KAUDEN KOHDE Siipiratasalus Diana

Sipoonselän siipiratashylky Diana

Venäjän laivaston saaristolaivueen siipiratashinaaja Diana ajoi karille lokakuussa 1854 Sipoon Gråskärin länsipuolella ilmeisesti luotsausvirheen vuoksi. Aluksesta saatiin pelastettua miehistön lisäksi merikartat ja aluksen paperit. Dianan 164 vuotta kestävä hiljaiselo alkoi. Kuvat Jukka Repo

Kartoista ja historiasta kiinnostunut veneilijä Jussi Rekola paikansi hylyn 20 metrin syvyydessä viistokaikuluotaimella elokuussa 2018 ja lähetti tiedot Museovirastolle. Rekola itse ei sukella, joten hän kertoi löydöstään sukeltajatuttavalleen Jorma Karvoselle Urheilusukeltajat ry:stä. Lokakuussa he päättivät lähteä tutkimaan hylkyä tarkemmin ja Karvonen pyysi sukellusparikseen Jaakko Virkkalan. Karvonen laskeutui hylylle ensimmäisenä. Sukeltajat kuvasivat videon ja saivat hyvän yleiskuvan hyväkuntoisesta hylystä mahtavine siipirattaineen. Paluumatkan tunnelma oli pirskahteleva.

Teksti on tiivistelmä Jaakko Virkkalan artikkelista, jonka voi lukea kokonaisuudessaan www.sukeltaja.fi > Lehti > Artikkelit

JUSSISTA DIANA Jatko oli selkeä. Työnimellä Jussi I oleva hylky tulisi tunnistaa, tehdä 3D-malli ja kuvata muutenkin reippaasti lisää. Remmiin värvättiin Finnairin Sukeltajien Juha Varis ja trailerilla liikuteltava sukelluskäyttöön varustettu Kulkuri 21 -vene. Marraskuun alussa kolmen hengen duunariporukkaa vahvistettiin Raija Kukkaslahdella ja Jussi I mitattiin. Hylky on noin 25 m pitkä ja 5,3 m leveä (siipirattaiden kanssa leveys noin 10 m). Siipirattaat ovat halkaisijaltaan 5,2 m ja leveydeltään 2,3 m. Hylyssä olevista posliiniastioista nostettiin yksi fajanssikuppi, jonka Karvonen vei Museovirastoon, ja asiasta tiedusteltiin myös antikvariaatti Hagelstamilta. Loppujen lopuksi fajanssin tunnisti venäläinen tutkija Roman Rohorov. Luolasukeltaja ja 3D-mallinnusta hallitseva Sami Paakkarinen rekrytoitiin porukkaan ja hylyllä käytiin marraskuussa 2018 useamman kerran. Paakkarinen puolestaan tunsi venäläisen tutkijan Mikhail Ivanovin, jolta nopeasti saatiin sangen tarkka ja luotettava kuvaus onnettomuudesta. Näin Jussi I sai oikean nimensä Diana.

POIJUTUS Talvi tuli eteläänkin ja harvinaiseksi hylkylöydöksi todettu Diana sai jäädä hetkeksi hengähtämään. Merimuseon tutkijoiden kanssa todettiin, että jatkoa varten hylylle pitää saada kiinnityksen kestävä poiju. Urheilusukeltajat ry:n Jukka Särkilahti toi nosturiautolla kaksi 250 kg painoista betoniporsasta, jotka Jorma Karvonen hinasi Vartiokylän venekerhon lautalla Dianalle ja pudotti kettingillä yhteen niputettuna pohjaan. Porsailta tulee pintaan kaksiosainen köysi vedenalaisine vedonpoistajakanistereineen ja hylylle vedettiin ohjausköysi. Tämän jälkeen löytö julkistettiin.

JULKISUUS SUOJAA Ajatus on, että maksimaalinen julkisuus ja harrastajien osallistaminen hylyn tutkimukseen auttaisivat säilyttämään Dianan koskemattomana. Museovirasto laati tiedotteen löydöstä ja Sami Paakkarisen Dianalle laatimat Facebook-sivut ja hylkykortin tiedot avattiin. Tieto Dianasta julkaistiin myös hylyt.net-sivustolla. Ensimmäiset 3D-mallikuvat Dianan keulakannelta julkaisi Topi Sellman. Tiedotusvälineissä kirjoitettiin hylystä heinäkuussa 2019 runsaasti, ja kun sijainti kiinnityspojuineen oli yleisessä tiedossa, alkoi Dianalla käydä väkeä. Alkurytäkässä Dianan hennoimmat kansirakenteet kärsivät jonkin verran: muun muassa peräkannella alun perin pystyssä ollut hytin rakenne kaatui. Sipoonselän 1–2 merin näkyvyydet kesäkaudella tekevät hauraassa hylyssä sukeltamisesta haastavaa.

