Sukeltaja 4 2022 by Sukeltajaliitto ry

Ehdota Vuoden 2022 parasta!

Vuoden parhaat ovat erityisen ansiokkaita henkilöitä, seuroja, ryhmiä tai projekteja sukelluksen saralla vuonna 2022. Kuka tahansa voi tehdä ehdotuksen, kenelle Vuoden paras -tunnustus kuuluisi. Valinnan tekee Sukeltajaliiton hallitus. Palkinnot jaetaan Liiton kevätkokouksessa 1.4. Ehdotuksia otetaan vastaan 31.1.2023 asti.

Ehdota Vuoden parasta täyttämällä sähköinen lomake osoitteessa sukeltaja.fi > sukeltajaliitto > huomionosoitukset.

KATEGORIAT

Vuoden sukeltaja

Vuoden seura

Vuoden norppa

Vuoden norppaohjaaja

Vuoden norppaseura

Vuoden kouluttaja

Vuoden Vapepa-sukeltaja

Vuoden räpyläuimari

Vuoden sukelluskalastaja

Vuoden vapaasukeltaja

Vuoden uppopalloilija

Vuoden vapaaehtoinen/ vapaaehtoisryhmä

VUODEN EKOTEKO on uusi palkinto, joka myönnetään nyt ensimmäistä kertaa. Haastamme Sukeltajaliiton jäsenet, seurat ja yhteisöjäsenet pohtimaan, miten voimme itse vaikuttaa paikallisesti luonnon ja erityisesti vesistöjemme tilaan. Palkitsemme pienempiä tai isompia aloitteita, ideoita tai tapahtumia, joilla edistetään kestävää kehitystä tai suojellaan luontoa.

VUODEN EKOTEKO 2022 -palkinto jaetaan Sukeltajaliiton kevätkokouksessa 1.4.2023. Mukana valitsemassa ja palkitsemisessa on myös DAN Europe. Esitykset pyydetään lähettämään 31.1.2023 mennessä sähköisellä lomakkeella osoitteessa sukeltaja.fi > sukeltajaliitto > huomionosoitukset.

Ojamolla voi nähdä kaivoshistoriaa veden alla.

Vakiot

6 VAPAASUKELTAMASSA Egyptin Dahabissa.

8 TYRSKYT Hylyt ovat vedenalaista maisemaa, Valittuja ja palkittuja syyskokouksessa, Nettivinkki: tuotteiden takaisinvedot, Tiedefaktassa tutkitaan järvien rautamalmia, Kisakuulumisia.

22 HARRI NIEMINEN on Sukeltajaliiton uusi puheenjohtaja.

24 NORPAT Neljä seuraa starttasi norppatoiminnan uudelleen tai ensimmäistä kertaa.

25 YMPÄRISTÖ CMAS:n makean veden biologian kurssilla.

29 HYVÄ HOMMA! Hankeavustus antoi potkua.

34 KUVA-ALBUMI SM-kisakuva syvyyksien komeetasta.

40 SUKELLA SUOMESSA Ainutlaatuinen Ojamo.

42 AJATTELEMISEN AIHETTA Sukeltaja uudistuu.

4/2022

Päivitykset

16 DIVERSNIGHTIA vietettiin Suomessa ainakin 28 kohteella. Lue seurojen tunnelmia illasta.

26 PUOLAN 45 metriä syvä allas, Deepspot, oli käymisen arvoinen paikka.

30 PÄIJÄNTEEN hävittäjälöytö ja mies kaiken takana.

36 JÄÄN ALLE voi sukeltaa parin kanssa myös samassa merkinantoköydessä.

38 NORJALAISELTA mysteerihylyltä muistioihin taltioitui hauska ja viileä snorklausreissu.

Jukka

Repo

KANNEN KUVA Mika Saareila

KOULUTTAJAKOULUTUSTA

Rovaniemellä

Rovaniemellä järjestetään CMAS One Star Instructor -kurssi huhti-heinäkuussa 2023. Lähiopetusjakso pidetään Rovaniemellä 8.–11.6. Kurssi on avoin kaikille pääsyvaatimukset täyttäville kotipaikasta riippumatta.

Lisäksi Rovaniemellä järjestetään samaan aikaan täydennyskoulutus lähikouluttajasta CMAS M1 -kouluttajaksi ja crossover-kurssi toisen koulutusjärjestön laitesukelluskouluttajasta tai CMAS Two Star Snorkel Diving Instructor -kouluttajasta CMAS M2 -laitesukelluskouluttajaksi.

Lisätiedot ja ilmoittautumiset Liiton tapahtumakalenterissa! Viimeinen ilmoittautumispäivä on 20.3.

Sukeltajaliiton toimisto on suljettuna 24.12.–1.1.

Toivotamme kaikille oikein hyvää ja rauhallista joulua sekä onnea uudelle vuodelle 2023!

Tule 7.–8.1. Nurmijärvelle pelaamaan uppopalloa hyvässä porukassa.

Leiri on suunnattu 11–16-vuotiaille, ja se sopii sekä vähemmän pelanneille että jo vähän kokeneemmille harrastajille.

Leirillä kaikki harjoittelevat yhdessä ilman tasoryhmiä, joten olisi hyvä, että lajin varusteet ja säännöt olisivat jo tuttuja.

Nuorten uppisleirille loppiaisviikonloppuna!

OHJELMA

lauantai 7.1. 12:15 kokoontuminen Rajamäen uimahallilla

13:00−14:30 allasharjoitukset 14:30−17:00 lounas ja luento 17:00−18:30 allasharjoitukset päivällinen

sunnuntai 8.1. 10:30−12:00 allasharjoitukset

Porukka majoittuu Kiljavan leirikeskuksen partiokämpässä.

LEIRIN HINTA

25 eur (sisältää harjoitukset, luennon, majoituksen ja ruokailun)

10 eur (ei sisällä majoitusta ja ruokailua)

Ilmoittaudu mukaan 22.12. mennessä, Irina Viippola, irina@viippola.com, p. 050 357 4046.

Leirin järjestää Najadit ry yhdessä Sukeltajaliiton kanssa. Lisätiedot löytyvät sukeltaja.fi kalenterista.

Pääkirjoitus

Vain muutos on pysyvää

Jättäessäni nyt Sukeltajaliiton puheenjohtajan toimet kuuden vuoden jälkeen uudelle pätevälle puheenjohtajalle on hyvä vilkaista hiukan peruutuspeiliin ja katsoa aikaansaannoksia. Kaudellani on tapahtunut paljon muutoksia, mutta muutos sinänsä ei ole itseisarvo, vaan sen tulee palvella jotain tarkoitusta. Tässä tapauksessa tarkoitus on ollut Sukeltajaliiton elinvoimaisuuden säilyttäminen muuttuvassa maailmassa. Harrasteympäristössä on tapahtunut iso muutos 2000-luvun vaihteen jälkeen. Sitä on leimannut voimakas individualismin nousu, joka on näkynyt talkootyön kiinnostavuuden vähenemisenä sekä seuraettä valtakunnallisella tasolla. Tämä on pitkäkestoinen tulevaisuuden haaste.

Toiseksi muuttoliike maakunnista kasvukeskuksiin on kiihtynyt, mikä on luonut haasteita maakuntien seuratoiminnalle.

Kolmanneksi ikäluokat ovat pienentyneet, jolloin kilpailu eri lajien välillä uusista harrastajista on entistä kovempaa. Neljänneksi jatkuvan kasvun rajat ovat tulossa vastaan, mikä näkyy talouden hitaana kasvuna ja entistä niukempina taloudellisina resursseina myös harrastekentässä. Viidentenä voi mainita maailmanlaajuisen koronapandemian, joka ruhjoi yhteiskuntaa ja harrastustoimintaa ankarasti. Kaikki nämä haasteet koskevat myös Sukeltajaliittoa ja sen jäsenseuroja.

Jotta selviytyisimme haasteista, on Liittoa muutettu välillä pienin ja välillä suuremmin askelin. Talouden realiteetit kauteni alussa pakottivat hyvin radikaaleihin päätöksiin, jotka näkyivät toimiston henkilökunnan lomautuksina. Lisäksi kiinteitä kuluja karsittiin muuttamalla uuteen, kustannuksiltaan halvempaan mutta toimivampaan toimipisteeseen Pitäjänmäkeen yhdessä muiden urheilun lajiliittojen kanssa.

Digitalisaatio löi läpi sukelluskoulutuksessa. Luovuimme pääosin painetusta oppimateriaalista ja siirsimme olemassa olevan materiaalin sähköiselle oppimisalustalle, Dyykkiin. Sähköinen alusta mahdollistaa koulutustarjonnan laajentamisen moninkertaiseksi verrattuna 2000-luvun alkuun, ja uusien materiaalien laatiminen jatkuu

yhä. Mukaan tulivat myöhemmässä vaiheessa myös Vapepa- ja nuorisotoiminta. Materiaali ei ole koskaan valmis, vaan se kehittyy ja elää uusimpien standardien ja tutkimusten tulosten mukaisesti. Materiaalin laatu on erittäin korkeatasoista, mistä on osoituksena meille vuonna 2020 myönnetty EUF-sertifikaatti. Se osoittaa, että koulutuksemme ja oppimateriaalimme täyttää tiukat ISO-standardoimisjärjestön standardit. Koko kauteni ajan olemme painottaneet yhdessä tekemisen voimaa, ja Dyykki on sen kirkkain timantti.

Aloitimme yhteistyön DANin kanssa Liiton tarjoaman sukeltajanvakuutuksen yhteydessä. Vakuutus on vuosien saatossa kasvanut huomattavasti suositummaksi kuin edellisen yhteistyökumppanin vakuutus. Suurimmat syyt lienevät yhteistyökumppanin maailmanlaajuinen tunnettavuus, asiantuntemus sukelluslääketieteessä sekä vahingonkorvausten kattavuus. Vakuutus kattaa kilpalajit, laitesukelluksen ja nyt viimeisimpänä myös junioreiden snorkkelisukelluksen ensi vuodesta alkaen.

Kaudellani kilpalajit yhdistettiin yhdeksi valiokunnaksi, jonka tärkein tavoite on edistää kilpalajien välistä yhteistyötä. Keväällä järjestetty Finnish Super Open oli yksi tämän työn hedelmistä. Suomessa järjestetyt kansainväliset kilpailut osuivat kauteni alkuun ja loppuun. Ensimmäisellä kaudella Suomessa järjestettiin uppopallon EM-kisat, ja nyt kesällä järjestimme sukelluskalastuksen järvi-EM-kisat. Kansainvälinen toiminta antaa perspektiiviä; on hyvä olla kartalla siitä, mitä sukellusharrastuksessa tapahtuu maailmalla.

Sukeltajaliitto on vastannut nopeasti muuttuneeseen vaateeseen yhdenvertaisuuden saralla: Liitolle on laadittu yhdenvertaisuussuunnitelma, ja erityisryhmien koulutusmateriaalin tuotanto on alkamassa. Tämä huomioitiin myös Liiton uudessa strategiassa, jonka johtoajatus on ”Kerran sukeltaja, aina sukeltaja”. Strategia tuli voimaan vuonna 2020 ja ohjaa Liiton toimintaa vuoteen 2025 asti.

Liiton tiedotuspolitiikka koki myös merkittävän muutoksen. Aiemmin

Liiton hallituksen päätöksistä ei erikseen tiedotettu, mutta nyt pääsääntöisesti joka hallituksen kokouksesta tulee Liiton tiedotuskanaville tiivistelmä päätösten pääkohdista. Myös sähköiset jäsenkirjeet, kouluttajaposti ja seuraposti ovat lunastaneet paikkansa sähköisessä tiedotuskentässä.

Viimeisin eikä vähäisin muutos koskee nyt kädessäsi olevaa Sukeltaja-lehteä. Tämä numero tulee toistaiseksi jäämään viimeiseksi paperille painetuksi lehdeksi. Ensi vuonna lehti tulee ilmestymään sähköisenä lehtenä, johon voidaan ottaa mukaan myös esim. liikkuvaa kuvaa, kuvagallerioita ja linkkejä ulkoisiin materiaaleihin. Tämä on loistava mahdollisuus kehittää lehteä kohti uutta, sillä sukelluslajit jos mitkä ovat visuaalisesti erittäin näyttäviä.

Näitä muutoksia ei ole saanut aikaan yksi henkilö vaan Te, hyvät Sukeltajaliiton eri jäsenseuroissa toimivat aktiivit, Liiton työryhmissä, valiokunnissa ja luottamuselimissä toimineet henkilöt ja toimiston henkilökunta, jotka olette antaneet kallisarvoista aikaanne yhdessä tehden, yhteisen hyvän puolesta meille kaikille. Nämä muutokset eivät olisi olleet mahdollisia ilman teitä. Tästä teille nöyrimmät kiitokset.

Toivotan sinulle hyvä lukija rauhaisaa joulun aikaa ja menestystä tulevina vuosina!

puheenjohtaja tero.lehtonen@sukeltaja.fi

Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa.

Marcus Lehtonen Tero Lehtonen

Blue Hole näkyy meressä nimensä mukaisesti sinisenä aukkona. Rannan ravintoloissa ja kahviloissa törmää muihin harrastajiin.

Dahabin syvä lumo

Egyptin Dahab on ollut jo vuosikymmeniä vapaasukeltajien maailmanlaajuinen kokoontumis- ja treenipaikka. Sinne houkuttelee sekä laite- että vapaasukeltajia kuuluisa Blue Holen sukelluspaikka, kohtuullinen hintataso ja hyvät mahdollisuudet oppia maailman parhailta sukeltajilta.

Teksti ja kuvat HERMANNI HEIMONEN

Kaksi pääasiallista vapaasukelluspaikkaa köysisukeltamista varten ovat Lighthouse ja Blue Hole. Lighthouse on keskustan majakan edessä oleva lahti, josta löytyvät pysyvät ankkuripoijut 20−50 metrin sukelluksille. Sijainti on hieman avoin tuulelle, ja aallokkoa onkin monesti melko paljon. Toisaalta paikka on suoraan sukelluskoulujen, ravintoloiden ja avoimen sukelluskouluttajien yhteistyöskentelytilan, Touchdown Spacen, edessä. Blue Hole sijaitsee noin 20 minuutin ajomatkan päässä keskustasta, ja sinne kuljetaan yleensä taksilla. Kohde on suuri sininen monttu koralliriutassa. Siellä on

mahdollisuus 90 metrin vapaasukelluksiin täysin virtauksilta ja aallokolta suojassa. Paikka on todella suosittu, koska se tarjoaa jotakin jokaiselle. Snorklaajille aukon reuna tarjoaa koralleja ja kaloja, vapaasukeltajille luotettavan ja hyvän treenipaikan, ja tekniikkasukeltajiakin kiinnostaa kaari, joka yhdistää aukon 55 metrin syvyydestä alkaen avomerelle. Blue Holen edessä on rivi ravintoloita, joissa voi viettää aikaansa auringolta suojassa, ja rivin päädyssä on vapaasukeltajien suosikki, Alin pyörittämä Aqua Marine. Siellä päivää viettäessä tapaa uusia ja vanhoja tuttuja liukuhihnalta.

KURSSEJA JA VALMENNUSTA

Molemmille paikoille pääsee vapaasukeltamaan itsenäisesti, mutta varsinkin lyhyemmällä lomalla, jolloin ei ehdi kunnolla pääsemään porukoihin sisään, suosittelen varaamaan kurssin tai valmennusta joltakin paikalliselta vapaasukeltajalta tai koululta. Kuuluisin niistä on Dahab Freedivers, jonka brändättyjä varusteita näkyy ympäri maailmaa. Toinen suuri koulu on mielikuvituksellisesti nimetty Freedive Dahab, mutta monia pienempiä yhden kouluttajan kouluja löytyy myös.

Sukeltajille, joita eivät kurssit kiinnosta, löytyy henkilökohtaista valmennusta

Matkalaukku

Välipäivän aktiviteettina voi osallistua vaikkapa kamelisafarille.

