Vuoden parhaat ovat erityisen ansiokkaita henkilöitä, seuroja, ryhmiä tai projekteja sukelluksen saralla vuonna 2024. Kuka tahansa voi tehdä ehdotuksen, kenelle Vuoden paras -tunnustus kuuluisi. Valinnan tekee Sukeltajaliiton hallitus.
Palkinnot jaetaan liiton kevätkokouksessa. Ehdotuksia otetaan vastaan 31.1.2025 asti.
Ehdota Vuoden parasta täyttämällä lomake.
Sukeltajaliitto – DAN Europe -sukeltajavakuutus vuodelle 2025 tulee myyntiin joulukuun puolivälissä.
Laitesukeltajalle ja kilpaurheilijalle löytyvät omat vakuutukset.
Osta vakuutus sukeltaja.fi-verkkokaupasta.
• Hoitokulukorvaus kotimaassa 30 000 euroon asti, ulkomailla 50 000 euroon asti.
24/7 neuvontaa sukelluslääketieteellisissä ongelmissa.
• Yhteydenotto nyt myös internet-puheluna.
Sukeltajaliiton toimisto on suljettuna 24.12.–1.1.
Toivotamme kaikille oikein hyvää ja rauhallista joulua sekä onnea uudelle vuodelle 2025!
JULKAISIJA
Sukeltajaliitto ry
Valimotie 10
00380 HELSINKI
www.sukeltaja.fi
puh. (09) 3481 2258 office@sukeltaja.fi
PÄÄTOIMITTAJA
Harri Nieminen harri.nieminen@sukeltaja.fi
TOIMITUSSIHTEERI
Kristiina Karila kristiina.karila@sukeltaja.fi
TOIMITUS
Viestintätoimisto Loistava Oy Patruunantie 17 62800 Vimpeli
TUOTTAJA
Susanna Korkiatupa puh. 044 589 6234 susanna.korkiatupa@sukeltaja.fi
TOIMITUSNEUVOSTO
Harri Nieminen, Emma Barrow, Kristiina Karila, Susanna Korkiatupa, Pasi Mannerkoski, Mika Rautiainen
SIVUNVALMISTUS
Aste Helsinki, Mika Viitanen
ULKOASU
Kumppania Oy, Laura Telin
KUVAPANKKI
Depositphotos
ILMOITUSMYYNTI
Susanna Korkiatupa puh. 044 589 6234 susanna.korkiatupa@sukeltaja.fi
SUKELTAJA ILMESTYY
helmi-, huhti- kesä-, syysja marraskuussa
ISSN 2737-212X
5/2024
6 ITALIAN The Deep Joy -sisäsukelluskeskuksessa kurssisukelluksilla.
8 TYRSKYT Nuorten uppopallon EM-kisaraportti, Jokihelmisimpukka eli raakku, Syyskokousuutiset, Laitesukelluksen SM-kisat.
14 PERSOONA Jaana Lahdenniemi rakastaa Suomi-sukellusta.
20 NORPAT Kuvia ja tunnelmia norpparallista.
27 HYVÄ HOMMA! Kahden seuran M2-kurssi Vaasassa.
28 SUKELLA SUOMESSA Diversnightia järjestettiin yhteisvoimin.
30 KUVA-ALBUMI Joulun taikaa pinnan alla.
31 AJATTELEMISEN AIHETTA Sukeltaja-lehti muuttaa muotoaan.
16 KAKSI KUVAAJAA matkasi CMAS:n sukelluskuvauksen MM-kisoihin Albaniaan.
22 LENTOKIELTOAJAT – huomioi nämä erot nousutaulukoissa.
24 PULLOIHIN kertyy kosteutta. Onko aika huoltaa kompura?
Jyväskylässä oli eniten sukeltajia Divernightissa 2024.
Vuoden 2025 Vapepa-sukeltajakurssi järjestetään Tuusulassa, Tuusulan Taistelukoululla 23.–25.5.
Kurssille ovat tervetulleita sekä laite- että vapaasukeltajat.
Perjantaina opiskellaan teoriaa, lauantaina harjoitellaan vedessä ja sunnuntaina oppilaat osallistuvat yhteistoimintaharjoitukseen
Tuusulanjärven ympäristössä Vapepan muun koulutusviikonlopun yhteydessä.
Kurssin omavastuu on 50 euroa.
Kouluttajina toimivat Ari-Pekka Arponen, Eetu Alanen, Timo Lammi ja Mika Joukainen
Lisätiedot ari-pekka.arponen @sukeltaja.fi
Ilmoittaudu sukeltajan kalenterissa.
NORPPAOHJAAJAKURSSI järjestetään 14.–16.3. Tampereella. Kurssin jälkeen voit toimia seurassasi norppatoiminnan ja snorkkelisukeltajan taitoradan ohjaajana.
Kurssilla saat tietoa lasten urheilun lähtökohdista, ohjaajan roolista, harjoituskertojen suunnittelusta ja toteutuksesta sekä taidon opettamisesta ja oppimisesta. Tutuksi tulevat myös sukellustaidot ja uintitekniikat sekä pelit ja leikit vedessä.
Ennen kurssia pidetään yhteinen kick-off tapaaminen Teamsyhteydellä 12.2. Aloitustilaisuudessa kerrotaan muun muassa
etätehtävistä ja oppimisympäristöstä, jossa tehdään myös ennakkotehtävät.
Kurssin hinta 325 euroa sisältää opetuksen, oppimateriaalin ja täysihoidon urheiluopistolla.
Kurssille tulee ilmoittautua viimeistään 10.2. Tiedustelut: nuorisopäällikkö heli.halava@sukeltaja.fi
Lisätiedot ja ilmoittautuminen sukeltaja.fi kalenterissa.
Talvi saapuu ja tulevaisuustyö etenee. Syksyn 2024 mittaan olemme käyneet asian tiimoilta sukeltajien ja seurojen kanssa keskusteluja ja tehneet erilaisia pohjaselvityksiä muiden puuhien ohella. Tulevaisuuskuvaa alkaa olla aika mukavasti kasassa, mutta monin osin pitää kyllä tyytyä ihan ennusteisiinkin.
Yksi asia, joka on noussut keskusteluissa erityisesti pöydälle, on yhteisöllisyys. Toteutamme harrastuspiireissä kautta linjan sinällään hyvää toimintaa, mutta vaikuttaa siltä, että jäämme helposti pyörimään omissa pienissä ja väliin vähän isommissakin kuplissa. Tämä näkyy niin Suomikuin seuratasollakin. Painimme monessa samojen haasteiden edessä, haasteiden, joiden ratkaiseminen yksin on työlästä, mutta yhdessä mahdollista. Liekö korona-aika ajanut meitä huomaamattamme nurkkiin, tiedä häntä, mutta joka tapauksessa yhteisöllisyydessä ja läpinäkyvyydessä on selkeästi voimaa, jota tarvitsemme. Sukeltajaliitto on tässä yhteinen työkalupakkimme, jonka sisällön rakennamme ja koostamme itse.
Tarttis tehdä -asioita on helppo listailla, joten teen tähän yhden noston liittyen käytännön etenemiseen. Nosto liittyy mainittuihin
yhteisiin työkaluihin ja meille tuttuun Sukeltaja-lehteen. Lehden muoto muuttui vuonna 2023, kun siirryimme postiluukkuun kolahtavasta printistä sähköiseen versioon. Muutoksesta on kerätty palautetta, ja sen pohjalta otamme nyt seuraavan, hieman isomman askeleen.
Ensi kevään aikana Sukeltajalehdestä tulee aito verkkojulkaisu. Kiinteitä julkaisupäivämääriä ei enää ole, vaan sisällöt päivittyvät jatkuvaan tahtiin. Tätä vielä ehkä merkittävämpi muutos on avoimuus. Sukeltaja-lehti on mielenkiintoisine juttuineen ja kuvineen varsin laadukas. Sisällöt eivät kiinnosta vain meitä sukelluksen harrastajia, vaan niillä on paljon annettavaa esimerkiksi vesiympäristöstä, arkeologiasta tai vaikkapa matkustamisesta kiinnostuneille ihmisille. Jatkossa kaikki Sukeltaja-lehden sisällöt ovat julkisia, kaikille avoimia sekä helposti saatavilla.
Tämä on meille monessakin suhteessa iso mahdollisuus liittyen harrastuksemme, toimintamme ja seurojemme näkyvyyteen. Hyvää ei kannata pitää piilossa − ja toisaalta jaettu hyvä tulee tavallisesti korkojen kera takaisin.
Kehitysterveisin!
Harri Nieminen puheenjohtaja harri.nieminen @sukeltaja.fi
SAIMAAN NORPPIEN puheenjohtaja Santtu Kovasiipi aloitteli sukellusuraansa 12-vuotiaana seuran norppatoiminnassa perusvälinekurssilla.
– Harrastus kuitenkin jäi satunnaiseksi snorklailuksi useiksi vuosiksi. Aikuisiällä törmäsin sattumalta vapaasukellusta harrastavaan työkaveriini, ja sen myötä kipinä syttyi uudelleen, hän kertoo.
– Vesi on elementtinä aina kiinnostanut minua. Vedessä liikkuminen vapauttaa painovoimasta, se tuntuu jotenkin todella rauhoittavalta. Lisäksi vedenalai-
nen maailma on myös Suomessa kiinnostava ja ihmeellinen. Veden alle ei viedä arkisia murheita, ja äänimaailma on rauhoittava muutenkin. Lisäksi mukavat harrastuskaverit pitävät huolen, ettei huonoja sukellusreissuja olekaan, Kovasiipi pohtii lajin viehtäystä. Sukelluselämyksistä on hänelle jäänyt mieleen etenkin Rummun avolouhos Virossa.
– Kävimme siellä kesällä 2019. Se oli todella upea kokemus veden alle jääneine rakennuksineen ja kaivinkoneineen.
Santtu Kovasiipi on aktiivinen vapaasukeltaja, ja tulevaisuudessa siintelee ajatus lämpimistä vesistä.
– Olen käynyt nyt useamman AIDAn vapaasukelluskurssin ja haaveilen toisinaan kouluttautuvani kouluttajatasolle asti. Tämä mahdollistaisi vapaasukelluskouluttajana toimimisen vaikkapa jossakin hieman Suomea lämpimämmässä maassa.
Lue sivuilta 6–7 juttu Saimaan Norppien vierailusta Italiassa syvällä Y-40-altaalla.
Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa.
Lassi turvasukeltamassa Markuksen pohjasukellusta.
Taustalla näkyy altaan läpi kulkeva lasiputkisilta.
Sain kesällä loistoidean: iskä lähtisi kavereiden kanssa Italiaan, Y-40 The Deep Joy -sisäsukelluskeskukseen vapaasukeltamaan. Samalla suoritettaisiin osa Saimaan
Norppien AIDA3 -kurssin kurssisukelluksista. Idean myyminen perheelle oli helppoa – kerroin, että he lähtevät mukaan. Näin yhdistyi sukellus- ja perheloma!
SANTTU KOVASIIPI
Alle 1-vuotiaan lapsen kanssa matkustaminen on helppoa. Suosittelen kuitenkin varaamaan lentokoneeseen ylimääräiset vaatekerrat, sillä paha olo voi yllättää. Pienistä haasteista huolimatta lento Lappeenrannasta Italian Bergamoon sujui hyvin. Perillä Orio al Serion lentokentällä oltiin perjantaina keskiyöllä.
