Shibasanomat 3/2019 by Suomen Shiba ry

3/2019

Suomen Shiba ry:n jäsenlehti Nro 3 • 2019

Puheenjohtajan tervehdys

Sisällysluettelo

Shibasanomien toimitus

.......... Puheenjohtajan tervehdys

Päätoimittaja: Tuire Siikala Taitto: Anniina Virtanen

.......... Jalostustoimikunnan tervehdys

Toimitussihteeri: Susanna Pietilä

.......... Kesäpäivien kuvakooste

.......... Shibavaellus

.......... Shibaisat menot

Lehtitiimi:

Laura Pyykkö Taru Mäkelä Satu Hakanen Mia Jacksen Sara Tikkanen

.......... Erikoisnäyttely

Avustajat:

Laura Yltävä-Luntta Marjo Puranen Julia Suuriniemi Erja Lajunen Leene Torri Sari Helle

.......... Japanin kruununprinssipari vierailee

.......... Rotumääritelmän tulkintaohje osa 4

.......... Kasvattajaesittelyssä kennel Blackroyal´s

.......... Shiban varvasanomalia

.......... Shibatohtori: Sydämen tutkimukset

.......... Jalon telttaretki

.......... Shiba treenaa: Tikapuukävely

.......... Pyöräillen shiban kanssa

.......... Kippurakansaa: Sari Helle

.......... Nukan kolumni

.......... Instakollaasi: #shibakahvilla

.......... Materiaaliohje

.......... Kasvattajalista

.......... Yhteystiedot

........... Takakannessa Sumi, Honto-No Kuroyuki

Paino: LightPress Oy, Kaarina 2019

Mukavaa syksyn jatkoa kaikille!

Tuire

Ota yhteyttä, jos olet kiinnostunut mainostamaan jäsenlehdessämme! Mainosten koko ja julkaisukerrat ovat neuvoteltavissa. Osaava taittotiimimme voi tarvittaessa myös taittaa mainoksen toiveidenne mukaisesti. Ilmoitushinnat jäsenille Valmis mainos Taittajan tekemä mainos 25 € koko sivu (A4, neliväri) 60 € koko sivu 15 € puoli sivua (A5, pysty tai vaaka, neliväri) 50 € puoli sivua 10 € ¼ sivua 30 € ¼ sivua Kasvattajaruutu on ilmainen kasvattajalistalla oleville.

Suomen Shiba ry:n jäsenlehti Nro 3 • 2019

Shibasanomat

Lisäksi voimme tiedottaa ja valistaa jalostusta ja rotua koskevista aiheista esimerkiksi rotulehdessä. Loppu on kasvattajan itsensä vastuulla. On myös hyvä tiedostaa, että Kennelliitto ei ole viranomainen, joten sen toimivalta on rajallinen. Kenenkään yksittäisen henkilön tai kasvattajan jalostusvalintoja ei ole aiheellista nostaa tikun nokkaan esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että haluaisimme “lakaista asioita maton alle”, mutta tavoitteena täytyy aina olla, että keskustallaan asioista yleisellä tasolla, ei henkilökohtaisella. Yhdistyksenä meillä myös on suurempi vastuu siitä, mitä ja miten asioita tuomme esille.

Mainostilaa lehdestä

Rollick's Winsome Wrestler "Börje", Aino Pikkusaari

ätä kirjoittaessani shiban uusi PEVISA-ohjelma ja jalostuksen tavoiteohjelma ovat vielä Kennelliiton käsittelyssä. Toivottavasti saamme sieltä suunnalta pian tietoa päätöksestä, jotta voimme edelleen tiedottaa kasvattajia ja rodun harrastajia. Kotisivut ja sosiaalinen media ovat nopeimmat tiedotuskanavat, joten seuraathan niitä asian tiimoilta. Kokoamme toki myös seuraavaan lehteen laajan infopaketin aiheesta, jotta erityisesti kasvattajat osaavat toimia oikein vuoden vaihtuessa. Shibojen kasvatus ja pentutilanne on puhuttanut viime aikoina paljon somessa. Haluaisin korostaa, että yhdistyksen keinoja ohjata rodun jalostusta ovat esimerkiksi rodun jalostuksen tavoiteohjelman laatiminen sekä kasvattajalistan ja pentuvälityslistan rajaaminen tietyillä säännöillä.

Ilmoitushinnat muille (julkaisu yhdessä numerossa) Valmis mainos Taittajan tekemä mainos 70 € koko sivu (A4, neliväri)

50 € puoli sivua (A5, pysty tai vaaka, neliväri) 20 € ¼ sivua

120 € koko sivu

60 € puoli sivua 50 € ¼ sivua

Shibasanomat

Jalostustoimikunnan tervehdys Syksyinen tervehdys kaikille! Tätä kirjoittaessani terveyskysely on vielä jonkin aikaa auki, ja toivottavasti mahdollisimman moni teistä on käynyt jättämässä tiedot koirastaan tai koiristaan. Terveyskysely tuo lisätietoa rotumme terveystilanteesta. Muistutan tässä samassa myös siitä, että oman koiran terveysasioihin liittyvistä asioista, kuten esimerkiksi allergioista, voi aina ilmoittaa jalostustoimikunnalle. Jalostustoimikunta on vaitiolovelvollinen näistä tiedoista. Kasvattajia muistuttaisin täyttämään pentueilmoituksen syntyneistä pentueista. JTO on tällä hetkellä Kennelliitossa käsiteltävänä, ja odotamme tietoa sen hyväksymisestä edelleen. Kun saamme enemmän tietoa, niin tiedotamme siitä yhdistyksen tiedostuskanavien kautta. Uuden JTO:n on tarkoitus tulla voimaan tammikuussa 2020. Tuolloin päivittyy myös jalostusohjesääntö, joka on edellytyksenä kasvattajalistalla oloon. Jalostusohjesääntö tulee olemaan PEVISA-ehtojen mukainen. Jalostustoimikunta on päättänyt kokouksessaan 4.10.2019 seuraavaa:

KESÄPÄIVÄT 19.-21.7.2019 Shibaporukalla tuntuu olevan erinomaisen hyvä tuuri kesäpäivien ilmojen suhteen, sillä myös tänä vuonna sää oli mitä parhain! Viikonlopun aikana paikalla oli yli 30 shibaa omistajineen, ja toivottavasti kaikki saivat varmasti riittävästi syödä, uida, saunoa, grillata, vaihtaa kuulumisia ja nauttia Pitkäjärven luonnosta! Kotiin viemisinä oli koirahieroja Taru Mäkelän vinkkejä oman kotikoiran hierontaan ja venyttelyyn. Tervetuloa Pitkäjärvelle myös ensi vuonna! Kuvat Laura Pyykkö

Rotuyhdistyksen puolto Kennelliiton pentulistalle: Jalostustoimikunta puoltaa ainoastaan pentueita, jotka täyttävät Suomen shiba ry:n jalostusohjesäännön ja rodun PEVISA-ehdot. Pentueen kasvattajan tulee olla myös Suomen shiba ry:n jäsen. Toivon kaikille hyvää syksyä,

Leene Jari Torri

Shibasanomat

Syksyisellä shibavaelluksella nautittiin helteestä Evolla Teksti: Laura Yltävä-Luntta / Kuva: Jaana Sääskilahti Perinteinen shibavaellus patikoitiin tänä vuonna 30.8. ̶ 1.9.2019 Evon retkeilyalueella. Reitin varrella riitti metsä- ja järvimaisemien lisäksi myös hellettä sekä mukavia hetkiä samanhenkisten shibaihmisten seurassa.

lokuisena perjantaina joukko reippaita shiboja omistajineen suuntasi Evon retkeilyalueelle, jossa leiriydyttiin Onnin majalle. Tunnelmallisen autiotuvan lisäksi käytössä oli saunarakennus, nuotiopaikka, kellari ruokien säilytykseen sekä ulkohuussi. Tuvan pihassa laidunsi ihmisten ja koirien iloksi myös kaksi nautaa, jotka olivat suomenkarjaa. Eräs pieni shiba oli hieman liian innokas tutustumaan eläimiin ja törmäsi sähkölanka-aitaan, eikä sen koommin enää ollut yhtään kiinnostunut naudoista. Perjantaina kierrettiin Evon metsätaitorata ja yritettiin opetella myös metsäntutkimuksen taitoja rastien opastuksella. Lenkin jälkeen kokkailtiin yhdessä ja ihasteltiin pimenevää syysiltaa. Onnin majan saunan lämpimissä löylyissä käytiin kiinnostavia keskusteluja shibaväen kesken. Osa patikoijista halusi viettää yönsä teltassa, kun taas toiset majoittuivat tupaan. Lauantaiaamulla mukaan liittyi lisää retkeilijöitä. Yhteensä 10 shibaa ja 15 ihmistä kiersi lauantain reitin kauniissa säässä. Evästauot pidettiin Latvajärven ja Saarijärven rannoilla. Lauantaisen vaellusmatkan pituudeksi kertyi reilut 14 kilometriä. Patikoidessa käytiin kymmeniä mielenkiintoisia kes-

Shibasanomat

kusteluja sekä solmittiin uusia tuttavuuksia. Päivän päätteeksi osa patikkaporukasta lähti kotiin ja osa siirtyi lopulta yöpymään aiemmalla vaelluksella hyväksi havaitulle Valkea Mustajärven telttailualueelle. Illan aikana hyödynnettiin alueen nuotiopaikkaa ja kokattiin myös hieman pidemmän kaavan mukaan, joten ruoka oli valmista vasta, kun oli jo pilkkopimeää. Ruokailun lomassa kuunneltiin järven yli leiriin kantautuvaa Partiolaisten johtajatulien iltadiskoa, joten perinteisestä metsän äänimaailmasta ei päästy nauttimaan. Vähitellen ihmiset shiboineen siirtyivät nukkumaan, kukin oman aikataulunsa mukaan. Sunnuntaiaamulla leiriytyjät purkivat teltat omaan tahtiinsa ja toiset lähtivät jo aikaisin aamulla jatkamaan matkaa. Sunnuntain lenkille saatiin vielä kaksi reipasta seniorishibaa mukaan. Lämpötila kipusi sunnuntaina aina hellelukemiin asti ja retkiseurue nauttikin auringonpaisteesta kiertäessään Valkea Mustajärven noin viiden kilometrin reitin. Viimeiset retkeilijät pysähtyivät ruokailemaan järven rannalla olevalle laavulle ennen kotiin suuntaamista. Laavulta shibat omistajineen suunnistivat autoilleen väsyneinä, mutta tyytyväisinä mukavasta shibavaelluksesta. Ensi vuonna vaelletaan taas!

Facebookin shibaryhmät Mirai No Sorairo "Nuka", Sara Tikkanen

Shibaisat menot Paikalliset tapaamiset ja yhteislenkit

Jos haluat ryhtyä paikkakuntasi yhteyshenkilöksi, ole yhteydessä suomenshiba@gmail.com! Yhteyshenkilö ilmoittaa tapaamisten tiedot laitettavaksi lehteen ja kotisivuille. Hän voi myös olla apuna esimerkiksi rotuesittelypäivien ja tapahtumien järjestämisessä. Rotuun tutustujat ja uudet shibanomistajat voivat olla häneen yhteydessä, jos paikkakunnan tapaamisista on jotain kysyttävää.

Kuopio

Savon shibat tapaavat joka kuukauden toinen lauantai klo 13. Tapaamispaikka ilmoitetaan Facebookin Savon shibat -ryhmässä. Yhteyshenkilö Karoliina Seppänen, karo.seppanen@gmail.com, p.050 5116783.

Turku

Turun shibalenkit Ruissalossa aina kuukauden viimeisenä lauantaina klo 11. Vakiopaikkana lähtö Kansanpuistontien alussa olevalta parkkikselta. Paikkaa voidaan myös vaihdella toiveiden mukaan Yhteyshenkilö Janette Piirto, janette.96@hotmail.com.

Lahti

Tapaamiset kerran kuussa, aika ja paikka sovitaan toiveiden mukaan yhdistyksen foorumilla (Shibatapahtumat > Lahdenseudun shibatapaamiset). Yhteyshenkilö Kirsi Ruponen, kirsi.ruponen@gmail. com, p. 040 581 0283.

Tampere

Tapaamiset sunnuntaisin klo 12. 13.10. Kisapirtti/Vehmaisten ulkoilumaja (Kisapirtintie 111). Kävellään ulkoilureittiä Annalaan päin ja takaisin Kaukajärven rantaa pitkin. 17.11. Kaupin urheilupuisto, lähtöpaikka Kaupin vinttikoirarata. 1.12. Pikkujoululenkki Pyynikille, lähtöpaikka hotelli Rosendahl. Lenkin päätteeksi (ja sään salliessa) munkkikahvit näkötornilla. Yhteyshenkilö Tuire Siikala, tuire.siikala@gmail.com, p. 041 535 9340

Kaakkois-Suomi

Tarkemmat tiedot Facebook-ryhmästä Kaakon kippurat. Yhteyshenkilö Anne Säyriö, anne.sayrio@gmail.com.

Joensuu

Yhteyshenkilö Carola Kröger, carolakroger@hotmail.com.

Etelä-Pohjanmaan shibat Joensuun shibat Kaakon kippurat Kaikenkarvaiset kippurat (Itä-Uusimaa ja Kymenlaakso lähialuineen) Keski-Pohjanmaan kippurat PK-seudun shibat Pohjanmaan shibat (Keski- ja Pohjois-P.) Satakunta Shibaa (Porin seutu) Savon Shibat Shiba Järvenpää Shiba Jyväskylä Shiba Kanta-Häme Tampereen shibaihmiset Turun shibaporukka

Helsinki

Tapaamiset Seurasaaressa joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina klo 12.00. Yhteyshenkilö Laura Pyykkö, laurapyy@gmail.com.

Jyväskylä

Tapaamiset kerran kuussa, tarkempi aika ja paikka sovitaan Facebook-ryhmässä Shiba Jyväskylä. Yhteyshenkilö Satu Hakanen, samh84@gmail.com.

Mynämäki

Rennot agilityharjoitukset kaiken tasoisille shiboille ja ohjaajille sunnuntaisin klo 15-16.30 agilityhallissa osoitteessa Hoppelantie 60. Yhteyshenkilö Liisa Ruohomäki-Nurmi, liisahaw@gmail.com, p. 0400 797 736.

