Taidemaalaus 1 2008

 

      ( )     

/

 

Teosvälitys 2008 -tapahtuman (7. – 16.3.2008) yhteistyössä mukana





Juha Okko

Numero / Ensimmäinen vuosikerta.

JULKAISIJA

Taidemaalariliitto Erottajankatu    Helsinki puhelin ()   faksi ()   www.artists.fi/painters

, ,    

PÄÄTOIMITTAJA

Tiina Lamminen puhelin    taidemaalaus@artists.fi TOIMITUSKUNTA

Terhi Aaltonen, Paula Holopainen, Tiina Lamminen, Juha Okko, Jukka Pohjola PROJEKTISIHTEERI

Eeva-Liisa Rautalahti ILMOITUSMYYNTI

Taidemaalaus / ilmestyy syksyllä.

Tiedot lehden ilmoitusaikataulusta ja hinnoista löytyvät osoitteesta www.artists.fi/painters/tmjulkaisu.html tai ne voi tilata projektisihteeri Eeva-Liisa Rautalahdelta, puhelin ()   KANSI

Taidemaalariliiton teosvälitys 2007, kuvaaja Heini Lehväslaiho ULKOASU

Jaana Teräväinen PAINO

Painohäme Ylöjärvi  PAPERI

”  ” on tavallisin ammattiin liittyvä kysymys, joka meille kuvataiteilijoille esitetään. Kuvataide, taulumaalaus ja taidemaalaus eivät ole samoja asioita, mutta useimmille kuvataide tarkoittaa maalaustaidetta. Maalaustaiteen käytännöissä näkyvät sekä taiteen käsityön perinne: esittämisen ja ilmaisun tekniset mahdollisuudet, taidefilosofinen ajattelu ja estetiikka, yleinen ja yksityinen tapa nähdä ja tuntea maailmassa oleminen. Maalaustaide on tekijöilleen arvokas ja monin verroin kiinnostava asia. Miten maalaustaiteen merkitystä voi edistää tai kuvata monipuolisesti ja selkeästi?

Taidemaalaus on Taidemaalariliiton julkaisu. Julkaisulla Taidemaalariliitto haluaa edistää nykytaidemaalausta ja lisätä keskustelua taiteen käytänteistä ja siitä, miten maalaustaidetta voitaisiin määritellä nykypäivänä. Nykymaalauksessa ei voi erottaa selkeitä tyylisuuntauksia tai keskenään taistelevia aatemaailmoja. Taiteilijan käytössä on kuitenkin vuosituhantinen traditio, josta maalari voi ammentaa. Syntyy uusi maalauksen kieli, jota taiteilija käyttää murteellaan. Ytimessä on ihmisen kokemus, kokemus saa ilmiasunsa maaliaineessa ja maalauspohjassa. Maalaus on kuva maailmasta ja teos: esine maailmassa.

Katsottavaksi ja koettavaksi tarkoitettu.

Taidehistorioitsija Tutta Palin mainitsee artikkelissaan muotokuvamaalauksesta nuorten taiteilijoiden vapautumisen niistä hyväksyttävinä pidetyistä malleista, joilla rakennetaan uskottava taidemaalarin ura.

Hyvää ja kaunista ei enää määritellä vain ulkopäin, eivätkä sitä pelkästään määritä edellisten sukupolvien sisällöt ja käytänteet. Taiteilijalla itsellään on oikeus ja mahdollisuus määritellä oma paikkansa taidekentässä. Myös ero ”leipätaiteen” ja oikean taiteen välillä on häilyvä.

Ja veteen piirretty viiva on – väitänkö – positiivinen mahdollisuus.

Taidemaalauksen kuvastoa sekoittavat niin valokuva, elokuva ja televisio-ohjelmat, kuin katujen äänet ja metsien hiljaisuus. Yksilöiden keskinäiset suhteet ovat kaikki osa maalaustaiteen aineistoa.

Toivon julkaisumme herättävän keskustelua, ärtymystä, kiihtymystä ja onnea. Onnea sille!

Galerie Art Gloss  g (kansi) Galerie Art Gloss  g (sisäsivut)

 -

Helsingissä ..7 Juha Okko Taidemaalariliitto ry:n puheenjohtaja  /



kuvaaja Jussi Tiainen

Janne Räisänen: Genuine Cucumber Man, , sekatekniikka,  x  cm.



 /

     Tiina Lamminen

        vakain aikein, mut- tuus paljastuu: taidemaalari kärsii taloudellista vastaus on levällään maailmalla. Ihmisten ta epävarmuutta ja nauttii oikeudesta maalavälisessä vuorovaikutuksessa kysymykset ja ta tulevaisuutta. vastaukset nyt ovat aina hieman absurdeja ja triviaaleja ja – niillä on taipumus jääTilastojen kertomaa dä levälleen. Mitä kauemmas edetään arkihuomioista, sitä varmempaa on, ettei yhteis- Taiteilijan asemaa tutkiva Taiteen keskustoiymmärrykseen päästä. Murenevan totuuden mikunnan tutkimusyksikkö on osoittanut, etepävarmuuteen voi suhtautua kahtalaisesti: tä valtion tukea on myönnetty tilastollisesti tamyötämielisesti näkemällä sen tarjoamat uu- sapuolisesti ja että tuesta on ollut hyötyä niildet mahdollisuudet tai kielteisesti näkemällä le, jotka sitä ovat saaneet. Taiteen keskustoimiepävarmuuden heikkoudeksi. kunta on aloittanut myös säätiöiden tukea taiTaiteesta puhuminen aiheuttaa intohimo- teelle koskevan selvitystyön . ja. Maalattu taideteos liikkuu arkiymmärrykTaidemaalari   uskoo sen rajalla, eikä teoksella ole tarvetta tavoitel- esitettyihin tilastoihin ja on kiinnostunut niila suoraviivaista lopputulosta, viimeistä sanaa. den kertomasta. Hän kuitenkin toivoo, ettei Onko se syy miksi maalaus, tuo fyysisesti pie- yksittäinen ihminen unohtuisi numeroiden neen tiivistetty teos, ja nykytaidemaalari, tuo ja prosenttien taakse. yhdenasian liike, joskus joutuvat myrskynsil”Kuvataiteilijoiden sosiaaliturva, eläke, saimään? Vastaus on levällään siksi, että pelkäl- rauspäiväraha ja työttömyyskorvaus ovat silä olemassaolollaan taiteilija haastaa arkijär- tä samaa perusturvaa, joka taataan kaikille jestyksen.

Suomen kansalaisille, mutta ammattimme Taidemaalarin filosofiaa voi tarkas- omituisuuksista ja ominaisuuksista johtuen tella vapaasti taivaanrannan kuvitelmin. niistä on kamppailtava uupumukseen asti.

Kysymyksen nykytaidemaalarista voi esittää Virkailijan mielivalta tai ymmärrys ovat liian hyvälle ystävälle selälleen niitylle heittäyty- usein se kohta, johon hakemukset kaatuvat”, neenä samalla, kun seuraa autereisten pou- Hanhijoki sanoo ja jatkaa, ettei taiteilija sovi tapilvien purjehtimista auringonlaskuun. Sy- luokittelussa yrittäjäksi. vällinen filosofia maailmallisessa nykyelämäs”Normaali yrityshän lopettaa toimintansä löytyy myös kätkeytyneenä mainoslausei- sa, jos se ei kannata, mutta taiteilija – yrittäden kliseiseen kieleen. Vaikka kaikkea ei il- jä ei lähdekään voiton tavoittelusta vaan temaise keveästi, on uskottava, että lopulta to- kemisen pakosta, eikä hän lopeta, jos työt  /



kuvaaja Marjatta Hankijoki

eivät myy. Työtönkään hän ei koskaan ole: vaikkei tuloja ole, yölamppu palaa ateljeessa”, Hanhijoki miettii.

