Sukeltajaliiton sääntömääräinen syyskokous järjestetään
Seinäjoella 26.10.2024
Ennen virallista kokousta järjestetään Sukellusseuran tulevaisuus-työpaja.
AIKATAULU
Klo 12.30– 13.30 Lounas
Klo 13.30–15.15 Sukellusseuran tulevaisuustyöpaja
Klo 15.15–15.30 Kahvitauko
Klo 15.30 Syyskokous
PAIKKA Hotelli Alma Ruukintie 4, 60100 Seinäjoki
Ilmoittaudu viimeistään 20.10. Tapahtumakalenterissa!
LAKEUDEN SUKELTAJAT
50 VUOTTA
Kokousta isännöi 50-vuotisjuhlaansa viettävä Lakeuden Sukeltajat ry. Seura toivottaa kaikki tervetulleeksi iltajuhlaan!
Illalliskortin hinta on 65 euroa. Ilmoittaudu iltajuhlaan viimeistään 19.10
Hotelli Almasta on varattu kiintiö huoneita kokous- ja juhlavieraille. Varaa huone tunnuksella LAKSU50V.
Lisätietoja ja iltajuhlaan ilmoittautuminen.
Tule mukaan
Vauhtiralliin!
Kouvolan Sukellusseura Vesikot järjestää yhteistyössä Sukeltajaliiton kanssa valtakunnallisen norpparallin. Tapahtuma järjestetään Kouvolan Kuusankoskella 2.11. klo 10–16. Vuoden teema on vauhti. Ilmoittaudu siis mukaan Vauhtiralliin!
Hinta: 40 €/ralliosallistuja, 20 €/huoltaja tai ohjaaja, joka ei osallistu ralliin. Hinta sisältää ohjelman ja lounaan. Tapahtumapaikalla on kioski, mistä voi ostaa pientä suolaista ja herkkuja.
8 TYRKSYT Raportteja kilpalajien kesästä, Kirjana Flinkmanin ja Polkon Sodan sumua, Kerää tiedot veden lämpötilasta, Luvanvaraista sukellusta.
14 PERSOONA Niko Nappu
20 NORPAT Kelventeen kiva junnuleiri.
27 HYVÄ HOMMA! Syvät päivät kokosi yhteen Kaatialassa.
28 SUKELLA SUOMESSA Kaukajärvi SärkiCupin areenana.
30 KUVA-ALBUMI Erikoisia otoksia pinnan alta.
31 AJATTELEMISEN AIHETTA Säännöllinen harjoittelu ylläpitää taitoja.
Miten tajuton tuodaan pintaan?
26
Päivitykset
16 SUKELLUS Ojamolle Ari Linnan pysäyttävien kuvien matkassa.
22 MITÄ LAKI sanoo toiminnan järjestämisestä muille kuin oman seuran jäsenille?
24 ERILAISET TUET ja hankeavustukset avittavat seuratoiminnan rahoittamisessa.
26 SUKELLUSTAIDOT Uusia videoita julkaistu sukeltajan pelastamisesta.
KANNEN KUVA Ari Linna
Kaukajärvi tarjosi hyvät kisaolosuhteet sukelluskalastajille.
Susanna
Ruutukaappaus videolta
Kilpailussa sukelletaan pareittain. Kilpailu koostuu kahdesta tehtäväradasta, jotka suoritetaan sukeltaen mahdollisimman nopeasti ja virheettömästi. Tehtävät testaavat erilaisia laitesukellustaitoja, kuten nosteenhallintaa, varusteiden hallintaa, näppäryyttä, ongelmanratkaisukykyä ja parityöskentelyä.
Kutsu Laitesukelluksen SM-taitokilpailuun 2024
Jyväskylän Sukeltajat ry kutsuu Laitesukelluksen SMtaitokilpailuun 23.11. Jyväskylään.
OSALLISTUMINEN
Kilpailuun voi osallistua
Sukeltajaliiton jäsenseuran jäsen tai Sukeltajaliiton henkilöjäsen, jolla on vähintään CMAS* kortti tai vastaava.
Kilpailijalla on oltava voimassa oleva Sukeltajaliiton kilpailulisenssi tai sukeltajanvakuutus.
Ennen kilpailua osallistujan on esitettävä terveysselvityslomake ja sukelluskortti.
SMkilpailussa noudatetaan
Liiton yleisiä kilpailumääräyksiä, eettisiä ohjeita ja turvaohjeita. Osallistumismaksu on 50 €/henkilö.
Lisätietoja: jaana.lahdenniemi@sukeltaja.fi
Sukelluskuvauksen PM-kilpailu 2024
Sukelluskuvauksen PMkilpailun järjestää tänä vuonna Sukeltajaliitto. Kilpailuun voivat osallistua Pohjoismaiden sukellusliittojen seurojen jäsenet sekä henkilöjäsenet.
Kilpailu sulkeutuu 1.11.2024. Toimita linkki kilpailukuviisi viimeistään määräpäivänä osoitteeseen uwphoto2024@sukeltaja.fi Saat vahvistusviestin, kun kuvasi on vastaanotettu.
HUOM! Kilpailun säännöt ja sarjat ovat uudistuneet tänä vuonna. Tutustu sääntöihin huolellisesti etukäteen.
SARJAT
Sarja A Lähikuva
Sarja B Valokuva, jossa esiintyy malli
Sarja C Normaali/laajakulma
Sarja D Makea vesi
Sarja E, teemasarja Hylky
Säännöt ja osallistumisohjeet sukeltaja.fi kalenterissa.
Ilmoittaudu tapahtumaan 23.10. mennessä sukeltaja.fi kalenterissa
Valmistautumista matkalle
Kesällä olemme ladanneet akkuja ulkoilmassa ja avovesissä. Nyt syksyn koittaessa harrastuksemme aktivoituu jälleen monella muullakin tavalla, kun palaamme – avovesikauden toki vielä jatkuessa – kesätauolla olleiden harrastusmuotojen pariin. Nämä mahdollisuudet ovat monipuolisia, ja ne kannattaa hyödyntää, sillä sukeltaminen on aidosti ympärivuotinen, arkeen virtaa antava harrastus!
Syksy on myös aikaa suunnitella tulevaa. Näin tapahtuu myös Sukeltajaliitossa, ja tänä syksynä olemme tarttuneet perinteistä hieman isompaan tehtävään. Kyseessä on käynnistetty uudistumistyö, jonka tavoitteena on kestävä ja kehittyvä, muuttuvassa maailmassa meidän sukeltajien tarpeita entistä paremmin palveleva Sukeltajaliitto.
Hyvän, meitä palvelevan ja toteuttamiskelpoisen suunnitelman tekeminen edellyttää paljon pohjaselvityksiä ja tiedon hakua. Tarvitaan kattava kuva harrastukseemme ja toimintaympäristöömme liittyvästä kehityksestä, talouden raameista sekä ennen kaikkea seurojen ja niissä sukeltavien harrastajien tarpeista.
ELISA LAHTINEN kiinnostui keväällä 2021 kurssista, joka tulisi sisältämään sukeltamista. Yhtenä pääsyvaatimuksena oli laitesukelluskelpoisuus.
– En koskaan päässyt kyseiselle kurssille, mutta se synnytti kiinnostuksen sukellusta kohtaan, ja suoritin OWD:n samana syksynä. Lajissa minua kiehtoo mahdollisuus irtautua maallisista murheista ja oppia uutta meitä ympäröivistä vesistöistä. Vedessä oleminen yleisesti rauhoittaa, ja toisaalta vedessä voi tulla jotain odottamatonta vastaan. Alussa eniten kiehtoi tuntemattomaan tutustuminen, myöhemmin jo pelkkä veteen pääseminen ja tunne vedessä
Näiden palojen myötä pystymme muodostamaan kuvan siitä, mitä on pakko olla ja mitä olisi kiva olla, tarvittavista tekijöistä ja työkalusta. Kaikkea tätä hyödyntäen voidaan piirtää tiekartta tulevaan.
Aivan noin helppoa ja suoraviivaista eteneminen ei toki ole. Moni meihin vaikuttava asia vaikkapa talouden kentässä on meille ja muillekin vastaaville tahoille tuntematon. Joudumme näin monessa asiassa katsomaan kristallipalloon, ennakoimaan ja ihan rehellisesti ennustamaankin. Käytännössä tämä näkyy niin, että syntyvissä suunnitelmissa jotkut asiat ovat ehdollisia.
Tiekartta mainittu, eli uudistuminen on matka. Uuteen ei voi vain hypätä, vaan eteneminen tapahtuu aina askeleittain. Tällä matkalla osa askeleista toimii seuraavien mahdollistajina. Vastaavasti tarvitaan usein myös vaihtoehtoisia, ennalta hahmotettuja kulkureittejä. Onnistuneen perillepääsyn takaa yhteinen jatkuva eteneminen ja positiivinen asenne!
Mukavaa ja aktiivista sukellussyksyä!
olemisesta on ollut riittävää, hän kertoo.
Lahtiselle tärkeä tekijä lajin parissa jatkamiselle oli oman seuran, Jyväskylän Sukeltajien, jäseniltä saatu tuki ja kannustaminen.
– Minulla ei ole esimerkiksi ollut autoa käytettävissä, mutta se ei ole ollut esteenä saamani avun ansiosta.
Mieluiten Elisa Lahtinen lähtee sukellukselle hyvän kaverin kanssa nauttimaan päivästä ja tutkimaan vedenalaista luontoa tai vaikkapa hylkyä. Erilaiset reissut ja uudet paikat tekevät lajista hänelle monipuolisen ja mielekkään. Erityisen hienona kokemuksena mieleen on
Harri Nieminen puheenjohtaja harri.nieminen @sukeltaja.fi
jäänyt kaunis ilta syyskuussa Suolammilla.
– Nimensä mukaisesti lampea reunustaa suolautta, jossa on aukkoja veteen. Aurinko valaisi tyyntä maisemaa, ja pinnan alla se siivilöityi kauniisti koristaen suolautoista roikkuvat juurakot ja lauttojen alle kurottuvat onkalot suorastaan erikoiseksi ja kuvaukselliseksi riutaksi. Näky oli jotain todella ihmeellistä, etenkin kun en ollut aiemmin käynyt kirkkaissa vesissä, vaan nähnyt ainoastaan sameita ja synkkiä vesiä, hän kertoo.
Lue sivuilta 20–21 Elisan juttu lasten ja nuorten kesäleiristä Kelventeen saaressa.
Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa.
Elisa
Lahtisen arkisto
Elisa Lahtinen, Jyväskylä
Studio Laura Torkkeli
Chuuk Lagoon –hylkykohde vailla vertaa
Mika Suomun matka sukeltajaksi ei ole ihan sieltä tavallisimmasta päästä.
Ensimmäisen kerran hän tutustui vedenalaiseen maailmaan jo 2010 introsukelluksella Guamilla. Sitten tuli 14 vuoden tauko.
Mika Suomu osti intron jälkeen saman tien kaikki laitteetkin, mutta kamat päätyivät laatikkoon 14 vuodeksi.
– Viisikymppisenä mietin, että jos en nyt lähde sukeltamaan, niin en sitten koskaan. Niinpä puolitoista vuotta sitten reissasin jälleen Guamilla ja suoritin matkalla Padi OWD -kurssin. Haaveilin jo silloin Chuuk Lagoonista ja sen toisen maailmansodan aikaisista hylyistä, hän kertoo.
Viime tammikuussa Suomu lensi Guamin kautta Havaijille ja saarihyppeli sieltä Majuron ja Pohnpein kautta Mikronesian liittovaltioon, Chuukin saariryhmään. Siellä sijaitsee kuuluisa hylkykohde Chuuk Lagoon, joka tunnettiin ennen Truk Lagoonina.
e Laguunin kirkkaassa vedessä hylyillä on miellyttävää sukeltaa ja niistä saa hyvän kokonaiskuvan.
AINUTLAATUINEN
HYLKYKOHDE
Toisessa maailmansodassa helmikuussa 1944 USA:n laivasto upotti laguuniin yli 60 japanilaista alusta ja yli 200 lentokonetta. Aluksissa oli upotessaan paljon lastia, kuten tykkejä ja lentokoneiden siipiä. Hylyt ovat matalassa ja myös suhteellisen ehjiä, joten kirkkaassa vedessä sukelluskokemus on vaikuttava. Hylyt ovat myös ajan saatossa peittyneet koralliin, ja ne tarjoavat kodin monenlaiselle merielämälle. Missään muualla maailmassa ei voi sukeltaa näin monella hylyllä lyhyessä ajassa ja hyvissä olosuhteissa.
SOPII KAIKILLE
Mika Suomulla oli päiväkirjaan merkittynä kuusi sukellusta ennen
matkaa. Reissuun hän suhtautui luottavaisesti, sillä osa laguunin hylyistä on aloittelijankin sukellettavissa.
− Mietin, että jos vaikuttaa siltä, etten pärjää, niin jätän homman kesken ja lomailen, hän kertoo.
Suomu oli matkassa yksin, mutta samoilta retkiltä löytyi hyvä porukka, jossa hän sukelsi koko matkan.
