Taidemaalaus 3 2010 by Jaana Teräväinen

taidemaalaus taidemaalariliitto

TEEMA: ELLEN THESLEFF

3/2010

5 euroA

TaidemaalariliiTon TeosväliTys TapahTuman 11.-20.3.2011 yhTeisTyössä mukana

www.intrum.fi

pääkirjoitus

taidemaalaus

Tiina Lamminen

Numero 3/2010 Kolmas vuosikerta julkaisija

Taidemaalariliitto Erottajankatu 9 B

00130 Helsinki puhelin 09 6811 0574 faksi 09 6811 0550 www.painters.fi päätoimittaja

Tiina Lamminen puhelin 050 3646 674

Oma lehti, oma sisältö

tiina.lamminen@artists.fi thesleff -sivujen vastaava toimittaja

Markus Tuormaa

Pienlehtiä ilmestyi runsaasti kultaisella 1980-luvulla. Suotuisassa ilmapiirissä oli minunkin mainiota oppia itse tuottamaan, ajattelemaan ja toteuttamaan. Saamiaan oppeja ei aina onnistu soveltamaan käytännössä, mutta sukupolvensa henkeä kantaa mukanaan ja pyrkii sitä toteuttamaan.

toimituskunta

Terhi Aaltonen, Jari Jula, Tiina Lamminen, Leena Kangas, Jukka Pohjola lehden sihteeri

Taidemaalaus-lehteä ovat useat ihmiset sitoutuneet tekemään. Lehden perustustyö on tehty ja avaruutta löytyy uusille lukijoille ja tekijöille. Taidemaalaus on taidelehti, mutta se on myös edunvalvonnan lehti, missä voi tuoda esille taide- ja taiteilijapoliittisia näkökulmia.

Eeva Kilpinen ilmoitusmyynti

Taidemaalaus 4/2010 ilmestyy joulukuussa 2010. Tiedot lehden ilmoitusaikataulusta ja hinnoista löytyvät osoitteesta www.painters.fi/tmjulkaisu.html

Lehti ei ainoastaan uutisoi, vaan se tuottaa tietoa ja edistää taiteen ja kuvataiteilijan asiaa. Tämän kesän Taidemaalauksen projekti – Ellen Thesleff -viikko Ruovedellä – oli innostava ja hauska. Lokakuun numeron Ellen Thesleff -teeman on toimittanut kuvataiteilija Markus Tuormaa. Teemaosuus toimii myös elokuun seminaarin ja symposiumin pohjalta kootun kiertonäyttelyn julkaisuna.

tai ne voi tilata numerosta 09 6811 0574.

kansi

Väitetään, että taiteesta kirjoitetaan vähemmän ja että kirjoittamisen luonne on kaupallistunut ja huonontunut. Kuka tarvitsee päivälehtijulkisuutta? Kiinnostuneet löytävät toisensa sosiaalisen median avulla ja teos on valmistuttuaan itsenäinen ja olemassa. Vastaväitteeksi voi sanoa, että taiteilija ja kuvataide tarvitsevat julkisuutta, sillä teos ei muutu nykytaiteeksi ilman aktiivista katsojaa tässä hetkessä. Myös menestyvä taidekauppa tarvitsee julkisuutta.

Petri Nuutinen: Metsä (yksityiskohta),

Se on kuitenkin selvää, ettei yleisöä löydy eikä se kiinnostu, jollei kirjoitettua välitetä hioa sellaiseksi, että sisällön oivaltaa myös vähemmän vihkiytynyt asiantuntija.

Taidemaalaus on Kultti ry:n jäsen.

Ruovesi 2008/2010 (variaatio 1) pigmenttivedos, gess, alumiini, 48 x 98 cm.

ulkoasu Jaana Teräväinen paino Painohäme Ylöjärvi 2010 kirjain Garamond Premier Pro paperi

Galerie Art Gloss 250 g (kansi) Galerie Art Gloss 170 g (sisäsivut) issn 1797-349x

Tampereella 21.9.2010 Taidemaalari Tiina Lamminen Päätoimittaja taidemaalaus 3/2010

Läheinen ja kaukainen maisema Markus Tuormaa

Läheinen ja kaukainen maisema Pekkalan kartanossa Ruovedellä järjestettiin

29.7. – 8.8.2010 Ellen Thesleff -teemaviikko, jonka tapahtumia olivat taiteilijasymposium ja Ellen Thesleffin henki -seminaari. Lehden takakannessa kerrotaan teemaviikkoon liittyvästä Nykytaiteilija Ellen Thesleffin maisemassa -näyttelystä. Lisätietoja Taidemaalariliiton sivulla www.painters.fi/thesleff

Ellen Thesleffin maisemamaalauksilla on voi tulla siihen vastaavalla tavalla ulkopuolelvaihteleva suhde paikkaan, jossa ne on maalat- ta. Myös siihen liittyvä kuvakudelma on paltu. Joidenkin maalausten maalauspaikan voi jon suurempi – luulisin ainakin kansallisromäärittää tarkasti ja joistakin voi sanoa vain, manttisen maisemataiteen vaikuttavan maiseesittävätkö ne suomalaista vai italialaista mai- makokemukseeni Suomessa Thesleffin taidetsemaa. Jotkin maalaukset taas tuntuvat esittä- ta enemmän. vän kahta paikkaa samanaikaisesti. Keskustelin Thesleffin maisemien suhtees Tuormaa: Herättääköhän vieras maisema ta maalauspaikkaansa taidehistorioitsija Han toiset tiedot tai kokemukset, joita kantaa itsesna-Reetta Schreckin kanssa. Hän on ko sään? Jokin syyhän siinä on, että ihmiset lähtekenut Thesleffin rakkaimmat maisemat, Italian vät vaikkapa matkalle tutustuakseen itseensä. Toscanan ja Ruoveden Muroleen, maalaus Schreck: Minua ja kotimaista taiteilijaa ten lisäksi myös paikan päällä. Parhaillaan Thesleffiä tietysti yhdistää se, että Suomessa Schreckillä on tekeillä väitöskirja liikeaiheis- emme ole vieraita, mutta muualla olemme. ta Thesleffin taiteessa ja taiteilijan elämäker Koin ympäristön Italiassa Thesleffin lailla vieta. Puheemme kietoutui Ellen Thesleffin Ilta rain silmin ja huomasin, että kiinnitän huovalaistuksen ympärille. mioni samoihin asioihin. Uskon, että matkalle lähteminen niin Thesleffillä kuin yleensäkin liittyy vapauteen. Vieras maa Vapauteen rutiineista ja tavanomaisuudesta. Schreck: Voimakkaimmin Thesleff vaikut- Tutussa ympäristössä on tavallaan itsellä kä taa omaan maisemakokemukseeni Italiassa sikirjoitus siitä, miltä kaiken pitäisi näyttää. matkustaessani. Hän on tavoittanut paikalli- Vieraassa ympäristössä sitä ei ole. Siellä katsoo sen maiseman hienosti, vaikkapa oliivimetsien luonteen. Oliivipuut ovat kuin tanssivia hahmoja, hulluja, huvittavia ja hauskoja. Osasin katsella luonnonmaisemaa paljon syvemmin Ellen Thesleff: Iltavalaistus, 1906, Thesleffin maalausten avulla. Sama tapahtui öljymaalaus kankaalle, 38 x 40 cm. myös toisinpäin – tajusin luonnonmaiseman Yksityiskokoelma. kautta, mitä Thesleff oikeastaan on maalannut. Kuva Kuvalakka ky, Suomalainen luonto taas on niin paljon läKuvataiteen keskusarkisto. hempänä omaa kokemusmaailmaani, että en

taidemaalaus 3/2010

enemmän ulospäin, jolloin on myös helpompi katsoa itseään ulkoa päin. Tuormaa: Voi toisaalta ajatella, että Thes leffi n maalaukset olivat ”käsikirjoituksesi” Italiassa. Annoit niiden kautta luonnonpai koille merkityksiä. Vastaavaa on Suomessa useimmiten tehty kansallisromanttisen taiteen kautta. Jos Italian merkitys liittyi Thesleffillä jollain lailla vapauteen, niin minkälainen merkitys suomalaisella Muroleella sitten mielestäsi oli Thesleffille itselleen? Schreck: Kirjeissään Thesleff kuvailee, miten hän istuskelee verannalla tai pihalla ja seuraa hyönteisiä ja lintuja. Hän katselee kukkia ja poimii niitä sisälle huoneisiin. Vaikka hän teki toisinaan pitkiäkin kävelyretkiä, hän maalasi lähinnä Muroleen kanavan alueella. Mielestäni Thesleff etsi Muroleessa maalatessaan jotakin suojaista ja intiimiä, itselle omistettua. Hän ei ryhtynyt tutkimusmatkailijana valloittamaan uusia paikkoja, vaan etsi samasta paikasta hetken kokemusta ja muutosta.

