Shibasanomat 4/2017 by Suomen Shiba ry

4/2017

Suomen Shiba ry:n jäsenlehti Nro 4 • 2017

Puheenjohtajan joulutervehdys

yksyisten sadekelien aikaan on ollut kiva harjoitella koirien kanssa rallytokoa siististi sisähallissa. Hienoa, että ainakin etelässä koiraharrastajilla on tallaisia paikkoja, eikä enää tarvitse värjötellä keltaisen katuvalon kelmeassa valossa marketin parkkipaikalla vaan todetakseen, ettei koira todellakaan halua maata märällä asfaltilla. Toivottavasti kuitenkin koulutukset ja kokeet ovat jatkossakin kaikkien ulottuvilla eikä tästä tule harvojen elitististä harrastusta. Hieman harmissamme me rallyharrastajat olemme joutuneet seuraamaan rallyn siirtymistä Suomen Palveluskoiraliiton alaisuuteen. Liitto ottaa käyt-

töön lisenssimaksun, jonka kilpailijat joutuvat ensi vuonna hankkimaan, rahoittaakseen toimintaansa. Tämä nostaa kynnystä lähteä kokeilemaan kilpailemista juuri niiden kohdalla, joilla aikaisempaa kilpailutaustaa ei ole. Toivottavasti silti saadaan virallisiinkin kisoihin uusia shiboja. Kennelliitto päivittää jalostusstrategiaa ja täsmentää jalostuskoirien luonnetta koskevia suosituksia. Meidänkin rodussa tämä on hyvin merkityksellinen linjaus, johon kasvattajien tulisi perehtyä. Jalostukseen käytettävän koiran on oltava hyvähermoinen ja sillä tulee olla riittävä kyky selvitä arkipäivän tilanteista. Meillä tämä ei

Sisällysluettelo 3-4

Luokkanousu / Nami valmistui kuulokoiraksi

Muistokirjoitus

6-8

Kippurakansaa Kasvattajalista

10-12

Kippurakansaa

13-15

Elämää kipupelkoaggressiivisen shiban kanssa

16-19

Shibat pelastuskoiratoiminnan tutustumiskurssilla

Temppuhaaste kollaasi

Temppuhaaste

22-25

Ohita oikein

Jotkut koirat tarvitsevat tilaa

Studiovieraana suorassa lähetyksessä

28-29

Instagram kuvakollaasi

30-32

Koiran luonne

33-34

10-vuotisjuhla Vaihmalan Hovissa

Mirva Päätoimittaja: Jaana Järvinen Taitto:

Suvi Voutilainen

Lehtitiimi:

Nea Sjöblom Susanna Pietilä Laura Pyykkö Taru Mäkelä Tanja Haapasalmi Marjaana Munther Katja Pesonen Tiia Niemelä

Avustajat:

Mirva Vuohtoniemi Tuire Siikala Sirpa Hannukainen Jaana Sääskilahti Marja Grönvall Sari Nousiainen Susanna Tienhaara Säde Luomapuro Sari Zurbuchen Anna Huusko Sini Suutari Inkeri Alatalo Marjo Puranen Antti Ketola Sara Tikkanen Heikki Salonen Suvi Ylikojola

Muistokirjoitukset

ihan jokaisen shiban kohdalla täyty. On koiria, joille vaikka naapuritontin rakennustyömaan äänet tai eroahdistus aiheuttaa hermostuneisuutta ja voimakasta ahdistusta. Koska koiria ei voi varjella kaikelta häiriöltä, täytyy kasvattaa koiria, joiden hermorakenne on kunnossa. Meidän ympäristössä on meteliä, koirat on pakko jättää välillä yksin ja niiden on sopeuduttava matkustamaan sekä ihmisvilinään, mikä yleensä hyvin koulutetulle koiralle onkin onneksi helppoa normaalia arkea. Toivottavasti saadaan kaunis valkoinen joulu ja saadaan nauttia lumisista talvilenkeistä! Hyvää Joulua kaikille ja onnea tulevalle vuodelle!

Paino: LightPress Oy, Kaarina 2017 Suomen Shiba ry:n jäsenlehti Nro 4 • 2017

Suomen Seurayhdisyt ry:n päänäyttely Vuoden shibat 2017 -kilpailu

Nukan kolumni

Yhteystiedot

Lehtitiimi tiedottaa: Haetaan Taittajaa!

Shibasanomat

Kansi: Chibi, Thrillseekers Silver Surfer, Suvi Ylikojola

Shibasanomat 1/2018 ilmestyy viikolla 12 Aineiston viimeinen jättöpäivä on 11.2.2018

MUISTOKIRJOITUKSET Kazakoshi No Yatsufusa Go Yokohama Atsumi ”Yatsu”

C.I.B; FI MVA; SE MVA; DK MVA; EE MVA; LV MVA; LT MVA; BALT MVA; EE JMVA; HeJW-10; LTV-13 s. 2.2.2010 k. 10.10.2017 Yatsua lämpimästi kaivaten, Sirpa ja Raimo ”Elämässä on pakko luopua sekä vähästä että paljosta. Mutta lopuksi on jäljellä vain jäähyväiset”

   





  

 Shibasanomat

MUISTOKIRJOITUKSET       

Muistoissamme

FIN CH NORDJW-05 NORDW-05 FINJW-05 WE-SEDSO NAMI ”Nami” 5.11.2004-11.9.2017 Saavuit elämääni yllätyksenä juuri, kun olin jäänyt eläkkeelle ja astunut sinkkuelämään. Olit ollut haaveeni kauan, muutimme yhdessä uuteen kotiin. Teit kauniita pentuja ystävällisiin koteihin ja pidimme yhdessä pentujen perheiden kanssa kesätapaamiset. Pennut olivat ystävällisiä ja nättejä, valioita. Kiitos kaikille pentujen perheille ja lämpimät terveiset, pidetään yhteyttä. Murheellisin terveisin Marja, Madde-shiba ja norwichit Sissi ja Ella

Shibasanomat



Luokkanousu Mirai No Ayumi Akai ”Navi” Agility, nousu kakkosluokkaan Syntymäaika: 3.4.2013 Sukupuoli: Narttu Isä: FI MVA Nakazo Av Enerhaugen Emä: We-Sedso Going My Way Kasvattaja: Sini Suutari Omistaja & Ohjaaja: Jaana Sääskilahti Nousutulokset: Hausjärvi 21.5.2017 Helin Jari, LUVA Sij.1 Artjärvi 23.7.2017 Nyberg Johanna, LUVA Sij.1 Orimattila 23.9.2017 Mikkilä Sari, SERT Sij.1

“Nami” Shirokawa Expression “Nami” Kaito valmistui Shirokawa Expression Kaito kuulokoiraksivalmistui kuulokoiraksi toukokuussa 2017 toukokuussa 2017 Nyt Nami osaa toimia omistajansa Ani a Aallon apuna arjessa ilmaisemalla esimerkiksi ovikellon ja puhelimen soimisen. Namin koulu aminen kuulokoiraksi kes reilun vuoden. Koulu ajana toimi Anna Loimaranta Vainuvoimasta. Omistaja tekee kuitenkin suurimman työn itse. Koulutus vaa i pitkäjänteisyy ä ja periksiantama omuu a. Nami on Suomen ensimmäinen shiba, joka on valmistunut kuulokoiraksi. Kuulokoira on henkilökohtainen hyötykoira. Sen tehtävä on ilmaista omistajalleen e yjä sille opete uja ääniä, joita omistaja ei itse voi kuulla. Valmistuakseen kuulokoiraksi koiran täytyy osata ilmaista omistajalleen vähintään kolme eri ääntä ja suorite ava tes , jossa testataan sen käytöstä julkisilla paikoilla. Koirat ovat käy äjiensä omia ja sopivat koirakot valitaan koulutukseen haasta elun ja tes n perusteella. Kuulokoiran omistajalla on laillinen oikeus mennä koiransa kanssa julkisiin loihin, myös ruokakauppaan tai ravintolan asiakas loihin. Tämä oikeus saa in vuonna 2007, ja siksi vuosi 2017 on kuulokoirien juhlavuosi. Suomen kuulo- ja tukikoirat ry antaa koulutustukea, testaa koiria ja myöntää niille kuulokoiran merkkejä. Yhdistys on ollut olemassa vuodesta 1993 (silloin nimellä Kuulokoirayhdistys ry). Lisä etoja: h p://www.koiratukena.ﬁ Shibasanomat

Kip p

ansaa k a ur

Esittelyssä Dufas Fanny Felicia 1,7v. Teksti ja kuvat: Sari Nousiainen

len pieni shibaneiti Fanny Felicia Riihimäeltä. Kotoisin olen Mynämäeltä, jossa synnyin Marja Grönvallin Dufas-kenneliin emoni Madden kolmantena pentuna. Minua kutsuttiin ensin Piksuksi eli pikkusiskoksi, koska olin pentueen pienin pentu. Minusta oli tosi hienoa, että kasvattajani Marja oli tarkka minun tulevasta kodistani. Äiskä sai kuulla minun etsivän kotia ystäväni Jasmin-shiban kasvattajalta Yvonne Wuotilta. Äiskä soittikin heti Marjalle ja seuraavana päivänä hän tuli Iskän kanssa katsomaan minua. Sinä päivänä minä löysin uuden kotini ja muutin muutaman viikon päästä Riihimäelle. Uuteen kotiin muutossa parasta oli

Shibasanomat

se, että isosiskoni Friida muutti naapurikaupunkiin Keravalle. Olemmekin tavanneet Friidan kanssa säännöllisesti pennusta alkaen. Friida on ehdottomasti minun paras luottoystäväni. Friidan kanssa minusta on tullut aikamoinen painimestari ja meillä on aina superhauskaa yhdessä. Siskosten kesken olemme jakaneet pentuja teinivaiheen asiat oppien toisiltamme. Alleviivaan kyllä täysin sen, että siskosten välinen suhde on erityinen. Jo pentuna tutustuin myös toiseen tärkeään ystävääni Jasmin-shibaneitoon, joka on minua vanhempi ja viisaampi. Olen todella kiitollinen Jasminille, että hän sai hoitokoirana Äiskän ja Iskän ihastumaan shiba-rotuun. Olemme Äiskän kanssa todenneet, että

Jasminin kasvattaja Yvonne Wuoti on yhtä avulias aina auttamaan ja neuvomaan kuin oma kasvattajani Marjakin sekä koiraisäni kasvattaja Lea Marttinen. Shibakansa vaan on! Koirakavereistani moni on kertonut harrastavansa omatoimista remontointia kotona huonekalujen ja lattialistojen osalta, mutta minä ja omat shibaystäväni emme ole kiinnostuneet sellaisesta. Omat rakkaimmat harrastukseni ovat ehdottomasti pallottelu Iskän kanssa, perheen yhteiset kävelylenkit ja jooga Äiskän kanssa. Aamulla tykkään nukkua pitkään ja siten aamulenkit eivät ole minun juttuni. Aamulla minusta on ihanaa syödä aamiainen yhdessä Iskän kanssa ja sitten hiukan pallotella ennen kuin Iskä läh-

tee töihin. Olen muuten tosi hyvä maalivahti, vaikka itse sanonkin, sillä otan pallon kiinni ilmasta lähes aina. Töiden jälkeen meillä on aina kahdenkeskinen hetki Iskän kanssa, kun teemme kahdestaan oman lenkin. Illalla olen taas Äiskän harrastuskaverina lajissa, mitä kutsutaan joogaksi. Tiedän aina joogan alkavan siitä, että Äiskä ottaa sinisen alusta esille. Tykkään tosi paljon olla siinä matolla ja auttaa äiskää pääsemään sellaisiin erilaisiin asentoihin. Paras hetki joogassa on se, kun Äiskä istuu lopuksi ihan hiljaa matolla risti-istunnassa ja minä nukun yleensä sylissä tai vieressä matolla. Minusta on tullut kyllä aika notkea joogan avulla ja nukunkin yleensä mitä ihmeellisimmissä asennoissa. Uskoisin olevani myös aika hyvä joogassa, koska minua pyydettiin jo pienenä Helsingin joogakoulun mainokseen. Kodissani minulla on kaksi mielipaikkaa. Sisällä tykkään istuskella ja nukkua omassa nojatuolissani, jonka sain ollessani pieni. Nojatuolin pystyy levittämään isommaksi makuupaikaksi silloin, kun minulla on shibavieraita. Vaihtelen hiukan itse tuolin paikkaa välillä ja siten

on tosi kätevää, että se on kevyt liikuttaa. Tuolin otan aina mukaani, kun menen Jasmin-ystävälleni yökylään. Toinen mielipaikkani on oma aidattu takapiha, minkä Iskä on aikoinaan ihan minua varten rakentanut kasvattajani Marjan neuvojen mukaisesti. Nautin pihalla olosta ihan todella paljon. Omassa vakiokulmassani tykkään katsella ympäristön tapahtumia ja leikkiä leluillani. Parasta pihalla on

ehdottomasti pallottelu iskän kanssa tai painileikit siskoni Fridan kanssa. Sateella en tosin halua mennä pihalle. Olen tehnyt myös Äiskälle hyvin selväksi, ettei minua todellakaan kiinnosta kastella tassujani sateella lenkillä. Jostain syystä Äiskä välillä unohtaa tämän, mutta on sitten kantanut minut

kotia, kun olen asiasta muistuttanut häntä jämähtämällä paikalleni. Äiskän kanssa olemme myös leikkineet paljon leikkiä, mitä Äiskä kutsuu sosiaalistamiseksi. Leikissä me tutustumme yhdessä erilaisiin paikkoihin. Olen ollut Äiskän mukana vaatekaupoissa, kosmetologilla, hotellissa, junassa ja Subwaylla lounaalla. Junassa matkustaminen jännitti minua ensimmäisellä kerralla tosi paljon ja minusta oli turvallisempaa matkustaa siten, että istuin selin menosuuntaan. Paluumatkalla uskalsin jo katsella ikkunasta ja olla kuono kohti menosuuntaan. Uutena perheenjäsenenä olen luonnollisesti käynyt sekä Iskän että Äiskän työpaikoilla. Olen tavannut paljon tosi mukavia ihmisiä. Olen luonteeltani hiukan ujo shibaneiti, joten minulle on tärkeää aina saada rauhassa tutustua uusiin ihmisiin rauhassa. Leikkien lisäksi olin jo pienenä Äiskän mukana koulussa, jossa oli tosi mukava opettaja neuvomassa aikuisia miten ja millä sanoilla me koirat ymmärrämme, mitä he haluavat meidän tekevän. Äiskä oppi tosi nopeasti käyttämään oikeita sanoja ja eleitä. Ainut mysteeri minulle oli, miksi tätä aikuisten koulua nimitettiin Pentukurssiksi. Kurssin jälkeen päätimme jatkaa Äiskän koulutusta ja menin hänen seurakseen Riihimäen koiraryhmään. Tunnustan, että siellä minäkin innostuin aika lailla harjoiShibasanomat

tuksista, missä juoksimme koirakaverieni kanssa kehässä ympyrää, kolmiota ja välillä edestakaisin. Vuorotellen näytimme myös hampaita ja olimme aina eri aikuisen tutkittavana. Välillä taas seisomme rivissä aikuisten kanssa. Hurahdin kyllä tähän harjoitteluun ihan totaalisesti ja innostusta lisäsi se, että harjoituksiin kuului aina välillä tosi hyvien herkkujen saaminen osana harjoitusta. Koirakaverini kertoivat harjoituksissa, että he ovat käyneet tosi hienoissakin paikoissa tekemässä näitä harjoituksia, mistä ovat saaneet ruusukkeita muistoksi itselleen. Minuakin alkoi Äiskän kanssa kiinnostaa tällaiset harjoitukset ja niinpä suuntasimme koko perheen voimin viime kesänä shibojen yhteiseen isoon harjoitustapaamiseen Kangasalle. En ollut kyllä ikinä nähnyt niin paljon shiboja kerralla! Innostuin jopa niin, että otin hiukan vapaajuoksunkin kesken harjoitusten ilman hihnaa. Tällä kierroksella tapasin ihanan shibapojan, minkä nimen olen tosin unohtanut. Tunnustan, että taisin hiukan ihastua tähän shibaherraan ja lähetänkin hänelle kovasti terveisiä,

Shibasanomat

jos hän sattuu lukemaan tämän jutun. Oli muuten mahtava kokemus juosta sitä kehää todella ison ryhmän ensimmäisenä. Tämän päivän jälkeen sovimme Äiskän kanssa, että mekin alamme käymään näissä erilaisissa paikoissa tekemässä minulle mieluisia harjoituksia. Tuon ihanan kesäpäivän jälkeen olemme Äiskän kanssa tehneet koiraryhmän lisäksi itsenäisiäkin harjoituksia milloin parkkipaikalla ja milloin lenkillä. Minä tiedän aina harjoituksen alkavan siitä, että Äiskä ottaa lyhyen hihnan esille. Minä otan aina sen kanssa ihan oman asennon heti, koska huomaan Äiskän tulevan siitä tosi hyvälle tuulelle. Syyskuun viikonloppuna matkasimme taas uuteen harjoittelupaikkaan Hyvinkäälle ja tapasin siellä todella paljon erilaisia koiria. Harjoituksissa tapasimme myös tuttuja shiboja Kangasalan päivästä. Näissä harjoituksissa minulle oli tosi tärkeää se, että koiraisäni kasvattaja Lea oli paikalla katsomassa minun harjoittelua. Olen Äiskältä kuullut, että Lea tietää tosi paljon näistä harjoitteluasioista ja nytkin hän antoi Äiskälle uusia vinkkejä.

