Latu&Polku-lukijamatka Nepaliin 2010

Namaste!

LUKIJAMATKA Annapurna & Shivapuri Trek 31.10. - 15.11.2010 Latu & Polku Lukijamatka 1

Matka alkaa...

Sunnuntai 31.10.2010

M

atkamme alkoi Helsinki Vantaan lentokentältä Finnairin koneella klo 20.05. Matkaan pääsimme aikataulun mukaisesti. Kone lentää kohti Kotkaa ja Suomenlahden yli Viroon Kohtla-järven suuntaan. Sieltä Moskovan yli Kazakstanin, Uzbekistanin, Afganistanin ja Pakistanin yli Intian Delhiin. Lentoaika on kuusi ja puoli tuntia. Lento sujui mukavasti ja turvallisesti.

Maanantai 1.11.2010

M

atkatavarat saatuamme siirryimme bussilla Radisson hotelliin, jossa meille oli varattu muutama huone virkistäytymistä varten. Söimme myös maittavan aamiaisen hotellin tyylikkäässä ravintolassa. Ruokatarjonta oli todella monipuolinen ja kattaukset näyttävät sekä tyylikkäät.

Aamiaisen ja pienen lepäilyn jälkeen siirryimme takasin Delhin lentokentälle. Lento Kathmanduun lähtisi klo 13.40, ja kahden tunnin lennon jälkeen olisimme perillä Nepalin pääkaupungissa.

Miten sitten kävikään? Läpäistyämme tarkat tullimuodollisuudet ja odoteltuamme mm. lentokoneessakin lähtöä noin kaksi tuntia,

2 Latu & Polku Lukijamatka

meille ilmoitettiin, ettei lento voikaan lähteä, koska on liian pimeää laskeutumiseen.

Eipä sitten muuta kuin ulos koneesta ja takaisin kentälle. Pekka Kontiainen, oppaamme, sai tilanteen haltuun, ja pääsimme läh-

meille ilmoitettiin, ettei lento voikaan lähteä, koska on liian pimeää laskeutumiseen. temään yöpymispaikkaan Hotel Centauriin.

Emme siis päässeetkään Kathmanduun tänään. Siispä uusi yritys huomenna aamulla.

Tiistai 2.11.

A

amulla matkaohjelman ennakko-odotuksista poiketen heräsimme Hotel Centaurissa Delhissä . Söimme ”runsaan” aamiaisen ja kiertelimme hieman hotellin ympäristössä. Rakennus oli aika rappeutunut ja puutarhakin osittain remontin alla.

Retkikuntamme jäsenet olivat ajoissa ala-aulassa ja lähdimme aikataulun mukaisesti, kello 10.00, Delhin lentokentälle. Edellisen päivän kokemuksella asetuimme chek in -tiskille jonottamaan lippuja Kathmandun koneeseen. Jonotus vaati kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä. Matkaan pyrkijöitä oli muitakin ja heidän taktiikkansa seuraaminen nostatti välillä ”karvat pystyyn”. Jonon ohi kiilaajia oli runsaasti, ja kentän virkailijat olivat tehottomia hoitamaan asioita.

Kun vihdoin, ehkä noin kolmen tunnin jonotuksen jälkeen pääsimme tiskille, saimme kuulla, että kone on niin täynnä, että meidän porukka ei mahdu kokonaan mukaan. Siispä vapaaehtoiset, oppaamme Pekka ja Jouko Liinamaa, jäivät Delhiin ja me muut lensimme Kathmanduun.

Kathmandussa meitä oli vastassa Olympian paikallisopas tai yhteistyökumppani. Hä-

nen ystävällisessä ohjauksessaan pääsimme majoittumaan Hotel Himalayaan. Hotellilla meillä olikin vastassa Olympian suomalainen opas, joka hienosti tuurasi Pekkaa. Saimme hyvän selvityksen seuraavan päivän ohjelmasta ja tiedon, että Pekka ja Jouko tulevat joko aamulla tai mahdollisesti saavat meidät kiinni seuraavan päivän vaelluksen aikana tai illalla majapaikassa. Tapasimme myös paikallisoppaamme ja saimme vaelluksella käytettävät punaiset matkakassit käyttöömme.

Majoituimme ja söimme hyvän illallisen hotellin ravintolassa. Näiden kaikkien jo sinänsä vaihtelevien matkustuskokemusten jälkeen uni maistui hyvin. Mielessä oli myös odotusta seuraavan päivän retken suhteen, joka olisi vasta ensimmäinen varsinainen retkipäivä, vihdoinkin.

Latu & Polku Lukijamatka 3

Shivapurin Kansallispuisto Keskiviikko 3.11.2010 1. retkipäivä: Vaellusaika: Matka:

Kathmandu – Sundarijal – Chisapani noin 5 tuntia 16 km

A

amiaisen söimme hotellilla, klo 6.30. Vaellusretkellä tarvittavat varusteet olimme pakanneet matkasäkkeihin, ja päivärepuissa kulkisivat vesipullot ja varavaatteet, joita päivän aikana saattaisi tarvita. Omat kantamuksemme ovat keveät, mutta kantajilla taakka on toista luokkaa.

Himalaya-hotellilta lähdimme bussilla kohti vaelluksen aloituspistettä, Sundarijalia. Bussimatka kesti noin 1½ tuntia. Matkan aikana sai jonkinlaisen käsityksen paikallisesta asutuksesta. Aluksi matka kulki tiheästi asutun kaupunkimaisen asutuksen keskellä. Taloja tällä alueella on kerrostaloista pieniin hökkeleihin ja asumukset ovat tiheässä. Aika paljon tarvittaisiin laittamista rakennuksissa. Ympäristönhoito ja siisteys on huonolla tasolla. Mitään kunnallista järjestelmää jätteenkeräilyyn ei näyttäisi olevan.

Liikenne on kaoottisen näköistä. Sekaan ei ole meidän ajokulttuurin omaavalla menemis-

4 Latu & Polku Lukijamatka

tä. Liikenteessä näkee monenlaisia ja -tasoisia ajoneuvoja. Mopojen, skootterien ja moottoripyörien käyttö on silmiinpistävän runsasta.

Vaikka liikenne näyttää kaoottiselta, se sujuu kuitenkin paikallisista kiitettävän joustavasti, ajajat osaavat antaa tietä toisilleen ja näkevät varmaan takaraivollaankin. Sundarijaliin pääsimme ennakoidussa aikataulussa ja vaellus saattoi alkaa. Ilma oli kirkas ja tuntui jo hyvältä päästä liikkeelle. Pekka ja Jouko ovat edelleen jossain tulossa. Saavat kai meidät tänään kiinni.

Tämän päivän reitti on suurimmaksi osaksi ylämäkeä. Nousemme lähdes kilometrin lähtöpistettä korkeammalle, Borlang Bhangjangiin (2420m), joka on reitin korkein kohta. Tämä reitti on myös osa Suomen Ladun ja Suomen ulkoministeriön rahoittamaa vaellusreittiä. Ennen kansallispuistoon siirtymistämme saimme paikalliselta yhteisöltä tervetulotoivotukset ja lahjana kaulahuivit.

Tehtyämme matkaa parin tunnin verran saavuimme Mulkharan kylään. Tässä vaiheessa aloimme vähitellen ymmärtää, mitä ylhäällä vuoren rinteellä asuminen tarkoittaa. Rappuja on tuhottomasti. Ne on hienosti rakennettu helpottamaan kulkemista, mutta tottumattomina rappujen käyttäjinä monen ajatuksissa vilahtaa, että mitenkähän nuo jalat illalla voivat. Viimeistään tässä vaiheessa kävelysauvoja aikaisemmin vieroksuneet myönsivät, että sauvoista on suuri apu jyrkillä rinteillä, sekä ylöspäin kiivettäessä että alaspäin tultaessa.

Matkareitti oli vaihteleva, etupäässä portaita ja jonkin verran polkuja sekä jännittäviltä näyttäviä uomia, kuin ”tunneleilta”. Nämä hämyisät ”tunnelit” jäivät maisemasta päällimmäiseksi mielikuvaksi. Ne ovat todennäköisesti aikaisemman vuoristojäätikön sulaessaan jättämiä lieveuomia tai sulamisjokien uomia.

Päästyämme yli reitin korkeimmasta kohdasta, 2420m, loppu olikin laskeutumista. Borlang Bhangjang tarjosi matkailijalle huikeat näkymät. Silmän kantamattomiin vuoristoista, jyrkkäpiirteistä, ja syvän vihreää maisemaa.

Latu & Polku Lukijamatka 5

Kiipeäminen kannatti ehdottomasti. Sitten tuosta laskeutumisesta: ainahan sitä ajattelee, että alamäkeä on helppo tulla, antaa vain rullata. Osittain se sujuikin, mutta tällä retkellä ”alamäkikin” on otettava tosissaan, ettei tule lipsahduksia. Hyvin kuitenkin selvittiin, ja viiden tunnin vaelluksen jälkeen saavuimme Chisapanin kylään, joka oli muutaman talon käsittävä yhteisö, jossa myös todella vaatimaton yöpymispaikkamme majatalo sijaitsee.

Huoneet saimme välittömäsi, mutta valitettavasti matkasäkkimme olivat vielä matkalla.

Hieman harmitti, kun ei päässyt vaihtamaan matkan jäljiltä kosteita vaatteita kuviin ja lämpimiin. Auringon alkaessa laskea ilma myös viileni nopeasti, joten lämmintä vaatetta kaivattiin.

