Shibasanomat 4/2016 by Suomen Shiba ry

Koirien p채iv채koti Meri Kurisumasu! - Miten joulua vietet채채n Japanissa? Shibatohtori osa 2 Yhdistyksen uusi kangaskassi Shiba-villasukka ohje

Pääkirjoitus

ina tässä vaiheessa vuotta havahtuu siihen, että aika on taas kulunut hurjaa vauhtia. Vuosi on pitänyt sisällään kaikenlaista uutta yhdistyksen ja lehden suhteen. Ja kaikkea kivaa on tiedossa ensi vuodellekin. Toivottavasti ihmiset lähtevät reippaasti mukaan erinäisiin juhlavuoden tapahtumiin. Ajan kulumisen huomaa siinäkin, että vuosi sitten meillä oli kova vilske, kun kaksi pientä shibavauvaa opetteli elämään pentulaatikon ulkopuolella. Nyt kotiin jääneellä Taralla on jo toiset juoksut menossa ja jonkinlainen murrosikäkin on iskenyt. Onneksi Siru-äidin auktoriteetti riittää, eikä toistaiseksi yhteenottoja ole ollut. Tänä vuonna taidetaan saada joulukuusikin takaisin sisälle. Haluan toivottaa omasta puolestani kaikille lukijoille oikein rauhaisaa ja levollista joulua kippuroidensa kanssa. Kaikkea hyvää myös vuodelle 2017, nähdään tapahtumissa ja lehden parissa.

Jaana

Sisällysluettelo 2

Pääkirjoitus

Puheenjohtajan terveiset

Valioilmoitus / Sihteerin tervehdys

5-7

Koirien päiväkoti

8-9

Kippurakamut

10-11

Kippurakansaa

12-13

Shibavaellus seitsemiseen

14-16

Tulllan tutuiksi - Kasvattaja Nakanaka

Koira ketunvärinen

18-20

Joulutervehdykset

21 22-24

Kippuroita netissä - Kotimaisia Shibablogeja ja instagrammeja Shibatohtori - Osa 2

Meri Kurisumasu! - Miten joulua vietetään Japanissa?

Helsinki Winner

Voittaja

Vuoden shibat 2016 -kilpailu

Ote hallituksen kokouksesta

Tulossa vuonna 2017

Kangaskassi

Chibin koirakoulu

Shibasukka -ohje

Pieni joulutarina

Vauvavuosi osa 4/4: Ryhmä HauMauVau

Nukan Kolumni

Hallitus

Toimitus

Temppuhaaste Shibasanomat 4/2016

Päätoimittaja: Jaana Järvinen Taitto: Suvi Voutilainen Lehtitiimi: Tiina Anttonen, Tanja Haapasalmi, Marjaana Munther, Katja Pesonen, Susanna Pietilä, Laura Pyykkö, Karoliina Seppänen, Nea Sjöblom, Anniina Toivola-Tiitinen Avustajat: Tuire Siikala, Taru Mäkelä, Hanna-Riikka Ilmarinen, Tarja Myllylä, Arto Hellman, Satu Sakkinen, Tiina Dahl, Jaana Sääskilahti, Mirva Vuohtoniemi, Päivi Penttilä, Päivi Järvinen, Sara Tikkanen, Eeva Peltoniemi, Lea Painilainen, Susanna Tienhaara, Tiina Kolu, Miia Saarinen, Arro Voutilainen, Sini Suutari. Shibasanomat 1/2017 ilmestyy viikolla 12 Aineiston viimeinen jättöpäivä on 5.2.2017 Kansi: Jenna Lindgren (Shirokawa Impact Kodachi) Takakansi: Eeva Peltoniemi Paino: LightPress Oy, Kaarina 2016

Puheenjohtajan terveiset

alvi tuli aikaisin tänä vuonna, mutta lumisesta maisemasta saatiin nauttia vain hetki, kun vesisateet alkoivat ja taas on pimeää ja märkää. Joulua odotellessa voi vain haaveilla lumessa leikkivistä shiboista (ja puhtaista tassuista). Shiboilla tuntuu olevan edelleen kova kysyntä. Yritämme auttaa pennuista kiinnostuneita tekemään oikeita valintoja jakamalla tietoa rodusta yhdistyksen kotisivuilla ja Facebook-ryhmässä. Jäseniltä on pyydetty kommentteja, jotta pentuneuvontaa ja kotisivuja voidaan kehittää. Lähestyimme myös kasvattajia ja pyysimme vinkkejä pentuneuvonnan hoitamiseen, mutta valitettavasti kovin moni ei ole viitsinyt vastata. Monet pentua etsivät puolestaan toivoivat erikseen pentuvälitystä ja pentulistoja, joista voisi seurata mihin pentuja on jo syntynyt tai missä niitä on suunnitteilla, ja millaisista vanhemmista pennut ovat. Tiedot toki kiinnostavat myös meitä kasvattajia, mutta onko listojen tekeminen sekä päivittäminen todella tarpeen? Rekisteröidyt pentueet ilmestyvät kuitenkin nykyään jo melko nopeasti KoiraNetiin kaikkien nähtäville. Kasvattajille on vuosien varrella tarjottu mahdollisuutta julkaista pentueilmoituksia lehdessä tai kotisivuilla, mutta koska tarvetta varsinaiseen myyntiilmoitteluun ei ole, listat ovat yleensä tyhjiä. Kennelliiton Hankikoira.fi-sivustolle on koottu laaja tietopaketti shiboista. Kiinnostuneet pääsevät myös sitä kautta yhdistyksen kotisivuille. Kaikki kyselijät eivät ole

aina tosissaan liikkeellä eikä koirakuume kestä kauaa, jos pentua ei ole heti saatavissa. Toisinaan tuntuu, että on hyväksi joutua hieman odottamaan ja keskustelemaan kasvattajien kanssa, joilla ei ole pentuja heti saatavissa. Voi melko varmasti sanoa, että koiran hankkiminen ei ole kovin hyvä ajatus, jos useamman kasvattajan tavoittaminen tuntuu jo vaivalloiselta. Jalostustoimikunta kerää ja tilastoi edelleen shibojen terveystietoja. Olisi tärkeää saada lisää tietoa mm. allergisista shiboista, joten JTK toivoo omistajien olevan yhteydessä ja päivittävän koiriensa terveystietoja joko sähköpostitse suoraan JTK:lle tai Facebookin Shibojen terveystietopankki -ryhmään. Myös myönteiset uutiset oireiden helpottamisesta ja hoidon tehoamisesta ovat toki tervetulleita! Lopuksi haluaisin muistuttaa, että jo kertaalleen valmiit Kennelliiton sopimuslomakkeet on päätetty valmistella uudelleen, ja tällä hetkellä voi käyttää sekä uusia että vanhoja lomakkeita. Lomakkeet valmistellaan uudelleen yhteistyössä eri osapuolten kanssa vuoden 2017 aikana. Toivottavasti lopputuloksena saadaan vihdoin toimivat lomakkeet! Kasvattajien kannattaa tutustua uusiin lomakkeisiin huolella ja seurata Kennelliiton tiedotteita. Hyvää Joulua kaikille! Shibasanomat 4/2016

VALIOILMOITUS FI MVA Tolkan Crazy for You "Zaida"

Syntynyt: 11.4.2014, Narttu Emä: Yenie’s Go-Sakuramachi Isä: Laggan Kimikaizo Kasvattaja: Pirjo & Jari Appelgren, Tolkan kennel Omistaja: Leea Granvik

Sertiﬁkaatit: 21.2.2015 Seinäjoki RN Tuomari Susanne Wendell, Sert, ROP 21.3.2015 Jämijärvi RN Tuomari Pekka Teini, Sert, VSP 30.5.2015 Lieksa RN Tuomari Raisa Savander, Sert, ROP 16.4.2016 Vaasa KV Tuomari Riitta Lahtovaara, Sert, Cacib, MVA, ROP

Sihteerin tervehdys

Vuosi on tulossa päätökseensä ja jouluvalmistelut ovat monessa kodissa kovassa vauhdissa. Yhdistyksessäkin loppuvuosi on ollut kiireinen, vaikka varsinaisia tapahtumia ei olekaan järjestetty. Marraskuun kokouksessa hallitus päätti ottaa käyttöön uuden jäsenrekisterijärjestelmän, joka tulevaisuudessa helpottaa ja nopeuttaa jäsensihteerin tehtäviä. Myös laskutus on helpompaa ja halvempaa, sillä voimme lähettää mahdollisimman monelle sähköisen laskun. Muistathan siis ilmoittaa meille sähköpostiosoitteesi (ohjeet tässä lehdessä)! Myös kotisivuja on päivitetty ahkerasti, vaikka varsinaiseen ulkoasun uudistukseen ei vielä ole ollut aikaa. Sivuilla on rotuinfon lisäksi mm. paljon tietoa ja ohjeita kasvattajille sekä tietoa yhdistyksen tapahtumista ja toiminnasta. Ajankohtaistaosiota päivitetään mahdollisimman usein. Ensi vuoden alusta pyörähtää käyntiin 10-vuotisjuhlavuosi. Siihen liittyvistä tapahtumista löydät tietoa sekä kotisivuilta että esimerkiksi tämän lehden sisäkannesta. Tule mukaan tapahtumiin ja tuo myös ystäväsi! Tarvitsemme myös talkooporukkaa, jotta tapahtumat saadaan järjestettyä. Myös hallitukseen ja jalostustoimikuntaan tarvitaan ensi vuonna uusia ihmisiä. Toivoisin, että erityisesti kasvattajat aktivoituisivat ja olisivat enemmän mukana toiminnassa. Yhdistyksen tarvikemyynnissä on ollut pitkään hiljaista, mutta nyt olemme tilanneet upeita kangaskasseja. Jäsenet voivat tilata kasseja postitse, ja niitä voi ostaa yhdistyksen tapahtumista. Jäseniä ilahdutetaan ensi vuoden alusta lähtien myös postikorteilla, joita saavat valioituneet koirat (Suomen muotovaliot, kansainväliset muotovaliot sekä harrastuslajien valiot). Onnea ja menestystä kaikille ensi vuodelle!

Tuire 4

Shibasanomat 4/2016

Koirien päiväkoti, mistä on kyse? Teksti ja kuvat: Tanja Haapasalmi

jatukseen koira päiväkodissa voi liittyä monenlaisia ajatuksia ja tuntemuksia. Meillä jokaisella on mielikuva päiväkodeista ja niiden arjesta, useimmilla jopa omakohtaisia kokemuksia omasta tai omien lasten elämästä. Päiväkoti vain koirille herättää ensireaktiona suurimmaksi osaksi hilpeyttä, sillä käsite on suomalaisen korvaan vielä melko tuntematon ja tuntemattomammaksi käsite muuttuu, kun siirrytään pois kaupunkien keskuksista. Eikö päiväkoti ole ihmislasten juttu? Ensireaktion jälkeen omistaja saattaa pohtia, kuinka minun koira sopeutuisi hoitoon, onko hoitaja ja hoitopaikka turvallinen ja osaava, saako koira hoidossa riittävästi huomiota, miten koira kestää olla erossa oudossa paikassa, kiusaavatko muut koirat, kiusaako koira muita, saako kavereita? Erityistä huolta aihe saattaa nostattaa, jos kyseessä on perheen ainoa kippura, se oma kullannuppu. Miksi veisin koirani hoitoon? Omalla kohdallani koirien päiväkoti nousi ajankohtaiseksi, kun muuton jäljiltä toiseen kaupunkiin jäänyt tukiverkosto ei ollut enää auttamassa arjessa. Tämän lisäksi uusi työ, uusi

kaupunki, uusi koulu ja perheen muut menot iskivät samaan aikaan. Oman ajan hallitseminen ja sen antaminen kippuralleni nostivat stressitasot huippuunsa. Iltapäivän lähestyessä huomasin hermostuneena tiirailevani työpaikalla kelloa ” Vielä olisi nämä ja nämä asiat tehtävänä ja kollegallakin on jotain asiaa, mutta Urholla tulee nyt pisuväliä ja yksinoloa jo liikaa, nyt on päästävä lähtemään.” Pääkaupunkimme joukkoliikenne ei tarjoa ymmärtävää apuaan nopeaan siirtymiseen työpaikalta kotiin, joten hermoilu jatkui myös bussissa ”Onkohan Urho jo pissannut lattialle”. Pahemman ruuhkan sattuessa on jopa otettu jalat alle kesken matkan, jotta pääsisi nopeammin kotiin. Minulla on päiväni aikana useita sosiaalisia kohtaamisia, ärsykkeitä ja virikkeitä, Urholla on vain koti, jossa se odottaa minua. Takaraivooni oli menneiltä vuosilta jäänyt erään mainostelevision kymppiuutisten loppukevennys, jossa toimittaja vieraili koirien päiväkodissa Helsingissä. Päiväkoti oli aivan eri kuin joskus kohtaamani koirahoitolat, jossa koirat viettivät aikaansa

Shibasanomat 4/2016

opittu uusia temppuja ja mitä muuta on päivän aikana touhuiltu. Kotiin päästyämme voivat molemmat vain levätä tyytyväisinä, olipahan kiva päivä!

häkeissä ja poissa katseilta. Työssäni oli tulossa jälleen tilanne, etten mitenkään ehtisi takaisin kotiin järkevällä aikavälillä ja tämän ansiosta päädyin viimein kokeilemaan päiväkotia. Löysin koirapäiväkodin sosiaalisesta mediasta helposti ja juuri tähän aikaan päiväkodissa kampanjoitiin ilmaista kokeilukertaa. Siellä käydään läpi omistajan näkemyksiä koiran luonteesta ja käyttäytymisestä laumassa, sekä tutustutaan päiväkodin muihin jäseniin emon valvoessa alkua. Kokeilukerran päättyessä käydään läpi päivän kulku sekä kenen kanssa Urho on tänään leikkinyt ja kenestä se on saanut kaverin. Kuviakin päivän aktiviteeteistä katsellaan, ellei niitä ole jo sosiaalisesta mediasta ehtinyt nähdä. Jopa suosikkihoitotätikin on löytynyt! Soittaessani kokopäiväistä päiväkotipaikkaa muistavat hoitajat jo Urhon nimen. Tällä kertaa syy päiväkodille on yksinkertaisesti tehdä Urhon päivästä mielekkäämpi. Minä säästän aamulla aikaa, kun aamulenkki tulee tehtyä matkalla bussipysäkille, lisäksi saan tehdä työni rauhassa ilman stressiä kiireellisestä kotiinlähdöstä. Minun on mahdollista myös käydä harrastuksissa tai missä ikinä haluan. Voin seurata hoitopäivän etenemistä pitkin päivää sosiaalisessa mediassa, jonne päiväkodinväki laittaa kuvia omistajan luvalla hoidokkien touhuista. Noutaessani Urhoa minut ottaa vastaan iloinen hännänheiluttajien kuoro. Käymme läpi päivän kulun, kenen kanssa on leikitty, onko

Koirapäiväkodit toimivat kaupunkien keskuksissa, siellä missä ihmiset asuvat tai käyvät työssä. Maaseudulla ulkohäkissä elävän hirvikoiran omistajille päiväkoti on varmasti vielä kaukainen ja suorastaan naurettava ajatus. Yhteiskunnan muuttuessa ovat lemmikit ottaneet suurempaa roolia erityisesti lapsettomien perheiden keskuudessa. Lemmikkeihin panostetaan enemmän kuin koskaan ja ne ovat osa perhettä. Loputon kiire-yhteiskunta ei näytä taantumisen merkkejä, päinvastoin. Mainittakoon lopuksi vielä, että järjestääpä päiväkoti omat pikkujoulutkin koirille ja heidän omistajilleen, päiväkodit tarjoavat siis myös yhteisöllisyyttä meille vanhemmille. Haastattelin Raisaa Kampin koiraparkista saadakseni selville, miksi koirapäiväkodit ovat Suomessa yhä niin tuntemattomia sekä mitkä ovat yleisimpiä syitä koiran päiväkotiin tuonnille. Lisäksi halusin saada selville, mitä päiväkodeissa tapahtuu ja miten shiba inu sopii rotuna päiväkotiin.