Viikonloppu vietettiin perheen kanssa lomaillen Garda-järvellä. Kurssikaverit Lassi, Laura ja Markus saapuisivat maanantaina, ja se olisikin ensimmäinen sukelluspäivämme.
SYVYYSTASOJA
Montegrotto Termen kunnassa sijaitsevassa Y-40:ssä on laboratoriomaiset sukellusolosuhteet: noin 34-asteinen
jodi-bromi-mineraalivesi, joka pulppuaa alueen maaperästä ja näkyvyys pinnasta pohjaan 42,15 metriin. Altaalta saa ilmaiseksi lainaan Molchanovin räpylät, joiden pantiksi riittää ajokortti. Altaassa on useita köysiä ja syvyystasoja. Toiseksi viimeinen taso on 15 metrissä, josta alkaa sylinte-
f Carbonaraillallisella. Vasemmalta: Laura Iivonen, Lassi Kuorttinen, Markus Silventoinen, Heidi Korhonen ja Santtu Kovasiipi.
rimäinen osio, jonka kolme köyttä johtavat pohjalle. Altaan läpi noin kolmessa metrissä kulkee lasinen, putkimainen silta, josta voi katsella sukeltajia. Lisäksi keskuksesta löytyy varustekauppa ja kahvio. Maanantaina pääsimme veteen. Yksi sessio kestää 85 minuuttia, ja se meni kuin hujauksessa. Ensin tutustuttiin altaan eri tasoihin, jonka jälkeen tehtiin kurssisuoritteita. Kävipä kouluttajamme Markus pari kertaa pohjallakin. Päivän päätteeksi menimme koko porukalla kylän pastaravintolaan syömään carbonaraa.
RENTOJA KURSSISUKELLUKSIA HIENOISSA OLOSUHTEISSA
Tiistaille varattiin toinen sessio. Pientä jännitystä oli päällä, koska mielessäni väijyi kurssin syvyysvaa-
timus 24 metriä. Session lopussa asetin kellooni syvyyshälytykseksi 25 metriä. Ajattelin, ettei se jäisi ainakaan puolesta metristä kiinni. Kävin selälleni rentoutumaan kellukkeiden päälle. Olin päättänyt, että väkisin ei mennä, vaan sukelletaan rennosti niin syvälle kuin hyvältä tuntuu.
Kääntyminen, paineentasaus ja taitto − matka kohti pohjaa alkoi. Jonkin ajan kuluttua avasin silmäni ja näin seinäkaakelissa merkinnän ”-25 m”. Pari potkua, käännös ja takaisin pintaan. Pintaprotokollan jälkeen loin katseen kellooni: 25,9 metriä, kurssisuoritus hyväksytty!
Minun jälkeeni Lassi tuumasi, että ei kai tässä muutakaan voi ja
e Laura istumassa viiden metrin syvyystasolla.
k Markus tulossa pohjasta pintaan.
f Peschiera del Garda, pohjoisessa siintävät vuoret.
teki saman perässä. Hän sukelsi 24,9 metriin ja sai suoritteen tehtyä. Näin syvät sukellukset olivat Lauralle ja Markukselle helppoja, mutta minulle ja Lassille nämä olivat uudet ennätyksemme. Onnittelimme toisiamme.
LOMA VIELÄ JATKUI
Sukellusten jälkeen jatkoimme perheen kanssa toisaalle, kun muu porukka lähti Venetsiaan, jonne on Y-40:ltä alle tunnin matka. Näimme toisemme taas perjantaina lentokentällä, jossa kertailimme sukellussessioiden tapahtumia. Reissu oli ollut todella hieno, ja totesimmekin, että tänne on tultava uudestaan.
Edullinen autonvuokraus Bergamossa: RentSmart24.
• Yhdistä reissuun lähijärvet Como ja Garda.
• Abano Termen kylpyläkaupungissa voi rentoutua lämpimissä ulkoilmaaltaissa. Y-40.comiin kannattaa rekisteröityä etukäteen.
MARKUS SILVENTOINEN antaa mielellään sukellusreissua suunnitteleville lisää vinkkejä. Yhteys Instagramilla: m4rkus_akseli
– KOONNUT KRISTIINA KARILA –
UPPOPALLON nuorten EM-kilpailut pelattiin Kreikan Ateenassa 8.–10.11. Mukana oli joukkueita Turkista, Saksasta, Ruotsista, Norjasta ja Suomesta. Suomen nuoret tsemppasivat upeasti isoja uppopallomaita vastaan pienistä vastoinkäymisistä huolimatta.
Nuorten naisten maajoukkueen valmentaja Markus Nevalaisen mukaan pelillisesti tulos oli odotettu vajailla joukkueilla kokeneempia uppopallomaita vastaan.
– Teimme parhaamme ja kehityimme valtavasti viikonlopun aikana. Tyttöjen joukkueella oli käytännössä vain 12 pelaajaa vastustajien 15 pelaajaa vastaan, sillä tyttöjen 13 pelaajasta yhdellä oli niin hankalia paineentasausongelmia, että hän pystyi pelaamaan vain yhden erän Norjaa vastaan. Hän kuitenkin tuki joukkuetta ja auttoi joukkueenjohtajaamme huoltohommissa jokaisessa pelissä, Nevalainen kertoo.
– Tyttöjen nousu tasapeliin kahden maalin tappioasemasta Saksaa vastaan oli todella kova juttu, ja viimeisen pelin erittäin tasainen revanssi Ruotsista osoitti, että pystyisimme paremmalla viimeistelyllä myös voittamaan pelejä. Kokemattomammat pelaajat ottivat valtavia kehitysharppauksia, ja jokainen antoi jokaisessa pelissä aivan kaikkensa, hän kiittää.
– Poikien peli Turkkia vastaan oli mieletön osoitus siitä, että myös altavastaaja voi todella haastaa ylivoimaisen ennakkosuosikin, (ja tuoreen Euroopan mestarin), kehuu Nevalainen.
Tulokset www.cmas.org/rugby/results
Pelejä voi katsoa tv.cmas.org
j Avajaistunnelmia. Kuvassa osa Suomen joukkueesta.
j Akropoliksella. Vapaaajalla ennätettiin kierrellä myös vähän nähtävyyksiä.
j Tyttöjen ja poikien joukkueet yhteiskuvassa.
TÄNÄ SYKSYNÄ olemme seuranneet mediassa Hukkajoen raakkujen kohtaloa. Metsäyhtiön koneet ajoivat Suomussalmella niiden kotijoen yli tuhoten arviolta tuhansia uhanalaisia raakkuja eli jokihelmisimpukoita. Simpukoita on pelastettu joen yläjuoksulle, mutta vasta talven jälkeen nähdään, miten pelastustyössä on onnistuttu. Asiaa tutkitaan törkeänä ympäristörikoksena.
Maailmanlaajuisestikin uhanalainen jokihelmisimpukka (Margaritifera margaritifera) on ollut rauhoitettu Suomessa jo vuodesta 1955. Sen vahvoja, lisääntymiskykyisiä kantoja elää eniten Pohjois-Suomen puhtaissa, reippaasti virtaavissa joissa, joissa elää myös lohikaloja. Lisääntyäkseen raakku nimittäin tarvitsee lohen tai taimenen apua: sim-
pukan toukat kiinnittyvät kalan kiduksiin ja elävät siellä talven yli. Keväällä pienet simpukat irrottautuvat ja kaivautuvat 2–3 vuodeksi soraan. Raakku tulee sukukypsäksi 20-vuotiaana ja voi elää yli 100-vuotiaaksi, jopa 200 vuoden ikään. Iäkkäät simpukat voivat olla yli 15 cm pitkiä.
Aikuinen raakku nököttää pystyasennossa pohjassa siivilöiden virtaavasta vedestä ravintoa ja suodattaen samalla kymmeniä litroja vettä päivittäin. Ne ovat siis joen tärkeä puhtaanapitolaitos.
Jokihelmisimpukka on avainlaji, eli sen vaikutus ekosysteemiin ja sen toimintaan on suurempi kuin lajin runsauden perusteella voisi odottaa. Avainlajin väheneminen tai häviäminen ekosysteemistä voi aiheuttaa suuria muutoksia
ekosysteemin toiminnassa ja jopa johtaa muiden lajien häviämiseen. Raakku on myös huippuindikaattori: herkän simpukan lisääntyvä kanta kertoo, että vesistö on puhdas ja ekosysteemi terve.
Sukeltaja tuskin törmää raakkuun muutoin kuin sattumalta, raakkujoet kun eivät ole sukeltamiseen niitä helpoimpia. Ole varovainen, älä tallo pohjaa tai sotke vettä.
Lähde:laji.fi
Sukeltajaliiton syyskokous pidettiin lauantaina 26.10. Seinäjoella. Kokous järjestettiin hybridikokouksena. Kokoukseen osallistui äänioikeutettu edustaja kahdeksasta seurasta.
Ennen varsinaista kokousta järjestettiin sukellusseuran tulevaisuustyöpaja, jossa keskusteltiin keinoista tukea seurojen toimintaa ja varmistaa sukellusharrastuksen tulevaisuutta.
PALKITTUJA
Ennen kokousta jaettiin Sukeltajaliiton ympäristöpalkinto. Sen sai tänä vuonna Hämeenlinnan Sukeltajat ry tunnustuksena pitkäaikaisesta ja säännöllisestä rantojenpuhdistustyöstään.
Sukeltajaliiton toimiston järjestöassistentti Anne Kettuselle jaettiin liiton hopeinen ansiomitali kiitoksena pitkäaikaisesta työsuhteesta liiton palveluksessa.
Liiton puheenjohtaja Harri Nieminen piti myös katsauksen ajankohtaisista asioista.
KOKOUKSEN VIRALLISET ASIAT
Kokous hyväksyi esityksen vuoden 2025 toimintasuunnitelmaksi ja talousarvioksi.
Kokouksessa valittiin puheenjohtaja ja jäseniä liiton hallitukseen erovuoroisten tilalle. Puheenjohtajaksi jatkokau-
delle valittiin Harri Nieminen, muita ehdokkaita ei ollut. Jäseniksi valittiin
Eetu Alanen Rovaniemeltä, Jere Ojanen Helsingistä, Marko Niinistö Salosta ja Tuomo Palevaara Vihdistä.
Hallituksessa jatkavat Hannu Ahonen Pietarsaaresta, Sari Herva Hyvinkäältä, Matti Kajala Tampereelta ja Jutta Lind Loimaalta.
Liiton tilintarkastajaksi tilikaudelle 2025 valittiin Nexia Oy, tilintarkas-
e Kuvassa vas. Marko Niinistö, Harri Nieminen, Eetu Alanen ja Jere Ojanen.
l Ympäristöpalkinnon vastaanottivat seuran puheenjohtaja Susan Wallenius, sihteeri Jere Ojanen (vas.) ja jäsen Pentti Lintula.
tusyhteisö, josta päävastuullisena HT
Markus Palmola ja varatilintarkastajaksi Nexia Oy, tilintarkastusyhteisö. Liiton toiminnantarkastajaksi tilikaudelle 2025 valittiin Jyrki Lukkarinen ja varatoiminnantarkastajaksi Markku Leinonen
Kokous hyväksyi päivityksiä liiton ympäristöohjelmaan, ja tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman päivitykset esiteltiin.
