taidemaalaus taidemaalariliitto
3/2011
6 euroA
”Särestöniemi on ohjannut tulosta haluamaansa suuntaan vielä siveltimenvedoilla, joskus leveälläkin sudilla tai palettiveitsellä, lisäten paikoittain pigmenttimurusia, nokareita, useasti hyvinkin runsaasti.”
Kuva: Johanna Åkerberg, 2011
TAIDEMAALARILIITON TEOSVÄLITYS TAPAHTUMAN 9.-18.3.2012 YHTEISTYÖSSÄ MUKANA
www.intrum.fi
pääkirjoitus
taidemaalaus
Tiina Lamminen
Numero 3/2011 Neljäs vuosikerta julkaisija
Taidemaalariliitto Erottajankatu 9 B
00130 Helsinki puhelin 09 6811 0530 faksi 09 6811 0550
Ja nyrkkiä pöytään
www.painters.fi päätoimittaja
Tiina Lamminen puhelin 050 3646 674 tiina.lamminen@artists.fi
toimituskunta
Terhi Aaltonen, Jari Jula, Tiina Lamminen, Jukka Pohjola lehden sihteeri
Kesällä tuohduin Suomen paviljongista Venetsian biennaalissa niin, että järkytin matkakumppanini ja vakuudeksi löin nyrkin pöytään. Edel lisellä viikolla oli tapahtunut Norjan joukkomurha. Mielipuolisen mur haamisen lisäksi äärioikeistolaisuuden nousu ja sen historialliset esimer kit kaikkialla maailmassa ovat olleet laajasti esillä viimeisen vuoden aikana. Venetsian biennaalin kansalliset paviljongit ovat mielenkiintoinen osa ko konaisuudesta, johon kuuluvat off-näyttelyt, yksityiset näyttelyt, museo näyttelyt ja kuratoidut yhteisnäyttelyt. Esimerkiksi Montenegron paviljon gin videoteoksessa Marina Abramovic kertoo kotimaastaan sijoituskoh teena ja Moldovian taiteilijattaret näyttäytyvät euroviisu-tyyliin.
Eeva Kilpinen
Miten pienen maan kannattaisi biennaalissa esittäytyä edukseen? ilmoitusmyynti
Taidemaalaus 4/2011 ilmestyy joulukuussa 2011, aineistot lokakuun loppuun mennessä. Tiedot lehden ilmoitusaikataulusta ja hinnoista löytyvät osoitteesta www.painters.fi/tmjulkaisu.html
Taiteilijana Vesa-Pekka Rannikko jatkaa Suomen sodanjälkeisen mo dernismin ja funktionalismin tarinaa. Biennaalissa esillä olleessa videossa taiteilija tuhoaa toisen tekijän maalauksen valkoisella maalilla. Ylimaalat tavien teosten aiheet ovat vanhus, romani ja omakotitalon pihapiiri, yksi on luontokuva. Katsoja haastetaan taitavasti.
tai ne voi tilata numerosta 09 6811 0530.
Taidemaalaus on Kultti ry:n jäsen. KANSI
CG Hagström, lue lisää s. 35. painos
2 700 kpl ulkoasu Jaana Teräväinen paino Painohäme Ylöjärvi 2011
Jos taiteilija tuottaa samaa näkyvää kuvamaailmaa kuin muu media, niin mikä on taiteilijan vastuu osoittaa oikea ja väärä? Biennaalinäyttelyjä ei taiteilija rakenna, vaan taiteilija kuratoidaan näyttelyyn ja puitteet teoksel le tehdään. Oheismateriaalin puuttuminen ja nykyinen poliittinen ilma piiri vaikuttivat siihen, että itsessään ansiokas videoteos näyttäytyi keskellä biennaalin sosiaalisuutta myös viiltävänä kansallisena käyntikorttina. Venetsian biennaaliin osallistumista hoitaa Näyttelyvaihtokeskus Frame. Framen järjestäminen on levällään. Hallinnollisen tilanteen ratkaisemat tomuus on poliittista peliä. Kenen eduksi, mitä oikeasti odotetaan? Uutta rahaa säätiölle tai laajempaa muutosta taidehallinnossa? Toiminnalle tilan ne ei ainakaan ole etu.
kirjain
Garamond Premier Pro
Tampereella 1.10.2011
paperi
Galerie Art Gloss 250 g (kansi) Galerie Art Gloss 170 g (sisäsivut)
Taidemaalari Tiina Lamminen Päätoimittaja
issn 1797-349x
taidemaalaus 3 /2011
3
4
taidemaalaus 3 /2011
Lapin faarao – taiteilija Reidar Särestöniemen julkisuuskuva Tuija Hautala-Hirvioja
lapin faarao – taiteilija reidar särestöniemen julkisuuskuva Reidar Särestöniemi oli vielä 34-vuotiaa na tuntematon. Takana olivat taideopinnot Suomen taideakatemiassa ja myöhemmin Re pin-instituutissa Leningradissa. Vuoden 1959 Helsingin yksityisnäyttely oli läpimurto ja Särestöniemelle ennustettiin lupaavaa uraa. Lappi näytti saaneen aidon kuvaajansa. Hänen maalauksissaan tuntuu Lapin au tio ja suuri luonto persoonallisesti koettuna ja myytin ja tarun henki liikkuu niissä mer killisen aitona. (E.J. Vehmas, Uusi Suomi, 1960) Artikkelit keskittyivät pääasiassa Särestö niemen taiteeseen, joskin ihmetystä herätti taiteilijan syrjäinen kotipaikka. Mikä sinut pitää Särestövaarassa? (Särestö vaara on Kittilän Kaukosessa, ja usein on ih metelty, kuinka taiteilija jaksaa työskennellä niin kaukana kulttuurikeskuksista.) No kun minä olen Särestöstä kotoisin. Mo neen otteeseen olen yrittänyt olla Helsingissä
Reidar Särestöniemi: Puisto, öljymaalaus kankaalle, 100 x 95 cm, Särestöniemen Museosäätiö. Kuvaaja Arto Liiti.
ja pakosta ollut muissa suurkaupungeis sa, muttei siitä mitään tullut. (Maija-Liisa Talvenkanta, Elanto-lehti joulukuu 1960)
Teksti on lyhennelmä
27.8.2011 pidetystä esitelmästä.
Menestyvän Reidarin julkisuuskuva Media kiinnostui todenteolla Reidar Särestö niemestä 1960-luvun puolivälissä. Lehtikir joittelu keskittyi taideteosten ulkopuolisiin seikkoihin: taiteilijan luonteeseen ja ulkonä köön, huomiota herättävään pukeutumiseen sekä murteeseen. Taiteilija kuvailtiin lyhyek si, mutta katseen intensiivisyyden luonnehdit tiin erottavan hänet muista suomalaistaiteili joista: miilunpolttajan silmät. Vaatteet ja vär jätty parta kiinnittivät huomiota: Reidar Sä restönemi on kuin irtileikattu palanen omaa tauluaan. Artikkeleissa lainattiin Särestöniemen sut jakkaa puhetta, joskin murrelainat olivat usein pielessä. Taiteilija kertoi, mielellään värittäen, kuulumisistaan ja tekemisistään. Särestöniemi joutui 1960-luvulla sivuun etelään painottuneesta taidemaailmasta, eikä hänelle myönnetty apurahoja. Taidemaailman tilalle tuli vallan eliitti: kunnanjohtajat, maa herrat, ministerit, suurlähettiläät, kuninkaalli set, itse presidentti Urho Kekkonen. Huolimatta Särestön syrjäisestä sijainnista vierailijoita kävi paljon. Reidar Särestöniemi rakennutti vuonna 1972 gallerian ateljeeasun tonsa viereen taatakseen työrauhan. Arkkiteh
Särestöniemi-seminaari ”Kunnianosoitus Reidar Särestöniemelle – materiaalisuus ja informalistinen maalaustapa nykymaalareiden teoksissa” järjestettiin 27.8.2011 Rovaniemellä. Seminaaria hallinnoi Lapin kesäyliopisto. Reidar Särestöniemi -symposiumin ja seminaarin yhteistyökumppanit: Särestöniemi-museo Lapin aluetaidemuseo Lapin yliopisto Lapin kesäyliopisto Lapin Taiteilijaseura Taidemaalariliitto ry
taidemaalaus 3 /2011
5
Reidar Särestöniemi: Istuva vanha mies (Tolko Odin Boh, On vain yksi Jumala), 1958, öljymaalaus kankaalle, 139 x 99 cm, Särestöniemen Museosäätiö. Kuvaaja Arto Liiti.