RAISA KOIRAPARKISTA Mistä koiraparkissa on kysymys? Koiraparkki sijaitsee Helsingin keskustassa, Kampissa, osoitteessa Kalevankatu 17. Olemme juuri muuttaneet uusiin tiloihin, jotka soveltuvat erinomaisesti toimintaamme. Koiraparkki.com on häkitön koirien päiväkoti Helsingissä, kaikki koirat oleskelevat keskenään vapaasti kodinomaisessa ympäristössä. Isoissa tiloissamme on sohvia ja nojatuoleja sekä mattoja, koirat saavat oleskella vapaasti missä haluavat. Pystymme jakamaan koirat eri tiloihin; osa koirista rakastaa rauhaa ja osa taas kaipaa leikkikavereita ja touhuamista. Koiran voi tuoda päi-

Shibasanomat 4/2016

vähoitoon päiväksi, tunniksi tai useammaksi. Kerran viikossa pyrimme tarjoamaan myös iltahoitoa. Koiraparkki tarjoaa myös viikonloppu- ja lomahoitoa Koirahotelli Perrossa Espoossa, joskus olemme Kampissa paikalla myös lauantaisin tai sunnuntaisin. Koiraparkissa koirat eivät ole koskaan yksin, paikalla on aina muita koiria sekä koirahoitajia toimintaa valvomassa.

Mitä koiraparkissa tapahtuu? Päivärytmi noudattaa päivittäin samaa kaavaa. Klo 7 Koiraparkki aukeaa. Aamupäivän aikana koirat saapuvat Koiraparkkiin. Aamulla koirat ovat energiaa täynnä ja jokainen tulija vastaanotetaan haukulla, kavereiden kanssa juostaan ja touhutaan. Noin klo 11 menemme lähimpään koirapuistoon noin tunniksi ja koirat saavat juosta ja leikkiä vapaasti. Tämän jälkeen koirilla on vielä hieman energiaa jäljellä ja leikit jatkuvat sisätiloissa. Iltapäivällä koirat nukahtavat päiväunille. Iltapäivällä on myös hyvää aikaa aktivointileluille ja muulle leikeille, kun unilta heräillään.

Miksi koirat tuodaan koiraparkkiin? Suurin osa koirien omistajista tuo koiransa hoitoon, koska haluavat sosiaalistaa koiransa tai koiralla ei ole koirakavereita, joiden kanssa leikkiä ja viettää aikaa. Osa koirista kärsii eroahdistuksesta, eivätkä voi olla yksin kotona. Osa koirista on iäkkäitä ja tarvitsevat lääkitystä päivän aikana sekä terveytensä ja kuntonsa seurantaa. Toisinaan omistajilla saattaa olla pitkiä työpäiviä ja koira tulee hoitoon siksi, ettei tarvitse olla pitkää aikaa yksin kotona.

Onko vastaavaa toimintaa paljon Suomessa? Koirapäiväkoti on vielä uusi palvelu Suomessa eikä ole vielä ehtinyt tulla kovin tunnetuksi. Koirapäiväkoteja on vain muutama pääkaupunkiseuduilla. Harva on tietoinen, että tällaista palvelua on yleensäkin olemassa. Mitä enemmän näistä puhutaan ja kerrotaan mediassa, sitä enemmän tieto leviää ja koirapäiväkoteja tulee lisää. Tarvetta tälle palvelulle on selkeästi! Koirapäiväkotien harvinaisuus saattaa johtua osin siitä, ettei Koirapäiväkodin tyyppiselle toiminnalle ole helppoa löytää sopivia tiloja kaupunkien keskustassa ihmisten työmatkojen varrelta ja tilojen vuokrahinnat ovat liian korkeat, jotta palvelu pysyisi kohtuuhintaisena.

Voisiko Ruotsin malli 6 tunnin yksinolosäännöstä rantautua myös Suomeen? Koirapäiväkoteja on pelkästään Tukholman alueella jo muutama sata ja siellä päiväkodit ovat isompia, isoimmissa on jopa 60 koiraa hoidossa joka päivä. Suomessa kuitenkin koirakulttuuri ja yleisesti asenne koirapäiväkoteihin on erilainen, täällä päiväkotikulttuuri on vasta jalkautumassa. Osa syy koirapäi-

väkodin käytön hitaasta kehittymisestä on hinta: koiranpäivähoitomaksut ovat samalla tasolla lapsen päivähoitomaksujen kanssa. Monelle lapsiperheelle koiran hoitopaikkaan vienti tyssää nimenomaan hintaan. Toisaalta moni koiranomistaja ei tunnusta, että koira tarvitsee sosiaalisia kontakteja tai että koiralla pitäisi olla koirakavereita tai että koira ei saisi olla yksin yli 6 tuntia. Menee vielä vuosia, valitettavasti.

Miten shiba inu sopii päiväkotiinne? Meitä usein verrataan koirapuistoon – et koskaan tiedä, ketä siellä on ja minkälainen päivä siellä olevilla koirilla on. Päiväkodissamme on kaikenlaisia koiria. Osalla on voimakkaampi ja itsepäinen luonne, osa on ujompia, arempia tai hieman pelokkaampia kuin toiset. Koirarodun ja sen tarpeiden tuntemus on koirahoitajan ammattitaitoa, rotutyypillinen käyttäytyminen otetaan huomioon jokaisen koiran tullessa ensimmäistä kertaa Koiraparkkiin tutustumiskäynnille. Vaikka rotu on tunnettu aktiivisuudestaan tai kovapäisyydestään, ei se ole este päiväkotiin tulemiselle. Kyllä aktiiviset ja hiljaiset koirat tulevat toimeen keskenään ja kaikki koirat pyritään sopeuttamaan laumaan - ja kaikille löytyy se omanlainen lauma. Siksi meillä on useita tiloja, jotta voimme jakaa koirat ryhmiin. Huomioimme koirien leikkitavat, tarpeet, käyttäytymisen ja sen perusteella löytyy leikkikaverit.

Minkälaisia vinkkejä antaisitte ensimmäistä päiväkotipäivää miettivälle? Kannattaa miettiä etukäteen, mitä haluaa Koirapäiväkotipalvelulta. Halutaanko, että koiralla on aktiivinen päivä ja leikkikavereita, että koira oppii jotain tai ettei koiran tarvitse olla yksin kotona. Ennen kuin jättää koiran koirapäiväkotiin ensimmäistä kertaa koko päiväksi, kannattaa tulla koiran kanssa tutustumaan paikkaan, jolloin sekä koira että omistaja näkevät minkälainen meno siellä on. Koirasta näkee todella nopeasti, miten se reagoi muihin koiriin ja laumaan. Sen jälkeen koiralle paikka on jo vähän tutumpi, jolloin sen hoitoon tuonti on helpompaa. Suosituksemme olisi, että koira tuodaan ensimmäisellä kerralla hoitoon vaikkapa vain puoleksi päiväksi, varsinkin jos koiraa ei ole aiemmin jätetty tuntemattomien haltuun. Silloin henkilökunta näkee, miten koira käyttäytyy ilman omistajaansa ja miten se sopeutuu päiväkotimenoon. Shibasanomat 4/2016

Kippurakamut

puuta, muotoilen kenkiä, leikkaan vaatteita, puran leluja ja myös tekniikka kiinnostaa… Niin ja minua myös kuljetetaan usein autolla paikkoihin, jossa on paljon muita koiria. Niiden kanssa ei kuitenkaan saa leikkiä. Minulle ei ole vielä valjennut, mitä siellä tehdään muuta kuin syödään ja jahdataan palloa.

Chibi

Mottoni:

Nimi: Chibi

”Shiba tekee mitä shiban täytyy”

– Thrillseekers Silver Surfer

Suurin saavutukseni:

Ikä: 1 vuosi Kotipaikka: Turku Lempinimeni:

Chi, Chiiputti, Hippi, Peto, nämä nyt esimerkkeinä

Minua ärsyttää, jos:

Jos en saa juustonpalaa kiinni. Lelu/ luu menee hankalaan paikkaan enkä saa sitä itse. Saatan silloin kiukutella. Ärsyttää myös silloin kun leikki on parhaimmillaan ja sitten minut otetaan ”jäähylle”. Siis ihan kamalaa!

Upein taitoni:

Kiljuminen kovaa ja korkealta. Kerran koko eläinlääkäriaseman henkilökunta kävi vuorotellen katsomassa, mikä eläin siellä on kiljumassa. Käytän upeaa ääntäni myös kun tahdon jotain tai en ole samaa mieltä jostain. Laulan myös husky-veljeni kanssa.

Oudoin tapani:

Kannan yleensä suussa kaikkea. Kun tervehdin ihmisiä pitää olla suussa jotain ja yleensä riennän etsimään jotain suuhun pantavaa. Muuten saatan purra kättä. Jotain on purtava! Tykkään myös pukuleikeistä. Olen kotonani mikä vain asu ylläni.

Vastaus Kadolle: Järjestetään 1v juhlat!

Haluan haastaa mukaan:

Haastan mukaan siskopuolen Yumin

Karmein paheeni:

Kysymykseni kaverille:

Se tapahtuu yleensä ulkona. En voi vastustaa sitä. Se on iso ja ruskea (yleensä). Katson sitä, haistan ja sitten kierin.

Missä tykkäät nukkua? Terveiseni Shibasanomien lukijoille: Juoskaa, telmikää ja leikkikää päivittäin. Lauman tullessa kotiin rientäkää tervehtimään heitä shiba-hymyllä varustettuna. Ja olkaa kilttejä, niin saatte paljon lahjoja.

Koulutukseni:

Siitä olette saaneet lukea lehdessä ja saatte lukea jatkossakin.

Harrastukseni:

Askartelu. Olen kätevä hampaistani: veistän Shibasanomat 4/2016 8

Viimeisin suuri saavutukseni on pallonnoutokisa. Heinäpaalilabyrintin toisesta päästä piti noutaa vinkupallo ja tuoda se takaisin omalle ihmiselle. Ensimmäisellä kierroksella tutkin kaikki paikat ja pissasin pariin heinäpaaliin ennen kuin löysin vinkupallon enkä antanut sitä kenellekään ilman lahjusta. Toisella kierroksella ymmärsin mitä piti tehdä. Lähtömerkki annettiin ja hyppäsin heinäpaalin päälle. Hypin niitä pitkin pallon luo ja samaa reittiä takaisin. Olin koko porukan nopein ja fiksuin tietty! Jos saisin päivän ajan tehdä mitä ikinä haluan, minä: Järjestäisin bileet agilityhallissa! Kutsuisin sinne kaikki parhaat kaverit: Aimi-siskon, Kado- ja Intoveljet, Nami-serkun, mäyräkoirakaverit, vinttikoiratytöt… Ja sit me juostaisiin ratoja, painittaisiin ja leikittäisiin koko päivä. Ja sitten meidät päästettäisiin eläinkauppaan ja saataisiin vapaasti syödä kaikkea mitä me halutaan.

Kuva: Suvi Ylijokola

Kuva: Taru Mäkelä

talasta verenpaineesta, kun on niin kova halailemaan mua…

En voisi elää ilman: Tähän on selkeä vastaus. Oma peti! Hetkellisesti pärjään kyllä ilmankin, esim. hotellimatkoilla. Mutta kotona se on paras nukkumapaikka. Kenestä tykkään:

Kaikista ihmisistä. Äiti on kovin ylpeä musta, kun mä pärjään niin hyvin pienten lastenkin kanssa. Mä oon kuulemma luotettava.

Suurin esikuvani: Oma mamma. Siis mun oikea äitini.

Mulla on vähän kova luonne, enkä herkästi kumartele muita koiria, mutta sen mä tiedän, et omalle äitille ei ryppyillä.

Koulutukseni:

Onhan sitä muutamaa koulunpenkkiäkin tullut kulutettua. On ollut näyttelykoulua ja muksukoutsia (vähän niin kuin tokoa, mutta lapsen kanssa). Agility ei ollut mun juttu. Jostain remmirähjäyksestäkin äiti on ollut yhteydessä kouluttajaan, sitä mä en ymmärrä ollenkaan. Siinä kun ei ole mitään ongelmaa, sen osaan ilman kouluttajaakin! Kuvat: Jaana Järvinen

Siru Nimi: Siru

(Seon Akako Yumi)

Ikä: 6 Kotipaikka: Ylöjärvi Lempinimeni:

Rakkaalla lapsella näitä sit riittääkin. Kaikki ei vaan niin kovasti imartele. Sirppaliini, karvaakka, mamma.

Minua hymyilyttää, kun näen kasvattajani. Aina niin ihana ja tärkeä ihminen mulle. Unelma-ammattini:

Harrastukseni: Mä taidan olla vaan kotikoira ilman sen

suurempia harrastuksia. Näyttelyissä käydään enää harvemmin. Mut onhan mulla ihan oikea päivätyökin äidin toimistolla. Mitä olis toimisto ilman muutamaa maskottia?

Periaatteeni:

sit kovenee ääni!

Jos ei perhe tajua helpolla mun asiaa, niin

Suurin saavutukseni: Ihanat lapseni ja niiden pentuaika. Oon hyvin äidillinen ja huolehdin edelleen lapsistani tavatessamme. Salaisuuteni:

Pääsen aina joskus äidin syliin aamupalapöydässä. Ja kun katson nätisti, niin saatan saada pienen maistiaisen aamupalastakin. Terveiseni Shibasanomien lukijoille: Hyvää joulua kaikille ja nauttikaa joulun herkuista! Mut sillai maltillisesti, ettei tuu masu kipeäksi.