Tässä harjoitustapahtumassa oli uutta se, että jokaisen shiban oman harjoittelun jälkeen ystävällinen täti näytti jostain syystä meille värikylttiä. Opin, että punainen on meidän Äiskän mieliväri, sillä hän hymyili niin onnellisena, kun esiintymisemme jälkeen näytettiin punaista värikylttiä. Äiskä kertoi minulle, että on ilmoittanut minut uuteen harjoittelutapaamiseen marraskuussa. Siihen asti jatkamme omia harjoituksia Riihimäellä. Harjoitukset ja muut leikit ovat minusta hauskoja, mutta todellisena kutsumuksenani koen olevan Äiskän ja Iskän onnelliseksi tekemisen. Vaikka itse sanonkin, niin siinä olen onnistunut täydellisesti, sillä vanhempani kutsuvat minua perheen Rakkauspakkaukseksi. Toivotan koko kippurakansalle mahtavaa syksyä ja toivottavasti törmäillään mahdollisimman monen kanssa harjoitustapahtumissa!

KASVATTAJALISTA

Suomen Shiba ry:n kasvattajalistalla ovat mukana ne kasvattajat, jotka ovat ilmoittautuneet listalle ja sitoutuneet rodun jalostusohjesäännön noudattamiseen. Jos haluat mukaan listalle, täytä yhdistyksen kotisivuilla oleva lomake (löytyy Kasvattajalista-sivulta).

Yenie’s

Leene Torri Tuusula leene.torri@gmail.com www.yenies.kotisivukone.com

Rommitynnyrin

Mirai No

Black Buccaneer’s

Jidai No

Natural

Genshi No

Kasumi

Rahkkasan

Haw-Haw

Kellyhoﬀ’s

Liisa Ruohomäki-Nurmi Mynämäki puh. 0400-797 736 haw.haw@pp.inet.fi

Merete Lindgrén Helsinki kellyhoffs@gmail.com www.facebook.com/ kellyhoffs

Runokuono

Headstyle

Kiriko Kensha

Selliba

Sari Ikävalko Jyväskylä puh. 050-550 9207 Ei pentusuunnitelmia

Senja Alén Nummela puh. 0400-424778 (vain tekstiviesti) selle_alen@msn.com

Inaridou

Kitsune No

Karoliina Seppänen Kuopio karo.seppanen@gmail.com www.noriandnami.webs.com

Shirokawa

Marjo Puranen Hausjärvi inaridou@gmail.com www.inaridoushiba.blogspot.fi

Isomus

Laggan

Tolkan

Unna Asiala Hämeenlinna rommitynnyrin@gmail.com

Anna-Kaisa Ahola Turkhauta black.buccaneers@gmail.com

Elisa Jansson Lohja elisa.suvanto@gmail.com www.genshino.blogspot.fi

Riitta Lehto Vantaa puh. 050-301 2044 riittahelena.lehto@gmail.com

Mirva Vuohtoniemi Tampere mirva.vuohtoniemi@gmail.com

Elina Kortema Vantaa puh. 040-706 2847 kennel@jidai.fi www.jidai.fi

Mirva Kontoniemi Tampere kasumi.kennel@gmail.com www.kasumikennel.weebly.com

Lea Marttinen Laukkoski (Pornainen) Puh. 019 664 9349 lea.marttinen@gmail.com

Sini Suutari Helsinki puh. 040-7189 261 suutari.sini@gmail.com www.miraino.blogspot.fi

Raija Laakso & Tiina Kolu Vanha Porintie 1445 03300 Otalampi puh. 045-619 9019 (Raija) natural.shiba.pembroke@kolumbus.fi

Marjaana Munther Kirkkonummi puh. 040 152 2030 marjaana.munther@gmail.com www.rahkkasan.com www.facebook.com/rahkkasan

Tia Levänsuo Littoinen runokuono@gmail.com www.runokuono.blogspot.fi

Yvonne Wuoti Loviisa puh. 040-528 5949 yvonne.wuoti@gmail.com www.shirokawa.fi

Pirjo Appelgren Kuhmo puh. 040-508 6472 pirjo.appelgren1470@gmail.com www.tolkan.voittaa.com

Shibasanomat

Kip p

ansaa k a ur

Esittelyssä Susanna Tienhaara ja Riki Teksti: Susanna Tienhaara Kuvat: Susanna Tienhaara ja Säde Luomapuro

iki oli jo pentuna innokas kaveri ja muistankin kasvattajan joskus sanoneen, että jos pentuaitauksessa jotain tapahtuu, niin Riki on taatusti mukana. Riki (Nakanaka Ryuu) tuli Kennel Nakanakasta, Vihdistä Tarja Myllylän ja Arto Hellmanin Kennelistä. Tarjaan ja Artoon tutustuin käydessämme vierailulla Kennel Naturalissa Raija Laakson ja Tiina Kolun luona. Tuolloin näin ensi kertaa shiban ”livenä” ja sy-

Shibasanomat

dän oli heti sulaa vahaa. Viehätystä rotuun lisäsi se, miten erilaisia persoonia jokainen tapaamani kippura olikaan. Muistan jännittäneeni tuota tapaamista kovasti, mutta kuinka hyvä mieli sen jälkeen olikaan. Molempien kennelien kasvattajista tuli heti alkuun olo, että he todella tietävät shibojen maailmasta ja heitä oikeasti kiinnostaa, mihin heidän kasvattamansa pikkuiset päätyvät. Kiperistä kysymyksistä selvittiin ja pian saimmekin ilouutisen, että saisimme oman pikkukippuran Kennel Nakanakasta. Kävimme katsomassa pentuja Vihdis-

sä niiden synnyttyä ja voi sitä tunnetta, jonka nämä suloiset karvapallot toivat. Mutta vielä piti malttaa pennun kasvamista, ennen kuin saisimme sen lopulta kotiin. Tuota päivää odotettiin ja valmistauduttiin koiran tuloon. Riki oli ensimmäinen koira talossa, mikä lisäsi jännitystä siitä, onhan tullut huomioitua kaikki mahdollinen ennen pennun saapumista kotiin. Vihdoin sitten koitti päivä, jolloin saimme hakea Rikin kotiin. Kotiin oli pitkä matka, mutta kun pääsimme ensimmäisen hiekkatien päähän, rauhoittui Riki syliini ja koko matka meni hienosti

Rikin maatessa sylissäni. Ensimmäinen yö jännitti, mutta turhaan. Riki nukkui koko yön, kuten jatkossakin. Pentuaika sujui kaikin puolin mukavasti, vaikka murheena olikin se, että Riki ei välillä suostunut syömään juuri mitään. Muistan kaupassa käydessäni miettineeni joskus vain sitä, mitä Riki söisi ja unohtuikin miettiä, mitä muuta kaupasta piti ostaa. Tässä tilanteessa kasvattajasta oli kultaakin kalliimpi tuki ja turva. Tarjan lisäksi myös Raija oli tukenamme ja antoi kallisarvoisia neuvojaan. En voi mitenkään kiittää siitä tuesta ja kaikesta tiedosta, jota olen saanut aina sitä tarvitessani. Ja jota tiedän edelleen aina saavani. Saan olla onnellinen tietäessäni, että kasvattajaa kiinnostaa edelleen Rikin kuulumiset ja hän on valmis aina antamaan tukeansa ja aikaansa meille. Rikillä oli kotiin tulleessaan kaverina kaksi kissaa, Nemo ja Möhkö (nykyään vain Nemo). Alkuun jännitti, miten kolmikko tulee keskenään toimeen. Aluksi tutkittiin toisia kaukaa ja varovasti. Itsekin olin tuolloin tosi varovainen, ettei vain mitään vahinkoa pääsisi tapahtumaan. Pikkuhiljaa tutustuttiin ja nykyään Riki ja Nemo ovat niin hyvät leikkikaverukset, että

ovat keskenään kotona vapaana minun poissa ollessani. Välillä leikit yltyvät melko rajunkin näköisiksi, mutta koskaan ei ole vahinkoa sattunut vaan molemmat sietävät toisiltaan melkoisesti ”kurmootusta”.

Riki – kaikkien kaveri

Rotuun tutuessani muistan kuulleeni, että shibat eivät välttämättä välitä vieraista ihmisistä vaan voivat olla hyvinkin välinpitämättömiä heitä kohtaan. Tämä on osoittanut Rikin kohdalla täysin päinvastaiseksi. Riki rakastaa ihmisiä; niin lapsia kuin aikuisiakin. Lenkillä Riki haluaisi yleensä moikata kaikkia näkemiään ihmisiä ja jää sitten katselemaan heidän perään, jos sen lähempään kontaktiin ei pääse. Ja voi sitä iloa ja riemua, jos joku meidän Riki-herraa kehuu, saati kumartuu rapsuttelemaan. Rikiä luullaankin usein pennuksi sen pienen koon ja innokkuuden vuoksi. Riki on pienestä saakka kiertänyt Shibasanomat

autourheilukisoissa mukanani ja jo pentuna sulautui ihmispaljouteen kuin kala veteen. Riki ottaa näistä tilaisuuksista kaiken irti. Riki tietää, että paljon ihmisiä = paljon huomiota ja mikäs sen parempaa! Mutta voi että, jos joku sattuukin vain kulkemaan ohi eikä huomaakaan Rikiä. Riki katsoo hämmästyneenä sellainen ”hei, etkö muka huomaa mua” - ilme kasvoillaan. Riki kun hyvin tietää olevansa vastustamaton! Vieraita kylään saadessamme Riki on tietenkin aivan onnensa kukkuloilla. Tutuimmat vieraat saavat jopa lentsikkakorvat ja riemun kiljahdukset. Ja vieraita ei taatusti jätetä rauhaan vaan Riki kyllä hakee huomionsa, tavalla tai toisella. Riki on mahtava kaveri erityisesti siskoni lapsille, välillä tosin turhankin innokas. Riki tietää, että nähdessään Säteen 13v., pääsee aina lenkille ja jopa juoksulenkille. Eevi 5v. ja Martta 2v. ovat mitä mainioimpia leikkikavereita ja palloleikkejä voisi jatkaa loputtomiin. Jos sitten lapset innostuvatkin vaikka tekemään palapeliä, tulee Riki pallonsa kanssa palapelin päälle seisomaan ja tiputtaa sen syliin. Jos palloa ei meinata heittää, Riki kyllä ääntelyllä kertoo, mikä on homman tarkoitus. Ja mummulassa on parasta tietysti se, että siellä saa kaikenlaisia herkkuja. Suosikkeihin kuuluu kotijuusto ja tietysti mummun tekemät kaurakeksit – niitä voisi syödä vaikka kuinka paljon!

12 Shibasanomat

Pieni kippura isolla luonteella

Riki on niin oma persoonansa, että voisin kirjoittaa vaikka kokonaisen kirjan sen temmellyksistä. Ja siltikään ei mikään riittäisi sitä kuvaamaan. Riki on älykäs, omapäinen, nopea oppimaan ja tekee vain, jos sitä huvittaa. Pieni kippura erittäin suurella luonteella. Riki on sydänten sulattaja – ja tietää sen erittäin hyvin itse. Yksi Rikin hauskoista tavoista on paikan valtaaminen. Jos joku nousee paikaltaan, voi olla varma, että Riki on juuri sillä paikalla salaman nopeasti. Mummulassa Riki tykkää erityisesti vallata äitini vakipaikan sohvalta aina, kun hän menee esimerkiksi kahvia hakemaan. Siinä Riki sitten katselee, että ”mitäs lähdit, mä oon tässä nyt”. Rikin luonteesta voisi sanoa vielä sen verran, että hän on erittäin tarkkaavainen. Riki tarkkailee ympäristöään paljon, sisällä ikkunasta katsellen ja lenkillä jääden välillä kaikessa rauhassa seisoskelemaan ja katselemaan (mikäli nuuhkimiseltaan ehtii). Riki nauttii metsälenkeistä ja hyppii kivien ja kantojen päällä ketterästi kuin aropupu. Riki tykkää toisista koirista ja kaikkia pi-

täisi lenkillä päästä katsomaan. Muutaman kerran nyt Rikin ollessa reilut 2,5-vuotias hän on lenkillä ärähtänyt uroskoiralle. Parhaita koirakavereita Rikille ovat tietysti toiset shibat, joita onneksemme Etelä-Pohjanmaaltakin löytyy. Ihmisten kanssa Rikin lempileikki on ehdottomasti palloleikki ja sitä jaksaisi vaikka kuinka pitkään. Ja voi sitä huudon määrää, jos pallo menee Rikin saavuttamattomiin, vaikka sohvan alle. Välillä toki ääntelyä tulee, vaikka Riki pallon saisikin. Haluaisi vaan, että henkilökunta sen mieluummin noukkisi. Joulua odotamme iloisin mielin ja siihen kuuluu tietysti lahjojen saaminen. Riki innostuu lahjoista kuin pienet lapset ja paketteja pitäisi tulla aina vaan lisää. Vaikeaa on tietysti ymmärtää, kuinka osa niistä voikin olla Nemolle?! Ja tietysti juuri Nemon paketeissa olleet lelut/herkut olisi niin kovasti Rikin mieleen. Tähän on hyvä lopettaa, sillä Riki alkaa kyllästyä äitin tietokoneella oloon ja on kummasti juuri nyt syliä vailla. Iloista joulun (ja tietysti lahjojen) odotusta kaikille kippuroille ja henkilökunnille! Toivoo: Riki, Nemo ja Susanna Kurikasta Etelä-Pohjanmaalta

Crash-boom-bang Elämää kipupelkoaggressiivisen shiban kanssa, osa 2 Teksti ja kuvat: Sari Zurbuchen