Shibasanomat

19 0 2 . 8.9 Tuomari: Perttu Ståhlberg Paras pentu -tuomari: John Vullo Paras veteraani -tuomari: Elena Ruskovaara Best in Show -tuomari: Paavo Mattila

Suomen Seurakoirayhdistyksen erikoisnäyttelyn tulokset Kuvat Laura Pyykkö

Shibojen erikoisnäyttely houkutteli runsaasti osallistujia Suomen seurakoirayhdistyksen rotujärjestön alaisille roläisryhmiä, joita tässä rodussa harvemmin näkee Suoduillle järjestämä erikoisnäyttely on perinteisesti ollut men näyttelyissä. suosittu shibaväen keskuudessa. Myös tänä Rotuyhdistys kiitti jokaista näyttelyyn vuonna näyttelyyn oli ilmoitettu runsaasti osallistunutta shibaa tassupyyhkeellä, Ensi vuonna erikoisnäyttely shiboja – 56 kappaletta. Shibat tuomaroi johon oli brodeerattu yhdistyksen logo. järjestetään 6. syyskuuta Perttu Ståhlberg, joka on tuomaroinut roOlimme myös tilanneet uusia ruusukJokimaan raviradalla. Shibat tua Suomessakin useaan otteeseen, muun keita, joita jaettiin näyttelyssä menestuomaroi Keiko Takeuchi muassa Voittaja-näyttelyissä. tyneille shiboille. Tällä kertaa ruusukJapanista. Pistähän päivämäärä jo kalenteriin! Rotu on usein menestynyt näyttelyn keiden pääväriksi valittiin violetti, jota isoissa kehissä, ja tälläkin kertaa shibat sitten yhdisteltiin muihin väreihin. pääsivät BIS-kehään juhlimaan useamToivottavasti nähdään taas ensi vuonpaan kertaan, hienoa! Ilahduttavaa on ollut myös se, että na, ja onnittelut kaikille erikoisnäytelyssä menestyneille erikoisnäyttelyssä on esitetty sekä kasvattaja- että jälkeshiboille omistajineen ja kasvattajineen!

Urokset Junioriluokka

Memphill's Now Or Never ERI1, SA SERT Nakanaka Yakuza ERI2, SA Blackroyal's Nobuyuki ERI3 Seon Hiomaton Timantti ERI4 Blackroyal's Masakado ERI Nakanaka Yamato ERI Genji Go Av Enerhaugen EH

Nuorten luokka

Kellyhoff's Solo The Smuggler ERI1, SA VA-SERT

Laggan Izumi menestyi upeasti myös ryhmäkehissä

Avoin luokka

Menestyneimmät

Pennut

ROP, BIS-4, VET ROP, BISVET-3 Laggan Izumi

Urokset

(Turpeinen Henna-Kaisa & Turpeinen Timo)

Roycendahl Mashou No Tenshi KP, ROP, BIS-4 pentu Laggan Hachi KP

SERT uros Memphill's Now Or Never

Nartut

VSP Mirai No Ayumi Akai (Sääskilahti Jaana) (Hallik Maarja, Viro)

SERT narttu Memphill's Nothing Else Matters

Laggan Haiku KP, VSP Tolkan Here With Me

(Tilga Lolita, Viro)

VSP veteraani Laggan Yuko (Marttinen Lea) ROP juniori Memphill's Now Or Never (Hallik Maarja, Viro)

ROP & BIS-4 pentu Roycendahl Mashou No Tenshi VSP pentu Laggan Haiku (Lankinen Katja) ROP kasvattaja Laggan (Marttinen Lea)

ROP jälkeläisluokka Ølenskjold's Quikstep (Lajunen Erja)

Shibasanomat

Valioluokka

Memphill's Emperor Taisho ERI1, PU2, SA We-Sedso Quantum Of Solace ERI2, PU3, SA Laggan Shoma Uno ERI3, PU4, SA Ølenskjold's Quikstep ERI4, SA Ai-We-Sed-So Kind Of Magic ERI Blackroyal's Kinmasa ERI Kaishinryuu Go Kishuu Koborisou ERI Nakanaka Yasuhiko ERI Nakazo Av Enerhaugen ERI Runokuono Beniyuki EH

Runokuono Beniyuki

Veteraaniluokka

(Järvinen Asta)

Yukiguni No Ichuunohito Go EH1 Xtra Power Incipita Vita EH2 Nakanaka Hyaku Tamashii EH3 Laggan Asimo EH4 Thrillseekers Silver Surfer H

ROP-pentu Roycendahl Mashou No Tenshi oli myös BIS4-pentu

Laggan Izumi ERI1, PU1, SA, ROP, VET ROP, BIS-4, BISVET-3 Laggan Chiisai Sato ERI2, SA Dragon House Invictus ERI3, SA Laggan Kimikaizo ERI4 Natural Kurosawa ERI Ganondorf EH

ROP-juniori Memhill's Now Or Never

Shibasanomat

Nartut Junioriluokka

Memphill's Nothing Else Matters ERI1, PN2, SA, SERT Yukiguni No Sarahime Go ERI2 Runokuono Chawan ERI3 Nakanaka Yoko-San ERI4 Blackroyal's Misora ERI Blackroyal's Miyaji ERI Tähekiir Red Ä-Mio Of Tokai EH

Nuorten luokka Paras juniorinarttu Memphill's Nothing Else Matters

Yukiguni No Shimo No Yoru Go ERI1, PN4, SA, VARA-SERT Kellyhoff's Shadows Of The Sith ERI2

Avoin luokka

Kukanoksan Nomi ERI1 Explorer's M-Sakurahime EH2 Explorer's M-Sakurahime EH3

Valioluokka

Isomus Jaspis Jasmin

Mirai No Ayumi Akai ERI1, PN1, SA, VSP Laggan Noriko ERI2, PN3, SA Seon Geisha-Gabrielle ERI3, SA Blackroyal's Secret Dream ERI4 Nakanaka Marilyn Monroe ERI Blackroyal's Jun EH Isomus Jaspis Jasmin EH

Veteraaniluokka

Laggan Yuko ERI1 VET VSP

ROP Laggan Izumi ja VSP Mirai No Ayumi Akai

Kasvattajaluokka Laggan 1, KP Blackroyal’s 2, KP Nakanaka 3, KP

Jälkeläisluokka Explorer's M-Sakurahime

Blackroyal's Miyaji

Shibasanomat

Ølenskjold's Quikstep 1, KP Laggan Izumi 2, KP

Kukanoksan Nomi

Nuorten luokan uros Kellyhoff's Solo The Smuggler nappasi vara-sertin

Mirai No Ayumi Akai hymyilee rotunsa parhaana narttuna

Shibasanomat

Kippuraparaati otti Japanin kruununprinssiparin vastaan Teksti: Anniina Virtanen Kuvat: Susanna Pietilä

Paikalle tuli myös paljon median väkeä. Kaikki olivat kiinnostuneet kruununprinssiparin lisäksi myös Kippuraparaatista. Paikalla olivat muun muassa Iltalehti, Yle Turku ja Turun Sanomat.

apanin kruununprinssipari Akishino ja Kiko vierailevat Kultarannassa ja Turussa heinäkuussa Suomen vierailullaan, vierailu tehdään Suomen ja Japanin 100-vuotisten diplomaattisten suhteiden kunniaksi. Tämä uutinen havahdutti Susanna Pietilän. Turussa Pirlon ja Valkan kanssa asuva Pietilä ei voinut sivuuttaa Japanin kruununprinssiparin vierailua, kun he kerran olivat tulossa hänen kotikaupunkiinsa vierailulle. ”Kai me järjestetään kippuraparaati Kultarantaan?”, hän kysyi ylläpitämässään Turun kippurat -Facebook-ryhmässä. Ryhmään kuuluu kaikkia japanilaisia rotuja shiboista kainkoiriin. Alkoi salapoliisityö sen selvittämiseksi, millä aikataululla kruununprinssipari olisi liikkeellä Turussa. Presidentin kanslia ei ollut halukas julkaisemaan tarkkaa aikataulua, koska vierailun yhteyteen ei ollut sovittu varsinaista kohtaamista yleisön kanssa. ”Saimme niin sanotusta salaisesta tietolähteestä vinkin, jossa arvioitiin, että

paras hetki kruununprinssiparin näkemiselle voisi mahdollisesti olla Turun tuomiokirkolla keskiviikkona 3.7. kello 15-16”, Pietilä kertoo. Japanin kruununprinssiparin vierailua varten tehtiin Facebook-tapahtuma, jotta mahdollisimman moni osallistuisi ”Kippuraparaatiin”. Tapahtuman lähestyessä kiinnostuneita oli

jopa 60, mutta vain yhdeksän varmaa osallistujaa. ”Koko ajan elettiin siis myös epätietoisuudessa sen kanssa innostuvatko kippuranomistajat lähtemään mukaan tuomiokirkolle ja tämä aiheutti varsinkin allekirjoittaneessa stressiä, lähettelin kaikille tutuille meseviestejä, että ”tulettehan paikalle”, mutta moni oli

UUSI VALIO

BH-KOE

Honto-No Kuroyuki ”Sumi”

Shibasanomat

Tärkeänä päivänä, 3.7., ennen kello kolmea Tuomiokirkolla oli vain kaksi shibaa Pietilän Pirlon ja Valkan lisäksi. Kolmen aikoihin kippuroita oli kuitenkin jo kymmenen ja myöhemmin

niitä oli jo monen monta. Joukossa oli myös kolme pientä pentua. ”Tarkka lukumäärä ei ole tiedossa, mutta paikalla oli ainakin 20 kippuraa, mikä todella lämmitti mieltäni. Mahtavaa oli se, että shibojen lisäksi mukaan tuli myös kishu Hiro, kainkoira Koda, amerikanakitat Jymy ja Jami sekä akita Mako”, Susanna iloitsee.

KOULUTUSTUNNUS

FI MVA

Synt. 29.12.2016 Sukupuoli: narttu Väri: black & tan Isä: Enjugo Chisugsou Emä: Sutamuroku Nikko Kasvattaja: Helene Nordwall, Sweden Omistaja: Yvonne Wuoti, sijoituksessa Eija Vuorela

kesälomalla pois kaupungista tai estynyt työn takia tulemaan aikaisin iltapäivällä mukaan”, Susanna sanoo.

Lopulta alkoi tapahtua, kun musta autoletka saapui Tuomikirkon eteen. Vastaan menivät Turun tuomiorovasti Heimo Rinne ja Turun kaupunginjohtaja Minna Arve. Seurueen noustessa portaita ylös kirkolle kippurat saivat kruununprinssiparilta hymyt ja iloiset vilkutukset. Kun he palasivat kirkosta alas portaita, he tulivat suoraan kippuroiden luokse. ”Prinssi Akishino ja prinsessa Kiko rapsuttelivat koiria ja jutustelivat omistajien kanssa kiireettömästi. Tilanne oli iloa täynnä, välitön, aito ja kippuroidenomistajien leveät hymyt paljastivat, että kyseessä oli ainutlaatuinen kokemus”, Susanna kuvailee. Hänen mukaansa kruununprinssipari vietti kunnolla aikaa kippuroiden kanssa ja kyseli omistajilta muun muassa koirien nimiä, ikää ja Liisa Ruohomäki-Nurmi pääsi kertomaan, että haluaisi käydä Japanissa, kun kruununprinssipari sitä häneltä kysyi.

Thrillseekers Silver Surfer ”Chibi” Sertifikaatit: 12.5.2018 Loviisa, Mari Pajaskoski 16.6.2018 Kotka, Annukka Paloheimo 25.5.2019 Hamina, Tomas Rohlin

Synt. 24.10.2015 Sukupuoli: uros Isä: Nakazo av Enerhaugen Emä: F-Kenshy Ai Do Kasvattaja: Miia Peltola Omistaja: Taru Mäkelä

Suoritusaika ja -paikka: 1.7.2019 Raisio

Shibasanomat

Rotumääritelmän tulkintaohje

Teksti: Marjo Puranen

Rotumääritelmän osio on kirjoitettu kursiivilla, ja osion jälkeen tulevat osioon liittyvät kommentit ja ohjeet.

Osa 4

Shiba:

Rotumääritelmän tulkintaohje RUNKO

Lanne: Leveä ja lihaksikas.

Shiban runko koostuu verrattain tukevasta rintakehästä (sanotaan, että etuosan paino on noin 45–50 % koiran kokonaispainosta), vahvoista hartioista ja leveästä selästä. Selkälinja on aina suora ja vastaa koiran muita mittasuhteita ja sukupuolta. Rungon pituuden tulee aina olla oikeassa suhteessa koiran korkeuteen. Japanilaisessa rotumääritelmän tulkinnassa sanotaan, että selän (rungon keskiosa + takaosa) ihannepituus on 71,5 % koiran koko pituudesta. Jos koiran korkeus on 40 cm, selän ihannepituus on 44 cm ja ylälinjan pituus 28,6 cm. Hyvin tärkeä osa koiran vartaloa on koiran rintakehä, jonka tulee olla puolet säkäkorkeudesta, ja joka on shiballa halkaisijaltaan munanmuotoinen. Huomionarvoinen osa rintakehää on eturinta, joka on juuri eturaajojen yläpuolella. Tuon luuston perusta muodostuu rintalastan harjanteen ja toiselta puolelta olkanivelen kohdalta. Shiballa tulee olla hyvin kehittynyt ja oikeanmallinen rintakehä, joka ilmaisee eturaajojen oikeaa kulmautumista samoin kuin tilavaa rintakehää.

Lantionseudun muodostavat seitsemän lannenikamaa ja kolme ristinikamaa, ja siihen kuuluvat myös lanteet ja vatsanalue. Lantionseudun ei tule olla yhtä leveä kuin rintakehän, mutta senkin pitää olla voimakas ja hyvin kehittynyt.

Selkä: Suora ja vahva. Oikeanlaisesta shiban selästä löytää hyvin vähän tietoa. Lähinnä sen oikea pituus on määritelty, sillä sen asento määräytyy hyvin pitkälle etuosan ja takaosan mukaan. NIPPO-tuomarit arvostelevat selän katsoen sen alkavan niskan juuresta ja päättyen hännän tyveen (ylälinja). Shiballa tämän ylälinjan tulee olla ehdottoman suora ja vahva. Pahin virhe ylälinjassa on niin sanottu karpinselkä, jolloin ylälinja on nouseva korkeimman kohdan ollessa keskellä. Karpinselän vastakohta on liian pehmeä ylälinja, jota näkee liian lihavilla uroksilla tai nartuilla, joita on käytetty liian nuorena jalostukseen.