Taivaanrannan maalari. Mä oon ulkona sellainen haaveilija, kaikki paikat pitää nuuskutella. Eteneminen lenkeillä on siis melko hidasta. Mut toki muhun tulee vauhtia, jos näen jäniksen. Et vois musta kyllä metsästäjäkin tulla.

Hellyttävin tapani:

Äidin sylissä ollessani painan pääni äidin olkapäälle. Silloin äiti aina kutsuu mua vauvakseen ja rutistaa oikein kunnolla. Kuulemma vähentää stressiä ja rauhoittaa kiireessä. Ihmekös äiti kärsiikin maShibasanomat 4/2016

Kippurakansaa Tervehdys kippurakansan lukijat! Teksti ja kuvat: Hanna-Riikka Ilmarinen

äällä teille kirjoittaa Hanna-Riikka Ilmarinen, 27-vuotias nainen Tampereelta. Perheeseeni kuuluu avomieheni Marko sekä kaksi koiraa, Luna ja Misaki. Luna on 10-vuotias neitonen, jossa on rotuina portugalin vesikoiraa ja suomen ajokoiraa. Misaki, ”Shirokawa Misaki”, on kohta 6-vuotias vauhdikas shiba-neito. Kun edellisestä koirastamme Pimusta aika jätti 17-vuoden iässä, Luna jäi meidän ainoaksi koiraksi. Muutaman vuoden Luna oli meidän ainut koira, mutta tuntui kovin yksinäiseltä ja koirakaveria kaipaavalta. Shiba oli ollut pitkään rotu, joka kiinnosti niin ulkonäöltään ja erikoisen luonteensa puolesta. Aloimme lukea shibasta enemmän ja enemmän, myös keskustelupalstoja seurasimme aktiivisesti. Tunne, että shiba on meidän rotumme, vain vahvistui ajan kuluessa. Huolta innostuksen lomassa aiheutti shibojen vahva luonne, kuinka se tulisi yhteen meidän Lunan kanssa, joka on aina ollut hyvin herkkä ja ujo koira. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen uuden perheenjäsenen etsinnässä, että pentu varmasti sopeutuu Lunan kanssa elämään, ja tästä rohkaistuneena aloimme etsiä meille sopivaa kasvattajaa. Laitoimme usealle kasvattajalle sähköpostilla kyselyä tulevis-

Shibasanomat 4/2016

ta pentueista, mutta useimmat eivät vastanneet tai harmiksemme kertoivat, että ei ollut pentuja tarjolla, tai edes suunnitelmissa lähitulevaisuudessa. Emme kuitenkaan tästä masentuneet vaan odotimme ja lähetimme kasvattajille sähköpostia, kunnes tuli toivoa antava vastaus; pentuja tulossa! Kävimme tapaamassa kasvattajaa, Yvonne Wuotia Porvoossa, ja muutama tunti vierailustamme saimme kuulla iloisen uutisen, että pennut ovat syntyneet ja hän on päättänyt, että me olemme uuden pienen shiban onnellinen uusi perhe. Jännityksellä ja innolla odotimme aikaa, kun pikkuinen, uusi pentumme, jonka nimeksi tuli Shirokawa Misaki, pääsi meille muuttamaan. Lunakin tunsi ilmassa uutta jännitettä, ja tiesi, että jotain on nyt meneillään, mutta eipä varmasti osannut odottaa saavansa uuden ystävän. Vihdoinkin saapui se päivä, kun pääsimme hakemaan pienen Misakin kotiin. Kotona Luna ihmetteli, mikä pieni karvapallo se mamman sylissä on. Jännityksellä laskimme Misakin alas tutustumaan uuteen kotiin ja Lunaan. Aluksi Lunakin jännitti pientä otusta, ja Misaki tykkäsi kirmata tätä kohti, jolloin Luna hyppi sohvalle karkuun. Muutaman murahduksenkin taisi päästää aika ajoin. Seuraavana aamuna herätessämme saimme huomata, että välit olivat jo lämmenneet. Kun tässä on nyt melkein 6-vuotta seurannut Misakin ja Lunan elämää, on saanut huomata, kuinka erilainen shiba on käytökseltään ja luonteeltaan muihin rotuihin verrattuna. Vaikkakin Luna on niin herkkä, niin shiban luonteen lujuus kyllä korostuu, kun näiden tekemistä seuraa. Ensimmäinen

huvittava huomio on ollut se, että vaikka Luna on 6-vuotta Misakia vanhempi, on siltikin Misaki meillä se Pomo. Tämä on monesti korostunut sillä, että Misaki menee ensimmäisenä ovesta, kulkee edellä, ja välillä yrittää Lunaa näpsiä, jos tämä yrittää lenkkeillessä mennä edellä. Misaki on erilainen moniin muihin shiboihin verrattuna siinä asiassa, että Misaki rakastaa ihmisiä yli kaiken. Kun tulen töistä kotiin, vastassa on Misaki korvat sivulle painautuneena ja äkkiä etsitään lelu, hanska tai vaikka sukka, kunhan on jotain mitä tuoda näytille. Luna yleensä odottaa taaempana, että Misaki on saanut häslättyä, ja on hänen vuoronsa tulla tervehtimään. Sama kaava toistuu, kun tulee vieraita. Jos tulee oikein Misakin mielestä ihania vieraita, voi pieni ilopissakin lirahtaa lattialle. Monesti kun shibat ovat saaneet vieraat tervehdittyä, ne vetäytyvät omiin oloihinsa, vaan ei meillä. Alkaa todellinen temppukoulu, kun vieraat siirtyvät olohuoneeseen. Misaki kiipeilee syliin pusuttelemaan, kampeaa itsensä sohvan selkänojan päälle, talloo olkapäillä ja haistelee hiuksia. Vieraat ovat ihmeissään, kun toinen koira pujottelee olkapäillä ja sylissä kuin kissa, kun taas toinen istuu varpaiden päälle, nojaa jalkoihin ja tuuppii käsiä että ” Rapsuta nyt!” Yleensä Misakilla riittää enemmän intoa ja mielenkiintoa vieraita kohtaa kuin Lunalla, joka parin tunnin seurustelun jälkeen menee unille parvekkeen oven eteen tai sohvan taakse, mutta onhan Luna jo seniorirouva. Viimeisimpien kesien aikana tytöt ovat ottaneet uudeksi harrastukseksi uimisen tai varsinaisesti vedessä kahlaamisen. Nykyään onkin jopa vaikeaa yrittää lenkillä mennä lammen ympäri, kun siellä on ne tutut uintikohdat. Aina kun uintipaikat lähestyvät, alkaa kauhea vetäminen ja polskimaanhan on pakko päästä. Tytöt, varsinkin Luna, ovat niin ihastuneita uimiseen, että kun Lunaa yrittää vetää pois lammesta ja sanoa, että nyt mennään kotiin, niin sitten suututaan. Ja se on kuin pieni lapsi, joka mököttää kotiin saakka, kun olisi vielä halunnut uida.

Uimistakin kivempaa on kesällä pitkät metsälenkit. Metsässä riittää tytöillä ihmeteltävää, kun oravat kisaavat puun runkojen ympärillä, linnut rakentavat pesiä ja kantavat nokissaan isoja heinäkasoja, ja kaukaisella niityllä metsänrajassa on peuroja syömässä heinää. Metsälenkit ovat rauhoittavia niin itselle kuin myös tytöille, koska joka puolella on eläinten hajuja ja jälkiä. Ajantajukin metsässä katoaa, kunnes huomaa, että lenkki on venynyt yli pariksi tunniksi, ja Lunakin alkaa olla jo poikki kävelystä. Toisin kuin Misaki, jolla energiaa tuntuu vielä riittävän. Kun kotiin pääsee, on pesun paikka. Vesikoiran osan huomaan siitä hyvin, kun peseminen ja uinti ovat niin ihanaa Lunan mielestä. Misakin mietteet suihkuhetkestä ovat päinvastaiset: ”Nopeasti sitten, en tykkää yhtään! Onneksi pesut menevät nopeasti ja kun saan ihanan possunkorvan palkinnoksi tästäkin nöyryytyksestä, niin se unohtuu nopeasti”. Pitkän lenkin, pesun ja herkkujen jälkeen maistuu uni. Ja mikä olisikaan mukavampaa, kuin koko perheen voimin hautautua sohvalle peittojen alle katsomaan elokuvaa. Shibasanomat 4/2016

Shibavaellus Seitsemiseen Teksti: Jaana Järvinen Kuvat: Tuire Siikala

ienestä ajatuksesta se lähti, mutta nopealla aikataululla oltiin jo suunnittelemassa vaellusta koirien kanssa. Kohteeksi valittiin Seitsemisen kansallispuisto muun muassa helppokulkuisten reittiensä vuoksi. Tarkoituksena oli, että myös kokemattomammat vaeltajat selviävät koiriensa kanssa matkasta. 2 päivää ja 25 kilometriä. Taas sai huomata, että shibasta (ja akitasta) on moneksi. Myös ensikertalaiset kippurahännät sopeutuivat hyvin telttayöpymiseen ja pitkiin kävelymatkoihin. Vaellus otetaan varmasti vielä uusiksi, joten tervetuloa iloisella mielellä mukaan!

Shibasanomat 4/2016

Kuva: Lea Painilainen (Tarja, Arto, Nakanaka Kaida ja Yasuhiko

Tullaan tutuiksi: kennel Nakanaka

Kuva: Nakanaka (Hoshivega)

ei kaikille lukijoille! Olemme Tarja Myllylä ja Arto Hellman ja kasvatamme shiboja kennelnimellä Nakanaka. Olemme molemmat maanviljelijöitä ja asumme maaseudulla Vihdissä, Vanjärven kylässä. Kumpikin meistä asuu omalla kotitilallaan, mutta tilat sijaitsevat lähellä toisiaan. Perheeseemme kuuluu kuusi shibaa, harmaa norjanhirvikoira, kissa ja pari hevosta. Lisäksi tällä hetkellä kennelistämme on yksi shibanarttu sijoituksessa. Miten tutustuitte rotuun? Miten kiinnostus kasvattamiseen heräsi? Meillä molemmilla on ollut koiria (sekä rotukoiria että sekarotuisia) oikeastaan koko elämämme ajan, ja luonamme on shibojen lisäksi syntynyt kaksi hirvikoirapentuetta. Vuonna 2004 kävi niin ikävästi, että Tarjan molemmat silloiset koirat sairastuivat ja kuolivat lyhyen ajan sisään. Koiraton kesä oli outo, ja kaipasimme kotiin tassujen rapinaa. Sattumalta niihin aikoihin Koiramme-lehdessä oli rotuesittelyssä shiba, ja Arto totesi esittelyn luettuaan, että siinä on meidän rotumme. Shiboja oli tuolloin Suomessa kovin vähän, mutta meillä kävi hyvä tuuri. Pentuvälittäjä Riitta Lehto kertoi, että Suomessa oli sillä hetkellä kaksi pentuetta. Onneksemme ne olivat 15 km päässä meistä kennel Naturalilla, Raija Laaksolla. Soitimme hänelle ja pääsimmekin seuraavaksi kasvattajan tiukkaan tenttiin, minkä jälkeen kotiimme muutti shibanarttu Natural Bonsai (Nori). Myöhemmin Raijalta

Shibasanomat 4/2016

tuli meille myös kennelimme tuleva kantanarttu Natural Kuronatsuhime (Natsu). Nuo kaksi kovin erilaista shibaa ovat opettaneet rodusta paljon. Kasvatustyömme on alkanut vähän ”salakavalasti”, Raijan innoittamana ja avustamana. Ilman hänen kokemustaan, tukeaan ja arvokasta tietämystään tiemme olisi ollut paljon kivikkoisempi. Muutama vuosi sitten kävimme kasvattajakurssin ja anoimme Nakanaka-kennelnimen. Erään suomennoksen mukaan se tarkoittaa ”melkoista”. Ja sitä tämä rotu on tuonut tullessaan – joskus surussa, mutta etenkin ilossa! Mitä harrastatte omien koirienne kanssa?

Kuva: Nakanaka (Nakanaka Sukikake)

Kuva: Susanna Tienhaara (Nakanaka Ryuu)

Ykkösharrastuksemme on näyttelypuoli ja käymme viikoittain Karkkilan seudun koirakerhon järjestämissä näyttelytreeneissä. Siellä shibat saavat tutustua muihin rotuihin jo pennusta lähtien sekä harjoitella pöydällä olemista ja hampaiden katsomista. Treenatessa myös omistajien on mukava tavata ja vaihtaa sekä kuulumisia että koiratietoutta. Näyttelyissä käymme useampana viikonloppuna vuodessa. Lenkkeilemme päivittäin kävellen tai potkupyörällä, iltaisin taas rapsuttelemme sohvalla koiria ja seuraamme niiden iltaleikkejä. Koirat saavat olla isommassa laumassa, joten leikkiä ja touhua niillä riittää. Aidattu puutarha on turvallinen paikka juosta ja riehua. Tunnetusti shibat haluavat myös omaa aikaa, eli nukkua!

Mitä toivotte pennunostajilta? Kasvattajan ja ostajan välillä on oltava oikea ”kemia”, ja sitä joko on tai ei ole. Sillä ei ole merkitystä, onko ostajalla aiempaa koirakokemusta. Voisi sanoa, että onneksi tässä rodussa ei kovin nopeasti pääse pennunomistajaksi, eli tutustuminen saattaa olla pitkäkin prosessi ja vaatii ostajalta todellista kiinnostusta, ei hetken impulsiivista mielitekoa. Silloin kasvattajalla ja ostajalla on aikaa tutustua toisiinsa, ja perheessä on tulevaisuudessa tyytyväinen ja tasapainoinen koira. Rodun alkukantaisuuden vuoksi ostajan on hyvä ymmärtää rodun luonnetta, alkuperää ja rotuominaisuuksia sekä tutustua rotuun kotiolosuhteissa. Kasvattajan rooli on mielestämme tärkeä taustatuki uusille shiban omistajille – keneltä muulta kuin kasvattajalta sitä kysyy neuvoa ongelmissa ja toisaalta myös jakaa ilon, kun sen aika on? Olemme neuvoneet kyselijöitä tulemaan aktiivisesti näyttelyihin, shibatapaamisiin ja muihin tapahtumiin sekä käymään kasvattajien luona, sillä siten tavoittaa parhaiten kasvattajia ja saa kontakteja. Millaista on pikkupentujen elämä luonanne? Pentujen elämä on hyvin rauhallista pari ensimmäistä viikkoa. Huolehdimme, että emolla ja pennuilla on kaikki hyvin (puhtaat ja lämpimät tilat, madotukset, punnitukset). Synnytyksen alkua ja myöhemmin myös pentujen elämää seurataan valvontakameralla. Kamera on todella tärkeä, sillä varsinkin öisin siitä näkee näyttöä vilkaisemalla, että kaikki on hyvin, eikä emoa häiritä turhaan. Kolmen viikon paikkeilla pennut alkavat pikkuhiljaa saada lisäruokaa, ja niitä tuodaan hetkeksi pois pentuhuoneesta tutustumaan perheen arkielämään. Aikaa lisätään pikkuhiljaa, ja pentuja käsitellään ja pidetään sylissä. Pennut harjoittelevat myös pantaa, pöydällä seisomista, hampaiden katsomista ja tutustuvat eri ääniin (esim. tv, imuri, jne). Kynnet leikataan viikoittain. Säiden salliessa pennut tutustuvat ulkona nurmikkoon, multaan ja muihin materiaaliin.