Valtion kuvataidetoimikunnan  alkavan taiteilija-apurahan sai  taiteilijaa, hakemuksia saapui .

Jokapäiväinen leipämme

Marjatta Hanhijoki: Japanilainen aamutakki,

, akvarelli,  x  cm.

Marjatta Hanhijoki: Japanilainen kukkamaalaus, , akvarelli,  x  cm.



täydellisen hyvään maailmaan, jonka utooppisen absoluutin päämäärän saavuttaessaan taide on tehnyt itsensä tarpeettomaksi.

Hagman näkee aidon taiteen määrittävän myös taiteilijan roolia. ”Tekijän tulisi olla anonyymi ja huomion tulisi kohdistua täysin teokseen. Ehkä täten tultaisiin pois kaupallisuudesta. Taiteilijan pitäisi saada tehdä työtänsä rauhassa: henkinen prosessi häiriintyy ja työn laatu kärsii, kun pitää yrittäjän ominaisuudessa kamppailla toimeentulosta ja nähdä muutenkin roolinsa yhteiskunnan peilissä eunukkimaiseksi rationalisoituna ja viihteellistettynä”, Hagman huomauttaa.

On tavallista, että taidemaalari saa elantonsa muusta työstä kuin taideteosmyynnistä.

Varsinainen leipätyö voi poiketa taiteilijan työstä täysin tai sitä varten taidemaalari voi tarvita ammattiosaamistaan. Tällaista työtä voi olla esimerkiksi opettaminen tai museotyö. Taidemaalareilla on erilaisia näkemyksiä Kansallisuudesta ja kansainvälisyydestä siitä, osaako ja voiko hän tehdä muuta työtä.

Taidemaalari   näkee Taide on viime aikoina haluttu nähdä kanhaasteen positiivisesti. Hänen mielestään tai- sainväliseksi kauppa- ja vaihtotavaraksi. Taidemaalari voi olla sivutoiminen ammatissaan. teenlajeista ovat nousseet esille musiikki ja eloTässä hän muistuttaa erilaisista elämäntilan- kuva, joiden varaan suomalaisen kulttuuriteteista, esimerkkeinä toinen työ tai lapsen hoi- ollisuuden viennin kasvu on jatkossa suunnitaminen. teltu. Yksittäisten taidemaalareiden kansainvä”Itse olen välillä opettanut ja nyt olen pie- linen tunnettavuus on syntynyt usein taiteilinen lapsen äiti. En ole aina edes halunnut olla joiden omalla henkilökohtaisella työllä. liian kiinni maalaamisessa. Maalaukseen liitKysymykseen kansallisen merkityksestä tyvien asioiden pohtimista elämäntilanne ei taidemaalaukselle taidemaalari  kylläkään estä, mutta itse maalaaminen voi  vastaa, etteivät sanat kansallinen ja kanolla mahdotonta. Koen kuitenkin myös teke- sallisuus ole hänestä enää kovinkaan merkitmättömyyden ja työskentelytauot välillä hy- täviä asioita yksittäiselle taiteilijoille. ”Ateneuvinkin hedelmällisiksi. Niiden avulla voi näh- min kansallisaarteet liittyvät Suomen itsenäidä asiat selkeämmin”, Salmenkivi sanoo. syyteen ja sen pitämiseen”, Räisänen toteaa ja lisää nykytaidemaalauksen muuttuneen muun muassa netin ja matkustelun takia uniKorkealentoinen taide versaaliksi. Räisänen ei myöskään usko moEi tarvitse tuntea postmodernin ajattelua sy- dernismin ajan taiteilijasankaruuteen, johon vällisesti tietääkseen, että korkeakulttuurisena kansallisen myytti myös liitetään. pidetty vaikea taide on saanut helposta viihRäisänen huomauttaa kuitenkin, että taiteestä haasteen. Nykytaidemaalarit ovat kom- demarkkinoille kansallisuudella ja paikallimentoineet syntynyttä haastetta esimerkiksi suudella on ehkä enemmän merkitystä. Hän lainaamalla aiheita teoksiinsa populaarikult- mainitsee, että kiinalainen nykytaide on ollut tuurista. Taidemaalari   toteaa- taidemarkkinoiden mielenkiinnon kohteena kin, että sellaiset sanat kuin korkeakulttuuri ja jo monta vuotta, samoin kuin japanilainen eliitti on saatu haiskahtamaan pahalta. taide muutama vuosi sitten ja Leipzigin kouHagman puhuu vakavasti taiteen erityis- lukunnan kasvatit Saksan yhdistymisen jälaseman ja syvähenkisyyden palauttamisen keen. Kyse on Janne Räisäsen mukaan tunpuolesta. Hän mainitsee, että kaikki taiteen nistettavuudesta ja tyylistä. lajit ovat tavoitteessa yhtä tärkeässä asemas”Jostain syystä mieleeni tulevat taidemarkkisa ja lisää, että ”ehkä vielä tärkeämmässä ase- nat ja raha, kun puhutaan paikallisuudesmassa on taidepuhe ja kaikki retoriikka hen- ta. Taidemarkkinat iskevät siis paikallisesti, kisen elämän puolesta”. Hänelle taide on tie kun jossain nähdään potentiaalista myyntiar-

 /

kuvaaja Ida Pimenoff

Maiju Salmenkivi: Rannalla, , akryyli ja öljy kankaalle,  x  cm.

voa. Tällainen noste menee kyllä ohi ja ostajat keksivät aina uuden paikan”, Räisänen sanoo. … jos taidemaalaria ei olisi? ” …kyllä kai se lopulta on niin, että jos taidemaalaria ei olisi, niin sellainen pitäisi keksiä”, kulttuuritoimittaja   vastaa kysymykseen. Roos ei pidä myöskään keskustelua maalauksen katoamisesta tai kuolemasta mielekkäänä, siitäkin on puhuttu niin moneen kertaan. Hänestä aina, kun taitees-

sa alkaa näyttää siltä, että kaikki on jo nähty moneen kertaan, tulee joku, joka tekee jotain ihan muuta.

Taide kytkeytyy moniin sellaisiin asioihin, jotka parantavat elämänlaatua. Roos näkee taiteen kytkeytyvän ihmisenä olemisen perustaviin kysymyksiin, joihin liittyviä tarpeita saa ja pitääkin luoda ja ylläpitää: ”Tietysti on myös hyvä, että taiteen alalla suhtaudutaan kulutusyhteiskuntaan ja sen tuotteisiin varauksella: kulutuskeskeinen elämäntapa ei tutkitusti tee ihmistä onnelliseksi vaan päinvastoin vähentää koettua elämän laatua.” ■

Kirjoituksen lähteinä ovat olleet tm.galleriassa Taiteiden yönä  taidemaalauksen merkitystä pohtivan keskustelun osallistujat. Mitä jos taidemaalausta ei olisi? -keskustelun panelisteina olivat taidemaalarit Marjatta Hanhijoki, Henri Hagman, Janne Räisänen ja Maiju Salmenkivi sekä kulttuuritoimittaja Jonni Roos.

 /



kuvaaja Pekka Hepoluhta

Pekka Hepoluhta: 12.9. , , öljy vanerille  x  cm.



 /

  Markku Arantila

  ”    vanhaa perua: siihen suhtauduttiin Ranskan taideakatemiassa kriittisesti jo -luvulla, Sara Hildénin Taidemuseon amanuenssi   kertoo.