Rintakehä: Syvä, kylkiluut ovat kohtuullisesti kaareutuneet. Rintakehä on hyvin tärkeä osa koiraa. Sen voi ajatella olevan myös koko vartalon keskus. Rintakehällä on suuri merkitys vartalon ulkonäköön ja koiran muotoon etenkin ajateltaessa sen ja nousevan vatsalinjan kontrastia. Rintakehän leveys määräytyy mittaamalla kummankin olkanivelen välinen etäisyys. Koiran etuosan ja rintakehän muodolla on suuri merkitys koiran liikkeisiin, ja sen vuoksi niiden pitää olla hyvin kehittyneet. Tämä tarkoittaa sitä, että rintakehän luiden, jänteiden ja lihasten tulee olla voimakkaat ja kehittyneet. Rintakehän syvyys mitataan sään korkeimmasta kohdasta rintakehän alaosaan kyynärän kohdalle. (Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että NIPPO-tuomarit mittaavat korkeuden aina sään takaa, ei sen korkeimmalta kohdalta). Rinnan syvyyden, joka on noin puolet säkäkorkeudesta, standardi pitäisi olla 45–50 % rungon korkeudesta. Liian voimakas tai heikko rintakehä katsotaan shiballa virheeksi.

Kuva 2.

Rintakehän leveys mitataan kylkiluiden leveimmältä kohdalta. Oikea rintakehän muoto on sama kuin suipommalla kärjellään seisovalla kananmunalla. Liian litteät kyljet johtavat siihen, että eturaajat ovat liian lähellä toisiaan, ja koiran asento ei siten ole oikea. Vastakohta on tynnyrimäinen rintakehä, joka sekään ei ole toivottava ja joka helposti aiheuttaa liian leveän eturaajojen asennon, jossa jalat vielä taipuvat. Rintakehän pituudella on myös merkitystä, sillä pitkä ja halkaisijaltaan kananmunanmuotoinen rintakehä antaa keuhkoille niiden vaatiman tilavuuden, mikä on hyvin tärkeää koiralle, jonka tulee voida juosta pitkiäkin matkoja. Rintakehää arvioidessa on myös hyvä katsoa, miten eturaajat ovat kiinnittyneet siihen. Jos rintalasta ei ole oikein kehittynyt, ei lapaluun ja etujalkojen kulma voi olla oikea. Mikäli koiralla on tynnyrimäinen rintakehä, on H-muoto, jonka rintakehä ja raajat muodostavat, liian leveä. Silloin koiran liikkeet näyttävät hitailta ja omituisilta. Rintakehän ollessa liian kapea koiralla ei ole kestävyyttä ja ketteryyttä. Alalinja ja vatsa: Vatsaviiva on selvästi nouseva. NIPPO-määritelmässä alalinjaa kuvataan sanalla ”kyuukei”, joka tarkoittaa jousen kaarta. Silloin linja on kaunis ja voimakas. Se saa myös takajalkojen asennon näyttämään voimakkaalta ja siltä, että koiran jalat pureutuvat maahan. Häntä: Korkealle kiinnittynyt, paksu ja asennoltaan terhakasti rullalla tai sirpinmuotoisesti kaartunut. Ojennettuna hännän kärki ulottuu lähes kinterewisiin. Häntä on, samoin kuin shiban pää, erittäin tärkeä osa kokonaisuutta. Yksityiskohta, joka antaa koiralle sen rodunomaisen ulkonäön. Shiballa hännän kiinnitys on ylhäällä ja se on

tyypillisesti kippuralla. Kun häntää taivuttaa ja suoristaa, sen tulee ylettyä kinnerluuhun. Hännän kiinnitys korkealle on olennainen osa sitä, miten koiran rakenne tukee sen luonteen ilmenemistä. Shiba harvoin laskee häntäänsä alas, ja jos se sen tekee, se on hyvin pelokas ja epävarma. NIPPO-kehässä tällainen koira saisi hylätyn arvosanan. Vaikka shiban häntä on kippura, sen ei mielellään tule tehdä kaksinkertaista kieppiä eikä se saisi olla liian löysä. Häntä ei myöskään missään nimessä saa olla liian lyhyt. Tärkein sana, joka NIPPO-standardissa kuvailee häntää, on ”chikarazuyoi”, joka tarkoittaa suomeksi vahvaa ja voimakasta. Vaikka sana tarkoittaa voimakasta, sillä on myös tekemistä liikkeen kanssa. Hännän tulee toisin sanoen ilmaista koiran aktiivista elinvoimaa. Kun sanotaan, että hännän tulee olla paksu, ei tarkoiteta pelkästään karvapeitettä. On totta, että hännän karvojen tulee olla pidempiä kuin muiden peitinkarvojen, ja osa hännän ulkonäöstä tulee juuri näistä tuuheista karvoista. Hännän paksuuden tulee kuitenkin muodostua ensisijaisesti vahvasta häntänikamien rakenteesta. Ohut häntä ei kerta kaikkiaan kuvasta sitä voimaa, jota shiban ja japanilaisen koiran tulee huokua. Hännällä on kaksi sallittua muotoa, kippura (“maki-o”) tai sirpin muotoinen (“sashi-o”). Näillä kahdella häntätyypillä on muutama erilainen malli, joista osa on halutumpia kuin toiset. Kuvassa 2 näet erilaisia hännän muotoja. Nr. 1 on kaikkein toivottavain hännän muoto, yksinkertainen kieppi. Tällainen häntä ilmaisee myös parhaiten kantajansa temperamenttia ja mielenliikkeitä. Löyhä kieppi on paljon toivotumpi kuin liian tiukka häntä (nr. 2), joka on puolitoista- tai kaksinkertaisella kiepillä. Nr. 3 on ns. taiko-maki-häntä, joka on shiballa hyvin ei-toivottu hännän malli. Tämä

malli poikkeaa numeron 2 hännästä, koska kieppi ei laskeudu ollenkaan selän tasalle, vaan koira kantaa sitä selän päällä. Nr. 4 on kippuran ja sirpin mallisen hännän välimuoto. Sitä ei pidetä kovin toivottavana, sillä se ei ilmaise toivottavia temperamentin piirteitä. Nr. 5–7 esittävät sashi-o-häntiä eli erilaisia sirpin malleja. Vaikka sirpinmuotoista häntää ei usein näe, sitä arvostetaan yhtä lailla kuin kippuraa häntää rodun kotimaassa. Nopeus ja liikkeiden notkeus ovat shiballa hyvin toivottavia ominaisuuksia etenkin sen metsästäessä, ja sirpinmuotoinen häntä tukee tätä mielikuvaa. Nr. 5 sirppi on yleisin ja toivottavin sirpin muoto. Häntä kaareutuu etenkin liikkeessä kauniisti selän päälle sen kanssa samassa linjassa. Nr. 8 oleva tan-bi-häntä on liian lyhyt ja katsotaan virheeksi.

Kuva 1.

Shibasanomat

RAAJAT

eturaajojen kulmaus on suorempi ja takaraajat vastaavasti kulmautuneemmat. Vahvoilla lihaksilla on vastaavanlainen vaikutus shiban liikkeisiin, riippuen siitä, miten voimakkaat ne ovat. Liian lyhyt askel ei koskaan näytä tasapainoiselta, niin kuin ei silloinkaan, jos eturaajat ovat liian heikot tai liian pitkät, tai takaraajat ovat liian tukevat.

Takaraajat Reidet: Pitkät. Sääret: Lyhyet, mutta hyvin kehittyneet. Kintereet: Paksut ja lujat. Käpälät: Kuten etukäpälät. Liikkeet: Keveät ja reippaat.

Eturaajat

Takajalat ovat koiran käyttömoottori, joten niiden täytyy olla erittäin vahvat ja ketterät. Koska vain oikein kulmautuneet ja oikeassa suhteessa toisiinsa olevat raajat mahdollistavat oikeanlaisen liikkeen, Japanissa arvostetaan oikeanlaisia takajalkoja. Takaraajojen heikkoutta tai väärää kulmautumista pidetään vakavana virheenä. Shiballa ei saa olla liian voimakkaat takajalkojen kulmaukset, mutta samaan aikaan ne eivät saa olla myöskään liian suorat. Kuva 3.

Ihanteellinen takakulmaus määritellään niin, että yläreiden ja polvinivelen kulma on noin 120–125°, kun puolestaan kantapään ja kintereen välisen kulman pitäisi olla avoimempi, noin 145–150°. Takajalkojen yleisin vika on, että ne ovat liian suorat. Tarkasteltaessa koiran takajalkoja takaapäin huomaa silloin tällöin asentovirheitä. Oikeanlainen asento on sellainen, jossa jalat ovat suorat ja riittävän etäällä toisistaan. Joillain shiboilla on liian ahdas takajalkojen asento (usein yhdistettynä suoraan selkään ja heikkoon takapäähän), tai niillä on puutteellisen muotoiset kintereet, jotka ovat liiaksi taipuneet joko ulospäin tai sisäänpäin. Virheellisesti kulmautuneet raajat ja huono asento vaikuttavat hyvin paljon shiban liikkeisiin. Japanissa vaaditaan shiban liikkeiden olevan helpot, kevyet ja reippaat, mutta myös tyylikkäät. Etu- ja takaraajojen tulee liikkeessä toimia hyvin koordinoidusti ja tasapainoisesti, ja sen vuoksi niiden keskinäinen harmonia on välttämätön. Etujalkojen kulmausten tulee vastata takajalkojen kulmauksia. Silloin kun sekä etu- että takajalkojen kulmaukset ovat sopusoinnussa keskenään, koiran liikkeet ovat aina oikeanlaiset. Jos kulmaukset eivät vastaa toisiaan, on parempi, jos

Shibasanomat

Lapaluu on kohtalaisen kulmautunut ja hyvin kehittynyt. Eturaajat ovat suorat ja tassut ovat pyöreät. Eturaajojen korkeus suhteessa koiran korkeuteen on noin puolet koiran säkäkorkeudesta. Eturaajat kannattavat arviolta 60 % koiran painosta ja takajalkojen osuus on vastaavasti 40 %. On selvää, että shiban hyvä asento ja liikkeet ovat sidoksissa jalkojen oikeaan kulmaan sekä Kuva 4. eturaajojen asentoon ja vahvuuteen. Shiballa tulee olla suhteellisen vahva raajojen luusto ja hyvin kehittynyt lihaksisto. Toivottavaa on, että sekä takaraajojen että eturaajojen kulmaukset olisivat kohtalaisen kulmautuneet – nivelten ei tule olla liian avoimet ja suorat eikä myöskään liian kapeat ja kulmikkaat. Lapaluiden tulee olla hyvin kehittyneet ja viistot, ja niiden pitää olla 105–110° kulmassa suhteessa olkavarteen. Shiballa on toivottavaa, että sen rinta muodostuu tästä lapaluiden, olkavarsien ja hartian oikeasta kulmasta niin, että lapaluut ovat riittävän viistot taaksepäin viisto, jolloin jaloille muodostuu oikea kulma. Valittavasti usein näkee shiboja, joilla on huonosti kehittynyt rintakehä ja liian avoimet olkavarret. Tällöin lapaluiden kulma on väärä (120–130°) ja raajat ovat liian suorat antaen vaikutelman, Kuva 5.

että ne olisivat sijoittuneet vartalon eteen. Kunhan liian suorat kulmaukset eivät vaikuta liikkeeseen, kyseessä ei ole kuitenkaan kovin suuri virhe. Väärä asento katsotaan aina virheeksi. Esimerkkinä liian ulospäin suuntautuneet olkavarret, jotka yhdistyvät usein muihin eturaajojen virheisiin. Shiban kyynärpäiden tulee olla kiinni vartalossa ja liikkua suoraan eteenpäin ja taaksepäin. Eturaajojen, kyynärpäästä polviin, pitää olla tukevat ja pystysuorat aina maahan asti ilman näkyviä mutkia. Raajojen asento määräytyy rintakehän leveyden ja koiran pituuden mukaan. Jalkojen asennosta ja niiden etäisyydestä toisiinsa voi nähdä ensisilmäyksellä, onko koiran luusto heikko. Jos rintakehä on heikosti kehittynyt, eturaajojen asento on hyvin kapea, ja vastaavasti ylikehittynyt rintakehä saa aikaan hyvin leveän eturaajojen asennon. Shiban liikkeisiin ei vaikuta ainoastaan lapaluiden ja olkapään asento, vaan myös ranteiden ja tassujen muoto. Kun ranteet ovat hieman viistot, etujaloilla on riittävä iskunvaimennus koiran juostessa kovalla maalla. Tassujen tulee olla pyöreät (kuin kissan tassut), kiinteät ja kaareutuneet. Litteät ja vähemmän kaareutuneet tassut (jäniksenkäpälää muistuttavat) ovat ei-toivottuja. Etukäpälien leveyden tulee olla noin neljänneksen suurempi kuin takatassujen. Yleisvaikutelma: Edestä katsottuna eturaajat ovat suorat. Lavat: Kohtuullisen viistot. Kyynärpäät: Rungonmyötäiset. Käpälät: Varpaat ovat tiiviisti yhdessä ja selvästi kaartuneet. Päkiät ovat lujat ja joustavat. Kynnet ovat kovat ja mieluiten tummat. Kynnet ovat kiinteät ja lyhyet. Oikeanmuotoisissa tassuissa kynnet kuluvat aika lailla luonnostaan ja niiden hoitamiseksi ei tarvitse tehdä paljoakaan. Toivottavaa on, että kynsien pigmentti on musta tai hyvin tumma. Silloin kun shiballa on paljon valkoista jaloissa, kynsien pigmentti on usein huonompi.

NIPPO-määritelmässä takaraajoja kuvataan sanoilla “chikarazuyoi funbari”, termi, jota ei ole helppo suomentaa. ”Chikarazuyoi” tarkoittaa lähinnä voimakasta/voimaa ja “funbari” ehkä lähinnä ”seistä tukevasti”. Sanoilla tavoitellaan luultavasti mielikuvaa siitä, että takajalat ovat voimakkaat ja mahdollistavat vahvan asennon. Kaavakuvassa näkee takajalkojen toivottavan asennon, jolloin jalat ovat takaapäin nähtynä suorat ja rinnakkaiset Reidet: Pitkät. Sääret: Lyhyet, mutta hyvin kehittyneet. Kintereet: Paksut ja lujat. Käpälät: Kuten etukäpälät. Liikkeet: Keveät ja reippaat.