Kuva: Nakanaka (Hoshivega ja Nakanakano )

Millaisia haasteita tai vaikeita paikkoja olette kohdanneet kasvatustyössä? Ensimmäinen narttumme ei valitettavasti koskaan tullut tiineeksi, sillä se ei antanut uroksen hypätä selkäänsä. Ensimmäisessä pentueessamme yksi pentu oli huonossa asennossa synnytyskanavassa. Yksi pentu syntyi normaalisti, mutta toinen ei tullut, joten tarvitsimme nopeasti eläinlääkärin apua. Pakkasimme jo syntyneen pennun vällyihin ja lämpöpakkauksen kanssa koriin. Oli hirvittävä lumimyrsky, jopa konehallin valtava ovi tipahti siinä myrskyssä, hyvä että saimme auton hallista ulos. Päivä oli tietysti sunnuntai, mutta onneksi monen vaiheen kautta saimme tavoitettua eläinlääkärin, joka suostui ottamaan meidät vastaan. Ikinä en ole pelännyt niin paljon lumikinokseen kiinni jäämistä kuin silloin! Vaikka aura-auto oli juuri hetki sitten mennyt, edessä ollutta tietä

Ennen uusiin koteihin lähtöä käydään vielä autoajeluilla. Pennut saavat myös tutustua muutamaan niille vieraaseen kotiin. Pennut tarkastetaan ja sirutetaan eläinlääkärissä. Pentujen ollessa viisiviikkoisia ensimmäiset ystävät ja pennunostajat tulevat kotiimme tutustumaan niihin, ja pennut tapaavat niin aikuisia kuin lapsiakin. Kun on pentuja, on tunnetusti myös paljon vieraita! Millaisena näette rodun terveystilanteen? Mielestämme rodun terveystilanne on hyvä verrattuna moniin muihin rotuihin. Shiba on rotuna terve ja pitkäikäinen, eikä rakenne altista sairauksille. Kova vauhti, varsinkin nuorilla koirilla, saattaa altistaa tapaturmille, vaikka shiba onkin ketterä ja jäntevä liikkeissään. Toki nykyisin pystytään tutkimaan koiria enemmän, jolloin myös joitakin sairauksia tai altistavia tekijöitäkin löytyy suhteessa enemmän aiempiin vuosiin. Myös ympäristö ja ruoan mukana tulevat lisäaineet saattavat altistaa allergioille. Näiden sairauksien suhteen ainakin me olemme shiboissa saaneet terveitä yksilöitä (koputetaan puuta…). Shibasanomat 4/2016

Kuva: Tiina Kolu (Natural Bonsai ja Kuronatsuhime)

misille ta!)

ter-

juuri tuskin näki todella sankan lumisateen vuoksi. Tarina onneksi päättyi onnellisesti, ja kaikki jäivät henkiin. Millaisia tulevaisuuden tavoitteita tai haaveita teillä on kasvattajina? Kasvatustyössä täytyy Raijan sanoin olla ”nöyrästi ylpeä”, ja se pitää paikkansa. Terve, iloinen, elinvoimainen ja rodunomainen pentue on aina toive, ylpeyden aihe ja onnistumisen merkki. Vaikka olemme näyttelyharrastajia, meille tärkeintä ei ole saada jälkeläisille palkintoja ja meriittiä näyttelyistä, Kuva: Tiina Kolu (Pentue Nakanaka Marilyn Monroe, Miss Marple, Miss MoneyPenny, Mad Madam Mimm omistajineen vaan nähdä onnellisia pennunomistajia terveine shiboineen arjesta. Ehkä mieleenpainuvin muisto meille oli viime vuonsekä saada olla osana heidän ilossaan ja tietysti surussakin. na Vuoden shibat -kilpailussa menestyminen (mm. vuoden kasvattaja, vuoden nuori ja vuoden näyttelyshiba). Toivomme, että voisimme joskus jakaa sitä oppia, jota olemme itse saaneet ja oppineet matkan varrella. Haluaisimme nähdä, että olemme tehneet jalostuksessa oikeita valintoja ja sukulinja jatkuu seuraavissa polvissa sellaisena rotuna, kuin se alun perin on ollut. Virheistä otamme opiksi. Pentueita toivomme ensi vuoden puolella, mutta onnistumiseen tarvitaan monta asiaa. Kertokaa jostain mieleenpainuvasta hetkestä shiboihin liittyen? Voisi sanoa, että shibojen kanssa lähes jokainen päivä on hauska: on hienoa seurata pentujen elämännälkää, isompien leikkimistä tai sitä, kun vanhemmat shibat koulivat nuorempiaan laumaan. Aamuisin herätessämme saamme märät pusut kippuroilta, ja monet naurut onkin saatu ihan tavallisesta Kuva: Nakanaka (Nakaka Yasuhiko Kouyou, Marilyn Monroe)

j i l le se k ä m i l le s h i b o i l le j a o m i sta yös ro d

Kuva: Merete Godt (Nakaka Yasuhiko, Kouyou, Ryuu, Kaida ja Noriko )

Shibasanomat 4/2016

elli u sta i i n n o stu n e i l l e h y vä ä jo u l u a j a o n n k

sta u u tta v uo t

! ta

To i

am vo t

ik e ka

Kuva: Miia Saarinen (Rolle)

Koira ketunvärinen Teksti: Satu Sakkinen ja Kaamos Kuva: Satu Sakkinen

äteni liukuu päällä ketunvärisen pehmeän turkin. Koirani pitkällään makailee auringonläikän päällä vuoteessaan. Kehräävän hiljaisen äänen kuulla tuskin voin. Sormeni hieman uppoaa turkkiin pehmeään. Niin rauhalliselta ja hyvältä tuntuu, tunne molemminpuolinen. Astelen toiseen huoneeseen ja siitäpä toinen koirani, musta paksuturkkinen ilahtuu. Hyppii vasten ja pari kertaa iloisesti haukahtaa. Ryntää sohvalle minua valmiiksi odottamaan ja tietää, että kohta hetken aikaa kanssani leikkiä saa. Leikkii mustaturkkinen kuin pieni kissanpentunen, riemua, hassuja juttuja mielellään tekee, tietää, että näin minut nauramaan saa. Villit leikit kohta päättyy, kun alan taasen kirjoittaa. Koirat luontokappaleita kotona on. Aitoja tunteissansa, kaikessa luonto heitä johdattaa. Jos kääntää koira katseensa sun silmiin, se aitoa on. Jos kääntää päänsä toisaalle, sekin aitoa on. Ei koira teeskentele sun ystävää, vaan on sun ystävä ikuinen jos vain niin haluaa. Lämpimät katseet koiran kun katsoo sua silmiin, iloinen hypähdys sua vasten, kun eteiseen pukeakseen meet, jott’ iloiselle lenkille ulos heidän kanssaan meet. Koirat kotonaan kuin kotikoirat konsanaan, mutt’ kun ulos luontoon heidän kanssaan meet, ne muuttuu erilaisiksi vaan. Aistit koirien herää eloon uuteen, kun aurinko valaisee maisemat kauniit, lehdet syksyiset maahan varisseet

rapisevat alla tassujen, väriloisto syksyn kauneimmillaan, joka paikassa jotakin uutta ja ihanaa. Pitkä lenkki nyt alkaa ja kaikenlaisiin jänniin paikkoihin emännän viedä saa. Joki hiljalleen polun vieressä virtaa, kaisloja penkassa joen, polku hiekkainen eteenpäin vie. Kohta ensimmäinen pakkanen koittaa, turkit paksut meitä kylmältä suojaa. Ihanaa syksy, ihanaa syksyinen väriloisto! Loppusyksyn räntä pakkaslumeksi muuttuu. Lumikylpyjä hauskoja toinen koirista keksii ottaa. Pöllyää lumi ja mustan turkin valkoiseksi saa. Ihanaa lumi, ihanaa pakkanen! Niin raikas ilma, sopivan kylmää, lumi kauniisti peittää kaiken alleen, lunta puiden oksillakin lepää, mutt’ me reippaasti edetään, emäntää ylpeänä ulkoilutetaan. Viimeiset kovat pakkaset talven, lumi natisee tassujen alla. Kohti kevättä me nyt edetään. Nautimme vuodenajoista kaikista, aina reippaasti emäntäämme ulkoilutamme. Näytämme hänelle paikat kauneimmat, tiedämme tarkalleen, mistä hienoimmat maisemat löytyy. Aina hyvin mielin ulkoa kotiimme tuumme, emännällä posket punoittaa, kun niin reippaasti ja nätisti pitkän lenkin teimme ja kaikilla meillä nyt olo mukavin on. Nyt jälleen kotikoiriksi muutumme, aistit terävät kuin horrokseen vaipuu, emännän viereen me laskemme lepoon. Katsomme häntä lämpimästi silmiin, hellän taputuksen kiitokseksi saamme. Hiljainen kehräävä ääni olohuoneessa kuuluu, huokailua tyytyväistä jalkojen juuressa isännän sekä emännän. Shibasanomat 4/2016

Joulutervehdykset

Shibasanomat 4/2016

Toivoo: Dazu, Chibi ja muu laumaâ&#x20AC;? Shibasanomat 4/2016

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! T: kennel Nakanaka

Shibasanomat 4/2016

Kuva: Elisa Suvanto (Meiko)

Kippuroita netissä - Kotimaisia shibablogeja ja -instagrameja Koonnut Susanna Pietilä

arutaro on japanilainen shiba, joka on maailmankuulu. Marutaro elää ja vaikuttaa vahvasti somessa. Marutaron vuoksi moni nuori tunnistaakin shibamme Dogeksi tai Shibeksi. Shiba-rodusta sinänsä he eivät välttämättä ole kuulleetkaan. Nykyään monet muutkin lemmikit vaikuttavat internetissä kertoen kuulumisiaan ja jakaen kuviaan. Jo useampi suomalainen shiba on saanut oman blogin tai instagram-tilin. Olemme koonneet tähän juttuun kotimaisia shibablogeja sekä -instagrameja. Blogeja lukemalla pääset kätevästi kurkistamaan eri shibojen elämään niin arkeen kuin juhlaankin treenejä unohtamatta. On ollut ilo huomata, kuinka paljon kotimaisia shibablogeja jo onkin – hienoa, että omistajat jakavat kokemuksia koiristaan meidän muiden iloksi. Toki lisääkin shibablogeja joukkoon mahtuisi! Omistajat ovat yleensä aktiivisia bloggaajia shibansa ensimmäisinä elinvuosina, mutta elämäntilanteiden muuttuessa blogin päivittäminen voi jäädä. Tämä on luonnollista ja täysin ymmärrettävää. Listassa onkin mukana myös muutamia blogeja, jotka eivät enää viime aikoina ole olleet niin aktiivisia, mutta näistäkin me shibanmieliset varmasti löydämme kiinnostavaa luettavaa. Shiboja löytyy myös instagramista. Monella shiballa on oma tili, jonne omistaja postaa viimeisimmät kuvat kippurastaan. Täysin puolueettomasti pitääkin todeta, että rotumme on varsin kuvauksellinen. Instagram on helppo tapa jakaa koiransa kuvia kuulumisineen. Ei tarvitse kirjoittaa pitkää tarinaa, pelkkä kuva riittää. Vieressä on listattu muutamia suomalaisia shibainstoja. Käyttämällä hakua #shibafinland löydät paljon lisää kuvia kotimaisista shiboista. Tai mitä jos kokeilisit perustaa omalle shiballesi instagram-tilin?

BLOGIT

rusjap.blogspot.fi shibaisaa.blogspot.fi journeyofnavi.wordpress.com miraino.blogspot.fi kitsune-no.blogspot.fi etlehti.fi/mikinmatkassa runokuono.blogspot.fi shiberian.blogspot.fi inaridoushiba.blogspot.fi kippurankommelluksia.blogspot.fi genshino.blogspot.fi elamakippurallaan.blogspot.fi blacktanshibas.blogspot.fi kippurakoulussa.blogspot.fi jikinokensha.blogspot.fi

INSTAGRAM meiandponyoshibainus nokashiba shibabuddies mikkitheshiba nukashiba tatsutaroshiba Fuyu_shiba mirainoshibas maikotheshibainu urhotheshiba reikariki

Shibasanomat 4/2016

Shibatohtori Koiran ensiapu osa 2 Teksti: Marjaana Munther Tarkastanut: Päivi Penttilä

Myrkytykset

Kuva: Miia Saarinen (Rolle)

Yleisimmät oireet: Voimakas ripuli ja oksentelu, heikkous, lihasnytkähtelyt, väsymys, verenvuodot ja virtsaamisvaikeudet. Ensiapu: Ota yhteyttä eläinlääkäriin. Kerro eläinlääkärille mitä, milloin ja kuinka paljon koira on ainetta nauttinut. Koiraa ei tule oksettaa, jos et tiedä, mitä se on nauttinut. Koiraa ei saa myöskään oksennuttaa, mikäli tajunnan taso on laskenut tai koiralla on muuten yleisoireita (mm. kohtaus päällä, sekava, hengitys vaikeuksia) tai lemmikki on syönyt jotain terävää, syövyttävää, hapanta tai emäksistä ainetta. Tarvittaessa kotona oksennuttaminen onnistuu parhaiten 3 % vetyperoksidiliuoksella, annos koiralle 2 ml/kg (max 50 ml) ja annos voidaan toistaa 15 min kuluttua. Toinen vaihtoehto on ½tl suolaa kostutettuna palloksi. Oksennuttaminen tulee tehdä pikimmiten: yli 4 h:n jälkeen ei kannata oksennuttaa muuten kuin tietyissä tapauksissa, esimerkiksi kun koira on syönyt vierasesineen, luita, suklaata tai purkkaa. Ennen oksennuttamista koiralle kannattaa antaa pehmeää ruokaa, jolloin oksennuttaminen onnistuu paremmin.

