Shibasanomat 1/2017 by Suomen Shiba ry

ELÄMÄÄ TALLINNASSA

MONIPUOLINEN SHIBA

HANAN TARINA

UUSI ROTUMÄÄRITELMÄ

VUODEN SHIBAT

Päätoimittaja: Jaana Järvinen

Sisällysluettelo 2

Pääkirjoitus

Puheenjohtajan terveiset

4-5

Bodhi pukeutuu kuin mies

6-7

Shiban kouluttamisesta

8-9

Kippurakansaa

10-12

Elämää Tallinnassa

13-18

Monipuolinen shiba

19-21

Shibatohtori

Japanilaisten rotujen yhteislenkki Turussa

Seurasaaren yhteislenkki

24-26 27

Hanan tarina

Taitto:

Suvi Voutilainen Sirja Rahikka

Lehtitiimi:

Tiina Anttonen Tanja Haapasalmi Marjaana Munther Katja Pesonen Susanna Pietilä Laura Pyykkö Karoliina Seppänen Nea Sjöblom Anniina Toivola-Tiitinen

Avustajat:

Antti Halonen Annaleena Ilveskivi Anni Pekkinen Anne Säyriö Arro Voutilainen Janette Piirto Jaana Sääskilahti Jenni Pekkinen Jin Kaakinen Marita Alanko Mari Heikkinen Mari Martikainen M.Pajulahti Marjo Puranen Merja Dahlbom Milla Laine Mirva Vuohtoniemi Lena Lindh Leena Sainio Ritva Suominen Saila Kilpeläinen Sara Koukku Sara Tikkanen Sissi Puranen Taru Mäkelä Teemu Simula Timo Alanko Tone Nilsen Tuire Siikala

Shibasanomat 2/2017 ilmestyy viikolla 25 Aineiston viimeinen jättöpäivä on 7.5.2017 Paino: LightPress Oy, Kaarina 2017

Suomen Shiba ry Instagramissa

28-29

Uusi rotumääritelmä

30-33

Vuoden Shibat

34-35

Open Show -näyttelyn säännöt

Nukan kolumni

Yhdistyksen toimihenkilöt

Lehtitiimi tiedottaa

Temppuhaaste

Shibaisat menot

ELÄMÄÄ TALLINNASSA

MONIPUOLINEN SHIBA

HANAN TARINA

UUSI ROTUMÄÄRITELMÄ

VUODEN SHIBAT

Kansi: Suvi Voutilainen (Hana)

Shibasanomat

Puheenjohtajan tervehdys

eillä on ollut kiva toimintavuosi ja on ollut ihanaa nähdä teitä jäseniä yhteislenkeillä ja kesäpäivillä. Olisi hienoa päästä useammin mukaan eri paikkakunnilla järjestettäviin tapaamisiin, mutta valitettavasti se ei kovin usein onnistu. Mutta kevät on tulossa ja tuo taas mukanaan uuden harrastuskauden, kaikki vaan reippaasti mukaan koirienne kanssa.

Tätä kirjoittaessa valmistaudutaan vuosikokoukseen ja tehdään toimintasuunnitelmia. Toimintaa suunnitellaan saatujen toiveiden perusteella ja olemme pyrkineet toteuttamaan suunnitellut tapahtumat, mutta asioita on jäänyt myös toteutumatta, jos vuoden aikana ei ole löytynyt aikaa eikä innostuneita tekijöitä. Koko jäsenistölle toimintaa avataan vuosittain vuosikokouksessa esiteltävässä toimintakertomuksessa. Yhdistystoiminta perustuu vapaaehtoisuuteen ja talkootyöhön. Ihmisten arjessa on kuitenkin paljon muutakin kuin koirat eikä ole helppoa löytää uusia ja osaavia tekijöitä niiden tilalle, joilla olisi oikeus pitää välillä vähän taukoakin aktiivisesta talkooporukasta. Meidän rodusta on onneksi monet nuoret ja aktiiviset harrastajat olleet kiinnostuneita ja olemme saaneet lehdet ja kotisivut tehtyä ja tapahtumat järjestettyä. Minusta meillä on hyvä porukka kasassa ja kokoukset ovat sujuneet hyvin eikä toimikunnissa aika ole kulunut riitelyyn. Uudet harrastajat täytyy hyväksyä mukaan myös jalostustoimikuntaan, josta on nyt jäämässä moni pitkäaikainen jäsen pois. Toivotan toimikunnalle omasta puolestani jaksamista ja toivon, että uusi kokoonpano on toimiva ja aikaansaava. Toimikunnan työsarka ei ole mikään pieni pala kakkua vaan vie aikaa, vaatii perehtymistä ja jäsenet kääntyvät toimikunnan puoleen yleensä kiireessä odottaen pikaisia sekä hyvin perusteltuja vastauksia. Kritiikki voi olla kovaa eikä palkkioita ole luvassa. Mutta rodusta on parhaan käsityksen saanut juuri jtk:n kokouksissa ja kasvattajien olisi hyvä muutenkin kokoontua keskustelemaan ja jakamaan tietojaan, ainakin tähän asti se on jtk:n jäsenten kesken onnistunut. Jäsenten toivon edelleen raportoivan koiriensa terveydestä jtk:ta, joka kerää tietoja ja pitää nämä tarkeät tiedot tallessa. Meillä on tulossa monia mielenkiintoisia uusia tapahtumia, joissa pääsemme tutustumaan toivottavasti moniin uusiin shiban omistajiin sekä heidän koiriinsa. Meillä on paljon käyttämätöntä potentiaalia molemmissa niin omistajissa kuin koirissakin ja kaikkien etu on, että omistajat oppivat alusta asti toimimaan shibanpentujensa kanssa niin, että arki on sujuvaa ja mielekästä. Tässä yhdistyksen jäsenet voivat tarjota toisilleen arvokasta vertaistukea. Aktiiviset omistajat ovat myös kasvattajien kannalta parhaita, koska vain niin kasvattajatkin voivat saada tietoa siitä, millaisia shiboja meillä on ja tehdä jatkossa hyviä jalostusvalintoja. Tulossa on mm. oma näyttely, jossa on toivottavasti mukana kattava katsaus Suomen shiboista! Mirva

Shibasanomat

Bodhi pukeutuu kuin mies Teksti ja kuvat: Susanna Pietilä

irjakaupassa katseeni osuu kirjaan, jonka kannessa komeilee shiba. Mutta mitä ihmettä, koiralla on päällään miesten valkoinen kauluspusero, kravatti ja tyylikäs takki. Kirjan nimi on Pukeudu kuin mies ja alaotsikkona on Modernin vaatekaapin klassikot. Päätin ottaa selvää tarinasta kirjan takana. Tarinan pääosassa on kuusivuotias shibauros Bodhi, josta tuli kuuluisa vähän kuin vahingossa. Bodhin omistajat David Fung ja Yena Kim laittoivat Facebookiin kuvan, jossa olivat pukeneet shibansa miesten vaatteisiin. Kuva sai enemmän tykkäyksiä kuin mikään parin aiempi julkaisu. Tämän innoit-

Shibasanomat

tamana omistajat perustivat blogin Menswear Dog, jossa Bodhi poseeraa miesten vaatteissa. Menswear Dog räjähti suosioon vuonna 2013. David Fung on koulutukseltaan graafinen suunnittelija ja vaimonsa Yena Kim muotisuunnittelija. Nykyään he pyörittävät menestyvää bisnestä pukemalla Bodhi-shibaansa hienoihin miesten vaatteisiin. Ihmiset ovat hullaantuneita shibaan, joka poseeraa kuin miesmalli. David ja Yena huomasivat yhtäkkiä olevansa koiransa agentteja ja päättivät jättää päivätyönsä ja keskittyä pelkästään Menswear Dog’iin. Irtisanoutuessaan työpaikastaan Yena Kim ei kertonut, että jättää työnsä pukeakseen koiransa ihmisten vaatteisiin, hän kertoi perustavansa oman yrityksen,

jottei kuulostaisi ihan hullulta. Bodhia pyydetään jatkuvasti mukaan eri projekteihin ja mallikeikkoja onkin tehty nimekkäille brändeille, kuten Salvatore Ferragamo, Coach, Ted Baker, Revlon ja Asos sekä monille muille. Bodhi on myös korealaisen tavaratalon Comodo Square’n epävirallinen maskotti. Bodhi omistajineen asuu New Yorkissa. Omistajat kertovat, että Bodhi on synnynnäinen poseeraaja eikä kärsi, kun häntä puetaan miesten vaatteisiin. Vapaa-ajallaan Bodhi kuulemma tykkää vaikkapa kuljeskella SoHon kaduilla tai tuhota mattoja. Työskentely Bodhin kanssa on samanlaista kuin kenen tahansa miesmallin kanssa, toisina päivinä Bodhi on iloinen, toisina ei aina suju ihan yhtä hyvin. Koiran ehdoilla mennään, vakuuttavat

omistajat. Bodhin erityisiä herkkuja ovat maapähkinävoi ja pekoni. Bodhi tykkää lapsista ja muiden koirien kanssa leikkimisestä. Bodhi on siis ihan tavallinen koira kuuluisuudestaan huolimatta. Hassutteluna alkanut juttu on vienyt pitkälle. Bodhi tienaa noin 15 000 dollaria kuussa. Tulot koostuvat mm. mallisopimuksista sekä sponsorisopimuksista. Bodhi poseeraa sponsoriensa vaatteissa Tumblrissa ja Instagramissa. Menswear Dog’illa on paljon seuraajia Facebookissa, Instagramissa ja Tumblrissa. Esimerkiksi Instagramissa Menswear Dog’illa on seuraajia noin 280 000. Vuonna 2015 Bodhin omistajat julkaisivat kirjan Pukeudu kuin mies. Luonnollisesti Bodhi poseeraa kirjas-

sa erilaisissa tyylikkäissä miesten vaatteissa. Kirjassa esitellään modernin miehen vaatekaapin perusta. Kirjassa myös neuvotaan miten eri vaatteita yhdistämällä saa toimivan kokonaisuuden eri tilanteisiin ja vuodenaikoihin. Kirjasta löytyy myös vaatteiden hoito-ohjeita. ” Näytä hyvältä ja pidä samalla hauskaa – aivan kuten mekin.”, kirjan johdannossa todetaan. Lähteet: Today, Fast Company, Mirror, Dailymail, David Fung & Yena Kim: Pukeudu kuin mies

Shibasanomat

Shiban kouluttamisesta Koutsi: Et selvästikään ole kouluttanut koiriasi kävelemään vierellä. Kyllä niiden pitäisi. Kuva ja teksti: Leena Sainio

ävi tässä taannoin, että kuusivuotias Toto-shiba päätti asettua tielleni, kun olin lähdössä ulos. Toto on hieno ja herkkä poika, joten ajattelin, että emännän ylivartiointi saattaisi liittyä uuteen asuntoon, johon Toto ei vielä ollut oikein tottunut. Toinen shibani, kohta neljävuotias Vode sen sijaan ei varmaan edes huomannut koko muuttoa, sillä joku muisti vähän väliä rapsuttaa mahasta. Koirat ovat erilaisia kuten ihmisetkin, mutta Toton pieneksi ongelmaksi muodostunut käytös sai minut kuitenkin tilaamaan kotiin koirakouluttajan. Ehkä häneltä saadut mahdolliset vinkit voisivat tuoda uutta näkökulmaa tilanteeseen, tuumasin. Soitto helsinkiläiseen koirakouluun, ja asia järjestyi: kouluttaja tulisi luoksemme! Olimme sopineet treffit parkkipaikallemme kello 16.00. ja tarkoituksena oli ensin kävellä yhdessä pieni lenkki. Kouluttaja kuulemma halusi nähdä Toton ulkokäyttäytymisen. Kouluttaja, sanokaamme Koutsi, karautti pihaan mustalla maasturillaan kello 16.15. Autosta nousi lyhyihin mustiin hiuksiin ja mustaan nahkatakkiin sonnustautunut itsevarman näköinen nuori nainen. Lähdimme matkaan.

Shibasanomat

Minä: Osaavat ne kävellä vierellä. Mutta ne haluavat haistella ja mennä puskiin. Nehän ovat oikein sellaisia nenäkoiria nuo shibat. Koutsi: No niin, mutta tarkoitus on, että SÄ nautit ulkoilusta koiries kanssa ja on fantsua kun koirat kävelevät vierellä. Sun pitäis hallita niitä joka hetki. Minä: Minä nautin, kun näen, että koirat nauttivat ulkoilusta. Koutsi: Sun pitäisi ottaa kontaktia noihin sun koiriisi koko ajan, niin ne pysyisivät vierellä. Et ole kouluttanut. Minä: Vaikea ottaa nyt kontaktia, kun niillä on päät puskissa. Koutsi: Vedä ne pois puskasta ja ota kontakti. Tein työtä käskettyä, mutta Toton ja Voden kontakti oli jo kiinnittynyt sadan metrin päässä kulkevaan bokseriin. Koutsi ei näyttänyt tyytyväiseltä. Koutsi: No hei, sulla oli niinku joku ongelma? Kerroin koutsille muutosta ja Toton ”eroahdistuksesta”. Kyselin, onko tuttuakin ja että onko olemassa joitain keinoja, joita voisin alkaa soveltaa. Koutsi ohitti puheeni ja heitti pommikysymyksen.

Koutsi: Kuule, mitä sä syötät tolle koiralle? Sillä on varmaan maha kipeä. Minä: Ei sillä ole maha kipeä. Se syö ihan hyvää muonaa ja kakkaa hyvännäköistä kakkaa säännöllisesti. Koutsi: Joo, mutta niillä voi olla maha kipeä silti. Ei ne sitä ihmisille näytä. Minä: Niin, mutta luulen, ettei tää ongelma nyt johdu ruuasta eikä oletetusta mahakivusta. Koutsi: Älä sä kuule luule asioita, kun sä et selvästikään tunne koiria kun et ole niitä kouluttanut. Lenkki päättyi ja siirryimme sisätiloihin. Koutsi silmäili ympärilleen ja ilmoitti, että haluaa pienen pyyhkeen. Toin sen hänelle, ja hän asetti pyyhkeen keskelle olohuoneen mattoa. Lisäksi hän halusi namipussin. Koutsi: Nyt me aloitetaan tällainen petitreeni. Kato kun sä saat ton ongelma-koiran pysymään tossa pedillä, niin se ei kuule siitä hievahda. Odotin jännityksellä petitreenin alkamista. Koutsi rapsautti namipussin auki ja alkoi heitellä nameja pedille. Toto ja Vode ampaisivat namien perään ja äkkäsivät aika nopeasti, että koutsi heitteli nameja vain pyyhkeen päälle (!). Viisikymmentä namia oli syöty viidessä minuutissa. Minä: Aika paljon namia menee. Tuo Vode on kastroitu, sille ei saisi antaa noin paljon namia.

Koutsi: Vähennät sitten ruuasta. Tää koulutus tapahtuu nameilla, muuten ne ei opi mitään. Sun täytyy sitten perehtyä tähän kouluttamiseen, tän täytyy olla sulle se ykkösharrastus, koirat muuten vaistoo kato, eikä ne sit opi mitään.