Raikon tarina Raiko syntyi Belgiassa heinäkuussa 2012 ja muutti luovutusikäisenä Alankomaihin lähelle Saksan rajaa. Alku elämälle oli hyvä: Raiko oli rakastettu pieni koirauros, joka piristi ihmisten elämää kaikkialla minne meni. Raiko rakasti vapaana juoksemista (kyllä – Raiko on niitä shiboja, joille vapaanaoleminen ei ole ongelma) ja tuli toimeen kaikkien eläinten ja ihmisten kanssa. Koirakavereita oli paljon ja naapuruston kissatkin tulivat tutuiksi. Raiko oli tyypillinen iloinen ja aktiivinen shiba, jolla oli elämä edessä ja kippura takana. 2-vuotiaana Raikon käyttäytyminen muuttui. Kynsien leikkaamisesta tuli ongelma ja muutaman verisen episodin jälkeen omistajat päättivät leikkauttaa kynnet koirasalongissa. Myös siellä onnistutiin leikkaamaan Raikon panikoidessa kynsien ytimiin ja seuraava vaihe olikin kynsien leikkaaminen eläinlääkärissä rauhoituksessa. Raiko alkoi myös räyhäämään koirille. Ensin uroksille, mutta myöhemmin myös naaraille ja Raikosta tuli erakko. Raiko alkoi metsästämään ja oravan perään lähdön seurauksena niska vääntyi pannassa ja omistaja vei Raikon lääkäriin. Tämä sanoi kuitenkin, että ”Raiko on vain niin herkkä” (koska kynnetkin leikataan nukutuksessa) ja lähetti takaisin kotiin. Kun Raiko alkoi käyttäytymään päivä päivältä huonommin, vei omistaja tämän takaisin lääkäriin. Sama tarina: ei hoitoa – kotiin. Vasta kolmas kerta toisen lääkärin luona tuotti tulosta ja Raikosta otettiin röngtenkuvat, joista löytyi niskasta välilevyn ensimmäisen asteen pullistuma. Leikkausta ei tarvittu, eikä suositeltu ja niinpä Raiko

Päivä päivältä lähemmäksi, kun luottamus kasvaa.

hoidettiin ns. konservatiivisesti, eli vietti useamman viikon pienessä kopissa niin, että pääsi lyhyelle ulkoilulle 3 kertaa päivässä. Vamma parantui, mutta kahden niskanikaman väliin jäi liian kapea kanava, jonka välissä on mahdollisesti hermo puristuksessa aiheuttaen ajottaista kipua. Raiko muuttui pikkuhiljaa aggressiiviseksi ja arvaamattomaksi kipujensa ja pelkojensa vuoksi ja erityisesti kipupelkonsa vuoksi. Raiko myös oppi, että hyökkäämällä ja näykkäämällä saa pelottavat ja ahdistavat ihmiset poistumaan, joten alkoi käyttämään pure-

mista ilman varoittamista puolustuksenaan ja toisin sanoen ehdollisti itse itsensä siihen, että näykkäys ihmisen käteen liian ahdistavassa paikassa tuo palkinnon (ahdistava käsi/ihminen poistuu). Raikon omistajat pystyivät lukemaan Raikoa kuin kirjaa, mutta perheeseen syntyi vauva, jonka turvallisuus alkoi huolestuttaa, kun ajateltiin, miten tämä alkaa muutaman kuukauden päästä liikkumaan, eikä osaa varoa. Niinpä perhe teki elämänsä raskaimman päätöksen ja Raiko muutti koirien päiväkeskukseen, joka

on erikoistunut myös ongelmakoirien kuntoutukseen. Raikolle tuo keskus ei kuitenkaan sopinut (liikaa koiria) ja shiballe tyypillisesti Raiko ”sulki” itsensä. Niinpä Raikon muuttaessa meille heinäkuussa 2017 minulla oli käsissäni robottimaisesti liikkuva, voimakkaasti stressaantunut ja erittäin kosketusarka koira (pommi), jonka kuntoutukseen tulee luultavimmin kulumaan useampi vuosi. Välilevyn pullistuman aiheuttamia kipuja Raikolla ei ole, mutta lääkkeiden aiheuttamia ruoansulatuksen häiriöitä (ilmeisesti jo syntymästä asti ollut sapen liikaeritys ja refluksi, jotka vaativat erityisruokavalion ja koska se ei ole ollut tiedossa, on myös luultavasti aiheuttanut kipuja).

Miten elää kipuilevan shiban kanssa?

Shibojen kanssa tekemisissä olevat ovat varmasti huomanneet, että shiba on terveenäkin tarkka fyysisestä koskemattomuudestaan ja yksityisyydestään. Onkin tärkeää aloittaa jo pennusta alkaen ns. eläinlääkäriharjoittelu, eli kosketellaan varsinkin käpäliä, puristellaan mahaa, kurkitaan korviin ja avataan suuta ja tutkaillaan hampaita. Palkitaan aina käsittelyn jälkeen, jotta asia yhdistyy positiivisuuteen koiran mielessä. On järkevää opettaa myös kuonokopan käyttö niin, että silloin kun koppa laiteteen kuonon päälle, on kivaa (eli yleensä palkitaan ruualla silloin,kun koppa on päällä ja lopetetaan herkuttelu, kun koppa otetaan pois). Myös eläinlääkärin odotushuoneessa kannattaa käydä istuskelemassa tekemättä mitään pari

Liikeratoja voi seurata teippausten avulla (teipit näyttävät luut nivelestä niveleen) Kuvassa ei ole shiba (koska Ginsei ei ollut mukana) vaan terrieri Jekku

kertaa ennen varsinaista käyntiä, jos tuntuu, että koira on arempi. Koiran muuttunut käytös hyvästä aggressiiviseksi ilman syytä tarkoittaa lähes aina sitä, että koiralla on kipuja, joita se yrittää peittää ja pitää mahdolliset lisäkivun aiheuttajat kauempana. Niinpä kaveri kannattaa viedä lääkä-

riin ja vaatia myös kuuluisa toinen mielipide, jos lääkäri tuntuu välinpitämättömälle. Kannattaa itse miettiä mahdollisia syitä: ovatko raajojen liikeradat muuttuneet/normaalit? Onko ruokailussa kaikki kunnossa ja onko muutoksia ruokahalussa? Kääntyykö koira katsomaan takapuoltaan reflek-

Kädestä ruokinta luo turvallisuuden tunnetta ja luottamusta

siivisesti, onko uloste normaalia, onko virtsaaminen normaalia, onko ilmavaivoja (merkkejä ruoansulatuskanavan ongelmista)? Kannattaa kiinnittää huomiota myös ympäristön huomioimiseen (näkö, kuulo) ja vaikuttaako koira normaaliaktiiviselle. Nartuilla juoksujen aikaan saattaa esiintyä virtsatietulehduksia ja peräpään puhtaanapito aiheuttaa oksentelua ja ripulointia, jotka useamman koiran taloudessa saattavat aiheuttaa agressiivisuutta, joka hiipuu itsekseen pois. Juoksuinen narttu saattaa käyttäytyä aggressiivisesti myös muita narttuja kohtaan puolustaakseen statustaan suvunjatkajana. Kipuilevan shiban kanssa kivun hoidon lisäksi tulee välttää stressitilanteita niin paljon kuin mahdollista. Asioista ei kannata tehdä suurta numeroa, sillä se saattaa vain vahvistaa tilanteen ahdistavuutta. Hoitotilanteet kannattaa tehdä suoraviivaisesti ja johdonmukaisesti ja välttää turhia höpinöitä, vaikka muuten koiralle puhuisikin ummet ja lammet. Esimerkiksi Raikolla on valjaat päällä koko ajan (kaulapanta olisi parampi, mutta se on kielletty) ja kotonakin ollessa lyhyt, kevyt talutin, jolla pystyn ohjaamaan Raikon pois hankalista tilanteista ilman korketusta ja ulkona välttelemme ahtaita paikkoja, liian kapeita ohituksia ja silittämään haluavia ihmisiä.

Kosketusarkaa koiraa kannattaa totuttaa erilaisiin kosketuksiin vähitellen erilaisia apuvälineitä käyttäen. Jos koira ei siedä käsiä, voi koettaa varovasti ja vähän kerrallaan silittää koiraa säärellään, talutushihnalla, kevyellä kepillä tai tarkoitusta varten tehdyllä tekokädellä. Siedättämistä kannattaa harrastaa myös syöttämällä vain ja ainoastaan kädestä ja luoda samalla parempi luottamussuhde. Kannattaa myös muistaa, että kipuilevan koiran

kanssa ei kannata treenata, sillä silloin kaikki opeteltava ja siitä saatava palkinto yhdistyy kipuun. Kipuilevan koiran kanssa elämisessä kannattaa varautua sen rankkuuteen ja suuriin suruihin – mutta vastaavasti myös mahtavaan tunteeseen hyvinä päivinä siitä, että jotakin on onnistunut ja hymyilevään naamaan palkintona. 1. ja 2. yhdessä: kuin kaksi marjaa ja taistelevat shibat

Shibasanomat

Shibat pelastuskoiratoiminnan tutustumiskurssilla Teksti: Susanna Pietilä Kuvat: Anna Huusko ja Susanna Pietilä

uoritin mieheni kanssa lokakuussa pelastuskoiratoiminnan tutustumiskurssin. Kurssin järjesti Varsinais-Suomen Pelastuskoirat ry Turussa. Lähdin kurssille mielenkiinnosta, sillä halusin tutustua minulle vieraaseen koiraharrastukseen ja oppia uutta. Toki halusin myös selvittää, olisiko shiban kanssa mahdollista harrastaa pelastuskoiratoimintaa. Mieheni taisin

raahata kurssille väkisin mukaan, sillä tutustumiskurssi on käytävä, jotta on mahdollisuus hakea testin ja haastattelun kautta varsinaiseen toimintaan mukaan.

Mitä on pelastuskoiratoiminta?

Pelastuskoiria koulutetaan sekä hakuettä jälkityöskentelyyn. Hakukoira etsii ilmavainuisesti seuraten ilman mukana kulkeutuvaa ihmisen hajua. Jälkikoira puolestaan etsii maavainuisesti seuraten ihmisestä maahan jäänyttä hajujälkeä. Pelastuskoiratoiminta on tavoitteellista harrastamista, joka vaatii omistautumista. Pelastuskoiraohjaajan tavoitteena tulee olla osa paikallista hälytysryhmää, joka on valmiina etsintöihin säällä kuin säällä mihin vuorokauden aikaan hyvänsä. Pelastuskoirat ohjaajineen avustavat viranomaisia etsintä- ja pelastustehtävissä kadonneen henkilön etsimisessä. Toiminta perustuu ohjaajien humanitaariseen auttamishaluun ja vapaaehtoistyöhön. Koirakko pääsee hälytysryhmään, kun koira on suorittanut vaaditut kokeet ja ohjaaja tietyt kurssit. Koiran kouluttaminen hälykoiraksi kestää yleensä keskimäärin 3-4 vuotta.

Mitä koirakolta vaaditaan?

Koulutettavat koirat ovat tavallisia kotikoiria. Rodulla ei ole niinkään merkitystä vaan koiran luonteella ja terveydellä. Koiran tulee olla terve, rohkea, hyvähermoinen ja ihmisystävällinen. Tärkeää on myös omistajan ja koiran välinen hyvä suhde. Niin koira kuin ohjaajakin joutuvat etsintätilanteissa fyysisesti sekä henkisesti koville, joten hyvä fyysinen kunto kuin edellytykset toimia monenlaisissa maastoissa sekä erilaisissa olosuhteissa ovat välttämättömiä.

Shibasanomat

Koiran pitää pysyä koko ajan ohjaajan hallinnassa, mutta sen tulee pystyä toimimaan myös silloin, kun se työskentelee kaukana ohjaajasta.

Pelastuskoirakokeet

Pelastuskoiran koulutuksen edistymistä seurataan pelastuskoirakokeilla, joita järjestetään maastossa haku- ja jälkikokeina sekä raunioilla. Kokeissa todetaan koirakon eli koiran ja sen ohjaajan kyky toimia vaihtelevissa olosuhteissa. Testaus koostuu eri tasokokeista. Niitä ovat soveltuvuuskoe (vain raunioilla), peruskoe, loppukoe ja taidontarkistus. Jotta koirakko on kelpoinen hälytystehtäviin Vapaaehtoisen pelastuspalvelun piirissä, sen on suoritettava maastossa haku- ja/tai jälkiloppukoe sekä Pelastuskoiraliiton käyttöönottotarkastus. Suositeltavaa on suorittaa myös toisesta maastolajista vähintään peruskoe. Väestönsuojelusijoituskelpoisuuden saamiseksi koirakon on suoritettava hyväksytysti raunioperuskoe.

Hälytystehtävä

Treenejä on vähintään pari kertaa viikossa ja ne kestävät noin kolme tuntia kerrallaan. Oman koiran hakutreenit voivat kestää lyhimmillään 15 minuuttia, mutta ohjaaja on mukana koko kolmen tunnin treenin toimimalla mm. maalimiehenä muille koirille. Hakutreenejä on sekä maastossa että raunioradalla. Treenit pidetään aina ulkona säässä kuin säässä. On tärkeää muistaa, että useimmiten myös oikea etsintätilanne alkaa hälytyksellä illalla ja sitten etsitään yötä vasten useimmiten pimeässä ja kosteassa metsässä. Oma auto on välttämätön, sillä treenimaastot sekä etsintään pääseminen vaativat sitä. Koiran ohella myös ohjaajat tarvitsevat monipuolista koulutusta etsintätehtäviin. Koirankoulutusaiheiden lisäksi ohjaajan koulutukseen sisältyy mm. ensiapu-, suunnistus- ja viestin-

täkoulutusta sekä monia muita etsinnöissä tarvittavia taitoja. Pelastuskoiraharrastus vaatii harrastajalta runsaasti aikaa.

Miten koira ilmaisee löytäneensä kadonneen henkilön?

Kun koira löytää henkilön, sen pitää ilmaista se ohjaajalleen. Siihen on kolme eri tapaa:

- Haukkuilmaisu: Koira jää löytä mänsä henkilön vierelle ja haukkuu samalla. - Rullailmaisu: Koiralla on kaulassa roikkumassa hakurulla. Kun etsitty henkilö löytyy, koira ottaa rullan suuhunsa. Sen jälkeen koira johdat taa ohjaajan löydetyn luo. - Kertova ilmaisu: Löydettyään etsi tyn koira kulkee löydetyn ja ohjaa jan väliä.

Hälytystehtävässä koirakko liittyy koirapartion jäseneksi. Koirapartio on aina tiimi, jonka kaikki jäsenet toimivat yhdessä toisiaan avustaen. Koirapartiossa on pelastuskoiran lisäksi vähintään kaksi henkilöä: koiran ohjaaja ja suunnistaja. Saumattoman yhteistyön varmistamiseksi suunnistajana käytetään ensisijaisesti henkilöä, joka on itsekin kouluttautunut pelastuskoiran ohjaajaksi, mutta jonka koiraa ei juuri tällä hetkellä käytetä etsintätehtävissä. Etsinnässä koirapartiolle annetaan tietty alue, joka on käytävä läpi. Kartanlukutaito on välttämätön. Maasto on käytävä niin huolella läpi, ettei erehdykselle jää sijaa. Yhtä tärkeää on tieto, että etsittävä ei ole kyseessä olevalla alueella kuin tieto hänen löytymisestään sieltä. Pelastustehtäviä on esimerkiksi Varsinais-Suomen alueella ollut pitkän ajan keskiarvolla mitattuna noin kymmenen vuodessa, mutta määrä vaihtelee vuosittain paljon. Hälytystehtävän tullessa koiranohjaaja saa hälytyksen ja kuittaa sen. Lähtökohtana tulee olla, että aina lähShibasanomat

detään. Joskus voi etsittävä alue sijaita jopa parin tunnin automatkan päässä ja tehtävään menee koko yö ja silti seuraavana aamuna mennään normaalisti töihin. Toisinaan ajetaan etsintäpaikalle ja saadaankin tieto löytymisestä, tilanteet elävät. Pelastuskoiran ohjaaja ei saa korvausta toiminnastaan, vaan kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen. Kilometrikorvauksia on mahdollista hakea.

