Sumanismi 1/2020 by Sumanismi

1/2020

Î´umanismi ..

Kirjoittajat:

Venla Juntto, Sonja Keltamäki, Rauno Kinnunen, Meeri Kivikallio, Anni Pirinen, Katja Pyörälä, Julia Pääkkölä, Veikka Ritola, Juuso Syngelmä, Elina Vittaniemi, Emilia Välimäki

Kuvitus:

Venla Juntto, Sonja Keltamäki, Rauno Kinnunen, Katja Pyörälä, Julia Pääkkölä, Iida Sarja, Elina Vittaniemi Pexels

Taitto:

Venla Juntto, Sonja Keltamäki, Helmi Kilpeläinen, Meeri Kivikallio, Julia Pääkkölä, Juuso Syngelmä, Elina Vittaniemi

Päätoimittajat:

Juuso Syngelmä ja Elina Vittaniemi

Paino: Monisto Oy Painos 35 kpl. Suomen kielen opiskelijain kilta Suma ry Oulun yliopisto 2020

Sisältö PÄÄKIRJOITUS

Meitä varten KOPONEN

Uusi vuosikymmen, uutta yhteistyötä Päällikön puheenvuoro

Morjensta pöytään Kolumni

Yliopisto identiteetin kasvattajana Kolumni

5 6 7

Suomi–Suma–suomi: Suman hallitus 2020

Asian vieressä

Röh! Eli YTHS ja mielenterveys Lehtihommista kirkon töihin Neljän sumalaisen illallinen

Julian keittiössä Novelli

Sumanismi

Identiteettiä etsimässä

Alumni esittäytyy

12 14 16

Peilikuva

Maailma muuttuu – niin minäkin

Sitaatit

Suma ry:n turvallisemman tilan periaatteet

Anonyymit tunnustukset

pääkirjoitus

Meitä varten

älleen on kevät ja vuoden ensimmäisen Sumanismin aika. Tässä numerossa pohditaan identiteettiä. Alumni esittäytyy -palstalta voi lukea, miten äidinkielenopettajasta tuli suntio, ja sivulla 20 käydään niin ikään läpi oman identiteetin muutosta vuosien varrella. Lisäksi Sumanismin toimitus on tehtaillut tähän lehteen kaksi uuden uutukaista palstaa. Päätoimittajakaksikon toinen puolisko on kynäillyt kolumnin sivulle 6, ja Neljän sumalaisen illallinen -palstalta saamme lukea kuulumisia – arvaatko jo? – neljän sumalaisen illallisilta toistensa luona. Sivulta 8 voit kurkistaa, millainen hallitus Suman toimintaa tänä vuonna pyörittää. Suomen mielenterveys ry määrittelee identiteetiksi yksinkertaisesti kaiken sen, millaiseksi ihminen itsensä käsittää. Yksinkertaista siinä taitaa kuitenkin olla vain juuri määritelmä. Todellisuudessa identiteetti ja sen löytäminen voi olla jatkuvaa kyseenalaistamista, päätöksiä ja loputtomilta tuntuvia vaihtoehtoja. Lisäksi nykymaailmassa yksilön tulisi jatkuvasti kehittyä, haastaa itseään ja etsiä uusia tapoja yltää äärirajoilleen ja niiden yli. Kuinka erilaisia ihmisiä olemmekin ja miten erilaisissa elämäntilanteissa olemme, sumalaisuus ja suomen kielen opiskelijuus yhdistää. Suma on yhteisö, jossa jokaiselle meistä on paikka ja johon kuuluminen on palautekyselyiden mukaan jäsenistölle ilahduttavan tärkeää. Sumanismia tehdään sumalaisilta sumalaisille. Lehdessä jokainen voi saada oman äänensä kuuluviin ja tarinansa muillekin luettavaksi. Jokaisen Sumanismin takana on kekseliäs, aktiivinen ja luova toimitus, johon jokainen Suman jäsen voi halutessaan liittyä. Olemme kiitollisia jokaisesta toimituksen jäsenestä, joka on pysynyt mukana jo monen lehden ajan, mutta meitä ilahduttavat myös vierailevat kirjoittajat, kuvittajat ja taittajat, jotka omalla panoksellaan tekevät lehdistä monipuolisia. Päätoimittajina toivommekin jokaiselle Sumalaiselle rohkeutta ottaa meihin yhteyttä, kun pienikin kipinä kokeilla lehdentekoa herää, kirjoitus- tai kuvitusinspiraatio iskee tai pöytälaatikosta löytyy teksti, joka on liian hyvä jäädäkseen sinne.δ

Sumanismi

Kevätterveisin Sumanismin päätoimittajat Juuso Syngelmä ja Elina Vittaniemi

Koponen

Uusi vuosikymmen, uutta yhteistyötä

Sumanismi

Julia Pääkkölä yvää keskitalvea kaikille, ja onnea uudelle hallitukselle tähän vuoteen. Vuosi ja vuosikymmen ovat vaihtuneet, ja jonkinlaista muutoksen makua on aistittavissa. Vielä vähän aikaa sitten kirjoitin kandidaatintutkielmaani kotisohvalta, mutta tänä vuonna olen totutellut päivittäisiin luentoihin. Myös yliopisto on muutoksen alla, sillä Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijoista tulee kämppiksiämme yliopistolla ja yhteistyö opinahjojen kesken korostuu. Oulun ammattikorkeakoulu muuttaa Linnanmaan kampukselle vuoden 2020 aikana. Muutamia ammattikorkean opiskelijoista tapaa jo Väylän varrella sillä välin, kun toiset jatkavat muuttourakkaansa. Osa ammattikorkeakoulun henkilökunnasta siirtyy yliopiston työntekijöiksi, ja aika näyttää, millä tavoin yhteistyötä lähdetään rakentamaan opiskelijoiden ja oppiaineiden välillä. Uusien opiskelijoiden muuttaminen samaan rakennukseen kasvattaa palvelujen tarvetta. Konkreettinen esimerkki palvelujen lisäämisestä on ammattikorkeakoulun opiskelijoiden siirtyminen YTHS:n piiriin tulevaisuudessa. Muistakaa, että minulle (julia. paakkola@student.oulu.fi) voi lähettää palautetta muuton aiheuttamista vaikutuksista opiskeluun ja hyvinvointiin. Hyvä syy antaa palautetta voi olla esimerkiksi se, ettet ehdi syömään luentojen välissä. OYY:n edustajisto kokousti joulukuussa. Edustajiston kokouksessa päätettiin, että yli sadan jäsenen ainejärjestöjen tuet lakkautetaan tälle vuodelle. Suma ei siis tänä vuonna saa ainejärjestöavustusta, mutta Suman hyvän taloustilanteen ansiosta leikkaus ei vaikuta merkittävästi meidän toimintaan. Jos kaipaat uuteen vuoteen lisää energiaa, voit osallistua YTHS:n järjestämiin fysioterapia- ja ravitsemusryhmiin sekä mielen hyvinvoinnin ryhmiin. Niiden toimintaan pääsee hyvin mukaan helmimaaliskuussa. Tarkemmat tiedot ilmoittautumisista löytyvät YTHS:n nettisivuilta: https://www.yths.fi/ palvelut/ryhmatoiminta-ja-verkkokurssit/. Muistakaa myös, että opiskelijoiden hyvinvointia tukee Suman, Tiiman, Kultun, Indexin ja Giekun liikuntaporukka, joka kokoontuu keskiviikkoisin klo 17.20–18.30 Normaalikoulun yläasteen liikuntasaliin pelailemaan erilaisia joukkuepelejä. Liikuntavuoron kävijöillä tulisi olla Sporttipassi. Ohjeet Sporttipassin hankkimiseen ovat Oulun Korkeakoululiikunnan nettisivuilla. Toivotan kaikille energiaa opiskeluun! Tukea opintoihin saa toki YTHS:n kautta, mutta ainakin minua on auttanut myös sydämen purkaminen sumalaisille, jotka ovat samassa opiskelutilanteessa. Muistakaa siis ottaa vertaistuesta kaikki ilo ja tuki irti!δ