Kokousasiakirjat löytyvät materiaalipankista.
Merkkaa kevätkokous kalenteriin
SUKELTAJALIITON kevätkokous pidetään 12.4., paikka on vielä avoin. Virallinen kokouskutsu julkaistaan sukeltaja.fi uutisissa vähintään kolme viikkoa ennen kokousta.
Tervetuloa kokoukseen!
KIRJA Timo Parvelan suosittu Ellasarja sai tänä syksynä täydennystä. Uutuuskirja on tuotettu yhteistyössä
John Nurmisen Säätiön kanssa. Kirjan on kuvittanut Anni Nykänen
Tarina alkaa, kun Sampan Batmansormus luiskahtaa vessanpönttöön. Seuraa sitkeä sormuksen metsästäminen, joka vie kaverukset lopulta Itämerelle asti.
Kirja on yhdistelmä leikkisää tarinankerrontaa ja tärkeää tietoa Itämeren asukkaista ja sen suojelusta. Mainio joululahjaidea norpalle! Kirjan hassut kuvitukset uppoavat ikäryhmään todistetusti hyvin.
– Kirja on hyvä, ja mielestäni kirjassa on kivoja kuvia. Grafiikka on hieno, ja tarina on hauska. Kirjan lopussa on kiinnostavia faktoja, ja tykkäsin, kun kirjan kuvituksessa oli paljon puhekuplia, arvioi kirjan lukenut 11-vuotias Tiitu Korkiatupa
SUSANNA KORKIATUPA
SUKELTAJALIITON tiedevaliokunta järjesti 28.9. kansainvälisen kansalaistiedeteemaisen webinaarin, jonka aiheena olivat joet ja järvet. Webinaarissa käsiteltiin jokien, järvien ja sisävesireittien biologiaa, arkeologiaa ja kestävää käyttöä pääasiassa Itämerta ympäröivissä maissa. Tapahtumaan osallistui puhujat mukaan lukien yli kahdeksankymmentä henkilöä Suomesta, Iso-Britanniasta, Liettuasta, Ranskasta, Saksasta, Italiasta, Sveitsistä, Ruotsista ja Puolasta.
Webinaari oli osa European Heritage Days 2024 -tapahtumaa, jonka teema ovat reitit, verkot ja yhteydet.
Valiokuntakiittääkaikkiapuhujiajaosallistujiaheidänpanoksestaanjapalautteesta, jonkaavullavoimmekehittäätapahtumaa jatkossa.
RUPERT SIMON, tiedevaliokunnan puheenjohtaja
k Timo Parvela, Ella ja kaverit Itämeren pelastajina, Tammi 2024.
SUKELTAJALIITON jäsenyhteisöt voivat hakea avustusta sellaisiin hankkeisiin, jotka palvelevat laajempaa sukellusyhteisöä kuin omaa seuraa. Haku päättyy vuoden 2024 lopussa, ja päätös saajasta tai saajista tehdään tammikuun aikana. Avustuksen suuruus on 1000 euroa, ja se voidaan jakaa myös useamman hankkeen kesken. Avustus saadaan käyttöön osoittamalla hankkeen todelliset kulut sen valmistumisen jälkeen. Talkootyötä itsessään ei voi laskea hankkeen kuluksi,
mutta syntyneet kustannukset esimerkiksi hankituista tarvikkeista tai materiaaleista kyllä. Mikäli seura tekee myös omaa varainhankintaa hankkeen rahoittamiseksi, liitto maksaa tukea enimmillään sen verran, että hankkeen lopputulos on 0 euroa riippumatta siitä, mille summalle hankerahoitus on myönnetty. Vuonna 2024 hankeavustus myönnettiin Riihimäen Urheilusukeltajat ry:lle IsoMelkuttimen sukelluspaikan tien kunnostamiseen.
Lue lisää ja täytä hakulomake.
Webinaarin ohjelma ja esitysten tiivistelmät (englanniksi) löytyvät sukeltaja.fi materiaalipankista.
Webinaarin tallenteet tullaan julkaisemaan YouTubessa.
Laitesukellustaitojen Suomen mestaruus ratkottiin 23.11. Jyväskylän AaltoAlvariuimahallissa. Altaan pohjaan oli rakennettu rata, jonka tehtävät testasivat kilpailijoiden taitoja, kuten nosteenhallintaa ja parityöskentelyä. Kilpailun isäntäseura Jyväskylän Sukeltajat ry oli
nähnyt paljon vaivaa järjestämisessä ja tarjosi hienon kisakokemuksen kaikille mukana olleille. Lämmin kiitos seuralle isosta työstä! Kiitos myös tapahtuman tukijoille: DiveTime Oy, Sea Safety Oy, Jyväskylän kaupunki, Ursuit Oy, Jyväskylän Aalto ja Ekotuning Group Oy!
Kisojen striimauksen voi katsoa tallenteena www.youtube.com/ live/zXJBVLdA8oc
l Hauskassa Ruuvit löysällä -tehtävässä parin tuli kasata leikkiauto ohjeita noudattaen ja välivedessä leijuen. Hanna Lukkarinen ja Tuomas Kakko ratkomassa tehtävää.
j Jani Ylönen ja Sami Pasanen valmistautuvat suoritukseen. Isäntäseuran puheenjohtaja Mona Huttunen briiffaa ja näyttää ruudulta Pallo hallussa -tehtävänesimerkkisuorituksen.
j Tätä harvemmin näkee uimahallissa: Ville Arpiainen loikkaa salibandymailan kanssa veteen suorittamaan tehtävää.
i Pysyykö pallo hallussa? Tehtävässä tuli kuljettaa erilaisia palloja radan läpi maaliin. Vaikeutta lisäsi se, että palloista yksi kellui, toinen upposi ja kolmas oli neutraali, joten kieli keskellä suuta joutui sukeltamaan. Ville Arpiainen ja Tiina Boman suorittavat.
j Palkintopallilla
Laitesukelluksen
SM-taitokilpailun 2024 voittajat Tiina Boman ja Ville Arpiainen, molemmat Nousu ry:n ja Sukeltajat ry:n jäseniä. Hopealle sijoittuivat Hämeenlinnan Sukeltajien Hanna Lukkarinen ja Tuomas Kakko ja pronssille Pieksämäen Urheilusukeltajien Jani Ylönen ja Sami Pasanen. Onnittelut mitalisteille!
h Kilpailu striimattiin, joten sitä pystyi seuraamaan kuivin jaloin sekä hallin katsomossa että kotisohvalla. Elisa Lahtinen selostaa altaan tapahtumia ja Nelli Arpiainen seuraa lähetyksen kulkua.
f Alias-tehtävässä testattiin parityöskentelyä ja veden alla kommunikointia. Parin toiselle sukeltajalle näytettiin sana ja hänen tuli käsimerkein selittää sana parilleen, joka kirjoitti sanan wetnotesille tuomarin tarkastettavaksi.
Sukeltajaliitto järjestää valtakunnallisen CMAS One Star Instructor -kurssin
3.–5.10.2025 ja 24.–26.10.2025 Liikuntakeskus Pajulahdessa, Nastolassa.
Kurssin suoritettuaan oppilas voi toimia vastuukouluttajana: laitesukelluskokeilussa
• CMAS One Star Diver -kurssilla
• Sukella Suomessa ja Takaisin veteen -työpajoissa
CMAS Dry Suit Diver, CMAS Ice Diver ja CMAS Compressor Operator -kursseilla.
CMAS One Star Instructor -kurssin lähiopetuksen kesto on kaksi viikonloppua. Kurssin teoriaosuus suoritetaan Sukeltajaliiton Dyykkioppimisympäristössä ennen lähiopetusjakson alkua.
Kurssin hinta 330 euroa sisältää: CMAS One Star Instructor Dyykki-materiaalin opetuksen ja kortituksen kouluttajan Dyykki-materiaalit niihin CMAS-kursseihin, joiden vastuukouluttajana
CMAS One Star Instructor voi toimia
• majoitus ja ruokailu urheiluopistolla.
Huom! Kurssin hinta on poikkeuksellisen edullinen (normaalihinta 760 euroa), koska kurssin jälkimmäisen viikonlopun aikana suoritetaan Sukeltajaliiton ISO/ EUF-sertifiointiin liittyvää auditointia. Osana auditointia auditoitsijat tulevat haastattelemaan oppilaita. Haastattelut tehdään englannin kielellä. Kurssin opetuskieli ja Dyykki-materiaalit ovat suomeksi.
Kurssille mahtuu ilmoittautumisjärjestyksessä kuusi osallistujaa. Ilmoittautumiset viimeistään 31.8.2025 mennessä. Suosittelemme kuitenkin ilmoittautumaan mahdollisimman ajoissa. Kurssiin sisältyvä Dyykkimateriaali tulee olla hyväksytysti suoritettuna ennen ensimmäisen lähiopetusjakson alkua. Mitä aikaisemmin ilmoittaudut, sitä enemmän sinulla on aikaa verkko-opintojen suorittamiseen.
Pääsyvaatimukset, lisätiedot ja ilmoittautuminen.
Jaana Lahdenniemi, Jyväskylä
Biologi Jaana Lahdenniemi on vannoutunut Suomi-sukeltaja, jonka silmä huomaa vesiemme pienimuotoisenkin elämän. Sukellus on tuonut hänelle rohkeutta heittäytyä uuteen ja yhteisön, jossa on hyvä harrastaa.
KRISTIINA KARILA Kuva Jaana Lahdenniemen arkisto
MITEN SINUSTA TULI SUKELTAJA?
Opiskellessani vesibiologiaa
Jyväskylän yliopistossa minulle selvisi, että laitesukelluskurssin suorittamisesta saa kaksi opintopistettä. Laji kiinnosti, ja myös mahdollisuus hyödyntää sukellusosaamista joskus työelämässä houkutteli.
Kävin ensin sukelluskokeilussa ja jatkoin siitä kurssille. Aloitin kurssin lokakuussa, ja minulla oli vaikeuksia etenkin maskitaitojen kanssa, joten sovimme kouluttajan kanssa, että avoveteen mennään vasta keväällä. Se oli hyvä päätös, sillä talven ajan treenasin altaalla, keräsin itsevarmuutta ja samalla innostuin lajista ihan suunnattomasti.
Eräänä toukokuisena viikonloppuna vuonna 2018 sitten sukelsin ekaa kertaa avoveteen Jyväskylän Sukeltajien kevätleirillä Kaatialan louhoksella, näin ekan kerran ahvenet "ahvenperspektiivistä" ja huikean hienon viikonlopun päätteeksi sain kauan odotetun sukelluskorttini. Siitä se sitten lähti!
MIKÄ LAJISSA VIEHÄTTÄÄ?
Sukellus on matka toiseen maailmaan. Veden alla kaikki hidastuu, pinnanpäälliset asiat unohtuvat ja aika suorastaan pysähtyy. Painottomuuden kokemus on ainutlaatuista, ja kirkkaassa vedessä sukeltaessa tuntuu kuin lentäisin vapaana, kaukana maan pinnan yläpuolella.
Sukeltamisessa viehättää myös yhteisöllisyys. Sukellusreissu on paljon muutakin kuin sukeltamista, pinnalla tulee höpöteltyä kaikenlaista ja yhteiset ruokailut
ja saunomiset kuuluvat myös asiaan. Lajin harrastajat ovat mukavia, ja meininki on rentoa.