Tutustumiskurssi

Tutustumiskurssi alkoi yhden illan mittaisella teoriaosuudella. Saimme kattavan kuvan pelastuskoiraharrastuksesta ja heti kävi selväksi lajin vaativuus. Treenimäärä on suuri vähintään 2-3 kolmen tunnin maastotreeniä viikossa. Pelastuskoiratoimintaa ei voi harrastella, vaan siihen sitoudutaan ja tavoitteet ovat korkealla. Lajissa tähdätään siihen, että koira valmistuu hälykoiraksi, mikä tarkoittaa vuosien työtä. Myös valmiin hälykoiran kanssa treenataan jatkuvasti. Koiran pitää olla terve, sillä jos koiralla on kiputiloja, se ei välttämättä jaksa ilmaista löytöä. Myös kolmen tunnin kestoinen haastavassa maastossa liikkuminen vaatii jaksamista koirakolta. Seuraavaksi pääsimme kurssilla seuraamaan rauniokoiratreenejä. Aivan

Shibasanomat

ensimmäiseksi meidät pistettiin konttaamaan alueella oleva maanalainen viemäritunneli läpi, mikä ei ollut ihan helppoa. Raunioradalle oli sijoitettu erilaisia piilopaikkoja mm. kaivonrenkaita, maahan upotettuja lehtiroskiksia ja majarakennelmia. Rauniomaasto oli luonnollisesti hyvin epätasaista ja sateessa liukkaalla liikkuminen vaati huolellisuutta. Saimme seurata kolmen labradorin hakutreenejä. Toki saimme myös esittää kadonnutta henkilöä ja mennä piiloon eli toimia maalimiehenä. Hienosti koirat löysivät maalimiehet piiloistaan ja saivat jokainen herkkuja maalimieheltä palkaksi. Opimme, että koulutus alkaa aina siitä, että etsitään se herkku tai asia, josta koira parhaiten palkkautuu. Opetetaan koiralle, että maalimies on maailman mahtavin juttu ja häntä on aina kannattavaa etsiä. Palkka voi olla esimerkiksi herkkuja, kissanruokaa, leikkiä, riehumista tai sanallista kehumista. Sitten koitti maastotreenit ja lähdimme laitakaupungille metsään. Lokakuinen ilta hämärtyi nopeasti ja kohta olimme pilkkopimeässä metsässä. Me kurssilaiset saimme taas tärkeän tehtävän eli maalimiehenä toimimisen. Voin kertoa, että oli jännä kokemus maata

notkelmassa maastoverkon alla aivan yksin pimeässä metsässä. Ja sain maata siellä jonkin aikaa, sillä olin vasta viimeinen neljästä maalimiehestä, jotka koira etsi peräkkäin. Lajin harrastajilla oli kaikilla otsalamput, meillä kurssilaisilla taskulamput. Koirat olivat niin ikään varustettu valoilla ja useammalla oli vielä kulkunenkin, jotta oli helpompi pimeässä kuulla missä päin koira liikkuu. Näissä maastotreeneissä saimme seurata mm. novascotiannoutajan, tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran sekä australianpaimenkoiran hakutreenejä. Erityisen vaikutuksen teki australianpaimenkoiran rullakkokerronta. Kun tämä koira löysi ’kadonneen’, se nappasi kaulastaan rullakon ja toi sen ohjaajalleen. Tämän jälkeen koira johdatti ohjaajansa ’kadonneen’ luokse. Kolme tuntia rämpimistä pimeässä ja kosteassa metsässä kävi kyllä tehokkaasta treenistä. Viimeiseksi koitti odotetuin hetki eli rauniotreenit omien koirien kanssa. Tietysti vettä satoi kaatamalla ja rauniorata oli kostea ja liukas. Etukäteen kävi mielessä, että mitäköhän shibamme Pirlo ja Valka tästä oikein tuumaavat. Outo paikka sekä tilanne ja vielä rankkasade. Ensin saimme kaikki yhtä aikaa tutustua koirien kanssa rauniorataan. Ohjeeksi annettiin, että koiraa ei saa pakottaa mihinkään, vaan mennään täysin koiran ehdoilla. Pirlo tykkäsi kiipeillä ja vaikutti innokkaalta tutustumaan alueeseen. Valka taas kiinnitti huomiota enemmän muihin koiriin kuin rauniorataan. Sitten lähdettiin tosi toimiin. Kolme ihmistä vietiin piiloihin ja mukaan heille annettiin mu-

kana tuomamme herkkupalkat. Kytkin Pirlon liinaan ja lähdimme etsimään raunioilta ’kadonnutta’. Ensimmäistä piiloa Pirlo haki aika kauan. Tuntui, että aina ohi kulkiessaan hän nopeutti askeleitaan eikä rohjennut katsoa piiloon sisälle. Piilo oli matala lautarakennelma, jonka sisällä maalimies istui. Pirlo myös tukusti hetken ruohoa eli harjoitti sijaistoimintaa, kun ei oikein ymmärtänyt mitä häneltä odotetaan. Lopulta Pirlo hoksasi kurkata piiloon ja sai maalimieheltä lihapullan palasia ja kehuja palkaksi. Loput kaksi piiloa löytyivätkin sitten nopeasti, selkeästi lihapulla motivoi hyvin. Valka hoiti homman erittäin tehokkaasti. Suoraan ensimmäisen maalimiehen luo ja sitten suoraan kahden seuraavan piilon luo. Valka halusi lihapullansa heti ja taisi olla koko porukan nopein. Mukana rauniotreeneissä oli mm. bordercollie, corgi, bouvier, villakoira ja valkoinen paimenkoira. Oli kiinnostavaa seurata muiden koirien työskentelyä. Paimenkoirat esim. liikkuivat laajalla alueella edestakaisin hyvin nopeasti, kun taas shibamme kulkivat pienemmällä alueella rauhallisemmin. Toki saimme itsekin taas useaan kertaan toimia maalimiehenä. Olimme erittäin ylpeitä molempien shibojemme Pirlon ja Valkan suorituksista.

Shibasta pelastuskoiraksi?

Kurssin jälkeen olen vakuuttunut siitä, että myös shiban kanssa on mahdollista harrastaa pelastuskoiratoimintaa. Kuten muissakin koiraharrastuksissa niin tässäkin on kyse mahdollisimman motivoivan palkan löytämisestä. Toki shiban riistaviettisyys tai omapäisyys voi olla ongelma, mutta uskoisin, että pitkäjänteisellä ja tinkimättömällä treenaamisella nämäkin haasteet ovat voitettavissa. Ainakin muutama shiba on jo uskaltautunut harrastamaan hakua lähinnä toko-puolella. Hakua ovat harrastaneet esimerkiksi Ninni Koivuranta ja Sumo, Krista Raakavuori ja Kerkko, Taru Mäkelä ja Chibi & Dazu sekä Karoliina Seppänen ja Sora. Kaikki ovat sitä mieltä, että shibansa ovat kovasti nauttineet nenätyöskentelystä ja hakuharrastuksesta. Toivottavasti shiboja tullaan tulevaisuudessa näkemään myös pelastuskoiratoiminnassa mukana. Itse olin erittäin tyytyväinen kurssin antiin. Pääsimme oikeasti tekemään itse sekä seuraamaan jo pitkään lajia harrastaneiden treenejä. Laji sopii mielestäni parhaiten ihmiselle, joka

on kunnianhimoinen, pitää ulkona liikkumisesta, on yhteistyökykyinen ja nauttii vapaehtoisesta auttamistyöstä. Kaiken kaikkiaan erittäin hieno laji ja upea yhteinen harrastus koiran kanssa jaettavaksi. Vapaaehtoistyö vaatii paljon, mutta antaa vielä enemmän. Vaikka pelastuskoiratoiminta on kurinalaista harrastamista, on treeneissä silti hyvä meininki. Ennen harrastuksen aloittamista kannattaa koira viedä virallisiin terveyskuvauksiin, jotta selviää, onko koirasta harrastamaan lajia. No, mitä mieltä kurssista oli väkisin mukaan raahattu mieheni? Hän tykkäsi kovasti, nautti syksyisessä metsässä liikkumisesta ja myönsi auliisti, että oli hienoa, kun lähdimme kurssille mukaan. Lisätietoa löydät: www.pelastuskoiraliitto.fi

Shibasanomat

Temppuhaaste kollaasi

Is t u

Ir r o t t a m i n e

Ma a h a n

t Pa n t a a n p u j o

Ky l j e l l e

Pu j o t t e l u

Na n n a k u o n o

R yö m i

Shibasanomat

Syliin

Re n g a s

Kieri

Pu n n e r r u s

Orava

in Esineen pitäm

Ta s s u

Ko s k e t t a m i n

Pa h v i p ä ä

Alusta

Temppuhaa st e istu

ouluiloa teille kaikille shibastuksille! Temppuohjaajanne vinkkaan parista liikkeestä joista voi olla hyötyy. Kaikkihan tietää ku jouluna on ihmisillä nii pal menoa ja liikettä et siinä jää shiba jalkoihi. (Siksi mä istun arvokkaasti jossain korkeammalla ja tähyilen tilaisuuttani.) Pyhä paikka nimeltä keittiö on tän seuraavan tempun suorittamiseen aivan oivallinen paikka. Yrittäkääs ihmiset astua päälle kun me opitaan tää seuraava liike eli pujottelu!

Asetu haara asentoon, kutsu koiraa ja heitä nami jalkojesi välistä niin että koira innostuu syöksähtämään palkan perään. Toista muutama kerta niin, että koira lopulta vilahtaa jalkojen välistä pelkällä heittämistä matkivalla käsiliikkeellä. Kun olet tähän asti päässyt palkitse kun koira on kokonaan tullut jalkojen toiselle puolelle. Jos palkitset liian aikaisin koira jää helposti puoliväliin odottamaan palkkaa.

2. Aika siirtyä askel eteenpäin. Samanlainen palkan perään syöksähtäminen kuin aloituksessa mutta nyt astut itse askeleen eteenpäin ja ohjaat koiran uudestaan jalkojen välistä. Tässä vaiheessa ei haittaa jos koira kaartaa aika kauas pujottelujen välillä.

3. Lisää askelia ja palkitse harvemmin niin, että valmiissa liikkeessä koira saa palkan vasta askelsarjan lopuksi. Tähän kelpaa oikein hyvin palkaksi vaikka heitettävä lelu. Suoraan kävelyn lisäksi pujotella voi myös kahdeksikkoa jalkojen ympäri tai oikein hurjat voivat kokeilla pujottelua peruuttaen.

Shibasanomat

Ohita oikein!

Teksti: Liisa Tikka

hitusongelmat ovat ehkä yleisin kaupunkikoirien ongelmakäyttäytymisen muoto. Monilla maalla asuvilla ongelma on myös yleinen, mutta koska toisia koiria nähdään niin harvoin, ei omistaja menetä yöuniaan sen vuoksi. Remmirähjäävä koira alkaa haukkua, murista tai rähistä toisen koiran nähdessään. Joillekin riittää pelkkä haju siitä, että joku samoilla nurkilla asuva nelijalkainen on kävellyt tontin ohi. Koira voi alkaa rynniä ja repiä mielipuolen lailla kohti toista koiraa, jäätyä paikoilleen, mennä maahan makaamaan tai yrittää juosta karkuun. Omistajaa usein hävettää, ja joskus hänellä voi myös olla todellinen pelko koiran hallinnan menettämisestä. Taluttaja voi kaatua tai hihna livetä kädestä, ja koira ryntää vastaantulijan päälle ja puree.

Syyt ja seuraukset

Useimmiten ohitusongelmissa on kyse pelosta. Koira jännittää vaikkapa suoraan kohti tulevia koiria. Tämä on itse asiassa täysin luonnollista, sillä suoraan lähestyminen on koiran kielellä epäkohteliasta. Normaalisti koirat lähestyvät toisiaan hieman kaartaen ja mahdollisesti myös maata nuuskien, vähän vaivihkaa. Pentukoirat empivät usein toisia koiria nähdessään, ja jäävät paikoilleen. Omistaja ei välttämättä ymmärrä pennun jännitystä, vaan vetää koiraa perässään kohti toista koiraa. Pentu ei pääse kohtaamaan toista omaa tahtiaan, mikä voi lisätä pelkoa entisestään. Ylipäänsä hihnassa toisten koirien tapaaminen ei välttämättä ole kovin kannustettava tapa sosiaalistaa pentua. Hihnat sotkeutuvat helposti toisiinsa ja voivat siten aiheuttaa rähinän koirien joutuessa liian lähelle toisiaan. Kyt-

Shibasanomat

kettynä koira ei pääse pois tilanteesta halutessaan eikä myöskään yleensä pysty käyttämään kunnolla elekieltään. Kireissä hihnoissa takajaloillaan seisovat ja pannan kuristaessa korahtelevat koirat eivät varmasti pysty viestimään yhtään mitään. Vaikka koira onkin laumaeläin, eivät vieraat vastaantulevat koirat kuulu sen laumaan. Eiväthän ihmisetkään halaile ja koskettele ohikulkevia kanssaihmisiä. Useimmiten on järkevää opettaa pennulle neutraali suhtautuminen vieraisiin koiriin: ne eivät ole pelottavia, mutta eivät myöskään kiinnostavia. Ohi vaan, ei jäädä haistelemaan! Jos pentu saa pienenä tervehtiä jatkuvasti muita koiria hihnassa, ei se enää aikuistuessaan pystykään ymmärtämään ettei näin ehkä voikaan jatkossa tehdä. Pikkupentu on ollut herttainen, mutta murrosikäinen uros tai juoksuaikainen narttu eivät voikaan moikkailla enää samalla tavoin. Teinikoira voi turhautua tilanteen muuttumiseen ja alkaa rähistä sen vuoksi. Rähisemisessä voi kyse olla myös monesta muustakin asiasta – ja vaikka useasta samalla kertaa. Voi olla omaan reviiriin liittyvää käytöstä, eli tilanne on huonoimmillaan lähellä kotia. Osa rähisee vain vaikkapa samaa sukupuolta oleville koirille, jolloin kyse voi olla kilpailevasta käyttäytymisestä. Osalla voi olla huonoja kokemuksia tietyn kokoisista, värisistä tai rotuisista koirista, ja rähisevät vain niille.