tien Raili ja Reima Pietilän suunnittelema rakennus, jossa näyttelytilan lisäksi oli sauna ja uima-allas, sai paljon huomioita. 1970-luvun alun lehtijutuissa taiteilijan kuuluisuus, taulu jen hinnat ja varakkuus olivat keskeisiä aiheita. Julkisuuden ja taulujen menekin takia Säres töniemeä pidettiin taiteilijana epäuskottavana. Taiteilija oli tietoinen maineestaan ja puo lustautui muun muassa Uuden Maailman haastattelussa 1971: Net minun kaverini ovat irvistelleet, että mie annan lehtimiesten tulla tänne ja juttu ja minusta – varsinkin kirjailijat, mutta mie olen sanonut heille, että teillä on kus tantajanne ja markkinamiehenne. Ei teijän tartte laittaa rikkaa ristiin töittenne myy miseksi, mutta minun on itte markkinoita va kaikki. Värittynyt taiteilijakuva Presidentti Urho Kekkosen ja muiden kuului suuksien vierailut Särestössä 1970-luvun lop pupuolella saivat palstatilaa. Uutena kirjoitus aiheena oli mukana taiteilijan näkemys luon nonsuojelusta ja erityisesti huoli Ounasjoen tulevaisuudesta. Tuommoinen mentaliteetti, että minun jäl keeni maailmaloppu, on rikollista. Se on ri kos luontoa vastaan ja ympärillä asuville monen miespolven ikävä. He ovat jättäneet meille kauniit pellot ja kunnostaneet talo jaan vielä vanhoina miehinä. – – Miten käynee Ounasjoen jos valjastaminen to teutetaan, ei sinne jää kuin lirisevä puro. Sellainen on tulevaisuus. Jos ei ole mutterei 6
taidemaalaus 3 /2011
hin ja moottoreihin ihastunut, mielen val taa jäätävä alakuloisuus. (Avotakka 1976) Myös Reidarin tarve vetäytyä ja halu palaut taa oma yksityisyys olivat esillä. Toimittajat ei vät Särestössä aina edes tavanneet taiteilijaa. Täällä on niin moni hännystelijä laukannu kuluttamassa aikaansa, että oon ruvennu sanomaan jyrkästi ei. Mie oon tajunnu ettei miun tarvihe tinkiä omasta mielenrauhas tani muitten vuoksi. Joku on ottanu kiellon pahuutena. Ihminen muuttuu sisäänpäin kääntyneeksi, eräänlaiseksi toisinajattelijak si. Tulee tarve rauhoittua. (Apu 1977) Särestöniemeä luonnehdittiin erilaisilla lempinimillä: Tietäjä Lapista, Surrealisti Kitti lästä, Lapin shamaani, Mystillismodernistinen Lapin avantgardisti, Originelli luonnonmys tikko, ja Suomen kallein taiteilija. Nimiä kek sittiin seuraavalla vuosikymmenellä lisää: Poh jolan Picasso, Luomisen demooni, Kansal linen väriläikkä, Lapin faarao, Värien ruhtinas, Menninkäinen Kittilän Särestöstä, Kaukosen professori, Särestön ruhtinas, Auringon ja maan poika, Kittilän shamaani, Särestön erak ko, Toisen tasavallan taiteilija, Suomen poh joisin julkkis, Hullu taiteilijakummitus, Vä rien mestari, Lapin maahinen. Nimikkeet värittivät taiteilijakuvan, joka saattoi toimittajan hämmästykseksi osoittau tua hyvinkin toisenlaiseksi. Vuonna 1977 Sä restöniemi ihmettelee itsekin Apu-lehden toi mittajalle: ”Miksi taiteilijasta tehdään puolihullu bo heemi?” Artikkeli päättyy toteamukseen:
Pieni, partasuinen taiteilijaukko häipyy töy räältä piilopirttiinsä. Olen pettynyt kol meensataan toimittajaan. Reidar ei ole lainkaan sitä, mitä tullessamme otaksuim me. Hän ei ole kummitus. Hän on ihminen. Taiteilijan tarve työrauhaan Tulipalo uudenvuodenattona 1977 tuhosi Sä restöniemen kodin, 1965 valmistuneen Hon kapirtin. Galleria tauluineen saatiin pelastet tua, mutta kodin myötä tuhoutuivat jo eletyn elämän muistot. Pietilän arkkitehtipariskun nan suunnittelema uusi ateljeeasunto (1978) sijaitsee etäämpänä galleriasta. Näin taiteilija
pyrki turvaamaan itselleen työskentelyrauhan. Viimeisten vuosien 1978 – 1981 artikkeleissa nousevat esille taiteilijan oman rauhan tarve ja halu vetäytyä julkisuudesta. Reidar Särestöniemi oli puhelias ja avoin luonne. Hän oli lappilaiseen tapaan loistava tarinankertoja. Kerrotut tarinat olivat sinänsä totta, mutta liioittelu, asioita tehostava kuvai lu ja tarinan muuttaminen kuulijakunnan mu kaan olivat sallittuja ja usein käytettyjä teho keinoja. Julkisuus oli, ainakin aluksi, taulujen menekin takia tärkeää. Vuosien saatossa suh de lehdistöön muuttui monimutkaiseksi: tai teilija tarvitsi ja halusi julkisuutta, mutta sa malla se oli hänelle taakka
.
taidemaalaus 3 /2011
7
8
taidemaalaus 3 /2011
taito ja vimma, reidar särestöniemen maalauksia konservaattorin näkökulmasta Taidekonservaattori Liisa Hänninen-Pelz
taito ja vimma, reidar särestöniemen maalauksia konservaattorin näkökulmasta Reidar Särestöniemen maalausten mo nimuotoinen, kerroksellinen maalaustapa on häikäisevä visuaalisuudessaan. Toisaalta se on luonut monia hämmentäviä ongelmia työhö ni Särestöniemen maalausten konservoinnissa. Särestöniemi saattoi maalata varhaisem massa vaiheessaan traditionaalisesti pohjusta en kankaan ja peittäen pinnan kauttaaltaan värein, joko siveltimellä tai palettiveitsellä. Pinnan elävyys on silloinkin havaittavissa side aineen ja värin tarkoituksellisella läikikkyydel lä, rosoisuudella, viivojen korostuksella. Säres töniemi on toistanut tuolloin herkässä maa
Reidar Särestöniemi: Maisema; yksityiskohta samasta teoksesta, 1968, öljymaalaus kankaalle, 130 x 127 cm, Särestöniemen Museosäätiö. Kuvaaja Liisa Hänninen-Pelz, Aineen taidemuseo.
lauksellisessa ajattelussaan kankaalle hetkelli sen tunteen värien ja komposition avulla. Puisto-maalaukseen (sivulla 4) juuri tum mat värit tuovat entistä raskaamman vaiku telman koska ne on maalattu vaalean viereen ja yli. Sama tummien värien efekti tapahtuu maalauksessa Istuva vanha mies (sivulla 7), jossa taustan vaalea pastellisävyinen luonto-ai he jatkuu keskeisen, korostetusti rajatun mie hen valkeassa puserossa. Kerroksellisissa värikohdissa nämä maa laukset ovat olleet alttiita halkeilemaan, mi kä viittaa siihen että taiteilija ei ole odottanut aikaisempien värikerrosten kuivumista maala tessaan uutta niiden päälle. Hyvin paksulti si velty väri on myös jo sinänsä halkeilevaa kui vuessaan. Vaikka Särestöniemi käytti pohjana tuke vaa pellavakangasta (Aurinko ja riekko, sivulla 16), mikä kannatti erinomaisesti painavia öl jyvärikerroksia jopa suurimmissa töissä, myö hempi kankaiden löystyminen oli osaltaan ai heuttamassa värien halkeilua ja pohjan defor maatiota. Brita-maalauksessa (seuraavalla sivulla) tai teilija on pyrkinyt yhä fyysisempään maalaus tapaan pyyhkimällä ja raapimalla värialueita, maalaamalla uudestaan niiden päälle ja käyt
Teksti on lyhennelmä
27.8.2011 pidetystä esitelmästä.
Särestöniemi-seminaari ”Kunnianosoitus Reidar Särestöniemelle – materiaalisuus ja informalistinen maalaustapa nykymaalareiden teoksissa” järjestettiin 27.8.2011 Rovaniemellä.
taidemaalaus 3 /2011
9
Reidar Särestöniemi: Istuva ilves; yksityiskohta samasta teoksesta, öljymaalaus kankaalle, 127 x 125 cm, Särestöniemen Museosäätiö. Kuvaaja Liisa Hänninen-Pelz, Aineen taidemuseo.
tämällä ohuita ja paksuja sideaine-pigmentti seoksia. Tämän tyyppisessä maalauksessa kon servaattorin on vaikea tietää mikä on tarkoi tuksellinen värialueen raja ja missä vaihees sa väriä on pudonnut jos ollenkaan. Voi vain kiinnittää irtoamassa olevan värin ja harkita tapauskohtaisesti restaurointimaalauksen. Reidar Särestöniemen tapa maalata, heit tää syrjään ja ottaa takaisin työstettäväksi kan kaita, tuo haasteita konservaattorille, jonka tehtäväksi pahimmissa tapauksissa jää mär kinä rullalle kuivuneiden maalauskankaiden suoristaminen, taitteiden oikominen ja väri en kiinnittäminen. Paksujen pellavakankai den paikoittainenkin kuhmujen oikaisu ras kaine värialueineen vaatii aina yksittäisen ongelmanratkaisun. Särestöniemi hallitsi sekä kerrokselliset et tä tasaiset maalipinnat (Maisema 1968). Jaara ja syvänpunainen Maisema ovat molemmat ta saisesti ja ohuelti maalattuja, osin vain pienin korostuksin siveltyjä kankaita, joissa tahallis ten väririhmojen on annettu valua. Kangasta on sitten siirrelty ohuen värinesteen liikutta miseksi pinnalla. Vaikka värikerrokset ovatkin ohuita ja ta saisia, sekä Jaaran että Maiseman maalaus 10
taidemaalaus 3 /2011
Reidar Särestöniemi: Brita, öljymaalaus kankaalle, 129 x 96 cm, Särestöniemen Museosäätiö. Kuvaaja Arto Liiti.