Rotanmyrkyt Nykyiset rotanmyrkyt aiheuttavat oireita jo pienillä annoksilla ja vaikuttavat pitkään. Myrkytyksen voi saada myös syötyään rotanmyrkkyyn kuolleen hiiren tai rotan. Rotanmyrkyt aiheuttavat verenvuotoa vähentämällä hyytymistekijöitä. Oireet: Apaattisuus, yskä, vaikeutunut hengittäminen, heikkous, neurologiset oireet, äkkikuolema saattavat näkyä vasta usean päivän (2-5 päivän) kuluttua myrkyn syömisestä. Verenvuodot voivat näkyä ulospäin esim. mustelmina, verenpurkaumina silmissä, verisenä ripulina/oksennuksena tai verenvuodot voivat olla sisäisiä. Ensiapuna välitön oksennuttaminen: annetaan 3 % vetyperoksidiliuosta 2 ml/kg (max 50 ml), annos voidaan toistaa 15 min kuluttua sekä sen jälkeen lääkehiilen anto (annos 1-4 g/kg, esim. Carbomix-rakeet). Tai vaihtoehtoisesti ½tl suolaa kostutettuna palloksi. Lääkehiiltä annettaessa tulee huolehtia riittävästä nesteytyksestä. Rotanmyrkytysepäily vaatii eläinlääkärin hoitoa: hyytymisaikojen (PT, APTT) määrittämistä ja mahdollisesti K-vitamiini lääkitystä sekä tukihoitoa: mm. happi, nesteytys.

Oksentelu ja ripuli Oksentelu silloin tällöin on koiralle tyypillistä. Vasta jos oksentelu on jatkuvaa, koira on apaattinen ja sen yleisvointi huononee, kannattaa huolestua. Varsinkin pentu saattaa mennä nopeasti huonoon kuntoon. Ensiapu: Tarkkaile koiraa, älä tarjoa koiralle mitään syötävää ennen kuin oksentelu loppuu. Huolehdi koiran nestetasapainosta, oksentelevan ja/tai ripuloivan koiran elimistö saattaa kuivua. Voit antaa suoliston toiminnan tasapainottamiseen esim. erilaisia maitohappobakteeri- ja elektrolyyttivalmisteita. Mikäli oksentelu jatkuu yli vuorokauden tai koiran kunto huononee nopeasti, koira on väsynyt, kuumeinen tms., ota yhteys eläinlääkäriin. Oksentelu liittyy usein ripuliin, mutta ne voivat myös esiintyä erikseen. Samat ensiapuohjeet pätevät ripulointiinkin, nestetasapainosta on pidettävä huoli ja tarkkailtava koiran yleistilaa. Jos jatkuva ripuli jatkuu yli vuorokauden, on syytä soittaa eläinlääkärille, samoin jos koiran yleiskunto laskee nopeasti, se on kuumeinen/alilämpöinen, tai ripuloi verta.

Shibatohtori Shibasanomat 4/2016

Oksentelu/ripulitaudin hoito kotona: Koiran nestetasapainosta on huolehdittava, jos koira ei juo itse. Ruokinta aloitetaan varovasti tarjoten ensin esimerkiksi riisin keitinlientä, tämän jälkeen sekoittaen siihen helposti sulavia ruoka-aineita, kuten riisiä, raejuustoa, keitettyä kanaa pieninä paloina tms. Ruokinta tulee aloittaa vähitellen antaen pieniä annoksia useasti päivässä. Vähitellen palataan koiran normaaliin ruokavalioon. Jos koiran oireet jatkuu kevennetystä ruuasta huolimatta, on koira toimitettava lääkäriin.

Ontuminen Koiran ontuminen voi johtua hyvin monesta eri syystä. Jalassa voi olla revähtymä, haava, murtuma, sijoiltaanmeno, jännevamma, kroonisempi ongelma tai taustalla voi olla jokin muu, esimerkiksi neurologinen ongelma. Eläinlääkärikäynnin tarve on tapauskohtainen, mutta muutamia yleisohjeita voidaan antaa. Ensiapu: Tarkista, näkyykö ontuvassa jalassa ulkoisia vammoja, haavoja tai turvotusta. Tunnustele varovasti, onko jalassa jokin aristava kohta. Mikäli koira varaa jalalle painoa eikä sen yleisvoinnissa ole muutoksia, ontuma ei ole välitön hätätapaus. Ellei koira aseta lainkaan painoa jalalle, vaan pomppii kolmella jalalla, on tapahtunut jokin äkillinen tapaturma tai koira vaikuttaa kivuliaalta, on syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.

Venähdykset, revähdykset ja ruhjevammat Oireina havaitaan kipu, turvotus, mustelmat, virheasento ja ontuminen. Tehokas ensiapu on nopeasti annettu kolmen k:n hoito: kylmä, kohoasento ja kompressio eli puristus. 1) Kylmä. Hoidettavalle alueelle painetaan kylmäpussi, lunta tai mitä tahansa kylmää. Kylmähoitoa tulee jatkaa riittävän kauan, vähintään 20 minuuttia kerrallaan ja se uusitaan vuorokauden aikana 1-2 tunnin välein. Kylmähoito lievittää kipua ja turvotusta, koska se vähentää veren virtausta trauma-alueelle. Tarvittaessa kylmäpussi voidaan sitoa paikoilleen joustavan tukisiteen (VetFlex) avulla. 2) Vammakohdan kohoasento vähentää sisäistä verenvuotoa, kun verenpaine verisuonistossa pienenee. 3) Kompressio. Kimmoisa, tukeva side sopii vamma-alueen tukemiseen. Ensiavun jälkeen ota yhteys eläinlääkäriin.

Raajan sijoiltaanmeno Yleisoireet: Raajan sijoiltaanmeno on yleensä helppo nähdä. Koira roikottaa raajaa, ei astu sen päälle. Ensiapu: Pidä raaja mahdollisimman liikkumattomana. Koira tulee toimittaa viipymättä eläinlääkäriin.

Silmän ja silmäluomen vammat ja haavat Käy aina näyttämässä eläinlääkärille kaikki silmävammat, koska niiden seurauksena voi olla sarveiskalvon vaurioituminen ja näön menetys. Älä koskaan laita silmään mitään silmätippoja ennen eläinlääkärin tutkimusta!

Pienet vierasesineet silmässä (heinän vihneet yms.) Oireet: Koira räpyttelee ja silmästä vuotaa vettä, silmä on hyvin ärtynyt. Aiheuttajana on esimerkiksi pieni roska sarveiskalvon pinnalla tai sisällä tai naarmu tms. (Voi olla myös akuutti tulehdus). Ensiapu: silmä puhdistetaan keitetyllä ja jäähdytetyllä vedellä sekä estetään silmän raapiminen. Jos silmässä havaitaan jokin vierasesine, voidaan sitä kokeilla poistaa huuhtelemalla, mutta muuten ei tule yrittää poistaa vierasesinettä. Jos silmiin roiskuu kemikaaleja, ensiapuna huuhtelu fysiologisella suolaliuoksella tai juoksevalla vedellä 15–20 min ajan. Silmän hankaaminen tulee estää eläinlääkärimatkan ajan esim. kaulurilla.

Shibatohtori Shibasanomat 4/2016

Vuotosokki Oireet: Veren määrän väheneminen, pulssi nopea, mutta heikko, sekavuutta, heikkoutta, janoa. Ensiapu: Tyrehdytä verenvuoto ja nosta koiran takaruumis etuosaa korkeammalle. Kääri eläin huopaan lämmön ylläpitämiseksi. Käytä lämminvesipulloja, jos mahdollista. Jos eläin ei hengitä, aloita elvytys.

Sähköiskut Koira saa sähköiskun tyypillisesti pentuna pureskeltuaan pistorasiassa kiinni olevaa sähköjohtoa. Mikäli koira ei saa irti otettaan sähköjohdosta, muista irrottaa kosketin pistorasiasta ennen kuin kosket eläimeen sillä muuten olet itse vaarassa saada sähköiskun. Oireet: Elimistön kautta kulkeva sähkövirta aiheuttaa palovammoja, nesteiden kertymistä keuhkoihin sekä paikallisia toimintahäiriöitä hermoissa, selkäytimessä ja aivoissa. Seurauksena voi olla tajuttomuus, sokki ja sydämen toiminnan pysähtyminen. Ensiapu: Elvytys tulee aloittaa välittömästi, jos hengitys on pysähtynyt, vaikka sydän toimisikin!

Tajuttomuus Oireet: Koira ei reagoi ympäristöstä tuleviin ärsykkeisiin. Syy mm. päähän kohdistunut isku, voimakas sokki tai hengitysteissä oleva vierasesine. Hyvin syvää tajuttomuutta kutsutaan koomaksi. Palautumattomassa tajuttomuustilassa koira on aivokuollut. Ensiapu: Tarkista hengittääkö koira? Jos ei, aloita elvytys. Jos koira hengittää itse, elvytystoimenpiteitä ei tarvita. Aseta koira oikealle kyljelleen makaamaan. Tarkista, että hengitystiet pysyvät avoinna eikä esim. kieli sulje hengitysteitä.

Vierasesineet ruuansulatuskanavassa Oireet: Oksentelu, ruokahaluttomuus, väsymys. Ensiapu: Mikäli vierasesine on jäänyt mahalaukkuun, se saatetaan saada sieltä oksennuttamalla ulos, mutta esimerkiksi teräviä luita syönyttä ei tulisi oksennuttaa, koska terävät luut voivat myös repiä ruokatorvea. Teräviä luita syöneelle koiralle voi antaa ensiavuksi purkissa olevaa tankoparsaa, joka ei koiran elimistössä sula kokonaan, vaan sen kuidut voivat kietoutua teräviin esineisiin ja täten helpottaa niiden kulkua ulos. Mikäli esine on tylppä se voi poistua normaalia tietä, jos koiralle annetaan parafiiniöljyä. Koiran koosta riippuen annostus on ½ - 2 dl, joka juotetaan sille varovasti. Öljy liukastaa ruoansulatuskanavaa ja nopeuttaa suolen toimintaa. Mikäli esine ei tule ulos ja koira oirehtii, vie koira viivyttelemättä eläinlääkäriin. Suolen tukkiva vierasesine aiheuttaa nopeasti yleisvoinnin laskua ja häiriöitä elektrolyyttitasapainossa. Terävät esineet voivat puhkaista mahalaukun tai suolen, mistä seuraa vatsakalvontulehdus voimakkaine yleisoireineen.

Shibatohtori 24

Shibasanomat 4/2016

Shibatohtori

Meri Kurisumasu! - Miten joulua vietetään Japanissa?

Kirjoittanut: Susanna Pietilä / Kuvat: Arro Voutilainen

uomalainen joulu on erittäin perhekeskeinen juhla. Haluamme viettää joulunpyhät sukuloiden ja jouluruokia syöden. Mutta miten joulua mahdetaan viettää ”nousevan auringon maassa”, Japanissa?

Kristinusko tuli Japaniin ensimmäisten eurooppalaisten mukana 1500-luvulla. Kristinusko ei saanut suurta suosiota maassa ja nykyään kristittyjä on japanilaisista vain noin 0,7 prosenttia. Buddhalaisuus ja šintolaisuus ovat valtauskonnot Japanissa. Käytännössä uskonto ei niinkään näy arkielämässä. Uskontoa tärkeämpää ihmisille ovat vanhat rituaalit ja perinteet. Joulu ei siis kuulu japanilaisten uskonnollisiin juhlaperinteisiin. Joulua kuitenkin vietetään Japanissa, mutta se poikkeaa siitä, mihin meillä on totuttu. Japanilaista joulua voisi kuvailla erittäin kaupalliseksi. Joulukoristeet voidaan ottaa esille jo lokakuussa. Moni nostaa kotonaan pienen muovikuusen pöydälle tunnelmanluojaksi. Ostoskeskusten jouluvalokoristelut ovat hengästyttävän näyttäviä ja ihmiset kuvaavat niitä innoissaan. Japanissa jouluna ei ole lomaa, vaan jouluaatto on normaali työpäivä siinä missä muutkin. Joulu ei ole myöskään perhekeskeinen juhla kuten meillä länsimaisessa kulttuurissa. Japanilainen joulu muistuttaa lähinnä meidän uuden vuoden juhlintaamme. Joulu mielletään Japanissa myös vahvasti pariskuntien juhlaksi. Jouluna Japanissa ei syödä perinneruokia. Useimmiten ruokalistalla on kanaa ja mikä hassuinta, moni suuntaa Kentucky Fried Chicken’iin syömään kananugetteja. KFC:n ulkopuolella onkin jonoa jouluna, mutta toki nugettinsa voi tilata myös kotiin toimitettuina. Mutta tällöin tilaus täytyy tehdä viimeistään kolme kuukautta aiemmin! Kentucky Fried Chicken tuli Japaniin vuonna 1974 suuren mainoskampanjan siivittämänä. ’Kurisumasu wa kentakkii’ eli Kentuckyn

joulu. Kampanja oli varsin onnistunut, sillä friteerattu kana on todellakin edelleen Japanissa suosittua syömistä jouluna. Toinen traditio on joulukakku, joka nautitaan ystävien kesken. Joulukakku on useimmiten kermakakku, jonka päällä on esimerkiksi mansikoita. Koristeena voi olla vaikkapa syötäviä Pikatchuja. Kakku ostetaan useimmiten valmiina. Joululahjoja annetaan yleensä vain lapsille. Usein lahjoja annetaan ainoastaan yksi. 1990-luvulla taloudellisina hulluina vuosina lahjoja osteltiin paljon ja annettiin kaikille, joiden kanssa haluttiin olla hyvissä väleissä mm. työnantajille ja lasten opettajille. Joulu on myös rakastavaisten juhla. Pariskunnilla onkin tapana mennä hienosti pukeutuneina hyvään ravintolaan syömään. Romantiikalla on siis myös oma paikkansa japanilaisessa joulunvietossa eli joulu on myös kuin länsimainen ystävänpäivä. Joulua vietetäänkin enemmän ystävien kuin perheen seurassa. Japanilainen uusivuosi taas muistuttaa enemmänkin länsimaista joulua. Uutena Vuotena kutsutaan perhe koolle ja syödään perinneruokia. Meri Kurisumasu – Hyvää joulua lähteet: National Geographic, Wikipedia, Rantapallo, Maijan ihmeellinen maailma -blogi

