Sumanismi 3/2021 by Sumanismi

Sisältö

Kirjoittajat:

Lauri Hauru, Maria Laakkonen, Neea Mäkelä, Inker-Elli Näkkäläjärvi, Julia Pääkkölä, Veikka Ritola, Suvi-Anna Salminen, Nea-Maria Tauriainen, Elina Vittaniemi Katja Pyörälä

Lauri Hauru, Oona Juntunen, Meeri Kivikallio

Päätoimittajat:

Lauri Hauru ja Oona Juntunen

Paino:

Sumanismi

Monisto Oy Painos 35 kpl. Suomen kielen opiskelijain kilta Suma ry Oulun yliopisto 2021

Päällikön puheenvuoro

Fuksihaastattelu

Kuvitus:

Taitto:

Koponen

Kansi:

Lauri Hauru, Venla Juntto, Inka Keränen, Meeri Kivikallio, Seppo Koivisto, Liisa Komminaho, Johanna Lähteelä, Neea Mäkelä, OYY, Julia Pääkkölä, Veikka Ritola, Nea-Maria Tauriainen, Elina Vittaniemi, pixabay.com, sxc.hu

Pääkirjoitus

Fennistin vapaapäivä

Täsmähoitoa kelluvalla keitaalla

Alumni esittäytyy

Perse edellä paprikantaimeen Ystäväkirja

Lemmikkikuvapalsta

Festaria tekemässä Edustajistovaalit

14 18 21 22 24 27

Mantilan muistelua 28 Anonyymit tunnustukset Sitaatit

33 34

pääkirjoitus

Lääkettä lukuvuoden alun kiireisiin

n taas syksy. Vuoden kolmas Sumanismi ja ensilumi ovat perinteisesti kilvan kiirehtineet piristämään pimeneviä ja viileneviä päiviä. Tänä vuonna lumipeite voitti kirkkaasti: Sumanismi oli vasta palaverin asteella, kun taivaalta jo leijaili räntärättejä. Vaikka kilpajuoksussa lumelle hävisimmekin, olemme saattaneet lehden kunniakkaasti kansiensa väliin. Tällä kertaa Sumanismissa on aivan erityistä sisältöä. Toimitus ryhtyi sumalaisten avustuksella muistelemaan emeritusprofessori Harri Mantilaa, joka eläköityi viime talvena. Harrista olikin kertynyt sumalaisille paljon lämpimiä muistoja vuosien saatossa. Mitäs muuta? Tämä numero sisältää totuttuun tapaan esimerkiksi Ystäväkirjan ja Alumni esittäytyy -palstan. Vuodenkierrosta voi puolestaan päätellä, että tässä numerossa esittelemme Suman uudet fuksit. Ah, kuinka tuttua ja turvallista! Syklit ja rutiinit tuovat elämään hallinnan sekä turvallisuuden tunteita. Sumanismi kääntää katseensa hyvinvointiin. Sen lisäksi että lehti ankkuroi lukijansa vahvan läsnäolon ja turvallisuuden tilaan jo pelkällä olemuksellaan, on lehden teemana tällä kertaa itseapu. Emme tarjoa meditaatio-ohjeita tai suosittele oppineimpien new age -gurujen menetelmiä, vaan olemme halunneet tehdä juttuja, jotka omilla tavoillaan liittyvät hyvinvointiin. Lähestymme teemaa arkisten puuhien kautta. Raportti yhteisöllisestä kulttuurifestariprojektista viime kesältä muistuttaa kulttuurin ja sosiaalisten suhteiden voimasta. Lemmikin puuhien seurailu voi tuottaa hyvää oloa. Fennistin vapaapäivä -palstalla esitelläänkin eräs lemmikkihämähäkki. Jos dopamiinisi ryöppyää vain perinteisempien karvaturrien seurassa, ei hätää! Olemme sitä varten koonneet lehteemme hellyttävän eläinkuvapalstan sumalaisten lemmikeistä. Lehden siivittämänä pääset myös saunomaan toimituksen kanssa sekä tuntemaan kostean mullan syleilyn sormissasi. Maksimaalisen hyvinvointikokemuksen saavuttamiseksi Sumanismin toimitus suosittelee vetämään villasukat jalkoihin sekä keittämään kupposen suosikkiteetä lehden kyytipojaksi.δ Syysterveisin Sumanismin päätoimittajat Lauri ja Oona

Sumanismi

Koponen

Edunvalvontakentällä kuhisee

orjensta pöytään! Tänä syksynä edunvalvontakentällä käy kuhina kuin kusiaismättäässä. Syksyn aikana käydään muun muassa ylioppilaskunnan edustajistovaalit, joissa valitaan uusi edustajisto kaksivuotiselle kaudelle päättämään OYY:n toiminnan suurista linjoista. Edustajistovaaleista ja äänestämisen tärkeydestä voit lukea lisää tämän lehden sivulta 27. Vaalien lisäksi lokakuussa avautuu haku hallinnon opiskelijaedustajaksi eli hallopediksi. Hallopedien tehtävänä on toimia yliopiston eri toimielimissä ja tuoda niissä opiskelijoiden mielipiteitä ja näkökulmia esille. Tehtävä on tärkeä ja vastuullinen, mutta hakeaksesi opiskelijaedustajaksi sinulla ei tarvitse olla aiempaa kokemusta. Pelkkä kiinnostus yhteisiin asioihin vaikuttamiseen riittää. Tämän lisäksi ylioppilaskunta perehdyttää uudet hallopedit vuoden alussa ja vuoden aikana ylioppilaskunnan asiantuntijat auttavat edustajia tehtävissään. Syksyn myötä saamme heittää hyvästit WebOodille, kun uusi järjestelmä Peppi korvaa sen kokonaan 22. marraskuuta. Peppiin keskitetään opiskeluoikeudet, HOPSin tekeminen, suoritukset, ilmoittautumiset, palautteet, hyväksiluvut sekä erilaisten raporttien tulostaminen. Peppiin siirtymisen vuoksi sekä Peppi että WebOodi ovat käyttökatkolla 20.10.–22.11. Katkon aikana ei voi ilmoittautua kursseille tai tentteihin. Suoritusotteita voi tulostaa 17. marraskuuta alkaen. Kuitenkin Tuudo ja akvaariotentit toimivat katkon aikana normaalisti. Lopuksi voimmekin siirtyä kevyempiin aiheisiin. Suomen kielen opiskelijoiden sydämiä on saanut syksyn aikana lämmittää se, että suurin osa perus- ja aineopintojen kursseista on pidetty lähiopetuksena pitkän etäilyrupeaman jälkeen. Tämän lisäksi elämä on alkanut normalisoitumaan myös muilla tavoin, kun esimerkiksi opiskelijatapahtumia on alettu järjestää kutakuinkin normaalisti. Toivottavasti suunta jatkuu yhtä nousujohteisena myös ensi vuotta kohden.δ

Sumanismi

Suvi-Anna Salminen Suma ry:n koulutus- ja sosiaalipoliittinen vastaava

Päällikön puheenvuoro

Syksy on täällä, oletko valmis?

yksy on aina jotenkin jännittävää aikaa. Vaikka kesäloman loppuminen aina lapsena (ja aikuisenakin) harmitti, oli lopulta ihan mukavaa kokoontua samojen kavereiden kanssa saman koulun pihalle ennen ensimmäisen koulupäivän alkamista. Uudet kynät, vihot ja koulukirjat. Uusia aineita, luokkakavereita ja opettajia. On hauskaa huomata, ettei ”kouluun” paluu näin yliopistossa kovin erilaista olekaan. Loppukesästä alkaa jo jännittämään uusia kursseja, fukseja ja ainejärjestöhommien käynnistymistä. Kauppareissulta tarttuu mukaan uusia vihkoja ja kyniä, vaikka lähes kaikki tehdään nykyisin koneella. Samalla illat pimenevät ja vuosi alkaa lähestyä loppuaan. Jouluihmiset ovat innoissaan, kun ihan pian voi laittaa jouluvaloja ja kuunnella joulubiisejä – siis ilman että saa kummastuneita katseita. Syksy on uusia alkuja ja toisaalta samaan tuttuun arkeen palaamista. Joka syksy yliopistolle saapuvat myös uudet fuksit ihmettelemään yliopistoelämää ja -opiskelua. Toivon, että jokaisella fuksilla syksy on mennyt tähän asti mukavasti ja vastoinkäymisittä. Yliopiston aloittaminen tuo tullessaan kaikennäköistä uutta ja hämmentävää. Onneksi PROt ja Suma ovat helpottamassa fuksien arkea alusta asti. Muistathan ihan pienelläkin kynnyksellä kysäistä apua, vinkkejä tai vaikka bileseuraa, jos siltä tuntuu. Me olemme täällä teitä ja meitä kaikkia varten. Suosittelen myös osallistumaan kaikenlaisiin tapahtumiin, jos ne yhtään kiinnostavat. Koronatilannekin on alkanut vihdoin helpottaa, ja olemme saaneet tähän mennessä viettää jo monet kekkerit sekä kokoontumiset – ja lisää on luvassa. Vuoden lähestyessä loppuaan myös hallituksen on pikkuhiljaa aika alkaa kerätä kimpsuja ja kampsuja uuden hallituksen tieltä. Suman syyskokouksessa marraskuussa muodostetaan vuoden 2022 hallitus, ja kuka tahansa Suman jäsen voi lähteä mukaan hallitustoimintaan. Uusia ihmisiä, ideoita ja näkemyksiä tarvitaan aina. Kokemus järjestöhommista ei ole missään nimessä pakollista, sillä halu tehdä ja vaikuttaa on tärkeintä. Mukaan voi lähteä joko varsinaiseksi hallituksen jäseneksi tai toimihenkilöksi. Syksyllä järjestetään hallitushommista kiinnostuneille oma iltama, jossa saa tietoa eri pesteistä ja hallitustoiminnasta yleisesti. Sinnekin kannattaa ehdottomasti tulla paikalle. Oikein ihanaa ja jännittävää syksyä kaikille!δ Sumanismi

Inker-Elli Näkkäläjärvi Suma ry:n puheenjohtaja

Fuksihaastattelu 2021 Tänäkään vuonna uudet fuksit eivät selvinneet ilman perinteistä istahtamista Sumanismin piinapenkkiin. Toimitus laati tällä kertaa neljä kysymystä, jotka raottavat salaisuuksien verhoa tulokkaiden ympäriltä.