prosessi on ollut nopea ja kokeileva kerroksi neen, tuloksena liuskoina irtoamassa ollut väri. Kompositiot sisältävät myös raapimisjälkiä ja hankausta. On kutakuinkin varmaa sanoa että Särestöniemi on tehnyt maalauksia myös ko keilumielessä, ajattelemattakaan työstää niistä valmiita teoksia, mutta osa teknisesti riskialt
Reidar Särestöniemi: Ruska tunturissa; yksityiskohta samasta teoksesta, öljymaalaus kankaalle, 113 x 112 cm, Särestöniemen Museosäätiö. Kuvaaja Liisa Hänninen-Pelz, Aineen taidemuseo.
tiista maalauksista on signeerattu, mikä viit sideaineen ja pigmentin määrä kulloisessakin taa tuloksen hyväksymiseen taiteilijan omas kohdassa ratkaisee pinnan rakenteen. sa mielessä. Taiteilija on ohjannut tulosta haluamaansa Ilman kokeiluja (esimerkiksi Talvi laskeu suuntaan vielä siveltimenvedoilla, joskus leve tuu jängille, 1979) Särestöniemi ei olisi saanut älläkin sudilla tai palettiveitsellä, lisäten pai aikaan sellaisia monimuotoisia kokonaisuuk koittain pigmenttimurusia, nokareita, useas sia, jotka käsittävät hänen myöhemmän vai ti hyvinkin runsaasti. Tulos on hallittu koko heensa maalausten erittäin paksukerroksiset naisuus, kaukaa katsoen hämmästyttävä visu väriroiskeet ja -valutukset, öljyvärikerrosten aalinen esitys, läheltä tarkastellen toisenlai nahistumisen ja tarkoituksellisen halkeilun nen, mutta ei yhtään vähemmän hämmästyt kankailla, jotka on vain paikoin pohjustettu ja tävä maalaustekninen suoritus. osin jätetty kankaan syyt näkyviin. Korkeaksi pakatuista pinnan kohoumista Maalauspohja on siinä osa maalausta. Pai (Istuva ilves) väri on monesti rakoillut ja pu koittaisella runsaalla sideaineella on saatu ai donnut, mutta missä vaiheessa? Sitä on mah kaan elävän näköinen pinta kun siihen on se doton tietää jälkeenpäin, se on voinut sattua koitettu tai ripoteltu pigmenttiä. Öljyvärin jo alkuvaiheessa taiteilijan siirrellessä maa taidemaalaus 3 /2011
11
Reidar Särestöniemi: Maisemassa aurinko ja poroja; yksityiskohta samasta teoksesta, öljymaalaus kankaalle, 110 x 110 cm, Särestöniemen Museosäätiö. Kuvaaja Liisa Hänninen-Pelz, Aineen taidemuseo.
lausta. Kiinnostavaa olisi tietää miten Säres töniemi suhtautui lohjenneiden kohtien tai pigmentin varisemiseen? Konservaattorin työnä ei ole lisätä uutta siihen mistä ei ole varmaa tietoa, tehtäväksi jää konservoida maalauksessa näkyvät parhail laan irtoamassa olevat värikohdat ja halkea mat. Runsaasti irtopigmenttiä sisältävät maa laukset kuten Istuva ilves ja Maisemassa au rinko ja poroja, ovat olleet eräät vaikeimmis ta konservointikohteista. Molemmat olivat ol leet vielä märkinä rullalla ja taittuneina, värin vielä erikseen mennen rullalle taitekohdissa ja kuivuneen paikoilleen. Rullalle jähmettyneet värit oli avattava varovasti lämmittäen kohdit tain. Pintojen pigmenttijauhe, joka on osin ir rallaan, menettää värin materiaalisen ominai suuden ja intensiivisyyden jos sitä kiinnitetään, ja tämä vaikeutti lisää konservointityötä. Istuva ilves -maalauksessa irtopigmentti on hennon vihreää ja mustaa, kun taas Maisemas sa aurinko ja poroja -maalauksessa pigment 12
taidemaalaus 3 /2011
ti on syvän sinistä. Pohjavärinä molemmissa oranssinpunainen ja vaaleanpunainen kuten niin useasti Särestöniemen maalauksissa. Ruska tunturissa -maalauksessa Särestönie mi käytti niin ikään pinnalle ripoteltuja mus tia pigmenttinokareita ja -täpliä. Teoksessa ei ollut lainkaan värihalkeamia, se on maalattu paksua sideainetta sisältävällä öljyvärillä, jos sa väriaines on vetäytynyt kiristyneiksi juova muodostumiksi. Maalauksen paksu ja epäta sainen pintamuodostelma teki deformoitu neen pohjakankaan suoristuksen haastavaksi, irtonaisten pigmenttirakeiden lisäksi. Reidar Särestöniemen öljy/tempera- ja öl jyvärimaalausten pintojen materiaalinen run saus, yhä fyysisemmäksi muuttunut maalaus tapa aiheuttaa teosten vaurioituessa kalliin ja aikaavievän haasteen konservaattorille. Jo sik sikin on tärkeää ennaltaehkäistä vauriot hyvil lä säilytysolosuhteilla niille lukuisille verraten hyvässä kunnossa oleville maalauksille, joita Särestöniemen tuotannosta on olemassa.
.
Särestöniemi ja informalismi Kuvatateilija, KuT Jyrki Siukonen
Särestöniemi ja informalismi Spatialismi, tashismi, spontanismi, auto matistisuus ja informaalisuus, joista nuori ark kitehti Reima Pietilä kirjoitti Suomen Tai teen vuosikirjassa 1958 – 1959, sai Venetsian biennaalen 1960 jälkeen Suomessa yleisnimen informalismi. Sitä suosi nykyhetken taitee seen havahtunut kriitikko E. J. Vehmas. So dan jälkeen suomalaisella taiteella oli ollut vä hän kansainvälisiä kontakteja ja Venetsia pal jasti millaiseen umpioon täällä oli jääty. Pietilän artikkelin aikaan Reidar Säres töniemi lopetteli opintojaan Leningradissa. Keskustelu maalauksen uusista keinoista ta voitti hänet syksyllä 1959, kun hän piti ensim mäisen yksityisnäyttelynsä Helsingissä. Kiit tävässä arviossaan E. J. Vehmas mainitsi Säres töniemen taideopinnot itänaapurissa ja sitten ”puhdisti” hänet epäilyistä. Hänen näyttelykokoelmassaan Pinxissä ei näe kuitenkaan jälkeäkään sosialistisesta realismista, vaan se edustaa aikamme vapaata modernismia, jota hän ei varmasti ole oppinut Venäjällä. ”Vapaasta modernismista” oli kylmän sodan aikakaudella tullut yksi länsimaisen elämän muodon tunnusmerkeistä. Vehmas kiinnitti myös huomiota Särestöniemen tekniikkaan ja näki siinä primitivisointia ja tashistisia ihantei ta, jotka liikkuvat ajassamme.
Hän on myös etsinyt materiaalin salaisuuksia turvautuen usein tashistisiinkin menetelmiin. Jälkimmäiset saattavat kyllä joskus päättyä vain ulkonaiseen aistikkuuteen ja pintahienostukseen, niin että tulos voi lähentyä esim. keramiikkalaatan pintavaikutusta.
Teksti on lyhennelmä
27.8.2011 pidetystä esitelmästä.
Särestöniemen taide määrittyi siis ”vapaak si” ja ajan hengen mukaiseksi jo puoli vuot ta ennen käänteentekevää Venetsian biennaa lia. Sen vaikutus kotimaan taiteeseen ei tullut miellyttämään kaikkia. Selkeimmin epäilynsä ilmaisi Olavi Valavuori vuosi biennaalen jälkeen kirjassa Suomen Taide 1961. Seuraukset saaduista vaikutteista näkyivät hämmästyttävän nopeasti ja laajalti. Uutta linjaa eivät lähteneet noudattamaan vain nuoret taiteilijat eikä se levinnyt vain Helsinkiin, vaan sai vastakaikua kautta koko maan ja myös varttuneemman maalaripolven piirissä. Etenkin taiteilijat, jotka olivat epäonnistuneet siihenastisissa kokeiluissaan muuttuivat ’käden käänteessä’ informalisteiksi.