Ja koutsi esitteli minulle kännykältä omia videoitaan, joissa hän treenasi petiä oman snautserinsa kanssa. Hän näytti videoita moneen kertaan ja hoki, että kato ny, kato ny. Minä katsoin, mutta huomautin hänelle, että emme olleet juurikaan kesMinä: No mut jos Toto oppii olemaan kustelleet, mitä voisin Toton kanssa pedillä niin miten se osaa lähteä siitä sit tehdä, jottei uloslähtöni tuntuisi koimenemään? rastani arveluttavalta. Koutsi: Sitten harjoitat sille vaikka ”va- Koutsi: Mitäs kello on? Varttia vaille paa” -sanan, niin se lähtee pediltä. kuusi, ohhoh, kato mä olen tämmöinen, että mä jään aina suustani kiinMinä: Niin mut jos mä olen jo silloin ni. Voisitsä maksaa kahdesta tunnista? ulkona, niin kuka sille sen ”vapaa” -sa- Tunti on 70 egeä, että se tekis sitten nan sitten sanoo? Eikä kai ole tarkoitus, 140 egeä. että koira makaa jollain pedillä niin kauan kun mä olen poissa? Minä: No kuule, olen tilannut yhden tunnin, maksan siis yhdestä tunnista. Koutsi katsoi minua oudosti. Ei se mun vikani ole, jos jäät höpöttämään ja näyttelemään omia videoitasi. Koutsi: Joo, kato, nyt tässä koulutuk- Eikö näin ole asia? sessa on semmoinen häikkä, etten mä voi kouluttaa kahta koiraa yhtä aikaa. Voitko sä laittaa ton toisen koiran tohon toiseen huoneeseen, niin mä jatkan tätä petitreeniä ton ongelmakoiran kanssa.

Koutsi: Saattaa olla, mutta meni mulla tässä aikaa. Olkoon sitten niin. Ja koirakouluttaja poistui asunnostani ja elämästäni. Toton ja Voden ”petitreeni” jäi kesken, mutta se ei ole hommia paljon haitannut. Toton kanssa tein niin, että tein pieniä uloslähtöjä useampia silloin kun se sitä vähiten odotti, toisinaan asetin juustopalalautasen esiin juuri silloin kun olin lähdössä. Sitten aloin käyttää Adaptil-nimistä feromonivalmistetta, se kyllä selvästi toimii. Välillä menee hyvin pitkät ajat, välillä koira keksii, ettei ole hyvä, että lähden, mutta asioista on selvitty. Ennen kaikkea minun on itse opeteltava olemaan johdonmukaisempi ja jämerämpi, sitä en ole aina osannut olla. Toto on herkkä poika ja aistii heti, jos oma käytökseni on arvaamatonta. Koira viisas, ihminen tyhmä – canis sapiens, homo stultus.

Suljin Voden makuuhuoneeseen. Koutsi yritti jälleen houkutella Totoa nameilla petipyyhkeelle, mutta Toto ei halunnut enää namia ja jäi istumaan makuuhuoneen oven eteen ja ihmetteli, miksi Vode on suljettu eriöön, kun ei yleensäkään niin tavata tehdä. Minä: Toto kyllästyi nyt treeniin ja haluaa, että Vode vapautetaan. Ei se nyt selvästi halua enää namia. Vodelle ei saa antaa enää. Koko pussillinen nameja, noin sata kappaletta, olikin jo käytetty. Koutsi: Hirveen vaikeet koirat sulla, ei ihme että ette pärjää. Kato mä näytän sulle videolta miten koiria koulutetaan, tuuhan katsomaan…

Shibasanomat

Kipp

n s a a k a ra

Tampereen shibaihmisiä Topi, Kirmix Akira 2,5 v

Teksti: Marita Alanko, Kuvat Timo Alanko

opi-shiban isäntänä ja emäntänä kerromme hiukan pitkäaikaisesta koiraharrastuksestamme ja lyhyesti siitä, miten lopulta ihastuimme shibaan. Koira on aina ollut kanssamme. Suomenpystykorva ja spanielirodut tulivat tutuiksi jo nuoruudessa ennen tapaamistamme. Molemmat, niin isäntä kuin emäntäkin ovat aina nauttineet luonnossa liikkumisesta koiran kanssa. Erähenkinen isäntä innostui kouluttamaan springeristään jälkikoiran, emäntä taas oli ehtinyt olla mukana yhdistys- ja koetoiminnassa jo useita vuosia. No niin, kuulumme siis niihin pariskuntiin, jotka ovat löytäneet toisensa kennelharrastuksen parista. Meitä on aika monia. Paikallisen spanielikerhon toiminta oli ollut lähellä emännän ja hänen

Shibasanomat

vanhempiensa sydäntä aina 60-luvun puolivälistä asti, isännän tullessa mukaan hiukan myöhemmin. Silloiset sunnuntailenkit, kerhoillat, koirakoulut, ”vertaistuki” ja tietysti koko perheen pikkujoulujuhlat palaavat vieläkin kirkkaina mieleen. Hyviksi koettuja yhdessäolon hetkiä nelijalkaisten ystävien kanssa! On hienoa nähdä, että näin on edelleen. Metsästyskoirien jäljestämiskokeet – eivät ihan helpoimmin järjestettäviä maastokokeita. Niihin spanielikerhon aktiiveina hurahdimme täysin. Useiden vuosien ajan kaikki keväiset ja syksyiset viikonloput kuluivat metsissä suunnistaen, sopivia maastoja kartoittaen, koejärjestelyistä vastaten, talkoillen. Toki isäntä koulutti springerimme Idon ja Hipun hyviksi jäljestäjiksi ja kilpailikin niillä ihan menestyksellä, Hipun kanssa jopa mestaruuskisakarsinnoissa. Kun emäntä oli kutsuttu tuomaritehtäviin eri puolille Suomea, isäntä kutsuttiin jälkien tekoon – koemaastojakin tuntui löytyvän helpommin kuin suunnistus- ja opastustai-

toisia jäljentekijöitä. Talkoilun ohella isäntä kilpaili myös omalla koirallaan. Lämpimästi muistamme niitä turuntätejä ja -setiä, jotka pitivät seuraa reippaalle tyttärellemme silloin, kun isä ja äiti hikoilivat koemaastoissa aina Turun liepeiltä ja Luvialta Evolle, aina Pyhännältä Helsingin seudulle – oman kerhon Juupajoen ja Lylyn maastoista puhumattakaan. Lylystä Metsähallituksen Kalliojärven kämppä huvisuuleineen on jäänyt kokeiden tukikohtana kaikkein mieluisimpana muistoihin. Vaativan koeharrastuksen jälkeen isäntä keskittyi pitkiin maastoretkiin – kuinka hienoa on seurata koiransa riistaviettiä ja käyttäytymistä maastossa. Emäntä jatkoi yhdistystoimintaa kennelpiirin riveissä sihteerin ja taloudenhoitajan tehtävissä. Kun kennelpiirin vuoro tuli järjestää vaativa ja arvostettu suomenajokoirien Kilpa-ottelu 1993, kolmivuotiset järjestelyt veivät lopunkin vapaa-ajan. Ei siinä isäntäkään aivan helpolla päässyt. Jo sivuun vetäytyneenä 16 vuotta

(16 kennelpiiriä) myöhemmin, emäntä kutsuttiin jälleen vuoden 2009 Kilpa-ottelua järjestämään. Emäntä koki kutsun tunnustuksena aiemmasta panoksestaan, joten koti muuttui vielä kerran ottelutoimistoksi. Emäntä lohduttamaan isäntää, jotta nämä ovat nyt sitten jäähyväiset kennelyhdistystoiminnalle. Olimme vuosien varrella saaneet tutustua moniin hienoihin koirarotuihin. Kun seuraavan koiran hankinta tuli eteen, oli aika avartua. Tutustuimme sileäkarvaisiin noutajiin pentueen kahden sisaruksen voimin. Vieläkin persoonalliset flattimme Ruusa ja Viivi herättävät upeita muistoja, Ruusa tärtsäkkänä ja tomerana, Viivi kivien vierittäjänä ja sukeltajana. Ruusan ja Viivin jälkeen koitti ottopoikien aika. Amerikkalainen lämminveriheppa Hero Laukko siirtyi tyttären omistukseen ja ottopojaksi talliin pihapiiriimme. Pitkäaikaisina koiraihmisinä oli hienoa oppia käsittelemään niin suurta eläintä, voittaa omat aristelut ja

saada heppa luottamaan uusiin hoitajiinsa. Seuraava ottopoika suomenlapinkoira Joonas yllätti meidät täysin riistavietillään. Milloin isäntä pelasti Joonaksen supikoiraloukusta, milloin minkin kimpusta. Aivan hurmaava kotikoira. Joonas sai kaverikseen ottopoika Cissun. Emännän piti kyllä saada pieni kissuprinsessa, jota voisi halailla. Cissu osoittautui kuitenkin kolliksi eikä halailuun vieläkään ole asiaa. Kiintymys kotiväkeen osoitetaan aivan omaperäisillä tavoilla. Kun vuorostaan Cissulle tuli aika miettiä uutta koirakaveria, ajattelimme: ”Vähän vähemmän turkkia kuin Joonaksella, kooltaan vähän pienempi, lenkkikaveriksi kuitenkin sopiva. Mielellään narttu kaikkien ottopoikien jälkeen.” No niin – ”syyllinen” taitaa löytyä Shiba-yhdistyksen riveistä, kun emäntä tapasi Mirvan ja hänen shibansa. Vauhdilla kotiin ja isännälle huikkaamaan meille täysin vieraasta rodusta. Selattiin nettiä, luettiin rotuominai-

suuksia, käytiin shibalenkillä tutustumassa… Vaativa ensikertalaiselle! Onneksi on koettu muutamia erilaisia – ajattelimme. Saimme Topin, urospennun. Kutsumanimeen ei emännällä ollut sanan sijaa, Topista tulisi isännän maastokaveri. Mirvan luonnehdinta ”pikku piru” on pentuajan Topista varsin kuvaava ilmaus. Isäntä muutaman kerran jo ”manasikin”, jotta ei tämä mikään eläkeläisen rotu ole. Tänään Topi on nuori aikuinen, isännän paras personal trainer, emännän halinalle, Cissun kaveri. Pirunralli, vinkeät väläykset ja mitä ihmeellisimpien kurkkuäänien sävyttämä viestintä kuuluvat kuvaan päivittäin. Että on merkillinen rotu, jotain kissamaistakin, vai johtuukohan se ympäristökaverista. Meille todella tärkeä ja hieno perheenjäsen.

Shibasanomat

Elämää Tallinnassa Teksti ja kuvat: Nea Sjöblom

lokuussa 2016 pakkasimme avomieheni kanssa itsemme, tärkeimmät tavaramme sekä kaksi kippurahäntää, Novan ja Kadon, kahteen henkilöautoon ja hurautimme lahden yli Tallinnaan. Olimme miettineet muuttoa noin vuoden, mutta lopullinen varmistus tuli silti hyvin yllättäen, vasta heinäkuun puolivälissä. Tuskaisen nopean asunnonmetsästyksen ja pikaisen kotiutumisen jälkeen oli aika alkaa opetella uutta arkea Virossa. Viron koirakulttuuri eroaa vielä jonkin verran kotimaisesta, vaikka pikku-

Shibasanomat

hiljaa aletaankin tälläkin saralla siirtyä enemmän ”nykyaikaan”. Pääkaupungissa Tallinnassa on yhä yleisempää, että sisällä kotona asustaa lemmikkikoira, mutta muualla maassa perinteiset pihakoirat ovat edelleen suosittuja. Myös yritykset ja muut tahot ovat haistaneet muutoksen ja reagoineet siihen hyvinkin nopeasti – hyväkäytöksiset koirat ovat usein tervetulleita omistajien mukana muun muassa lukuisiin ravintoloihin ja kahviloihin. Koiria näkee usein mukana myös kirjastoissa, ostoskeskuksissa ja jopa kouluissa sekä virastoissa. Pienimmät koirat kaapataan melko surutta kainalossa mukaan

ruokakauppaan. Tietääkseni laki teoriassa velvoittaa kuonokopan käyttöä koirilla esimerkiksi julkisilla liikuttaessa, ja täällä usein suositellaan siihen totuttamista varmuuden vuoksi. Käytännössä tilanne on kuitenkin toinen. Olemme itse törmänneet tämän vajaan puolen vuoden aikana vain tasan yhden kerran kuskiin, joka ei halunnut ottaa meitä kyytiin. Selvitimme tilanteen kaappaamalla shibakaksikon kainaloon, ja meidät huolittiin mukaan. Muutimme vuodenvaihteessa jo uudemman kerran, mutta etenkin Kalamajassa vietettyjen ensikuukausien

aikana huomasimme, että täällä on hyvin tyypillistä ulkoiluttaa koiria täysin vapaana. Koirat ovat täällä yleensä todella hyvin koulutettuja, mikä mahdollistaa niiden vapaana pitämisen. Koirakulttuuri on täällä sen sijaan aika lailla vapaampaa, mikä on vaatinut eniten totuttelua. Koirien annetaan kysymättä käydä haistelemassa toisia, jopa ennestään tuntemattomia, koiria lenkin aikana. Suomessa olin puolestaan tottunut siihen, että lenkillä keskitytään omaan lenkkiin ja toiset koirakot ohitetaan poikkeuksetta koirat kauimmaisella sivulla ilman mitään kontaktia vastaantuleviin. Onneksi

molemmat shibani suhtautuvat (melko epätyypillisen) avoimesti sekä vieraisiin koiriin, että ihmisiin. Vierasvarautuneen koiran kanssa saa täällä sen sijaan olla ajoittain tarkkana. Sekä koirien että minun ehdoton suosikki Tallinnassa ovat koirapuistot! Niitä on kaupungissa yhteensä noin 15, joista kolme sijaitsee keskustan alueella. Asumme itse aivan Politseiaed Parkin laidalla ja käymme juoksuttamassa koiria puistossa säännöllisesti muutamia kertoja viikossa. Paikalliset koirapuistot ovat todella monipuolisia, ja sekä koirien että omistajien viihtyvyys on otettu huomioon. Puistoista

löytyy lähes poikkeuksetta erilaisia virikkeitä, kuten agilitysta tuttuja esteitä. Puistoissa on erilaisia alustoja, kuten hiekkaa ja nurmikkoa. Viihtyisyyttä on lisätty esimerkiksi puilla, pensailla ja penkeillä. Kehityskohteitakin Tallinnan koirakulttuurista löytyy, sillä esimerkiksi koiranruoka- ja tarvikevalikoima on vielä kovin suppea. Itse olen Suomessa käydessäni tuonut suosiolla sieltä mukanani ruokaa koirille, sillä jopa eläinkaupat myyvät vielä hyvin pitkälti samaa koiranruokaa kuin tavalliset ruokakaupat. Hinnat ovat kuitenkin

Shibasanomat

samat tai jopa jonkin verran korkeammat kuin suomalaisissa eläinkaupoissa. Onneksi tälläkin saralla on jo tämän vajaan puolen vuoden aikana näkynyt jonkin verran muutosta, ja juuri muutama viikko takaperin törmäsin lemmikkiliikkeessä tuttuun laadukkaaseen ruokamerkkiin, joka oli juuri tullut heidän valikoimaansa. Myös raakaruokaa on saatavilla jonkin verran, sillä isompien ruokakauppojen pakastealtaista löytyy koirille muun muassa sydäntä ja erilaisia sisäelimiä, kuten maksaa ja munuaisia, todella edullisesti. Kaiken kaikkiaan tänne kotiutuminen on sujunut oikein hyvin, vaikka jotkin asiat ja käytännöt poikkeavatkin totutusta. Kaikkein eniten olin etukäteen huolissani siitä, miten Nova ja Kado kotiutuvat uuteen paikkaan, sillä kumpikin oli asunut koko siihenastisen elämänsä samassa asunnossa. Molempien muuttojen yhteydessä haimme koirat vasta viimeisinä tutkimaan uutta paikkaa, ja alun ihmettelyjen ja paikkojen tarkastamisen jälkeen ne käpertyivät rauhassa omaan tuttuun petiin. Novalle ja Kadolle ei selvästikään ole niin väliä, missä olemme, kunhan olemme koko perhe yhdessä. Eniten täällä ollessa harmittaa tuttujen koirakavereiden puuttuminen, mutta onneksi täältä pääsee suhteellisen helposti matkustamaan Suomeen kyläilemään. Nyt on tietysti otollinen aika myös uusien tuttavuuksien tekemiselle. Nähtäväksi jää, kauanko viihdymme täällä ja mihin elämä meidät seuraavaksi mahtaa viedä! Ihanaa kevään jatkoa kaikille Shibasanomien lukijoille; Tallinnan poppoo kuittaa!