Sukeltaminen on opettanut minulle myös rohkeutta ja tilanteisiin heittäytymistä. Lajin parissa on tullut opittua tekemään rohkeasti uusia ja alkuun hieman hurjaltakin tuntuvia asioita. Peruskurssilla jo matka uimaaltaan matalasta päädystä syvään päätyyn tuntui valtavan rohkealta tempulta, enkä olisi uskonut, että vielä joskus sukeltaisin esimerkiksi luolissa tai hylkyjen sisällä.
MILLAISIA SUKELLUKSIA
TEET MIELUITEN?
Minusta sukeltamisessa on hienoa lajin monipuolisuus. Teen erittäin mielelläni sekä kevyitä ja helppoja, kesäisiä ahvenlampisukelluksia että melko vaativiakin luola- ja tekniikkasukelluksia. Melko tuoreena kouluttajana olen nauttinut myös oppilaiden kanssa touhuamisesta − on aina hienoa olla todistamassa, kun joku näkee, tekee tai kokee ensi kerran jotain sellaista, mistä itselle jäi vahva tunnemuisto.
Olen paatunut Suomi-sukeltaja, ja joskus olin sitä mieltä, että en aio sukeltaa ulkomailla lainkaan. Mutta ajan mittaan sitäkin on tullut muutaman reissun verran tehtyä, ja onhan sekin vaan todella hienoa ja antaa oman kulmansa harrastukseen. Suomalainen järvi on silti kotini, sinne on aina mukava palata.
KERRO JOKU MIELEEN PAINUNUT SUKELLUSKOKEMUS.
Mieleen painuneita ikimuistoisia hetkiä on niin runsaasti, mutta ehkä ensimmäisenä tuli mieleen ensimmäinen luolasukellukseni Meksikossa. Olin matkustanut pitkälti yli
vuorokauden, ja 12 tunnin lennon, parin tunnin ajomatkan, huonosti nukutun yön, aikaerorasituksen sekä loputtoman hotelli-, auto- ja varusterumban jälkeen saavuttiin ensimmäiselle kohteelle, Mayan Blue -cenotelle. Tarkoitus oli tehdä samalla Full Cave -kurssin ensimmäinen sukellus.
Oli todella väsynyt olo, ja kurssista johtuva jännitys toi oman lisänsä. Sitten kun vihdoin sain varusteet päälleni ja painoin ekan kerran pääni veden alle... Se WAUfiilis oli jotenkin ihan käsittämätön. Vesi oli niin kirkasta, että tuntui kuin ei olisi vettä ollenkaan. Kaloja uiskenteli alapuolellani kuin akvaariossa, ja sukeltaminen oli kevyttä ja helppoa ilman kuivapukuvarustusta. Väsymys ja kaikki ikävät tuntemukset katosivat ihan hetkessä, ja sukellus oli tosi mukava ja rento.
OLET KOULUTUKSELTASI BIOLOGI. MITEN TYÖSI KYTKEYTYY VESILUONTOON?
Työskentelen tällä hetkellä KVVY Tutkimus Oy:llä, ja työni on hyvin pitkälti vesistötutkimuksiin liittyvää lajinmääritys- ja lajistokartoitustyötä. Työni on siis suomeksi sanottuna selvittää, mitä kaikkea elämää järvistä löytyy. Tietyt lajit kertovat tietynlaisesta ympäristöstä, ja lajiston muutokset kertovat yleensä myös järven tilassa tapahtuneesta muutoksesta tai kuormituspaineesta. Sen takia lajistoa myös tarkkaillaan. Vaikka sukellus onkin minulle ennen kaikkea harrastus, olen muutaman kerran myös saanut kunnian sukeltaa työssäni. Tutkimussukeltajan tutkinto minulta vielä puuttuu − ehkä sekin pitäisi vielä joskus saada tehtyä.
MITÄ ASIOITA HALUAISIT NOSTAA SUKELTAJIEN TIETOISUUTEEN VESILUONTOON LIITTYEN?
Monesti Suomen järviä pidetään tylsinä sukelluskohteina. Todellisuudessa Suomen järvissä elää valtavasti monimuotoista elämää, mutta usein hyvin pikkuruista, joka ei koreile väreillä.
Etsipä seuraavalla sukelluksellasi esimerkiksi kävelevää oksanpätkää muistuttava, koppaansa raahaava vesiperhosen toukka järven pohjasta. Tai bongaile pieniä punaisia, vain muutaman millimetrin kokoisia vesipunkkeja. Tai yritä todistaa, kun sukeltajakuoriainen käy järven pinnalla täyttämässä siipiensä alla olevan ilmavarastonsa. Voit myös ihailla, miten jäännemassiaisen silmät kiiltävät sukelluslampun valossa. Ja jos sukellat syvemmälle, voit jopa saada kunnian kohdata mystisen jättikatkan, 4−5-senttisen äyriäisen, joka viihtyy vain suurten, karujen järvien hapekkaissa syvänteissä.
MITEN SUKELLUSHARRASTAJA VOI
HYÖDYNTÄÄ SUKELLUSTAITOAAN
YMPÄRISTÖN HYVÄKSI?
Sukeltajina me näemme pinnan alle, joten meillä on ainutlaatuinen perspektiivi havainnoida ympäristöämme ja siinä tapahtuvia muutoksia. Yksi
kohteita. Ilman aktiivista seuraa sukellusharrastus loppuu yleensä hyvin nopeasti.
Itsellänikin sukellusharrastus olisi hyvin todennäköisesti jäänyt vähille ilman seuratoimintaan lähtemistä.
Porukkaan oli helppo tulla, vaikka en entuudestaan tuntenut ketään, ja olen saanut paljon hyviä kavereita, joihin pidän yhteyttä myös seurasukellusten ulkopuolella.
Voin nykyään omalta osaltani olla vaikuttamassa ja kannustamassa uusia harrastajia lajin pariin. Nautin erityisesti siitä, kun uudet (ja vanhemmatkin) harrastajat tulevat innoissaan mukaan tapahtumiin vuosi toisensa jälkeen ja toiminta saa jatkuvuutta.
konkreettinen esimerkki tästä ovat vieraslajit. Toteutimme muutama vuosi sitten Tampereen Kaukajärvessä harrastusporukalla hieman leikkimielisen vesiruton kartoitusprojektin, jossa arvioitiin vieraslaji kanadanvesiruton levinneisyyttä järvessä. Toimittaessani työn tulokset Tampereen kaupungille kävi ilmi, että he eivät olleet lainkaan tietoisia järven vesirutto-ongelmasta! Opi siis havainnoimaan sukellusympäristöäsi, ota kuvia, jotta pystyt vertailemaan muutosta aiempaan, ja jos havaitset jotain epätavallista, raportoi tieto eteenpäin esimerkiksi vieraslajit.fi -portaalin kautta.
Toinen konkreettinen esimerkki on sukellusympäristön pitäminen puhtaana. On hienoa, että monet seurat järjestävät järvien tai uimarantojen siivoustalkoita, sillä nämä paikat eivät välttämättä tulisi muuten puhdistetuiksi lainkaan.
OLET AKTIIVINEN TOIMIJA SEURASSANNE. MITÄ SEURATOIMINTA SINULLE ANTAA? Seuratoiminta on elinvoimaisen harrastuksen kulmakivi. Monellakaan uudella sukeltajalla ei peruskurssin jälkeen ole automaattisesti sukellusparia, saati tietoa siitä, mistä lähialueelta löytyy hyviä sukellus-
TEILLÄ ON OLLUT HAUSKOJA UUSIA IDEOITA ALLASHARJOITUKSIIN, KERRO VÄHÄN NIISTÄ. Idea lähti siitä, että vaikeiden koronavuosien jälkeen Jyväskylän Sukeltajien allasvuorojen aktiivisuus ja käyttöaste oli hiipunut. Saimme uimahallilta huomautuksen, että jos käyttäjämäärät eivät lisäänny, niin samoja allasvuoroja ei ehkä saada enää ensi kaudelle. Kokoonnuimme sushibuffetin ääreen pohtimaan, mitä kaikkea jännää altaalla voitaisiin tehdä. Toimisiko shakki veden alla?
Entä korttipeli? Tai Twister? Voisiko halloweenin aikaan pimentää valot ja leikkiä kummitusta? Tai voisiko jopa pakohuonepelin rakentaa allasolosuhteissa? Minusta on hauskaa etenkin testata, miten pinnalta tutut asiat toimivat veden alla. Vain mielikuvitus (ja uimahallin säännöt) ovat rajana!
TERVEISESI SUKELTAJAYHTEISÖLLE?
Me sukeltajat olemme etuoikeutetussa asemassa. Pääsemme näkemään ja kokemaan maailman, joka on suurimmalle osalle ihmisistä piilossa, tuntematon tai jopa pelottava. Vaalitaan tätä maailmaa ja harrastusta, pidetään huolta ympäristöstämme ja toisistamme ja kannustetaan jälleen uusia sukeltajia löytämään oma tiensä vedenalaisten ihmeiden pariin.
CMAS:n sukelluskuvauksen maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin lokakuussa Albaniassa, ja saimme edustaa Suomea kisassa. Itse kilpailusta meillä oli aiempaa kokemusta, mutta Albaniasta ei juurikaan. Maa kehittää turismiaan, ja sukeltajalle sen vesistä löytyy sekä hylkyjä että biokohteita.
TEEMU LAKKA
Jo kesällä kartoitimme virtuaalisesti kilpailukaupunkia Vlorea ja sen sukelluspaikkoja, ja niistä löytyikin mahdollisia kuvauskohteita. Sain hahmoteltua jo kuvaussuunnitelmaakin, mutta sen sai hetken päästä heittää roskakoriin. Sotilasliitto Nato päätti pitää Vloressa harjoitukset samaan aikaan kilpailujen kanssa, joten kisapaikka vaihtui Sarandaksi vain reilu kuukausi ennen kisoja.
VÄHENTÄÄ VIRHEITÄ
Olimme varanneet harjoitteluun viikon verran aikaa ennen kilpailua, ja sinä aikana sai hyvän kuvan kilpailualueesta ja sen olosuhteista. Minulle on kisoissa tärkeää saada ennalta hyvä yleiskuva lajistosta, alueesta ja syvyyksistä. Se vähentää virheiden ja eksymisen mahdollisuutta ja auttaa valitsemaan potentiaalisia kuvauskoh-
teita. Halusin myös saada kunnon tuntuman uuteen kameraani. Lisäksi on hyvä saada kokemusta, millaisia sukelluksia kilpailussa käytettävällä 15/200 baarin pullolla on mahdollista tehdä kyseisillä kohteilla. Tosin meille selvisi nopeasti, että ongelmana ei tule olemaan ilman määrä vaan suoranousuaika, jos menee pidemmäksi aikaa syvemmälle kuvaamaan.
e Kilpailijat lähdössä harjoitussukellukselle. Saranda sijaitsee vain noin tunnin merimatkan päässä Korfun saaresta.
Tämän koimme alkupäivinä karvaasti, kun veteen mennessä virta tempaisi Juhanin päin venettä ja ote kirposi kännykkäkameran kotelosta. Onneksi kotelo vastoin kaikkia todennäköisyyksiä löytyi muutaman päivän päästä pohjalta ja saatiin takaisin.
