Sukeltaja 3 2023

Tuulivoimaloiden vaikutus mereen

www.sukeltaja.fi

Aluspuvulla on väliä Tippukiviluola Kreetalla

VEDENALAISEN MAAILMAN ERIKOISLEHTI

Narvikin hylkyjä

Jokaiselle jotakin

Sukelluskuvauksen SM-kilpailu 2023

Kutsumme kaikki sukelluskuvaajat osallistumaan sukelluskuvauksen SM-kilpailuun 2023.

Kilpailuun osallistuvan kuvaajan tulee olla Sukeltajaliiton seuran jäsen tai liiton henkilöjäsen. Jos olet enintään 16-vuotias, voit osallistua joko nuorten sarjaan tai aikuisten sarjoihin.

SARJAT

A. Makro

B. Normaali/laajakulma, kotimaan vedet

C. Normaali/laajakulma, ulkomaan vedet

D. Allaskuvat

E. Teemasarja: Rauha

F. Kuvittele!

G. Sukellusaiheiset pintakuvat

H. Videosarja

I. Nuorten sarja

Toimita työt mieluiten sähköisesti (esim. Dropbox, WeTransfer) osoitteeseen sukelluskuvaSM2023@sukeltaja.fi

Liitä mukaan yhteystietosi, seuran nimi ja lista nimetyistä kuvista/videoista. Työt arvostellaan anonyymeinä, joten poista kuvista ja videoista tekijän tiedot, vesileimat ja muut tunnisteet. Töiden tulee olla Sukeltajaliiton toimistolla viimeistään keskiviikon 1.11.2023 aikana. Saat sähköpostiisi vahvistuksen, kun kilpailutyöt on vastaanotettu.

Lisätiedot ja kilpailusäännöt sukeltaja.fi kalenterissa.

SUKELLUSKUVAUKSEN

PM-KILPAILU 2023

Viime vuonna Suomi korjasi PM-kilpailussa kaikki kolme mitalisijaa! Tänä vuonna Sukelluskuvauksen PM-kilpailun järjestää Tanskan sukellusliitto. Kilpailu on avoin kaikille pohjoismaisten sukellusliittojen jäsenseurojen jäsenille ja liittojen henkilöjäsenille.

Toimita kilpailukuvasi 1.11. keskiyöhön mennessä. Lisätiedot ja ohjeet kuvien toimittamiseen löytyvät Tanskan liiton sivuilta.

www.sportsdykning.dk

Mikko Saareila

JULKAISIJA

Sukeltajaliitto ry Valimotie 10

00380 HELSINKI www.sukeltaja.fi

OSOITTEENMUUTOKSET puh. (09) 3481 2258 office@sukeltaja.fi

PÄÄTOIMITTAJA

Harri Nieminen harri.nieminen@sukeltaja.fi

TOIMITUSSIHTEERI

Kristiina Karila kristiina.karila@sukeltaja.fi

TOIMITUS

Viestintätoimisto Loistava Oy Patruunantie 17 62800 Vimpeli

TUOTTAJA

Susanna Korkiatupa puh. 044 589 6234 susanna.korkiatupa@sukeltaja.fi

TOIMITUSNEUVOSTO

Harri Nieminen, Emma Barrow, Kristiina Karila, Susanna Korkiatupa, Pasi Mannerkoski, Mika Rautiainen, Outi Väisänen

SIVUNVALMISTUS

Aste Helsinki, Mika Viitanen

ULKOASU

Kumppania Oy, Laura Telin

KUVAPANKKI

Depositphotos

ILMOITUSMYYNTI

Susanna Korkiatupa puh. 044 589 6234 susanna.korkiatupa@sukeltaja.fi

SUKELTAJA ILMESTYY

helmi-, huhti- kesä-, syysja marraskuussa

ISSN 2737-212X

16 Sukellus Narvikin historiaan.

3/2023

Vakiot

6 TIPPUKIVILUOLASSA Kreetalla.

8 TYRSKYT Diving for Science -seminaari oli menestys, Puhdista ekologisesti vesillä, Uppisnuorten leiri, Ilmoita sijaintitiedot oikein hätätilanteessa.

14 PERSOONA monitoiminen seuravaikuttaja Marko Niinistö.

20 NORPAT Hengenpelastuksen SM-kisoissa.

21 HYVÄ HOMMA! Vapepa-sukeltajakurssille osallistuminen kannatti.

28 SUKELLA SUOMESSA Monipuolista toimintaa Tammisaaressa.

30 KUVA-ALBUMI Ihanat kohtaamiset etelän vesiltä.

31 AJATTELEMISEN AIHETTA Vinkkejä seuran kevyempään hallintoon.

Päivitykset

16 NARVIK ei pettänyt hylkysukeltajia tälläkään kertaa. Seurojen yhteisreissu toimi hienosti.

22 YMPÄRISTÖ Miten tuulivoimaloiden rakentaminen merelle vaikuttaa Itämeren ekosysteemiin?

24 ITÄMEREN avainlaji meriajokas tarvitsee ihmisen apua säilyäkseen elinvoimaisena.

26 KUIVAPUKUSUKELTAMISESSA aluspukeutuminen on ratkaiseva mukavuustekijä.

Mattias

Roslund

KANNEN KUVA Mattias Roslund

Nuoret maauimalaleirille Hämeenlinnaan

Tervetuloa ohjaajaksi -kurssi netissä

Aloittaako seurassanne syksyllä uusia tekijöitä norppatoiminnassa? Mitä pitäisi huomioida ohjaamisessa, puitteissa ja vanhempien kanssa? Tule kuuntelemaan, pohtimaan ja keskustelemaan ohjaamisesta Tervetuloa ohjaajaksi -kurssille maanantaina 4.9. klo 18.00.

Ilmoittaudu viimeistään 21.8. sukeltaja.fi kalenterissa.

Toimiston

Sukeltajaliiton toimisto palvelee kesä-, heinä- ja elokuussa ma–pe klo 8–15. Toimisto on suljettuna 10.–30.7.

Hyvää sukelluskesää!

Hämeenlinnassa Ahveniston maauimalassa järjestetään 26.–27.8. nuorten leiri. Sukelluslajit tutuksi -teemalla tutustutaan eri sukelluslajeihin ja treenataan osaavien valmentajien ohjauksessa, mukana uppopallo, räpyläuinti, vapaasukellus ja pelastustaidot. Treenit on suunniteltu noin 14–20-vuotiaille.

Hinta: kaksi päivää 80 euroa (sis. sisäänpääsyn maauimalaan, treenit, majoituksen ja lounaat), yksi päivä 50 euroa (sis. sisäänpääsyn maauimalaan, treenit ja lounaan)

Lisätiedot: nuorisopäällikkö heli.halava@sukeltaja.fi

Ilmoittaudu viimeistään 28.7. sukeltaja.fi kalenterissa.

Ratikalla

Tampereella kisataan pyhäinpäivänä 4.11. Ratikkarallissa! Vuoden vauhdikkain norpparalli on saanut nimensä Tampereen uudesta raitiovaunusta. Ratikalla nimittäin pääsee mukavasti ralliin juna- ja bussiasemalta.

SARJAT

AIKATAULU 11.00–12.30 saapuminen, ilmoittautuminen & lounas 18.00 Tapahtuma päättyy

Rallin hinta 40 €/ralliosallistuja, huoltajat ja ohjaajat (jotka eivät osallistu ohjaajasarjaan) 20 €/hlö. Hinta sisältää ohjelman ja lounaan.

Ilmoittautumiset 6.10. mennessä seuroittain, ilmoittautumislomake löytyy sukeltaja.fi kalenterista.

Pasi

Tiitola, Tampereen

Raitiotie Oy

Pääkirjoitus

Kohti mahdollisuuksien sukelluskesää

Sukellus on ympärivuotinen harrastus, mutta monelle meistä erityisesti kesä on vedenalaisten seikkailujen kulta-aikaa. Sukellusharrastus vie meidät arjesta erottavaan toiseen maailmaan, vedenalaisten maisemien, mielenkiintoisten otusten ja jännittävien hylkyjen ääreen. Tutustumme tähän kaikkeen yhdessä viikkosukelluksilla, päiväretkillä, venereissuilla ja leireillä. Kesän kuluessa keräämme auringon ohella sukelluksesta energiaa vielä etäällä odottavaan talveen. Meillä on mahtava ja monipuolinen harrastus!

Sukeltajan kannalta on tärkeää, että mielekkäitä mahdollisuuksia harrastaa löytyy. On tietysti luontaista ja mukavaa, että näitä mahdollisuuksia löytyy läheltä, omasta seurasta, mutta tieto erilaisista mahdollisuuksista olisi tervetullutta laajemminkin. Tarve läpinäkyvyyteen on noussut esiin eri muodoissaan useissa talven ja kevään kuluessa käydyissä keskusteluissa sekä kyselyistä saadussa palautteessa.

MATTI KAJALAN tie sukeltajaksi lähti VPK-toiminnan kautta kymmenisen vuotta sitten. Kangasalan VPK:n sukellusosaston kouluttajat houkuttelivat hänet kokeilemaan laitesukellusta.

– Pääni pinnan alle laitettuani koin äärimmäisen vapauden tunteen: kevätauringon kimaltelu kirkasvetisessä uima-altaassa, hengittämisen helppous ja painottomuuden tunne kolahtivat kerralla.

Hänelle mieluisin sukelluskohde on suomalainen järvimaisema. – Tummat ja tasaiset pohjavedet kymmenien metrien syvyydessä, pystysuorat kallioseinämät sekä kalat, ravut ja kaatuneet puunrungot pintaveden välkkeessä tarjoavat sitä rauhaa mitä sukelluksilta kaipaan, kertoo hän. Sukellusuran alusta Kajalalle on jäänyt mieleen ensimmäinen

Kannustan kaikkia seuroja tuomaan myös yli seurarajojen esille tarjoamianne mahdollisuuksia harrastaa: retkiä, viikkosukelluksia, sukelluskohteita, koulutuksia ja kerhoiltoja − kaikkea sitä jo olemassa olevaa hyvää, mihin voisi osallistua sukeltajia laajemminkin. Mahdollisuuksien avaaminen ja näkyville tuonti ei ole keneltäkään pois vaan pikemminkin kaikkien etu. Avoimuudella ja yhteispelillä luomme meille kaikille lisää mahdollisuuksia harrastaa ja mahdollistamme sukeltajien kohtaamiset laajemminkin. Tämän ohella tuomme seuraamme näkyville ja näin osaltaan mahdollistamme sen kasvun ja hyvinvoinnin. Isossa kuvassa nostamme kasvavan ”pöhinän” myötä myös sukellusta hyvänä harrastuksena näkyville laajemminkin.

Mahdollisuuksia tiedon jakamiseen on tänä päivänä olemassa sukeltajien foorumeilla, seurojen kanavissa sekä liiton tapahtumakalenterissa. Yhtenä kehityskohteena

sukellus nollanäkyvyydessä.

– Seuramme käy siivoamassa uimarantoja, ja osalla rannoista on niin huono näkyvyys, että sukeltajaa ohjataan pintaköydellä. Laskeuduin köyden varassa laiturin vierestä, jossa tiesin olevan vettä pari kolme metriä. Näkyvyys oli niin huono, että hädin tuskin näin lukea nenäni edessä olevaa syvyysmittaria. Kahden metrin jälkeen lamppuni sammui... tai niin luulin. Olin aikeissa nousta ylemmäksi, kun valo taas näkyi. Samalla ymmärsin osuneeni pohjahöttöön. Laituri tuli kierrettyä täysin käsikopelolla köysimiehen ohjauksessa. Ensikertalaiselle nollanäkyvyys ja "pohjattomuuden tunne" olivat sangen mieleenpainuva kokemus, hän muistelee.

Matti Kajala on Vapepa-sukeltaja ja Sukeltajaliiton hallituksen jäsen. – Alun perin vahvin motivaattori

haluamme jatkossa myös liiton suunnalta luoda lisää mahdollisuuksia läpinäkyvyyden lisäämiseen. Millaisia toimintamallien ja työkalujen tulisi olla, siitä kuulisimme mieluusti juuri sinun ajatuksiasi. Tässäpä siis hieman ideoitavaa kesän sukellusten väliin.

Aurinkoista ja aktiivista sukelluskesää!

osallistua yhdistystoimintaan oli fyysisen kunnon ylläpitäminen ikävuosien karttuessa. Huomasin pian, miten yhdessä tekemällä saadaan vapaaehtoisvoimin paljon hyvää aikaiseksi. Pienelläkin panoksella pääsee osallistumaan suuriin kokonaisuuksiin. Sukeltajaliiton hallitustyö ja valiokuntien toiminta avaavat ovia monille näköalapaikoille, hän sanoo.

Laitesukelluksessa Kajala on edennyt laitesukellus- ja ensiapukouluttajaksi.

– Koen olevani etuoikeutettu saadessani jakaa oppimaani eteenpäin. Sukellustapahtumien ja koulutustoiminnan järjestämisessä suurin anti minulle itselleni on oman osaamiseni kehittyminen. Sukeltaja ei ole koskaan valmis − aina voi kehittyä paremmaksi, hän toteaa.

Harri Nieminen puheenjohtaja harri.nieminen @sukeltaja.fi

MATTI KAJALA vinkkaa sivulla 12 sukellusaiheisista tietokonepeleistä. Hänen kuviaan Kuopion Vapepa-sukelluskurssilta ja yhteisharjoituksesta löytyy sivulta 21.

Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa.