Opettele elekieltä

Jotta oman koiran käytöstä voi muokata, on tärkeää ymmärtää mistä käytös alkaa. Sujuva elekielen ja ilmeiden lukeminen auttaa näkemään tilanteen kehityksen niin, että asiaan voi puuttua ennen kuin koira on jo liian kiihtynyt. Mikäli kyse on pelosta, käyttää koira

yleensä aina jonkinlaisia rauhoittavia signaaleja. Rauhoittavat signaalit ovat eleitä, joita koira tekee viestiessään esimerkiksi toiselle koiralle tai ihmiselle siitä, ettei halua mitään pahaa. Yleensä koiraa itseään jännittää tässä tilanteessa ja se voi kokea tulijan uhkana. Joskus koira voi myös käyttää tiettyjä rauhoittavia signaaleja ihan vain itsensä rauhoitteluun, jos sitä jännittää. Tyypillisiä kohtaamistilanteisiin liittyviä rauhoittavia signaaleja ovat kirsun nuolaisu, haukottelu, pään tai koko vartalon kääntäminen pois tai silmien räpyttely. Näitä nähdessään omistajan tulisi huomioida ne ja miettiä, miten koiran oloa voi helpottaa. Käytännössä tilanteen ei ainakaan saisi antaa mennä pahemmaksi. Välimatkan lisääminen toimii parhaiten: ohjaa koira tien penkalle, metsään tai käänny toiseen suuntaan. Maan hais-

Aapo Blackroyal’s Isora ja Pirlo Shirokawa Guarantee Taiko, kuva Susanna Pietilä

telu voi myös olla rauhoittava signaali. Osa koirista saattaa itsekin alkaa haistella toisen lähestyessä viestien samalla tälle, ettei aio mitään pahaa.

Lopun alkua

Jos koira nostaa hännän ylös selän päälle, alkaa liikkua jäykästi, pysähtyy tai sulkee suunsa, alkaa tilanne olla luisumassa käsistä. Jähmettyminen ja suureksi tekeytyminen (karvat pystyssä, etukenoinen asento) kertovat siitä, että koira alkaa valmistautua hyökkäykseen. Suu kiinni se pystyy haistelemaan paremmin, eli se yrittää saada enemmän tietoa vastaantulijasta. Häntä on joko tiukasti paikoillaan tai heiluu jäykästi selän päällä. Tällainen hännänheilutus ei missään nimessä kerro koiran iloisuudesta, vaan nimenomaan viesti on päinvastainen! Häntä voi myös heilua kiihtymyksen merkiksi, joten ei kannata uskoa siihen että häntää heiluttava

koira olisi hyvällä mielellä. Tässä vaiheessa voi vielä olla mahdollista estää rähinä, jos onnistuu toimimaan oikein. Käytännössä koira pitäisi pystyä ohjaamaan poispäin vastaantulijasta. Hihnan kiristäminen tai koiraan koskeminen voivat laukaista hyökkäyksen, joten tilanne pitäisi saada haltuun ilman fyysistä ohjaamista. Omistajan oma liike ja iloinen kutsu voivat joskus auttaa: esimerkiksi koiran näkökenttään ilmestyminen ja siitä toiseen suuntaan liikkuminen voi innostaa koiran lähtemään tilanteesta. Toisille koirille voi toimia esimerkiksi makupalojen heittäminen haluttuun suuntaan.

Tehokasta koulutusta

Arjessa odottamattomasti eteen tulevat kohtaamistitilanteet eivät yleensä edesauta koiran ohitustreeneissä edistymistä. Parhaassakin tapauksessa

remmirähjääjän arjen ohitukset sujuvat ilman katastrofeja, mutta ne eivät kuitenkaan ole riittävän onnistuneita koiran käytöksen muokkaamiseksi. Tämän vuoksi remmirähjääjän olisikin tärkeää saada hallittuja, ennalta suunniteltuja kohtaamisharjoituksia, joissa voidaan edetä ja onnistua koiralle sopivalla tasolla. Paras harjoituspaikka aloittelevalle koiralle olisi riittävän avara alue, jossa on tilaa liikkua ja väistää. Monille koirille toimii Behavior Adjustment Training eli BAT-menetelmä. BAT:ssa koiraa kuljetetaan valjaissa ja pitkässä, noin 5-metrisessä liinassa. Koira saa itse harjoituksessa valita liikkumissuuntansa ja nopeutensa, kunhan se ei mene kohti toista koiraa. Käytännössä tällöin totutetaan remmirähjää toisen koiran läsnäoloon. Se oppii, että voi rauhallisesti touhuta omia juttujaan haistelemalla ja tutkimalla ympäristöään, Shibasanomat

vaikka paikalla on toinenkin koira. Se saa katsoa ja silmäillä paikalla olevaa toista koiraa. Jos harjoitteleva koira alkaa kiinnostua toisesta koirasta liiaksi ja jää tuijottamaan tai yrittää vetää sitä kohti, on etäisyys koirien välillä luultavasti liian lyhyt. Välimatkaa lisäämällä tilanne rauhoittuu. BAT-menetelmässä pyritään kehittämään koiran kykyä viestiä ja lukea toisen koiran elekieltä; voisi sanoa, että sitä opetetaan olemaan ja käyttäytymään normaalin koiramaisesti. Pitkän liinan avulla koira tuntee olonsa rennommaksi ja vapaammaksi. Tällöin ulkoiluttajakaan ei pysty niin helposti välittämään omaa jännitystään koiralle taluttimen kautta. Lisäksi koiralle on hyvä antaa positiviisia kokemuksia toisista koirista oikein ajoitetun ruokapalkkion avulla. Namien avulla on tarkoitus luoda positiivinen assosiaatio vieraan koiran ja herkkujen välille. Usein ihmiset yrittävät käyttää makupaloja koiran huomion johtamiseen toisaalle, mutta tämä ei ole järkevää. Yksittäisissä tilanteissa koiran huomion suuntaaminen nameihin ja sen eräänlainen harhauttaminen voi toimia, mikäli tilanne on muutoin liian vaikea. Kuitenkin on hyvä muistaa, että tällainen ei varsinaisesti opeta koiralle mitä sen pitäisi tehdä. Jos koiraa vain houkutellaan ohitustilanteissa, jää oppiminen vähäiseksi ja nameja tarvitaan luultavasti huomattavasti pidempään kuin jos koiraa aktiivisesti koulutettaisiin kohtaamaan vastaantulija. Oikeampi tapa on siis palkita naksun ja namien avulla koiraa heti, kun se huomaa toisen koiran. Tällöin koira on yleensä vielä melko rento ja rauhallinen, joten ruokapalkkio vahvistaa myös tätä mielentilaa. Naksutin on tässä loistava apuväline, koska usein naksautuksen kuullessaan koira saattaa jo senkin takia kääntyä kohti ohjaajaa. Lisäksi naksuttimen ääni tuottaa koiran aivoissa pienen mielihyväpurskahduksen, mistä varmasti myös on hyötyä. Lopulta voidaan päästä vastaehdollistamisen avulla niin pitkälle, että käytännössä koira alkaa heti ajatella herkkua, kun se näkee vastaan-

Shibasanomat

tulevan koiran. Tällöin koira kääntyy kohti ohjaajaa kuin ilmoittaakseen, että “katso näin koiran, saanko nyt namia?”.

Arjen tarpeelliset taidot

Mitä villimpi ja vallattomampi koiran hihnakäytös ylipäänsä on, sitä hankalampaa remmirähjäämisen poisopettaminen on. Jos koira on kovin kiihtynyt, vetää hihnassa, ei pidä minkäänlaista kontaktia ja sinkoilee koko tien leveydeltä, on syytä työstää näitä asioita ennen kuin edes voi kuvitella muiden ongelmien vähentyvän. Koska arkielämässä ohitustilanteissa kaikkein tärkeintä on oikea-aikainen ja riittävä palkitseminen, pitää koiran olla sellaisessa paikassa että omistaja ylipäänsä ylttää ja pystyy sitä palkitsemaan. Lisäksi riittävän etäisyyden saamiseksi vastaantulevaan koiraan on tärkeää, ettei oma koira sinkoile milloin milläkin puolella tietä. Vetäminen on yleensä aina oire kiihtymyksestä. Jos koira on koko ajan kovin kiihtynyt ulkona, ei se luultavasti pysty oppimaan. Tällöin stressitasoa pitäisi saada yleisesti alemmaksi. Hyvinvointikartoitus, jossa mietitään mikä koiraa stressaa ja miten asiaa voisi muuttaa, lienee tällöin erittäin tarpeellinen. Myös ulkoiluaikojen ja -paikkojen muuttaminen voi auttaa, jotta koira ei esimerkiksi kohtaa niin paljon stressaavia ärsykkeitä. Virikkeistäminen auttaa myös stressin vähentämisessä. Kaupunkilaisena koen melkeinpä tärkeimmäksi koiran arkitaidoksi hyvän hihnakäytöksen. Meillä se tarkoittaa, että koira kulkee vetämättä hihnassa ja kävelee aina tien penkkaa pitkin (minun ja penkan välissä). Kohtaamistilanteissa on aina helpointa, kun koira on mahdollisimman kaukana vastaantulijasta eli meidän tapauksessamme oikealla puolellani. Tällöin oma kehoni on vieraan ja oman koirani välissä, jolloin pystyn myös tarvittaessa estämään jompaakumpaa koiraa fyysisesti vartalollani. Oma koira kokee tilanteen usein myös turvallisemmaksi, kun omistaja asettautuu uhan ja oman

koiran väliin. Kun koira pysyy aina omalla puolellaan tietä eikä sinkoile, on sen palkitseminen huomattavasti helpompaa kun se on ns. käden ulottuvilla. Koska tietöiden, pihalla irti olevien rähjäävien koirien ja monien muiden muuttujien vuoksi voi olla ajoittain tarpeellista vaihtaa koira toiselle puolelle kulkemaan, on syytä opettaa sekin erikseen. Käytännössä siis koiran pitäisi osata kulkea niin omistajan vasemmalla kuin oikeallakin puolella ja mieluusti vielä osata vaihtaa puolta erillisestä käskystä. Kahdella puolella liikkuminen kuormittaa koiran kehoa tasapuolisemmin. Arjen taitojen opettelu tarkoittaa myös sitä, että omistajan mekaaniset taidot ovat tilanteen tasalla. Vieraan koiran tullessa nurkan takaa on aikaa namien kaivamiseen ja oman koiran palkitsemiseen häviävän vähän. Tämän takia palkitsemisen rutiinia pitää harjoitella paljon! Kannattaa ottaa tavaksi leikkiä, että jokainen punainen auto, lähestyvä sauvakävelijä tai ohi vilahtava bussi olisi koira. Tällöin tulee paljon toistoja, joiden avulla voi harjoitella käytännön tilanteita ilman, että on vaaraa rähinöistä.

Varusteet kuntoon

Käytännön tilanteet ja harjoittelu helpottuvat huomattavasti, kun koiralla käytetään mahdollisimman tarkoituksenmukaisia varusteita. Varusteiden tulee olla koiran kannalta miellyttäviä, ettei kipu ja epämukavuus yhdisty vastaantulevaan koiraan. Lisäksi ohjaajan pitää tuntea olonsa sellaiseksi, että voi turvallisesti ja suht vaivatta hallitsemaan koiransa hankalassakin tilanteessa. Kaulapanta lisää usein koiran reaktiivisuutta. Hihnan kiristyessä panta painaa koiran kurkkua, jolloin hapensaanti heikkenee. Ei ole väliä onko panta kapea vai leveä, kiinteä vai kuristava, painetta tulee joka tapauksessa. Luonnollisesti kuristuspanta kuitenkin tekee tilanteesta vielä pahemman. Tämän vuoksi itse suosin ja suosittelen hyvin istuvia kaksipistekiinnitysval-

jaita. Näissä valjaissa on kaksi hihnan kiinnitysrinkulaa: toinen tavalliseen tapaan selän päällä ja toinen rintalastan kohdalla edessä. Koira kytketään molemmista renksuista esimerkiksi pitkän monitoimitaluttimen avulla niin, että hihna muodostaa U-kirjaimen mallisen lenkin. Tällöin omistaja saa hallittua isonkin koiran helpommin. Koiran rynnätessä ja hihnan kiristyessä eteen kiinnitetty taluttimen pää alkaa automaattisesti kääntää koiraa kohti ulkoiluttajaansa, jolloin mahdollinen hyökkäys kuivuu kokoon. Suurilla koirilla kuonopanta voi olla tarpeellinen koiran hallitsemiseksi vaikeissa tilanteissa. Tällöin koiralla tulee aina niskavammojen synnyn ehkäisemiseksi pitää myös tavallista kaulapantaa tai mieluummin valjaita. Koira kytketään sekä kuonopannasta että pannasta tai valjaasta. Talutinmateriaalia kannattaa myös miettiä ja kokeilla mikä omaan käteen tuntuu parhaalta. Itse suosin grippitaluttimia, jotka ovat nahkean tuntuisia kädessä punokseen kudotun kumin vuoksi. Ne eivät luista. Toiset vannovat esimerkiksi nahan nimeen. Joka tapauksessa pitäisi olla sanomattakin selvää, että arvaamattomasti tai aggressiivisesti käyttäytyvällä koiralla ei voi käyttää flexiä! Lisäksi hihna lukkoineen tulee tarkistaa säännöllisesti, ettei ole mahdollisuutta että koira pääsee karkaamaan taluttimen rikkoutuessa. Ohjaajalla tulee olla tukevat ja pitävät jalkineet, talvella mieluusti nastakengät. Namit pitäisi sijoittaa sillä tavoin, että niihin on helppo päästä käsiksi. Erillinen namipussukka toimii usein paremmin kuin taskut. Talvella on hyvä miettiä minkälaiset käsineet toimivat parhaiten. Monet pitävät mieluusti esimerkiksi ratsastushansikkaita, koska ne ovat sen verran ohuet että motoriset toiminnot onnistuvat vielä hanskatkin kädessä. Itse olen niin palelevainen, että käytän paksuja rukkasia ja otan palkitsemiseen käyttämäni käden hanskan pois palkitsemisen ajaksi.

Tositilanne: 1. Vieras koira tulee näkyviin mutkassa Tilannearvio: Käännynkö ympäri? Mahdunko väistämään sivummalle? Pystynkö menemään ohi? 2. Jos päätän olla kääntymättä ympäri, a) väistän sivummalle tien penkalle tai kauemmaksi. Palkit sen koiraa vaikkapa heittämällä sille nameja maahan. Tällöin namien etsiminen näyttää vastaantulevasta koirasta rauhoittavalta signaalilta, ja tilanne on kaikille helpompi. Jos koirani ei syö, olen jäänyt liian lyhyen matkan päähän → väistän vielä kauemmaksi. Jos en pysty väistämään enempää, käyn seisomaan koirani eteen niin että sen näköyhteys toiseen koiraan on rajoitettu. b) pidän koirani mahdollisimman kaukana vastaantulijasta eli itseni ja tien reunan välissä. Pidän hihnan lyhyenä, mutta löysänä. Palkitsen koiraa yhtäjaksoisesti siitä alkaen, kun se havaitsi vastaantulijan aina siihen asti, kun olen päässyt heistä ohi. Jos jännitän itse, en juuri puhu koiralle, ettei se kuule jännitystä äänestäni. Jos pystyn itse ole maan rento, voin höpötellä iloisesti koiralle ja kannustaa sitä ohituksen aikana. 3. Jos koirani alkaakin räyhätä, yritän rauhoittaa sen. Rauhoittamisessa voi toimia, että käyn oman ja vieraan koiran väliin seisomaan peittäen näköyhteyden. Voin pitää omaa koiraani kiinni valjaista tai rinnasta, jotta se ei kiihdytä itseään ryntäilemällä hihnassa edestakaisin. Jos rähisevää koiraa alkaa raahata pois tilanteesta, saattaa rähiseminen vahvistua kun koira oppii, että räyhäämällä saa lisää etäisyyttä. Parasta olisi, jos voisin liikkua hieman kauemmaksi, jotta koirani saa lisää tilaa ja sen olisi silloin helpompi rauhoittua. Tällöin toisen koiran omistaja voisi myös jäädä paikoilleen siksi aikaa. 4. En päästä koiraani haistelemaan toisen koiran hajujälkeä enkä anna sen mennä merkkaamaan ennen kuin se on rauhallinen. Vetämällä ja kiihtyneellä käytöksellä ei saavuta mitään. Tarvittaessa voin pysähtyä ja pyytää koiraani tekemään tuttuja temppuja, kuten käsikosketusta tai panna sen etsimään nameja maasta.