uksissa on valon kuvaaminen. Valo melkeinpä loistaa enemmänkin maasta kuin auringosta. Tuormaa: Voisikohan ajatella, että Thesleff löysi pellon suomalaisesta maisemasta Italian kokemuksen ansiosta? Vaikka peltoja olikin myös hänen varhaisissa maalauksissaan, eivät ne niissä esitä kuvan pääosaa. Schreck: Hän varmaan etsi avaruutta. Siellä Toscanassa näkyy kauas. Oliivipuut ovat matalia, vain ihmisen korkuisia. Tuormaa: Ovathan järvetkin avaria Suomes sa. Schreck: Ehkä hän haki Italian jälkeen suomalaisesta maisemasta avaruuden kokemusta maan yltä. Merta lukuun ottamatta italialaisessa maisemassa ei ole juurikaan vettä. Koettuaan Toscanan voimakkaan auringon, hän varmasti tavoitteli myös vahvaa valon kuvausta pellon avulla. Tuormaa: Peltomaisema antaa aivan erilaisen mahdollisuuden valon kokemiseen kuin järvimaisema. Järvenpinta heijastaa valoa kuin peili, mutta pelto tuo valon pikemminkin värinä esille. Schreck: Ehkä maalauksissa muodostuu Toscanan aurinko synteesi ihanteellisesta paikasta tai maisemas Schreck: Thesleffin Suomessa tekemissä ta, jota Thesleff saattoi jollain lailla etsiä. Toi maalauksissa on vuodesta 1906 lähtien pal- saalta Murolen tuttu maisema myös antoi jon sellaista, joka ei tunnu aivan suomalaiselta. hänelle turvallisen ympäristön käsitellä muuVälimeren paahteisuutta ja lämpöä. Säteilyä. alta saatuja kokemuksia. Iltavalaistuksessa näyttäisi olevan vuori maiseman taustalla. Vuori tuli varmaan Italian kokeOliivipuut muksista ja järven käsittelykin on kuin se olisi joki. Kuin Arno-joen rantoja ja suomalainen Tuormaa: Iltavalaistus antaa ymmärtää, etviljapelto aivan keltaisena. Eiväthän keskike- tä nuo ”eteläeurooppalaiset” luonnonelemensällä pellot ole vielä keltaisia, silloinhan ne on tit ovat sinänsä myös suomalaisessa luonnosvihreitä. sa olemassa. Ihminen, joka on kokenut etelän, Tuormaa: Voihan tuo olla syksyinen keltai- vain osaa ottaa ne esille. Vai onko valo, vuoseksi kypsynyt viljavainio. ri ja avaruus täysin Thesleffin etelästä tuomaa? Schreck: Kyllä, mutta luulen kuitenkin, et- Schreck: Paikkaa ei kai voi koskaan nähdä tä se esittää juhannuksen aikaa. Maalauksesta ilman vaikutteita. Eihän semmoista puhdason samalta vuodelta toinen versio, joka on ni- ta kokemusta paikasta ole. Thesleff kirjoittaa metty juhannuksen mukaan. Myös siinä pelto joissakin kirjeissään, että Muroleessa kävellesloistaa keltaisena. Pellon tehtävä näissä maala- sään hän välillä kuvittelee olevansa Tirolissa 6

taidemaalaus 3/2010

tai Italiassa. Hänen mukaansa maisema oli joinain hetkinä kuin sieltä ja sieltä. Voi ajatella, että Thesleff oppi näkemään suomalaisessa luonnossa sellaista, joka muualla on korostunutta, eikä hän vain liittänyt vieraita luonnonelementtejä maalauksiinsa. Olen itse asunut lapsena Saksassa. Minuun syvästi vaikuttanut keskieurooppalainen luonto on hyvin erilaista kuin suomalainen. Kun Suomessa näen joskus lehtomaisempaa maisemaa, syntyy heti ajatuksissani mielleyhtymä Keski-Eurooppaan. Kun menin ensimmäisen kerran Muroleen käymään, tuli juuri tuollainen olo, että tämä ei ole suomalaista. Muroleen rehevyyden huomaa, kun sitä vertaa ympäröiviin alueisiin. Mökkimme on vain 60 kilometriä Muroleesta. Siellä on karua mäntymetsää, kallioista, kylmä ruskeavetinen järvi. Tuulista, ankaraa ja kuivaa. Jos haluaa kukkia istuttaa, niin ei siitä mitään tule... kaunista, mutta aivan erilaista kuin Muroleessa.

Muroleen kanavan seutu on lehtometsää. Siellä on paljon hyönteisiä, joiden surinan kuulee ihan eri lailla, koska paikka on tuuleton ja suojaisa. Tuormaa: Toisinaan olen kokenut suomalaisessa luonnossa vuoristomaisen jylhyyden kokemuksen. Jylhyys voi tulla vaikka korkeista kuusista ja niityistä, niiden suhteesta toisiinsa. Ehkä Thesleff kuvasi tämän kokemuksen maalaamalla Iltavalaistuksessa vuoren osaksi suomalaista maisemaa. Schreck: Pellonreunan puut ja pensaat hän taas on maalannut tanssimaan aivan samalla tavoin, kuin miten Toscanan vuorten rinteillä oliivipuut tanssivat. Tuormaa: Kuvittelin ne mielessäni tanssiviksi katajiksi. Voisivatko ne kuitenkin olla oliivipuita? Schreck: Eivät ne minusta kuitenkaan aivan oliivipuita ole, vaikka niissä onkin hyvin paljon samanlaista.

Hanna-Reetta Schreckin kirjoituksia Ellen Thesleffin taiteesta on luettavissa Taidekeskus Retretin julkaisemasta kirjasta Ellen Thesleff – värien tanssi (2008). Kirjan toimittajat Ilkka Karttunen ja Hanna-Reetta Schreck, kuvat Ellen Thesleff.

Veikko Saarivaara: Myrskyn runtelema, Pekkala elokuu 2010, akvarelli paperille, 30 x 22 cm. Kuvaaja Jari Kuusenaho, Tampereen taidemuseo. taidemaalaus 3/2010

Luonnonhavaintoja Markus Tuormaa

Ellen Thesleff: Sade, 1933, öljymaalaus kankaalle, 50,8 x 50,8 cm. Yksityiskokoelma. Kuvaaja Janne Tuominen, Kuvataiteen keskusarkisto.