Särestöniemi-seminaari ”Kunnianosoitus Reidar Särestöniemelle – materiaalisuus ja
Syyttämättä suoraan ketään nimeltä Valavuori leimasi koko informalismi-herätyksen epäon nistuneiden maalareiden helpoksi tempuk si. Hän ei rohjennut kyseenalaistaa ulkomai
informalistinen maalaustapa nykymaalareiden teoksissa” järjestettiin 27.8.2011 Rovaniemellä.
taidemaalaus 3 /2011
13
sia taiteilijoita, mutta vähätteli kyllä kotimai Tämä oli tuttua Särestöniemelle, jota maalaus set. Vehmaksen ja Valavuoren erilaiset kan materiaalit ja kemialliset prosessit olivat kiin nat kuvaavat sitä porinaa, jonka keskelle Säres nostaneet kauan ennen informalismia, jo töniemen nousu osui. pa niin että hän otti yksityistunteja kemiassa. Kun vuonna 1964 Särestöniemen ylle asetel tiin jo mestarin manttelia, niin kyse oli juuri Kemiallisia prosesseja tästä taidosta. Kari Jylhä kirjoitti näyttely Pyytäessään 1970-luvun alussa galleriaraken arvostelussaan, että Särestöniemi on teknillis nuksensa suunnittelijaksi Reima Pietilän, Rei ten kikkojen mestari joka löytää töihinsä usein dar Särestöniemi saattoi muistaa vuoden 1959 yllättäviä efektejä. E. J. Vehmas, joka debyyt artikkelin, jossa arkkitehti analysoi uuden tinäyttelyn yhteydessä puhui vielä tashismis maalauksen ilmiötä. Ne muistuttivat hyvin ta, näki Särestöniemessä 1964 oman linjansa paljon Särestöniemen 1960-luvun alun työs edustajan. kentelyä. Pietilä pohti materiaalia, tekniikkaa ja Informalismin uudet keinot ovat kiehtoneet kompositiota. Hänestä teknilliset ja materiaa myös Reidar Särestöniemeä, niin että lin valintaa koskevat näkökohdat hallitsivat hän maalaa nykyään rappausmaista taiteellista suoritusta enemmän kuin kirjalli materiaalipintaa, joka näyttää sopivan nen aihe. hänen tyyliinsä melkein paremmin kuin tavallinen öljyväri, koska hieman Lisäaineet tekevät värin milloin juoksevaksi mielivaltaiset muodot sulautuvat siihen nesteeksi milloin sitkoiseksi savimaiseksi luontevasti. massaksi tahi kuohkeaksi ja hauraaksi rappausaineeksi. Ainekoostumus määrää Taiteen kentällä oli kuitenkin vuoden 1960 käsittelytekniikan ja tämä puolestaan biennaalen jälkeen siirrytty ripeästi eteenpäin komposition. ja tämän myös Vehmas tajusi. Särestöniemen kohdalla hän alkoikin jo toppuuttelemaan. Käytetään hyväksi kemiallisia prosesseja ja mekaanisesti vaikuttavia Ehkä hän on kuitenkin innostunut vähän muokkausvälineitä erilaisten liiaksi informalismiin, sillä mukana on ainevaikutusten synnyttämiseksi. myös maalauksia, jotka ovat vain hieman Materiaali reagoi menetelmään ja sekavaa materiaalipintaa, eivätkä sano samalla sille ominainen ainerakenne katsojalle paljoakaan. tulee selvemmäksi tai muuttuu toiseksi rakenteeksi. Vehmas alkoi painottaa taas aihetta ja kannus ti myös Reidar Särestöniemeä siihen suuntaan. Sommittelu on samanaikainen tapahtuma Kriitikko kaipasi pois siitä vapaudesta, jonka itse suoritustyölle. Se muuttuu ja täydentyy oli informalismin nimellä Suomeen markki yhdessä aineellisen struktuurin kanssa. noinut.
.
14
taidemaalaus 3 /2011
Riccardo Merita Koskimies
Merita Koskimies: Riccardo, 2009, tussimaalaus ja viini paperille, 75 x 55 xm. Kuvaaja: Lorenzo Casebasse. ”Tussimaalauksissani traditionaalinen traditionaalinen informalismi lähenee ’ad-hoc’-tyyppistä improvisaatiota. Värin ja eleen synestesiaan on kuitenkin sisäänkirjoitettu teoksen oliollisuus. Kromaattiset kontrastit muodostavat näkyviä hahmoja taiteilijan ja teoksen välisessä yleisessä humuksessa.” taidemaalaus 3 /2011
15
Reidar Särestöniemi: Aurinko ja riekko, öljymaalaus kankaalle, 118 x 126 cm, Särestöniemen Museosäätiö. Kuvaaja Arto Liiti. 16
taidemaalaus 3 /2011
kolme kertaa Taidemaalari Juhani Tuominen
kolme kertaa Ensimmäisen kerran kohtasin Reidar Sä jen rakennusten rapautuneita portinpieliä ja restöniemen Oulussa Pekkalan kehys- ja kiinnityttänyt opiskelijoitten huomiota myös taiteilijatarvikeliikkeessä Asemakadulla. Se oli yksityiskohtiin ja rakennusten mikromaail opiskeluaikojani 1970-luvun alussa. Reidar oli maan. Näitä ilmeisen vuorovaikutteisia kon ostamassa maalausmateriaalia. Emme tunte takteja oli aika paljon oululaisten ja varsin neet toisiamme emmekä myöskään keskustel kin arkkitehtuurin opiskelijoitten ja Reidarin leet mitään. Kiinnitin huomiotani hänen os välillä. Vuonna 1971 Välkkylässä, opiskelijatamaansa materiaalimäärään. Katselin sitä tie asuntolakylässä, valmistui uusi rakennusvai tenkin silloisena taideopiskelijana ja opiskeli he ja sinne avattiin ylioppilaskunnan ravintola, jabudjetin näkökulmasta. Tuohon aikaan olin jonka nimeksikin tuli Reidar – Reidarin suos aika skeptinen Reidar Särestöniemen taidetta tumuksella. kohtaan. Ravintolassa oli myös yksi Särestöniemen Oulussa Reidar Särestöniemi oli varsin hy maalaus. Tuohon aikaan hänen maalauksensa vin tunnettu. Ensimmäisen kerran siellä hä olivat jo merkittävissä hinnoissa. Minulle on nen töitään oli laajemmassa pohjoissuoma jäänyt epäselväksi, miten maalaus sinne han laisten taiteilijoitten näyttelyssä 1961. Näytte kittiin ja mitkä sen vaiheet myöhemmin ovat lyä oli suunniteltu ensimmäiseksi Pohjoissuo olleet. Oulussa oli myös varatuomari Kalle malaisen taiteen biennaaliksi. Länsitie, joka keräsi taidetta, ja hänellä oli Oulun taidemuseossa oli Särestöniemen aika mittava kokoelma varsinkin Reidarin var näyttely 1971. Samaan aikaan järjestettiin en haisempaa tuotantoa. Eli Oulun näkökulmas simmäiset Arktisen hysterian päivät, jossa Rei takin katsottuna Reidar Särestöniemi tunnet dar nimettiin ”Mr. Hysteriaksi”. Oulun yli tiin varsin hyvin. Oululaisen Eeli Aallon opiston ylioppilaskunnan Lapin paliskunta dokumenttifilmi ”Reidarin värilliset aistimuk järjesti kesäerotuksia, joissa oli myös näytte set” kuvattiin ja esitettiin televisiossa 1973. lyitä. Niihin Reidar ei osallistunut vaikka pyy Tuona aikana olin kuitenkin itse paljon pois dettiinkin. Hän oli kuitenkin mukana jälki Oulusta opiskelujeni vuoksi. Mielikuvaa Rei pyykeissä, joita Reidarin saunassa järjestettiin dar Särestöniemestä muokkasi minunkin mie Särestössä. lessäni myös hänen muu julkisuuskuvansa. Reidar osallistui myös muun muassa Ou Toinen liki kohtaaminen tapahtui Säres lun yliopiston arkkitehtuurin osaston ulko töniemessä 1974 kesällä. Olin opettamassa maan ekskursioon Puolaan 1970. Siellä hän maalauskurssilla Ylitornion Taidekäsityön vii oli opiskelijoitten kanssa tutkiskellut vanho koilla. Kurssi oli aika pitkä ja siellä olivat pää
Teksti on lyhennelmä
27.8.2011 pidetystä esitelmästä.
Särestöniemi-seminaari ”Kunnianosoitus Reidar Särestöniemelle – materiaalisuus ja informalistinen maalaustapa nykymaalareiden teoksissa” järjestettiin 27.8.2011 Rovaniemellä.
taidemaalaus 3 /2011
17
Reidar Särestöniemi: Särestö kesällä (Vanha Särestö), 1950-luku, öljymaalaus kankaalle, 67,5 x 79,5 cm. Särestöniemen museosäätiö. Kuvaaja Harri Silander. Maalaus on esillä Reidar Särestöniemi Kotoisia maalauksia -näyttelyssä Taidekeskus Honkahovissa 11.12.2011 asti. Taidekeskuksen osoite on Johtokunnantie 11, Mänttä. Särestöniemen teoksia on myös Lapin taika -näyttelyssä Ateneumin taidemuseossa Helsingissä 8.1.2012 asti.