ESPOOLAINEN Hermanni Heimonen on harrastanut vapaasukellusta kuusi vuotta ja toiminut vapaasukelluskouluttajana kolme vuotta.

– Olen käynyt Dahabissa tänä vuonna kaksi kertaa, ja molemmilla kerroilla opin vapaasukeltamisesta enemmän kuin olisin ikinä osannut arvata, hän sanoo.

– Viimeisin vapaasukellukseni Blue Holella oli oma ennätykseni. En ollut koko kaudella Suomessa sukeltanut köysiavusteisesti enkä 50 m ylittäviä syvyyksiä, mutta täällä löysin valmentajan avulla uuden innon ja treenitavan. Kahden viikon aikana harjoittelimme kaikki sukelluksen osa-alueet niin hyvin, että vaikka mieleni kuinka tahtoi panikoida uutta pelottavaa syvyyttä, sillä ei ollut mitään mistä olla epävarma. Niinpä vedin henkeä ja aloitin sukelluksen uuteen ja tuntemattomaan täydellisen varmana, että sukellus on puhdas nautinto ja helppo kuin mikä, Heimonen kertoo.

monelta enemmän tai vähemmän kuuluisalta vapaasukeltajalta. Itse olen ollut Harry Chamasin opissa kaksi kertaa, ja molemmilla kerroilla olen yllättynyt siitä, kuinka paljon voi oppia lyhyessä ajassa. Dahabissa on myös useita sukellusliikkeitä, josta saa laite- ja vapaasukellusvarusteita välillä huomattavasti Suomeen tilaamista halvemmalla.

AINA MUKAVAN LÄMMINTÄ

Dahabissa ei suomalaisittain koskaan tule kylmä sukeltaessa, sillä helmi−maaliskuussa vesi on kylmimmillään noin 23-asteista ja elo−syyskuussa jopa 30-asteista. Koko Akabanlahtea pitkin puhaltaa kuitenkin jatkuvasti kova tuuli, joka viilentää pinnalla hyvin tehokkaasti. Niinpä huhtikuussa 25-asteisessa vedessä viiden millin puku oli oikein sopiva ja syyskuussa 28-asteisessa vedessä kaksimillinen allaspuku oli myös tarpeen. Dahabissa voi sukeltaa läpi vuoden, mutta suosituin kausi on huhtikuulta syyskuulle, ja talven kylmimpinä kuukausina on vedessä kuulemma vähän sukeltajia.

MAJOITUSTA KOHTUUHINTAAN

Ensimmäisellä kerralla suosittelen majoittumaan Lighthousen alueella, sillä se on lähellä sukelluskouluja ja sukelluspaikkaa, mutta myös pohjoiseen Assalan suuntaan löytyy vaihtoehtoja sekä hotelleissa että airbnb-kämpissä. Etelään Lighthousesta puolestaan löytyy suurin osa resort-tyyppisistä majoituksista, jotka voivat olla oiva vaihtoehto perheille. Itse varasin airbnb:stä asunnon, jossa olen saanut hotellihuoneen hinnalla (25−30 euroa/yö) kolme huonetta keittiöllä ja aidatulla pihalla. Ruokailu rannan turistiravintoloissa maksaa noin 10 euroa/ateria, 20 eurolla saa jo lähes fine dining -tasoista ruokaa. Paikallisten suosimissa ruokapaikoissa kauempana rannasta aterian saa hyvinkin viiden euron hintaan.

VARAA TAKSI ETUKÄTEEN

Majoituksen järjestäjältä tai sukelluskontakteilta kannattaa kysellä taksikuljettajan tiedot, jotta saa varattua kuljetuksen Sharm el-Sheikhin lentokentältä etukäteen. Tämä on tärkeää, koska suurin osa Helsingin lennoista saapuu keskellä yötä Istanbulin kautta, eikä yöllä ole kiva koettaa löytää kyytiä, vaikka niiden tarjoajia varmasti onkin paikalla. Tämän hetken hinta yhdensuuntaiselle matkalle on noin 30 euroa (600 Egyptin puntaa), mutta inflaatio nostaa hintoja kovaa tahtia.

– KOONNUT KRISTIINA KARILA –

Uponnut maisema

VEDENALAINEN MAISEMA Kun laiva uppoaa, se sulautuu osaksi vedenalaista maisemaa. Itämeren kylmissä ja vähäsuolaisissa vesissä eivät puuta nakertavat simpukat eli laivamadot (Teredonavalis) viihdy. Vanhatkin puulaivojen hylyt saavat levätä rauhassa, eikä kukaan nakerra niitä pikkuhiljaa palasiksi. Metalli ruostuu ajan saatossa, mutta teräsrunkoisetkin laivanhylyt kestävät pinnan alla yllättävän pitkään − tästä todistavat sotienaikaiset sukellusveneiden ja laivojen hyvin säilyneet hylyt.

Moni hylky löytyy hieman syvemmältä melko tasaiselta hiekka- tai mutapohjalta. Matalaan uponneet alukset ovat jauhautuneet aallokon ja jäiden vaikutuksesta kappaleiksi, mutta syvemmälle uponneet ovat säilyneet.

Meri ottaa pikkuhiljaa hylyt omakseen, ja vedenalainen luonto valtaa uuden elemen-

tin. Kun tyhjälle mutapohjalle vajoaa pinnalta hylky, on se monille vesieliöille kuin mannaa taivaalta. Sinisimpukat, merirokot ja levärupi tarvitsevat yleensä kiinteän pinnan, jolle kiinnittyä, eikä sellaista löydy pehmeältä pohjalta. Hylky muodostaa pohjalle keinotekoisen riutan, jolle eliöt voivat kiinnittyä kuin kallioon.

Kovin syvälle uponneet hylyt eivät tarjoa yhteyttäville leville mitään, mutta vedestä ruokansa suodattaville eliöille sitäkin paremman elinympäristön. Sinisimpukat houkuttelevat ympärilleen merirokkoja ja levärupea. Kolmiulotteinen ja piilopaikkoja sisältävä elinympäristö alkaa vilistä katkoja, siiroja ja muita selkärangattomia. Kivinilkka tai teistikin saattaa löytää tiensä tähän uuteen vedenalaiseen maisemaan.

Hylyt ovat sukeltajalle parhaimmillaan myöhäisestä syksystä kevääseen, kun ve-

det kirkastuvat ja leväplankton pysyy poissa. Erityisesti vedenalaisvalokuvaajalle suurten hylkymaisemien kuvaaminen vaatii kirkasta vettä, jota löytyy vaikka jään alta. Hylyn päälle kasvanut elämä kukoistaa kyllä talvellakin.

Hylyn tarinan tunteminen tuo oman lisämausteensa sukellukseen. Kun maalla katselee vaikkapa muinaista rantaviivaa tai hiidenkirnua ja tietää niiden jääkaudenaikaisen syntymekanismin, maisemaa arvostaa aivan toisella tavalla. Samalla tavalla hylkymaisema avautuu sukeltajalle paremmin hylyn tarinan kautta.

Lisäksi hylkyyn sukeltamisessa on aina jotakin hieman ylimaallista − laivat kuuluvat veden pinnalle, mutta niihin sukeltaminen pohjalla on kuin olisi toisessa ulottuvuudessa.

ESSI KESKINEN

Kevin

O’Brien / Metsähallitus

Ainutlaatuinen vedenalainen museo

KIRJA Viron kansallisperintölautakunta on julkaissut uuden, erityisen kauniin ja kiinnostavan kirjan ”The Invisible Heritage Beneath the Waves”. Kirja on tulos vuonna 1997 aloittaneen Itämeren alueen vedenalaisen kulttuuriperinnön työryhmän useista eri projekteista. Työryhmään on kuulunut pääasiassa eri alueiden museoiden henkilökuntaa. Suomen Museoviraston intendentti Sallamaria Tikkanen toimii tällä hetkellä työryhmän puheenjohtajana.

Kirjassa esitellään kattavasti Tanskan, Saksan, Puolan, Liettuan, Latvian, Viron, Venäjän, Suomen, Ahvenanmaan, Ruotsin ja

Norjan merkittäviä ja kiinnostavia hylkyjä ja muita vedenalaisia kohteita. Kirjaan valitut kohteet edustavat alueiden omaa historiallista näkökulmaa, muinaista viestintää ja sitä kautta muodostunutta identiteettiä.

Esimerkiksi Suomesta esitellään parikymmentä kohdetta, ja valinta on varmasti ollut vaikea, kun tiedetään, kuinka monta merkittävää hylkyä on jouduttu jättämään kirjan ulkopuolelle. Hylyt ja kohteet esitellään monipuolisesti laadukkaiden kuvien tai kuvaavien piirrosten kera.

Tarkkoja sijaintitietoja hylyistä ei kerrota, eikä kirjan ole tarkoituskaan olla sukeltajien

TheInvisibleHeritage BeneaththeWaves: ExploringtheUnderwaterLandscapeinthe BalticSeaandAlongthe CoastofNorway

Kirjoittaja:BalticSea RegionUnderwater CulturalHeritage WorkingGroup

Toimittanut:MailiRoio 2022

matkaopas. Sen sijaan se näyttää, että Itämeri on pullollaan aarteita, antaa sysäyksen tutustua muiden maiden tarjontaan ja monipuolistaa kuvaa Itämerestä. Ennen kaikkea kirja auttaa ymmärtämään, kuinka suuri merkitys Itämerellä on ollut maailmanhistorialle.

PASI MANNERKOSKI

KIRJAA voi ostaa verkkokaupoista www.apollo.ee ja www.rahvaraamat.ee Sen voi myös tilata suoraan Viron kansallisperintölautakunnalta hintaan 20 euroa + postikulut lähettämällä sähköpostia osoitteeseen maili.roio@muinsuskaitseamet.ee

Vedenalaiseen kuvaukseen kamerakotelot, valot, salamat, varret ja tarvikkeet

Suomen laajin valikoima hyllyssä. Myynti, vuokraus ja huolto Helsingissä Töölössä. Puh 09-621 3301, myynti@cerella.fi. Osa tuotteistamme facebookissa ja www.cerella.fi

Esim.

Kattava valikoima Nauticam-koteloita, -portteja, -optiikkaa, -varusteita, -varsia ja -varaosia. Kysy!

Esim. Nauticam-kotelot:

EOS R7 2995€

Inonin uusin Z-330: 699€ D-200: 630€, snootti 242€ D-2000: 495€, snootti 250€ optiset kaapelit alkaen 59€

Keldan-videovalot, max syvyys 200m: 10000 lumenia: 1281€; CRI 95, 15000 lumenia: 1849€; CRI 86, 45000 lumenia: 3908€*

Vasemmalta hallitukseen valitut Marko Niinistö, Harri Nieminen, Sanna Siltanen ja Tuomo Palevaara.

– Suomen vesiluonto on minulle erityisen rakas, ja olen halunnut tuoda niitä näkymiä kaikkien ulottuville valokuvillani. Olen tästä palkinnosta erittäin otettu ja kiitollinen, kiitti Pekka Tuuri puheessaan.

Harri Nieminen on uusi puheenjohtaja

SUKELTAJALIITON syyskokouksessa 8.10. valittiin tamperelainen Harri Nieminen Liiton uudeksi puheenjohtajaksi. Nieminen on toiminut kouluttajana ja erilaisissa luottamustehtävissä seurassaan Tampereen Urheilusukeltajissa ja myös Sukeltajaliitossa, muun muassa laitesukellusvaliokunnan puheenjohtajana. Muut puheenjohtajaehdokkaat olivat Mikael Tyven Nokialta ja Niclas Bäckman Espoosta.

Liiton hallitukseen valittiin Sanna Siltanen Kirkkonummelta, Marko Niinistö Salosta ja Tuomo Palevaara Riihimäeltä. Hallituksessa jatkavat jäsenet Markus Aarnio Vantaalta, Hanna-Mari Talka Helsingistä, Matti Kajala Tampereelta, Joakim Petersen-Dyggve Tampereelta ja Matti Eronen Varkaudesta.

Liiton tilintarkastajaksi tilikaudelle 2023 valittiin Markus Palmola, Nexia Oy ja varatilintarkastajiksi Nexia Oy, tilintarkastusyhteisö. Liiton toiminnantarkastajaksi tilikaudelle 2023 valittiin Jyrki Lukkarinen ja varatoiminnantarkastajaksi Markku Leinonen.

Kokous päätti hyväksyä hallituksen esityksen henkilöjäsenen jäsenmaksusta. Jäsenmaksu vuodelle 2023 on 29 euroa. Henkilöjäsenen jäsenmaksun suuruus on 50 % tästä, kun henkilö liittyy uutena jäsenenä elo–joulukuun välisenä aikana.

Kokous myös hyväksyi Liiton ympäristöohjelman päivitykset.

YMPÄRISTÖPALKINTO

PEKKA TUURILLE

Ennen varsinaista kokousta puheenjohtaja Tero Lehtonen piti katsauksen ajankohtaisista asioista ja ansioituneita sukeltajia palkittiin. Sukeltajaliiton ympäristöpalkinto luovutettiin sukelluskuvaaja Pekka Tuurille Tuuri on todellinen vedenalaisen maailman lähettiläs, vesiluonnon väsymätön puolestapuhuja ja radion luonto-ohjelmien tuttu ääni, jonka työ lisää suuren yleisön tietoisuutta vesiympäristön elämästä, ilmiöistä ja hyvinvoinnista.

Jemmi Levonen vastaanotti etänä Liiton pronssisen ansiomitalin. Levonen voitti elokuussa Punkaharjulla järjestetyissä su-

Merkkaa kalenteriin!

SUKELTAJALIITON kevätkokous pidetään 1.4., paikka on vielä avoin.

ONKO SEURALLANNE tapahtuma, jonka yhteydessä voisi järjestää Liiton syyskokouksen?

Ota yhteyttä toiminnanjohtaja Sari Nuotioon, sari.nuotio@sukeltaja.fi kelluskalastuksen järvi-EM-kilpailussa naisten sarjan. Juho Hervalle myönnettiin Liiton pronssinen ansiomitali tunnustuksena hopeamitalista sadan metrin sukelluksessa räpyläuinnin nuorten EM-kisoissa Puolan Poznanissa. Mitali luovutettiin hänelle 9.10. räpyläuintikisojen yhteydessä. Sukelluskalastuksen järvi-EM-pronssimitalisti Matti Pyykkö oli myös kutsuttu kukitettavaksi, mutta kisamatkan vuoksi hän ei päässyt paikan päälle.

Kristiina Karila

Onko varusteeni vaarallinen?

NETTIVINKKI Aina välillä näkee lehdissä ja somessa tuotteiden takaisinvetoja. Tuotteessa saattaa olla valmistusvirhe tai se on osoittautunut vaaralliseksi tai se ei täytä lain vaatimuksia. Muutamalta verkkosivustolta voi käydä varmistamassa, onko omasta sukellusvarusteesta tehty takaisinveto.

Tukesin ylläpitämältä vaarallisettuotteet.fi-sivustolta löytyy kuluttaja- ja ammattilaiskäyttöön tarkoitettuja tuotteita, jotka ovat osoittautuneet viranomaisen valvonnassa vaarallisiksi tai ne eivät täytä lain vaatimuksia. Sivustolla on myös tuotteita, jotka yritys on oma-aloitteisesti vetänyt takaisin tai poistanut markkinoilta. Sivustolta löytyvät ilmoitukset 1.6.2022 lähtien. Sitä ennen julkaistut ilmoitukset löytyvät osoitteesta marek.tukes.fi. Ilmoituksia säilytetään sivustolla kolme vuotta.

Sukellusvarusteita tilataan myös suoraan kansainvälisistä verkkokaupoista, jolloin ne eivät ole Suomen viranomaisten valvonnan piirissä. Sivustolla globalrecalls.oecd.org listataan tuotteiden takasinvetoja Euroopassa, Japanissa, Australiassa, Kanadassa ja USA:ssa. Tätä juttua tehdessä syyskuussa sivustolla oli useampia tunnettujen sukellusvarustevalmistajien tuotteita, jotka oli listattu tänä vuonna.