Shibasanomat

Monipuolinen shiba koonnut: Tuire Siikala

Kuva: Antti Halonen

Shiballa on aiemmin ollut maine rotuna, jota on hyvin hankala kouluttaa ja jonka kanssa ei voi harrastaa mitään. Koiran koulutukseen liittyvän tiedon ja osaamisen lisääntyessä kouluttajilla on onneksi nykyään enemmän taitoa ja välineitä ohjata myös shiban kaltaisia, ehkä hieman eri tavalla haastavia rotuja. Shibojen kanssa voi harrastaa monenlaista, sekä kilpailu- että hauskanpitomielessä, sillä älykäs ja ketterä rotu soveltuu moneen aktiviteettiin. AGILITY Suuntaan shibojeni kanssa joka sunnuntai Mynämäelle, jossa meitä kokoontuu vaihteleva määrä shibanomistajia koirineen treenaamaan agilitya. Talvella käytössämme on koirayhdistyksen treenihalli ja kesällä aidattu ulkokenttä. Ryhmällemme on varattu 1,5 tuntia aikaa harjoitella. Siinä ajassa jokainen koirakko ehtii käydä läpi vähintään yhden harjoitusrupeaman omien taitojensa mukaan, on se sitten koko radan tekemistä tai joidenkin yksittäisten esteiden harjoittelemista.

Kuva: Susanna Pietilä

Treenit ovat hauskoja, ja koirat odottavat niitä innoissaan tuijottaen hallin ovea herkeämättä. Kouluttajallamme on pitkä kokemus shiban sielunelämästä, joten hän jaksaa ehkä siksi neuvoa meitä niin kärsivällisesti. Kehitystäkin on tapahtunut (sekä koirissa että ohjaajissa), sillä aluksi Kaisu vain kerjäsi ohjaajalta makkaraa ja haisteli muiden jälkiä. Nuorempien shibojeni kanssa on alusta asti ollut ihan eri meininki. Sekä ohjaaja että koirat nauttivat harrastuksesta, ja koen, että agility on parantanut suhdettani koiriini. Ihaninta on, että voi harrastaa kannustavassa ilmapiirissä ilman suorituspaineita! Ritva Suominen & shibat Elli, Kaisu ja Lyyti

Shibasanomat

Kuva: Sissi Puranen

Kuva: Taru Mäkelä

KAVERIKOIRAT

MEJÄ

Kaverikoiratoiminta on Kennelliiton alaista vapaaehtoistoimintaa, jossa koira tuo iloa, elämyksiä ja läheisyyttä ihmisille, joilla ei ole omaa koiraa. Kaverikoiranohjaajat vierailevat koiriensa kanssa esimerkiksi lasten, kehitysvammaisten ja vanhusten luona erilaisissa laitoksissa, kouluissa, päiväkodeissa ja tapahtumissa. Toiminnan tavoitteena on ihmisten ilahduttaminen ja piristäminen.

MEJÄ on lyhenne metsästyskoirien jäljestämiskokeesta, ja sen tarkoituksena on opettaa koira seuraamaan verijälkeä. Monet koirat ovat luontaisesti kiinnostuneita veren hajusta. Jälki tehdään joko tiputtelemalla verta maastoon, laahaamalla riistaeläimen sorkkaa tai sekä että. Näin pyritään jäljittelemään haavoittuneen riistaeläimen kulkua metsässä. Jäljen voi tehdä erilaisiin maastoihin, ja sen päässä on joko riistaeläimen sorkka tai muu koiralle mieluinen palkinto. MEJÄ on hyvää aktivointia koiralle, vaikka ei koskaan kokeisiin asti lähtisi.

Seita luvattiin minulle sen ollessa neljän viikon ikäinen ja valitsin sen nimen kauan ennen sen Suomeen tuloa – siitä huolimatta taisin todellakin löytää sen ”tosinimen”, sillä Seita tarkoittaa japaniksi pyhää miestä. Seita saapui Suomeen loppukeväästä 13 kk ikäisenä, ja samaan aikaan isäpuoleni eli viimeisiä kuukausiaan. Hän ei ollut koskaan ollut niin kutsuttu ”koiraihminen” mutta näiden kahden yhteys oli sanoinkuvaamaton. Siellä missä oli Seppo, oli vierellä Seita. Loppusyksystä hänen olleessaan saattohoidossa jo enemmän tajunnan rajamailla, Seitan tulo sängylle sai hänet vielä havahtumaan. Seitan kanssa matkustaessa olen huomannut, että se jatkuvasti etsii ihmisiä, joille se voi olla läsnä ja jakaa rakkauttaan, tapahtuu se sitten Berliinin metrossa tai Floridalaisella rannalla. Tämän vuoksi aloitin sen kanssa varsinaisen kaverikoiratoiminnan pari vuotta sitten. Vanhainkodin dementiaosastolla shiba on pidetty vierailija, sillä se tuo monelle mieleen lapsuuden pystykorvan. Osastolla saattaa olla paikalla ihmisiä, jotka vain haluavat tarkkailla Seitaa kauempaa, ja heidät se osaa kauniisti jättää rauhaan. Aikuisten kehitysvammaisten päiväkeskuksessa on lähes harras tunnelma, kun Seita käy silitettävänä – eikä se jätä ketään huomiotta. Myös Ilona aloitti syksyllä kaverikoiratoiminnan, ja olen ilokseni huomannut, että emme ole todellakaan ainoita kippuroita! Mikäli toiminta kiinnostaa, kannattaa lukea lisää tietoa http://www.kennelliitto.fi/ kaverikoirat ja ottaa selville, milloin omalla paikkakunnalla tai sen lähistöllä on seuraava koirien testitilaisuus. Marjo Puranen & shibat Seita ja Ilona

Shibasanomat

Dazu pelkäsi nuorena verijälkeä, ja varsinkin jäljen päässä ollut sorkka oli kauhistus. Lyhyet ja helpot jäljet kasvattivat varmuutta, ja makkarapalkinto jäljen päässä auttoi. Nyt 5-vuotiaana Dazu jäljestää hitaasti ja varmasti. Sorkka ei enää pelota, mutta se on liian ällöttävä suuhun otettavaksi. Chibi teki ensimmäiset jälkensä viime kesänä, kun se oli noin 6 kk ikäinen, ja innostui heti. Into oli niin kova, ettei se kuono malttanut pysyä maassa, ja koira meinasi eksyä suorallakin matkalla… Kun sorkka lopulta löytyi, se sai kyytiä! Käymme tekemässä ”verijälkiä” ihan koirien iloksi, sillä se on erittäin hyvä aktivointitapa. Taru Mäkelä & shibat Dazu ja Chibi

Kuva: Anni Pekkinen

KOIRATANSSI Ilmoittautuessani Lucan kanssa pentukurssille en sen suuremmin haaveillut koiran kanssa harrastamisesta tai kisaamisesta. Kun sitten liityin paikalliseen koirakerhoon, innostuinkin harrastamisessta. Lopulta uskaltauduin kisoihin, vaikka ensimmäiset rally-toko-kisat eivät kummoisesti menneet, sillä molemmat jännittivät liikaa. Palasin treenaamaan, ja molempien itsevarmuuden kasvaessa myös kisatulokset alkoivat olla nousujohteisia. Koiratanssista Luca pitää erityisesti siksi, että siinä se pääsee sille mieluisalla tavalla tekemään liikkeitä, joista se pitää. Tutut, hyvin harjoitellut (ja palkatut!) liikkeet motivoivat sitä suorittamaan koko ohjelman. Ohjaajan haasteena on valita musiikki, joka antaa vaikutelman siitä, että se on myös koirasta hauska. Lucan kanssa kisaamisessa on aina pieni lisävivahde, sillä se joko tekee täysillä priiman suorituksen tai sitten se ei viitsi tehdä yhtään mitään. Lucan kisakestävyyttä täytyy treenata erittäin lyhyissä, hyvin palkatuissa pätkissä, onhan kyseessä shiba. Kisaradalle olen kehitellyt täysin omat valmistelevat rutiinit, sillä koiraa ei voi palkata suorituksen aikana. On tärkeää, että koiralle luodaan fiilis siitä, että se onnistuu ja että se palkitaan onnistumisista. Koiraa hieman innostetaan käyttäen niin sanottuja sytyttäviä liikkeitä. Oma asenteeni (ennen kaikkea rauhallisuus) ja sosiaalinen palkkaus korostuvat Lucan kanssa kisatessa. On palkitsevaa huomata, että selviää suorituksesta ja pääsee viimeisen liikkeen jälkeen kehumaan koiraa. Hienoin hetki on poistua kehästä yhdessä koirakkona. Koira vaistoaa ohjaajansa aidon ilon onnistumisesta, ja on itsekin innoissaan. Koen myös, että kisatilanteet ovat vahvistaneet minun ja koiran välistä suhdetta entisestään, koska ne eivät koskaan ole täysin verrattavissa harjoittelutilanteisiin. Jokaisesta kisatilanteesta löytää uutta opittavaa ja kehitettävää, ja se myös kannustaa jatkamaan eteenpäin kohti seuraavia suorituksia. Silloin, kun menee huonommin, on lohdullista todeta, että tämähän on kuitenkin shiba, ja tänään ei vaan ollut meidän päivä. Tärkeintä tässä koiraharrastelussa on se, että koiralla on kivaa!

Kuva: Mari Heikkinen

METSÄSTYS JA ERÄILY Eräily on koko perheemme harrastus, sillä molemmat shibamme, Piri 10 v. ja Pörri 3 v., nauttivat, kun saavat kulkea mukana. Käymme yhdessä marjastamassa, sienestämässä ja vaelluksilla. Viime vuonna kolusimme Norjan Lofootit ja kävimme perinteisellä Käsivarren reissulla. Shiba on kuin luotu liikkumaan vaikeassa maastossa, sillä se on pieni, ketterä ja väsymätön. Koiramme liikkuvat useimmiten vapaana, mutta vilkkailla vaellusreiteillä, kansallispuistoissa ja kiinnipitoaikana ne kulkevat pääosin remmissä. Pörri on pienestä pitäen käynyt kanalintumetsällä mieheni kanssa. He ovat yhdessä oppineet melkoiseksi parivaljakoksi metsässä. Pörri innostuu heti, kun ase otetaan esiin, ja se tietää mihin touhuun mennään. Maastossa Pörrillä menee heti ”metsästysmoodi” päälle, ja se alkaa aktiivisesti etsiä riistaa. Kun koira saa vainun, on metsästäjän oltava tarkkana ja valmiina ampumaan välittömästi, sillä Pörri ei hauku, vaan ajaa linnut ylös. Ilman koiraa suuri osa linnuista jäisi huomaamatta etenkin tiheässä metsässä. Pörri myös auttaa etsimään ammutut linnut ja haavakot. Sillä on luonnostaan riistavainu, mutta luoksetuloa on treenattu paljon, koirapillillä ja ilman. Pilliä Pörri tottelee kohtuullisen hyvin, paitsi silloin kun on jänis ajettavana. Vesilintujahdissa Pörristä on lähinnä seuraksi – se viihtyy kyllä veneessä, mutta vedestä nouto ei onnistu, sillä Pörri ei halua mennä syvään veteen. Mari Heikkinen & shibat Piri ja Pörri

Jenni Pekkinen & Luca

Shibasanomat

Kuva: Antti Halonen

NÄYTTELYT

Kuva: Mari Martikainen

NOSE WORK Nose work on harrastuslaji, jossa opetetaan koiraa tunnistamaan ja etsimään tiettyjä hajuja. Se sopii kaikenlaisille koirille, ja laji kehitettiinkin alun perin Yhdysvalloissa rescue-koirien aktivointiin. Nemo-shibani kanssa aloitimme harrastuksen noin 1,5 vuotta sitten nose work -kurssin kautta. Nyt Nemo suorittaa jo hienosti pieniä sisäetsintöjä, kunhan ympäristö on riittävän rauhallinen. Nemon kanssa maltti on valttia, eikä pidä ahnehtia liikaa suoritusten määrällä tai vaikeudella. Lähtökohtaisesti koiran pitäisi aloittaa jokainen uusi harjoitus innosta puhkuen ja vire sopivan korkealla. Tämä tuntuu toisinaan olevan shiban kanssa hieman työn takana, mutta ei pidä lannistua! Aloitin Nemon kanssa nose work -harjoitukset omassa olohuoneessamme ja tein parin viikon ajan lyhyitä, vain muutamien toistojen mittaisia harjoituksia. Hienointa lajissa on seurata, kuinka koira iloitsee omista onnistumisistaan ja kuinka laji kehittää koiran itsevarmuutta. Kisaamistavoitteita meillä ei Nemon kanssa ole. Tämä laji on onneksi niin kivaa ja helppoa, että sitä voi harrastaa missä vain ja milloin vain ilman minkäänlaisia tulospaineita! Mari Martikainen & Nemo