Matti

Kajalan arkisto

Matti Kajala, Kangasala

Miisa Nieminen

Ismo Marttinen

Matkalaukku

Vedenalainen tippukiviluola

En olisi koskaan kuvitellut pääseväni sukeltamaan tippukiviluolaan. Niitähän on vain jossain kaukana Meksikossa, ja ne vaativat sukeltajalta pitkän luolasukelluskoulutuksen. Täällä sitä nyt kuitenkin ollaan, tippukiviluolassa Välimerellä, Kreetan saarella, Hanian kaupungin lähellä.

Teksti IRENE SAVOLAINEN

Tippukiviluolan nimi on Elephant Cave. Nimensä se on saanut sen sisältä löytyneiden fossiilien mukaan. Luolan suuaukko on merenpinnan alla noin 10 metrin syvyydessä, ja sen sisällä on suuri ilmatasku. Sukelluksemme aikana vietimme 32 minuuttia pinnalla hengittäen luolan ilmaa, ihmetellen tippukivimuodostelmia ja kuunnellen oppaamme tarinaa luolan synnystä, geologiasta, veden lähteestä ja koostumuksesta sekä luolan löytymisestä.

Kreetan saaren vuoristossa on lukuisia muitakin tippukiviluolia, joihin voi tutustua kastumatta. Jotkut niistä ovat toimineet kirkkoina tai pakopaikkoina sotien aikana; Kreetalla on pitkä ja sotaisa historia.

MINNEWASKA HYLKY

Hanian itäpuolella on Välimeren suurin luonnonsatama, johon on uponnut muun muassa sotalaivoja. Monet niistä ovat syvällä tai Nato-tukikohdan vaikutusalueella, ja niihin ei pääse sukeltamaan.

Elephant Cavessa syvyys vaihteli 0–3 metrin välillä. Suuaukko on merenpinnan alla, joten sisään pääsee vain sukeltamalla.

Sukellusturisteja viedään sen sijaan Minnewaska-hylylle, joka upposi ensimmäisen maailmansodan aikaan Hanian lähettyville. Paljoakaan ei kyseisestä laivasta ole enää jäljellä, sillä uppoamisen jälkeen siitä leikattiin metallilevyjä uudelleenkäytettäväksi. Sukelluksemme Hanian lähistöllä koostuivat Elephant Caven ja Minnewaska-hylyn lisäksi erilaisista onkaloista sekä rantasukelluksesta, jonka aikana näimme peräti kolme hiekkaan hautautunutta mustekalaa! Viimeisen sukelluksemme teimme

Seal Cave -nimiseen luolaan, joka koostui useammasta luolasta ja tunneleista. Osaan luolista tuli luonnonvaloa, mutta perimmäiseen nurkkaukseen tarvittiin oma lamppu. Sielläkin oli ilmatasku, joten pintauduimme kuulemaan, että siellä on tavattu hylkeitä lepäämästä, mistä luolan nimikin tulee.

En ole erityisen luolahenkinen sukeltaja, mutta nämä kohteet puolsivat paikkaansa, koska luolissa ja onkaloissa merenkäynti laantuu ja näkyvyydet paranevat. Vain siinä kohtaa, missä luolien makea vesi ja merivesi kohtaavat, syntyy sekä termo- että halokliini ja veden väreilyn vuoksi näkyvyys katoaa kokonaan. Onneksi tämä kerros on vain noin 0,5−1 metrin luokkaa.

HYVÄ

PALVELU

Omat sukelluksemme olivat helppoja, mutta Hanian ympäristössä on myös vaativia kohteita. Chania Diving Center -sukelluskeskus, jota käytimme, pystyy tarjoamaan trimixtäyttöjä sekä palveluja tekniikka- ja luolasukeltajille. Keskuksella on ainakin kolme venettä, joista yksi on isompi lasikuituvene ja kaksi rib-venettä. Sää- ja tuuliolosuhteiden mukaan he voivat siirtää ribejä trailerilla toiseen satamaan, jotta asiakkaat pääsevät sukeltamaan suojaisempiin kohteisiin. Sukelluskeskuksen retkillä sukeltaessa ei tarvinnut kertaakaan itse kantaa tai nostaa pulloja, sillä henkilökunta hoiti pullorumban alusta loppuun. Tämä oli luksusta, ja normaali sukelluksen jälkeinen lihasten väsymys puuttuikin tältä reissulta.

PALJON NÄHTÄVÄÄ PINNALLAKIN

Kreetalla on pinnan päälläkin paljon koettavaa. Tunnetuin nähtävyys taitaa olla Knossoksen kaupungin rauniot. Knossoksen palatsi oli minolaisen kulttuurin keskus ja myyttisen Minotauruksen koti. Toukokuussa turistikausi oli vasta alkamassa ja saimme tutustua nähtävyyksiin ilman ruuhkaa.

www.chaniadiving.gr

Apteran kaupungin raunioilla voi muun muassa levähtää amfiteatterin portailla.

Katso video Elephant Caveen sukelluksesta youtu.be/ozU5h1ZqbRM

Kreetan etelärannikolla voi käydä ihastelemassa Elafonissin vaaleanpunaista rantaa. Hiekkaa ei saa ottaa rannalta mukaan.

Minnewaska on uponnut ensimmäisen maailmansodan aikaan.

Chania

Diving Center

Irene Savolainen

– KOONNUT KRISTIINA KARILA –

Diving for Science 2023

Huhtikuun 22.–23. Suomenlinnan Paarlastihuoneelle kokoontui salin täydeltä kansalaistieteestä kiinnostuneita sukelluksen harrastajia ja tieteen tekemisen ammattilaisia Sukeltajaliiton ja Suomen meriarkeologisen seuran järjestämään seminaariin.

INNOSTAVA MILJÖÖ, mielenkiintoiset aiheet, hyvät esiintyjät, vilkas keskustelu ja ajatustenvaihto tekivät tilaisuudesta menestyksen. Seminaaria oli myös mahdollista seurata striimauksena.

HYLKYJÄ JA HAAMUVERKKOJA

Lauantaina tutustuttiin Itämeren hylkyjen mahdollisiin ympäristöriskeihin ja hylkyjen puhdistusprojektiin. Saksalaisella sukeltajaryhmällä fotogrammetrian mahdollisuudet hylkyjen havainnollistamisessa oli viety totuttua pidemmälle, kun hylystä tehdään vielä pienoismalli 3D-tulostamalla.

Saksalaisryhmä kertoi myös haamuverkkoprojektistaan. Haamuverkkojen poistaminen on tärkeää mutta riskejä sisältävää toimintaa, jonka turvallinen toteuttaminen edellyttää huippuluokan koulutusta ja saumatonta tiimityötä. Lisäksi kuultiin mielenkiintoisista tutkimusprojekteista, joissa oli hyödynnetty tekniikkasukelluksen menetelmiä.

VUODEN SUKELTAJAA MUISTETTIIN

Lauantai-iltapäivällä siirryttiin meriarkeologi Minna Koivikon työhuoneelle, jossa Sukeltajaliitto luovutti hänelle Vuoden sukeltaja 2022 -palkinnon.

Toiminnanjohtaja Sari Nuotio kiitti Minna Koivikkoa hänen arvokkaasta työpanoksestaan meriarkeologian parissa.

Sunnuntaipäivän osallistujajoukkoa Paarlastihuoneen edustalla.

Marcin

Dobrucki

Sanna

Siltanen

Työhuoneelle rakennetussa posterinäyttelyssä seminaarin osallistujat ja yhteistyökumppanit kertoivat omista projekteistaan, ja osallistujilla oli mahdollisuus luoda uusia kontakteja ja verkostoitua.

YMPÄRISTÖAIHEET

NOUSIVAT ESIIN

Sunnuntaina keskityttiin ympäristöön ja biologiaan. Saimaannorpan suojeluhanke, meriajokasniittyjen ennallistaminen, Itämeren tilan seuranta ja tiedesukelluskoulutuksen tulevaisuus Suomessa olivat päivän aiheita.

PALAUTETTA

PYÖREÄSSÄ PÖYDÄSSÄ

Kummankin päivän teemat vedettiin yhteen antoisissa pyöreän pöydän keskusteluissa. Yleisö oli aktiivista ja esitti hyviä kysymyksiä, ja esiintyjien välille syntyneet keskustelut olivat mielenkiintoisia ja hyödyllisiä.

Tärkeänä asiana nousi esiin uudestaan ja uudestaan se, että vastuullinen toiminta edellyttää koulutusta ja perehdyttämistä. Vaikka sukeltajalla olisi kuinka hyvä tarkoitus, spontaani omatoimisuus voi aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Vasta hyvällä koulutuksella ja ohjauksella oppii, kuinka

haamuverkkoja poistetaan turvallisesti, kuinka meriajokasniittyjä ennallistetaan vastuullisesti tai kuinka erilaisissa tutkimusprojekteissa kerätään tietoa, josta on aidosti hyötyä tutkijoille.

Seminaari avasi uusia yhteistyömahdollisuuksia kansalaistiedettä harjoittavien sukeltajien ja ammattimaisten tieteenharjoittajien välille. Seminaari sai

kiittävää palautetta, ja sille toivottiin jatkoa tulevinakin vuosina. Sukeltajaliiton tiedevaliokunta on valmiina ottamaan haasteen vastaan!

Lämmin kiitos kaikille yhteistyökumppaneille onnistuneen tapahtuman luomisesta!

MIKA RAUTIAINEN, SUKELTAJALIITON KOULUTUSPÄÄLLIKKÖ

Ruokakaapista veneilijän puhdistusaineet

VINKKI Muun muassa etikka, suola ja sitruuna riittävät hygieeniseen, tehokkaaseen ja edulliseen veneilijän siivousvarustukseen. Samoilla aineksilla paikat puhdistuvat toki myös kotona ja mökillä.

Etikkavesi puhdistaa ikkunat. Pidä veneessä saatavilla sumutinpullo, johon on laitettu sama määrä vettä ja etikkaa. Näin veneen ikkunat on helppo pestä aina tarvittaessa.

Lattioiden puhdistukseen käy loistavasti 3 litraa vettä, johon sekoitetaan 1 dl viinietikkaa.

Kalkkisaostumat karisevat suolan ja etikan seoksella. Hanat ja teräspinnat kiillottuvat sitruunan puolikkaalla hankaamalla.

Lisäksi suola tai ruokasooda tai palasokerinpala ovat hyviä hankaavia pesuaineita.

Veneen kaikkiin puuosiin saa kiiltoa seoksella, johon tulee 3 osaa oliiviöljyä ja 1 osa viinietikkaa. Pieniä naarmuja ruskean värisissä puuosissa voi värjätä saksanpähkinällä hankaamalla.

EMMA BARROW

Vinkit bongattu Pidä saaristo siistinä ry:n Instagramista www.instagram.com/pidasaaristosiistina/

Isot kiitokset tapahtuman tukijoille! Kiitokset myös tapahtuman järjestäjille ja kaikille esiintyjille.

Susanna Korkiatupa

Sari Nuotio

Uusi seura vapaasukeltajille

ABBORRE FREEDIVING RY on uusi vapaasukellusseura Helsingissä. Tavoitteenamme on kehittää vapaasukelluksen harrastusmahdollisuuksia ja yhteisöllisyyttä pääkaupunkiseudulla. Abborre Freediving täyttää pian kaksi vuotta, ja yhteisömme onkin kasvanut huimaa vauhtia. Jäseniä seuraan on liittynyt jo yli 50.

Tällä hetkellä seurallamme on hallivuoro Lauttasaaressa keskiviikkoiltaisin ja Kilon uimahallissa viikonloppuaamuisin. Meillä on myös Otaniemessä maanantaisin aamuvuoro, joka on avoinna kaikille vapaasukeltajille. Abborren jäsenet pääsevät sinne edullisempaan hintaan.

Kehitämme seuran toimintaa jäsentemme toivomaan suuntaan keskittyen kuitenkin vapaasukellukseen.

Järjestämme muun muassa rentoa toimintaa luonnon ja veden äärellä. Tapahtumien teemoja ovat olleet esimerkiksi leikkimieliset syvyyskilpailut ja kesäretki Helsingin saaristossa, mikä sisälsi veneajelua hupisukelluksen kera, ja pääsimme ihastelemaan Itämeren kauniita rakkoleviä!

Säännöllisin väliajoin kokoonnumme

Oodin kirjastossa. Abborre Freedivingissa meillä kaikilla on oma sukellusnumero, joka tulee valita liittymisen yhteydessä. Oodissa on mahdollisuus painattaa Abborre-logoa valitsemaansa tekstiiliin. Moni sukeltaja onkin merkinnyt omia sukellusvarusteitaan logolla. Syksyllä 2022 vietimme pari viikonloppua yhdessä Saimaalla Puumalassa, Pistohiekka Resortissa. Viikonloppu koostui syvyyssukelluksista poijulla ja yhteisöllisyydestä saunan ja ruokailun merkeissä unohtamatta tietenkään nauruntäyteisiä keskusteluja! Talvikauden aloitus starttasi seuralaisten aloitteesta

Sukeltajia tarvitaan

Mukavaa yhdessäoloa seuran jääsukellustapahtumassa Hämeenlinnan Ahvenistolla helmikuussa.

jääsukellustapahtumalla Ahvenistolla. Oli upeaa nähdä tämä yhteisöllisyyden ja osallistumisen meininki, mikä seurassamme jo on.

Abborre Freedivingin arvot ovat: Playfulness. We don’t take life, or ourselves for that matter, too seriously. We believe in the power of play.

• Nature. We love nature, both below and above the surface, and actively care for it.

• Awesomeness. Awesomeness is an accepting mindset embracing the cool in every single one of us.