roolissa eri käsi- ja taideteollisten alojen ope tusta antavat kurssit, mutta maalaus oli ensim mäistä kertaa myös osana kurssitarjontaa. Viikonloppuna teimme ekskursion muun muassa Särestöön Kittilässä. Saavuimme sinne bussilla ja loppumatkan veneellä Ounasjoen yli. Reidar itse oli syrjässä, näimme hänet vain vilaukselta. Minulle jäi muistikuva, että Reidarin äiti oli kuollut ja sukua oli saapunut hautajaisten merkeissä ja he olivat vanhassa Särestössä. (Myöhemmin kävi ilmi, että äiti oli kuollut jo edellisenä syksynä, mutta sukua oli joka tapauksessa kokoontunut sinne.) Me vie railijat kävimme galleriassa ja hieman kurkim me ateljeenkin puolelle. Silloin ateljee sijaitsi gallerian vieressä. Anttu (Anton), Reidarin veli oli opastamassa meitä. Gallerian seinillä ja siinä elinympäristös sä havahduin ensimmäistä kertaa näkemään Särestöniemen maalausten ja niitä ympäröi vän maailman välittömän yhteyden ja jonkin laisen harmonian niiden välillä. Maalaukset tulivat minulle ensimmäistä kertaa hieman lä heisemmiksi, jotenkin ymmärrettävämmiksi. Olin kuitenkin edelleen juuri opiskelunsa päättänyt maalarinalku, jolla oli omasta mie lestäni aika erilaiset ihanteet ja tavoitteet kuin Reidarilla. Olin edelleen hieman arrogantti noiden maalausten suhteen. Jotain olennaista muutosta oli kuitenkin mielessäni tapahtunut. Kolmas tilaisuus kohtaamiseen oli Kitti lässä 1981 toukokuussa. Olin silloin Sinikka Tuomisen kanssa tullut Kittilän kirkon saar nastuolin konservointi- ja restaurointityöhön. Mukana tuomiamme materiaaleja tarkastel lessani huomasin, että valkoinen väripigment ti oli jäänyt kyydistä pois. Ryhdyin soittele maan lähiseudun maalikauppoihin ja muihin 18
taidemaalaus 3 /2011
paikkoihin, josta sitä olisi voinut saada. Maali teollisuus oli kuitenkin jo tuohon aikaan teh nyt tarpeettomaksi tavallisten rautakauppojen maaliosastojen pigmenttivarastot. Jonkin ai kaa asiaa pohdittuamme tulin ajatelleeksi, että Reidarilla varmaan on valkoista värijauhoa sen verran, että voisimme lainata. Tarkoitukseni oli soittaa illemmalla Särestöön ja tiedustella asiaa. Jossain vaiheessa kuitenkin muistin, et tä apteekeissahan on sinkkivalkoista. Kittilän
apteekista sitä sitten löytyikin juuri tarvitse mamme määrä, ja kirkonkylän apteekki oli lä hempänä kuin Särestö. Sattumoisin oli synty mäpäiväni. Seuraavana aamuna, kun olimme kirkos sa saarnastuolin parissa työskentelemässä, tuli kirkkoherra Kulpakko kertomaan, että Rei dar Särestöniemi oli kuollut edellisenä iltana. Puolilta päivin, juuri kun Sinikka oli aloitta nut saarnastuolissa olevan pienen enkelin sii
pien maalaamisen valkoisella värillä, Reidarin kuolinkellot soivat kirkon tapulissa. Materiaalisuus ja sen rooli osana maalauk sen sisällön ilmentämistä alkoi tulla minulle kin tärkeäksi 1980-luvun loppupuoliskolta lähtien. Katselen Särestöniemen maalauksia nykyään eri näkökulmasta kuin 1970-luvun alussa, eivätkä tavoitteeni ja ihanteeni ehkä olekaan enää niin kovin erilaiset kuin Reidar Särestöniemellä, omanlaiseni kylläkin.
.
taidemaalaus 3 /2011
19
Maali, maisemallisuus, kokemuksellisuus Kuvataiteilija, HUK, Jonna Hyry
Maali, maisemallisuus, kokemuksellisuus Taidemaalariliitto ry järjesti taiteilijasymposiumin
18. – 27.8.2011 Särestöniemi-museossa Kaukosella. Symposiumiin valitut taidemaalarit olivat Jasmin Anoschkin Keravalta, Jonna Hyry Oulusta, Jari Kallio Turusta, Anu Osva Helsingistä ja Ulla Remes Kuopiosta. Taidemaalariliiton puolesta symposiumiin osallistui taidemaalari Tiina Lamminen Tampereelta.
20
Taidemaalari, professori Reidar Säres Ulla Remes: Yleensä maalaamisessani on töniemen (1925 – 81) kuolemasta tulee tä jonkinlainen luontokokemus alla, ei välttä nä vuonna kuluneeksi kolmekymmentä vuot mättä nähty. Elämän kokee vuosi vuodelta en ta. Särestöniemen tuotanto voidaan suhteut tistä kokonaisvaltaisemmin. Maalauksissani taa oman aikakautensa suuntauksiin ja infor materiaalisuus ilmenee muutenkin kuin maa malismin jatkumoon, mutta on tarkasteltavis likerroksina. Kuopion taidemuseolla aion esit sa myös itsenäisenä ilmiönä osana suomalaisen tää teoksen, joka koostuu alusvaatteista. maalaustaiteen historiaa. Jonna Hyry: Näissäkin [toinen keskeneräi Mikä osuus materiaalisuudella on nykymaa nen maalaussarja] on kankaanpaloja. lauksen kommunikaatiossa? Millä ehdoin Ulla Remes: Olennaista on naiseuteen liitty luontokokemus kytkeytyy edelleen suomalai vä materiaalisuus, kuten vanhat käsin tehdyt sen maalaustaiteen taustakertomukseen? pitsiliinat, jotka ilmentävät kuria, järjestystä ja hallintaa… Teoksessa ne on silputtu, revitty ja aseteltu miten kuten. Tosin nämä liinat olivat Maisema virtaa jo valmiiksi rikkinäisiä. Jonna Hyry [katselee teoksia Särestön taitei Yhdessä teoksessani, joka oli esillä Budapes lijasymposiumissa elokuussa 2011]: Näyttävät tissa, oli kankaanpaloja, joissa oli pitsireunat. maisemilta. Teos käsitteli piiloteemanaan naisen elämän Ulla Remes: Mustaa Ounasjokea. Lähtökoh suorituskeskeisyyttä, sekä julkista että intii tana kuutamouinti – vaaleanpunainen taivas miä puolta. ja musta joki. Liukkaita, pieniä teräviä kiviä, Jonna Hyry: Mikä on pitsiliinojen yhteys ny aavistus syksyn purevuutta. Jokaisessa teok kyajan naisen elämän suorituskeskeisyyteen? sessa on jotain virtaavaa – teoksen vastaanot Ulla Remes: Ylisukupolviset suorituskeskei toakaan ei voi hallita, joten on vain uskottava set odotukset vaikuttavat mielestäni yhä, ku omaan näkemykseen. ten esimerkiksi millainen äiti on oltava. Ha Jonna Hyry: Entä Reidar? luan pohtia ja tiedostaa, kuinka sisäistetyt Ulla Remes: Reidarin töissä puhuttelevin odotukset ilmenevät omassa elämässä – kuten ta on latautuneen värin lisäksi materiaalisuu ettei anna armoa itselleen: on osattava, pystyt den ja virtaavuuden kautta kommunikointi. tävä ja tehtävä työnsä vähintäänkin hyvin. Virtaavuus edellyttää heittäytymistä. On olta Käsittelen kuluvana talvena Kuopion taide va rohkeutta tutkia tuntematonta. museon LOVE-näyttelyssä myös julkisen ja Jonna Hyry: Mistä se rohkeus löytyy? intiimin suhdetta. Yksi teema on aikamme yli
taidemaalaus 3 /2011
Särestöniemi-symposium 2011. Ulla Remes: Ounastelen syviä vesiä I ja II, akryylimaalaus MDF-levylle. Kuvaaja Arto Liiti, Rovaniemen taidemuseo.