Loimaala tarkastelee lisensiaattityössään taidegraafikko   asetelmaa, sen kehittymistä pientä ja mitätöntä merkitsevästä ropografiasta kohti megalografiaa, jälkimmäinen taiteessa kuvaa suuria asioita, kuten mytologiaa tai historiaa. Käsite tarkoittaa myös sellaista asetelmaa, jonka toteutuksessa on uutta luovaa, poikkeuksellista ja ainutlaatuista individualismia.

Asetelmaa on pidetty vähäpätöisempänä kuin historiamaalausta, muotokuvia, maisemia ja laatukuvia. Se on vähiten teoretisoitu taiteen laji myös tämän päivän taidehistoriassa. ”-luvulla asetelma on ollut väline erityisten taiteellisten ongelmien selvittämiseksi, esimerkiksi Cézanne halusi asetelmillaan ratkaista erilaisia sommitteluun liittyviä kysymyksiä. Tämä asetelman eräänlainen välinearvo lienee yksi syy siihen, että asetelman tulkintaa ja teorian kehittämistä ei olla katsottu tarpeelliseksi”, Päivi Loimaala huomauttaa.

Nykymaalarit eivät juuri ole kiinnostuneita symboleista. Huomio on esittämisen keinoissa. Tässä Loimaalan mielestä kyse on juuri asetelman välinearvosta. Kun aihe on mer-

kityksetön, taiteesta tulee merkityksellistä.

Loimaala mainitsee, että yhdysvaltalainen taidehistorioitsija   on tutkinut niin sanottua modernia asetelmaa, sekä maalausta että installaatioita. Margit Rowell näkee haasteellisesti modernin asetelman osaksi avantgarden historiaa. Hänen mukaansa asetelma on fiktiivinen tilaan sijoitettujen objektien kokonaisuus, joka välittää tekijänsä toiveita ja haluja. Asetelma on suhteessa tekijänsä henkilökohtaiseen ja yhteisölliseen maailmankuvaan sekä teknisiin innovaatioihin. ”Taidehistorioitsija Rowell tarkastelee tapaa, jolla asetelma välittää todellisuutta.

Miten illusionistinen asetelma on? Mitä objekteja asetelmaan on valittu? Onko asetelma toteutettu uusilla kemiallisesti valmistetuilla väreillä vai välittääkö se luonnollisella tavalla aiheensa mukaista värimaailmaa? Miten kuvassa välittyy valon määrä? Minkälaiseen tilaan asetelma sijoittuu? Tämä kaikki on sovellettavissa myös esineinstallaatioon, valittuihin objekteihin, materiaaleihin, tasoon tai tilaan. Mukana voivat olla myös ääni, hajut tai tuoksut, jopa liike”, Loimaala sanoo.

Asetelma on ruma sana.

Niinpä radikaali valtavirran välttelijä maalaa pieniä asetelmia eläinliimapohjalle.

Miten maalata vai mitä maalata?

Asetelman välineellisyys näkyy myös   ja   työskentelyssä. Kummallekin asetelma on jotain silmin  /



”Asetelmani ovat ehdotuksia asetelmamaalauksen traditiolle.

Kuitenkin asetelmaa olennaisempi viitekehys

kuvaaja Jussi Tiainen

on itse maalaus.”

havaittavaa työskentelyn lähtökohdaksi, eikä heitä kiinnosta tarinan kertominen.

Anna Retulaisen työskentelyssä pääasia on siinä miten maalata; kuvallisen esittämisen keinossa. Retulainen pohtii sijaintiaan suhteessa nykytaiteeseen ja taidehistoriaan.

Pekka Hepoluhdalla mitä ehkä jo pitää sisällään ratkaisun miten. Hänelle maalaus on kuva katseesta. Hepoluhta työskentelee asenteella ”katsoin kuuta ja ajattelin jotain muuta”; aiheella ei ole suurta merkitystä ja asetelman lajityyppinen pohdinta on hänelle yhdentekevä.

Anna Retulaiselle asetelmaksi tunnistettavien töiden ripustaminen näyttelyyn tuntui aluksi siltä kuin olisi tehnyt jotain luvatonta.

Kuitenkin Retulaisen alkuaikojen lehmämaalauksetkin olivat asetelmia: ”Maalasin muovilehmiä, jotka kokosin pöydälle ikään kuin parafraaseiksi lännenelokuvista, joten ne työt olivat enemmän asetelmia kuin nämä nykyiset. Silloin oli jotain todella koottu pöydälle maalattavaksi. Nykyiset työt lähtevät piirroksista, enkä katso asetelmaa enää maalatessani.”

Retulainen on selvillä asetelmamaalauksen traditiosta ja sanoo olleensa joskus hyvin kiinnostunut esimerkiksi Cezannesta. ”Asetelmani ovat ehdotuksia asetelmamaalauksen traditiolle. Kuitenkin asetelmaa olennaisempi viitekehys on itse maalaus.”

Vaikka Retulainen ei valitse aiheitaan niiden merkitysten vuoksi, hän haluaa, että ne ovat yleisiä perusasioita. ”Ensimmäinen asetelmani oli banaani. Muitakin hedelmiä oli mallina, mutta söin ne ja

Anna Retulainen: Sarjasta nimettömiä maalauksia (kuvitellen kukkia), , öljy kankaalle,  x  cm.



 /

jäljelle jäi banaani. Mutta en ole ollenkaan kiinnostunut esimerkiksi Fairy-purkista aiheena.”

Miten maalaan ei täysin vapauta ongelmasta mitä maalaan. Katsoja näkee maalauksessa jääräpäisesti viitekehyksen. Niinpä Anna Retulaiselle on iso kynnys maalata vaikkapa värillinen kukka. Toisaalta,   saattaa väittää pääkallomaalauksestaan, että siinä on ”köntti tilassa”.

Pekka Hepoluhta on havaintomaalari Pekka Hepoluhta on havaintomaalari. Hän ei halua keksiä niitä asioita, joita maalaa.

Hepoluhta maalaa mielellään epäkiinnostavia aiheita, jotta katsoja kiinnostuisi jostain muusta kuin aiheesta. ”Mielenkiintoni on jossain valoa ilmaisevassa asiassa. Joskus asetelmani näyttävät ihmeen naturalistisilta ja toisinaan taas niistä ei saa tolkkua, mitä olen ylimalkaan katsonut. Siihen ei tehdessä tule kiinnitettyä edes huomiota.”

Pekka Hepoluhdan asetelmien aihevalikoimassa on monenmoista leivistä ja pulloista sähköjohtoihin ja tärpättipurkkeihin. Sommittelussa on tavallista, että pieni esine näyttää kelluvan tyhjyydessä. Aluksi ympäristö on tarkemmin määritelty, mutta työskentelyn edetessä turha karsiutuu. Jos karsii liikaa, tulos näyttää kuolleelta. Hepoluhdalle keskeinen pyrkimys onkin säilyttää niukkuudessa elävyyden tuntu.

Onnistuminen on usein kiinni lähtökohdasta. Jos alussa saa aikaan jotain tarkkaa, on hyvät mahdollisuudet pysyä oikeilla jäljillä.

Työhuoneella tilanteen voi järjestää niin, että saman aiheen voi maalata niin monta kertaa, että siitä tulee jotakin. Hepoluhta ei mielellään tee korjauksia, vaan maalaa uudestaan alusta asti.