Päällikön puheenvuoro

Morjensta pöytään

Veikka Ritola Suma ry:n puheenjohtaja

Sumanismi

len Veikka ja toimin tänä vuonna Suman puheenjohtajana, ja kirjoittelenkin ensimmäistä pj-palstaani. Lähdin hommaan puhtaasti rakkaudesta omaa ainejärjestöäni kohtaan. Haluan antaa Sumalle jotain takaisin, sillä se on antanut minulle paljon. Suman teema vuodelle 2020 on osallistaminen ja yhteisöllisyys. Muistaakseni laitoin itse ajatuksen liikkeelle viime vuoden kokouksissa, sillä olen huomannut, etteivät yhteissumalaiset tapahtumat ole parina vuonna vetäneet samaan malliin porukkaa kuin omien opiskelujeni alkuaikoina. Dramaattisia muutoksia on tapahtunut muutenkin, kuten esimerkiksi muutto pois vanhalta kiltahuoneelta, Kerhikseltä, Huoneelle. Vaikka ihmiset usein sortuvat menneen romantisointiin, olen kuitenkin sitä mieltä, että yhteishumanistiset kiltatilat ovat avoimine ovineen vallan mainio asia yhteisöllisyydentunteen kannalta. Suman vuoden teemalla pyritään konkreettisesti parantamaan sumalaisille itselleen tarjottavia tapahtumia syksyllä ja keväällä. Haaveissani jokainen tuleva fuksi kokee samankaltaisen hurmion, jonka itse koin yliopistourani ensi kuukausina, mutta todellisuus lienee kuitenkin hieman erilainen. On ymmärrettävä ihmisten saapuvan yliopistoon eri lähtökohdista: Jokainen meistä ei ollut suoraan pikkukunnan lukiosta tullut 19-vuotias, jolle haalarit, luennot ja sitsit olivat aivan upouusi asia. Jollekulle kyseessä saattaa olla toinen tai kolmaskin fuksivuosi korkeakoulussa, joten syksyn jutut voivat tuntua jo nähdyiltä. Pyrin henkilökohtaisesti siihen, että uudet opiskelijat ja vähemmän riennoissa käyvät vanhemmat opiskelijat löytäisivät sumalaisille yhteisistä tapahtumista jotain, mikä saisi heidät saapumaan seuraavallakin kerralla paikalle – oli se sitten yhteisöllisyys, yksittäiset ihmiset, jutunaiheet tai edes kivat tilat. Syysrymyjen ja vapunaaton illanvieton ovet ovat sepposen selällään – elleivät jo poissa saranoiltaan – ja matalintakin kynnystä aletaan kammeta irti lattiasta. Oman yliopistourani alussa parasta oli Sumaan integroituminen ja sumalaisiin tutustuminen kaikkialla, missä heihin törmäsikään sekä taianomainen pääaine, joka kirkasti silmät. Toivottavasti uudet ja vanhat sumalaiset saavat Sumasta muistojen suman, joka ei työelämässäkään unohdu. Minun kanssani voi ainakin tulla puhumaan konsonanttivartaloista tai etymologisista vastineista milloin vain. Tai vaikka ihan vaan siitä, mitä sulle kuuluu.δ

kolumni

Yliopisto identiteetin kasvattajana

Sumanismi

Juuso Syngelmä

Perheen kuopuksena olen pienestä pitäen tottunut perustamaan mielipiteeni ja ennakkoasenteeni isoveljeni kokemuksiin ja puheisiin. Olemme jokseenkin erilaisia, joten oman identiteetin ja näkökulmien muodostuminen on ollut vuosi vuodelta selkeämpää. Veljeni on valmistumassa piakkoin teologian maisteriksi. Hän on keskittynyt ainejärjestötoiminnan, kattokillan, suunnistamisen, krapulasta selviytymisen ja salmarishottien sijasta opintoihinsa. Kun aloitin opintoni suomen kielen opiskelijana syksyllä 2018 ajattelin käyväni yksissä fuksisyksyn bileissä. Ihan vain koska veljenikin oli aikanaan tehnyt niin. Mutta olenko minä kuten veljeni? Opiskelujen alettua sain nopeasti todeta, että olemme identiteetiltämme täysin erilaisia. Fuksisyksyn ensimmäiset bileet eivät jääneet viimeiseksi. Fuksisuunnistuksen voitto, uusia ja omituisia sitsejä, Beer Pong -turnauksia ja Wesibusseja. Ehdoton suosikkini on kuitenkin fuksivuoden Poronkusema, johon minua pyydettiin mukaan alle vuorokauden varoitusajalla. Liekö edes

kysymystä esitetty loppuun saakka, kun olin jo ostanut junaliput Rovaniemelle. Mainittakoon vielä, että minut palkittiin ainejärjestömme vuoden fuksina 2018. Vai 2019. En tiedä, totuudensiemen on pudonnut ananaksestani. Olin ainoa vuosikurssiltamme, joka palautti vappuna fuksipassin, mutta kyllähän sekin vaatii taitoa. Hyvä minä.

Yliopistoelämä on tuonut identiteettiini lisää särmää, karismaa ja rohkeutta.

Lukiossa tai peruskoulussa en ollut mukana hallitustoiminnassa. En ollut oikeastaan mukana missään koulun toiminnassa. Identiteettini – oliko se sitten elämän, välivuoden vai jonkin muun ansiota – muuttui yliopiston alkumetreillä. Ihastuin yliopistoelämän tunnelmaan, uusiin ystäviin, siihen yleiseen pöhinään, jota niin usein kor-

viin kampuksella ollessa kantautuu. Minusta oli tullut hetkessä ikinuori ainejärjestöaktiivi. Opinnot ja terveyshän tässä kärsivät, mutta ehkä opin tätä kautta stressaamisen ilmitärkeän taidon. Yliopistoidentiteetin takana on aina se vanha, rauhallinen, puujalkoja ja freudilaisia lipsahduksia oksenteleva Juuso, mutta yliopistoelämä on tuonut identiteettiini lisää särmää, karismaa ja rohkeutta. Voin olla identiteetistäni ylpeä. Varsinkin siksi, koska olen muovannut sen juuri itselleni sopivaksi ilman kenenkään muun ehtoja.δ

kolumni

Identiteettiä etsimässä Meeri Kivikallio laisia serkkujani: syyä ja juua olivat mielestäni huomattavasti kauniimpia muotoja kuin esimerkiksi omalla kotialueellani kuultava -isi-imperfekti. Miksemme mekin voineet asua ennemmin Pohjanmaalla ja puhua kauniisti tämän junttikielen sijaan? On kuitenkin huomioitava, että äitini puheesta ei juurikaan kuulu hänen pohjanmaalaisuutensa. Kotikielessämme tuskin olisi ollut suurtakaan eroa, vaikka olisimmekin asuneet 450 kilometriä pohjoisempana. Koska en halunnut jäädä Koskelle yhtään pidemmäksi aikaa kuin oli pakko, lähdin suorittamaan toisen asteen tutkintoani muualle. Koskellakin kyllä olisi ollut lukio, mutta se ei ollut minulle vaihetoehto. Kovin kauas en kuitenkaan päässyt, sillä päädyin suorittamaan kolmoistutkintoa Kosken naapurikuntaan Ypäjälle. Sinne sentään tuli opiskelijoita kaikkialta Suomesta, enkä ollut enää pelkän lounaismurteen ympäröimä. Ypäjä ei kuitenkaan riittänyt sammuttamaan kaipuuta kauas, vaan kuten tiedossa on, päädyin yliopistoon aina Ouluun asti. Täällä aloin saada palautetta siitä, että varsinaissuomalaisuus ei kuulu puheestani kovinkaan vahvasti. Viimeistään murteiden kurssi nosti arvostukseni kielemme mo-