Majoituimme siis tosi vaatimattomiin huoneisiin, joihin mahtui laveri nukkumista varten ja tuoli sekä pöytä. Huoneen vaatimattomuuden korvaa satakertaisesti ikkunasta avautuva upea näkymä: lumihuippuiset vuoret. Jossakin huoneessa oli myös ”kylpyhuone”. Vettä ei suihkusta tule ja rakennustapakin on erikoinen: jos vettä tulisi, se valuisi myös huoneen lattialle. Niinpä on hyvä, ettei suihku toimi. Kyllä yksi yö pärjätään ilman suihkuakin. Kylmällä vedellä on

6 Latu & Polku Lukijamatka

virkistävää peseytyä, sen mitä tarkenee. Vessa on paikalliseen tapaan reikä lattiassa ja vessapapereille kori nurkassa. Haju tulee kaupan päälle.

Myöskin paikalliset sähköasennukset herättivät kummastusta. Asennukset on tehty kaapelointien osalta ns. paukkulangalla, jota meillä Suomessa käytetään räjäytysten sytytysjohtona, jossa ei ole johtimien päällä yhtenäistä vaippaa.

Matkatavaratkin tulivat aikanaan ja saatiin lämmintä päälle. Myös Pekka ja Jouko saapuivat paikalle, olivat tulleet melkoista vauhtia, varmaankin puolta nopeammin kuin muuta vaeltajat. Pojilla on kova kunto.

Myöhemmin illalla söimme illallista majatalon alakerrassa. Ruokaa oli riittävästi, riisiä, cyrrykanaa, linssikeittoa, vihanneksia mausteliemessä sekä leipää. Monelle mausteita oli liikaa. Tee sen sijaan on maukasta, se päättää mukavasti aterian.

Vaikka kello ei vielä olekaan normaalin nukkumaanmenoajan kohdalla, tuntuu useimmilla makuupussi kutsuvan pitkän vaelluspäivän jälkeen. Kyllä se uni tulikin herkästi, ja aamuun asti sai mukavasti levättyä, vaikka peti oli kova ja huone jäätävän kylmä.

Torstai 4.11.2010 2. retkipäivä: Vaellusaika: Matka:

Chisapani–Nagarkot liki 9 tuntia 20 km

A

amiainen majatalolla ja matkaan klo 8.00 suuntana Nagarkot. Vaellusreitti oli etupäässä hiekka- ja savipohjaisia teitä, osin myös kivikkopohjaista tietä tai polkua. Ilma oli aamusta alkaen erinomainen. Aamu hieman viileä, mutta nopeasti aurinko alkoi lämmittää. Parhaimmillaan lämpötila nousi jopa 30 asteeseen.

Tällä retkiosuudella nousua ei ollut niin paljon kuin eilen, mutta matka tuntui loppujen lopuksi paljon eilistä pidemmältä. Päivän aikana saimme runsaasti aurinkoa, ja yksi jos toinenkin hikipisara valui selkää pitkin. Tänään, kuten eilenkin, söimme lounaan luonnon helmassa. Näin helteisenä päivänä tuntui, että lounaspaikka oli liiankin aurinkoinen.

Maisemaltaan paikka oli kyllä mahtava, kumpuilevaa maastoa taivaanrantaan asti. Lounas oli olosuhteisiin nähden ihan riittävä.

Lounaan jälkeen matka jatkui kohti kaukana siintäviä kukkuloita. Ne näyttivät olevan tosi kaukana, ja niin ne olivatkin. Vaellus kansallispuistossa oli antoisaa, Himalajan hui-

put näkyivät hienosti kumpuilevan maaston ja laaksojen väleistä. Vuoret ovat mahtavia ja laaksot kauniita moni-ilmeisine pengerviljelmineen, joilla viljellään maissia, riisiä, hirssiä, sinappia, ohraa, perunaa ja vihanneksia.

Näkemämme viljelymenetelmät ovat käsin tekemiseen perustuvia: kynnetään härillä, kylvetään, korjataan ja puidaan käsin. Koneitahan on mahdotonta käyttää vuorilla ja viljelmät ovat alaltaan niin pieniä, ettei koneiden käyttö olisi senkään puolesta mahdollista.

Retkipäivä venyi todella pitkäksi, ja loppumatkasta alkoi jo hieman tuntua väsymisen merkkejä. Perille marssimme kuitenkin sitkeästi. Tsemppimme palkittiinkin sitten erinomaisella hotellilla. Club Himalaya Resort osoittautui tasokkaaksi paikaksi.

Pitkän päivän ja ilahduttavan hienon hotellin innoittamana osa ryhmäläisiä palkitsi itseään kylmällä oluella. Huoneiden saamisen jälkeen pääsimme ihanaan lämpimään suihkuun, joka virkisti mukavasti. Illan päätteeksi meitä odotti runsas illallinen paikallisine herkkuineen. Pöytään kuului niin vihanneksia, riisiä kuin kalaa sekä kanaa. Jälkiruokapöytä oli houkutteleva monine makeine herkkuineen. Retkeläisten mieliala oli myös korkealla hyvin suoritetun päivämarssin jälkeen, ja illallinen sujui tältäkin osin mukavissa merkeissä. Antoisan illanvieton jälkeen oli mukava pujahtaa nukkumaan puhtaiden, kuivien lakanoiden väliin lämpimässä huoneessa.

Latu & Polku Lukijamatka 7

8 Latu & Polku Lukijamatka

Perjantai 5.11.2010 3. retkipäivä:

(ei vaellusta)

V

aellus Nagarkot – Dhulikhel jäi meiltä kokematta, koska lentomme Kathmanduun oli päivän myöhässä. Bussimatka Nagarkot – Kathmandu, josta meillä oli lento Pokharaan.

ei ole yhtään parempi, hänestä tulee appivanhempien orja. Tämän kurjuuden lisäksi tyttöjä kaapataan tai valheellisesti houkutellaan Intiaan seksiorjiksi; tämä sinetöikin tytön elämän lopullisesti, kotiin ei ole enää koskaan paluuta.

Bussimatka Kathmanduun oli myös jonkinmoinen seikkailu.

Lähdimme siis Hotel Club Himalaya Resortista Kohti Kathmandua aamuvarhaisella.

Lennon Pokharaan piti lähteä noin puolenpäivän maissa. Optimistisina uskoimme, että Buddha Air on ajoissa. Olimme kentällä ajoissa ja hetken odottelun jälkeen ilmoitetaan, että lento on puoli tuntia myöhässä, no se on vähän.

Kathmandun kentältä pääsemme vain puolisen tuntia myöhässä lentämään Pokharaan. Lento sujuu hyvin ja kestää vain 30 min. Pokharassa majoitumme Trek-O-Tel -hotelliin. Ihan siisti paikka ja lämmintä vettä tulee mukavasti.

Bussimatkalla sattui pieni mieleen jäänyt välikohtaus. Nepalissa on matkamme aikana ollut meneillään hindujen uskonnollinen juhla-aika, jolloin on monenlaisia juhlia. Reittimme varrella olevassa kylässä oli myös juhlittu sillä seurauksella, että oli syntynyt kylätappelu. Kylässä oli katusulku ja meillä meni hetki odotellessa, miten tilanne kehittyy. Onneksi kaikki selvisi melko pian ja kahakan toinen osapuoli poistui kylästä omilla busseilla.

Me pääsimme turvallisesti jatkamaan matkaa.

Oppaamme Pekka valotti hieman nepalilaisen yhteiskunnan taustaa, joka on vielä tälläkin hetkellä melko epävakaa. Aikaisemmin ”sissiarmeijana” toiminut Maolainen ryhmä aiheuttaa edelleen kahakointia ympäri maata. Varsinkin maaseudulla. Maolaisia on yritetty integroida kansanarmeijaan. Ei kuitenkaan kovin hyvin tuloksin. Maolaiset ovat luvanneet parantaa erityisesti naisten ja köyhien asemaa, mutta laihoin tuloksin.

Epäonnistuminen aiheuttaa turhautumista.

Naisten asemassa olisi todella paljon parantamisen varaa. Pekka kertoi, että kaikkein köyhimmillä maaseutualueilla tytöt ovat omassa kodissaan kotiorjan asemassa. Heitä ei juurikaan haluta kouluttaa, koska tyttö kuitenkin lähtee kotoa eikä näin ollen hyödytä perhettään tulevaisuudessa. Naimisiin mentyään tytön asema

Syötyämme hotellilla lounaan meillä on vapaata aikaa katsella kaupunkia. Hotellin vierestä alkaa vilkas kauppakatu. Tutustumme iltapäivän ja alkuillan aikana Pokharan kauppiaiden runsaaseen tavaratarjontaan. Tavaraa on todella runsaasti, aivan pikku matkamuistoista laadukkaisiin käsitöihin. Pashmina- ja kashmirhuivit ovat joka kaupassa näyttävästi esillä. Tarjolla on myös runsaasti retkeilyyn liittyviä varusteita.

Kaupankäyntiin liittyy olennaisena osana tinkiminen, se on ehdottomasti aina otettava huomioon, sillä kauppias pyytää melkein ”tuplat” lopulliseen hintaan verrattuna. Tuotteiden hinnat tuntuvat tinkimisen jälkeenkin kovin halvoilta.

