Huomioi uudet sukeltajat seurassa
www.sukeltaja.fi Tervetuloa Kiteen kirkkaisiin vesistöihin
VEDENALAISEN MAAILMAN ERIKOISLEHTI
Sukeltajaliiton jäsenyydestä on etua
Mitä sukeltaja saa Sukeltajaliiton jäsenenä?
• kattava seuraverkosto – edullista harrastamista hyvässä seurassa ympäri maan
• henkilökohtaista jäsenpalvelua ja neuvontaa
• sukeltajavakuutus – Sukeltajaliiton jäsenille räätälöitynä
• Sukeltaja-lehti – ainoa suomalainen sukellusalan lehti viisi kertaa vuodessa
• koulutus – kehity sukeltajana
• kilpaileminen – omaksi iloksi tai huipulle asti
• Dyykki – opiskele verkossa ja ylläpidä osaamistasi
• julkaisut – sukellustietoa suomeksi
• jäsenedut – yhteistyössä kumppaniemme kanssa
• edunvalvonta – sukeltajan asialla yhteiskunnassa
• tapahtumat ja seminaarit – ole mukana sukeltajayhteisössä
• mahdollisuus vaikuttaa – vapaaehtoistyötä suomalaisen sukelluksen hyväksi
Mitä seura saa
Sukeltajaliiton jäsenenä?
• innostava yhteisö, jonka osana toimia
• kattava koulutuskokonaisuus ja kortitukset
• monipuolinen toiminta sukelluksen eri sektoreilla
• tukea seuratoiminnan pyörittämiseen, apuja markkinointiin
• vapaaehtoisten tapaturmavakuutus ja seuran toiminnan vastuuvakuutus
• sparrausta toiminnan kehittämiseen ja tukien hakemiseen
• ohjeistuksia, edunvalvontaa, palkitsemisia
>Sukeltajaliitto > Jäsenyys
JULKAISIJA
Sukeltajaliitto ry Valimotie 10
00380 HELSINKI
www.sukeltaja.fi
puh. (09) 3481 2258 office@sukeltaja.fi
PÄÄTOIMITTAJA
Harri Nieminen harri.nieminen@sukeltaja.fi
TOIMITUSSIHTEERI
Kristiina Karila kristiina.karila@sukeltaja.fi
TOIMITUS
Viestintätoimisto Loistava Oy Patruunantie 17 62800 Vimpeli
TUOTTAJA
Susanna Korkiatupa puh. 044 589 6234 susanna.korkiatupa@sukeltaja.fi
TOIMITUSNEUVOSTO
Harri Nieminen, Emma Barrow, Kristiina Karila, Susanna Korkiatupa, Pasi Mannerkoski, Mika Rautiainen
SIVUNVALMISTUS
Aste Helsinki, Mika Viitanen
ULKOASU
Kumppania Oy, Laura Telin
KUVAPANKKI
Depositphotos
ILMOITUSMYYNTI
Susanna Korkiatupa puh. 044 589 6234 susanna.korkiatupa@sukeltaja.fi
SUKELTAJA ILMESTYY
helmi-, huhti- kesä-, syysja marraskuussa
ISSN 2737-212X
16 Partahai ja muut Raja Ampatin asukit.
1/2024
Vakiot
6 TARIFASSA kohtaavat Välimeri ja Atlantin valtameri.
8 TYRSKYT Mitä uudet sukeltajat kaipaavat? Vapaasukelluksen halli-SM fiiliksiä, Seuraviestintä aiheena puheenjohtajaillassa, Kaasulait ja 300 barin pullotäytöt.
14 PERSOONA Tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multala.
20 NORPAT Tätä on uppokiekko.
21 HYVÄ HOMMA! Weisell-säätiö antoi merkittävän avustuksen.
28 SUKELLA SUOMESSA Kirkasta Kiteellä – Keski-Karjalan Sukeltajat.
30 KUVA-ALBUMI Vapaasukelluksen säteitä.
31 AJATTELEMISEN AIHETTA Annetaan seuroissa tilaa uusillekin.
Päivitykset
16 RAJA AMPAT Indonesiassa pursuaa elämää ja oli kokemisen arvoinen.
22 OSTAISINKO KÄYTETYN? Tarkasta ja huolla kuivapuvun vetoketju.
24 SUKELLUSKALASTAJA Juha Siitosen temppeli on veden alla.
26 PYRSTÖSUKELLUKSEEN on laadittu turvaohje ja järjestämisohje kurssille.
KANNEN KUVA Pekka Tuuri
Marcin
Dobrucki
Pekka
Tuuri
Soveltavan sukeltamisen kouluttajaksi/avustajaksi
Soveltavan sukeltamisen CMAS Special Needs Diving -kouluttaja- ja avustajakoulutus järjestetään 26.–28.4. EteläSuomessa. Tämä kurssi on tarkoitettu ensisijaisesti laitesukelluskouluttajille, jotka ovat kiinnostuneita soveltavasta sukeltamisesta. Mukaan ote-
taan myös muita aiheesta kiinnostuneita, joilla on vähintään P3-kortti. He saavat kurssilta avustajapätevyyden.
Ilmoittaudu kurssille viimeistään 29.3. sukeltaja.fi kalenterissa.
MITÄ ON SOVELTAVA SUKELTAMINEN?
Soveltavalla sukeltamisella tarkoitetaan sellaisten henkilöiden sukeltamista, joiden on vamman, sairauden, toimintakyvyn heikentymisen
tai sosiaalisen tilanteen vuoksi vaikea osallistua normaaliin sukellustoimintaan ilman soveltamista, apuvälinettä ja/ tai erityisosaamista.
Tervetuloa kevätkokoukseen
Sukeltajaliiton kevätkokous pidetään lauantaina 6.4. Salossa.
Kokousta isännöi 50-vuotisjuhlaansa viettävä Sukellusseura Simppu ry. Juhliva seura toivottaa sukeltajat tervetulleeksi Saloon!
Kokous ja vuosijuhla järjestetään Astrum-keskuksessa, Salorankatu 5–7, 24240 Salo.
Kokouksessa muun muassa palkitaan Vuoden parhaat, hyväksytään liiton vuoden 2023 vuosikertomus ja tilinpäätös, vahvistetaan jäsenmaksut vuodelle 2025 ja asetetaan ehdollepanotoimikunta syksyn hallitusvaalia varten.
Kokoukseen tulee ilmoittautua 2.4. mennessä. Virallisen kokousedustajan tulee toimittaa valtakirja 2.4. mennessä sähköpostilla: office@sukeltaja.fi. Virallinen kokouskutsu on julkaistu sukeltaja.fi uutisissa 16. helmikuuta.
PÄIVÄN OHJELMA
KLO 11.30 kevätkokous alkaa. Kokouksen jälkeen osallistujille on tarjolla keittolounas.
KLO 15.00–16.30 Jouko Moisalan esitelmä aiheesta "Ammattisukellus Suomessa 1810–1939".
KLO 18.00 Iltajuhla
Illalliskortin hinta on 50 euroa/ henkilö. Ilmoittaudu iltajuhlaan 29.2. mennessä.
MAJOITUS
Majoitusta voi tarvittaessa varata esimerkiksi Hotelli Salorasta, joka on samassa rakennuksessa kuin kokous ja juhlat. 1 hh hinta 79 euroa ja 2 hh 89 euroa. Ilmoita varatessasi varaustunnus ”SIMPUT2023”.
Lisätiedot ja ilmoittautumislinkit sukeltaja.fi kalenterissa.
Tulevaisuuteen voit vaikuttaa
Mitä vapaa-aikaan ja harrastamiseen tulee, terve hetkessä eläminen on monessakin suhteessa hyvä juttu. Tulevaa ei kannata turhaan murehtia, mutta ainahan sitä voi positiiviselta kulmalta välillä visioida. Oletko joskus pohtinut, mitä haluaisit sukellusharrasteeltasi tai millaisia harrastusmahdollisuuksia haluaisit nähdä tulevaisuudessa, sanotaan vaikkapa viiden vuoden kuluttua?
Maailma ympärillämme muuttuu nopealla tahdilla ja monelta osin myös ennakoimattomasti. Tästä syystä erilaisen toiminnan suunnittelussa on tärkeää, että pystymme hahmottamaan vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Vastaavasti on myös tärkeä tunnistaa asiat, joihin emme voi vaikuttaa − ja asiat, joihin
VESI ON ollut Susanna Ståhlen elementti jo pienestä asti, mutta snorklausreissu Iso-Melkuttimelle kesällä -21 sai hänet rakastumaan vedenalaiseen maailmaan.
– Laitteet eivät ole minun juttuni; haluan tuntea olevani vapaa. Niinpä 2022 kesän lopulla kävin Freediving Helsingin vapaasukelluskurssin, ja seuraavalla viikolla olinkin jo Abborre Freedivingin jäsen ja mukana allasvuorolla treenaamassa. Ennen kurssia ajatus oli oppia pidättämään hengitystä hieman kauemmin voidakseni tutkia vedenalaista maailmaa lisää, mutta se muuttui nopeasti myös tavoitteelliseksi treenaamiseksi altaassa, hän sanoo. Susannaa viehättää lajissa monipuolisuus: sitä voi harrastaa altaassa tai avovedessä ja siinä voi hakea omia rajoja tai keskittyä ihmettelemään hupisukeltaessa, mitä kaikkea veden alta löytyy. – Veden alla kaikki muu unoh-
voimme. Ja tuntea myös, millaisen tulevaisuuden itse haluamme. Tämän tiedon ja aktiivisen tekemisen myötä pystymme muovaamaan yhteisen sukellusharrastuksemme tulevaisuutta haluamamme kaltaiseksi.
Halutun tulevaisuuden rakentaminen on monelta osin ”hieman suurempi” projekti. Monet asiat ovat isoja, ja on ilmeistä, että nikkarointi on vaikeaa, ellei mahdotonta yhden ihmisen tai pienen porukan kulmasta. Rakentamisessa onnistuminen vaatii tiivistä ja jatkuvaa yhteistyötä positiivisella yhdessä onnistutaan -asenteella. Yhteistyötä
Harri Nieminen puheenjohtaja harri.nieminen @sukeltaja.fi
alkaen siltä kaikkein tärkeimmältä, eli harrastajatasolta, ulottuen aina mahdollistavalle ja tukevalle liittotasolle saakka.
Haluttu tulevaisuus kuvataan yhdessä. Toteutus tehdään yhdessä. Nyt alkaneen vuoden aikana tähän tarjoutuu lukuisia mahdollisuuksia: jäsenkyselyt, puheenjohtajaillat, webinaarit, yhteiset tapaamiset, työryhmät… Tätä kaikkea ei järjestetä vain siksi, että ”tapoihin kuuluu”, vaan siksi, että ilman palautetta, ohjaavaa kättä ja osallistumista olemme kaikki tyhjin käsin. Juuri sinä olet tärkeä.
Mukavaa ja aktiivista sukellusvuotta 2024!
tuu, sukeltaminen on yksi tapa nollata. Hiljaisuus rauhoittaa mieltä, ja painottomuus tuo vapauden tunteen. Pääsen haastamaan itseäni, mutta myös totaalisesti rentoutumaan tavalla, jota en ole aiemmin kokenut. Voitan itseni joka kerta, kun pysyn treenatessani edes hetken epämukavuusalueella, ja huomaan sietäväni epämukavuutta myös muilla elämän osa-alueilla eri tavalla kuin ennen. Olen myös saanut tutustua harrastuksen myötä mahtaviin ihmisiin sekä Suomessa että ulkomailla.
Ensimmäinen kerta jään alla on jäänyt Susannan mieleen vahvasti. – Jos joku olisi sanonut muutama vuosi sitten, että sukellan jään alle, olisin vastannut, että en ikinä. Pohdin etukäteen, alkaako ajatus pelottaa, mutta valmistautuessani sukellukselle tunsin pelkkää intoa. Tiesin matkan avannosta avantoon olevan minulle helppo pituustreenien ansiosta, joten ajatus siitä,
etten voisi nousta milloin vain pintaan hengittämään, ei jännittänyt. Painuessani jään alle olin pelkän ihmetyksen vallassa. Jää näytti niin kauniilta alhaalta päin katsottuna, ja sen sileää pintaa pitkin oli kiva liu'uttaa käsiä sukeltaessani kohti seuraavaa avantoa. Pintautuessa en voinut olla hymyilemättä leveästi kohmeisista huulista huolimatta.