Kuvituskuvat: Inaridou Nobuki "Nobu", Carola Kröger

Takaraajat Takaraajat ovat vahvat, ja ihanteellinen shiba seisoo niillä luonnostaan vankassa, tukevassa asennossa. Kuva 6.

Jatkuu seuraavassa numerossa... Lähteet: The Total Shiba, Gretchen Haskett & Susan Houser. FCI-rotumääritelmä shiballe. Piirrokset kirjasta The Total Shiba, Monica Flynnin piirrokset suomeksi toimitettuna. Shibasanomat

Tullaan tutuiksi Kasvattajaesittelyssä kennel Blackroyal’s

Teksti: Erja Lajunen

Blackroyal´s Secret Dream

len Erja Lajunen ja kasvatan kennelnimellä Blackroyal’s. Asun Pyhärannassa, Rauman ja Uudenkaupungin välissä sijaitsevassa merenrantakunnassa. Blackroyal’s-kennelnimi myönnettiin minulle 30.8.1989, joten tätä lehteä lukiessanne on meillä vietetty kennelin 30-vuotispäiviä. Ensimmäisen kosketuksen koiriin sain lapsuudenkodissani, jossa meillä oli karjalankarhukoira. Rippe oli varmasti yksi syy ihastukseeni pystykorviin ja koiran malliseen koiraan ilman liioiteltuja ulkomuotopiirteitä. Olen suorittanut Suomen Kennelliiton Kasvattajan peruskurssin vuonna 1988 sekä jatkokurssin 1989, minkä lisäksi toimin pitkään kehäsihteerinä näyttelyissä.

saavuttamat Maailman ja Euroopan Voittaja -tittelit ja useiden maiden valioarvot ovat olleet hienoja hetkiä ‒ käyttöpuolen tuloksia unohtamatta. Belgianpaimenkoira laekenois -kasvattajana olin yhteistyössä Eurooppaan, Kanadaan, Australiaan ja Pohjoismaihin. Kasvattajien

Harvinainen laekenois

Laggan W

aka-Masa

Blackroyal´s Yuki-Onna

Shibasanomat

Ensimmäiset omat koirani olivat saksanpaimenkoirat Susu ja Jaska. Myöhemmin sain belgianpaimenkoiran, groenendael uros Narya Aradorin, jonka kanssa aloitin näyttelyharrastuksen. Groenendaelia seurasi belggareiden harvinaisin muunnos; laekenois. Sain laekenois-pennun Suomessa ensimmäisestä syntyneestä pentueesta. Laekenois-narttumme oli superhieno yksilö, joka nappasi voiton Ranskan erikoisnäyttelyssä, ensimmäisenä Suomessa syntyneenä belgianpaimenkoirana. Tavoitteenahan on aina kasvattaa koiria, jotka ovat parempia kuin vanhempansa, ja tästä alkoikin hyvin haasteellinen ja mielenkiintoinen aika laekenoisien parissa. Tähtihetkiä olivat BIS-jälkeläisvoitto Tanskan tuontiuroksellemme kunnianarvoisen Rainer Vuorisen arvostelemana sekä BIS-kasvattajaluokan voitto rodun spesialistin Robert Polletin arvostelemana KR-näyttelyssä. Lisäksi kasvattieni

kanssa yhteydenpitoa hoidettiin silloin puhelimitse, faksein ja kirjeitse, koska internetiä ei vielä ollut. Elettiin myös karanteeniaikaa, eikä Suomeen saanut tuoda koiraa ilman karanteenissa oloa. Aika, jonka jokaisen koiran pitäisi saada elää omistajansa kanssa, meni karanteenikennelissä. Karanteenin poistuttua kasvattaminen helpottui huomattavasti. Samalla koirien luonteet paranivat, kun koira pääsi heti muuttamaan uuteen kotiinsa karanteenin sijaan. Laekenois-pentueita syntyi meille kaiken kaikkiaan kahdeksan, joista viimeisimmätkin koirat ovat nykyään jo siirtyneet sateenkaarisillalle. Belgian-

paimenkoira laekenois on yhä edelleen hyvin lähellä sydäntäni.

Paimenkoirista shiboihin

Ensimmäisiin shiboihin tutustuin Leena Hällforsin (kennel Gravelbays) kautta. Leena oli ystäväni Eero Hällforsin äiti, ja pääsinkin läheltä seuraamaan rodun rantautumista Suomeen. Leena oli tuonut Englannista punaisen shibanarttu Wellshim Yukarin (synt. 9.5.1989) sekä hieman myöhemmin black & tan -uroksen Wellshim King of Spades (synt. 4.1.1990). Kyseistä urosta tarjottiin minulle sijoitukseen, mutta sillä hetkellä talossa oli liian monta belggariurosta. Marraskuussa 1996 syntyi Yukarin viimeinen pentue Vaahteranlehden kenneliin, ja tästä pentueesta Leena valitsi meille pienen sievän shibaneidin, Vaahteranlehden Alinan eli ”Viivin” (synt. 20.11.1996). Viivi oli suuri persoona eikä elämä sen seurassa ollut tylsää, paitsi niissä näyttelyissä, joissa se armollisesti palautti omistajansa maan pinnalle näyttämällä, ettei tänään huvita. Viivi oli myös ensimmäisiä luonnetestattuja shiboja Suomessa. Eeron shiboista meille muutti myös Suomen ja Tanskan muotovalio Zekiwa Tamagotchi ”Jeni” (synt. 23.6.1998), joka oli erittäin ystävällinen ja sosiaalinen uros. Kantanartuistamme Vaahteranlehden Jiro-Doi ”Peppi” syntyi toukokuussa 2001, ja sen pentuja ovatkin sitten Blackroyal’s A-, B- ja D-pentueet. Eeron Kanadan tuonti Asaki San

Musuko of Akashima ”Saki” (synt. 2.10.1997) tuli Suomeen Kanadan ja USA:n valiona. Myöhemmin Sakista tuli myös Suomen, Ruotsin ja Tanskan valio sekä kansainvälinen valio. Meille Saki muutti aikuisena ja vietti myös eläkepäivänsä meillä. Saki oli hyvin oman arvonsa tunteva ja helpohko koira. Niin Sakin kuin Jeninkin kanssa käytiin näyttelymatkoilla Ruotsissa ja Tanskassa. Saki osallistui myös vuonna 2003 Maailman Voittaja -näyttelyyn Saksassa, Dortmundissa, jossa se sijoittui valioluokan neljänneksi. Saki rakasti itseään ja piti tuonkin kyseisen matkan aikana laekenois-kasvattiani Näsää alempiarvoisena. Osoituksena tästä se nokkasi ”Adidas-raidat” Näsän kirsuun ennen kuin ennätimme pihaporttia pidemmälle. Oliko sitten onnenraidat, Näsästä kun tuli Juniori Maailman Voittaja 2003. Oli kunnia tuntea kasvattaja sekä hänen poikansa rodun alkumetreiltä Suomessa, saada seurata heidän koiriaan ja oppia niin paljon rodusta, josta tuli sittemmin oma rotuni.

Laggan Chiisai Hana, kuva Merete Lindgren

Tuonteja useammasta maasta

Olen tuonut Saksasta urokset We-Sedso Kurokami ”Kami” ja We-Sedso Precious Illusion ”Bädi”. Kamilla on suuri ego ja se on opettanut, ettei kaikki todellakaan mene niin kuin Strömsössä. Bädi taas on miellyttävä ja mukava perhekoira, jonka jalostus- ja näyttelyura päättyi vinoon purentaan ja C/D-lonkkiin. Seuraavaksi tuli narttu Ai-We-SedSo Hikari ”Hikari”, joka on E-, J- ja M-pentueiden emä. Hikari on luonteeltaan loistava ja esimerkillinen emä. Ulkomuodollisesti se ei ole sitä, mitä haluaisin, mutta jälkeläiset ovat jo pari painosta parempia ja ovat perineet emänsä ystävällisen luonteen. Viimeisin, muttei vähäisin on Norjasta tuotu Ølenskjold’s Quikstep ”Ulf”. Ulf on vilkas ja energinen uros, jonka kanssa on helppo elää ja kulkea missä vaan. Tällä hetkellä odottelemme Ulfin jälkeläisten kasvamista, jotta voimme nähdä, mitä se on periyttänyt. Yhdessä Riina Haapakallion ja Tia

Nobu ja O-pennut

Hikarin pennut

Shibasanomat

Levänsuon kanssa toimme Japanista aikuisen shibauroksen Beniaoi No Ryuuichi Go Chiba Sakurae ”Ismon”. Ismolla on yksi pentue kasvamassa, ja tulevaisuus näyttää senkin kohdalla, mitä tuonti on tuonut tullessaan.

Tervetuloa meille kylään

Voittaja 1999 Rop Tora Del Mona te Haya Vsp Vaahteranlehden Alin

Näsä JMV-2 003. Kuva: Sari Es kelinen

Yleensä pennunodottajat ovat jo vierailleet luonani kerran tai kaksi, riippuen siitä, missä päin Suomea asuvat. Ymmärrän hyvin, jos ei ihan Oulusta tai Joensuusta saakka useaan otteeseen käydä, mutta vähintään kerran ennen pentujen syntymää tapaan kaikki perheet. Vierailulla luonani pentua toivovat myös tapaavat emän sekä muut shibani, ja heille muodostuu käsitys, millaisia koiria minulla on ja mitä mahdollisesti on odotettavissa. Pennut syntyvät keittiön ”viereen” työhuoneeseen, ja siellä on emän kanssa rauha olla siihen asti, kunnes muutetaan keittiön puolelle. Tulevat pennunomistajat pääsevät tutustumaan pentuihin samoihin aikoihin, kun niiden silmät aukeavat eli heti kahden viikon jälkeen. Tästä seuraa ihana ja hyvin toimelias aika pennuille: uusia ihmisiä, hajuja, paljon puheensorinaa ja naurua. On hienoa olla mukana omistajien matkassa uudeksi koiranomistajaksi. Paljon kysymyksiä, paljon jaettuja juttuja puolin ja toisin. Myös ystäväni käyvät pentuja palluttamassa, joten pentujen viimeiset viikot ovat hyvin vierasvoittoisia.

Virallinen arvio yksilöstä on koko rodun hyväksi

Pentujen omistajilta toivon aina yhteistyökykyä sekä kiinnostusta myös näyttelyihin ja terveystarkastuksiin. Painotan aina, että kaikki dokumentoitu tieto koirasta on koko rodun kannalta askel eteenpäin. Yksin kasvattajat eivät pelasta mitään, siihen tarvitaan kaikkien panostus. Tosin sanonta “tieto lisää tuskaa”, on hyvinkin kasvattajan arkipäivää. Jalostusvalinnat ovat aina kompromissi ja osapuolten pitää tasapainottaa toisiaan. Pyrin tekemään linjauksia Shibasanomat 20 Va ahteranlehden Aki

niin, että ainakin toinen osapuoli on omaa tai vähintäänkin tuttua linjaa, johon voin sitten yhdistää ”ulkopuolista verta”. Kenties hieman hidas tapa edetä, mutta haluan tietää vahvuudet ja heikkoudet päätöksiä tehdessäni. Uusia tuonteja tarvitaan aina, ja kotimaisten kasvattajien kanssa tehtävän yhteistyön lisäksi kontaktit ulkomaille ovatkin tarpeellisia.

Monipuolista harrastamista

Pidän reippaista ja vilkkaista koirista, mikä näkyy hyvin selkeästi omissa koirissani. Kun tehdään, niin tehdään kaikki täysillä, mutta vastapainoksi osataan myös ottaa rennosti sohvalla maaten. Harrastan Mynämäellä shibaporukan kanssa sunnuntaisin agilityä, näyttelyharjoituksia ja kaikkea muuta, mitä keksitään tehdä. Lisäksi käyn nykyään Laitilassa näyttelytreeneissä, ja siellä onkin sitten iso rotukirjo englanninkääpiöterrieristä rottweileriin. Kotimaisemissa teen verijälkeä, joka onkin suurimmalle osalle koiristani mieluisa laji. Laggan Waka Masamu ”Veikko” on tällä hetkellä ehdottomasti paras tässä lajissa, mutta ikä alkaa olemaan jo esteenä maastossa liikkumiseen. Kotoa pakkasesta löytyy aina verta ja peuransorkkia harjoituksiin omasta takaa. Shibat kulkevat melkein aina mukana, kun liikumme metsässä ja pelloilla. Näyttelyt ovat myös ehdottomasti yksi mieluisista harrastuksista. Pidän monista eri roduista, joita on mielenkiintoista ja opettavaista seurata kehän laidalta, varsinkin kun rodut tulevat eri roturyhmistä. Päivät täyttyvät pääosin koirista ja niihin liittyvistä jutuista.

10 vuoden iässä, sillä mielestäni kerran elämässä tutkiminen ei riitä. Shiba on melko terve rotu ja sen terveenä pysyminen vaatii kaikkien, niin kasvattajien kuin omistajienkin, panostuksen. Allergiat ja ihosairaudet ovat lisääntyneet, ja niiden perimmäisiä syitä onkin selvitettävä. Kaikkiin terveyteen liittyviin asioihin pitää suhtautua vakavuudella ‒ ei ylireagoida, muttei myöskään unohtaa niiden olemassaoloa. Yksittäisten sairauksien olemassaolo on tiedostettava, mutta hysteriaa ei tarvita. Nykyelämän hektisyys ilmastonmuutoksineen asettaa myös koirien terveyden alttiiksi monenlaisille sairauksille.