Kohteet olivat lähellä: pisimmillään käytiin 14 kilometrin päässä. Sukelluskeskuksen veneet olivat hyvässä kunnossa yhtä lukuun ottamatta.
− Veneen tikkaat hajosivat yhdellä sukelluksella, ja meidän piti riisua varusteet pinnalla ja kivuta veneeseen, hän kertoo.
YKSIN KOMENTOSILLALLA
Etelän kohteiden tapaan palvelu pe-
KRISTIINA KARILA Kuvat Mika Suomun arkisto
Matkalaukku
Toisen maailmansodan aikainen tykkitorni Wenon rannalla.
lasi, ja keskuksen henkilökunta hoiti varusteiden roudaamisen. Suomu sukelsi vuokravarusteilla, joiden kunnossa ei ollut moitteen sijaa. Vaikka sukellusoppaat vaikuttivat osaavilta ja turvallisuudesta huolehdittiin, olisi hän suht tuoreena sukeltajajana toivonut alkuun tarkempia briiffauksia siitä, mitä kohteella oli odotettavissa.
− Ehkä siellä ajateltiin, että porukka on niin kokenutta, ettei tarvitse, hän aprikoi.
Vain kerran hän oli tilanteessa, missä tunsi epävarmuutta toimintatavoista. Sukellus suuntautui Kensho Marun hylylle, ja hylyllä opas lykkäsi lampun Suomun käteen ja viittilöi ryhmälle, että sukelletaan hylkyyn sisään.
− Olin yllättynyt, koska ennen sukellusta ei kerrottu, että mennään hylyn sisään. Mietin hetken, mutta päätin kieltäytyä menemästä. Opas viittilöi, että mene komentosillalle odottamaan, ja niin muut painuivat hylyn sisään. Siirryin komentosillalle ja odottelin siinä yksin aika pitkään, seurasin kelloa ja painemittaria. Pysyin rauhallisena koko ajan, joten ei siinä mitään hätää ollut, hän kertoo.
VAIKUTTAVIA HYLKYJÄ
Suomu sukelsi kolmen päivän aikana viidellä hylyllä.
150-metrinen öljytankkeri
Shinkoku Maru on laguunin toiseksi suurin hylky, jossa on nähtävillä paljon yksityiskohtia ja lastia, kuten tykkejä.
Fujikawa Maru lienee laguunin tunnetuin ja sukelletuin kohde. 132 metriä pitkä matkustaja-/rahtialus on nähtävissä pinnalta. Sen lastina on muun muassa Zero-hävittäjiä.
Lempinimellä Emily tunnettu Kawanishi H8K -lentokone oli Suomun mukaan helppo sukeltaa.
− Maksimisyvyys oli noin 16 metriä, ja näkyvyys oli hyvä. Kone oli säilynyt hyvin, moottori ja siivet hyvin näkyvillä. Sukelluksen jälkeen mentiin rentoutumaan viereiselle Etten Islandille.
KEHITTYVÄ KOHDE
Päivälämpötila oli 30−32 asteen tienoilla ja merivesi 28−29-asteista. Sateita tuli joka päivä, vaikka varsinainen sadekausi alueella on huhtikuusta joulukuulle. Näkyvyydet olivat 20−30 metriä, ja olosuhteet leppoisia.
− Korallit vaikuttivat hyväkuntoisilta, ja sukelluksilla näkyi runsaasti muun muassa kilpikonnia, rauskuja ja valtavia kalaparvia, hän kertoo. Sukellus on alueen vetonaula; muille kuin sukeltajille ja vesielämästä kiinnostuneille Chuukin saarella ei ole paljoakaan tekemistä, mutta se saattaa muuttua. Vaikka saari on köyhä, on ihmisillä positiivinen asenne tulevaisuuteen.
− Juttelin Chuukin lentokentällä saarivaltion turistiviraston johtajan kanssa. Hän kertoi, että saarta kehitetään kovasti, jotta se kiinnostaisi muitakin turisteja kuin sukeltajia.
Mika Suomu suosittelee kohdetta sukeltajille, jotka ovat kiinnostuneita toisen maailmansodan hylyistä ja eksotiikasta.
− Saarihyppely Tyynellämerellä, ajan viettäminen Havaijilla ja sukeltaminen Chuukin hylyillä eksoottisissa vesissä oli kyllä valtavan mielenkiintoista ja erittäin antoisaa, hän toteaa.
Hyvät fiilikset paluumatkalla
Uman Islandin
Gosei Marulta ja Etten Islandilta.
Blue Lagoon Resort
MIKA SUOMUN käyttämän sukelluskeskuksen, Blue Lagoon Resortin, perusti 70-luvulla Kimiuko Aisek, joka löysi ja oli mukana tutkimassa useimpia laguunin hylkyjä. Nyt perheyrityksen toimintaa jatkaa hänen poikansa. Keskuksella yhden sukelluksen hinta oli 115 USD ja kahden 150 USD. Vuokravarusteet sai hintaan 30 USD / päivä. Majoitus keskuksen hotellissa maksoi 120 USD. Näiden päälle tuli vielä turistimaksu 30 USD / matka (maksettiin lentokentällä poistuttaessa) sekä sukelluslupa 50 USD, joka maksettiin sukelluskeskukselle.
www.trukbluelagoonresort.com
e Sukelluskaveri Jeffin kanssa ihmettelemässä Kenzo Marun vieressä olevia esineitä.
– KOONNUT KRISTIINA KARILA –
Urheilijoilla vilkas kesä
Räpyläuinti
RÄPYLÄUINNISSA käytiin MM-kilpailut 10.−17.7. Belgradissa, Serbiassa. Suomea kilpailuissa edustivat Nina Sundberg ja Juho Herva. Joukkueenjohtajana ja valmentaja toimi Sari Herva
Juho Herva teki kisoissa kaksi Suomen ennätystä, ja pääsi finaaliin kaikissa uimissaan lajissa. 100 metrin BF-uinnissa hän sijoittui 5. sijalle ajalla 42.22. 200 metrin BF-uinnissa Herva sijoittui 6. sijalle Suomen ennätysajalla 1.36,31. Näin Juho Herva rikkoi 12 vuotta vanhan Suomen ennätyksen. 50 metrin BF-matkalla hän sijoittui sijalle 5. ajalla 19.03.
Nina Sundberg osallistui kilpailuissa räpyläuinnin laitesukelluslajien uusimpaan lajiin, 200 metrin IM, ja kellotti ajan 1:51.52. Sukellus on uusi naisten Suomen ennätys. Muilla matkoilla hän suoriutui omalla tasollaan lähellä omia henkilökohtaisia ennätyksiään.
Vapaasukellus
AIDAN allaslajien MM-kilpailut kilpailtiin Liettuan Kaunaksessa 24.–28.6. Suomesta osallistui kilpailuihin yhdeksän urheilijan joukkue erinomaisin tuloksin. Suomen joukkueen kohokohta oli Iiris Ala-Ollan staattisen hengenpidätyksen MM-hopea uudella Suomen ja Pohjoismaiden ennätyksellä 7 min 36 s. Muitakin Suomen ennätyksiä nähtiin, kun Janita Kulkula laittoi DYNB-ennätyksen uusiin lukemiin 173 metriä, sekä
Lajin nuorten EM-kilpailut Liettuan Klaipedassa uitiin 27.6.–30.6. Kilpailuihin osallistui uimareita 16 eri maasta. Suomea kisoissa edustivat Race Club Sveitsin Emma Kaivola (2009) ja Kouvolan uimareiden Ilona Ivanova (2007). Emma Kaivola osallistui kansainväli-
siin kilpailuihin ensimmäistä kertaa. 400 metrin BF-uinnillaan Kaivola sijoittui 4. sijalle ajalla 3:57,31. Muissa lajeissa hän ei yltänyt 10 parhaan joukkoon. Kouvolan Uimareiden Ilona Ivanova kilpaili kisoissa neljässä lajissa. Hän ei yltänyt 10 parhaan joukkoon.
i Nina Sundberg ja Juho Herva tekivät molemmat Suomen ennätyksen Serbian MMkilpailuissa.
DYN-ennätyksen uudelle sataluvulle tuloksella 200 metriä.
Miesten puolella Olavi Paananen paransi DYNB-ennätystä lukemiin 213 metriä.
Suomi pärjäsi myös kokonaiskilpailussa. Olavi Paananen ylsi miesten kokonaispisteissä sijalle 4 ja Miro Suonperä sijalle 5. Naisten kokonaiskilpailussa Janita Kulkula sijoittui sijalle 7.
Kilpailun kaikki tulokset löytyvät kisasivulta www.aidainternational.org/ EventPage/4008
i Liettuan MM-kisojen joukkueella on syytä hymyyn: neljä Suomen ennätystä, joista yksi myös PMennätys.
Kuvia ja kisatunnelmia löytyy lajin Facebookryhmästä facebook.com/ finswimmingfinland
Vapaasukelluksen syvyyslajien MM-kisat Korsikalla
AIDAN SYVYYSLAJIEN MM-kilpailut pidettiin Korsikalla Ajacciossa 3.–15.9. Suomea edustivat kilpailuissa Janita Kulkula ja Tommi Pasanen. Tommi Pasanen oli kokonaiskilpailussa miesten 7. ja Janita Kulkula naisten 17. Kilpailussa syntyi kaksi uutta Suomen ennätystä. Janita Kulkula sukelsi ilman räpylöitä (CNF) 46 metriä sijoittuen lajissa 10. sijalle. Tommi Pasanen sukelsi stereoräpylöillä (CWTB) 90 metriä sijoittuen lajissa 6. sijalle. Kilpailuja vaikeutti tuulinen sää, jonka vuoksi viralliset harjoitukset jouduttiin keskeyttämään ja useampia kilpailupäiviä siirrettiin. Kahden kisapäivän peruuntumisesta huolimatta kaikki lajit pystyttiin sukeltamaan.
Kaikki tulokset löytyvät kilpailun sivulta www.aidainternational.org/ Events/EventIntermediate Ranking-4009
Sari
Herva
Sukelluskalastus
SUKELLUSKALASTAJAT kilpailivat
SM-mitaleista 26.–27.7. Itä-Suomessa Juojärvellä. Naisten sarjan voitti Tiina Valvisto ja miesten sarjan Kim Jaatinen Joukkueista parhaan tuloksen teki Calypso.
Vene-SM-kilpailut käytiin 17.–18.8. Punkaharjulla Puruveden kalaisilla vesillä. Kisakeskuksena toimi Matkailukeskus Harjun Portti. SM-kultaa voitti Kim Jaatinen, hopealle sijoittui Sami Mikkola ja prossille Severi Miettinen. Naisten sarjassa oli yksi osallistuja, Tiina Valvisto.
Suomen mitalijuhlaa sukelluskalastuksen PMkisoissa SUKELLUSKALASTUKSEN PM-kilpailut käytiin viikonloppuna Lofooteilla Norjan Hadselissa. Suomesta mukana oli 12 hengen maajoukkue. Suomi oli vahva ja otti miesten sarjassa kolmoisvoiton: kultaa Matti Pyykkö, hopeaa Tero Vaara ja pronssia Antti Olin
Tuloksia ja kisatunnelmia löytyy lajin Facebookryhmästä www.facebook. com/nordicspearfishing
Myös naisten sarjan kirkkain mitali saatiin Suomeen Jemmi Levosen kaulassa. Naisten hopea meni Norjan Lidija Vukicille ja pronssi Tanskan Line Overgaard Urupille. Joukkuekilpailussa Suomen kolme miesten joukkuetta ja naisten joukkue olivat kilpailun parhaat. Kilpailu oli poikkeuksellinen, sillä voimakkaan tuulen vuoksi kisa-aluetta
piti muuttaa nopealla aikataululla. Kilpailijat lähtivät siis vesille skauttaamatta eli tutkimatta alueen kalapaikkoja etukäteen. Lopulta tuulen voimakuuden vuoksi kilpailu päätettiin keskeyttää tunnin kuluttua alkamisesta ensimmäisenä kisapäivänä. Kilpailu käytiin siis yksipäiväisenä.
Sukeltajat keräämään lämpötilatietoja
TIEDEFAKTA Vesistöjen lämpötilojen seuranta on olennainen osa ilmastonmuutoksen tutkimusta ja ekosysteemien terveyden tarkkailua. Nyt uusi kansalaistiedeprojekti kutsuu sukeltajia ympäri maailmaa osallistumaan tieteen tekemiseen keräämällä lämpötilamittauksia omista sukellustietokoneistaan. Myös Suomessa on tavoitteena koota kattava tietokanta vesistöjen lämpötilan vaihteluista eri syvyyksissä ja sijainneissa. Projektin suunnittelu on käynnistymässä Sukeltajaliiton tiedevaliokunnassa.
Inspiraationsa projekti saa aiemmista kansalaistieteellisistä menestyksistä, kuten Sahara-projektista, jossa kansalaiset keräsivät ja lähettivät Saharan hiekkanäytteitä tutkijoille. Samalla tavalla sukeltajien projekti pyrkii hyödyntämään vapaaehtoisten keräämää tietoa, joka muuten jäisi hyödyntämättä.