KUVAT ILMAN
Kilpailu itsessään on hieman erilainen kuin SM- ja PM-kisat. MM-kilpailuissa tuomaristolle jätettävät kilpailukuvat tulevat suoraan kamerasta eikä jälkikäsittely pinnalla ole sallittua. Kaikki kuvaan tarvittava on tehtävä veden alla. Päivittäin otettava kuvamääräkin oli rajoitettu 300 kuvaan.
Sarjoja on seitsemän, josta maksimissaan viiteen voi jättää kuvan arvioitavaksi: laajakulma, laajakulma mallilla, kala, makro, älylaite ja teema, missä tänä vuonna oli aiheena piikkinahkaiset. Jompaankumpaan laajakulmasarjoista on sääntöjen mukaan osallistuttava.
VIRTAUS YLLÄTTI
Kahdesta kohteena olevasta hylystä syvemmällä, Tomorilla, oli oltava tarkkana, etteivät maksimisyvyys ja -pohja-aika pääse ylittymään. Samoin matalilla biokohteilla oli hyvä selvittää, missä merietanat ja kalat oleskelevat aamu- ja iltapäivän sukelluksilla.
On myös hyvä tietää, millaisia virtauksia kohteilla saattaa olla.
Kilpailussa on harjoituspäivä ja kaksi kilpailupäivää, jolloin sukelletaan kaksi kilpailusukellusta molempina päivinä. Kilpailusukellus on 90 minuutin suoranousurajoissa tehtävä sukellus ennalta arvotuilla paikoilla niin, että jokainen tiimi sukeltaa yhden kohteen kerran ja maksimisyvyydeksi on määrätty 30 metriä.
Meillä olivat etenkin kilpailun molemmat aamut hyviä, ja saimme ne kuvat, jotka oli tarkoituskin saada. Iltapäivän sukellukset osoittautuivat vaikeammiksi. Etenkin viimeinen
i Alueelta löytyi kuvattavaksi muun muassa värikkäitä merietanoita.
sukellus matalalla Probitas-hylyllä oli kuvattava haastavissa olosuhteissa, joten siellä ei pystytty enää kuvasettiä laajentamaan, saati parantamaan. Iltapäivällä kohteilla näkyi selvästi, että niillä oli aamulla käynyt paljon sukeltajia, joten oli lähes mahdotonta kuvata alkuperäisen suunnitelman mukaan. On tosin täysin ymmärrettävää, että suuri määrä valokuvaajia avustajineen pienellä alueella saa meriluonnon pois tolaltaan hetkeksi.
TASAINEN SUORITUS
Saimme jätettyä kuvat neljään sarjaan, ja olen tyytyväinen otoksiini. Kaikki kuvat sijoittuivat sarjassaan 15 parhaan joukkoon: teemasarjassa sijalle 15, kalasarjassa sijalle 12, makrosarjassa sijalle 11 ja laajakulma mallilla -sarjassa sijalle 10. Tasainen suoritus verrattuna siihen, että aiemmin olen saanut sijoituksia lähinnä makrokuvilla. Kilpailu itsessään on melkoinen kokemus kaikkine sääntöineen ja kommervenkkeineen, mutta myös hyvä yhteisöllinen tilaisuus tavata muita sukelluskuvaajia. Se pakottaa harjoittelemaan teknisesti laadukkaiden valokuvien ottamista ja myös tutustumaan omaan kamerakalustoon ja sen ominaisuuksiin. Kilpaileminen maailmanmestaruuskilpailussa on melko arvokasta kaikkine kuluineen, ja jos joku joskus haluaa lähteä kokeilemaan, suosittelen vakavasti sponsoreiden etsimistä − tosin olemme huomanneet, että se ei välttämättä ole kovin helppoa. Meillä tällä matkalla tukena olivat Kuori Oy ja Ursuit, joka oli minulla tukena jo edellisistä kisoista asti. Iso kiitos heille! »
Luikerokala merisiilin seurassa sijoittui sijalle 12 kalakuvien sarjassa.
ALBANIA on mielenkiintoinen maa, josta löytyy upeita vuoristoja, ystävällisiä ihmisiä, rantoja ja kulttuuria, mutta myös köyhyyttä ja rikollisuutta.
g Hehkuva merietana sijoittui makrosarjassa sijalle 11.
i Kilpailijoiden arvokasta kalustoa.
Sarandan rantakaupunkiin matkustaminen vaatii vähän seikkailuhenkeä, sillä ainoa mahdollisuus tällä hetkellä on joko ottaa taksi Tiranasta (neljä tuntia) tai lentää Korfulle, ja ottaa sieltä lautta Sarandaan (noin tunti). Kuulimme, että Vloreen oltaisiin tekemässä uutta lentokenttää, joka valmistuessaan helpottaa matkustamista. Kaupungissa on pieni ranta ja rantakatu ravintoloineen. Rannan hiekka on hieman karkeaa, mutta siitä huolimatta turisteja oli tasaisesti koko reissumme ajan, vaikka olimme lomakauden ulkopuolella. Ruoka oli pääsääntöisesti hyvää ja
kohtuullisen edullista − tosin rantakadun ravintolat olivat kalliimpia kuin hieman syrjemmällä.
Vaikka maa kuuluu Eurooppaan, tulee tavallisella liittymällä netin käyttäminen nopeasti kalliiksi. Internet-yhteyden sai onneksi helposti käyttöön ravintolassa. Lentokentältä saa prepaidnettiliittymiä, jotka mekin saimme käyttöömme kisaorganisaation tukemana.
Sukelsimme pääsääntöisesti pienillä kumiveneillä. Kohteet oli poijutettu, ja ainakin yhdessä kohteessa oli kova virtaus. Näkyvyys oli pääsääntöisesti 5−10 metriä, mutta teimme myös sukelluksia, joilla näkyvyys oli 2−5 metriä. Veden lämpötila oli jo laskenut lokakuun alkupuolella: lähempänä pintaa lämpötila oli 23−24 astetta ja parinkymmenen metrin syvyydessä 20−23 astetta. Syvemmällä Tomori-
ee Kisaporukka kävi tutustumassa Butrintin kansallispuiston rauniokaupunkiin.
g Teemu kuvaamassa Tomorin hylkyä.
k Saranda on Albanian suurin ja kehittynein rantalomakohde.
hylyllä kuivapukumme herättivät suorastaan kateutta muutamassa kanssakilpailijassa.
Sukelsimme ainoastaan virallisissa kilpailukohteissa, joten emme päässeet tutustumaan Sarandan muihin kohteisiin. Kilpailukohteet olivat:
• Probitas Ship Wreck, GPS: 39°52'14.14"N, 20° 0’43.45"E
• Heaven Bay, GPS: 39°50’24.17"N, 20° 0'39.66"E
• Tomori Wreck, GPS: 39°52'0.58"N, 20° 0’52.13"E
• Hidden Gen Bay, GPS: 39°49’59.31”N, 20° 0'35.15"E.
Matalalla rannassa oleva, todella iso Probitas oli aika helppo sukeltaa, mutta näkyvyys vaihteli 2−8 metrin välillä. Tomori oli syvemmällä 20−25 metrissä, ja näkyvyys oli noin viisi metriä.
Eliöstö on Välimerelle tyypillistä eli makrokohteita, kuten vapaa-
kiduskotiloita ja pieniä kaloja. Muutamat kisaajat olivat löytäneet mustekalan. Kilpailun aikana myös piikkinahkaiset eli merisiilit ja meritähdet tulivat tutuksi, koska ne olivat teemasarjan aiheena.
Meille kilpailijoille oli oma sukelluskeskus hotellilla, mutta kuulimme, että Sarandassa pitäisi olla kaksi sukelluskeskusta. Niistä toisen löysimme viimeisenä päivänä, mutta emme päässeet testaamaan sitä.
Nähtävyyksille ei valitettavasti ollut juurikaan aikaa, mutta kisaorganisaatio järjesti meille reissun Butrintin kansallispuistoon, jossa oli myös keskiaikainen kaupunki. Siellä riitti kävelemistä ja portaita, mutta palkintona ylhäältä avautui upea maisema. Paikka on vielä arkeologinen kaivaus, mutta uskon, että tulevina vuosina siitä kehittyy hieno käyntikohde.
JUHANI VÄIHKÖNEN
Pyhäinpäivänä hyvä joukko sukeltavia lapsia ja nuoria kokoontui Kouvolaan norpparalliin, joka tänä vuonna kantoi nimeä Vauhtiralli. Lähes 70 norppaa ohjaajineen seitsemästä eri seurasta vietti hauskan päivän, johon kuului erilaisia tehtäviä pareittain altaassa ja pinnan päällä. Tärkeää oli myös tavata vanhoja ja uusia kavereita oman harrastuksen parissa.
Vedessä muun muassa heitettiin pelastusrengasta, sukellettiin esteiden läpi, heitettiin koreja uppopallolla sekä tunnistettiin ja kuvattiin altaan pohjassa "kaloja". Hurjin tehtävä taisi olla avantouinti- tai pulahdus. Pinnan päällä tunnistettiin vesikasveja, käytiin läpi sukeltajan turvaohjeita ja seinäkiipeiltiin.
Porukka suoriutui upeasti tehtävistä, ja parhaat palkittiin pokaalein tai mitalein.
Rallia isännöi Sukellusseura Vesikot ry. Kiitos kaikille osallistujille ja talkoolaisille sekä tapahtuman tukijoille: Kouvolan Vesi ja Kymen Rakennesukellus.
k Uppopallorastilla pallo tuli heittää koriin viivan takaa veden alla.
i Tehtävässä hypättiin pelastushyppy veteen ja noudettiin ja kuljetettiin tajuton kaveri rantaan.
k Mittaa pohjassa oleva esine, laske sen pinta-ala ja tilavuus sekä arvioi paino.
j Ensiaputaidot laitettiin testiin elvytysrastilla. Ensiaputaitoja kannattaa seuroissa opetella ja kerrata säännöllisesti, jotta ne tositilanteessa tulevat selkärangasta.
k Avantouintirastilla uitiin poijun ympäri. Rasti herätti kauhistusta, mutta kaikki suorittivat sen. Lämmin sauna piti kylmän loitolla, ja nuorimmat intoutuivat käymään avannossa monta kertaa.
g Kiipeily oli monen mielestä ihan paras rasti. Kiipeilyseura Kiilan porukka oli varmistamassa ja neuvomassa leiriläisiä.
k Räpyläuinnissa matkat vaihtelivat 25–100 metriin ikäryhmästä riippuen.
i Pelastusrengas heitettiin 2–5 metristä, ja tehtävästä sai pisteen, jos sai renkaan parin ulottuville.
j Tässä selvitetään, miten hyvin pari tuntee sukellusmerkit.
12 1 2 10 11
Sukeltajia pohdituttaa, miksi lentokieltoajat ovat erilaisia eri nousutaulukoissa, eri tietokoneet antavat eri lentokieltoaikoja ja DANin ja UHMS:n suositukset ovat erilaisia. Miten pitkä tauko sukeltajan pitäisi pitää ennen lentämistä?