Tue uppisnaisia

NAISTEN uppopallomaajoukkueen kalenteri vuodelle 2023 on ilmestynyt. Kalenterin tuotoilla tuetaan joukkueen matkaa kohti Kanadan MM-kisoja 2023. Kalenterin hinta on 20 euroa. Tilauslomake löytyy joukkueen nettisivuilta. Kalenterin voi tilata myös laittamalla viestiä somessa tai ostaa uppopallon sarjakierroksen yhteydessä.

Uppopallonaiset

uppopallonaiset.wixsite.com/maajoukkue/kalenteri

- Majoitus: neljä makuuhuonetta

- Keittiö, sauna, pesuhuone

- Varusteiden huoltotila

- Varusteiden kuivaushuone

- Täyttöasema 230 / 300 bar

Kaatialaan 25 min

Rautamalmia voi etsiä järvien pohjasta

TIEDEFAKTA Metallinetsintäharrastus on viime vuosina kasvattanut suosiotaan. Harvempi kuitenkin tietää, että metallinetsimiä käytetään myös meriarkeologiassa. Ongelmalliseksi metallinetsinnän pinnan alla voi kuitenkin tehdä se, että pohjalta löytyy muutakin metallia kuin valmiiksi taottuja viikinkiaikaisia kupurasolkia tai moderneja juomatölkkejä.

Suomen harjualueilla eroosion vaikutuksesta rautapitoinen kiviaines rapautuu ja kiviaineksessa oleva rauta liukenee sadeveteen. Veden mukana tämä rautaoksidi kulkeutuu sinne minne vesikin. Hitaasti mutta varmasti rautaoksidi saostuu järvien pohjassa esiintyvään hiekkaan tai kiven ympärille muodostaen limoniittia eli järvimalmia. Sitä on kerätty ja hyödynnetty Suomessa jo rautakaudelta lähtien. Vasta 1800-luvun lopulla järvi- ja suomalmin aika alkoi hiipua modernien louhintamenetelmien vallatessa alaa.

Osassa järvistä sen voi havaita rinteissä juo vina pohjassa, aivan kuin virta olisi muodostanut sinne uoman. Hiekkaisilla alueilla rautamalmi yleensä sisältää vain noin 20 prosenttia rautaa, kivikkoisilla alueilla voi kiven vieressä havaita ker roksittaisia rakenteita ja herneen kokoisia pallu roita, joiden rautapitoisuus on suurempi.

Malmiesiintymät yleensä jäävät havaitsematta, sillä ne maastoutuvat helposti pohjan le vien ja kasvien alle. Etsivä yleensä löytää, joten kun seuraavan kerran sukellat harjualueiden lä hettyvillä, kannattaa havainnoida pohjan muo toja. Tuttukin paikka voi tuottaa yllätyksen.

SANNA SILTANEN

Kirjoittajaonkoulutukseltaanmateriaalitekniikan diplomi-insinöörijatoimiiSukeltajaliiton

Kuvassa kahta erityyppistä limoniittia. Ylempänä rautapitoisuudeltaan korkeampi kiven ympärille saostunut malmipala. Alempana vähemmän rautaa sisältävä malminpala, jossa hiekanjyvät ovat selkeästi näkyvissä.

Sanna

Siltanen

Sanna

Siltanen

Kuvassa keskellä kivi, johon rautamalmi on saostunut ja muodostanut selkeitä herneen kokoisia palluroita.

Räpyläuimari Juho Hervalle neljä mitalia World Cup -kisoista

JUHO HERVA ui peräti neljä mitalia lokakuun lopussa Puolan Poznanissa järjestetyissä räpyläuinnin World Cup Golden Final -kilpailuissa. World Cup -kisat ovat seurajoukkueiden kilpailuja, ja Herva edusti kisassa seuraansa Nurmijärven Uintia.

Herva ui kisoissa neljä henkilökohtaista lajia poikien sarjassa ja sijoittui jokaisessa lajissa mitalisijoille seuraavasti:

KULTA 100 m BF ajalla 44:31 s

• HOPEA 50 m AP ajalla 15:80 s

• HOPEA 100 m IM ajalla 36:56 s

• PRONSSI 50 m SF ajalla 16:99 s.

Sadan metrin BF-ajalla Herva uusi oman Suomen ennätyksensä.

Aiemmin tänä vuonna Juho Herva sijoittui hopealle sadan metrin sukelluksessa Poznanissa pidetyissä nuorten EM-kisoissa.

Sukelluskalastajien syksyn arvokisoja

SUKELLUSKALASTAJIEN vilkas kisakesä jatkui syksyyn, kun maajoukkue suuntasi syyskuun alussa Euro-Afrikan mestaruuskilpailuihin Tunisian Bisertaan. Suomesta oli mukana kolmehenkinen joukkue: Matti Pyykkö, Severi Miettinen ja Sami Mikkola. Suomi sijoittui maana 11. sijalle. Paras suomalainen oli Matti Pyykkö sijalla 29. Lokakuun puolivälissä kausi jatkui PM-kilpailuissa Norjan Hitrassa.

Kim Jaatinen voitti miesten sarjan, toiseksi sijoittui Severi Miettinen ja pronssia vei Tanskan Johan Nielsen. Suomi oli näin kokonaiskilpailun paras maa. Suomesta kilpailuun osallistui kymmenen hengen joukkue, jonka kilpailijat edustivat viittä eri seuraa. Mukana joukkueessa oli myös yksi naisosallistuja.

Sari Herva

Hauska uppisleiri Nivalassa

NIVALASSA pidettiin lasten ja nuorten uppopalloleiri 1.–2.10. Leiri oli menestys sekä osallistujamäärän että ohjelman suhteen: viikonlopun aikana altaassa polski peräti 24 nuorta ja 18 lasta kymmenen valmentajan johdolla. Osallistujat olivat ympäri Suomea.

Teemana oli hauskan pitäminen hyvän harrastuksen parissa. Leirillä pelattiin, leikittiin ja kisailtiin kolmen kahden tunnin altaan verran Nivalan uimahalli Uikossa. Lasten ryhmän ikähaitari oli 10–14 vuotta. He pääsivät kerrankin pelaamaan ja leikkimään ikäistensä kanssa, eikä pelikavereista ollut pulaa. Vaikka pelit ja leikit olivat pääasia, väliin mahtui myös hieman uppopallon perusteiden opettelua.

Nuoret, iältään 15–23 vuotta, pääsivät pelaamaan uppopalloa tosissaan koko viikonlopun ajan. Tosissaan ei kuitenkaan tarkoittanut liian vakavasti. Halli oli täynnä iloisia, vauhdikkaita, reippaita ja ennen kaikkea innostuneita nuoria. Lauantai-illan harjoitusten jälkeen pääsimme vielä pelaamaan ystävyysottelun nuoret vastaan valmentajat.

Vaikka leirillä pääasia oli pelaaminen, saimme kuulla lauantaina päivätauolla Leo

Iso kiitos kaikille osallistujille vauhdikkaasta ja onnistuneesta viikonlopusta!

Selehovin mielenkiintoisen esityksen ”Mitä taitoja uppopallopelaajan tulee kehittää”. Esitys oli erinomainen luotaus uppopallon saloihin ja motivoi varmasti nuoria treenaamaan niin, että heistäkin voisi joskus tulla maajoukkuepelaajia.

Parasta nuorten mielestä oli nimenomaan uppopallon pelaaminen, mutta kyllä leiriläisillä näytti olevan hauskaa myös illanvietossa

Nivalan Pyssyhovissa, jossa oli järjestetty majoitus ja ruokailut. Siellä nuoret saivat tutustua toisiinsa mm. paistamalla valtaisan määrän vohveleita.

Me kaikki osallistujat jäämme odottamaan tulevia nuorten leirejä, joissa pääsemme jälleen pelaamaan ikätovereiden kanssa.

SAMI SAVOLAINEN

Sukeltajavakuutus on nyt kattavampi

SUKELTAJALIITON jäsenilleen tarjoama sukeltajavakuutus muuttuu vuoden 2023 alusta entistäkin kattavammaksi. Korvaussummat nousevat, ja nuoret snorkkelisukeltajat saavat oman vakuutuksensa. Vakuutuksen hinta pysyy ennallaan.

Sukeltajaliitto – DAN Europe -sukeltajavakuutuksen enimmäiskorvaussummat nousevat ensi vuoden alusta. Hoitokulujen korvaus kotimaassa nousee 15 000 eurosta 30 000 euroon, ja ylipainehappihoitoa ulkomailla korvataan 30 000 euron sijasta 50 000 euroon asti.

Lisäksi nuorille snorkkelisukeltajille on räätälöity oma vakuutus. Jos lapsi/nuori on täyttänyt seitsemän vuotta mutta ei vielä 19, voi hän ostaa vakuutuksen, joka on voimassa snorkkelisukelluksessa. Vakuutuksen hinta on 15 euroa.

Kolmas muutos vakuutukseen on uuden lajimme, tarkkuusammunnan, sisältyminen

korvattavien lajien joukkoon. Tarkkuusammunta esiteltiin keväällä Tampereella Finnish Super Open -kilpailutapahtumassa.

Sukeltajaliitto – DAN Europe -sukeltajavakuutus vuodelle 2023 on myynnissä 15.12. alkaen. Osta vakuutus sukeltaja.fi verkkokaupasta.

ONNETTOMUUDEN TAI TAPATURMAN SATTUESSA TOIMI NÄIN:

• Henkeä uhkaavassa sukellusonnettomuudessa tulee soittaa paikalliseen hätänumeroon.

• Ota mahdollisimman pian yhteyttä DANin päivystävään hätänumeroon. Puheluusi vastaa englanninkielinen puhelunvälittäjä, joka ohjaa sinut keskustelemaan omaa kieltäsi puhuvan sukelluslääkärin kanssa.

• DANilla on yhteistyösopimus tiettyjen sairaaloiden ja klinikoiden kanssa. Sinut ohjataan tilanteeseesi parhaiten sopivaan hoitopaikkaan, joka veloittaa DANia suoraan saamastasi hoidosta.

Jos maksat hoitosi ensin itse, lähetä DANille vahingonkorvaushakemus kuluistasi tarvittavine liitteineen. DAN ei saa hoitotietojasi suoraan sairaalasta, vaan ne tulee toimittaa itse.

Sami

Savolainen

OSVIITTA

Talvella kartutetaan taitoja

Talvikausi on erinomaista aikaa jatkokurssien, taitokoulutusten ja erikoiskurssien suorittamiseen.

Aktiivinen kouluttautuminen avaa uusia mahdollisuuksia erilaiseen ja monipuoliseen harrastamiseen.

MONIA KURSSEJA voidaan järjestää varsin joustavasti ja nopeallakin aikataululla. Myös lähiseurojen tarjontaa kannattaa pitää silmällä: kursseja voidaan järjestää myös yhteistyönä. Tiedustele omasta seurastasi esimerkiksi näitä kursseja:

• CMAS Compressor Operator -kurssi antaa sukeltajalle valmiudet käyttää seuran kompressoria pullojen täyttämiseen turvallisesti.

Tämä ja muut täyttökoulutukset tapahtuvat siisteissä ja lämpimissä sisätiloissa, joten niitä on helppo ja mukava käydä talvikaudella.

Kuivapukukurssi ja jääsukelluskurssi kannattaa nyt merkitä kalenteriin. Jos mielii talvella avantoon, kannattaa kuivapukukurssi suorittaa ajoissa ja hankkia kurssin päälle kokemusta kuivapuvulla sukeltamisesta ennen avantoon menoa.

• Parin vuoden koronatauon jälkeen sukellusmatkailu on taas käynnistynyt vauhdilla. Nitroksikurssin jälkeen liveaboard-sukelluksista saa entistä enemmän irti. Nitroksilla voi helposti tehdä neljä tunnin mittaista sukellusta päivässä. Toisaalta, jos nitroksilla

tehdään suurin piirtein samanlaisia ja sama määrä sukelluksia kuin ilmallakin, turvallisuusmarginaali kasvaa. Nitroksikurssi sisältää teoriaa ja pinnalla tehtäviä harjoitteita, mutta ei sukelluksia, joten sekin on helppo suorittaa talviaikaan.

• Koronatauolla olivat pari vuotta myös sukeltajien hätäensiapu- ja hapenantokoulutukset. Nyt koulutuksia voi taas järjestää turvallisesti, ja onkin tärkeää saattaa ensiaputiedot ja -taidot ajan tasalle.

MIKA RAUTIAINEN, koulutuspäällikkö Kuva Eero Marttinen

– Hauskaa harmaaseen kaamokseen –

Diversnight

Sukeltajien omaa Diversnight-iltaa vietetään aina marraskuun ensimmäisenä lauantaina. Tapahtuman idea on yksinkertainen mutta toimiva: kutsutaan sukelluskaverit koolle, ja tehdään sukellus siten, että kaikki ovat vedessä yhtä aikaa samalla kellonlyömällä. Sen jälkeen syödään kakkua. Helppoa yhdessäoloa ja herkkuja – eihän niitä voi vastustaa!

Koonnut KRISTIINA KARILA

Kokkolan Hopiakallion louhoksella vietettiin Diversnight-iltaa kolmen seuran voimin. Kirkasvetisen louhoksen pohjasta löytyy muun muassa veneen hylky.

Vaasassa myös norppia vanhempineen tuli seuraamaan illan sukelluksia.

Diversnight on jo vakiintunut osaksi suomisukelluksen vuosikalenteria, ja hyvä niin. Tapahtuma sopii hyvin piristämään pimeää ja märkää marraskuuta, jolloin muuten sukellustoiminta saattaa olla aika hiljaista: kesän sukellukset on tehty, eikä avantoon vielä pääse. Tapahtumalla on sekä paikallinen, maanlaajuinen että kansainvälinen ulottuvuus: diversnight.com-sivustolla raportoidaan osallistujamääriä ja somekanavilla voi tutkia, miten muualla on iltaa vietetty. Pyysimme seuroja eri puolilta Suomea kertomaan oman Diversnight-iltansa sujumisesta.

VAASAN LIEPEILLÄ sijaitsevalle Alskatintien louhokselle kokoontui parikymmentä Urheilusukelluskerho Delfinin ja Bothnia Gulf Divers -82:n sukeltajaa illanviettoon. Myös muutama innokas norppa ja heidän vanhempansa saapui seurailemaan tapahtuman kulkua. Norpilla ohjelmassa oli norppaohjaajien suunnittelema pieni makkaranpaistorasti.

− Alkuun setvimme kaikille sukeltajille parit. Parit saivat keskenään suunnitella oman sukelluksen niin, että kaikki ovat pinnan alla kello 20:22, ja tässä myös onnistuttiin. Sukeltajia oli kymmenen ja katsojia saman verran. Sukeltajista suurin osa oli kokeneita, mutta myös ihan ensimmäistä pimeäsukellustaankin suorittavia oli mukana kolme. Kokeneiden parina ja ohjauksessa pimeäsukellus luonnistui uusiltakin hienosti, ja he saivat uuden hienon kokemuksen. Moni sanoikin tulevansa ensi vuonna uudelleen, kertoo vastuukouluttaja Teemu Holma Urheilusukelluskerho Delfin ry:stä.

– Sukelluksilla nähtiin louhokselle poikkeuksellisen paljon uusia pikkukaloja, ilmeisesti särjen poikasia. Muita lajeja, joita louhoksella näkee, ovat ahven ja säynävä, niitä on joku aikanaan tuonut tänne. Samaten tavataan pienikokoista meduusaa: noin silmän pupillin kokoinen meduusa viihtyy pintavedessä syksyisin. Nyt niitä ei nähty. Nähtävyyksinä louhoksella on myös muutama autonraato ja perinteiset mopojen ja polkupyörien raadot. Rojun joukossa on aikanaan murrettu kassakaappi ja uusimpana trampoliini, mikä pikkuhiljaa alkaa hajota veden alla, Teemu Holma sanoo.

