Ilmastotyötä on vauhditettu seitsemässä maakunnassa viimeisen kuuden vuoden aikana Canemure-hankkeessa. Työstä on vastannut alueellinen ilmastotyön koordinaattori alueellisten yhteistyöryhmien tukemana. Ilmastokoordinaattorit edistivät yhteistyötä ja tukivat kuntien työtä ja viestintää. Maakunnat ovat laatineet ilmastonmuutoksen hillinnän tiekartat, jotka konkretisoivat toimia päästöjen vähentämiseksi.
Oppeja seitsemästä maakunnasta
▼ Yhteistyö eri toimijoiden välillä on tärkeää yhteisen linjan löytämiseksi ja siihen sitoutumiseksi. Verkostotyöskentely tuo ilmastotyöhön pitkäjänteisyyttä ja jatkuvuutta sekä edesauttaa tiedon leviämistä.
▼ Alueellinen ilmastotiekartta tuo ilmastotyöhön suunnitelmallisuutta, vastuunjakoa ja seurantaa. Tiekartan hyväksyttäminen aluevaltuustossa tekee työstä strategista ja organisaation läpileikkaavaa. Tiekartta edesauttaa rahoituksen kohdentamista olennaiseen työhön. Lisäresursseja on mahdollista saada esimerkiksi hankkeista.
▼ Monet kunnat tarvitsevat käytännön tukea ilmastotyön suunnitteluun, toimeenpanoon, seurantaan ja viestintään. Aluekoordinaattorilla on tärkeä rooli tiedon koostamisessa, jakamisessa ja kuntien vertaisoppimisen tukemisessa. Vertaistuen avulla voidaan edetä hankalissakin kysymyksissä.
▼ Työ edellyttää poliittista tukea ja mandaattia toimia.
Koordinaattorina Lappeenrannan kaupunki
Alueen keskuskaupunkina Lappeenranta on kansainvälisestikin profiloitunut ilmastotyön edelläkävijä. Yhteistyö on tiivistä yliopiston ja alueen yritysten kanssa, ja kasvanut myös Etelä-Karjalan liiton kanssa. Verkostoihin kuuluu esimerkiksi Greenreality Network ja kaupungin EU-ilmastomission transitiotiimi. Alueella on suotuisa ilmapiiri ja tahtotila ilmastotyölle.
Koordinaattorina Pirkanmaan liitto
Alueella on vahva yhteistyön kulttuuri esimerkiksi kaupunkiseutuorganisaation kanssa. Maakunnan teollisuuden myötä alueelle on kehittynyt energiaprosessien asiantuntijuutta, kuten vedyn tuotantoa. Kasvavalla ja vetovoimaisella maakunnalla on resursseja ja rohkeutta investointeihin sekä vahvaa kiertotalousajattelua.
Pohjois-Pohjanmaa
Koordinaattorina Oulun ammattikorkeakoulu
Maakunnassa on vedyn, tuulivoiman ja aurinkoenergian kehitystä ja tuotantoa. Myös hiilen varastointimahdollisuuksia on tulossa. Luonnonvarojen ja luonnon arvostus näkyy päätöksenteossa. Alueella panostetaan kiertotaloustoiminnan lisäksi innovaatioihin ja kestävään liiketoimintaan. Muina vahvuuksina nähdään verkostot, monipuolinen viestintä sekä rakentava keskusteluilmapiiri.
Koordinaattorina Päijät-Hämeen liitto
Päijät-Hämeen vahvuuksina on yhteistyö ja verkostot esimerkiksi alueen korkeakoulujen kanssa. Vuonna 2025 maakunnan kaikissa kunnissa tulee olemaan ilmastosuunnitelma, ja maakunta on mukana EU:n sopeutumisen missiossa.
Koordinaattorina Satakunnan ammattikorkeakoulu
SAMK on noussut tärkeäksi alueelliseksi ilmastotyön toimijaksi ja yhteistyö Satakuntaliiton ja Satakunnan sekä Varsinais-Suomen ELY-keskusten kanssa on kasvanut. Kiertotalousajattelua hyödynnetään teollisuudessa. Paikallisilla toimijoilla on biokaasu-, vesi- ja elinkaarianalyysin osaamista sekä merituulivoimaloita ja niihin liittyvää asiantuntemusta.