Kohokohtia shibojen kanssa

Muistan elävästi, kun Vaahteranlehden Alinan BIS3-pentu roikkui aikoinaan puolet isosta kehästä omistajan lahkeessa, mihin tuomari totesi: “You have a super puppy!”. Asaki San Musuko of Akashima puolestaan oli viimeisessä näyttelyssään erikoisnäyt-

telyn BIS-veteraani, ja sen lapsenlapsi Blackroyal’s Aran “Vili” oli BIS3-veteraani SSKY:n erikoisnäyttelyssä. Kasvattien saavuttamat valioarvot ovat tietysti kasvattajalle aina onnenhetkiä. Blackroyal's Secret Dream ”Pulmu” ROP- ja VSP-voitot SSKY:n erikoisnäyttelyissä ovat olleet hyvin tunteikkaita hetkiä. Ølenskjold’s Quikstepin BIS2-sijoitus sekä ryhmäsijoitukset ovat viimeisimpiä huippuhetkiä näyttelyrintamalla. Kenties kasvattajan suurin palkinto on kuitenkin nähdä, että pennulle löytynyt hyvä koti, joka toteuttaa ”rakkautta ja rajoja”-teemaa, jolloin pennusta kasvaa yhteistyökykyinen ja iloinen shibakansalainen kaikkeen harrastamiseen näyttelykehistä sohvanvaltaukseen. Tässä lopuksi haluan esittää kiitokseni kaikille kasvattieni omistajille: olette tehneet elämästäni rikkaamman. Erityisesti haluan kiittää myös kaikkia yhteistyökasvattajia, on ollut ilo ja kunnia saada harrastaa kanssanne.

Vaahteralehden Jiro-Do

Marekon Kojiro

Vaahteranlehden Auni, Sea-Rock Kiss Keeper, Vaahteranlehden Aamu, Vaahteranlehden Alina, Sea-Rock Sex'y Sap'per, Manlöten´s Gimon

Rodun terveys on kaikkien asia

Kuten edellä jo mainitsin, kaikki virallinen tieto on tärkeää rodun kehittymisen kannalta. Mitä enemmän tutkitaan, sitä enemmän tiedetään. Mikä sitten on tarpeellista tutkimista, on jokaisen oma asia. Kasvattajana kannatan Pevisan sisältämiä tutkimuksia. Lisäksi myös jalostuksesta poistuneet koirani käyvät silmätarkastuksissa n. Shibasanomat

Varvasanomalia on edelleen ajankohtainen vaiva Varvasanomalia tarkoittaa varpaan surkastumaa. Varvasanomaliaa esiintyy usein etujaloissa, mutta sitä voi esiintyä myös takajaloissa. Surkastunut varvas on selvästi muita varpaita lyhyempi, ja antura saattaa kuivua ja halkeilla. Teksti: Leene Torri

arvasanomalia voi vaikeusasteesta riippuen altistaa nivelrikolle ja vaikeuttaa koiran liikkumista. Selvissä tapauksissa varvasanomalia näkyy selvästi, kun katsotaan koiran tassua alapuolelta. Pikkupennulla anomalia ei välttämättä ole vielä havaittavissa, vaan sen voi havaita vasta myöhemmin, noin 4-6 kuukauden iässä. Itse olen törmännyt varvasanomaliaan ensimmäisen kerran kasvattaessani kääpiösnautsereita, mutta sitä esiintyy myös muilla roduilla. Varvasanomaliasta löytyy jonkin verran tietoa, ja vaikka periytymismekanismia ei toistaiseksi ilmeisesti tarkalleen tiedetä, vaivan katsotaan olevan perinnöllinen. Varvasanomaliaa sairastavaa koiraa ei tule käyttää jalostukseen.

Varvastodistus kääpiösnautsereiden apuna

Kun kääpiösnautsereilla todettiin varvasanomaliaa, alettiin siitä kerätä tietoa ja kartoittaa koiria, joilla tämä vika esiintyi. Suunniteltujen pentujen vanhemmilla tuli ennen astutusta olla niin sanottu varvastodistus eläinlääkäriltä. Kääpiösnautseriyhdistys teki tätä varten oman kaavakkeen, jossa todettiin, että koiralla on normaalit tassut ja varpaat. Tehokkaan seurannan ja ohjeistuksen tuloksena tilanne on parantunut, eikä kääpiösnautsereilta enää tänä päivänä vaadita varvastodistusta. Varvasanomalia otetaan kuitenkin huomioon siten, että jalostukseen suunnitelluilla

Shibasanomat

koirilla tulee olla terveet normaalit varpaat, eivätkä ne saa osoittaa merkkejä varvasanomaliasta.

Varvasanomalia shiboilla

nut lisätietoa, jota on tullut esiin tutkiessani asiaa viime vuosina. Mirva Kontoniemi

Tällä hetkellä tiedetään joitakin shiboja, joilla on varvasanomalia tai joiden pentueissa on syntynyt koiria, joilla on varvasanomalia. Shiboissa varvasanomaliakoiria on raportoitu Yhdysvalloissa, Euroopassa, Suomessa ja Ruotsissa. Tämän vuoksi on syytä julkaista uudelleen Birgit Hillerbyn (Kennel Explorer's, Ruotsi) kirjoittama artikkeli, johon olen saanut käännös- ja julkaisuluvan jo tehdessäni ensimmäistä juttua varvasanomaliasta Shibasanomiin vuonna 2013. Olen kääntänyt tekstin yhdessä Merete Lindgrénin kanssa vuoden 2013 juttua varten. Alkuperäisen tekstin lisäksi olen koonArto Sakko

Kasvattajien yhteistyö on tärkeää

Olen aktiivisesti etsinyt tietoa aiheesta shiboilla, ja sitä tulee eteen aina ajoittain. Miksi teen tätä? Siksi, että olen kokenut tämän vian esiintulon kasvattaessani kääpiösnautsereita ja oma toiveeni on, että emme joudu samaan tilanteeseen. Oma käsitykseni on, että shiboilla tilanne ei ole samassa mittakaavassa, kuin mitä kääpiösnautsereilla aikoinaan. Kuitenkin varvasanomaliaa esiintyy shiboilla, ja tämä tulee tiedostaa. Seuraavia kommentteja olen löytänyt etsiessäni tietoa. • Kasvattajien tulisi tunnistaa tämä vika, eikä käyttää varvasanomaliaa sairastavia koiria jalostukseen. Myös ulkomuototuomareiden olisi syytä tunnistaa vika ja kirjata se näyttelyarvosteluun. Jossain kohtaa puhuttiin myös, että näyttelyissä tästä viasta tulisi alentaa palkintosijaa. • Kasvattajien tulisi tehdä yhteistyötä tämän vian suhteen, olla avoimia ja tiedottaa

asiasta. Ketään ei tule syyllistää tässä asiassa. Kaikkien kasvattajien tavoitteena tulisi olla varvasanomalian saaminen kuriin yhteistyön avulla. On tärkeää saada tietoon ne linjat, joissa tätä vikaa esiintyy. Se, että pentueeseen syntyy pentu, jolla on varvasanomalia, ei tee kenestäkään huonoa kasvattajaa. Se voi tapahtua kenelle tahansa. • Jos yhdistät kaksi varpailtaan normaalia koiraa ja pentueeseen syntyy varvasanomalia koira, älä tee tätä yhdistelmää uudelleen. • Älä tee tällä hetkellä uusintayhdistelmää, pohdi harkiten mitä koiria käytät varsinkin, jos pentueessa on varvasanomaliaa. • Ongelma on se, että kasvattajat eivät ole avoimia tiedottamaan asiasta. Osa salaa tietoa. Meidän pitäisi tehdä päinvastoin, olla avoimia ja yhdistää tietomme varvasanomaliakoirista sekä linjoista, joissa vikaa esiintyy. Tietoa pitäisi jakaa. Jos kaikki olisivat avoimia, tämä vika ei pääsisi leviämään laajalle. • Varvasanomalia on yksi sairaus muiden joukossa. • Varvasanomaliaan voi liittyä muitakin

kehityshäiriöitä esim. hampaiden kehityshäiriö.

Lähteet: Birgit Hillerby: Brachydactylia eller Short Toe Anomaly, netistä luettua tietoa, Suomen Kääpiösnautserikerho

Sekä rotuyhdistys että jalostustoimikunta toivovat, että varvasanomaliatapaukset ilmoitettaisiin rotuyhdistyksen tietoon. Jos siis omistat

shiban jolla on varvasanomalia tai pentueeseen syntyy pentuja, joilla on varvasanomaliaa, ilmoitathan siitä jalostustoimikunnalle. Näin

saamme varmuutta ja lisätietoa

shibojen varvasanomaliatilanteesta Suomessa, ja lisäksi pystymme ot-

tamaan asian huomioon esimerkiksi jalostustiedusteluissa.

Varvasanomalia, Brachydactylia (Short Toe Anomaly)

Röntgenkuva varvasanomaliasta, Mevet

seilla Useilla roduilla, kuten esimerkiksi englannin cockerspanieleilla, cavalier kingcharlesinspanieleilla, starffordshirenbullterriereilla ja espanjan vesikoirilla on dokumentoitu lyhentynyt ulompi varvas eli varvasanomalia. Yhdysvalloissa on todettu muutamia varvasanomaliatapauksia suomenpystykorvilla, ja myös shiboista löytyy muutamia tapauksia.

Englannin cockerspanieleilla ja cavalier kingcharlesinspanieleilla, joilla on todettu varvasanomalia, puuttuu usein ensimmäinen varvasluu. Muiden rotujen varvasanomalian muodoista en tiedä. Shiboilla, joilla on todettu varvasanomalia, on röntgenkuvin osoitettu, että näillä tapauksilla löytyy ensimmäinen varvasluu. Kaikki kuvamateriaali tuo esiin samanlaisen tyypillisen varvasanomalia tassun ulkonäön. Kaikissa tietämissäni tapauksissa molemmat etutassut ovat olleet puutteellisia. Minun tietojeni perusteella varvasanomalia ei vaikuttaisi koiran liikkeisiin tai tasapainoon. Myöhemmässä vaihees-

Teksti: Birgit Hillerby, suom. Leene Torri ja Merete Lindgrén sa se saattaa aiheuttaa kuormitusvirheitä muille varpaille. Ensimmäisen varvasanomalia tapaus shiboissa tuli tietooni jo vuonna 1998. Englannista saatujen tietojen perusteella pentueista, jotka olivat syntyneet ennen vuotta -98 olisi 11:ssä eri pentueyhdistelmässä ollut varvasanomaliatapauksia. Urosta, jolla itsellään oli varvasanomalia, käytettiin jalostukseen kolmessa eri yhdistelmässä. Virhe periytyi kaikille jälkeläisille. Toinen yhdistelmä tehtiin Yhdysvalloissa, joissa molemmilla vanhemmilla oli normaalit tassut. Yhdistelmä tehtiin kahteen kertaan ja tuotti yhteensä 11 pentua, joista yhdellä esiintyi varvasanomalia. Äskettäin todettiin varvasanomalia neljän kuukauden ikäisellä shiban pennulla. Röntgenkuva tassusta paljasti, että kaikki varpaat löytyivät, mutta ulommaisen varpaan kasvuvyöhykkeet olivat menneet jo kiinni. Birgit Hillerbyn artikkeli on julkaistu aiemmin Shibasanomissa 2/2013. Shibasanomat

Shibatohtori:

Koirien sydänsairauksia:

Virallinen sydäntutkimus

Koirilla on sekä hankittuja (ei synnynnäisiä) että synnynnäisiä sydänsairauksia. HANKITUT SYDÄNSAIRAUDET:

Kennelliiton viralliseen sydäntutkimukseen kuuluvat auskultaatiotutkimus (sydämen kuuntelu) sekä ultraäänitutkimus, joka sisältää sydämen ultraäänitutkimuksen lisäksi auskultaation ja sydänfilmitutkimuksen.

• Eteiskammioläppien myksomatoosi rappeuma eli "läppävika": Yleisin hankitun sydänvian muoto. Arvioidaan, että noin kolmasosa 10 vuotta vanhemmista koirista sairastaa sitä. Läppävikaa esiintyy yleisesti pienikokoisilla koiraroduilla. Tyypillisiä vajaatoiminnan oireita ovat yskä, hengenahdistus, vähentynyt rasituksen sieto, väsyminen, laihtuminen ja pyörtyily. Aluksi vaikeutuneesta hengityksestä johtuvaa yskää havaitaan etenkin yöllä ja aamulla.

Teksti: Taru Mäkelä

alostuksen kannalta on tärkeää, että koirien tutkimustulokset ovat keskenään vertailukelpoisia. Tutkimukset on siis tehtävä samalla tavoin ja samoin kriteerein. Listan sydänlausuntoja antavista eläinlääkäreistä löydät Kennelliiton sivuilta. Joillakin roduilla virallinen sydäntutkimus sisältyy PEVISA-ohjelmaan, mutta shiboilla se on täysin vapaaehtoinen. 2000-luvulla yhteensä 12 shibaa on käynyt virallisessa sydäntutkimuksessa, ja kaikilla tulos on ollut 0 (ei sivuääniä).

Milloin tutkimuksiin?

Kliininen tutkimus suoritetaan sydäntutkimukseen tuleville koirille ja kartoitetaan mahdollisia sydämen vajaa-

Tutkimuksen kulku

Tutkimus suoritetaan koiran ollessa hereillä. Auskultaatio suoritetaan kuuntelemalla stetoskoopilla sydäntä. Ultraäänitutkimuksessa koira seisoo pöydällä pimennetyssä huoneessa sydäntauteihin erikoistuneen lääkärin tutkiessa sydäntä ultraäänikoneella. Tutkimus esitietoineen kestää noin tunnin. Viralliseen tutkimukseen tar-

Sydämen sivuäänen aste ilmoitetaan seuraavasti: • Aste I - Hyvin pehmeä sivuääni, jolla matala intensiteetti ja kuuluu vain rauhallisessa ympäristössä • Aste II - Paikallinen pehmeä sivuääni, joka kuitenkin kuuluu välittömästi • Aste III - Keskitasoinen sivuääni, kuuluu myös laajemmalta alueelta, omat sydänäänet kuultavissa • Aste IV - Voimakas sivuääni, joka kuuluu laajalta alueelta, omat sydänäänet peittyvät, ei liity palpaatiotrilliä • Aste V - Voimakas sivuääni, johon liittyy palpaatiotrilli, ja joka on kuultavissa heti, kun stetoskooppi on lähellä koiran rintakehää • Aste VI - Voimakas sivuääni, johon liittyy palpaatiotrilli, ja joka on kuultavissa jopa, kun stetoskooppi nostetaan rintakehästä irti

24 Shibasanomat Shibatohtori

• Dilatoiva kardiomyopatia (DCM): Dilatoiva kardiomyopatia on sairaus, jossa sydänlihaksen etenevä rappeuma johtaa sydämen vasemman kammion laajentumiseen ja pumppausvoiman pettämiseen. Sairaus saattaa johtaa sydämen vajaatoimintaan ja koiran ennenaikaiseen menehtymiseen.

toiminnasta aiheutuvia muutoksia esim. huono rasituksen kesto, koiran nopea väsyminen, yskä ja limakalvojen sinerrys. Sydäntutkimuksiin kannattaa hakeutua, jos eläinlääkärissä on havaittu sivuääni, koiran sukulaisilla on sydänsairautta tai koiralla esiintyy sydänsairauteen viittaavia oireita.