MIKA RAUTIAINEN, Sukeltajaliiton koulutuspäällikkö Kuva Mika Viitanen
Dekompression laskentamallit on laadittu olettaen, että sukeltaja oleskelee sukellusten jälkeen merenpinnan tasolla eli yhden baarin paineessa. Jos hän matkustaa lentokoneessa tai liikkuu korkealla vuoristossa, oletus ei pidä enää paikkaansa. Tämän vuoksi sukeltajan on sukelluksen jälkeen odotettava, että elimistössä oleva ylimääräinen typpi ehtii poistua. Odotusajan pituuteen vaikuttavat
muun muassa tehtyjen sukellusten määrä ja profiili, lennon pituus ja välilaskujen määrä sekä sukeltajan henkilökohtaiset riskitekijät. Eri dekompressiotaulukot, tietokonevalmistajat ja järjestöt antavat hieman erilaisia arvoja suosituksiksi odotusajan pituudesta.
Taulukoiden ja tietokoneiden antamat ohjeet perustuvat siihen, millaisen teoreettisen ja matemaattisen mallin mukaan ne on tehty. DANin
ohjeet perustuvat mm. painekammiohoidoista saatuihin tietoihin ja DANin tekemiin doppler-tutkimuksiin.
PAINEEN MUUTOS
Matkustajakoneet lentävät 10−11 kilometrin korkeudessa, ja ne on normaalisti paineistettu 2 400 metrin korkeutta vastaavaan paineeseen. Lentokoneessa matkustaessa on muitakin sukeltajantaudin riskiä
On aina turvallista odottaa pidempään.
lisääviä tekijöitä kuin paineen lasku. Esimerkiksi koneen kuiva ilma, matkustajan huono nesteytys, mahdollinen alkoholinkäyttö ennen lentoa tai lennon aikana, lennon pituus sekä ahtaassa paikassa paikallaan istumisen vaikutukset verenkiertoon lisäävät sukeltajantaudin riskiä.
Useita välilaskuja tai koneenvaihtoja sisältävät lennot, joilla paineenvaihtelu on toistuvaa, lisäävät riskiä.
EI PELKÄSTÄÄN LENTÄMINEN
”Lentokielto” tarkoittaa muutakin kuin lentämistä. Samaa sääntöä sovelletaan aina kun mennään jonnekin, missä ilmanpainetta on vähemmän kuin meren pinnan tasossa. Myös korkeiden paikkojen yli ajaminen autolla voi tulla kysymykseen.
Suomalaiselle sukeltajalle läheisin esimerkki on varmaankin kotiinpaluu Norjasta autolla tuntureiden yli.
Myös autossa istutaan pitkään ja ahtaasti paikallaan ja nesteytys saattaa olla puutteellista, joten paineen muutoksen lisäksi on muistettava huomioida muitakin riskitekijöitä.
SUKELTAJANTAUDIN RISKIÄ
LISÄÄVÄT TEKIJÄT
Sukeltaja on aina itse vastuussa siitä, että käyttää harkintaa ja huomioi omat henkilökohtaiset sukeltajantaudin riskiä lisäävät tekijänsä kaikessa sukelluksen suunnittelussa. Taulukot, tietokoneet ja erilaiset suositukset eivät pysty ottamaan kantaa henkilökohtaisiin ominaisuuksiin tai ympäristötekijöihin. Tämä on sukeltajan itsensä tehtävä.
Sukeltajantaudin riskiä lisäävät syvyys, pitkä sukellusaika, useat peräkkäiset sukellukset, nopea nousu ja kylmettyminen. Yleisin sukeltajantaudille altistava tekijä on nestevajaus. Myös ylipaino, tupakointi, runsas alkoholinkäyttö, jotkin lääkitykset, huumeet, huono kunto ja korkea ikä voivat altistaa sukeltajantaudille. Riittämättömän turvamarginaalin jättäminen sukellustietokonetta käytettäessä on myös riskitekijä.
Toistuvat syvät tai pakollisia etappipysähdyksiä vaativat sukellukset tuottavat paljon kuormitusta hitaisiin kudoksiin. Sukellustietokoneet eivät osaa huomioon tätä kuormitusta kovin hyvin, joten se jää sukeltajan itsensä arvioitavaksi.
MITEN PITKÄ TAUKO
ON SOPIVA?
Yleinen suositus sukeltamisessa on, että kannattaa nojata turvallisempaan suuntaan. Jos suositukset ovat ristiriitaisia keskenään, valitse se, joka antaa pisimmän lentokieltoajan. Jos esimerkiksi taulukko tai tietokone antaa lyhyemmän lentokieltoajan kuin mitä DAN suosittelee, lienee turvallisempaa noudattaa DANin ohjetta. Jos riskitekijöitä on kertynyt, kannattaa harkita UHMS:n suositusta. Joskus se voi tarkoittaa, että viimeisenä sukelluspäivänä pitää tehdä yksi sukellus vähemmän.
Divers Alert Network (DAN) suosittelee:
Vähintään 12 tunnin pinta-aika, jotta voidaan olla kohtuullisen varma oireettomuudesta sukeltajan noustessa enintään 2 400 metrin korkeutta vastaavaan paineeseen.
• Vähintään 18 tunnin pinta-aika, jos on tehty useita päivittäisiä suoranoususukelluksia useiden päivien ajan. Vähintään 24 tunnin pinta-aika, jos on tehty pakollista etappipysähdystä vaativa sukellus.
Undersea and Hyperbaric Medical Society (UHMS) suosittelee:
Kun sukelletaan paineilmalla, eikä sukeltajantaudin oireita esiinny, odotusaika on 24 tuntia viimeisen sukelluksen jälkeen, ennen kuin noustaan enintään 2 400 metrin korkeutta vastaavaan paineeseen. Mikäli sukellusaika viimeisen 48 tunnin ajalta on alle kaksi tuntia, voidaan noudattaa 12 tunnin pinta-aikaa ennen lentämistä.
antamat lentokieltoajat
RGBM-suoranousutaulukot
Tauko nousemisessa yli 2 400 metrin korkeutta vastaavaan paineeseen vähintään 12 tuntia yhden sukelluksen jälkeen ja 15 tuntia kahden saman päivän aikana tehdyn sukelluksen jälkeen.
Nousutaulukot 2000 (Bühlmann)
Tauko nousemisessa yli 2 400 metrin korkeutta vastaavaan paineeseen vähintään 12 tuntia yhden sukelluksen jälkeen ja 24 tuntia useamman suoranoususukelluksen jälkeen.
Nordisk Standardtabell
Tauko lentämisessä tai nousemisessa yli 500 metrin korkeutta vastaavaan paineeseen vähintään 12 tuntia yhden sukelluksen jälkeen ja 24 tuntia kylmän tai raskaan sukelluksen tai useamman suoranoususukelluksen jälkeen.
Sukellusturvallisuus ja -taidot
Hengitysilman korkea kosteus voi aiheuttaa vakavia toimintahäiriöitä paineenalentajissa sukelluksen aikana ja pitkällä aikavälillä korroosiota hengityskaasupulloissa. Kompressorin tuottaman ilman laatua onkin syytä tarkkailla.
MARCIN DOBRUCKI ja TERO LEHTONEN, Sukeltajaliiton laitesukellusvaliokunta
Virkistyssukeltajat käyttävät enimmäkseen hengityskaasuna paineilmaa. Euroopassa hengitysilman laatua määrittää standardi EN12021: Respiratory equipment - Compressed gases for breathing apparatus. Standardissa muun muassa annetaan raja-arvot paineilman sisältämän kosteuden enimmäismäärälle, joka on sukelluskäytössä 25 mg/m³. Sukellusseurojen yleisesti käyttämien kompressorien
e Jos pullon tilanne näyttää tältä niin kompressori kaipaa huoltoa
käyttöohjeissa on todennäköisesti myös viitattu standardiin. Viittauksen yhteydessä kompressorin valmistaja takaa, että oikein käytettynä ja oikeissa käyttöolosuhteissa kompressori tuottaa paineilmaa, jossa on alle 25 mg/m³ vesihöyryä.
Tätä artikkelia varten pyydettiin Sukeltajaliiton ilma-analyysipalvelun suorittajalta anonymisoituja tilastotietoja analyyseistä, jotka oli tehty vuosina 2022−2023 eri sukellusseu-
rojen kompressorien tuottamasta paineilmasta. Tilastosta selviää, että ilmanäytteiden keskimääräinen kosteus oli yli 50 mg/m³ vaihteluvälin ollessa 0−140 mg/m³. Tulokset ovat erittäin huolestuttavia, sillä korkea kosteus hengitysilmassa voi aiheuttaa vakavia toimintahäiriöitä paineenalentajissa sukelluksen aikana ja pitkällä aikavälillä korroosiota hengityskaasupulloissa (Kuva 1).
Kondensaatio eli tiivistyminen paineen alaisena
Vesi muuttuu nestemäisestä kaasumaiseen olomuotoon (ja takaisin) riippuen lämpötilasta ja paineesta. Esimerkiksi kuuma vesi haihtuu nopeammin kuin kylmä. Ilmassa olevan veden tiivistyminen näkyy, kun kuuman suihkun jälkeen vesi tiivistyy kylmän peilin pinnalle.
Kastepisteellä tarkoitetaan sitä lämpötilaa, jossa höyrystyminen ja tiivistyminen on tasapainossa. Tällöin ilman suhteellinen kosteus kyseisessä paineessa ja lämpötilassa on 100 %. Kun paine kasvaa, höyry tiivistyy nesteeksi, tai jos paine laskee, kosteus haihtuu. Kylläisen höyryn paineen laskemiseen on useita yhtälöitä. Niitä käytetään esimerkiksi ilmatieteessä, mutta niitä voidaan soveltaa laskettaessa lämpötilaa, jossa vesihöyry tiivistyy nesteeksi hengityskaasupullon sisällä.
Taulukossa 1 (seuraavalla sivulla) on esitetty vesihöyryn kastepisteiden lämpötiloja eri paineissa ja kylläisyystasoissa. Esimerkiksi ilmanlaatuanalyysien mittausten keskiarvokosteus 50 mg/m³ alkaa tiivistymään vedeksi 200 baarin paineeseen täytetyssä hengityskaasupullossa jo 6,97 °C lämpötilassa! Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että Suomen vesistöissä syvemmällä veden lämpötila on tasaisesti noin 4 °C, joten kosteuden tiivistymiselle pullon sisällä on hyvin otolliset olosuhteet.
Kompressorit ja kosteus
Kompressorit poistavat ilman sisältämää kosteutta useissa eri vaiheissa. Viimeisen kosteudenpoistovaiheen tekee suodatin, joka sisältää tavallisesti kosteutta imevää materiaalia, jonka tarkoituksena on kuivattaa kaasu lopulliseen, standardin mukaiseen arvoon. Kun materiaali on kyllästynyt kosteudesta, se ei voi sitoa enempää kosteutta. Suodattimen vaihtoväli perustuukin yleensä siihen, kuinka paljon kosteutta se voi sitoa, eikä niinkään aktiivihiilen kykyyn sitoa epäpuhtauksia. Vaihtoväli voi vaihdella huomattavasti riippuen ympäristön olosuhteista, jossa kompressoria käytetään.