Susanna haaveilee pääsevänsä joskus vielä sukeltamaan rauskujen ja valashaiden kanssa. Myös pyrstösukellus kuuluu hänen harrastuksiinsa.
– Innostuin pyrstösukeltamisesta, joten sen treenailua on tiedossa. Toiveena olisi päästä pyrstön kanssa jään alle sukeltamaan. Hupisukeltamisen lisäksi olen kiinnostunut kisaamisesta ja ylipäänsä itseni voittamisesta, joten tavoitteena on pidentää tuloksiani ja saavuttaa lisää syvyyttä.
KATSO SIVULTA 30 Susannan vapaasukelluskuvat,
hän osallistui vuoden 2023 Sukelluskuvauksen SM-kilpailuun.
Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa.
Susanna Ståhlen arkisto
Susanna Ståhle, Helsinki
joilla
Studio
Torkkeli
Tarifassa sukelletaan kahdessa meressä
Manner-Espanjan eteläisimmässä pisteessä sijaitseva Tarifa on paikka, jossa Välimeri ja Atlantti kohtaavat toisensa. Ei siis ihme, että pikkukaupunki on Espanjan suosituimpia sukelluskohteita. Lisäksi Tarifan kalliot ja kirkkaat vedet soveltuvat sukeltamiseen paremmin kuin esimerkiksi 135 kilometriä koilliseen sijaitsevan, suomalaisten hyvin tunteman Fuengirolan rannat.
Teksti ja kuvat ERKKI SIIRILÄ
Täällä Gibraltarinsalmen vesissä voi kohdata suuren osan meren kaikista elämänmuodoista. Jokaisella Tarifan sukelluskerralla olenkin nähnyt isoja kalaparvia ja ainakin parikymmentä kalalajia. Lisäksi olen seurannut seepioiden sekä meritursaiden elämää. Tarifan jyrkkien merenalaisten rinteiden kanjoneista, kallionkoloista ja pikku luolista olen
tavannut mureenoita, skorpionikaloja sekä vapaakiduskotiloita.
Merenalaisilta seinämiltä olen lisäksi löytänyt paljon levien värikylläisyyttä − värit nähdäkseen on paras pitää mukana valaisinta. Atlantin puolella kiehtovaa kauneutta edustavat pehmytkoralli Gorgonian punaiset pensaat.
Joitakin suuria kalalajeja kuten
Syvemmällä näkee usein 40 metriä. Laitesukelluksille Tarifan sukelMatkalaukku
vanhoja meriahvenia täällä kuitenkin näkee vain harvoin, onhan Tarifa myös sukelluskalastajien suosiossa. Vaikka harppuunapyynti onkin verottanut suuria kaloja, kaupunki on silti hieno paikka turistisnorklaajille, koska näkyvyyttä rannan lähelläkin on tavanomaisesti 15−20 metriä.
luskeskuksista lähdetään tavallisesti kaksi kertaa päivässä, yksi sukellus lähtöä kohti. Näin tekee esimerkiksi käyttämäni León Marino -keskus. Kahdessa lähikohteessa nähtävyyksinä on 25 metrissä luonnon lisäksi uponneiden laivojen jäänteitä.
Mikäli sukeltaja tarvitsee vain ilmasäiliön ja painot vyöhönsä, yhden sukelluksen hinta on vajaat 40 euroa. Tietokone, dekopoiju, puukko ja pilli mainitaan sukelluskeskusten ohjeissa välttämättöminä henkilökohtaisina varusteina.
Sukellusten hintaan sisältyy myös sukellusopas. Kokenutkaan pari ei
Gibraltarinsalmen elämää näkee myös snorklaten.
e Rantavedessä tuli vastaan muun muassa seepia.
i Muovijäte tappaa merikilpikonnia täälläkin.
f Tarifan rantoja, kaksi merta ja horisontissa Marokko.
siis saa yleensä sukeltaa ilman opasta. Syyksi kerrotaan vaihtelevat virtaukset. Edelliseen liittyen Espanjan tiukka sukelluslainsäädäntö on syytä pitää mielessä: yksin ei saa sukeltaa.
Sukeltajalla täytyy olla myös sukellusvakuutus. Lisäksi on hyvä muistaa, että Espanjassa laitesukeltaminen rannalta on sallittua ainoastaan rannan välittömässä läheisyydessä. Tarifassa tämä tarkoittaa rantasukelluksia lähes pelkästään sukelluskoulutusten yhteydessä. Muuten sukeltamaan lähdetään veneellä.
Veden lämpötila on suurimman osan vuotta 15−20 astetta pinnasta pohjaan: ohuella puvulla ei laitesukeltaja pärjää. Vaikka täällä harrastus jatkuu talvellakin, silloin voi kuitenkin olla monen päivän myrskyjaksoja, jolloin merelle ei lähdetä.
Málaga on se kaupunki, jonne suomalainen matkailija yleensä saapuu junassa tai lentokoneessa tänne Andaluciaan ensin. Eteenpäin Tarifaan pääsee bussissa − linja-autovuoroja on valitettavasti päivittäin vain vähän. Toinen mahdollisuus on taksi tai vuokra-auto, jollaisen voi lentoyhtiöiden nettisivujen kautta
saada käyttöönsä edullisesti. Tarifassa tosin pysäköinti on ongelma.
Mitä majoitukseen tulee, niin vaikkapa Booking.comin kautta kohtuuhintaisia paikkoja löytyy helposti, jos kustannukset jakaa kaksi matkaajaa. Yksin reissaavalle edullisin vaihtoehto ovat hostelit, joita varsinkin Tarifaan tulleet surffaajat käyttävät. Kaupunki onkin sukeltamisen ohella leijasurffauksen mekka. Lisäksi valaiden ja delfiinien katseluretket ovat suosittuja, samoin muuttolintujen bongaus.
Tarifan rannoilta on myös kiinnostavaa tarkkailla kiikarein Gibraltarinsalmen meriliikennettä. Vastarannalla parinkymmenen kilometrin päässä sijaitseva Marokon Tanger erottuu yleensä horisontissa sekin. Tangeriin pääsee autolautalla. Maailmanlaajuiset merten muovijäteongelmat tulevat vastaan nekin Tarifan rannikolla: helmikuussa 2023 näin rannalla 70-senttisen valekarettikilpikonnan, joka oli ilmeisesti kuollut merellä syömäänsä muovipussiin. Rannoilta löytyvät tyhjät, poisheitetyt bensakanisterit puolestaan kertovat ihmisten ja huumeiden salakuljetuksesta Afrikasta Eurooppaan.
– KOONNUT KRISTIINA KARILA –
Uusi sukeltaja haluaa osaksi yhteisöä
KYSYIMME joulukuussa suht tuoreilta laitesukeltajilta, miten heillä menee ja miten harrastus on lähtenyt käyntiin. Pyrimme kartoittamaan syitä siihen, miksi joillakin sukellusharrastus jatkuu aktiivisena peruskurssin jälkeen ja joillakin tyssää alkuunsa tai hiipuu hiljalleen. Edelleen vain pieni osa peruskurssin suorittaneista jatkaa aktiivisesti harrastuksen parissa.
Kysely lähetettiin sukeltajille, jotka ovat suorittaneet laitesukelluksen peruskurssin vuosina 2020–2023. Vastaanottajista 21 % vastasi kyselyyn. Oletettavasti vastaajina korostuvat ne, joilla harrastus on jatkunut edes harvakseltaan. Seuran jäsenenä ilmoitti olevansa 86 % vastaajista.
Seurojen tarjoama peruskurssi näyttäisi tarjonneen vastaajille hyvän kokemuksen, ja avoimissa vastauksissa kiitettiin kouluttajien osaamista. Myös hyvä porukka ja seuran hyvä henki nousivat vastauksissa esiin.
Tämän kyselyn vastaajista noin viidennes ei jatkanut harrastusta peruskurssia pidemmälle. 44 % vastaajista sukeltaa harvakseltaan ja 28 % kuukausittain. Noin 10 % vastaajista sukeltaa joka viikko. Syitä harrastuksen
hiipumiseen ovat muun muassa ajan puute, kalliit varustehankinnat ja vaikeus löytää sopivaa sukellusparia. Myös muun muassa autottomuus, muutto toiselle paikkakunnalle ja terveystilanne mainitaan harrastamisen esteinä.
Ujonaihmisenäonvaikeaa päästäporukkaanmukaan.
Sopivaasukelluskaveriaeioleoikein löytynyt.Toisetovatkokeneempia niinenhaluaollavaivaksi.
Suurinesteonkokemattomuus jauusienpaikkojenhaasteet.
Suomenolot,varusteidenpuute, yhteydenpidonvähäisyys sukellusseurankanssa.
Rohkaisevaa on, että runsaat puolet vastaajista arvioi sukeltavansa lähivuosina vähintään joka kuukausi. Vain 6 % ilmoittaa, ettei sukella enää ensinkään.
Millaista tukea siis tarvitaan, jotta harrastus jatkuisi? Eniten kaivataan sopivaa sukellusparia tai porukkaa, jonka kanssa voisi lähteä sukeltamaan. Myös mahdollisuutta harjoitella lisää ja kerrata taitoja toivottiin. Vastaajat esittivät myös omia ideoita harrastuksen aktivoimiseen.
Myösallasvuoroillatulisiolla ohjattuaharjoittelua/treeniä, eivainyleistäpolskimista.
Pitäisimahdollisestikäydäkurssi uudelleentaipäästämuuten kertaamaanunohtuneitaasioita.
Toivoisintyttöjenjanuorten parempaahuomioimista lajikulttuuriin.
Säännöllineninfo-kirje seuranulkopuolisillevanhoille, ”nukkuville”jäsenille,jottasaatietoa osallistumismahdollisuuksista.
Toivoisin,ettäsukellusseurat voisivatjärjestääkertauskursseja, joidenkauttaharrastukseenpääsisi uudestaansisäänjasukeltamiseen tulisiuuttavarmuutta. Myösjokinsukeltajienoma ”Tinder”-sovellusolisikätevä sukellusparinlöytämiseen.
Kyselyssä saadut vastaukset noudattelevat melko lailla aiempien kyselyjen linjaa. Syyt pysyä lajin parissa tai lopettaa ovat pysyneet samana. Sukellus on yksi niistä lajeista, joita kokeillaan. Se osaltaan selittää poistumaa: monelle riittää kertaelämys. Hyvä vastaanotto seurassa, vasta-alkajien huomioiminen ja sukellusparien löytäminen auttavat jatkamaan.
KRISTIINA KARILA
Komea kyttyrälohi on vieraslaji
KALA Nimensä mukaisesti kyttyrälohen tunnistaa koiraan kutupuvusta, johon kuuluu uljaan koukkuleuan lisäksi komea selkäkyttyrä. Kyttyrälohi on alun perin pohjoisen Tyynenmeren laji, joka kutee lähinnä Pohjois-Amerikan joissa, mutta jo 1950-luvulta lähtien venäläiset ovat istuttaneet sitä Jäämeren jokiin ja myös Itämereen.
Kyttyrälohen elinkaari on vain kaksivuotinen. Aikuiset nousevat pääsääntöisesti syntymäjokiinsa, kutevat ja kuolevat. Poikaset vaeltavat merelle syönnökselle ja palaavat kahden vuoden päästä takaisin kutemaan. Kantoja on kaksi, parillisena ja parittomana vuotena kutevat, eivätkä nämä risteydy keskenään. Syystä tai toisesta parittomien vuosien kanta on vahvempi, ja se on myös Pohjois-Atlantille kotiutuneen kannan perimä. Kaikista lohilajeista juuri kyttyrälohi harhautuu useimmin väärään jokeen kutemaan, ja siksi se leviää muita lohia tehokkaammin myös itsestään.
Vuodesta 2017 lähtien Pohjois-Atlantille levinneiden kyttyrälohien parittomien vuosien kannat ovat lähteneet räjähdysmäiseen nousuun. Ennen vuotta 2017 esimerkiksi Tenojokeen nousi korkeintaan joitakin satoja kyttyrälohia vuodessa, sitten muutama tuhat ja viime kutukaudella jo noin puoli miljoonaa kutulohta.