Lähde: http://www.masseter.fi/artikkelit/ongelmakayttaytyminen/ohita-oikein.html Shibasanomat

gulahund.se yellowdog.se

Jotkut koirat tarvitsevat tilaa Jos näet koiran, jolla on keltainen nauha tai rusetti hihnassaan, anna sille tilaa. Älä lähesty koiraa tai sen taluttajaa. Keltaisella värillä he osoittavat ettei koira voi syystä tai toisesta olla lähellä toisia koiria. Mikä on liian lähellä, sen tietävät vain koira ja sen omistaja.

Miksi jotkut koirat tarvitsevat enemmän tilaa?

• Koira voi olla sairas tai sitä saatetaan parhaillaan kouluttaa. • Se saattaa olla rescuekoira, jota totutetaan pelottavalta vaikuttavaan ympäristöön. • Sillä voi olla huonoja kokemuksia toisista koirista, eikä se siten halua kohdata muita koiria, vaikka ne olisivatkin ystävällisiä. • On olemassa useita syitä, miksi koira voi tarvita hieman tavallista enemmän tilaa. Osoitathan siis kunnioitusta heidän esittämälle toiveelle ja pidät etäisyyden koiraan tai annat sille aikaa siirtyä pois tieltäsi. Keltaisen merkki koiralla tarkoittaa siis lyhyesti ja yksinkertaisesti: Tämä koira tarvitsee hieman enemmän tilaa kuin toiset koirat.

Kiitos! Keltaisten koirien emännät ja isännät kiittävät huomaavaisuudestasi.

Originated in Sweden June 27 2012

Shibasanomat

Gulahund Yellowdog cares about sensitive dogs

Studiovieraana suorassa lähetyksessä Teksti: Sini Suutari Kuvat: Sini Suutari + Inkeri Alatalo (ryhmäkuva)

okakuisena tiistaina töiden jälkeen päällimmäinen ajatukseni oli, että mihin oikein vajaa viikko sitten lupauduin. Lähdimme koirieni Tiukun ja Helmin kanssa kävelemään kello viiden jälkeen kohti Yleä – tarkemmin sanottuna Ylen mediataloa. Siellä meitä vastassa oli Puoli seitsemän -ohjelman toimitussihteeri, joka tuli päästämään minut ja koirat sivukautta studion lämpiöön. Koirat heittäytyivät heti innolla tutkimaan kodinomaisen lämpiön karvalankamattoja samalla, kun tervehdin paikalle saapuvia ohjelman tekijöitä: ainakin ohjaajan, juontajia, kuvaajia ja näyttelijä Laura Alajääsken, jonka haastattelun ympärille illan suora lähetys pääosin järjestyi. Hieman ennen kuutta siirryimme studion puolelle, ja parin harjoituksen jälkeen Tiuku ja Helmi olivat ensimäistä kertaa ”in action”. Ennen klo 18 uutislähetystä näytettiin televisiossa suorana lyhyt buffi eli mainos puolen tunnin päästä alkavasta ohjelmasta. Koirien

tehtävänä oli käytännössä olla sohvalla juontajien välissä ja kerjätä lihapullia – ja sehän Tiukulta ja Helmiltä sujuu! Itse varmistelin kuvaajan ja kameran takana, että koirat eivät ihan käännä kippuraansa kameraa kohti. Buffin kuvauksen jälkeen hengailtiin taas lämpiössä. Kävin maskissa eli meikattavana, juteltiin juontajien kanssa lähetyksen kulku pääpiirteittäin läpi ja kiinnitettiin mikrofonit. Koirat keskittyivät ottamaan kaiken saamansa huomion vastaan, saapuipa paikalle uutisankkurikin ottamaan koirien kanssa selfieitä. Kaiken kaikkiaan yleläiset tuntuivat olevan karvaisista studiovieraista erittäin innoissaan. Ohjelman nimen mukaisesti puoli seitsemältä se oli sitten menoa. Odotimme lämpiössä koirien kanssa siihen asti, kunnes ruudussa lähti pyörimään etukäteen Turussa kuvattu shibajuttu ja tällä välin siirryimme studioon kameroiden eteen juontajien ja Alajääsken seuraksi. Helmi otti tutun, ilmeisen mieleisen, paikan juontajien välistä ja Tiuku nostettiin hetken harkinnan jälkeen lattialta toiselle sohvalle vie-

reeni. Tässä kohtaa viimeistään alkoi hiukan jännittämään, mutta kun kamerat käynnistyivät, kaikki sujuikin yllättävän luontevasti. Yritin lähinnä muistaa istua selkä suorassa, kuunnella mitä minulta kysytään ja katsoa samalla, ettei Tiuku hyppää sohvalta kesken kaiken alas. Osuutemme jälkeen siirryimme Tiukun ja Helmin kanssa studiosta takaisin lämpiöön, jossa koirat pistivät matolla painiksi – nekin ikään kuin helpottuneina ja iloisina hyvin sujuneesta tähtihetkestään. Puhelimeni notifikaateista kävi nopeasti selväksi, että aika moni tuttu oli meidät yllätyksekseen televisiosta jo bongannut. Ohjelman päätyttyä koirat saivat paljon kiitoksia käytöksestään ja päätyivät jälleen lukuisiin ”kaverikuviin”. Kun lopulta puoli kahdeksan maissa pääsimme kotiin, iltapäivän jännittynyt fiilis oli vaihtunut kiitollisuudeksi hienosta kokemuksesta sekä ylpeydeksi niin fiksuista ja sopeutuvaisista koirista. Kyllä Shiba on huomionsa ansainnut!

Shibasanomat

Suomen Shiba ry | @suomenshiba | #suomenshiba Tämän numeron teemana on #shibanukkuu. Kuvaa shibasi mairea, onnellinen tai muuten vaan hassu ilme, merkitse kuvasi tunnisteella #shibahymy, ja se voi päätyä lehteen! PS: Olethan huomannut, että myös temppuhaasteeseen voi lähettää kuvia Instagramin kautta tunnisteella #temppuhaaste.

lankinenkatja

annaviher

eleny_p

Shibasanomat

moritheshiba

tiina_virtan

hirokotheshiba

tsipilai

lysalie

akihiro_x_lotta

pirlovalka

urhotheshiba

anneesay

into_shiba

tolkan.did.i.do.that

Kerro mielipiteesi shibojen PEVISA-ohjelmasta!

Shiban nykyinen PEVISA-ohjelma päättyy 31.12.2019, ja sen jatkosta päätetään vuoden 2019 aikana. Päätöksen ohjelmasta tekee yhdistyksen vuosikokous. Jalostustoimikunta kerää jo tässä vaiheessa rodun harrastajien mielipiteitä PEVISA-ohjelmasta kyselyn avulla. Kyselyssä on monivalintakysymyksiä, ja lopuksi voit halutessasi kirjoittaa kommenttejasi avoimeen kohtaan. Voit vastata kyselyyn anonyymisti, ja vastausaikaa on 31.3.2018 asti. Kyselyn löydät yhdistyksen kotisivuilta. Suora linkki kyselyyn on https://goo.gl/forms/VHCMZYxaqAii8wqC3. Shibasanomat

Koiran luonne Teksti: Marjo Puranen Kuvat: Antti Ketola

illaisia ominaisuuksia rodun luonteelta alun perin vaadittiin? Shiban luonne juontuu varmasti suurelta osin sen alkuperäisestä käyttötarkoituksesta, metsästyksestä. Itse olen hyvin varma, että japanilainen kulttuuri on myös vahvasti muokannut rotua etenkin sen luonteen osalta. FCI standardi sanoo lyhyesti: ”Uskollinen, innokas ja erittäin tarkkaavainen.” Tässä kohtaa on hyvä pitää mielessä japanilaisten määritelmä shibalta vaadittavasta luonteesta: Kan-i, Ryousei ja Soboku. Kan-i on ominaisuuksista tärkeimpänä pidetty. Vapaasti suomennettuna se tarkoittaa sielukasta rohkeutta, itsevarmuutta, ylevyyttä ja tasapainoisuutta. Mr Hajime Watanabe on sanonut sen tarkoittavan rohkeutta, rauhallisuutta sekä valppautta, joka on kruunattu kuuliaisuudella. Rohkea olematta uhkarohkea, tarkkaavainen ja varuillaan, mutta aina ehdottomasti isäntänsä valvonnassa. Kan-i tulee heijastua myös shiban ulkonäössä. Vahva henki näkyy asennossa, jolla koira seisoo ja tarkkailee ympäristöään ja myös sen tavassa pitää häntää kippuralla. Mielenliikkeet

Shibasanomat

saavat toki näkyä hännässä, mutta jos shiba, vaikka pelästyessään, laskee häntänsä, on se merkki siitä, että siltä puuttuu Kan-i. Ryousei merkitsee lojaalia ja kuuliaista luonnetta sekä vahvaa tietoisuutta. Sanan suora käännös on hyväluonteinen. Siihen liittyvät lempeä luonteenlaatu, uskollisuus ja kuuliaisuus. Kaikki ovat hyviä luonteenpiirteitä hyvälle vahtikoiralle ja seurakoiralle. Ryosei tarkoittaa käytännössä sitä, että shiba on rakastava, miellyttävä, uskollinen ja tottelevainen luonne. Hyvä shiba on hyvä vahtikoira ja kumppani - fiksu, helppo käsitellä ja seurallinen. Sillä pitää olla hyvät vaistot, mutta ennen kaikkea se on kuuliainen ja kunnioittaa isäntäänsä. Näihin luonteenpiirteisiin yhdistyy myös koiran korkea älykkyys. Jotta se pystyy toimimaan ihmisen seurana ja vahtimaan, siltä vaaditaan myös kykyä totella ja hyviä käytöstapoja. Hyväluonteinen koira toimii ripeästi ja tottelee käskyjä. Joku on joskus sanonut Kanin ja Ryosein olevan kuin jing ja jang – toista ei voi olla ilman toista. Soboku taas merkitsee luonnollista kauneutta, joka loistaa hyväntuulisuudesta ja teeskentelemättömyydestä. Mr Watanabe kuvaa asiaa sanomalla sen olevan vaatimattomuutta ja lempeää luonnetta, jonka tulee näkyä koirassa

spontaanisti. Hyvällä shiballa täytyy olla kaikki nämä ominaisuudet, jotta se olisi tasapainoinen rotunsa edustaja.

Mikä on rodun luonteessa kaikkein tärkeintä?

Rodun pitkän historian ja alkukantaisuuden vuoksi luonteessa ovat varmasti korostuneet teeskentelemättömyys, itsevarmuus, mutta myös oppimiskyky. Olen aina ajatellut, että shiba on aikanaan ollut enemmän ihmisten rinnalla elänyt koira, joka on auttanut myös metsästyksessä. Koira on jalostunut ihmisen silloisen elintavan mukaisesti. Kovin paljon ei tarvitse Japanin historiasta tietää, että ihmiset ovat olleet myös melko väkivaltaisia. Esimerkiksi samurait eivät ole varmaankaan olleet kovin pitkäpinnaisia, esim. sisällekuseksijoita kohtaan tai koiraa, joka puree. Tyhmästi käyttäytynyt koira on todennäköisesti kuollut melko nopeasti. Puolisoni on kuvannut shibaa seuraavalla tavalla ”Kannattaa huomioida, että vaikka shiba on ihmistä kohtaan yleensä hyvinkin rakastava ja kiinnostunut (ei aina), niin usein se ei siedä muita koiria, edes omaa rotua. Se on itsenäinen ja omatoiminen, sekä omanarvonsa tunteva, ns. ”vaikea” koira, vaikkakin samalla myös äärimmäisen ihana ja hellyttävän suloinen. Shiban kanssa voi olla vaikea elää, jos oma itsekuri ja päätökset lipsuvat. Vaatii tahtoa saada shiba hallintaan. Se vie heikkotahtoisen ihmisen mihin haluaa ja osaa hyödyntää hyvin mahdollisuutta päättää isännän tai emännän puolesta.” Itseäni rodussa kiehtoo nimenomaan sen alkukantaisuus, se miten vuosituhantinen perinne vielä näkyy niin selkeästi nimenomaan koiran käytöksessä. Tuo kyseinen alkukantaisuus asettaa monelle ihmiselle ne suurimmat haasteet shiban kanssa. Toisaalta, se mielestäni tekee niistä myös helposti “luettavia”, mitä myös niiden ulkonäkö tukee

(pystykorvainen koira, jolla on selkeä elekieli). Mielestäni kaikkein tärkeimmät ominaisuudet ovat avoimuus, aktiivisuus ja tarkkaavaisuus ja hyvänä mausteena innokkuus, itsevarmuus ja pelottomuus.

Mikä on rodun luonteessa kaikkein vierainta?

Shiban luonne on aika vastakkainen tietynlaiselle palveluskoiralle tai paimenkoiralle tarvittavalle ”sokealle” palveluhalukkuudelle. Tämä ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita, etteikö shiba ole koulutettavissa ja opetettavissa – päinvastoin. Shiba on oppinut vuosisatojen aikana kunnioittamaan auktoriteetteja ja kun sen kanssa saa rakennettua hyvän yhteistyön, sen saa kyllä toimimaan yhdessä ihmisen kanssa.

Kasvatuksessani periaatteeni jalostuskoiran luonteelle?

Jalostukseen käytettävän koiran pitää olla rodunmukainen, joten yllä esitettyjen asioiden tulee ilman muuta toteutua. Rodulle ominaiset piirteet on tärkeä tunnistaa, jotta niitä ei sekoita virheiksi luokiteltaviin ominaisuuksiin. Niinä vuosina, kun shiboja on ollut länsimaissa, on rotumääritelmässä mainittu itsevarmuus ja ylevyys sekoitettu itsepäisyyteen ja erakkomaiseen käytökseen. Siihen, että edes omistaja ei oikein ole saanut lähestyä koiraansa. Viime vuosina on onneksi herätty huomaamaan, että avoimeen luonteeseen ja lähestyttävyyteen pitää kiinnittää erityisesti huomiota. Shiba ei mielestäni menetä ”rodunomaisuudestaan” mitään sillä, että se on myös sosiaalinen ja helposti lähestyttävä koira – päinvastoin. Vein kerran koiran luonnetestiin, mutta en vie toista kertaa. Luonnetesti on rakennettu niin, että se ei mielestäni palvele tätä rotua laisinkaan. En näe mitään mieltä siinä, että koirani, jolla on hyvä muisti, joutuu tilanteeseen, jossa se on lyhyellä kettingillä sidottu rakennuksen seinään ja sitä uhataan lyödä. Luonnetta pitää osata arvioida muilla mittareilla. Luonnetta arvioitaessa on ensiarvoi-

sen tärkeää myös pitää mielessä rodun historia ja alkuperäinen käyttötarkoitus. Käsittääkseni shiba on metsästyskoirana ollut varsin itsenäinen metsästäjä ja sitä on käytetty myös suuremman riistan metsästyksessä. Viime vuosina on saatu tutkimustietoa, että kaikista niistä kahdeksasta alkuperäisrodusta, jotka ovat geneettisesti hyvin lähellä sutta, shibassa on sitä eniten. Tuo heijastuu minusta ehkä eniten sen laumakäytökseen ja tapaan synnyttää/hoivata pentuja. Arkuus on luonteenpiirre, joka on tullut rotuun kenties sen mukana, että shibat saattavat nonseleerata tai ylen-

katsoa asioita. Itsevarma koira, jolla on vahva tietoisuus, on kuitenkin kaikkea muuta kuin arka. Miten samurai olisi sietänyt sellaista käytöstä tai koira kyennyt kohtaamaan karhun? Jalostuksessa luonne painottuu mielestäni myös ehdottomasti jalostuksessa käytetyn naaraan luonteeseen ja kykyyn hoitaa pentuja. Minulla on ollut hyvin vahvoja, pentunsa erinomaisesti hoitaneita narttuja, mutta jos narttu ei kykene em. toimintaan, sillä ei mielestäni pidä missään nimessä teettää enempää pentuja.