VAASA

Alskatintien louhoksen nähtävkyyksiin kuuluu mm. kassakaappi, ja syksyisin siellä voi nähdä pieniä meduusoja.

Holma

TUUSNIEMI

KUOPION URHEILUSUKELTAJAT kokoontuivat illanviettoon Paakkilan avolouhokselle. Seura on osallistunut Diversnightiin kuutisen vuotta.

− Alkuun sytyteltiin nuotio sekä käytiin illan ja sukelluksen kulku läpi. Tapahtumaan osallistui 12 sukeltajaa ja muutama pinnalla oleva. Tapahtumaan olisi tullut joitakin lisää, mutta sattui sellainen päällekkäisyys, että P3-kurssin viimeiset avovedet oli samana päivänä Montolassa, kertoo seuran puheenjohtaja Kalle Hakala

− Tunnelma syysillassa oli mahtava ja osittain jännittävä. Hyvässä porukassa juttu luisti. Eväitä riitti varsinaisen sukelluksen jälkeen vielä pitkään, ja kotiin lähdettiin ajelemaan lähempänä kymmentä. Mukana meillä oli seuralle hankittu peräkärry, jossa kulkee kompura mukavasti. Kärryssä on seisomakorkeus, joten sitä on mukava käyttää pukutilana.

Seuran kompuran kuljetukseen hankittu peräkärry toimii myös mukavana pukeutumistilana.

TAMMISAARI

TAMMISAARESSA iltaa vietettiin Ekenäs Sportdykare Pirayan uudella veneellä vierassatamassa.

− Tämän vuoden Diversnight oli meille ehkä pienin moneen vuoteen siinä mielessä, että vedessä oli ainoastaan kolme sukeltajaa. Seuran väkeä oli kyllä paikalla noin 15, ja viihdyttiin uudessa Haili-veneessä, missä on muun muassa kamina, kertoo Patrik Rosström seurasta.

− Haili ostettiin viime vuoden syksyllä. Se on liikkunut Saimaan vesillä, ja ajoimme sen Lappeenrannasta Saimaan kanavan kautta Tammisaareen syyskuun 2021 lopussa. Veneen kotisatama on Lappohjassa, mutta se tuotiin Tammisaareen, kun siivosimme satama-aluetta AWARE-tapahtumassa 15. lokakuuta.

Pirayalla on uusi Haili-vene, jossa tarkenee kylmemmälläkin kelillä. Sukellukset tehtiin veneen kupeessa.

Patrick Lybeck

Alisa Koivisto

KIRKKONUMMI

PÄÄKAUPUNKISEUDULLA järjestettiin useampiakin tapahtumia. Kirkkonummella Porkkalanniemen Vetokankaalla kokoontui 14 sukeltajan porukka jo iltapäivällä tekemään päiväsukelluksen. Mukana oli sukeltajia CNNd ry:stä, Sukellusseura H2O:sta, PSK Kuplasta, Urheilusukeltajista ja Syvyys Helsinki ry:stä.

− Näkyvyys veden alla oli täällä kertaa ”loistava”, jotkut väittivät, että jopa 10 metriä. PSK Kupla piti päivällä Rescue Diver -kurssin avovesiharjoitukset. Keräsimme sukelluksella pari säkillistä roskaa pohjasta. Hienona biojuttuna näimme aika paljon sirokatkarapuja joka puolella. Onko se sitten hyvä vai huono asia, on toinen asia (sirokatkarapu on vieraslaji), kertoo Marcin Dobrucki, CNNd ry:n puheenjohtaja.

JOENSUU

Joensuun Häikänniemessä muutama reipas pulahti veteen märkäpuvussa.

JOENSUUN URHEILUSUKELTAJAT on osallistunut Diversnightiin vuodesta 2014 alkaen. Kylmästä ja kosteasta kelistä huolimatta seuran järjestämään Diversnight-iltaan otti osaa 18 henkilöä. Oman seuran lisäksi osallistujia oli

Joensuun Laitesukeltajista ja NorthTech Dive Centeristä. Sukeltamaan lähti 11 henkilöä loppujen toimiessa pintaorganisaationa. Häikänniemen laituri valaistiin jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan koko pituudeltaan ulkotulilla.

− Häikänniemeen kokoonnuttiin noin klo 19, ja kahdeksan jälkeen olivat sukeltajat vedessä. Kaksi sukeltajista rohkeni veteen märkäpuvuissa. Sukellukset kestivät 20–45 minuuttia. Kun sukeltajat olivat taas pinnalla, nautittiin grillikatoksessa makkaraa, kahvia ja kakkua. Osa porukasta jäi vielä saunomaan Urheilusukeltajien saunalle Häikänniemeen. Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli oikein onnistunut ja monelle myös jälleen avovesikauden päätöstapahtuma, kertoo illan kulusta Joensuun Urheilusukeltajien puheenjohtaja Aleksi Kuronen.

LOIMAA

GUMMIWIHDAN varapuheenjohtaja

Raila Hakamäki kertoi seuran

Diversnight-perinteistä.

− Käynnistimme illan Loimaan

Mellilänjärvellä "pintapalaverilla" kuulumisia vaihtaen. Veteen meni klo 20:22 kuusi sukeltajaa ja muutama avantouimari. Loput 21 osallistujaa kävivät illan mittaan uimassa ja saunassa omaan tahtiin. Myös seuran norppia kävi pulahtamassa vedessä. Räntää satoi ja nollassa keli, mutta tunnelmaa se ei haitannut. Perinteen mukaisesti saunakahvit nautittiin sukeltajakakun kera.

Upeat ja herkulliset sukeltajakakut kruunasivat illan.

Yhden sukeltajan idea

DIVERSNIGHT sai alkunsa pienestä mutta kasvoi suureksi. Tapahtuman ”äiti” on norjalainen Tone Svee Dahl, joka 2000-luvun alussa aloittaessaan sukelluksen etsi sukelluskavereita keskustelusivuston kautta. Hän halusi paitsi sukeltaa paljon myös viettää muutenkin aikaa yhdessä samanhenkisten ihmisen kanssa. Niinpä Dahl keksi kakkusukellukset: hän ilmoitteli sivustolla, minne oli menossa sukeltamaan ja kutsui ihmisiä mukaan. Kaikille tulijoille oli luvassa kakkua.

KOKKOLA

KOKKOLAN HOPIAKALLION louhoksella vietettiin kolmen länsirannikon seuran yhteistä Diversnight-iltaa. Paikalla oli 22 osallistujaa Pietarsaaren Urheilusukeltajat

Diving80:sta, Kokkolan Merisaukoista ja Raahen Mursuista, ja 17 heistä sukelsi.

− Hopiakallion louhoksessa on näkyvyyttä ainakin 20 metriä, jollei hieman enemmänkin, mikä tekee yösukelluksesta mahtavan tapahtuman, kun saadaan paljon sukeltajia veteen. Puuhamiehinä toimivat seuramme jäsenet Janne Sundfors, Peter Björkskog ja Clen Wiik, joka taikoi mielettömän hyvän kakun osallistujien iloksi. Tapahtuman lopuksi käytiin hyvät keskustelut nuotion äärellä ja todettiin, että ensi vuonna tuplataan osallistujamäärä, kertoo Kari Särkijärvi Diving80:sta.

Hopiakallion louhoksella oli vedessä samalla hetkellä 17 sukeltajaa.

Kakkusukelluksista tuli hyvin suosittuja, ja sana niistä levisi ympäri Norjaa. Dahlia harmitti, etteivät Oslon ulkopuolella asuvat voineet osallistua tapahtumiin. Vuonna 2005 hän keksi, että tapahtuman voisi levittää maanlaajuiseksi: kaikilla kohteilla sukellettaisiin samaan aikaan ja syötäisiin jälkeenpäin kakkua. Tieto ideasta levisi nopeasti keskustelusivuston kautta, ja jo kolmen viikon kuluttua järjestettiin Norjan ensimmäinen maanlaajuinen kakkusukellus, joka sai nimekseen Diversnight. Siihen osallistui 351 sukeltajaa 40 kohteella. Tapahtumasta haluttiin tehdä traditio, ja nyt on menossa jo sen 17. vuosi. Suomesta osallistuttiin Diversnightiin ensimmäisen kerran vuonna 2007. Siitä lähtien suomalaiset seurat ja sukellusporukat ovat olleet aktiivisesti mukana joka vuosi. Tapahtuma on laajentunut globaaliksi, ja vuosittain mukaan tulee uusia maita. Diversnightilla on verkkosivusto, jossa sukellustapahtumien järjestäjät rekisteröivät tapahtumansa tiedot ja jälkeenpäin osallistujamäärät. Eniten sukeltajia on osallistunut vuonna 2009: kaikkiaan 2749 sukeltajaa 218 kohteella 20 maassa.

Diversnight 2022

TÄNÄ VUONNA tapahtumaan osallistui 1527 sukeltajaa 150 kohteella 25 maassa. Suomen luvut olivat 219 sukeltajaa 28 kohteella. Tarkista päivitetyt määrät sivustolta.

www.diversnight.com

Diversnight

Harri Nieminen, Vesilahti

Kippari vaihtui

Harri Nieminen valittiin syyskokouksessa Sukeltajaliiton uudeksi puheenjohtajaksi. Niemisellä on pitkä kokemus lajistamme monelta eri tasoilta, ja myös Liiton toiminnan kehittäminen on tullut tutuksi jo muissa luottamustehtävissä.

Mihin suuntaan hän haluaa Liittoa lähteä ohjaamaan?

MISTÄ MIES ON KOTOISIN?

Kotiseurani on Tampereen Urheilusukeltajat ja asun perheeni kanssa Vesilahdella, Tampereen lähellä.

KUINKA SINUSTA TULI SUKELTAJA?

Lapsena tuli snorklailtua ja seurattua Merten salaisuuksia telkkarista, siitähän se innostus taisi alkaa. Varsinainen sukellusharrastus alkoi 2000-luvun alussa, kun osallistuin työporukan kanssa laitesukellusintrolle. Kesällä 2001 sain laitesukelluskortin. Matkan varrella on tullut tehtyä kaikenlaista, olen sukeltanut erilaisissa ympäristöissä ja kouluttanut myös muita sukeltajia. Olen vuosien saatossa myös itse laajentanut omaa harrastustani kouluttautumalla lisää. Tekniikkasukellusluokitukset löytyvät avoimelle ja suljetulle kierrolle, samoin luolaluokitukset. Uutta kulmaa sukeltamiseen olen löytänyt myös vapaasukelluksesta, suoritettuna minulla on hyödylliset AIDA2- ja AIDA3-kurssit.

MISSÄ LIITON LUOTTAMUSTEHTÄVISSÄ OLET OLLUT AIEMMIN?

Alun perin tulin mukaan silloiseen laite- ja turvallisuusvaliokuntaan, latuvaan, kun siihen tarvittiin lisäkäsiä. Nyt olen toiminut jo varsin pitkään nykymuotoisen laitesukellusvaliokunnan puheenjohtajana. Valiokunta järjestää kouluttajakoulutusta, ja sillä on omat nimetyt liittokouluttajansa. Valiokunta tuottaa kouluttamiseen ja harrastamiseen liittyviä materiaaleja. Se kehittää osaltaan sukellusturvallisuutta sekä valvoo sukelluskoulutusta. Valiokunta toimii myös asiantuntijana erityisryhmien sukeltamisessa ja tekniikkasukeltamisessa.

Työ valiokunnassa on ollut todella mielenkiintoista, ja olemme käyneet läpi vuosien aikana muutosmatkan, jonka uskon osaltaan luovan pohjaa tulevaisuuteen. Porukalla olemme toteuttaneet monia asioita, kuten koulutusjärjestelmälinjaukset, e-oppimisen käyttöönoton, sisällöntuotannon ja EUF-sertifioinnin. On ollut

motivoivaa nähdä, miten oikeasti saadaan asioita aikaan: ei vain paperilla ja puheissa vaan käytännössä. Meillä on ollut tosi hyvä porukka.

MIKÄ SAI SINUT ASETTUMAAN EHDOLLE LIITON

PUHEENJOHTAJAKSI?

Päätös puheenjohtajaehdokkaaksi lähtemisestä syntyi, kun muutamalta taholta minua pestiin kysyttiin. Halu kehittää yhteisiä asioita löytyy, joten asettauduin hetken harkittuani ehdolle. Odotan tässäkin tehtävässä aitoa, innostunutta yhdessä tekemistä ja sitä, että saadaan paljon hyvää aikaiseksi. Liitto on monellakin tapaa meidän harrastuksemme yhteinen edistäjä Suomessa, ja sen eteen olen valmis tekemään töitä.

MIHIN SUUNTAAN AIOT SUKELTAJALIITTOA OHJATA?

Näen asian niin, että puheenjohtajalla toki pitää olla vahvaa näkemystä kehittämiseen, mutta päärooli on olla jäsenistön palveluksessa ja toteuttaa yhdessä hyväksi nähtyä agendaa tulevaisuuden tarpeet huomioiden. Liitossa on hyvää varantoa, paljon annettavaa, ja meillä on mahdollisuus saada runsaasti uusia harrastajia sukelluksen pariin. Vastaavasti meillä on hienot seurat, joissa lajia on mukavaa ja turvallista harrastaa. Meidän pitää saada vaan tämä kaikki hyvä vielä paremmin näkyville. Positiivisen, innostavan näkyvyyden lisääminen on oleellinen juttu.

Lisäksi näen tärkeänä seurojen toiminnan ja tarpeiden tukemisen, sillä ne toteuttavat toimintaamme käytännössä. Odotan tiivistä yhteistoimintaa seurojen kanssa ja sieltä kumpuavia uusia kehitysajatuksia.

MISSÄ SUKELLAT MIELUITEN?

Sukellus on minulle työkalu, joka mahdollistaa hienoihin paikkoihin tutustumisen. Mieluisinta paikkaa onkin sitten vaikea sanoa,

SUSANNA KORKIATUPA Kuva Miisa Nieminen

olen varsin kaikkiruokainen kohteiden suhteen. Ehkä hylyt ovat olleet sellainen suosikkijuttu, mutta myös biokohteet laidasta laitaan ovat yhtä kaikki mieluisia. Kaikki paikat, missä on nähtävää. Jossain vaiheessa sukelsin hyvinkin aktiivisesti ja vähän kaikkialla, mutta nyt vähän valikoidummin, kun lapset ovat pieniä.

KERRO JOTAIN PARHAITA KOKEMUKSIA SUKELLUSURALTASI

Yhtenä juhannuksena sukelsimme koko viikonlopun auringonpaisteessa aivan peilityynellä merellä Park Victoryn hylyllä. Tämä on ollut kaikessa yksinkertaisuudessaan yksi ikimuistoisimmista kokemuksista Suomessa. Ulkomailta tulee mieleeni taannoisen pallonkiertoreissumme kumma etappi, Tyynellämerellä sijaitseva Kwajaleinin atolli. Siellä sukelsimme saksalaisen raskaan risteilijän Prinz Eugenin hylyllä. Reissussa yhdistyi paljon elementtejä, joita sukellusharrastaus parhaimmillaan sisältää: seikkailun meininkiä, uusien ihmisten ja kulttuurien kohtaamista sekä aivan upean kohteen näkeminen veden alla.

MITÄ TEET TYÖKSESI?

Toimin yhteiskehityspäällikkönä Teknologian tutkimuskeskus VTT:llä. Minulla on pitkä teollisuustausta, ja nykyään teen työtä teollisuustutkimusrajapinnassa teollisuuden uudistumisen edistämiseksi.

ONKO SINULLA MUITA HARRASTUKSIA KUIN SUKELLUSHARRASTUS?

Vapaa-ajalla ulkoilen ja liikun luonnossa, tähän kategoriaan sukelluskin sopii kyllä hyvin. Sulan maan aikaan tulee harrastettua myös hiekkatiepyöräilyä ja talvisin takamaastojen vaellushiihtoa.