SYNNYNNÄISET SYDÄNSAIRAUDET:

vitaan lähete Kennelliitolta ja sen hyväksymä sydänlääkäri. Auskultaatiolla selvitetään, onko koiralla sivuääni. Sivuääni liittyy moniin sydänsairauksiin, kuten hankittuun läppärappeumaan ja synnynnäisiin sydänsairauksiin. Sivuäänen perusteella ei kuitenkaan voida määrittää, mistä sydänsairaudesta on kyse, vaan tällöin yleensä suositellaan jatkotutkimuksena sydämen ultraäänitutkimusta. Ultraäänen avulla saadaan näkyviin sydämen rakenne ja voidaan arvioida sen toimintaa. Ultraäänitutkimusta käytetään synnynnäisten sydämen kehityshäiriöiden ja ns. hankittujen sydänsairauksien, kuten dilatoivan kardiomyopatian ja läppärappeuman diagnostiikassa. Ultraäänitutkimuksen avulla voidaan selvittää, mikä sydänsairaus on kyseessä ja kuinka vakava-asteinen sydänsairaus on kuullun sivuäänen taustalla.

• Aortan ahtauma eli subaorttastenoosi (SAS), Keuhkovaltimon ahtauma eli pulmonaalistenoosi (PS): Ahtaumaa esiintyy eriasteisena. Mitä voimakkaammasta ahtaumasta on kyse, sen vakavammat vaikutukset sillä on koiran elämänlaatuun ja eliniän pituuteen. • Patentti ductus arteriosus (PDA): Sikiökautinen suoniyhteys jäänyt aortan ja keuhkovaltimon välillä • Kammioväliseinämäreikä (ventricular septal defect, VSD), Eteisväliseinämäreikä (atrial septal defect, ASD): Pieni reikä ei yleensä vaikuta elämänlaatuun, mitä suurempi reikä sen todennäköisemmin aiheuttaa oireita. Aiheuttaa sivuäänen oikealle ja vasemmalle (jo pentuna). • Eteiskammioläppien synnynnäiset rakennemuutokset: • Mitraalidysplasia (MD): Vasemman eteiskammioläpän rakennevika aiheuttaa läppävuodon. • Trikuspidaalidysplasia (TD): Oikean eteiskammioläpän rakennevika, läppävuoto oikealla. Lähteet: Koirien sydänsairaudet ja niiden diagnostiikka, www.kennelliitto.fi Sydänsairauksia kartoitetaan sydänkuuntelun ja ultraäänitutkimuksen avulla, www.kennelliitto.fi

Kuvituskuva: Headstyle Bibou No Hime "Muura" ja Inaridou Nobuki "Nobu", kuva Carola Kröger

Shibasanomat

Jalon 1047 kilometrin lenkki – telttailemassa shiban kanssa “Pitäskö mennä Möhköön?” kysyn ja osoitan hauskaa nimeä kartalta. Avomieheni Aki naurahtaa: “Mennään vaan.” Heinäkuun lopussa pakkaamme autoon teltan sekä tietenkin sen tärkeimmän: melkein 9-vuotiaan shibamme Jalon (Laggan Kimikaizo). Teksti ja kuvat: Julia Suuriniemi

ahdesta lähtiessä aurinko lämmittää tuulilasin läpi ja joku kotimainen hitti raikaa stereoissa. Reissujännitys etupenkillä on kova: emme ole ikinä telttailleet! Taustapeilistä pilkottaa vähän korvaa ja ilmastointi saa viiksikarvat vipattamaan kevyesti. Minua hymyilyttää, koska

takapenkillä torkkuva paras ystäväni ei tiedäkään, mitä tuleman pitää. Pysähdymme Kouvolassa Kettumäen kansanpuistossa, joka paljastuu metsän sijaan kotieläinpuistoksi. Koirat saavat olla alueella kytkettynä, ja Jalo pääsee nokittain niin lampaiden, vuohien kuin kanojenkin kanssa - siitäkös vasta kippura heiluu! Kanat eivät tuijottavas-

Reissun viimeinen aamu valkeni sumuisena, mutta se ei reissukoiraa hidastanut!

Shibasanomat

ta koirasta hätkähdä, ja Gustav-pässi ja Jalo jakavat heinänkorsia kuin paremmatkin ystävät.

Teltta tuo läheisyyttä

Ajomatkan varrella piipahdamme katsomassa Utin muistomerkkiä ja pienessä Taavetin kylässä sijaitsevaa linnoitusta. Ensimmäinen päivä päät-

tyy Lappeenrantaan camping-alueelle, jonne Jalo toivotetaan oikein tervetulleeksi. Grillipaikalla pohjanmaalaista pariskuntaa naurattaa, sillä Jalo vahtii silmä kovana heidän tiriseviä makkaroitaan. Aki veistää keppiä vaahtokarkkien käristämiseen ja minä vastailen hymyillen kysymyksiin: “Onko se suomenpystykorva? Eikö ne ole isompia? Onko se vielä pentu?” Saimaan tuuli on kylmä, ja olemme kaikki talvitakeissa, mutta Jalo pönöttää asemissaan kiven päällä ja on täällä kuin kotonaan. Iltalenkillä ihailemme Saimaata ja painumme sitten telttaan nukkumaan, mutta nopeasti puikkokuono alkaa tökkiä teltan vetoketjua auki. Pienen keskustelun jälkeen itsepäinen shiba lopulta asettuu jalkoihimme ja nukkuu yönsä sikeästi. Aamulla herään kuorsaava koira pitkin pituuttaan jalkaani vasten. Kotona Jalo tuhahtelisi moiselle läheisyydelle, mutta nyt se näyttää rakkautensa, ja ummistan silmäni vielä hetkeksi käsi koiran turkissa.

Näin vaikuttunut Jalo oli Imatran koskesta. Koko reissun ajan päällä oli Hurtan Adventure-valjaat ja aina ulkona liikkuessa varalta myös panta, jossa oli tunnistetiedot karkaamisen varalta.

Nähtävyyksiä matkan varrelta

Elokuinen aamu on kirpeä, mutta Jalo on ensimmäisenä ulkona venyttelemässä koipiaan. Toisena päivänä suuntaamme kohti Lappeenrantaa ja linnoitusmaisemien ihailun jälkeen poikkeamme kahvila Majurskaan. Jalo kerää paljon ihailua ja venäjänkielisen supsutuksen joukosta poimin sanan shiba. Matkamme jatkuu Imatrankoskelle, jossa liplatukset, virtaukset ja kalliot saavat shiban pään pyörälle! Jalon suosikkeja ovat hiidenkirnut, joihin on pakko kurkkia sekä tassulla vähän koskea. Metsäisten polkujen lisäksi käymme kävelemässä - ja hakemassa ihastuneita huokauksia myös Imatran keskustassa. Parikkalan patsaspuisto on ensimmäinen Jalon mielentilaa järkyttävä kohde. Jalo puikkelehtii outojen patsaiden välistä katse ylhäällä ja jää välillä haistelemaan ojennettua patsaskättä. Puistosta voi lunastaa nimikkopatsaita, ja jos Jalolla olisi villahousujen taskuissa 150 euroa ylimääräistä, se varmaan

Parikkalan patsaspuistosta löytynyt uusi ystävä. Shibasanomat

lunastaisi kusevaa koiraa esittävän patsaan omakseen - niin kauan saamme houkutella koiraa pois uuden ystävänsä luota. Uukuniemessä pystytämme telttamme pienen niemen rantaan. Illalla istumme retkituoleilla kuunnellen laineiden liplatusta. Aurinko laskee horisontin taa ja Jalo lepää jaloissamme hymyillen vailla kiirettä. Tuolta mahtaa näyttää onnellinen koira, pohdin ja kurottaudun rapsuttamaan ystäväni

kylkeä. Se kellahtaa selälleen nostaen tassuaan: rapsuta mahasta pliis! Ja minä rapsutan.

Reipas retkeilijä säässä kuin säässä

Aamulenkillä rannalla vedestä yleensä piittaamaton Jalo tepsuttelee hiekassa reippaasti, aallot tassuja kutitellen. Sorsalauma tulee katsomaan meitä, mutta Jalo, kylläisenä aamiaisestaan, päättää vain katsoa kaakattavia kave-

reita pää kallellaan. Seuraava kohteemme on Petkeljärven kansallispuisto, jossa sää osoittautuu monipuoliseksi. Kilometrien mittaisen vaelluksen aikana ehtii sataa ja paistaa, mutta vaativakulkuisella reitillä ei tule vilu. Jalon tahti on reipas ja se pujottelee puiden ja kivien lomassa kulkevalla polulla kuin mikäkin vuoden partiolainen. Petkeljärven majatalon lähestyessä alkaa shibankin vauhti hiipua, ja jos se ei painaisi messevää 13 kiloa ja jos loppurutistus ei olisi ylämäkeä, varmasti kantaisin sitä viimeiset metrit.

Möhköstä kohti kotia

Jalo tapaamassa lampaita ensimmäistä kertaa! Ei taida paimenkoiran ura näillä tunnelmilla aueta...

Jalon vinkkivitoset reissuun: 1. Yksi kippo riittää: tulee juotua, kun vedet on lipitettävä ruoan alta pois! 2. Oma takki ja eristävä makuualusta, sillä teltassa voi tulla öisin kylmä! Suosittelen tosin ensisijaisesti mamman makuupussiin punkeamista. 3. Kun kysyy kohteliaasti, koirakaverit saa tulla mukana melkein joka paikkaan! Keräsin valtavasti kehuja kauniilla käytökselläni kaikkialla. 4. Täytyy osata ottaa iisisti! Välillä piti rauhoittua omalle paikalle esimerkiksi leirin pystytyksen ajaksi. Hirveen vaikeeta, mutta poron sääriluu auttoi! 5. Luota mammaan! Se ei pistänyt mua liian vaikeisiin paikkoihin, mutta rohkaisi uuden edessä ja tuli tehtyä paljon kaikkea jänskää! 28

Shibasanomat

Alle 10 minuutin ajomatkan päässä häämöttää päätepysäkki: sininen kyltti, jossa lukee Möhkö. Ilahdumme sen näkemisestä, vaikka matkan päättyminen tuntuukin haikealta. Pyörähdämme pitäjässä ja lähdemme sitten kaasuttamaan suorinta tietä kohti kotia. Jalo nukkuu koko kotimatkan, mutta kotipihalle tultaessa tuumaa: jaa, tämä oli tässä, mennäänpä, että pääsen syömään ja nukkumaan. Mutta millainen se Möhkö oli? Jalo ei kommentoi, hän ei ollut vakuuttunut. Mutta siitähän on se sanontakin: ei se määränpää, vaan se matka.

S hi ba tr ee na a

Kavaletit – tikapuukävely Teksti ja kuvat: Taru Mäkelä

ervehdys arvoisat kippurat. Syksy on taas tullut ja ihmiset touhuavat paljon ulkona töllistellen lehtien värejä ja kooten niitä maasta. Työnjohtajan virka on pihahommissa rankka, joten väliaikajumppaa kannattaa harrastaa kepakkojen yli taiteilemalla. Sillä voi tienata ekstraherkkuja. Tahtia tassuihin!”

– Dazu

Aseta esimerkiksi tikapuut maata vasten ja ohjaa koira namien voimalla kävelemään puolien välissä rauhalliseen tahtiin. Koira joutuu nostelemaan kunnolla jalkojaan ja asettamaan ne tarkasti.

Reitti: Lahti Iitti Kouvola Utti Taavetti Lappeenranta Imatra Parikkala Uukuniemi Tohmajärvi Petkeljärvi Möhkö Lahti

Tikapuukävely tai kavaletit on harjoitus, jossa koira ylittää maan tasalla olevan riman. Soveltamalla saadaan tehtyä koiralle hyvin erilaisia ratoja. Tarkoitus on, että koira nostaa kunnolla jalkojaan astuessaan riman yli. Syvien lihasten harjoitus sekä kehon hallinnan kasvatus on tavoite. Pennuille ja vanhoille kannattaa valita matalammat esteet.

Keppien sijoittelun maahan voi tehdä luonnon kepeistä tai vaikka puutarhatarvikkeista. Kepit voi sijoittaa jonoon, kehäksi tai vain sekaiseksi kasaksi. Koira ohjataan kasan läpi nameilla. Tassujen osuminen liikkuviin keppeihin saa koiran keskittymään enemmän jalkoihinsa. Lisää haastetta harjoitteluun saa käännöksillä ja temppujen tekemisellä radalla. Shibasanomat

Alkuhämmingistä huolimatta Matsu oppi löysän hihnan hyödyn, eli palkan.

Pyöräillen, tuhannen pysähdyksen taktiikalla On päiviä, jolloin tunnit loppuvat kesken ja koiran energia kaipaa purkua. Shiban juoksuttaminen pyöräilijän rinnalla voi toimia hyvänä aktiviteettina, koirasta riippuen. Teksti ja kuvat: Mia Jacksen

man koirani (Shirokawa Legacy Manga “Matsu”) kanssa treenasimme itsemme pyöräilykelpoisiksi, vaik-ka hihnakäytöksemme ei täysin esimerkillistä muutoin olekaan. Juoksutuksen opettelun suhteen sanoisin: tunne koirasi, tarjoa motivaatio, pidä huoli muutamasta varmasta käskysanasta ja toimintamallista.

Riistavietti haasteena

Shibani on ollut nuoresta asti yksilö, jolle nenätyöskentely on ollut parasta palkkaa ja ympäristön tarkkailu aktiivista. Horisontista lähestyvä auto on

Shibasanomat

noteerattu kun auton habitus on ollut myyrämäisen etäinen, jatkuen hyökkimiseen ohitustilanteessa. Ajattelin pentuvaiheessa, että opettelemme pyöräilyn, kun hallinta on varma autojen ohitustilanteissa. Haja-asutusalueella liikumme olemattomalla piennaralueella ja autojen kanssa on oltava tarkkana. Ärsykkeettömän autojen ohituksen treenaukseen meni puolitoista vuotta. Treenaus on tapahtunut tule-kutsulla, sivulle-pyynnöllä ja runsaalla namituksella, joka shibani kohdalla on jättänyt autot varjoonsa. Tätä on toistettu tuhansia kertoja, jotta ohitus olisi varma myös mönkijöiden, traktorien ja järeiden ajoneuvojen kanssa.