Sukeltajien tietokoneet tallentavat automaattisesti veden lämpötilat sukellusten aikana. Kun nämä tiedot kootaan yhteen, tutkijat saavat laajan aineiston,
joka auttaa seuraamaan vesistöjen lämpötilojen muutoksia ja niiden vaikutuksia eri ekosysteemeihin. Tämä avaa uusia mahdollisuuksia ymmärtää vesistöjen tilaa ja ennakoida tulevia muutoksia. Tällaiset kansalaistiedeprojektit osoittavat, että jokainen voi osallistua tieteeseen ja vaikuttaa suurempaan hyvään. Sukeltajien data tarjoaa
tutkijoille arvokasta tietoa, jota on vaikea kerätä pelkästään tutkimuslaitosten voimin. Liittymällä mukaan sukeltajat voivat auttaa suojelemaan meriä tuleville sukupolville.
Lisätiedot: Kalle Nordling, tutkija, Ilmatieteenlaitos, nordlingkalle@gmail.com
g Sekä miehet että naiset menestyivät loistavasti Norjan PMkisoissa.
elokuussa 2024.
Lue lisää Sahara-projektista www.nature.com/ articles/s41598023-46321-7
i Satelliittikuva Saharan hiekasta. Kuva on otettu Suomi NPP -satelliitilla
Naisten uppisleiri Seinäjoella
Naisten uppopallon avoin maajoukkueleiri 6.10. Seinäjoella.
Leirille ovat tervetulleita kaikki Suomen naisuppopalloilijat, jotka ovat kiinnostuneita maajoukkuetoiminnasta!
Ohjelma
9.00–10.30 Allas 1
11.00–13.00 Palaveri ja lounas
13.00–14.30 Allas 2
Hinta: 15 eur
Ilmoittaudu pikaisesti:
Janne Lind, naisten maajoukkueen valmentaja janne.lind@gmail.com, puh. 040 560 8912.
Kira Slotte, maajoukkueen valmentaja, kira.slotte@gmail.com, puh. 050 375 7473.
Lisätiedot sukeltaja.fi kalenterissa.
Sodan sumua
KIRJA Lähes 300 sivua on kiitettävän kokoinen kirja. Odotan innolla jokaista sivun ja tarinan kääntöä.
Kirjan teksteissä korostuu sama upea ilmiö, josta esipuheessa kerrotaan: kirjoittajien sukellusryhmän, Badewannen, laaja-alainen erikoisosaaminen kuvastuu siten, että kirja pursuaa hätkähdyttävän tarkkaa tietoa biologiasta teknologian kautta historiaan ja siten asiat keskustelevat keskenään yhdistyen kattavaksi, lähes tietokirjamaiseksi kuvaukseksi. Nämä kuvaukset
taustoittavat hylkyjen kertomia tarinoita ja sukeltajien kokemuksia.
Kirjassa viitataan hylkyaineiston tiedonkeruuseen ajalta 2013–2014, joten kirjan luonnostelun ensiaskeleita on otettu kunnioitettavat kymmenisen vuotta ennen julkaisua. Valmistautuminen sekä perehtyminen ilmenee vaikuttavana lukukokemuksena.
Ihastuttavan kuvaavaa tekstiä on suorastaan nautinnollista lukea, sillä lukijan on helppoa eläytyä tarinankerrontaan ja kuvauksiin itse sukelluksista.
g Saksalaisen G90-torpedoveneen hylky. G6tyyppinen torpedo on putkessa paikallaan.
k Juha Flinkman, Jouni Polkko. 2024. Sodan sumua. Ensimmäinen maailmansota Suomenlahdella. John Nurmisen säätiö.
Toisaalta paikoin liian kirjava teksti välillä haittaa juuri lukusujuvuutta. Sujuvuuden varmistamiseksi muutama tyyliseikka olisi voinut olla toisin.
Lähdeviitteitä oli lukuisia. Lukijana jäin kaipaamaan niitä tekstin ja valokuvien lomaan. Se olisi mielestäni tuonut niille kuuluvan arvon.
Kirja sopii erinomaisesti geopolitiikasta, yleisesti historiasta ja sotahistoriasta kiinnostuneille sekä tietysti sukeltajille. Kirja on loistava joululahjaidea!
Emma Barrow
Seuratuen haussa muutoksia
OPETUS- ja kulttuuriministeriön myöntämää seuratukea voi hakea lasten ja nuorten liikuntaharrastuksen lisäämiseen sekä monipuolisen organisoidun liikunnan kehittämiseen. Hakuaika on marraskuussa. Sukellusseurat ovat useana vuonna hakeneet ja saaneet tukea. Tänä vuonna tuen hakeminen muuttuu. Muun muassa nämä muutokset ovat tiedossa:
• Seuratukea haetaan opetus- ja kulttuuriministeriön asiointiliittymässä.
Tämä vaatii hakijalta Suomi.fi-tunnistautumisen sekä Suomi.fi-valtuuksien käytön. Seuran tulee siis ajoissa huolehtia, että tiedot ja valtuutukset ovat kunnossa.
• Hakusummat ovat kiinteitä. Ministeriö ja Olympiakomitea järjestävät hakuprosessista seuroille infotilaisuuden Teamsissa torstaina 10.10. klo 17.00–19.30
Teams-linkki lähetetään ilmoittautuneelle ennen tapahtumaa.
Ilmoittaudu tilaisuuteen viimeistään 10.10. klo 10.00 www.suomisport.fi/events/de2e765301f6-45ac-baa7-6fa293f9385c
Seuratuesta opetus- ja kulttuuriministeriön sivuilla www.okm.fi/-/seuratoiminnankehittamistuki-seuratuki-
Jouni Polkko
Meillä yleinen vesikasvi on harvinaisuus Saksassa
RYHMÄ saksalaisia sukeltajia vieraili elokuussa Karjalohjalla tutustumassa Suomen vedenalaiseen luontoon. Sukellusryhmä kuuluu Hessenin sukellusurheiluliittoon ja NABUun, Saksan suurimpaan ympäristöjärjestöön. Ryhmän vapaa-ajan harrastus on sukeltaminen luonnonsuojelun hyväksi.
NÄYTTEIDEN KERUUTA
Vierailunsa aikana sukeltajat keräsivät kasvinäytteitä, arvioivat kasvien
esiintymistiheyttä, analysoivat, ovatko nämä kasvit elinympäristölle tyypillisiä ja mittasivat, kuinka syvällä kasvit vielä kasvavat. Tämän menetelmän avulla ja vesikasvilajien sekä niiden määrän perusteella voidaan tehdä johtopäätöksiä järvien ekologisesta tilasta.
Sukellukset Karjalohjan kirkkaissa vesissä paljastivat useita kasvilajeja, jotka ovat Saksassa lähes kadonneet. Erityisesti nuottaruoho (eräs lobelialaji) ja kaksi lahnanruoholajia herättivät suurta
e Laaja tummalahnanruohoalue. Vedenalaisiin kasveihin erikoistunut asiantuntijaryhmä Saksasta ei ollut uskoa silmiään. Jo ensimmäisen järven rannalle oli huuhtoutunut tummalahnanruohoa (sanikkaisiin kuuluva kasviheimo) enemmän kuin mitä Saksassa on enää jäljellä.
i Ryhmä haluaa kiittää Lohjan Urheilusukeltajia ja Sukelluskoulu Aaltoa avusta vierailun järjestämisessä.
kiinnostusta. Sukeltajat olivat vaikuttuneita Karjalohjan järvien kasvillisuuden runsaudesta ja monimuotoisuudesta.
TÄRKEÄÄ YHTEISTYÖTÄ
Yksi matkan kohokohdista oli ajatustenvaihto suomalaisten asiantuntijoiden ja sukeltajien kanssa. Ryhmän jäsenet keskustelivat Suomen tutkimussukeltajien ohjausyhdistyksen, Lohjan Urheilusukeltajien ja Puujärven vesiensuojeluyhdistyksen edustajien kanssa menetelmistä ja mahdollisuuksista tehdä seurantaa citizen science -periaatteella sekä kuinka näin voisi tukea viranomaisia ja konkreettisesti osallistua luonnonsuojeluun. Jari Ilmonen Metsähallituksesta piti tästä teemasta mielenkiintoisen esitelmän. Saksalaiset sukeltajat esittelivät oman vesientutkimusmenetelmänsä käytännössä yhteisellä sukelluksella Puujärvessä. Lopuksi seurasi tulosten arviointi ja standardoidun lomakkeen täyttö löydöistä.
Lisätietoja ryhmän toiminnasta www.hessen. naturschutztauchen.org
Kaikki viihtyivät Suomessa erinomaisesti: upea sää, hyttysvapaa ympäristö, herkullinen ruoka ja hienot sukellukset. He oppivat nopeasti suomalaisen sanan "Ihanaa!", joka kuvaa täydellisesti heidän kokemuksiaan Karjalohjalla.
Elina Vuorenrinne-Kämmerer
Silke
Oldorff
OSVIITTA
Lupa sukeltaa
Suomen vesillä saa pääsääntöisesti sukeltaa jokaisenoikeudella vapaasti riippumatta siitä, kuka omistaa alueen tai on sen haltija. Jokaisenoikeudella toimiminen ei saa aiheuttaa vähäistä suurempaa haittaa maanomistajalle, maankäytölle tai luonnolle. Lisäksi Suomessa on alueita, joilla sukeltaminen on luvanvaraista tai kokonaan kiellettyä eri syistä.
Kuva Lasse Pekkinen
PUOLUSTUSVOIMIEN
SUOJA-ALUEET
Sukellusseuroja yleisimmin koskettava lupa-asia on luvan hakeminen sukeltamiseen Puolustusvoimien suoja-alueilla. Suoja-alueet ovat valtakunnan turvallisuuden ja aluevalvonnan järjestämisen kannalta tärkeitä aluevesien osia. Suoja-alueilla sijaitsee yleensä sotilasalue, johon liittyy sadan metrin lähestymiskielto. Alue on merkitty maihinnousun kieltävillä kylteillä. Tämä rajoittaa ankkurointia alueella. Suomen 18 suoja-aluetta sijaitsevat Suomenlahdella ja Saaristomerellä.
Laitesukellukseen suoja-alueella tulee hakea lupa merivoimien esikunnasta.
Lupa myönnetään enintään kalenterivuodeksi kerrallaan. Esikunta ohjeistaa hakemaan lupaa vähintään kuusi
vuorokautta etukäteen, mutta kannattaa toimia riittävän ajoissa. Luvan voi hakea koskemaan seuran koko jäsenistöä. Seuran jäsenten tulee pyydettäessä todistaa henkilöllisyytensä, jäsenyytensä sekä esittää luvan numero.
Puolustusvoimien suoja-alueilla on hylkyjä, joille sukeltamiseen vaaditaan sekä suoja-aluelupa että Sotamuseon lupa, kuten esimerkiksi Ladogan hylky. Puolustusvoimien omaisuutta olevien sota-alusten hylkyihin liittyvät sukelluslupa-asiat käsittelee Sotamuseo.
SUKELTAMINEN AHVENANMAALLA
Ahvenanmaalla sukeltamiseen tarvitaan lupa, jonka myöntää Ahvenanmaan maakunnan hallitus. Jos sukeltaa paikallisen sukelluskeskuksen retkillä, hoitaa keskus lupa-asiat kuntoon.
MUSEOVIRASTON
SUOJELEMAT HYLYT
i Örön kupeessa lepäävä miinalaiva Ladoga on yksi niistä kohteista, joille on haettava sotamuseon lupa.
Muinaismuistolain mukaan suojelluilla hylyillä ja niiden suoja-alueilla sukeltamiseen tarvitaan Museoviraston lupa. Käytännössä lupa voidaan myöntää vain merkittävään tieteelliseen tutkimus- tai dokumentointityöhön.
Hylkeiden suojelualueilla liikkuminen ilman Metsähallituksen lupaa on kielletty ympäri vuoden puolen merimailin sisään jäävällä alueella suojelualuekarttaan merkitystä luodosta tai luotoryhmästä. Suojelualueella liikkuminen puolen merimailin säteen ulkopuolella luodosta tai luotoryhmästä on sallittu 16.6.–31.1., ja muulloin vain Metsähallituksen luvalla.
Biologi Niko Nappu päätti jo lapsena, että hänestä tulee sukeltaja. Nykyään laitesukellus on jäänyt vähemmälle, mutta työ rakkaan vesiluonnon eteen jatkuu Päijänteen Luonnonperintösäätiö PLUPSin toiminnanjohtajana.
SUSANNA KORKIATUPA Kuva Niko Napun arkisto
MINKÄLAINEN OLI ENSIKOSKETUKSESI ITÄMEREEN?
Ensimmäinen vedenalaiseen maailmaan liittyvä tärkeä asia omassa elämässäni tapahtui lapsena, kun kummisetäni toi kapteeni Cousteaun nimeä kantaneen kirjan lahjaksi. Muistan missä istuin. Muistan miltä tuntui lukea Jacques Pickardin matkasta Mariaanien hautaan ja takaisin Trieste-nimisellä batyskafi-laitteella. Aloin pelätä jättiläissimpukoiden leukojen väliin jäämistä. Olikohan niitä Itämeressä?
KUINKA SINUSTA
TULI SUKELTAJA?