Kaupunkia ja kauppoja katsellessa aika kuluu todella nopeasti. Kävellen liikkuessa saa hyvän kuvan liikenteestä, rakentamisesta ja ainakin kauppiaitten tavasta toimia turistin kohdatessaan. Mieleen jäi kuva ystävällisistä ja kohteliaista kauppiaista, eivät tyrkytä liikaa, eivätkä suutu vaikka ei ostakaan.

Illallinen hotellilla ja tavaroiden pakkaaminen alkavaa Annapurnan retkeä varten.

Latu & Polku Lukijamatka 9

Annapurnan luonnonsuojelualue Lauantai 6.11.2010 4. retkipäivä: Pokhara – Tirkhedhunga Vaellusaika: 4–5 tuntia Matka: 7 km

M

onella meistä vatsatauti teki tuloaan.

Yö oli jo aika vaikea. Aamiaisen jälkeen lähdimme bussilla kohti Naya Pulia (1050 m), matkan kesto puolitoista tuntia.

Bussi mutkittelee heikkokuntoista kapeaa vuoristotietä noin 1600 metrin korkeuteen ja laskeutuu sitten Modilaaksoon, josta vaelluksemme alkaa.

Bussimatkan aikana vatsatauti hieman koetteli. Välillä kävi jo mielessä, että mitenkähän tämä päivä oikein sujuu ja jaksaako kävellä suunnitellun matkan.

Naya Pulista lähdimme kohti Tirkhedhungan kylää (1577 m). Reittimme on osa kauppareittiä, joka kulkee pohjoiseen Kaligandakin laaksoon ja sieltä aina Mustangiin ja

10 Latu & Polku Lukijamatka

Kiinaan saakka. Reitillä on ilmassa historian lehtien havinaa, on hienoa olla mukana.

Päivä oli kuuma ja reittimme kulki kiemurrellen vuoren aurinkoista rinnettä. Monen oloa helpotti oppaiden empatia ja heidän antamansa lääkitys, joka sitten päivän mittaan alkoikin parantaa oloa.

Lounastauko oli pienessä kylässä, jonka läpi virtasi kirkas vuoripuro. Maisema kylän alueella oli kaunis, viheriöivä laakson pohja, jossa muutamia taloja. Osa retkeläisistä kävi joessa uimassa. Vesi ei ennakkoarveluista huolimatta ollut kovin kylmää, vaan virkistävää. Majapaikkaan päästyämme moni kirjaimellisesti kaatui suoraan sänkyyn ja nukkui lähes seuraavaan aamun. Jotkut joutuivat kärvistelemään vessassa mahataudin ja kuumeen kourissa.

Latu & Polku Lukijamatka 11

12 Latu & Polku Lukijamatka

Sunnuntai 7.11 5. retkipäivä: Vaellusaika: Matka:

Trighedhunga – Ghorepani 6–7 tuntia 11 km

H

erätys kello 6.30 ja varhainen aamiainen majatalossa. Aamiainen sisältää ”riisivelliä”, jossa on erikoinen maku, makea, mutta ei kuitenkaan sokerinen. Mustaa, paikallista hyvää teetä tarjotaan kaikilla aterioilla. Pikkuhiljaa aurinkokin alkaa nousta ja lämpötila nousee mukaviin lukemiin kylmän yön jäljiltä. Majataloissa huoneet ovat todella kylmiä.

Yöllä lämpötila laskee lähelle nollaa, joten lämmittämättömät huoneet ovat aamulla jäätäviä.

Tämän päivän aikana meillä oli edessä matkan mittavin nousuosuus. Aamulla ylitämme Bhurungijoen sillan, jonka jälkeen alkaa nousu pitkin polkua kohti Ullerin kylää (2073 m). Heti matkan alusta asti on loputtomasti portaita ja niitä jatkuu koko päivän. Varovaisena arviona voimme arvella nousseemme päivän aikana keskimäärin 12 000 porrasta. Haastavaa, joskin myös palkitsevaa.

rehevää, koska vuorilta virtaa alas laaksoihin puroja, jotka ovat välillä pieniä, huomaamattomia ja välillä muodostavat leveämpiä uomia ja upeita putouksia sekä kirkasvetisiä laguuneja.

Lounaan syömme Bhantantin kylässä (2250 m). Ruokana tarjotaan yleisimmin riisiä ja curry-kanaa sekä voimakkaasti maustettuja vihanneksia liemessä. Alkuruokana on usein keitto: sipuli-, tomaatti- tai linssikeitto.

Varovaisena arviona voimme arvella nousseemme päivän aikana keskimäärin 12 000 porrasta.

Reitti kulkee läpi paikallisten vuoristokylien ja ehkä koko vaellusreitin upeimpien rhododendron-metsien läpi. Matkalla näimme paikallisia viljelijöitä pengerviljelmillä puimassa viljaa ja hoitamassa vihannesmaita. Viljelymenetelmät ovat alkeelliset. Elämisen malli on kaiken kaikkiaan vaatimatonta. Näkemämme mukaan vuoristoseudulla eletään omavaraistaloudessa, niukasti, mutta toimeen tullen. Rhodo-metsät ovat näkemisen arvoisia. Puut ovat valtavan korkeita ja ”kyhmyisiä”, paksuja, rungot kauniisti sammaloituneita. Metsän pohja on

Lounaan jälkeen matka jatkuu nousuvoittoisena Ghorepaniin (2775 m).

Maisemat ovat koko matkan vaihtelevia, metsät ovat reheviä, osittain alkuperäismetsiä ja Himalajan huiput näyttäytyvät välillä upeina valkeina jättiläisinä.

Iltapäivän loppupuolella saavumme majapaikkaan, joka on vaatimaton majatalo ja huoneet kylmiä. Tämä huoneiden kylmyys ja jäätävät yöt ovat monelle yllätys. Myös suihkujen ja vessojen alkeellisuus ja kylmyys on yllättänyt. Kaikesta kuitenkin selvitään, ja näinhän sitä tulee uusia näkökulmia ja kokemuksia.

Meidän oiva oppaamme Pekka on koko matkan ajan pitänyt meille ennen illallista erinomaisen venyttelyn ja jumpan. Tänään se on myös tiedossa ja sen jälkeen on mukava vetäytyä yöpuulle keräämään voimia huomiseen koitokseen.

Latu & Polku Lukijamatka 13

Maanantai 8.11.2010 6. retkipäivä: Vaellusaika: Matka:

Ghorepani – Tadapani 5–7 tuntia 7 km

O

sa ryhmästä lähti aamulla kello 4.00 vaeltamaan Poon Hillille, vaellusaika 2 – 3 tuntia. Se on tunnettu näköalapaikka (3193 m). Poon Hill on yksi parhaimmista paikoista ihailla Himalajan kauneimpia huippuja. Täältä näkyvät mm .Annapurna (8091 m), Annapurna South (7219 m) sekä kirkkaalla ilmalla jopa Mustangissa sijaitsevan Dhaulagirin (8167 m) huiput.

ajan Himalajan lumiset, korkeat huiput. Näkymä on koko ajan mahtava. Alas laaksoon tultaessa on hienoja rhodo-metsiä. Puut ovat monimuotoisia ja sammal sekä muu kasvisto peittää runkoja. Eläimiä ei juurikaan näy, vain muutamia lintuja, variksia sekä apinalauma puiden latvuksissa. Laskeutumisen aikana näimme valtavia kaatuneita puunrunkoja, jotka kertovat vanhan metsän olemassaolosta.

Kaikki eivät jaksaneet osallistua kyseiseen retkeen, vaan jäivät majataloon nukkumaan. Yö oli tosi kylmä, vaikka kaikki mahdolliset vaatteet oli päällä ja makuupussissa. Aamuyön retkeläiset tulivat reippaina ja näkemäänsä ja kokemaansa tyytyväisinä aamiaispöytään.

Saimme hyvän kuvauksen tehdystä retkestä. Varmaankin kannatti ja tuli tosi hienoja valokuvia auringonnoususta vuorten ylle.

Tultaessa alas solaan ei voinut muuta kuin ihmetellä vuorten pystysuorien rinteiden korkeutta. Tuntuivat solasta katsellessa tavoittelevan taivasta. Tänään ilma ei ole ollut kovin lämmin. Kapeassa ja syvässä solassa puhaltaa viileä tuuli. Jyrkkä alatulo vaatii tarkkuutta ja liukastumisen vaara on koko ajan olemassa märillä ja savisilla kiviportailla. Puiden isot juuret antavat vielä lisähaastetta laskeutumiseen.

Majatalon pihalla oli mukava episodi. Aasin ajajat valmistautuivat päivän urakkaan ja ruokkivat eläimiään. Tätä toimenpidettä oli hauska katsella. Aasit eivät nimittäin olleet ihan samaa mieltä hoitajiensa kanssa, vaan kirmailivat ja hyppivät sekä potkiskelivat takajaloillaan hyvää tarkoittavia hoitajiaan. Miehet juoksivat välillä karkuun ja sitten taas uudelleen ruokapusseja sovittamaan aasin turpaan. Kyllä homma tuli lopulta hoidettua hienosti. Me katselijat saimme hauskan, ilmaisen näytöksen aasinruokinnasta.

Matkan varrella on myös muutamia isompia kyliä, joissa on tarjolla käsitöitä: villakäsineet, sukat ja pipot sekä erilaiset huivit, shaalit, ponzot sekä korut ovat tyypillistä kauppatavaraa.