Koordinaattorina Uudenmaan liitto
Kunnissa on suotuisa poliittinen ilmapiiri ja tahtotila ilmastotyölle, ja isot kaupungit ja seutukunnat ovat edelläkävijöitä. Alueen yrityksissä ja korkeakouluissa on vahvaa tutkimus- ja kehitystoimintaa, ja energiayhtiöt tekevät aktiivista ilmastotyötä. Maakunta on mukana EU:n sopeutumisen missiossa ja komission kiertotalouden pilottialueena. Tiivis yhdyskuntarakenne ja vahvat joukkoliikennejärjestelmät ydinalueella tukevat kestäviä elämäntapoja.
Koordinaattoreina Varsinais-Suomen ELY-keskus ja Valonia
Varsinais-Suomella on vahvan kehitysorganisaatio Valonian lisäksi aktiivinen kuntaverkosto, korkeakouluyhteistyötä maakunnan kolmen yliopiston kanssa sekä elinvoimaisuutta, kasvua ja investointeja. Alueen vahvuutena nähdään isot vastuullisuus- ja energiatehokkuustyötä tekevät yritykset ja moninainen elinkeinorakenne. Turun kaupunki on myös keskeinen edelläkävijä.
Yhteisiä haasteita löytyy vaikeimmilta päästösektoreilta Ilmastotyön edistämisessä suurimmat haasteet liittyvät resursoinnin lisäksi vaikeimpiin päästösektoreihin, kuten liikenteen ja maatalouden päästöihin ja maankäyttösektorin hiilitaseeseen. Etenkin pienten kuntien vähäiset resurssit ja taloudellinen tilanne on ollut esillä useissa maakunnissa. Kasvava väestö esimerkiksi Pirkanmaalla ja Uudellamaalla tuo lisähaasteita rakentamisen ja liikenteen päästövähennysten saavuttamiseen. Myös uusiutuvan energian investointien sijoittumisessa on alueellisia haasteita. Maatalouden päästöt koetaan haasteellisiksi erityisesti ruuantuottajamaakunnissa, kuten Satakunnassa, Varsinais-Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla.
Aluekoordinaattori on tärkeä taho kuntien ilmastotyön vauhdittamisessa
Monessa kunnassa ilmastotyön laajuus suhteessa käytettävissä oleviin vähäisiin resursseihin tuottaa haasteita. Canemuren aikana alueelliset ilmastokoordinaattorit ovat toimineet etenkin pienemmille kunnille pitkäjänteisenä asiantuntijatukena, tarjonneet lisäresurssia selvitystyön tekemiseen ja mahdollistaneet kuntien keskinäistä vertaisoppimista.
Aluekoordinaattorit ovat esimerkiksi osallistuneet kuntien ilmastosuunnitelmien laatimiseen ja tukeneet kuntia ilmastotyön uusien hankkeiden ja rahoituksen hakemisessa. Raameja suunnitelmille ja hankkeiden kohdistamiseen on haettu alueiden tiekartoista. Kunnille on myös tarjottu tukea päästöseurannan työkalujen käyttöön. Aluekoordinaattorit ovat auttaneet kuntia hyvien käytäntöjen tunnistamisessa sekä kannustaneet niistä viestimiseen esimerkiksi Kestävyysloikka.fi-palvelussa. Esimerkiksi Päijät-Hämeellä on pystytty tuottamaan kuntien käyttöön valmiita viestintämateriaaleja, joille on suuri kysyntä.
Aluekoordinaattoreiden paikallistuntemus on olennaista alueen kuntien tukemisessa, sillä alueiden kunnat ovat usein keskenään hyvin erilaisissa tilanteissa ja valmiudet ilmastotyöhön vaihtelevat. Isot kaupungit kuten Turku, Lahti, Oulu ja Helsinki, voivat toimia alueensa edelläkävijöinä ja kirittää muita kuntia ilmastotyöhön, mutta oppien monistaminen isoista kaupungeista pienempiin kuntiin on kuitenkin usein haastavaa. Alueellinen toimija osaa tunnistaa ja kutsua samantyyppisten kuntien edustajia koolle kuntatilaisuuksiin, työpajoihin ja vapaamuotoisemmille kahveille jakamaan hyviä käytäntöjä ja oppimaan toisiltaan. Vertaistuki, positiivinen ryhmäpaine, erilaisten näkökulmien kuuleminen, hyötyjen korostaminen haittojen sijasta ja faktatiedon tarjoaminen ovat auttaneet haastavien teemojen käsittelyssä.