Lapsuuden kesiin kuului paljon veneilyä ja saarissa oloa. Kuulin, että jättiläissimpukoita ei ole kotivesissä, mutta arastelin silti uimista rakkolevien seassa. Muistan erään kauniin kesäpäivän jollain kallioisella saarella, kenties Porkkalan edustalla. Saareen oli saapunut useita venekuntia, joista yksi kuului varsin kummalliselle porukalle. Olivat löytäneet kuulemma ankkurin ja ison sellaisen. Pienen pojan mielessä sukeltajat olivat tietenkin löytäneet jonkinlaisen Tintin meriseikkailuista tutun jättimäisen purjealuksen ankkurin. Minulle ei koskaan selvinnyt tuon ankkurin todellinen koko, eikä sukellusporukan nimi. Olin kuitenkin jo päättänyt, että isona minusta tulee sukeltaja. Kului muutamia vuosia
ja kesiä alettiin viettää Nauvon mökillä. Sukelluskamoja ei ollut tullut hankittua, mutta merellä oltiin ja kalastamisesta tuli jonkinlainen elämäntapa. En tosin ihan aina olisi jaksanut lähteä niitä verkkoja kokemaan kolmatta kertaa päivässä. Faija jaksoi.
Yhtenä syksynä eräs Petri houkutteli kokeilemaan laitesukellusta Kauniaisten uimahalliin. On melko uskomatonta, miten tuo syksyinen lauantaiaamupäivä on syöpynyt muistiin. Muistan kaiken! Muistan lukuisten melko vähämerkityksisten yksityiskohtien lisäksi etenkin sen tunteen, minkä veden alla leijuminen ja hengittäminen saivat aikaan. Ilmoittauduttiin seuraavana päivänä yhdessä sukelluskurssille.
MITEN SUKELTAMISESTA
TULI SINULLE AMMATTI?
Joskus asioiden saavuttaminen vaatii hieman pitemmän matkan ja kenties kiertoteitä. Tiivistetysti voidaan sanoa, että oma Itämeri-suhteeni, jonka pohja luotiin lapsuuden ja nuoruuden kesinä, syveni ja muodostui ammatilliseksi, kun lähdin opiskelemaan biologiaa Joensuun yliopistoon. Tykästyin leviin, ja tein tutkimusta sukeltamalla. Ohessa tuli koulutettua muutama uusi sukeltajakin. Parhaimpina vuosina sukellusten määrä hipoi viittäsataa, huh huh! Myös hylkyjen tutkimus oli osana tutkimussukeltajan repertuaaria. Olin useita vuosia mukana Museoviraston tutkimusleireillä Vrouw Maria -hylyn tutkimuksissa.
Myöhemmin meni muutama vuosi pyörittäen meribiologista konsulttitoimistoa ja opiskellen maisteriksi tietotekniikasta. Lopulta tie vei Helsingin yliopistolle koordinoimaan yliopiston tutkimusasemia. Tästä työstä mieleen ovat jääneet erityisesti hanke saada Evon alueelle uusi kansallispuisto, Tiedekansallispuisto, vedenalaisten robottien (ROV) kanssa puuhailu ja ideani suomalaisen tutkimussukeltamisen kehittämisestä yliopiston alla. Ensimmäinen näistä hankkeista saa vielä odottaa tuloaan, mutta tutkimussukellushanke sai lopulta rahoituksen ja perustettiin Finnish Scientific Diving Academy. Suhdetta Itämereen piti yllä opettaminen yliopiston parhaaksi kenttäkurssiksi kehutulla Saariston ekologia -kurssilla. Kurssia ei enää liene – oi niitä aikoja!
MITEN PÄÄDYIT PÄIJÄNTEEN
LUONNONPERINTÖSÄÄTIÖ PLUPSIN
TOIMINNANJOHTAJAKSI?
Kolmisen vuotta sitten sain merkityksellisen puhelun, joka johti nykyiseen työhöni. Suomalainen luonto on kokonaisuudessaan hätää kärsimässä. PLUPS hankkii lahjoitusvaroin (rahalahjoitukset, maa-aluelahjoitukset, testamentit) arvokkaita luontokohteita suojeltaviksi Päijänteen valuma-alueelta. Pääpaino säätiön toiminnassa on saada vanhoja metsiä, luonnontilaisia soita ja muita upeita luontohelmiä suojeluun. Suojelualueita PLUPSilla on noin 560 hehtaaria ja lisää on tulossa. Toiminnassamme tuomme
esille metsä- ja vesiluonnon asioita ja kerromme, miksi niiden suojelu on tärkeää. Metsää ja vesiluontoa rakastaville suomalaisille on luontevaa olla kiinnostuneita näiden elinympäristöjen tilasta ja tulevaisuudesta.
MIKÄ ON TYÖSSÄSI ANTOISINTA?
Kokopäiväinen työni säätiön toiminnanjohtajana on erittäin mielekästä. Tämän konkreettisemmaksi luonnon suojelu ei voi tulla. On upeaa olla mukana luotsaamassa säätiötä, joka tarjoaa selkeän väylän kaikille luonnosta kiinnostuneille olla mukana suomalaisen luonnon monimuotoisuutta turvaamassa. Hienointa työssä on olla osana
konkretiaa. Vaikka oma ymmärrys ympäristön tilan heikkenemisestä ja monimuotoisuuskadosta on selkeä, antaa toiminnan konkreettisuus voimia – säilytämme luontoa tuleville polville. Toivoa luo myös lahjoittajien ja testamentin tekijöiden halu jättää jälkensä luonnon kautta.
MITÄ ANNETTAVAA YKSITTÄISELLÄ
SUKELTAJALLA TAI SEURALLA VOISI
OLLA PLUPSILLE?
Useat tuntemani sukeltajat arvostavat syvästi luontoa. Useimmat ovat myös varsin tietoisia tummuneista vesistä, jotka eivät välttämättä ilahduta meitä vedenalaisia seikkailijoita. Metsien suojelu on osa vesien suojelua.
Maalta ne humusaineet ja ravinteet vesistöihin päätyvät. Vedet ja metsät eivät ole irrallaan toisistaan, toisen suojelu vaikuttaa toiseen.
Sukeltajat voivat tempaista ja järjestää vaikka keräyksen, jolla säätiö suojelee esimerkiksi jonkin saaren.
Ajoittain tarvitsemme myös talkooväkeä, esimerkiksi luonnonhoitotöihin jollakin kohteellamme.
MITKÄ OVAT OLLEET URASI TÄHTIHETKIÄ SUKELLUKSEN NÄKÖKULMASTA KATSOTTUNA?
Kyllä ne tähtihetket löytyvät pienistä ja arkisista tilanteista sukellusreissuilla ja tietenkin tarinoista, jotka ovat jääneet elämään.
Viime vuodelta jäi erityisesti mieleen pinnanpäällinen tapahtuma. Järjestimme yhdessä Keski-Suomen Elokuvakeskuksen kanssa uuden luontoelokuvafestivaalin ”Luontosukellus”. Sukellus oli vahvasti läsnä, koska erityisvieraana tapahtumassa oli myös vedenalaisesta maailmasta tuttu elokuvaohjaaja Marko Röhr. Markon kanssahan PLUPSilla on kampanja kirkkaudestaankin tunnetulla Puulalla. Marko on myös aloittanut säätiön hallituksen jäsenenä. Tämän vuoden Luontosukellus-festivaali on jo suunnitteilla.
MITÄ TAVALLINEN SUKELTAJA VOI TEHDÄ VESILUONNON HYVÄKSI?
Lainaan tähän senegalilaista luonnonsuojelija Baba Dioumia: ”Vain sitä voi suojella, mitä rakastaa. Ja sitä rakastaa, minkä tuntee. Ja minkä tuntee, sen on joku opettanut.”
Opettele siis tuntemaan ympäristösi ja havainnoi sitä. Suomessa kaikki on melko pientä ja usein huomaamatonta liian kiireiselle sukeltajalle. Pysähdy hetkeksi ja katso lähempää, niin uusi maailma avautuu sinulle.
www.plups.fi
www.pelastetaanpuula.fi
– Ojamon kalkkikivikaivos –
Maailmanluokan kaivossukellusta
Lohjalla noin 60 kilometriä Helsingistä länteen sijaitsee Ojamon kalkkikivikaivos, joka on monien mielestä yksi parhaista kaivossukelluskohteista.
Teksti ja kuvat ARI LINNA
Luolastoissa vesi on ympäri vuoden kirkasta ja kylmää. Avolouhoksessa näkyvyys ja veden lämpötila vaihtelevat vuodenajan mukaan. Talvella veden lämpötila jääkannen alla on nollan molemmin puolin, ja kesällä humus vie usein avopuolella näkyvyyden jopa nollaan. Kookas avolouhos ja kaivostoiminta useilla eri tasoilla tekevät paikasta kiinnostavan kaiken tasoisille harrastajille.
KAIVOSTOIMINTA
Lohjan Kalkkitehdas Oy harjoitti Ojamolla kaivostoimintaa vuoteen 1965 saakka. Kaivoksesta louhittiin 40 vuoden aikana 8,7 miljoonaa tonnia kalkkikiveä, ja sieltä on peräisin osa Eduskuntatalon rakennusaineista.
Kaivoksen ensimmäinen työvaihe oli irtomaan poistaminen esiintymän päältä. Se tapahtui aluksi lapioimalla irtomaa kärryihin. Myöhemmin toimintaa tehostettiin raidekuljetuksin. Lopulta siirtyminen maanalaiseen louhintaan tuli taloudellisista syistä välttämättömäksi.
Maanalaisessa louhinnassa työ oli ruumiillisesti vaativaa ja vaarallista. Kaivoksessa työskenteli parhaimmillaan 250 työntekijää. Jatkosodan aikana Ojamolla toimi sotavankien työleiri, ja sodan loputtua paikalle perustettiin Lohjan työsiirtola.
Kalkkivarojen ehtyessä kaivos päätettiin lopettaa kannattamattomana. Sulkemisen jälkeen se täyttyi vedellä tarjoten harrastussukeltajille maailmanluokan sukelluskohteen.
PUMPPUHUONEEN HAUKI
Avolouhoksen ympäri kiertää ohjausnaru noin kuudessa metrissä. Reitin varrella voi ihailla veden alle jäänyttä metsää, upotettua venettä ja autoa sekä pumppuhuonetta ja sen liepeillä asustavaa haukea. Esineiden ja rakenteiden lisäksi luokitettu sukeltaja voi tutustua Tonttuluolaan, jonka suuaukkoa vartioivat pihatontut, karhun talvipesää muistuttavaan Mesikämmenluolaan ja Tutkintaluolaan, jonka pohjalla on avolouhoksen syvin piste 58 metrissä.
k Tiimin palautekeskustelu sukelluksesta alkaa monesti jo laiturilla samalla kun varusteita riisutaan.
h Viimeisimmän louhintasalin jatkona on kapea vajaat 100 metriä pitkä käytävä, jota myös Madon hännäksi kutsutaan. Seinien vaaleus kertoo, että aivan kaikkea kalkkikiveä ei ole louhittu.
LOUHINTASALIEN
HELMINAUHA
Kaivos on suunniteltu systemaattisesti ja dokumentoitu hyvin. Olosuhteet ovat vakaat, sillä kaivoksessa ei ole virtauksia, mutta valtavat, toisiaan seuraavat identtiset salit saattavat panna pään sekaisin. Luolastot alkavat 28 metrin syvyydestä, josta aukeaa ensimmäinen louhintataso. Tasolle on vedetty ohjausnarua useita kilometrejä. Sopiva hengityskaasu mahdollistaa pitkät pohja-ajat, mutta harva lähtee tavoittelemaan
ohjausnarun loppupäätä ilman vedenalaista skootteria. Kohteina tällä tasolla ovat Kiskokuilu, Pystykuilu ja Helmet. Kiskokuilun kautta louhittu kiviaines nostettiin hissillä maan pinnalle, ja tämä 45 asteen kulmassa nouseva kuilu puhkaisee kaikki louhintatasot. Pystykuilussa puiset portaat vievät nimensä mukaisesti pystysuoraan alaspäin seuraavalle louhintatasolle. Helmet kuvaavat peräkkäisiä tunneleilla yhdistettyjä louhintasaleja, joita tällä tasolla on 13 kappaletta. »
HELVETIN PORTTI
Toinen louhintataso aukeaa 58 metrissä. Täälläkin tunnelien yhdistämät louhintasalit seuraavat toisiaan helminauhana. Erillinen yhdyskäytävä muodostaa väylän luolaston eri päiden välille. Kohteita tällä tasolla ovat muun muassa Henkilöhissi ja Yhdyskäytävä sekä Ojamon kuuluisa Helvetin portti, valtava betoniseinämä, joka rakennettiin tukevoittamaan kaivoksen rakenteita Lohjanjärven painetta vastaan. Helvetin portti sijaitsee 45 metrin syvyydessä, ja sitä kannattelee 70 metrin syvyydessä niin ikään betonista valettu Luciferin pilari.
