KIPPARITAITOISIA tarvitaan seuroissa – vinkkejä kouluttautumiseen

Simppujen kippareista Tiia Åkerfelt ruorissa.

Merenkulkutaitoja kartuttamassa

Veneen käsittely kuuluu olennaisesti sukeltamiseen. Useilla seuroilla on isompi tukialus ja lähes kaikilla vähintään kumivene tai muu pienempi vene. Niinpä kipparointitaidoista hyötyy sukeltaja kuin sukeltaja, ja ne ovat myös tärkeä seurojen toimintaedellytys ja yksi jatkuvuuden takeista. SUSANNA KORKIATUPA Kuvat Päivi Liuska-Kankaanpää

Sukellusseura Simpulla (Salo) on kurssiohjelmistossaan oma merenkulkukoulutus, johon kuka tahansa seuran jäsen voi osallistua. Seuran tukialus, Agonus, on noin 18-metrinen teräsalus, jonka ohjaaminen ei ilman säännöllistä harjoittelua onnistuisikaan. Seuralla on käytössään myös RIB-vene.

– Ajatus merenkulkukoulutuksista lähti muutama vuosi sitten, kun huomattiin, että porukan vuosien varrella vaihtuessa

käytännön veneilytaidot enää siirtyneetkään uusille polville. Ilman karttaplotteria ei osattu ajaa edes helpoimmissa paikoissa, eikä konetilaan vilkaistukaan ennen merelle lähtöä. Rantautumiset isohkolla tukialuksellamme alkoivat olla aikamoista härdelliä. Kipparilista oli kovasti lyhentynyt, eikä veneenkäsittelytaitoisia tahtonut löytyä joka reissulle, merenkulkukurssia pitävä kouluttaja Tuomas Juhantila kertoo. Tuomas työskentelee itse rahtilaivan perämiehenä ja on koulutukseltaan merikapteeni, joten kurssien pitäminen on hänelle varsin luontevaa.

UUSIA KIPPAREITA ALKOI KYPSYÄ Kipparilistalle onkin kertynyt kurssin ansiosta paljon uusia nimiä. Tällä hetkellä veneenkäsittelytaitoisten ja kippareiden listoilla on yhteensä yli 30 nimeä, muun muassa Simpuissa pitkään toiminut Päivi Liuska-Kankaanpää. Hän kannustaa

Agonus sisälaiturissa ja Simppuleidit liikenteessä.

Simput tositoimissa. RIBveneen hallintaa opetellaan osana kipparointikurssia.

Merellä tulee olla valmiina erilaisiin pulmatilanteisiin. Parasta harjoitella etukäteen.

kaikkia sukeltajia harjoittelemaan kipparointitaitoja, jos vain kiinnostusta löytyy. – Voihan se olla, että joillekin naisille voi aluksen ohjaaminen olla isompi kysymysmerkki kuin miehille. Kaikille kuitenkin on opeteltavaa merellä, vaikka olisi ajanutkin venettä aiemmin. On tärkeää, että seurassa kannustetaan ja madalletaan kynnystä aidosti. Kipparoinnissa on ainoastaan ikärajoite eli alle 15-vuotias ei saa ohjata venettä, Päivi sanoo.

Valmiita kippareita kurssi ei osallistujistaan kuitenkaan tee, vaan seuran hallitus tekee arvion siitä, kuka kipparilistalle pääsee, kun näyttöä taidoista on riittävästi. – Näin tehdään ennen kaikkea siksi, että aluksen päällikön tulee muun osaamisensa lisäksi olla myös kykenevä johtamaan suurta joukkoa ihmisiä tiukoissakin tilanteissa, enkä itse kouluttajana välttämättä tunne kaikkia likikään riittävästi sitä arvioidakseni. Lisäksi on muualla osaamisensa hankkineita ja jo valmiiksi niin päteviä ihmisiä kippareiksi, että seuran omalla kurssilla istuminen olisi turhaa byrokratiaa. Toisaalta taas monet varsin pätevätkin osallistuvat kurssille useampana keväänä ihan vain kertaamisen ilosta. Talven aikana telakalla mahdollisesti tehtyihin muutoksiin on myös hyvä käydä talven jälkeen tutustumassa. Ne, joilla rahkeet tai oma uskallus eivät ihan vielä riitä kipparilistalle pääsyyn, päätyvät usein tälle veneenkäsittelytaitoisten listalle, Tuomas sanoo.