1. Miksi lähdit opiskelemaan suomen kieltä? 2. Mikä on erityistaitosi? 3. Inhokkikielivirheesi? 4. Miten nollaat pääsi (rentoudut)?

Sanni Eeva

Sumanismi

1. Olen aina tykännyt äikästä ja kirjoittamisesta. 2. Tykkään siivota kaksi kertaa päivässä, joten vastaan siivoaminen. 3. Vihaan sitä, jos totta kai kirjoitetaan yhteen. 4. Kuuntelemalla musiikkia ja käymällä lenkillä.

Risto Kupsala 1. Kielet ylipäätään kiinnostaa kovasti, joten suomi oli luonteva vaihtoehto. 2. Rumpujen soittaminen. 3. Yhdyssanavirheet. 4. Luonnossa lenkkeilemällä tai pyöräilemällä.

Milja Karasti 1. Olen ollut jo 3-vuotiaasta asti kiinnostunut suomen kielen rakenteista, ja sen myötä päämäärä on ollut jo pitkään selvä. 2. Voin oppia parilla kuuntelukerralla laulun sanat ulkoa. 3. Yhdyssanavirheet sekä yhteen että erikseen kirjoitettuina. 4. Pianoa soittamalla ja laulamalla.

Aino Hanni 1. Koska haluaisin äikänopeksi. 2. Osaan tehdä todella nopeasti pöydän reunaan kaks-kolme-heviä. (Toim. huom. Kyseessä on pöydän reunaan sormilla naputeltava, erittäin haastava koreografia.) 3. Yhdyssanavirheet. 4. Katsomalla Gilmoren tyttöjä Netflixistä. Sumanismi

Henna Riippi

Janna Junnonaho

1. Minusta piti ensin tulla luokanopettaja, mutta totesinkin, että haluaisin kuitenkin aineenopettajaksi. Suomen kieli valikoitui omien kouluaikojeni lempiaineen perusteella. 2. Osaan viisastella olematta ärsyttävä. 3. Yhdyssanavirheet. 4. Meikkaamalla. En kylläkään meikkaa pelkästään rentoutuakseni ilman sen parempaa syytä.

1.Halusin vaihtaa kirjallisuuden pääaineesta suomen kieleen. Opiskelin kirjallisuutta Tampereella ja Ouluun päädyin hakemaan, sillä poikaystäväni asuu täällä. Lisäksi Oulun yliopiston tarjoamat kattavat S2-opinnot houkuttelivat. 2. Olen jokapaikanhöylä. 3. Kongruenssivirheet. 4. Kirjoittamalla ajatuksenvirtaproosaa.

Sumanismi

Tiia Tarvonen

1. Mietin kauan, mihin haen ja googlettelin kaikkea mahdollista. Kaverini haki tänne vuosi sitten, ja sain siitä idean hakea itsekin. En tosin alun perin tiennyt, valitsenko pääaineekseni suomen vai kirjallisuuden. 2. Luistelu hokkareilla. 3. Yhdyssanavirheet. 4. Ulkoilemalla. Tykkään esimerkiksi kävelyistä.

Katarina Salmi

Netta Juntunen

1. Haluan työllistyä suomen kielen opettajaksi ulkomaille. Mieluiten Quebeciin, koska olen melko varma, että tuleva aviopuolisoni on kotoisin Kanadasta. 2. Osaan tehdä croquembouchen. 3. Juhlapäivien kirjoittaminen isolla alkukirjaimella. Oksettavaa. 4. Jos kaipaan kunnolla nollausta, vedän yhdistetyn alkoholi- ja sokerihumalan vodkalla ja vaahterasiirapilla. Kevyempään arkinollaukseen riittää kunnon juoksulenkki.

1. Koulussa äidinkieli kiinnosti aina. Olen myös tykännyt aina kirjoittaa. Ja pienenä sanoin, että minusta tulee kirjailija. 2. Tytöt pyytää baarissa aina näyttämään hauista. Eli haban näyttäminen. 3. Kun kuka-pronominia käytetään partitiivissa väärässä paikassa. 4. Shoppailemalla.

Aino Uitamo

Sumanismi

1. Mietin monta vuotta erilaisia vaihtoehtoja ja totesin lopulta, että tämä on minulle sopiva juttu. 2. Poikkihuilun soittaminen. En ole aktiivisesti harrastanut vuosiin mutta soitan edelleen vähintäänkin kohtuullisesti. 3. Jos valmiiseen tekstiin jätetään huolimattomuuttaan typoja. 4. Bingewatchaamalla sarjoja.

Viivi Kankare 1. Etsin Opintopolusta kiinnostavalta tuntuvia koulutusvaihtoehtoja, ja suomen kieli vain valikoitui lopulta ykköseksi. 2. Osaan tehdä marsuilmeen, jossa on lisämausteena liikkuva huuli. 3. Suosikki-inhokkivirheeni on isäni erikseen kirjoittamana *jauhe liha. 4. Katsomalla televisiosta jonkin mahdollisimman surkean sarjan.

Irja Korhonen 1. Olen aina lukenut paljon ja ollut kiinnostunut kielistä. Suomea ajauduin opiskelemaan siksi, että haluan työskennellä nuorten kanssa opettajana ja haluan opettaa sellaista asiaa, josta olen itsekin todella innostunut. 2. Osaan koskettaa kielellä nenääni. 3. Yhdyssanavirheet. 4. Nukkumalla päikkyjä ja uneksimalla.

Sumanismi

Maria Bešlić

1. Koska haluan äikänopettajaksi. Olen tosi kiinnostunut kielen rakenteista ja haluan syventää tietojani suomen kielestä. 2. Puhun seitsemää kieltä, esimerkiksi serbokroatiaa ja turkkia. 3. Yhdyssanavirheet. 4. Netflixillä.

Laura Viirre 1. Suomen kieli kiinnostaa minua, ja haluan oppia siitä paljon. 2. Olen erittäin hyvä kuuntelemaan ihmisiä. 3. Itsestäänselvien yhdyssanojen erikseen kirjoittaminen. 4. Välillä käyn viikonloppuisin vähän tuulettumassa. Lisäksi hyvällä levolla.

Iina Annunen 1.Yläasteella vaikutuin ammattiesittelypäivillä, kun jonkun äiti oli randomilla mennyt opiskelemaan suomen kieltä ja päätynyt copywriteriksi. 2. Myöhästyä tosi hyvin kaikkialta – varsinkin omista aikatauluistani. 3. Kun käytetään vääriä relatiivipronomineja väärissä paikoissa. 4. Hiphop-musiikilla. Varsinkin sellaisella, jossa ei ole sanoituksia.

Sumanismi

Fennistin vapaapäivä

Kahdeksanjalkainen Kaamos

Joskus Kaamoskin pääsee nauttimaan Snapchatin ihmeistä – trendikäs otus!

Neea Mäkelä

Sumanismi

erran kotimatkalla ollessani tien yli harppoi rantahämähäkki. Pysähdyin seuraamaan sen menoa. Olin jo pitkään miettinyt lemmikkiä, mutta lajista en ollut varma. Sinä iltana kuitenkin oivalsin, että hämähäkki voisi olla juttuni ‒ onhan se lempieläimeni. Lopulta hetken harkinnan jälkeen luokseni muutti Kaamos, urospuolinen seepratarantula, joka sai nimensä silloin juuri koittaneen kaamosajan mukaan. Ennen Kaamosta olin omistanut vain koiria ja sainkin huomata, että tarantula on varsin erilainen lemmikki. Sille on tärkeää luontoa mukaileva ympäristö, ja sen vuoksi terraarion sisustaminen on aivan oma lukunsa. Kaamoksen juuret johtavat trooppiseen Costa Ricaan, ja tämä pitää huomioida aina pohjamateriaalia ja ilmankosteutta myöten. Kivikasat ja kaarnat ovat hyviä piiloja, ja aurinkoa muistuttava lämpölamppu takaa juuri sopivat asteet.