Luonnonhavaintoja Luottamus yhtä lailla oman sisäisen luonnonmaiseman ja Thesleffin maalaaman maiseman kuin myös luonnonhavainnon maa- maiseman suhdetta toisiinsa ja seurasin Thes laamiseen on tunnusomaista Ellen Thesleffin leffin maiseman nykymaalareille tuomia haastyöskentelyssä. Hänen maalauksissaan nämä teita. kaksi puolta näyttäisivät löytävän vahvan yhteyden. Thesleffin taiteessa voikin pohtia miPuiden pitsiä ten hänen maalauksensa voivat olla luonnonpaikkojen kuvauksia sen ohella, että ne ovat Miten Ellen Thesleffin maalauksellinen ilmaitaiteilijan sisäisiä maisemia. su juontuu luonnonmaisemasta? Voisivatko Ellen Thesleff -symposiumin taiteilijat Thesleffin maalaukset herkistää meidät näketyöskentelivät reilun viikon verran Ruoveden mään suomalaisesta järvimaisemasta jotakin luonnossa, jossa useimmat Thesleffin suoma uutta, jos katsoisimme niitä luonnon kuvauklaista luontoa kuvaavat teokset ovat syntyneet. sina? Osa maalauspäivistä vietettiin Muroleenkos Muroleenkosken rantametsät ovat Thes ken rannalla Thesleffin perheen kesäkodin leffi n maalauksellisen ilmaisun lailla reheviä. Casa Biancan sijoilla. Itse osallistuin sympo Nuoret metsälehmukset kasvavat kuin suurisiumiin kirjoittajana. Pohdin paikanpäällä na saunavihtoina maasta ja silittävät kulkijaa. 8

taidemaalaus 3/2010

Suurten haapojen rungot nousevat vahvoina antanut Thesleffille mahdollisuuden kahteen pylväinä. hyvin erilaiseen kuvalliseen tulkintaan. Katselen tervalepänlehvien lomasta järvelMyös symposiumin aikana syntyneissä nyle aukeavaa maisemaa paikalta, joka joskus on kymaalauksissa Kissasaari on saanut erilaisia ollut Casa Biancan pihamaata. Näkymää hal- tulkintoja. Rebeka Niskan työskentely pohlitsee Thesleffin maalauksissa toistuva pieni jautuu vahvasti luonnonhavaintoon. Niskan Kissasaari. Vertailemalla Kissasaarta luonnos- maalauksessaan Unelmien saari Kissasaari ja sa ja maalauksissa syntyy mahdollisuus pohtia sen heijastuma alkoivat kuitenkin muistuttaa Thesleffin ilmaisun suhdetta luontoon. venettä, joten hän maalasi siihen venettä tai Kissasaaressa näkyy Casa Biancan suunnal- liitävää petolintua muistuttavan muodon. ta katsottuna vallitsevina kaksi suurta mäntyä, Vene liittyy myös Thesleffillä usein Kissa joiden ympärillä on muuta puustoa. Mäntyjen saarta esittäviin maalauksiin. Toisaalta veneen välissä metsä repeää aukoksi. Saaren oikeas- yhteyteen Thesleff on voinut maalata erehdytsa reunassa olevan pienemmän männyn oksi- tävästi Kissasaaresta muistuttavia puita, kuten en pyöreämuotoiset havut rikkovat aukon reu- maalauksessa Tyttö veneessä (1922). naa ja luovat siihen pitsimäisen vaikutelman. Aino Ulmasen maalaussarjassa tulkinta Toisaalta sama mänty kallistuu aukosta pois- saaren muodosta vaihtelee yhtenäisen ja repapäin, hiukan kohti järveä, ja se kurottelee ok- leisen välillä. Muodon vaihtelu käy vuoropusiaan myös veden ylle. Suurempi mänty taas helua Ulmasen väri-ilmaisun kanssa. hallitsee saaren metsätupsua yhtenäisempänä. Kalevi Liskin abstrakti kuvakieli kääntyy Nuo männyt eivät ole kansallisromantti- luonnonhavainnossa esittäväksi. Liskin maasia jylhiä honkia, vaan pehmeämpiä ja lempe- laaman Kissasaaren muoto on tiivis ja yhteämpiä puita. Jos kansallisromanttisen männyn näinen samalla tavoin kuin hänen abstraktien mieltää miehiseksi, voisi näitä mäntyjä pitää maalaustensa värialueet. naisellisina. Thesleffin maalauksissa Sade ja Kuutamo Maisemamaalauksen maantiede näkyy kaksi erilaista tulkintaa Kissasaaresta. Ne herkistävät näkemään pienen saaren met- Maalauksellisen ilmaisun ja luonnon rinnastasätupsun muotojen moninaisuuden. mista voi ajatella myös laajemmin. Melko läMaalauksessa Sade saaren merkittävimmäk hellä Thesleffin Muroletta on Akseli Gallensi hahmoksi nousee saaren oikeassa reunas Kallelan erämaa-ateljee Kalela. Kalelan sa kasvava puu, mahdollisesti Kissasaaressa maisema on karua kallioista hongikkoa ja se yhä kasvava mänty. Se on saanut kurottelevan, on Muroleen pienipiirteistä järvimaisemaa hiukan pelottavan ja kummitusmaisen muo suuremman selän rannalla. Kalelan männyt don, aivan kuin se levittelisi käsivarsiaan saa ovat joko kitukasvuisia käkkäröitä tai korkeiren ylle. Maalauksessa Kuutamo taas Kissasaa ta, suoria, tukkipuita. Kansallisromanttisen rella on yhtenäisen pyöreä muoto. Siinä se on maiseman jylhyys ja karuus on helppo mielehjä, selkeä määränpää, jonne veneessä istuva tää juuri tällaisen luonnon kasvoiksi. Yhtä vaikulkija soutaa. keaa on kuvitella, että Thesleffin rehevä ilmaiVanhassa Thesleffin aikaisessa valokuvassa su olisi voinut syntyä näin karussa luonnossa. Kissasaari on vielä repaleisempi kuin mitä se Thesleffin luonto on täynnä lehtipuita ja Kissa on nykyään. Siinä eri puiden hahmot erottu- saaren männytkään vähät välittävät kansallisvat selvästi toisistaan. Puiden muodostama ko- romantiikan männylle luomasta mielikuvasta. konaisuus on kuitenkin myös selkeä, sillä on Gallen-Kallela rakensi huvilansa itse valit pyöreä kokonaishahmonsa. Kissasaari onkin semalleen paikalle, kun taas Casa Bianca syn-

Ellen Thesleff: Kuutamo (Venematka), 1934, öljymaalaus kankaalle, 50 x 39 cm. Maire Gullichsenin taidesäätiö, Porin taidemuseo.

Thesleffin aikainen Kissasaari valokuvassa.

taidemaalaus 3/2010

Aino Ulmanen: Kissasaari I – IV, Murole elokuu 2010, akryylimaalaus kankaalle yksittäisen osan koko noin 65 x 65 cm. Kuvaaja Markus Tuormaa.

Kalevi Liski: Kissasaari, Murole elokuu 2010, akvarelli paperille, 60 x 70 cm. Kuvaaja Jari Kuusenaho, Tampereen taidemuseo.

tyi paikalle, joka oli tullut suvun haltuun mahdollisuuden erilaisen taiteellisen ilmaiThesleffin isän työn vuoksi jo taiteilijan nuo- sun syntyyn, kääntää Saarivaaran maalaus kyruudessa. Thesleff ei itse valinnut Muroletta. symyksen myös päinvastaiseksi. Sitä katsoessa Voisi ajatella, että oman valinnan vuok- voi kysyä, miten erilaiset maalauksen ilmaisusi Gallen-Kallelan huvilan paikka kuvastaisi tavat antavat mielessämme erilaisia merkitykluonnoltaan paremmin taiteilijan sielunmai siä luonnolle? semaa. Kuitenkin myös Thesleffin Murole tunVoisiko Muroleen maisemalle antaa vastaa tuu vahvasti kuvastavan taiteilijan sielunmai valla tavalla merkitystä Thesleffin taiteen kaut semaa. ta kuin kansallismaisemillemme, kuten vaik Veikko Saarivaaran maalausta Myrs kapa Kolille, on annettu kansallisromanttisen kyn runtelema (s. 7) voi katsoa puille taiteen taiteen kautta? Thesleffin maisemamaalaukset kautta muodostuneiden merkitysten kautta. herkistävät mielen näkemään tietyllä tavalla Ensi näkemältä maalaus voi vaikuttaa varsin Muroleen kauneutta. Hänen tapansa vain on gallenilaiselta. Jollain lailla maalauksen puu kansallisromantikkoja maalauksellisempi ja muistuttaakin kansallisromanttista mäntyä. pehmeämpi. Puu on kuitenkin koivu. Sen valkoinen kuoMuroleen ja Kolin luonnossa on kuitenkin ri heijastaa voimakkaasti valoa ja siten myös selvä ero. Koli on Suomen oloissa harvinainen ympäröivän luonnon värejä. Saarivaara on va- luonnonmuodostuma, mutta Murole on oi lomaalari Thesleffin tavoin. Pehmeä valomaa- keastaan melko tavallinen järvimaisema. Oi larin käsittelytapa tuokin puun gallenilaisesta keastaan Thesleff olisi voinut maalata järvi maisemasta thesleffiläiseen maisemaan. maisemiaan monessa muussakin paikassa. Jos erilaiset luonnonympäristöt antavat Thesleffin Muroleen merkitys luonnonmaise 10

taidemaalaus 3/2010

Rebeka Niska: Unelmien saari, Murole elokuu 2010, öljymaalaus levylle, 38 x 61 cm. Kuvaaja Jari Kuusenaho, Tampereen taidemuseo.