Kyttyrälohi on vieraslaji, jonka todellista vaikutusta uuden asuinjokensa ekologiaan ei vielä täysin tunneta. Se saattaa kilpailla alkuperäisen lohen kanssa ravinnosta tai kutupaikoista, sen levittämät taudit ja loiset saattavat tarttua loheen, ja se muuttaa joen ravinnetasapainoa tuomalla satojatuhansia kiloja kuolevien kutulohien lihaa jokiin.
e Kuvan kyttyrälohipari (naaras edessä) on kuvattu Tenojoessa vuonna 2021. Naarailla ei ole lajin tunnusomaista kyttyrää.
Kyttyrälohi ilmeisesti hyötyy ilmaston lämpenemisestä, eikä sitä enää saada poistettua Jäämereen ja PohjoisAtlantille laskevista joista. Itämereen laskevissa joissa se ei vielä ole lähtenyt runsastumaan.
Kun tapaat kyttyrälohen, poista se vesistöstä.
ESSI KESKINEN
Sirrikuja 4 F 34, 00940 Helsinki
www.sammakkomies.fi - 040 544 2049
Jäsenseura!
Ilmoita tässä ilmaiseksi!
Seuroille pikkuilmoitus veloituksetta, kun ilmoitus koskee kaikille avointa tapahtumaa.
Kysy lisää toimitus@sukeltaja.fi.
Puheenjohtajaillassa viestintäteema
HELMIKUUN puheenjohtajaillassa keskusteltiin seurojen viestinnästä. Mukaan oli kutsuttu puheenjohtajien ja varapuheenjohtajien lisäksi myös seuraviestijät. Seuraviestijä on uusi tehtävänimike liiton rekisterissä, jonka avulla voimme tuoda yhteen seuroissa viestintää tekevät vapaaehtoiset.
Iltaan osallistui sukeltajia noin kymmenestä eri seurasta. Keskustelussa tuotiin esille, millaisia haasteita jäsenviestinnässä on. Monikanavaisuus on tätä päivää: seuralla saattaa olla useampi sosiaalisen median kanava, lukuisia WhatsApp-ryhmiä, sähköpostilistoja, uutiskirjeitä ja kotisivut. Jäsenet odottavat saavansa heille olennaisen tiedon silloin, kun he sitä tarvitsevat, mikä edellyttää viestijöiltä suunnitelmallisuutta ja ennakointia.
Tyytyväinen seuran jäsenistö on sukellusharrastuksen paras markkinoija. Niinpä iloiset kuvat seuran normaalista toiminnasta ovat kullanarvoisia somessa, ja jäseniä kannattaa kannustaa niitä postaamaan. Nuoret ovat luontevia somekäyttäjiä, joten heistä saattaa löytyä innokasta apua.
Illan osallistujilta tuli myös toive yhteisen kuvapankin luomiseen,
mistä seurat voisivat ladata käyttönsä harrastuksen markkinointiin sopivia yleiskuvia. Seuraviestijäverkostolle on jo luotu materiaalikansio tähän tarkoitukseen, ja sinne tullaan viemään erilaisia aineistoja viestijöiden käyttöön.
MIKÄ ON SEURAVIESTIJÄVERKOSTO?
Tämän tuki- ja yhteistyöverkoston tarkoituksensa on tuoda seuroissa viestintää tekevät yhteen jakamaan kokemuksiaan, oppimaan toisiltaan ja luomaan viestintäaineistoja kaikkien käyttöön. Verkosto toimii pääsääntöisesti Teamsissa, ja myös lähitapaamiset ovat mahdollisia. Toimintaan ei tarvitse sitoutua määräajaksi, vaan mukaan voi tulla, kun itselle sopii. Verkosto kokoontuu joka kuukauden toinen torstai klo 18. Mukaan pääsee käymällä merkitsemässä sukeltaja.fi jäsenrekisterissä seuran tietoihin muiden toimihenkilöiden lisäksi seuraviestijän, joka kutsutaan mukaan ja jolle verkoston kuukausittainen uutiskirje osoitetaan. Jos verkoston toiminta kiinnostaa, voit ottaa yhteyttä myös kristiina.karila@ sukeltaja.fi, joka toimii liiton toimistolla verkoston tukena.
Aarrejahti rannalla
TIEDEFAKTA Upea sukellusloma on päättymässä, ja ennen kotimatkaa on vielä vietettävä yksi päivä sukeltamatta. Kävely rannalla voi paljastaa uusia asioita vedenalaisesta biodiversiteetistä ja antaa tietoa merenpinnan muutoksista sekä opettaa myös hieman geologiaa. Voit esimerkiksi löytää sedimentoituneita rantakiviä (eng.beachrock). Ne eivät ole mitä tahansa rannan kiviä, vaan geologisia muodostumia, joita on tyypillisesti trooppisten ja subtrooppisten alueiden rannoilla.
Sedimentoitunut rantakivi syntyy pitkän prosessin kautta: rannalle kertyy sedimenttejä, kuten hiekkaa, pikkukiviä, simpukoita ja korallinpaloja, ja ajan myötä sedimentit sekoittuvat sideai-
neiden, kuten meriveden mineraalien, kanssa. Yleisin mineraali on kalsiumkarbonaatti. Ajan kuluessa materiaalia kasaantuu lisää ja alimmat kerrokset tiivistyvät painon alla. Lopulta seos käy läpi sementointiprosessin, jossa erityisesti kalsiumkarbonaatti liimaa eri materiaalit yhteen.
Rantaviivalla kävellessä tämmöinen rantakivi ei ehkä ole heti näkyvissä vaan piilossa hiekkakerrosten alla. Tuulen ja aaltojen aiheuttama eroosio voi tuoda sen pinnalle. Kiveä lähempää tarkastellessa voi kyetä tunnistamaan simpukoita, korallinpaloja tai muita fossiileja eri sedimenttien seassa. Kivestä voi löytää jopa puuta ja kookospaloja.
Sedimentoituneet rantakivet ovat
k Sedimentoituneita rantakiviä voi katsella, mutta niitä ei saa ottaa mukaansa rannalta.
tärkeitä geologisten ja maantieteellisten muutosten tutkimuksessa. Niistä voidaan esimerkiksi selvittää merenpinnan muutoksia ja oppia lisää muinaisista valtameristä. Eli jos satut löytämään näitä rantakiviä, tutki niitä tarkemmin – saatat löytää aarteita menneisyydestä. Muista jättää kivi rannalleen, sillä ranta-ainesten kuljettaminen pois paikaltaan on useissa maissa kiellettyä.
JENNIFER TERSTEEGEN, Sukeltajaliiton tiedevaliokunta
Hyvän fiiliksen SM-kisat vapaasukelluksessa
VAPAASUKELLUKSEN allaslajien SMkisat järjestettiin helmikuussa Jyväskylässä. Lajeina olivat pituussukellus ilman räpylöitä (DNF), staattinen hengenpidätys (STA), pituussukellus räpylöillä (DYN) ja pituussukellus stereoräpylöillä (DYNB).
Naisten kokonaiskilpailun voitti
Janita Kulkula, hopealle sijoittui Iiris Ala-Olla ja pronssille Aura Salonen
Miesten kultaa vei Olavi Paananen, hopeaa Mikko Niemeläinen ja pronssia Vesa Nieminen
Kilpailijoita oli mukana noin 20 ja talkooporukkaa suunnilleen saman verran. Talkooväelle on kisoissa monenlaista roolia: tuomari, lääkintähenkilö, turvasukeltaja, tuomarikamerakuvaaja, kuuluttaja, tekniikkavastaava, kisaorganisaation muonittaja ja majoitusvastaava, valokuvaaja ja toimitsija. Noin puolet talkooväestä on paikallisia harrastajia ja Sammakot ry:n jäseniä.
– Kisat on järjestetty Jyväskylässä nyt kahtena vuotena peräkkäin ja samalla kokoonpanolla. Tiimityö on pelannut saumattomasti, ja on mukavaa, että jokainen pääsee hyödyntämään omia taitoja yhteisen tavoitteen vuoksi. Työtunteja tässä ei kannata laskea, puuhaa
on riittänyt rutkasti jo ennen varsinaista kisaviikonloppua. Kyllä näiden viikonloppujen jälkeen on väsynyt mutta onnellinen olo! kertoo kisojen viestinnästä vastannut Elina Hämäläinen
– Kisaorganisaation puolesta voin sanoa, että meille on tosi palkitsevaa nähdä, että kisoihin osallistuu uusia kasvoja ja että järjestelyt on tehty niin, että kisaajat saavat keskittyä omiin suorituksiin. Tietysti ne onnistumiset lämmittävät myös järjestäjien sydäntä.
Kisoissa tuli taas useita henkilökohtaisia ennätyksiä, hän jatkaa.
– Vapaasukelluskisoissa useilla kisaajilla on ehkä enemmän kyse itsensä haastamisesta ja henkilökohtaisesta kasvusta kuin mitalisijoille pääsystä.
Vapaasukellusyhteisö on pieni ja tiivis, kaikki tuntevat toisensa, kannustavat toisiaan ja ovat toistensa tukena. Uudet kasvot otetaan avosylin vastaan ja heti osaksi "freediving familyä", Hämäläinen sanoo.
� Vapaasukelluksen suosio kasvaa edelleen naisten keskuudessa, nyt myös kisoissa, joihin osallistui enemmän naisia kuin miehiä. Sinikka Mäkinen ja Pyry Heinonen keskittyvät DYNB-suoritukseen turvasukeltajien valvonnassa.
Kisan tunnelmia, kuvia ja videoita vapaasukelluksen Facebookryhmästä Freediving Team of FinlandFDTF Lajikohtaiset tulokset www.aidainternational.org > Events
Vene 24 Båt -messuilla sukellusseurat esillä
HELSINKILÄINEN Sukellusseura H2O ry oli hienosti yksi Pelasta Itämeri -kilpailun kolmesta finalistista. Voittajalle oli jaossa 20 000 euron palkinto. Kilpailulla halutaan kiinnittää huomiota Itämeren tilaan, ja palkittavaksi valitaan taho, joka on tehnyt arvokasta työtä ympäristön hyväksi.
Sukellusseura H2O:n meriajokasprojekti toteuttaa omalta osaltaan yhteiskunnan turvallisuusstrategian yhtä tehtävää: ympäristön muutosten havainnointia ja seurantaa sekä muutoksiin sopeutumista ja niistä aiheutuvien uhkien torjuntaa.
Projektin tarkoituksena on pilotoida meriajokkaiden siirtoistutuspaikkoja Itämerellä. Sukellusseura H2O on tehnyt projektissa meriajokkaiden siirtoistutusalueiden kartoitussukelluksia. Seura on kehittänyt, dokumentoinut ja käytännön toiminnassa testannut turvalliset ja toimivat sukellus- ja raportointikäytännöt meriajokkaiden esiintymispaikkojen kartoittamiseen.
Kilpailun voiton ja pääpalkinnon nappasi Kiteen Mato ja Multa Oy.
SuomenMessusäätiönrahapalkintoannetaanVeneBåt-messujenyhteydessä vuosittainhenkilölle,ryhmälle,yhteisölletaiyritykselle,jokaonkehittänyt innovaation,ajatusmallintaikeinon, jokavaikuttaamerienekologisentilan parantumiseen,tuoSuomellepositiivista imagoajajostavoikehittyäkansainvälisestikinmerkittävätuotetaipalvelu.
Muistitko
� Sukeltajaliiton toiminnanjohtaja
Sari Nuotio (oik.) oli mukana messuilla kannustamassa H2O:n messuporukkaa.
Pyttykuvalla voittoon
URHEILUSUKELLUSKERHO
Murena voitti viime syyskuussa järjestettyyn vedenalaiseen mielenosoitukseen liittyvän kuvakilpailun ja palkittiin Vene 24 Båt -messuilla. Voittajakuvan valitsi Pekka Tuuri
Minun mereni ry:n järjestämään mielenosoitukseen osallistui kymmenen sukellusseuraa. Tapahtumassa merenpohjaan käytiin laskemassa wc-pytty. Pyttyihin on asennettu laskeuman keruuastia, joka nostetaan ylös tutkittavaksi vuoden kuluttua. Mielenosoittajat vaativat metsätalouden valumia kuriin ja ojitettujen soiden ennallistamista.
uusia vakuutuksesi vuodelle 2024?