Kun ensimmäinen koiramme, Yoshi-shiba muutti meille reilu seitsemän vuotta sitten päätin, etteivät näyttelyt kuulu harrastuksiimme. Puolisen vuotta myöhemmin olimme kuitenkin jo pentunäyttelyssä, tosin itse en silloin uskaltautunut kehään. Yoshi näytti jo tuolloin luonteensa, eikä suostunut liikkumaan kehässä! Muutama kuukausi myöhemmin olin kehän reunalla katsomassa toisista mallia ja kävin pyörähtämässä kehässä. Siitä se sitten lähti! Yoshi ei koskaan ole nauttinut kehässä olosta. Hampaiden näyttäminen on aina ollut hiukan nihkeää ja liikkuminen kehässä oli hyvin paljon päivästä kiinni. Pian pääsisimme kehään veteraanina, ja yllähän se ainakin kerran on siellä käytävä pyörähtämässä ja katsottava, miten aika on tuomarin mielestä Yoshia kohdellut. Kun toinen shibamme Maya muutti meille, sovimme kasvattajan kanssa, että käyn muutaman kerran näyttelyssä. Mayan kanssa kävin näyttelyharjoituksissa, tosin erään ammattitaidottoman kouluttajan vuoksi jouduimme hampaiden näyttämisen harjoittelun aloittamaan reilusti miinuksen puolelta. Onneksi löytyi myös hyviä kouluttajia ja Maya oppi luottamaan vieraisiin ihmisiin. Ensimmäinen näyttely meni hyvin, tuloksena SERT ja VSP. Nartun kanssa olen saanut oppia, kuinka juoksut ja valeraskaus vaikuttavat koiran mielentilaan. Välillä en tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa, kun Maya ei vaan suostunut liikkumaan. Paitsi tietenkin silloin, kun se tajuaa, että pääsee pois kehästä. Ja sieltä sitten poistutaan hihna kireänä! Jatkamme näyttelyissä käymistä ensi kesänä. Miksi sitten käydä näyttelyissä? Kai sitä on haluaa elämäänsä hiukan jännitystä. Shiban kanssa ei koskaan tiedä, miten kehässä sillä kertaa menee. Jos koira on liikkunut kauniisti, näyttänyt hampaansa venkuamatta ja seissyt ylväänä, nautin onnistumisesta. Shibahan on kauneimmillaan, kun se seisoo ryhdikkäänä. Olen kova jännittämään, joten on helpottavaa, jos en itse ole pahasti hölmöillyt Ja jos vielä tuomari on pitänyt koirastani, se on kaikki plussaa! Myös kehän ympärillä olevilla ystävällisillä ihmisillä on suuri merkitys, ja näyttelyiden kautta olen saanut ystäviä ja monta hyvää tuttavaa, joita on kiva tavata ja vaihtaa kuulumisia. Anne Säyriö & shibat Maya ja Yoshi

Shibasanomat

Kuva: M. Pajulahti

SUPPAUS Stand Up Paddling eli meillä paremmin tunnettu suppaus on surffauksen yksi variaatio, jossa melotaan laudan päältä seisten. Useimmilla aloittelijoilla on huoli siitä, miten lauta pysyy pystyssä, mutta aloittelija voi hyvin hakea tuntumaa lautaan ensin istuen tai polvillaan nojaten. Suurin haaste on kuitenkin tuuli, joten tyyni keli tarjoaa suppailulle parhaat olosuhteet. Suppailu yhdessä koiran kanssa on suosittua, ja useat vuokraamot tarjoavat tämän mahdollisuuden ilman erityisjärjestelyjä. Shibat ovat yleensä luonteeltaan rauhallisia ja tarkkaavaisia, mikä tekee niistä oivia suppailukavereita. Yleensä koira seisoo laudan keulassa, mutta liikuskelu ympäristön tarkkailua varten onnistuu hyvin melojan jalkojen välistä. Pieni liikuskelu ja lisäpaino laudalla eivät tee melonnasta epävakaata, päinvastoin. Jotkut shibat inhoavat vettä, mikä tekee niistä entistäkin helpompia suppailukavereita, sillä silloin ei tarvitse pelätä koiran hyppäävän kyydistä. Laudalle pääsee kapuamaan helposti takaisin, joten pieni pulahduskaan ei haittaa! Ensi kesänä suppailua koiran kanssa kokeilevan kannattaa käydä ottamassa tuntuma sup-lautaan ensin yksin. Koiralle suositellaan pelastusliivejä. Parhaita paikkoja aloittaa harrastus ovat pienet lahdet ja järvet. Isoilla vesistöillä yleensä tuulee enemmän, ja aallot ovat korkeampia, mikä vaikeuttaa huomattavasti tasapainon säilyttämistä. Suppailua pääsee kokeilemaan ohjatuille tunneille tai omatoimivuokrauksena. On myös mahdollista vuokrata välineet itselle ja suppailla shiban kanssa vaikka omalla mökkijärvellä. Tämä laji sopii kaikille, ja erityisesti shiboille! Tanja Haapasalmi & Urho

Kuva: Laura Pyykkö

RALLY-TOKO Olemme harrastaneet rally-tokoa Neron kanssa siitä lähtien, kun Nero oli reilun puolen vuoden ikäinen. Neron kanssa on aina ollut kiva harrastaa ja touhuta oikeastaan mitä tahansa, sillä se on niin innolla mukana kaikessa. Kun otan treenikassin eteen, se on salamana ovella tulossa mukaan ja pettyy pahan kerran jos otankin toisen koiran sen sijasta. Nyt olemme harrastaneet rally-tokoa ja muita lajeja jo pari vuotta. Haasteita on tietenkin ollut matkan varrella. Vaikka Nerolla ei oikeastaan koskaan ole päiviä, jolloin sitä ei kiinnostaisi treenata, sen kanssa on ollut tärkeää pitää treenien ja toistojen määrä maltillisena. Turhautuessaan Nero alkaa herkästi ottamaan häiriötä muusta ympäristöstä ja kiinnittämään huomiota mitä muualla tapahtuu. Nero on myös tosi herkkä koira, joten se ahdistuu, jos itse turhaudun tai koen epäonnistuneemme. Kun sopiva balanssi treenien ja levon kanssa on löytynyt, rally-tokon harrastaminen on rentoa ja mukavaa yhteistä puuhaa ilman turhaa stressiä. Rally-tokoa treenatessamme käytän palkkiona nameja, sillä leluista Nero innostuu liikaa ja alkaa helposti sähläämään. Ahneena koirana sille kelpaavat kaikki namit, ja välillä treenieväänä on ollut jopa pelkkää ruisleipää, joka on aiheuttanut huvitusta treenikavereissa. Yksi Neron parhaista puolista harrastuskaverina onkin juuri se, että se tekee täysillä innoissaan töitä jopa leipäpalankin eteen! Janette Piirto & shibat Nero ja Kyu

Shibasanomat

WEIGHT PULL/TAAKANVETO Weigt pull on suosittu koiraurheilulaji monissa maissa, mutta Norjassa se on vielä melko uusi laji. Olemme Hanako-shibani kanssa mukana Team Agder -nimisessä paikkallisessa tiimissä, ja Hanako on ensimmäinen shiba Norjassa (ja koko Euroopassa), joka on kilpaillut lajissa.

Kuva: Teemu Simula

VIEHEJUOKSU Makkarajuoksuista se lähti: shiba vinttikoiraradalle juoksemaan vieheen perässä noin 80 metriä, ja Pirlo innostui heti kerrasta. Seuraavaksi kävimme Roturacessa, ja sitten pitikin jo hakeutua vinttikoirien juoksutreeneihin. Onneksi asumme lähellä Turun Vätin vinttikoirarataa, sillä siellä järjestetään kesäkaudella joka tiistai viehejuoksutreenit. Kun toinen shibamme Valka muutti meille kesäkuussa, oli luonnollista ottaa myös se mukaan juoksemaan. Molemmat koirat tykkäävät viehejuoksusta, mutta Pirlo on selvästi omistautuneempi lajille nauttien selkeästi vauhdin hurmasta. Kun olemme treeneissä, Pirlo puhkuu radalle sekä ennen omaa juoksuvuoronsa että sen jälkeen. Pirlo tekee mieluusti tuttavuutta vinttikoirien kanssa. Luulenkin, että se on nykyään identifioinut itsensä ”japanilaiseksi vinttikoiraksi”, onhan se olemukseltaankin erittäin virtaviivainen hoikkeliini. Pirlo jatkaa isänsä perinteitä, sillä sen isä Yuki on myös aina ollut kova viehejuoksija. Ensi kesää silmällä pitäen olemme liittyneet Turun vinttikoirakerhoon ja hankkineet ratakortit. Susanna Pietilä & shibat Pirlo ja Valka

Shibasanomat

WP-harjoittelussa yksi tärkeimmistä tekijöistä ovat hyvät valjaat, jotka tehdään mittatilaustyönä, sillä niiden täytyy istua koiralle täydellisesti. Laji on syytä aloittaa totuttelemalla valjaisiin. Valjaisiin voi kiinnittää kevyellä ketjulla pullon, jossa on muutamia kiviä, jotta koira tottuu takaa kuuluvaan ääneen. Seuraava askel on lisätä hieman painoa, esimerkiksi painavampi ketju. Hanako on tyypillinen shiba, eikä se tee mitään, jos sitä ei huvita. Treenit on myös hyvä pitää lyhyinä, jottei Hanako (monien shibojen tavoin) kyllästy toistoihin. Painon lisääminen ei ole Hanakolle ongelma, se vetää yhtä hyvin, vaikka painoa lisätään. Painon lisäämisessä ei saa kiirehtiä, eikä tarkoituksena ole vetää mahdollisimman paljon mahdollisimman pian. WP-harjoittelussa vaativinta on henkinen puoli – suurinta vahinkoa saa aikaan, jos nuoren koiran treenit ovat sille psyykkisesti liian vaativia. Koiran hyvä itseluottamus on harjoittelun perusta, tekniikka ja voima tulevat vasta sen jälkeen. Koiran vetohaluja on rakennettava pikkuhiljaa, ja sen on luotettava itseensä, jotta se voi vetää vaunuja, joihin lisätään painoja. Kilpailussa koiraa ei saa palkita herkkupaloilla tai leikillä, kun se tulee maaliin. Shiban kanssa harjoittelu on haastavaa, sillä se ei ole tyypillinen työkoira. Harjoituksissa olemme käyttäneet makkaraa (ja iloista kannustusta) palkintona, jotta koira kokee vetämisen kannattavaksi. Harjoittelun on oltava koiran mielestä hauskaa. Hanakolla on hyvä itsetunto, mutta koska se kokee liian toistot tylsiksi, harjoittelemme paljon käymällä pitkillä lenkillä kevyempien ketjujen kanssa ja lyhyillä lenkeillä painavien kanssa. Tone Nilsen & Hanako (Norjasta).

Shibatohtori

Koonnut Saila Kilpeläinen ja asiantuntijoina eläinlääkärit Merja Dahlbom ja Lena Lindh.

Spermapankin toiminta Kerro yleisesti OPVETin toiminnasta ja siitä mistä ajatus on lähtenyt? OPVET- spermapankki on alun perin perustettu 2004 Opaskoirakoulun oman jalostuksen tueksi. Tällä hetkellä ulkopuolisten säilytysten osuus on kuitenkin moninkertainen verrattuna omiin jalostuskoiriin. OPVET -spermapankki tarjoaa sperman keruu- ja pakastusmahdollisuuden, säilyttää sekä kuljettaa koiran spermaa niin Suomessa kuin ympäri maailman ulkomaille ja ulkomailta. ELT, lisääntymistieteen ja pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, Dipl. ECAR, Merja Dahlbom oli alusta asti perustamassa spermapankkitoimintaa OPVETissa. Tällä hetkellä spermapankin eläinlääkärinä toimii pieneläinten lisääntymistieteeseen erikoistuva, tohtorikoulutettava Lena Lindh. Lena Lindh on toiminut OPVETin eläinlääkärinä kuuden vuoden ajan. Kerro muutama esimerkki tilanteista joissa spermapankin käyttö on suotavaa ja mitä sillä saavutetaan?

Pakastetun sperman käyttö tarjoaa vaihtoehtoja koiranjalostukseen ja auttaa geneettisen monimuotoisuuden ylläpitämistä eri roduissa. Sen avulla nartun siementämiseen voidaan käyttää kaukanakin asuvaa urosta tai lupaavan uroksen spermaa voidaan pakastaa myöhempää käyttöä varten. Sperma pakataan uroksen tiedoilla varustettuihin ns. olkiin ja pakastusprosessin päätteeksi nestemäiseen typpeen säilötty sperma pysyy käyttökelpoisena ”ikuisesti”. Pakastetusta spermasta voidaan lähettää vain tarvittavat siemennyserät. Loppu voidaan jättää spermapankin varastoon odottelemaan käyttöä joko kotimaassa tai jossain muualla. Kuka voi käyttää spermapankkipalvelujanne? OPVET -spermapankin palvelut ovat kaikille koiranomistajille avoin palvelu. Asiakkainamme on yksittäisten urosten omistajien lisäksi kasvattajia Suomesta ja ulkomailta. Esimerkiksi Venäjällä koirien pakastesperman säilytysmahdollisuuden ovat hyvin rajalliset.

Jos koira on osittain tai kokonaan toisen henkilön omistuksessa, tarvitset häneltä kirjallisen todistuksen tai luvan omasta sähköpostista, että koirasta on oikeus kerätä spermaa talteen kyseisenä päivänä. Kaikki asiakastietomme ovat luottamuksellisia. Emme luovuta tietoja kolmansille osapuolille ilman omistajan suostumusta. Kerro minkälaisia riskejä toimintaan liittyy koiranomistajan kannalta? Pakastukseen liittyviä riskejä on mielestäni omistajan kannalta vähän. Jos esimerkiksi uroksen omistaja saa kyselyn ulkomailta, missä toivotaan pakastesperma-annoksia lähetettäviksi, kannattaa varmistaa sopimuksin, kuinka monelle nartulle annoksia lähetetään. Kertakeruulla on mahdollista saada isosta uroksesta useita siemennysannoksia. Mutta koska ollaan toki eläinten kanssa tekemisissä, emme suosittele ikään kuin ”myymään karhua, jota ei ole vielä kaadettu”. Asiakkaiden, jotka lähettävät uroksensa pakastetta ympäri maailman,

Shibasanomat

kannattaa toki muistaa myös itsensä ja kerätä myös omaan säilytykseen ennen uroksen ikääntymistä, jotta tilanne ei käänny nurinkuriseksi ja itse uroksen omistajalla ei ole tallessa yhtään siemennysannosta.

huipussaan noin 2-5 -vuotiaana. Yli 7-8 –vuotiaan sperman pakastuskestävyys voi olla jo heikentynyt, vaikka sen laatu tuoreena olisi vielä hyvää. Toki useampien urosten kohdalla sperma pakastuu vielä aivan hyvin.

Lähetys kuivatyppitankilla siemennyspaikalle onnistuu kuljetusfirmojen välityksellä tai asiakas itse voi toimia kuriirina. Kuljetukseen tarkoitettu tankki pitää varastokylmyyden noin 2 viikkoa.

Kerro sperman laadusta, millaista sen tulee olla pakastettaessa ja minkälaisilla tavoilla/arvoilla tätä mitataan? Mitä spermasta pitää tietää pakastettaessa?