Hämähäkit ovat yöeläimiä ja touhuavat terraariossaan mielellään vasta pimeyden koitteessa. Ne eivät kuitenkaan erota punaista väriä, joten Kaamoksen touhuja voi seurata myös öisin infrapunalampulla. Silloin pääsee näkemään vaikkapa saalistuksen. Kaamos syö vain kerran viikossa, ja sen lempiruokaa ovat jauhomadot, torakat sekä heinäsirkat. Juoma-astian täyttö sitä vastoin on päivittäinen askare – usein kaveri jo aamuisin köllöttää vesiastialla vedenvaihtoa odottaen. Hämähäkilläkin on luonne! Kaamos on touhukas ja ketterä jaloistaan, ja sen harrastuksiin kuuluu juoksentelu sekä erilaisten piilojen kunnostaminen. Useat tarantulat ovat aggressiivisia, mutta Kaamos on letkeä tapaus. Se ei esimerkiksi puolustaudu eturaajojaan nostamalla vaan piiloutuu. Utelias se osaa tosin olla: terraarion kantta avatessani se joskus poikkeaa tervehtimään. Harvoin hämähäkki kuitenkaan tunnistaa omistajaansa, ja on muistamisen arvoista, että tarantulat ovat aina jossain määrin myrkyllisiä. Kaamos ei ole purevaa tyyppiä, mutta pelästyessään se ravistaa pieniä poltinkarvoja takaruumiistaan. Niiden joutuminen silmiin voi jopa sokeuttaa! Kaamos ei juuri välitä silittelystä, ja siksi sen saa poimia käteen vain tarvittaessa, kuten terveystarkastuksen tai terraarion siivouksen ajaksi. Tietysti eläimillä on myös elinkaarta rytmittäviä ajanjaksoja. Kaamokselle tärkeää on puolen vuoden välein tapahtuva nahanluonti. Se on rankka prosessi, ja Kaamos tahtoo olla silloin täysin rauhassa. Vain ilmankosteudesta huolehtiminen on tärkeää, jotta kaikki kävisi sukkelammin. Yhteiseloon kuuluu toki muitakin haasteita. Kaamos saa ihmisiltä melkoisen yl-

lättyneitä, jopa järkyttyneitä reaktioita. Tarantulat ovat hyvin yleisiä pelon kohteita, ja muita kylään pyytäessäni varoitankin aina kämppäkaveristani. Itse en ole joutunut viemään Kaamosta eläinlääkäriin, mutta parilta kokeneelta harrastajalta olen kuullut jopa tilanteista, joissa eläinlääkäritkin ovat kammoksuneet tarantulapotilasta. Vaikka alkuun totesin, että hämähäkki eroaa yleisistä lemmikeistä ilmiselvästikin, on Kaamoksella kuitenkin eräs varsin tärkeä yhdenvertaisuus niihin. Se on minulle perheenjäsen, aivan kuten koira tai kissa on perheenjäsen jollekulle muulle. Kaamos on lähellä sydäntäni. Sillä on omat yksilölliset tarpeensa, ja rakastan jokaista haasteellistakin yksityiskohtaa arjessamme. Meilläkin on side – näkyipä se sitten vain ruokailuhetkenä tai Kaamoksen pienen jalan ja sormeni kosketuksena terraarion seinän lävitse.δ

Lisätietoja Kaamoksesta Latinankielinen nimi: Aphonopelma Seemanni.

Lempiruoka: Kaamos on mieltynyt erityisesti jauhomatoihin. Silmien määrä: Kahdeksan.

Yleisin väärinkäsitys hämähäkeistä: Ehdottomasti useimmin kuulee, että hämähäkinruoka tapetaan ennen syöttämistä. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä tarantulat syövät lähes aina elävää ruokaa. Ne tahtovat hoitaa saalistuksen itse, aivan kuten luonnossakin. Jotkut isommat hämähäkkilajit syövät toki pakastettuja hiirenpoikasia.

Kaamos odottelee innokkaasti viikoittaista jauhomatoaan. Sumanismi

ALUMNI ESITTÄYTYY

Mutkikas koulutuspolku, sijaisseikkailuja ja paluu entisen kotilukion opettajaksi Kuva: Johanna Lähteelä

Sumanismi

Maria Laakkonen

len Maria Laakkonen, filosofian maisteri suomen kielestä vuodelta 2017 ja taiteen maisteri kuvataidekasvatuksen koulutusohjelmasta vuodelta 2020. Aloittaessani suomen kielen opinnot vuonna 2009 olin samaisen kevään abiturientti taide- ja humanistilukiosta, Osykistä, Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun lukiosta. Minut houkutteli suomen kielen pariin hauska haalarimerkki ”Rektiohäiriöstä voi puhua” sekä mahdollisuus saada opiskelupaikan yhteydessä oikeus pedagogisiin opintoihin. Kotikaupunkiin oli myös helppo jäädä, kun ei ollut selkeää mielikuvaa siitä, mitä haluaisi opiskella. Opiskeluajoistani minulla on leppoisat muistot. Vietin päivät kavereiden kanssa

ja illat kuluivat töissä naulakonhoitajana Oulun musiikkikeskuksessa tai kuvataideharrastuksen parissa Oulu-opistolla. Olin myös pari vuotta Sumanismissa toimihenkilönä: kirjoitin ja kuvitin juttuja. Tämän lisäksi olin aineenopettajaopiskelijoiden ainejärjestön hallituksessa pari vuotta. Jatkoin opintojani suomen kielen parissa pedagogisten opintojen loppuun asti ennen, kuin muutin Rovaniemelle vuonna 2013 kuvataidekasvatuksen opintojen perässä. Opintojeni ohessa työskentelin parina kesänä Oulussa suomen kielen kesäkursseilla tuutorina. Tämän jälkeen olen ollut niin taidetyöpajaohjaajana, animaatioohjaajana päiväleirillä kuin muutamaan otteeseen kesälukio-opettajanakin. Olen opettanut suomen kielen alkeita yksityisopettajana sekä valmentanut kokelasta äidinkielen ja kirjallisuuden ylioppilaskirjoituksiin. Olen myös tehnyt kielenhuoltoa opinnäytetöihin ja tieteellisiin artikkeleihin. Varsinaisia opettajan sijaisuuksia tein vähän vielä opiskeluaikanani. Yritin myös päästä Tarttoon Suomen Viron kulttuuriinstituuttiin harjoittelijaksi, mutta ensimmäisellä hakukerralla ei tärpännyt enkä voinut hankalan elämäntilanteeni vuoksi hakea enää toista kertaa. Sain filosofian maisterin tutkinnon suomen kielestä viimein valmiiksi keväällä 2017. Olin tuolloin saanut valmiiksi myös lähes kaikki taiteen maisterin opintoni, mutta läheisen vakavan sairastumisen ja kuoleman vuoksi päätin viivyttää opintojani vielä vuoden. Päätös oli elämäni paras, sillä sain vaikeasta elämäntilanteestani huolimatta tehdä omia taideprojekteja,

kursseja. Nyt työni jatkuu niin, että opetan äidinkieltä ja kirjallisuutta puolet työajastani ja kuvataidetta taas puolet. Työhöni kuuluu myös äidinkielen ja kirjallisuuden ylioppilaskokeiden korjausta, opetussuunnitelman kehitystyötä, palavereja, kokouksia, oppimateriaalihankintoja sekä kuvataiteen Instagram-tilin sisällöntuotantoa. Huonosti käyntiin lähtenyt työurani sai siis erinomaisen käänteen, ja pääsin takaisin sinne, mistä olin aikoinani lähtenyt. Opettajan työ Osykissä oli haaveeni jo heti sieltä valmistuttuani, ja täytyy todeta, että nuoret ovat monella tavalla vielä fiksumpia ja avarakatseisempia kuin omana aikanani. Erityisesti kuvataiteen erikoiskurssien opettaminen on ollut unelmieni täyttymys Osykissä. En ole varmaan oikea ihminen neuvomaan ketään uravalinnoissa, sillä opiskelin pitkään ja minun oli vaikea työllistyä. Silti rohkenen sanoa, että parhaat valintani ovat olleet sellaisia, joissa olen aidosti kuunnellut itseäni ja tehnyt juuri sitä, mitä olen halunnut. Esimerkiksi kun päätin laittaa taiteelliseen työskentelyyni aikaa ja muita resursseja, on se poikinut taiteilijaseurojen juryttämiä näyttelyitä ja jäsenyyden ammattitaiteilijaseurassa. Nuorena en olisi uskaltanut edes haaveilla tällaisesta. Huonot valinnat elämässä taas ovat sellaisia, että jokin tuntuu jatkuvasti olevan vialla. Niitä voi sietää hetkellisesti, jos niillä on välinearvoa, mutta esimerkiksi mihinkään huonoon työpaikkaan ei kannata jäädä liian pitkäksi aikaa. Työelämässä pitää olla valmis kehittymään ja oppimaan jatkuvasti uutta sekä sietämään pettymyksiä. Omaan erinomaisuuteen ei kannata tuudittautua mutta itseään ei kannata myöskään vähätellä. Monesti onni sanelee menestyksen ehtoja: on oltava oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Toki voi itse yrittää ohjata elämänsä suuntaa tarttumalla erilaisiin tilaisuuksiin ja luottamalla siihen, että ne vievät eteenpäin.δ