Kotieläimiä kylissä näkyy koko ajan. Kanoja, kukkoja, ankkoja, vuohia ja vesipuhveleita.

Vaelluspäivä alkoi jyrkällä nousulla, noin 400 metriä lähes vertikaaliin. Portaat olivat todella jyrkät ja askelmat korkeita, vaikeutta lisäsivät vielä puiden paksut juurakot, jotka työntyivät kulkureitille. Jyrkän nousun jälkeen alkoi laskeutuminen laaksoon hienon vuoripuron vartta. Portaat ovat myös alas laskeuduttaessa korkeat ja jyrkät. Maisemassa näkyivät koko

14 Latu & Polku Lukijamatka

Vaelluksen loppupuolella on vielä kova nousu (ehkä noin 80 asteen luokkaa), melkein kuin nousisi tikapuita ylös. Perille kuitenkin päästiin hyvin ja turvallisesti. Yöpaikka on samaa tasoa kuin edellisetkin, vaatimaton majatalo. Tästä voi tulla kylmä yö, koska jo klo 18.00 lämpötila on laskenut 6 asteeseen. Parvella oli huopia, jotka lämmittivät mukavasti makuupussin päällä.

Illalla jututimme kylän mukavia matkamuistomyyjiä ja opimme, etteivät monetkaan heistä osaa lukea eikä kirjoittaa. Katselimme, kuinka paikalliset valmistivat kanaa illalliseksi: kana juostiin ensin kiinni, sitten kaula poikki, kynittiin ja lopuksi kypsennettiin tulen loisteessa.

Puut ovat monimuotoisia ja sammal sek채 muu kasvisto peitt채채 runkoja.

Latu & Polku Lukijamatka 15

Tiistai 9.11.2010 7. retkipäivä: Vaellusaika: Matka:

Tadapani – Ghandrung 4 tuntia 7 km

N

ukuimme noin klo 7.00 asti, koska päivämatka on lyhyt ja helppo.

Aamiaisen söimme ulkona, vaikka sää oli pilvinen ja melko kylmä, noin 6 astetta. Tarjolla oli ruhtinaallisen kotoisasti paahtoleipää ja omeletti sekä teetä.

Pilvet roikkuvat vuorten päällä, joten lumihuippuja näkyy väin välähdyksittäin pilvien liikkuessa. Tadapanista lähdemme laskeutumaan polkua pitkin solaan. Ympärillä on upeaa, ehkä satoja vuosia vanhaa rhodo-metsää. Puut muodostavat melko tiheän verkon, joten aurinko ei juuri pääse paistamaan polulle. Puiden muodot, oksat ja rungot ovat upeita. Kuvailu on vaikeaa, mutta ne, jotka ovat nähneet elokuvan Taru Sormusten Herrasta ja siinä olevat vanhat Entti-metsät, voivat saada silmiinsä kuvan metsän luonteesta. Polkua kuljettaessa tupsahdamme välillä pienelle aukiolle, niitylle, jossa lampaat. vuohet ym. voivat laiduntaa. Varmaankin myös metsän eläimet käyttävät näitä aukioita ruokailuun. Niille aurinkokin paistaa lämpimästi.

16 Latu & Polku Lukijamatka

Välillä polku kulki jyrkkien rotkojen reunalla ja muutamissa paikoissa polku oli sortunut ja melko kapea. Alas vievät portaat olivat märät ja liukkaat, joten askeleita piti varoa.

Polulla oli myös paljon muita liikkujia; kuormattuja muuleja, kantajia ja koululaisiakin tulossa alas kouluun Ghandrungiin. Vikkeliä ja varmajalkaisia ovat nämä nuoret nepalilaiset sekä myös kohteliaita. Muita turistiryhmiä oli paljon liikkeellä. Osa meistä oli oppinut paikallisten käyttämän tavan tulla alas portaita kevyin tanssahtelevin askelin. Me muut kömmimme vaivalloisesti sauvoja käyttäen alaspäin.

Näimme myös lauman isokokoisia apinoita.

Lauman johtaja istui tukevasti oksalla ja tuntui tarkkailevan meitä yhtä paljon kuin me niitä. Tämän päivän reitti oli lyhyt ja melko helppo. Olimme Ghandrungissa jo klo 12.30.

Maisemassa näkyivät koko ajan Himalajan lumiset, korkeat huiput.

Majoituimme Hotel Terekkers In:iin, joka on siisti ja ehkä retken tähän asti paras majatalo.

Siinä on siisti ja lämmin ruokasali. Hotelli on kolmessa kerroksessa. Söimme luonaan hotellilla ja se oli tämän matkan paras lounasruoka.

Iltapäivällä teimme kyläkierroksen kävelemällä kylän raitteja ylös alas. Saimme hyvän kuvan asumuksista ja pihapiireistä. Talot on rakennettu selkeisiin, tiiviisiin ryhmiin. Taloissa on usein kolme kerrosta; alhaalla asuvat eläimet, keskikerros on ihmisiä ja elämää varten, yläkerros on keittiö. Taloissa ei ole savupiippuja, vaan savu tulee ulos katon rajasta. Näin asuminen on järjestetty kaikin puolin taloudellisesti, saadaan lämpöä alhaalta ylös ja savu keittiöstä pihalle.

Ghandrung on Nepalin toiseksi suurin gurungkylä. Sen keskeinen sijainti on tehnyt siitä keskuspaikan. Sen liuskekivikattoiset talot ja kivetyt terassiviljelmät sopivat rakennustyyliltään Himalajan rinteille erityisen hyvin.

Tässä kylässä näimme myös, miten vesipuhvelit kuljeskelevat täysin itsenäisesti. Puhvelit lähtevät taloista aamulla laiduntamaan kylän lähistölle ja palaavat omin päin illalla takaisin. Ne marssivat jonossa pitkin kylän raittia ja kääntyvät kukin omalle kujalleen ja löytävät oman navettansa.

Vierailimme myös pienessä museossa, jossa oli esillä paikallista esineistöä vanhemmalta ajalta sekä pienessä hindulaisessa luostarissa.

Kävelykierroksella kylän lapset tulivat uteliaina katsomaan turisteja. He eivät juurikaan kerjää, mutta ovat jo oppineet pyytämään ”candy, candy”. Lapset ovat suurimmaksi osaksi siistejä ja hyvinvoivan näköisiä, mutta mukaan mahtuu myös likaisia ja resuisia lapsia.

Kyläkierroksen lopuksi päädymme viehättävään kahvio-konditoriaan, jossa on tarjolla herkkuja, jotka ovat muuten tällä retkellä olleet harvinaisia. Antoisa kierros.

Latu & Polku Lukijamatka 17

Keskiviikko 10.11.2010 8. retkipäivä: Vaellusaika: Matka:

Ghandrung – Naya Pul – Pokhara 5-6 tuntia 9 km

H

erätys kello 6.00, Melko hyvin nukutun yön jälkeen oli mukava herätä. Ei ollut kovin kylmä, noin 10 astetta. Aamiaisen jälkeen lähdettiin laskeutumaan Shaule Bazarin kautta alas Modilaaksoon, jota pitkin palaamme vaelluksemme lähtöpisteeseen Naya Puliin. Bussi vie meidät takaisin Pokharaan, jossa majoitumme tuttuun Trek-O-Tel -hotelliin.

Tänään taas portaita riittää. Ghandrungista lähdettäessä portaat ovat tasaisia, sileitä ja helppoja laskeutua, myöhemmin matkan jatkuessa portaat ovat epätasaisia ja louhikkoisia.

Tänäänkin muita kulkijoita oli paljon molempiin suuntiin. Ylösmenijöitä kävi hieman sääliksi: ne valtavat määrät portaita. Matkan varrella oli paljon asutusta ja kyliä. Maa on myös tällä seudulla otettu tarkasti viljelykäyttöön.

18 Latu & Polku Lukijamatka

Pengerviljelmiä on laaksoista korkeille vuorille asti. Näkymät tällä reitillä ovat maiseman osalta mahtavat, laaksot ja vuoret sekä viljelykset tekevät näkymistä upeita. Aamulla nähtiin myös hieno auringonnousu lumihuippujen takaa.

Tänään on ollut myös todella lämmintä, ehkä lähellä 30 astetta. Noin kolmen tunnin kävelyn jälkeen portaat loppuivat ja sen jälkeen reitti noudatteli polkuja ja hiekkateitä, jotka kulkevat laaksossa vuolaana virtaavan joen vartta. Joki on vaikuttava, vesi näyttää smaragdinvihreältä. Paikoin joki virtaa hitaammin ja paikoin kuohuu kivien välistä runsaana.

Tänään kävelyn tahti on nopeaa. Tuntui, että on kiire. Loppumatkasta lepotaukoja ei paljoa pidetty. Valokuvaukseen ei tahtonut olla aikaa. No, olisihan sitä voinut jättäytyä, mut-

Joki on vaikuttava, vesi näyttää smaragdinvihreältä.

ta tuntuu ettei voi, koska se jarruttaa muiden matkaa. Matka tuli pikamarssia perille Naya Puliin kello 12.00 eli noin viidessä tunnissa.

Bussimatka Pokharaaan kesti kaksi tuntia. Bussi oli todella vanha ja ahdas. Tässä olisi laatuun voinut vähän panostaa. Bussi on tehty paikallisten tarpeisiin ja heidän kokonsa mukaan. Meille pidemmille ja kookkaammille tuotti vaikeuksia mahtua istuimiin. Matka kuitenkin joutui hyvin, sillä kuljettaja osasi asiansa, tööttäillen ja kurvaillen pääsimme turvallisesti perille. Oppaamme joutuivat istumaan bussin katolla kaupungin rajalle asti, jossa he ahtautuivat sisälle.