nimuotoisuutta kohtaan. Aloin ensimmäistä kertaa elämässäni harmitella sitä, että en puhu junttimaisena pitämääni kotimurrettani. Olisihan se nyt hauskaa täällä pohjoisen puhetavan keskellä erottua joukosta poikkeavalla murteellaan. Pienellä yllytyksellä jonakin sopivana bileiltana minusta saattaa saada puristettua ulos murrenäytteitä, mutta silloinkin ne ovat pääasiassa ulkoa opeteltuja fraaseja. Omana suosikkinani esimerkiksi Täti leipos pullaa, mennää ales kattoo onks ne jo valmei. Sitä innokkaammin viljelen lähinnä omassa perhepiirissäni käytettäviä sanoja, kuten tinttainen (esim. Tulipas tinttanen taikina) tai mämmäköidä (esim. Älä mämmäköi kaikkia omenoita!) Olen myös alkanut nostaa viime aikoina taustaani enemmän esille ja puhumaan itsestäni varsinaissuomalaisena. Esimerkkinä mainittakoon, että olen osmannut ahkerasti syksystä 2015 asti, mutta vasta kevään 2019 Helsingin Osmassa tuli kantalaisten kanssa tosissaan puheeksi omat varsinaissuomalaiset juureni. Varsinaista Koski-kaipuuta en vieläkään tunne, mutta nykyään olen ylpeä omasta taustastani. Sanonta joskus on lähdettävä kauas löytääkseen lähelle pätee siis todella hyvin minuun.δ

Sumanismi

Olen kotoisin Varsinais-Suomesta, pienestä paikasta nimeltä Koski Tl. Usein kysyttäessä vastaan vain olevani lähtöisin Turun läheltä, sillä kukaan ei kuitenkaan tiedä Koskea. Täältä katsottuna se on Turun vieressä, vaikka todellisuudessa sinne on matkaa viitisenkymmentä kilometriä. (Lisäksi Turun lääniä tarkoittavan Tl-lyhenteen joutuu aina selittämään.) Huolimatta siitä, että olen asunut Koskella suurimman osan elämästäni – 2-vuotiaasta 16-vuotiaaksi, ja lukioaikoinakin vietin siellä kaikki viikonloput, lomat ja muut vapaat, välivuotta unohtamatta – en ole ikinä osannut mieltää itseäni varsinaissuomalaiseksi. Mieli on aina kaivannut jonnekin muualle. Yksi, kenties suurin, syy Koskivastaisuuteeni sekä varsinaissuomalaisen identiteetin puuttumiseen kumpuaa äidistäni. Äitini on kotoisin Pietarsaaresta Pohjanmaalta. Hänen asenteensa erityisesti Kosken murretta kohtaan tarttui tehokkaasti meihin lapsiin. Huolimatta siitä, että isäni on Koskelta ja hänen vanhempansa ja sisaruksensa puhuvat hyvinkin vahvaa Koskea, ei meillä kotona ole kuultu murretta kovinkaan vahvasti. Olinkin jo ala-asteella se, joka huomautteli luokkakavereilleen, että se on kuka eikä ketä. Pienenä kadehdin pietarsaare-

suomi–Suma–suomi 2020

1. Mitä sanaa olet käyttänyt eniten menneen vuosikymmenen aikana? 2. Mitä sinulla on aina haalareittesi taskussa? 3. Nimeä alter egosi.

Veikka Ritola puheenjohtaja vrritola@gmail.com

1. En koko vuosikymmenestä osaa sanoa, mutta viimisen kolmen vuojen ajan se on ollu täysiä. Erityisesti muojossa eniten täysiä. | 2. Laulukirjoja. Viimeisin lisäys taitaa olla The vihreä könyv, joka on suomalaisugrilainen (juoma)laulukirja. | 3. Alter egoja ei varsinaisesti ole, mutta internetsin ihmeellisestä maailmassa minut voi tunnistaa Vaeinoe- tai Vaeiski-nimimerkistä.

Suvi-Anna Salminen sihteeri ssalminen19@student.oulu.fi

1. Voi pojat lienee vuosikymmenen käytetyin lausahdus. | 2. Särkylääkettä! Olen niin harvoin missään menoissa mukana, että silloin kun päätän lähteä jonnekin en halua että migreeni pilaa sitä. | 3. Meinasin ensin olla, että ’’haha, joku mummo’’, mutta todellisuudessa olen niin mummoutunut (lue: laiska käymään bileissä ja huono valvomaan pitkään), että mummous ei ole enää mikään alter ego, vaan totisinta totta. Joten vastaan, että Humppa-Sumppa. Häntä lienee mahdollista tavata seuraavan kerran laskiaisena tai vasta vapun korvilla

Janina Näppä talousvastaava janina.nappa@student.oulu.fi

Sumanismi

1. Menneen vuosikymmenen käytetyin sanani on varmaan ollut tyyliin koira, koska koirat on lemppareita. | 2. Haalarien taskuista löytyy aina huulipuna ja kampa. | 3. Alter egoni on Janita. Hän on vähän sellainen ”mennään eikä meinata”-tyyppi, joka tekee mitä huvittaa.

Iida Sarja tiedotus- ja tietosuojavastaava isarja@student.oulu.fi

1. Totaniinnii-sanarykelmä, kuulema käytän sitä hyvin usein puhuessani. | 2. Karkeasti arvioituna 10 irronnutta haalarimerkkiä, huulirasva ja silmänrajauskynä. | 3. Chanandler Bong.

Julia Pääkkölä koulutus- ja sosiaalipoliittinen vastaava julpaakk@student.oulu.fi

1. toisaalta | 2. Laulukirja, kynä, ompelemattomat haalarimerkit, haalarilompakko, tikkari ja sitsien plassikortteja. (Oli myös pitkään pala puurojuhlasitsien pöytäliinaa, jonka joulupukkikuosin pukit oli saanu uuden ehostuksen. Ei ole enää, se pala on nyt skräppikirjassa.) | 3. Huulio Jonesi

Oona Juntunen kiltahuonevastaava meri.juntunen@student.oulu.fi

1. Äitini mukaan olen kysellyt paljon asioita, joten miksi on luultavasti hyvä veikkaus. | 2. Pyrin pitämään taskuni mahdollisimman tyhjinä, mutta kupilkaa pidän aina mukanani. | 3. Wethrinaer

Mandi Kiiskinen fuksivastaava mandi.kiiskinen@student.oulu.fi

Sumanismi

1. Jos mietitään koko vuosikymmentä, niin ei voi mennä kovin pieleen, jos vastaan, että äiti. | 2. Kaikkien välttämättömien lisäksi ilman huulirasvaa en lähde mihinkään. | 3. mändi. Ensimmäisellä kouluviikolla eräs meistä kutsui Janinaa vahingossa Janitaksi. Siinä sitten puolivahingossa syntyi tämmöiset ”alter egot”

Natalia Uutela tapahtumavastaava, varapuheenjohtaja natalia.uutela@student.oulu.fi

1. Persikka. Käyttöesimerkkejä: Voi persikka! Ei persikka! | 2. Kampa ja vanupuikko(ja). | 3. Coconut Kitty (:D)

Inker-Elli Näkkäläjärvi tapahtumavastaava

inke96@gmail.com

1. Jummijammi. | 2. Laulukirja ja kynä. | 3. TokioHotelGurl96

Elina Vittaniemi Sumanismin päätoimittaja elina.vittaniemi@student.oulu.fi

1. Kauhia ku pitäs kauas muistaa. Sen on oltava ei eri taivutusmuodoissaan. Eniten oon luultavasti käyttäny sitä lauseissa en tiiä ja ei mittään. | 2. Ompelemattomia merkkejä ja kuitti siitä, ku oon ladannu bussikortille lisää rahaa. | 3. Annika Varjo. Se on minun kirjailijaminä, jolla on neljä romaaninraakiletta kesken eikä valmiina yhtään.