MITÄ TERVEISIÄ LÄHETÄT JÄSENISTÖLLE?

Haluan innostaa yhdessä tekemiseen ja uuden kehittämiseen sekä avoimeen keskusteluun. Meillä on tosi hieno harrastus, joka tarjoaa paljon mahdollisuuksia meille itselle ja myös muille. Yhdessä saadaan paljon hyvää aikaiseksi!

Lisää norppia!

Tänä syksynä neljässä sukellusseurassa on hallivuorolla ollut tavanomaista enemmän vilskettä. Seuroissa on joko käynnistetty norppatoiminta ihan nollasta tai saatu hiipunut toiminta uuteen eloon. Norppatoiminta harrastuksena kiinnostaa, ja useilla paikkakunnilla tulijoita ryhmiin olisi enemmän kuin voidaan ottaa.

KRISTIINA KARILA Kuva Kimmo Makkonen

RAAHEN MURSUISSA käynnistettiin norppatoiminta uudelleen pitkän tauon jälkeen: ensin uimahalli oli remontissa ja sitten korona esti toiminnan. Nyt viikoittain hallille taivaltaa 15 nuoren ja viiden ohjaajan ryhmä.

– Oppeja on karttunut yllättävänkin nopeasti, osa on jo aivan "norppia". Viimeksi vedettiin keveitä pituussukelluksia delfiininä, harjoiteltiin maskin tyhjennystä pinnan alla ja treenattiin perusuintiin kroolin käsivetoja. Loppuun vielä veden päällä patjalla hulluttelua. Hauskaa on ollut, kertoo Juha Grekula, yksi ryhmän ohjaajista.

– Ohjaajapuolella meitä on nyt ollut viisi, joten satunnaiset yksittäiset estymisetkään eivät ole toimintaa ja opetusta heiluttaneet, hän lisää.

Ennen toiminnan aloittamista Mursut ottivat yhteyttä nuorisopäällikkö Heli Halavaan

– Järjestimme Teamsilla seuraillan, jossa oli helppo käydä läpi erilaisia norppatoiminnan käytäntöjä, kuten miten osallistujien tietoja kerätään ja käsitellään GDPR-asetuksen mukaan. Puhuimme myös siitä, millaisilla koulutusohjeilla toimitaan sekä jaettiin vinkkejä ja ideoita, mitä harkoissa voi tehdä. Ohjaajat ovat vanhoja konkareita, joten ne taidot porukalla oli jo hallussa, Halava kertoo.

Hämeenlinnassa saatiin norppatoiminta pyörimään koronan jälkeen, kun seura koulutti kaksi uutta ohjaajaa. Heli Vaulasto ja Iida Huusko kävivät norppaohjaajakurssin syksyllä.

– Meillä on ryhmässä 12 norppaa, ja jonossa on jokin verran porukkaa, kun kaikki eivät mahtuneet ryhmään. Harjoitukset ovat lähteneet hyvin käyntiin ja

Savonlinnassa treenataan norppataitoja perjantai-iltaisin kahdeksasta yhdeksään.

innokkaasti opetellaan uusia taitoja, Iida Huusko kertoo.

Varkauden Vesihiidessä käynnistyy norppatoiminta nyt ihan ensimmäistä kertaa. Keväällä pidettiin norppaintro, jossa esiteltiin tulevaa toimintaa ja oli muun muassa mahdollisuus kokeilla maskia. Syksyn aloitus on viivästynyt, mutta joulukuussa ryhmä pääsi veteen ja keväälle on suunniteltu säännöllistä treeniä.

Savonlinnassa on useiden vuosien hiljaiselon jälkeen herätetty norppatoiminta eloon.

– Meillä on kaksi koulutettua ohjaajaa, joten ryhmäkoko on maksimissaan 12 lasta. Kurssi tuli täyteen yhdessä vuorokaudessa, kertoo ohjaaja Noora Haatanen.

– Ensimmäinen norppaperjantai pidettiin lokakuussa ja nauru raikui pitkin hallia. Normaalisti meillä käy hallivuorolla noin 20–30 henkeä, vähän riippuu viikosta, ja nyt tosiaan monta innokasta norppaa, joista osa toki seuran "omia” norppia jo entuudestaan. Innolla lähdetään kurssia vetämään! hän lisää.

HALUATTEKO käynnistää tai kehittää norppatoimintaa seurassanne? Tarvitsetko neuvoja ja vinkkejä? Ota yhteyttä nuorisopäällikköön heli.halava@sukeltaja.fi.

Makean veden elämää

Lokakuun lopussa järjestettiin

ensimmäinen CMAS:n makean veden biologian kurssi Suomessa.

JENNIFER TERSTEEGEN

Kurssilla opittiin uutta järvien erilaisista elinympäristöistä, tutustuttiin suomalaisten järvien ja jokien tyypilliseen lajistoon sekä tutkittiin Siuntiossa sijaitsevaa Pikkalanlampea ja sen eliöstöä tarkemmin.

Teorialuennot ja kurssisukellukset syvensivät viiden kurssilaisen ymmärrystä paitsi makean veden ekosysteemeistä, myös niihin kohdistuvasta ihmistoiminnan vaikutuksista sekä vesiluonnon suojelusta. Osallistujien mielestä kurssin paras osuus oli kuitenkin mahdollisuus tutkia näytteitä mikroskoopilla muun muassa veden alla elävistä hyönteistoukista, sammaleläimistä, kotiloista sekä monista muista eliöistä sekä yrittää tunnistaa näitä.

PERUSKURSSIN KÄYNEET

PÄÄSEVÄT KURSSILLE

Kurssin järjestäjinä toimivat Jaana Lahdenniemi ja Jennifer Tersteegen Sukeltajaliiton tiedevaliokunnasta. Kurssia varten hankittiin uudet tutkimusvälineet, joita tullaan hyödyntämään myös tulevilla CMAS:n makean veden biologian kursseilla. Kursseille ovat tervetulleita kaikki, joilla on vähintään P1/CMAS*-luokitus tai vastaava. Aiempaa osaamista biologiasta ei edellytetä. Kurssi tarjoaa kattavan johdannon järvien, jokien ja lampien biologiaan sekä antaa kokeneellekin sukeltajalle uuden näkökulman sukeltamiseen. Myös makean veden biologian jatkokursseja sekä meribiologian kursseja suunnitellaan toteutettavaksi jatkossa.

KURSSI OMAAN SEURAAN?

Jos olet kiinnostunut järjestämään

CMAS:n makean veden biologian kurssin omalle sukellusseurallesi, ole yhteydessä

Sukeltajaliiton tiedevaliokuntaan. Kurssin kesto on yksi viikonloppu (lauantaisunnuntai).

Sammaleläimet pyydystävät ravintoa lonkeroillaan. Sammaleläinyhdyskunta muodostuu lukemattomista yksilöistä.

Tarvitsemme sinua!

Punainen vesikirppu näyttää pieneltä punaiselta pilkulta, ja sen voi löytää kasvillisuuden seasta tai läheltä sedimenttiä.

Järvisimpukka on peittynyt sammaleläimiin.

JOS SINULLA on yliopistotausta tai -tutkinto makean veden biologian ja/tai meribiologian alalla, ja olet vähintään P3/CMAS***-sukeltaja ja kiinnostunut kouluttamaan CMAS:n makean veden biologian tai meribiologian kursseilla, ole yhteydessä Sukeltajaliiton tiedevaliokuntaan, yhteystiedot löytyvät sukeltaja.fi-sivustolta.

Päivän sukellusten jälkeen näytteitä tunnistettiin ja tutkittiin muun muassa mikroskoopilla.

Kurssilla kerättiin sukeltamalla näytteitä, joita tutkittiin ja tunnistettiin.

Mikroskooppikuva

Rupert Simon

Jaana Lahdenniemi

Jennifer Tersteegen

Vapaasukeltajien syvyysharjoitteluun sopii altaan syvin kohta, "kaivo".

45 metriä syvä allas sukeltajille

Deepspot on maailman toiseksi syvin ja Euroopan syvin yleisölle avoin uima-allas. Se avattiin vuoden 2020 lopussa Mszczonówissa, Varsovan laitamilla Puolassa.

Lämpimässä vedessä viihtyy vapaasukeltaja ja laitesukeltajakin pärjää ilman pukua.

MARCIN DOBRUCKI, englannista suomentanut Sanna Paukku

Syntyperäisenä puolalaisena, joka nykyään asuu ja sukeltaa Suomessa, minulta on kysytty useaan otteeseen, olenko jo käynyt Deepspotissa. Koronapandemian vuoksi matkustaminen on ollut hyvin rajallista, mutta tänä syksynä, vietettyäni kesän Kroatiassa, päätin poiketa siellä paluumatkalla Euroopan läpi.

Deepspot sijaitsee aivan S8-moottoritien vieressä Varsovan ja Katowicen välillä.

Paikka on avoinna joka päivä klo 22.00 asti (joinakin aamuina se on suljettu).

Kaksi ystävääni työskentelee Deepspotissa,

ja sovin lyhyellä varoitusajalla sukelluksen heidän kanssaan. Yleensä varaus kannattaa tehdä kuitenkin hyvissä ajoin. Kaikki sukellukset tulee tehdä yhdessä sukellusparin kanssa, ja jos sinulla ei ole paria, on Deepspotista varattava ohjaaja mukaan veteen.

UNISEX-PUKUHUONEET YLLÄTTIVÄT

Saavuin kohteeseen torstaina iltapäivällä. Laitesukeltajia ei ollut kovin montaa, mutta käynnissä oli useita vapaasukellusintroja ja -kursseja. Kun olin rekisteröitynyt uu-

deksi vieraaksi ja näyttänyt kortitustietoni, menin vaihtamaan vaatteet. Ensimmäinen asia, joka saattaa tuntua suomalaisesta oudolta, ovat unisex-pukuhuoneet, joissa on suihkukaapit. Pukuhuoneista kuljetaan allasalueelle, missä on telineet sukellusvarusteille. Tunsin oloni hieman eksyneeksi, koska kukaan vastaanotossa ei kertonut, miten asiat toimivat, enkä ollut tarkistanut etukäteen, oliko verkkosivustolla ohjeita. Pian ystäväni ilmestyi paikalle vapaasukellusvuoronsa jälkeen, ja aloimme valmistautua sukellukselle.

OMIA VARUSTEITA RAJOITETUSTI

Deepspotissa saa käyttää omia varusteita vain rajoitetusti, jotta altaan vesi pysyy puhtaana. Mukana voi tuoda umpikantaiset räpylät, regulaattorin ja maskin, mutta ei pukua, tossuja, huppua tai tasapainotusliiviä. Kohteella on useita hyllyjä täynnä 12- ja 15-litraisia sukelluspulloja sekä hyllyjä käytetyille pulloille.

Veden ilmoitettiin olevan 32−34-asteista, mutta tietokoneeni ilmoitti 31 astetta sukelluksen aikana. Kohteella ei tarvitse minkäänlaista pukua sukeltamiseen, mutta esimeriksi T-paitaa voi olla mukava käyttää estämään varusteiden hankausta. Paita ei sisälly lipun hintaan, joten sen voi tuoda mukana tai ostaa myymälästä. Tarjolla on myös kuivapukuja vuokrattavaksi, mutta niiden käytöstä tulee sopia ennakkoon kassalla, ei veteen menon yhteydessä.

Olin jo pukemassa sukellusvarusteita päälle, kun ystäväni kertoi, että varusteet tulee pukea vedessä. Tämä on turvallisuuskysymys ja sellaisenaan varsin hyvä idea.

Oli kuitenkin outoa, ettei minulle kerrottu tästä vastaanotossa, kun sanoin selvästi olevani ensimmäistä kertaa paikassa.

KIRKKAUS TEKEE VAIKUTUKSEN

Veteen pääseminen on mielenkiintoista. Uima-altaan vesi ei useinkaan ole niin lämmintä kuin Deepspotissa. Vesi on myös todella kirkasta: kun leijuin altaan syvimmän kohdan yläpuolella pinnan

tuntumassa, näin helposti 45,5 metrin syvyydessä olevan pohjani! Jopa vietettyäni kesän Adrianmeren kirkkaissa vesissä altaan kirkkaan veden vaikutus oli mahtava. Laskeuduimme hitaasti aivan altaan syvimpään pohjaan saakka tarkastaen

Altaassa on useita tasoja, "luolia", läpiuinteja ja jopa veneehylky.

Luolan hämärässä sukeltajaa tervehtii levollinen kivikasvo.

matkalla kaikki nähtävyydet. Runsas valo ja lämmin vesi vähentävät typpinarkoosin vaikutusta, mutta on hyvä muistaa, että siinä syvyydessä se on aina läsnä. Kun lähdimme nousemaan "kaivosta", ja saavuimme seuraavalle pohjatasolle 20 metriin, altaassa oli vielä paljon nähtävää. Altaassa on "luola-alue” kahdella eri tasolla, kahden seinän väliin kiinnitetty “nuorallakävelijän” köysi, jolla voi leikkiä sekä pieni "hylky". Sukelluksella voi käydä kurkistamassa sisään myös altaan seinissä olevista vuokrattavien huoneiden ikkunoista.

IHANTEELLISET

OLOSUHTEET

Altaassa ympäriinsä kiertelemällä saimme kokonaissukellusajaksi 45 minuuttia. Ihanteelliset olosuhteet tarkoittivat sitä, että yli 45 metrin maksimisyvyydestä huolimatta käytin vain noin puolet 12 litran pullostani eikä todellakaan tullut kylmä, vaikka sukelsin ilman pukua. Huomattavaa oli, että vedestä jäi selvä maku suuhun: suodatusjärjestelmä käyttää piimaata (piilevistä sedimentoitunut maalaji), josta pitäisi saada erittäin puhdasta vettä, mutta se jättää veteen tietyn maun. Koska vedessä ei ollut klooria, perinteistä uima-allasveden tuoksua ei ollut eivätkä silmät kutisseet jälkeenpäin.

ALLAS VAI AVOVESI?

Kesällä 2022 syntyi hieman kiistaa, kun koulutusjärjestö PADI päätyi luokittelemaan Deepspotin sukellusympäristönä avovedeksi ja salli koko OWD-kurssin kouluttamisen paikan päällä. Niin mielenkiintoinen kuin kokemukseni olikin, olen täysin eri mieltä siitä, että Deepspot tarjoaisi avoveden kaltaiset olosuhteet massiivisesta koostaan ja syvyydestään huolimatta. Se on varmasti paratiisi vapaasukeltajille, ja sitä voitaisiin hyvin käyttää avovesiolosuhteiden simulointiin vapaasukelluskurssilla, mutta se on silti uima-allas. Minulle jäi myös sellainen tunne, että henkilökunta voisi olla tarkkaavaisempi uusien tulokkaiden kanssa. Suhteellisen korkeasta sisäänpääsymaksusta huolimatta suosittelen ehdottomasti vierailua, jos olet Varsovassa, koska se on ehdottomasti mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen paikka.

Deepspot

• avattu 2020

• syvyys 45,5 m

• pinta-ala 20 x 25 m tilavuus 8000 m3 veden lämpötila 32−34 C° koko vesimäärä puhdistuu 4 kertaa vuorokaudessa

• altaassa ”kaivo”, veneen hylky, luolia, tasoja, läpinäkyvä kävelytunneli pinnan alla. Lisäksi hotellihuoneita, joista ikkuna altaaseen, ravintola, kokoustiloja avoinna joka päivä, arkisin 14−22, viikonloppuisin 9−22

• hinnat alkaen 199 PLN (42 eur)/vierailu

www.deepspot.com/en/

Kuba Konwent / Deepspot

Michal Bryszczynski / Deepspot

Marcin Dobruckin arkisto

Deepspotissa voi harrastaa myös hylkysukellusta.

Marcin Dobruckin mielestä Deepspot on kokemisen arvoinen ja oiva lisä Varsovan vierailuun.

Hyvä homma!

