Simppujen kippareista Tiia Åkerfelt ruorissa.
Merenkulkutaitoja kartuttamassa Veneen käsittely kuuluu olennaisesti sukeltamiseen. Useilla seuroilla on isompi tukialus ja lähes kaikilla vähintään kumivene tai muu pienempi vene. Niinpä kipparointitaidoista hyötyy sukeltaja kuin sukeltaja, ja ne ovat myös tärkeä seurojen toimintaedellytys ja yksi jatkuvuuden takeista. SUSANNA KORKIATUPA Kuvat Päivi Liuska-Kankaanpää
S
ukellusseura Simpulla (Salo) on kurssiohjelmistossaan oma merenkulkukoulutus, johon kuka tahansa seuran jäsen voi osallistua. Seuran tukialus, Agonus, on noin 18-metrinen teräsalus, jonka ohjaaminen ei ilman säännöllistä harjoittelua onnistuisikaan. Seuralla on käytössään myös RIB-vene. – Ajatus merenkulkukoulutuksista lähti muutama vuosi sitten, kun huomattiin, että porukan vuosien varrella vaihtuessa
28 4/2019 SUKELTAJA
käytännön veneilytaidot enää siirtyneetkään uusille polville. Ilman karttaplotteria ei osattu ajaa edes helpoimmissa paikoissa, eikä konetilaan vilkaistukaan ennen merelle lähtöä. Rantautumiset isohkolla tukialuksellamme alkoivat olla aikamoista härdelliä. Kipparilista oli kovasti lyhentynyt, eikä veneenkäsittelytaitoisia tahtonut löytyä joka reissulle, merenkulkukurssia pitävä kouluttaja Tuomas Juhantila kertoo. Tuomas työskentelee itse rahtilai-
van perämiehenä ja on koulutukseltaan merikapteeni, joten kurssien pitäminen on hänelle varsin luontevaa. UUSIA KIPPAREITA ALKOI KYPSYÄ
Kipparilistalle onkin kertynyt kurssin ansiosta paljon uusia nimiä. Tällä hetkellä veneenkäsittelytaitoisten ja kippareiden listoilla on yhteensä yli 30 nimeä, muun muassa Simpuissa pitkään toiminut Päivi Liuska-Kankaanpää. Hän kannustaa