SUKELTAJALIITTO - DAN Europe -sukeltajavakuutus vuodelle 2024 on myynnissä.
Sukeltajaliiton vakuutus- ja kilpailulisenssituotteista ei lähetetä enää automaattisesti laskua, vaan vakuutus tulee ostaa uudelleen kuluvalle vuodelle.
Hankkimalla vakuutuksen heti alkuvuodesta saat sen ja siihen liittyvät edut käyttöön koko vuodeksi.
Laitesukellukseen ja sukelluksen kilpalajeihin löytyvät omat vakuutuksensa. Nyt on myös saatavilla oma vakuutus nuorille snorkkelisukeltajille.
Lue lisää ja osta vakuutus kirjautumalla sukeltaja.fi jäsensivustolle.
Sari
Kaasulaeista ja 300 baarin pullotäytöistä
SUKELTAJALEHDEN numerossa 5/2023 olleessa artikkelissa “Onko 300 baaria hyvä idea?” käsiteltiin kaasulakeja osin virheellisesti ja harhaanjohtavasti.
Artikkelissa annetaan ymmärtää, että Boylen laki pV = nR on epätarkka, koska se perustuisi kokeellisiin mittauksiin. Fysiikassa koe ja mittaukset ovat kuitenkin aina se lopullinen totuus, ja teoreettisten mallien hyvyyttä mitataan sillä, kuinka hyvin ne sopivat yhteen kokeellisten tulosten kanssa. Boylen laki ja sen yleistys ideaalikaasun tilanyhtälö voidaan johtaa matemaattisesti suoraan kineettisen kaasuteorien ideaalikaasulle. Boylen lain vika ei siis ole Robert Boylen matalien paineiden kokeissa, vaan teoreettisessa mallissa, joka ei pidä paikkaansa suurissa paineissa tai äärilämpötiloissa.
Artikkelissa edelleen kerrotaan reaalikaasujen käyttäytymisen syyksi kaasumolekyylien väliset voimat. Käyttäytymiseen vaikuttaa näiden voimien lisäksi myös molekyylien äärellinen koko. Viitattu van der Waalsin tilanyhtälö on (1):
n2 V ² ( ) ( ) p + a
ritetty kokeellisesti ja saatavilla taulukoista (esim. Vasserman et al, Perry and Green).
Artikkelin mukaan 10 litran pullossa olisi 300 bar paineessa ilmaa todellisuudessa 2760 litraa eli noin 8 % vähemmän kuin Boylen laki antaa. Luku on ilmeisesti saatu yhtälöstä (1). Ratkaisemalla van der Waalsin yhtälö (1) saadaankin kompressibiliteettikertoimelle Z arvo ZW, 300b, 20C° = 1.083. Mitatuista taulukkoarvoista saadaan kuitenkin oikealle reaaliilmalle arvo ZR, 300b, 20C° = 1.105. Eli todellista reaalikaasua sisältävässä pullossa on noin 10 % vähemmän ilmaa kuin Boylen laki antaa ymmärtää. Esimerkin 10 litran pullossa onkin vain 2715 litraa vapaata ilmaa. Van der Waalsin yhtälö antaa siis liian pienen arvon kertoimelle Z. Yhtälöä on myös huomattavasti vaikeampi käyttää sukeltamisen kaasulaskuissa kuin reaalikaasun tilanyhtälöä (2), jonka ratkaiseminen taas on laskutoimituksena yhtä helppoa kuin Boylen lain eli CMAS* peruskurssin tasoa.
Kaasun lämpötila nousee kokoon puristettaessa, koska kaasun molekyylit saavat lisää liikeenergiaa kimmotessaan kokoon puristavista pinnoista. Laajentuessa kaasu jäähtyy kääntäen. Jos syntynyt lämpö ei johtuisi pois (adiabaattinen prosessi), lämpötila ja paine olisivat puristuksen tai laajenemisen lopussa (3):
*Huom. lämpötilan määrittäminen täytön lopussa vaatii tarkkuusmittalaitteita, lisäksi lämpeneminen riippuu kompressorista, olosuhteista ja monista tekijöistä. Tämän täyttökokeen mitattu lopputäyttölämpötila on yksilöllinen esimerkki eikä yleistettävissä muille täyttöympäristöille.
Viitteet:
jossa K on kaasulle ominainen vakio, ilmalle K=1.4. Kaavojen (3) pieni pyörittely tekee ilmeiseksi, miksi kompressoreissa on useampia vaiheita ja välijäähdyttimiä. Useimmissa todellisissa prosesseissa osa lämmöstä johtuu pois ja yhtälöitä (3) korjataan prosessin termodynaamisille hyötysuhteille tai laskutoimitukset tehdään tapauskohtaisesti.
A.A.Vasserman, Ya.Z.KazavchinskiiandV.A.Rabinovich, ThermophysicalPropertiesofAir andAirComponents,EditedbyA. M.Zhuravlev,Jerusalem:Israel ProgramForScientificTranslations,1971.
R.H.Perry, D.W.Green,Perry’s chemicalengineers’handbook, TheMcGrawHillcompaniesinc., 1999.
”Onko 300 baaria hyvä idea?” -jutun kirjoittajat vastaavat
jossa vakio a kuvaa molekyylien välisiä voimia ja vakio b molekyylien äärellistä kokoa. p on paine, V on tilavuus, T on lämpötila, n on ainemäärä ja R yleinen kaasuvakio.
Sukeltamisen kaasulaskuissa käyttökelpoisempi on reaalikaasun tilanyhtälö (2):
pV = nRTZ p,T
jossa kompressibiliteettikerroin
Zp,T=Z(p,T) on paineen ja lämpötilan funktio. Z(p,T) arvot on mää(V – nb) = nRT
Artikkelissa esitetään, että noin 260 baarin paineeseen saakka Boylen laki olisi riittävän tarkka. Yhtälöstä (2) voimme päätellä, että Boylen laki on pikemminkin riittävän tarkka 200…230 bar kieppeille saakka, jonka jälkeen poikkeama alkaa kasvaa nopeasti ollen 260 bar tienoilla jo melkein 7 %.
Artikkelissa kirjoitetaan seuraavaksi pullojen lämpenemisistä ja jäähtymisistä. Näitä käsitellään esimerkillä 200 baarille käyttäen ideaalikaasun tilanyhtälöä, vaikka artikkeli käsittelee 300 baarin pulloja ja Boylen lain epätarkkuus on juuri tuotu esille. Tarkastellaan siksi seuraavaksi kaasujen lämpenemisiä ja jäähtymisiä.
Lasketaan sukelluspullon ilman kutistuminen jäähtyessä yhtälöllä (2) realistiselle esimerkille 300 baarin pullolle: 10 litran 300 bar pullo täytettiin 80 bar paineesta, lähtölämpötila +20,5 C° > 303 bar paineeseen, jolloin pullon sisältämän ilman lämpötila on ollut n. +49 C° täytön päättyessä. Lämpötila on mitattu ja laskettu todellisesta täytöstä täytettäessä pulloa yksinään nopeahkolla kerhokompressorilla *. Sukelletaan tämän jälkeen +4 C° asteisessa vedessä. Ratkaisemalla yhtälö (2), Zt300b, 49C° = 1.12 saadaan, että reaaliilmaa on jäähtymisen jälkeen pullossa käytettävissä noin 2330 litraa. Ei siis ihme, että monet mielellään toppaavat vielä pullon sen jäähdyttyä täytön jälkeen.
HALUAMME KIITTÄÄ Jounia kaasun kokoonpuristuvuuden ja termodynamiikan lakien selventämisestä. Huolimatta artikkelimme puutteista uskomme edelleen, että johtopäätöksemme 300 barin järjestelmistä pysyvät voimassa. Olemme myös tietoisia siitä, että "hyvän täytön saamiseen" liittyy monia tekijöitä, kuten käytännön painemittareiden virhelähteet tai täyttötekniikat ja täyttölaitteistot. Ne ovat kuitenkin suhteellisen akateemisia tekijöitä, koska sukelluksessa ei vaadita niin suurta tarkkuutta.
MARCIN DOBRUCKI JA TERO LEHTONEN
JOUNI POLKKO, Polyteknikkojen Sukelluskerho Kupla ry
Sari Multala, Vantaa
Urheilijasta poliitikoksi
Rakkaus urheiluun ja Itämereen sekä intohimo vaikuttamistyöhön vetivät Sari Multalan lopulta mukaan valtakunnan politiikkaan. Nykyisen tiede- ja kulttuuriministerin monipuolinen purjehdusura pitää sisällään muun muassa kahdet olympialaiset sekä lukuisia MM- ja EM-kilpailuja. Sari Multala on myös AOWD-kortitettu laitesukeltaja, vaikka ei juuri nyt aktiivisesti sukellakaan.
SUSANNA KORKIATUPA
KUINKA SINUSTA
TULI URHEILIJA?
Perheessämme on aina liikuttu paljon. Lajivalintana purjehdus oli luonteva, sillä perheen kanssa vietimme kaikki kesät merellä, ja laji on tullut sitä kautta tutuksi jo lapsena. Pikkuhiljaa lapsuuden kesäharrastuksesta alkoi tulla yhä tavoitteellisempaa ja lopulta ammatti.
MISSÄ JA MILLOIN SUKELSIT ENSIM-
MÄISEN KERRAN?
Olin ehkä maajoukkueen pitkällä harjoitusleirillä Martiniquella, vapaapäivänä kävimme poikaystävän (nykyisen mieheni) kanssa testaamassa laitesukellusta. Se oli niin mieletön kokemus, että halusin heti mennä kurssillekin, koska urheiluuran vuoksi tuli matkustettua paljon ja sukeltaminen lämpimässä oli mahdollista. Kävimme kurssin teoriaosuudet Suomessa. Avovedet suoritimme kisamatkan jälkeisellä lomalla Australiassa. Ne pidettiin Isolla valliriutalla, missä olimme kolmen päivän liveaboardilla. Suoritimme
siellä loppuun Open Water Diver ja lopulta myös Advanced-kurssit. Olihan tuo aikamoinen aloitus sukellusharrastukselle.
MIKÄ SUKELLUKSESSA IHASTUTTAA?
Sukeltaessa avautuu aivan toinen maailma. Siinä on leijailevassa tilassa, ja pystyy näkemään vedenalaisen maailman aivan eri tavalla kuin pinnalta käsin tarkkailemalla. On hienoa nähdä kaikki pohjan muodot, eläimet, kalat, korallit ja kasvit niin läheltä. Laitesukeltamisessa on lisäksi paljon turvallisuuteen liittyvää teknistä asiaa ja laitteita, joihin pitää keskittyä tarkkaan. Siinä pääsee niin irti kaikesta muusta, luulen, että myös tämä viehättää minua.
ONKO SINULLE JÄÄNYT
MIELEEN JOTAIN ERITYISIÄ
SUKELLUSKOHTEITA?
Yksi hienoimmista sukelluskokemuksista on ollut Curaçaolla, missä sukelsimme eräälle hylylle. Tällä hetkellä sukellusharrastus on ollut hieman tauolla, sillä usein sitä pääsi harrastamaan purjehduksen kisamat-
kojen yhteydessä, joita ei enää ole. Myös pikkulapsiaika on haastanut harrastusta. Varmasti aktivoidumme uudelleen, kun lapset ovat vähän isompia.
KERROTKO POLIITTISESTA
URASTASI, MITEN INNOSTUIT
VAIKUTTAMISESTA?
Kaikki lähti varmaan omasta vaikuttamisenhalusta silloiseen ympäristöön, eli aluksi olin mukana urheiluvaikuttamisessa. Olin muun muassa Olympiakomitean urheilijavaliokunnassa jäsenenä ja myös puheenjohtajana. Lisäksi kuuluin Olympiakomitean hallitukseen urheilijajäsenenä ja toimin kansainvälisessä purjehdusliitossa. Urheiluurani jälkeen lähdin kuntavaaleihin ehdolle. Siitä se lähti ja eteni lopulta eduskuntavaaleihin.
MINKÄLAISESSA ROOLISSA NÄET
SEURATOIMINNAN SUOMESSA?