Ilmastotyön alueellinen organisointi auttaa turvaamaan resursseja pidemmälläkin aikajänteellä Maakunnan ilmastotyötä ovat ohjanneet alueelliset yhteistyöryhmät, jotka koostuvat alueiden keskeisimmistä ilmastonmuutoksen hillintään liittyvistä tahoista. Yhteistyöryhmissä on edistetty vuoropuhelua ilmastoasioiden parissa, haettu maakunnalle yhteistä ilmastotyön linjaa ja sitoutettu toimijoita yhteisiin tavoitteisiin.
Alueille laadittiin ilmastotiekartat (katso Saikku et al., 2022). Tiekartat ovat tuoneet ilmastotyöhön suunnitelmallisuutta ja vastuunjakoa. Ilmastotiekartat on käsitelty ja hyväksytetty maakuntavaltuustoissa, mikä on tuonut työlle poliittista tukea. Esimerkiksi Pirkanmaalla, Uudellamaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla tiekartta toimii myös rahoitushakujen asiakirjana ohjaten rahoituspäätöksiä ilmastotyöhön. Poikkeuksellisen pitkäkestoisen Canemure-hankkeen myötä aluekoordinaattorit ovat voineet katalysoida rahoitusta laajasti hankkeen ympärille useille alueen toimijoille.
Ilmastotyön resurssointi vaatii päättäjien sitoutumista ilmastotyöhön Hankkeen aikana alueet ovat pyrkineet osallistamaan maakuntien ja kuntien päätöksentekijöitä ja johtotasoa ilmastotyön suunnitteluun ja seurantaan esimerkiksi maakunta- ja kuntahallituksissa, valtuustoseminaareissa, kuntajohtajakokouksissa ja pyöreän pöydän keskusteluissa. Pirkanmaalla ja Varsinais-Suomessa perustettiin uudet poliittiset ympäristö- ja ilmastovastuujaostot, jotka jatkavat toimintaansa myös hankkeen päätyttyä. Johtotasolle ja päättäjille on järjestetty myös keskustelufoorumeita, ilmastokokouksia ja seminaareja ja heitä on kutsuttu puhujiksi tapahtumiin. Keskusteluissa on käsitelty esimerkiksi maakuntien ilmastotiekarttoja ja syvennytty ilmastotyön ajankohtaisiin teemoihin sekä haettu ratkaisuja ja konsensusta. Keskustelujen tuloksena ilmapiiri ja osaamisen taso ovat kehittyneet ilmastotyölle myönteisempään suuntaan ja ilmastotyölle on saatu poliittista tukea ja mandaattia. Esimerkiksi Satakunnassa maakuntajohtajan puheenjohtajuus alueyhteistyöryhmässä on toiminut viestinä alueen kunnille ilmastotyön tärkeydestä.
Toisaalta alueilla on koettu haastavaksi tavoittaa kuntapäättäjät ja johtotason edustajat, jotka eivät pidä ilmastotyötä jo valmiiksi tärkeänä. Keskusteluissa onkin olennaista löytää päättäjiä puhuttelevat näkökulmat sekä viestiä ilmastotyöstä positiivisella kärjellä. Esimerkiksi Pirkanmaalla pääviestinä on ollut, että alueen ja kuntien ilmastotyö on mahdollistavaa sidosryhmätyötä, joka lisää elinvoimaa ja uudistumiskykyä. Pienten kuntien kohdalla on korostettu niiden kokoaan suurempaa merkitystä maa- ja metsätaloussektorilla. Ilmastoaiheita on ollut hyödyllistä yhdistää myös positiivisiin talousvaikutuksiin, turvallisuuskysymyksiin ja huoltovarmuuteen.
Kuusi vuotta sitten ilmastotyötä edistettiin maakunnallisesti, mutta koordinointi oli vielä hajanaista. Canemuren myötä työtä on tehty aiempaa suunnitelmallisemmin ja strategisemmin. Seitsemässä maakunnassa on hankkeen aikana rakennettu vankka yhteistyöhön pohjautuva toimintamalli – ilmastotyöllä on nyt enemmän painoarvoa ja sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin on vahvempaa. Hanke on myös katalysoinut uutta rahoitusta tarkempiin teemoihin sekä laajempaan kestävyystyöhön. Käynnistettyjen hankkeiden ohella pitkäkestoiset verkostot turvaavat työn jatkuvuuden myös Canemuren jälkeen. Kaikilla alueilla nähdään ilmastotyö niin tärkeänä, että yhteistyöryhmän toiminta säilyy joko aluekoordinaattorin tai jonkun muun tahon ylläpitämänä. Alueellisen ilmastotyön kokonaiskuvan hallinnointi ja koordinoinnin jatkuvuus on kuitenkin epävarmaa.