Shibasanomat

Rodun luonteen suurimmat haaste on varmaan sen käytös muita vahvuudet? koiria kohtaan. Ei ole tavatonta, että Shibat ovat tavallaan lähes helpoimpia koiria kouluttaa, koska ne ovat hyvin innokkaita ja älykkäitä – kunhan ihminen vain tietää, miten motivoida koiransa. Usein paras lähestymistapa on luoda ensisijaisesti vahva side oman shiban kanssa ja siitä lähtökohdasta käsin vasta alkaa kouluttaa sitä. Minulle kaikista luonteenpiirteistä syntyneessä kokonaisuudessa tärkeintä on varmaan shiban läsnäolevuus. Se on rohkea ja avoin koira, joka ei epäröi tarttua haasteisiin – puhutaan sitten ”vihollisen” ajamisesta tontilta, leikkituokiosta, metsään lähdöstä, mistä vain.

Rodun luonteiden suurimmat haasteet?

Shiballa suurin luonteeseen liittyvä

shiba on hyvin epäsosiaalinen muita koiria kohtaan eikä se aina siedä edes rotutovereitaan. Harvalla kasvattajalla on isoa, keskenään sulassa sovussa elävää shibalaumaa. Toisaalta, kun asian tietää, sen kanssa pystyy elämään. En itse edes yritä saada koiristani ”kaikkien kavereita”, mutta pyrin luomaan jokaiselle jonkinlaisia sosiaalisia suhteita. Koska emme asu taajamassa, suhteita ns. ulkopuolisiin koiriin ei ole tarvetta luoda ja vieraat koirat opetellaan tavattaessa vain kauniisti ohittamaan. Näyttelyissä ja muualla olemme samassa tilassa, mutta emme etsi sosiaalisia kontakteja lajitovereihin. Sanotaan, että monet shibat ovat melko resurssiaggressiivisia, mutta tuo

on mielestäni asia, johon oikealla kasvatuksella voidaan puuttua.

Omassa kasvatuksessani suurimmat luonteen vahvuudet?

Minulla on ollut ilo ja kunnia saada aloittaa kasvatustyö äärettömän vahvalla ja hienolla nartulla. Ulkoisesti se vaikuttaa etenkin ulkopuolisten silmään hyvinkin rauhalliselta ja mitäänsanomattomalta. Sillä on kuitenkin hyvin vahva ja voimakas tietoisuus ja se voittaa taistelut ilman, että niitä edes aloitetaan. Sen hellällä hoidolla olen saanut vahvoja, pelottomia, mutta äärimmäisen ystävällisiä ja iloisia jälkeläisiä, joita puolestaan on hyvä käyttää kasvatuksessa.

Omassa kasvatuksessani suurimmat luonteen haasteet?

Suurimmat luonteen haasteet liittyvät aika saumattomasti luonteen vahvuuksiin – silloin kun koira on hyvin vahva ja periksi antamaton, se sopeutuu huonommin elämään laumassa. Se, mikä koiran luonteessa on äärimmäisen hienoa, on siis samalla asia, joka ei saa korostua liikaa. Shiban täytyy kuitenkin olla nyky-yhteiskunnassa pikemminkin ihmisen seuralaisena toimiva aktiivinen koira. Haaste on löytää shiballe se oikea koti, sillä usein ihmiset perustavat käsityksensä koirarodusta enemmän kuvitelmiin ja luuloihin kuin faktoihin.

Shibasanomat

10-vuotisjuhla Vaihmalan Hovissa Teksti: Tuire Siikala Kuvat: Tuire Siikala ja Laura Pyykkö

hdistyksen 10-vuotisjuhlaa vietettiin 16.9.2017 Lempäälässä Vaihmalan Hovissa. Kaunis ja tunnelmallinen vanha kartanorakennus oli omiaan syksyisen juhlan järjestämiseen. Juhlassa oli paikalla parisenkymmentä ihmistä, ja joukossa oli sekä yhdistyksen perustajajäseniä että melko tuoreita shiban omistajia. Ruokailun ohessa muisteltiin yhdistyksen perustamisaikoja ja menneitä juhlavuoden tapahtumia. Tämän jälkeen juhlayleisöä hauskuutti taikuri Miika Korkatti. Taitavat korttitemput saivat yleisön hämilleen useamman kerran! Ohjelmassa oli myös kuluneen kymmenen vuoden aikana ansioituneiden yhdistyksen aktiivien muistamista pienin lahjoin. Paikalla olleita palkittuja muistettiin myös kukkasin. Yhdistyksen perustajajäsenet Päivi Järvinen ja Liisa Ruohomäki-Nurmi palkittiin Teemu Järven kettuaiheisilla grafiikkatauluilla. Päivi on toiminut yhdistyksen perustamisesta lähtien vuoteen 2017 asti sen rahastonhoitajana ja jäsensihteerinä sekä ollut hallituksen jäsenenä. Lisäksi hän on järjestänyt yhdistyksen kesäpäivät. Liisa on toiminut yhdistyksen

hallituksessa mm. sihteerin roolissa. Hän on ollut useana vuonna yhdistyksen toiminnantarkastajana. Liisa järjestää edelleen toimintaa shibaharrastajille, sillä hän vetää Mynämäellä viikottaisia agilitytreenejä shiboille. Yhdistys aikoo hakea sekä Päiville että Liisalle Kennelliiton kunniaviiriä. Suomi 100 -kuohuviinillä muistettiin Erja Lajusta ja Anna-Kaisa Aholaa, jotka ovat myös pitkäaikaisia yhdistyksen aktiiveja. Erja on järjestänyt mm. useita luonnetestejä shiboille. Anna-Kaisa on toiminut sekä yhdistyksen hallituksessa että jalostustoimikunnassa. Hän on ollut monena vuonna Shibasanomat

aktiivisesti mukana esimerkiksi vuosikokouksen järjestelyissä huolehtimalla kokousväen ruokahuollosta. Vuolasvirta-palkittuja kasvattajia Lea Marttista (kennel Laggan) ja Raija Laaksoa (kennel Natural) muistettiin Teemu Järven kettuaiheisilla pyyhkeillä. Molemmat ovat olleet mukana rodun parissa pitkään ja kasvattavat edelleen. Natural-kennelin ensimmäinen shibapentue rekisteröitiin vuonna 1996 ja Laggan-kennelin vuonna 2004. Raija Laakson edustajana palkinnon vastaanotti Tiina Kolu, ja Lea Marttinen lähetti tilaisuuteen lämpimät kiitoksensa. Yhdistyksen lehtitiimiläisiä palkittiin myös kettupyyhkeellä. Taittajat Tiina Virtanen ja Jaana Sääskilahti ovat olleet usean vuoden ajan tekemässä yhdistyksen lehteä. Tiina on myös taittanut kalenteria ja huolehtinut tarvikemyynnistä, Jaana puolestaan taittaa yhdistyksen vuosikirjaa. Lehden aiempi päätoimittaja Virvamaria Toikka palkittiin lehden upeasta uudistamisesta niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Sini Suutaria yhdistys halusi muistaa rodun jalostuksen tavoiteohjelman eteen tehdystä työstä. Myös hänelle lähetettiin Teemu Järven kettupyyhe. Päivi Penttilälle puolestaan ojennettiin kukkakimppu juhlavuoden teemaväreillä, sillä hän on ollut mukana tekemässä tärkeää työtä rodun (ja kaikkien koirien) puolesta. Päivi on ottanut shiboista verinäytteitä Hannes Lohen tutkimusryhmän DNA-testejä varten yhdistyksen vuosikokouksessa ja terveyspäivässä. Kiitos kaikille juhlaan osallistuneille ja lämpimät onnittelut vielä kaikille palkituille!

Shibasanomat

Suomen Seurakoirayhdistys ry:n päänäyttely 18.2.2018 - Rotujärjestön 95-vuotisjuhlanäyttely Lahti - Messukeskus Salpausselänkatu 7, Lahti Näyttelyssä arvostellaan SSKY:n alaiset rodut, myös pennut 5-7 kk ja 7-9 kk sekä jälkeläisluokat. Näyttely on sisänäyttely ja arvostelut alkavat klo 10. Suomen shiba ry:lle on varattu näyttelystä oma esittelypöytä kehän yhteyteen. Lisäksi pyrimme järjestämään epävirallisia lisäluokkia virallisen näyttelyn oheen. Toivon mukaan hallissa päästään myös esittelemään shibaa harrastuskoirana! Tervetuloa näyttelyyn! Ilmoittautuminen 22.1.2018 mennessä. Netti-ilmoittautuminen osoitteessa http://www.kymenatksuunnittelu.fi/ koirat.php?nay=ssky18 Postitse osoitteella: SSKY:n erikoisnäyttely 2018, PL 267, 45101 Kouvola. Ilmoittautumismaksut: Yksi koira: 34 € Saman omistajan 2. jne koira, pennut ja veteraanit: 29 € Yli 10-vuotiaat veteraanit: veteraaniluokkaan ilmaiseksi. Tilille: FI61 5132 0520 0267 33, viite 2008. Ilmoittautumisia koskevat tiedustelut: arkisin klo 10-12 ja 18-20 p. 040 -7070 509 tai tmi.bebops@gmail.com

Muut tiedustelut: Erika Häkkinen p. 045-1144954 e-mail greatflames@gmail.com ja ssky.erkkari@gmail.com Palkintotuomarit: akita, hokkaido, kainkoira, kishu, shiba ja shikoku Unto Timonen Varalla kaikille roduille Paula Heikkinen-Lehkonen Ryhmäkilpailut: Näyttelyn kaunein pentu Unto Timonen Paras jälkeläisluokka Saija Juutilainen Paras kasvattajaluokka Saija Juutilainen Näyttelyn kaunein veteraani Tanya Ahlman-Stockmari Näyttelyn kaunein Paula Heikkinen-Lehkonen Näyttelyn yhteydessä järjestetään DNA-NÄYTTEENOTTOTILAISUUS. Ilmoittautuminen ja tiedustelut Marille p. 044 258 3764 (arkisin tavoittaa klo 17-21) tai meilillä mari.janisniemi@lumikuono.com. Vain poskisolunäytteet, ei verinäytteenotto mahdollisuutta. Näytteenoton hinta on 10 euroa / koira (tutkimuksen kustannuksista vastaa jokainen itse).

Vuoden shibat 2017 -kilpailu Yhdistys palkitsee vuosittain vuoden voitokkaimmat shibat. Tulokset julkaistaan yhdistyksen kotisivuilla sekä Shibasanomissa. Jokaisen sarjan voittaja saa palkinnon, ja kolme parasta saavat diplomin. Palkinnot ja diplomit jaetaan yhdistyksen vuosikokouksessa 24.3.2018 Lepaanrannassa. Näyttelysarjat ovat: Harrastussarjat ovat: • vuoden pentu • vuoden toko-shiba • vuoden nuori • vuoden rally-toko-shiba • vuoden näyttelyshiba • vuoden agilityshiba • vuoden veteraani • vuoden koiratanssishiba • vuoden kasvattaja Ilmoittautuminen Vuoden shibat 2017 -kilpailuun ilmoittaudutaan yhdistyksen kotisivuilla (www.suomenshiba.fi). Sivuilla on joka sarjalle oma lomake, jonka täyttämällä ilmoittaudut ko. sarjaan. Voit ilmoittaa koiran kaikkiin niihin sarjoihin, joihin sillä on tuloksia. ILMOITTAUTUMISET ON TEHTÄVÄ 7.1.2018 MENNESSÄ. Linkit ilmoittautumislomakkeisiin sekä tarkemmat pistelaskutaulukot tulevat yhdistyksen kotisivuille joulukuun aikana. Jos sinulla on kysyttävää säännöistä tai kilpailusta, lähetä sähköpostia Janette Piirrolle (janette.96@hotmail.com).

KASVATTAJA, huolehdithan, että kasvattiesi tulokset on ilmoitettu Vuoden näyttelyshiba -sarjaan. Tämän sarjan perusteella lasketaan pisteet Vuoden kasvattaja -sarjaan. Säännöt: 1.Kaikissa sarjoissa ainakin yhden koiran omistajista on oltava Suomessa asuva Suomen Shiba ry:n jäsen. 2.Koiran voi ilmoittaa kaikkiin niihin sarjoihin, joihin oikeuttavia tuloksia se on vuoden aikana saavuttanut. 3. Vuoden kasvattaja -sarjaan osallistuvan kasvattajan on oltava Suomessa asuva Suomen Shiba ry:n jäsen. Vuoden kasvattaja -sarjaan ei tarvitse ilmoittautua erikseen, vaan pisteet lasketaan Vuoden näyttelyshiba -sarjan perusteella. Kasvattajaluokassa saa jokaisesta kasvattajaluokan KP:sta 10 pistettä, joten kasvattajien tulee erikseen ilmoittaa vuonna 2017 saamiensa kunniapalkintojen määrä erillisellä lomakkeella. 4. Vuonna 2017 pisteitä saa myös yhdistyksen omasta open show -näyttelystä. 5. Vuoden shibat -kilpailun sääntöjä voidaan muuttaa jäsenistön niin vaatiessa, tai mikäli yleiset näyttely-/kilpailu- tai koesäännöt muuttuvat ratkaisevasti niin, että hallitus käsittelee asian ja hyväksyy muutosesityksen.

Shibasanomat

Nukan kolumni

Haistanko kinkun? Onko se joulu? Teksti ja kuvat: Sara Tikkanen

äällä taas toverit! Otetaan tähän alkuun ne perinteiset päivittelyt: ei me voida kyllä mamman kanssa millään uskoa, että viime kolumnissa puhuttiin vielä kesästä ja nyt pitäisi olla jo työntämässä kirsua kuusen juureen ja etsiä sieltä ne meikäläiselle tarkoitetut paketit! Niitä on varmaan tänäkin jouluna useampi, kun mummi aina vähän innostuu noiden lahjojen kanssa. Ketään muuta se ei jaksa enää paketeilla lelliä, paitsi mua! Kelataan nyt kuitenkin vielä hetki taaksepäin. Yhdessä pönötystapahtumassa kerettiin käydä, ennen kuin syksy otti kokonaan vallan. Me kyllä mamman kanssa sanotaan, notta oli niin mukava tuomari meillä, että! Yleensä meikäläinen ei niistä hiplaajista välitä, mutta Honkasen Kirsiä piti morjestaa niin olan takaa, että hän jo ihmetteli, että missäs minun rodulle tyypillinen pidättyväisyys on, hehheh. Olin kyllä ihan varma, että siltä irtoaa nakkia, mutta ei, ei vieläkään! Noin muutoin päätettiin pitää näistä hommista pieni paussi, mutta kynnelle kykenevät voivat tulla morjestamaan meitä sitten taas perinteiseen Tamminäyttelyyn täällä Kajjaanissa!