mana onkin ehkä se, että se opettaa meidät nä- saroita ja loi hetkessä muuttuvia kuvioita järkemään luonnon kauneuden pienissä asioissa. venpintaan. Aivan kuin tuuli olisi maalanJuuri Muroleeseen ei välttämättä tarvitse tulla nut vedenpintaa harmailla sävyillä. Mietin ymmärtääkseen luontoa Thesleffin lailla. Sen Thesleffin Sade-maalausta. Eräällä tavalla voi kokea muuallakin. koin olevani tuossa maalauksessa, mutta samaan aikaan koin, etten ole siinä. Oma kokemus ei koskaan saavuta toisen kokemusNykykokija ta, vaikka kuinka kulkisi hänen jalanjäljissään. Symposiumin taiteilijat maalasivat Muroleessa Thesleffin jalanjälkien seuraaminen ei siten useita päiviä. Mitä me sitten oikeastaan haim- voikaan merkitä hänen kokemuksensa löytäme juuri sieltä? mistä sellaisenaan, vaan kahden kokijan kokeSoudimme Kissasaareen. Saari oli paitsi musten sekoittumista. Thesleffin aihe myös hänen ulkoilma-ateljeen Myös nykymaalareiden Thesleffin maise sa. Kivikkoisista rannoista huolimatta saaren missa tekemiä maalauksia voi ajatella tältä keskiosa on tasainen. Keskelle jää pieni avoin pohjalta. Ne ovat paikkoja, joissa Thesleffin tila, jolla on variksenmarjamatto lattiana ja taide elää ja kuolee. Thesleffin taide elää mieympärillä kasvavat puut oksaseininä. lessämme luontoa tai maalausta kokiessamme, Vaikka Casa Biancaa ei enää ole, on tämä herkistää mielemme näkemään, mutta kuolee ateljee säilynyt. Vuosikymmenten aikana osa samanaikaisesti, jotta kokemuksemme ylipääpuista on kuollut, mutta tilalle on kasvanut tään olisi mahdollinen. Tämä ajatus kiteytyy uusia. Tällainen taiteilijan muistomerkki ei Aino Ulmasen maalauksessa Ellen Thesleffin raunioidu, vaan pysyy elävänä vuosikymme ateljee (s.12). Sen pohjana on kokemuksemnestä toiseen. Me nykykokijoina tai nykytaitei me Kissasaaressa. lijoina olemme kuolevan ja elävän luonnon, Kun ukonilma tuli Kissasaaren ylle, värit kuten Kissasaaren puiden, tavoin osa tätä tummenivat, syvenivät. Casa Biancan kohdalmuutosta. Koemme uudestaan saman saaren, la kasvavien suurten haapojen latvustot olivat maalaamme siellä uusia maalauksia. Meillä on vielä hetken lämpimässä valossa, mutta niiden perintönä Thesleffin taide, jonka näemme sub- takana taivas oli muuttunut syvän violetiksi. jektiivisesti itsemme kautta. Kissasaaren lehvä- ja havuhuoneeseen tuli läKissasaaressa ollessamme taivas puhkesi hes pimeää. Ulmanen katseli lahon ruskeakvoimakkaaseen sateeseen, ukkosti, alkoi tuul- si muuttamaa ja pyöreäksi pehmentämää kanla. Sadepisarat piiskasivat vedenpinnan vaah- toa. ”Kuinka syvä väri sillä onkaan! Tuo on toavan valkoiseksi. Tuuli puhalsi kiivaasti pi- kuin Ellen Thesleffin hautamuistomerkki.”

Kissasaari 2010. Kuvaaja Markus Tuormaa.

taidemaalaus 3/2010

Ellen Thesleffin ateljee Taidemaalari Aino Ulmanen

Aino Ulmanen: Ellen Thesleffin ateljee, Murole elokuu 2010, akryylimaalaus kankaalle, 120 x 140 cm. Kuvaaja Markus Tuormaa. 12

taidemaalaus 3/2010

nähdä – eläytyä väriin Kuvataiteilija Carolus Enckell

Nähdä – eläytyä väriin ”Ei teorioita, ei muotoa, vain – väriä.” El len Thesleffin tunnettu lausahdus kuvastaa hyvin hänen väriin perustuvaa 1900-luvun puolella maalaamaansa maisemataidetta. Mielestäni Thesleff on taiteessaan työstänyt romanttista ja symbolista maailmankuvaa kohti puhdasta ja abstraktia värimaalausta. Minkälaiseen väriajatteluun Thesleffin – vailla muotoa tai teoriaa oleva – taide sitten voisi perustua? Suhtautumisella väriin on länsimaises sa modernissa taideperinteessä kaksi päälin jaa, jotka perustuvat toisaalta luonnonhavain toon ja toisaalta eläytymiseen. Havaintoon perustuva suhtautuminen alkaa Newtonin jaettua valkoisen valon prisman avulla väreiksi. Luonnossa ilmenevät optiset ilmiöt värin käytön lähtökohtana tulivat maalaustaiteeseen ranskalaisen kemistin Michel Eugène Chevreulin (1786 – 1889) kautta. Tämän tieteellisanalyyttisen suhtautumistavan en simmäinen ilmentymä maalaustaiteessa oli impressionismi. Thesleffin taidetta seuraten keskityn nyt kuitenkin eläytyvään suhtautumiseen väriin. Sen juuret ovat Goethen väriopin näkemyk sessä väristä ihmisen subjektiivisena havaintona. Romantiikasta juontuva osa modernismia, etenkin varhainen abstrakti maalaustaide, pohjautuu tähän näkemykseen. Se tähdentää

inspiraatiota, intuitiota ja tunnetta värin kokemisen lähtökohtina.

”Ej teorier, ej form, – endast färg” teoksessa Ellen Thesleff (1954),

Väri saa arvon itsessään

Dikter och tankar,

Maisemanmaalausta katsottaessa on keskeistä erottaa puhdas luonnonhavainto saadusta vaikutelmasta, kokemuksesta ja inspiraatiosta. Havaitseminen on tapa oppia, miten optiset ilmiöt peilautuvat maisemassa ja on siten eräs jäljittelyn muoto. Kokeminen ja inspiraatio ovat puolestaan tapoja katsella maisemaa kuvana. Kuvassa valo saa identiteettinsä värin kautta symbolisena pintana tai tunteena ja tunnelmana. Maiseman kokeminen kuvana merkitsee metaforisen sisällön antamista aiheelle, jolloin siitä tulee tulkinta näkemästämme. Romanttinen maalaus kuvaa sekä konkreettista että ideaalista maailmaa. Symboli yhdistää ne toisiinsa. Romantiikka edusti modernin aikamme ensimmäistä yritystä vastustaa luonnontieteiden ja valistuksen järkiperäistä ohjelmaa ja maailmankuvaa. Yksilöllistä kokemusta, tunteellisuutta ja mielenliikkeitä pidettiin arvossa. Taiteen piirissä pyrittiin kohottamaan aiheiden tunnelmaa ja oikeutta subjektiiviseen todellisuudentulkintaan. Maalaustaiteen tavallisimpia kuvamalleja olivat luonnon suuruutta kuvaavat laajat alp-