Abborreen ovat tervetulleita kaikki vähintään aloittelijatason vapaasukelluskurssin käyneet harrastajat. Jos vapaasukellus ja seuran toiminta herätti kiinnostuksesi, eikä kokemusta vielä löydy, ei hätää! Laita viestiä, niin saat vinkkejä, miten pääset toimintaan mukaan. Ota rohkeasti yhteyttä abborrefreediving@ gmail.com

TARU HYYTINEN, CASIMIR BERNER ja JOHANNA NORDBLAD

www.instagram.com/abborrefreediving/

– pyydykset pois luonnosta!

PYYDYKSIÄ katoaa kalastettaessa, ja kadonneet pyydykset ovat luonnolle ongelma. Verkko voi kadonneenakin pyytää kalaa, lintuja ja nisäkkäitä. Kalastuksessa käytettävät materiaalit pilkkoutuvat pikkuhiljaa muoviroskaksi, ja joistakin pyydysten osista liukenee veteen haitallisia aineita. Kadonneet pyydykset ja niiden osat haittaavat kalastajia sekä vesistöjen äärellä virkistäytyviä. Takertuessaan pyydyksiin ja potkureihin ne aiheuttavat vaaratilanteita ja kustannuksia.

Re:Fish-hankkeessa kerätään kadonneita verkkoja ja muita kalanpyy-

dyksiä haraamalla ja sukeltamalla. Lisäksi kerätään käytöstä poistettuja pyydyksiä erikseen kampanjoimalla muun muassa kalastuksen lopettaneilta vapaa-ajan kalastajilta ja mökkiläisten varastoista. Hankkeessa selvitetään myös, minkälaisin toimenpitein kalanpyydysten häviämistä voitaisiin vähentää ja välttää.

Re:Fish kannustaa kansalaisia ilmoittamaan löytämistään tai kadottamistaan pyydyksistä.

Re:Fish on Euroopan unionin rahoittama Interreg Central Baltic -hanke, joka käynnistyi maaliskuussa 2023. Suomesta projektissa ovat mukana Suomen ympäristökeskus ja Pidä Saaristo Siistinä ry.

Ilmoita SYKE:n Kansalaishavainnot-palvelussa wwwi.ymparisto.fi/citobs/havaitsemaan_ hylattyja_kalanpyydyksia.html

Taru

Hyytinen

Kuuttiohjaajat kurssilla

KUUTTIOHJAAJAKURSSI

pidettiin pitkän tauon jälkeen huhtikuussa Helsingissä. Kuuttitoiminta on 3–6-vuotiaille suunnattua perhesukellustoimintaa, jossa harjoitellaan vesitaitoja leikin avulla yhdessä aikuisen kanssa. Kuuttiohjaajaksi voi kouluttautua jo ohjaamiskokemusta omaava ohjaaja.

Kurssille osallistui viisi oppilasta kolmesta eri seurasta. Myös kurssin kouluttajat edustivat eri seuroja, joten saimme näkemyksiä ja kokemuksia erityyppisistä toimintaympäristöistä ja toimintatavoista.

Toisen kerran kurssihistoriassa kurssipaikkana toimi hotelli ja sen uima-allastilat. Viileähkössä altaassa käytännön osuudet pidettiin vauhdikkaasti, kuten yleensäkin kuuttitreeneissä, ettei tule vilu.

Sunnuntai-iltapäivällä odotti

kurssin jännittävin osuus, kun oppilaat pääsivät ohjaamaan treenit Urheilusukeltajat ry:n kuuteille ja heidän aikuisilleen. Teemana oli pelastus ja pelastautuminen. Pelastusalus Eliaksen (lasten animaatiosarja) johdolla oli tarjolla muun muassa vaatteet päällä uintia ja saatiin kokeilla myös pelastusliivin pilliin puhaltamista ihan luvan kanssa.

Oppilaat ohjasivat hienosti oman osuutensa ja tukivat mahtavasti kurssikavereita. Mieleen jäi varmasti lapsen iloinen ja kovaääninen palaute treenien jälkeen uimahallin aulassa: Parhaat treenit ikinä!

Kiitos kaikille kurssin oppilaille, kouluttajille ja Urheilusukeltajien kuuttiperheille!

Kiinnostaako kuuttitoiminta?

Kysy lisää nuorisopäälliköltä heli.halava@sukeltaja.fi

HELI HALAVA

- Majoitus: neljä makuuhuonetta

- Keittiö, sauna, pesuhuone

- Varusteiden huoltotila

- Varusteiden kuivaushuone

- Täyttöasema 230 / 300 bar

Kaatialaan 25 min

Sukella virtuaalimaailmassa

NETTIVINKKI Sukeltamisen tunnelmaan pääsee nykyään useiden hienosti toteutettujen tietokone- ja konsolipelien avulla. Vedenalaisen luonnon kauneuteen voi tutustua esimerkiksi peleissä World of Diving, Subnautica ja Beyond Blue. Kerron tässä lyhyesti omia kokemuksiani näistä.

Kaksi ensin mainittua ovat hyvinkin realistisia huomioiden myös sukeltajan ilmankulutuksen. Tämä rajoittaa yksittäisen tehtävän suoritusaikaa, etäisyyttä ja syvyyttä. World of Divingissa tehtävänä on kerätä sukelluskeskuksen alueelta pohjasta erilaisia esineitä, joilla aukeaa lisätehtäviä. Subnauticassa tavoitteena on vastaavasti kulkea emoaluksen ympärillä ja kerätä erilaisia mineraaleja ja kasveja, joista yhdistelemällä saa rakenneltua lisävarusteita: suuremmat ilmasäiliöt, tehokkaammat räpylät,

skootterin, vara-akkuja sekä erilaisia

valaisimia ja skannereita. Niitä käyttämällä pääset sukeltamaan entistä pidemmälle ja syvemmälle löytääksesi yhä edistyksellisempiä raaka-aineita aina vain monipuolisempia ja tehokkaampia lisävarusteita varten.

Beyond Blue on kehitetty BBC:n ja Blue Planet -TV-sarjan taustalla toimivien tutkijoiden avustuksella. Pelissä

Beyond Blue -pelin traileri youtu.be/ Ci2s6aXjRyI

Uusia tuttavuuksia uppisleirillä

LAKEUDEN SUKELTAJAT järjesti junioreiden uppopalloleirin Seinäjoen uimahallissa 29.4. Leiri kokosi yhteen nuorimpia harrastajia, jotta he voivat tutustua uppopallonuoriin oman seuran ulkopuolelta. Päivän aikana päästiin kokemaan uusia harjoitteita, joita välttämättä omassa seurassa ei tehdä, ja tietysti pelaamaan uusia vastustajia vastaan.

Osallistujien ikähaarukka oli 10–15 vuotta: neljä tyttöä ja kymmenen poikaa Raumalta, Seinäjoelta, Lapualta, Kokkolasta, Turusta ja Vaasasta. Leiri vedettiin läpi kahdella parin tunnin allasvuorolla ja altaiden välissä levättiin ja syötiin eväitä. Kummallakin altaalla pelattiin ja joukkueita sekoitettiin niin, että saatiin mahdollisimman tasaväkiset puolet. Aikuiset valmentajat Jani Mäkinen ja Roope Pihlajamaa Lakeuden Sukeltajista osallistuivat itse peliin varmistaen, että jokainen pääsi mukaan.

– Tässä ikähaarukassa pelaajien koko- ja taitoerot ovat merkittäviä. Siksi valmennuksessa täytyy olla tarkkana, etteivät pienemmät jää liiaksi syrjään eikä peli mene liian kovaksi, sanoo Jani Mäkinen.

– Tyypillistä nuorten uppopallossa on se, että palloa tuodaan liiaksi pintaan, jossa alkaa "pintapaini". Tällöin kasvaa vaara, että joku saa kipeää kyynärpään tai polven osumasta. Jälkim-

olet suurten valtamerten tutkija, Mirai, osana juuri perustettua syvänmeren tutkimusryhmää. Ryhmän tehtävänä on kartoittaa merielämää valtamerien syvyyksissä ja hakea tietoa kaiken kokoisista meren olioista.

Tässä pelissä sukeltamisen tekniikka ei ole pääosassa. Voit rajoituksetta liikkua vedenalaisen tutkan ja kompassin avulla kohteesta toiseen ja kohdata videorealistisia mereneläviä aidoilla äänillä. Klikkaamalla löytämääsi kohdetta näet tietoikkunassa kuvauksen eläimestä, sen elintavoista ja elinympäristöstä. Pelin perusversiossa on kahdeksan erilaista sukellustehtävää, joista aukeaa kaikkiaan 16 erilaista minidokumenttia. Videoilla haastatellaan oikeita tutkijoita, jotka kertovat pelin sisällöntuottamisesta ja yhteydestä vedenalaiseen todellisuuteen.

MATTI KAJALA

mäisellä altaalla otettiinkin käyttöön "pohjapallosääntö". Palloa ei saa tuoda pintaan, vaan se on joko syötettävä veden alla tai jos syöttöpaikkaa ei ole, pallo on pudotettava pohjaan ennen pintaan tuloa. Sukelluspituus tällä säännöllä kasvoi selvästi, ja nuorten on enemmän mietittävä sijoitusta veden alla ilman palloa, hän kertoo. Lakeuden Sukeltajat on pyörittänyt nuorten ja lasten uppopalloa noin kymmenen vuoden ajan. – Alun perin tarkoitus oli täyttää seurassa tyhjiö norppatoiminnan ja aikuistoiminnan välissä ja tietysti tuottaa aikuisuppopalloon uutta harrastajakuntaa. Vuosien varrella on ollut joitakin vastaavia nuorten kansallisia leirejä. Juniorivalmentajana sekä nuorten maajoukkuevalmentajana olen päässyt näkemään, kuinka lapsiuppopalloilijasta kasvaa aikuisten maajoukkuepelaaja. Oli ilo nähdä innostuneita, taitavia nuoria altaassa. Näistä nuorista tullaan vielä useampi näkemään muutaman vuoden kuluttua U21 maajoukkueissa, ennustaa Jani Mäkinen.

Jaakko

Ala-Hiiro

OSVIITTA

Hätätilanne!

− Mutta missä?

Sukeltajat liikkuvat välillä vieraillakin vesillä ja rannoilla. Jos jotain sattuu ja paikalle tarvitaan apua, on kaikkein tärkein tieto sijainti. Miten pelastushenkilöstö löytää paikalle, jos kohteella ei ole osoitetta? Kysyimme asiaa Hätäkeskukselta ja Meripelastuksesta.

Toimittanut

KRISTIINA KARILA

MERELLÄ tapahtuvissa hätätilanteissa ensisijaisesti tulee ottaa yhteys Meripelastukseen, kun taas sisävesialueilla otetaan yhteyttä hätäkeskukseen. Kummatkin yhteystiedot löytyvät esimerkiksi 112 Suomi -sovelluksen Palvelut-valikon takaa.

MERELLÄ TARVITAAN

KOORDINAATTEJA

Merellä katvealueella hätäilmoitus voidaan tehdä VHF-radiolla, jolloin sijainnin koordinaatit löytyvät muun muassa GPS-laitteesta. Tarkista, että navigaattoriin asetettu koordinaattijärjestelmä on WGS84 (jota käytetään suomalaisissa merikartoissa), jotta vastaanottaja pystyy paikantamaan kohteen oikein.

KÄYTÄ SISÄVESILLÄ SOVELLUSTA

Käytä ensisijaisesti 112 Suomi -sovellusta hätäpuhelun soittamiseen, sillä se ilmoittaa sijaintisi automaattisesti. Lataa sovellus puhelimeen jo kotona, ja anna sille kaikki tarvittavat oikeudet, jotta sijaintitiedon lähetys onnistuu. Sijaintitiedon välitys vaatii datayhteyden. Parhaimmillaan päästään jopa alle kymmenen metrin paikannustarkkuuteen. Ensisijaisesti pyritään löytämään ilmoittajan sijainnille osoitetieto. Mikäli ilmoittaja ei tiedä tarkkaa osoitetta tai

Meripelastuksen hälytysnumero on 0294 1000 tai VHF-kanava 16 / VHF-DSC 70

Sisävesillä yleinen hätänumero 112

sijaintiaan, niin hätäkeskuspäivystäjä pyrkii kyselemään ilmoittajalta, mistä hän on tullut ja minne hän menossa, sekä onko lähellä jotain muuta kiintokohdetta esimerkiksi järveä, saarta, sunttia, kapeikkoa tai muuta maamerkkiä.

TEKNISIÄ APUKEINOJA

Hätäkeskuspäivystäjällä on myös käytettävissään teknisiä apukeinoja, joista hätäkeskustietojärjestelmä hakee tarkimman paikannustiedon.

• AML-tekniikka (Advanced Mobile Location). Siinä puhelin kytkee automaattisesti hätäpuhelun soittamisen yhteydessä taustalla päälle puhelimen sijaintipalvelut sekä wifin ja lähettää ilmoittajan sijainnin hätäpuhelun taustalla ilman käyttäjän eri toimia hätäkeskukseen. Käyttäjä ei näe eikä voi estää sijaintitiedon lähetystä.

• Matkapuhelinten tukiasemiin perustuva hätäpaikannus. Matkapuhelinten tukiasemista haetaan arvioitu soittajan sijainti, jonka tarkkuus vaihtelee sadoista metreistä kilometreihin riippuen siitä, ollaanko taajamassa vai haja-asutusalueella.

• Numerohakupalvelut. Niistä saadaan lähinnä puhelimen liittymän haltijan osoitetietoja.