Kerro toimintamallista, miten asiassa lähdetään liikkeelle ja miten prosessi etenee?

Mitä omistajan pitää tietää lähtiessään miettimään pakastesperman säilömistä?

Kullekin urokselle varataan tunnin aika keruuta varten. Harvoin itse toimitukseen tuota aikaa menee, mutta varsinkin, jos uros on ensikertalainen tai pakasteet ovat lähdössä erikoisvaatimusmaihin, täytyy aikaa olla tarpeeksi. Keruussa käytetään aina juoksussa olevaa narttua houkuttimena. Tällöin saadun sperman määrä sekä laatu ovat huomattavasti paremmat kuin ilman narttua kerätyn sperman. Selvitämme saatavuuden samalla viikolla, jolloin keruu tapahtuu. Ota mukaan koiran rekisteritodistus ja rokotustodistukset. Koiran tulee olla tunnistusmerkitty. Ilmoitathan koiran mahdollisista lääkityksistä (antibiootit, hormonihoidot yms.) etukäteen, niin arvioidaan niiden vaikutusta keruutulokseen.

Otathan huomioon, että sperman pakastuspäivä vastaan normaalin astutuksen päivää, jolloin kunkin rodun vaadittujen terveystulosten kannattaa olla voimassa. Omistajan tulee selvittää omasta rotuyhdistyksestä ja/tai Kennelliitosta kutakin rotua koskevat säädökset, jotta tulevaisuudessa syntyneiden pentujen rekisteröinti sujuu mutkitta. Myydessä ja ostaessa pakasteita tulee spermaa koskevan, eläinlääkärin täyttämän keruulomakkeen ja sulatusohjeen lisäksi olla jonkinlainen luovutustodistus siemennysannoksista seuraavalle omistajalle.

Sperman laatu koiralta on aina yksilöllistä. Ensikertalaiselle keruutilanne voi olla outo, vaikka koira olisi astunut aikaisemmin. Sperman keruu tapahtuu juoksuaikaisen nartun ollessa houkuttimena käsin stimuloimalla. Jotkin urokset ovat hyvin tarkkoja rodusta ja juoksun oikeasta ajankohdasta. Myös uroksen hedelmällisyys on yksilöllistä. Riippumatta uroksen iästä, sperman alkuelävyys tarkastetaan ennen pakastusprosessiin ryhtymistä. Lisäksi pieni erä siementä koesulatetaan ja tarkastetaan miten sperma on kestänyt pakastusprosessin. Siemennyserien lukumäärään vaikuttaa koiran koko, ikä, sperman laatu, viimeaikaisten astutusten määrä, uroksen kiihottuminen keräyshetkellä jne. Hyvälaatuisen pakastesperman sulatuksen jälkeinen elävyys on >50%. Käyttökelpoisuuden miniminä voidaan pitää 40%. Uroksen hedelmällisyys on

Onko teillä pankin lisäksi siemennystoimintaa vai keskityttekö pelkästään logistiikkaan ja säilytykseen? Toistaiseksi Opaskoirakoululla ei ole siemennysmahdollisuutta.

Kerro mitä tietoja uroksesta tarvitaan sperman säilömistä varten? Tarvitsemme sperman omistajan yhteystiedot sekä keruuseen tulevan koiran tiedot: • Nimi • Osoite • Puhelinnumero • Sähköpostiosoite • Rotu • Rekisterinimi • Rekisterinumero • Sirunumero/Tatuointi • Syntymäaika tai linkki KoiraNettiin OPVET ei ota kantaa jalostusvalintoihin tms. Ainoastaan sperman laatuun liittyen.

Shibatohtori + 20

Shibasanomat

Kuljetushinnat: Kaikki kulut on mahdollista jakaa samassa kyydissä menevien asiakkaiden kanssa. Vain siirtomaksu (50e) on koirakohtainen. Eurooppa: 50e siirto + paperityöt 25e typpi 80e tankin vuokra per viikko 400e Suomi – Eurooppa – Suomi Yhteensä = 555 euroa

Mitä omistajan pitää tietää lähtiessään miettimään pakastesperman käyttöä?

Kerro hieman hinnoista? (Nämä taisi kyllä ollakin nettisivuilla, mutta jos muutaman esimerkin laittaa)

Asiakas päättää siemennyspaikan ja pitää yhteyttä OPVETiin juoksun etenemisestä. Noin viikon päästä juoksun alkamisesta aletaan yleensä otattaa progesteroni-testejä siementävän eläinlääkärin ohjeistuksen mukaan. Varaamme kuljetustankin kullekin asiakkaalle mieluusti paria päivää aikaisemmin. Suomen Kennelliitolla on oma keinosiemennysohjeistus, jossa kerrotaan esimerkiksi pakastespermasiemennyksestä alkunsa saaneiden pentujen rekisteröinnistä.

Keruuhinnat: 420e keruu, tutkimus ja pakastus + 20e juoksuisen houkutinnartun laina. Voi tuoda myös itse mukana. Ei tarvitse välttämättä olla tärppipäivät, riippuen tietenkin uroksen mieltymyksistä. 480e keruu, tutkimus ja pakastus, kun sperma viedään johonkin erikoisvaatimusmaahan + 20e juoksuisen houkutinnartun laina. 150e keruu ja tutkimus, ei pakastusta + 20e juoksuisen houkutinnartun laina. 150e saman uroksen keruu uudelleen samana päivänä. 50e per verikoetesti, jos vaaditaan vientimaahan. 100e DNA-tunniste/polveutuminen

Miten lähetän/vastaanotan myymäni/ostamani pakastesperman? Spermapankki hoitaa pakastetun sperman lähettämisen ja vastaanottamisen. Maiden välisiin lähetyksiin käytetään yleensä huolintaliikkeitä. Kuljettaminen tapahtuu kuivanestetyppisäiliössä, joka vuokrataan spermapankilta. Sperma on jatkuvasti säilytettävä nestetyppisäiliössä -120– -196° asteen pakkasessa. Yhä yleisemmin ulkomaat vaativat uroksen DNA-identifioinnin, ennen kuin ne sallivat sperman käytön.

USA/Kanada: 50e siirto + paperityöt 25e typpi 80e tankin vuokra per viikko. 800e Suomi – USA/Kanada – Suomi 200e rajaeläinlääkärin tarkastus + CVED. Tämä vain tuodessa Euroopan ulkopuolelta Suomeen. Me teemme rajaeläinlääkinnällisen asiakirjan ja varaamme tarkastusajan. YHT = 955 euroa / 1155 euroa Kerro hieman minkälaista lainsäädäntöä ja viranomaistoimintaa asiaan liittyy? Suomeen tuodessa ei ole tällä hetkellä muita vaatimuksia kuin rajaeläinlääkärin tarkastus. Ulkomaille vietäessä tulee ottaa huomioon maakohtaiset vaatimukset. OPVETin toimintaa valvotaan Aluehallintoviraston toimesta, kuten muutakin eläinlääkäritoimintaa.

Säilytyshinnat: Säilytys OPVET:ssa maksaa 13e/kk. Jos samalla omistajalla on useampia täällä säilössä olevia uroksia, seuraavat maksavat 9e/kk. Kun sperma on ollut OPVET:ssa säilössä yli 2 vuotta, muuttuu hinta 7e/kk.

Shibasanomat

Kuva: Tuire Siikala

Japanilaisten rotujen yhteislenkki Turussa Sunnuntaina 9.4.17 järjestämme japanilaisten rotujen yhteislenkin Turussa Ruissalon Saaronniemessä. Kävelemme yhdessä lenkin Ruissalon upeissa rantamaisemissa. Saaronniemestä löytyvät myös suuri koirapuisto ja koirien uimaranta. Koirapuiston vieressä on iso grillikatos, ja lenkin jälkeen grillaamme makkaraa sekä syömme muita eväitä. Yhdistys tarjoaa grillimakkaraa, juotavaa ja kahvia, mutta voit ottaa myös omia eväitä mukaan. Viime vuonna tämä porukkalenkki järjestettiin ensimmäisen kerran, ja saimme paljon kippuroita omistajineen mukaan. Lähtö lenkille tapahtuu Saaronniemen uimarannan parkkipaikalta klo 12.00 (Saarontie 59). Toivotamme kaikki akitat, shibat ja muut japsirodut sekä amerikanakitat omistajineen mukaan viettämään iloista päivää Ruissaloon! Terveisin tapahtuman järjestäjät Susanna Pietilä & Sara Koukku

Shibasanomat

Seurasaaren yhteislenkki Kuvat: Laura Pyykkö

Pääkaupunkiseudun shibat tapaavat Seurasaaressa joka kuukauden ensimmäinen sunnuntai. Tapaamisissa käy runsaasti shiboja omistajineen sekä rotuun tutustujia. Maaliskuun hieno ulkoilusää houkutteli mukaan runsaasti innokkaita osallistujia.

Shibasanomat

語物のハナ no monogatari Hana

a n i r a t Hanan

Tässä sitä nyt ollaan, paatunut koirienvihaaja ja ensimmäisen karvanlähtönsä jäljiltä hieman pölähtäneen näköinen shiba. Käymässä loputonta taistoa siitä kumpi väistää. Tämä on tarina siitä, miten tähän jouduttiin. Teksti ja kuvat: Arro Voutilainen

Prologi Vuosia kestänyt satunnainen jossittelu koiranhankinnan ympärillä muuttui konkretiaksi japanilaisen ystävämme kerrottua, että hänen työkaverinsa kasvattaa shiboja. Juuri tuolloin kotia vailla olisi ollut yksivuotias shiba uros, mutta koiriin vakavammin suhtautuvien harrastajien varoituksilla oli vaikutuksensa, ja tuon yli-ikäisen yksilön adoptointi jäi toteutumatta. Mutta nyt minäkin tiesin että on olemassa

koira joka väitetysti ei hauku, ei haise ja on epäsosiaalinen. Siis kuten minä. Tuolla kariutuneella yksivuotiaan shiban hankintajossittelulla oli kuitenkin se ansio, että elämässään kaikenlaista nähnyt ja tehnyt, vanha tuttavamme herra Honda kuuli shibanhankintasuunnitelmistamme. Ja koska shiba on japanilaisille yksi Japanin käyntikorteista, ei ulkomaille todellakaan voi lähettää mitä tahansa koiraa. Niinpä herra Honda otti asiakseen löytää lähes virheettömän yksilön nopeammin kuin kukaan ehti edes shibaa sanoa. Kun tieto tuon yksilön löytymisestä tuli, oli aikaa päättää hankinnasta kaksi tuntia. Kyseistä koiraa himoitsivat siis muutkin. Ja koska mitään hyvää ei koskaan ole syntynyt jossittelemalla, niin meillä oli nyt shiba. Tosin tuo shiba oli vielä kahdeksan tuhannen kilometrin, muutaman kuukauden ja vähäistä suuremman työmäärän päässä meistä. Nimi Ensimmäinen velvollisuutemme koiranomistajina oli koiran nimeäminen. Nimi kun tarvitaan kaikkiin virallisiin

Shibasanomat

papereihin. Nimen oli syytä olla japaniksi kirjoitettavissa, koska haaveissa ei ollut japanin kielestä puuttuvien äänteiden tavaaminen japaniksi japanilaisille. Nimeksi tuli Hana. Nimen syntytarinavaihtoehtoja on yhtä monta kuin nimeämiseen osallistuneitakin. Itsehän olen sitä mieltä, että nimi oli minun valitsemani ja se tuli yhtä paljon vesihanasta, kuin tuolloin ajankohtaisesta kirsikan kukinnasta. Viranomaisten vaatimukset Suurin ongelma projektissa liittyi suomalaisten viranomaisten, siis Eviran, Tullin ja rajaeläinlääkäreiden ristiriitaisiin ohjeisiin, dokumentteihin ja vaatimuksiin, jotka vaihtelivat sen mukaan, kenen kanssa kulloinkin sattui puhumaan. Tai milloin kenenkin kanssa sattui puhumaan.

Sormi rystystä myöten suussa olevaa amatööriä ei lainkaan auttanut, että omistamaansa koiraa itselleen tuomassa olevalle koiranomistajalle toimitettiin koiran kaupalliseen tuontiin liittyvät ohjeet ja vaatimukset. Lisäksi kaikki koiran maahantuontiin liittyvä ohjeistus tuntuu olevan suunnattu koiraa EU:sta tuoville. Myös esimerkiksi lemmikkipassiin viitattiin usein, vaikkei sellaista Japanista Suomeen tulevalle koiralle voi edes saada. Onneksi kaiken keskiössä oli koko ajan EU-mallinen terveystodistus. Epätoivoisimpina hetkinä tuo jäyhyyden ja byrokratian lehtolapsi toimi jonkinlaisena kiintopisteenä ja suunnanosoittajana. Vaan ettei senkään kanssa olisi ollut liian helppoa, EU-mallisen terveystodistuksen täyttää EU:n vaatimusten mukaan lähtömaan virkaeläinlääkäri. Ja sellaisiahan ei Japanissa ole. Itse asiassa sellaiselle ei ole edes sanaa japanin kielessä. Onneksi japanilaisten tuttavien ansiosta Hanan terveystodistuksesta vastasi tohtori Enomoto. Pienen sagamiharalaisen eläinlääkäriaseman mainio, luultavasti maailman mukavin eläinlääkäri. Koiraan asennetun mikrosirun toiminnasta Suomen tullin lukijan kanssa ei lopultakaan ollut mahdollista saada vähäisintäkään varmuutta ennen kuin tullissa kokeiltaessa.

Valmistelukäynti Japanissa Hanan Suomeen tuomiseen liittyi kaksi matkaa Japaniin, joista ensimmäinen sisälsi dokumenttien toimittamisen ja maksujen suorittamisen lisäksi ensitapaamisen Hanan kanssa. Seuraus ensitapaamisesta oli varmuus siitä, että kyseessä on täyspäinen eläin. Toinen seuraus oli syyllisyys. Perhe jossa Hana elämänsä alun vietti oli ilmeisen kiintynyt hoidokkiinsa. Ja toisin päin. Jopa siinä määrin että mielessä kävi perua koko hanke. Hondat hoitivat Hanaa luovutusikäisestä maastavienti-ikäiseksi kuin omaansa. Pienen shiban ja eläkeikäisen, lapiokätisen herra Hondan suhde näytti melkein symbioottiselta. Perinteinen japanilainen koulutuskeppikin oli vain hyvin löysä sanomalehtirulla. Rouva Hondan helläntiukka toiminta koiranpennun kanssa oli jotain, mihin itse tuskin koskaan tulen kykenemään. Vaan elämä on luopumista. Itseäni rangaistakseni, ja kun kerran Japanissa oltiin, päätin kiivetä Fuji-vuorelle. Taas. Tuloksena oli auringossa palaneet vesipussit siinä missä ennen olivat sijainneet jalkani. Japanissa onkin sanonta jonka mukaan toisen kerran Fujille kiipeävä on typerys. Paluulennolla jalkojani pikkutytön lailla itkiessäni en voinut kuin olla samaa mieltä tuon sanonnan kanssa. Lisäjännitysaspektin koko hankkeeseen synnytti paluumatkalla lentokentällä kuultu Tullin edustajien kylmäkiskoinen toteamus, että epäonnistuminen velvoitteiden ja dokumenttien täyttämisessä aikaansaa koiran välittömän lopettamisen tai lähettämisen takaisin lähtömaahan. Mitään karanteenia ei siis ole olemassa. Hanan nouto Koska koiranpennun saa rokottaa aikaisintaan 12 viikon ikäisenä ja ensimmäisen rokotuksen jälkeen vaaditaan 21 päivän odotusaika lähtömaassa, niin Hana voitiin tuoda suomeen 15 viikon ikäisenä. Ja tuotiinkin. Ei päivääkään myöhemmin.