Hankeavustuksella portaita ja poijuja

Sukeltajaliiton hankeavustusta myönnettiin vuodelle 2022 kahdelle seuralle.

Riihimäen Urheilusukeltajat on kunnostanut sen turvin suositun Iso-Melkuttimen sukelluspaikan rakenteita, ja helsinkiläinen Urheilusukeltajat poijutti kesällä yhdeksän hylkyä.

KRISTIINA KARILA Kuvat Riihimäen Urheilusukeltajat ry

Hankeavustus on tarkoitettu kattamaan sellaisten projektien kuluja, joista on hyötyä kaikille sukeltajille. Pelkästään oman seuran jäseniä hyödyttäviin hankkeisiin sitä ei voi kohdistaa. Työ tehdään edelleen talkooperiaatteella, mutta esimerkiksi tarvittavia materiaaleja voidaan hankkia avustuksella. Avustus maksetaan seuralle jälkikäteen, kun työ on tehty.

Riihimäen Urheilusukeltajat ry on kunnostanut kesällä hankeavustuksen turvin Iso-Melkuttimen sukelluspaikan rakenteita. Kohde on erittäin suosittu, joten huolto- ja kunnostustyötä pitää tehdä säännöllisesti, jotta rakenteet pysyvät turvallisina käyttää. Kunnostustöihin ovat lahjoittaneet tukea myös Sukelluskoulu Aalto ja useat paikalliset yritykset.

Tähän mennessä tarvikkeita on ostettu veteenmenolavan ja yläportaiden kunnostamiseen sekä kokonaan uuden veteen upotettavan lavan rakentamiseen. Lava on tehty valmiiksi, ja se upotetaan rantapenkkaan ensi kesänä uusien veteenmenoportaiden valmistuttua, jotta ranta ei jatkossa kuluisi. Hankkeen etenemisestä seura on tiedottanut sekä omilla että Sukeltajaliiton kanavilla.

Iso-Melkuttimen sukelluskohteen rakenteet ovat kovassa käytössä, ja niitä pitää huoltaa ja korjata säännöllisesti.

Työ tehtiin talkoilla, ja avustuksella muun muassa hankittiin materiaaleja.

Helsinkiläinen Urheilusukeltajat ry sai hankeavustusta hylkyjen poijuttamisesta syntyvien polttoaine- ja tarvikekulujen kattamiseksi. Kesä-elokuun aikana seura poijutti yhdeksän Helsingin edustan hylkyä. Seura on tiedottanut poijutuksista Facebookissa Hylyt.net-sivulla.

HAE AVUSTUSTA

Sukeltajaliiton hallitus on päättänyt jatkaa avustuksen myöntämistä myös vuonna 2023. Avustuksen suuruus on 1000 euroa, ja se voidaan hallituksen päätöksellä jakaa myös useamman hankkeen kesken. Avustus voidaan myöntää Liiton jäsenenä toimivalle sukellusseuralle tai yhteisöjäsenelle. Itse hankkeen toteutuksessa voi olla mukana useita eri tahoja.

Avustusta voi hakea 31.1.2023 asti sähköisellä lomakkeella, josta käy ilmi hankesuunnitelma ja sen aikataulu, vastuuhenkilö yhteystietoineen ja hankkeen budjetti. Omarahoitusosuutta edellytetään, ja se määritellään tapauskohtaisesti.

Hakulomake sukeltaja.fi > sukeltajaliitto > jäsenyys > hae jäsenyhdistykseksi > sukeltajaliiton hankeavustus

Kari Ylösen viistokaikuharrastus tarjoaa paitsi etsimisen ja löytämisen iloa myös mahdollisuuden hienoihin luontoelämyksiin vesillä.

Viistokaikuharrastaja paljastaa pohjan salaisuudet

Hämeenlinnalainen Kari Ylönen hyppää pakettiautoonsa, jonka kyydissä on ”Suomen pienin vene” varusteineen, ja ajaa johonkin eteläsuomalaisen järven rantaan.

Siellä hän laskee veneen vesille, käynnistää sähköperämoottorin ja lähtee tuntikausiksi tutkimaan viistokaiulla, mitä järven pohjasta löytyy.

Viime vuonna Kari Ylönen teki luotausreissuja lähes viikoittain. Tänä vuonna taloon tuli koiranpentu, ja luotaamisharrastus on jäänyt hieman vähemmälle.

– Ensi vuonna on tarkoitus jatkaa taas entiseen malliin – mielenkiintoisia kohteita on kasautunut jonoksi asti, hän suunnittelee.

Kari Ylösen kiinnostus viistokaikuun alkoi oikeastaan metsästä aiemman suunnistusharrastuksen jäljiltä.

– Maan pinnalta oikeastaan kaikki on kartoitettu, mutta järvien kohdalla usein kartassa on vain sininen läntti. Mietin, että mitäköhän tuolta löytyy. Viimein vuonna 2018 tein päätöksen hankkia veneen ja kaikuluotaimen. Minulla ei ollut aiempaa kokemusta veneilystä sen enempää kuin kaikuluotaamisestakaan, vaan olen opetellut molempia yrityksen ja erehdyksen kautta.

SUOMEN PIENIN VENE

Ylönen kuvaa venettään Suomen pienimmäksi.

– Vene on Steady 260, pituus 260 cm. Se on vakaa, kevyt (60 kg) ja turvallinen – juuri sopiva tähän käyttöön. Vene mahtuu pakettiauton sisään, ja mukana kulkee käsin työnnettävä traileri. Näin se on näppärä viedä minne tahansa, ja saan laskettua ja nostettua sen vedestä yksin, hän kertoo.

KRISTIINA KARILA

Kari

Ylönen

Kari Ylösen kompakti vene on pieni, mutta vakaa. Kaikuluotaimen (Humminbird SOLIX) näyttö on harmaan aurinkosuojan alla edessä. Luotaimen anturi on veneen takana oikealla 25 cm veden pinnan alapuolella. Se on kiinnitetty alumiinisen pystykiskon alapäähän ja rakenne joustaa, eli jos ajaa kiville, niin anturi tai sen kiinnike ei hajoa. Venekoirana australianpaimenkoira Kerttu, kuvassa viisikuisena.

Hämeenlinnan Vanajaveteen rautatiesillan kupeeseen on parkkeerattu tämä kulkuneuvo. Down image -kuva.

Kuva kaikuluotaimen näytöltä hetki Jääsjärven löydön jälkeen. Vasemmalla kartta ja oikealla down Image -näyttö, jossa näkyy vene ja sen moottori järven pohjalla. Vene oli oikein päin.

Venettä kuljettaa sähköperämoottori, jonka työntämänä luotausnopeus on noin 3,5 km tunnissa. Akkuja mukana on yksi luotaimelle ja viisi ajamiseen. Kaikuluotain kartoittaa jopa noin 60 metrin leveydeltä kerrallaan, joten neliökilometrin alueen saa tutkittua 10 tunnissa ja tauot päälle.

– Isommalla veneellä ja polttomoottorilla homma hoituisi nopeammin, mutta sitten pitäisi olla traileri. Veneessä joutuu keskittymään sekä veneilyn turvallisuuteen että kaikuluotaimen näyttöön, joten tuo nopeus on juuri sopiva. Arvostan myös sähkömoottorin hiljaisuutta.

– Nautin todella paljon vesillä liikkumisesta ja rauhoittumisesta. Pidän taukoja saarissa, ja mukana on eväät ja kahvia termarissa. Tämä on vähän sellainen pakkomielle, mutta hyvällä tavalla. Jos mitään ei löydy, ei haittaa, pitää vaan pysyä positiivisena. Ja kun osumia tulee, se palkitsee ja kannustaa jatkamaan, hän sanoo.

SURULLINEN

TARINA SAI PÄÄTÖKSEN

Kari Ylösen mukaan uponneita veneitä on vesistöissä todella paljon.

– Aloittaessani tein veneistä listaa ja pääsin 60:een – siihen lopetin laskemisen. Monet veneet on vain hylätty, mutta joihinkin liittyy tarina, mikä tekee niistä kiinnostavia. Yksi harrastuksen motiivi onkin noiden tarinoiden saattaminen päätökseen, kertoo hän.

Ylönen julkaisee kuvia ja tarinoita etsinnöistään omalla viistokaiku24.fisivustollaan sekä Facebookissa. Yksi tällainen tarina on Joutsan Jääsjärven tapaus. Jääsjärvellä katosi vene myrskyssä vuonna 1937 vieden mukanaan viisi matkustajaa: Korpelan tilan nuoren isännän, kaksi lasta sekä piian ja rengin. Yksi kadonneista löydettiin seuraavana kesänä, mutta neljän muun kohtalo jäi arvoitukseksi. Traaginen tarina on kaikille tuttu paikkakunnalla.

Tarina herätti Kari Ylösen mielenkiinnon, ja niinpä syksyllä 2019 hän ryhtyi kartoittamaan Jääsjärveä alueelta, jolla

veneen reitti kulki. Vasta toukokuussa 2021, kun hän oli järvellä 11. kerran, kaikuluotaimen näyttöön ilmestyi vene, joka valokuvissa osoittautui vanhempaa tyyliä edustavaksi veneeksi perämoottoreineen. Vene makasi syvänteessä lähes 30 metrin syvyydessä. Ylönen teki tutkimusta yhdessä toisen harrastajan, jyväskyläläisen Pekka Liiaksen kanssa. Liias tarjosi apuaan etsinnöistä kuultuaan.

Vene nostettiin toukokuussa 2022, ja se on tarkoitus museoida Korpelan tilalle. Tilan omaisuutta hallinnoi säätiö, jolle kaikki etsinnässä tuotettu aineisto luovutettiin. Säätiö on myös suunnittelemassa tapahtumista tv-dokumenttia. Etsinnöistä ja onnistuneesta lopputuloksesta myös uutisoitiin paikallisessa Joutsan Seutu -lehdessä.

– Jääsjärven tapauksessa kulminoitui ajatus tarinan saattamisesta päätökseen, vaikkakin ne neljän hukkuneen jäännökset jäivät kateisiin. Oli hienoa olla siinä mukana, Ylönen toteaa. »

Kari

Ylönen

Kari

Ylönen

Kirsi Metsälä

Pyryjä lähtövalmiina Vesivehmaan lentokentällä vuonna 1943. Koneita löytyy museoituna Suomen Ilmavoimamuseosta Tikkakoskelta ja Suomen Ilmailumuseosta Vantaalta.

PYRYN PERÄSSÄ

Viime elokuussa uutisoitiin muun muassa YLEllä, että Kari Ylönen oli löytänyt Päijänteen Asikkalanselältä veteen vuonna 1943 syöksyneen VL Pyry 6 -harjoitushävittäjän jäänteet. Hävittäjän syöksy oli dokumentoitu hyvin, ja konetta oli etsitty vuosien saatossa useaan otteeseen tuloksetta. Ylönen kuuli tapauksesta, kun vuonna 2021 uutisoitiin Lahden Pingviinit ry:n tekemistä etsinnöistä.

− Otin yhteyttä Pingviineihin ja sain heiltä lisätietoja. Lokakuussa kävin vähän tiedustelemassa vesialueella, mutta aikaisin tullut talvi keskeytti luotaukset. Talvella kävin muutaman kerran kuvaamassa avannosta, ja kevään tullen jatkuivat luotaukset vesillä. Kesällä Pyry oli mielessä, mutta koiranpennun kanssa puuhastelu meni etusijalle.

Kaikuluotaimen down image -kuvassa on pohjassa yli 50 m pitkä jonkinlainen ura. Mahdollisesti se on syntynyt vuoden 1943 naarauksen yhteydessä. Lähellä uraa on esine, joka nousee pohjasta noin metrin. Tämä esine näkyy valokuvassa. Ilmailumuseon edustaja tunnisti esineen Pyryn laskusiivekkeeksi.

Ensimmäinen kuva Pyryn jäänteistä. Ylönen julkaisi kuvan lentokoneharrastajien keskustelupalstalla, josta tuli kommentti "aivan varmasti on lentokoneesta".

Kari

Ylönen

HETKI SUMUISENA AAMUNA

– Elokuun 23. päivän aamuna heräsin 2.40 tarkastamaan tuulitilanteen. Oli tyyntä, joten olin Asikkalassa jo viiden jälkeen. Kohteelle oli rannasta vielä puolen tunnin matka. Olin edellisellä luotauksella havainnut pari mielenkiintoista kaikua, joita oli tarkoitus kuvata kameralla. Laskin kameran ensimmäisestä kohdasta alas, ja kuvaan ilmestyi aivan selvä pystyssä oleva lentokoneen laskusiiveke. Siirryin 50 metrin päähän toisen kaiun kohdalle ja laskin kameran. Oli aivan tyyntä ja hiljaista, ja sumu oli noussut järvelle, mikä sekoitti suuntavaistoni täysin. Istuin yksin järvellä sumun keskellä, kun kuvaan ilmestyivät lentäjän saappaat. Se hetki oli todella mieleenpainuva, Kari Ylönen muistelee.

Ylönen otti yhteyttä Ilmailumuseon intendentti Matias Laitiseen, joka vahvisti, että saappaat olivat samanlaiset, jotka heillä oli museoituna vuodelta 1942. Ylösen ottamissa kuvissa näkyy saappaiden vieressä myös laskuvarjo ja ilmeisiä lentäjän jäänteitä. Laitinen teki ilmoituksen poliisille, joka otti tapauksen johtoonsa.

– Rajavartiolaitoksen vartiolaiva Turvan sukellusryhmä nosti lentäjän jäänteet syyskuun alussa, mutta mitään muuta ei tietääkseni ole tarkoitus nostaa. Hylky on nyt käsittääkseni Sotamuseon vastuulla, joten sukelluksista hylylle on syytä sopia Sotamuseon kanssa, hän lisää.

EKSYNYT JUNKERS

Lentokoneita katosi sodan aikana useitakin vesistöihin, etenkin Suomenlahdelle. Ylönen kertoo edelleen avoimena olevasta tapauksesta, jossa Petsamoon matkalla ollut saksalainen Junkers JU 88 eksyi Keski-Suomeen.

– Koneesta loppui polttoaine ja lentäjät pelastautuivat hyppäämällä. Kone katosi. Jos kone olisi syöksynyt metsään, se olisi löydetty, koska metsiä ja soita hoidetaan. Sen on siis täytynyt pudota vesistöön. Lentäjät hyppäsivät Kannonkosken paikkeilla ja automaattiohjaukselle laitettu kone jatkoi pohjoiskoilliseen – sillä suunnalla on paljon vesistöjä.

– Tarina kiehtoo minua, ja olisihan se hulppeaa, jos kone löytyisi. Keskisuomalaiset harrastajat ovat etsineet konetta varmaan 30 vuotta tuloksetta. Läheskään kaikkia vesistöjen salaisuuksia ei siis ole vielä paljastettu, Kari Ylönen toteaa.

SYVYYSKARTTA SUKELTAJAN APUNA

Sukeltajien kanssa Ylönen on tehnyt yhteistyötä paitsi Pyryn tapauksessa, myös kartoittamalla suositun Iso-Melkuttimen sukelluspaikan pohjaa Riihimäen Urheilusukeltajien pyynnöstä. Iso-Melkutimen ilmoitustaululla on syvyyskartta, joka auttaa kohteen pohjan muotojen hahmottamisessa. Kohteella on turvallista ja miellyttävää sukeltaa, kun tietää, mitä pohjassa on – etenkin uusille sukeltajille se on tärkeää.

– Olen tehnyt myös joitakin uimarantojen syvyyskarttoja, joista muun muassa näkee, missä on äkkisyvää. Niistä saattaisi olla apua esimerkiksi kiireellisessä pelastustehtävässä pelastuslaitoksen sukeltajille tai rantapelastajille, hän sanoo.