GPS-laite voi näyttää saman paikan koordinaatit yleisimmin seuraavissa muodoissa:

1 N60° 16’ 7,02” E025° 32’ 40,08” asteet, minuutit ja sekunnit

2 N60° 16,1170’ E025° 32,6681’ asteet, minuutit ja minuutin desimaalit

3 N60,2686° E025,5444° asteet ja asteen desimaalit

JOS EI OLE VERKKOA

Hätäpuhelun voi soittaa, vaikka omaa puhelinverkkoa ei olisikaan saatavilla. 112 Suomi -sovellus saa sijaintitiedot GPS:n kautta, eikä siihen tarvita puhelinverkkoa. Sovellus tarvitsee sijaintitiedon välitykseen kuitenkin aina dataverkkoa. Jos dataverkko ei ole saatavilla, on kuitenkin mahdollista lukea hätäkeskuspäivystäjälle ääneen sovelluksen etusivulta löytyvät sijaintipaikan koordinaatit.

SIJAINTI MYÖS MÖKILLE

Mökeille kannattaa tulostaa 112. fi-verkkosivuilta löytyvä sijaintitietolomake, johon voi laittaa mökkinsä sijainnin koordinaatteina, mikäli mökillä ei ole vielä virallista osoitetta. Koordinaatit saa esimerkiksi paikan päällä ollessaan 112 Suomi -sovelluksesta tai hätäkeskuksen käyttämässä muodossa esimerkiksi Maanmittauslaitoksen Karttapaikka-palvelusta.

Artikkelissaasiantuntijoinatoimivat SuomenMeripelastusseurary:n turvallisuus-javalmiuspäällikköMarko StenbergsekäHätäkeskuslaitoksen sovellusasiantuntijaSamiSuomalainen jahätäliikenneasiantuntijaDanBerlin

Tärkeää on lukea koordinaatit oikein radioon:

(Latitudi) 60 astetta, 16 minuuttia, 7 pilkku 02 sekuntia pohjoista, (longitudi) 025 astetta, 32 minuuttia, 40 pilkku 08 sekuntia itäistä.

(Latitudi) 60 astetta 16 pilkku 1170 minuuttia pohjoista, (longitudi) 025 astetta, 32 pilkku 6681 minuuttia itäistä.

(Latitudi) 60 pilkku 2686 astetta pohjoista, (longitudi) 025 pilkku 5444 astetta itäistä.

112 Suomi -sovellus käyttää näyttötapaa 2, mutta käytännön merenkulussa kätevintä on käyttää näyttötapaa 1.

Heikki Salonen

Marko Niinistö, Salo

Elämäntapana sukellus

Marko Niinistö on harrastanut sukellusta 26 vuotta. Sukelluksia on kertynyt noin 1000. Seura- ja liittoaktiivina sekä kouluttajana toimivalle miehelle itse laitesukellus ei ole tärkeintä, vaan rakkain asia harrastustoiminnassa ovat sen mukanaan tuomat ihmiset ja yhteisö.

SUSANNA KORKIATUPA Kuva Tony Vahtera

MITEN ALOITIT

SUKELLUSHARRASTUKSEN?

Osallistuin vuonna 1997

Sukellusseura Simppu ry:n laitesukelluksen peruskurssille oikeastaan aika sattumalta. Kaverini oli menossa kurssille ja pyysi minua mukaan. Kurssin jälkeen jäin mukaan seuran toimintaan. En juurikaan laitesukeltanut ensimmäisinä vuosina, vaan kävin hallivuoroilla pelaamassa höntsä-uppopalloa.

MITEN ERI TAVOIN

HARRASTAT SUKELLUSTA?

En tiedä, voiko puhua vain omasta harrastamisesta – se on enemmänkin elämäntapa. Seuratoiminta kokonaisuudessaan on se juttu minulle. Olen omassa seurassa puheenjohtajana ja nuorisovastaavana. Omat 9- ja 12-vuotiaat lapset ovat mukana norppatoiminnassa. Seurassamme lapset ja nuoret saavat olla mukana kaikessa toiminnassa, mikä on tärkeä juttu. Toimin kouluttajana, joten kurssien myötä tulee niin perus- kuin tekniikkasukelluksiakin. Veneily kuuluu erottamattomasti harrastamiseen. Avovesiaikaan toiminta rakentuu Simppujen tukialuksen, Agonuksen, ympärille. Reissuja tehdään pitkin Saaristomerta ja Suomenlahtea.

MITEN INNOSTUIT

SEURAN LUOTTAMUSHENKILÖTOIMINNASTA?

Mitä enemmän harrastukseen käyttää aikaa, sitä syvemmälle siihen pääsee. Minulla mielenkiinto kasvoi vähän kerrallaan, ja oikeastaan tämä kehitys

jatkuu edelleen, koska nykyään olen mukana myös liiton vapaaehtoistoiminnassa. Aluksi menin seuran hallitukseen rivijäseneksi, sitten tuli joku ensimmäinen vastuualue. Samoihin aikoihin ryhdyin myös kouluttajaksi. Puheenjohtajana olen ollut kahteen otteeseen, ehkä yhteensä noin kymmenen vuoden ajan.

MIKÄ ROOLI LIITON VAPAAEHTOISTOIMINNALLA SINULLE ON?

Sukeltajaliiton vapaaehtoistyö on ollut luontevaa jatkumoa, kun harrastustoimintaa on jo kertynyt pari vuosikymmentä. Toki toiminta oli tuttua jo koulutusjärjestelmän ja liiton vuosikokousten kautta. Aluksi olin mukana materiaalityöryhmässä, joka rakensi Dyykkiä. Olin myös laitesukellusvaliokunnassa, ja tällä hetkellä olen liiton hallituksessa ja varapuheenjohtajana. Jostain asioista toki välillä pitää luopuakin, ja eri vastuualueilla vaikuttaminen muuttuu elämäntilanteen mukaan.

MILLAISIA OVAT PARHAAT

SUKELLUSMUISTOSI?

Seuran reissut. Reissussa on aina enemmän aikaa, ja kiireetön oleskelu seuran kanssa on miellyttävää. Yksittäinen sukellushan on aika lyhyt, mutta jos ollaan vaikkapa viikko yhdessä Norjassa tai sukellusleirillä, niin näistä on jäänyt parhaat muistot.

MISSÄ MIELUITEN SUKELLAT?

Merellä. Merellä olemiseen liittyy niin paljon muutakin kuin sukeltamista, mikä on minulle todella tärkeää. Sukeltaminen on oikeastaan aika pieni osa sitä kokonaisuutta. Jos pinnan alta pitää jotain mainita, niin erinäköiset hylyt kiinnostavat.

Olen kiinnostunut sotahistoriasta, joten yksi suosikkikohteeni on Örön lounaispuolella sijaitseva Ladoga.

MITEN SEURATOIMINNASSA

VOIDAAN VARMISTAA JATKUVUUS?

Aika paljon on vaihtoehtoja, mutta yksi on kuitenkin aika selkeä. Mitä laaja-alaisempaa toimintaa seura pystyy tarjoamaan, sitä elinvoimaisempana se pysyy. Pitää myös seurata, muuttuuko toimintaympäristö omalla alueella ja vastata tarvittaessa muutokseen. Yhteistoiminta muiden seurojen kanssa on tärkeää. Yksin ei pysty kaikkea tekemään. Yhteiset hallivuorot jonkun toisen seuran kanssa ovat hyvä säästökeino, eikä yhteistyökumppaniseuran tarvitse olla välttämättä sukelluslajien parista.

MITEN NÄET LIITON

ROOLIN TÄSSÄ TYÖSSÄ?

Edellytykset ja puitteet eri lajien jatkuvuudelle luodaan osin jo liitossa. Kun pohja on kunnossa, on seurojen helpompi toteuttaa omaa toimintaa. Laaja-alainen vaikuttaminen ja edunvalvonta on tärkeää, ja se hyödyttää myös seuroja. Pitää olla kartalla, mitä kentällä tapahtuu ja tarvittaessa muuttaa painopisteitä sen mukaan.

TERVEISIÄSI SUKELLUSYHTEISÖLLE?

Sukelluksen ympärillä on todella hieno ja monipuolinen harrastus Suomessa. Mitä enemmän lähtee kokeilemaan uusia asioita, joita siihen kuuluu, sitä enemmän harrastus antaa mielenkiintoisia juttuja ja kokemuksia. Lajimme rikkaus on siinä, että pääsee tekemään samanhenkisten ihmisten kanssa asioita, joista tykkää.

– Narvik –

Sotahylkyjen

leposija

Violetin, vihreän ja oranssin sävyjen väriloisto on vertaansa vailla, kun kookkaat hylyt toimivat kasvualustana erilaisille koralleille ja eliöille sekä suojana kaloille.

Uteliaat puna-ahvenet, kirjavaselkäiset kampelat, partasuinen turska ja Norjalle tunnusomainen kissakala ovat kaikki tavallisia näkyjä sukelluksilla.

Narvik on tunnettu toisen maailmansodan jälkeensä jättämistä lukuisista hylyistä. Vaativuustasoltaan hylkykohteet ovat varsin helppoja ja soveltuvat suurelta osin kuivapuvulla sukeltavalle vastaalkajallekin. Vesi on kylmää, mutta muuten olosuhteet ovat mainiot, sillä näkyvyys vaihtelee viidestä metristä kymmeniin metreihin. Lisäksi hylyt ovat suuria ja muodoiltaan varsin selkeitä, joten sukellus on helppo toteuttaa seuraamalla aluksen yhtä laitaa ja palaamalla takaisin toista. Kokeneempi sukeltaja voi sujahtaa

rahtialusten ruumanluukuista sisään ja kierrellä niiden eri osastoissa. Pelkästään Narvikin satama-alueella on useita erityyppisten alusten hylkyjä, joten kohteita ei tarvitse kaukaa etsiä. Tarkista kuitenkin satamakonttorista suurien rahtialusten aikataulut, jotta voit sukeltaa satama-alueella. Kevät ja syksy ovat Narvikissa parasta sukellusaikaa: silloin vedet ovat kirkkaimmillaan. Norjalaiset itse sukeltavat vain tammi-maaliskuussa, koska sen jälkeen heidän mielestään ei näe enää mitään.

Korallit ja merenelävät viihtyvät sataman matalien hylkyjen päällä. Kuvassa Neuenfels-hylyn keulaa.

ITSENÄISTÄ MATKAILUA VAI TÄYDEN PALVELUN PAKETTI? Narvikissa voi sukeltaa itsenäisesti tai hyödyntää kaupallisen liveaboard-operaattorin palveluja. Mikäli ei pelkää yllätyksiä ja on valmis näkemään hieman vaivaa, on omatoimimatkalaisen mahdollista säästää noin 20–40 % kustannuksista verrattuna kaupalliseen toimijaan. Säästön määrä riippuu siitä, saako majoituksen petikapasiteetin täytettyä ja tekeekö ruoat itse vai syökö ravintoloissa.

Narvikissa ei ole erikseen palveluja

Emma Barrow

Maisema Foldvikin majoituksen ikkunasta oli itsessään elämys.

sukeltajille, joten kaikki tarvittava on syytä tuoda itse. Oma vene kulkee trailerilla ja kompressori peräkärryllä, kuten myös tarvittavat sukelluskaasut sekä niiden käyttöön tarvittavat laitteet ja varusteet. Yön yli kulkevat autojunat ovat kätevä ja aikaa säästävä ratkaisu pitkän ajomatkan välttämiseksi.

SEUROJEN YHTEISREISSU

Toukokuinen, 10-päiväinen matkamme Narvikiin toteutettiin usean sukellusseuran yhteisvoimin. Espoolaisen Nousu ry:n Matti Hämäläi-

nen ja Porin Urheilusukeltajat ry:n Riku Ihalainen vastasivat matkan järjestelyistä. Sukellusseura Ahti ry:n kokenut Narvikin kävijä Jukka Haapala toi paikallistuntemuksensa matkanjärjestäjien avuksi.

Ryhmän majoitus oli kauniiden vuorten ympäröimässä vuonossa, Foldvikin kalastajakylässä. Idylliset majoitusrakennukset olivat tilavat ja siistit sekä varustettu isolla yhtenäisellä terassilla ja parkkipaikalla, joten varusteiden kuivattelu ja huoltaminen oli helppoa. Samasta paikasta voi vuokrata kalastuskäyttöön tarkoitettuja avoveneitä ja sukeltajantikkaatkin löytyivät. Näiden avulla paikallinen helmi eli Dronning Maud -hylky tai vastarannan pystysuora seinämä olivat saavutettavissa. Ajomatkaa Narvikin satamaan oli 45 minuuttia per suunta. Voimavirtalähdettä ei ole, joten kompressoriin tarvittiin polttomoottori.

SAMAN TASOISILLA

HELPOMPAA

Teimme kuutena päivänä yhdestä kahteen sukellusta. Ison sukellusjoukon päivittäinen organisoiminen on

Narvikin historiaa

NARVIKIN SATAMASSA käytiin toisen maailmasodan alussa kaksi meritaistelua. Narvik oli strategisesti tärkeä, sillä sen kautta kulki Saksan sotateollisuuden tarvitsema rautamalmi Ruotsin Kiirunasta edelleen laivoilla Saksaan. Muiden satamien jäätyessä talvella pysyy Narvik jäättömänä, ja kuljetuksia voitiin jatkaa vuoden ympäri. Siksi sekä Saksa että liittoutuneet pyrkivät saamaan sataman hallinnan itselleen. Taistelujen päätyttyä suurin osa sataman aluksista ajettiin rannalle, tyhjennettiin ammuksista ja räjäytettiin. Hylyt tukkivat satama-altaan; joka puolella vedestä törrötti mastoja ja hylyn osia. Narvik oli muuttunut valtavaksi laivojen hautausmaaksi.