Shibasanomat 4/2016

Helsinki Winner

Kuva: Jaana Sääskilahti

10.12.2016 Helsinki. Tuomari: Kelveri Philippou Sonia, Kypros HeW-16 Terra Astreya Akira Ichiro (Gerasimova E, Venäjä) HeW-16 Seon Geisha-Gabrielle (Järvinen Jaana & Janne, Ylöjärvi) HeJW-16 Thrillseekers Captain America (Sjöblom Nea, Viro) HeJW-16 Seon Geisha-Gabrielle (Järvinen Jaana & Janne, Ylöjärvi) HeVW-16 Headstyle Tatsutahime (Torri Leene & Jari, Tuusula) ROP-kasvattaja Mirai No (Suutari Sini, Helsinki) Urokset JUN

Thrillseekers Captain America ERI1 PU4 SA Mirai No Tatsutaro ERI2 Mirai No Tadataro EH3 Ai-We-Sed-So Kind Of Magic EH4

NUO

Nakanaka Yasuhiko ERI1 SA

AVO

Terra Astreya Akira Ichiro ERI1 PU1 SA, ROP, SERT, MVA, CACIB Yukasi Zeydzoku ERI2 PU3 SA, VASERT Aangenaam Haruichiban ERI3 Nakanaka Sukikane EH4 Mirai No Sir Salmiac EH

VAL

Memphill’s Emperor Taisho ERI1 PU2 SA, VARACA Ølenskjold›s Quikstep ERI2 Rollick’s Kopper King ERI3 Mirai No Aidoru Idai ERI4 Seon Duudson EH

Nartut JUN Seon Geisha-Gabrielle ERI1 PN1 SA, VSP, SERT Mirai No Tatsuhime EH2 Handzimemesite Yanagi Tama EH3 AVO

Thrillseeker’s Shockwave EH1

VAL

Seon Akako Yumi EH1

VET

Headstyle Tatsutahime ERI1 VET ROP Handzimemesite Giza ERI2

Kuva: Jaana Sääskilahti

Kasvattajaluokka Mirai No (Suutari Sini) KP ROP-kasvattaja

Shibasanomat 4/2016

Kuva: Jaana Sääskilahti

hti

Kuva: Jaana Sääskilahti

Voittaja

11.12.2016 Helsinki. Tuomari: Perttu Ståhlberg V-16 Terra Astreya Akira Ichiro (Gerasimova E, Venäjä) V-16 Blackroyal’s Secret Love (Lajunen Erja, Pyhäranta) JV-16 Ai-We-Sed-So Kind Of Magic (Penttilä Päivi, Hämeenlinna) JV-16 Blackroyal’s Secret Love (Lajunen Erja, Pyhäranta) VV-16 Laggan Yuko (Marttinen Lea, Laukkoski) Urokset JUN

Ai-We-Sed-So Kind Of Magic ERI1 SA, VASERT Mirai No Tadataro ERI2 Mirai No Tatsutaro EH3 Thrillseekers Captain America EH4 Runokuono Beniyuki EH

NUO

Nakanaka Yasuhiko EH1 Honto-No Aito EH2

AVO

Fukutora No Yuukoku Go Fukutora Yamamotosou ERI1 SA, SERT, MVA Aangenaam Haruichiban EH2 Nakanaka Sukikane EH3

VAL

Terra Astreya Akira Ichiro ERI1 PU1 SA, ROP, CACIB Mirai No Aidoru Idai ERI2 PU2 SA, VARACA Ølenskjold›s Quikstep ERI3 PU3 SA Laggan Izumi ERI4 Memphill’s Emperor Taisho ERI

Nartut JUN

Blackroyal’s Secret Love ERI1 PN1 SA, VSP, SERT Seon Geisha-Gabrielle EH2 Mirai No Tatsuhime EH3 Runokuono Beniyuri EH4 Handzimemesite Yanagi Tama H

AVO

Thrillseeker’s Shockwave EH1

VAL

Seon Akako Yumi ERI1

VET

Laggan Yuko ERI1 PN2 SA, VET ROP Handzimemesite Giza EH2

Kasvattajaluokka Mirai No (Suutari Sini) KASV1

Kuva: Sini Suutari

Kuva: Jaana Sääskilahti

Kuva: Sini Suutari

Shibasanomat 4/2016

Kuva: Sara Tikkanen (Nuka)

Vuoden shibat 2016 -kilpailu Yhdistys palkitsee vuosittain vuoden voitokkaimmat shibat. Tulokset julkaistaan yhdistyksen kotisivuilla sekä Shibasanomissa. Jokaisen sarjan voittaja saa palkinnon, ja kolme parasta saavat diplomin. Palkinnot ja diplomit jaetaan yhdistyksen vuosikokouksessa.

Näyttelysarjat ovat: vuoden pentu vuoden nuori vuoden näyttelyshiba vuoden veteraani vuoden kasvattaja

Harrastussarjat ovat: vuoden toko-shiba vuoden rally-toko-shiba vuoden agilityshiba vuoden koiratanssishiba

Ilmoittautuminen Vuoden shibat 2016 -kilpailuun ilmoittaudutaan yhdistyksen kotisivuilla (www.suomenshiba.fi). Sivuilla on joka sarjalle oma lomake, jonka täyttämällä ilmoittaudut ko. sarjaan. Voit ilmoittaa koiran kaikkiin niihin sarjoihin, joihin sillä on tuloksia. ILMOITTAUTUMISET ON TEHTÄVÄ 22.1.2017 MENNESSÄ. Linkit ilmoittautumislomakkeisiin sekä tarkemmat pistelaskutaulukot löytyvät kotisivuilta. Pistelaskun näet myös jokaisen sarjan ilmoittautumis-lomakkeen yhteydessä. Jos sinulla on kysyttävää säännöistä tai kilpailusta, lähetä sähköpostia Janette Piirrolle (janette.96@hotmail.com).

Säännöt:

1. Kaikissa sarjoissa ainakin yhden koiran omistajista on oltava Suomessa asuva Suomen Shiba ry:n jäsen.

2. Koiran voi ilmoittaa kaikkiin niihin sarjoihin, joihin oikeuttavia tuloksia se on vuoden aikana saavuttanut.

3. Vuoden kasvattaja -sarjaan osallistuvan kasvattajan on oltava Suomessa asuva Suomen Shiba ry:n jäsen. Vuoden kasvattaja -sarjaan ei tarvitse ilmoittautua erikseen, vaan pisteet lasketaan Vuoden näyttelyshiba -sarjan perus teella. Kasvattajaluokassa saa jokaisesta kasvattajaluokan KP:sta 10 pistettä, joten kasvattajien tulee erikseen ilmoittaa vuonna 2016 saamiensa kunniapalkintojen määrä erillisellä lomakkeella. 4. Vuoden shibat -kilpailun sääntöjä voidaan muuttaa jäsenistön niin vaatiessa, tai mikäli yleiset näyttely-/kilpailu tai koesäännöt muuttuvat ratkaisevasti niin, että hallitus käsittelee asian ja hyväksyy muutosesityksen.

Shibasanomat 4/2016

Ote hallituksen kokouksesta 20.11.2016 Paikka: Tampere, osa mukana skypen kautta Osallistujat: Mirva Vuohtoniemi (pj), Sari Ikävalko, Jaana Järvinen, Katja Pesonen, Tuire Siikala ja Anniina Toivola-Tiitinen

Päätettiin ottaa käyttöön uusi sähköinen jäsenrekisterijärjestelmä FloMembers. Järjestelmän etuina ovat esimerkiksi sähköinen laskutus, sähköpostirekisteri, tietojen helppo ylläpito sekä ajan säästö. Järjestelmän kulut tällä jäsenmäärällä ovat noin 220 euroa vuodessa, jota yritetään kompensoida hankkimalla lisää mainos- ja muita tuloja. Päätettiin alustavasti järjestää vuosikokous 2017 maaliskuussa samassa paikassa kuin viimeksi. Todettiin, että hallitukseen tarvitaan uusi jäsen ja jalostustoimikuntaan 2–3 uutta jäsentä.

Todettiin, että vuosikirjat 2014 ja 2015 ovat taitossa. Päätettiin, että vuosikirjan 2015 painettu versio on maksullinen (5,00€) ja sen saa ilmaiseksi, jos tilaa mainoksen kirjaan. Todettiin, että lehti 4/16 on aikataulussa ja taitto on aloitettu. Ensi vuonna lehdessä voitaisiin esitellä esimerkiksi shiban historiaa Suomessa sekä kommentteja eri tuomareilta. Päätettiin järjestää valokuvauskilpailu ensi vuonna. Päätettiin tilata 50 kpl onnittelukortteja uusille valioille Lightpress Oy:ltä. Todettiin, että odotetaan tarjouspyyntöihin vastauksia kangaskasseihin liittyen. Todettiin, että joukkoterveystarkastus järjestetään yhdessä Suomen Nihonken ry:n kanssa 7.12. Tampereella Hakametsän eläinklinikalla. Selvitetään SKL:stä, kauanko vanhoja näyttelyarvosteluja tulee säilyttää.

Uusi jäsenrekisterijärjestelmä käyttöön - ilmoita sähköpostiosoitteesi! Yhdistys ottaa käyttöön uuden jäsenrekisterijärjestelmän ja samalla sähköpostirekisterin. Rekisteriin voi jokainen jäsen itse päivittää esimerkiksi osoitteensa. Ensi vuoden alusta lähtien yhdistys siirtyy pääsääntöisesti sähköiseen laskutukseen. Jokaiselle jäsenelle lähetetään sähköpostitse linkki, jonka avulla hän pääsee aktivoimaan tilinsä ja tarvittaessa muokkaamaan tietojaan. Paperilaskun saa kirjautumalla omiin tietoihin ja valitsemalla laskutustavaksi paperisen laskun tai ilmoittamalla asiasta rekisterin hoitajalle. Toivomme, että mahdollisimman moni jäsen ilmoittaa sähköpostiosoitteensa yhdistyksen kotisivuilta löytyvällä lomakkeella. HUOM! Jos olet esimerkiksi yhdistyksen kasvattajalistalla tai olet tehnyt jäsenanomuksen kotisivujen kautta, ei sinun tarvitse enää ilmoittaa sähköpostiasi.

Shibasanomat 4/2016

YHDISTYKSEN VUOSIKOKOUS ALKUVUOSI 2017 UUSIEN AKTIIVIEN VALINTA YHDISTYKSEN TEHTÄVIIN, TILINPÄÄTÖKSEN LÄPIKÄYNTI SEKÄ TULEVAN VUODEN BUDJETTI JA MUITA AJANKOHTAISIA ASIOITA. MM. VUODEN SHIBAT 2016 -KISAN PALKINTOJEN JAKO. TULE MUKAAN PÄÄTTÄMÄÄN YHDISTYKSEMME TOIMINNASTA!

SSKY:N ERIKOISNÄYTTELY 9.7.2017, NASTOLA SUOMEN SEURAKOIRAYHDISTYKSEN PÄÄNÄYTTELY SEKÄ SHIBOJEN ERIKOISNÄYTTELY.

OPEN SHOW -NÄYTTELY 5.8.2017, KANGASALA YHDISTYKSEN OMA EPÄVIRALLINEN NÄYTTELY. TUOMARINA PERTTU STÅHLBERG. TARVITSEMME JÄRJESTELYIHIN APUVOIMIA JA MIKÄLI OLET KIINNOSTUNUTOLEMAAN MUKANA JÄRJESTELYISSÄ, OTATHAN YHTEYTTÄ!

YHDISTYKSEN 10-VUOTISJUHLA 16.9.2017, LEMPÄÄLÄ OHJELMASSA BUFFETRUOKAILU, VALOKUVAESITYS, PUHEITA, PALKITSEMISIA, MUISTAMISIA YM. LISÄTIETOA TULOSSA MYÖHEMMIN. TUTUSTU ETUKÄTEEN: WWW.VAIHMALANHOVI.FI.

KOIRAMESSUT 8.–10.12.2017, HELSINKI HELSINKI WINNER 2017 JA VOITTAJA 2017 SEKÄ POHJOISMAIDEN VOITTAJA 2017.

Shibasanomat 4/2016

KASVATTAJA, HYÖDYNNÄ JÄSENTARJOUS! VOIT ILMOITTAA KOIRIEN OMISTAJAT PENTUEJÄSENIKSI ENSIMMÄISEKSI VUODEKSI HINTAAN 12 € / PENTUEJÄSEN.

Kangaskassi Yhdistykselle on tulossa myyntiin kangaskasseja, jonka tilauslomake löytyy kotisivuilta osoitteesta www.suomenshiba.fi, kohdasta Toiminta, tarvikemyynti. Kassi on musta, tukevaa kangasta ja sen mitat ovat 39,5 cm x 40 cm x 10,5 cm. Kassit ovat myynnissä postitse VAIN jäsenille. Kasseja on mahdollista ostaa myös joistakin yhdistyksen tapahtumista (esim. vuosikokous, jotkut näyttelyt) vuoden 2017 aikana. Tällöin hintaan ei lisätä postikuluja. Kassin hinta: 15,00 € + postikulut Postikulut:

1–2 kpl: 1,50 € 3–4 kpl: 3,00 € 5–6 kpl: 4,50 € jne.

Maksa tilauksesi yhdistyksen tilille FI25 1029 3500 2730 98. Käytä viitenumerona jäsennumeroasi, sen löydät Shibasanomien osoitetarrasta. Tarvittaessa saat jäsennumerosi myös jäsensihteeriltä (paivi.jarvinen5@gmail.com). Kirjoita lisäksi viestikenttään "kangaskassitilaus" Jos mahdollista, lähetä kuitti (kuvankaappaus) maksustasi sähköpostitse osoitteeseen kippurakauppa@gmail.com. Tiedustelut: kippurakauppa@gmail.com

Shibasanomat 4/2016

Chibin koirakoulu Chibi nuorten koirien käytöskoulussa Teksti ja kuvat: Taru Mäkelä

”Koirille, joiden omistajat eivät ole kiinnostuneet kilpailutoiminnasta, mutta haluavat koiraansa kontaktia ja tottelevaisuutta. Kurssi sisältää tottelevaisuusharjoitusten lisäksi mm. ihmisten ja koirien ohitusharjoituksia, katsekontaktia, aktivointia, remmissä kävelyä, tervehtimistä, oikea-aikaista palkitsemista.” (Lähde: All4dogsin sivut)

Ensimmäinen kerta

Taas uusi paikka pienelle teinishiballe, mutta rennosti osasi ottaa vastaan uudet hajut. Treenit aloitettiin heti harjoittelemalla kukin omaan tahtiin maahan menoa. Toiset vasta aloittelivat opettelemaan ja toiset olivat jo pidemmällä. Tällä kertaa Chibi kuului jälkimmäiseen porukkaan. Maassa olemiseen lisättiin kestoa ja häiriötä. Chibille suuri haaste oli pysyä paikoillaan, kun eteen laitettiin lelu. Ei ollut yksi tai kahta kertaa, kun pieni shiba sinkosi ja iski kiinni. Oli lämmin ja pidettiin taukoja ja muutamia katsekontaktiharjoituksia. Tunnin lopussa oltiin jo siinä pisteessä, että osattiin jotain. Koira maahan, kierretään koiran ympäri takaisin ja annetaan lupa syöksyä lelulle. Chibi ei ole enää kiltti söpö pentu, joka irrottaa lelusta kertakäskyllä. Tarvitaan aika hyvä lahjus.