Konstsalongens förlag, Helsingfors.

taidemaalaus 3/2010

pimaisemat ja merimaisemat. Taiteilijan oli Ennen kuin ryhtyi kuvailemaan untaan Mar mahdollista kuvata luontokuvilla yhtä lailla garethe valitteli Georgelle, ettei tätä unta oiihmisen syvimpiä tunteita kuin jumalallista keastaan voisi sanoin kertoa. Englantilaisen ylevyyttä. kirjailijan ja filosofin Aldous Huxleyn Herkistyminen maisemalle symbolina an- (1894 – 1963) mukaan kielestämme puuttutoi värille itseisarvon. Siitä tuli kuvan sisäl- vat suurelta osin värejä kuvailevat sanat, vaiktöä ilman klassista roolia muodon tai illuusi- ka aistinvarainen todellisuus koostuukin palon kuvaamisen välineenä. Taiteilija antoi nyt jolti juuri väristä. Monesti kokemuksemme topääosan värille ilmaistessaan auringonnousun, dellisuudesta voi olla rajoittuneempi kuin mialppien lumimyrskyn tai yöllisen meren tun- hin aistimme pystyisivät, sillä rajoittava kienelmaa. lemme peittää aistimuksemme alleen. Värien nimet ovat yleistäviä ja useiden sekoitettujen värien nimet puuttuvat kokonaan. Sanattomuus Maisemankuvauksen sisällön muuttuessa ro- Minuus on värissä mantiikan kautta ihmisen ja olemassaolon vertauskuvaksi se rinnastuu runouteen, jol- Johann Wolfgang von Goethen (1749 – loin luova mielenkuvituskin astuu kuvaan. 1832) mukaan tiedämme kokemuksestamme, Walter Benjamin (1892 – 1940) kirjoittaa että eri värit tuovat erilaisia mielentunnelmia. väriä ja mielikuvitusta käsittelevässä tekstis- Jotta eri värien luonteisiin voisi kunnolla tusään Der Regenbogen dialogin muodossa juu- tustua, olisi yhden ainoan värin annettava ymri mielikuvituksen väreistä. Siinä Margarethe päröidä silmämme. Värjätyn lasin läpi katsokertoo taiteilijaystävälleen Georgelle näke malla voimme samaistua väriin, jolloin silmä mästään unesta: ja sielu muuttuvat yhdeksi värin kanssa. Margarethe: Mielikuvituksen värit kuulostaa Esimerkiksi sinisen lasin läpi katsominen oikealta. Maisema kimalteli niissä. Kaikki saa Goethen mukaan kaiken näyttämään suvuoret, kaikki puut, kaikki lehdet: kaikki oli rumieliseltä. Sininen tekee kuitenkin yliluonloputtoman täynnä väriä. Ja maisemia oli nollisen ja sanoin kuvaamattoman vaikutukloputtoman paljon. Ikään kun luonto olisi sen silmään. Värinä sininen on energiaa ja kerrannut omaa elämäänsä ehtymättömällä muotokielellään. Georg: Nuo mielen kuvat ovat tuttuja minulle. Ne valtaavat minut kun minä maalaan. Minä sekoitan väriä enkä näe muuta kuin värin. Jopa niin että minä muutun väriksi. Margarethe: Siinä unessa minä en ollut muuta kuin näkö. Kaikki muut aistit oli sinetöity pois. Edes minä itse en ollut olemassa eikä oma ymmärrykseni joka päättelee kaiken näkemästään. Minä en ollut mikään näkijä vaan pelkkä Kalevi Liski: Värikäs keskustelu, Murole elokuu 2010, 60 x 70 cm. näkö. Enkä minä nähnyt näkyvää maailmaa Kuvaaja Jari Kuusenaho, vaan pelkkiä värejä. Minäkin värjäydyin sen Tampereen taidemuseo. maiseman keskellä. 14

taidemaalaus 3/2010

Terhi Aaltosen kulttuuripolitiikan väitöskirja ”Taiteilija ei vanhene – Haastattelututkimus kuvataiteilijoiden ikääntymiskokemuksista taidemaailmassa” tarkastetaan alkusyksyllä Jyväskylän yliopistossa.

taidemaalaus 3/2010

Tekstin on kääntänyt Patrick Hackman. Walter Benjaminin lainauksen on kääntänyt Maija-Leena Remes.

Kirjallisuutta Walter Benjamin (1989), Der Regenbogen teoksessa Gesammelte Schriften, Frankfurt am Main, Suhrkampf. Kirjoituksesta on ruotsinkielinen käännös aikakauslehdessä Kris no. 43 – 44/1991. Goethes färglära. Inledning med Rudolf Steiners förord. Kosmos förlag

Goethes färglära. Kosmos förlag 1976. Rudolf Steiner (1983), Värien olemus, Suomen antroposofinen liitto. Michel Eugène Chevreul (1981). The Principles of Harmony and Contrasts of Colors. Van Nostrand Reynhold Company, New York.

puhtaimmassa ilmenemismuodossaan se vaikuttaa kuin houkuttelevalta tyhjyydeltä. Rudolf Steinerin (1861 – 1925) näke mystä väristä voi pitää Goethen väriopin eteenpäin kehittelynä. Useat modernistiset taiteilijat tutkivatkin tarkasti Steinerin 1920-luvulla Dornachissa pitämiä värejä käsitteleviä luentoja värin olemuksesta. Goethen tavoin Steiner korostaa tunteellista suhtautumista värin näkemiseen. Steinerin tiedekriittinen näkemys paljastuu hänen siitä väitteestään, että voidakseen omaksua värin objektiivinen totuus, sen sielu, on luotettava omaan subjektiiviseen kokemukseen väristä. Steiner pohtii: ”Sillä jos sanotaan värin olevan jotakin subjektiivista, on se vain vain tyhjää puhetta. Ja ennen kaikkea on pötyä – ilman minkäänlaista täsmällistä käsitystä minästä – sanoa, että ulkoisesta ympäristöstä on löydettävissä jokin objektiivinen syy, joka vaikuttaisi minuuteemme. Minuus itse on värissä.” Tämä oivallus vie Steinerin mukaan teorias ta taiteeseen. Hän korostaa taiteilijan ja värin välistä vuoropuhelua: ”Ja kun taiteilija elää vä reissä, hän antaa niiden itse joka kerran antaa vastauksen kysymykseen, kuinka ne haluavat ilmetä pinnassa.” Esimerkkinä Steiner mainit see Fra Angelicon (noin 1395 – 1455) maa lausten siniset pinnat. Fra Angelico toi maalliseen sfääriin jotakin ylimaallista näiden väripintojen kautta. ”Hän rohkeni nimittäin maalata tasaisia sinisiä pintoja halutessaan tuoda yliaistillisen maan piiriin. Hän ei olisi rohjennut maalata tasaista sinistä pintaa ihmisen rajallisuuteen, sillä sinisen värin perusluonne ei suvaitse tasaista pintaa.” Steinerin väriajattelussa keskeistä on värien jakaminen kuvaväreihin ja loisteväreihin. Sininen on sisäänpäin loistava väri. Erityinen haaste taiteellisessa työskentelyssä muodostuu kin loistevärien kääntämisestä kuvan osaksi, kuvaväreiksi. Taiteilijan olisi Steinerin mukaan löydettävä oikea tunne siitä, mitä väril-