EU:n vaatimuksesta ekinokokkilääkitys on annettava koiralle aikaisintaan viisi päivää ennen EU:iin matkustamista. Mutta japanilaiset eläinlääkärit vaativat eläimen tarkastamisen vähintään viisi päivää ekinokokkilääkkeen antamisen jälkeen, ennen kuin kirjoittavat lääkityksestä todistuksen. Eli

Shibasanomat

japanilaisten vaatimusten mukainen ekinokokkilääkityksen todistus ei kelpaa koiraa EU:iin tuotaessa. Hanalle oli siis annettava ekinokokkilääkitys kaksi kertaa. Kotimatkaa edeltävänä päivänä suoritettiin viimeinen lääkärikäynti japanissa. Ilma oli haikeutta sakeanaan, kun hyvästejä piti sanoa kaikille osallisille ja muuten vain paikalle sattuneille. Ja tohtori Enomotolle. Luultavasti maailman mukavimmalle eläinlääkärille. Tällä kertaa en kiivennyt Fujille. Kotimatka Hanan matka Sagamiharasta Suomeen alkoi lentoa edeltävän päivän iltana. Eronhetki Hanan ensimmäisestä kodista oli vähintäänkin haikea. Tuntui kuin olisimme vieneet perheeltä lapsen. Syyllisyys painaa ajoittain vieläkin. Kotimatkan ensimmäinen ponnistus oli myöhäisestä kellonajasta huolimatta hyvin helteinen automatka Tokioon. Seuraavana aamuna, huonosti nukuttujen muutaman tunnin jälkeen lähdettiin taksilla kohti linja-autoasemaa. Ja sitten linja-autolla kohti Naritaa ja lentokenttää. Japanissa eläimiä saa yleensä kuljettaa bussissa, jos eläin on kuljetuslaatikossa ja laatikko on täysin peitetty. Noin kolmen tunnin matkan jälkeen päästiin lentokentälle, mikä ei Hanaa juurikaan auttanut, koska Japanissa lentokentän alueella koirat eivät saa kävellä itse. Paitsi salaa kulman takana. Myöskään asuinalueella jossa vietimme lentoa edeltävän yön, ei sallittu koiria lainkaan. Onneksi shibat ovat hiljaisia. Yleensä. Naritan lentokentän työntekijöitä ei voi kehua liikaa, ei edes tarpeeksi. Englantia kukaan Hanan kanssa asioinut ei puhunut sanaakaan, mutta lääkärintarkastus ja viranomaistoimet

Shibasanomat

hoituivat ongelmitta ja hyvässä hengessä. Hanan matkustaminen Finnairin lentokoneen matkustamossa herätti jo kentällä positiivista pöhinää. Japanilaiset lehtoyhtiöthän eivät ota koiria matkustamoon lainkaan. Itse lento oli Hanan osalta moitteeton suoritus. Kaikki yksitoista tuntia menivät hiljaa köllötellen. Paitsi sen yhden kerran, kun pikaisesti poistuimme paikoiltamme yhtä aikaa ja Hana jäi kiinni olevaan laatikkoonsa nukkumaan. Paikoillemme palatessamme käytävällä tuli vastaan hilpeä shiba, kuljetuslaatikkoa perässään raahaten. Kun ne viereisen penkkiryhmän lapset olisivatkin olleet yhtä hiljaa ja rauhallisia kuin lentävä shiba. Epilogi Mitä tästä kaikesta sitten opimme? Sen että tuontikoirista pitää tullissa maksaa arvonlisävero ja Fujille kiivetessä kannattaa laittaa jalkaan pitkät housut. Ja että väitteistä shiba ei hauku, ei haise ja on epäsosiaalinen, pitää paikkansa vain yksi.

Suomen Shiba ry on nyt myĂśs Instagramissa! Merkitse kuvasi #suomenshiba ja se saatetaan julkaista seuraavassa numerossa. Seuraavan kuvakollaasin teemana on PentukevĂ¤t.

Shibasanomat

Uusi rotumääritelmä ORIGIN: Japan. DATE OF PUBLICATION OF THE OFFICIAL VALID STANDARD: 30.10.2016. UTILIZATION: Hunting dog for birds and small animals. Companion dog. FCI-CLASSIFICATION: Group 5 Spitz and primitive type. Section 5 Asian Spitz and related breeds. Without working trial. BRIEF HISTORICAL SUMMARY: The Shiba has been a native breed to Japan since the primitive ages. The word « Shiba » originally refers to something « small », a « small dog ». The Shiba’s habitat was in the mountainous area facing the Sea of Japan and was used as a hunting dog for small animals and mbirds. There were slight differences in the breeds according to the areas where they were raised. As dogs like English Setters andEnglish Pointers were imported from England during the period of 1868-1912, hunting became a sport in Japan and crossbreeding of the Shiba with those English dogs became prevalent and a pure Shiba became rare so that by 1912-1926 pure Shibas confined to these areas became exceedingly scarce. Hunters and other educated persons became concerned with the preservation of the pure Shibas from around 1928 and the preservation of the limited number of pure strains began seriously, and the breed standard was finally unified in 1934. In 1937 the Shiba was designated as a « natural monument » after which the breed was bred and improved to become the breed known today. GENERAL APPEARANCE: Small-sized dog, well balanced, well boned with well developed muscles. Constitution strong. Action quick, free and beautiful. IMPORTANT PROPORTIONS: The ratio of height at withers to length of body is 10 : 11. BEHAVIOUR / TEMPERAMENT: The temperament is faithful, with keenness in sense and high alertness. HEAD CRANIAL REGION: Skull: Forehead broad. Stop: Well defined with slight furrow. FACIAL REGION: Nose: Black. Nasal bridge straight. Muzzle: Moderately thick. Lips: Tight. Jaws/Teeth: Teeth strong with scissor bite. Cheeks: Well developed. Eyes: Triangular, not too small, and dark brown in colour. The outer corners of the eyes are slightly upturned. Ears: Relatively small, triangular, slightly inclining forward and firmly pricked. NECK: Thick, strong, and well balanced with the head and the body. BODY: Back: Straight and strong. Loin: Broad and muscular. Chest: Deep, ribs moderately sprung. Belly: Slightly tucked up. TAIL: Set on high, thick, carried vigorously curled or curved as a sickle, the tip nearly reaching hocks when let down.

Shibasanomat

LIMBS FEDERATION CYNOLOGIQUE INTERNATIONALE (AISBL)

FOREQUARTERS: General appearance: Seen from the front, forelegs straight. Shoulder: Shoulder blade moderately sloping. Upper arm: Forming a moderate angle with shoulder blade. Elbow: Tight. Metacarpus (Pastern): Slightly oblique. Feet: Digits tightly closed and well arched. Pads thick and elastic. Nails hard and dark in colour desirable.

SECRETARIAT GENERAL: 13, Place Albert 1er B – 6530 Thuin (Belgique)

______________________________________________________________________________

09.02.2017/ EN FCI-Standard N° 257

SHIBA

HINDQUARTERS: Upper thigh: Well developed. Lower thigh: Well developed. Hocks: Thick and tough. Feet: Digits tightly closed and well arched. Pads thick and elastic. Nails hard and dark in colour desirable. GAIT/MOVEMENT: Light and brisk. COAT Hair: Outer coat harsh and straight, undercoat soft and dense; hair on tail slightly long and standing off. Colour: Red, black and tan, sesame, black sesame, red sesame. Definition of the colour sesame: • Sesame: Good mixture of black, red and white hairs in whole. • Black sesame: More black than white hairs. • Red sesame: Ground colour of hair red, mixture with black hairs. All the above mentioned colours must have « Urajiro ». « Urajiro » : Whitish coat on the sides of the muzzle and on the cheeks, on the underside of the jaw and neck, on the chest and stomach and the underside of the tail, and on the inside of the legs. SIZE AND WEIGHT: Height at withers: Males 39.5 cm. Females 36.5 cm. There is a tolerance of 1,5 cm smaller or taller. FAULTS: Any departure from the foregoing points should be considered a fault and the seriousness with which the fault should be regarded should be in exact proportion to its degree and its effect upon the health and welfare of the dog. • Lack of sexual dimorphism. • Slightly overshot or undershot mouth. • Numerous teeth missing. • Shyness. • Pinto colour.

DISQUALIFYING FAULTS: • Aggresive or overly shy. • Any dog clearly showing physical or behavioural abnormalities shall be disqualified. • Extremely overshot or undershot mouth. • Ears not pricked. • Hanging tail, short tail. N.B.: • Male animals should have two apparently normal testicles fully descended into the scrotum. • Only functionally and clinically healthy dogs, with breed typical conformation, should be used for breeding. Muutokset rotumääritelmään on lihavoitu.

Shibasanomat

VUODEN SHIBAT VUODEN NÄYTTELYSHIBA 1. ØLENSKJOLD´S QUIKSTEP 61,5p om. Erja Lajunen, kasv. Tjotta Aareskjold John 2. MEMPHILL’S EMPEROR TAISHO 49p om. Erja Lajunen ja Lolita Tilga, kasv. Lolita Tilga 3. TOLKAN CRAZY FOR YOU 46p om. Leea Granvik, kasv. Pirjo Appelgren 4. CHIKASHII KAMISAMA SUBARASHII 45,5p om. Heidi Uotila, kasv. Violetta Krzywicka 5. LAGGAN IZUMI 41p om. Henna-Kaisa Turpeinen, kasv. Lea Marttinen 6. LAGGAN YUKO 35,5p om. Lea Marttinen, kasv. Lea Marttinen 7. BLACKROYAL’S ARAN 32,5p om. Erja Lajunen, kasv. Erja Lajunen 8. ONE HUNDRED KISSES INCIPITA VITA 31,5p om. Heidi Uotila, kasv. Sofa Pavlovska 9. BENGOSHI SWOBODNE ZYCIE 30p om. Leene Torri ja Pirjo Appelgre, kasv. Mariusz ja Beata Matusiak 10. LAGGAN NORIKO 29p om. Lea Marttinen, kasv. Lea Marttinen 11. AANGENAAM HARUICHIBAN 28p om. Nina Lauronen, kasv. Paula Åsman Granqvist ja Daniel Granqvist 12. NAKANAKA YASUHIKO 22,5p om. Tarja Myllylä ja Arto Hellman, kasv. Tarja Myllylä ja Arto Hellman 13. MIRAI NO AYUMI AKAI 23p om. Jaana Sääskilahti, kasv. Sini Suutari 14. BLACKROYAL’S JUN 22,5p om. Anna-Kaisa Ahola, kasv. Erja Lajunen 15. HEADSTYLE TATSUTAHIME 21p om. Leene ja Jari Torri, kasv. Riitta Lehto 16. LAGGAN CHIISAI SATO 18p om. Lea Marttinen, kasv. Lea Marttinen 17. LAGGAN NORIAKI 18p om. Katja Lankinen, kasv. Lea Marttinen 18. BLACKROYAL’S ETSUKO 17p om. Krista Raakavuori ja Erja Lajunen, kasv. Erja Lajunen 19. LAGGAN IMOTO 15p om. Leena Lindblad ja Erja Vuoksenranta, kasv. Lea Marttinen 20. BLACKROYAL’S SECRET LOVE 13,5p om. Erja Lajunen, kasv. Erja Lajunen

Shibasanomat

21. NAKANAKA NORIKO 13,5p om. Tarja Myllylä ja Arto Hellman, kasv. Tarja Myllylä ja Arto Hellman 22. MIRAI NO AIDORU IDAI 13p om. Mari Heikkinen, kasv. Sini Suutari 23. HANDZIMEMESITE GIZA 13p om. Leene ja Jari Torri, kasv. Elena Zakamskaya 24. TOLKAN BEAUTIFUL LITTLE LADY 13p om. Pirjo Appelgren ja Maire Hostikka, kasv. Pirjo Appelgren 25. NAKANAKA SUKIKANE 12,5p om. Tarja Myllylä ja Arto Hellman, kasv. Tarja Myllylä ja Arto Hellman 26. ISOMUS BOYA 11p om. Mirva Vuohtoniemi ja Hilma Larkela, kasv. Mirva Vuohtoniemi 27. SOUUN NO KUROMARU GO ASHIKAGA SOUUNSOU 10,5p om. Heidi Uotila, kasv. Takeshi Nishimura Ashikagashi 28. TOLKAN CONNECTION OF LOVE 9,5P om. Annika Heikkinen, kasv. Pirjo Appelgren 29. SEON GEISHA-GABRIELLE 9p om. Jaana ja Janne Järvinen, kasv. Päivi Penttilä 30. SEON AKAKO YUMI 8p om. Jaana ja Janne Järvinen, kasv. Päivi Penttilä 31. TOLKAN ENJOY WITH ME 5,5p om. Leene Torri, kasv. Pirjo Appelgren 32. LAGGAN KIKUICHI 4,5p om. Lea Marttinen, kasv. Lea Marttinen 33. ISOMUS ASTRAL TOPAZ 1p om. Katja Pesonen ja Mirva Vuohtoniemi, kasv. Mirva Vuohtoniemi 34. NAKANAKA RYUU 1p om. Susanna Tienhaara, kasv. Tarja Myllylä ja Arto Hellman 35. LAGGAN KIMIKAIZO 0,5p om. Lea Marttinen, kasv. Lea Marttinen 36. ISOMUS DAIGOROZAKURA 0,5p om. Miia Saarinen, kasv. Mirva Vuohtoniemi 37. LAGGAN KIOKO 0,5p om. Hanna Usvola, kasv. Lea Marttinen

VUODEN VETERAANI

VUODEN NUORI

1. LAGGAN YUKO 49,5p om. Lea Marttinen kasv. Lea Marttinen 2. BLACROYAL’S ARAN 43,5p om. Erja Lajunen, kasv. Erja Lajunen 3. HEADSTYLE TATSUTAHIME 40p om. Leene ja Jari torri, kasv. Riitta Lehto 4. HANDZIMEMESITE GIZA 36p. om. Leene ja Jari Torri, kasv. Elena Zakamskaya 5. ISOMUS BOYA 15p om. Mirva Vuohtoniemi ja Hilma Larkela, kasv. Mirva Vuohtoniemi 6. ASA NO KANA GO TAKAYUUSOU 8,5p om. Tuire Siikala, kasv. Kazutaka Miyazaki