Narvikin historiaa www.divenarvik.se/en/ the-battles-of-narvik/

haastavaa. Haasteet vielä lisääntyvät, mikäli ryhmässä on hyvin eri tasoisia sukeltajia. Matti Hämäläinen suositteleekin, että jo matkaa järjestettäessä mukaan lähtevän ryhmän sukellustoiveet vastaisivat mahdollisimman samaa tasoa, jotta kaikille järjestyisi haluttu määrä sopivan tasoisia sukelluksia. Vuorovesivaihtelut nimittäin aiheuttavat suunnitteluun vielä lisää mutkia.

PAIKALLISESTA

SEURASTA APUA

Hämäläinen joutui järjestäjän roolissa tulikasteeseen, kun selvisi, että toista mukaan suunnitelluista veneistä ei voitukaan ottaa. Loistavana ideana Hämäläinen keksi liittyä narvikilaisen sukellusseuran jäseneksi, jolloin paikallisten vene oli vuokrattavissa. Muutenkin Narvik Sportdykkereklubb sai erityiskiitosta matkalaisilta, sillä saimme käyttää heidän aivan satamassa olevia tilojaan matkan aikana. »

Majoitus www.foldvik-bryggeferie.com

Emma Barrow

Narvikin hylkyjä

Z12 Erich Giese

Tyyppi: hävittäjä

Rakennettu: 1937

Upposi: huhtikuussa 1940

Syvyys: 55-70 m

Pituus: 119 m

Leveys: 11 m

SUKELLUSSEURA AHDIN Jukka

Haapala kuvailee Erich Giesen hylkyä Narvikin yhdeksi ykköskohteeksi.

Se on hieno trimix-kohde, erityisesti skootterin kanssa sukeltavalle. Haapala kertoo, ettei ole missään sukeltaessaan nähnyt niin vaikuttavaa näkyä, kuin Erich Giesen massiiviset kolme potkuria aluksen perässä.

− Koska alus makaa pohjassa kyljellään ja siinä on valtavasti erilaisia yksityiskohtia, sillä pitää sukeltaa useampi kerta, jotta pieniäkin yksityiskohtia alkaa hahmottaa tarkemmin, Haapala sanoo.

Erich Giesellä on näkyvissä paljon aseistusta, kuten tykkejä, torpedoputket ja miinoja. Toisinaan hylky on näkynyt pohjalla jo 30 metrin syvyydestä, ja sukeltaa näkee ilman valaisintakin. Tällä kertaa oli kuitenkin tavallista pimeämpää.

Narvikin sataman syvillä hylyillä, eli Erich Giesellä ja D/S Odinilla, pörrää valtavat määrät kaloja. Haapala epäilee kalojen saapuvan merivirtojen mukanaan tuoman ravinnon perässä. Tärkeänä vinkkinä hän muistuttaakin, että haastavan voimakas pintavirta saattaa joskus haitata sukelluksen aloittamista, mutta tämä on taklattavissa hyvän venetiimin avulla, joka tietää mitä tekee.

Komea tuplaruori D/S Odinin perässä 57 metrissä. Tämä 98-metrinen hävittäjä tarjoaa nähtävää usealle sukellukselle. Skootterilla se on mahdollista tutkia kerralla koko pituudeltaan.

Sukeltaja tarkkailee merivuokkoa Georg Thielen hylyllä.

Dronning Maud

Tyyppi: matkustaja- ja rahtialus

Rakennettu: 1925

Upposi: toukokuussa 1940

Syvyys: 30−39 metriä

Pituus: 72 m

Leveys: 4 m

DRONNING MAUD rakennettiin kuljettamaan matkustajia ja lastia Norjan rannikkoa kulkevalle Hurtigrutenreitille. Huhtikuussa 1940 saksalaisten invaasion jälkeen Dronning Maudista tehtiin miehistönkuljetusalus. Viimeisellä matkallaan 1.5.1940 Dronning Maud kuljetti lääkintäjoukkoja ja alus oli merkitty valtavin Punaisen Ristin tunnuksin. Alus syttyi tuleen ja upposi Foldvikin sataman edustalle saksalaisten lentokonehyökkäyksen seurauksena. Tunnuksettoman sairaalalaivan upottaminen aiheutti valtavaa suuttumusta ja kalabaliikkia norjalaisten ja saksalaisten välille.

Dronning Maud on sukellettavissa myös ilman venettä. Alus on kuitenkin sen verran kaukana rannalta, että pintauinti on järkevää ainoastaan skootterin vetämänä. Tämä hylky oli kaikkein merkittävin sukelluskokemus,

sillä siellä vallitsee täysin poikkeuksellinen tunnelma ja erittäin kirkas vesi. Tunnelma syntyy melko ehjistä rakenteista, useista esineistä, suurista kalaparvista ja kannella makaavista useiden kuljetusautojen jäänteistä.

Sukelsimme tämän hylyn useamman kerran, sillä majoituksemme oli aivan hylyn lepopaikan vieressä.

M/S Stråssa

(ja Martha Heinrich Fisser)

Tyyppi: dieselmoottorialus

Rakennettu: 1921

Upposi: toukokuussa 1940

Syvyys: 14−26 m

Pituus: 120 m

Leveys: 16 m

STRÅSSALLA RIITTI yksityiskohtia katsottavaksi useamman sukelluksen verran, ja se oli siksi yksi matkan mieleenpainuvimmista hylyistä. Suuren aluksen rakenteista löytyy kapteeni Åhgrenin kylpyamme, paja ruuvipenkkeineen ja konehuone dieselmoottoreineen ja kaasupulloineen. Keulan paapuurin puolella on valtava ankkuri, jonka köysi lepää keulapiikissä. Aluksen kantta koristavat lukuisat värikkäät

korallit ja niiden suojissa asuvat eliöt. Yhden sukelluksen aikana on mahdollista nähdä myös toinen samankokoinen hylky, Martha Heinrich Fisser. Köysi yhdistää nämä vierekkäin makaavat alukset toisiinsa sekä keulasta että perästä.

M/S Neuenfels

Tyyppi: malmilaiva

Rakennettu: 1925

Upposi: huhtikuussa 1940

Syvyys: 14−28 m

Pituus: 143 m

Leveys: 18 m

Rahtilaiva Neuenfels on sataman suurin hylky. Siten pelkästään aluksen kansitasolla 14 metrissä oli riittävästi nähtävää tunnin mittaiselle sukellukselle. Tuskaisesti repeytynyt ja vääntynyt paksu metallirakenne kasvaa tänä päivänä korallia. Hylyn konehuone on lähes avoin ja helppo kurkistaa. Sen valtavat, mutta tyhjät ruuman lastausaukot ja kokonainen runko tekevät tästä hylystä helpon, kaikille sopivan kohteen.

Dronning Maud -hylyn dramaattinen historia avautuu sukeltajalle, kun lampun valokiila osuu kannella makaaviin ambulanssiautoihin.

Viisi vinkkiä

Huomioi vuorovesien aikataulut. Tämä ei ole sukeltamisen kannalta niin olennaista, mutta veneen laskeminen ja nostaminen vedestä vaikeutuu veden tason vaihtelujen vuoksi.

Atlantin merivesi on hyvin suolaista, joten varaa painoja riittävästi ja tee painotustesti ennen ensimmäistä sukellusta.

• Ruotsin puolella on vuoristoalue, jossa autotiet kulkevat 550 metrin korkeudessa. Huomioi tämä ja pidä riittävästi taukoa sukelluksista ennen kotimatkaa.

Norjassa sää on epävakaista: sateista ja tuulista, joten huomioi pintatoiminnassa sen mukaiset varusteet.

Jos kaipaa välillä muutakin kuin sukellusta, on Narvikin sataman vieressä pienehkö mutta kattava sotamuseo, joka on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Kalastaminen sekä vaellukset ja retkeily ovat vuoristoisia maisemia rakastavalle elämys.

Mattias Roslund

Mattias Roslund

Hengenpelastuksen SM-kisat katsomosta käsin

Gummiwihdan nuoret kävivät maaliskuussa katsomassa hengenpelastuksen

SM-kilpailuja Jyväskylässä. Valpuri ja Valtteri Kallio kertovat, miltä kisoissa näytti.

YKSILÖLAJEISSA kiinnostavinta oli seurata eri tekniikoita uhrin kuljettamiseen, muun muassa vapaauinnin vedon käyttö ja uhrin kuljetus kylkiuinnilla. Huomasimme myös, että kisoissa käytettiin toisenlaisia räpylöitä kuin sukeltamisessa.

Joukkuelajien kiinnostavin laji oli Line throw. Narua heitettiin altaaseen noin 12 metrin päässä olevalle henkilölle. Kun naru heitettiin altaassa olevan kosketusetäisyydelle, hän sai ottaa siitä kiinni, minkä jälkeen reunalla oleva sai vetää altaassa olevan henkilön reunalle. Suoritukseen oli aikaa 45 sekuntia. Näimme monta hyvää heittoa ja vetoa. Joukkuekisassa näimme myös eri taktiikoita kuljettamisessa: osa kisaajista kuljetti nukkea kylkiuinnilla ja osa vapaauinnin käsivedoilla.

Kisoja oli kiva seurata ja näimme muutaman Suomen ennätyksen syntyvän. Reissu oli mukava, ja lähdemme toistenkin katsomaan kisoja.

VALPURI JA VALTTERI KALLIO

Katso kisafiilikset www.youtube.com/ watch?v=9_ABZhcjGdQ

Tule mukaan Ideawebinaareihin!

OHJAAJIEN IDEAWEBINAARIT on tarkoitettu kaikille lasten ja nuorten sukellustoimintaa ohjaaville, olitpa sitten ihan tuore ohjaaja tai kokenut konkari. Ideawebinaarissa saat ideoita treeneihin ja esitellään eri lajeja ja niihin liittyviä harjoituksia. Myös osallistujat ovat aktiivisesti tuoneet esille omia ideoita ja pyytäneet sparrausapua.

Toukokuun webinaarissa meribiologi Essi Keskinen esitteli monta

ideaa, mitä vesiluonnossa voi tehdä: esimerkiksi näkösyvyyden voi selvittää tai tutkia rakkohaurua. Vieraslajeja voi tunnistaa ja tehdä niistä ilmoituksen. Vedenalaiselle luontopolulle voi tehdä kesäretken.

Seuraavat ideawebinaarit pidetään keskiviikkona 11.9. ja keskiviikkona 22.11. Löydät maksuttomat webinaarit Sukeltajaliiton kalenterista. Tulkaa kaikki joukolla mukaan!

Ehkä kisoihin mukaan?

SEURAN NUORISOVASTAAVA Heli Kylen kertoo, että aihe kiinnostaa seuran junnuja, ja pohdinnassa on, voisiko kisaan mahdollisesti osallistua seuran porukalla.

− Ajatuksena on, että alamme jossain välissä harjoittelemaan lajeja. Innostusta on sekä lapsissa että ohjaajissa, mutta aikataulu on avoinna. Tarkoituksena olisi kysellä SUHilta tähän ohjeistusta ja mahdollisesti jotain kouluttajaa alkuun auttamaan, ja sitten saatamme osallistua kisoihin, hän sanoo.

Medley relay -lajissa nelihenkinen joukkue ui ja pelastaa toisiaan viestinä 50 metrin matkalla.

Hengenpelastuksen SM-kisat järjestää Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto ry www.suh.fi/toiminta/hengenpelastus/kilpailutoiminta

Suomen Uimaopetusja Hengenpelastusliitto

Hyvä homma!

Hieno kokemus Vapepa-kurssilta

Vuotuinen Vapepa-sukeltajakurssi pidettiin toukokuussa Kuopiossa. Kurssilta valmistui vedenalaisiin etsintätehtäviin yhdeksän uutta Vapepa-sukeltajaa ja yksi Vapepa-sukelluskouluttaja. Elena Gushchina kertoo, millainen kokemus kurssi oli hänelle.

ELENA GUSHCHINA, CMAS M1-kouluttaja, PADI Instructor, Arctic Diver's

Club Helsinki ry

Kurssille osallistuminen oli pitkän harkinnan tulos. Pohdin, voinko minä naisena suorittaa kurssin, joka liittyy kadonneiden etsimiseen veden alla? Sameassa vedessä, missä tahansa säässä? Omien pelkojeni vuoksi epäröin, mutta tuki etenkin Vapepa-sukeltajanaisilta oli valtava. Minua kannusti se, että kaikki toiminnot ja tehtävät ovat täysin vapaaehtoisia, mutta kaikki apu on tarpeellista ja tärkeää sekä vedessä että maalla.

Kurssilla majoituimme kaikki samassa talossa, mikä nopeutti tutustumista, ja oppiminen jatkui iltaisin vapaissa keskusteluissa.

TEORIAA JA KÄYTÄNTÖÄ

Ensimmäinen päivä oli omistettu teoriaopetukselle. Päivän edetessä minulle valkeni täysin "miksi olen täällä".

Seuraavana päivänä teimme käytännön harjoituksia Tahkon Louhosareenalla. Harjoittelimme aluksi maalla ja siirryimme sitten kohteen etsintään, merkitsemiseen ja lopulta nostamiseen vedestä. Jokaisella ryhmällä oli omat johtajansa tukemassa ja ohjaamassa. Oliko se helppoa? Ei tietenkään. Teimme virheitä etsintätehtävissä, mutta samalla opimme ja hankimme arvokasta kokemusta.

KURSSI PÄÄTTYI

YHTEISHARJOITUKSEEN

Kolmantena päivänä meillä oli etsinnän yhteisharjoitus paikallisten järjestöjen ja viranomaisten kanssa.