Sumanismi

opiskella filosofiaa ja elokuvatutkimusta sekä tienata pienen palkkani Valveen elokuvakoululla tuntiopettajana sekä globaalikasvatustyöpajaohjaajana Nuorten Akatemialla. Keväällä 2018 aloitettuani varsinaisen työnhaun jouduin toteamaan, että jäin ahkerasta hakemusten täyttämisestä huolimatta tyystin ilman työpaikkaa seuraavalle lukuvuodelle, vaikka olin valmis lähtemään käytännössä minne vain töiden perässä. Lukuvuoden 2018–2019 tein siis lyhyitä sijaisuuksia ympäri Oulua ja lähikuntia. Olin valmis opettamaan mitä vain kenelle tahansa. Pidin hirveän paljon lyhyistä sijaisuuksista ja sain tehdä niitä lähes joka arkipäivä. Työssä oli mukavaa vaihtelua ja erilaisia tilanteita. Sain muun muassa olla mukana valitsemassa tulevia kuvataideluokkalaisia yläkouluun pääsykoetöiden perusteella. Olin onnekas, koska jokainen päivä oli enemmän tai vähemmän uusi ja ennalta arvaamaton seikkailu. Kevään 2019 työnhaku ei sekään ollut menestystarina. Ainoa työpaikka, jonka sain, oli Etelä-Pohjanmaalla. Pian töiden alkamisen jälkeen paljastui, ettei työ oikein vastannutkaan luvattua. Jälkikäteen ajateltuna minun ei olisi kannattanut lähteä Oulusta, sillä minulle tarjottiin paria pitkää sijaisuutta Oulusta syksyn 2019 aikana. Silpputyösijaisen elämä tarjosi siis hyvät verkostot tällaisiin ei-virallisessa haussa oleviin työpaikkoihin. Olen myös ollut valmis brändäämään osaamistani: minulla on verkkoportfolio, johon olen dokumentoinut oppilastöitä ja avannut opetuskokemuksiani. Työhaastatteluissa minulla on virallisten työtodistusten rinnalla myös oppilaspalautteita. Myös avoimen työhakemuspohjani olen kuvittanut valokuvin positiivisen huomion herättämiseksi. Palasin kesällä 2020 Ouluun tyhjän päälle. Päädyin lähettelemään avoimia hakemuksia, ja entisen lukioni rehtori otti yhteyttä minuun. Sain opetettavakseni kuvataiteen ja äidinkielen ja kirjallisuuden

Täsmähoitoa kelluvalla keitaalla Lauri Hauru

Sumanismi Sumanismi

oki on tyyni ja se virtaa hiljalleen. Keltaiset lehdet veden pinnalla tuovat syksyistä viestiään jostain yläjuoksulta. Tyynessä ilmassa leijailee piipusta kohoavaa savua. Sen tuoksu on voimakas mutta miellyttävä. Yhtäkkiä ovi avautuu, ja höyryävä ihminen kömpii ulos saunan pimeistä syövereistä ja molskauttaa itsensä veteen. Voisi melkein kuvitella, että Sumanismin toimitus on lähtenyt mökkeilemään. Näin ei kuitenkaan ole. Kaikki tapahtuu urbaanissa ympäristössä lähes keskellä kaupunkia. Olemme saapuneet kahden fennistin voimin – Eduard Diladi ja minä – lievittämään stressiä saunalautalle Tuiran uimarannan kupeeseen. Kyseessä on Kesän Sauna, jota pyörittää talkoovoimin Oulun rantasaunaseura ry. Suunnitelmamme on seuraava: kuumia löylyjä ja kylmiä kylpyjä vuoron perään. Opiskeluviikko alkaa olla jo ehtoopuolella, ja tämäkin päivä on pakerrettu tietokoneen äärellä. Huonosti nukuttu yö taustalla

16 16

antaa siunauksensa aikeillemme – nyt tarvitaan hemmottelua! Luulen miljöön tarjoamien olosuhteiden olevan myös parahultaiset. Oivan kontrastin saunan 80 asteen lämpötilalle luo jokiveden hivenen vaatimattomammat kahdeksan astetta. Nautinto alkakoon! Hämyisen saunan jokaisessa nurkassa tuikkii lyhty. Sen lisäksi vain kiukaan tulipesästä kajastaa lepattavaa valoa. Tummanpuhuvassa huoneessa kuuluu puheensorinaa, mutta se ei haittaa millään tavalla. Aina välillä joku heittää löylyä. Tunnelma on rauhallinen. Hiki alkaa nousta pintaan. On aika ensimmäisen pulahduksen. Yhtäkkiä vesi näyttää jotenkin vihamieliseltä, synkältä. Tikkaita alas ja voiteista vanhin sulkee meidät syliinsä. Tunne on kokonaisvaltainen, jotain kivun ja kihelmöinnin välimaastosta. Sitten takaisin saunaan. On kuin olisi pukeutunut kylmästä valmistettuun haarniskaan, jota kuumudesta tehty miekka

turhaan takoo. Pikkuhiljaa haarniska väsyy ja lämpö valtaa kehon jälleen. Juttelemme niitä näitä. Istumme hiljaa. Välillä ovi aukeaa, ja talkoolainen saapuu kohentamaan tulta. Tunnelma on yhteisöllinen, vaikka emme tunne ketään kanssasaunojistamme. Ihmiset ovat ystävällisiä ja avoimia. Lautta keinahtelee rauhallisesti veden ehdoilla.

Lopulta olemme saunoneet ja vilvoitelleet useamman kierroksen, ja on aika lopettaa. Oloni on mitä mainioin, jos nyt hieman paleleekin viimeisimmän pulahduksen jälkeen. Kotiin tultuani tunnen olevani jopa raukea. Olen rentoutunut! Ehkäpä infernaalinen kuumuus houkutteli huoleni pintaan, ja hyinen vesi puolestaan huuhtoi ne mennessään pisaroiksi Perämereen.δ

Suuri saunabarometri

1. Kuvaile oloasi muutamalla sanalla. 2. Stressitasosi asteikolla 1–10? Bonus: Vihta vai vasta?

Eduard ennen saunaa: 1. Jännittynyt, huolestunut ja hermostunut. 2. Stressini on tasolla yhdeksän, eli sitä on todella paljon.

Lauri ennen saunaa: 1. Pöhnäinen, ränsistynyt ja kireä. 2. On ollut kamala päivä. Stressitasoni on noin yhdeksän.

Bonus: Vihta

...ja saunan jälkeen: 1. Rentoutunut, virkistynyt ja elinvoimainen. 2. Stressi on huomattavasti vähentynyt. Sanoisin stressini olevan nyt asteikolla kakkosessa.

...ja saunan jälkeen: 1. Olo on seesteisempi, kireys on hävinnyt ja mieleni on rauhallinen. 2. Stressitasoni romahti noin tasolle kolme. Se vastannee uudestisyntymistä.

Sumanismi Sumanismi

17 17

Perse edellä paprikantaimeen

Elina Vittaniemi

erran sanoin ääneen, että haluaisin oman kasvihuoneen. Tarkoitin, että haluaisin sen joskus tulevaisuudessa oman kodin pihaan, mutta kun saimme puolisoni kanssa mahdollisuuden pystyttää sellaisen jo seuraavana keväänä kesäpaikalle, ei ollut enää paluuta.

Sumanismi

Kylvö ja kasvihuoneenrakennustyömaa

Viime maaliskuussa aloimme Prisman siemenhyllyn kautta kylvöpuuhiin. Myöhästyimme joidenkin vihannesten ohjeenmukaisista kylvöajoista hieman, mutta ajattelimme kokeilla onneamme. Pistelimme pikku ruukkuihin (ja niiden loputtua maitopurkinpuolikkaisiin) paprikan, chilin, tomaatin, kurkun ja salaatin siemeniä. Joka ruukkuun suunniteltiin ja tulostettiin hienot nimilaput, mutta ei kulunut montaa viikkoa ennen kuin ne olivat jo ihan sekaisin. Kylvimme myös muutaman kirsikansiemenen, jotka olivat puolisoni jääkaapissa jemmassa. Myöhemmin ne tosin paljastuivat luumun siemeniksi, ja nyt kesäpaikan pihalla kasvaa pikkuinen luumupuun taimi. Itse kasvihuoneen kokoaminen venyi toukokuun lopulle, ja osa taimiparoista

venähti pikku ruukuissaan pituutta niin, etteivät ne enää pysyneet omin voimin pystyssä. Puolisoni vanhemmat tekivät kasvihuoneelle perustukset ja kasasivat sen rungon, ja meille jäi seinäpalojen kiinnitys. Saimme käskyn noudattaa kasausohjeita pilkulleen, mutta mitä pidemmälle urakka eteni, sitä enemmän sovelsimme. Mattoveitsen teriä, ruuveja, prikkoja ja teippirullia kului. Kun vihdoin oli istutusten aika, monen kymmenen sentin mittaiset taimet olivat yhtä vyyhtiä ja nimilaput ties missä. Istutus onnistui tuurilla: sijoitimme samannäköiset taimet vierekkäin. Vaikka tiesimme, paljonko eri kasvit tarvitsisivat ympärilleen tilaa, emme arvanneet, miten suuriksi ne todellisuudessa kasvaisivat. Jätimme siis ohjeet huomioimatta ja istutimme kasvihuoneen laatikkoon kaiken mahdollisen ensimmäisen kauden kokeilumielen ja heikon sadon pelon vallassa. Muutama paprika, salaatti ja kurkku pääsivät tosin omiin ruukkuihinsa kasvihuoneen toiselle seinälle. Myönnän, että heti istutusten jälkeen kasvihuone näytti melko surkealta. Valmiiksi heikkokuntoiset tomaatintaimet eivät kotiutuneet, joten päätimme pian ottaa

ne pois. Tilalle puolisoni äiti toi taimitarhalta uusia tomaatintaimia ja pari kasvihuonekurkuntainta. Samaan syssyyn hän toi kasvihuoneeseen muutaman kesäkurpitsantaimen, jotka pääsivät omiin, uusiin laatikoihin.