Sumanismi

Juuso Syngelmä Sumanismin päätoimittaja juuso.syngelma@student.oulu.fi

1. Varmaankin joko huutista tai ebin. Syytän internetiä ja sieltä löytyvää meemikulttuuria näiden sanojen vaalimisesta. | 2. Kämpän avaimet on aina vetoketjullisessa taskussa. Kerran on jäänyt ulkotakki yöksi Tukikohdalle ja reppu yökerhoon Poikkareiden jäljiltä. Haalarit kulkee aina mun mukana, joten avaimille turvallisin paikka on niiden taskut. | 3. Huuto Hymmiä

Lassi Perämäki yhteistyövastaava heikki.peramaki@student.oulu.fi

1. Mieleni tekisi puhdistaa julkisuuskuvaani, mutta rehellisyyden nimissä täytynee myöntää, että eniten olen sanonut helevetti. Siinä on hyvin omille juurilleni uskollinen tapa reagoida oikeastaan mihin tahansa. | 2. Avaimet, lompakko, pullonavaaja, kampa ja viinapullo tai taskumatti. | 3. Yhdys-Sanadin. Puolustan kuvainnollista kielellistä pyhää maata anglistivalloittajilta - lähinnä periaatesyistä.

Katja Pyörälä toimihenkilö, graafikko

1. ei sitä voi tähän laittaa... | 2. merkit, jotka ”pitäisi ommella”, puhelin, avaimet ja hyshys pullo (tyhjänä tietenkin). lisäksi tietty kolikoita ja napanöyhtää ja drinkkilippu, joka meni vanhaksi viime vuosikymmenellä. | 3. yksi katja riittää. tää city ei oo tarpeeks suuri sille, että mun ego alkaisi rakentamaan lisäsiipiä ja ullakoita

Olga Oinas-Panuma kulttuuritoimihenkilö

1. Kaikenlaisia sanoja, joissa on yleisgeminaatio tai svaavokaali. | 2. Räkäpaperia ja huulipuna. | 3. Oon jo opiskelija, poromies, toimittaja ja nuorisopoliitikko, eikö siinä ole ihan riittävästi yhelle ihimiselle?

Suman edustajat Humanistisessa killassa Juuso Syngelmä (varsinainen edustaja) ja Julia Pääkkölä (varaedustaja) Osmakko Veikka Ritola

Sumanismi

ASIAN VIERESsÄ

Röh! – eli YTHS ja mielenterveys Katja Pyörälä

Sumanismi

Opiskelijoiden mielenterveyspalveluiden ruuhkautuminen on ollut yleisesti tiedossa jo useampia vuosia. Stressin lisääntymisestä nousi suorastaan äläkkä viime kesänä, kun Kauppalehden vastaava päätoimittaja Arno Ahosniemi olisi mielellään mieltänyt opiskelijoiden lomahalut mitättömäksi possukatraan röhkinnäksi. Mielenterveyspalveluita eivät tietenkään täytä vain stressin kanssa kamppailevat. Myös uupumus, ahdistus, ylirasitus ja masennus – noin yleisimmät listatakseni – saattavat olla seurana päivästä toiseen. Sinänsä Ahosniemen vertaus oli kai osuva. Kuten syöttöporsaat, vaistoavat kai opiskelijatkin tilanteensa epätoivoisuuden. Possu päätyy teuraaksi, opiskelija taas… niin, no. Mene ja tiedä. Maailma on avoinna ja nuoruus ihmisen parasta aikaa. On ilmiselvää, että tilanteeseen tarvitaan muutoksia. Minulla itselläni ei ole ratkaisuja, ei ainakaan yksinkertaisia sellaisia. YTHS:n mielenterveyspalvelui-

den ruuhkautumisessa on kyse paitsi kysynnän lisääntymisestä, myös sisäisistä rakenteista, joista en paljoa ymmärrä. Oma kokemukseni mielenterveydenhuollon parissa ennen YTHS-kokemustani oli lyhyesti sanottuna kivinen. Viimeiseltä lompakon pohjia kuopivalta yksityisen psykologin vastaanottokerralta ulos lompsiessani olin vakuuttunut, ettei avun hakeminen ollut kaiken sen vaivan arvoista. Kyllähän tässä pärjää. Muutaman viikon päästä julkisella paikalla iskenyt lamaannuttava paniikkikohtaus oli eri mieltä. Käsien lihaksia särki kohtauksen aiheuttamasta kouristelusta, kun soitin YTHS:n ajanvaraukseen seuraavana päivänä. Sain ajan psykiatrisen terveydenhoitajan juttusille pian soiton jälkeen, koska lukuvuosi (lue: ruuhka) ei ollut vielä alkanut. Kokemukseni vastaanotolla oli hyvä. Tapaamiset olivat kiireettömiä, sanomisiini kiinnitettiin huomiota ja ovesta ei koskaan päässyt lähtemään ilman, että taskuissa oli tekemistä myös kotiin. Olin hämilläni – en ollut koskaan aiemmin kokenut luottavani mielenterveyden ammattilaiseen. Kun käyntikertoja oli takana jo muutama, olin todella alkanut ymmärtää oman oireiluni syitä ja mahdollisia haitallisia ajatusprosesseja, joita olen todennäköisesti pyöritellyt samoilla kaavoilla jo vähintään vuosikymmenen. Viimeisellä tapaamiskerrallamme kerralla hoitaja kertoi, että oli ehkä aika katsoa omalla matkallani eteenpäin, mutta tämänkin asian hän esitti niin, etten kokenut nyt jääväni yksin: ”Miltä sinusta tuntuu, mikä olisi paras vaihtoehto jatkoa ajatellen?” Vaihtoehtoja oli näidenkin käyntien jälkeen, ja vaikka ensimmäiseksi pohtimamme ei osoittautunut minulle sopivaksi, on toinen vaihtoehto nyt kokeilussa – pidemmillä odotusajoilla, tosin. Jos tämä osoittautuu myös vääräksi, on minulla kokemukseni perusteel-

la luottamusta Oulun yksikön työntekijöihin. Uskon, että paras ratkaisu löytyy kyllä. Positiiviseen kokemukseeni on monia syitä, mutta yksi niistä on ehdottomasti se, että minulla oli jaksamista ja halua edistää tilannettani myös vastaanottoaikojen ulkopuolella. Ei joka päivä, ei helposti ja sulavasti alusta saakka, vaan pikkuhiljaa ja kärsivällisesti. Mielenterveydenhuolto – kuten terveydenhuolto kokonaisuudessaan – on lopulta työtä myös asiakkaan itsensä osalta. Olen onnekas, koska minulla on hyvä sosiaalinen verkosto myös virallisten tahojen ulkopuolella ja asun samassa kaupungissa perheeni kanssa. Nämä ja monet muut asiat omassa tilanteessani ovat auttaneet edistystäni paljon. Mielestäni Oulun YTHS:n mielenterveydenhuolto on säätiön taloudellisista leikkauksista huolimatta onnistunut keräämään rivistöönsä ammattilaisia, jotka tekevät kaikkensa edistääkseen asiakkaidensa tilannetta. Tästä syystä uskon, että kenen tahansa mielenterveytensä kanssa painivan ei pidä jättää soittamatta sitä ensimmäistä puhelua, oli tilanne mikä tahansa. Pitkä odotusaika pelotti itseänikin, ja ahdisti joka kerta tapaamisaikojen välien pidentyessä, mutta tapaamisista saamani eväät arkipäivään auttoivat odottamista.

