tiedossa, ja mandariinikaloista on tullut hyvin suosittuja sukelluskohteita. Ruuhkien välttämiseksi keskukset ovat jopa jakaneet käyntioikeudet keskenään viikonpäivien mukaan.

Kalojen parittelurituaaleja voi seurata vain hämärässä. Kalat liikkuvat sarvikorallien keskellä. Koiraat pörhistelevät yrittäen houkutella naaraan paritteluuinnille. Pariskunnan muodostumisen voi joskus havaita ajoissa, ja silloin pitää olla valppaana. Koiras ja naaras nousevat ulos sarvikorallipuskasta nopeasti yläviistoon, vajaan metrin korkeuteen. Ne uivat kylki kyljessä ja jatkavat sukua. Uintinousu kestää vain muutaman sekunnin. Ne palaavat takaisin korallien sekaan ja saattavat toistaa parittelu-uinnin parin minuutin kuluttua uudestaan.

PAKKO PÄÄSTÄ TAKAISIN Lembeh sopii hyvin biosukeltajalle ja erityisen hyvin valokuvaavalle sukeltajalle. Kuvaaminen on makrokuvausta, joten edullisillakin kameroilla on mahdollista saada loistavia kuvia. Kohteita löytyy runsaasti joka sukellukselta.

Takaisin tekee mieli! Ja sitten Steve Coverdale paljastaa mieluisan uutisen: hän on juuri avaamassa samankaltaisen sukelluskeskuksen nimeltä Dive into Raja Indonesian Raja Ampatiin.

Raja Ampat on korallisukelluksen paratiisi ja maapallon vesiluonnon monimuotoisuuden keskus. Rajaa Ampatia pidetään hyvin kalliina liveaboard-kohteena, mutta nyt siellä voi sukeltaa myös maista käsin huomattavasti edullisempaan hintaan. Ei ole vaikea arvata, minne seuraava korallimatka mahtaa suuntautua.

Matkijatursas (Thaumoctopus mimicus) pystyy muuttamaan väriään ja lonkeroitaan niin, että se näyttää aivan toiselta eläimeltä ja liikkuukin samoin.