OJAMON PISIMMÄT YHTENÄISET OHJAUSNARUT
Kolmas louhintataso aukeaa 88 metrin syvyydessä ja oli aikanaan pääasiallinen louhintataso. Syvemmillä tasoilla sukelletaan harvemmin, koska tällaisille sukelluksille edellytetään tarkkaa sukellussuunnitelmaa ja erillisiä turvajärjestelyjä. Siellä on kuitenkin Ojamon pisin yhtenäinen ohjausnaru (1700 metriä) ja mahdollista nähdä enemmän koskemattomia rakenteita kuin matalammilla tasoilla. Kaivoksen syvin varsinainen louhintataso on 138 metrin syvyydessä, vaikka kiskokuilua onkin kaivettu aina 238 metrin syvyyteen.
KAIKILLE AVOIN
SUKELLUSKOHDE
Toimintaa lammella pyörittää 26.7.2024 alkaen Ojamon Kaivossukeltajat ry, joka järjestää sukellustapahtumia kaiken tasoisille sukeltajille. Omaehtoinen sukeltaminen kaivoksessa ei ole sallittua.
Toimintaa ohjaavat tarkat säännöt, sillä kaivoslammen ensisijaisia käyttäjiä ovat merenkulun turvallisuuskoulutuskeskus Meriturva ja sukellusalan ammatillista koulutusta tarjoava LänsiUudenmaan koulutusyhtymä Luksia.
Turvallisuuden kannalta keskeistä on, että sukellukset toteutetaan sukeltajan koulutuksen ja kokemuksen puitteissa vallitsevat olosuhteet huomioon ottaen. Kansainvälisesti
Helvetin portti on Ojamon tunnetuin paikka. Se sijaitsee pitkällä Lohjajärven alla. Luolan katosta Lohjajärven pohjaan on alle kymmenen metriä kiveä.
hyväksyttyjen koulutusjärjestöjen kautta saatu luokitus määrittelee reunaehdot sukelluksen suunnittelulle. Tämän lisäksi tapahtumajärjestäjä arvioi, onko suunnitelma linjassa sukeltajan kokemuksen ja olosuhteiden kanssa.
Sukeltaminen Ojamolla on helppoa ja mukavaa. Parkkipaikka sijaitsee aivan kaivoslammen vieressä, ja vaatteet vaihdetaan lämmitetyissä kopeissa. Ojamo on
ympärivuotinen sukelluspaikka, ja talvella turvallisuutta parantaa pumpuilla sulana pidettävä avanto. Sukeltaminen tapahtumissa vaatii Ojamon Kaivossukeltajien jäsenyyden, ja tapahtumiin ilmoittaudutaan omilla jäsentunnuksilla. Ellei sopivaa tapahtumaa löydy, tapahtumajärjestäjiin voi olla yhteydessä yhdistyksen Facebooksivujen kautta tai suoraan sähköpostilla.
g Yhdyskäytävän varrella 58 metrin syvyydessä on huoneita, joiden käyttötarkoitusta voi vain arvailla.
Ryhmä etenee louhintasalien muodostamaa helminauhaa pitkin kolmannessa Helmessä. Maisema on kuin Kuun pinnalta.
e Kiskokuilun lähellä on sähkötaulu jokaisella louhintatasolla.
j Tikkaat odottavat käyttäjäänsä Marion käytävillä, ja katossa on mahtava ilmataskun muodostama peili.
Sukellus hylättyihin kaivoksiin – Ari Linnan valokuvia Ojamon kalkkikivikaivoksesta
KAIVOKSISSA kuvaamisesta tekee kiehtovaa kristallinkirkas vesi, josta Suomen järvissä pääsee harvoin nauttimaan. Koska luolissa ei ole lainkaan luonnonvaloa, valaisu täytyy suunnitella erikseen. Mukaan tarvitaan valomiehiä, sillä valojen sijoittaminen luolan pohjalle ei usein ole käytännöllinen ratkaisu. Myös malli on eduksi, jotta kuviin saadaan mittasuhdetta.
TYTYRIN ELÄMYSKAIVOKSEN näyttelyyn olen koonnut vedenalaisia kuvia Ojamon kalkkikivikaivoksesta. Näyttelyn kuvat on jäsennetty viiden teeman ympärille: rakenteet, pystykuilu, kottikärryt, heijastuksia ja työkoneet. Kaikki kuvat työkoneita lukuun ottamatta on otettu Ojamolla. Näyttely on auki yleisölle 4.9.–29.12.2024 ja sinne pääsee Elämyskaivoksen (Kuilukatu 42, Lohja) aukioloaikoina (ke–su klo 10–17) sisäänpääsymaksulla (aikuiset 14 €), jolla sitten pääsee tutustumaan myös kaivosmuseoon.
Taidenäyttely www.tytyri.fi/fi-FI/topic/ 6475b96cf97e0b051d340aaf Ari Linnan valokuvia www.linnari.smugmug.com k Ari Linna
Seikkailu saarella − lasten ja nuorten kesäleiri
Lasten ja nuorten kesäleirillä yövyttiin Päijänteen kansallispuistoon kuuluvassa Kelventeen saaressa, snorklailtiin, laitesukellettiin ja ihmeteltiin vedessä eläviä ötököitä.
Viikonlopun mittainen Sukeltajaliiton valtakunnallinen lasten ja nuorten sukellusleiri sijoittui Padasjoelle, Kelventeen saareen ja sen läheisyyteen. Majoitusalue pystytettiin saarella Likolahden leiripaikalle. Kelvenne on osa vuonna 1993 perustettua Päijänteen kansallispuistoaluetta. Alue on lintujen suosima pesimäympäristö, mikä ilmeni leirin aikana muun muassa aktiivisen sinisorsa- ja koskeloperheen kuljeskeluna alueella ihmispaljoudesta huolimatta.
Leirialueelle saavuttiin veneellä, ja kaikki majoittuivat joko yhteisissä puolijoukkueteltoissa tai omissa teltoissa ja riippumatoissa. Ateriat nautittiin ulkona kenttäkeittiön tarjoilemana. Vapaa-ajalla seisomapaikkoja tarjoava telttasauna ja Sup-laudoilla tasapainoilu olivat suosittuja. Henki oli asiallinen ja hyvä, vaikka vettäkin ripsautti välissä. Leiri toteutettiin usean seuran yhteistyönä Sukeltajaliiton nuorisovaliokunnan kanssa. Porukkaa kokoontui paikalle kaikkiaan kahdeksasta
f Leirille osallistui iloinen joukko leiriläisiä ja leirin järjestäjiä.
seurasta: Hämeenlinnan Sukeltajat, Tampereen Urheilusukeltajat, Nousu, Tammisaaren urheilusukeltajat Piraya, Jyväskylän Sukeltajat, Gummiwihta, Riihimäen Urheilusukeltajat sekä Sukellus-Hossa.
Leirillä sukellettiin sekä laitteilla että snorklaten. Sukellukset tapahtuivat saaren rannasta ja veneestä käsin sopivassa paikassa. Mainiemen Saunalahdella leiriläiset pääsivät näkemään hyvin säilyneitä ja kookkaita hylkyjä vain muutaman metrin syvyydessä.
ELISA LAHTINEN Kuvat: Tero Lehtonen, Irene Savolainen, Susan Wallenius, Anu Järvelä, Elisa Lahtinen
k Hylkyjä päästiin ihmettelemään venematkan päässä Mainiemen Saunalahdella. Perimätiedon mukaan hylyt liittyvät Mainiemen sahan puutavaran kuljetuksiin.
ÖTÖKÖITÄ ETSIMÄSSÄ
Tänä vuonna leirin teemana olivat vedessä elävät vesiselkärangattomat. Me sukeltajina vierailemme jatkuvasti heidän kotonaan, ja onkin tärkeää tietää, mitä vedessä oikeastaan elää. Sukeltaessa onkin hyvä hidastaa vauhtia ja pysähtyä ihmettelemään myös pienempiä otuksia tuttujen suurempien asukkien, kuten kalojen, ohella.
Leirin aikana tarjottiin tietämystä ja ennen kaikkea heräteltiin kiinnostusta näitä veden asukkeja kohtaan. Jaana Lahdenniemi ja Elisa Lahtinen Jyväskylän Sukeltajista jakoivat ymmärrystä mahtavien vesiöttiäisten tunnuspiirteistä ja rooleista vesistössä sekä opastivat, miten näitä asukkaita on mahdollista kerätä tarkkailtaviksi. Toimintaa alustettiin esittelemällä yleisimpiä vesien öttiäisiä Jaana Lahdenniemen laatimalla Veden väkeä -oppaalla. Esittelyn jälkeen lajintunnistusta tukevat oppaat olivat vapaasti saatavilla ja luettavissa leirin ajan. Lisäksi saatavilla oli Sukeltajaliiton omia materiaaleja sekä netistä tulostettuja ja laminoituja tunnistuskortteja. Tällaisia kortteja ovat esimerkiksi Vesiötökkäkortit (valonia.fi) sekä Tutustu virtavesien pohjaeläimiin ja muihin selkärangattomiin -tunnistuskortit (vesi.fi).
TEE SE ITSE -PYYDYS
Tarkemmin otuksiin pääsimme tutustumaan keräämällä asukkaista näytteitä kahdella eri metodilla: helposti haavimalla sekä kotitekoisen pyydyksen avulla. Menetelmästä riippumatta näytteenottopaikkana paras on suojaisa lampare tai oja –mitä epämiellyttävämmältä paikka ihmisen silmissä vaikuttaa, sitä enemmän elämää alueelta todennäköisesti löytyy. Haaviessa kannattaa sopivalla silmäkoolla varustettua haavia pyyhkäistä vasten vesikasvillisuutta, jolloin näytteeksi saattaa jäädä yllättävän paljon kasvustossa piilottelevia otuksia.
Pyydys on helppo valmistaa itse. Isosta limsa- tai vissypullosta leikataan yläosa poikki sopivalta korkeudelta, ja se työnnetään sisäänpäin pullon alaosaan. Osat kiinnitetään toisiinsa klemmareilla, ja pyydys
kiinnitetään esimerkiksi kumilenkillä keppiin. Keppi työnnetään tiukasti kiinni pohjaan, jolloin ansa pysyy paikoillaan. Ansa on kuin katiska, jonne otukset uivat sisään, mutta eivät löydä ulos. Ansaan jätetään ilmatasku, jotta myös pinnalla hengittävät otukset pääsevät haukkaamaan happea tarpeen tullen saaliina ollessaan. Jotta eliöille aiheutuisi mahdollisimman vähän haittaa, tulee ansa tarkistaa jo muutaman tunnin kuluttua. Liian aallokkoinen alue on haastava pyydysten paikallaan pysymisen ja ehjänä säilymisen kannalta.
MONENLAISTA VIPELTÄJÄÄ
j Suurimman ihastuksen saivat aikaan kasvavat sammakonpoikaset.
Haavitut ja ansaan jääneet näytteet koottiin omiin pesuvateihinsa. Pesuvateihin lisättiin pohjallinen järvivettä, minkä jälkeen näyte kerättiin ja tuotiin astiaan ihmeteltäväksi. Pyydystettyjä otuksia pyrittiin käsittelemään mahdollisimman arvostavasti lusikoilla, joiden avulla otus on mahdollista siirtää esimerkiksi luuppipurkkiin tai suurennuslasin alle.
Sukeltajien (Dytiscidae) vipinää ja ilmakuplien kuljettamista oli veikeää seurata vadin ääressä. Niiden suurempikokoisen sukulaisen toukka sen sijaan näytti olemuksellaan olevansa varteenotettava peto. Pirteä punainen vesipunkki (Hydrachnidia) kipitti omille teilleen, kun surviaissääsken (Chironomidae) toukka mutkitteli paikalle. Suurimman kalabaliikin herättivät kuitenkin nuijapäät, joiden raajat olivat jo alkaneet kehittymään. Järvivedestä kerätyissä näytteissä oli huomattavasti vähemmän seurattavaa kuin läheisestä ojasta kerätyissä näytteissä, mutta joukkoon lukeutui esimerkiksi eläinplanktonia, kuten hankajalkaisia (Copepoda) ja vesikirppuja (Cladocera). Ihailun jälkeen otukset toimitettiin mahdollisimman pian taas takaisin koteihinsa.
NÄHDÄÄN ENSI KERRALLA!
Leirin lopuksi pohdittiin jo ensi vuoden leirikohdetta. Ehkäpä saamme nähdä uusia kasvoja ja seurojen jäseniä taas silloin!
Toimintaa muillekin kuin omille jäsenille?
Suurin osa sukellusseurojen toiminnasta on suunnattu seuran omille jäsenille.
Kuitenkin esimerkiksi sukelluskokeilujen ja lajiesittelyjen osallistujat ovat usein muita kuin seuran jäseniä. Seuran sukellusreissuille saattaisi olla tulijoita muistakin seuroista.
Kursseja voisi olla järkevää järjestää yhteistyössä naapuriseurojen kanssa.
MIKA RAUTIAINEN, SUKELTAJALIITON KOULUTUSPÄÄLLIKKÖ
Mitä pitää ottaa huomioon verotukseen tai turvallisuusja vastuuasioihin liittyen, jos seuran toimintaan ja tapahtumiin osallistuu muitakin kuin omia jäseniä?