seksualisoituminen. Materiaalit tuodaan jul – ikään kuin sävelinä, mutta niin se on. Olen kiseen tilaan ja henkilökohtainen työkokonai henkeen ja vereen ekspressionistien perillinen, suus toisaalta paljastaa jotain hyvin intiimiä. puhtaasti koloristi. Tunnen värin, se on minul Tarkastelen myös ulkoisen ja sisäisen vapau le tunne, se on tapani olla olemassa. Olen tar den ja kontrollin välistä sekä näiden kahden kastellut raskautta, surua, vihaa, mutta myös suhdetta. lohdutuksen teemaa. Koen tärkeäksi, että teos Jonna Hyry: Mitä välineitä käytät maalin le voi kohdata tämän päivän katsojan. vittämisessä? Jonna Hyry: Eikö tämän päivän teos kohtaa Ulla Remes: Sivellintä, mutta maalaan vä aina tämän päivän katsojan? listä sormin. Maalaamisessa on fyysisyys niin Ulla Remes: Koen, että taiteelle on oltava olennaista, että rakenteeltaan luovuus lähe kohtaajia. Taidehistorian valossa katsottuna nee seksuaalisuuden rakennetta, vähän kuten aina on henkilöitä, jotka ovat edellä tai jäljes imettämisessä maito kohoaa rintoihin. Luo sä aikaansa ja jäävät vaille kaikupohjaa, mut vuus kohoaa sormiin – täytyy päästä maalaa ta kohtaajat kuitenkin joskus löytyvät. Kuten maan. Anttu sanoi Reidarista: ”Teokset on tarkoi Jonna Hyry: Maalaat sormin. Entä maalien tettu kansalle, ei nurkkaan pölyttymään”. myrkyt? Ulla Remes [nauraa]: Mulla on paksu nahka Puitteissa enkä maalaa sormin jatkuvasti. Jonna Hyry: Miten koet värin? Onko värejä, Jonna Hyry: Maalaat [Särestön pihassa] – il joilla on sinulle erityinen merkitys? meisesti maisemaa? Ulla Remes: Hahmotan värin – kliseisesti Jari Kallio: Olen jumittunut niihin Rei taidemaalaus 3 /2011
21
darin gallerian lattiakiviin. Niitä tässä lähin Jari Kallio: En osaa sanoa, seuraako muoto nä olen tehnyt. väriä vai päinvastoin. Jonna Hyry: Vesivärein – käytännön syistä Jonna Hyry: Merkitseekö luontoyhteys työs kö [vesivärit helppo kuljettaa mukana]? kentelyllesi? Jari Kallio: Käytännön syistä. En aiemmin Jari Kallio: Aika vähän. Maisema on läsnä ole tehnyt vesivärein. Olen maalannut öljyvä kun maalaan luonnossa. En koe Reidarin ta rein. Materiaalisuus on läsnä, kun sitä ei kui voin, että on vahva luontosuhde tai taiteen ja tenkaan ole. luonnon suhde. Toisaalta Reidarinkin teosten Jonna Hyry: Onko maisemahavainto lähtö tulkintaan vaikuttaa myös Reidarista kerrot kohta? tujen tarinoiden pohjalta muodostunut käsi Jari Kallio: Ensiksi on havainto – maisema tys. Mitä luontosuhteeseeni tulee, edellisessä on maalaamiselle tekosyy. Maiseman ja mate näyttelyssäni maalauksissani suhde ilmeni hei riaalin kautta löytyvät aiheet. nikon ja metsän kuvaamisessa – eikä lainkaan Jonna Hyry: Vaikuttaako Särestön ympäris ironisesti, tai en tiedä. tö työskentelyysi? Jari Kallio: Ehdottomasti vaikuttaa. Tämä Vesikirput luonnontieteen on vahva paikka ja paikalla on työskentelyn maisemassa kannalta aina merkitystä. Täällä ”Reidarin henki vaeltaa” – tämä ei ole merkityksistä va Anu Osva: Mitä haluat [kysyy taululta]. paa paikka. Taulu: Ruskeeta – mieluiten raakaa umbraa, Jonna Hyry: Entä väri – oletko koloristi? ei poltettua.
Särestöniemi-symposium 2011. Jari Kallio: Ounasjoki 1, guassi paperille. Kuvaaja Arto Liiti, Rovaniemen taidemuseo. 22
taidemaalaus 3 /2011
Särestöniemi-symposium 2011. Anu Osva: Lumilevä, Jehkas, akryylimaalaus mdf-levylle. Kuvaaja Arto Liiti, Rovaniemen taidemuseo. ”Lumilevät elävät lumessa, lumikiteiden välisessä vesipatsaassa. Ne ovat yksisoluisia, viher-, pii- tai sinileviä. Niitä esiintyy napa-alueilla ja korkeiden vuorten huipuilla. Punainen väriaine suojaa UV-säteilyä vastaan, mikä lumessa voi olla erittäin kovaa, sillä kiderakenteiden kautta lumi heijastaa 40 – 90 % auringon valosta takaisin ilmakehään.”
Jonna Hyry: Sinivihreää, merellistä tunnel neiden kautta näyttäytyy. On monia maisemia, maa? ei vain välittömästi aistein havaittava. Anu Osva: Tää on maalaus vaan, ei meri ei Jonna Hyry: Kerroit, että sinulla on muka kä vettä. En pyri mihinkään esittävään, mutta na vesikirppuja? kuitenkin tässä maailmassa elän. Anu Osva: Kasvatan vesikirppuja ja kuljetin Jonna Hyry: Aina katsoja näkee jotain myös niitä mukaan tännekin, jotta pysyvät hengis ei-esittävässä kuvassa. sä. Reidarin uima-altaan vesikirput (Daph Anu Osva: Katsojan oikeus, mutta tossa välis nia) ovat tuttuja. Olen perehtynyt pohjois sä voi olla myös muita ratkaisuja. Tekijäkään ten vesien ekologiaan. Tutkimukseen kytkey ei oman inhimillisyytensä ulkopuolelle pys tyy Vesikirppusirkus-performanssi, joka sai al ty asettumaan. Yritän pysyä niin etäällä, että kunsa kolme vuotta sitten Kilpisjärven bio maalaus muuttuu abstraktioksi. logisella asemalla. Olen suuntautunut yksi Jonna Hyry: Luonnontieteillä on ilmeinen soluisiin planktonin leviin (vesikirput eläin yhteys taiteelliseen työskentelyysi? planktonia). Geneetikkona kiinnostaa elämän Anu Osva: Luonnontieteiden näyttämällä perusta – vesi – osana elämänkiertoa maail ”toisella maisemalla” – kutsun toiseksi maise massa. maksi maailmaa, joka tieteen ja tieteen väli Jonna Hyry: Luontosuhde – elämän synty ja taidemaalaus 3 /2011
23
ihminen osana väistämätöntä luonnon kierto kulkua ovat osa teostesi tulkintaa? Anu Osva: Niin, se on mielettömän hämmäs tyttävää. Perinnöllisyystieteet, kromosomit, DNA, en mystifioi sitä, elämän perusta on materiassa. Esimerkiksi volvox (yksisoluisista levistä koostuva pallo, joka pyörii vedessä) nä kyy vain mikroskoopissa, se on kelluva kooste pieniä leviä, jotka asettuvat palloksi. Jonna Hyry: Onko maalauksillasi yhteys Reidariin? Anu Osva: Maalausprosessissa tunnistan sa mankaltaisuutta. Lopputuloksen kannalta maalauksessa on olennaista leikki sattuman kanssa. Reidarin töissä viehättää kontrolloi mattomuus: valinnat, jotka on viety kankaalle, vaikka lopputulos ei ole heti tiedossa. Jonna Hyry: Mitä maalaustekniikoita käy tät? Anu Osva: Olen käyttänyt paljon öljyvärejä, mutta maalaan myös akryylivärein. Maailman mikrotasoja voidaan tarkastella optiikan, lins sien ym. kautta. Tieteen kuvat, valokuvaus ja video ovat yleensäkin kuvia – maalaus on yh denlainen kuva näiden joukossa. Jonna Hyry: Onko Lapissa erityistä tunnel maa? Anu Osva: Jonkinlainen tunne, että on rajoil la – elämän kerros Pohjois-Lapin puuttomil la tuntureilla on ohut. Vedin Kilpisjärvellä Arktiset vedet -työpajan, joka on myös doku mentoitu. Hydrofoneilla tallennettiin ääntä vedessä ja oli myös meitä ympäröivää elektro magneettista säteilyä ääneksi muuntava laite. Mukana oli eri alojen taiteilijoita. Jonna Hyry: Siirryit tutkijasta taiteilijaksi? Anu Osva: Kun lähdin opiskelemaan Turun piirustuskouluun, valintani jatkaa taiteilija na ei ollut selvä. Mun taiteellinen työskente 24
taidemaalaus 3 /2011
ly pohjautuu art & science -ajatteluun. Olen naista art & science -ajattelussa on, että pyri tään elävään kontaktiin tutkijoiden (luonnon tieteilijät) ja taiteilijoiden välillä – keskeistä on yhdessä tekeminen. Esimerkiksi Kilpisjärven biologiselle asemalle (Helsingin yliopisto) kutsutaan vesikirppututkijoita sekä vesiekolo gian tutkijoita Helsingistä ja ulkomailta. ”Mitä enemmän mallin tuloa jännittää, sen parempi muotokuva” Jonna Hyry: Aiotsä käyttää mua mallina? Jasmin Anoschkin: [kuvaa Jonnaa kameral la] Tästä tuli hyvä, toi musta tietska, vaatteet ja hirsiseinä, onko sun vaatteet kuivat? Jonna Hyry: On ne [uinut pari vuorokautta sitten Ounasjoessa vaatteet päällä]. Anu Osva: Mitä? Jonna Hyry: Joo, uin vaatteet päällä. Anu Osva: Miksi? Jonna Hyry: Näytin esimerkkiä Jasminille… Aiot siis maalata vielä koiran tähän muotoku vaan? Jasmin Anoschkin: Koira tilattiin, mut tuntuu vaikeelta. Luultavasti maalaan koiran värin. Vetoketju villapaidassa näyttää koiran hihnalta. Laitoin kolme penkkiä, joista malli sai valita ja valitsi keinutuolin. Reidarillakin oli monissa kuvissa keinutuoli. Jonna Hyry: Maalaatko vain muotokuvia? Jasmin Anoschkin: Maalaan. Myös veistän, mutta jos maalaan, maalaan vain muotokuvia elävästä mallista, en valokuvasta. Suurin osa ei ole tilaustöitä. Pyydän kollegoita malliksi ja yleensä tarjoan lounaan. Tiina lamminen [katselee muotokuvia]: Toi on onnistunut. Jasmin Anoschkin: Mitä enemmän mal
Särestöniemi-symposium 2011. Jasmin Anoschkin: Liisa Tervahauta, akryylimaalaus kankaalle, 80 x 100 cm. Kuvaaja Arto Liiti, Rovaniemen taidemuseo.