Seuroilla on erittäin tärkeä rooli etenkin lasten ja nuorten saamisessa mielekkään harrastustoiminnan pariin. Seuratoiminnalla on sekä yh-
teisöllisyyden kokemuksen rakentajan että fyysisen liikuntaharrastuksen mahdollistajan ja innostajan rooli. Seuratoiminta tarjoaa hyvät puitteet tavoitteellisellekin tekemiselle niille, jotka sitä haluavat tehdä. Seuratoiminta loppuu harmillisen monelta aika nuorena, tämä on iso haaste, missä on kaikilla liikunta-alan toimijoilla vielä tekemistä.
Harrastamisen Suomen malli on hyvä esimerkki, millä tuodaan harrastustoimintaa ja lajikokeiluja koulupäivän yhteyteen. Se on Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa toimintaa, jolla kunnat tarjoavat maksuttomia harrastusvaihtoehtoja lapsille ja nuorille. Malli antaa myös urheiluseuroille mahdollisuuden tarjota toimintaa. Käynnissä on myös Suomi liikkeelle -ohjelma, joka on hallituksen kärkihanke.
Siinä pyritään löytämään myös uusia malleja edistää liikkumista jokaisessa ikäryhmässä ja saamaan yhä useampi harrastusten pariin.
MINKÄLAINEN ON MIELESTÄSI KANSALAISTIETEEN MERKITYS YHTEISKUNNASSA?
Harrastajasukeltajien panos kulttuuriperinnön vaalimisessa on mielestäni
hyvin merkittävä. Tästä työstä on valtavan suuri apu viranomaisille. On hienoa, että yhteistyötä tehdään niin yksittäisen sukeltajien kuin seurojen ja viranomaisten välillä, ja myös kansainvälinen yhteistyö on mahdollista aiheen parissa. Kaikenlainen yhteistyö parantaa yhteisen vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelua.
Sari Multalan arkisto
Katarina Koch, opetusja kulttuuriministeriö
Ikoninen Raja Ampat on sukeltajan ja valokuvaajan biounelma. Neljän Kuninkaan saaristo maapallon merien monimuotoisuuskeskuksessa, niin sanotussa korallikolmiossa. Noin 1 700 kalalajia ja 600 korallilajia, eniten maailmassa. Kaukana kaikesta, mutta sinne oli silti päästävä!
–
Neljän kuninkaan vieraana Indonesiassa
Minulle valokuvaajana Raja Ampat oli ollut jo pitkään lyhyellä listallani. Monet huippukuvaajat, kuten Alex Mustard, Damir Zurub ja Brooke Pyke, olivat hehkuttaneet paikkaa. Alex oli jopa sanonut, että ”muut reissut maailman huippukohteisiin ovat välipaloja Raja Ampatin matkojen
välissä”. Nyt tiimimme (Mikko, Antti, Katri, Päivi ja Pekka) lähti ottamaan selvää, kuinka paljon näissä arvioissa on ”lapinlisää”.
KAUAS ON PITKÄ MATKA
Raja Ampat sijaitsee Indonesian itäosassa, rahtusen verran päiväntasaajan eteläpuolella. Saaristoon
saavutaan Sorongin lentokentän kautta. Oma lentoreittimme oli Helsinki - Frankfurt - Singapore - Jakarta - Sorong. Neljä lentoa, yöpyminen Singaporessa ja lisäksi kahden tunnin laivamatka Waigoan saarelle. Matka takaisin kotiin kesti lentomyöhästymisineen ovelta ovelle 87 tuntia!
Teksti ja kuvat PEKKA TUURI
Raja Ampat –
MOITTEETON SUKELLUSKESKUS
Raja Ampatissa on lukuisia sukelluslomakyliä ja liveaboard-sukellustukialuksia. Sukellusalue on laaja ja jakautuu pohjoiseen ja eteläiseen saaristoon (Misool). Pohjoisen kohteisiin pääsee sukelluskeskuksista pikaveneellä. Sen sijaan Misoolin
k Partahai-käsimerkki oli porukalla usein käytössä!
alueelle on matkaa noin 150 km, ja se on vain sukellustukialusten tavoitettavissa. Me valitsimme sukelluslomakylävaihtoehdon ja operaattoriksi viiden tähden PADI-keskuksen nimeltä Dive into Raja Ampat. Lomakylän etuna on se, että huoneet ovat tilavia ja merisairaat pääsevät yöksi kovalle ja kuivalle maalle. Lomakylä on myös hinnaltaan paljon edullisempi kuin sukellustukialus. Pohjoisen lukuisat riutat riittivät hyvin yhdeksän sukelluspäivän ajaksi.
Tuolloin yhdeksästä päivästä kahdeksan oli tuulettomia, ja välillä meri oli rasvatyyni. Mantarauskujen näkemiseen parhaat kuukaudet ovat joulukuusta maaliskuuhun.
ENSIMMÄINEN SUKELLUS
g Gorgonioiden ja nahkakorallien väriloistoa.
Dive into Raja Ampat osoittautui hyväksi valinnaksi. Majoitus toimi moitteetta. Ravintolan yksinkertainen, kasvispainotteinen ruoka maistui, ja baarissa oli peräti anniskelu! Keskuksen kolme venettä olivat kaksimoottorisia ja sukelluskäyttöön rakennettuja. Toimivia vuokravarusteita oli tarjolla, ja sukelluskeskuksen vetäjä, entinen laivaston sukeltaja Sonly Palit, hyvin ammattitaitoinen. Parasta oli kuitenkin sukellushenkilökunta. Sekä oppaat että venemiehet olivat äärimmäisen avuliaita. Kielitaidossa oli toki isoja puutteita.
OLOSUHTEET
Sukellusolosuhteet ovat suotuisat läpi vuoden. Ilman lämpötila on 24−31 °C ja vesi tasaiset 28 °C. Paikka sijaitsee päiväntasaajalla, joten hirmumyrskyjä ei ole. Oma käyntimme ajoittui marraskuulle.
Vihdoinkin veteen! Into on piukeana, sillä vesi näyttää todella kirkkaalta. Ja onhan se: näkyvyys yli 20 m! Virta alkaa viedä heti. Ei hurjan voimakkaana, mutta silti napakkana. Laskeudumme rinteeseen ja siitä viistosti alaspäin vajaan kahdenkymmenen metrin syvyyteen. Rinne on kauttaaltaan kovakorallien peittämä. Korallien haalistumista ei näy missään, vaikka El Niño oli alkanut puoli vuotta aiemmin. Ei myöskään muoviroskaa! Ja joka puolella pieniä kaloja. Riuttahai kaukana sinisessä. Ja kilpikonna pohjalla. Vaan missä on partahai, wobbegong, näiden seutujen erikoisuus? Viereinen ryhmä löytää partahain, mutta me emme. Pinnalla on hyvä fiilinki! Olkoonkin, että olen hieman kateellinen muille, jotka olivat nähneet partahain.
PARTAHAI (WOBBEGONG)
Partahai on seudun erikoisuus. Litteä hai makaa päivällä pohjalla, usein korallikatoksen alla. Hai on erikoisen näköinen viiksiulokkeineen. Sen naamioväritys on erittäin hyvä. Monesti silmä paljastaa vaanivan petoeläimen, »
kuten skorpionikalan. Partahain pieni silmä kuitenkin sulautuu täydellisesti vartalon väritykseen, ja silmää on vaikea löytää jopa valokuvasta. Partahai vaanii paikallaan saalista ja syöksähtää eteenpäin avaten jättiläiskokoisen suunsa. Se ei häiriinny helposti, mutta suun eteen ei kuitenkaan kannata laittaa esimerkiksi kättä, sillä partahain tiedetään purreen myös sukeltajia. Ja kun se puree, se ei päästä irti! Hai lepää usein samassa paikassa. Sukellusoppaat tuntevat paikat, joten näimme partahaita useilla sukelluksilla.
SUKELLUSPAIKAT
Saaristossa on paljon saaria, ja peri-
aatteessa mikä tahansa ranta on hyvä biosukelluspaikka. Meri on matala ja virtaukset kovia. Sukelluksen aluksi opas tähystää pohjaa ja arvioi virtauksen voimakkuutta. Kolme kertaa vaihdoimme sukelluspaikkaa liian kovan virtauksen vuoksi. Silti jokaisella sukelluksella oli vähintään keskikova virta. Sukelluspaikat olivat loivia tai jyrkkiä rinteitä ja myös vedenalaisia riuttoja keskellä merta. Seinämäsukelluksia emme tehneet. Riutat olivat hyvässä kunnossa, eikä katkenneita koralleja näkynyt. Valtavat hivensarvikorallikentät peittivät laajoja alueita. Erityisesti mieleen jäi sukelluskohde Melissa’s Garden, jossa huippukunnossa olevaa
e Partahai päiväunilla.
k Murisijakalojen parvet päästävät lähelle.
i Kameran salama tuo punaisuuden esiin.
j Pieni skorpionikala.
korallikenttää oli hehtaarikaupalla. Lisäksi löytyi valtava kalaparvi ja useita napoleonkaloja.
Pieniä selkärangattomia ja muita öttiäisiä näkyi hiekkapohjaisilla rannoilla. Raja Ampatia ei tunneta öttiäiskohteena, mutta kyllä niitäkin näkyi yösukelluksilla paljon.
Sukellusturistien määrä yllätti. Kohteilla oli usein useita veneitä, joista osa oli tullut keskuksista ja osa sukellustukialuksilta. Useimmat alukset olivat indonesialaistyylisiä, puisia moottoripurjehtijoita, ja niitä kellui myös Sorongin satamassa. Yksi niistä, M/S Indo Siren, paloi poroksi ilman henkilövahinkoja matkamme aikana.
MONIMUOTOISUUS
Monimuotoisuus ei ole ihan helposti havaittava asia. Vaatii harjaantunutta silmää ja tieteellistä lähestymistapaa huomata lajien suuri lukumäärä. Korallien osalta oma silmäni ei riittänyt siihen. Paljon pöytäkoralleja, paljon hirvensarvikoralleja ja muitakin kovakoralleja joka puolella, mutta lajien lukumäärää oli vaikea arvioida. Gorgonialajeja oli paljon, mikä oli helpommin havaittavissa. Kalojen lajirikkautta yritin arvioida, ja lajien määrä vaikutti todella isolta. Ilman suurempaa liioittelua jokainen kala vaikutti olevan eri lajia kuin kaikki muut kalat, parvikaloja lukuun ottamatta. Odotin näkeväni
e Hirvensarvikorallien puutarha.
k Elefantinkorvasienet loistavat oransseina.
paljon kalaparvia, mutta koin lievän pettymyksen. Samoin kävi haiden ja isojen petokalojen kanssa. Molempia näkyi, mutta olin odottanut enemmän. Vaikutti valitettavasti siltä, että korona-aikana kalat olivat päätyneet Sorongin torille, jossa kaloja kyllä riitti!
PÄIVÄRETKI PIAYNEMOON
Pisin retkemme suuntautui Piaynemoon. Kolmen sukelluksen lisäksi kävimme luonnonpuistossa. Hienot portaat johtivat sademetsän läpi korkean saaren huipulle, noin 70 metriä merenpinnan yläpuolelle. Huimat saarimaisemat avautuivat silmiemme eteen, ja alhaalla pinnan
alla uiskenteli rauhallisesti riuttahai!
Tähän oli hyvä päättää kaikin puolin onnistunut sukellusmatkamme Raja Ampatiin, Neljän Kuninkaan saaristoon.
PS. Ai niin, paljonko oli ulkomaisissa ennakkoarvioissa ”lapinlisää”?
Omasta mielestäni olihan sitä. Raja Ampat on huippukohde, mutta niin ovat monet muutkin kohteet Aasian korallikolmiossa ja jopa sen ulkopuolellakin. Palau, Papua-Uusi-Guinea, Lembeh, Bunaken, Filippiinit jne. tarjoavat myös huippubiosukelluksia. Eri paikoilla on omat vahvuutensa. Raja Ampatin vahvuus on maailman hienoimmat kovakoralliriutat.
Piaynemon upeita maisemia.
Kiekkoa pohjalla
HERMANNI HEIMONEN Kuva Jari Hovikorpi
Uppokiekko sai alkunsa Englannissa 1950-luvulla, kun laitesukeltajat etsivät tapaa jatkaa vedessä oloa talven aikana. Sieltä laji on kehittynyt maailmanlaajuiseksi urheilulajiksi.
Uppokiekkoa pelataan nykyään CMAS:n säännöillä, ja organisaatio myös järjestää lajin suurimmat kansainväliset kilpailut.