1. ØLENSKJOLD´S QUIKSTEP 63p om. Erja Lajunen, kasv. Tjotta Aareskjold John 2. CHIKASHII KAMISAMA SUBARASHII 44p om. Heidi Uotila, kasv. Violetta Krzywicka 3. LAGGAN NORIKO 29p om. Lea Marttinen, kasv. Lea Marttinen 4. NAKANAKA YASUHIKO 27,5p om. Tarja Myllylä ja Arto Hellman, kasv. Tarja Myllylä ja Arto Hellman 5. BLACKROYAL’S JUN 22,5p om. Anna-Kaisa Ahola, kasv. Erja Lajunen 6. MEMPHILL’S EMPEROR TAISHO 22p om. Erja Lajunen ja Lolita Tilga, kasv. Lolita Tilga 7. LAGGAN NORIAKI 18p om. Katja Lankinen, kasv. Lea Marttinen 8. ONE HUNDRED KISSES INCIPITA VITA 14p om. Heidi Uotila, kasv. Sofa Pavlovska 9. BLACROYAL’S SECRET LOVE 13,5p om. Erja Lajunen, kasv. Erja Lajunen 10. SEON GEISHA-GABRIELLE 9p om. Jaana ja Janne Järvinen, kasv. Päivi Penttilä 11. TOLKAN ENJOY WITH ME 5,5p om. Leene Torri, kasv. Pirjo Appelgren 12. NAKANAKA RYUU 1p om. Susanna Tienhaara, kasv. Tarja Myllylä 13. MIRAI NO TATSUTARO 0,5 om. Mari Nisula, kasv. Sini Suutari

Kuva: Jin Kaakinen (Laggan Yuko) - Ansu Photography - ansun.kuvat.fi

Shibasanomat

VUODEN PENTU

RALLY-TOKO

1. AI-WE-SED-SO KIND OF MAGIC 30p om. Päivi Penttilä kasv. Helle Röschard 2. SEON GEISHA-GABRIELLE 28p om. Jaana ja Janne Järvinen kasv. Päivi Penttilä 3. MIRAI NO TATSUTARO 18p om. Mari Nisula, kasv. Sini Suutari 4. LAGGAN NORIKO 12p om. Lea Marttinen, kasv. Lea Marttinen 5. LAGGAN NORIAKI 4p om. Katja Lankinen, kasv. Lea Marttinen 6. NAKANAKA MARILYN MONROE 4p om. Tarja Myllylä ja Arto Hellman, kasv. Tarja Myllylä ja Arto Hellman 7. LAGGAN NOBUHARU 3p om. Soile Ekman ja Teemu Kujanpää kasv. Lea Marttinen 8. LAGGAN NOBORU 2p om. Laura Vainionkulma, kasv. Lea Marttinen

1. 35p. WE-SEDSO ZEN MISAKI Kasvattaja: Jytte Röschke, Omistajat: Mirva Vuohtoniemi ja Liisa Ruohomäki-Nurmi

AGILITY 1. 4p. ISOMUS BOYA Kasvattaja: Mirva Vuohtoniemi Omistaja: Hilma Larkela

TOKO 1. 16p. MIRAI NO AYUMI AKAI Kasvattaja: Sini Suutari Omistaja: Jaana Sääskilahti

KOIRATANSSI 1. 368p. SEON CARRERAS Kasvattaja: Päivi Penttilä, Omistajat: Jenni Pekkinen ja Joonas Kortemaa 2. 330.68p. GANONDORF Kasvattaja: Saana Niemi, Omistaja: Jaana Sääskilahti

Shibasanomat

2. 24p. THRILLSEEKERS BEAST FROM THE EAST Kasvattaja: Miia Peltola, Omistaja: Janette Piirto 3. 20p. SEON CARRERAS Kasvattaja: Päivi Penttilä, Omistajat: Jenni Pekkinen ja Joonas Kortemaa 4. 6p. ISOMUS RIKIZAKURA Kasvattaja: Mirva Vuohtoniemi, Omistaja: Mari Martikainen 5. 3p. DUFAS ADAZAKURA Kasvattaja: Marja Grönval, Omistaja: Mirva Vuohtoniemi

VUODEN PENTU Ai-We-Sed-So Kind of magic eli Toru on syntynyt 19.11.2015, kasvattaja on Helle Röschard Tanskasta ja omistaja Päivi Penttilä. Toru asustaa sijoituskoirana Tampereella Annaleena Ilveskiven perheessä ja hänen uskottu ystävänsä onkin perheen toinen shiba, Päivin kasvatti Seon Edgardo eli 4-vuotias Sisu. Toru on luonteeltaan mitä parhain; lempeä ja rohkea, empaattinen ja toimelias. Myös terveystulokset ovat parasta luokkaa.

Kuva: Annaleena Ilveskivi

FI MVA V-14 TK1 Mirai No Ayumi Akai Maailman kiltein shiba Navi, eteni tokon avoimeen luokkaan syksyllä 2016 ehtien saada sieltä AVO1-tuloksen toisesta kokeestaan. Kokeessa sattuneista häiriöistä huolimatta Navi pyrki tuttuun tapaansa tekemään parhaansa, tsempaten koko pitkän 10 liikkeen luokan iloisesti läpi. Tämän jälkeen Navi on keskittynyt lähinnä agilityyn, mutta tarkoitus on vielä palata tokon pariin, tavoitteena TK2-koulutustunnus.

Kuva: Jaana Sääskilahti

Shibasanomat

Suomen Shiba ry:n Open Show -näyttelyn säännöt Hyväksytty hallituksen kokouksessa 7.1.2017 Open Show -näyttely on epävirallinen koiranäyttely, ja tämä Open Show on avoin vain shiboille. Kehässä autetaan ja neuvotaan ensikertalaisia ja jaetaan hyvä vinkkejä. Epävirallisten koiranäyttelyiden tarkoitus on edistää koiraharrastusta ja antaa koiranomistajille tilaisuus tutustua näyttelytoimintaan. Epävirallisen koiranäyttelyn on tarkoitus olla innostava, opastava ja kannustava tilaisuus uusille koiranomistajille. Kasvattajille Open Show on hyvä tilaisuus tavata kasvattejaan ja niiden omistajia. Toivomme, että omistajat esittäisivät mahdollisuuksien mukaan shibansa itse. Ennen Open Show’ta järjestämme näyttelyohjausta, joten myös kokemattomammat pääsevät harjoittelemaan kehässä oloa ja saada neuvoja. Näyttelykäyttäytymistä (mm. vierellä ravaaminen, paikoillaan seisominen ja hampaiden tutkiminen) on kuitenkin hyvä harjoitella myös etukäteen kotona. Yleistä Näyttelyyn ilmoittaudutaan ensisijaisesti etukäteen yhdistyksen kotisivujen kautta. Paikan päällä ennen open show’n alkamista voi myös ilmoittautua, mutta tällöin ilmoittautumismaksu on kalliimpi. Ilmoittautumismaksu tulee olla maksettu Suomen Shiba ry:n tilille viimeiseen ilmoittautumispäivään mennessä, jos koira(t) ilmoitetaan näyttelyyn etukäteen. Näyttelymaksu palautetaan vain, jos tapahtuma joudutaan perumaan. Open Show’n alustava aikataulu julkaistaan viimeistään viikkoa ennen näyttelyä, lopullinen aikataulu voi muuttua, sillä koiria voi ilmoittaa vielä paikan päällä. Aikataulukirjettä ja numerolappua ei lähetetä postitse, numerolapun saa paikan päällä rokotusten tarkastusten yhteydessä. Open Show -näyttelystä saa pisteitä Vuoden shibat -kilpailuun. Noudatamme Suomen Kennelliiton rokotusmääräyksiä, ja rokotukset tarkistetaan kaikilta koirilta näyttelypaikalla. Open show -näyttelyyn ei voi osallistua kantava narttu 30 vuorokautta ennen laskettua aikaa (laskettu aika = 63 vrk ensimmäisestä astutuksesta) tai synnyttänyt narttu alle 75 vrk synnytyksen jälkeen. Näyttelyyn saavat osallistua myös sellaiset shibat, joilla on jokin näyttelyissä hylkäävä virhe (kuten puuttuvat kivekset, hammaspuutoksia, häntämutka tms.). Arvosteluluokat Kaikki osallistujat parikilpailua lukuunottamatta saavat kirjallisen arvostelun, joka lähetetään sähköpostitse näyttelyn jälkeen. Arvostelut julkaistaan myös yhdistyksen vuosikirjassa. Koirille ei jaeta laatumainintoja (ERI, EH jne). Urokset ja nartut arvostellaan erikseen, urokset ensin. Koiran tulee täyttää luokkaan vaadittava ikä viimeistään näyttelypäivänä. Tuomari sijoittaa kussakin luokassa neljä (4) parasta koiraa ja jakaa kunniapalkinnot (KP) koirille, jotka katsoo sen arvoisiksi. Arvosteluluokat ovat: Pennut (4–9 kk) Pennuista valitaan ROP- ja VSP-pentu. Pennut eivät osallistu lisäkilpailuihin. Aikuiset koirat (ei sertifikaattia) (yli 9 kk) Koirat, jotka eivät ole saavuttaneet sertifikaattia (SERT/CACIB) virallisista näyttelyistä missään maassa. KP:n saaneet koirat jatkavat paras uros ja paras narttu -kilpailuihin. Aikuiset koirat (sertifikaatti saavutettu) (yli 9 kk) Koirat, jotka ovat saavuttaneet yhden tai useamman sertifikaatin (SERT/CACIB) virallisessa koiranäyttelyssä. KP:n saaneet koirat jatkavat paras uros ja paras narttu -kilpailuihin. Veteraanit (väh. 8 v.) Koirat, jotka ovat vähintään 8-vuotiaita. Kunniapalkinnon saaneet koirat jatkavat paras uros ja paras narttu -kilpailuihin. Parhaat veteraanit (uros ja narttu) kilpailevat ROP-veteraanin tittelistä. Tämän lisäksi palkitaan näyttelyn vanhin veteraani. Paras uros / Paras narttu Luokassa kilpailevat pentuluokkaa lukuunottamatta kaikki KP:n saaneet koirat. Tuomari sijoittaa neljä (4) parasta koiraa, ja luokan voittaja on paras uros / paras narttu. Paras uros ja narttu kilpailevat vielä keskenään Best in Show -tittelistä. Kasvattajaluokka Saman kasvattajan vähintään kolme (3) kasvattia/jälkeläistä, ei rajoituksia yhdistelmien määrälle. Tuomari jakaa KP:n ryhmille, jotka katsoo sen arvoisiksi. Vain KP:n saanut luokka voi olla BIS-kasvattajaryhmä. Tuomari sijoittaa neljä (4) ryhmää. Parikilpailu Ei rajoituksia koirien iän, sukupuolen tai omistussuhteen suhteen. Parin tulisi olla mahdollisimman yhdennäköinen, ja koirat esitetään samanaikaisesti. Tuomari valitsee neljä (4) parasta paria. Lisäluokat Paras punainen, Paras black & tan, Paras valkoinen, Paras seesami, Itämaisin ilme, Etevin esiintyjä, Kaunein kippura (häntä) ja Komein kesälook (parhaat bikinit) Tuomari voi halutessaan antaa koiralle arvostelun yhteydessä pääsylipun yhteen tai useampaan lisäluokkaan. Lisäluokat järjestetään BIS-kilpailun ratkettua. Tuomari valitsee ainoastaan luokan parhaan koiran.

Shibasanomat

O e p j

O J

A O L U T TERVE W O H S OPEN ! N Y Y L E T NÄYT YHDISTYKSEN OPEN SHOW 5.8.2017 Kirkonkylän keskuskenttä, Kangasala

TUOMARINA PERTTU STÅHLBERG

Open show’n luokkajako eroaa osittain tavallisesta näyttelyn luokkajaosta. Lisäksi ohjelmassa on omia erikoisluokkia, joihin tuomari valitsee osallistujat. Näyttelyssä ei jaeta SERTejä eikä muitakaan SKL:n virallisia palkintoja, eikä koiran tulos näy jalostustietokannassa, sillä ky-seessä on epävirallinen näyttely. Tulokset julkaistaan yhdistyksen lehdessä ja kotisivuilla. Arvostelut julkaistaan rodun vuosikirjassa. Tapahtumassa on buffet ja sisäwc:t. Menestyjille erinomaiset palkinnot! Open show’n järjestäminen vaatii paljon talkootyövoimaa erilaisiin tehtäviin. Jos kiinnoistuit ja haluat olla mukana järjestelyissä, ota yhteyttä! Tiedustelut: Tuire Siikala, tuire.siikala@gmail.com

Shibasanomat

N u k a n ko l u m n i Hellurei ja hellät tunteet!

Teksti ja kuvat: Sara Tikkanen

yt porskutetaankin sitten jo ihan uutta vuotta, vaikka tuntuu, että viime kolumnistakin on kulunut vain muutama viikko. Toivottavasti kippurakamujen joulut ja uudet vuodet meni hyvin! Mä otin tapani mukaan hienon startin uuteen vuoteen ja jatkoin toissa vuotista perinnettä imuroimalla itselleni jonkin vatsapöpön. Toissa jouluna kävin siis vähän rääkymässä eläinlääkärin pöydällä ja näyttämässä, miten kissamaisia me shibat oikein ollaan, kun kiipesin mamman olkapäille eläinlääkärin yrittäessä työntää nesteitä mun ihon alle. Vatsapöpön lisäksi mun tassut on olleet vähän kovilla ja mamma on pessyt niitä ahkerasti jollain taikasaippualla. Nuo typerän vaihtelevat kelit pihalla saa kintut vähän ärtymään, mutta niistä on jo onneksi selvitty. Viime kolumnissa oli puhetta niistä pönötyksistä. No, mehän sitä käytiin pönöilemässä siellä haisevassa hallissa, mikä lie Tamminäyttely 2017 olikaan. Alkujaanhan meillä oli tähän pieni jännitysnäytelmä, kun meikäläisen silmä tulehtui 10 päivää ennen tuota pönö-

Shibasanomat

tystapahtumaa. Ei muuten mitään paniikkia, mutta mä sain niitä ällöjä silmätippoja, joissa oli viikon varoaika! No, tulehdus ei onneksi ollut äitynyt mitenkään erityisen pahaksi ja paranikin lähes heti tippojen aloituksen jälkeen, joten ei pelkoa että meidän pönötysreissusta olisi tullut samanlaista skandaalia, mitä Norjan hiihtoliiton parissa. Pönötysten ohella ollaan käyty myös siellä liitämässä. Agiliitämässä! Mutsi on kajahtanut ihan totaalisesti tässä asiassa. Se meni hankkimaan jonkun lisenssin, että käytäisiin joissain ihan oikeissa liitokisoissa. Hah hah! Mamma on ollut ihan pupujussukat housussa tämän asian kanssa ja aikoi kuulema lähteä jonnekin ihan eri paikkakunnalle liitelemään, ettei tarvitse niin kamalasti hävetä sitten täällä kotopuolessa. Pahintahan tässä on se, että mä osaan! Mut mamma ei. Meillä on ollut nyt ihan hirveästi sellaista tekniikkajurputusta. Eli siis nöyryytystä mammalle ja aplodeja mulle! Meidän liitokoutsit on myös rakentaneet meidän hallille sellaisen koirien punttiksen. Oon alkanut bodaamaan! Reenaan siellä taka- ja etupäätä, koordinaatiokykyä ja muuta sellaista höntäntönttää. Ihan kivaa se on, kun voi syödä siinä samalla herkkuja! Mitäs muuta? Oon tapaillut mun vakkarileidejä! Ai että, tyttöjä. Niistä mä tykkään! Mun ehdoton lemppari on sellainen sakemannityttö.