Palataan hetkeksi Kauppalehden pääpojun päättömyyksiin: Ahosniemen possukohun kuohuttaessa edelleen kuului YTHS:n suunnalta myös lupaavia uutisia: elokuussa 2019 Ylen julkaisemassa jutussa kerrottiin, että YTHS teki yhteistyötutkimusta digiklinikka Meru Healthin kanssa mobiiliterapiamahdollisuuksista. Kenties parempaa on luvassa ruuhkien kannalta. Röhkin toiveikkaasti ja odotan tilannepäivityksiä sorkat solmussa. Lopuksi vielä: Mitä tahansa tunnetkin, ikinä, se on ok. Ok siinä kaikkein neutraaleimmassa, siedettävimmässä ja mitäänsanomattomimmassa muodossaan. Mikä tahansa tuntemus on ok, se on olemassa, ja se on hyödyllistä tunnistaa ja tunnustaa, vähintään itselleen. Sallivuuden lähtökuopasta arkielämää tai yksilönä kehittymistä toistuvasti häiritsevät tunteet ja ajatukset on helpompi kohdata, käsitellä, ymmärtää ja purkaa. Sen jälkeen on mahdollista kenties sallia itselleen kasvu ja aivan uudenlaiset aatteet entisten tilalle – tai rinnalle. Vaikea kai niistä vanhoista kokonaan on eroon päästä. Joka tapauksessa tilanne ei ole koskaan toivoton, vaikka sitä kuinka kovasti niin haluaisi ehkä uskoa. Tee kaikkesi sen eteen, että nuoruus olisi sitä parasta aikaa. Ole rohkea vain.δ

Sumanismi

ALUMNI ESITTÄYTYY

Lehtihommista kirkon töihin

Sumanismi

Rauno Kinnunen

Onhan siitä aikaa, kun meikäläinen hiippaili Oulun yliopiston humanistisen tiedekunnan laitosten käytävillä. Mutta eipä se mitään. Minähän aloittelin opintoni vuonna 1990 suoraan lukion jälkeen. Opintoni tulivat päätökseen alkuvuodesta 1998 – minusta tuli filosofian maisteri 14.1. Jo koulussa äidinkieli oli lempiaineitani. Niinpä minulle oli suuri ilo päästä opiskelemaan tätä alaa. Kotimainen kirjallisuus oli pääaineeni, ja gradussani käsittelin virsirunoutta. Suomen kielestä suoritin perus- ja aineopinnot. Kiinnostuksen kohteita oli toki muitakin, joten niitä innokkaasti suoritin: opiskelin sekä uskontoa, puheviestintää, ilmaisutaitoa että

yleistä kielitiedettä. Opintoihini kuuluivat myös aineenopettajan kasvatustieteelliset opinnot. Opettajan hommia en tosin ole tehnyt ainakaan toistaiseksi, koska lehtityö imaisi mukaansa, kuten myöhemmin tulee ilmi. Toki olen töissäni saanut olla työkavereilleni apuna suomen kieleen ja kielenhuoltoon liittyvissä asioissa – ja mielelläni olen aina neuvonut ja vinkannut. Jo oikeastaan opintojen alusta saakka sain olla koulutustani vastaavassa työssä. Työnantajani oli lähes 25 vuoden ajan vastikään 50 vuoden ikään ehtinyt paikallislehti Rantapohja. Kyseinen lehti on tilauspohjainen alueellaan ja lukijoidensa keskuudessa aina odotettu. Rantapohjassa sain tehdä kutsumukseni mukaista hommaa erittäin monipuolisesti ensin tuntitöiden, kesätöiden ja muiden lomatuurausten merkeissä. Opintojen jälkeen työskentelin siellä kokopäiväisesti aina kevääseen 2016 asti. Toimivan, sujuvan ja ymmärrettävän suomen kielen edistäminen on minulle aivan sydämenasia. Mieluusti tekisin sitä yhä, ja toki seuraan alan työmahdollisuuksia. Lehdessä sain osaltani työskennellä kielenhuollon parissa varsin kokonaisvaltaisesti: muun muassa kirjoitusvirheitä on oiottu, turhan pitkiä virkkeitä pätkitty lyhemmiksi ja vaikeita ilmaisuja helpotettu. Kappaleita on jaettu ja puuttuvia aikoja ja paikkoja metsästetty – monenlaista sain olla tekemässä. Varsin pitkän huikosen sain päätöikseni oikolukea lehden kaikki jutut ja ilmoitukset. Täytyy sanoa, että silloin nautin siitä työstä, se oli hyvin antoisaa. Työhöni kuului myös muun muassa ilmoitusvalmistusta, kirkollisten ilmoitusten tekstinkäsittelyä, ilmoitustaittoa sekä televisio- ja radiosivujen kokoamista. Silloin tällöin myös esittelin lukijoille

uutuuskirjoja sekä -levyjä. Joskus sain myös käydä konserteissa – oli ilo heittäytyä tunnelmaan ja elämykseen mukaan. Sitä fiilistä koetin saada myös kirjoituksiini, kuulemani mukaan usein varsin onnistuneesti. Rantapohjassa hoidin vuodenaikojen mukaan myös lumitöitä, ruohonleikkuuta, harjaamista ja haravointia. Liputuspäivinä nostin ja laskin siniristilippumme. Tarvittaessa olin myös konttorin apuna puhelinvaihteessa ja ilmoituksia vastaanottamassa. Sitten aikanaan tilanne muuttui, systeemit muuttuivat, ja sen myötä työni vähenivät. Tuli sekin päivä, jolloin taitoin viimeiset tekstin jälkeen -ilmoitukset ja telkkarisivut ja korjailin viimeistä kertaa kirkollisten tekstejä. Tuli sekin päivä, jolloin silloisen työni puolesta lähetin viimeiset kuolinilmoitusten vedokset. Niinpä tuli aika katsella jotain aivan muuta alaa. Olen varsin pitkään ollut seurakunnan ja kirkollisten asioiden harrastaja muun muassa kuorolaulajana ja vapaaehtoisena arkunkantajana. Kirkkojen välinen yhteys sekä eri uskontojen välinen ystävyys ja yhteistyö maailman ongelmien lievittämiseksi on aina merkinnyt minulle paljon. Nykyisessä ajattelussani taidan kallistua siihen suuntaan, että ”totuus on uskontoja korkeampi” – tästä puhuimme kerran jo edesmenneen työkaverini kanssa hotellin parvekkeella Levillä.

Toimivan, sujuvan ja ymmärrettävän suomen kielen edistäminen on minulle aivan sydämenasia.