Päivä oli täynnä toimintaa: yksi ryhmä lähti tehtävään veneellä, kun taas me sukelsimme pitkin rantaa etsien kohteita pienissä ryhmissä välillä vaihtaen naruttajan paikkaa. Nämä harjoitukset tarjosivat meille todelliset kenttäolosuhteet, joissa näkyvyys oli heikko ja pohjan maasto yllättäen häipyi täydelliseen pimeyteen.

ISOT KIITOKSET!

Päivän päätteeksi väsymys oli tuntuvaa, mutta sisälläni oli täydellinen tyytyväisyys. Tunsin saavuttaneeni jotain erittäin arvokasta, uudenlaisen näkökulman sukelluksen turvallisuuteen ja muiden auttamiseen.

Haluan esittää suuren kiitoksen kurssin järjestäjille ja opettajillemme heidän arvokkaasta työstään ja huomaavaisesta suhtautumisestaan jokaiseen meistä. Tämä oli yksi parhaista kursseista, joissa olen koskaan ollut!

Kiinnostuitko Vapepa-sukelluksesta? Ota yhteyttä Vapepa-valiokuntaan.

Rennossa porukassa on mukava treenata. Elena on kuvassa neljäs vasemmalta.

Elena Gushchina

Matti

Kajala

Tuohon suuntaan!

Tuulivoima – Itämeren seuraava haaste?

Tuulivoimaa pukkaa, mutta mitä se maksaa luonnolle?

ESSI KESKINEN, meribiologi, luonnonsuojelun erityisasiantuntija Metsähallituksessa

Tuulivoimaa ollaan lisäämässä fossiilisia polttoaineita korvaamaan, tuulivoima on vihreää, tuulivoimassa on tulevaisuus. Kaikki energiantuotanto kuluttaa kuitenkin suoraan luonnonvaroja ja myös vaikuttaa luontoon. Tällä hetkellä suurin tuulivoimahypetys kohdistuu ulkomerelle, jopa talousvyöhykkeelle asti. Mitä pitää tietää ennen, kuin merituulivoimapuistoa voidaan alkaa rakentaa?

KAUKANA KAIKESTA – SIIS VÄHITEN LUONTOVAIKUTUKSIA?

Tuulivoimaa on rakennettu maalle jo pitkään, mutta maisemavaikutuksista ja petolintujen reviireistä on aina käyty kiistaa. Reilut kymmenen vuotta sitten tuulivoiman suunnittelu siirtyi merelle. Syntyivät Kemin

ja Tornion edustojen keinosaarille pystytetyt tuulivoimapuistot ja Porin Tahkoluotoon suoraan merenpohjalle pystytetyt 11 tuulivoimalaa. Suunnitelmia oli paljon, mutta muut eivät edenneet. Tuohon aikaan merituulivoimapuistoja suunniteltiin melko matalille, 5−15 metrin syvyisille alueille, joilla vedenalainen luonto on rikkaimmillaan, kalat kutevat ja linnut ruokailevat. Olisi pitänyt ruopata ja se olisi käynyt kalliiksi sekä kukkarolle että luonnolle. Nyt tuulivoimaa suunnitellaan 10−50 metrin syvyydelle kauas ulkomerelle. Suomenlahdelle tuulivoima ei sovi puolustuksellisista syistä, mutta Pohjanlahti on täynnään suunnitelmia Ruotsia myöden. Suurin osa lintujen muuttoreiteistä kulkee lähempänä mannerta.

Metsähallituksen meritiimin kumivene lipuu pitkin tyyntä merenpintaa Ajoksen keinosaarille rakennettujen merituulivoimaloiden katveessa.

Lepakot muuttavat ilmeisesti myös rannikkoa pitkin mutta lisäksi ainakin Merenkurkun yli Pohjanlahden kapeimmasta kohdasta. Kalat sen sijaan vaeltavat syönnös- ja kutualueidensa välillä vettä pitkin. Merenpohjaan kaivettavien tai laskettavien sähkökaapeleiden ei pitäisi vaikuttaa kalojen vaellukseen, mutta onko esimerkiksi tuulivoimaloiden runkojen aiheuttamasta värinästä niille haittaa? Entä välkkeestä tai lapojen varjoista, monet kalathan tekevät kutuvaelluksensa pintavedessä?

Monen mielestä maisema pilaantuu, kun tyhjästä horisonttiviivasta kasvaakin äkkiä valkoisia tuulimyllyjä.

MITÄ VEDEN

ALTA PITÄISI TIETÄÄ?

Kun tuulivoimapuistoa aletaan suunnitella, kutsutaan hätiin konsulttitoimisto. Vedenalaisissa kartoituksissa selvitetään alueen topografia (syvyys) ja pohjan sedimentit – ollaanko rakentamassa pehmeälle vai kovalle pohjalle, voidaanko voimaloita juntata pohjaan vai pitääkö räjäyttää ja tasata kasuunille alue sorasta. Vedenalaisesta luonnosta halutaan tietää kaikki mahdollinen: mitä kartoituksia alueella on tehty, mitä lajeja ja luontotyyppejä alueelta löytyy, onko alueella kalastusta tai kalojen kutua, löytyykö hylkeitä. Velmu-kartoituksia (valtakunnallinen vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma) on tehty jo vuodesta 2004 lähtien, ja näytepisteitä löytyy lähes joka puolelta Suomen rannikkoa, mutta talousaluevyöhykkeelle ja syvimmille pohjille asti kartoitukset eivät yllä. Tyhjiä aukkoja aletaan siis täyttää lisätiedolla.

Viistokaikuluotaamalla saadaan tietoa pohjan rakenteesta. Dropvideokameralla saadaan nopeasti karkea kuva pohjasta ja sen luontotyypeistä. Pohjaeläinnäytteenottimilla saadaan tietoa pehmeän pohjan eläimistöstä ja voidaan laskea muun muassa BBI-indeksi (brackish water benthic index), joka kertoo pohjan hyvinvoinnista selkärangattomien kautta. Pehmeillä pohjilla saattaa esiintyä erittäin uhanalaista valkokatka-merivalkokatkapohjaa, joka on vähentynyt voimakkaasti pohjan hapettomuuden ja muiden selkärangattomien kilpailun takia.

Matalammilla alueilla yleensä sukelletaan. Riutoille eli kallio- ja kivikkokohoumille voidaan suunnitella 100 metrin mittaisia, niin sanottuja Valmu-linjoja, joilta pyritään selvittämään koko makrofyyttilajisto (levät, sammalet ja vesikasvit) sekä helpoimmin tunnistettavat ja sessiilit (kiinnittyneet) pohjaeläimet. Syvimmillään leviä kasvaa jopa noin 20 metrin syvyydessä. Uhanalaisena luontotyyppinä saattaa löytyä

Sukeltaja valmistautuu kartoittamaan Tahkoluodon tuulivoimapuiston vedenalaista maailmaa.

punalevävyöhyke, jossa yli puolet makrofyyteistä on punaleviä. Jotkin punalevistä ovat uhanalaisia, ja vain sukeltaja voi selvittää nämä lajit.

SELVITYKSIÄ JA SEURANTAA

Selvitykset pitää tehdä ennen rakennuslupien hakemista, jotta mitään erityisen arvokasta ei tuhota matkan varrella. Taustatietoa tarvitaan myös tuulivoimapuiston vaikutusten seurantaan. Seurantaohjelmassa

Kalastajat ovat keränneet kartalle kaikki merialueidemme tuulivoimalat sekä suunnitteilla olevat alueet. http://umap.openstreetmap.fr/fi/map/merituulivoima_ 801978#6/62.304/25.437

määritellään etukäteen, mitä alueella aiotaan seurata, miten ja kuinka usein. Muutoksiin ei päästä käsiksi, jos perustiedoissa on pahoja aukkoja. Perustamistavasta riippuen tuulivoimala voi tuhota ja peittää lopullisesti muutamista kymmenistä neliömetreistä muutamiin satoihin neliömetreihin pohjaa jokaista voimalaa kohden. Sähkökaapelit mylläävät pohjan hetkeksi, mutta selkärangattomien odotetaan palaavan ennalleen pohjan asetuttua paikoilleen.

Niin sanotusta riuttaefektistä puhutaan silloin, kun pehmeälle pohjalle tuodaan uusi habitaatti eli kova pohja tuulivoimalan rungon muodossa. Tietyt lajit tarvitsevat kovaa pohjaa kiinnittyäkseen, ja tässä tuulivoimala saattaa paikallisesti lisätä luonnon monimuotoisuutta. Toinen kysymys on sitten se, halutaanko pehmeälle pohjalle keinotekoisesti tuoda riuttakasvillisuutta ja -eläimistöä.

Kaikessa on aina puolensa kuten vihreässä tuulivoimaenergiassakin. Tulevaisuus näyttää, kuinka moni suunnitelluista tuulivoimapuistoista todella toteutuu ja mitä se tekee meidän merellemme.

Joidenkin vuosien ikäinen tuulivoimalan runko toimii keinotekoisena riuttana.

Aleksi Leinikki / Metsähallitus

Aleksi Leinikki / Metsähallitus

Meriniittyjen lumoissa

Meriajokkaan ja muiden meriruohojen muodostamat, pinnan alla lainehtivat vehreät niityt kuuluvat merten monimuotoisimpiin elinympäristöihin. Viimeisten 40 vuoden aikana maailman meriruohoniityistä on kuitenkin kadonnut jopa kolmannes.

Niityt hupenevat myös Itämeressä, ja ne tarvitsevat apua säilyäkseen.

Teksti MIINA MÄKI, John Nurmisen Säätiö Kuvat PEKKA TUURI

Meriajokas on avainlaji Itämeressä. Kasvin hiekkapohjille muodostamat laajat ja tiheät merenpohjan niityt kuhisevat elämää, mutta sitä seuratakseen on sukeltajan oltava kärsivällinen. Vähitellen silmä kenties erottaa vihreän kasvuston seasta ruohoa hieman itsekin muistuttavan, pitkulaisen kalan: särmäneulan suojaasu on täydellinen! Läpikuultava hietakatkarapu puolestaan kaivautuu hiekkaan piiloon. Meriruohojen

lomassa viihtyvät myös meren pikkuiset laiduntajat, erilaiset kotilot ja äyriäiset, ja niityt tarjoavat myös ruokaa ja suojaa monille Itämeren kaloille. Tiheät kasvustot parantavat veden laatua sitomalla vedestä ravinteita ja sitovat juurillaan pohjan sedimenttiä, mikä vähentää eroosiota ja veden sameutta.

MERIAJOKAS ON VAARASSA

KADOTA RANNOILTAMME

Meriajokasniityt ovat Itämeressä

Meriajokas kasvaa hiekkapohjilla ja muodostaa suotuisilla paikoilla tiheitä niittyjä. Se myös sitoo hiekkaa tehokkaasti juurillaan.

vähentyneet muun muassa hiekkapohjien ruoppauksen ja rantarakentamisen vuoksi. Eniten niityt ovat kuitenkin kärsineet meren rehevöitymisestä: sameassa vedessä valo ei riitä pohjalla kasvaville kasveille. Lisäksi rehevöitymisen seurauksena runsastuneet rihmalevät ovat vieneet elintilaa meriajokkaalta, sillä nopeakasvuiset levät voivat tukahduttaa monivuotiset niityt alleen. Meriajokaspohjien luontotyyppi onkin rannikoillamme vaarantunut, ja

Mikä meriruoho?

MERIRUOHOT ovat ainoita suolaisessa merivedessä kasvavia kukkakasveja. Ne sopeutuivat mereiseen elämäänsä jo dinosaurusten aikakaudella, jopa 100 miljoonaa vuotta sitten. Maailman merissä meriruohoja kasvaa yli 60 erilaista lajia.

Vähäsuolaisessa Itämeressä meriruohoista menestyy vain yksi laji, meriajokas (Zostera marina). Valtamerten meriruohoniittyjen merkitys myös hiilen sitojina on suuri, sillä vaikka ne peittävät valtamerten pohjista vain 0,1 prosenttia ne pidättävät silti jopa 11 prosenttia meriin sitoutuvasta orgaanisesta hiilestä. Pinta-alaa kohti meriniityt sitovat hiiltä tehokkaammin kuin trooppiset sademetsät!

meriajokasniityt on suojeltu uudella luonnonsuojelulailla.

Myös rannikkoalueiden kasvava virkistyskäyttö rasittaa meriluontoa. Meriniittyyn osuessaan huviveneiden ankkurit riipivät kasvillisuutta irti pohjasta ja jättävät jälkeensä näkyviä arpia. Paljastuneissa kohdissa pohjan hiekka on altis eroosiolle, kun aallot ja virtaukset vievät siitä osan mukanaan. Rannikon lähistölle ankkuroituessa onkin mahdollisuuksien mukaan hyvä tarkistaa, millaista alla oleva pohja-alue on, ja noudattaa ankkuroinnissa varovaisuutta.

ENNALLISTAMINEN AUTTAA MERILUONTOA SÄILYMÄÄN

John Nurmisen Säätiön Meriniittyhankkeessa ennallistamme meriajokasniittyjä yhteistyössä Metsähallituksen Luontopalvelujen kanssa. Meriajokas ei leviä siemenistä pohjoisella Itämerellä, joten istutusta varten kerätään taimia hyvinvoivilta, reheviltä niityiltä. Sen jälkeen taimet istutetaan sopiville hiekkapohjille sellaisille alueille, joilta niityt ovat kadonneet. Tavoitteena on, että taimista lähtee kasvamaan uusia, laajalle levittäytyviä meriniittyjä. Koska meren ravinnekuormaa ja rehevöitymistä on jo paikoin saatu rannikollamme vähennettyä, meriajokasniityillä on mahdollisuus toipua.