Shibasanomat

Syksy noin muutoin oli aika mälsää aikaa. Yhteen väliin täällä oli kokoajan hirmu utuisaa, hyvä että eteensä näki! Mutta kaikeksi onneksi me saatiin tänne harmauden keskelle hetkeksi aikaa meikäläiselle todella mieluinen vieras: mamma nimittäin! Siis ei ihmismamma, vaan mun aivan ikioma mamma! Olihan sitä edellisestä tapaamisesta kulunut lähes kolme vuotta ja nyt viimein sain nähdä oman maman ensimmäistä kertaa sitten luovutuksen jälkeen. Fumiko oli meillä viikonlopun yli ja voi juku, että tykkäsin! Mammalla oli vähän totuttelemista, kun pesin sen naamaa monta kertaa päivässä, mutta aina se antoi mun tehdä niin. Annoin sen touhuta mun leluillakin, tosin ruuasta piti vähän nahistella ja sen taisi kuulla naapuritkin, kun mamma ja poika vähän keskustelivat, että mitenkäs tämä ruokailupolitiikka tässä huushollissa hoidetaan! Ihmismamma oli hyvinkin mielissään, kun oli molemmille käsille yksi paijattava punanuttu. Se on jostain kaveristakin mulle puhunut, mutta minähän kiistän koko aiheen visusti. Sitten! Mun on pakko kertoa tästä aivan hirrrveen kivasta jutusta, minkä hoksasin parisen viikkoa sitten! Mammahan ei tietysti tästä tykkää, mutta siltähän ei asiasta kysytä. Mulla kun on niitä tyttökavereita täällä vähän joka

varpaalle, niin nyt se kaikkein isoin sushukkanen olikin muuttunut pennusta isoksi koiraksi! Siis _tyttö_ ja niiiiiiin hyvän tuoksuinen. Tässä on mammakin saanut jo pohtia, että millä se rupeisi meikäläistä motivoimaan, kun ei kerrassaan mikään mene tyttöjen hajujen ohi. Agilityä vartenhan se hullu mietti, että jos purkittaisi noita tyttölemuja ja pääsisin palkaksi niitä haistelemaan... Kehittämisen arvoinen idea, kenties? Ketään bisnesmiestä/ naista kuulolla? No joo, bisnekset sikseen. Me taidetaan nyt tältä erää vetäytyä tämän vuoden päätteeksi joulupöytien ääreen. Mamman mukaan mä saan taas tänäkin vuonna traumatisoitua joulupukista, eli ukista, jolla on se typerä keppi ja parta, jonka voisin teurastaa joulun päätteeksi! Viime vuonnahan nostin ukille hirmuisen metelin, kun se päätti pistää pystyyn jotkut naamiaisbileet kesken joulun. Välillä ei mene jakeluun nämä ihmisten hömpötykset. Kaikesta huolimatta, nauttikaa tekin joulupöperöistä ja muistakaahan varustautua uuden vuoden viettoon kuulosuojaimilla ja vaikkapa possunkorvilla! Hyvää joulua ja oikein shibaisaa uutta vuotta 2018! -Nuka

Jalostustoimikunta

Hallitus Puheenjohtaja Mirva Vuohtoniemi Tampere 050 341 2445 mirva.vuohtoniemi@gmail.com Varapuheenjohtaja Laura Pyykkö Espoo laurapyy@gmail.com Sihteeri Tuire Siikala Kaskitie 21 B 13, 33540 Tampere 041 353 9340 tuire.siikala@gmail.com Katja Pesonen katja.e.pesonen@gmail.com Jaana Järvinen jaana.jarvinen@simetra.fi Johanna Kosonen johanna.kosonen@gmail.com Janette Piirto janette.96@hotmail.com

Muut toimihenkilöt

Puheenjohtaja Marjo Puranen inaridou@gmail.com

Rahastonhoitaja, jäsensihteeri Jaana Järvinen suomenshiba@gmail.com

Sihteeri Nea Sjöblom neasjoblom@hotmail.com

Toiminnantarkastaja Liisa Ruohomäki-Nurmi haw.haw@pp.inet.fi

Anna-Kaisa Ahola black.buccaneers@gmail.com

Shibasanomien päätoimittaja Jaana Järvinen lehti.shiba@gmail.com Lehden taitto Suvi Voutilainen

Mirva Kontoniemi mirva.ritala@gmail.com Tuire Siikala

Kotisivujen ylläpito Tuire Siikala

Yvonne Wuoti yvonne.wuoti@gmail.com

Yhdistyksen sähköpostiosoitteet: suomenshiba@gmail.com Jalostustoimikunta: shibajtk@gmail.com Pentuneuvonta: shiba.pentuinfo@gmail.com Shibasanomat: lehti.shiba@gmail.com Tarvikemyynti: kippurakauppa@gmail.com

Muuta infoa Jäsenmaksut 2018 Vuosijäsen 25 € Perhejäsen 6 € Pentuejäsen 12 € per pennunomistaja (kasvattajan ilmoittaessa) Yhdistyksen tili FI25 1029 3500 2730 98 Yhdistyksen nettisivut: http://www.suomenshiba.fi

Shibasanomat

SHIBASANOMAT LEHTITIIMI ETSII UUTTA TIEDOTTAA! TAITTAJAA! Ota yhteyttä: lehti.shiba@gmail.com

Mainostilaa lehdestä

Lehdestä voit ostaa mainostilaa! Lähetä esimerkiksi vuoden viimeiseen lehteen oma joulutervehdyksesi tai mainosta jotain omatekemää tuotetta. Ota yhteys toimitukseen lehti.shiba@gmail.com ja kysy lisää.

Jäsenet:

Muut:

Valmis mainos 25 € Koko sivu (A4, neliväri) 15 € Puoli sivua (A5, pysty tai vaaka, neliväri) 10 € 1/4 sivua Kasvattajaruutu on ilmainen kasvattajalistalla oleville

Valmis mainos 70 € Koko sivu (A4, neliväri) 50 € Puoli sivua (A5, pysty tai vaaka, neliväri) 20 € 1/4 sivua

Taittajan tekemä mainos 60 € Koko sivu 50 € Puoli sivua 30 € 1/4 sivua

Taittajan tekemä mainos 120 € Koko sivu 60 € Puoli sivua 50 € 1/4 sivua

Tuonti-, valio-, luokkanousu-, koulutustunnus- sekä muistoilmoitukset Ilmoita lehdessä allaolevista, lähetä ilmoituksen mukana edustava kuva koirasta ja seuraavat tiedot: Tuontikoira: - Virallinen nimi - Kutsumanimi - Syntymäaika - Sukupuoli - Väri - Vanhempien nimet - Tuontimaa - Kasvattaja - Omistaja(t) Muistoilmoitus - Virallinen nimi - Halutessasi lempinimi - Mahdolliset tittelit - Syntymäaika - Kuolinaika - Haluamasi teksti - Mahdollinen erillinen muistovärssy

Shibasanomat

Valio: - Virallinen nimi - Kutsumanimi - Mikä valionarvo - Syntymäaika - Sukupuoli - Vanhempien nimet - Kasvattaja - Omistaja(t) - Sertit(aika, paikka ja tuomari) Koulutustunnus- ja luokkanousuilmoitukset Ilmoittaa voi saavutukset (koulutustunnus/ luokkanousukaikissa SKL:n tunnustamissa kokeissa ja kilpailuissa. - Virallinen nimi ja kutsumanimi - Laji&koulutustunnus/luokkanousu - Syntymäaika - Vanhempien nimet - Kasvattaja - Omistaja(t) - Ohjaaja ellei omistaja - Oikeuttavat tulokset (tulos, aika, paikka)

Muun materiaalin lähettäminen

Ota kuitenkin ensin yhteys lehden toimitukseen, lehti.shiba@gmail.com jotta materiaali voidaan huomioida sisällön suunnittelussa.

Kuvien lähettäminen lehteen Lehti kaipaa aina uusia kuvia koristeeksi ja juttujen yhteyteen. Kuvien ei tarvitse aina olla uusimpia mahdollisia, vaan myös vanhemmat kuvat kelpaavat, ei se historiakaan pahitteeksi ole. Lehteen voi lähettää myös omia piirroksia joko itse skannattuina tai sitten taittajalle postissa. 1. Kuvien nimeäminen Nimeäthän kuvatiedostot niin, että nimessä tulevat esiin lehteen kuvan yhteyteen tulevat tiedot. Näin toimien tiedot eivät tiedostojen siirrossa tai säilytyksessä katoa ja lehteen osataan laittaa oikeat tiedot! Yleisesti tarvittavat tiedot ovat: - Kuvaajan nimi - Koiran (koirien) nimi. Voit halutessasi laittaa virallisen nimen ja/tai koiran kutsumanimen. - Jos kuva on tulossa tiettyyn artikkeliin, merkitse myös se Esimerkkejä nimeämisestä: kippurakansaa_KoiranNimi2_KuvaajanNimi.jpg KoiranNimi_Kuvaajan_nimi.jpg 2. Kuvien lähettäminen Yksittäiset kuvat Jos haluat lähettää yksittäisen kuvan, voit lähettää sen myös sähköpostilla Lähetä kuva osoitteeseen: lehti.shiba@gmail.com / Sähköpostin otsikoksi ”kuvia lehteen. Usean kuvan lähettäminen Usean kuvan lähettäminen Voit siirtää kuvia Shibasanomien julkiseen Google Drive -kansioon Kuvia Shibasanomiin. Linkki ja ohjeet löytyvät yhdistyksen kotisivuilta kohdasta Shibasanomat. Kun lähetät kuvia, muista seuraavat asiat: Kuvan tulisi olla mahdollisimman suuri, mielellään täysin pienentämätön tiedostomuotoina joko jpg, tiff ,png, RAW tai nef jpg-kuvaa ei saa olla pakattu liikaa (laatu kärsii). Kuva ei saa olla Word-dokumentissa. Huom! Normaali kännykän kameran kuvanlaatu ei ole riittävä Toimitus pidättää itsellään oikeuden käsitellä ja rajata kuvia parhaaksi katsoallaan tavalla ja julkaista niitä myös muissa yhdistyksen julkaisuissa.

Mitä löytyy shibojen joululahjapaketeista? Koonnut Susanna Pietilä

iten omistajat muistavat rakasta kippurahäntäänsä jouluna? Löytyykö paketeista herkkuja vai leluja vai kenties jotain ihan muuta? Kyselimme shiban omistajilta, millaisilla lahjoilla karvaista perheenjäsentä on tapana muistaa. Saimme paljon vastauksia, joista alla muutamia. Toivottavasti näistä löytyy hauskoja lahjavinkkejä myös lukijoiden omille shiboille. ”Kyllä ehdottomasti lahjoja, leluja ja herkkuja. Riki on niin kuin pienet lapset pakettien kanssa, aina vaan pitäisi tulla lisää. Eikä meinannut millään viime jouluna käsittää, että osa paketeista oli kissalle…” Susanna ”Kuivattu kananliha on kestosuosikki.” Tanja ”Ensimmäinen joulu tulossa. Varmasti oma paketti Enzollekin. Joku hyvä luu ja ehkä myös jokin uusi lelu. Luultavasti hänelle lahjapaperi on kuitenkin se mieluisin osa.” Marianne ”Mun koirat ovat aina saaneet, viimeisten 30 vuoden ajan, joululahjaksi lahjakortin eläinlääkäriin. Eivät ole valittaneet.” Kirsi ”Akihiro sai viime jouluna sekä lelun että herkkuluun. Herkkuluu taisi olla parempi, koska Akilla oli siihen niin tiukka ote.” Lotta ”Muutama pieni pehmolelu, mielellään vinkusydämellä, vapaasti suolistettavaksi.” Satu ”Tottakai saavat lahjoja. Yleensä herkkuja ja luita, joskus leluja tai muita tarvikkeita. Viime jouluna Mio sai myös

’Kado’ Thrillseekers Captain America, kuvaaja Heikki Salonen

Pompan manttelin lahjaksi. Sumu tietää heti, mistä on kyse, kun illalla aletaan lahjoja jakamaan ja kiltisti odottelee omat lahjansa. Miolla viime joulu oli hänen ensimmäinen, joten ei vielä ymmärrystä koko touhuun ollut. Koirille myös eri ruokaa jouluksi esim. säilykelihaa. Koirat ovat mukana myös valitsemassa kuusta, se kun haetaan omasta metsästä.” Krista H ”Meidän Ponyo saa leluja ja jotain puruluuta tms. Viime jouluna sai pehmolohikäärmeen, jota ei ole vieläkään purrut rikki.” Jirka ”Meillä ei enää paketoida, sillä Elli oli pari joulua sitten sitä mieltä, että kaikki paketit ovat vain hänelle ja riitahan siitä tuli. Saavat herkut niin kuin aina saavat joka päivä iltaruuan jälkeen tosin vähän paremmat.” Ritva ”Meilläkin lahjotaan myös koirat. Kerkko rakastaa pakettien avaamista ja vahtii kuusta heti, kun sen alle ilmestyy lahjoja. Eevi ei ole innostunut

lahjoista aivan yhtä paljon. Meillä myös omat äidit haluavat antaa koirille lahjoja yleensä jotain herkkuja, jotka tuoksuvat ja näin innostavat pakettien avaamiseen. Anoppi on antanut joskus myös leluja ja viime vuonna hankittiin älypelit. Yleensä keskitytään pieniin herkkuihin ja ostetaan muu tarpeellinen toiste. Shibamme eivät tunnu kauheasti innostuvan, jos paketin sisältö ei ole mieluisaa. Meillä koirat saavat aattona maistella myös jouluruokaa ja joistain ruuista on koirille omat versiot pyhiksi. Lisäksi yritetään tehdä kiva lenkki aamulla ennen päivän tohinoita.” Krista R ”Meillä on annettu lahjaksi kastrointi. Tänä vuonna annan lahjaksi hammaskivenpoiston – ensimmäinen laatuaan ja kippura täyttää kuitenkin jo 9 vuotta. Saa toki myös luita ja lelujakin.” Ninni

Shibasanomat

Shibaisat menot !

Pääkaupunkiseudun shibatapaamiset Seurasaaressa joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina klo 12.00. Yhteyshenkilö Laura Pyykkö, laurapyy@gmail.com Turun shibatreﬃt Ilmoitetaan facebookissa, Turun shibaporukka Lisätietoja: Janette Piirto, janette.96@hotmail.com Savon Shibat Facebook ryhmän nimi on Savon Shibat. Tapaamme joka kuukauden toinen lauantai klo 13. Yhteyshenkilö Karoliina Seppänen, puh. 050 511 6783, karo.seppanen@gmail.com.

kin Faceboo ät hm t shibary an shiba

hjanma Etelä-Po t kippura rat Kaakon n kippu a a m n ja oh Keski-P .) t Lahden seudun ohjois-P un shiba ski- ja P e PK-seud K ( t a shibatapaamiset aan shib seutu) Tavataan kerran kuussa. Pohjanm a (Porin a ib h s a t Aika ja paikka valitaan Satakun toiveiden mukaan. hibat S Savon Tule keskustelemaan foorumille väskylä Shiba Jy Shibatapahtumat -> me anta-Hä Lahdenseudun shibatapaamiset tai iset Shiba K shibaihm n ota yhteyttä Kirsiin puh. 040 581 0283 e e r e Tamp ukka kirsi.ruponen@gmail.com. hibapor Turun s Tampereen shibatapaamiset Sunnuntaisin klo 12.00. 14.1. Tahmela. Tapaaminen hotelli Rosendahlin edessä. 11.2. Hatanpään arboretum. Tapaaminen Hatanpään kartanon viereisellä parkkipaikalla. 11.3. Lapinniemi. Tapaaminen Tampereen Kylpylän edessä. Sään ja jäätilanteen salliessa kävelemme Siilinkarille, jossa kahvila. Muutoin Käpylä/Kauppi. Myös rotuun tutustujat tervetulleita! Yhteyshenkilö Tuire Siikala: tuire.siikala@gmail.com, 0415359340