Hepoluhta muistuttaa, että esimerkiksi pullon lasin mineraaleista riippuu, minkälaisena valo tulee näkyviin, ja että ne mineraalit ovat samoja, joista tehdään väriaineet maalarille. Tai että maa-aineksesta peräisin olevasta vehnäleivästä helähtää okra.

Maalaus on ainetta ja maalauksen aineet ovat usein samaa perua kuin aihe. ■

 ( ) 

kuvaaja Erika Adamsson

Tutta Palin

Erika Adamsson:

 ( ) 

Pekka Aikio Saamelaiskäräjien pj,

, öljy mdf-levylle,  x  cm.

Kuvataiteen lajityypeistä muotokuva tuntuu elävän tällä hetkellä kohtalaisessa korkeasuhdanteessa. Monenlaisia merkkejä on ilmassa.

Kun Helsingin Taiteilijaseura juhlisti keväällä  nelikymmenvuotista toimintaansa, juhlavuoden päätapahtumiin kuului näyttely nimeltä Omakuva. Samana kesänä ratkaistiin ensimmäisen kerran uusi pohjoismainen, panimomestari J.C. Jacobsenin nimissä kulkeva muotokuvakilpailu. Voittajaksi valikoitui tosin tanskalainen videotaideteos, ei muotokuvamaalaus. Kilpailutöistä koottu näyttely Pohjoismainen muotokuva nyt! avautuu Amos Andersonin taidemuseolla Helsingissä maaliskuun lopulla . (Näyttely on avoinna ..–..)

Kesällä  Suomen Kulttuurirahasto järjesti Lapin yliopistolla Rovaniemellä kolmiviikkoisen muotokuvamaalauskurssin, tavallaan Oulussa vuonna  järjestämänsä kurssin kunniaksi ja tilanteen päivittämiseksi.

Monet suomalaiset museot kartuttavat jälleen aktiivisesti taiteilijoiden omakuvakokoelmiaan. Tuoreissa kokoelmapoliittisissa ohjelmissaan ainakin Turun taidemuseo ja Oulun taidemuseo mainitsevat omakuvat yhtenä painopistealueenaan. Minulta helsinkiläinen Taidekoti Kirpilä tilasi kirjan omista, lähinnä -luvun alkupuoliskon suomalaiseen maalaustaiteeseen keskittyvistä muotokuvakokoelmistaan ja modernista muotoku-

vamaalauksesta vähän yleisemminkin. Taidehistoriallisen muotokuvatutkimuksen määrä on parinkymmenen viime vuoden aikana ylipäänsä moninkertaistunut.

Henkilökohtaisen paluu Viimeaikaista kehitystä voitaisiin tietenkin tulkita vain konservatiivisten instituutioiden aktivoitumiseksi poliittisesti konservatiivisina aikoina. Tämä selitys tuntuu kuitenkin liian helpolta, ainakin jos otetaan huomioon taiteilijakunnan innokas osallistumisprosentti edellä mainituissa tapauksissa. Tuntuisi kyyniseltä selittää ilmiötä pelkällä taiteilijoiden rahan ja huomionosoitusten ahneudella.

Mitä siis on meneillään?

Eikö muotokuvamaalaus kuollutkaan, siitä huolimatta, että jo historian saatossa ensin valokuvaus ja sitten taiteen abstraktit suuntaukset tekivät sen näennäisen tarpeettomaksi? Kuolleeksi julistamista näyttää seuranneen yleensä välittömästi, ellei jo samanaikaisesti, uusi tuleminen.

Tämänhetkistä tilannetta on mahdollista ajatella myös viimeistään vuosituhannen vaihtumisen aikaan päättyneen postmodernismikeskustelun jälkitilana. Tutkijana en toki osaa pitää pahana sitä, että teoreettinen puhe lisääntyi kuvataidekentälläkin - ja -lukujen aikana. Näyttää kuitenkin siltä, että äärimmäisen voimakas itsereflektio,  /



historiatietoisuus ja taidekentän valtamekanismien pohdinta tuottivat paitsi uudenlaisia ilmaisumuotoja myös jonkinlaisen kuvakiellon. Klassisia maalaustaiteen lajeja oli mahdollista tuottaa lähinnä ironisessa tyylilajissa. Puhuttiin paljon niistä mekanismeista, joilla minäkokemusta tai subjektiutta tuotetaan ja ylläpidetään, mutta konkreettinen, yksilökohtainen omaelämäkerrallisuus oli käytännössä – vaikkakaan ei periaatteessa – pannassa. Anonyymiys näkyi erityisesti kuvatyypissä, joka käsitteli muotokuvausta olematta varsinaisesti muotokuva. Tunnepitoista lähestymistä ja liiallista henkilökohtaisuutta kartettiin.

Tämän jälkeen onkin ollut äärimmäisen mielenkiintoista seurata, kuinka vapautuneesti monet nuoremman tai keskipolven taiteilijoista lähestyvät muotokuvaa ja muita maalaustaiteen klassisia lajeja. Lajirajojen ylittäminen ja venyttäminen ei ole itsetarkoituksellista, vaikka sitäkin kyllä tehdään.

Muutkin kuin ite-taiteilijat tai valokuvataiteilijat saavat taas tehdä muotokuvia, vaikka ammattimaisen muotokuvamaalauksen ja ammattitaiteilijuuden välinen rajaviiva pysytteleekin itsepintaisesti paikoillaan. Olisi naiivia olettaa, että taidekentän hierarkiat olisivat hävinneet vain siksi, että niistä puhutaan vähemmän.

Kaikkein nuorimmat maalarit ilmeisesti kuitenkin käyttävät yhä vähemmän aikaa sen miettimiseen, minkälaisen muotokuvatilauksen vastaanottaminen on taiteellisesti kunniatonta. Omakuva on muotokuvan lajeista joka tapauksessa turvallisin, vaikka sillä onkin vankkumattomin suuremman yleisön suosio 

 /

ja siten populistisuuden uhka yllään – mikäli tätä nyt sitten pidetään uhkana.

Muotokuva tässä ja nyt Muotokuvien tekijöiden, katsojien ja käyttäjien on hyvä olla perillä muotokuvataiteen esityskonventioista ja käsitteellisistä erotteluista.

Muotokuvasta kertoo lajina paljon sen määrittely suhteessa henkilökuvaan: muotokuva esittää autonomista, omalakista yksilöä, henkilökuvassa malli näyttäytyy tyyppiesimerkkinä jostakin ryhmästä tai ominaisuudesta – kuten vaikkapa ikäluokasta, sukupuolesta tai ammattiryhmästä. Muotokuvankin decorumiin eli sopivuussääntöihin toki kuuluu mallin aseman ja identiteetin huomioiminen suhteessa hänen ryhmäsidoksiinsa. Nuori nainen esimerkiksi on perinteessä esitetty eri ilmaisurekisterissä kuin vanha mies.

Muotokuva toimii erinomaisena esimerkkinä postmodernismikeskustelun esiin nostamasta anonyymistä esitystapojen vallasta. Lajin herättämät odotukset voivat tuntua tukahduttavilta niin tekijästä kuin mallista. Kun muotokuvia pannaan esille kokonaisena ”galleriana” tai ”arkistona”, joka tavallaan on sen yksi olemisen perusmuoto, katsoja kiinnittää enemmän huomiota yksilöllisyyden esittämisen kaavamaisuuteen kuin yksittäiseen henkilöön yksilönä.

Toisaalta katsomme aina omaa tai läheistemme kuvaa yksilöllisenä. Läheiseksi lyöttäytyvä, rakastava tai kunnioittava katse hävittää kaavamaisuuden ja pysäyttää vertailuprosessin. Tämä on aina muotokuvan toinen olomuoto: tässä ja nyt. ■

kuvaaja Erika Adamsson

Erika Adamsson: Juhani Tuominen, , öljy mdf-levylle,  x  cm.