Ilman lämpötila ja sen sisältämän kosteuden määrä vaikuttavat merkittävästi suodattimen vaihtoväliin. Kuvassa 2 on kuvaaja Nardi Atlantic 100 -kompressorin suodattimen vaihtovälistä eri lämpötiloissa. Suodatinpatruunan vaihtoväli voi lyhentyä jopa 11-kertaisesti, kun sitä käytetään 40 °C lämpötilassa verrattuna 10 °C käyttölämpötilaan. Lämpimämpi ilma pystyy sitomaan enemmän kosteutta kuin kuiva ilma. Muutkin kompressorien valmistajat ovat julkaisseet tietoa kompressoriensa suodattimien vaihtovälistä − tietoa on tosin joskus vaikea löytää. Ilmanlaatuanalyyseihin perustuvan tilaston perusteella on vaikea sanoa, miksi mitatut kosteustasot ovat niin korkeita. Syynä voi olla se, että kompressorien suodattimien suositeltu vaihtoväli on ylitetty tai
e Kuva 1. Mitattujen kosteusmäärien jakautuma ilmanlaatuanalyyseissä 2022−2023.
f Kuva 2. Suodattimen vaihtoväli eri käyttölämpötiloissa, esimerkkinä Nardi Atlantic 100 kompressorin suodattimen vaihtovälit.
että ympäristö, jossa kompressorit toimivat, lyhentää suodattimen vaihtoväliä ilman, että käyttäjät ovat tietoisia asiasta.
Tukes suosittelee, että ilmanlaatuanalyysi tehdään kaksi kertaa vuodessa. Se voi olla melko työlästä ja kallista sukellusseuroille, minkä vuoksi testejä tehdään harvemmin, esimerkiksi vain kompressorin huollon yhteydessä. Tämä voi myös johtaa siihen, että kosteuden aiheuttamia ongelmia ei havaita ajoissa.
Mitä ilmankosteus tarkoittaa käytännössä EN12021-standardi edellyttää, että ilman kastepiste on riittävän matala estämään kondensoitumisen ja jäätymisen. Standardi määrittelee, että paineen alaisen kastepisteen on oltava vähintään 5 °C todennäköistä laitteen
alinta käyttölämpötilaa alempi. Talvikaudella vesistön pintaosissa lämpötila on usein noin 0 °C. Taulukosta 1 nähdään, että näissä olosuhteissa, tavanomaisissa hengityskaasupulloissa käytetyissä täyttöpaineissa, jopa standardin mukaisessa paineilmassa voi esiintyä sen sisältämän kosteuden tiivistymistä vedeksi.
Veden tiivistyminen sukelluspullon sisällä voi johtaa useisiin ongelmiin, kuten säiliöiden korroosioon ja alentajan jäätymiseen kylmässä käyttöympäristössä. Koska Suomen laki määrää, että hengityskaasupullot tulee katsastaa 10 vuoden välein, on mahdollista, että pullojen sisältämä kosteus pysyy pitkään piilossa aiheuttaen samalla vakavia vaurioita ennen kuin se havaitaan.
Miten hengityskaasun sisältämän kosteuden tiivistymistä ja sen aiheuttamia ongelmia voidaan torjua
Edellä esitetyn ja vastaavien tutkimusten perusteella olisi perusteltua, että sukelluskäyttöön tarkoitetun ilman suurimmat sallitut kosteusarvot olisivat 20 mg/m³ 200 baariin asti ja 15 mg/m³ 300 baariin asti. Tämä ehkäisisi kylmissä olosuhteissa kaasun sisältämän kosteuden kondensoitumista hengityskaasupullojen sisällä.
Pullot kannattaisi tarkistaa vuosittain sisäpuolelta visuaalisesti, jolloin mahdolliset ongelmat voitaisiin havaita ajoissa. Mikäli pullossa
Vesihöyryn määrä kaasussa
EN12021 (25 mg/m3)
Ilmalaatuanalyysien keskiarvo (50 mg/m3)
Ilmalaatuanalyysien maksimiarvo (140 mg/m3)
Suositus(15mg/m3)
e Taulukko 1.
Vesihöyryn kastepisteen lämpötiloja eri paineessa ja kylläisyystasossa.
havaitaan kosteudesta johtuvia ongelmia, tulisi niistä tiedottaa myös pullon täyttöpaikan vastuuhenkilöä, jotta mahdollinen huonolaatuista paineilmaa tuottava kompressori voitaisiin tunnistaa. Ilmoittaminen on tärkeää, koska myös muut viallisella kompressorilla täytetyt pullot kärsivät todennäköisesti samasta ongelmasta. Tukesin määräysten mukaan täyttöasemalla on pidettävä kirjaa täytetyistä pulloista, ja tämän kirjanpidon avulla on helppo tunnistaa muut täytössä olleet pullot ja niiden käyttäjät.
Laadukkaan ja standardit täyttävän paineilman tuottamiseksi kompressorin huolto on suoritettava säännöllisesti valmistajan määrittelemän huolto-ohjelman mukaan asiantuntevassa huollossa. Kompressorissa on monia ilmanlaatuun vaikuttavia komponentteja, joiden moitteeton toiminta takaa laadukkaan paineilman. Kompressorin asiantuntematon huoltaminen ja sen muuttaminen ilman valmistajan hyväksyntää lisäävät aina riskiä, että
tuotettu paineilma ei ole vaatimusten mukaista.
Kompressorin käyttöympäristön tulee olla Tukesin ja valmistajan ohjeiden mukainen. Laitteen sijainti ja siitä johtuvat ympäristöolosuhteet vaikuttavat mm. imuilman kosteuteen ja lämpötilaan. Niillä on vaikutusta kompressorin suodattimien vaihtovälin pituuteen. Suodattimen vaihtovälin lyhentämistä varotoimena kannattaa harkita, jos kompressoria käytetään kosteissa olosuhteissa, kuten vesistöjen välittömässä läheisyydessä, sukellustukialuksessa, sumuisessa säässä tai sateen aikana tai heti sen jälkeen, kun imuilman kosteus on erittäin suuri. Käyttöympäristön vaikutusta voi myös yrittää hallita pitämällä täyttöpaikan lämpötila mahdollisimman alhaisena ja kontrolloimalla imuilman kosteutta. Jotkut valmistajat tarjoavat myös kompressoreihin asennettavia ilmankuivaimia, joiden avulla voi pidentää suodattimen vaihtoväliä kosteissa olosuhteissa.
Seurojen välisessä yhteistyössä on monta hyvää puolta.
Vaasalaiset Urheilusukelluskerho Delfin ry ja Bothnia Gulf Divers 82 ry ovat esimerkiksi järjestäneet yhdessä kouluttajakursseja.
SUSANNA KORKIATUPA
Tänä syksynä käynnissä olleella M2-kurssilla kouluttajakokelaat vetivät samalla P2-kurssin. Tämä oli erinomainen mahdollisuus myös kurssilaisille, sillä kurssi oli melko pieni ja kaikkiaan neljä kouluttajaa oli huolehtimassa oppilaista. Luksusta!
Suurin etu kouluttajakurssin järjestämisessä yhteistyössä on se, että kurssi ylipäätään pystytään järjestämään. Hyviä puolia on lukuisia muitakin.
– Tämä ei ole mitään massatoimintaa, eli molemmista seuroista saamme kerättyä kurssille riittävästi oppilaita. Vaatimusten mukaan kouluttajakurssilla pitää olla paikalla kaksi M3-kouluttajaa, joita ei kaikista seuroista löydy omasta takaa kahta kappaletta, toteaa M3-kouluttaja Tommi Hartman BGD:sta.
– Ja tietysti se, että yhdessä järjestäminen samalla paikkakunnalla on seuroille varsin kustannustehokasta, hän lisää.
– Yhteinen kurssi myös madaltaa kynnystä mennä toiseenkin sukellusporukkaan mukaan. Sukelluspiirit ovat kuitenkin niin pienet, että toisen seuran jäsenyys ei saa olla este sille, että voisi yhdessä sukeltaa tai tehdä, Delfiinien M3-kouluttaja Teemu Holma pohtii.
– On molempien seurojen ja itseasiassa koko lajin etu, että sukellusharrastuksessa on jatkuvuutta, harrastusmahdollisuuksia ja
-kavereita on monipuolisesti, mikä omalta osaltaan parantaa lajin pariin jäämistä, Tommi Hartman lisää. Kurssien pitäminen yhdessä helpottaa myös jatkokurssien järjestämistä. Ikävä totuus on, että moni ei jatka harrastusta P1-kurssin jälkeen, kun unelmalistalta on saanut rastia yhden asian toteutuneeksi. Onkin tärkeää, että kurssitarjontaa löytyy heille, jotka haluavat edetä. Tiivis ja hyvä yhteistyö luo hienosti joustavuutta toteuttaa myös kurssisukelluksia. Vaasalaisten kurssin toiseksi viimeisellä avovesikerralla Kaatialassa olikin mukana kolme P3-kurssilaista. Vastuukouluttajat Holma ja Hartman ottivat vastaan siis sekä P3-kurssilaisten että M2kouluttajakurssilaisten suoritukset.
Seurojen toiminta eroaa hieman toisistaan: BGD on enemmän keskittynyt vaativampaan tekniikkasukellukseen, kun taas Delfiineissä on eniten peruskurssitason laitesukellusta ja vahva nuorisotoiminta. Tapahtumissa on mukana paljon perheitä. – Kun olemme profiloituneet eri tavoin, yhteistyö toimii erittäin hyvin. Pystymme täydentämään toistemme toimintaa ja näin tarjo-
e Kurssisukellus alkamassa.
f M2-kokelaat Petri Luoma (vasemmalla) ja Petri Niemelä.
amaan yhdessä monipuolisemmin harrastusmahdollisuuksia eritasoisille sukeltajille, toteaa Tommi Hartman. – Osa sukeltajista kiinnostuu tekniikkasukelluksesta, näin on ollut tälläkin P2-kurssilla, ja onkin hienoa, että sukellusuraa pääsee jatkamaan naapuriseuran kursseilla vaivattomasti, Teemu Holma sanoo.
KOULUTTAMINEN
ANTAA PALJON
Petri Niemelä ja Petri Luoma ovat harrastaneet sukellusta nuoresta lähtien. Molemmilla on tekniikkasukellustaustaa, ja kun omassa harrastamisessa oli jo päästy pitkälle ja kokemusta kertynyt, alkoi kouluttaminen kiinnostaa. M1-kurssit miehet kävivät viisi-kuusi vuotta sitten.
– Sukellus on yksi niistä asioista, joista tiedän todella paljon, kun olen melkein koko ikäni harrastanut. On mukava jakaa tätä tietämystä muillekin ja auttaa uusia harrastajia lajin pariin, Petri Luoma sanoo. – Mahtavinta on nähdä oppilailla oppimisen riemu ja se, kun he oppivat uusia juttuja. Kouluttaminen on molemminpuolista, ja siinä oppii itsekin koko ajan uusia asioita, hän jatkaa.
– Haaveammattini on joskus ollut opettaja, mutta kun ei siitä tullut mitään, niin sukelluskouluttajana ainakin voi vähän tätä haavetta toteuttaa. On hienoa nähdä muiden kehittymistä, ja kouluttaminen antaa itsellekin paljon, Petri Niemelä sanoo nauraen.
Kouluttajina miehet myös saavat jatkuvasti kouluttaa itselleen ja molempiin seuroihin uusia sukelluskavereita.