Seis-käsky

Hallittu pysähtyminen on toimintamalli, joka on syytä osata ennen pyöräilyyn ryhtymistä. Seis-käskyn hallintaa on hyvä treenata juosten, sillä yhdessä juoksu on innoste, josta koira saa oivan alibin pikku riekku-miselle, mikä on ihan parasta molemmille osapuolille, kunhan sille on varattu oma aikansa. Riekkuminen treenien yhteydessä voi myös olla merkki siitä, että harjoite on kestänyt liian pitkään, tai se ei motivoi yksilöä.

Pieniä askelia kerrallaan

Etenimme tosi pienin rupeamin omassa treenissämme. Syy oli hallin-

nan ylläpitäminen hihnassa, vetämisen suhteen. Myös mielekkyyden säilyttäminen nenäviettisen koiran kanssa oli haastavaa. Treeni aloitettiin niin, että talutin pyörää koira lyhyessä hihnassa sivullapyynnössä, jota ylläpidin järkyttävällä palkkamäärällä. Tarkoitus oli ainoastaan, että koiralla oli huippuhetki ja se alkaisi yhdistää asian polkupyörän mukana oloon. Samalla rymistelin ja rämistelin polkimia ja pyörää eri tavoin, mikä ei aiheuttanut koirassa minkäänlaisia reaktioita. Näin etenimme aluksi 1–2 pylvään väliä, eli 50–100 metrin matkan. Tätä toistoa teimme viikon ajan, jonka jälkeen otin alleni junioripyörän, sillä siinä jalat yltävät tukevasti maahan. Suurella palkkamäärällä aloitimme ravilla etenemisen, pieniä pätkiä kerrallaan. Aluksi juoksuun pääsy innosti koiraa ylimääräisiin spurtteihin, jolloin löin jarrut päälle ja jalat maahan. Senttiäkään ei edetty hihna tiukalla.

Eliminaatiodieetti sotki palkan

Kompastuskiveksi treeneille tuli eliminaatiodieetti, jonka lähteistä ei löytynyt palkaksi kelpaavaa tuotetta. Motivaation säilyminen löysällä hihnalla raviin heikkeni, mutta onneksi lupa eteenpäin menolle oli pieni motivaattori sekin. Löysä hihna ilman herkkua vaati satoja toistoja ja aluksi lyhentyneitä treenejä. Tuntui, että jäimme junnaamaan tähän tylsään vaiheeseen, kunnes lopulta sopiva herkku löytyi palkaksi.

Kyläteillä pyöräilen tien oikeassa reunassa ja Matsu juoksee vasemmalla puolellani. Näin vältymme äkkilähdöiltä kun pieneläimet liikkuvat piennarojassa.

Kesän työ takana

Nyt teemme Matsun kanssa 3–4 kilometrin harjoitteita. Pyöräilyn aikana palkkaamista olen reilusti vähen-tänyt. Jokainen pyöräily kuitenkin päätetään kehuun, palkkaan ja lyhyeen uutislenkkiin jalan, joka on shiba-pojan mieluisin etenemistapa. Ajokoiramaisia juoksutuksia en aio oman koirani kanssa tehdä. Luen koirastani, että juoksu pyörän vierellä on asia, jonka shiba tekee kanssani, mutta voisi hyvin elää ilmankin.

Äkkinykäisyjen välttämiseksi, mahdollisimman elastinen talutin on vauhdissa ehdoton. Shibasanomat

Yukiguni No Aki No Iro Go “Milo” 14 viikkoa.

Meyka 14 viikkoa.

Meyka 2 kuukautta ja Milo 4 vuotta ja 9 kuukautta.

Teksti ja kuvat: Sari Helle

len Sari Helle, 47-vuotias ja asun omakotitalossa Maskussa. Monialayrittäjäperheeseeni kuuluvat koirien lisäksi aviomieheni Sami, 46, ja lapsemme Karoliina, 21, ja Niko, 19. Meidän shiba-elämä sai alkunsa 22.12.2014, kun perheeseemme tuli "joulupentu" Yukiguni No Aki No Iro Go “Milo”. Elämämme oli tuolloin todella hektistä, sillä pyöritimme useampaa yritystä ja itselläni oli viiden toimipisteen ravintolaliiketoiminta harteilla. Olimme puhuneet lähisukulaisten kanssa koiran hankkimisesta, ja heidän mielipiteensä oli aika yksiselitteinen: "Miten pystytte huolehtimaan koirasta kaiken tuon työmäärän ja kiireen keskellä?".

Shiba rauhoitti kiireen

Mekin olimme aluksi hieman pelonsekaisin tuntein, että mitenkäs koira sopii meidän sen hetkiseen, todella

Shibasanomat

kiireiseen elämäämme. Huomasimme kuitenkin nopeasti, että koiran tultua taloon jaksoimme itse paremmin ja olimme virkeämpiä, ihan kuin vuorokauteen olisi tullut lisää tunteja. Milon kanssa touhuilu ja lenkkeilyt saivat ajatuksemme pois työasioista, ja bonuksena päälle tulivat raitis ilma ja luonnossa liikkuminen. Olimme jo entuudestaan tutustuneet rotuun, joten tiesimme mitä odottaa. Milo sopeutui hyvin perheeseemme, eikä kaipaillut menneitä. Jo ensi päivistä alkaen huomasimme Milossa rodun mukaisia piirteitä, juuri niitä mihin olimme ihastuneetkin. Milo on todella nopea oppimaan kaikkea uutta, mutta aina sitä ei vaan huvita. Varsinkaan, jos palkka ei miellytä. Milo pitää huomiosta, rapsutuksista ja kaikesta yhdessä tekemisestä, mutta haluaa välillä olla ihan omissa oloissaan, kuitenkin niin että näköyhteys meihin säilyy. Milo on nirso ruoan suhteen, ja se harvemmin suostuu syömään samaa

ruokaa kahtena peräkkäisenä päivänä. Koulutus on kuitenkin ollut suht helppoa, sillä Milo on perso herkuille.

Tilaa temmeltää

Lenkkeilemme Milon kanssa päivittäin kolmesta neljään kertaan, yhteensä noin 2,5‒3 tuntia. Lenkkien lisäksi meillä on 500 neliömetrin aidattu takapiha, josta löytyy nurmikkoa, luonnonvaraista varvikkoa ja metsää, hiekka-alue ja kalliota. Siellä on hyvä potkia palloa, ja Milolla on muutama tähystyspaikka, josta on hyvä vahtia muita koiria. Milo on aina valmis lenkille, satoi tai paistoi. Lenkillä se on kova haistelemaan ja tietysti uroksena merkkailemaan polkujaan. Agilityssä kävimme muutaman kerran, mutta se ei tainnut olla Milon juttu. Milo tuntui lähinnä ihmettelevän, että minkä ihmeen takia pitää putkeen mennä, kun sen voi hyvin kiertääkin. Olemme käyneet myös kahdessa koirakoulussa, ensimmäisen kerran pentuna ja toisen kerran nyt aikuisiällä. Hyvällä

Milolle kaveri

Vuonna 2016 aloimme miettimään Milolle kaveria. Milo tulee pääsääntöisesti narttujen kanssa hyvin toimeen, joten haaveilimme black & tan -shibatytöstä, mutta mietimme myös muitakin rotuja. Kun aloimme miettimään, mitä piirteitä koirassa saa olla ja mitä ei, palasimme aina siihen, että meidän koirarotu tulee aina olemaan shiba. Loppuvuodesta 2016 kävimme Tokiossa, ja sattumoisin löysin eräästä kaupasta pienet shibafiguurit, joista toinen oli punainen ja toinen black & tan ‒ meille se oli ihan selvä enne! Vuonna 2017 teimme ison päätöksen lopettaa koko ravintolaliiketoimintamme. Suljimme ovet haikein mielin viimeisen kerran 15.12.2017. Näin jälkikäteen voin todeta, että Milo kirjaimellisesti pelasti minut varmalta burnoutilta, niin stressaantunut olin silloin vuonna 2015. Milo antoi niin paljon voimia, iloa, mielenrauhaa ja muuta ajateltavaa, että annoimme hänelle tittelin "psykilogi", psykiatri ja psykologi samassa paketissa. Parin vuoden ajan kyselimme enem-

män ja vähemmän aktiivisesti kasvattajilta heidän pentusuunnitelmistaan, ja lopulta vuoden 2018 loppupuolella näytti siltä, että voisimme olla pienen punaisen shibatytön omistajia. Kaikki ei kuitenkaan aina mene suunnitelmien ja omien toiveiden mukaisesti, eikä tästä pentueesta tullut meille pentua. Ajattelimme siinä vaiheessa, että mahdammeko koskaan saada Milolle kaveria, mutta käänsimme ajatuksemme siihen, että tämän täytyy olla kohtalo, ja jossakin se haaveissa oleva black & tan -tyttö vielä odottaa meitä. Silloin aloin taas aktiivisemmin olemaan kasvattajiin yhteydessä ja tutustuin viestien välityksellä Yvonne Wu o t i i n . Hän ker-

toi ystävänsä aikovan astuttaa oman black & tan -narttunsa. Muutamia viikkoja meni Yvonnen kanssa viestiteltäessä, kunnes keväällä 2019 tähdet olivat oikeassa asennossa ja saimme kuulla, että astutus oli onnistunut. Silloin tutustuimme Minna Petterssoniin, black & tan -emän omistajaan.

Vihdoin oma pentu

Kun pennut olivat viiden viikon ikäisiä, kävimme katsomassa niitä ja samalla tutustuimme pentueen kasvattajiin Roger ja Raili Kanervaan. Näistä pennuista yksi otti meidät ensimmäisenä

a n k s aa a r u

Kip p

Sari Helle ja shibaelämää

maalaisjärjellä ja oikeudenmukaisuudella pärjää kyllä hyvin. Lisäksi kävimme mielenkiinnon vuoksi Raumalla luonnetestissä, josta Milo saikin ihan hyvät arvosanat.

Shibasanomat

vastaan ja halusi heti syliin, ihan kuin valiten meidät. Kyseisestä pennusta tuli meidän pentumme, ja se sai myöhemmin nimekseen Meyka. Kasvattajien luona huomasimme, kuinka hyvin pennut osasivat jo pyytää ulos tarpeilleen ja nauttivat ihmisten läheisyydestä sekä kosketuksesta. Tässä vaiheessa ymmärsimme jo, kuinka isossa roolissa kasvattajat ovat luodessaan hyvää pohjaa pentujen loppuelämää ajatellen. Minnan ja Kanervien kanssa synkkasi hyvin, ja saimme paljon kuvia ja kuulumisia pennuista. Oli ihanaa seurata niiden kehitystä! Kun Meykan luovutuspäivä läheni, aloimme miettimään, miten tutustutamme Meykan Miloon, sillä Milo on todella reviiritietoinen. Aloitimme tutustumisen pihapiirimme ulkopuolelta ja etenimme sieltä sitten takapihalle. Ensimmäinen viikko Milolla meni muristen, itse olimme koko ajan metrin säteellä Meykasta. Miloa toruttiin, kun murisi ja palkittiin, kun se oli hiljaa. Siitä sitten alkoi pikkuhiljaa yhteiselo sujumaan. Välillä Milon "koulutusmetodit" kauhistuttivat meitä, ja muutaman kerran vihelsimme itse peli poikki. Yvonnelta saimme onneksi hyviä neuvoja mieltä askarruttaviin asioihin yhteiselosta kahden shiban kanssa.

sen lähtevän leikkiin mukaan. Meyka touhuaa myös paljon itsekseen, se on oikea tutkijaluonne. Kun katselen Milon ja Meykan leikkejä, pysähdyn edelleen ajattelemaan,

Kaksikkoa voi seurata Instagramissa @Shakunetsu_Shiba

Hellurei ja lantaa tupaan! Milo ja Meyka parvekkeella seuraamassa naapurustoa.

Reipas ja rohkea Meyka

Meykan tulon jälkeen Milosta on kuoriutunut leikkisä poika. Meyka koettelee paljon rajojaan Milon suhteen ja katsoo, paljonko toinen sietää. Molemmat ovat kovin erilaisia luonteeltaan. Milo on melko rauhallinen ja omaa tilaa arvostava, kun taas Meyka on kiltti ja läheisyydestä nauttiva, mutta samalla tempperamenttinen ja rohkea. Olemme huomanneet, että molemmat nauttivat kotona olosta. Kylässä ne ovat hieman levottomia, kotona puolestaan nauttivat olostaan. Milo ja Meyka touhuavat paljon yhdessä, ne painivat (välillä hampaat kolisevat yhteen kunnolla), leikkivät samalla lelulla yhtä aikaa ja ajavat toisiaan takaa. Meyka usein roikkuu Milon poskikarvoissa, kun se tietää toi-

Shibasanomat

Nukan kolumni

että onko tämä totta, sillä niin ihanaa tämä arki omien shibojen kanssa on.