Simpuissa on käytäntönä, että jos reissun kippari on sukeltamassa, tulee Agonuksella olla aina vähintään aluksen käsittelytaitoinen henkilö.

– Lisäkseni seitsemän muuta naista ovat käyneet Tuomaksen kurssin, minkä ansiosta olemme järjestäneet jo kolme naisten omaa Ladies only -reissua tukialuksellamme, Päivi kertoo.

EI ”VIRALLINEN” KURSSI Simppujen merenkulkukoulutusten johtoajatuksena on, ettei edes pyritä tuottamaan laajuudeltaan minkään virallisen merenkulun kurssin sisältöä vastaavaa kokonaisuutta.

» – Ideana on tarjota jäsenistölle ytimekäs pintaraapaisu, jossa paneudutaan juuri niihin asioihin, joita Agonuksella tarvitaan merellä liikkuessa. Mukana on myös yleistä merenkulun teoriaa, mutta virallisiin kursseihin verrattuna meillä käydään esimerkiksi aikaa vievät kompassilaskut läpi hyvin pintapuolisesti. Näköhavaintoihin perustuvaan navigointiin ja tutkanavigointiin pureudutaan syvällisemmin samoin kuin aluksen tekniikkaan. Vuosi vuodelta yhä isommassa osassa on ollut myös turvallisuus ja hätätilanteiden hoito, Tuomas sanoo.

Esimerkiksi tänä vuonna kurssi koostui kahdesta pitkästä teoriaillasta ja käytännön osasta, joka toteutettiin samalla, kun Agonus siirtoajettiin Salosta kesäksi Kasnäsiin. Ensimmäinen teoriailta on merenkulun teoriaa, toinen tekniikkaa ja hätätilanteita. Lisänä on tarvittaessa pidetty myös erillinen VHF-koulutus, joka helpottaa radioaseman hoitajalta vaadittavan SRCtutkinnon läpäisyä. VHF on merenkulussa käytetty radioyhteysjärjestelmä.

Agonuksen moottoritila ja Tuomaksen koulutus käynnissä.

Merenkulkuopin virallisia kursseja

SUOMEN NAVIGAATIOLIITON koulutusjärjestelmässä on kolme astetta: • saaristomerenkulku • rannikkomerenkulku • avomerenkulku.

TEOREETTISET MERENKULKUOPIN kurssit järjestetään yleensä kansalais-, työväen- ym. vastaavan opiston puitteissa, mutta kursseja järjestetään myös muutaman suuremman navigaatio- tai veneilyseuran tiloissa. Parhaiten saat selville oman paikkakuntasi kurssitarjonnan ottamalla yhteyttä paikalliseen opistoon tai tutustumalla paikkakuntasi navigaatio- tai veneilyseuran toimintaan. Koulutusjärjestelmän on todettu täyttävän entisen Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin asettamat koulutusvaatimukset ja koulutusjärjestelmä on ulkoisesti arvioitu viraston hyväksymällä tavalla. LÄHDE: SUOMEN NAVIGAATIOLIITTO RY

– Maallikkokin tajuaa, ettei parissa illassa millään pysty oppimaan kaikkea. Ajatuksena onkin tarjota isona rysäyksenä pohja kaikelle sille, mitä kukin itse voi käytännössä syventää ja opetella lisää. Myös käytännön osalta meillä hypätään suoraan hiukan liian suuriin saappaisiin. Pienen alkulämmittelyn jälkeen siirrytään tutkanavigointiin niin, että ajetaan ohjaamon ikkunat peitettynä ja karttaplotteri suljettuna kouluttajan varmistaessa navigointia ulkoa käsin. Mahdollisuuksien mukaan harjoitellaan myös pimeänavigointia ja esimerkiksi ankkurointia mutta erityisesti rantautumisia, Tuomas kertoo. Yleensä käytetään kokonainen päivä rantautumisharjoituksiin, siten että jokainen osallistuja pääsee ajamaan veneen laituriin useilla eri tavoilla.