SEURAN SÄÄNNÖT
Seuran on noudatettava omia sääntöjään. Usein sääntöihin on kirjattu, että seuran toimintaa voidaan tarjota kaikille. Jos säännöissä määrätään, että seura voi järjestää toimintaa vain omille jäsenilleen, kannattaa harkita sääntöjen muuttamista sallivampaan suuntaan.
VEROTUS
Verotuksessa urheiluseuran tarkoituksen toteuttamiseen läheisesti liittyvää maksullista koulutus- tai harjoitustoimintaa voidaan pitää verovapaana toimintana, kun toimintaa ei harjoiteta kilpailuolosuhteissa elinkeinotoimintaa harjoittavien yritysten kanssa. Tämä koskee myös sukellusseurojen järjestämiä lajikokeiluja, kursseja, tapahtumia, iltasukelluksia, leirejä jne.
Jos osallistumismaksuja sisältävä toiminta kohdistuu vain sukellusseuran omiin jäseniin, on kyse verovapaasta toiminnasta. Sama pätee
tilanteeseen, jossa osallistumismaksuja sisältävään toimintaan osallistuu muita kuin omia jäseniä. Perusteluna on se, että toiminnan katsotaan liittyvän läheisesti seuran yleishyödyllisen tarkoituksen toteuttamiseen. Asiasta on olemassa oikeuden päätöksiä muissa urheilulajeissa. Tavallisesti suurin osa seuran toimintaan osallistuvista on jäseniä. Ulkopuolisten osallistuminen on satunnaista ja pienimuotoista, mikä myös auttaa säilyttämään heille tarjotun toiminnan osallistumismaksut verovapaana tulona.
KULUTTAJATURVALLISUUS
Kuluttajaturvallisuuslaki ei koske yhdistysten omille jäsenilleen järjestämää toimintaa. Kun sukellusseuran toimintaan osallistuu muita kuin seuran jäseniä, on kuluttajaturvallisuuslakia noudatettava. Toiminnan maksullisuudella tai maksuttomuudella ei ole tässä asiassa merkitystä. Sukellusseuran ei kuitenkaan turhaan kannata sulkea ketään toimintansa ulkopuolelle kuluttajaturvallisuuslain pelossa. Sukellusseurat täyttävät lain vaatimukset pääsääntöisesti joka tapauksessa, ja mahdollisesti tarvittavat lisätoimenpiteet on helppo toteuttaa. Ne myös istuvat hyvin sukellusseurojen turvallisuuskulttuuriin.
Kuluttajaturvallisuuslain noudattaminen tuo tullessaan seuraavat asiat:
• huolellisuusvelvollisuus
• turvallisuusasiakirja
• vaarojen tunnistaminen ja toimenpiteiden suunnittelu
Huolellisuusvelvollisuuden mukaan palveluntarjoaja vastaa palvelun turvallisuudesta. Palvelun turvallinen järjestäminen edellyttää riittävää koulutusta, kokemusta ja osaamista. Välineiden ja laitteiden on oltava turvallisia.
Seurat järjestävät toimintansa Sukeltajaliiton turvaohjeita ja liiton eettisiä ohjeita noudattaen. Lajikokeilut, kurssit, työpajat ja koulutukset järjestetään liiton koulutus- ja järjestämisohjeiden mukaisesti. Ohjaajilla, kouluttajilla ja valmentajilla on kansainvälisten standardien mukaiset koulutukset ja pätevyydet.
Turvallisuusasiakirja on kirjallinen kuvaus siitä, miten palvelun turvallisuus on järjestetty. Siinä kuvataan palveluun liittyvät vaarat sekä toimenpiteet riskien hallitsemiseksi ja hätätilanteisiin varautumiseksi.
Vaarojen tunnistamisen ja toimenpiteiden suunnittelun tarkoituksena on selvittää asiat tai tilanteet, jotka voivat aiheuttaa haittaa osallistujien terveydelle. Samalla arvioidaan, onko turvallisuuden nykytaso riittävä ja mitä toimenpiteitä pitää tehdä turvallisuuden parantamiseksi. Sekä turva- että koulutusohjeissa riskiarvion tekemisen tärkeyttä korostetaan, ja toiminnan suunnittelu ja toteuttaminen riskiarvioon pohjautuen onkin sukellusseuroille tuttu toimintatapa.
Tietojen antaminen kuluttajalle ennen palvelun alkua ja palvelun aikana on tärkeää. Niiden pohjalta kuluttaja osaa etukäteen arvioida, voiko osallistua palveluun. Hän myös osaa toimia palvelussa oikein ja turvallisesti.
Sukeltajaliiton CMAS-koulutuksen yleisessä koulutusohjeessa annetaan ohjeet siitä, mitä tietoja laitesukelluskokeiluun tai sukelluskoulutukseen osallistuvalle henkilölle on annettava. Samaa ohjetta voi soveltaa käytettäväksi myös tapahtumien ja leirien osallistujille annettavien ennakkotietojen suunnittelussa.
Onnettomuuskirjanpitoa on pidettävä palvelussa tapahtuvista tapaturmista ja läheltä piti -tilanteista. Niistä on myös tehtävä tapahtumaraportti Sukeltajaliitolle.
Palvelussa tapahtuvista onnettomuuksista on ilmoitettava Tukesiin. Tämä koskee kuolemantapauksia, vakavia tapaturmia ja vakavia läheltä piti -tilanteita. Vakavana tapaturmana pidetään tilannetta, jossa esimerkiksi asiakkaalle syntyy pysyviä terveyshaittoja tai tapaturmassa on useita loukkaantuneita henkilöitä. Jos tapaturma tai läheltä piti -tilanne ei ole vakava, se kirjataan omaan onnettomuuskirjanpitoon. Tavanomaisia ja lajityypillisiä tapaturmia tai läheltä piti -tilanteita ei tarvitse ilmoittaa Tukesiin. Niistä on kuitenkin muistettava tehdä tapahtumaraportti Sukeltajaliitolle.
Tukesin Laitesukelluspalvelujen turvallisuus -ohjeessa esitellään hyviä käytäntöjä ja toimintamalleja, ja ohjeen linkeistä löytyy hyödyllistä lisätietoa. Sukeltajaliitto suosittelee perehtymään ohjeeseen, vaikka kuluttajaturvallisuuslaki ei kohdistuisikaan seuran toimintaan.
SEUROJEN YHTEISTYÖSSÄ
JÄRJESTÄMÄT TAPAHTUMAT
Seurojen yhteistyössä järjestämät tapahtumat on toteutettava kuluttajaturvallisuuslain mukaisesti. Yhden seuran on otettava itselleen selkeästi pääjärjestäjän rooli, ja kumppaniseurat ovat avustavassa roolissa.
Järjestämisvastuussa oleva seura vastaa turvallisuussuunnittelusta ja kuluttajaturvallisuuslain mukaisista asiakirjoista sekä muiden velvoitteiden täyttämisestä kokonaisuuden tasolla. Järjestämisvastuussa olevan seuran ja kumppaniseurojen on suositeltavaa laatia suunnitelmat yhdessä alusta asti. Asioita selkiyttää kirjallinen vastuunjakotaulukko.
Kuluttajaturvallisuuslain lisäksi yhteistyössä järjestettävissä tapahtumissa on hyvä muistaa verotuskysymykset. Yhteenliittymä (esim. useampi sukellusseura yhdessä) ei lähtökohtaisesti voi olla verovapaa.
Yhteistyössä järjestettävien tapahtumien talousasiat voidaan hoitaa esimerkiksi näin:
• Yksi seura ottaa tapahtuman järjestämisvastuun itselleen.
• Kumppaniseurojen kanssa laaditaan kirjalliset talkootyösopimukset.
• Järjestämisvastuussa oleva seura vastaa tapahtuman taloudesta ja rahaliikenteestä, kerää osallistumismaksut ja maksaa kulut.
• Järjestämisvastuussa oleva seura maksaa kumppaniseuroille verottomia talkootyökorvauksia.
Seuratoimintaan ja sen kehittämiseen on tarjolla useita erilaisia tukia ja avustuksia. Tieto on hajanaisesti saatavilla, ja tilanne vaihtelee eri paikkakunnilla. Seura, joka on ajan tasalla oman paikkakuntansa vaihtoehdoista, taitava tekemään hakemuksia ja hyvin verkostoitunut, on etulyöntiasemassa.
Teksti on tiivistelmä Seurajohdon tietopaketista, joka on luettavissa Dyykissä Kuva Adobe Firefly
Sukeltajaliiton puheenjohtajailloissa ja koulutusvastaavien webinaareissa on seuroilta kuultu onnistumisen tarinoita. Kannustamme kokeilemaan, voisivatko toisten seurojen hyväksi havaitsemat ratkaisut toimia myös omalla paikkakunnalla.
Kuntien tarjoama tuki ja avustukset Kunnilla ei ole yhtenäistä käytäntöä siitä, miten urheiluseuroja tuetaan. Tutustukaa oman kuntanne käytäntöihin ja selvittäkää, mitä heillä on tarjolla.
Harrastustoiminnan avustukset, liikuntatilojen vuokra-avustukset Joissakin kunnissa uimahallivuorot, luokkatilat, varastotilat ja venepaikat voivat olla edullisempia yhdistyksille tai niihin voi saada avustusta.
Joissakin kunnissa tuki rajoittuu esimerkiksi vain lasten ja nuorten toimintaan. Toisinaan myös Vapepatoiminta oikeuttaa tukiin, vaikka muu aikuisten toiminta olisikin rajattu pois.
Yleisavustukset
Jotkut kunnat maksavat urheiluseuroille yleisavustuksia. Usein avustuksen suuruus riippuu jäsenmäärästä ja toiminnan laajuudesta (esimerkiksi hallivuoroille osallistuneiden määrä, tehtyjen sukellusten määrä). Avustus voi kohdistua myös pelkästään lasten ja nuorten toiminnan tukemiseen.
Ohjaaja- ja kouluttajakoulutuksen tuki
Eräissä kunnissa on saatavilla avustuksia ohjaaja- ja kouluttajakoulutukseen osallistumista varten.
Valtakunnallisten
tapahtumien järjestämistuki
Jos seura isännöi valtakunnallista tapahtumaa, esimerkiksi järjestää norppaleirin tai jonkin sukelluslajin SM-kilpailut yhteistyössä Sukeltajaliiton kanssa, monessa kunnassa tähän on mahdollista saada tukea.
Yhteistyö ja kumppanuudet Sukellusseurat puhdistavat säännöllisesti uimarantoja kuntien ja kaupunkien apuna. Tämä on tärkeää ympäristötyötä. Lisäksi suuri osa kunnista ja kaupungeista maksaa seuroille rannanpuhdistuksista, joten kyseessä on myös tulonlähde seuroille.
Monesti myös uimahallien altaanpuhdistuksista maksetaan seuroille. Yrityksille järjestettävät sukelluskokeilut tuovat monille seuroille lisätuloja. Muutamilla paikka-
kunnilla kokeilut ovat johtaneet myös sukelluskursseja koskevaan yhteistyöhön.
Mikäli seuralla on resursseja järjestää toimintaa arkipäivänä päivällä, kouluyhteistyö on myös mahdollisuus. Joillakin paikkakunnilla kouluissa, ammattioppilaitoksissa, ammattikorkeakouluissa ja korkeakouluissa on järjestetty sukelluskokeiluja ja myös sukelluskursseja oppilaille.
Myös varuskuntien kanssa on ollut onnistunutta sukelluskokeilu- ja koulutusyhteistyötä.
Muut yhdistykset ja järjestöt ovat myös mahdollisia yhteistyökumppaneita. Esimerkiksi partiolaisten, maanpuolustusyhdistysten, meripelastusseurojen ja venekerhojen kanssa on tehty yhteistyötä eri puolilla Suomea.
Sukeltajaliiton hankeavustus Sukeltajaliiton hallitus päättää vuosittain sukellusolosuhteita edistäville hankkeille myönnettävästä hankeavustuksesta.
Avustusta voidaan myöntää sukeltamista tai sukellusolosuhteita edistäville hankkeille, jotka hyödyttävät koko sukeltajayhteisöä. Tuloksen tulee olla kaikkien sukeltajien käytettävissä ilman eri maksua tai vaatimusta kuulua johonkin tiettyyn yhteisöön. Tukea voi hakea minkä tahansa sukelluslajin hankkeeseen. Yksittäisen seuran tai rajatun piirin toimintaa edistäviin hankkeisiin tukea ei myönnetä.
Avustus voidaan myöntää Sukeltajaliiton jäsenenä toimivalle sukellusseuralle tai yhteisöjäsenelle. Hankkeen toteutuksessa voi olla mukana useita eri tahoja. Hakuaika on marras-joulukuussa.
Päätökset avustettavista hankkeista tehdään tammikuussa.
Opetus- ja kulttuuriministeriön seuratuki lasten ja nuorten toimintaan
Opetus- ja kulttuuriministeriön seuratoiminnan kehittämistuki
on tarkoitettu lasten ja nuorten liikuntaharrastuksen lisäämiseen ja monipuolisen organisoidun liikunnan kehittämiseen. Hakuaika on marraskuussa.