Uppokiekkoa pelataan uimaaltaassa kuusihenkisten joukkueiden voimin. Joukkueessa voi olla kaikkiaan kymmenen pelaajaa. Altaan
syvyyden tulee olla kahdesta neljään metriä, ja virallinen pelialue on kooltaan 25 x 15 metriä. Maalialue on noin kaksi metriä leveä. Pelaajat käyttävät perusvälineitä, vesipoololakkia, suojahanskaa ja lyhyttä mailaa ohjatakseen kiekkoa altaan pohjalla vastustajan maaliin.
Peli alkaa, kun kiekko asetetaan altaan keskelle ja joukkueet syöksyvät sitä kohti. Pelaajat syöttävät kiekkoa toisilleen yrittäessään edetä kohti vastustajan maalia. Kiekkoon saa koskea vain mailalla, eikä pelissä saa
ottaa kiinni muista pelaajista. Kiekkoa voi siis hyvin suojata kehoaan käyttämällä.
Uppokiekko yhdistää uinti- ja sukellustaitoja, mikä tekee siitä nopeatempoisen ja fyysisesti vaativan lajin. Kolmiulotteinen vedenalainen ympäristö luo peliin monimutkaisuutta, eli pelaajilta vaaditaan ketteryyttä, nopeutta ja strategista ajattelua. Pelaajia voidaan myös vaihtaa pelin aikana, mikä pitää kovaa tahtia yllä.
l Sukeltajaliiton nuorisovaliokunnan järjestämillä Sporttiohjaajapäivillä vuonna 2010 esiteltiin uppokiekkoa ensimmäistä kertaa Suomessa.
Hyvä homma!
Weisell-säätiöltä
avustus kansalaistiedetoiminnan kehittämiseen
Sukeltajaliitto haki viime vuoden lopussa Weisell-säätiöltä avustusta sukelluksen kansalaistiedetoiminnan kehittämiseen. Kansalaistiede on tieteellistä tutkimusta, jota tekevät tavalliset ihmiset joko osittain tai kokonaan.
Harrastesukeltajat voivat olla tutkijoille tärkeä resurssi, ja seuroissa toimivia harrastesukeltajia voidaan hyödyntää monin tavoin erilaisissa kartoituksissa ja projekteissa, tiedonkeruussa ja kenttätutkimuksissa. Kansalaistieteen keinot soveltuvat muun muassa vedenalaisen kulttuuriperinnön, vesiluonnon ja vesistöekosysteemien tutkimiseen. Tästä on olemassa jo pitkäaikaista kokemusta etenkin meriarkeologian puolelta, vieraslajien havainnoinnista ja suojelutyöstä. Suomessa meriarkeologian ja vesiluonnon tutkimussukelluksen ammattimaiset resurssit ovat rajalliset. On arvokasta, jos harrastesukeltajat voivat toimia yhteistyössä ammattilaisten kanssa ja tuoda osaamistaan tutkimuksen hyödyksi.
HIENO POTTI AVUSTUSTA
Sukeltajaliiton tiedevaliokunta haluaa kehittää harrastajien osaamista koulutuksen avulla. Weisell-säätiö myönsi vuodelle 2024 Sukeltajaliitolle 25 000 euron avustuksen. Museovirasto ja Metsähallitus antoivat avustusanomuksellemme suosituksen, ja WWF Suomi lupasi
ef Sukeltajaliiton ensimmäisellä CMAS makean veden biologian kurssilla muun muassa tutkittiin näytteitä vedenalaisesta eliöstöstä. Kurssi pidettiin Siuntion Pikkalanlammella vuonna 2022.
myös pienen rahallisen tuen saadessamme avustuksen.
Tiedevaliokunta tulee rakentamaan uuden koulutuskokonaisuuden, tuottamaan oppimateriaalia, kouluttamaan sukeltajia ja kouluttajia ja hankkimaan myös koulutuksessa tarvittavaa välineistöä. Jatkossa koulutuksia on tarkoitus toteuttaa eri puolilla Suomea. Projekti on alkuun kaksivuotinen, ja tulemme hakemaan jatkorahoitusta ensi vuodelle.
SEUROJEN MAHDOLLISUUDET PARANEVAT
Projektin puitteissa kehitettävät käytänteet ja toimintamallit sekä sukeltajille tarjottava koulutus tulevat edistämään sukeltajien mahdollisuutta osallistua ympäristönsuojeluhankkeisiin, vedenalaiseen tutkimustoimintaan ja kansalaistiedehankkeisiin. Sukellusseurojen mahdollisuudet osallistua paikallisiin ja valtakunnallisiin tutkimus- ja suojeluhankkeisiin paranevat, kun yhteistyökumppaneille pystytään entistä paremmin osoittamaan koulutettujen sukeltajien osaaminen ja asiantuntemus.
Jennifer Tersteegen
Dalia Simon
SARI NUOTIO
J
Tarkasta ja huolla kuivapuvun vetoketju
Jos harkitset käytetyn kuivapuvun ostamista, tutki sen vetoketjun kunto tarkkaan – vaihto ei ole ihan ilmaista.
oskus kuulee sanottavan, että joku tietty kuivapuku on parempi kuin muut, koska siinä on parempi vetoketju. Kuitenkin suuriman osan, noin 90 %, maailman vetoketjuista valmistaa japanilainen YKK Group. YKK valmistaa kahta tyyppiä kuivapuvun vetoketjuja: metallista Prosealia® ja muovista Aquasealia®.
Proseal-vetoketjua myydään eri tuotemerkkien alla (BDM, YKK, Dynat, OEB), ja yksittäisen vetoketjun ominaisuudet riippuvat sen
Vetoketjun hoito
KUIVAPUVUN VETOKETJU kestää pidempään, kun sitä käyttää ja huoltaa oikein. Sukeltajat keskustelevat usein siitä, pitäisikö vetoketju säilyttää avoimena vai suljettuna. YKK:n mukaan Proseal-vetoketju tulisi säilyttää täysin avoimena ja Aquaseal täysin suljettuna. Joissakin kuivapukujen valmistajien ohjeissa määrätään, että heidän pukunsa vetoketju tulisi säilyttää tietyllä tavalla riippumatta vetoketjun valmistajan ohjeista. Tällaisissa tapauksissa käyttäjän kannattaa noudattaa kuivapukujen valmistajan ohjeita.
Teksti ja kuvat MARCIN DOBRUCKI
mallista, esim. nauhan materiaali ja hampaiden määrä tuumaa kohti voi vaihdella.
Aquaseal-vetoketjua myydään ainoastaan YKK-brändin alla, mutta sitäkin on erilaisia malleja. Myös Saksalainen GDS GmbH & Co. KG valmistaa muovisia TIZIP® Masterseal -vetoketjuja, jotka muistuttavat YKK Aquasealia. Jotkut kuivapukujen valmistajat käyttävät kiinalaisia
JQJ:n valmistamia Proseal-tyylisiä metallisia vetoketjuja.
HARKITSE
KÄYTETTYÄ TARKKAAN
Kevätkaudella sukellusseurat järjestävät peruskursseja, ja uudet sukeltajat saattavat harkita kuivapuvun ostamista. Moni pyrkii säästämään hankkimalla edullisemman, käytetyn varusteen. Käytetty kuivapuku voi olla hyvä sijoitus, mutta vuotavan vetoketjun vaihto voi olla melko kallista. Tässä oman kokemuksen pohjalta muutama vinkki, miten kuivapuvun vetoketjun voi tarkastaa ja miten se pidetään hyvässä kunnossa.
Vetoketju tulisi puhdistaa ja voidella ennen säilytystä, jotta se kestää pidempään. Kaikki vetoketjut tulisi huuhdella
puhtaalla makealla vedellä sukelluksen jälkeen. Jos metallinen vetoketju hapettuu, sen avaaminen ja sulkeminen vaikeutuu, mikä voi johtaa vaurioihin. Hapettunut kohta voidaan puhdistaa soodalla ja vedellä tai laimealla etikkaliuoksella. Puhdistuksen jälkeen vetoketjun tulee antaa kuivua ennen säilytystä.
Metallinen vetoketju tulisi voidella jokaisen käytön jälkeen. Yleensä kuivapukujen valmistajat toimittavat sopivan voiteluaineen puvun mukana, mutta mehiläisvaha tai jopa kynttilä toimivat hyvin. Metallista vetoketjua ei tulisi voidella silikonipohjaisilla aineilla.
Muoviketjun kanssa tilanne on
hieman monimutkaisempi. Vaikka Aquaseal- ja Masterseal-ketjut vaikuttavat samanlaisilta, valmistajat suosittelevat niille erilaisia voiteluaineita. TIZIP toimittaa vetoketjun mukana pienen tuubin silikonipohjaista voiteluainetta, kun taas YKK suosittelee McNettin Zip Tech -nimistä pehmeää, kasvi- ja öljypohjaisista vahoista valmistettua ainetta. Zip Techia voidaan käyttää myös metalliketjussa. Myös metallisten ja muovisten vetoketjujen voitelutekniikat poikkeavat toisistaan.
ParastapaoppialisääkuivapuvuistaonosallistuaCMASDrySuitDiver -kurssille. Turvallisia sukelluksia!
METALLINEN VETOKETJU
Metallinen vetoketju tiivistyy, kun vetoketjun nauha puristuu hampaiden alapuolelta tiukasti yhteen. Metalliketjun vauriot näkyvät aika helposti. Yleisimpiä ongelmia ovat:
1. Vauriot vetoketjun nauhassa juuri hampaiden alapuolella. Etenkin eniten taipuvat kohdat, kuten olkapäiden alue, ovat alttiita. Nauhavaurioita voi esiintyä myös vähän käytetyissä vetoketjussa, jos pukua on varastoitu pitkään. Vetoketjussa nauhan sisäpuolella on valmistuspäivämäärä, joka on hyvä tarkistaa.
2. Nauhan kuluminen. Tämä näkyy vetoketjun ulkopuolella. Nauha kuluu, kun vetoketju taipuu käytön tai säilytyksen aikana.
3. Nauhan reunan rispaantuminen. Tämä ei suoraan aiheuta vuotoa, mutta langat voivat jäädä vetoketjun välin ja aiheuttaa satunnaisia, vaikeasti jäljitettäviä ongelmia. Lankoja ei saa vetää pois, mutta ne voi leikata ja polttaa purkautumisen estämiseksi.
4. Murtunut vetoketju. Tätä tapahtuu, jos vetoketjua tavutetaan liian voimakkaasti, esim. jos kuivapuku on kääritty väärin tai sen päälle asetetaan jotain painavaa.
5. Umpipään purkautuminen. Tämä tuntuisi olevan pikemminkin vetoketjun valmistusprosessin kuin käytön ongelma. Kaikki kolme tällaista vikaa, jotka olen kohdannut kuivapukuja huoltaessa yli 10 vuoden aikana, ovat olleet suhteellisen uusissa ja vähänkäytetyissä vetoketjuissa.
Valitettavasti näitä vikoja ei voi korjata, vaan vetoketju on vaihdettava, jotta puvusta saadaan vesitiivis.
MUOVINEN VETOKETJU
Muoviketju tiivistyy hieman eri periaatteella: kahden hammasrivin välissä on kumitiiviste. Muoviketjut ovat suurelta osin korvanneet metalliketjut uusimmissa puvuissa, sillä ne vaativat vähemmän huoltoa eivätkä hapetu. Muoviketjun kuntoa on kuitenkin vaikeampi arvioida, ja yleensä se vikaantuu yhtäkkiä. Tyypillisiä muoviketjujen ongelmia ovat:
1. Aluskerraston nukka kerääntyy hampaiden väliin vetoketjun alkupäässä. Tämä voi aiheuttaa vuotoja. Nukan voi poistaa pinseteillä, paineilmalla − ja kärsivällisyydellä.
2. Stopparin kuluminen. Tätä voi tapahtua, jos ketjua ei ole voideltu pitkään aikaan. Kulumista on vaikea huomata ilman vetoketjun painetestiä, mutta jos siinä on repeämiä tai halkeamia, se on varma merkki, että ketju on vaihdettava.
3. Muoviketjun vedin irtoaa toisesta hammasrivistä. Tämä voi viitata vetimen kulumiseen. Vian voi yrittää korjata. YouTubesta löytyy videoita aiheesta.