 /



  Mikko Paakkola

     kirja taidemaalari   avaa näkökulman kansalliseen maisemaan ja antaa hyviä eväitä keskusteluun maisemamaalauksesta laajemminkin.

Pekka Halosen maalauksia on luonnehdittu helpoiksi. Ville Lukkarisen mukaan taittuneen männynoksan kaltaisen maisemamaalauksen helppous johtaa harhaan. Halosen maalauksen eteen on vaivaton pysähtyä ja antaa mielikuvituksen vaeltaa, mutta vaatimattominkin teos muuttuu haasteeksi, jos esitetään analyyttisiä kysymyksiä, kuten mitä taidetta tämä on, pitäisikö minun ajatella tästä jotakin tiettyä.

Taidemaalarilla on vapaus ja mahdollisuus tulkita kaikkea maalaustaidetta pelkästään värin ja muodon ongelmien kautta. Mutta jokaisella teoksella on myös suhde aikaansa ja ympäristöönsä. Halosen tapauksessa yllättää arkisuus. Häntä voisi luonnehtia asetelmamaalariksi, jolle luonnonelementit lepäävät maastossa tulkintaa odottamassa. Tällainen hyvin vähäinen kerronnallinen aines ei ole koskaan ollut helppoa purkaa tekstiksi, pikemminkin se viitoittaa tietä maalaukseen itsessään.

Suomalaisessa aikalaislehtikritiikissä kuvailtiin Halosen maalauksia runoina, lauluina ja musiikkina. Ville Lukkarisen mielestä tämä kertoo siitä, että kriitikoilta loppuivat sanat Pekka Halosen maalausten edessä. Vasta 

 /

-luvulla muistutettiin, kun maalari oli ollut tunnettu jo parikymmentä vuotta, että Halonen oli puhtaan maalauksellisen suunnan ensimmäisiä suunnannäyttäjiä Suomessa.

Näin Halonen liittyi vuosisadan vaihteen suuntauksiin, joissa korostettiin plastisten elementtien olevan maalauksessa tärkeämpiä kuin kuvatun aiheen.

Taidehistorioitsija Ville Lukkarisen mukaan maalaus–maalaus ei ole ollenkaan hassumpi luonnehdinta Halosen taiteesta. Maisemamaalaukseen usein liitettyä subliimin käsitettä etsivän on syytä kääntyä katsomaan    ja   maalauksia.

Esimerkkejä on myös suomalaisessa nykymaalauksessa, vaikkapa turkulaisen   teosten pohjavire löytyy ylevän käsitteen kautta.

Aikalaistulkintaa laajempia näkemyksiä - ja -lukujen vaihteen ranskalaissuuntausten teoreetikot olivat Les Nabis ja Les Fauves -ryhmiin kuuluneita taiteilijoita, tunnetuimpina   ja  . He näkivät naturalistit ja impressionistit pelkkinä luonnonhavainnon kopioijina.

Oikea taide syntyisi dekoratiivisuudella, rytmillä, mitalla ja arabeskilla: haettiin kauneutta ja taiteen välitöntä, tunteenomaista koke-

kuvaaja Museokuva

Tiina Mielonen: Tasanne, , öljy pleksille,  x 7 cm.

 /



kuvaaja Tanja Holmberg

Sanna Peuri: Käännöksiä, , sekateknikka,  x  cm.



 /

Merkityksiltä vapaa vai lähtökohdiltaan sidottu maisema Maiseman on nähty olevan merkitykseltään vapaimman kuva-aiheen. Ville Lukkarisen mukaan maalaaminen antaa luonnolle väistämättä jonkin merkityksen tai merkitysten kimpun. Todellisuudessa niin tapahtuu jo, kun ihminen yhtäkkiä katsoo levittäytyvää luontoa maisemana. Näkymä saa jonkin ihmisestä lähtöisin olevan merkityksen. -luvun englantilaisen   mustetahranomaiset piirrokset havainnollistivat psykologista kokeellisuutta.

Ne eivät esittäneet mitään, mutta ne pitivät sisällään mahdollisuuden luoda mielleyhtymiä ”maisemallisuuteen”. Esimerkiksi -

  ajatellessa kannattaa muistaa luonnosmaalauksen perinne, Lukkarinen sanoo. Turnerin hulvattoman tuntuiset Colour beginnings -akvarellit olivat itse asiassa taustatyötä, jota hän teki saadakseen realististen topografisten paikkakuntakuvaustensa väri- ja valosuhteet oikeiksi.

Nykytaide käyttää maisemaa usein konseptuaalisen ajattelun välineenä. Esimerkkeinä tästä ovat uusekspressionistina tunnettu  , jolle maisema on symboli Saksan natsimenneisyydestä, ja  , jonka käsitetaiteelliset teokset kommentoivat ensisijaisesti, perisuomalaiseen tapaan, luontoa itsessään. Ranskalainen   referoi teoksissaan klassista ideaa maalauksesta ikkunana toiseen, korkeampaan todellisuuteen.   puolestaan kommentoi omassa taiteessaan itämaisen tussipiirroksen perinnettä siirrettynä suomalaiseen nykytodellisuuteen. kuvaaja Eero Markuksela

mista. Tämä ei tarkoittanut mitään abstraktin taiteen esilehteä, eikä Halosenkaan taide ollut mikään alkusoitto ei-esittävälle.

Lukkarisen mukaan Les Nabis’t käänsivät katseensa oikeastaan kaikkeen, mikä edelsi renessanssia ja sen geometrisesti oikeaoppista perspektiivitilaa. Kuvan teknisistä ilmiasun ratkaisuista on kyse vain osin. Ranskalaisten mielestä taiteeseen olennaisesti kuuluva uskonnollissävyinen henkevyys katosi renessanssin maallisen (ja sitä myöten kaupallisen) aatemaailman mukana. He kokivat tehtäväkseen todellisen taiteen palauttamisen markkinavoimien turmelemaan maailmaan.

Ei ole tavatonta, että toteutus uusille ideoille haetaan menneisyydestä. Myös taiteen alueella reagoidaan usein menneeseen.

Oman aikansa taiteen virtauksiin perehtynyt, maisemamaalarinakin kunnostautunut, kirjailija   halusi tietoisesti reagoida tulevaan. Tai ennustaa sitä. Esseissään hän visioi tulevaisuuden taiteen tapaa luoda sattuman kautta. Tulevaisuuden taide jäljittelisi luonnon sijasta luonnon tapaa luoda. Ja ikään kuin todisteena tästä olemme voineet kohdata -luvun ohjelmallisen informalismin, vaikkei siitä löydykään suoria linkkejä Strindbergin emotionaalista vimmaa purkaviin maisemiin.

Ville Lukkarinen huomauttaa maiseman ja abstraktion välisen yhteyden nousevan tavan takaa keskusteluun, vaikka pohdinnat ovat kaikkea muuta kuin helppoja.

Ekspansiivinen maisema On väitetty, että -luvulla maisema vähitellen vapautui tehtävästä kehystää figuurimaalausta.

Marxilaisvaikutteinen tutkija ...  ehdottaa, että maiseman käsite on yhteydessä imperialismiin, esimerkkeinä Kiinan maisemataiteen kukoistuskausi ja antiikin Rooman maisemakuvauksen traditio. Maisemamaalaus kukoisti paikoissa ja aikoina, jolloin kyseiset maat laajenivat. Mitchellin mukaan maisemaesitykset ovat imperialistien toiveunia. Ne esittelevät kehityksen ja edistyksen neitseellisiä horisontteja tai harmonisesti kukoistavaa imperiumia.