Hotellilla odotti ihana suihku ja lounas, illallinen sekä mahdollisuus tehdä ostoksia. Näitä kaikkia mahdollisuuksia käytimmekin hyväksi. Iltapäivä ja ilta sujui mukavissa tunnelmissa ja tuliaiset saimme mukavasti ostettua.

Latu & Polku Lukijamatka 19

Kaupunkiretket Torstai 11.11.2010 Pokhara – Kathmandu

H

erätys 6.30 sekä aamiainen hotellissa. Bussilla suuntasimme Onni-nimiseen lastenkotiin.

Matkalla kuulimme hieman Pokharasta sekä paikallisoppaan että Pekan kertomana.

Onni-lastenkoti on suomalaisen Tuuli Vikstedtin ja hänen australialaisen miehensä Carl Steinfortin perustama. Talossa on 16 lasta ja 5 vakinaista työtekijää. Rakennus on entinen hotelli, joka on kunnostettu lastenkodin tarpeisiin. Meille esiteltiin talon toimintaa ja lapset esittivät lauluja sekä halusivat hieman leikkiä kanssamme. Osa retkeläisistä oli varustautunut tuomalla lapsille piirustus- ym. tarvikkeita. Hienointa toiminnassa on se, että lastenkotia pyritään pyörittämään paikallisen henkilökunnan avulla. Näin tarjotaan sekä paikallisille töitä että toiminalle jatkuvuus. Toivottavasti toiminta jatkuu menestyksekkäästi.

Bussikierros jatkui tiibetiläiseen pakolaisleiriin.

He ovat olleet Nepalissa jo vuodesta 1959 alkaen, ovat jo toisen polven pakolaisia, mutta haluavat säilyttää pakolaisstatuksen, koska toivovat

20 Latu & Polku Lukijamatka

joskus pääsevänsä takaisin Tiibetiin. Kävimme mattokutomossa sekä mattomyymälässä. Hienoja käsin solmittuja villamattoja suuret valikoimat. Matot todella korkealaatuisia, vahvoja ja kauniita. Ne ovat hinnaltaan uskomattoman edullisia suomalaisille, mutta kuljetusvaikeudet estivät ostot. Tämän jälkeen suuntasimme Devin putouksille. Putous on maan sisään syöksyvä valtava koski. Teimme vielä veneretken Phewajärvellä, kulkuvälineinä olivat meikäläistä ruuhta muistuttavat veneet, joita yksi mies perästä meloi. Meitä oli etukäteen informoitu, että järvi on puhdas ja uimakelpoinen, mutta se osoittautuikin likaantuneeksi eikä houkutellut uimaan. Tämän kohteen olisi voinut jättää väliin.

Kaupunkikierroksen jälkeen matkasimme Pokharan lentokentälle, josta lento Kathmanduun. Lento oli aikataulussa ja kaikki sujui suunnitelman mukaan.

Majoituimme Shangri-La -hotelliin, joka on hyvätasoinen ja siisti. Meille jäi hieman ostosaikaa ja kävimme Thamel-nimisellä ostosalueella täydentämässä matkatuliaisia. Paikka oli todel-

la monipuolinen ja vilkas, kauppoja vieri vieressä ja autot ja mopot seassa lisäävät säpinää.

Kävellessämme ostokaduille ihmettelimme jälleen liikenteen määrää. Autoja, mopoja, moottoripyöriä, riksoja ym. loputon määrä.

Liikenteen melu on korvia huumaava. Näillä alueilla pimeä tulee todella nopeasti ja jouduimme toteamaan sen yllättäneen meidät.

Olimme hieman epävarmoja suunnasta ja otimme pyöräriksan, joka kuljetti meidät hotellille. Hattua täytyy nostaa tuosta liikenteen sujuvuudesta, meitä kuljettanut pieni riksakin mahtui väliin ja sai tietä tarvittaessa.

Hotellilla söimme taas runsaan, maittavan illallisen. Valinnan varaa näissä isommissa hotelleissa on runsaasti.

Perjantai 12.11.2010 Kathmandu

L

oistava aamiainen Shangi-Lassa. Tarjoilu on ylellistä, tarjolla laidasta laitaan suolaista ja makeaa, juuri paistetusta munakkaasta kakkuihin ja juustoihin. Melkoinen kontrasti vuoristovaelluksen antimiin nähden.

Tänään on ohjelmassa kokopäivän kaupunkikierros korvauksena menetetystä Shivapurin vaelluspäivästä. Aluksi kävimme buddhalaisten temppelialueella. Valtava Swayambunathin temppelialue korkean kukkulan laella, kutsutaan myös Apinatemppeliksi. Temppelialueelle noustaan 365 porrasta. Määrä on juuri tämä, koska portaat nousemalla buddhalaiset saavat korvattua vaatimuksen käydä joka päivä pyörittämässä rukousmyllyjä. Temppelialueen keskellä on hindulainen temppeli. Tämä kuvaa hyvin sitä, että hindut ja buddhalaiset elävät

hyvässä sovussa keskenään. He myös viettävät yhteisiä juhlapäiviä. Kaupunkia peittävä savusumu heikentää näkyvyyttä ja kirveltää silmiä.

Vierailimme myös vanhassa kaupungissa, jossa yhä elää ja vaikuttaa vanhan perinteen mukaan valittu buddha-perheen tyttö. Hän on elävä jumala, Kumari. Jumalan asemassa tyttö on puberteetti -ikään asti, jonka jälkeen hänen tilalleen valitaan taas uusi tyttö. Tyttö kasvatetaan jumalana, jolta hallitusvaltakin kysyy neuvoja. Aikaisemmin tytön asema jumaluuden loputtua oli huono, mutta nykyään häntä koulutetaan tavallistakin elämää varten.

Hänelle taataan myös eläke. Kävimme myös Kumarin talon sisäpihalla ja näimme hänet, pienen pelokkaan näköisen tytön, parvekkeella, jossa hän käy kumartamassa turisteille.

Latu & Polku Lukijamatka 21

Vanhassa kaupungissa on myös laajoja vahan kuningasvallan aikaisia rakennuksia ja temppeliaukioita, jopa 1000-luvulta alkaen.

Kävimme myös Pashupatinathin hindutemppelialueella. Näihin temppeleihin eivät pääse sisälle kuin hindu-uskoiset. Samalla alueelle sijaitsee myös kitkerän ihmislihanpolton hajun täyttämä hautarovioalue. Hindut polttohautaavat vainajansa. Hautaroviot sijaitsevat pahoin saastuneen pyhän joen varrella. Hautaamiseen liittyvä seremonia on pitkä, jopa kaksi viikkoa kestävä. Perheen poika hoitaa yleensä suurimman osan hautajaisseremoniaan liittyvistä rituaaleista. Näimme myös nuotion äärellä notkuvia vanhuksia, jotka oppaan kertoman mukaan elävät luolassa pohtimassa elämänsä tarkoitusta ja odottamassa kuolemaansa.

22 Latu & Polku Lukijamatka

Vierailimme myös Thanka-maalarien koulussa maailman toiseksi tai kolmanneksi suurimman Buddhan temppelin (Boudhanath Stupa) vieressä olevassa Thanka Centressä. Buddhalaisessa perinteessä munkit asuvat ja harjoittavat uskontoaan luostarissa. Hindulaisessa perinteessä on jumaluuksille pyhitettyjä temppeleitä.

Stupa on pyhä paikka ja pyhiinvaelluskohde.

Thanka-maalaus on perinteinen maalaustapa, jossa kuvataan ihmisen maallista kilvoittelua kohti nirvanaa. Tämä maalaustapa on tarkoin säädeltyä vanhan tradition mukaan. Värit saadaan luonnon mineraaleista jauhamalla ja liottamalla sekä lisäämällä nesteeseen liima-ainetta.

Maalaus tehdään kankaalle, joka on kyllästetty kalkkikiven ja liiman seoksella. Kuivuttuaan kangas hangataan ja kiillotetaan kahdella kivellä.

Latu & Polku Lukijamatka 23

Illalla oli ohjelmassa paikallisia kansantansseja ja kansallisruokia.

Prosessi kestää useita päiviä. Maalaukset ovat kirjaimellisesti pilkun tarkkoja. Pohjakuvio piirretään mallin mukaan tarkasti ja sitten tehdään väritys maaleilla ja pienen pienillä siveltimillä. Vain mestariluokan maalarilla on oikeus signeerata työnsä. Ostimme myymälästä joitakin Mandala- ja Elämänpyörä-thankoja.

Illalla oli ohjelmassa paikallisia kansantansseja ja kansallisruokia. Erikoisuutena oli myös se, että istuimme lattialla. Tämäkin paikallinen tapa. Kansantanssijoiden puvut olivat kauniita ja värikkäitä. Tanssien tarinat ovat ikuisia, niin kuin kaikilla kansoilla: kosiotansseja, rakkautta ja kisailua nuorten kesken. Musiikin rytmi on nopea ja hieman ”nykivä”. Raksi, paikallinen ruokaryyppy (pontikkaa?) kuului myös ateriaan. Ruoka oli saman tyyppistä, kuin vaelluspaikoissa olimme saaneet. Tarjoilu oli kohteliasta ja hiottua.