Sumanismi

Jonkin aikaa olin työttömänä työnhakijana. Sitten pääsin ilokseni työkokeiluun Oulun seurakuntien hautauspalveluihin. Siellä olin kolmisen kuukautta muun muassa haravoiden, lakaisten, kukkia istuttaen ja kastellen. Sain tutustua myös haudankaivuutöihin. Olin myös kappelilla suntion apuna hautaansiunaamisten ja uurnanlaskujen yhteydessä. Seuraavana vuonna pääsin jo palkalliseen työhön Haukiputaan hautausmaalle. Keski-

kesän päivinä palvelin Haukiputaan kirkon esittelijänä. Nautin kovasti tehtävästä, ja edelleen seurakuntamestarina saan esittelyjä toisinaan tehdä. Olen laatinut kirkonesittelytekstejä kolmessa laajuudessa ja myös vierailla kielillä. Kirkossamme kotimaiset ja kansainväliset vieraat ovat ihastelleet eritoten upeita maalauksiamme. Kirkonoppaana ollessani kohtasin toisinaan seurakuntamestarin työssään. Tuli puheeksi, haluaisinko olla apuna suntion hommissa. Siitähän se sitten lähti ja edelleen jatkuu. Jo samana syksynä aloitin oppisopimusopinnot Haukiputaan seurakunnassa, lähiopetuspäivät pidettiin Raudaskylän Kristillisellä Opistolla. Kaikille yhteisten opintojen lisäksi erikoistuin ohjaamiseen ja perehdyttämiseen, hautauksien hoitamiseen sekä hautausmaiden hoitamiseen. Syyskuussa 2019 sain valmiiksi seurakunta- ja hautauspalvelualan ammattitutkinnon (suntio). Saman vuoden lokakuusta lähtien olen toiminut 50-prosenttisena seurakuntamestarina Haukiputaan seurakunnassa. Seurakuntamestarin toimenkuva on varsin laaja: jumalanpalveluksia ja toimituksia valmistellaan, ja niiden aikana ja jälkeenkin on hommia. Suntio on mukana kirkossa pidettävissä kasteissa, vihkimisissä ja hautaansiunaamisissa. Arkkuhautauksessa ollaan usein viimeisenä kirkossa ja ensimmäisenä hautausmaalla. Suntio johtaa saattoa papin ja kanttorin kanssa, opastaa hautaanlaskussa ja valvoo mahdollista peittämistä. Kiirettä joskus piisaa, jos on vaikka kolmet hautajaiset päivässä. Työn puolesta pääsee myös konsertteja seuraamaan. On muun muassa pöytäliinojen kuskaamista, kantoliinojen pesemistä, kirkkotekstiilien vaihtoa, ovienajastusta, kaupassakäyntiä, hiekoitusta – monenlaista. Suomen kielen ja kirjallisuuden opinnoista on ollut hyötyä vapaa-ajallakin. Toisinaan suunnittelen tilaisuuksia ja juonnan niitä, pidän puheita erilaisissa yhteyksissä ja teen toiminta- ja matkakertomuksia. Ajattelen, että kielenhuollolle on tarvetta jatkuvasti eri aloilla. Sujuvan suomen kielen puolesta haluan edelleen toimia. Saatanpa löytää itseni joku päivä taas alkuperäisen kutsumukseni mukaisesta tehtävästä.δ

Neljän sumalaisen illallinen

Julian keittiössä

Neljä Sumasta tuttua henkilöä, neljä ruokaisaa iltaa. Kukin on omalla vuorollaan keittiön keskipisteenä ja tarjoaa illallisen päivän seurueelle. Illallisvieraat antavat kokille pisteet ruoasta, tunnelmasta ja kattauksesta. Voittaja selviää aikanaan Sumanismista.

Sumanismi

Julia Pääkkölä

Olemme kokoontuneet Julian kotiin viettämään maukasta, sumaisaa perjantai-iltaa. Kokkina toimiva Julia on loihtinut illallisväelle – Meerille, Emilialle ja Annille – pääruuan salaatteineen ja hedelmäisen jälkiruoan. Joko arvaatte, mitä Julian keittiössä tapahtuu? Julia saa puhelun, kun ruoka on vielä uunissa ja kattaus kesken. – Miten aika kuluukin näin nopeaa, Julia miettii. Vieraat ovat jo ovella. Kokki toivottaa vieraat tervetulleiksi, ja heittää asuntonsa avaimen parvekkeelta alas. – Olisikohan vastaanoton voinut hoitaa hienovaraisemmin, kertoja kommentoi. – Ei, koska minulla oli kiire nostamaan ruoka uunista, kokki vastaa kertojalle.

Kun vieraat ovat saapuneet, Julia esittelee päivän menuun: tänään tarjolla on falafelpyöryköitä ja perunamuusia sekä vihersalaattia. Kokki ei paljasta vielä jälkiruoan luonnetta, joten vieraille jää arvailun varaa. Vieraat istuvat ruokapöytään ja syövät hyvällä ruokahalulla. Ruoan lomassa muistellaan kuluneita fuksisyksyjä ja puhutaan lemmikeistä. Ruoan jälkeen seuraa yllätysohjelmanumero. Kokki kaivaa kaapistansa vihon ja paperia. Hän pyytää vieraitansa tekemään ketjurunon eli lisäämään yhden sanan vuorollaan runoon. Kokki valmistelee sillä välin jälkiruokaa. Se on keltaista ja hyytelömäistä ananaskiisseliä. Voisiko tarjolla olla sumaisampaa ruokaa?

Illallisväen arviot Emilia

Kattaus: Pöytä oli katettu oikein koreaksi. Ihastelin kattausta ja keittiön tuoksuja heti saapuessani. Kaikki oli erittäin hyvin mietitty ja pöydässä jopa värit olivat sävy sävyyn. Odotin ruokaa suurella mielenkiinnolla, sillä viimeksi, kun kävin Julian luona, siellä tarjottiin suolakurkkushotteja. Tällä kertaa niitä ei ollut tarjolla, mutta sen sijaan saimme oikein maittavaa ruokaa. 5/5 Ruoka: Olin melkein liikuttunut siitä, että illan emäntä oli tehnyt alusta saakka itse falafeleja ja perunamuusia. Erityisen onnellinen olin perunamuusista! Vaikka en kiisselistä kovinkaan välitä, oli se kuitenkin sopivan keveä lopetus illalle. Ruokaa oli siis tarjolla yllin kyllin ja se oli hyvää. 4/5 Tunnelma: Tunnelma oli oikein miellyttävä koko vierailumme ajan. Sitä lisättiin taustalla soivalla musiikilla, oikeanlaisella valaistuksella ja hauskalla aktiviteetilla. Ehkä aluksi meitä kaikkia – ainakin allekirjoittanutta – vähän jännitti, koska emme olleet aiemmin kokoontuneet kyseisellä porukalla. Tilanne kuitenkin rentoutui illan mittaan, joten odotan innolla tulevia iltoja. 4,5/5

Meeri

Kattaus: Pöytä oli katettu sievästi. Servetitkin löytyivät, vaikka eivät ehkä kuulu jokaisen opiskelijan vakiovarustukseen. 5/5 Ruoka: Söin elämäni ensimmäistä kertaa itsetehtyä falafelia, se oli herkkua! Perunamuusi oli hyvää, sitä tulee itse tehtyä turhan harvoin. Kastike ja leipä kruunasivat kokonaisuuden (viiniä unohtamatta). Ananaskiisseli oli mukavan yllättävä jälkiruoka, vaikka sen koostumus olikin hieman villi. 5/5 Tunnelma: Tunnelma oli sumaisan rento ja hauska. Juttu luisti hyvin, ja yhteisen runon kirjoittaminen oli iltaan erittäin sopiva ohjelmanumero! 5/5

Anni

Kattaus: Kattaus oli sympaattinen ja ihanan persoonallinen. 5/5 Ruoka: Pääruoka oli todellakin mieleeni eli tykkäsin tosi paljon! Ananaskiisseli ei niinkään hivellyt makuhermojani, mutta oli mukava maistaa uusia makuja. 4/5 Sumanismi

Tunnelma: Tunnelma oli rento ja miellyttävä. Pääsimme hyvin alkuun toisiimme tutustumisessa. Juttu luisti hyvin, ja ohjelmanumero liittyi mukavasti yhteisiin mielenkiinnonkohteisiimme. 5/5

Illan reseptit

Sumanismi

Kiisseli maistui paremmalta kuin kuva antaa odottaa.