Taidehistorioitsija Ville Lukkarinen huomauttaa, että tällaisten ideoiden heitto auttaa ainakin ajattelemaan maisemamaalausta muunakin kuin taiteena taiteesta. Suomen -luvun lopun ja -luvun korkealta mäeltä nähty näkymä etäälle taivaanrantaan tuntuisi esittelevän lupaavia tulevaisuudennäkymiä kuvan neitseellisiä metsiä ja järviä hyödyntävälle kansakunnalle – aina kaukaiseen tulevaisuuden horisonttiin asti. Välskärin kertomusten tietäjänaisen tapaan, joka ei nähnyt Saimaan aalloissa enempää eikä vähempää kuin Suomen tulevaisuuden. ■

Eero Markuksela: Kolme Vuoren Hetkeä,

, tussimaalaus,  x  cm yksityiskohta.

Eero Markuksela: Ruusumerkintöjä, , tussi, lyöntikulta,

 x  cm.

 /



    Katariina Lager

       ja taide-  : Märkätekniikan olen opkonservaattori, taidemaalari   pinut vuonna  Unkarissa Taidemaalariliikeskustelivat Junttilan akryylimaalaustek- ton taiteilijasymposiumissa taidemaalari niikasta . – .. helsinkiläises-  . Tekniikassa pohjatyö vie sä tm•galleriassa, jossa Helena Junttilan aikaa, vettä pitää suihkuttaa niin kauan, että ”Karhuvoimaa”-näyttely oli esillä. se on imeytynyt paperiin kokonaan. Osa ve-



 /

kuvaaja Heini Lehväslaiho

Seuraavana päivänä maalausprosessi jatkui.

antanut värin valua. Antanut työn kuivua ja sen jälkeen aika raskaalla kädellä maalannut tämän kukan. Akvarelli kestää myös paksulla maalaamista. Ruskea on ollut ihan märkä, tumma kerros maalattu kuivemmalle, mutta vielä vähän kostealle pohjalle. Täytyy osata odottaa sitä oikeaa hetkeä.

M S: Talviuni-akryylimaalauksessa (akryyli paperille, ) näkyy läpinäkyvyyden ja peittävyyden vaihtelevuus.  : Punainen on tässä vähän valunut, olen maalannut suhteellisen märällä pensselillä, sitten äkkiä kääntänyt maalauksen. Lopuksi olen antanut maalauksen olla märkänä pystyssä.

M S: Katsomisen kannalta melkein harmi, että maalauksessa on lasi edessä. Kehyslistakin suojaa teosta ylhäältä tulevan lian laskeutumiselta ja sivuilta tulevalta liikkeeltä.

 : Maalaus on nyt kuivunut, kastelen sen uudelleen molemmilta puolilta M S: Näistä maalauksista näkee, suihkuttamalla monta kertaa. Väriä ei läh- että ne ovat keskittyneen hetken tuotoksia. de pois.  : Vähän niin kuin tunnelM S: Akryyli ei kuivuttuaan ir- mointihetki. Maalaaminen on kuitenkin niin toa paperista, koska väri on imeytynyt veden fyysistä ja vaikeaa, vaatii hirveästi ajattelua kanssa sisään paperin kuituihin. edeltäkäsin. Itse maalaustapahtuman aikana ei sillä tavalla voi ajatella, koska ajattelu es : Täytyy olla kärsivällisyyttä täisi suoran työskentelyn, maalaamisen täytyy kastella kunnolla ettei yhtään huijaa. Yleensä tulla selkärangasta. en tätä toista puolta kastele enää niin paljon. M S: Minäkin odotan jonkin Taas täytyy odottaa että paperi kuivuu sopi- teoksen kanssa usein kuukausia, jonain päivan kuivaksi eli se ei enää kiillä. Samalla ta- vänä voi monta asiaa loksahtaa paikalleen. valla kuin akvarelleissa, alla olevat väripinnat  : Karhuakaan () en kuultavat läpi. voinut heti seuraavana päivänä jatkaa, kesti ehkä viikon tai kaksi, montakin viikkoa  : Syksy-akvarellissa () ennen kuin pystyin jatkamaan työskentelyä. olen ensin kastellut paperin, sitten maalan- Tavallaan sellainen ajatuksettomuus, tyhjä nut, valuttanut väriä, kääntänyt paperia, taas hetki, on ollut siinä työssä. ■

kuvaaja Jukka Tarkiainen

destähän valuu pois ennen kuin se ehtii imeytyä. Välillä kääntelen paperia, että paperi suoristuu kunnolla. Yleensä kastelen paperin käsisuihkulla suihkussa. Kauttaaltaan märkänä pohja pingottuu tasaisesti alustalle.

M S: Maalatessasi näkyy hyvin, kuinka akryylimedium lähtee leviämään.  : Värin leviäminen on tavallaan sattumaa, mutta tiedän, miten sattuma käyttäytyy. Maalaan vierekkäin märkiä kohtia, tiedostan maalatessa, miten värit keskenään leviävät. Vuonna  aloitin akryylimaalauksen, maalasin sitä ennen paljon akvarelleja. Akryylivärit ovat hirveän intensiivisiä.

On ollut nautinnollinen tapahtuma maalata akryyliväreillä. Täytyy odottaa, kun teos on kokonaan kuivunut, sen jälkeen sen voi taas uudelleen kastella ja jatkaa maalaamista.

Syksy, , akvarelli,  x  cm.

Talviuni, , akryyli paperille,  x  cm.

Karhu, , akryyli paperille,

 x  cm.

 /



   

Yleisöesittelyt ”Rakastu maalaukseen” lauantaina .. ja .. kello ..

Tilauksesta esittelyitä ryhmille myös muina aikoina. 

Suomen suurin kuvataidetapahtuma järjestetään . – .. Kaapelitehtaalla, Helsingissä. Taidemaalariliiton vuosittaiseen teosvälitykseen osallistuu noin  Taidemaalariliittoon kuuluvaa ammattitaiteilijaa.

Teosvälitys on tilaisuus saada kokonaiskuva Suomen taiteesta ja katsastaa, millaisia tekijöitä taidekentällä nyt on. Vanha tehdasrakennus tarjoaa mielenkiintoiset puitteet perinteisestä taidenäyttelystä poikkeavalle tilaisuudelle, ja se houkuttelee paikalle runsaasti yleisöä myös galleria- ja museonäyttelyiden kävijäkunnan ulkopuolelta. Mahdollisuus nähdä yhtäaikaa monen nykypäivän kuvataiteilijan uudempia teoksia kiinnostaa myös teoksiaan näytteille tuoneita taiteilijoita ja monet heistä vierailevat tilaisuudessa tutustumassa toisten taiteilijoiden uusiin teoksiin.

Esillä on teoksia kaikista eri tyylisuunnista: esittävästä abstraktiin, minimalistisista voimakkaisiin väri-ilotteluihin. Viime vuosina taiteilijoiden suuntautuminen figuratiiviseen maalaukseen, kuten myös puhdas visuaalisuus ja kuvallinen kerronnallisuus, ovat olleet näytteille asetetuissa teoksissa esillä.