Eri niittyjen kasvit eroavat geneettisesti toisistaan, ja siksi ei ole yhden-

Meriajokasniityn suojissa viihtyvät monet meren pienet selkärangattomat, kuten kuvan leväsiira.

tekevää, mistä pistokkaita istutuksiin otetaan. Asiantuntijat suunnittelevatkin ennallistamistoimet tarkasti etukäteen. Pistokkaiden kerääminen on luvanvaraista, ja meriajokkaiden suojelemiseksi onkin tärkeää, ettei istutuksia lähdetä toteuttamaan omatoimisesti ilman asiantuntijoiden apua. Meriniittyhankkeessa uudet istutukset tehdään ensisijaisesti valtion suojelualueiden ulkopuolella. Näin saadaan merenpohjan elinympäristöjen verkostoa laajennettua uusille alueille. Metsähallitus seuraa myös istutettujen niittyjen menestymistä. Metsähallituksen aiempien istutuspilottien tulokset ovat olleet lupaavia, ja osassa kohteista meriajokas on jo muodostanut uutta tiheää niittyä.

KANSALAISTIEDETTÄ

MERIAJOKKAAN AVUKSI

Meriajokkaan taimien menestyminen uudella paikalla vaatii paljon taustatietoa sopivasta kasvupaikasta ja sen

John Nurmisen Säätiö

olosuhteista. Meriniittyhankkeessa istutusalueet valitaan yhteistyössä Metsähallituksen Luontopalveluiden kanssa olemassa olevan tiedon perusteella. Suomen rannikon vedenalaisen luonnon kartoitukset ovat tuottaneet viime vuosina paljon tietoa sekä olemassa olevista niityistä että meriajokkaalle sopivista pohja-alueista, jonne istutuksia voisi mahdollisesti toteuttaa.

Kaikkien lupaavien kohteiden tarkistaminen paikan päällä on kuitenkin työlästä, ja olemmekin käynnistäneet yhteistyön, jossa vapaaehtoiset sukeltajat osallistuvat istutusalueiden kartoitustyöhön. Pilotoimme kartoitusta kesällä 2023 helsinkiläisen sukellusseura H2O:n kanssa. Pilotin yhtenä tavoitteena on myös laajentaa toimintaa ja valmistella ohjeistus, jonka avulla vapaaehtoiset sukeltajat voisivat kerätä tietoa ja auttaa kartoitustyössä myös laajemmin.

JOHN NURMISEN SÄÄTIÖN tavoite on pelastaa Itämeri ja sen perintö tuleville sukupolville. Hankkeissamme parannetaan Itämeren tilaa vähentämällä mereen kohdistuvaa kuormitusta ja ympäristöongelmia, kuten rehevöitymistä ja luontokatoa. Säätiömme tehtävänä on myös vaalia, elävöittää ja välittää mereen liittyviä tarinoita sekä kulttuuriperintöä.

Tutustu säätiöön ja Meriniittyhankkeeseen www.johnnurmisensaatio.fi

Sukellusturvallisuus ja -taidot

Aluspuku on sukeltajan turkki

Sukeltaja-lehdessä 3/2022 kirjoitin sukeltajan lämmitysjärjestelmistä, joiden avulla kuivapukusukeltaja pysyy lämpimänä pitkillä sukelluksilla jäätävissä olosuhteissa. Suurin osa sukelluksista on kuitenkin noin tunnin mittaisia harrastesukelluksia, joten lämmitysjärjestelmään investointi voi olla tarpeetonta – hyvä aluspuku riittää.

Teksti ja kuva MARCIN DOBRUCKI

Lämpö siirtyy neljällä tavalla: säteilemällä, johtumalla, konvektiolla ja haihtumisen kautta tapahtuvalla jäähtymisellä. Tässä jutussa käsittelen lähinnä johtumista, joka on lämpöenergian siirtymistä kiinteästä aineesta tai nesteestä sen viileämpään ympäristöön. Toisin sanoen sukeltaja, jonka normaali kehon lämpötila on noin 37°C, alkaa palella kehon ja ympäröivän kylmän veden välisen lämpötilaeron vuoksi. Mitä suurempi

ero ja mitä pidempi altistuminen, sitä enemmän lämpöä sukeltaja hukkaa. Ilmeinen ratkaisu on laittaa eristysmateriaalia sukeltajan ja veden väliin, mutta millaista materiaalin tulisi olla? Jokaisella materiaalilla on niin kutsuttu lämmönjohtavuuskerroin (k), joka määrittää materiaalin kyvyn johtaa lämpöä. Kerroin ilmoitetaan watteina metriä kohti Kelvin-asteessa (W/mK). Yksinkertaisemmin sanottuna materiaalin läpi siirtyvä energia

on suhteessa materiaalin paksuuteen ja lämpötilaeroon. Yksi parhaista eristeistä, jota on runsaasti saatavilla, on ilma. Ilman ongelma eristeenä on sen suuri liikkuvuus.

Aluspuku muodostaa kehon ympärille suhteellisen tasaisen ilmavälin ja ilman vapaa liikkuminen estyy: syntyy hyvä eristys ja sukeltaja pysyy lämpimänä. Turkki tai untuva pitää samaan tapaan eläimet lämpimänä. Aluspuvun on hoidettava muitakin

Valmistajan suositus puvun käyttölämpötilasta on hyvä lähtökohta. Jos mahdollista, on hyvä kokeilla erilaisia aluspukuja.

ongelmia, kuten kosteus ja veden paine. Puvun pitää kyetä siirtämään kosteutta pois iholta, eikä se saa puristua liian ohueksi.

MONI ASIA VAIKUTTAA

Itselle paras löytyy kokeilemalla.

Aluspukuja on vaikea vertailla objektiivisesti, koska on lähes mahdotonta luoda täysin samanlaiset olosuhteet eri sukelluksille. Vaikka ympäristöolosuhteet olisivat vertailtavissa, vaihtelevat monet muut tekijät, kuten lepo, ravinto ja muut altistumiset päivän aikana. Vaatevalmistajat ovat kehittäneet avuksi Clo­asteikon. Clo on lämmönvastuksen yksikkö, joka liittyy aiemmin mainittuun lämmönjohtavuuskertoimeen k. 1 Clo vastaa vaatetuksen eristysarvoa, joka tarvitaan henkilön mukavuuden ylläpitämiseksi levossa huoneessa, jonka lämpötila on 21°C, ilman liike on 0,1 m/s ja ilmankosteus on alle 50 % − tyypillisesti henkilö, jolla on yllään puku ja joka tekee toimistotöitä. ”Mukavuus” on kuitenkin subjektiivista. Edellä mainitut olosuhteet ovat hyvin

erilaiset kuin mitä sukeltajat kohtaavat keskimääräisellä sukelluksella, joten aluspukuvalmistajat harvoin mainostavat tätä tietoa.

TUTKIMUSTA JA KOKEILUA

Verkosta on suhteellisen helppoa etsiä teknistä tietoa aluspuvuissa käytetyistä materiaaleista ja laskea niiden Clo­arvo. Ennemmin kannattaa kuitenkin tutkia valmistajan suosituksia siitä, mihin lämpötilaan puku on suunniteltu. Suositukset perustuvat yleensä sekä materiaalin laskettuihin ominaisuuksiin että tilastoihin, jotka on saatu sukelluksista tuotteen kehitysprosessin aikana ja palautteesta, jota sukeltajat ovat antaneet aluspuvun testaamisen yhteydessä. Pienellä tuurilla oma mukavuusalue on riittävän lähellä tilastoja, jotta puvun valinta onnistuu. Muita huomioitavia tekijöitä ovat aluspuvun kosteuden siirtymisominaisuudet, materiaalin kestävyys (erityisesti pesun suhteen) ja istuvuus. Parhaan aluspuvun valitseminen omiin tarpeisiisi saattaa vaatia hieman kokeilua.

Yli 20 vuoden aikana Suomessa

Aluspukujen vertailua

Materiaali Softie (valmistajan oma materiaali) 3M Thinsulate™

Koko Peruskoot, mahdollisuus muokata

Mukavuus Erinomainen

Pestävyys Erinomainen

Peruskoot, mittatilaus

Hyvä

Heikko

sukeltaessa olen käyttänyt useita erilaisia aluspukuja, joiden valmistajat ovat yrittäneet ratkaista edellä mainittuja ongelmia. Oheisessa taulukossa on vertailtu käyttämieni eri aluspukujen ominaisuuksia sekä tuotu esiin muutama omia havaintoja.

MITÄ IHOA VASTEN?

Aluspuvun lisäksi sukeltajan tulisi kiinnittää yhtä paljon huomiota siihen, mitä on sen alla. Aluskerrasto on suorassa kosketuksessa ihoon, ja sen tehtävänä on siirtää hikeä pois iholta ja pitää aluspuku puhtaampana. Mahdollinen välikerros antaa lisää eristystä ja sitoo ilmaa. Huomiota tulisi kiinnittää myös muihin lämmönsäätelyyn vaikuttaviin tekijöihin, kuten muun muassa lepoon, kalorien saantiin ja mahdollisiin terveysongelmiin.

Kirjoittaja on Sukeltajaliiton materiaalityöryhmän jäsen ja ollut luomassa muun muassa kuivapukukurssin oppimateriaalia. Hän myös kouluttaa sekä myy ja huoltaa varusteita oman yrityksensä kautta.

Polar (valmistajan oma materiaali) Climashield Apex™

Peruskoot

Peruskoot (joustava)

Hyvä Erinomainen

Hyvä Erinomainen

Kyky siirtää kosteutta Erinomainen Hyvä Erinomainen Erinomainen

Hinta noin 300 €

Kommentti Makuupussimainen. Peruskoot ovat väljiä ja pintamateriaali on melko haurasta.

300−600 €

Erinomainen lämmöneristyskyky, mutta 400 g/m²* paksuinen materiaali on melko jäykkä. Hihojen ja lahkeiden liitoskohdissa on ohuempaa materiaalia liikkuvuuden parantamiseksi.

noin 600 € noin 450 €

Yksikerroksinen materiaali. Taipuisa ja miellyttävä päällä, mutta monikerroksisten materiaalien edut puuttuvat, ei esimerkiksi suojaa tuulelta.

Erinomainen lämmöneristyskyky ja joustava materiaali. Puku istuu hyvin ja sallii vapaan liikkumisen.

*400g/m²onsuositeltumateriaalinpaksuusSuomensukellusolosuhteisiin. Thinsulateontunnettueristemateriaali,jotamonetvalmistajatkäyttävätreferenssinä.

Sukella Suomessa

Vireä seura kirkkaiden vesien äärellä

Pieni mutta aktiivinen Ekenäs Sportdykare Piraya on pystynyt pitämään seuratoiminnan laadukkaana ja sitouttavana. Ihanteellinen sijainti aivan Suomen etelärannikolla, lähellä Hankoniemen ympäristön kirkkaita mutta karikkoisia vesiä, tarjoaa lukemattoman määrän hienoja kohteita koluttavaksi.

SUSANNA KORKIATUPA

Ekenäs Sportdykare Pirayassa (Tammisaaren urheilusukeltajat Piraya) on 60 jäsentä. Junioritoiminta on voimissaan, sillä junnujäseniä on 25, joista puolet on myös vapaasukelluskortitettuja. Aktiivisia laitesukeltajia on tällä hetkellä noin 15. Pientä notkahdusta laitesukellustoimintaan toi muutaman vuoden alukseton ajanjakso ja koronapandemia. Nyt toimintaa ollaan jälleen elvyttämässä myös laitepuolella. Terve junnutoiminta on yksi avain tähän. Norppatoiminnasta ulos kasvaminen on kriittinen vaihe harrastuspolulla. On tärkeää saada junnut jonkin kiinnostuksen kohteen kautta jäämään seuraan.

– Noin 9-vuotiaasta meillä tullaan norppatoimintaan, ja noin 15–16-vuotiaasta ylöspäin on otettu mukaan vapaasukelluksen elementtejä. Viimeiset pari vuotta Hermanni Heimonen on kouluttanut junioreita

vapaasukelluksessa. Toivomme, että tällä tavalla saamme heillä harrastuksen kantamaan aikuisuuteen asti, kertoo junioritoiminnan vastaava

Patrick Lybeck

Myös laitesukelluksen peruskursseja järjestetään koko ajan, ja pari kolme on aina kursseilta jäänyt toimintaan mukaan.

– Yksi viime vuoden oppilaista on myös otettu hallitukseen mukaan. Uusille harrastajille halutaan rakentaa mahdollisuudet käyttää venettä ja ottaa omia kavereita mukaan reissuille, kertoo seuran puheenjohtaja Peter Söderlund

Reissuja tehdään avovesiaikaan aktiivisesti, ja kohteet valitaan tarvittaessa siten, että ne sopivat myös snorklaukseen tai vapaasukellukseen.

Lisäksi seurassa on järjestetty seminaareja, joissa on keskitytty muutamiin hylkykohteisiin ja niiden tutkimukseen. Tämä on sitouttanut paremmin mukaan toimintaan, sillä luennoilla esiteltyjä kohteita on mukava päästä myös itse katsomaan.

TUTKIMUKSEN

SEURAAMISTA LÄHELTÄ

Halu pitää meri puhtaana ja tehdä itsekin asian eteen jotain on seurassa kasvanut muun muassa Awaretapahtumiin osallistumisen myötä. Tvärminnen eläinlääketieteellisen tutkimusaseman sijainti seuran toimintaympäristössä on eduksi. Seurassa on viritelty yhteistyötä myös Biosukeltajien kanssa, joista iso osa on ollut Tvärminnessä opiskelemassa. – Olemme käyneet Tvärminnessä tutustumassa, ja etenkin juniorit ovat innostuneita tästä toiminnasta. Ympäristön ja vesiluonnon suojelu kiinnostaa ja motivoi. Meillä on kiinnostusta lähteä viemään luontoja tutkimuspuolta eteenpäin omien resurssien mukaan, Patrick Lybeck kertoo.