Sami, Sari, Milo ja Meyka Savojärvellä. Kuva: Susanna Pietilä

Teksti ja kuvat: Sara Tikkanen

yö ollaan oltu maalla! Kyllä nasahti tähän tupaan melkoinen nakki, kun mummi ja ukki muuttivat elokuuksi maalle, eli pöndelle eli landelle! Niiden oma kaupungin ulkohuussi meni remonttiin, joten mekin päästiin nauttimaan tuosta ah, niin raikkaasta maalaismaisemasta sekä tietysti hiirijahtiin. Lenkkimaisematkin muuttuivat kertaheitolla melkoisen jännittäviksi, kun tien varrella saattoi olla yhtäkkiä kymmeniä käveleviä meijereitä, joita etenkin veikka tykkäsi ihmetellä! Kesän kohokohdaksi voitaisiin laskea myös mökkeily keskellä ei mitään. Mutsi työnsi meidät auton takaloosteriin, ja sitten ajeltiinkin niin pomppuista tietä keskellä korpea, että tivoleidenkin laitteet jäivät kakkoseksi. Veikka sekosi taas landen hajuista, ja meikäläinen sai ottaa rennosti grillimaisterin roolissa. Huomaan myös, että pitkäjänteinen koulutukseni veikan kanssa alkaa tuottaa tulosta: se nimittäin huijasi mutsin ylös lenkille kello viis aamulla, vaikka oltiin menty neljä tuntia sitten nukkumaan! Sanoisinko, että oikein ansiokasta työskentelyä, vaikkakin mutsi tajusi heti ensi metreillä kyseessä olevan juoni, kun veikka paineli hajujen perässä metsään eikä kakkahädästä ollut tietoakaan, hehe. Ollaan muuten molemmat käyty myös tohtorin vastaanotolla. Veikka kävi tökittävänä ja sen mielestä kamalaa oli kaikki muu paitsi itse rokotus. Logiikka?! Ei kuulema syönyt siellä ensin lihapulliakaan (amatööri, aina pitää maksimoida herkkujen määrä mikäli siihen tulee mahdollisuus!), mutta sitten se oli leikkinyt jotain sirkuskoiraa vastaanottoaulassa kun tajusi, että enää ei tökitä. Minä sen sijaan ahmin nakkia

sen minkä kerkesin, vaikka minuakin ronkittiin stetareilla, pumpulipuikoilla ja vielä lopuksi neulallakin!! Jösses, että mä sitten inhoan verikokeita. Urhoollisesti kuitenkin ojensin käpälän ja annoin ottaa usean putkilon verta, samalla vähän marmattaen mutta hei: iliman kuonokoppaa! Syy, miksi mutsi veivasi mut vastaanotolle, oli tuo meikäläisen vähän pahenevaan päin oleva allergia. Ei ole mun lemppareita nuo joka kesä valtoimenaan olevat heinäkasvit sun muut, mutta homma on onneksi taas hanskassa! Mutsilla meinasi tipahdella myös pääkarvat taas vaihteeksi, kun oli edessä tuo jokavuotuinen rottelon vienti näytille. Siis meidän kulkupeli, sinne konttorille sörkittäväksi! Tällä kertaa mutsi otti myös meidät mukaan ja ainakin kanssahermoilijatasiakkaat saivat sirkushupeja kerrakseen, kun me otettiin konttori haltuun! Meitsi ilmoitti katsastusmiehelle, notta vuh täällä ollaan ja veikka spottasi odotusaulan sohvalta kärpäsen. Auto vietiin van myöhän sitä jatkettiin kärpäsjahtia! Onneksi paikalla oli meikäläisistä ymmärtäviä ihmisiä ja konttorin tätikin tuli tiskin takaa meitä moikkaamaan. Arvosanaksi konttorille antaisimme 4/5, sillä ihmisten kahviautomaatista puuttui kohta "koirankeksit". Kesä ja syksy on läpsytelty, joten siirtykäämme talveen! Veikalle luvassa lumipesuja ja hankijuoksua ja minulle toivon mukaan aksakilpailuja. Pidetäänpä kippurat jälleen korkealla, sillä tästä talvesta mulla on hyvä kutina!

– Nuka Shibasanomat

#shibakahvilla #suomenshiba

Instakollaasi

Suomen shiba ry. | @suomenshiba | #suomenshiba

Tämän numeron teemana on #shibakahvilla. Seuraavaan numeroon keräämme shiboja lempilelunsa kanssa. Oli se sitten lapsuutesi nalle, entisen koiran vetolelu, kirpputorilta ostettu pallo tai herkkuja sisältävä kongi, tägää kuvasi #shibanlempilelu ja #suomenshiba, niin se voi päätyä seutaavan lehden kollaasiin.

Materiaalin lähettäminen lehteen Lehden 4/2019 materiaalit 17.11.2019 mennessä! Otamme mielellämme vastaan materiaalia lehteen. Voit lähettää tekstejä, kuvia tai ilmoituksia. Tuonti-, valio-, koulutustunnus-, luokkanousu- ja muistoilmoitukset ovat ilmaisia. Mainokset ovat maksullisia. Kaikki materiaali ja yhteydenotot lehtivastaavalle osoitteeseen lehti.shiba@gmail.com. Toimitathan materiaalin ajoissa, jos se on tulossa tiettyyn lehteen!

@pahismursu @annakaisa

Tekstien lähettäminen Lehteen voi lähettää esimerkiksi artikkeleita, kolumneja, sarjakuvia, runoja tai piirustuksia. Siispä melkein mitä tahansa shiboihin liittyvää! Halutessasi lähettää materiaalia, ota yhteys lehtivastaavaan, jotta materiaalisi voidaan huomioida lehden suunnittelussa. Tekstitiedostot tulisi lähettää mieluiten doc-muodossa. Älä lähetä tekstejä pdf-muodossa.

Tuonti-, valio-, luokkanousu-, koulutustunnus- sekä muistoilmoitukset Lähetä ilmoituksen mukana edustava vaakakuva koirasta ja seuraavat tiedot:

@jolli.jupi.polli.paapu.mahti @kimikaizoco

@kokushiba

Tuonti-ilmoitus

Valioilmoitus

• rekisterinimi ja kutsumanimi • tuontimaa • syntymäaika • sukupuoli • väri • vanhempien nimet • kasvattaja • omistaja(t)

• valionarvo • rekisterinimi ja kutsumanimi • syntymäaika • sukupuoli • väri • vanhempien nimet • kasvattaja • omistaja(t) • sertifikaatit (aika, paikka ja tuomari)

Muistoilmoitus Myös edesmenneiden koiraystävien muistoilmoitukset ovat tervetulleita. Muistoilmoitus on täysin vapaamuotoinen, mutta voit lähettää koirasta esimerkiksi seuraavat tiedot kuvan kera:

@tuikkus @waldo_shiba

Shibasanomat

@luna_shiba_official

• rekisterinimi ja kutsumanimi • mahdolliset tittelit • syntymäaika • kuolinaika • haluamasi teksti • mahdollinen erillinen muistovärssy

Koulutustunnus- tai luokkanousuilmoitus • laji ja saavutettu tunnus/ luokkanousu • rekisterinimi ja kutsumanimi • sukupuoli • syntymäaika • vanhempien nimet • kasvattaja • omistaja(t) • ohjaaja (ellei omistaja) • oikeuttavat tulokset (tulos, aika, paikka)

Kuvien lähettäminen lehteen Lukijoiden lähettämät kuvat ovat aina tervetulleita. Lehteen voi lähettää niin uusia kuin vanhempiakin kuvia. Skannattuihin kuviin/piirustuksiin pätevät samat kriteerit kuin valokuviin.

Kuvien nimeäminen: • nimeä kuvat: KoiranVirallinenNimi_Kutsumanimi_KuvaajanNimi.jpg • loppuun voi vapaasti lisätä numeroita, jotta kuvista ei tule samannimisiä. Kun lähetät kuvia, muista seuraavat asiat: • kuvan tulisi olla mahdollisimman suuri, mielellään täysin pienentämätön • tiedostomuotoina joko jpeg, tiff, png, RAW tai NEF • jpeg/png-kuvaa ei saa olla pakattu liikaa (laatu kärsii) • kuva ei saa olla tekstidokumenttiin upotettuna (Word ym.) • huomioithan etteivät kaikkien puhelinten ottamat kuvat ole riittävän laadukkaita painettaviksi. Yksittäisiä kuvia voit lähettää sähköpostilla. Laita viestin otsikoksi ”Kuvia lehteen”. Mainitse kuvien yhteydessä kuvaajan nimi, keitä kuvassa on (etenkin jos laitat kuvia joissa on useita henkilöitä/koiria) ja mahdollinen yhteys johonkin tekstiin. Kuvia voi laittaa lehteen myös Google Drive -palvelun kautta. Lehden kuvakansioon pääset kotisivuilta kohdasta Yhdistys > Shibasanomat. Jos lisäät kuvia tiettyyn juttuun liittyen, luo kuville oma alakansio ja laita sen nimeksi jutun otsikko. Toimitus pidättää itsellään oikeuden käsitellä ja rajata kuvia parhaaksi katsomallaan tavalla ja päättää niiden julkaisusta myös muissa yhdistyksen julkaisuissa.

Shibasanomat

Kasvattajalista

Suomen Shiba ry:n kasvattajalistalla ovat mukana ne kasvattajat, jotka ovat ilmoittautuneet listalle ja sitoutuneet rodun jalostusohjesäännön noudattamiseen. Jos haluat mukaan listalle, täytä yhdistyksen kotisivuilla oleva lomake (löytyy Kasvattajalista-sivulta). Haw-Haw

Liisa Ruohomäki-Nurmi Mynämäki puh. 0400-797 736 haw.haw@pp.inet.fi

Headstyle

Riitta Lehto Vantaa puh. 044-765 0659 riittahelena.lehto@gmail.com

Inaridou

Marjo Puranen Hausjärvi inaridou@gmail.com www.inaridoushiba. blogspot.fi

Indigenous

Nea Sjöblom Tallinna neasjoblom@hotmail.com https://indigenous.fi/

Isomus

Mirva Vuohtoniemi Tampere mirva.vuohtoniemi@gmail.com

Jidai No

Elina Kortema Vantaa puh. 040-706 2847 kennel@jidai.fi www.jidai.fi

Kasumi

Mirva Kontoniemi Tampere kasumi.kennel@gmail.com www.kasumikennel.weebly.com Shibasanomat

Kellyhoff’s

Merete Lindgrén Helsinki kellyhoffs@gmail.com www.facebook.com/ kellyhoffs

Kitsune No

Karoliina Seppänen Kuopio karo.seppanen@gmail.com www.noriandnami.webs.com

Laggan

Lea Marttinen Laukkoski (Pornainen) Puh. 019 664 9349 lea.marttinen@gmail.com

Mirai No

Rommitynnyrin

Unna Asiala Hämeenlinna rommitynnyrin@gmail.com

Runokuono

Tia Levänsuo Littoinen runokuono@gmail.com www.runokuono.blogspot.fi

Roycendahl

Asta Järvinen Kellokoski astaopyykko@gmail.com puh. 0413626118

Selliba

Senja Alén Nummela

puh. 0400-424778 (vain tekstiviesti)

selle_alen@msn.com

Shirokawa

www.miraino.blogspot.fi

Yvonne Wuoti Loviisa puh. 040-528 5949 yvonne.wuoti@gmail.com www.shirokawa.fi

Nakanaka

Tolkan

Sini Suutari Helsinki puh. 040-7189 261 suutari.sini@gmail.com

Tarja Myllylä & Arto Hellman Vihti puh. 0400-842451 tarja.myllyla@kolumbus.fi

Natural

Raija Laakso & Tiina Kolu Vanha Porintie 1445 03300 Otalampi puh. 045-619 9019 (Raija) natural.shiba.pembroke @kolumbus.fi

Rahkkasan

Marjaana Munther Kirkkonummi puh. 040 152 2030 marjaana.munther@ gmail.com www.rahkkasan.com www.facebook.com/rahkkasan

suomenshiba@gmail.com facebook.com/suomenshiba instagram.com/suomenshiba

Pirjo Appelgren Kuhmo puh. 040-508 6472 pirjo.appelgren1470@gmail.com www.tolkan.voittaa.com

Tres Cherie

Dahlia Uotila Vantaa trescheriekennel@gmail.com https://uotilad.wixsite.com/mysite

Yenie’s

Leene Torri Tuusula leene.torri@gmail.com www.yenies. kotisivukone.com

Hallitus

Puheenjohtaja Tuire Siikala Kaskitie 15 G 81 33540 Tampere tuire.siikala@gmail.com 0415359340 Sihteeri Laura Pyykkö Matinniitynkuja 6 C 64 02230 Espoo laurapyy@gmail.com Varapuheenjohtaja Laura Yltävä-Luntta, Tampere laura.yltava@gmail.com 0407730906 Jäsenrekisterin ylläpitäjä Jaana Järvinen, Ylöjärvi jaana.jarvinen@simetra.fi 0445010307 Muut jäsenet Katja Tuomala katja.e.pesonen@gmail.com Anniina Virtanen linda_viliina@hotmail.com Mia Jacksen mia.jacksen@gmail.com

Jalostustoimikunta

JTK:n sähköposti: shibajtk@gmail.com Pentuneuvonta: shiba.pentuinfo@gmail.com Puheenjohtaja Leene Torri, Tuusula leene.torri@gmail.com Varapuheenjohtaja Merete Lindgrén kellyhoffs(at)gmail.com Sihteeri Nea Sjöblom, Tallinna neasjoblom@hotmail.com Muut jäsenet Sini Suutari suutari.sini@gmail.com Mirva Kontoniemi mirva.ritala(at)gmail.com Tuire Siikala tuire.siikala@gmail.com

Muut toimihenkilöt Rahastonhoitaja Jaana Järvinen jaana.jarvinen@simetra.fi Toiminnantarkastaja Päivi Järvinen Lehtivastaava Anniina Virtanen lehti.shiba@gmail.com Kippurakauppa Katja Pesonen kippurakauppa@gmail.com Kotisivujen ylläpito Tuire Siikala Laura Yltävä-Luntta Jäsenlehti lehti.shiba@gmail.com Päätoimittaja Tuire Siikala Toimitussihteeri Susanna Pietilä Lehden taitto Anniina Virtanen

Jäsenmaksut 2019

Vuosijäsen 25 € Perhejäsen 6 € Pentuejäsen 12 € per pennunomistaja (kasvattajan ilmoittaessa) Yhdistyksen tilinumero: FI25 1029 3500 2730 98 Kasvattajan ilmoittamat pentuejäsenet Kasvattajat, jotka ovat yhdistyksen jäseniä, voivat ilmoittaa pennunostajia jäseneksi alennettuun hintaan (12 euroa/pentuejäsen).

Jäsenrekisterijärjestelmä ja osoitteenmuutokset

Yhdistyksellä on käytössä sähköinen jäsenrekisterijärjestelmä. Jäsenrekisterin osoite on https://www.flomembers.com/suomen-shiba. Jäseneksi liityttyäsi saat sähköpostiisi aktivointilinkin. Jatkossa voit muuttaa omia tietojasi itse järjestelmän kautta. Voit mm. • muuttaa osoitetietojasi • muuttaa sähköpostiosoitettasi • jättää eroilmoituksen Jos olet unohtanut salasanasi, voit pyytää järjestelmää lähettämään sähköpostiisi salasanan vaihtolinkin. Tarvittaessa voit olla yhteydessä jäsensihteeriin (jaana.jarvinen@simetra.fi). Shibasanomat

Sumi, Honto-No Kuroyuki, Kuva Eija Vuorela

Shibasanomat