Tarjonnan monipuolisuus on mahdollisuus. Katsojat ovat ottaneet teostarjonnan runsauden hyvin vastaan: suuresta määrästä löytää aina itseään koskettavia teoksia. Sekä tunnustetut eturivin taidemaalarit että vielä tuntemattomat kuvataiteilijat esittäytyvät kukin enintään kolmella teoksella. Mukana

 /

on maalauksia vasta taidekouluista valmistuneilta nuorilta ja uraansa aloittelevilta taiteilijoilta. Pääkaupungin näyttelytoiminnasta tuttujen taidemaalareiden lisäksi tapahtumaan osallistuu kuvataiteilijoita eri puolilta Suomea.

Maalaus on ainutkertainen. Maalauksen kyky kuvata samalla niin ulkoista kuin sisäistä todellisuutta on viehättänyt ihmistä kautta aikojen. Kauneus, huumori, arkiset asiat ja kadun kieli ovat tällä hetkellä näkyvästi esillä kuvataiteessa. Myös elämän kiireisyys ja ihmisten yksinäisyys kiinnostavat nykytaiteilijoita.

Alun perin 1970-luvulla Taidemaalariliiton teosvälitys oli valtion taidehankintojen ostotilaisuus. Nykyisin teosvälityksen ostajista valtaosa on yksityishenkilöitä. Tilaisuudessa käy vuosittain yli 10 000 kävijää. Asiakas saa ostetut teokset heti mukaansa ja hänellä on mahdollisuus korottomaan osamaksuun. ■   . – .. Kaapelitehdas Merikaapelihalli Tallberginkatu  c,  kerros,  Helsinki Avoinna arkisin  –  ja viikonloppuisin  – .

Vapaa pääsy.

Lisätietoja: Taidemaalariliitto, Katariina Lager, puh. ()  , katariina.lager@artists.fi, www.artists.fi/painters

 /



kuvaaja Heini Lehväslaiho

kuvaaja Erkki Valli-Jaakkola, Porin taidemuseo

  Jan Kenneth Weckman

Lars-Gunnar Nordström: Aktivität um ein Zentrum, , öljyväri kovalevylle  x  cm.

      jazzin ystävä. Konkretismin mestarilla tällä asialla ei saanut olla kovin paljon tekemistä hänen taiteensa kanssa, vaikka taiteilijaesittelyissä asia tuotiin esille myönteisenä piirteenä. Nykyään yksilöllistä tyyliä tukee taiteilijapersoona, ei taiteellinen manifesti. Nykytaide tuottaa dokumentteja, kannanottoja, tarinoita. Konkretismi on ja oli erittäin katsottavaa, ei luettavaksi tarkoitettua. Ja minusta on nyt ratkaisevan tärkeätä tietää, että Nordström rakastaa jazzia.

Lars-Gunnar Nordströmin maalaus vuodelta , Aktivität um ein Zentrum, ei teosnimessään halua paljastaa, mistä erityisestä aktiviteetista on kyse.

Mitä maalaus kuvaa? Lienee kyse kuvallisesta toiminnallisuudesta. Mutta tapahtuuko se minussa, katsomisessani, vai maalauksessa?

Maalauksen kuvallisten elementtien perusteella tulkitsen kerronnallisesti niukkaa, nonfiguratiivista maalausta silti selkeäksi viiden sävyn muodostaman tasojen leikkauskohdaksi, ikään kuin geometriseksi maisemaksi. 

 /

Maalauksen keskellä valkoiset pinnat loistavat kirkkaammin kuin reunoilla. Murrettu tumma siniharmaa pinta asettuu lähemmäs katsojaa. Siloiset sileät maalauspinnat ovat Nordströmin tuolloin suosimaa alkydipohjaista öljyväriä. Mustat sävyt näyttävät ympäristönsä vaikutuksesta keskenään erilaisilta.   arvioi Turun Sanomissa   näyttelyä (Galleria Nefret, ) toteamalla, että ”konkretismia voidaan hyvällä syyllä pitää modernismin selviytyjänä, sen eräänlaisena klassikkona. Konkretismi on sekä kaiku taiteen historiasta että poikkeuksellisen ajatonkin tapa tehdä kuvaa”. Tykkyläinen pitää konkretismia taiteen lempilapsena.

Konkreettinen, abstrakti taide ylipäätään, voi kohtalaisen hyvin, vaikkei olekaan usein valokiilassa – kuten Juhana Blomstedtin näyttelyssä Helsingin Tennispalatsissa . Jotkut meistä muistavat hyvin Blomstedtin näyttelyn erään teoksen nimen: Kuunteleva silmä. Abstrakti maalaus vertautuu paitsi katsomiseen myös ääneen – musiikkiin. Konkre-

tismin kulta-aikana -luvulla viittauksia tekijän persoonaan ei pitänyt lukea teoksesta laisinkaan. Esillä olivat universaaleiksi ja yleismaailmallisiksi ajatellut asiat, kuten näköaistin avulla tehtävät havainnot väristä ja pinnasta. Ajateltiin, että konkreettinen maalaus esittää puhdasta visuaalisuutta ja on irti arjesta, tekijästä ja ympäristöstä. Aisteilla, joiden avulla rakennamme ympäristösuhteemme, olisi näin kyky katkaista suhteensa niihin malleihin, joiden avulla se on kehittynyt.

Näin konkreettinen teos toimisi puhtaassa, visuaalisessa ajassa (vertaa Tykkyläisen mainitsema ajaton). Maalauksen arvo on muodon intensiivisyydessä, kompleksisuudessa ja kokonaisuudessa itsestään.

Kiintoisaa taiteen autonomiakäsityksessä on myös se, ettei taidetta voi selittää, selvittää, eikä sitä tarvitse myöskään ymmärtää. Kyse on ja oli esteettisestä kokemuksesta, vapaudesta tarkastella ympärillään olevia asioita niinä itsenään, irrallisena inhimillisestä tulkinnallisesta katseesta. -luvun konkretistit, Nordströmin tapaan, puhuivat kuitenkin kuvistaan (bilder).

Kuva-sanaa käyttää myös Tykkyläinen yllä. Kuva on tulkinnan tulos. Konkreettisessa maalauksessa kuva toimii alkutekijöissään.

Meille katseltavaksi jää kuvallisia piirteitä, optisuutta, matalaa tai syvää kuvatilan illuusiota siitä huolimatta, ettei osata sanoa mihin tuo edessä–takana-ilmiö oikein viittaa.    julkaisi konkretismin manifestin : .Taide on yleismaailmallista. . Taideteos on kokonaan suunniteltava ja hahmotettava mielessä ennen sen toteuttamista. . Siihen ei saa liittää luonnosta saatuja muotoja, ei aistillisuutta eikä sentimentaalisuutta. . Kuva on rakennettava kokonaan puhtaista plastisista elementeistä, siis tasoista ja väreistä. Kuvallisella elementillä ei ole muuta merkitystä kuin se itse. . Kuvan rakenteen kuten myös sen elementtien on oltava yksinkertaisia ja visuaalisesti hallittavia. . Tekniikan tulee olla mekaanista, siis tarkkaa ja anti-impressionistista. . On pyrittävä ehdottomaan selkeyteen.

Konkretismi kykeni pitämään pintansa niin kauan, kun siihen investoitiin teoreettista intohimoa, kompleksisuutta ja konstruktivismilta perittyä sosiaalista optimis-

mia. Konkreettista teosta vain katsellaan – tietyn taiteen arvokontekstin tai ohjelman kautta. Ohjelma korosti muodon selkeyttä ilman kuvien tunnistettavuutta ja kuvallisuutta. Konkretismi jatkoi sekä elämäänsä visuaaliseen analyysiin keskittyen että esittämisen ja materiaalisuuden kokeiluina minimalismissa, maataiteessa, arte poverassa, ready-made -taiteessa. Nykytaide rakentuu modernismin kerronnalliselle ja kuvalliselle nollapisteelle (vertaa esimerkiksi  ,  ,  ,  ,   , - ,  , konkreettinen runous – ja käsitetaide).