taidemaalaus 3/2010

le tapahtuu sen saadessa kuvan luonteen. Hän jatkaa ajatustaan: ”Kuvanomainen lähenee oikeastaan enemmän ajatuksellisuutta, ja mitä pidemmälle menemme kuvanomaisuudessa, sitä enemmän lähenemme ajatuksellisuutta.” Katsoa epäitsekkäästi Ajatuksesta tai mielikuvasta tulee käsitteellisen aineellistuma, kuva. Samalla tavoin tapahtuu myös värille, kun se kääntyy kuvan osaksi. Mestari Eckhardt (noin 1260 – 1327) esitti, että näkemisen täytyy saada aisti ”ylittämään esineet ja esineellisen, muodon ja muokatun”. Oletettavasti myös Steiner tarkoittaa ajatuksellaan väristä kuvana juuri värin muodotonta luonnetta. Jotta voisimme käsittää värin muodottomuutta, on meillä oltava kyky katsoa epäitsekkäästi. T.W. Adornon (1903 – 1969) voidaan tulkita todistelevan tämän näkemyksen puolesta. Adornon ajattelussa esiintyvä mimesis tarkoittaa yleisesti ottaen luonnon tai todellisuuden jäljittelyä tai esittämistä taiteen keinoin. Adornon mukaan kuitenkin ”Mimesis tarkoit taa suhtautumistapaa omaan välittömään ja sosiaaliseen ympäristöön, ja toisiin ihmisiin ja esineisiin, niin etteivät ne joudu oman tahdon valtaan.” Adornon mukaan mimesiksen merkitys on ”tehdä oikeutta” toisen toiseudelle ja siten reagoida oikeammin suhteessa toisen omaan maailmaan ja ominaisluonteeseen. Adornon käsite ”viipyvä silmä” vastaavas ti tarkoittaa, että vuorovaikutuksen katsojan ja taideteoksen välillä pitäisi olla kääntei nen, jotta saavutettaisiin syvä katsomiskoke mus. Tästä johtuva ajatus on, että taideteok sen oikeastaan pitäisi katsoa katsojaa. Myös Adornon pohdinnan voi nähdä kritiikiksi sitä vastaan, että vain kieli kantaisi tietoamme. Visuaalisuudella ja etenkin värillä on oma kielensä eikä niitä voi mukauttaa kulttuurimme yleisiin kielellisiin konventioihin. Kyky nähdä on epäitsekästä eläytymistä.

Repeilevä maali Taidemaalari, taidehistorioitsija Kukka Paavilainen

Kukka Paavilainen: Nimetön, 2006, öljymaalaus pellavakankaalle, 200 x 170 cm. Kuvaaja Jussi Tiainen.

Repeilevä maali Olen sekä taidemaalari että taidehistorioitsija. Mielestäni oma taiteellinen työskentely voi herkistää ymmärtämään myös toisen taiteilijan työtä ja tekemään siitä taidehistoriallisia havaintoja. Maalaamalla ymmärrän Ellen Theslef fin maalauksellista ilmaisua. Olen myös kokeillut puugrafiikkaa tarkoituksenani ymmärtää millainen oli grafiikan vaikutus Thesleffin maalaukselliseen ilmaisuun. Teen parhaillaan taidehistoriallista pro gradu -tutkimusta puugrafiikan vaikutuksesta Thesleffin maalaukselliseen ilmaisuun. Jatkan

tutkimista kuitenkin myös taiteellisesta näkökulmasta Kuvataideakatemian tohtoriopiskelijana. Pellavalla värisevä maali Maalausteni aiheet ovat lähtöisin luonnonhavainnoista. Helsingissä Herttoniemen ulkoilualueella on ovaalin muotoinen oja. Sen yläpuolella kaartuvat puut, joiden oksiston läpi taivas heijastuu veden pintaan. Halusin maalata pellavakankaalle pelkän ojasta heijastuvan taivaan. Pellavakangas it taidemaalaus 3/2010

Kukka Paavilaisella on näyttely

28.10 – 21.11.2010 Galerie Forsblomissa, Pohjois-Esplanadi 27, Helsinki.

sessään oli puiden runkojen ja oksien värinä. Veden ympärillä olevia, maassa makaavia kuivia oksia maalasin sen sijaan positiivina, jolloin pellava oli maan värinä. Puiden heijastumat on negatiivikuva, jonka olen toteuttanut maalaamalla aiheen ympäristöä. Ojan ovaali muoto toi mieleeni naisen genitaalialueen, mutta myös Pantokrator-aiheen. Yleensä korkealla kirkkotilassa oleva Jeesuksen kasvokuva enkelin siipien ympäröimänä näyttäytyi minulle ojan pohjassa. Taivas heijastui likaojan veden kalvoon ja näytti talvisena päivänä kirkkaalta ja puhtaalta. Tunnen myös Silja Rantasen Pantokra tor-maalauksen vuodelta 1986. Se ehkä osaltaan auttoi pelkistämisessä, sillä Rantasen ovaali on punainen, vailla kasvoja, ja neljä enkelin siipeä on korvattu okran värisillä kangaslaskoksilla. Maalauksessani ruskeat risut ovat piikikkäät siivet, jotka suojaavat hetkellistä helähdystä luonnon keskellä. Pellavakangas on maalauksen materiaalinen mahdollistaja. Omassa työskentelyssäni se myös antaa maalaukselle mahdollisuuden olla hiukan erillään maalauspohjastaan. Maali on materiaalina niin erilainen kankaaseen verrattuna, että se ikään kuin värisee ilmassa kankaan edessä. Maalaamisesta tulee varsin graafista, kun maalaus muodostuu kahdesta toisistaan selkeästi erottuvasta osasta, kankaisesta taustasta ja maalatusta kuvasta.

Kukka Paavilainen käsittelee tarkemmin puugrafiikan ja maalauksen välistä vuorovaikutusta Ellen Thesleffin taiteessa kirjoituksessaan Veitset – Ellen Thesleffin vapauden välineet. Artikkeli on julkaistu kirjassa Ellen Thesleff – Värien tanssi, Taidekeskus Retretti 2008.

Siveltimenvetojen negatiivi Uskon, että juuri oma maalaamiseni johti taidehistoriallisessa tutkimuksessani tekemiini havaintoihin Ellen Thesleffin Helsingin satama -maalauksesta. Helsingin satamassa on vaaleansininen taivas ja meri, jonka aalloille auringonlaskun värjäämä horisontti heijastuu. Horisontissa kohtaavat kaksi erilaista maalaustapaa. Horisontin yläpuolinen osa on maalattu lisäämällä maalia aina sinne minne si-

taidemaalaus 3/2010

tä on tarvittu. Alapuolinen osa sen sijaan on maalattu kahdella maalikerroksella. Alla on ohut oranssi maalikerros, josta maalauspohjana oleva pahvi hiukan kuultelee läpi. Sen kuivuttua on päälle maalattu paksu läpikuultamaton vaaleansininen maalikerros, jossa on selvät siveltimenjäljet. Alla olevassa oranssissa maalikerroksessa ei näy mitään työstöjälkiä. Vaaleansiniseen maalikerrokseen on jätetty aukot, joista oranssi maali näkyy. Oransseja heijastuksia aalloilla voisi helposti luulla siveltimenvedoiksi, mutta ne ovatkin siveltimenjäljen muotoisia aukkoja, siveltimenvetojen negatiiveja. Mielestäni on selvää, että Thesleffin Hel singin sataman maalaustapaan on vaikuttanut sekä puugrafiikan vedostus- että kaiverrusta pa. Vedostaminen on jakanut maalauksen värit erillisiin kerroksiin. Kaivertaminen taas on johtanut reikäiseen maalikerrokseen. Näin fyysisesti yhdessä tasossa tapahtuva perinteinen öljymaalipinta hajoaa kolmiulotteisessa tilassa oleviksi reikäisiksi maalikerroksiksi. Kuvatilasta tulee vertikaalisuuntaisten tasojen eli värikerrosten muodostama kolmiulottei nen tila. Maalaus kuin grafiikkaa Puugrafiikan vaikutusta Thesleffin maalaukselliseen ajatteluun voi havainnollistaa kuvittelemalla, miten Helsingin sataman kaltainen kuva olisi saatu aikaan puugrafiikan keinoin. Ohut oranssi maali olisi painettu kaivertamattomalla laatalla. Toiseen laattaan olisi kaiverrettu ainoastaan viillot, aukot, alla olevan maalin näkymistä varten. Tällä laatalla olisi painettu paksu vaaleansininen maalikerros, joka olisi jättänyt oranssia näkyviin viiltojen kohdissa. Mutta näin ei olisi saatu aikaan vaaleansinisen maalikerroksen siveltimenjälkiä. Maalauksen vaaleansinisiä siveltimenjälkiä voi myös verrata laatan kaiverrettuun osaan. Tällöin oranssit heijastukset ovat koskematon