Muistiin jäi bussimme juuttuminen kadun yläpuolella roikkuviin sähköjohtonippuihin. Vaaraa ei kuitenkaan aiheutunut, mutta kävelimme osan matkasta ruokapaikalle.

24 Latu & Polku Lukijamatka

Latu & Polku Lukijamatka 25

Lauantai 13.11.2010 Kathmandu

L

ähdimme aamiaisen jälkeen jatkamaan Kathmandun laaksoon tutustumista. Tänään suuntaamme Bhaktapuriin, joka on erillinen kaupunki Kathmandun laakson alueella. Itse asiassa laaksossa on kolme kaupunkia; Kathmandu, Bhaktapur ja Patan.

Bhaktapur (= jumalallisuuteen antautuneiden kaupunki) on kuuluisa hyvin hoidetuista viljelymaistaan. Tällä alueella tuotetaan viljelytuotteita koko laakson alueelle.

26 Latu & Polku Lukijamatka

Kaupungin keskuksessa on vanha kaupunki, jossa on laaja temppelialue ja kuningasvallan ajalta vanhoja, kauniisti työstettyjä puurakennuksia.

Yhtenä erikoisuutena voisi mainita talon, jonka kuningas rakennutti vaimoilleen. Vaimoja sanotaan olleen 50, joten kuningas teetti taloon myös 50 ikkunaa, jotta vaimot voivat tarkkailla, kukin omasta ikkunastaan, torin elämää.

Retkemme aikana tällä alueella on meneillään viljankorjuu ja kuivaaminen. Maanviljelijät ovat

Maanviljelijät ovat levittäneet viljat kuivumaan pressujen päälle toreilla.

levittäneet viljat kuivumaan pressujen päälle toreilla. Etupäässä naiset kulkevat edes takaisin kuivattavan viljan päällä ja kääntelevät ja nostelevat viljaa, jotta se kuivuu tasaisesti. Alueella oli myös runsaasti kaupustelijoista, jotka muista paikoista poiketen kävelivät sitkeästi rinnalla ja myivät artikkeleitaan; gurkhatikareita, koruja ja norsuveistoksia. Uskomattoman halvalla.

Kierroksen jälkeen lähdimme Kathmandun lentokentälle, ja tarkoituksena oli lentää Delhiin.

Miten siinä kävikään? Ensin oltiin toiveikkaita ja käytiin läpi kaikki monimutkaiset ja suorastaan nöyryyttäviltä tuntuvat turvatarkastukset.

Viimeisenä ja ikävimpänä oli lentokentällä tehty tarkastus, jossa ahtauduimme läpi ahtaan, kapean ”kaapin”. Kaikki tavarat pengottiin, nyt jo kolmannen kerran tällä kentällä, ja sitten

hoputettiin nopeasti kentällä odottaviin busseihin. Moni päätti mielessään, ettei tällaiseen byrokratian ja turistien nöyryyttämisen maahan enää tulla. Toiveet koneeseen pääsystä olivat vielä tässä vaiheessa korkealla. Odottelimme kuumissa busseissa lähtemistä liki tunnin.

Siinä vaiheessa kiihkeäluonteiset paikalliset alkoivat käydä jo tosi kuumina. Mikä viivyttää?

Saimme vihdoin tiedon, että lento on peruttu tältä päivältä! Siispä ulos busseista ja kentälle takaisin ja hakemaan merkintöjä asiakirjoihin.

Tarvitsemme jälleen yöpymispaikan. Hotellin osalta järjestely sujui hyvin ja saimme hienot sviitit Himalaya hotellista sekä hyvän illallisen.

Aamulla herätys kello 5.00 ja toivottavasti lento Delhiin ajoissa, jotta kerkiäisimme Finnairin aamulennolle.

Latu & Polku Lukijamatka 27

Kotiinlähtö Sunnuntai 14.11.2010 Kathmandu – Delhi

A

ikataulut muuttuvat. Herätys oli ajoissa, klo 5.00, mutta huomasimme, että tiedotuksessa oli ollut katkos, herätys olisi pitänyt olla klo 6.00. Odottelemaan-

28 Latu & Polku Lukijamatka

han olemme jo tottuneet. Pääsimme siis matkaan klo 7.00 ja kentällä tutusti jonottamaan!

Taas samat monenkertaiset turvatarkastukset.

Tässä vaiheessa tiedämme jo, että meille tulee yksi ylimääräinen päivä Delhissä, koska emme mitenkään ehdi Finnairin sunnuntain aamupäivälennolle. Olemme siis vuorokauden myöhässä ja työssä käyville tulee yksi poissaolopäivä, koska pääsemme Helsinkiin vasta

Pääsimme Delhissä pienelle kaupunkikierrokselle. maanantaina iltapäivällä. Pääsimme kuitenkin onnellisesti kentälle ja konekin lähti kohti Delhiä. Indian Airlines tuntuu ainakin tällä hetkellä olevan melko epävarmasti toimiva lentoyhtiö. Ei tulisi mieleen suositella kenellekään.

Dellhissä majoitumme Hotel Surayaan. Loistoluokan hotelli, osa retkeläisistä sai loistosviitit, osa hieman vaatimattomammat huoneet.

Pääsimme Delhissä pienelle kaupunkikierrokselle. Kävimme tutustumassa vanhaan temppelialueeseen. Alue on muotoutunut monien vuosisatojen ja monien hallitsijoiden ja valloittajien vaihtuessa nykyiseen muotoonsa.

Vanhat, osittain 1100-luvulta lähtien säily-

neet rakennelmat, ovat vaikuttava näyte kivirakennustaidoista. Erityispiirteenä jäi mieleen muslimivalloittajien kädenjälki, jossa oli käytetty edellisten hallitsijoiden tekemien temppelien pylväät hyödyksi, muokaten niistä ”omannäköinen” tiheä pylväskäytävä. Delhissä bussilla liikuttaessa sai myös käsityksen, liikenteen valtavasta määrästä, savusumusta, joka peitti koko maiseman harmaana verhona sekä ihmispaljoudesta. Valitettavasti aikaa kaupungin katseluun ei jäänyt kovin paljon.

Hotellilla meillä oli vielä illan lopuksi ”jäähyväisillallinen”. Ruoka oli maukasta, paikka tyylikäs ja tarjoilu hiottua. Retkeläisten tunnelma ehkä hieman haikea, mutta nyt jo kotiin pääsyä odottava.

Maanantai 15.11.2010 Delhi – Helsinki

T

änään on kotilennon aika, Finnairilla Helsinkiin. Kentällä asiat sujuvat ihan mukavasti. Lentokin pääsi lähtemään lähes ajallaan. Kiva päästä kotiin!

Latu & Polku Lukijamatka 29

Nepal pähkinänkuoressa • Yhdistetyn Oulun ja Lapin läänin kokoinen • Himalajalla Intian ja Kiinan välissä, muina lähinaapureina Bhutan ja Bangladesh • Perinteinen, syvästi uskonnollinen kulttuuri, jonka juuret ulottuvat yli kahdentuhannen vuoden taakse • Vanha kuningaskuntien ja ruhtinaskuntien maa, joka v. 2006 muutettiin Nepalin demokraattiseksi liittovaltioksi, jolla on presidentti ja kaksikamarinen parlamentti. Puolueita useita kymmeniä, joista monet marxilais-leninistisiä kommunistipuolueita sekä yksi vahva maolainen puolue. Ensimmäisessä hallituksessa maolaiset mukana, mutta sittemmin ne jätettiin ulkopuolelle, mikä aiheuttaa jatkuvia levottomuuksia. Siirtyminen kuningasvallasta demokratiaan ei onnistu helpolla.

• Hallinto epävakaa, puolueet kiistelevät vallasta ja talouselämän kehittäminen kärsii. Oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon toteuttaminen on pahasti kesken. Kadunkulmissa seisovat, automaattiasein ja mellakkakilvin varustetut sotilaat kertovat tilanteen jännitteisyydestä. Vaikutelmaksi jäi, että lopulta valta voidaan ottaa vaikka väkisin.

• Asukkaita n. 30 milj, paikallisia etnisiä ryhmiä ja kieliä 50 - 100, nepali on virallinen kieli, jota puhuu noin 50 % asukkaista. Hindu-uskontoa tunnustaa 80 %, buddhalaisuutta 11 %, ja muslimeja on 4 % asukkaista. Tiibetistä tulleita pakolaisia 20 000 ja Bhutanista tulleita 100 000.

• Suurimmat kaupungit pääkaupunki Kathmandu-Bhaktapur 1,5 milj, Pokhara 0,20 milj, Patan 0,18 milj asukasta. Monet pienemmät Terainin kaupungit ovat taloudellisesti tärkeämpiä teollisuuden ja parempien kulkuyhteyksien takia.

• Tiestö heikosti kehittynyt vuoriston alueella. Kylien väliset yhteydet polkuja, joita pitkin henkilö- ja tavaraliikenne kulkee jalkaisin ja muulin selässä. Pieniä lentokenttiä eri puolilla maata, useita lentoyhtiöitä. Karua kieltään lentoliikenteen vaikeuksista kertovat lukuisat onnettomuudet, esimerkiksi elokuussa ja joulukuussa 2010 ainakin kaksi lento-onnettomuutta, joissa kuoli useita kymmeniä matkustajia.