– Samalla tulee treenattua myös perusteita köysien käytöstä. Agonuksessa on yksi akselivetoinen potkuri ja peräsin, tolkuttomasti tuulipinta-alaa, eikä lainkaan keulapotkuria, joten rantautuminen on monille se mitä jännitetään

kaikkein eniten. Tässäkin lajissa aloitetaan täyskäännöksestä ahtaassa paikassa ja laituriin peruuttamisesta. Kun sen on kerran tehnyt menestyksellä, viikonloppureissujen ”ihan tavalliset rantautumiset” eivät tunnu enää yhtään niin pahoilta. Samalla pääsee harjoittelemaan sellaisia temppuja, joita ei välttämättä uskaltaisi lähteä edes yrittämään, ilman että vieressä istuu joku, joka saa tilanteen haltuun, jos jotain menee pieleen.

Isomman tukialuksen kipparointi vaatii harjoittelua ja taitojen säännöllistä käyttöä sekä kertausta.

PIDETTY KÄYTÄNTÖ Eri seuroissa käytänteet vaihtelevat veneily- ja kipparointitaitojen siirtämisessä paljonkin. Simpuissa kurssikäytäntö on ollut kovin pidetty. Merenkulkutaitoja harjoitellaan pienin askelin, eikä kukaan oleta, että heti pitää hypätä ruoriin ja vastata kaikesta yksin. Merenkulkua ei koskaan voi oppia täydellisesti.

– Aina ensin mennään kokeneen

kanssa, ja kun siirtyy kipparin paikalle, on kokenut silti aina mukana. Olen tykännyt valtavasti näiden taitojen opettelusta ja oppimisesta. Tuomas on erinomainen kouluttaja, jolta tämänkin asian opettaminen onnistuu hienosti. Merenkulkutaitojen harjoittelun aloittamista ei tarvinnut kauaa harkita. On jotenkin luontevampaa osallistua yhteisille reissuille, kun on aktiivinen ja osaa tehdä asioita. Kävin itse myös kansalaisopiston tarjoaman saaristolaivurikurssin, Päivi kertoo.

Simpuissa osansa merenkulkutaitojen harjoittelusta saavat myös norpat. Varsinaista koulutusta ei ole, mutta norppaleirien yhteydessä opetellaan merenkulkutaitoa.

– Alkujaan oma kiinnostukseni merenkulkuun heräsi jo lapsena norppaleirireissuilla, joilla silloinen jokavuotinen kipparimme, niin ikään merenkulun ammattilainen, päästi norpatkin Agonuksen ruoriin. Siten tuntuu hauskalta päästä nykyään itse herättämään samaa innostusta muissa, Tuomas toteaa.

Ison aluksen ajo laituriin vaatii harjoittelua.

Tutka-ajoa harjoitellaan jätesäkit ikkunoissa, jokainen kurssilainen vuorollaan.

Hylyille osataan plotterin, hylkykortiston tai perimätiedon avulla.

Aluksella oltava jatkossa päällikkö

UUSI VESILIIKENNELAKI ajanmukaistaa ja kokoaa yhteen vesiliikenteen liikennesäännöt ja liikennemerkit. Uudistuksen tavoitteena on lisätä vesiliikenteen turvallisuutta ja vastuullista veneilyä sekä mahdollistaa vesiliikenteen automaatio. Uusi vesiliikennelaki tulee voimaan 1.6.2020. Merkittävä uudistus on lakiin sisältyvä uusi huviveneen päällikköä koskeva sääntely. Jatkossa huviveneellä tai muulla vapaa-ajan vesikulkuneuvolla on oltava päällikkö, joka vastaa sen kulusta ja matkustajien turvallisuudesta. Veneen päällikkö on se, joka tosiasiallisesti ohjaa tai hallitsee venettä. Päällikkö voi siten olla muukin henkilö kuin se, joka on veneen ruorissa. www.suomiveneilee.fi-sivustolla on kattava veneilyopas Veneilyn aapinen, josta löytyvät perustiedot veneilystä vaikka koulutuksissa käytettäväksi.

Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin verkkosivuilta löytyy aimo annos veneilyyn liittyvää tietoa: www.traficom.fi/ fi/veneilijalle. Sivustolta löytyvät myös veneilyyn liittyvät säädökset.