Ellen Thesleff: Helsingin satama, 1912, öljymaalaus pahville, 27 x 27 cm. Helsingin kaupungin taidemuseo, Katarina ja Leonard Bäcksbackan kokoelma. Kuvaaja Hannu Aaltonen, Valtion taidemuseo, Kuvataiteen keskusarkisto.

ta puuta. Ja niiden ympäristö – meri – poiskai- sessa työstänyt aiheen sijaan ympäristöä. Si verrettua aluetta. Tällaisella laatalla painami- veltimenvedon muotoiset aukot on toteutetnen jättäisi kuvan vain oransseista heijastuk- tu maalaamalla niiden ympäristöä vahvoin vesista ja meri loistaisi poissaolollaan. doin. Näin itse asiassa siveltimenvedosta on Puugrafiikka kääntää päälaelleen maalauk- tullut sekä aihe että ympäristö. sen totutun järjestyksen työstetystä ja koskeAloitin puugrafiikan tekemisen Thesleffin mattomasta alueesta. Puugrafiikassa työstet- innoittamana vuonna 2008. Oikeastaan vasta ty alue jää kuvassa näkymättömäksi ja koske- Thesleff-tutkimukseni edistyessä olen ymmärmaton tulee näkyväksi – se on tavallaan maa- tänyt paremmin, mitä olen yrittänyt toteuttaa lauksen negatiivi. Maalauksessa maalattu alue aiemmissa töissäni, kuten taivaan heijastusta on aina työstetty alue ja koskematon alue on esittävässä Nimettömässä. Aiheen sijasta ymmaalauspohjaa, joka vain mahdollistaa maala- päristön maalaaminen on negaation maalaauksen olemassaolon. mista, joka synnyttää reikäisen maalikerrokThesleff on Helsingin sataman horison- sen. Maalin raoista näkyvä pellavakangas on tin alapuolisen osan ylemmässä maalikerrok aktiivinen tausta grafiikan paperin tapaan.

taidemaalaus 3/2010

Ellen Thesleff ja Pekkalan kartanon sali Professori Ville Lukkarinen

Ellen Thesleff ja Pekkalan kartanon sali Ellen Thesleff maalasi useasta paneeli- tä sali viittaa kokonaiseen taidehistoriallisten pinnasta muodostuvan teoskokonaisuuden traditioiden kenttään ja osoittaa, että hän on Ruoveden Pekkalan kartanon saliin 1928 tut- selvästi ollut hyvin tietoinen siitä, mihin laji taviensa Sofie ja Hans Aminoffin tilaukses- tyyppiin sisustus on ollut soveliasta sijoittaa. ta. Aiemmin vain valokuvien pohjalta tunte- Ellen Thesleff näyttää yksinkertaisesti tienmani sali on mielestäni aina vaikuttanut hie- neen, mitä on tehnyt. noimmalta Suomessa olevalta yksityisinteriööriltä, mitä ajatella saattaa. Kokonaistaideteos Heinäkuussa 2009 sain tilaisuuden vierailla salissa, ja se osoittautui juuri sellaiseksi tilak- Vanhaan 1800-luvun kartanorakennukseen liisi kuin olin sen mielessäni kuvitellut. Yllätyin tetty, arkkitehti Arne Helanderin suunnit kuitenkin vasta silloin havaitsemastani assosi- telema lisäsiipi käsittää vain tämän salin sekä aatioiden ja mielikuvien määrästä, joka sisus- sen toisella sivulla kapean huonetilan. tuskokonaisuudesta välittyi. Thesleffin jäljilThesleffin osuus koostuu 17 paneelista,

Ellen Thesleff: Pekkalan kartanon kustavilaisen uunin maalaukset, 1928. Pekkalan kartanon salin itänurkkaa. Kuvat: Pekkalan kartano, Kaapo Kamu. 20

taidemaalaus 3/2010

jotka on liitetty osaksi seinäpintoja. Hän on suunnitellut myös vapaasti seisovan uunin kaakelit ja suurehkon nukkamaton salin lat tialle. Paneeleista kahdeksan kuvaa neljää vuo rokaudenaikaa yksittäisten henkilöhahmojen muodossa. Loput paneeleista on koristettu kukkaornamentein. Niin henkilöt kuin orna mentitkin on maalattu ohuesti pohjustetulle juuttikankaalle harvoin sävyin ja luonnosmai siksi jätetyin, mutta harkitun taidokkain vedoin. Tällainen kokonaistaideteos klassistisine seinäpanelointeineen ja niihin liitettyine maa lauksineen on rokokooajan idea. Pekkalan sali näyttää toki kovin erilaiselta kuin esimerkiksi Potsdamin Sanssouci-palatsin kultaa kimaltava musiikkisali (1735), mutta moni seikka liittää sen kuitenkin 1700-luvun tilasisustuksiin. Näitä ovat seinämaalausten yläreunoja koristavat köynnöskoristeet, kukkaornamentiikka sekä maalausten aihepiiri. Vuorokaudenajat nimittäin oli yksi seinämaalauksissa suosittu aihe pastoraalin maalaiselämän kuvauksen, maisemien ja allegoristen aihelmien ohella. Vastaavankaltaisia tanssahtelevia nymfimäisiä naishahmoja on esimerkiksi Jean-Honoré Fragonardilla. Kokonaisuutena katsoen Pekkalan sali näyttää kuitenkin nimenomaan 1700-luvun jälkipuoliskon ruotsalaisen herraskartanon salilta ja edustaa näin ollen maalle luonteen omaista kotoutetun rokokoon ja suoralinjaisemman uusklassismin välimailla tasapainoilevaa kustavilaisuutta. Tätä assosiaatiota on vielä alleviivattu valitsemalla saliin malliltaan kustavilainen uuni. Samanlainen löytyy esimerkiksi hienoista seinämaalauksistaan tunnetusta Mustion kartanosta 1780-luvulta. Thesleffin kaakeleihin maalaamat kukkaornamentit ovat toki itse suunniteltuja, mutta idea maalata jokaiseen kaakeliin kukka-aihe on peräisin kustavilaisuuneista. Vuoden 1900 tienoilla Ruotsissa kukoistaneen uuskustavi-

laisuuden myötä tällaisia uuneja oli alettu valmistaa uudelleen. Ruotsalaisvariaatioineen 1700-luvun roko koo on siis Pekkalan salin ilmeisen tarkoituk sellista taustaa. On kuitenkin katsottava vielä kauemmas taaksepäin, ja tähän antaa aiheen Thesleff itse. Hagelstamin taidehuutokauppa esitteli 2006 Thesleffin pientä 1898 roomalaisen seinämaalauksen mukaan tehtyä öljykopiota. Kuva vain ääriviivalla piirrettyine naishahmoineen muistuttaa hämmästyttävän paljon Pekkalan salin paneeleita. Kopio on selvästikin tehty Rooman Termi-museossa Augustuksen aikaisen Villa della Farnesinan valkoseinäisessä makuusalissa. Tämä yhteys saa huomaamaan, että Pekkalan sali voidaan nähdä myös antiikinaikaisena, pompeijilaisena tilana. Ajatusta tukevat salin seiniltä kahteenkin kertaan löytyvät antiikin teatterinaamioiden kuvat, joita har rastettiin seinämaalauksissa ja mosaiikeissa. Tätä kautta myös maton koristaminen erisä vyisin vinoneliöin tuntuisi viittaavaan antiikin Rooman geometrisiin mosaiikkilattioihin. Dekoratiivinen maalaus Teatterinaamioilla oli Thesleffille tärkeämpi kin merkitys, sillä ne liittyvät hänen teatteri teoreettiseen harrastukseensa. Ellen Thes leffi n luonnoksia selannut Salme SarajasKorte kertoo, kuinka Thesleff varioi naamion teemaa maljakoksi (1902) ja siitä kehitte lemäkseen Medusan pääksi. Vuonna 1912 hän kirjoitti sisarelleen Thyralle omituisesti: ”Minusta tuntuu, että mestariteoksissani on jotakin kreikkalaista: ts. haluaisin nyt olla kreikkalainen maljakko.” Thesleff oli kiinnostunut kreikkalaisista maljakoista jo nuorena. Tutkiessani jonkin aikaa sitten Pekka Halosen tekemisiä 1890-luvun puolivälissä sain selville, että hänen opiskelutoverinsa, johon joukkoon Thes

Ellen Thesleff: Maljakko, hiilipiirros luonnoskirjasta, 1902. Kuvaaja Hannu Aaltonen, Kuvataiteen keskusarkisto.

taidemaalaus 3/2010

Arabeskeja kairolaisesta miniatyyrimaalauksesta vuodelta 1411. Kuva kirjasta: Alois Riegl, Stilfragen 1893.