lin tuloa jännittää, sen paremmin muotokuva en jaksa lukea niitä ohjeita. Mun pitäis mennä yleensä onnistuu. kai jonkun taiteilijan oppiin. Jonna Hyry: Tämä on Liisa Tervahaudan Jonna Hyry: Mikä akryylissä kiehtoo – onko [Särestöniemi-museon johtaja] muotokuva. akryyli käytännön sanelema valinta? Jasmin Anoschkin: Mietin viisi päivää en Jasmin Anoschkin: Kuivuu nopeasti – sit nen kuin kehtasin pyytää malliksi. Se ei oo ai ten voi jatkaa taas. kaisemmin istunut mallina. Joku sen kaveri on Jonna Hyry: Entä maalauksen materiaali piirtänyt sitä. suus (värien sekoittaminen, materiaalin tun Jonna Hyry: Kauanko yleensä käytät aikaa tu)? muotokuvan maalaamiseen? Jasmin Anoschkin: En tiedä – tulee vaan Jasmin Anoschkin: Yleensä kolme viikkoa mitä tulee ulos. ennen mallin tuloa prosessoin hirveesti päässä. Jonna Hyry: Mulle tulee vaikutelma, että Kaksi päivää aikaisemmin valmistelen mallil tässä [Liisa Tervahaudan muotokuva] on ma le paikan, laitan työvälineet valmiiksi, mietin teriaalisuutta. mitä teetä tarjoan ja varmistan, että malli tu Jasmin Anoschkin: Ai et laittaa klönttejä lee. Maalaushetki kestää 3 – 6 tuntia, tosin val kin – kyllä, tykkään. Mulla oli yksi kuvanveis mistautuminen alkaa viikkoa aiemmin. täjäkollega mallina, se nauroi, kun heittelin Jonna Hyry: Millä tekniikoilla maalaat? maaleja ja pursotin suoraan tuubista – tuli hy Jasmin Anoschkin: Pääasiassa akryy vä maalaus, oli paksua klönttiä. lein, öljyllä välillä. En osaa muita tekniikoi Yleisesti ottaen en tajuu, mitä maalarit puhuu, ta. Haluaisin opiskella munatemperaa, mutta ne analysoi hirveesti, en kerta kaikkiaan pysy taidemaalaus 3 /2011
25
Särestöniemi-symposium 2011. Jonna Hyry: Iltayö II , akvarelli ja guassi paperille. Kuvaaja Arto Liiti, Rovaniemen taidemuseo.
Symposiumin taiteilijoiden teoksista koostuva näyttely avattiin Lapin yliopiston galleria Katveessa 27.8.2011, jolloin järjestettiin seminaari ”Kunnianosoitus Reidar Särestöniemelle – materiaalisuus ja informalistinen maalaustapa nykymaalareiden teoksissa”. Näyttely kiertää syksyllä ja ensi keväänä kiinnostuneilla paikkakunnilla Lapin aluetaidemuseon näyttelynä. Lisätietoja: www.korundi.fi
26
kärryillä. On hauska kuunnella, mutta en osaa ottaa osaa keskusteluun. Johtuu varmaan siitä, etten kouluaikana ollut juurikaan ollut teke misissä maalareiden kanssa. Opiskelin veistoa: oli vaan, et kuinka vipuvar si toimii, miten isot lohkareet saadaan siirret tyä auton kyytiin. Välillä hävettää oma tyhmyys, kun keskustel laan maalauksesta, mut on mulla silti kave reita. Yks kaveri kerran soitti, et mitä kuuluu, hulluhan sä oot, mut kaikki sen tietää. Kaveri tuli malliksi. Jonna Hyry: Mikä on sun suhde Reidariin? Jasmin Anoschkin: [hmm… tota… ha-haha … ] sillä on tosi hienot roolivaatteet, ihai len niitä. Se lähtee etelään ja laittaa saamelais vaatteet päälle. Ihan lämmin suhde – tykkään ronskista otteesta – ja ehkä olen ihastunut jo tenkin sellaiseen myyttihahmoon, joka lähtee Jäämerelle taksilla, ja helikopterilla… Sillä oli käsittääkseni lämmin suhde Eevasisareen – ihailen sisarsuhdetta, sielukoiraa,
taidemaalaus 3 /2011
saunan katolta uimaan hyppäämistä – mitä muuta pöhköö se on tehnyt – jossain illanistu jaisissa pukeutunut naiseksi ja jossain näytel mässä esittänyt naista – se on ihana, mut en oi keesti tiedä, mikä on totta, ne on tarinoita. Se oli värjännyt omia viiksiään (varmaan noilla pigmenteillä) ja taulut oli omakotitalon hinta sia... Siinä oli hienoo törkeyttä ja röyhkeyttä ja kuitenkin se on yksinään täällä joutunut kie murtelemaan. Reidarin kuolemasta on kirjoi tettu japanilaisessa sanomalehdessä – siihen pyritään (en mitenkään samaistunut, mut kui tenkin)! Jonna Hyry: Koetko, että Särestön tai Lapin ilmapiiri vaikuttaa työskentelyysi? Jasmin Anoschkin: Toivon, että mystiikkaa olisi Seidassa (saamelaisten rituaalikeskus), jossa aiomme käväistä. Olisi silti vaikea kuvi tella, että jäisi tänne vaikka vuodeksi. Vähän käynnistymisongelmia on ollut, mutta niitä on kyllä joka puolella. On täällä paljon rau hallisempaa.
.
Kivenlahdenranta Asko Niemelä-Koura
Asko Niemelä-Koura: Kivenlahdenranta, 2010, öljymaalaus pellavakankaalle, 92 x 92 cm. Kuvaaja Asko Niemelä-Koura. taidemaalaus 3 /2011
27
spiral kokosi taiteilijat transylvaniaan Katariina Lager
Maaria Oikarinen: Abstraktio, 2011, puuväri paperille, 30 x 42 cm. Kuvaaja Katariina Lager.
spiral kokosi taiteilijat transilvaniaan SPIRAL XII. INTERNATIONAL ARTISTS’ SYMPOSIUM Finnish - Hungarian – Swedish – Transylvanian – Norvegian Arcus, Transylvania, Romania Szentkereszty castle
4. – 13.6.2011
Spiral, Taidemaalariliiton 12. Kansainvälinen taiteilijasymposiumi järjestet tiin Transilvaniassa, Romaniassa 4. – 13.6.2011. Symposiumiin osallistui 17 taiteilijaa Suomes ta, Ruotsista, Transilvaniasta ja Norjasta. Taidemaalariliittoa symposiumissa edustivat Hanne Juga, Maaria Oikarinen, Matti Rantanen, Mia Saharla ja Katariina Lager. Taiteilijat työskentelivät Arcuksen kylän kulttuurikeskuksen tiloissa sekä viereisen Szentkeresztyn linnan mystisessä puistossa. Puistossa järjestettiin 1970-luvulla kuvanveistosym posiumi, minkä jäljiltä rehottavan kasvillisuuden joukossa oli sammaloituneita puuveistoksia. Symposiumin tärkeä anti työskentelyn lisäksi olivat vierailut osallistuvien transilvanialaisten taiteilijoiden ateljeissa, taiteilijaesittelyt ja esitelmät iltaisin sekä kirvoittavat pitkät kulttuurien väliset keskustelut, mitkä synnyttivät ajatuksia yhteisistä näyttelyistä ja jatkoivat tärkeää kansain välistä verkostoitumista. Yhdessä retkeiltiin myös turismille vielä melko tuntemattomissa lähi alueitten kulttuurikohteissa ja tervehdyttävillä mineraalilähteillä. Symposiumin aikana tehdyistä teoksista koottiin näyttely Gyárfás Jenő -taidegalleriaan, Sfântu Gheorghen kaupunkiin. Näyttely oli avoinna 12.7. – 28.8.2011. Näyttelyn avajaisissa vie raili muun muassa paikallisen televisioyhtiön kuvausryhmä, useita lehdistön edustajia sekä ava jaispuheen pitänyt Transilvanian varapresidentti Demeter János.
.