Toinen kerta

Vauhdikkaampi päivä tiedossa luoksetulon merkeissä. Chibillä oli kamala teinimurkkupäivä ja siksi joutui juoksemaan ekan kerran hihna perässä. Taikasauva heilahti (tai nakkipaketti aukesi) ja shibasta tuli taas kiltti ja teki kaiken niin hienosti. Toiset juoksivat ja loput harjoittelivat paikallaololäksyjä. Toisena tehtävänä tutustuminen tokosta tuttuun noutokapulaan. Chibistä saattoi arvata, että se tarttuminen ei ollut haastavaa vaan irrottaminen… jälleen. Viimeisenä harjoiteltiin liikkeestä istumista eli käveltiin, annettiin istu-käsky, jatkettiin kävelyä niin, että kierrettiin koiran eteen ja tarvittaessa toistettiin käsky käsimerkillä. Chibi tajusi homman nopeasti, koska RUOKA.

Kolmas kerta

Heti alkuun kerrattiin ensimmäiseltä tunnilta tuttua tehtävää: maahan ja luvalla saa syöksyä lelun kimppuun. Chibi meni rikki. Aikaisemmin osasi tehtävän hyvin, mutta sitten veti ranttaliksi. Syitä on useita mm. lämpö, lelu oli liian kiva, murkkushiba ja ihana mudi-tyttö, jonka kanssa olisi heti pitänyt päästä painimaan. Ei siihen auttanut kuin pistää hihna naulakkoon ja selkä koiraa kohti niin oli kauhukakara jäähyllä. Jäähy toimi ja treenaaminen alkoi taas kiinnostaa. Hyvä niin koska seuraava tehtävä oli vaikea ohjaajan vaihto. Chibi sai mäyräkoiraihmisen ohjaajakseen. Vieraan kanssa piti istua ja seurata kartion ympäri pari kertaa. Chibi teki täysillä, koska mäyräkoiranaisella oli itsetehtyä lihapullaa (se on parempaa kuin nakki tai nappula, ettäs tiedätte)! Lopuksi ohjaaja esitteli aidon ketunnahan. Useimpia nuoria koiria jännitti haju ja jopa vieressä treenannut saksanpaimenkoira peruutti pois nahan luota. Mitä tekee Chibi? Mitään ajattelematta iskee kiinni kuin sika limppuun. Eikä päästä irti…

Neljäs kerta

Harjoiteltiin perässä seuraamista, joka on hyödyllinen taito esim. ahtaissa paikoissa tai väkijoukossa kulkemiseen. Koiralle syötetään nameja, kun kulkee nätisti selän takana. Shiban korkuiselle koiralle namien syöttö selän takaa kääntymättä koiraa kohti on hieman hankalaa. Onneksi Chibi hoksasi jutun nopeasti ja päästiin jopa pujottelemaan kartioita. Viimeisen tunnin kunniaksi tehtiin rinki, jossa aina yksi pujotteli koiria ja ohjaajia. Muut suorittivat vuorotellen tehtävää istu, maahan tai seiso. Helppo juttu, koska Chibi ei nähnyt muuta kuin namit kädessä. Lyhyt kesäkurssi, johon kuului myös luento. Samalle kurssille sattui kaveri pikkupentuajoilta. Samanvärinen ja ikäinen mudityttö, jonka kanssa pääsi tunnin jälkeen metsään leikkimään.

Shibasanomat 4/2016

SHIBASUKKA Ohje: Päivi Järvinen Koko: 38, silmukkamäärä 48 Lanka: Ville ja Vauvalanka Puikot: 3 ja 3,5 tai käsialan mukaan Mallineule: Joustinneulosta 2o 2n 15krs, vaihda puikot 3,5. Neulo sileää neulosta ja lisää joka puikolle alussa ja lopussa yksi silmukka. Puikolla on nyt 56 silmukkaa. Neulo 10 krs. Aloita kuvio 2 puikon 7 silmukasta, vastaavasti toinen sukka 3 puikon lopussa. Ohje: Kuvio kudotaan kirjoneuleena, lanka kuljetetaan sukan ympäri. Varmista, ettei kuljetettava lanka kiristy liikaa. Kuvion jälkeen neulo 5krs. Vaihda puikot 3 ja poista joka puikon alussa 1 silmukka. 2 välikerrosta. Poista joka puikon lopussa 1 silmukka. Nyt työssäsi on taas 48 silmukka. Neulo vielä 2krs. Jatka sukka perusohjeen mukaan, jonka löydät Ville-langan vyötteen takaa. Ja mikäli et itse halua/osaa, ota yhteyttä paivi.jarvinen5@gmail.com.

X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X

X X X X X X X X X X X X

X X X X X X X X X X X X X X X X

X X X X X X X X X X X X X X X

X X X X X X X X

X X X X X X

X X X X X X X X X X

X X X X X X X X X X X X

X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X

X X X X X X X X Shibasanomat 4/2016

a n i r a t u l u o j i Pien Kirjoittanut: Susanna Pietilä Kuvitus:Laura Pyykkö

o keväällä kirsikkapuiden kukkiessa oli Yoshiko toivonut itselleen ystävää. Olisi joku, jonka kanssa leikkiä ja vaihtaa salaisuuksia. Voisi hypellä metsässä ja nauraa yhdessä samoille hassuille asioille. Ihmetellä kukkia ja lintuja, juoda vettä purosta ja maistella metsämarjoja. Voisi vaikka uida järvessä ja ihailla taivaalla liiteleviä pilviä. Tuli syksy ja lehdet tippuivat hiljaa leijaillen puista alas. Isä teki paljon töitä eikä halunnut itseään häirittävän. Työhuoneen ovi oli aina kiinni. Herra Ishiguroa oli tutkija, joka oli loputtoman kiinnostunut ötököistä. Joskus, kun isä oli poissa, Yoshiko kävi salaa hänen työhuoneessaan. Katseli lasipurkkeja, joihin oli vangittu erilaisia hyönteisiä. Ne olivat joko kuolleita tai sitten kovasti surullisen näköisiä. Talven tulon huomasi siitä, että hengitys huurusi. Lumihuippuinen Fuji-vuori näytti erityisen kauniilta kuulasta alkutalven taivasta vasten. Yoshiko näki Fujin huoneensa ikkunasta. Joka aamu herättyään hän tervehti vuorta. Se oli tavallaan hänen ystävänsä. Onneksi Yoshikolla oli myös Mummi, Obāsan, joka piti hänestä huolta. Obāsan laittoi ruokaa Yoshikolle ja halasi lämpimästi, jos tällä oli paha mieli. Mutta Obāsan oli jo vanha eikä jaksanut leikkiä Yoshikon kanssa. Eräänä aamuna oli lumi peittänyt maan. Talvi on tullut! Yoshiko juoksi ulos talosta, vilkutti Fuji-vuorelle ja lähti hypähdellen kohti metsäpolkua. Lumihiutaleita leijaili ilmassa. Yoshiko nappasi hiutaleen kielelleen ja antoi sen sulaa suu-

Shibasanomat 4/2016

hunsa. Polunvarren pyöreät kivet olivat liukkaita. Yoshiko kiipesi omalle lempikivelleen ja istahti katselemaan ympärilleen. Maisema oli valkoinen ja tuntui kuin lumi olisi valaissut koko metsän. Kauempana juoksi valkoinen metsäjänis. Aika oli kulunut huomaamatta ja metsään alkoi laskeutua hämärä. Yoshiko pelästyi ja lähti juoksemaan kotia kohti. Hänellä ei ollut lupa viipyä metsässä myöhään. Yhtäkkiä kuului mäiskähdys, ja Yoshiko parkaisi. Hän oli liukastunut ja kaatunut rähmälleen. Kyyneleet polttelivat silmiä. Yhtäkkiä joku koski lempeästi Yoshikoa. Kun hän nosti päänsä maasta ja kompuroi istumaan hän näki edessään pienen ketunpojan. Ketunpoika killitti Yoshikoa ja Yoshiko killitti ketunpoikaa. Ketunpoika kiipesi Yoshikon syliin ja nuoli kyyneleet hänen kasvoiltaan. Yoshikoa alkoi naurattaa ja hän antoi myös ketunpojan poskelle pusun. Tuo pieni ystävä tuli hänen elämäänsä juuri oikealla hetkellä. Yoshiko otti pienen ketunpojan syliin. Kotona Obāsan vain hymyili tietäväisen näköisenä, muttei sanonut mitään. Obāsan teki kakkua huomista varten, sillä huomenna olisi Jouluaatto. Yoshiko vei ketunpojan huoneeseensa ja nukahti onnellisena pieni punainen ketunpoika jaloissaan. Aamulla Yoshiko heräsi siihen, kun ketunpoika nuoli hänen varpaitaan. Se kutitteli kivasti. Tällaistako se on, kun on oma ystävä, ajatteli Yoshiko onnellisena. Mutta mitä ihmettä, eihän se enää ollut mikään pieni ketunpoika vaan iso, komeaturkkinen kettu. Tosin tällä ketulla oli kippura häntä.

Vauvavuosi osa 4/4: Ryhmä HauMauVau

Teksti ja kuva: Karoliina Seppänen

nsilumi on satanut tänne Savon sydämeen ja vuosi lähestyy loppuaan. Vuosi, joka on ollut väsyttävä ja kiireinen, mutta myös ainutlaatuinen. Välillä päivät ovat tuntuneet loputtoman pitkiltä. Silti joululaulut jo soi, vaikka juurihan minä suppailin Soran kanssa kesäillan auringossa. Tähän unettomaan vuoteen on kuulunut monta ihanaa ja voimaannuttavaa hetkeä, jotka haluan muistaa aina. Harva asia yltää samalle tunnetasolle, kuin oman vauvan nauru ja vilpitön riemu joka kerta, kun tulet kukkuuna nurkan takaa. Tai kun koira ensimmäisen kerran kellahtaa selälleen lapsen syliin – siinä sydän sulaa, ja tietää myös itse toimineensa oikein näiden pienten ihmeiden kanssa. Kirjoitan tätä tekstiä muuttolaatikoiden keskeltä. Me muutimme juuri ikiomaan rivitaloasuntoon. Muutto tapahtui melkoisen nopeasti. Vielä pari kuukautta sitten meillä ei ollut mitään aikomustakaan muuttaa ihanan sammalmetsän reunasta minnekään. Mutta niin vaan kävi. Elämä pienen lapsen kanssa taajaman ulkopuolella osoittautui hankalaksi, ja kun Miksu tuosta vielä kasvaa ja alkaa kaipaamaan leikkikavereita, niin näimme järkevimmäksi vaihtoehdoksi muuttaa jo nyt. Uudella asuinalueella on kaikki lapsiperheiden palvelut kävelymatkan päässä, ja samoin myös ihanat lenkkeilymaastot ja jylhä luonnonsuojelualue. Edellinen koti oli täydellinen paikka asua ilman lasta koiran kanssa, ja tämä nykyinen koti on täydellinen tähän elämäntilanteeseen. Miksu on nyt kahdeksan kuukautta. Hän on ainakin tähän asti ollut tarkkailijatyyppi, kiinnostunut ympäristöstään. En-

simmäinen sana, äiti, tuli jo reilun puolenvuoden iässä. Osasin sitä jo odottaakin, koska Miksu on tarkkaillut kasvoja ja huuliota niin keskittyneesti. Lasten kehityksessä on todella paljon eroja. Kaverini saman ikäinen vauva jo kävelee tukea vasten, kun Miksu taas oppi tänään ryömimään pikkuisen matkan. Ryömimisen harjoittelu on ollut todella turhauttavaa Miksun mielestä, mutta tänään oli riittävän hyvä motivaattori: Soran oranssi siili. Se on Soran suosikkilelu, jota Sora tuo heitettäväksi useita kertoja päivässä. Sora toi tapansa mukaan lelun Miksulle, mutta kun lelu jäi hieman liian kauas, niin Miksu päätti ryömiä lelun luokse. Miksu ei tokikaan heitä lelua, vaan laittaa sen suuhunsa, ja minä sitten käyn heittämässä lelun pois, jolloin Sora hakee sen takaisin Miksulle. Sora on ollut lapsen kanssa todella luotettava koira. Se ei tykkää siitä, kun Miksu hipelöi sen varpaita, ja silloin se sanoo ”örf ” ja siirtyy kauemmaksi. Tämä on minusta oikein hyvä reaktio. Sora saa sanoa, että ei tykkää, ja ottaa oman tilan eikä jäädä lapsen kiusattavaksi. Miksu ei vielä ymmärrä eläinten käsittelystä mitään, mutta joka päivä näytän, kuinka koiraa ja kissaa silitetään pitkin vedoin ja sanoitan aina tekemisiäni hänelle. Sora, Inu ja Miksu - Ryhmä HauMauVau, kuten heitä kutsun - ovat löytäneet paikkansa tässä perheessä. Sora hoitaa homman: leikkii Miksun kanssa, siivoaa sotkut ja tulee olemaan Mikaelin paras kaveri. Inulla on vauhti päällä ja se viihdyttää Miksua olemalla niin mahtava. Uskon, että tämä ryhmä hitsautuu yhteen aivan loistavasti. Shibasanomat 4/2016

Nukan kolumni Teksti ja kuvat: Sara Tikkanen

Moi taas! Nuka täällä!