Leader-rahoitus
Maaseutupaikkakunnilla toimivien sukellusseurojen on mahdollista hakea kehittämishankkeilleen Leader-rahoitusta.
Urheiluopistosäätiön avustukset Urheiluopistosäätiö voi myöntää seuroille apurahaa, jonka myöntämisessä painotetaan juniori- ja joukkueliikuntaan keskittyneitä hakijoita, joiden tarkoituksena on järjestää valmennusleiritystä kotimaassa.
Yksittäisten urheilijoiden urheiluapurahoilla tuetaan urheilijan valmentautumista ja harjoittelua kotimaassa. Hakuaika on syyskuussa.
Yritysten ja säätiöiden jakamat tuet
Jotkin yritykset, esimerkiksi vakuutusyhtiöt, tarjoavat erilaisia tukia, joita voi hakea seura tai joukkue. Useimmat näistä on tarkoitettu lasten ja nuorten toimintaan. Hakuajat, kriteerit ja tukisummat vaihtelevat suuresti.
Ympäristö- ja kestävän kehityksen hankkeisiin kannattaa tutkia myös erilaisten säätiöiden tarjoamia tukia.
Yhteistoimintahankkeet
Yksittäinen liikuntaseura ei voi hakea liikunnallisen elämäntavan paikallista tai valtakunnallista kehittämisavustusta. Liikuntaseura voi kuitenkin olla mukana hakukelpoisten tahojen hankkeissa, joten kannattaa selvittää, onko alueellanne suunnitteilla useiden toimijoiden laaja-alaisia yhteishankkeita, joille ollaan hakemassa rahoitusta, ja olisiko sukellusseuran mahdollista päästä mukaan yhdeksi hankkeen toimijoista.
MYÖS YKSITTÄISELLÄ harrastajalla on mahdollisuus hakea tukea omaan harrastustoimintaansa. Eräitä yleisimpiä tukimuotoja ovat:
Ahos-apuraha soveltavaan liikuntaan, jota voivat hakea esimerkiksi ohjaajat ja kouluttajat, jotka haluavat kehittää omaa osaamistaan vammaisurheilun ja -liikunnan teemoissa.
SOS-Lapsikylän Unelmista totta -harrastustuen avulla mahdollistetaan mieluisa harrastus taloudellisesti haastavassa elämäntilanteessa olevien perheiden 7–17-vuotiaille lapsille, jotka eivät muuten pääsisi harrastamaan tai joutuisivat lopettamaan harrastuksen. Seuran tulee ilmoittautua mukaan unelmista.fi-palveluun, jotta tuen hakeminen on mahdollista.
Pelastakaa Lapset ry:n harrastustukea myönnetään alle 18-vuotiaille lapsille ja nuorille, joiden harrastuksen jatkuminen tai sen aloittaminen on uhattuna perheen tiukan taloudellisen tilanteen vuoksi.
Myös HOPE ry:n paikallisyhdistykset myöntävät harrastustukia.
URA-säätiö jakaa vuosittain opiskeluapurahoja kansainväliseen menestykseen tähtäävien tai aktiiviuransa jo päättäneiden huippu-urheilijoiden ammattiin valmistavaan ja tutkintoon tähtäävään opiskeluun.
Lisätietoja
LIIKUNNAN ALUEJÄRJESTÖT ovat erinomainen keino omalla alueella verkostoitumiseen, tiedon saamiseen ja seurakehittämiseen.
Dyykin Kurssivalikoima-välilehdeltä löytyy Seurajohdon tietopaketti, josta löytyy paljon lisätietoa ja linkkejä kaikista tukimuodoista.
Sukeltajaliiton seurakehittäjät Heli Halava ja Mika Rautiainen auttavat ja neuvovat mielellään.
Uusia videoita pelastamisesta
Sukeltajaliitto on julkaissut kolme uutta videota sukeltajan pelastamisesta. Videot näyttävät, miten uupunut tai tiedoton sukeltaja tuodaan pintaan mahdollisimman turvallisesti.
MARCIN DOBRUCKI
Videoiden mallisuoritukset on tehty hyvissä sukellusolosuhteissa, jotta niiden vaiheita on helppo seurata. Tosielämässä olosuhteet voivat olla haastavat ja hätätilanne lisää fyysistä ja psyykkistä stressiä entisestään. Muista nämä:
• Pysähdy, mieti, toimi. Pysähdy hetkeksi miettimään, mikä on paras tapa toimia.
• Auta siten, että et joudu itse vaaraan.
• Tyylipisteitä ei jaeta. Tärkeintä on saada uhri pintaan ja varmistaa kelluvuus.
• Joskus paraskaan yritys ei riitä.
Hyväksy se, että teit parhaasi vallitsevissa olosuhteissa.
Tärkein lisäys aiemmin opetettuun pelastustapaan on tarkistaa tiedottoman sukeltajan painemittari. Sen perusteella avustaja pystyy arvioimaan, kannattaako uhri tuoda pintaan hyödyntämällä uhrin vai auttajan kelluvuutta.
Videolla ”Tajuissaan olevan sukeltajan avustaminen pintaan” näytetään yksi esimerkki siitä, miten autetaan sukeltajaa, joka on tajuissaan, mutta tarvitsee apua. Ongelmat voivat olla kuitenkin monenlaisia, ja on vaikeaa antaa valmiita ratkaisuja,
jotka kattaisivat ne kaikki. Niinpä avustajan toimenpiteiden tulee perustua aina todelliseen tilanteeseen.
KURSSILLA OPIT PARHAITEN
Nämä videot eivät tee sinusta pelastustaitoista sukeltajaa. Paras tapa oppia pelastustaitoja on osallistua CMAS Rescue Diver -kurssille. Taidot ovat vaativia, ja niitä pitää harjoitella jatkuvasti. Ihan kuten ensiapukurssikin tulisi uusia muutaman vuoden välein, tulisi pelastustaitoja harjoitella säännöllisesti hallituissa olosuhteissa.
Katso videot Youtubessa.
Rescue Diverja DAN ensiapukurssit löytyvät sukeltaja.fi kalenterista kurssihaulla.
Syvät päivät Kaatialassa
Joukko sukellusalan yrittäjiä päätti pistää pystyyn hyvänmielen tapahtuman, jossa esitellään laitesukellusta, varusteita ja mikä tärkeintä, kokoonnutaan yhteen. Sukeltajien syvät päivät ja sukellusvarustekirppis järjestettiin Kaatialassa 17. elokuuta.
Teksti ja kuvat
SUSANNA KORKIATUPA
Tapahtuman koollekutsujina ja pääorganisoijina toimivat
Sukeltajankauppa.fi- ja
Sukelluskoulutus.fi-yrittäjä Teemu
Torkkeli sekä Divers B&B:n Janne Joensuu.
– Ajatuksena oli, että saadaan mukavaa yhteistä puuhaa, koska alalla ei ole liikaa vastaavia tapahtumia. Sukelluskaupan markkina on Suomessa hyvin pieni. On tärkeää järjestää yhteisöllisiä tapahtumia, jossa me kauppiaat pääsemme verkostoitumaan ja tekemään yhdessä sekä tietenkin tapaamaan muita sukeltajia, Teemu Torkkeli kertoo.
Samalla haluttiin saada aikaan tapahtuma, johon kuka tahansa voisi osallistua matalalla kynnyksellä. Kaatiala valikoitui tapahtumapaikaksi, sillä se on sopivasti melko keskellä Suomea, eikä se ole kenenkään tietyn, yksittäisen toimijan hallinnoima alue. Kuortaneen kunta on aina suhtautunut myönteisesti kaikenlaisiin Kaatialassa järjestettävään tapahtumiin.
VARUSTEITA KIRPPISHINNOIN
Tapahtumassa oli myös kaikille avoin sukellusvarustekirppis. Joonas Ylivaara oli lähtenyt tapahtumaan myymään omia ja kavereidenkin käytöstä poistettuja sukellusvarusteita. Hän toimii sukelluskouluttajana Sukelluskoulutus.fi-tiimissä.
– Tapahtumat ovat tervetullut lisä suomalaiseen sukelluskulttuuriin.
k Tapahtuman toinen pääjärjestäjä, Divers B&B:n Janne Joensuu paistoi koko päivän pyttipannua. Pyttipannu, makkarat ja kahvit olivat kaikki maksuttomia tapahtuman kävijöille. Sukellusyrittäjät jakoivat päivän kustannukset keskenään.
Minusta tällaista on kaivattu. Näin kauniilla säällä Kaatiala on hyvä paikka kokoontua, hän pohtii.
JATKOA LUVASSA
Päivä oli onnistunut, vaikka yleisöä olisi voinut enemmänkin olla. Kyllä päivän aikana kauppaakin tehtiin, mutta tärkeämpää oli kuitenkin yhteen kokoontuminen ja tapahtuman pilotointi. Moni vierailija ja osa järjestäjistäkin kävi päivän aikana myös sukeltamassa.
– Kaatiala sopii kohteena oikeastaan kaikille: tekniikkasukeltajille löytyy luolia ja matala pää sopii aloittelijoille. Tavoitteemme on tehdä tästä jokavuotinen tapahtuma ja kehittää lisääkin. Tähän sopisi hyvin myös esimerkiksi matalassa päässä järjestettävät laitesukelluskokeilut. Toki se vaatii jonkun operoimaan, Teemu Torkkeli pohtii.
– Livetapahtumassa on hienoa, kun asiakkaat pääsevät hypistelemään ja kokeilemaan tuotteita ja näkemään myös verkkokaupan takana toimivat henkilöt kasvotusten, Janne Joensuu lisää.
– Meillä on ollut kivaa tätä tehdä, ja kaikki edustavat täällä itseään yhteisen asian äärellä, Teemu Torkkeli sanoo.
Tapahtumassa olivat mukana järjestävien tahojen lisäksi jyväskyläläinen Divetime, espoolainen Polarsafety, oululainen Sukellusvaruste.fi ja hämeenlinnalainen Scubamafia.
k Divetimen Janne Vääränen ja Päivi Korkman pitivät tapahtumaa mukavan yhteisöllisenä. Päivän aikana käytiin lukuisia hyviä keskusteluja. Vaasan Delfin ry:n jäsenet Jari Saarnisto ja Ida Lintala olivat lähteneet tutustumaan tarjontaan, minkä jälkeen he kävivät tietenkin sukeltamassa louhoksessa.
j Scubamafian Veli Elomaa palveli lamppuostoksille saapunutta Pirjo Pentinmäkeä.
j Pomerian Bea auttoi emäntäänsä Anna Ilvesluotoa asiakaspalvelussa Sukellusvaruste.comin osastolla. Kohtuullisen uudelle sukellusalan verkkokaupalle kaikki näkyvyys on hyväksi.
Lähdössä osa kilpailijoista starttasi Riihiniemen uimarannalta uimalla ja osa kävellen niemen toiselle puolelle.
SärkiCup siivosi Kaukajärveä
Sukelluskalastajien tämän kauden viimeinen kotimaan ranking-kilpailu pidettiin harvinaisesti kaupunkiympäristössä, Tampereen Kaukajärvellä. Ensimmäistä kertaa järjestetyssä SärkiCupissa tehtiin lisäksi yhdessä töitä järven ekosysteemin hyväksi.
Teksti ja kuvat SUSANNA KORKIATUPA
Kaukajärveä uhataan monesta suunnasta: holtittomat hulevedet, rantarakentaminen ja ilmastonmuutos koettelevat Tampereen helmen herkkää ekosysteemiä. Järvi on muuttumassa ahvenpainotteisesta vesistöstä särkikalojen temmellyskentäksi. Esimerkiksi suutari on Kaukajärveen viime vuosikymmenellä ilmestynyt tulokaslaji. Tamperelaisilla sukelluskalastajilla syntyi ajatus tehdä jotain asian eteen. – Keksimme järjestää yhden kisan täällä. Kaukajärvessä ei ole aiemmin kisattu sukelluskalastuksessa. Kilpailu suunniteltiin yhteistyössä Vehmaisten osakaskunnan kanssa, ja se sai nimekseen osuvasti SärkiCup, kertoo kisan järjestelyistä vastannut Severi Miettinen Tampereen Urheilusukeltajat ry:stä.
Kilpailun lähtö ja maali oli
Riihiniemen uimarannalla. Kisapaikan sijainti osoittautui erinomaiseksi. Pilvisenä päivänä rannalla ei juuri muita käyttäjiä ollut. Vaatimattomampiin puitteisiin tottuneet sukelluskalastajat olivat varsin tyytyväisiä rannan lähellä sijaitsevaan päällystettyyn parkkipaikkaan ja palvelevaan rantakioskiin.
l Tapio Salakarin saaliiksi jäi useampi iso suutari sekä kilpailun suurin kala, 1,9-kiloinen hauki.
HOITOKALASTUS
AUTTAA JÄRVEÄ
Kilpailuun osallistui parisenkymmentä sukelluskalastajaa. Ohjeena oli keskittää kalastus särkikaloihin. Etenkin suutareita saatiin saaliksi: yhteensä 24 kappaletta. Sukelluskalastus on tehokas tapa juuri suutarin kalastukseen, sillä pohjamudissa möyrivä kala ei herkästi tartu vieheisiin. Katiskalla sitä saa, mutta suutari ei ole kaikista halutuin ruokakala. Vehmaisten osakaskunnan puheenjohtaja Sirpa Kuusela oli mielissään ja hämmästeli, miten suuria osa suutareista oli.