28
taidemaalaus 3 /2011
Toinen maisema – maalauksen ja tutkimuksen kohtaamisia Kuvataiteilija Anu Osva
Toinen maisema – maalauksen ja tutkimuksen kohtaamisia 1) Järvenpohjan sedimenteissä näkyy arktisten alueiden ympäristönmuutoshistoria. Kuvassa 9500 vuotta sitten elänyt vesikirppu. Näyte ja preparaatti Susanna Siitonen (ECRU/HY). 2) Ilmaston lämpeneminen muuttaa arktisia vesiä. Kilpisjärvellä tehdään vesiekologiaan liittyvää yhteistyötä tutkijoiden ja taiteilijoiden kesken. 3) Elävä vesi, 2010, installaatio (maalaus, video, ääni). 4) Ephippia, 2011, maalaus lähtökohtana vesikirpun lepomuna. 5) Geneettisen informaation avain. 6) ja 7) Volvox – leväyhdyskuntia ja Ounasjoen veden leviä, Särestöniemi/Kittilä. 8) Tee-se-itse mikroskooppi. 9) Vesikirpulla on yksi silmä, sydän ja se synnyttää eläviä poikasia, Jehkas/Kilpisjärvi. Kuvat Anu Osva. taidemaalaus 3 /2011
29
museot.fi
mitä missä milloin? > näyttelykalenteri >
museohaku
Hyvinkään taidemuseon syksyn -11 näyttelyohjelma
Hannu Lindholm 16.9.–6.11. HANNU LINDHOLM – PALUU ALKUUN 16.9.–6.11. IBRAHIM MIRANDA (aula) 28.10.–4.12. OUTMARK – OUTI HEISKANEN JA MARKUS JÄNTTI (Kaapon galleria) 18.11.–8.1. RAUHA RAUHATTOMUUS 2012 Anna-Kaisa Ant-Wuorinen, William Dennisuk, Eeva-Liisa Isomaa, Jaakko Pakkala, Arvo Salosmaa ja Sofia Wilkman
KOKOELMAT ESILLÄ 15.9.–31.12. YRJÖ SAARISEN maalauksia ja piirustuksia HELENE SCHJERFBECK -huone 15.9.–16.10. ja 15.12.–31.12. KAAPO WIRTASEN teoksia ja FLORA LAURELLIN kokoelma HYVINKÄÄN TAIDEMUSEO Hämeenkatu 3 D, 05800 Hyvinkää puh. 040 480 1644 ti–to 11–18, pe–su 11–17 liput 4/3/0 euroa www.hyvinkaantaidemuseo.fi 30
taidemaalaus 3 /2011
SK
Syksyiset muunnelmat, 1974, Kouvolan taidemuseo
Avoinna ti ja to 11-18, inikka ke 11-19, pe 10-17, la 11-16, su 12-16 urkinen Varuskuntakatu 11
6.10.11-1.4.12
www.kouvola.fi/museot
Sivussa
hannu väisänen isän kuvat
Aineen taidemuseon kokoelmista koottu vaihtuva näyttely
9.10. – 31.12.2011
Reidar Särestöniemi, Syksyn väriä, 1968, pastelli samettipaperille, Aineen Kuvataidesäätiön kokoelma
30.9. – 13.11.2011
joensuun taidemuseo kirkkokatu 23, puh. 013 267 5388 avoinna: ti, to–su 11–16, ke 11–20
Carl Larsson – Unelmia harmoniasta* 16.9.–8.1. Crème de la Crème – Mestariteoksia Turun taidemuseon kokoelmasta –5.2. STUDIO Sirpa Särkijärvi 16.9.–13.11. & Turun piirustusseura 18.11.–15.1. PIMIÖ/ANIMOI* Lars Arrhenius (SE) 16.9.–13.11. & Animaation apupyörä 18.11.–15.1.
*
TURUNTAIDEMUSEO.FI taidemaalaus 3 /2011
31
TERRITORIES OF DESIRE Contemporary Photography from Russia
17.9. – 3.11. 2011
Image: © Margo Ovcharenko / Fabrica
TAMPEREEN TAIDEMUSEO Puutarhakatu 34
12.10.–30.10. Jouni Toni
GALLERIA KATARIINA
9 th International Photo Festival in Tampere
Migration and Nomadic Living – Rural Traditions and Urban Hypes
32
taidemaalaus 3 /2011
12.10.–30.10.
Jouni Toni maalauksia
2.11.–20.11.
Raija Heikkilä Ilmassa leijuvat, tuulina tuntuvat maalauksia
23.11.–11.12.
Antti-Ville Reinikainen Hallittujen muutosten rakennusmies installaatioita
14.12.2011– 8.1.2012
Luukku auki Helsingin Taiteilijaseuran jurytetty jouluripustus
w w w.helsing intait eil ijaseura.f i Galleria Katariina: avoinna ti-pe 11-17, la-su 12-16 KalevanKatu 16 • 00100 HelsinKi • puH. 09 666 677 säHKöposti Hannele.nyman@HelsinGintaiteilijaseura.fi
EMMA - GALLERIA AARNI - SUOMEN LELUMUSEO HEVOSENKENKÄ SUOMEN KELLOMUSEO - KAMU - HELINÄ RAUTAVAARAN MUSEO
ANSSI TÖ R RÖ N E N SARI PA LO SA A R I ISMO H Y VÄ R I N E N KARI V E H O SA LO
Galleria A A R NI , WeeGee I Ahertajantie 5, Tapiola, Espoo Avoinna: ti, to, pe 11-18 I ke 11-20 I la-su 11-17 p. 09 8163 1829 I www.espoonkuvataiteilijat.fi/aarni
taidemaalaus 3 /2011
Ahertajantie 5, Tapiola I www.weegee.fi
12. – 30.11.2011
4.3.-12.6.11
osa Anssi Törrösen teoksesta: Nimetön
TUOMO SAALI maalauksia
15.9.-9.10. 13.10.-6.11. 10.11.-4.12. 8.12.-30.12.
33
172
1815
1805
1795
1788
181
180
179
Warm Red
166
165
1655
1665
1675
1685
175
174
173
167
168
1615
1605
1595
1585
158
159
160
161
1545
1535
1525
Orange 021
151
152
153
154
1395
1385
1375
1365
143
144
145
146
147
1405
140
139
138
137
136
135
129
130
125
124
1235
1245
1255
1265
133
132
131
126
119
118
117
110
Process Yellow
111
112
103
4515
4505
4495
4485
455
456
457
105
104
4525
452
451
450
449
448
462
463
464
471
470
469
4625
4635
4645
4655
466
465
4705
4695
476
477
478
483
484
497
1815
P
A
I
Painohäme Oy Somerotie 2 33470 Ylöjärvi
N
O
Vaihde 010 422 5800 Fax 010 422 5801 www.painohame.fi
H
Ä
M
E
Painohäme Oy. Joutsenmerkitty painolaitos. Lupanumero 441-671
Taidemaalaus Vuonna 2011 taidemaalaus ilmestyy neljä kertaa. Kuluvan vuoden lehdet voi tilata maksamal la Taidemaalariliiton tilille FI56 8000 1170 2604 27 vuosikerran hinnan 22 euroa. Merkitse maksun viestiosaan ”Taidemaalaus”, tilaajan nimi ja osoite (katuosoite, postinumero ja -toimipaikka). Postitus kuulu tilaushintaan. Taidemaalariliiton jäsenet saavat lehden automaattises ti. Lehti sisältyy jäsenmaksuun. Vanhoja numeroita voi tilata osoitteesta taidemaalaus@ artists.fi. Vanhoja numeroita voi selailla maksutta verkkopalvelu Issuun sivuilla osoitteessa http://issuu.com/taidemaalaus/docs Taidemaalaus on Taidemaalariliiton julkaisema yleistajuinen taidelehti. Kirjoittajamme ovat kuvataitei lijoita ja uskomme, että juuri taiteilijanäkökulma tekee lehdestä tuoreen ja kiinnostavan. Taidemaalariliitto on taidemaalareiden valtakunnallinen järjestö, joka toimii kuvataiteen edistämiseksi ja kuvataiteilijoiden aseman parantamiseksi. 34
taidemaalaus 3 /2011
taidemaalaus Valokuvaaja CG Hagström ja taiteilija Reidar Särestöniemi Särestössä.
Taidemaalaus 3/2011 KANnen taiteilija cG Hagström CG (Carl Gustaf) Hagström (1940) on pitkän uran free lance -kuvaaja. Hagströmin valokuvista on koot tu näyttelyitä. Ajankohtaisia ovat ”Tove Jansson – Leijua, uneksia, elää” Tel Avivissa ja ”In Memoriam” Hangon kaupungintalolla. Henkilökuvista koottu Im Memoriam avautui Sinebrychoffin taidemuseolla ensi kertaa keväällä 2011. Särestöniemessä CG kävi kolmesti. Taidemaalauksen kansikuva ja oheinen kuva, jossa tyy likkäät partaniekat Hagström ja Särestöniemi nautti vat Koskenkorvaa, ovat tammikuulta 1980.
Lehden julkaisija Taidemaalariliitto Erottajankatu 9 B, sisäpiha, 00130 Helsinki puhelin 09 6811 0574, faksi 09 6811 0550 kotisivu www.painters.fi Ilmoitusaineistot numeroon 4/2011 31.10.2011 mennessä, lehti ilmestyy joulukuussa. Ilmoitukset Lehden sihteeri Eeva Kilpinen, puhelin 09 6811 0530 (ma–to 9 – 17) sähköposti taidemaalaus@artists.fi Isot tiedostot voi lähettää sähköpostilla osoitteeseen taidemaalaus@gmail.com taidemaalaus netissä http://www.painters.fi/tmjulkaisu.html http://issuu.com/taidemaalaus/docs http://www.twitter.com/Taidemaalaus http://www.facebook.com > Taidemaalaus-ryhmä taidemaalaus 3 /2011
35
Apurahatyöstä eläkettä ja tapaturmaturva!
• Taiteen ja tieteen alojen apurahansaajat vakuuttaa Mela. • Vakuuttamisen edellytyksenä on Suomesta vähintään neljäksi kuukaudeksi myönnetty apuraha, jonka määrä on vähintään 300 euroa kuukaudessa. Kiinnostuitko asiasta? • www.mela.fi • asiakaspalvelu 020 630 0650 • vakuutus@mela.fi