• Väestön ikärakenne: keski-ikä 21 v, nuoria 37 %, keski-ikäisiä 60 % ja yli 65-vuotiaita 4 %. Keskimääräinen elinikä 64 – 67 v. Aliravitsemuksesta ja heikosta hygieniasta johtuvien infektiotautien riski suuri: ripuli, hepatiitti A, lavantauti, aivokalvontulehdus, malaria ja denguekuume.

• Asukkaista ¼ elää köyhyysrajan alapuolella. Kaupunkilaisia 17 % asukkaista. Maataloudesta elää ¾ väestöstä. Yli 15-vuotiaista vain 49 % osaa lukea ja kirjoittaa. Koulutetusta ammattityövoimasta suuri puute. Työttömyysaste 46 %.

• Teollisuus kehittymätöntä vaikean topografian, heikon infrastruktuurin ja logistiikan johdosta, päätuotteina tekstiilit, matkailupalvelut, sementti, tiili, eräät maataloustuotteet, puutavara ja malmit.

Teollisuuden kehittymistä hidastavat poliittinen epävakaus, teknologian heikko taso, sisämaasijainti (satamana käytetään Intian Kalkuttaa), mellakat ja luonnonkatastrofit.

30 Latu & Polku Lukijamatka

Luonnonmaantieteellinen asema • Mannerlaatat liikkuvat jatkuvasti siten, että Intian laatta työntyy Tiibetin laatan alle 50 mm/v työntäen Himalajan vuoristoa ylöspäin. Laattojen epätasainen liike aiheuttaa ajoittain maanjäristyksiä. Syvät jokirotkot erottavat Himalajan suuria massiiveja toisistaan.

• Kallioperässä ainakin ruskohiiltä, kupari-, koboltti- ja rautamalmia. Malmivarannot puutteellisesti tutkittuja ja hyödyntäminen vaikeaa hankalan topografian ja heikon infrastruktuurin johdosta. Vesivoimapotentiaali huomattavan suuri.

• Luonnonmaantieteellisesti jakautuu kolmeen vyöhykkeeseen: eteläisin osa Terain-tasanko 30 km leveä, Intian rajalla, trooppinen ilmasto (tropiikin sademetsiä, tiikin tapainen jalopuu sal eli Shorea robusta tuottaa maan arvokkainta puutavaraa vientiin, kasvaa myös tuhannen metrin korkeuteen saakka, kylissä sen suuria lautasmaisia lehtiä käytetään perinteisinä juhlalautasina, leipäpuitakin näkyi); Kukkula-alue Pahad 800 – 4000 m korkeudessa, subtrooppinen – alpiininen ilmasto (subtrooppisia lehti- ja havumetsiä, kuten tammi, magnolia, rhododendron, vaahtera, jalopähkinäpuu, hevoskastanja, hemlokki, seetri, marjakuusi, kuusi, jalokuusi, Mahonia, happomarjapensas, ylempänä lauhkean vyöhykkeen lehti- ja havumetsiä), epifyyttisammalia, -maksasammalia, -saniaisia ja -orkideoita runsaasti puiden rungoilla ja kallioseinämillä; Vuoristo Parbat yli 4000 m, arktis-alpiininen ilmasto (vuoriston heinä- ja pensastoalueita, alppiniittyjä sekä ylinnä vuoristojäätiköitä)

Latu & Polku Lukijamatka 31

Maatalous ja ympäristökysymykset • Maa-alasta viljeltyä 16 %, erityisesti Terainin tasanko lähes kokonaan viljelyssä, samoin Kathmandun laakso, jossa saadaan kastelun avulla kolmekin satoa vuodessa (vehnä, riisi, vihannekset).

Maatalouden päätuotteet riisi, maissi, vehnä, hirssi, ohra, sokeriruoko, palkokasvit, juutti, peruna, juurikasvit, öljykasvit (sinappiöljy tärkeä ruokaöljy), sesam-yrtti öljykasvina, durra, lääkeyrtit, tupakka, hedelmät, tee, bambu, tattari, maito, vesipuhvelin liha, siipikarja. Pääosa tuotteista tulee pientiloilta ja käytetään paikallisesti. Terassiviljely pienimuotoista ja koneistamatonta. Vilja leikataan sirpillä, puidaan varstoilla ihmistyönä ja maat kynnetään härillä. Riisin viljelyn vaatima vesittäminen toteutetaan ohjaamalla purovesiä penkereille istutusaikana. Eläinten lanta käytetään lannoitteena, ihmislantaa ei osata kompostoida eikä käyttää lannoitteena, virtsaa ei kerätä eikä käytetä lannoitteena, vaikka se olisi arvokas typpi- ja fosforilannoite (ennakkoluulot, uskonnolliset syyt?).

• Kylissä käytössä olevien asuntojen kuivakäymälöiden tuotteiden sisältämät ravinteet olisi helposti saatavissa kiertoon kompostointia käyttämällä. Nyt jätetään maakuoppiin. Majatalot ja hotellit ovat velvoitettuja rakentamaan maaperäkäsittelyyn perustuvan järjestelmän; se on kuitenkin vaikeasti hoidettavissa rinnemaastossa, sillä se vaatii kiinteiden ainesten tyhjentämisen pari kertaa vuodessa. Ellei tyhjennetä, järjestelmä tukkeutuu. Maaperäkäsittelyn, suotonesteen erilliskeräämisen ja suuren, vain harvoin tyhjennettävän säiliön avulla järjestelmä onnistuisi. Tyhjennettävä tavara käytettäisiin kompostoinnin kautta maanparannusaineena viljelyksillä. Vaikutelmaksi jätevesihuollosta jäi, että osaaminen ja tekniset mahdollisuudet ovat vähäiset, mikä johtaa jäteongelman jatkuvaan pahenemiseen.

32 Latu & Polku Lukijamatka

• Ympäristöongelmina monsuunisateiden aiheuttamat tulvat ja maanvieremät, eroosio vie sedimenttejä lukuisien sivujokien kautta Ganges-Brahmaputra-jokiin ja Bengalinlahteen aiheuttaen tulvaongelmia myös naapurimaa Bangladeshille. Tulvia pahentavat metsänhakkuut ja viljelymaan raivaus Pahadin alueella, puita hakataan erityisesti polttopuuksi. Kehittymättömän ympäristöteknologian johdosta vedet ovat monin paikoin pahasti saastuneet ja ilma taajamissa pilaantunut (savusumu eli smog). Monsuunisateiden niukkeneminen ja myöhästyminen ovat aiheuttaneet suoranaista nälänhätää, josta on selvitty kansainvälisen avun turvin.

• Kathmandun rikkinäisestä juomavesijärjestelmästä vuotaa 70 % siihen johdetusta vedestä.

Suureen Melamchilaaksoon rakennettavaa voimalaitospatoallasta perustellaan mm. juomaveden johtamisella Kathmanduun, vaikka vesijohtoverkoston korjaaminen poistaisi vesiongelman. Allasrakentaminen hyödyttäisi lähinnä Intian teollisuutta.

• Nepalissa on 15 vesivoimalaitosta, ja maa suunnittelee 37 uuden rakentamista. Niistä saatava sähköenergia myydään Intiaan. Samanaikaisesti voimalaitospatoaltaiden alle jäisi Nepalin parhaita maatalousalueita, kuivakausina riisiviljelyksille tarvittava kasteluvesi jäisi saamatta jokien patoamisen johdosta ja paikallisille asukkaille tärkeä jokikalastus romahtaisi. Paikallinen väestö vastustaa ankarasti patojen rakentamista ja vaatii viljelystensä kasteluveden turvaamista ja sähköenergian tuottamista pikemminkin virtavesivoimaloiden avulla.

• Luonnonsuojeluohjelmat ja -alueet: Nepal on monien kansainvälisten ympäristösopimusten osakas. Maassa toimii huomattava joukko luonnonsuojelun vapaaehtoisia työntekijöitä ja järjestöjä. Kansallispuistoja on 9 (mm. Shivapuri National Park), yhteispinta-alaltaan 1, 3 milj. ha. Lisäksi muita suojelualueita 3 (mm. Annapurna Conservation Area), yhteispinta-alaltaan 1,1 milj. ha sekä

Latu & Polku Lukijamatka 33

Wildlife Reserves 3 kpl. Nämä muut suojelualueet ovat määräyksiltään kansallispuistoja lievempiä ja niissä asuu ihmisiä ja harjoitetaan maataloutta. UNESCOn Maailmanperintökohteita on 10, joista luonnonperintökohteita 2 ja kulttuuriperintökohteita 8 (niistä useassa kävimme).

• Kävimme maakunnan luonnonsuojelukeskuksessa, viittojen mukaan siinä toimivat National Trust for Nature Conservation, Annapurna Conservation Area Project ja Unit Conservation Office, Ghandruk.

Keskuksessa tapasimme kaksi henkilöä, joista kumpikaan ei osannut englantia. Esitteen ja seinäjulisteiden avulla selvisi, että: Annapurna Conservation Area Project toimii vuodesta 1986 lähtien Annapurnan suojelualueen olojen kehittämiseksi pyrkimällä tasapainoiseen kehitykseen luonnonvarojen, luonnon monimuotoisuuden suojelun ja paikallisen väestön elinolojen kehittämisen kesken.