4. Joskus harvoin ketjun hammas voi löystyä ja kääntyä. Vetoketju voi toimia, mutta hammas on asetettava tarkasti paikoilleen, kun ketjua suljetaan. Yleensä vetoketju on kuitenkin vaihdettava melko pian.
Muoviketju on kestävämpi kuin metallinen ja vaatii vähemmän huoltoa. Se on vähemmän altis murtumiselle, eikä hapetu. Muoviketjua ei kuitenkaan saa taivuttaa liikaa, ja sen kuntoa on vaikeampi määrittää silmämääräisesti.
Kalanmetsästäjä
JUHA SIITONEN
Edgar Reppanen
Eksyin sukelluskalastuksen pariin varsin myöhäisellä iällä, vasta kolmekymmentä täytettyäni, kun etsin ruokareseptejä netistä. Team Kampelan sivuille kerran klikattuani ei paluuta enää ollut. Hommasin harppuunan Auvon dyykkibussista, ja siitä se sitten lähti. Kilpailutoiminnan aloitin Team Kampelan riveissä saman tien, sillä halusin oppia parhailta, jo legendoiksi muodostuneilta Matti Pyyköltä ja Jukka Rapolta.
Maajoukkue-edustuksia minulla on useita PM-, EM- ja MM-tasoilla, mutten koskaan ole menestynyt erityisen hyvin arvokisoissa. Joitain voittoja on tullut Suomen liigassa, muttei enää aikoihin. Enemmänkin nautin huvikalastuksesta kirkkaissa olosuhteissa, joten ei liene yllätys, että Norjan kalaisat vedet ovat suosikkini. Myös kotimaiset kirkkaat järvet, etenkin Puruvesi, ovat tulleet pinnan alta tutuiksi.
KILPAILUJEN LUONNE
ON MUUTTUNUT
Sukelluskalastuskisat ovat muuttaneet luonnettaan siitä, kun aloitin lajin 2000-luvun alussa. Kalat ovat vähentyneet merialueilla huomattavasti, ja veneiden käyttö kisoissa on suosinut huolellista perehtymistä kisa-alueisiin ennakkoon, joten tuurilla pärjää enää harvoin. Toisaalta yhteisö on tiivis ja uudet kalastajasukupolvet ovat vieneet lajia hurjasti eteenpäin; he sukeltavat pelottomasti sameisiin ja syviin vesiin ja kaivavat sieltä komeimmat kuha- ja ahvensaaliit.
LUONNONTIETEILIJÄN SILMIN
Olen toiselta koulutukseltani biokemisti ja katson maailmaa luonnontieteilijän silmin. Ihmiskunta on lajina metsästäjä-keräilijöitä, joten kalaa metsästämällä ja simpukoita sekä rapuja keräämällä koen toteuttavani ihmislajille tyypillistä toimintaa ja olevani omalla paikallani ravintoketjussa. Tämä antaa tyydytyksen ja tarkoituksen tunteen, jota saa muualta hakea. Jos sitä ei ole koskaan kokenut, sitä ei voi ymmärtää!
Kun solahdan aaltojen alle, kaikki muu häviää. Keskittyminen vedenalaiseen ympäristöön, hengenpidätykseen ja oman kehon tuntemuksiin pyyhkii minut puhtaaksi kaikesta ylimääräisestä. On niin paljon nähtävää ja koettavaa: värikkäät koralliriutat tropiikissa tai elämää tihkuvat kelppimetsät Norjan vuonoissa. Ja ne adrenaliinipurskahdukset, kun iso hauki ui vastaan kotoisassa kaislikossa. Voin rehellisesti sanoa, että vedenalainen maailma on temppelini, josta saan voimaa.
EETTINEN VALINTA
Sukelluskalastus on minulle myös eettinen valinta, eli ammun vain sen minkä syön, joten hukkasaalista ei tule. Mikään ei ole niin maukasta kuin itseammuttu kala. Ehdottomaksi suosikikseni on vuosien varrella muodostunut graavisäynävä – kyllä, säykkä! Se voittaa aromissa esimerkiksi graavisiian mennen tullen. Jokaiselle kalalajille on vakiintunut oma valmistustapansa. Lahnat savustan ja teen niistä majoneesin kanssa savukalatahnaa tai sitten uunissa tölkkikalaa maustetussa öljyssä. Hauki on kiinteälihainen kala, ja siitä saa aivan loistavaa Thai-ruokaa, kunhan sen vain fileoi
e Suosittelen kokeilemaan lajia – vaikka ihan snorklaamalla omassa mökkikaislikossa.
ruodottomaksi ja muistaa valmistaa kanaa lyhyemmän ajan. Ahvenet paneroin tai panen keittoon. Norjan kalat menevät useimmiten raakana sashimina tai cevichenä.
SUKELLUSKALASTUS
SOPII MONELLE
Suosittelen sukelluskalastuksen kokeilua kaikille sukeltajille. Mikään vapaasukellusguru siihen ei tarvitse olla, vaan esimerkiksi omasta mökkikaislikosta voi käydä yrittämässä haukia ja lahnoja ihan snorklaamalla. Varoituksen sana on kuitenkin paikallaan: laji vie mennessään, ja pian saattaa huomata olevansa netissä tilailemassa pitkiä hiilikuituräpylöitä ja mittatilausmärkäpukuja.
Myös kirjailija
JUHA SIITONEN (s. 1973), helsinkiläinen kirjailija, filosofian (biokemia) ja taiteen (screenwriting) maisteri. Esikoisromaani Laupeudentyö ilmestyi syyskuussa 2023 Kustannusosakeyhtiö Siltalalta. Teos on vuoden 2023 Tiiliskivi-palkintoehdokas.
www.siltalapublishing.fi/ product/laupeudentyo/
Antti Olin
Sukellusturvallisuus
Pyrstösukellus on uusi tapa nauttia vedenalaisesta maailmasta
Luonnon vesissä pyrstöllä sukeltamisessa on taikaa: olet kirjaimellisesti kuin kala vedessä. Uuden kohteen olosuhteista kannattaa hankkia tietoa etukäteen. Myös taidot on syytä treenata kuntoon pyrstösukelluskursseilla, joita tulee pian myös Sukeltajaliiton kurssivalikoimaan.
ANNA TOMPPO Kuvat Sayed Moustafa
Viime syksyn Marsa Alamin lomamatkalla suuntasin pyrstön kanssa sukelluskeskuksen rantaan, ja alueen tuntevan parini kanssa pulahdimme laiturilta veteen. Olimme heränneet auringonnousun aikaan, ja veteen päästyämme meri oli vielä aivan tyyni ja snorklaajat joko nukkumassa tai syömässä aamupalaa.
Laiturin ympärillä parveili sadoittain hopeaisia kaloja, ja kaikissa väreissä leiskuvat korallit kurottivat kohti pintaa. Parini oli
valmiina varmistamaan sukellustani, ja itse pyörähdin selälleni valmistautumaan hengenpidätykseen. Viimeinen hengenveto ja taitto pinnan alle. Pehmeästi kehon läpi rullaava delfiinipotku tuntui hyvältä, ja vedessä olemisen ilo nosti hymyn kasvoille.
KAMERA ESIIN
Mukavien sukelluskokemusten lisäksi moni harrastaja toivoo muistoksi kuvia ja videota merenneidon pyrstössä, enkä minä ole poikkeus.
Ensimmäiset sukellukset tein maskin kanssa, jotta sain kunnolla käsityksen alueesta ja pääsin ihailemaan maisemia. Sen jälkeen annoin maskin parilleni ja aloimme kuvaamaan. Lämmin vesi pyyhki hellästi kasvoja ja innosti kokeilemaan uusia taitoja. Vaikka saimme kivoja kuvia ja videoita, parhaaksi muistoksi jäi sittenkin se euforinen olo, kun saa lipua ja pyörähdellä vedenalaisessa paratiisissa ajatukset nollattuina ja hetkessä eläen.
TUNNE KOHTEESI
Uudessa kohteessa on tärkeää hankkia tietoa sukelluspaikan olosuhteista, kuten virtauksista, pohjan koostumuksesta ja veden lämpötilasta. Joskus myös paikallinen fauna voi yllättää. Esimerkiksi kerran Dahabissa pyrstöillessä sukelluskeskuksen väki tiesi kertoa, että veteenmenopaikalla, usein hiekkapohjaan naamioituneena, paistattelee päivää skorpionikala. Näin tosiaan oli, ja varoituksen ansiosta osasimme välttää liian läheisen kohtaamisen. Sukelluskeskukset ja paikalliset sukellusseurat ovatkin erinomaisia lähteitä saada täsmätietoa olosuhteista.
TOIMINTA KÄYNNISTYI SUOMESSA
Sukellusseura Espoon Dyykkareissa on 2023 keväästä lähtien voinut kouluttautua luokitetuksi pyrstösu-
keltajaksi PADI Mermaid -ohjelman kurssien kautta. Seurassa järjestettiin 2023 aikana niin hallikursseja kuin edistyneen tason avovesikurssikin, jossa muun muassa opiskeltiin luonnon vesissä sukeltamiseen liittyviä erityispiirteitä. Mermaid-kurssit pyörivät seurassa myös tänä vuonna. 2023 tammikuussa Sukeltajaliitossa kokousti ensimmäistä
Pyrstösukellusta avovedessä, videon kesto 21 sekuntia. www.youtube.com/ watch?v= YMuCFRCp6aM
i Anna Tomppo on PADI Mermaid Instructor ja Sukeltajaliiton pyrstösukelluskouluttajien kouluttaja. Annan kotiseurat ovat Espoon Dyykkarit ry ja Nousu ry.
kertaa pyrstösukelluksen työryhmä, jonka tavoitteena oli luoda lajiin kotimaiset turva- ja järjestämisohjeet sekä jatkossa kouluttaa pyrstösukellusohjaajia seuroihin. Työryhmä kokoontui säännöllisesti läpi vuoden, mikä tuotti tulosta. Turvaohjeet julkaistiin kesäkuussa, ja loppuvuodesta valmistuivat pyrstösukelluskurssien ja -kokeilun järjestämisohjeet.
Tämän kevään tavoitteena on aloittaa tulevien pyrstösukelluskouluttajien koulutus, jotta syyskaudella 2024 pystyttäisiin jo seuroissa järjestämään pyrstösukelluskursseja.
LAJI KIINNOSTAA
NUORIA AIKUISIA
Pyrstöllä sukeltaminen mielletään usein lasten jutuksi, mutta maailmanlaajuisesti pyrstösukelluksesta ovat kiinnostuneet erityisesti aikuiset. Suurin ikäryhmä, joka suorittaa pyrstösukellusluokituksen, on noin 30-vuotiaat, ja sama trendi näkyy myös Suomessa järjestetyillä PADI-kursseilla.
Merenneitojen maailma vetää puoleensa aikuisten lisäksi toki myös lapsia ja nuoria. Ammattimerenneidot värikkäine asuineen saavat lajin näyttämään helpolta leikittelyltä, ja voi unohtua, että kyseessä on hengenpidätyslaji. Parisysteemi, turvakäytännöt ja monoräpylän kanssa vedessä toimiminen pitää hallita. Vertailun vuoksi, vapaasukelluspuolella monoräpylällä sukeltaminen opetetaan erikoiskurssilla, jota varten pitää olla ikää 16 vuotta ja vähintään AIDA 2 pool -luokitus.
Kuka tahansa voi oppia pyrstösukeltamaan. Lajista kiinnostuneita sekä omatoimiharrastajia kannustetaan kuitenkin hankkimaan sertifioidun sukelluskouluttajan tarjoamaa opetusta. Turvallisuusnäkökulmien lisäksi lajista saa siten paljon enemmän irti, ja kurssikavereista voi löytää oman pyrstösukellusporukan.
Pyrstösukelluksen turvaohje ja kurssien järjestämisohjeet www.sukeltaja.fi > materiaalipankki
Sukella Suomessa
Kiteen vesistöt houkuttelevat liikkumaan vesiluonnossa
Keski-Karjalan Sukeltajat ry:n kotipaikka Kitee sijaitsee alueella, jonka vesistöt houkuttelevat sukeltajia eri puolilta Suomea. Tunnetuin kohteista on Valkiajärvi, mutta monet muutkin pienet järvet ja lammet ovat poikkeuksellisen kirkasvetisiä.