– Pienen seuran on hankala saada mitään isoa tehtyä, mutta haluamme olla pienenäkin mukana auttamassa ja vaikuttamassa, Peter Söderlund sanoo.

HYLKYVALIKOIMAA PIISAA

Yksi seuran vakiokohde on niin sanottu siipiratashylky, joka on 8–12 metrissä. Hylky sijaitsee sisälahdessa, missä näkyvyys voi kesällä olla joskus huono mutta joskus taas uskomattoman hyvä. Toinen vakiokohde on Granbuskenin hylky, joka on Hankoniemen eteläpuolella, Tvärminnen edustalla. Noin 30 metriä pitkä, tammipuinen sotalaivan hylky on haljennut kölin myötäisesti kahtia kuin herneenpalko.

Tuulisena päivänä tai huonolla kelillä seura lähtee usein Koverharin sataman edustalla sijaitsevalle puuhylylle, joka on noin 12 metrissä.

Segelskärin ympäristössä taas on useampia vanhoja hylkyjä. Yksi on aivan pohjoispuolella; siellä näkyy oikeastaan vain sikoköli (kölin osa), muutama kylkikaari ja peräpeili pystyssä, mikä ei ehkä ole laitesukeltajan kannalta kiinnostavaa.

– Sen sijaan snorkkeli- tai vapaasukeltajalle on hieno kokemus, kun he pääsevät noin viiteen kuuteen metriin ja pystyssä oleva sikoköli alkaa jo näkyä. Itse hylky on noin 10 metrissä, Patrick Lybeck sanoo.

Joskär on pieni luoto aivan Tvärminnen tutkimusaseman edustalla, ja sieltä löytyy pieni hylky, Joskär 1. Täällä sukeltamiseen pitää aina hakea luvat Tvärminnestä.

– Etenkin junnuille paikka on kiitollinen, koska siellä pääsee näkemään pohjalla aidon puuhylyn, jonka ympärillä tehdään tutkimusta. Pienet tutkimusputkilot ovat jännittävää bongailtavaa. Näihin ei tietenkään saa koskea. Hylky on noin kuudessa metrissä, Lybeck kertoo.

Saavutettavissa on myös Eira,

Simpukat ovat kiinnittyneet aivan vieri viereen.

Segelskärin läntiseltä ”hinaajahylyltä”.

Vesiluonnosta kiinnostuneelle riittää monenlaista nähtävää.

mutta siellä Pirayasta ei säännöllisesti käydä, koska se sopii paremmin P3-tason sukeltajille, joita ei tällä hetkellä ole seurassa riittävästi.

SIMPUKKASEINÄMÄ JA SILONEULAPARVET

Hankoniemen suojassa puhtaat ja kirkkaat vedet ovat otollisia monenlaiselle merielämälle. Tvärminnen edustalla, Storstundsharunin itäsivulla voi nähdä uskomattoman hienon simpukkaseinämän. Noin 26–27 metriin ulottuva, itäkaakkoon suuntaava suora seinämä on aivan täynnä pientä simpukkaa.

Segelskär on kallioinen karikkoluotoympäristö. Siellä on kaksi luotoa noin 300–400 metrin

päässä toisistaan. Luotojen välissä oleva hiekkakenttä on täynnä meriajokasruohoa.

– Joskus siellä voi nähdä valtavia parvia siloneuloja. En ole koskaan nähnyt missään muualla vastaavaa, kertoo Patrick Lybeck.

MUKAAN MAHTUU

Pirayan kotisatama on Lappohjassa, mistä kaikki lähikohteet ovat maksimissaan tunnin ajomatkan päässä. Pelkästään tällä alueella on jo pari-kolmekymmentä hylkyä. Hankoniemen vesistöt kirkkaine vesineen ovat helposti saavutettavissa. Seura toivottaa reissuille tervetulleeksi mukaan myös muiden Sukeltajaliittoon kuuluvien seurojen jäseniä.

Patrick Lybeck

Patrick Lybeck

Patrick Lybeck

Tommi Pasanen: Kilpikonna

Kuva on otettu Roatanilla Hondurasissa. Olimme vapaasukeltamassa, ja kilpikonna sukelteli siinä rauhassa alapuolellamme. Kävimme aina välillä moikkaamassa sitä ja ottamassa kuvia. Kuvien onnistuminen vaati minulta aika vauhdikasta liikkumista, jotta ehdin kiertämään oikealle puolelle molempien saamiseksi kuvaan. Eläimen suunnanvaihdot olivat aika äkkinäisiäkin, mutta lähestymällä rauhallisesti pääsimme kuvausetäisyydelle.

Kohtaamisia veden alla

Mikko Saareila: Delfiinit

Kohde oli Abu Nuhas Punaisellamerellä. Snorklasimme delfiinien kanssa, ja otin kuvan pinnasta, kun parvi meni ali. Kaverini sukeltaa alas ottamaan kuvaa, ja samalla hetkellä joku delfiineistä puhaltaa renkaan. Hieno kohtaaminen delfiinien kanssa.

Ajattelemisen aihetta

Aste alemmas –hallinnosta tinkimättä

Tänä päivänä kilpaillaan ihmisten vapaa-ajasta. Siinä kilpailussa yhdistysten hallinnolliset tehtävät eivät yleensä ole halutuimpien harrastamisen muotojen kärjessä. Toimiakseen seura kuitenkin tarvitsee tekijänsä, mutta työtaakan alle on turha uupua.

Pyrkikää jakamaan seuran hallinto- ja toimihenkilötehtävät mahdollisimman usealle eri toimijalle. Se antaa rikkoumavaraa ja jakaa taakkaa. Jos tehtävät kasaantuvat vuodesta toiseen samoille henkilöille, voi pahimmassa tapauksessa tehtävien hoito kärsiä ja monihatutettu toimija uupua ja jättää koko lajin. Tuskin millään seuralla on varaa menettää yhtään aktiivista toimijaansa, eikä kuva valtavasta työkuormasta edistä tehtävien kierrätystä tai uusien toimijoiden rekrytointia.

Yhdistyslaki muuttui 8.2.2023 alkaen. Lakimuutos ei sisällä säädöksiä, joiden vuoksi seurojen olisi muutettava sääntöjään. Lakiuudistus selvensi oikeustilaa ja toisaalta tarjoaa mahdollisuuksia seuroille. Hallitus voi vaikka tehdä päätöksiä kokousta pitämättä, mutta tuolloin päätökset tulee dokumentoida esimerkiksi seuraavaan hallituksen kokouksen pöytäkirjaan.

Seuran hallitus on paljon vartijana. Hallituksen on lain ja sääntöjen sekä yhdistyksen päätösten mukaan huolellisesti hoidettava yhdistyksen asioita. Hallitus vastaa toimistaan seuran ylimmälle päättävälle elimelle eli yhdistyksen kokoukselle, joita tyypillisesti ovat kevät- ja syyskokous.

Hallintoon on mahdollista tehdä kevennyksiä tinkimättä yhdistyslain velvoitteista. Yksi keino on siirtyä perinteisestä kevät- ja syyskokousrakenteesta yhden kokouksen taktiikkaan. Pitämällä vain vuosikokouksen, jossa käsitellään sekä tili- että vaalikokous-

asiat, kokousjärjestelyt kevenevät. Yhden yleisen kokouksen menetelmässä kokous kannattaa ajoittaa syyskauden lopulle, jolloin hallinto saa aikaa tilikokousaineiston valmisteluun ja tulevan kauden suunnittelu sekä henkilövalinnat tapahtuvat lähempänä hallintokauden vaihdetta.

Hallituksen ja vuosikokouksen mahdollistamisen helpottamiseksi kannattaa seurassa ottaa käyttöön etäosallistumismahdollisuus tietoliikenne- tai muun teknisen apuvälineen avulla. Tästä käytänteestähän on korona-ajalta hyviä kokemuksia.

Hallintoon voi olla ajoittain vaikeuksia rekrytoida toimijoita. Tähän lääkkeeksi toimii hallinnon koon joustavoittaminen, vaikka vuosittain. Yhdistyslain mukaan jokaisella yhdistyksellä tulee olla vähintään kolmijäseninen hallitus ja hallituksella on oltava puheenjohtaja. Näin hallituksen kokoonpanoksi määritetään vähintään puheenjohtaja ja kaksi jäsentä sekä tarvittaessa määritellään myös hallituksen enimmäiskoko, esimerkiksi enintään kahdeksan jäsentä.

Rohkeasti mukaan seuran hallinnollisiin tehtäviin!

Ruutia ei tarvitse keksiä uudestaan, vaan hyödyntäkää hallinnon tueksi Sukeltajaliiton puheenjohtajailtoja ja vertaistuen omaisesti yhteistyötä muiden seurojen kanssa. Internetistä löytyy myös ohje suosituksineen hyvälle hallintotavalle, joka on valmisteltu yhteistyössä oikeusministeriön kanssa. Yhdistysten hyvä hallintotapa -oppaan tavoitteena on auttaa yhdistyksen jäseniä, hallituksen jäseniä ja toimistohenkilöitä löytämään yleisesti hyväksytyt toimintatavat, jotka edistävät onnistumista yhdistyksen toiminnassa.

Nämä edellä mainitut muutokset edellyttävät sääntömuutoksen, joka tulee yhdistyksen kokouksen lisäksi hyväksyttää Patentti- ja rekisterihallituksessa ennen voimaan tuloaan.

Hyvän hallintotavan noudattaminen yhdistyksissä ei ole vaikeaa, päinvastoin se selkeyttää toimintaa. Hallituksen on tärkeä huolehtia lakisääteisistä velvoitteistaan ja yleisten kokousten järjestämisestä aikamääreineen. Pöytäkirjoista on selvittävä olennaiset päätökset ja erityisesti rahankäyttö tai talous- tai toimintasuunnitelmasta poikkeavat toimenpiteet.

Lopuksi on hyvä muistaa, että seura on jäsentä varten, mutta toimiakseen seura tarvitsee aktiivista jäsenistöä. Kannustan seurojen jäsenistöä oman ajankäytön ja mahdollisuuden avautuessa heittäytymään rohkeasti myös seuran hallinnon tehtäviin. Sitä kautta voi avautua aivan uudenlainen kulma sukellusharrastukseen.

Jyrki Lukkarinen, Sukeltajaliitto ry:n toiminnantarkastaja

Kirjoittaja on ammattijärjestö Päällystöliitto ry:n puheenjohtaja ja toiminut seurassaan Saimaan Norpat Urheilusukelluskerho ry:ssä muun muassa puheenjohtajana ja koulutusvastaavana.

Jyrki Lukkarisen arkisto

Anna palautetta

Mitä mieltä olet Sukeltajasta?

Mistä aiheista haluaisit lukea?

Onko sinulla juttuidea?

Anna meille palautetta täyttämällä sähköinen lomake.

Palautteista poimittua!

Monet kiitokset kaikille palautetta antaneille! Käymme ne kaikki läpi ja otamme toiveitanne huomioon lehden suunnittelussa mahdollisuuksien mukaan. Käythän kertomassa linkistä, mitä mieltä olit tästä numerosta.

”Eiviestejäyöllä.”

Lehden uutiskirjepostitus jaellaan vastaanottajien postilaatikkoon useamman tunnin kuluessa. Pyrimme ajoittamaan uutiskirjeen niin, että se tulee kaikille vastaanottajille päiväsaikaan.

”Tykkään!Videotjalinkitonkivoja.”

”Olisi kiva tietää minkälaista toimintaa muilla seuroillaon,onkojotainhaasteita,tms.Kohdeesittelyterityisestieksoottisemmistapaikoistaon ainakivoja,samoinsukeltajienesittelyt.”

Kiitos palautteesta! Sukeltajat itse ovat paras tietolähteemme: kerro meille, missä reissaat, tapasitko kiinnostavan sukeltajapersoonan, kävitkö mielenkiintoisella kohteella, niin me voimme tehdä siitä jutun!

Ota yhteyttä

Sukeltaja-lehden asioissa sinua palvelee lehden toimitussihteeri Kristiina Karila p. 0400 163 262 kristiina.karila@sukeltaja.fi

Toimiston henkilöstön yhteystiedot www.sukeltaja.fi

Sukeltaja mess a

Kerroimme

Sukeltajaliiton

Instagramissa Jyväskylän Sukeltajien hauskasta ideasta pelata erilaisia pelejä pinnan alla. Hyvää trimmi-treeniä!

Lehden avustajaksi?

Sukeltaja-lehteä tehdään vapaaehtoisvoimin, sukeltajalta sukeltajalle. Haluaisitko kirjoittaa sukelluksesta? Kuvaatko veden alla?

Ota yhteyttä, niin jutellaan lisää, toimitus@sukeltaja.fi

Lisää lukemista

Sukeltaja-lehden kaikki ilmestyneet vuosikerrat vuodesta 1956 alkaen ovat luettavissa ilmaiseksi issuu.com-palvelussa Lisää sukellusaiheisia artikkeleja löytyy Sukeltajaliiton verkkosivuilta www.sukeltaja.fi

Sukeltajaliitto ry

Valimotie 10, 5 krs. 00380 HELSINKI Puhelin 09 3481 2258 office@sukeltaja.fi

Sukeltajaliiton toimisto palvelee ma–pe 8.00–16.00 ja kesä–elokuussa 8.00–15.00. Käynti toimistolla sovitaan etukäteen.