– Toivoisin tästä kilpailusta perinnettä! Olimme osakaskunnan hallituksessa heti sitä mieltä, että kilpailu on hieno idea. Toiveena ainoastaan oli, että suurimmat hauet jätettäisiin pyytämättä, sillä isot hauet pitävät
Sukella Suomessa
nekin osaltaan särkikalojen kantoja kurissa, hän sanoo.
Vehmaisten osakaskunta hallinnoi Kaukajärven pääosaa. Osakaskunta myöntää kalastusluvat, ja sen tehtävä on lisäksi tarkkailla ja huoltaa vesistön tilaa. Kaukajärven osakaskunta pyrkii myös kaikin keinoin edistämään järven suojelua vaikuttamalla aktiivisesti kaupungin päätöksentekoon. Työtä riittää. – Hulevesien viivytykseen ja puhdistamiseen on rakennettu uudet altaat ja kaivot, mutta kovalla sateella ne tulvivat ja vettä valuu koskena järveen. Myös rantarakentaminen ja siitä aiheutuvat hulevedet ovat järvelle suurin uhka. Pyrimme vaikuttamaan siihen, että rakentaminen pysyisi maltillisena. Hulevedet aiheuttavat rehevöitymistä. Tästä on merkkinä tiettyjen vesikasvien, esimerkiksi vesiruton, lisääntyminen. Suutarikanta on kasvanut järven rehevöitymisen seurauksena. Sinilevähavaintoja on myös alkanut olla vuosittain, Sirpa Kuusela kertoo.
Järven kalakannasta pidetään huolta istutuksia tekemällä. Vehmaisten osakaskunta istuttaa järveen taimenta ja Tampereen kaupunki siikaa.
ENSIMMÄISET KISAT
Juho Waris ja Riku Pirinen osallistuivat sukelluskalastuskilpailuun ensimmäistä kertaa. Molemmat innostuivat lähtemään kilpailuun ystävänsä Eliel Kilkin houkuttelemana.
– Olen joskus junnuna kokeillut lajia mökillä isäni kanssa, ja jotenkin se tuli puheeksi Elielin kanssa. Eliel kertoi, että on lajissa Suomen mestari; en edes tiennyt, että tässä kilpaillaan. Päätin sitten osallistua kisaan, kun Eliel vinkkasi, että tämä olisi sopiva, aloittelijaystävällinen kisa, Juho Waris kertoo.
Myös Riku Pirinen innostui sukelluskalastuksesta samalla tavalla.
– Joskus nuorempana olen snorklannut ja minulla on PADIn OWD-kortti, mutta en ollut koskaan sukelluskalastanut. Halusin kokeilla kalastusta ja ehdotin sitä Elielille.
h SärkiCupin ykkönen oli Simo Saloniemi (keskellä), toisella sijalla Severi Miettinen (oikealla) ja kolmantena Niklas Saari. k Riku Pirinen (vas.) ja Juho Waris osallistuivat ensimmäistä kertaa sukelluskalastuskilpailuun.
Sitten mentiin kokeilemaan – tämä tapahtui kolme viikkoa sitten, hän naurahtaa. Calypsoa edustanut Riku sijoittui hienosti ensimmäisessä kisassaan kymmenenneksi.
ONNISTUNUT PÄIVÄ
Entä minkälaiset tunnelmat olivat tapahtuman jälkeen?
– Kaikki meni just niinku pitikin. Melkein kaikki saivat kalaa, vaikka olosuhteet olivat ehkä vähän hankalat, kun edellisenä päivänä oli kovia sateita ja myrskyinen sää. Kaikilla tuntui kuitenkin olevan mukavaa, ja kaikki pääsivät kokeilemaan uudessa paikassa kalastusta. Oli hienoa, että moni pääsi paikalle, koska kilpailu oli meille tämän kauden viimeinen, missä olemme kaikki yhdessä, Severi Miettinen summasi fiiliksiä kisapäivän jälkeen.
Saattaa olla, että Kaukajärven SärkiCupista tulee sukelluskalastajien kisaohjelmaan pysyvä perinne.
Harvinaislaatuinen järvi ansaitsee suojelua
KAUKAJÄRVI on ainutlaatuinen kohde, sillä sen vesi on pysynyt kirkkaana ja näkyvyys on usein melko hyvä. Järvestä löytyy sukellettavaa monen tasoisille sukeltajille, ja sen virkistyskäyttö on muutenkin monipuolista. Sukelluskalastuskisojen kanssa samaan aikaan toisella rannalla, Kaukajärven Soutustadionilla, pidettiin soutukilpailu.
Kaukajärvestä nauttivat myös laitesukeltajat, ja järvessä onkin useita veteenmenopaikkoja, ehkä tunnetuimpana niin sanottu Bandidoksen ranta, jonka edustalla on myös vedenalaisia lavoja ja sukelluslineja. Tampereen Urheilusukeltajat käyttävät järveä monipuolisesti.
Järvi sopii hyvin sukellusharrastukseen senkin takia, että siellä ei saa ajaa moottoriveneellä lainkaan. Tämän vuoksi myös SärkiCupissa turvaveneenä oli soutuvene.
Kaukajärvi on helposti saavutettavissa, sillä aivan rannan tuntumaan pääsee myös julkisilla kulkuvälineillä. Sukeltaessa on hyvä huomioida myös muut vesistön käyttäjät, kuten sup-lautailijat, uimarit, melojat ja kalastajat.
Tutkimuslaitoksen (Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen KVVY Tutkimus Oy) mukaan järven vesi on edelleen hyvälaatuista, mutta järven käyttäjät ovat silti huolissaan muun muassa lisääntyneiden sinilevähavaintojen ja rehevöitymisestä kertovan kasvillisuuden esiintymisen vuoksi. On tärkeää, että Kaukajärven hyvinvoinnista pidetään huolta ja aiheesta käydään säännöllisesti julkista keskustelua.
Petri Koskinen (TaUrsu) toimi turvaveneen kapteenina.
Sauna, fillari ja piano
TÄMÄ OIKEASTI KÄYTÖSSÄ oleva saunalautta sijaitsee Hopiakallion kirkasvetisessä louhoksessa Kokkolan lähellä. Muoviputkeen trailerin päälle rakennettu sauna lämpiää puilla, ja löylyihin laskeudutaan saunan katolla olevasta aukosta. Saunassa on iso ikkuna, josta voi seurata vaikkapa sukeltajien touhuiluja louhoksessa. Sauna kelluu kolmen metrin syvyydessä, ja se on mahdollista laskea syvemmällekin. Saunalautan ovat suunnitelleet ja rakentaneet yrittäjäkaksoset Ari ja Jari Lehtinen. Kuvassa Joni Taskila sukeltaa lautalta viime kevään P1-kurssilla.
HOPIAKALLION LOUHOKSESSA voi myös pyöräillä − kuvassa Heidi Hyvärin tyylinäyte.
– AIEMMIN HAUKIPUTAALLA oli suosittu louhoskohde, jossa oli piano pohjassa. Vuosi sitten se kuivattiin ja siellä aloitettiin louhinta, mikä ei kuitenkaan onnistunut. Nyt louhos täyttyy pikkuhiljaa, ja odottelemme veden selkiytymistä, Erlend Forsen kertoo. Kuvassa musisoivat Marko Lindelä ja Keijo Vinkka
KUVAT ERLEND FORSEN
Ajattelemisen aihetta
Harjoittele paljon ja laadukkaasti
Sukellustaidot, kuten kaikki muutkin taidot, opitaan ahkeran harjoittelun kautta. Taitojen oppiminen etenee vaiheittain ja vaatii useita toistoja ja aikaa. Taidot eivät tule koskaan valmiiksi, aina voi kehittyä lisää ja oppia uutta. Käyttämättömänä taito ruostuu.
Taitojen oppiminen perustuu aikaisemmin opittuun. ”Jotta voi oppia juoksemaan, pitää ensin osata kävellä. Jotta voi oppia kävelemään, pitää ensin osata seisoa pystyasennossa.” Taitotason mukaan eriytetyt tehtävät ja harjoitteet tukevat uusien taitojen oppimista.
Oppiminen on yksilöllistä ja jokainen oppii omalla tavallaan. Yksilöllisiä oppimisedellytyksiä ovat muun muassa aiemmin opitut taidot, liikuntatottumukset, aiempi tottumus ja sopeutuminen veteen, motivaatio ja perintötekijät. Oppiminen helpottuu, jos on kiinnostunut opeteltavasta asiasta ja haluaa todella oppia sen.
Oppiminen ei aina tapahdu juuri harjoitustilanteessa. Usein opittavat asiat loksahtavat kohdalleen vasta myöhemmin, kypsyttelyn jälkeen. Se, mikä eilisellä harjoituskerralla ei vielä sujunut, saattaa tänään jo onnistuakin.
Toistuvan taitoharjoittelun myötä aivoihin muodostuu malleja. Vähitellen saavutetaan taso, jolloin taidon pystyy suorittamaan vaivattomasti. Mutta kuinka paljon toistokertoja tarvitaan tämän tason saavuttamiseen? Eri lähteet antavat erilaisia lukuja: 1 000,
3 000, 5 000 tai 10 000 toistoa. Toistomäärä vaihtelee käytännössä yksilön ja olosuhteiden mukaan. Tärkeintä ovat harjoittelun ja toistojen säännöllisyys.
Aivot eivät erota oikeaa suoritusta väärästä. Harjoittelun laadulla on ratkaiseva merkitys taidon oppimisessa. Hyväksi tuleminen vaatii hyvää ja nimenomaan laadukasta harjoittelua. Tässä auttaa se, että saat ohjausta osaavammalta henkilöltä, joka osaa ohjata sinua harjoittelemaan oikein.
Hallikaudella on aikaa treenata perusasioita.
Sukelluskursseilla tiettyä taitoa ehditään harjoittelemaan muutamia kertoja, toki kouluttajan asiantuntevassa valvonnassa ja kehittävää palautetta saaden. Sukelluskurssin hyväksytty läpäiseminen ei kuitenkaan vielä tarkoita, että sukeltaja on taitava sukeltaja. Se tarkoittaa, että sukeltajalla on nyt valmiudet turvallisesti harjoitella lisää, tällä kerralla ilman kouluttajan suoraa valvontaa.
Pitkän hallikauden alkaessa jokaisen meistä kannattaa palata perusasioiden ääreen. Uimahallissa on hyvät, hallitut olosuhteet, mikä antaa oivallisen mahdollisuuden sukellustaitojen harjoittelemiseen. Niin mukavaa kuin
uimahallilla käyminen onkin kavereiden tapaamisen, saunomisen ja kuntouinnin ansiosta, tavoitteellinen taitoharjoittelu tuo silti säännölliseen hallissa käymiseen omaa mielenkiintoaan. Sukeltajaliiton Youtube-kanavalta löytyvät taitovideot antavat esimerkkiä siitä, miltä taitosuoritukset ihannetilanteessa näyttävät. Silloin, kun seuran kouluttajat eivät ole aivan varattuja käynnissä olevilla sukelluskursseilla, kannattaa pyytää heitä katsomaan harjoittelua, varmistamaan että kaikki sujuu oikein ja antamaan palautetta. Laadukkaan ohjauksen ja säännöllisen harjoittelun avulla voit kehittyä ensi kesään mennessä taas entistä taitavammaksi sukeltajaksi!
Laitesukelluksen SM-taitokilpailu antaa mahdollisuuden testata omia ja sukellusparin taitoja käytännössä. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan.
Mika Rautiainen, Sukeltajaliiton koulutuspäällikkö
Katso taitovideoita www.youtube.com/@ sukeltajaliittory4557/featured
Laitesukelluksen SM-taitokilpailu
Jaana Lahdenniemi
Anna palautetta
Mitä mieltä olet Sukeltajasta?
Mistä aiheista haluaisit lukea?
Onko sinulla juttuidea?
Anna meille palautetta täyttämällä sähköinen lomake.
Sukeltaja mess a
Lehden avustajaksi?
Sukeltaja-lehteä tehdään vapaaehtoisvoimin, sukeltajalta sukeltajalle. Haluaisitko kirjoittaa sukelluksesta? Kuvaatko veden alla? Ota yhteyttä, niin jutellaan lisää, toimitus@sukeltaja.fi
Sukeltajaliitto järjestää webinaareja eri aiheista ympäri vuoden. Diving for Science -webinaarissa kuultiin muun muassa sukelluksesta tieteen tekemisen apuna.
Ota yhteyttä
Sukeltaja-lehden asioissa sinua palvelee lehden toimitussihteeri Kristiina Karila p. 0400 163 262 kristiina.karila@sukeltaja.fi
Sukeltaja-lehden kaikki ilmestyneet vuosikerrat vuodesta 1956 alkaen ovat luettavissa ilmaiseksi issuu.com-palvelussa Lisää sukellusaiheisia artikkeleja löytyy Sukeltajaliiton verkkosivuilta www.sukeltaja.fi