Trooppinen ilmasto ja kutsumattomat vieraat

Teimme parhaamme kasvien hoidon suhteen. Olimme ennen kylvöä selvittäneet eri lajien kasvatus- ja hoito-ohjeita, mutta niistä Driveen kootut tiedostot jäivät pian unholaan. Kun kurkut ja tomaatit alkoivat kurotella ulos kasvihuoneen kattoikkunoista, ajattelimme, että oli latvonnan aika. Hellekesä toi kauteen omat haasteensa: kasvihuoneeseen parhaimmillaan (tai pahimmillaan) kertyneet neljäkymmentä lämpöastetta olivat hieman liikaa, ja kastelu- ja lannoitushommissa olisi saanut olla koko ajan. Kävimme kasvihuoneella kahdesti päivässä, mikä rytmitti hyvin työpäiviämme ja ehkäisi tehokkaasti mökkihöperöitymistä. Loppukesästä huomasimme kesäkurpitsan lehdillä pieniä ötököitä ja ohutta mutta todella ikävän näköistä seittiä. Vihannespunkki oli matkannut todennäköisesti tarhatainten mukana kasvihuoneeseemme. Niitä torjuimme suihkuttelemalla kasveja ja kasvihuoneen seiniä puutarhaletkulla. Pari kertaa turvauduimme myös torjunta-aineeseen. Sen suihkuttamista varten kesäkurpitsalaatikot kannettiin kasvihuoneesta ulos, ja sinne ne jäivät. Yöllä heräsin kaatosateeseen, ja ajattelin kesäkurpitsoiden olevan entisiä. Mitä vielä! Kunnon kasteluhoidon jälkeen vihannespunkit olivat tiessään ja kesäkurpitsat tuntuivat heräävän taas henkiin.

vit kasvoivat kesän mittaan hurjaa vauhtia. Chili ja paprika olivat olleet istutusvaiheessa hyvin samannäköisiä, joten ne eivät kasvaneet nätisti ryhmissä vaan keskenään hujan hajan, mutta mitä pienistä. Satoa alettiin saada jo kesäkuun lopulla. Olihan se hienoa pilkkoa salaattiin oman kasvihuoneen kurkkuja ja tehdä ruokaa omista kesäkurpitsoista ja paprikoista.

Sumanismi

Varsinainen sadonkorjuu ajoittui syyskuun alkuun. Silloin poimimme kaiken kypsän ja kypsyvän. Koska nostimme chilintaimet ja suuren osan paprikantaimista ylös, poimimme myös kaikki raa’at paprikat – nehän voi syödä sellaisinaan. Chilien kasvukausi oli kylvön myöhästymisen vuoksi jäänyt niin lyhyeksi, että pieniä raakileita oli enemmän kuin kypsiä chilejä. Muutama kurkun-, tomaatin- ja paprikantaimi jäi vielä kasvihuoneeseen odottelemaan seuraavalle viikolle luvattuja lämpimämpiä kelejä, mutta itse emme olleet enää niiden mahdollista satoa syömässä. Chileistä osa päätyi kuivurin kautta vakuumiin. Niitä sitten talven mittaan pilkotaan kastikkeisiin, uunikasviksiin tai pitsan täytteeksi. Kurkuista teimme muutaman purkin maustekurkkuja, joihin kyllä lipsahti vähän liikaakin mausteita. Tomaateista, Sadonkorjuu ja säilöntäkokeilut paprikoista ja chileistä keitimme pari erää Kaikesta tietämättömyydestämme ja mu- paholaisenhilloa, joka maistuu superhyvältu-tuntumaan perustuvista päätöksistäm- tä pitsan tai paistettujen perunoiden päälme huolimatta teimme jotain oikein, ja kas- lä.

Ensimmäinen kasvihuonekautemme ylitti kaikki odotukseni. En halunnut toivoa liikoja, sillä en tiennyt (tai tiedä vieläkään) paljon mitään vihannesten kasvattamisesta, mutta kokonaisuudessaan olen iloisesti yllättynyt lopputuloksesta. Kaikista eniten minua ilahduttaa se, että onnistuimme kuin onnistuimmekin kasvattamaan siemenestä saakka oikeita, syötäviä ja vielä hyvänmakuisia kurkkuja, paprikoita ja chilejä! Olen silloin tällöin ruokaa laittaessani kerännyt niistä siemeniä talteen seuraavaa kautta varten. Kohtahan se jo alkaa – ensimmäiset chilit kylvetään jo tammikuussa!δ

Paholaisenhillo sovelletulla Marttojen reseptillä: 800 g (tai suunnilleen sen verran) tomaatteja 1 sipuli (me laitoimme keltaisen) muutama valkosipulinkynsi muutama paprika (värillä ei ole niin väliä) 6 punaista chiliä* kourallinen toisia, miedompia chilejä* 1 tl suolaa mustapippuria 0,5 dl väkiviinaetikkaa 1 paketti hillomarmeladisokeria

Tee tomaattien pohjaan kaksi ristikkäistä viiltoa ja keitä niitä noin minuutin ajan. Anna jäähtyä hetken. Poista tomaateista kuoret ja kannat. Pilko tomaatit ja muut vihannekset. (Tomaattien pilkkominen ei ole niin tarkkaa, mutta muut kannattaa pilkkoa pieneksi.) Laita kattilaan vihannekset sekä suola ja pippuri. Keitä miedolla lämmöllä puolisen tuntia. Lisää kattilaan etikka ja hillomarmeladisokeri. Keitä vielä noin viisi minuuttia. Anna keitoksen jäähtyä hieman ja purkita.

Sumanismi

*Meidän chilimme olivat Scoville-asteikolla välillä 500–1500.

YSTÄVÄKIRJA

Nea-Maria Tauriainen Ikä: 23 vuotta.

Perhe: Asustelen yksin, mutta käyn usein Pudasjärvellä tapaamassa vanhempiani, pikkusisaruksiani sekä kissaani Tuutikkia. Lempiväri: Vaaleansininen.

Mielikirja: Lionel Shriverin Poikani Kevin.

Paras muisto fuksivuodesta: Orientaatioviikosta jäi tosi lämpimät muistot!

Mitä tärkeää unohdin viimeksi: Unohdan aina läppärin kuulokkeet kotiin silloin, kun tulen yliopistolle varta vasten kuuntelemaan etäluentoa – viimeksi eilen.

Liian usein sanon: ”Anteeksi” sellaisissa tilanteissa, joissa ei todellakaan tarvitsisi pyydellä anteeksi. Tylypahkan tupa: Puuskupuh!

Sumanismi

Terveisiä sumalaisille: Ihanaa syksyä kaikille!

Lemmikkikuvapalsta Kuva: Seppo Koivisto Kuva: Venla Juntto

Kuva: Meeri Kivikallio

Sumanismi

Ahdistaako? Onko paha mieli? Kaipaatko elämääsi jotakin pehmeää ja pörröistä? Ota mukava asento ja lievitä stressiäsi Sumanismin suuren lemmikkikuvapalstan parissa!

Kuva: Inka Keränen

Kuva: Meeri Kivikallio

Kuva: Inka Keränen

Kuva: Meeri Kivikallio

Sumanismi

Festaria tekemässä

Pääsin mukaan tekemään Mitäs Mitäs Mitäs -monitaidefestivaalia vuoden alussa. Tehtäviäni olivat aluksi tiedotteiden tekeminen ja lähettäminen medioille, mutta lopulta päädyin myös taittamaan festivaalin käsiohjelman sekä hakemaan talkoolaiseksi festivaaliviikonlopulle.