Ohjelmaan kuuluu mm. paikallisia asukkaita osallistava toiminta ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän kehityksen saavuttamiseksi, luonnonvarojen, kuten metsät, eliöstö, vesi, maaperä ja laidunmaat, suojelemiseksi ja hoitamiseksi, kestävän matkailun kehittäminen jätehuoltoa, vaihtoehtoisia reittejä ja ympäristötietoisuutta parantamalla, ympäristökoulutusta ja tutkimusta tehostamalla, terveydenhuoltoa parantamalla, luomuviljelyä ja yrityskoulutusta kehittämällä, paikallista kulttuuria, temppeleitä ja kouluja tukemalla.

• Tärkeällä sijalla on hakattujen sekundaarimetsien uudelleen metsittäminen. Metsätalouden kehittämisessä näyttäisi muutoinkin olevan paljon tekemistä, sillä ilmasto sallisi arvokkaiden puulajien kuten tiikin, Shorea robustan sekä monien mänty- ja (jalo)kuusilajien kasvattamisen.

34 Latu & Polku Lukijamatka

• Alueen biodiversiteetti on huomattavan suuri (mm. 1233 kasvilajia, 102 nisäkäslajia, 488 lintulajia, 40 matelija- ja 23 sammakkoeläinlajia). Ongelmana on salametsästys, metsänhakkuut, karjan metsälaiduntaminen (syö puiden taimet, jolloin metsä ei pääse uudistumaan), väestön köyhyydestä ja lukutaidottomuudesta johtuva tietämättömyys. Ohjelman toteuttamiseksi projekti kerää vaeltajilta pääsymaksua suojelualueelle.

• Yhtenä esimerkkinä kansainvälisin voimin toteutetusta luonnonsuojeluhankkeesta mainittakoon korppikotkien suojeluhanke, jossa Suomessakin toimiva BirdLife oli aktiivinen. Nepalin kahdeksasta korppikotkasta neljä oli joutunut uhanalaiseksi karjan lääkkeenä käytetyn mutta korppikotkille myrkyllisen diklofenaakin takia. Suojeluohjelmassa perustetut suojelualueet tähtäsivät diklofenaakin vaihtamiseen linnuille vaarattomaan lääkkeeseen. Samalla tuettiin paikallisen väestön elinoloja eli suojelualueet tukivat yhteisöllisyyttä ja väestön parempaa elämää.

• Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa ongelmia koko Himalajan alueelle mm. jäätikön vuoristojärvien äkillisesti purkautuessa jokiin ja aiheuttaessa valtavia ja tuhoisia jokitsunameita. Tällaisia on jo esiintynyt Andeilla. Himalajalla vuoristojäätiköiden sulaminen johtaa lopulta kuivuuteen, veden puutteeseen ja maanviljelyn loppumiseen kuivina kausina.

Osanottajat: Hely Ala-Fossi Pekka Borg Terhi Haapasalo Tuija Hartikainen Arja Heimonen Arto Huttunen Helena Hämynen Tarja Karhu

Pirkko Kuhanen Marja Leino Jouko Liinamaa Sirpa Syrjälä Matti Toivakainen Seija Jokiperä-Toivakainen Anja Väänänen Pekka Kontiainen

Teksti: Seija Jokiperä-Toivakainen, Matti Toivakainen, Pekka Borg ja Pekka Kontiainen Kuvat: Pekka Borg ja Seija Jokiperä-Toivakainen Taitto: Suomen Latu ry/ Kari Pajunen 2011

Latu & Polku Lukijamatka 35

Pekka Kontiainen: Nepalin eläimistöstä Nepalinkävijöinä olemme kokeneet joko omin jaloin tai vähintään lentokoneesta nähneet maan pinnanmuotojen vaihtuvuuden. Parin sadan kilometrin matkalla maan etelärajalta pohjoiseen Kiinan rajalle Nepalista löytyy kaikki kasvillisuusvyöhykkeet trooppisesta viidakosta (300m) aina maailman korkeimpaan kohtaan Sagarmathan huipulla (8848m). Pinnanmuodoiltaan Nepal on kuin kartta, jonka joku on rypistänyt, mutta ei ole sitten jaksanutkaan ihan loppuun asti silitellä auki. Näitä laaksoja ja rotkoja kastelevat paitsi vuotuiset monsuunisateet, jotka pysähtyvät kirjaimellisesti kuin seinään kohdatessaan Lumen maan (= Himalaya), myös jäätiköiltä sulamisvesinä valuvat joet, jotka pienempinä tai suurempina halkovat kaikkia laaksoja. Nepalin pinnanmuodostus luo siis mitä moninaisempia, ekofysiolologisilta ominaispiirteiltään muuntelevia alueita. Rikas kasvillisuus ja miellyttävä ilmasto tarjoavat suotuisan elinpiirin niin monille lintu- (488), nisäkäs- (102) kuin myös matelija- (40) ja sammakkoeläinlajeille (23).

Esimerkiksi pesimälintujen lajimäärä (488) Nepalissa on enemmän kuin Suomessa koskaan tavattujen lintujen lajimäärä (464). Nepalissa on kautta aikain varmennettuja havaintoja 858 lintulajista. Nisäkkäitä esimerkiksi Suomessa on tavattu 79 (ml. tuonti- ja tulokaslajit), kun vastaava lukumäärä Nepalissa on 163.

Syksy ei ole kovin kiitollinen ajankohta linnuston tarkkailuun. Vaelluksemme aikaan lintujen pesintä on jo ohi ja useimmat sekä vanhat että nuoret linnut ovat jo muuttaneet, eikä keväälle tyypillinen soidinlaulun ilotulitus täytä ilmaa. Perusperiaatteena kotoisalle lintuharrastajalle voi sanoa, että Nepalista löytyy lähes kaikki kotoisat lintulajimme. Jotkut niistä jopa talvehtivat näillä seuduilla (esim. punavarpunen). Jos kuitenkin katsoo esimerkiksi suku- tai heimotasolta niin lajikirjo on valtava. Meillä Suomessa tavataan 5 tikkalajia. Nepalissa niitä voi kohdata 25. Samaten esimerkiksi punavarpusia löytyy Nepalista lähemmäs kymmenen lajia.

Matkan aikana näimme joitakin lintulajeja. Urbaaneissa keskuksissa näimme intianvariksia, niitä harmaanuttuja, sekä haarahaukkoja, jotka Kathmandun ehkäpä saastaisiakin joenmutkia käyttivät ruokailuunsa. Harakkarastas ja västäräkki sekä kotoiset varpuset sattuivat myös tarkan silmään. Vaelluksemme aikana moni näki korppeja. Uskallan väittää niiden olleen paksunokkavariksia. Ovat hyvinkin yleisiä Nepalissa. Pokharan alueella ei voinut olla huomaamatta lehmä- ja pikkuhaikaroita sekä veneretkemme aikana Phewa-järvellä uineita pikku-uikkuja. Taisipa siellä smyrnankalastaja ja merimetsokin lehahtaa. Virtojen varrella saattoi huomata valkolakkisen virtaleppälinnun sekä lyijynharmaan jokileppälinnun. Meitä siunattiin myös parilla majesteettisella (tästä oli hiukan keskusteluakin) korppikotkalajilla matkan aikana. Ainakin partakorppikotka, joka on suurin alueella elävä petolintu niin siipiväliltään kuin pituudeltaankin, liisi ylitsemme taittaessamme matkaa kohti Ghandrukia. Erikoista tässä pedossa on se, että partakorppikotkat syövät luita / luuydintä. Päästäkseen käsiksi herkkuun ne kantavat luita korkealle ilmaan kynsissään ja pudottavat ne kivikkoon. Rikkoontuneet luut ne sitten syövät ja vatsahapot pitävät huolen lopusta.

Ghandrukissa olin tunnistavinani ohitse liitävän korppikotkan hanhikorppikotkaksi. Näitä molempia lajeja voi löytää myös Alpeilta ja Pyreneiltä. Näiden lisäksi kuulimme ja näimme vilaukselta useitakin (PRL = pieni ruskea lintu).

Nisäkkäiden tarkkailuun reittimme ei ollut paras mahdollinen. Vaikka Nepalissa elääkin mm. valtaosa maailman bengalintiikereistä, yksisarvisia sarvikuonoja, antilooppien kirjo ja jo vaarantunut lumileopardikin, ei meidän reitillemme osunut kuin Joukon kanssa näkemämme antilooppi ja pari apinalaumaa.

Isokokoiset harmaat ja mustakasvoiset apinat olivat langur-apinoita. Ne ovat kasvinsyöjiä. Swayambhunathin temppelillä saimme läheisen kontaktin Rhesus-makakeihin. Viidakon eläimet kuten bengalintiikerit, sarvikuonot, villisiat ynnä muut asuttavat teraita. Uhanalaista pikkupandaa ei helpolla huomaa ja turistien kansoittamilla reiteillä harvemmin muutenkaan näkee niitä villejä, vapaita ja usein arkoja eläimiä.

Lumileopardit ja jakkihärät sekä sinilampaat taas elävät ylängöillä, jonne meidän vaelluspolkumme ei koskaan vienyt. Jos tämä jäi kaivelemaan, niin voin lämpimästi suositella sekä noin kolmen viikon Annapurnan kierrosta tai jopa parissakin päivässä koettavissa olevaa Chitwanin kansallispuistoa. Chitwanissa on mahdollista liikkua jopa jalan, jolloin tiikerin tuore jalanjälki aamukasteisella tieuralla ja läheltä kuuluvat karjahtelut saavat aikaan hieman eri tunnelman kuin luontodokumenttia seuratessa.

36 Latu & Polku Lukijamatka