un edellinen kolumni jäi vähän lyhyeksi, kun oli kiire niihin nakinsyöntipippaloihin. Grillit kävi kuumana ja meitsi nautti auringosta tapani mukaan ruohikolla löhöten. Nyt nuo lämpöiset kesäpäivät on enää muisto vain ja maata koristaa se aine, mitä mä rakastan yli kaiken: lumi! Lumentulo on saanut meikäläisen aivan sekaisin. Naistenmiehenä en voi millään jättää rauhaan niitä tyttöjen meheviä tassunjälkiä, puhumattakaan niistä tiedätte-kyllä-mistä länteistä! Mammahan tätä ei ymmärrä sitten alkuunkaan ja se on aina viilettämässä monta metriä edellä hirveän motkotuksen saattelemana, kun ei kuulemma lenkki etene (ainakaan sovitussa aikataulussa.) Se ei vaan tajuu, että mä oon aikanani käynyt tähän(kin) liittyvän alkeiskurssin (Pissojen lussutuksen alkeet: pennusta viriiliksi poikamieheksi) ja että huolellinen pohjatyö tämänkin asian kanssa on aina kaiken A ja O! Yksi talvihan meille tuli tästä melkoinen soppa, kun ulvoin koko yön ulos. Mamma luuli, että mulla on vatsa sekaisin ja että tavaraa olisi tulossa vähintään molemmista päistä. Kiireen vilkkaa mentiinkin sitten 25 asteen pakkaseen seisomaan, että mä pääsin lussuttamaan yhtä länttiä tienposkessa. Ei se mun syy oo, että naapurissa asuu niin ihania tyttöjä! No, tytöt sikseen. Lussutus-kurssin lisäksi oon käynyt myös muutamia muita kursseja tuodakseni arkeen pientä jännitystä. Monen muun koiran tapaan Entisöinnin alkeiskurssi (Kuinka tuunata lelut, matot ja pikkuesineet uuteen uskoon) oli mulle yksi lemppareista! Nohevana poikana ilmoitin itse-

ni myös Entisöinnin jatkokurssille (Uutta ilmettä lattialistoihin), mutta jostain syystä mamma hermostui tähän ja antoi koko kurssista hylsyn koristelemalla kaikki listat etikalla. Yäk. Mamma ehkä vähän kyllästyi aikoinaan näihin mun omatoimisiin kursseihin ja raahasi mut sen takia ihan oikeaan koirakouluun. Siis kouluun! Ei selkeästi ole mennyt perille, että me tämän rotuiset tiedämme jo valmiiksi kaikesta kaiken... Mitäs kaikkea me ollaan sitten tehty? No, ihan se meidän ykkösjuttu on se liitäminen. Voi että mä tykkään siitä! Siinä on niitä kaikennäköisiä estehässäköitä pitkin hallia ja sitten mamma loikkii siellä peurana ajovaloissa ja mä teen sen radan siinä vieressä. Tätä me käydään tuusailemassa kerran-pari viikossa. Sitten ollaan käyty myös sellaisissa pönötysharjoituksissa ja siinä rallijutussa. Rallitokossa, vai mikä se oli. Siitä mä en oikein tykännyt, mutta näitä pönötysjuttuja ollaan jatkettu ja käyty mässäleissä ja yhdessä oikeassakin pönötystapahtumassa. Ensi vuoden tammikuussa pönötetään isosti Kajjaanin Tamminäyttelyssä! Tulkaa kattoo! Viime lehdessä mä lupasin teille niitä isäntäväen liikutuskikkoja. Mamma ei haksahda enää tähän, mutta muut kyllä ja siitäkös mä tykkään! Tämän kikan nimi on Liivit (lat. liivitys juoksutus.) Tiedättehän sen, kun ollaan lähdössä ulos ja palvelusväki valitseekin naulakosta pannan sijaan ne typerät naruhäppeningit, mitkä kiedotaan viiden mutkan kautta vatsan alta ja selän päältä ja jalkojen välistä ja... Ei käy. Minähän en sellaisia laita, en vaikka lahjottaisiin. Pelkästään niiden näkeminen saa meikäläisen suhahtamaan sängyn alle, vaikka rakko räjähtäisi ihan justiinsa. Kokeilkaapa joskus! Sisälläkin on ihan kiva leikkiä välillä hippaa, jopa aamu viideltä! Nyt on tullut aika lopettaa turinointi ja toivottaa kippurakansalle oikein hyvää joulua! Muistakaapa syödä paljon kinkkua ja löhötä takkatulen ääressä!

Shibasanomat 4/2016

Nuka

Hallitus Puheenjohtaja Mirva Vuohtoniemi Petäjässuonkatu 13, 33580 Tampere 050 3412445 mirva.vuohtoniemi@gmail.com Varapuheenjohtaja Anniina Toivola-Tiitinen anniina.toivola@gmail.com Sihteeri Tuire Siikala Kalevan puistotie 24-26 d 51, 33500 Tampere 041-535 9340 tuire.siikala@gmail.com

Jalostustoimikunta Muut toimihenkilöt Posti JTK:lle osoitteeseen: shibajtk@gmail.com Pentuneuvonta: shiba.pentuinfo@gmail.com Puheenjohtaja Elina Kortema elina.kortema@gmail.com Sihteeri Karoliina Seppänen karo.seppanen@gmail.com Muut jäsenet Hanna Usvola hanna.usvola@gmail.com

Sari Ikävalko sari.ikavalko@gmail.com

Marjo Puranen inaridou@gmail.com

Jaana Järvinen jaana.jarvinen@simetra.fi

Yvonne Wuoti yvonne.wuoti@gmail.com

Janette Piirto janette.96@hotmail.com

Mirva Vuohtoniemi

Juhlavuositoimikunnan vetäjä Katja Pesonen katja.e.pesonen@gmail.com

Muuta infoa

Rahastonhoitaja, Jäsensihteeri Päivi Järvinen Nahkatehtaankatu 11 B 12, 33270 Tampere paivi.jarvinen5@gmail.com Toiminnantarkastaja Liisa Ruohomäki-Nurmi, Mynämäki puh. 0400-797 736 haw.haw@pp.inet.fi Shibasanomat Päätoimittaja Jaana Järvinen lehti.shiba@gmail.com Taitto Suvi Voutilainen Kotisivujen ylläpito Anniina Toivola-Tiitinen Tuire Siikala

Jäsenmaksut 2016 Vuosijäsen 25 € Perhejäsen 6 € Pentuejäsen 12 € per pennunomistaja (kasvattajan ilmoittaessa)

Yhdistyksen tili FI25 1029 3500 2730 98 Yhdistyksen nettisivut http://www.suomenshiba.fi

Kuva: Suvi Voutilainen (Hana)

Shibasanomat 4/2016

LEHTITIIMI TIEDOTTAA!

Lehtitiimi etsii innostuneita kirjoittajia ja kuvaajia iloisiin riveihinsä. Ilmianna kiinnostuksesi ja lähetä postia osoitteeseen lehti.shiba@gmail.com

Kuvien lähettäminen lehteen Lehti kaipaa aina uusia kuvia koristeeksi ja juttujen yhteyteen. Kuvien ei tarvitse aina olla uusimpia mahdollisia, vaan myös vanhemmat kuvat kelpaavat, ei se historiakaan pahitteeksi ole. Lehteen voi lähettää myös omia piirroksia joko itse skannattuina tai sitten taittajalle postissa. 1. Kuvien nimeäminen Nimeäthän kuvatiedostot niin, että nimessä tulevat esiin lehteen kuvan yhteyteen tulevat tiedot. Näin toimien tiedot eivät tiedostojen siirrossa tai säilytyksessä katoa ja lehteen osataan laittaa oikeat tiedot! Yleisesti tarvittavat tiedot ovat: - Kuvaajan nimi - Koiran (koirien) nimi. Voit halutessasi laittaa virallisen nimen ja/tai koiran kutsumanimen. - Jos kuva on tulossa tiettyyn artikkeliin, merkitse myös se Esimerkkejä nimeämisestä: kippurakansaa_KoiranNimi2_KuvaajanNimi.jpg KoiranNimi_Kuvaajan_nimi.jpg 2.Kuvien lähettäminen Yksittäiset kuvat Jos haluat lähettää yksittäisen kuvan, voit lähettää sen myös sähköpostilla (myös dropbox käy). Lähetä kuva osoitteeseen: lehti.shiba@gmail.com Sähköpostin otsikoksi ”kuvia lehteen. Usean kuvan lähettäminen Olemme erittäin iloisia useiden kuvien lähettämisestä! Niitä voimme käyttää useammassakin lehdessä. Useiden kuvien lähettämisessä toivomme että käytätte dropboxia, joka on ilmainen tiedostojen siirtämiseen ja säilyttämiseen tarkoitettu ohjelma. Kuvia ei tarvitse tällöin pienentää eikä sähköpostilla kuvien lähetyksessä ilmeneviä ongelmia ole. Tarvittaessa tarkemmat ohjeet dropboxin käyttöön löytyvät nettisivuilta. Lähetä viesti jossa kerrot haluavasi lähettää kuvia JaanaS:lle osoitteeseen: jaanaski@gmail.com Saat tämän jälkeen pääsyn shibaryn dropboxiin ja ohjeita. Kun lähetät kuvia, muista seuraavat asiat: Kuvan tulisi olla mahdollisimman suuri, mielellään täysin pienentämätön tiedostomuotoina joko jpeg, tiff ,png, RAW tai nef jpeg-kuvaa ei saa olla pakattu liikaa (laatu kärsii). Kuva ei saa olla Word-documentissa. Huom! Normaali kännykän kameran kuvanlaatu ei ole riittävä Toimitus pidättää itsellään oikeuden käsitellä ja rajata kuvia parhaaksi katsoallaan tavalla ja julkaista niitä myös muissa yhdistyksen julkaisuissa. 38 Shibasanomat 4/2016

Muun materiaalin lähettäminen Ota kuitenkin ensin yhteys lehden toimitukseen, lehti.shiba@gmail.com jotta materiaali voidaan huomioida sisällön suunnittelussa.

Tuonti-, valio-, luokkanousu-, koulutustunnus- sekä muistoilmoitukset Ilmoita lehdessä allaolevista, lähetä ilmoituksen mukana edustava kuva koirasta ja seuraavat tiedot: Tuontikoira: • Virallinen nimi • Kutsumanimi • Syntymäaika • Sukupuoli • Väri • Vanhempien nimet • Tuontimaa • Kasvattaja • Omistaja(t)

Valio: • Virallinen nimi • Kutsumanimi • Mikä valionarvo • Syntymäaika • Sukupuoli • Vanhempien nimet • Kasvattaja • Omistaja(t) • Sertit(aika, paikka ja tuomari) Koulutustunnus- ja

Muistoilmoitus luokkanousuilmoitukset Ilmoittaa voi saavutukset • Virallinen nimi (koulutustunnus/luokkanousu) kai• Halutessasi lempinimi kissa SKL:n tunnustamissa kokeissa ja kilpailuissa. • Mahdolliset tittelit • Virallinen nimi ja kutsumanimi • Syntymäaika • Laji&koulutustunnus/luokkanousu • Syntymäaika • Kuolinaika • Vanhempien nimet • Haluamasi teksti • Kasvattaja • Mahdollinen erillinen • Omistaja(t) • Ohjaaja ellei omistaja muistovärssy • Oikeuttavat tulokset (tulos, aika, paikka)

Mainostilaa lehdestä

Lehdestä voit ostaa mainostilaa! Lähetä esimerkiksi vuoden viimeiseen lehteen oma joulutervehdyksesi tai mainosta jotain omatekemää tuotetta. Ota yhteys toimitukseen lehti.shiba@gmail.com ja kysy lisää.

Jäsenet: koko sivu puoli sivua Muut: koko sivu puoli sivua Kasvattajaruutu: käyntikorttikoko

- 30 € - 15 € - 60 € - 30 € - 5€

Temppuhaaste Teksti ja kuvat: Taru Mäkelä

Jouluiset terveiset shibakansalle!

uistatte varmaan viime numeron pantatempun? Hyvä, jos treenasitte sitä. Sit tää seuraava on ihan helppo. Jatketaan päänpujotusteemaa vaikka tällä kertaa ei ihan samalla tavalla. Tää vaatii rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta. Toivottavasti ihmisenne on varannut parhaat herkut esille, sillä ilman niitä teidän ei tarvitse alentua tällaiseen, jalot toverini. Idea olis saada päähän joku ihme pahvihärpäke. Se voi tuntua vastenmieliseltä, mut voin sanoo, et se kannattaa. Herkkujen vuoksi kannattaa tehdä mitä vaan! Voitte sit ottaa erilaisia jouluselfieitä. Tää on siitä kiva, et ne pikkuihmisetki pääsee suunnittelemaa ja koristelemaa shiban arvolle sopivaa koristetta. Arvasiks te mitä mä esitin? 1. Askartele sopiva koriste (pahvi on hyvä, kevyt ja tukeva). Leikkaa pahvin keskelle reikä päätä varten. Käytä esim. kaulapantaa mallina. Koristele. 2. Kannattaa harjoitella muutama kerta pahviin sujahtamista niin, että koira saa itse pujottaa päänsä reiästä namin perässä. Jos näyttää siltä, että koira ahdistuu, harjoittele alkuun suuremmalla reiällä niin, etteivät reunat kosketa koiraa. 3. Oikeaan lopputulokseen pääsemiseen tarvitaan malttia, että koira suostuu pitämään pahvia päässä ilman, että yrittää heti saada sen irti. Paikalla istuminen on myös oleellista kuvan ottamisen kannalta. Palkitse alkuun lyhyestäkin ajasta, kun pahvi pysyy päässä.

Shibasanomat 4/2016

Shibaisat menot Pääkaupunkiseudun shibatapaamiset

Joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina klo 12.00. Yhteyshenkilö Merete Godt, kellyhoffs@gmail.com

Turun shibatreffit

Turussa on kippuramaista meininkiä joka kuukauden ensimmäinen maanantai klo 19 Kupittaan Kaivokentällä! Lisätietoja: Janette Piirto, janette.96@hotmail.com

Savon shibatreffit

Treffeistä sovitaan Facebookissa ryhmässä Savon shibatreffit. Tervetuloa mukaan! Yhteyshenkilö Karoliina Seppänen puh. 050 511 6783 karo.seppanen@gmail.com.

Lahden seudun shibatapaamiset

Tavataan kerran kuussa. Aika ja paikka valitaan toiveiden mukaan. Tule keskustelemaan foorumille Shibatapahtumat -> Lahdenseudun shibatapaamiset tai ota yhteyttä Kirsiin puh. 040 581 0283 kirsi.ruponen@gmail.com.

Tampereen shibatapaamiset

Sunnuntaisin klo 12.00. 8.1. Pyynikki, lähtöpaikka hotelli Rosendahlin edessä. 12.2. Hatanpään arboretum, lähtöpaikka Hatanpään kartano. 12.3. Pyynikki, lähtöpaikka hotelli Rosendahlin edessä.

Facebookista löytyy monta alueellista shibaryhmää. Liity joukkoon ja treffaa paikkakuntasi kippuroita! Etelä-Pohjanmaan shibat Kaakon kippurat PK-seudun shibat Savon shibatreffit Shiba Jyväskylä Shiba Kanta-Häme Tampereen shibaihmiset Turun shibaporukka Satakunta shibaa (Porin seutu)

Shibasanomat 4/2016

Suomen Shiba ry:n jäsenlehti Nro 4 • 2016