– Laitteiden kehittyessä ja hintojen laskiessa tämä harrastus tulee yhä useamman ulottuville. Seuraan kiinnostuneena muun muassa monikeilausjärjestelmien kehi-

Kaikuluotaus merellä

tystä, sillä niillä saa pelkän kuvan sijasta 3D-mallin pohjasta. Esimerkiksi Helsingin satama on tutkinut Katajanokan laiturin rakenteiden kuntoa monikeilaamalla, mikä on huomattavasti nopeampaa, turvallisempaa ja kustannustehokkaampaa, kuin sukeltajan tekemänä. Tuloksena saadut kuvat ovat hyvin yksityiskohtaisia ja näyttäviä.

Jos seurallasi on mielenkiintoisia järvikohteita, joita halutaan viistokaiuttaa, mahdollisuutta tähän voi tiedustella Kari Ylöseltä, yhteystiedot löytyvät sivustolta viistokaiku24.fi ja Facebookista.

Linkkejä puolustusvoimat.fi/merenmittaus1 www.portofhelsinki.fi/verkkolehti/ holveja-ja-merenpohjan-vaihteleviamuotoja-laitureiden-vedenalaisetmaisemat

JÄRVILLÄ saa kuka tahansa kaikuluodata vapaasti, mutta merialueiden systemaattinen tutkiminen on rajoitettua. Jos mitattava alue on laajuudeltaan enintään 0,5 km2, eikä sijaitse suoja-alueella tai Ahvenanmaan maakunnan alueella, lupaa ei tarvita. Pienimuotoisista mittauksista on kuitenkin ilmoitettava Merivoimien esikunnan operaatiokeskukselle viimeistään 24 tuntia ennen mittausta. Tätä suurempien alueiden systemaattiseen kaikuluotaamiseen tarvitaan lupa Puolustusvoimien Pääesikunnalta.

Tämä syvyyskartta löytyy Lopen Iso-Melkuttimen sukelluskohteen ilmoitustaululta. Seurat voivat tiedustella Ylöseltä vastaavan kartan tekoa omista kohteistaan.

Kari

Ylönen

Syvyyksien komeetta

KUVA-ALBUMI – Olimme Joensuun Urheilusukeltajista koostuvalla kymmenen hengen porukalla sukeltamassa Norjassa Kristiansandissa (sukelluskeskus One Ocean, Carlo Golfetto) heinäkuussa 2022. Sukelsimme MS Seattlen hylyllä. Merivesi oli suomalaisen kuivapukusukeltajan mielestä mukavan lämmintä, kylmimmillään yksitoista asteista. Näkyvyys ei ollut paras mahdollinen, ja edes kohtuullisten kuvien saaminen pokkarikameralla (Canon G16) oli vaikeaa. Pyörähdimme mieheni kanssa 39 metrissä, ja paluumatkalla noin 25–30 metrin syvyydessä ylempänä sukeltavan mieheni lampun valokiila osui mukavassa kulmassa tähän loistavaan, hiljaksiin kelluskelevaan meduusaan.

KUVA MIRJAMI UOTILA-NIEMINEN

LEHDEN KANSIKUVASSA komeilevasta krokotiilikalana tunnetusta lättäsimpusta (Cymbacephalusbeauforti)nappasi kuvan Mika Saareila. – Kala lepäili Punaisenmeren Thistlegorm-hylyn kansirakenteissa. Nappasin siitä kalansilmälinssillä kuvan juuri ennen kun olin lopettelemassa sukellusta ja siirtymässä kohti nousuköyttä ja pintaa. Sukellus oli oikein mukava ja näkyvyys hyvä. Molemmat kuvat osallistuivat tämän vuoden sukelluskuvauksen SM-kilpailuun ulkomaan kuvien sarjassa.

Sukelluskuvauksen SM-kilpailun tulokset on julkaistu sukeltaja.fi etusivun uutisissa. Palkittuja kuvia voi katsella sukeltaja.fi galleriassa ja videoita Sukeltajaliiton Youtube-kanavalla.

Useampi avantoon?

Sukeltajat voivat sukeltaa avannosta jään alle kahdella erillisellä merkinantoköydellä tai sukellusparina samassa merkinantoköydessä. Sukeltajalla tai sukellusparilla on oltava jatkuva yhteys pinta-avustajaan merkinantoköydellä. Sukellusparina jään alle sukeltaminen on yleistynyt, ja siinä on muutamia asioita, joita tulee huomioida.

MIKA RAUTIAINEN, KOULUTUSPÄÄLLIKKÖ Kuva Oskari Sundholm, Kuvitus Mika Viitanen

Eräs etu sukellettaessa parina samassa merkinantoköydessä on se, että apu on varmasti lähellä. Esimerkiksi jos laite alkaa puhaltamaan, mikä on jääsukelluksella täysin mahdollista, sukellusparin vara-annostin on hyvin lähellä. Myös pintaorganisaatio voi olla yhden henkilön kevyempi, kun samaan köyteen kiinnittäytyneelle sukellusparille tarvitaan vain yksi pinta-avustaja.

Mahdollinen etu on myös se, että kun yhteen merkinantoköyteen on kiinnittynyt kaksi sukeltajaa ja samassa avannossa voi yhtä aikaa olla kaksi merkinantoköyttä, voi avannossa samanaikaisesti olla enemmän sukeltajia. Tämä nopeuttaa sukellustapahtuman aikataulua, mikä voi olla tärkeää muun muassa kylmyyden ja aikaisin tulevan pimeän takia.

Joidenkin mielestä tämä sukellustapa saattaa olla kömpelömpi ja enemmän taitoa sukeltajilta vaativa kuin omilla erillisillä merkinantoköysillä sukeltaminen. Tämä lienee kuitenkin enemmän mielipide- ja tottumiskysymys.

YKSI YHTENÄINEN MERKINANTOKÖYSI

Kun sukelluspari sukeltaa samalla merkinantoköydellä, köyden tulee olla koko matkaltaan yhtenäinen. Molemmat sukeltajat kiinnitetään samaan köyteen.

Sukellusparin kokemattomampi sukeltaja kiinnitetään merkinantoköyden päähän ja parin johtaja (kokeneempi sukeltaja) samaan köyteen noin neljän metrin etäisyydelle köyden päässä olevasta sukeltajasta. Kummallekin tehdään köyteen lenkki,

jonka sukeltaja pujottaa käteensä viestintää varten. Sukellusparin johtaja vastaa yhteydenpidosta pinta-avustajaan. Poikkeuksena ovat sukellukset jääsukelluskurssilla, jolloin kouluttaja sijoittuu köyden päähän, jotta oppilas pääsee harjoittelemaan yhteydenpitoa pinta-avustajan kanssa.

JÄÄSUKELLUSTAPAHTUMAN OSALLISTUJAT

Jääsukellustapahtuman järjestämiseen tarvitaan vähintään kuusi turvaohjeet tuntevaa osallistujaa, jotta tapahtuma voidaan järjestää turvallisesti:

• sukellusvanhin, jolla on riittävä osaaminen jääsukellustapahtuman järjestämiseen

• turvasukeltaja, jolla on riittävästi hengityskaasua, riittävä kokemus ja toimintakyky sekä henkinen valmius tehtävään

• pinta-avustaja turvasukeltajalle

• sukelluspari

• pinta-avustaja sukellusparille. Kun sukelluspari on kiinnitetty yhteen yhtenäiseen merkinantoköyteen, yksi pinta-avustaja riittää.

• Kun avantoon menee kaksi merkinantoköyttä, molemmat tarvitsevat oman pinta-avustajan.

AVANTO

Avannon on oltava niin suuri, että kaikki vedessä olevat sukeltajat pääsevät pintautumaan samanaikaisesti ja vähintään kaksi sukeltajaa mahtuu nousemaan siitä yhtä aikaa.

Avannossa ei saa olla jäälohkareita, eikä niitä saa myöskään työntää jään alle. Avannon reunan läheisyydessä ei saa olla jäälohkareita tai esineitä, jotka voisivat pudota avantoon (laitteet, painovyöt).

Avannosta sukellettaessa käytetään merkinantoköyttä. Samasta avannosta saa sukeltaa korkeintaan kahdella merkinantoköydellä yhtä aikaa.

KÖYDET JÄRJESTYKSESSÄ

Eräs merkinantoköydellä sukeltamisen riskeistä on mahdollisuus köyden sotkeutumiseen.

Avannossa olevat merkinantoköydet voivat kiertyä toisiinsa. Pinta-avustajien

Kauimmaisen sukeltajan maksimietäisyys turvasukeltajasta voi olla 30 metriä.

tehtävä on ehkäistä köysien kiertymistä. Toisinaan sukeltajia neuvotaan lähtemään avannosta eri suuntiin, etteivät köydet olisi vahingossakaan lähellä toisiaan. Tällöin kuitenkin menetetään toisenlaista turvallisuutta, sillä aivan eri suuntiin liikkuvat sukeltajat eivät pysty tarkkailemaan toisiaan. Tämä onkin yksi syistä, miksi kahden sukeltajan sukeltaminen samalla merkinantoköydellä on yleistynyt. Ainakin silloin sukelluspari on lähellä. Muitakin riskejä köyden sotkeutumiseen voi olla. Monet hylyt ovat suosittuja jääsukelluskohteita. Tällöin on mahdollista, että köysi pääsee kiertymään tai muuten tarttumaan hylyn osaan. Eräillä suosituilla jääsukellushylyillä on riskinä myös köyden kiertyminen hylyllä tai sen läheisyydessä olevien poijujen kiinnitysköysiin.

Katso video Sukeltajaliiton kanavalta CMAS Ice Diver Kaksi sukeltajaa samassa merkinantoköydessä

Jos yksi avanto ei riitä

TALVELLA valoisa päivä on lyhyt ja kylmä ilma lyhentää jäällä oleskeluaikaa. Jos yhdestä avannosta saa kerrallaan sukeltaa yhdestä neljään sukeltajaa ja halukkaita olisi enemmänkin, mutta aikataulu uhkaa tuottaa tiukkaa, mitä voidaan tehdä?

RATKAISUNA kohteelle voidaan tehdä useampikin avanto. Tällöin on otettava huomioon pari erityistä turvallisuusseikkaa:

• Jos sukelletaan yhtä aikaa kahdesta tai useammasta avannosta, niiden on oltava riittävän kaukana toisistaan, etteivät eri avantojen köydet pääse sotkeutumaan keskenään. Jokaisella avannolla on oltava oma täysimittainen pintaorganisaationsa.

Täydelliset jääsukelluksen turvaohjeet sukeltaja.fi > Materiaalipankki > Turvallinen sukeltaja > Laitesukelluksen turvaohje 2023, luku 6

Pintaavustaja

Turvasukeltajan pinta-avustaja

Sukellusvanhin Turvasukeltaja

Sunken Boat snorklaten

Tämän vuoden mieleenpainuvimman snorklaushetken koin Pohjois-Norjassa. Olimme mieheni kanssa asuntoautolla ruskaretkellä pohjoisessa. Ennen lähtöämme selailin Googlella reittiä. Google näytti E6-tien vieressä valokuvan paikasta nimeltä ”Sunken Boat”. Valokuvien perusteella näytti siltä, että noin 50 metrin päähän rannasta hylätyn laiturin viereen oli uponnut teräsrunkoinen alus. Siitä syntyi päätös, että tuolla pitää snorklata.

Teksti ja kuvat IRENE SAVOLAINEN

Niinpä syyskuun alkupäivinä ajellessamme E6-tietä Nordkappista etelään Kistrandin kohdalla aloimme tähystellä merelle päin etsien hylättyä laituria. Laituri näkyi tielle, ja koska laiturin vieressä oli muitakin asuntoautoja parkissa, uskalsimme lähteä ajamaan jyrkähköä sepelitietä alas rantaan. Ilmeisesti paikka on suosittu puskaparkki, vaikka siellä

ei ole mitään muuta kuin päättyvä tie: ei WC:tä, ei roskiksia, ei vesipistettä, ei katoksia, ei mitään, ei edes puita. Muutamia laittomia nuotiopaikkoja oli rakennettu kuorma-auton vanteista ja kivistä, sillä koko rinne oli yhtä kivikkoa. Maisema merelle oli kyllä kaunis ja ranta mukavan suojainen merenkäynniltä. Aallokkoa ei ollut ollenkaan, joten snorklauskeli oli ihanteellinen.

LÄMMINTÄ PÄÄLLE

Kävimme ensin katsomassa hylkyä hylätyltä laiturilta, mutta hylystä ei näkynyt pinnalle muuta kuin pieni piste, jossa vesi väreili eri tavalla kuin muualla, sillä olimme sattuneet paikalle korkean veden aikaan. Tuli myös selväksi, että laiturilta oli liian suuri pudotus veteen: siitä ei voinut hypätä, vaan hylylle piti uida rannasta. Laituri oli muutenkin

Meri on ottanut jo mysteerihylyn omakseen ja luonut siitä pienen keinoriutan.

niin huonossa kunnossa, että piti katsoa tarkkaan, mihin kohtaan astuu, ettei putoa ennenaikaisesti mereen.

Asuntoautossa oli mukavan lämmin pukea ylle alus- ja kuivapuku. Valitsin myös kuivahanskat, kun en tiennyt

Barentsinmeren lämpötilaa, joka paljastui tietokoneen mukaan 9-asteiseksi. Lopuksi puin päälle vielä snorklausliivin, vaikka en tarvinnut sitä nosteenhallintaa varten, kun en käyttänyt painovyötä eikä tarkoituksena edes ollut mennä pinnan alle. Liivi on kirkkaan keltainen ja erottuu hyvin mustasta puvusta, jos jostain syystä ajautuisin kauemmas merelle enkä jaksaisi uida takaisin rantaan.

UPEA KOKEMUS

KIRKKAASSA VEDESSÄ

Mieheni ryhtyi sukellusvanhimmaksi ja ohjasi minua oikeaan suuntaan, kun uin selälläni poispäin rannasta. Tässä vaiheessa hylyn piipun pää oli jo hieman näkyvissä − laskuvesi oli jo alkanut. Hylky oli merilevän ja kelpin peitossa paitsi siltä osalta, joka laskuveden myötä paljastuu pinnalle. Kalat kiersivät isoina parvina hylyn rungon ympärillä. Pinnalta näin hämärästi pohjan valkoisen hiekan, mutta en yhtään osannut arvioida syvyyttä pohjaan; voisiko pohjalla makaavan hylyn korkeus olla piipun päähän 8−10 metriä?

Valokuvatessani hylyn yläosia huomasin, että merivesi kuljetti minua hiljalleen jo ulkomerta kohti laskuveden mukana.

Päätin palata rantaan.

Matkalla rantaan satuin näkemään kookkaan meduusan välivedessä. Sillä oli jalkapallon kokoinen uimakello ja parimetriset pyyntilonkerot. Snorklasin vielä puolisen tuntia rantaviivaa pitkin, missä oli runsaasti rakkohaurua, sinisimpukoita, kotiloita ja pienempiä kaloja. Bongasin myös kampelan. Kirkas vesi ja paljon nähtävää – upea kokemus.

Hylyn historia on jäänyt arvoitukseksi, eikä Google ole pystynyt auttamaan sen selvittämisessä. Olisi mielenkiintoista tietää, millaisissa olosuhteissa laiva on uponnut laiturin viereen ja niin lähelle rantaa. Onko laituri hylätty sen jälkeen, kun laiva upposi, vai upotettiinko laiva jo valmiiksi hylätyn laiturin viereen?

Koordinaatit

SUNKEN BOAT

E6 228-231

9713 Russenes Norway

GPS: N 70°24’21.5928” E 25°9’28.44” 70.405998, 25.157900

Hylyn piipun pää

Sunken Boat Alta

Uponneen aluksen osia.

Sukella Suomessa

Tervetuloa Ojamolle!

Ojamon kaivoslampi Lohjalla on laaja ja erittäin kirkasvetinen kohde, jossa riittää koluttavaa monelle sukelluskerralle. Lammella operoi useampia toimijoita, minkä vuoksi kohteen käyttö virkistyssukellukseen tapahtuu virallisten sukellustoiminnan järjestäjien kautta. Kuka tahansa riittävät luokitukset omaava sukeltaja on tervetullut Ojamolle sukeltamaan.