Se on kaks kertaa mun kokoinen, mutta silti mä pyöritän sen lumihangessa mennen tullen ja palatessa! Sen kanssa on kyllä parasta painia ja etenkin juosta! Vähän mä joskus näytän sille, kuka täällä on pomo, mutten onneksi enää niin kauhean usein. Sitten on myös toinen leidi, sellainen spanieli, joka mua kiinnostaa ihan kamalasti. Mamman sanojen mukaan mun charmi ei oikein pure siihen kun se vaan äksyilee mulle. Mutta ehkä jos ihailen tarpeeksi kaukaa ja tarpeeksi kauan, se vielä joskus lämpenee mulle eikä aina huuda...! Liitelyn ja tyttöjen tapailun ohella oon myös käynyt paljon kyläilemässä. Mummin luona oon ollut hoidossa ja välillä siellä lattialla mönkii myös eräs epäsisäsiisti tapaus. Sekin on siellä hoidossa. En oo oikein varma, yrittääkö se vaan soluttautua mun hoitopaikkaan, vai mikä tässä on homman nimi. Sitä oon katsellut vähän kauempaa. Tosin kerran menin vähän tutkimaan sitä, kun se haisi ihan tunkiolta koko möykky ja sitten se hipelsi mun turkkia ja nauroi. Ei oo mun juttu nää miniatyyri-ihmiset, aivan super epäselviä tapauksia kaikki! No niin, tässä taitaa olla kaikki tällä erää. Nauttikaapa itse kukin talvisista pakkassäistä! Mamma on tuossa höpöttänyt, että me lähdetään tekemään meidän eka pidempi jääreissu tänä talvena tässä lähipäivinä. En ehkä malta odottaa! Tsau!

Hallitus

Jalostustoimikunta Muut toimihenkilöt

Puheenjohtaja Mirva Vuohtoniemi Petäjässuonkatu 13, 33580 Tampere 050 3412445 mirva.vuohtoniemi@gmail.com

Posti JTK:lle osoitteeseen: shibajtk@gmail.com Pentuneuvonta: shiba.pentuinfo@gmail.com

Varapuheenjohtaja Anniina Toivola-Tiitinen anniina.toivola@gmail.com Sihteeri Tuire Siikala Kalevan puistotie 24-26 d 51, 33500 Tampere 041-535 9340 tuire.siikala@gmail.com Sari Ikävalko sari.ikavalko@gmail.com

Puheenjohtaja Elina Kortema elina.kortema@gmail.com Sihteeri Karoliina Seppänen karo.seppanen@gmail.com Muut jäsenet Hanna Usvola hanna.usvola@gmail.com Marjo Puranen inaridou@gmail.com

Jaana Järvinen jaana.jarvinen@simetra.fi

Rahastonhoitaja, Jäsensihteeri Päivi Järvinen Nahkatehtaankatu 11 B 12, 33270 Tampere paivi.jarvinen5@gmail.com Toiminnantarkastaja Liisa Ruohomäki-Nurmi, Mynämäki puh. 0400-797 736 haw.haw@pp.inet.fi Shibasanomat Päätoimittaja Jaana Järvinen lehti.shiba@gmail.com Taitto Suvi Voutilainen Kotisivujen ylläpito Anniina Toivola-Tiitinen Tuire Siikala

Yvonne Wuoti yvonne.wuoti@gmail.com

Janette Piirto janette.96@hotmail.com

Mirva Vuohtoniemi

Juhlavuositoimikunnan vetäjä Katja Pesonen katja.e.pesonen@gmail.com

Muuta infoa

Jäsenmaksut 2016 Vuosijäsen 25 € Perhejäsen 6 € Pentuejäsen 12 € per pennunomistaja (kasvattajan ilmoittaessa)

Yhdistyksen tili FI25 1029 3500 2730 98 Yhdistyksen nettisivut http://www.suomenshiba.fi

Olethan muistanut maksaa jäsenmaksusi vuodelle 2017? Lasku on tullut sähköpostiisi, jos se on meillä tiedossa.

Tarkistathan myös roskapostikansion. Laskun eräpäivä on 18.3.

Shibasanomat

LEHTITIIMI TIEDOTTAA! Lehtitiimi etsii innostuneita kirjoittajia ja kuvaajia iloisiin riveihinsä. Ilmianna kiinnostuksesi ja lähetä postia osoitteeseen lehti.shiba@gmail.com

Mainostilaa lehdestä

Lehdestä voit ostaa mainostilaa! Lähetä esimerkiksi vuoden viimeiseen lehteen oma joulutervehdyksesi tai mainosta jotain omatekemää tuotetta. Ota yhteys toimitukseen lehti.shiba@gmail.com ja kysy lisää. Jäsenet: Muut: koko sivu 30 € koko sivu 60 € puoli sivua 15 € puoli sivua 30 € Kasvattajaruutu: käyntikorttikoko 5 €

Tuonti-, valio-, luokkanousu-, koulutustunnus- sekä muistoilmoitukset Ilmoita lehdessä allaolevista, lähetä ilmoituksen mukana edustava kuva koirasta ja seuraavat tiedot: Tuontikoira: - Virallinen nimi - Kutsumanimi - Syntymäaika - Sukupuoli - Väri - Vanhempien nimet - Tuontimaa - Kasvattaja - Omistaja(t) Muistoilmoitus - Virallinen nimi - Halutessasi lempinimi - Mahdolliset tittelit - Syntymäaika - Kuolinaika - Haluamasi teksti - Mahdollinen erillinen muistovärssy

Valio: - Virallinen nimi - Kutsumanimi - Mikä valionarvo - Syntymäaika - Sukupuoli - Vanhempien nimet - Kasvattaja - Omistaja(t) - Sertit(aika, paikka ja tuomari) Koulutustunnus- ja luokkanousuilmoitukset Ilmoittaa voi saavutukset (koulutustunnus/ luokkanousukaikissa SKL:n tunnustamissa kokeissa ja kilpailuissa. - Virallinen nimi ja kutsumanimi - Laji&koulutustunnus/luokkanousu - Syntymäaika - Vanhempien nimet - Kasvattaja - Omistaja(t) - Ohjaaja ellei omistaja - Oikeuttavat tulokset (tulos, aika, paikka)

Muun materiaalin lähettäminen

Ota kuitenkin ensin yhteys lehden toimitukseen, lehti.shiba@gmail.com jotta materiaali voidaan huomioida sisällön suunnittelussa.

Shibasanomat

Kuvien lähettäminen lehteen

Lehti kaipaa aina uusia kuvia koristeeksi ja juttujen yhteyteen. Kuvien ei tarvitse aina olla uusimpia mahdollisia, vaan myös vanhemmat kuvat kelpaavat, ei se historiakaan pahitteeksi ole. Lehteen voi lähettää myös omia piirroksia joko itse skannattuina tai sitten taittajalle postissa. 1. Kuvien nimeäminen Nimeäthän kuvatiedostot niin, että nimessä tulevat esiin lehteen kuvan yhteyteen tulevat tiedot. Näin toimien tiedot eivät tiedostojen siirrossa tai säilytyksessä katoa ja lehteen osataan laittaa oikeat tiedot! Yleisesti tarvittavat tiedot ovat: - Kuvaajan nimi - Koiran (koirien) nimi. Voit halutessasi laittaa virallisen nimen ja/tai koiran kutsumanimen. - Jos kuva on tulossa tiettyyn artikkeliin, merkitse myös se Esimerkkejä nimeämisestä: kippurakansaa_KoiranNimi2_KuvaajanNimi.jpg KoiranNimi_Kuvaajan_nimi.jpg 2. Kuvien lähettäminen Yksittäiset kuvat Jos haluat lähettää yksittäisen kuvan, voit lähettää sen myös sähköpostilla (myös dropbox käy) Lähetä kuva osoitteeseen: lehti.shiba@gmail.com / Sähköpostin otsikoksi ”kuvia lehteen. Usean kuvan lähettäminen Olemme erittäin iloisia useiden kuvien lähettämisestä! Niitä voimme käyttää useammassakin lehdessä. Useiden kuvien lähettämisessä toivomme että käytätte dropboxia, joka on ilmainen tiedostojen siirtämiseen ja säilyttämiseen tarkoitettu ohjelma. Kuvia ei tarvitse tällöin pienentää eikä sähköpostilla kuvien lähetyksessä ilmeneviä ongelmia ole. Tarvittaessa tarkemmat ohjeet dropboxin käyttöön löytyvät nettisivuilta. Lähetä viesti jossa kerrot haluavasi lähettää kuvia JaanaS:lle osoitteeseen: jaanaski@gmail.com. Saat tämän jälkeen pääsyn shiba ry:n dropboxiin ja ohjeita. Kun lähetät kuvia, muista seuraavat asiat: Kuvan tulisi olla mahdollisimman suuri, mielellään täysin pienentämätön tiedostomuotoina joko jpg, tiff ,png, RAW tai nef jpg-kuvaa ei saa olla pakattu liikaa (laatu kärsii). Kuva ei saa olla Word-dokumentissa. Huom! Normaali kännykän kameran kuvanlaatu ei ole riittävä Toimitus pidättää itsellään oikeuden käsitellä ja rajata kuvia parhaaksi katsoallaan tavalla ja julkaista niitä myös muissa yhdistyksen julkaisuissa.

Temppuhaa st e

Tervehdys shibatoverit!

uosi on taas vaihtunut ja aika aloittaa temppujen treenailu, varsinkin jos se viime vuonna jäi vähiin. Tää vois olla sellainen myöhäinen uudenvuodenlupaus. Aloitetaan vuosi kuitenki helpolla, mutta hyödyllisellä taidolla. Ideana olis kohteen kosketus. Me shibat olemme tässä asiassa hyviä, sillä saadaan tehdä itse valintoja ilman, et joku on koko ajan hosumassa vieressä. Mä voin kehaista, et oon aika etevä näissä. Mä tiedän, et jos tarjotaan kättä, sitä pitää mennä nuolemaan (keksin sen muute ihan ite) ja jos maassa on sellanen neliön malline läpyskä, ni sen vieree pitää mennä maate. Pahvisen valkosen vieree pitää mennä seisoo jne. Ihmiset käyttää näille kaikenlaisii nimiä, mut mä sanon, et ku meet kohteelle, saat herkkuja ja se on se juttu!

Pidennä matkaa pikkuhiljaa ja lisää käskysana. Koira tietää tulla koskemaan kauempaakin kuonolla kättä. Tämä on hyvä taito esim. opettaa innokas koira tervehtimään nätisti tai aralle koiralle keskittymisharjoituksena, vaikka eläinlääkärin vastaanotolla.

Kohteen harjoittelu käteen alkaa sillä, että koira katsoo kohti kättä. Lyhyestäkin vilkaisusta ansaitaan herkkupalkka. Pidä kättä suurin piirtein koiran kuonon korkeudella. Varo pitämästä kättä samassa asennossa kuin esim. tassunantotempussa, ettet aiheuta sekaannusta koiralle.

Muutama kerta palkataan lyhyistä vilkaisusta, sitten odotetaan pidempää katsetta ja lopulta kuonolla käteen koskemista. Huijauskeinona käteen voi sivellä vaikka voita. Koira tulee taatusti nuolemaan ja saa palkan heti. Jos huijaat, niin tee muutama nenäkosketus voilla ja sitten väliin yksi ilman. Palkitse ruhtinaallisesti, jos koira koskee kättä voin toivossa.

Käden lisäksi koiralle voi opettaa useita kohteita. Monissa koiraharrastuslajeissa käytetään kohteita ”namialusia”. Helppoja ovat esim. korokkeen päälle etutassut, seisomaan maassa olevan kohteen päälle/vierelle tai makaamaan. Kohteet harjoitellaan samoin kuin käteen tehtävät. Toiminnon opettaminen kohteelle Dazu-esimerkillä: ”päälle” käskyllä tietää, että pitää mennä kohteen luo (purkin kansi). Koira pysähtyy

kannen luona katsomaan ohjaajaa. Käsketään koira ”maahan” ja sitten kunnon palkka. Tätä kun toistetaan muutama kerta, niin koira alkaa ennakoimaan. Lähetetään purkille, mutta ei sanota toista käskyä heti. Koira menee epävarmasti maahan, kun niin tehtiin aikaisemminkin asuuret kehut.

Shibasanomat

Shibaisat menot Pääkaupunkiseudun shibatapaamiset

Seurasaaressa joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina klo 12.00. Yhteyshenkilö Merete Godt, kellyhoffs@gmail.com

Turun shibatreﬃt

Turussa on kippuramaista meininkiä joka kuukauden ensimmäinen maanantai klo 19 Kupittaan Kaivokentällä! Lisätietoja: Janette Piirto, janette.96@hotmail.com

Facebookin shibaryhmät Etelä-Pohjanmaan shibat Kaakon kippurat

Savon shibatreﬃt

Tapaamme joka kuukauden toinen tiistai-ilta. Tarkemmat tiedot Facebookin Savon shibatreffit ryhmästä tai yhteyshenkilöltä. Yhteyshenkilö Karoliina Seppänen puh. 050 511 6783 karo.seppanen@gmail.com.

Lahden seudun shibatapaamiset

Tavataan kerran kuussa. Aika ja paikka valitaan toiveiden mukaan. Tule keskustelemaan foorumille Shibatapahtumat -> Lahdenseudun shibatapaamiset tai ota yhteyttä Kirsiin puh. 040 581 0283 kirsi.ruponen@gmail.com.

Keski-Pohjanmaan kippurat PK-seudun shibat Pohjanmaan shibat (Keski- ja Pohjois-P.) Satakunta shibaa (Porin seutu) Savon shibatreﬃt Shiba Jyväskylä Shiba Kanta-Häme Tampereen shibaihmiset Turun shibaporukka

Tampereen shibatapaamiset

Sunnuntaisin klo 12.00. 23.4. Kaupin urheilupuisto, lähtöpaikka Kaupin vinttikoirarata 21.5. Suolijärvi, Hervanta, lähtöpaikka Suolijärven ulkoilukeskus 11.6. Pyynikki, lähtöpaikka hotelli Rosendahlin edessä Yhteyshenkilö Tuire Siikala, tuire.siikala@gmail.com

Shibasanomat

Suomen Shiba ry:n jäsenlehti Nro 1 • 2017