Falafelpyörykät

Perunamuusi

Ananaskiisseli

kikherneitä jauhettua juustokuminaa jauhettua korianteria paprikajauhetta jauhettua chiliä suolaa sipulia valkosipulia lehtipersiljaa vehnäjauhoja oliiviöljyä 1 kananmuna

perunoita maitoa voita

purkkiananasta soseutettuna vettä perunajauhoja päälle suklaakiisseliä (sokeria olisi voinut laittaa)

Vihersalaatti salaattia tomaattia kurkkua fetaa paahdettuja kurpitsansiemeniä

Illallisvieraiden yhdessä tuottama runo.

novelli

Peilikuva

Kohotin käteni varovasti ja tartuin harson rispaantuneeseen, liimasta tahmeaan reunaan. Kohtasin katseeni peilissä ennen kuin käänsin katseeni pois. Levitin käteni sivuille, ja tunsin tunkkaisen huoneilman kevyen kosketuksen ihollani. Puristin silmäni kiinni ja hetken mietin, olivatko viimeiset viikot olleet vain unta tai jotain petollista kuvitelmaa. Jos olisivat, enhän nyt seisoisi tässä – ei jokaista ihosoluani polttaisi ja kirveltäisi; ei sydämeni olisi kiihtynyt tykyttämään aivan näin lujaa. Kurotin käsiäni taakse, ja kivusta irvistäen vedin yhteen painuneet taitokset iholtani. Vilunväre kiiri selkääni pitkin, kun pudotin harmaantuneen kääreen lattialle. Annoin käsivarsieni laskeutua sivuilleni Uskaltauduin kurkistamaan peiliin sivusilmällä. Se ja huokaisin syvään. Uskoin tuntevani ihoni jokaisen senttimetrin, kun väsymyksestä heikko kehoni pinnis- ei ollut kummoinen saavutus, sillä silmiäni kirvelevät kyyneleet sumensivat kuvan, joka peilistä ehkä heijasteli pitääkseen minut jaloillani. tui. Kohotin käteni pyyhkimään kasvojani, mutta liike oli liian nopea. Julma vihlaisu palautti käteni paikalleen vaihtoehtoja antamatta. Helpotus ja odotus värisyttivät uupunutta kehoani, kun ensimmäinen kyynel putosi ripsieni lomasta poskelleni ja valui parransängen lomitse kaulalleni. Kohotin varovaisen hitaasti toisen käteni ja pyyhkäisin silmiäni huolimattomasti. Vedin henkeä ja käännyin suoraan peiliä kohti. Päässäni humahti, ja hetken pelkäsin pyörtyväni. Suupieleni kääntyivät leveään hymyyn samalla kun itkunpurskahdus painoi pääni alas. Tällä kertaa annoin kyynelten valua kasvoiltani kaulalleni, solisluitteni yli rintakehälleni ja kahden vaakasuoran, vielä arkana punertavan arven ylitse.δ

Sumanismi

Maailma muuttuu – niin minäkin Identiteetti on ahdistava asia. Usein sen määritteleminen tai muuttuminen hämmentää. On kuitenkin hyvä muistaa, että jokaisella meistä on elämämme aikana useita eri versioita itsestämme. Tässä esittelemmekin meidän menneitä vaiheitamme. Koska sitähän te kysyitte. Sonja Keltamäki ja Venla Juntto 1997 – Venla syntyi Länsi-Pohjan Keskussairaalassa. 2004 – V: “Ala-asteella harrastin kilpahiihtoa ja jalkapalloa. Kilpaurheilu – ja kilpailu onkin aina ollut itselleni tärkeä elementti – sen avulla voittaa itsensä ja joskus tietenkin myös ne vastustajat. Koulussakin parasta oli välitunnit ja vuorenvalloitus sekä yleisurheilu-, kuntotesti- ja hiihtokisapäivät. Voi sitä riemua, kun koulupäivä päättyy mitali kaulassa ja hymy korvissa.”

Sumanismi

1994 – Sonja syntyi Oulun yliopistollisessa sairaalassa.

1996 – S: “Jo pienenä minua yritettiin tutustuttaa urheilulajeihin, joita suvussamme harrastetaan: suunnistukseen ja hiihtoon. Ensimmäiset suunnistuskisat tuli kuljettua äidin selässä kantorapussa. En kuitenkaan pidä kummastakaan lajista, vaikka kovasti yritin käydä suunnistamassa kesäisin rastiviikoilla ainakin kymmenen vuoden ajan. Sentään yritin. Suunnistuskisojen tunnelma veti minua puoleensa.”

S: “Ala-asteen kävin Myllyojan koulussa. Kolmannella luokalla pääsin musiikkiluokalle ja valitsin instrumentikseni viulun. En kuitenkaan jaksanut harjoitella sen soittamista tarpeeksi, joten sain huudot soitonopettajalta. Viulun lisäksi opin soittamaan muun muassa pianoa, rumpuja ja bassoa. Sen sijaan nokkahuilua meidän ei koskaan tarvinnut opetella soittamaan. Olen ehkä hieman katkera siitä. Ala-asteella sain samoihin aikoihin ensimmäiset silmälasini ja kiinteät hammasraudat ylähampaisiini. Onnekseni minua ei kuitenkaan kiusattu niiden takia.” 2009 – S: “Sain naimaluvan eli suoritin rippikoulun Oulujoen seurakunnalla. Aloitin myös bloggausharrastuksen, koska halusin jollain tapaa ylläpitää kirjoitustaitoani ja merkitä ylös tekemisiäni. Käsityötunnit olivat parhaita yläasteella: vihasin neulomista, mutta rakastin ompelua. Nykyään rakastan neulomistakin.” V: “2009 tienoilla elin jalkapallourani hekuma-aikaa. Kuljin kaikkialla jalkapallotamineissa. Tässä kutosluokan koulukuvassa mut on pakotettu vaihtamaan Kemin eliittijoukkueen – Visan Pallon – upea kullankeltainen college “fiksumpaan” valkoiseen Adduun. Häpeällistä.”

Sumanismi

2007 – S: “Menin yläasteelle Laanilan kouluun. En tuntenut kuin yhden tytön entuudestaan luokaltani, mutta tutustuin nopeasti muihin. Olin melko ujo, mutta lopulta minulla oli useita eri kaveriporukoita, joiden kanssa vietin aikaa. Jos olin ihastunut johonkin poikaan otin selvää millaista musiikkia tämä kuuntelee ja aloin itsekin kuunnella sitä. Soittolistani oli melkoinen sillisalaatti tämän vuoksi, mutta löysin onneksi myös sellaisia bändejä, joita kuuntelen silloin tällöin vielä nykyäänkin.”

Sumanismi

2010 – S: “Harrastin ratsastusta epäsäännöllisesti yli kymmenen vuoden ajan. Joka kesän kohokohta oli ratsastusleiri Maalaiskartano Pihkalassa. Olin juuri niin heppatyttö kuin heppatyttö voi olla – leikin hevosilla ja hevosia, minulla oli puuhevonen ja sille varusteet, pelasin hevospelejä tietokoneella, luin hevoskirjoja, kuuluin Pollux-hevoskerhoon, minulla oli virtuaalitalli (Sonkun Talli never forget) ja kävin eri talleilla ratsastamassa ja hoitamassa hevosia.”

V: “Siirryin ensimmäisen polvileikkaukseni jälkeen totisesta jalkapalloilusta voimisteluun. Sen parissa olin ensin joukkue- ja telinevoimistelujoukkueissa, sittemmin tanssillisen voimistelun valioissa ja lopulta valmentajana ja tuomarina. Voimistelu-uran aikana kiinnostuinkin elämän kimaltelevammasta puolesta: hikiset jalkapallotamineet vaihtuivat vähitellen kilpapukujen paljetteihin ja hiuksetkin vaalentuivat blondeiksi.”

2013 – S: “Valmistuin ylioppilaaksi Oulun suomalaisen yhteiskoulun lukiosta. Saman vuoden syksynä opiskelin kolme kuukautta hevostenhoitajaksi Kiuruvedellä, mutta jätin sen koulun kesken, sillä se ei ollutkaan minua varten.”