Julia Pääkkölä

Sumanismi

Festaritiimin kokoonpano

Ensimmäisessä festarikokouksessa pyörittelimme koko tiimin kanssa ideoita tulevasta festivaalista. Tiimin tehtävistä sovittiin yhteisesti, ja omiin tehtäviin pystyi vaikuttamaan mielenkiinnonkohteidensa mukaan. Festarin tekijöitä oli tänä vuonna 20, mikä on enemmän kuin aiemmin. Päätekijät keskittyivät ensisijaisesti artistien, työpajojen sekä monitaideohjelmiston suunnitteluun ja toteuttamiseen, kun taas toiset auttoivat esimerkiksi sponsorija apurahahakemusten tekemisessä sekä ääni- ja valosuunnittelussa. Eräs tekijä huolehti kokonaan talkoolaisten hankkimisesta, ja eräs toinen oli vastuussa uuden lavan rakentamisesta festivaalialueelle. Lisäksi yksi Mitästen päätekijöistä työskenteli sisäisen ja ulkoisen tiedotuksen parissa, ja myös minä hoidin ulkoista tiedotusta.

Markkinoinnista ennen festivaalia ja sen aikana vastasi myös yksi päätekijöistä, viranomaisyhteistyötä hoiti taas eräs toinen tiimiläinen. Nettisivuja ylläpiti koodari, festivaalin ulkoasun taas suunnitteli graafinen suunnittelija. Festivaalin verkkokauppaa pyöritti yksittäinen henkilö, ja toinen huolehti lipunmyynnistä paikan päällä.

Tiedottajana

Viime kevään ja alkukesän ajan keskityin tiedotteiden tekemiseen ja niiden lähettämiseen yhdessä toisen tiedottajan kanssa. Tiedotteiden lähettämisen tarkoituksena oli tavoittaa paikallismedioiden, radioiden, kulttuurilehtien sekä suurten medioiden toimituksia ja etenkin houkutella toimittajia kirjoittamaan ennakkojuttuja festivaalista ja lisäämään festivaalitiedote heidän mediansa sivuille. Minun kontollani olivat suuret mediat ja opiskelijalehdet, ja työpa-

ruostumaan. Päätin kuitenkin tarjoutua avuksi, sillä en tiennyt, oliko muilla tiimiläisillä taittokokemusta. Käytin noin viikon A6-kokoisen lehdykän taittamiseen. Lehdykästä tuli ainakin informatiivinen, mutten ehkä olisi uskaltanut tuoda sitä näytille Sumanismin päätoimittajille. Olisi voinut tulla hieman sanomista taiton ulkoasusta.

Loistokas Mitäs-temppeli koristeltuna. Pöydällä odottaa tunnustuskirja.

Talkoolaisena

Ennen festivaalia päätin hakea myös talkoolaiseksi. Lopulta päädyin yhdessä muutaman muun talkoolaisen kanssa vastuutalkoolaiseksi. Tehtävänämme oli ohjeistaa yleistalkoolaisia ja katsoa, että kaikki sujuu hyvin festivaalialueella. Todelliset talkoolaistehtävät selvisivät minulle kuitenkin parhaiten festivaalialueella. Teimme talkooväen voimin kaikenlaisia valmisteluja, kuten alueiden rajausta, kierrätysastioiden siirtelyä ja festivaaliohjelmien taittelua. Pääsin myös koristelemaan Mitäs-temppelin yhdessä temppelin alueohjelmaa tekevän taiteilijan kanssa. Mitäs-temppelin virkaa ajoi festivaalilla peurojentarkkailukoppi, jonka koristelimme kierrätyskan-

Sumanismi

rini vastuulla taas paikallismediat, kulttuurilehdet ja radiot. Lisäksi tehtävänäni oli julkaista festivaalin esittely eri tapahtumakalentereihin. Saimme ohjelmiston tekijöiltä joidenkin esiintyjien esittelytekstejä, joista valitsimme tiedotteeseen sopivimmat. Musiikista kirjoittaminen oli minulle melko uutta, minulla kun ei ollut musiikillista taustaa. Onneksi kysymällä pääsi aina eteenpäin, ja se olikin ensiarvoisen tärkeää tiimissä, jossa vastuualueet jakaantuivat hyvinkin monipolvisiksi. Tiedotteen tekemisen jälkeen tiedote lähetettiin medioille. Kirjoitin melko samanlaisia sähköposteja kaikille medioille, mutta aloin myös kohdentaa niitä. Esimerkiksi iltapäivälehdistölle kirjoitin eri näkökulmasta kuin Helsingin Sanomille. Tiedotteiden lähettäminen alkoi sujua hyvin, enkä enää jännittänyt lähetä-napin painamista. Tämä kostautuikin eräässä vaiheessa, kun olin kirjoittanut tervehdykseksi: “Hei, Turus Sanomien toimitus!” No, ehkä lipsahdukseni saattoi tulkita humoristiseksi tavaksi käyttää murretta tehokeinona. Tiedotteiden lähettämiseen kuului festivaalin alla myös medioille soittaminen. Soitin erään kerran opiskelijalehteen, josta ehdotettiin, että voisimme kirjoittaa itse jutun ja lähettää sen heille julkaistavaksi. Innostuinkin haastattelemaan erästä sirkuspedagogia, ja kirjoitin jutun siitä, millaisena hän kokee osallisuuden taiteessa. Jutun kirjoittaminen oli mukavaa vastapainoa tiedotesähköpostien lähettämiselle. Saimme myös yhteyden muutamiin toimittajiin, joille annoimme haastattelut ennakkojuttuihin. Lisäksi saimme muutaman akkreditointihakemuksen itse festivaalille, jonne kourallinen toimittajia tuli tekemään juttuja. Festivaalin alla Mitäs-tiimissä kysyttiin, kuka pystyisi taittamaan festivaalin ohjelmalehden. Olin viimeksi taittanut omatoimisesti Suman Fuksilehteä vuonna 2018, joten taittotaitoni olivat päässeet pahasti

Sumanismi

kailla ja valoilla. Siellä saattoi käydä tunnustamassa anonyymin tunnustuksensa tunnustuskirjaan, jonka olin askarrellut festivaalia varten. Sumanismin Anonyymit tunnustukset -palstalla saattoi olla jotain tekemistä tunnustuskirjan idean syntymisen taustalla. Ehkä yksi mieleenpainuvimmista tunnustuksista oli eräs kirjoitus siitä, kuinka tunnustuksen tekijä oli kähveltänyt tunnustuskirjan tarra-arkista kissatarroja. Miauu! Noh, annettakoon anteeksi. Talkoolaisvuorossani lauantaina ohjeistin talkoolaisia artistikuljetuksista, roskienkeräysalueista ja bäkkärin tarjoiluista huolehtimisesta sekä annoin heille juoksevia tehtäviä sitä mukaa, kun niitä tuli. Autoin myös parhaani mukaan eri askareissa. Eräs kiireellisimmistä tehtävistä talkoovuoroni aikana oli selvittää, miksi sähköt eivät toimineet talkoolaisten teltassa, jossa

sähkövirtaan oli kytkettynä muun muassa iso kylmiö, jääkaappi, mikro ja kahvinjanoisten talkoolaisten kahvinkeitin. Sattuneesta syystä aamukahvia sai odotella pitkän tovin. Lopulta sähköasentaja ratkaisi ongelman sähkökatkon takana, ja vihdoin talkooväki sai kahvia juodakseen. Kaiken kaikkiaan vastuutalkoilu oli todella hauskaa ja opettavaista: Oli mahtavaa päästä tutustumaan muihin talkoolaisiin talkoilun ohessa, ja uusiin tilanteisiin joutuminen kehitti ongelmanratkaisutaitojani. Vaikka talkootyö oli melko hektistä, oli talkooilmapiiri todella rento ja avoin. Lähtisin milloin vain uudestaan festivaalitalkoolaiseksi, ja suosittelen kaikkia muitakin festivaaleilla viihtyjiä kurkistamaan festivaalialueen rajauksen toiselle puolelle. Sieltä voi löytää vaikka kavereita tai ilmaista talkoo-olutta.δ

Sinulla on ääni, joten käytä sitä! Jäikö ainejärjestöavustusten leikkaaminen edellisellä edustajistokaudella kaivelemaan hampaankoloon? Tuntuuko sinusta, että et saa ylioppilaskunnan jäsenmaksullesi vastinetta, tai onko sinulla idea siitä, miten ylioppilaskunnan toimintaa voisi kehittää? Äänestä edustajistovaaleissa!