Seuran toimintamuotoihin kuuluu norppa-, laitesukellus-, Vapepa-sukellus- ja koulutustoimintaa. Kiteellä on erinomaiset puitteet sukellusharrastukseen niin uimahallin kuin toimintatilojenkin puolesta. Seura on myös panostanut määrätietoisesti sukeltamista tukevaan kalustoon, kuten kompressoreihin ja veneeseen. Lisäksi seura ylläpitää sukellustukikohtaa Valkiajärvellä. Kirkkaat vesistöt ja tukipalvelut ovatkin tärkeimmät syyt siihen, että paikkakuntalla vierailee sukeltajia vuosi vuodelta enemmän − voitaneen puhua jo vesistömatkailusta.
Erityisesti Valkiajärvi on tuonut Kiteelle oletettavasti kaikki Suomen parhaat vedenalaiskuvaajat. Paikkakunnan vesistöt ovat näkyneet laajalti tunnetuissa vedenalaista luontoa kuvaavissa elokuvissa, TV-sarjoissa ja erilaisissa valokuvauskilpailuissa.
Valkiajärven ohella seudulla on lukuisia kirkkaita vesistöjä, joista moni muu paikkakunta voi vain haaveilla. Puruvesi, Karjalan Pyhäjärvi, Heinäjärvi, Kangaslampi ja monet muut pienet järvet ja lammet ovat kirkkaudeltaan tasoa, jota muualta saa hakea.
KARJALAN PYHÄJÄRVI
Pääosin Kiteellä sijaitsevan Pyhäjärven tunnetuin sukelluspaikka on Syrjäsalmi. Syrjäsalmen maksimisyvyys on noin 8 metriä, mutta jo 100 metriä rautatiesillasta itään löytyy noin 20 metrin syvyyksiä. Muita tunnettuja ja hyviä sukelluspaikkoja ovat muun muassa Pirunkyökin jyrkkä penkka ja Näsö. Näsön pieni syvänne on noin 13 metrissä ja Pirunkyökin maksimisyvyys on noin 26 metriä. Pyhäjärven vaakanäkyvyys on muutamia metrejä. Parhaimmillaan päivänvalo ylettyy noin 16−18 metriin. Näsö ja Pirunkyökki edellyttävät veneen käyttöä.
Teksti ja kuvat ERNO OLKKONEN
PURUVESI
Puruvesi on Saimaan kirkkain helmi, ja siellä onkin lukuisia hyviä sukelluspaikkoja. Tunnetuimpia ovat Louhisaari, Mantsin luoto, Nilos, Linnasaari ja muutamat hylyt. Puruvesi on Pyhäjärveä kirkkaampi, mutta ei kuitenkaan ihan Valkiajärven tasoinen. Puruveden maksimisyvyys on noin 60 metriä ja vaakanäkyvyys useita metrejä.
LAMMET JA PIENET JÄRVET
Keski-Karjalassa on lukuisia sukeltamiseen soveltuvia kirkasvetisiä lampia ja pieniä järviä. Lampia ovat muun muassa Kiteenlahdessa sijaitseva Valkealampi, Sirkkalampi ja Tohmajärven Onkamossa sijaitseva Kangaslampi. Kirkasvetisiä pieniä järviä ovat esimerkiksi Särkijärvi Tohmajärven Tikkalassa ja Suuri Heinäjärvi Kiteen Potoskavaarassa.
HYLYT
Alueen ainoat tunnetut hylyt ovat Heinoniemellä Paasivedessä sijaitseva höyrylaiva Wennon hylky ja Puruveden Myhkyräsaaren rannan tuntumassa sijaitseva hylky. Punkaharjulla sijaitsevat proomuineen uponnen ruoppaajan ja kapulalossin hylyt ovat suosittuja lähiseudun hylkysukelluskohteita.
Keski-Karjalan Sukeltajat toivottaa kaikki vesiluonnosta kiinnostuneet snorklailemaan, vapaasukeltamaan tai laitesukeltamaan Kiteelle!
www.keskikarjalansukeltajat.fi
j Valkiajärvi on suosittu jääsukelluskohde. Vesi on kevättalvella erityisen kirkasta.
j Syrjäsalmen silta-arkut houkuttelevat kesäisin ahvenparvia.
j Puruvedeltä voi löytää vanhoja hevosvetoisia työkoneita.
ammikuun lopulla järjestetyssä Pohjois-Karjalan urheilugaalassa Keski-Karjalan Sukeltajat ry palkittiin vuoden liikuttajana Kiteellä. Gaalan teemana oli tänä vuonna luontoliikkuminen.
Säteitä ja kuplia
KUVA on otettu Kreikassa lokakuussa -23, kun lähdimme seuran naisporukalla sukeltamaan Zakynthosille minulle tutun sukellusopettajan, Ioannis Aliaziksen, kanssa. Olimme treenanneet edellisenä päivänä syvyysköydellä hänen opastuksellaan, ja osalla meistä oli haasteita paineentasauksen kanssa, joten hän päätti viedä meidät hupisukeltamaan ja vain nauttimaan vedessä olosta. Treenailimme duck divea, tutkimme luolia ja sukeltelimme rennosti kauniissa paikassa. Kuvatessani sukelteluamme huomasin, miten upeasti auringonsäteet tulivat veden alle. Yritin taltioida valon tuoman efektin, jolloin onnistuin nappaamaan tämän kuvan itsestäni.
KUVA on otettu Zakynthoksella helmikuussa -23, jolloin sukelsin ensimmäisen kerran Ioanniksen kanssa. Treenattuamme tovin syvyysköydellä halusin tutkia niemen toisella puolella olevaa matalaa lahden poukamaa. Löysin sieltä vedenalaisen kaaren, jonka luona jatkoin sukeltelua. Pieni asia, joka toi suuren ilon, vaikka olin ensin meinannut tuskastua paineentasauksen kanssa. Taltioin hetken tutkimusmatkaltani muistaakseni sen olotilan ja ihmettelevän, tutkivan asenteen tärkeyden. Tarkoitus on nauttia vedestä eikä ottaa asioita liian vakavasti metrejä tavoitellen.
KUVAT SUSANNA STÅHLE
Ajattelemisen aihetta
Seurasydän sykkii uusillekin jäsenille
Teimme loppuvuodesta kyselyn parin viime vuoden aikana P1-kurssin suorittaneille. Halusimme kuulla, miten uusi harrastus oli lähtenyt sujumaan. Kyselyssä tuoreet sukeltajat kaipasivat usein meille kaikille kovin tuttuja asioita: halutaan tutustua uusiin ihmisiin, löytää sukelluspari, tulla kuulluksi ja nähdyksi sekä osallistua yhteiseen tekemiseen.
Seuratoiminnalle on keskeistä pystyä luomaan kasvokkaisia kohtaamisia, yhdessäoloa ja palkitsevaa tekemistä. Missään seurassa tuskin on liikaa jäseniä, varsinkaan niitä aktiivisia. Miten seura voi edistää näitä asioita, ja miten jäsenyys voisi olla nykyistä innostavampaa, jotta se jatkuisi peruskurssin jälkeenkin?
Uudet jäsenet eivät itse rynnistä esittäytymään. Helpottaa kovasti, jos seura esittelee useita toiminnassa mukana olevia seuraihmisiä. Silloin uusi jäsen löytää itselleen sopivan henkilön, jonka kanssa aloittaa seurauraa ja jolta löytyvät valmiit kontaktit, kun suunnittelee sukeltamaan lähtemistä. Erilaisten sukeltajanpolkujen esittely voi olla myös paikallaan. Vaikka uusi jäsen tuleekin yleensä P1-kurssin kautta, voi hänellä olla kiinnostusta myös muihin lajeihin tai vaikkapa seuran hallituksessa toimimiseen tai seuran kaluston huoltamiseen.
Tervehtiminen on pieni mutta merkityksellinen ele. Sillä osoitetaan, että ihminen on huomioitu ja että juuri hänen läsnäolonsa on tärkeää. Seuran kantavien voimien on hyvä näyttää tässä mallia. Etätöissä päivät viettävä saattaa suorastaan kaivata moikkaamista, jutustelua ja pientä naurunremakkaakin.
Seuran toimintasuunnitelman tekemiseen kannattaa kutsua kaikki jäsenet. Kysyminen ja aito kuuntelu avaa välillä uusia näkökulmia, joista voi syntyä suuria tai jotain sellaista, mitä ei seurassa ei ole aiemmin tehty tai ei ole juuri nyt tarjolla. Rohkaisen seuraa kokeilemaan uusia asioita varsinkin, jos ideat tulevat seuran uusilta jäseniltä. Kun jäsen saa vaikuttaa, hän sitoutuu paremmin yhteisiin päämääriin ja todennäköisesti kokee seurassa toimimisen luontevana.
Seurassa voi olla reilusti rooleja ja tehtävänimikkeitä, joita voi tarjota uusille heti alussa. Rooleja voi luoda räätälöidysti uusille tulijoille varsinkin silloin, kun seurassa kaivataan uudenlaista toimintaa tai vaikkapa viestintää uusissa kanavissa. Esimerkiksi seuraan tuleva nuori voi perustaa seuran oman Tiktok-tilin. Kun jäsenellä on nimetty vastuu, rooli tai tehtävänimike, hän todennäköisemmin on myös aktiivinen: toisille nimenomaan tehtävänimike on se, mikä sitoo seuraan. Sitoutunut ihminen kertoo mielellään puskaradion kautta seurasta. Myönteisen seuraviestin välittäminen ympäristöön on merkki vireästä seurasta, mikä lisää kiinnostusta seuraan ja sen toimintaan.
Seuratoiminnan kehittäminen ei vaadi tutkintoja tai pitkää kokemusta järjestöympyröissä. Usein riittää, että osaamme koota seuramme yhteen, ja haluamme suunnitella ja tehdä enemmän asioita yhdessä. Osaamme kuunnella ja katsoa silmiin.
Sukeltajaliiton ja liikunnan aluejärjestöjen seurakehittäjät ovat kaikkia seuralaisia varten. Heiltä voi kysyä sparrausta, koulutusta ja apua seuran
kehittämiseen sekä uusien ideoiden toteuttamiseen, olivatpa ne sitten isoja tai pieniä. Lisäksi Olympiakomitean Tähtiseura-ohjelma tarjoaa konkreettisia työkaluja seuran kehittämiseen ja laadukkaan seuratoiminnan luomiseen. Luodaan yhdessä maailman parhaat sukellusseurat!
Heli Halava, Sukeltajaliiton nuorisopäällikkö ja seurakehittäjä
Seuroissa kannattaa reilusti jakaa rooleja. Oma tehtävä sitoo seuraan.
Elina Rajala
Anna palautetta
Mitä mieltä olet Sukeltajasta?
Mistä aiheista haluaisit lukea?
Onko sinulla juttuidea?
Anna meille palautetta täyttämällä sähköinen lomake.
Sukeltaja mess a
Lehden avustajaksi?
Sukeltaja-lehteä tehdään vapaaehtoisvoimin, sukeltajalta sukeltajalle. Haluaisitko kirjoittaa sukelluksesta? Kuvaatko veden alla?
Ota yhteyttä, niin jutellaan lisää, toimitus@sukeltaja.fi
Youtubesta löytyy videoita snorkkelisukellustaidoista, esimerkiksi miten perusvälineet riisutaan ja puetaan pohjassa.
Lisää lukemista
Sukeltaja-lehden kaikki ilmestyneet vuosikerrat vuodesta 1956 alkaen ovat luettavissa ilmaiseksi issuu.com-palvelussa
Ota yhteyttä
Sukeltaja-lehden asioissa sinua palvelee lehden toimitussihteeri Kristiina Karila p. 0400 163 262 kristiina.karila@sukeltaja.fi
Toimiston henkilöstön yhteystiedot www.sukeltaja.fi
Lisää sukellusaiheisia artikkeleja löytyy Sukeltajaliiton verkkosivuilta www.sukeltaja.fi
Sukeltajaliitto ry
Valimotie 10, 5 krs. 00380 HELSINKI Puhelin 09 3481 2258 office@sukeltaja.fi
Sukeltajaliiton toimisto palvelee ma–pe 8.00–16.00 ja kesä–elokuussa 8.00–15.00. Käynti toimistolla sovitaan etukäteen.