SUSANNA KORKIATUPA Kuvat Jukka Repo

Vanhat kalkkikivilouhoksen rakenteet ovat paikoin yhä näkyvissä louhoksessa, jonka seinämät ovat vaaleaa kalkkikiveä. Ojamon tunneleissa on yllättävän valoisaa verrattuna moniin muihin suomalaisiin louhoksiin. Louhoksen vesi on erittäin kirkasta, sillä kaivoslampeen nousee pohjavesi.

Ojamo on Suomen aktiivisimpia sukelluspaikkoja, ellei jopa aktiivisin. Parhaimmillaan sukeltajia käy kohteessa 3000–4000 vuodessa. Sukeltajamäärät ovat kasvamaan päin. Ojamossa viehättävät sen monipuolisuus ja helppo saavu-

tettavuus: pääkaupunkiseudun harrastaja ehtii helposti tekemään arkisen iltasukelluksen. Näkyvyys on aivan omaa luokkaansa: etenkin talvella näkyvyys voi olla yli 20 metriä. Kesällä vesi hieman samenee avolouhoksessa.

MONIPUOLINEN KOHDE

Ojamo sopii kaikentasoisille sukeltajille. Pääasiassa sitä käyttävät kaivossukeltajat, mutta kohde on myös avovesisukeltajien suosiossa. Jonkin verran siellä käy myös vapaasukeltajia. Avopuolen matalalla osuudella voivat jo CMAS*-kortitetut

sukeltaa. Avolouhos on syvimmillään noin 40 metriä. Avopuolella on opasnarut, joita voi sukelluksilla seurailla. Lähellä on pumppuasema, ja jotain kaivostoiminnan aikaisia rautarakenteita löytyy jo kolmesta metristä. Lammella koulutuksia järjestävä ammattillinen oppilaitos Luksia on upottanut lampeen veneitä ja autoja, joita he käyttävät harjoituksissaan. Vedenalaista elämääkin näkyy jonkin verran, muun muassa hirmukokoinen dekohauki, ahvenia, mateita ja rapuja.

Luolaston maksimisyvyys on yli 200 metriä, mutta Ojamon sääntöjen mukaan

Sukeltaja Marion toisen pään aukon luona K10-hallissa.

tapahtumissa ei ole sallittua tehdä extremesukelluksia. Vaativia sukelluksia on mahdollisuus tehdä, mutta toiminta pidetään aina mahdollisimman turvallisena. Kaivosja luolasukeltajat cavern-tasosta eteenpäin voivat sukeltaa Ojamolla luokituksensa ja osaamistasonsa rajoissa. Luolastossa on säilynyt monenlaista kaivostoiminnan aikaista rakennelmaa, kuten laatikoita, kaivosporia, kiskoja ja portteja. Kohde onkin kuin vedenalainen ulkoilmamuseo. Ojamon kalkkikivikaivos oli toiminnassa 40 vuotta vuosina 1925–1965.

TURVALLISUUS ENNEN KAIKKEA

Sukellustapahtumaan tullaan oman parin tai sukellusryhmän kanssa, ja varaus pitää tehdä etukäteen. Tapahtumajärjestäjälle ilmoittaudutaan sekä tullessa että lähtiessä. Alueelta ei saa lähteä, ennen kuin on ilmoittautunut järjestäjälle.

Oma sukellus tehdään suunnitelman mukaan. Kaikki omalle sukellukselle tarvittavat välineet ja tykötarpeet pitää tietenkin tuoda paikalle itse.

Kukin sukelluspari tai ryhmä suunnittelee sukelluksensa huolellisesti. Sukellustapahtuman järjestäjän kanssa sovitaan, minkälaisen sukelluksen on tekemässä. Sukeltamaan ei pääse, jos ei omaa riittävää taitotasoa suunniteltuun sukellukseen.

Sukellustapahtumissa on aina nimettynä sukellusvanhin ja turvasukeltajat ovat aina paikalla.

KETKÄ KÄYTTÄVÄT OJAMOA?

Ojamon kaivoslammen kiinteistöalueen omistaa Lohjan kaupunki, ja sen pääkäyttäjä on Merenkulun turvallisuuskoulutuskeskus Meriturva. Lisäksi lampea käyttää opetuksessa Luksian (Länsi-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä) sukellusala. Jotta lammella järjestettävä koulutustoiminta pystytään toteuttamaan sujuvasti, tapahtuu kaikki muu sukellustoiminta kahden eri tapahtumajärjestäjän organisoimissa sukellustapahtumissa. Sukellustapahtumia järjestävät Ojamon Kaivossukeltajat ja Ojamo Dive -seurat.

Sukellustapahtumia on viikoittain kahdesta kolmeen, joihin jokaiseen otetaan maksimissaan 30 sukeltajaa mukaan. Omaa Ojamon retkeä kannattaa suunnitella hyvissä ajoin ja ottaa yhteyttä jompaankumpaan tapahtumia järjestävään seuraan.

Kottikärryt 28m-tasolla.

Hyvä tietää

YKSI KAIVOSLAMMEN erikoisuuksista on se, että se sijaitsee Lohjan keskustassa. Tämä helpottaa etenkin pitkämatkalaisten operointia, sillä mahdolliset tarvittavat palvelut ovat aivan lähietäisyydellä. Ojamolle pääsee sukeltamaan ottamalla aluksi yhteyttä sukellustapahtumia järjestäviin seuroihin. Molempien seurojen vuosimaksu on 150 euroa, jolla voi sukeltaa niin usein kuin haluaa. Ojamo Diven kertamaksu on 10 euroa ja Ojamon Kaivossukeltajien 15 euroa.

Lisätietoja www.ojamodive.fi

Syksyinen ilmakuva Ojamon kaivoslammesta. Harrastesukeltajien veteenmenopaikka on lammen oikeassa reunassa.

Sami Paakkarinen

Ojamon Kaivossukeltajat

Muoto muuttuu, sisältö säilyy

Sukeltaja-lehti on tärkeä jäsenille. Kun tieto lehden muuttumisesta ensi vuonna sähköiseksi julkistettiin, olemme saaneet muutamassa kuukaudessa enemmän palautetta kuin koko alkuvuonna yhteensä. Osalle muutos on tervetullut ja toivottu, osa haluaisi pitää paperilehden.

Ostan joskus lehtien irtonumeroita nimenomaan sen vuoksi, että niiden lukeminen on nautinto. On mukava käpertyä sohvan nurkkaan iltasella seurana kuppi teetä ja vielä heikosti musteelta tuoksuva painos täynnä kauniita kuvia ja lukemattomia tarinoita.

Mutta. Huomaan, että suosikkilehteni irtonumerohinta kipuaa jatkuvasti korkeammalle. Jyrkästi kohoava paperin hinta ja painokustannukset pakottavat kustantajat nostamaan hintoja. Kun lehti on luettu, se seilaa muutaman päivän pöydillä ja päätyy paperinkeräykseen – ei kovin ekologista. Joskus säästän jonkun numeron, koska siinä oli linkki kiinnostavalle sivulle. Lehteä vaan ei ole käsillä, kun haluaisin vierailla sivustolla, joten se jää tekemättä.

Paperin ongelma on sen rajallisuus. Lehdessä on rajallinen määrä sivuja, nykyisessä taloustilanteessa vieläpä hyvin kalliita sivuja. Kun lehden sisältöä kootaan, jää tyypillisesti paljon materiaalia sen ulkopuolelle. Juttuja on pakko lyhentää ja tiivistää, kuvia on pakko vähentää ja pienentää. Kaikki tärkeätkään aiheet eivät aina mahdu mukaan.

Tässä digilehti loistaa. Se muun muassa antaa mahdollisuuden ohjata lukija saman tien lisämateriaalin äärelle. Jos jutussa on upeita sukelluskuvia, voit linkistä yhdellä klikkauksella vierailla valokuvaajan internetgalleriassa. Jos jutussa käsitellään jotakin sukellustaitoa, voit katsoa suoraan videolta, miten se tehdään. Jos upea matkajuttu kiinnosti, on kirjoittajan matkablogi tai somekanava klikkauksen päässä. Myös mainostajalle sähköinen lehti voi olla kiinnostavampi kuin paperinen. Lukija pääsee heti linkistä tarkastelemaan erinomaista räpylätarjousta ja ostoksille. Lehden tuttu ulkonäkö ja kiinnostava sisältö säilyvät. Se, mikä muuttuu, on tapa välittää sisältöjä. Puhelin on aina mukana, joten Sukeltaja-lehtikin on aina mukana. Tabletilla tai tietokoneella katseltuna upeat sukelluskuvat ovat parhaimmillaan. Entisen neljän numeron sijasta voimme nyt tehdä viisi numeroa vuodessa ja siten olla paremmin ajassa kiinni. Kaikki ilmestyneet digilehdet löytyvät sukeltaja.fi jäsensivustolta, joten voit käydä lukemassa niitä, kun sinulle parhaiten sopii. Paperinkeräyslaatikko täyttyy hitaammin.

Tulemme tekemään ensi vuonna kyselyn, jossa kerätään mielipiteitänne sähköisestä Sukeltaja-lehdestä.

Tieto uuden numeron ilmestymisestä toimitetaan sinulle sähköpostitse lehden omassa uutiskirjeessä. Siksi on tärkeää, että meillä on rekisterissämme se sähköpostiosoite, jota käytät aktiivisesti. Jos uutiskirjettä ei tästä huolimatta kuulu, olet saattanut käydä sukeltaja.fi jäsensivustolla kieltämässä Sukeltajaliiton uutiskirjeet. Voit käydä muuttamassa tämän itse helposti jäsensivustolla.

Jatkossa Sukeltajaa ei voi enää tilata erikseen, vaan sen saavat ainoastaan jäsenet. Nykyisille lehden tilaajille suosittelemme Sukeltajaliiton henkilöjäsenyyttä, jossa jäsen saa lehden lisäksi kaikki muutkin Liiton jäsenedut.

Lehden sisältö tehdään edelleen sukeltajalta sukeltajalle, vapaaehtoisvoimin. Meillä on harrastajien parissa valtavasti tietoa, kokemusta ja asiantuntemusta sukelluksen kaikista lajeista – kukaan ei tunne suomisukellusta paremmin kuin me. Toivon, että hyvä ja sitoutunut yhteistyö sukeltajien kanssa jatkuu myös sähköisenä.

Kiitos antamastanne palautteesta, ja toivottavasti jatkossakin kuulemme, mitä mieltä olette Sukeltaja-lehdestä. Siitä on suuri apu, kun lehteä kehitetään edelleen. Jos jokin mietityttää, ota yhteyttä!

Kristiina Karila, Sukeltaja-lehden toimitussihteeri, kristiina.karila@sukeltaja.fi

SUKELTAJA SOMESSA

Kerroimme, miten sujui Liiton ensimmäinen CMAS makean veden biologia -kurssi.

Käy katsomassa millaisia videoita osallistui Sukelluskuvauksen SMkilpailuun.

Uppopallonaisten upea vuosikalenteri 2023 on tilattavissa.

Mitä Sukeltajan somessa tapahtuu? Poimintoja kiinnostavista aiheista. Seuraa Sukeltajaliittoa somessa, ja merkitse omat sukellusaiheiset postauksesi tägillä #sukeltajaliitto, niin saatamme jakaa niitä. Suomalaista sukellusta löydät tägillä #sukellasuomessa

www.sukeltaja.fi

SUKELTAJALIITTO RY

Sukeltaja on Sukeltajaliiton jäsenlehti.

ANNA PALAUTETTA

Mistä haluaisit lukea seuraavassa numerossa, tiedätkö kiinnostavia juttuaiheita?

Anna meille palautetta! toimitus@sukeltaja.fi

LEHDEN AVUSTAJAKSI?

Etsimme uusia avustajia tekemään kanssamme Sukeltaja-lehteä. Ilmoittaudu kirjoittajarekisteriin ja kerro, mistä aiheista haluaisit kirjoittaa.

Lähetä sähköpostia osoitteeseen toimitus@sukeltaja.fi ja kerro kuka olet, mistä haluaisit kirjoittaa sekä yhteystietosi.

ILMOITA SUKELTAJASSA!

Mainosta Sukeltajassa tai sukeltaja. fi-sivustolla. Mediakortti löytyy www.sukeltaja.fi > Sukeltaja-lehti.

Seuroille jäsenetuna pikkuilmoitus veloituksetta, kysy lisää!

NETTIARTIKKELIT

Lisää ajankohtaisia sukeltamiseen liittyviä artikkeleja löytyy Sukeltajaliiton verkkosivuilta www.sukeltaja.fi > Lehti > Artikkelit.

SARI NUOTIO toiminnanjohtaja

Liiton toiminnan operatiivinen johtaminen, talous, vastuullisuus, kumppanuudet, sidosryhmäyhteistyö, edunvalvonta, kriisiviestintä.

040 525 6336 sari.nuotio@sukeltaja.fi

RIKU VERKKOMÄKI jäsenpalveluvastaava

Laskutus, jäsenmaksupalvelu, kurssien ja e-oppimisympäristön tuki, käyttäjätunnukset, sukeltaja. fi-sähköpostiosoitteet, vakuutus. 09 3481 2258 riku.verkkomaki@sukeltaja.fi

KRISTIINA KARILA viestintäkoordinaattori

Sukeltaja-lehti, sukeltaja.fi-sivusto, uutiskirjeet, sosiaalinen media, seurojen viestinnän tuki, mediayhteydet.

0400 163 262 kristiina.karila@sukeltaja.fi

Lapset ja nuoret, seurakehittäminen: lasten ja nuorten toiminnan Tähtiseurat, ympäristöasiat.

040 764 1157 heli.halava@sukeltaja.fi

MIKA RAUTIAINEN koulutuspäällikkö

Koulutus, e-oppiminen, turvallisuus, seurakehittäminen: sääntöasiat, aikuisliikunnan Tähtiseurat.

0400 380 981 mika.rautiainen@sukeltaja.fi

ANNE KETTUNEN järjestöassistentti

Jäsenasiat, sukelluskortit, kurssien ja e-oppimisympäristön tuki, verkkokauppatilaukset, ansiomerkkihakemukset. 09 3481 2258

anne.kettunen@sukeltaja.fi

HELI HALAVA nuorisopäällikkö

Sukeltajaliiton jäsenyydestä on etua

Mitä sukeltaja saa Sukeltajaliiton jäsenenä?

• kattava seuraverkosto – edullista harrastamista hyvässä seurassa ympäri maan

• henkilökohtaista jäsenpalvelua ja neuvontaa

• sukeltajavakuutus – Sukeltajaliiton jäsenille räätälöitynä

• Sukeltaja-lehti – ainoa suomalainen sukellusalan lehti neljä kertaa vuodessa

• koulutus – kehity sukeltajana

• kilpaileminen – omaksi iloksi tai huipulle asti

• Dyykki – opiskele verkossa ja ylläpidä osaamistasi

• julkaisut – sukellustietoa suomeksi

• jäsenedut – yhteistyössä kumppaniemme kanssa

• edunvalvonta – sukeltajan asialla yhteiskunnassa

• tapahtumat ja seminaarit – ole mukana sukeltajayhteisössä

• mahdollisuus vaikuttaa – vapaaehtoistyötä suomalaisen sukelluksen hyväksi

Mitä seura saa

Sukeltajaliiton jäsenenä?

• innostava yhteisö, jonka osana toimia

• kattava koulutuskokonaisuus ja kortitukset

• monipuolinen toiminta sukelluksen eri sektoreilla

• tukea seuratoiminnan pyörittämiseen, apuja markkinointiin

• vapaaehtoisten tapaturmavakuutus ja seuran toiminnan vastuuvakuutus

• sparrausta toiminnan kehittämiseen ja tukien hakemiseen

• ohjeistuksia, edunvalvontaa, palkitsemisia

> Sukeltajaliitto > Jäsenyys