Kunnissa, joissa ilmastotyö on viime vuosina saatu käynnistettyä esimerkiksi ilmastosuunnitelmien laadinnalla, tulisi panostaa suunnitelman jalkauttamiseen ja sen läpileikkaavuuden edistämiseen kuntaorganisaatiossa. Seuraavaksi alueilla haluttaisiin keskittyä vielä
tarkemmin kuntien käytännön ilmastotyön tukemiseen esimerkiksi hyvien päästövähennyskeinojen koostamisen, levittämisen ja viestinnän keinoin. Alueellista ilmastotyötä haluttaisiin myös kytkeä tiiviimmin esimerkiksi elinvoimaa, omavaraisuutta, kiertotaloutta ja luonnon monimuotoisuutta edistävään työhön.
Kokemusten ja hyvien toimintatapojen jakaminen eri maakuntien aluekoordinaattoreiden kesken on auttanut löytämään ratkaisuja alueellisen ilmastotyön edistämiseen. Syken kunnille ja alueille tuottamat työkalut koetaan erittäin hyödyllisiksi, ja niiden toivotaan olevan saatavilla myös jatkossa.
Vaikka työ on monilta osin saatu pysyväisluontaiseksi, viimeisten vuosien aikana nostatettu ja aikaansaatu ilmastotyö kaipaa jatkuakseen resursseja ja mandaattia valtiolta ja päättäjiltä. Erityisesti kunnille tarjolla ollut konkreettinen tuki, kuten suunnitelmien laatiminen ja toimeenpano kunnissa, yleinen neuvonta ja työkalujen käyttötuki, on vaarassa hiipua ilman työhön osoitettua alueellista resurssia.
Eri sektoreiden asukaskohtaisten päästöjen kehitys Canemure-maakunnissa ja koko Suomessa
Muutos 2017–2022 (%)
Energiankulutus (koko Suomi)
Energiankulutus (Canemure-maakunnat)
Liikenne (koko Suomi)
Liikenne (Canemure-maakunnat)
Maatalous (koko Suomi)
Maatalous (Canemure-maakunnat) -7 %
%
Jätteiden käsittely (koko Suomi)
Jätteiden käsittely (Canemure-maakunnat) -20 %
Lähde: Suomen ympäristökeskus, 2024.
Energiankulutuksen, liikenteen, maatalouden ja jätteiden käsittelyn päästöt ovat Canemure-hankkeen aikana vähentyneet Canemure-maakunnissa, eniten energiasektorilla ja vähiten maataloudessa. Energiankulutus sisältää tässä kulutussähkön, sähkölämmityksen, kaukolämmön, öljylämmityksen, muun lämmityksen, teollisuuden ja työkoneet. Canemure-maakuntien päästöt asukaslukuun suhteutettuina ovat kaikilla sektoreilla laskeneet hiukan koko Suomea enemmän.
Lähteet:
Aineistona on käytetty Canemure-aluekoordinaattoreiden haastatteluja (16.9.-4.10.2024, Teams) ja Canemure-hankkeen loppuraportteja.
Saikku, L. et al. (2022) Maakuntien rooli ja vaikuttavat ilmastotoimet hiilineutraalin Suomen saavuttamiseksi. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 11/2022. ISBN: 978-952-11-5469-0
Canemure Best Practices 29.11.2024:
Alueellisen ilmastotyön edistämisen parhaat käytännöt – Oppeja seitsemästä maakunnasta
Kirjoittajat: Aliisa Vulli, Venla
Riekkinen ja Laura Saikku
Suomen ympäristökeskus
Julkaisija: Suomen ympäristökeskus
Kannen kuva: Alphaspirit / stock.adobe.com
Piirrokset: Freepik.com
Layout: Satu Turtiainen, Suomen ympäristökeskus
ISBN 978-952-11-5716-5 (pdf) Helsinki, 11/2024.
LIFE17 IPC/FI/000002 LIFE-IP CANEMURE-FINLAND Tämän best practices -julkaisun tuottamiseen on saatu rahoitusta Euroopan unionin LIFE-ohjelmasta. Tämän best practices -julkaisun sisältö edustaa ainoastaan CANEMURE -projektin näkemyksiä ja CINEA / Komissio ei ole vastuussa best practices -julkaisun sisältämän informaation mahdollisesta käytöstä.