Dianan Facebook-sivut saivat ilahduttavan suosion, ja uutta tietoa hylyn vaiheista alkoi löytyä. Ryhmässä on yli 550 jäsentä, runsaasti kuvia ja muuta informaatiota. Alussa epäiltiin, että hylystä olisi viety esineitä. Hetki sitten tehdyssä ”Dianan duunareiden” inventaariolaskennassa kaikki tiedossa olevat esineet kuitenkin löytyivät, jotain vähän siirreltynä.

Hylyn Facebook-ryhmä: Siipiratashinaaja Diana Etukannen ankkuripeli ja sen edessä luukku.

Keulakannella on pullo ja takana paapuurin siipiratas.

Mystinen ”tötsä” ja ikkunaprisma takakannella. Takakannen alla olevaa esineistöä.

Minustako sukelluskouluttaja?

Seurojen kroonisimpiin pulmiin kuuluu pula sukelluskouluttajista. Kotisivuilla voi komeilla pitkä lista laitesukellus- ja lähikouluttajia, joista vain muutama toimii aktiivisesti järjestämällä perus- ja jatkokursseja sekä laitesukelluskokeiluja.

Tilanne on mielestäni ymmärrettävä, koska kaikki lajin piirissä toimivat kouluttajat tekevät työtään harrastuspohjalla. Kouluttajaksi kouluttautuminen vaatii jo itsessään ison siivun vapaa-ajasta, ja kurssien vetäminen vielä isomman. Erityisesti, jos vastuukouluttaja joutuu tekemään työtään ilman innokasta ja osaavaa avustajakaartia. Mikäli kurssien pitoon ei ole tarjolla tarpeeksi auttavia räpyläpareja, saattaa innokkaankin kouluttajan aktiivitaival jäädä vain muutaman vuoden pituiseksi.

Sukeltajaliitto on vastannut kouluttajien riittävyyden ja jaksamisen asettamaan haasteeseen uudistamalla koulutusjärjestelmäänsä. Uusimuotoinen laitesukelluksen syventävä jatkokurssi eli P3-kurssi on nyt selkeästi ensimmäinen askel kouluttajapolulla. P3 antaa sukeltajalle pätevyyden toimia koulutusavustajana kursseilla ja laitesukelluskokeilussa. Muutos on tervetullut, koska se poistaa tarpeen järjestää erillinen lähikouluttajakurssi ennen laitesukelluskouluttajakurssille pääsyä sekä mahdollistaa P3-sukeltajien käyttämisen apuvoimana kursseilla.

Toinen tervetullut muutos on laitesukelluskouluttajakoulutuksen tuominen seuratasolle. Aiemmin M1- ja M2-tason sukelluskouluttajia kouluttivat Liiton omat M3-kouluttajat. Jatkossa seurojen omat kouluttajat voivat kouluttautua M3-tasolle ja pitää kouluttajakursseja paikallisesti.

Tässä vaiheessa lukija saattaa miettiä, että sukelluskouluttajaksi olisi kyllä kiva ryhtyä, mutta onko minusta siihen? Mielestäni vastaus on hyvin yksinkertainen: Kyllä on, jos asenne lajia kohtaan on terve, ja jos intoa riittää!

Kouluttajaksi ryhtyminen oli sukellusurani paras päätös.

Nykyjärjestelmä, jossa kouluttajapolku alkaa P3-kurssilta ja etenee vaiheittain M1-, M2- ja M3-tasoille, on kouluttajaksi ryhtyvän kannalta hyvä, koska se ei tuo missään vaiheessa liian suurta hyppäystä osaamistasolta toiselle. Toki kouluttajalla tulee jo valmiiksi olla hyvät sukellustaidot

ja monipuolinen sukelluskokemus, mutta nämä perusvaatimukset täyttyvät jo P3- kurssin suorittamisen myötä.

Omien kokemusteni mukaan suurin este laitesukelluskouluttajaksi ryhtymiselle onkin asennepuolella. Kouluttaja on kouluttaja ”työssä ja vapaa-ajalla”, eli myös kouluttajan omat hupisukellukset pitää tehdä omien luokitusten ja turvaohjeiden mukaan. Uskottava laitesukelluskouluttaja ei voi lähteä sukeltamaan ilman paria tai reelillä jään alle ilman vaadittua luolasukelluskoulutusta.