Kuva: Liisa Komminaho / OYY

Suvi-Anna Salminen

Sumanismi

ulun yliopiston ylioppilaskunnan eli tutummin OYY:n edustajisto on ylioppilaskunnan korkeinta valtaa käyttävä elin. Edustajiston voidaan ajatella olevan opiskelijoiden eduskunta. Se päättää ylioppilaskunnan suurista linjoista, taloudesta sekä henkilövalinnoista, kuten pääsihteerin ja Ylioppilaslehden päätoimittajan valinnasta. Edustajistossa toimii useita erilaisia ryhmiä, joista osa on eri oppiaineiden opiskelijoiden muodostamia vaalirenkaita tai -liittoja. Humanistiehdokkaita löytyy esimerkiksi Poikkitieteellisen vaalirenkaan eli PoVan listoilta. Siihen kuuluu sekä Humanistinen vaaliliitto että Kasvatustieteilijöiden vaaliliitto. Osa ryhmistä on sitoutunut mukaan puoluepolitiikkaan. Niinpä PoVan lisäksi humanistiehdokkaita löytyy myös puolueiden listoilta. Edustajistovaaleissa äänestäminen on erittäin tärkeää, sillä edustajistolla on

merkittävä määrä valtaa ylioppilaskunnan toiminnassa. Edustajisto esimerkiksi päättää ylioppilaskunnan jäsenmaksun suuruuden sekä sen, mihin jäsenmaksurahoja käytetään. Edustajiston tekemät päätökset vaikuttavat siis jokaisen opiskelijan elämään sekä suoraan että välillisesti. Toinen keskeinen syy äänestää edustajistovaaleissa on opiskelijademokratian toteutuminen. Ylioppilaskunnan päätöksenteossa käytetään edustuksellista demokratiaa, eli opiskelijat valitsevat itse keskuudestaan heidän edustajansa. Edustuksellinen demokratia kuitenkin toimii vain, jos ihmiset asettuvat ehdolle sekä äänestävät. Ehdokkaan löytäminen voi toisinaan olla hankalaa, mutta onneksi tätä työtä on helpotettu. 21. päivä lokakuuta järjestetään Linnanmaan kampuksella vaalitori, jonne voi tulla tapaamaan ehdokkaita henkilökohtaisesti. Mobiilisovellus Tuudoon avataan vaalikone, jonka avulla voi etsiä itselleen sopivaa ehdokasta. Joskus taas ehdokas voi löytyä yllättävän läheltä, esimerkiksi omasta ainejärjestöstä tai kaveriporukasta. Edustajistovaalit käydään 28. lokakuuta – 3. marraskuuta. Ensimmäistä kertaa koskaan vaaleissa voi äänestää mobiilissa, sillä äänestäminen tapahtuu Tuudosovelluksessa. Äänestämisestä on tehty helppoa ja kätevää, joten äänestämättä jättämiselle ei juuri löydy syitä. Muista siis: sinulla on ääni, joten käytä sitä!δ

Kiitoksia näistä vuosista, murrekunkku!

Emeritusprofessori Harri Mantila päästi Suman edustajat kotiinsa vierailulle viime talvena.

Veikka Ritola

Sumanismi

onelle oululaiselle fennistille tuttu ja tärkeä professori Harri Mantila (s. 1958) eläköityi vuoden alussa. Harri aloitti omat opintonsa suomen kielen parissa vuonna 1979 ja työskentelynsä Oulun yliopiston suomen kielen oppiaineessa hän aloitti vuonna 1983. Hän toimi yliopistossa suomen kielen professorina vuosina 1996– 2020 sekä humanistisen tiedekunnan koulutusdekaanina vuosina 2014–2020. Harri opetti muun muassa Murteitten ja nykypuhekielen, Kielihistorian sekä Kielen kehityksen ja vaihtelun kursseja. Monen aloittelevan opiskelijan mieleen Harri iskostui ilmiömäisellä kasvo-, nimi- ja paikkakuntamuistillaan: kun murrekurssilla päästiin käsittelemään tiettyä murrealuetta, osasi Harri etunimeltä kutsuen pyytää kyseiseltä paikkakunnalta olevaa edustajaa antamaan murrenäytteen. Harri oli taitava opettaja, ja totesipa hän kerran: ”Huutaminen on pedagogisesti vah-

va tehokeino.” Kerran jos toisenkin ovat luentosalin – edellisillan jäljiltä uniset – fennistit saattaneet ponnahtaa pystyyn Harrin hurmoksellisista huudoista. Harrin 60-vuotispäivien kunniaksi vuonna 2018 julkaistiin teos Kuinka mahottomasti nää tekkiit: Juhlakirja Harri Mantilan 60-vuotispäivän kunniaksi, jonka toimittivat Sisko Brunni, Niina Kunnas, Santeri Palviainen ja Jari Sivonen. Kirjan esipuhe kuvaa Harria seuraavalla tavalla: ”Harri Mantila on poikkeuksellinen professori. Näyttää siltä, että kaikessa, mihin Harri ryhtyy, hän myös onnistuu. Harri on poikkeuksellisen taitava opettaja ja esiintyjä, hallintotyötäkään pelkäämätön esimies ja tiedekunnan koulutusdekaani sekä hämmästyttävän oivaltava ja ahkera tutkija.” Murteet olivat Harri Mantilan uran painopiste fennistiikassa – ja edelleen ovat. Vallankumouksellisesti Harri opetti opiskelijoilleen murteitten kolmijakoa, eli jaon itä-, länsi- ja pohjoismurteisiin, siinä missä muissa yliopistoissa edelleen opetetaan itä–länsi-jakoa. Harrin magnum opukseksi 60-vuotisjuhlateos nimeää Oulun seudun murteen vokaalisto: Historia, muutos ja variaatio -teoksen, jonka Harri on kirjoittanut yhdessä murretutkija Matti Pääkkösen kanssa. Harri oli aina läheisissä väleissä ainejärjestömme kanssa: hän kuului Vuoden Murre -raatiin, joka jakaa joka toinen vuosi palkinnon murreteosta. Lisäksi Harri viihdytti osmaajia vuonna 2015 Oulussa järjestetyssä Helevetin Osmassa luennoimalla fennistikansalle Oulun murteen nääpronominista. On ollut suunnaton ilo ja kunnia saada opetusta ja olla yhteistyössä Harri Mantilan kanssa! Me sumalaiset toivotamme Harrille leppoisia eläkepäiviä ja toivomme, että tapaamme vielä merkeissä tai toisissa!δ

Sumalaisten Mantila-muisteloita – Harzan puhekieli- ja murrekurssit olivat parasta opinnoissani ja saivat minut innostumaan sosiolingvistiikasta. Hän luennoi eloisasti ja huumorintajuisesti, kuitenkin tiukasti asiassa pysyen.

– Harrista jää ehdottomasti mieleen hänen muistinsa opiskelijoiden nimien ja kotipaikkakuntien osalta. Fuksivuonna hän oppi kaikkien nimet (ja osien lempinimetkin) nopeammin kuin fuksit itse, ja toisena vuonna pidetyllä murrekurssilla kenenkään kotipaikkakunta ei jäänyt arvoitukseksi. – Olin vaihto-opiskelijana Oulussa lukuvuonna 2015–2016, yhä muistan häntä! Toivon kaikkea hyvää! :)

– Harrin pitämän luennon jälkeen oli kyllä poikkeuksetta aina hyvä mieli! Mieleen on erityisesti jäänyt se positiivinen energia, joka jokaisella luennoilla vallitsi.

– Suman puheenjohtajavuotenani ainejärjestössä sattui ikävä kuolemantapaus, ja jouduimme järjestämään muistotilaisuuden. Harri ja Maija olivat oppiaineen puolesta paikalla, ja Harri piti puheenkin. Alussa ja vielä puheiden aikaan tapahtuman tunnelma oli melko painostava ja murheellinen, mutta Harri onnistui jotenkin vapauttamaan paikallaolijat niin, että lopulta saimme melko rentoutuneesti muistella kuollutta ystäväämme ja nauraakin näille muistoille. Tämä tulee yleensä päällimmäisenä mieleeni, kun mietin tilanteita, joissa puheet Sumasta ja suomen kielen oppiaineesta ”yhtenä perheenä” konkretisoituivat. – Mantila oli todella lämminsydäminen opettaja. Muistan muutaman kerran, kun pieni lapseni oli kanssani luennolla. Mantila otti myös pienen lapsen hienosti huomioon ja asenteellaan näytti, että kaikenlaisissa elämäntilanteissa olevat opiskelijat ovat tervetulleita luennoille. Pienen lapsen äitinä arvostin kovasti avointa asennetta.

– Harri on huippu! Luennoilla hän ilmaisee itseään aina tosi mielenkiintoisesti ja helposti ymmärrettävästi. En ole kenenkään muun luennoitsijan luennoilla jaksanut seurata yhtä hyvin opetusta, heh. Toki Harri on suuri persoona, myös huonoine puolineen. Harmistuin graduni ekan version palautteesta, joka oli aika suorasukaista, eikä hampurilaismallista ollut tietoakaan. Lopulta gradu saatiin kuitenkin kunnialla loppuun. Jotkut suhtautuvat Harriin jopa pelonsekaisella kunnioituksella, mutta itse ainakin huomasin, että hänelle voi aivan hyvin sanoa vastaan, ja häntä voi luennoilla haastaa, eikä hän ota siitä nokkiinsa. Sumanismi

– Tuskailin murrekurssilla ääneen, mitä tarkoittaa diskurssi ja kuinka vaikeaa se on määritellä. Silloin Harri ystävällisesti tunnusti, ettei hänelläkään ole hajua, mikä diskurssi oikiasti on, vaikka hän on ohjannut jopa graduja aiheesta! Se tuntu tosi armolliselta ja tämmönen vertaistuki helepotti heti oloa!