Sukella Suomessa
Diversnightiin osallistui jälleen Suomessa hyvä määrä sukeltajia. Muutamilla paikkakunnilla lyöttäydyttiin yhteen, jotta pinnan alla olisi mahdollisimman monta sukeltajaa kerralla! Ennätys oli tietojemme mukaan Jyväskylän tapahtuman 21 sukeltajaa.
SUSANNA KORKIATUPA
JYVÄSKYLÄN SUKELTAJAT RY piti perinteisen Diversnight-tapahtuman Korpilahdella Kärkisten sillan alla. Sukeltajia oli myös toisesta Jyväskylän sukellusseurasta, Jyväskylän Delfiineistä sekä Divetime Oy:stä.
– Olemme pitäneet tapahtuman samassa paikassa vuodesta 2018 lähtien. Tieto tapahtumasta julkaistaan seuran sivuilla aina hyvissä ajoin, että saadaan kävijöitä mahdollisimman paljon paikalle. Paikka on logistisesti erinomainen, autoja mahtuu ja sillan valot valaisevat osittain pukeutumispaikkoja. Tänä vuonna saimme veteen 21 sukeltajaa ja rannalle viisi pintahenkilöä. Kuten muinakin vuosina, sukeltajia oli kaiken tasoisia: niin keväällä kortitettuja kuin pitkän linjan kokeneita sukeltajiakin. Rohkeimmat olivat märkäpuvulla 8-asteisessa vedessä, kertoo Kalle Pettersson Jyväksylän Sukeltajista. – Tänä vuonna olosuhteet vedessä olivat todella haastavat kovan virtauksen takia. Välillä piti ottaa paria kädestä kiinni, ettei pari katoa pohjasta ja muis-
ta sukeltajista nousseessa pölläkässä. Olosuhteista huolimatta kaikilla, myös Diversnight-ensikertalaisilla, tunnelmat olivat loistavat. Pinnalla keli oli suotuisa, noin viisi astetta ja sateetonta. Ensi vuoden Diversnight-tapahtumaa odotellessa, hän lisää.
Jyväskylän Delfiinien puheenjohtaja Tero Raisio osallistui itse Diversnightiin ensimmäistä kertaa.
– Tapahtumapaikalla oli hyvä ja iloinen fiilis. Itse tykkäsin, kun pääsi muiden sukeltajien kanssa juttelemaan ja tuli uusiakin tuttavuuksia. Delfiinien tapahtuma tuli tiedotettua vähän viime tingassa. Osa seuralaisista tosin kävi samaisessa paikassa jo päivällä sukeltamassa. Delfiinien pitää ensi vuonna aktivoitua aikaisemmin, jospa päästään isommalla porukalla mukaan. Kaiken kaikkiaan ilta sujui hyvin ja olisi voinut pitemmäksi aikaa jää juttelemaan, hän sanoo
Sukelluksen jälkeen oli tarjolla kuumaa mehua, piparkakkuja sekä grillimakkaraa.
Diversnight-tunnelmia Kärkisten sillan alta kovassa virtauksessa
KUOPION TAPAHTUMA pidettiin Paakkilassa, vanhassa pohjavedellä täyttyneessä asbestikaivoksessa.
Mukana oli kaikkiaan 16 sukeltajaa Kuopion Urheilusukeltajista, toisesta kuopiolaisesta seurasta Vapaa-ajan Sukeltajista ja Outokummun Urheilusukeltajista. Kaikki osallistujat sukelsivat.
VAASASSA Diversnight 2024 oli kahden seuran yhteistapahtuma. Mukana oli myös vierailevia tähtiä paikkakunnan ulkopuolisista seuroista.
– Mukana oli sukeltajia meiltä Delfiineistä sekä Botnia Gulf Diversista. Olimme ennalta sopineet, että pidetään yhteistapahtuma ja yritetään tehdä ennätys! Lisäksi meillä oli kaksi vierailevaa sukeltajaa Espoon Dyykkareista ja Murenasta. Yhteensä sukeltajia oli 17 kappaletta! Mukana oli sekä uusia että kokeneita sukeltajia, ja samalla myös pidettiin vaasalaisten P2-kurssin pimeäsukellus, kertoo Urheilusukelluskerho Delfin ry:n puheenjohtaja Petri Lehtineva
Diversnight-tapahtumia on Vaasassa järjestetty yhteistyössä jo yli kymmenen vuotta. – Muistaakseni ensimmäisen kerran Diversnightiin osallistuttiin Vaasassa 2010, molemmat seurat yhdessä jo silloin. Siitä lähtien tämä on ollut jokavuotinen perinne vaihtelevalla osallistujamäärällä. Muutama vuosi sitten alkoi myös perinne, että seuran junioreita alettiin kutsua mukaan. Nuoret sukelta janalut saivat samalla hieman tutustua sukellustoimintaan, ja kuka nyt ei pitäisi sukelluksen päälle nuotiolla grillatusta makkarasta ja täytekakusta jälkkäriksi. Onneksi meillä on Delfiineissä mesta rileipuri Jenni Suominen, joka tekee sellaiset kakut, että vievät kielen men nessään, lisää Petri Luoma – Tapahtumassa oli mukana sukeltajia aloittelijoista kokeneisiin konkareihin, ja hyvin sovittiin kaikki samaan lammikkoon. Tunnelmat olivat erittäin kivat. Valaisimme sukelluspaikkaa ledtyövaloilla, jotta näimme hyvin kulkea, emmekä kompastelleet laitteidemme
kanssa. Mukavat jäi muistot ja ensi vuonna otetaan taas uudestaan, kertoo talkoovastaava Juha Petjala Kuopion Urheilusukeltajista. Sukelluksen jälkeen istuttiin nuotiolla ja paistettiin makkaraa.
KUVA-ALBUMI Joulupukki ehtii
aattona joka kolkkaan. Tässä pukki (Jussi Honka) sukeltaa Vuoksessa Linnakosken vanhan voimalaitoksen rakenteissa. Turbiiniaukko on valaistu sekä alhaaltapäin että edestä salamilla.
KUVA: MIKA SAAREILA
Jyväskylän Sammakoiden junnujen joulutraditio on joulupukin vierailu. Jokainen saa lahjan, kun noutaa sen itse altaan pohjalla sukeltavalta pukilta (Jouni Hirvonen). Pikkujoulu on junnuille ja ohjaajille yksi vuoden kohokohdista. Kuvassa lahjan vastaanottaa Essi Saarikoski
KUVA: JUHA HAKULINEN
kaikille sukeltajille iloista joulua ja onnellista uutta vuotta 2025!
Tämä on viimeinen perinteisen aikakausilehden näköinen Sukeltaja. Sukeltaja-lehden vuonna 2023 alkanut muodonmuutos jatkuu ensi vuonna. Tämä sähköinen näköislehti jää pois, ja tilalle tulee aito verkkolehti. Verkkolehti on kuin mikä tahansa internetsivusto: aina luettavissa, aina mukana, kauniisti eri laitteille skaalautuva.
Suurin muutos lienee se, että lehti tulee olemaan avoimesti kaikkien luettavissa. Enää siis ei tarvitse muistaa salasanoja ja kirjautua. Sivustoa pääsee lukemaan kuka tahansa sukelluksesta kiinnostunut.
Tähän asti Sukeltaja-lehti on ilmestynyt vain viisi kertaa vuodessa, mutta verkkolehden myötä uutta sisältöä tulee viikoittain. Kun juttuja ei enää tarvitse taittaa, niitä voidaan julkaista sitä mukaa, kun niitä tehdään. Sivustolla kannattaa siis vierailla säännöllisesti.
Lehden omaan uutiskirjeeseen kokoamme kiinnostavia juttutärppejä, joten vinkit tuoreesta sisällöstä kolahtavat omaan sähköpostilaatikkoosi. Pidä siis sähköpostiosoitteesi ajan tasalla Sukeltajaliiton jäsenrekisterissä. Myös somekanavamme kannattaa ottaa seurantaan.
Verkkolehdestä löytyy tukku tuttuja aihepiirejä kuten matkat, hylyt, vesiluonto, seuratoiminta, Suomi-sukellus, taidot, turvallisuus, eri sukelluksen lajit jne. Tekstit varustetaan asiasanoilla, joten vaikkapa asiasanaa ”vapaasukellus” klikkaamalla löytyy helposti lisää luettavaa samasta aihepiiristä. Kuvat ja videot elävöittävät tarinoita.
Lehden tulevaisuus nojaa aktiivisiin harrastajiimme, jotka haluavat jakaa sukellustietämystään.
Verkkolehdestä toivomme seuroille hyödyllistä ja näppärää oman toiminnan markkinoinnin apuvälinettä. Lehden juttuja on helppo jakaa seuran tai vaikkapa oman paikkakunnan somekanavilla,
ja siten houkutella uusia harrastajia tutustumaan lajiin. Lehdessä esitellään seurojen toimintaa ja alueen sukellusmahdollisuuksia, ja jutun yhteyteen lisätään linkkejä, joista pääsee seuran sivulle vaikkapa tutkimaan, koska alkaa seuraava peruskurssi. Kuten ennenkin, keräämme palautetta lukijoilta sivustolle linkitettävän palautelomakkeen kautta. Palaute on arvokasta ja auttaa kehittämään lehteä edelleen.
Yksi asia pysyy samana lehden muodosta riippumatta. Lehden tarinat ja upeat kuvat ja videot tuotetaan edelleen vapaaehtoisvoimin kuten tähänkin asti, sukeltajalta sukeltajalle. Kirjoittajaa ja kuvaajaa varmasti ilahduttaa mahdollisuus jakaa tekemänsä juttu omilla somekanavillaan. Omat harrastajamme, jotka haluavat jakaa sukelluskokemuksensa ja tietämyksensä koko harrastusyhteisön iloksi ja hyödyksi, ovat se voimavara, johon lehden tulevaisuus nojaa.
Kristiina Karila, Sukeltajaliiton viestintäkoordinaattori
Mitä mieltä olet Sukeltajasta?
Mistä aiheista haluaisit lukea?
Onko sinulla juttuidea?
Anna meille palautetta täyttämällä sähköinen lomake.
Sukeltaja-lehteä tehdään vapaaehtoisvoimin, sukeltajalta sukeltajalle. Haluaisitko kirjoittaa sukelluksesta? Kuvaatko veden alla?
Ota yhteyttä, niin jutellaan lisää, toimitus@sukeltaja.fi
Sukellusseura Ahti sukelsi Kaatialassa halloweentunnelmissa, ja jaoimme videon Sukeltajaliiton Facebookissa.
lukemista
Sukeltaja-lehden kaikki ilmestyneet vuosikerrat vuodesta 1956 alkaen ovat luettavissa ilmaiseksi issuu.com-palvelussa
Ota yhteyttä
Sukeltaja-lehden asioissa sinua palvelee lehden toimitussihteeri Kristiina Karila p. 0400 163 262 kristiina.karila@sukeltaja.fi
Toimiston henkilöstön yhteystiedot www.sukeltaja.fi
Lisää sukellusaiheisia artikkeleja löytyy Sukeltajaliiton verkkosivuilta www.sukeltaja.fi
Sukeltajaliitto ry
Valimotie 10, 5 krs. 00380 HELSINKI Puhelin 09 3481 2258 office@sukeltaja.fi
Sukeltajaliiton toimisto palvelee ma–pe 8.00–16.00 ja kesä–elokuussa 8.00–15.00. Käynti toimistolla sovitaan etukäteen.