Minulle kouluttajaksi ryhtyminen on ollut sukellusurani paras päätös. Kouluttajana työskentelyn huippuhetkiä ovat kerta toisensa jälkeen tilaisuudet nähdä oppimisen ilo oppilaissa. Sekä tosiasia, että myös kouluttaja oppii jokaisella kurssillaan uutta.

Teemu Virtanen teemu.virtanen@riusuk.net Kirjoittaja on Riihimäen Urheilusukeltajien M2-laitesukelluskouluttaja ja M3-sukelluskouluttajakokelas

www.sukeltaja.fi

SUKELTAJALIITTO RY Sukeltaja on Sukeltajaliiton jäsenlehti.

ANNA PALAUTETTA Mistä haluaisit lukea seuraavassa numerossa, tiedätkö kiinnostavia juttuaiheita?

Anna meille palautetta! toimitus@sukeltaja.fi

LEHDEN AVUSTAJAKSI? Etsimme uusia avustajia tekemään kanssamme Sukeltaja-lehteä. Ilmoittaudu kirjoittajarekisteriin ja kerro, mistä aiheista haluaisit kirjoittaa.

Lähetä sähköpostia osoitteeseen toimitus@sukeltaja.fi ja kerro kuka olet, mistä haluaisit kirjoittaa sekä yhteystietosi.

ILMOITA SUKELTAJASSA! Mainosta Sukeltajassa tai sukeltaja.fisivustolla. Mediakortti löytyy www.sukeltaja.fi > Sukeltaja-lehti.

Seuroille jäsenetuna pikkuilmoitus veloituksetta, kysy lisää!

NETTIARTIKKELIT Lisää ajankohtaisia sukeltamiseen liittyviä artikkeleja löytyy Sukeltajaliiton verkkosivuilta www.sukeltaja.fi > Lehti > Artikkelit.

SARI NUOTIO toiminnanjohtaja

040 525 6336 sari.nuotio@sukeltaja.fi

Vastuullani on Liiton toiminnan johtaminen ja kehittäminen, talousasiat, edunvalvonta sekä järjestökontaktit. Toimin hallituksen seuraja työvaliokunnan esittelijänä.

KRISTIINA KARILA viestintäkoordinaattori

0400 163 262 kristiina.karila@sukeltaja.fi

Minuun voi ottaa yhteyttä kaikessa viestintään liittyvässä. Otan vastaan juttuja, kuvia ja juttuideoita Sukeltaja-lehteen.

MIKA RAUTIAINEN koulutuspäällikkö

0400 380 981 mika.rautiainen@sukeltaja.fi

Vastaan koulutustoiminnasta ja toimin koulutuksen asiantuntijana. Osallistun sukellusnormien ja -turvallisuuden kehittämiseen sekä koulutusmateriaalien tuottamiseen.

RIKU VERKKOMÄKI jäsenpalveluvastaava

09 3481 2258 riku.verkkomaki@sukeltaja.fi

Iso osa päivästäni kuluu jäsenpalvelussa: tilaukset, laskutus, kortitukset jne. Vastuullani on myös jäsenrekisterin ylläpito ja kehittäminen sekä käyttäjien opastaminen.

HELI HALAVA nuorisopäällikkö

040 764 1157 heli.halava@sukeltaja.fi

Minuun voi olla yhteydessä nuorisotoimintaan liittyvissä asioissa. Suunnittelen ja kehitän nuoriso-toimintaa yhdessä nuorisovaliokunnan kanssa sekä toimin seurojen tukena.

ANNE KETTUNEN järjestöassistentti

09 3481 2258 anne.kettunen@sukeltaja.fi

Hoidan monipuolisesti jäsenpalvelun erilaisia tehtäviä sekä päivitän jäsenrekisteriä ja nettisivuja.

FILLARI SPORT GOLF OUTDOOR HORSE KUVA&ÄÄNI

Kuva: Pekka Tuuri

OUTDOOR

28.2.–1.3. Messukeskus Helsinki

Uutta 2020: teemana sukellus! Sukeltajaliitto on mukana GoExpossa! Messut on seuroille hyvä tilaisuus kohdata tulevia lajin harrastajia. Etsimme seuroja ja muita tahoja, jotka haluavat olla mukana tuottamassa ohjelmaa ja tarjoamassa messukävijöille mahdollisuuden tutustua lajiin. Jos kiinnostuit, ota yhteyttä: sari.nuotio@sukeltaja.fi.

goexpo.fi