Konkretismin manifesti aloittaa laajalla viitekehyksellä, missä taide on yleismaailmallista (universaalista). Käsitetaiteessa muotoillaan uusia ja paradoksaalisia teesejä, kuten esimerkiksi   ja   teoksen idean ja konseptin luonteesta. Lähdetään jopa siitä, että käsitetaide on eräänlaista filosofiaa ”filosofian jälkeen”, kuten   luonnehtii taidetta – silloin kun taide on taidetta, ei koristelemista.   näkee käsitetaiteen yritykseksi luoda taiteilijalle asema kritiikin kenttään, teoreetikoksi, jota siirtymää konkretismi mielestäni ennustaa. Konkretismilta on periytynyt suunnitelmallisuuden korostaminen, josta ehkä klassisin esimerkki löytyy   taiteesta. Opalka on vuosikymmenien ajan maalannut lisää ”samaa teosta”, maalaten yhä vaaleammalla värillä alati kasvava numerosarja (Opalka / – ∞).

Nykytaiteilija on visuaalinen suunnittelija, tehden sopimuksen itsensä kanssa. Suunnitelman toteuduttua muoto, se miltä teos lopulta näyttää, on yllätys myös tekijälle. Ei ole visuaalista luonnosta, vain sääntöjä, jotka tuottavat visuaalisen kokonaisuuden. Tällainen suunnitelmallisuus purkaa taiteen rajat. Kaikki perinteiset taiteen tekotavat ja ainekset on mahdollista hylätä suunnitelmallisesti, tosin voidaan myös päättää, että vain tietty osa teoksen perinteisestä (tai ”uudesta”) piirteestä tai ominaisuudesta säilytetään.

Sopimuksellisuus ei rajaa taidetta elämästä, vaan päinvastoin: se lähentää taiteen käytännöt elämän, työn ja arjen käytäntöihin. Konkretismi sisälsi oman tuhonsa siemenet. ■

Taidemaalari Lars-Gunnar Nordström kutsuttiin  Taidemaalariliiton kunniajäseneksi.

 /



:    Terhi Ylimäinen

      kirjoittamaan elämäntavastani taiteilijana, mietin, mikä se elämäntapa siinä on. Tarkoittaako se taiteilijuutta, taiteen tekemistä vai taiteen sisältöön liittyvää elämäntapaa?

Esittämäni kategorisointi syntyy helposti.

Ensimmäinen vaihtoehto, taiteilijuus, merkitsee itselleni ammattikuntaa jota edustan sekä kuvataiteilijana, freelancer-valokuvaajana että graafisena suunnittelijana täysipainoisesti – alat, jotka itselläni linkittyvät ja ruokkivat toinen toisiaan myös sisällöllisesti.

Taiteen tekeminen puolestaan merkitsee näiden alojen harjoittamista, johon kaikki aika, energia ja budjetti kuluu. Taiteeni sisältö puolestaan kertoo eniten siitä, mitä itse edustan elämässäni ja mitä tahdon muille siitä välittää.

Taiteilijuus ymmärretään usein kokonaisvaltaisena, riippumattomana ja korkealentoisena olotilana. Sen verran itsessäni tätä myyttiä kuitenkin on, että välttelisin – ylipäätään kuvataiteilijoiden lailla – säännöllistä päivätyötä mieluusti.

Elämäntavakseni valitsisin eniten oman taiteeni sisällön. Sisällön, jonka olen onnistunut linkittämään kiinnostuksen kohteisiini, oikean elämäni sisältöön. Tällöin saan helposti moninkertaistettua sekä harrastamiseen että teosten tekemiseen kuluttamani energian. Se ylläpitää sekä asian mielekkyyttä että jaksamistani, koska itse kuvataide ei sinänsä riitä ruokkimaan motiivejani.

Jos vielä mietin juuri maalausta elämäntapana, väittäisin sen olevan hitain, yksinäisin ja riippumattomin tapa tehdä mitään töitä. Taide saa olla juuri sellaista kuin taiteili

 /

ja haluaa, olematta millekään muulle tulosvastuullista kuin taiteilijan omalle kunnianhimolle ja pyrkimyksille. Otan pienen osan vastuuta galleristilleni tai näyttelypaikan järjestäjälle näyttelytilan täyttämisestä. Yleisölle olen vastuussa hyvästä näyttelystä. Se ei siltikään rajoita itse tekemistä, ja voisin päättää lopettavani sen koska tahansa. Koenkin valokuvauksen ja graafisen suunnittelun maalaamisen virkistäväksi vastapainoksi, koska ne tuovat sosiaaliseen luonteeseeni ripauksen mission jakamista asiakkaan kautta, työryhmän keskuudessa. Tunnen suurta iloa saadessani jakaa täyden päätösvallan usealle taholle. Se keventää ja rikastuttaa luomisen taakkaa kummasti.

Se, mitä taiteilijuus tai ylipäätään luovat itsenäiset ammatinharjoittajat, kuten muusikot ja elokuvaajat tarvitsevat, on järkyttävä määrä selkärankaa, itsekuria sekä luopumisen tuskan voittamista taiteilijan hylätessä milloin minkäkin mukavuuden – mission toteuttamiseksi. Mutta, mikäli tuntee onnistuneesti paiskineensa töitä juuri tuolla innostuneisuuden ajalla, se saatetaan palkitaan myöhemmin. Ei työtä siltikään jaksa ajatella kerrallaan kuin vuoden, pari eteenpäin, kun samalla katselee vieressä päivätyöläisten nauttivan elämästään tilavissa kodeissaan ja lomamatkoillaan, käyttäen kaiken työpäivän jälkeisen vapaa-ajan rentoutumiseen.

Olen silti syystä tai toisesta ylpeä valitsemastani tiestä, etenkin silloin jos ja kun vuosien tulokset näkyvät. Kun katsoo aikaa laajalti taaksepäin, huomaa jatkuvasti elävänsä sellaisissa tilanteissa luontevan arkipäiväisesti, joista vain haaveili aikanaan. Babysteps!

 /



������������������������



 /

������ ������������ ����� ����� ������

����� �������������������������

������������������������������������������������ ��������������� �������� ��������������� ���������� ����������������������������� �������� ����� ����� �������������������������������������������������� ������������������������������������������������ �������������������������������������������

����� ����������������������������� ��������������������������� ��������������������� ��������������������������������������������� �������������������������������������������������� ������������������������������������������������ �������������������������������������������������� ����������������������������������������������������� ���������������������������������������������� �������������������������������������������������� ������������������������������������������������� �������������������������������������������������� ��������������������������������

�����������������������������

��

���������������������������������� ����������������������

�� ������������������������� ����������������������

�� �������������������������

��������

���������������������������������������������������������������������������������� ������������������������������������������������������������������������������������� �������������������������������������������������������������������������������������� ����������������������������������������������������������������������������������������� �������������������������������������������������������������������������������������� ������������������������������������������������������� � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � �

� ������������

������������� ���������������������������� �������������������������������������������������� � ������������������������������������ � �������������������������������� � ���������������������������

������������ ������ ������ ������

������������������������������������������������� ���������������������������������� ����������������������������� ��������������������������� �����������������

���� ���������������������

�������������� ��������������

���������� ���������������������������

���������������������������������

������������

������������������������������������������������������������������������� ��������������������������������������������������������������������������������������������

���������������������

������������������������� ������������������ ��������������� ������������������� �� ���������������� ������������������������� ��������������������������