2014–2016 – S: “Kevään vietin emäntäkoulussa eli kotitalouskoulussa Oulun Palvelualan Opistolla. Opin paljon uutta kodin pitämisestä ja elämisestä ylipäätään. Kesällä sain tietää päässeeni opiskelemaan painotuotantoassistentiksi Tampereen seudun ammattiopistoon. Loppukesästä muutimme silloisen V: ”2013 aloitin lukion. Lukiossa oli siistiä, poikaystäväni kanssa Tampereelle. Joulukun pääsi baariin. ” kuussa 2015 muutin takaisin Ouluun ja pääsin kevääksi työharjoitteluun Juvenes Printille. Helmikuussa päätin, että alan lukemaan suomen kielen pääsykokeisiin. Toukokuussa kävin hakemassa Tampereelta todistuksen painotekniikan painotuotantoassistentin pätevyydestä, ja sain samalla stipendin hyvästä koulumenestyksestä.” 2016 – V: ”Aloitin suoraan lukiosta hieman vahingossa yliopistoelämän ja sillä tiellä olen edelleen. Sumassa olen kyllä kasvanut kaikin tavoin paremmaksi ihmiseksi kuin lukiossa olin. Hauskaakin on ollut. Kaikkea sitä tuleekin tehtyä.” S: “Yliopisto on kyllä kasvattanut paljon. Olen myös saanut paljon kavereita ja ihania ystäviä, joiden kanssa ollaan toivottavasti tekemisissä vielä vanhanakin.”

Sumanismi

Tässä me vapun, vanhuuden ja yliopistoelämän runtelemina. Saapa nähdä, millaisiksi versioiksi nämä henkilöt vielä kehittyvät. #SEVK δ

Sitaatit ”Amor infinitus on Oulun Amor infinitus.” – Veikka wc-tiloissa Sandstormista

δ δ δ ”Suomalaiset on maailman onnellisin kansa. Senhän näkee teistäkin, miten säteileviä ootte!” – luennoitsija viestinnän kurssilla

δ δ δ ”Unohin vastata viestiin, koska mie olin niin kännissä tai mulla oli vaan kiire.” – Inke

δ δ δ ”Olimme hetken ilman abessiivia… Hah hah, tämmönen kielitieteellinen dad joke.” – Jukka udmurtin luennolla, kun unohti abessiivin monisteesta

δ δ δ ”Jos sä juot paljon kaljaa… Tai vähän, saat itse päättää.” – luennoitsija semantiikan ja pragmatiikan kurssilla

δ δ δ ”Olisinpa mie eläny semmosen lapsuuden, joka ois ollu ees jotenkin hauska.” – Inke

δ δ δ ”Mää en hauku sua, tää on fakta.” – Nata Veikalle

Sumanismi

δ δ δ

”Pitäskö jonku bilejuoman nimi joskus olla screenshotti?” – Julia P.

”Pitäskö laittaa tänne näitä sydämeitä?” – Inke

δ δ δ ”Tää kyllä maistuu vähän oksennukselle, mutta ei tää pahaa oo.” – Julia

δ δ δ ”Kuka on maailman vanhin poikamies? No se on Paavi.” – yleisen kielitieteen lehtori

δ δ δ Kielihistoriassa rekonstruoinnista: Maija: ”Jos se olisi helppoa, kaikkihan sitä harrastaisi.” Harri: ”Vähän pervoa luonteenlaatua tämä siis vaatii, että tätä harrastaisi, niinkö?”

δ δ δ ”Jos et tee läksyjä, lupaan sinulle ongelmia.” – luennoitsija semantiikan ja pragmatiikan luennolla

δ δ δ Lassi: ”Sulla on puhelin kädessä etkä tiiä paljonko kello on?” Inke: ”Emminä tiiä elämästä paljoo!”

δ δ δ ”Nyt tarjolla mielenkiintoista kuultavaa sukukanamme nykytilanteesta!” – eräässä sähköpostissa luvattua

δ δ δ ”Kasvirasva ei ole eläimestä. Sokeri ei ole eläimestä.” – Nata pohtii, onko kauravispi vegaanista

δ δ δ

Sumanismi

”En oo vielä kuollu ja oon eläny noin neljä vuotta.” – Inke

Suma ry:n

turvallisemman tilan periaatteet Tässä luetellut turvallisemman tilan periaatteet ovat käytössä Suma ry:n toiminnassa. Nämä periaatteet ovat Humanistisen Killan turvallisemman tilan periaatteiden mukaiset. Turvallisemman tilan periaatteet ovat voimassa kaikessa Suma ry:n toiminnassa. Periaatteet on laadittu, jotta kaikki voisivat nauttia Suman tapahtumissa olemisesta. Koetusta häirinnästä voi olla yhteydessä OYY:n häirintäyhdyshenkilöön tai tehdä ilmoituksen Oulun yliopistolle.

1. Välitä ja pidä huolta ihmisistä ympärilläsi

Välitä siitä, mitä muille kuuluu, ja ota huomioon, miten tekosi ja sanasi vaikuttavat heihin. Pidä huolta itsestäsi ja toisista sekä myös tiloista ja tavaroista.

2. Kunnioita muita, älä häiritse

Kunnioita erilaisia ihmisiä, heidän näkemyksiään ja kokemuksiaan. Kunnioita myös ihmisten valintoja, omaa tilaa ja rajoja. Suma ry:ssä ei sallita minkäänlaista rasistista, seksististä, ahdasmielistä, loukkaavaa, väkivaltaista tai uhkaavaa käytöstä, eikä syrjimistä tai kiusaamista. Oman ja muiden turvallisuuden vaarantaminen on kielletty. Älä häiritse ketään koskemalla, sanallisesti tai tuijottamalla.

3. Muista, että ei tarkoittaa ei.

Lopeta, jos toinen niin pyytää. Älä pakota ketään mihinkään. Muista aina, että jokin asia, joka on sinusta hauskaa, voi toisesta olla epämiellyttävää tai ahdistavaa. Pyri välttämään ja ehkäisemään tilanteita, joissa joku saattaisi tuntea olonsa epämukavaksi.

4. Kommunikoi ja luo positiivista ilmapiiriä

Auta avoimen ja keskustelevan tunnelman sekä luottamuksellisen yhteisön luomisessa. Ole ystävällinen, kohtelias ja avoin. Kuuntele, keskustele ja kysy. Kommunikoi positiivisista asioista, mutta myös ongelmista ja epäselvyyksistä.

5. Noudata ohjeita ja toimi tarpeen vaatiessa

Sumanismi

Käyttäydy asiallisesti ja edellytä sitä myös muilta. Noudata yhteisiä pelisääntöjä. Puutu epäasialliseen toimintaan. Älä epäröi pyytää apua, jos vähänkään koet sitä tarvitsevasi. Ole yhteydessä vastuuhenkilöihin tarvittaessa. Soita apua, kun siihen on tarve. Hätätilanteissa soita yleiseen hätänumeroon 112.

Anonyymit tunnustukset Tutustuin Osmassa ihaniin ihmisiin, mutta join muistini enkä tunnista heitä enää :(

minä olen kapteeni minä olen Taavi ole rauhassa käyttäyvy

imussiivi ilmaisee sitä, mitä imetään

olen ehkä sittenkin väärässä näin jänikse eikä o ännää perässä

mieleni menee aina sekaisin udmurtin luennoilla

Joku anonyymi luuli joskus et Leningrad Cowboys on leninkiraati kaupoissa

Sumanismi

Jätin kerran kahvikupin tiskaamatta ja tuijottelin sitä monet illat tuossa pöydällä. Sit joku muu pesi sen. ps. en oo sumalainen ”she doesn’t even go here!”

Sumanismi