– Mantila on se tyyppi yliopiston käytävillä, joka tunnistaa, muistaa ja tervehtii iloisesti joka kerta. Kiitokset huikeista kursseista, tarinoista, opeista ja tuottamistasi lukemattomista valonpilkahduksista akateemisen maailman totisuuden keskelle. Rentouttavia eläkepäiviä! Toivottelee Venla Juntto – Muistan, kun Pohjois-Pohjanmaan ÄOL järjesti äidinkielenopettajien valtakunnalliset Talvipäivät (olisiko ollut vuonna 2011?). Hartsa oli lupautunut osallistujaksi paneelikeskusteluun. Itse olin tuolloin opiskelija ja talkoissa Talvipäivillä. Äikänopeyhdistyksen aktiiviporukka oli jo etukäteen aivan pähkinöinä siitä, että pääsisivät pitkästä aikaa kuuntelemaan Mantilan Harria. Ja voi, kuinka mielissään he olivat, kun Harri pääsi keskustelussa ääneen. He kikattivat aivan kuin teinitytöt, jotka ovat päässeet idolinsa keikalle. Vaan helppohan heitä on ymmärtää; Harrilla on aivan uskomaton karisma. Voi, kun vielä joskus pääsisin itsekin kuuntelemaan Harrin luentoa... Terveisin Sumalainen v. 2007–2013 – Murteet ja nykypuhekieli -kurssilla vuonna 2017 oltiin käsittelemässä peräpohjalaisia murteita tulevalla luennolla. Sitä edeltävän luennon lopussa Harri muisteli, että olen kyseiseltä alueelta kotoisin, ja ehdotti, että voisin sitten ensi kerralla kertoa kotikyläni murteen nykytilanteesta tjsp. Olin kuitenkin menossa pikkuveljeni ylioppilasjuhliin kotipaikkakunnalleni, enkä voinut osallistua luennolle. Totesin Harrille, että harmittaa niin paljon, että melkein itkettää (etten pääse luennolle). Harri vastasi siihen, että ”no niin paraneekin itkettää!” Inker-Elli Näkkäläjärvi – Murrekurssilla Mantila intoutui: ”Tämä, lapset, tämä on tiedettä!”

Sumanismi

– Ei ehkä varsinaisesti muisto, mutta kenelläkään ei oo yhtä valloittava hymy kuin Harri Mantilalla. Harri aivan säteilee hyvää mieltä ympärilleen.

– Asia, johon ei oikein koskaan tottunut: Kohtasin Harrin ensimmäistä kertaa Kielen vaihtelun avausluennolla vuosia sitten ja pyysin viittaamalla vastausvuoroa arvon professorin esittämään kysymykseen. Puheenvuoro langetettiin kuitenkin kylmäävällä ”Ole hyvä, Topi Matias Hallikainen” -sutkautuksella. Eihän siinä muutoin mitään outoa tai kylmäävää ollut, mutta tosiaan omasta mielestäni kohtasimme herra Mantilan kanssa ensimmäistä kertaa – miten hän saattoi ensikohtaamisella yhdistää kasvot ja, ei vain etunimen, vaan koko nimilitanian? Paranormaaleja ulottuvuuksia ilmiö sai, kun sama toistui jokaisen fuksin kohdalla: Professori tunnistaa jokaisen tuoreen opiskelijan välittömästi ja puhuttelee jokaista vaivatta koko nimeltä kuin olisi tuntenut nämä aina. En tiedä, minkä faustisen sopimuksen seurausta tämä kyky on, mutta se herättää minussa yhtäältä kauhistusta, toisaalta ihailua. Mainioita eläkepäiviä, Harri Eerik Mantila!

– Harri on ollut opettajana hyvin läheinen opiskelijoille. Hän on muistanut lähes poikkeuksetta opiskelijoiden kotipaikkakunnat ja osannutkin käyttää tätä tietoa hyödyksi Murteet ja nykypuhekieli -kurssilla. Murteet ja nykypuhekieli -kurssi sai minut innostumaan tekemään murreaiheisen lehtijutun, jossa haastateltiin myös Harria. Jutun myötä lukijat innostuivat keskustelemaan murteista. Oli ilo nähdä, että murteet kiinnostavat myös ns. maallikkoja. – Mantila on kyllä huikea tyyppi ja opettaja! Muistoja olisi varmaan useita, mutta päällimmäisenä on jäänyt mieleen Harrin uskomaton nimimuisti. Hän muistaa kaikkien uusien sekä vanhojen opiskelijoiden nimet ja kotipaikkakunnat, mitä hän on yleensä hyödyntänyt myöhemmin murrekurssilla. Harrilla on myös innostava tapa opettaa, ja hän on aina itse ehkä eniten innoissaan opettamastaan asiasta. Niin ja täytyy vielä sanoa, että paras muisto on joskus Harrin lähettämä sähköposti, jossa kerrottiin, että Oulun Sus järjestää ajankohtaisseminaarin. Harri oli viestiin kirjoittanut seuraavasti: ”Terve! Nyt tarjolla mielenkiintoista kuultavaa sukukanamme nykytilanteesta!” Tämä naurattaa minua edelleen. Hyviä eläkepäiviä Mantilalle! Emilia Välimäki

Lauri Siniluodon sanoittama sitsilaulu päätyi koristamaan niin sanottua Mantilaattaa, joka annettiin eläköitymislahjaksi Harrille.

Suma ry:n puheenjohtaja Inker-Elli Näkkäläjärvi on juuri luovuttanut lahjan tuoreelle eläkeläiselle. Sumanismi

Sumanismi

Suman jäsen Nea-Maria Tauriainen laati upean muotokuvan emeritusprofessori Mantilasta.

Anonyymit tunnustukset • Ensimmäisenä orientaatiopäivänä jännitti niin paljon, että oksensin puskaan. • Jätin työt kesken ja syöksyin yliopistolle ostamaan bilelippuja, etten vaan jää ilman. • En osaa irrottautua Osmasta. • Oispa vappu ja vappuheila.

• Olen aika ajoin huolissani alkoholinkäytöstäni. • Eksyn Telluksessa helposti. ):

• Vihaan ananasta enkä siksi tunnusta sitä Suman yhdeksi maskotiksi.

• Tunnustan, että pidän enemmän etäopetuksesta. Haluan syödä ja löhötä kotona rauhassa luentojen ohella. • Nyt on kesäkuu, olen yliopistolla ja haaveilen Osmasta.

• Sauli Koskinen haki mua baarissa tanssimaan ja kieltäydyin, koska en tiennyt, että se oli Sauli Koskinen. (Selvisi myöhemmin.)

Sumanismi

Sitaatit Ai tämä oli viinaa? No ryys sitte vaa. – Veikka

δ δ δ

Voispa vaan syyä, nukkua ja taittaa. – Oona

δ δ δ

Onneksi me ei eletä mitään sota-aikaa, koska en haluais olla Venlan kans samalla tai eri puolella. – Veikka

δ δ δ

En mää oo nekrofiili enkä mää kuole muna pystyssä! – Venla

δ δ δ

Mantilan Harri hyppää joka paikasta. – Osman pj

δ δ δ

Mie olen ollut täällä puoli tuntia ja olen jo kännissä. – Inke

δ δ δ

Nyt lauletaan se mies ulos vitun sinusta! – Natalia

δ δ δ

Ei se oo kiinni siitä, mitä sä tarviit. Se on kiinni siitä, mitä mä annan. – Veikka

δ δ δ

Tunnen yhden suomalaisen – ei kun sumalaisen. – Julia

δ δ δ

Oona: Onko sulla, Aleksi, niitä millä suuta puhistettaan -tikkuja? Jussi: ELI HAMMASTIKKUJA?

Sumanismi

δ δ δ

Mitä täällä kuuluu tehä? – Korona-ajan fuksi Aleksi baaribileissä

δ δ δ

Te kyllä näytätte ihan teiän nimiltä. – Natalie Venlasta ja Noorasta

Onko tää jotain vittuilua? – Julia OYY:n hyvän mielen vappurasteista

δ δ δ

Minäpä voin sanoa korjanneeni Harri Mantilaa. – Ira (Mantila oli lausunut Iran [Iira])

δ δ δ

En oo koskaa kattonu Mantilaa ja ollu surullinen. – Oona

δ δ δ

Ihmiset on lähtökohtasesti pelottavia, jos en oo nähny niitä humalassa. – Elli

δ δ δ

Naisissa ei oo taskuja, paitsi jos on kenguru. – Lassi

δ δ δ

Paljonko siinä maisterissa olikaan? Kolmesataa rammaa? – Nata

δ δ δ

Ei ku tää on tämmönen kampaus. Turbaani. – Julia

δ δ δ

Opiskelijaelämä on yhtä fomoa. – Nea-Maria

δ δ δ

Oon huomannu, et parin siiderin jälkeen tosi moni asia on parempi. – Henna

δ δ δ

Onko oikolukemisella enää mitään väliä, jos lehteä ei saa taitettua? – Oona

δ δ δ

Eikö tuo oo Halpa-Hallin logo? – Verban fuksit fuksisuunnistuksessa arkkareiden logosta

δ δ δ

Välillä on vähän tämmöistä häröilyä. – Sisko Brunni uudesta kurssistaan

Sumanismi

Japanilaiset kyllä tekkee sanat paremmin. – Lassi kuuntelemassa animesarjan tunnaria

Sumanismi