Kirjallisuutta Ellen Thesleff. Ateneumin julkaisut no 7. Helsinki 1998 . Ellen Thesleff. Värien tanssi. Taidekeskus Retretti 5.6. – 31.8.2008. Helsinki 2008. Kansainvälinen keväthuutokauppa 20.5.2006. Hagelstamin huutokaupat Oy. Helsinki 2006. Ville Lukkarinen (2007), Pekka Halonen – Pyhä taide. Helsinki. Alois Riegl (1893), Stilfragen. Berlin. Mona Schalin (2004)

Målarpoeten Ellen Thesleff. Åbo. Taidemaalareita Ruovedellä. Ruoveden muistojulkaisusarja II. Ruovesi 1955.

leffkin kuului, kävivät ahkerasti Helsingin yli ta aukolta, vaan pinnan kaksiulotteisen rytopiston kirjastossa selaamassa kirjoja kreikka min, liikkeen ja sommitelman oli noustava laisista vaasimaalauksista, etruskipeileihin kai esille vähintäänkin yhtä paljon kuin esitetyn verretuista kuvista, bysanttilaisista emalitöistä, aiheen. Tässä yhteydessä huomio kiinnittyy ornamentiikasta, paleografiasta sekä Japanin mielenkiintoiseen ja häilyvään käsitteeseen, ja keskiajan taiteesta. Kiinnostus 1800-lu- arabeskiin. Saksalaiset varhaisromantikot ja vun lopulla viivaa korostaviin taidemuotoihin Charles Baudelaire kiinnostuivat arabestekstaukseen ja ornamentiikkaan on mielen- kista taiteen abstraktina muotoelementtinä, kiintoista, sillä se kielii kiinnostuksesta niin mutta sen mahdollisuuksista innostuivat aisanottua dekoratiivista taidetta kohtaan. van erityisesti Denis’n ryhmä sekä heitä moPeinture décorative oli vuosisatojen vaih- nessa seuranneet fauvistit. teen Ranskan keskeisimpiä taidesuuntaukYksinkertaisimmillaan loivaksi S-kaareksi sia. Se oli elinvoimainen aina 1920-luvulle as- mielletty arabeskiaihe oli muoto, jolla kolti, vaikka onkin unohtunut avantgardistisem- miulotteisen aiheen sai taitavasti sidottua yhpien taideilmiöiden varjoon. Suuntauksen teen maalauksen pinnan geometrian kanstärkeimpiä edustajia olivat Maurice Denis, sa. Henri Matissen fauvistinen Elämänilo Pierre Bonnard, Edouard Vuillard (1906) on tästä hyvä esimerkki. Siinähän on ja Ker Xavier Roussel. Thesleffiltä löytyy kuvattu myös tanssia ja musiikkia. Arabeski vinkkejä hänen harrastuneisuudestaan. Vie oli tuolloin esillä myös musiikissa ja se nählä 1929 hän kirjoittaa Gordon Craigille tiinkin keinona yhdistää eri taiteenlajeja, liitSandro Botticellistä aivan Denis’n hen- tyihän arabeski ajatukseen taiteen omasta gessä: ”Suurempaa dekoroijaa ei ole olemassa”. abstraktista kielestä. Jo 1906 hän oli maalannut isokokoisen De On mielenkiintoista, että Thesleffin opiskoratiivisen maiseman. Dekoratiivinen seinä- kelutoveri Väinö Hämäläinen lainasi edelmaalaussuuntaus on Pekkalan kannalta hyvin lä kuvatuilla kirjastovierailuilla englantilaimielenkiintoinen, sillä se sitoo aiemmat asso- sen William Hogarthin jo 1753 ilmestysiaatiohavainnot ymmärrettäviin yhteyksiin. nyttä The Analysis of Beauty -teosta, sillä siiKeskeistä suuntaukselle oli ajatella maalaustai- nä Hogarth esittää arabeskin S-kaaren taiteen detta elimellisenä osana sitä ympäröivää tilaa. kauneimpana muotona. Kimmokkeita uuden luomiselle haettiin vanAihe näyttäisi löytäneen tiensä myös Thes hasta taiteesta, kuten varhaisrenessanssin fres- leffille. Vuoden 1902 naamiomaljakon äärivii koista, mutta tärkeällä sijalla kokonaisuuksia vat noudattavat arabeskin linjauksia, ja Pek suunnitellessa oli juuri rokokooajan dekoratii- kalan kartanon salin naisfiguureista keskeivinen taide ja antiikin seinämaalaustaide, sillä set ovat asettaneet vartalonsa loivan S-kaa nehän olivat keskeiset historialliset suuntauk- ren muotoon. Salin teosten ääriviivaan keskit set, joissa maalaukset oli jo alun perin ajateltu tyvä siveltimenjälki on arabeskinomaisesti deosaksi huonetilaa. koratiivista, harkittua mutta vapaanoloista. Kukkaornamentiikka seuraa tätä samaa linjaa. Mainitut naishahmot ovat nousseet varpailMusiikin, tanssin ja kuvataiteen arabeski leen tanssahteleviin asentoihin ja muistuttavat Dekoratiivinen maalaus ei saanut olla niin na- näin siitä, että arabesque-asento kuuluu myös turalistinen, että se näytti seinään puhkaistul- baletin koreografiaan.

taidemaalaus 3/2010

Ellen Thesleff: Yö – tyttö joka puhaltaa tähteen, 1928, öljymaalaus ja lyijykynä vanerille kiinnitetylle kankaalle. Pekkalan kartano, Ruovesi. Kuvaaja Kaapo Kamu. taidemaalaus 3/2010

Ellen Thesleff: Maisema Toscanasta, 1907, รถljymaalaus puulle, 20 x 21 cm, Mikkelin taidemuseo, Martti Airion kokoelma. Kuvaaja Hannu Aaltonen, Kuvataiteen keskusarkisto, Mikkelin taidemuseo. 24

taidemaalaus 3/2010

Ensamhetskänslan och det oändliga i Ellen Thesleffs målning Bildkonstnär Carolus Enckell

Ensamhetskänslan och det oändliga i Ellen Thesleffs målning EN dikt av den italienske poeten Giacomo de drag, ja tillochmed som ett redan abstLeopardi berättar på ett överaskande sätt rakt verk, ett slags ”action-painting”. Men om de känslor jag upplever inför Ellen också som en intensiv manifestation av Thesleffs målning Landskap från Toscana konstnären både som subjekt och objekt från 1907. Målningen har alltid tilltalat såsom hon förekommer både utanför och i mig på ett speciellt sätt. Den bär på en säre- målningen. gen stämmning, ett slags ensamhetskänsla, Det är på detta plan målningen får sin bemen också om en försoning samtidigt som tydelse som ett uttryck för både drömskhet den verkar vara målad i allra hast, som ett uts- och melankoli. Redan Schiller hade insett pel, med en känsla av inspiration och intui- möjligheten för en konstnär att genom nation. Målningen bär på en klar bildsymbolik turbilder uttrycka det djupaste av männskliga men det verkar som om den därutöver var dik- känslor. Den nya konsten liksom redan symterad av en stark inre nödvändighet. bolismen hade som sin strategi valt att undviDen gåtfulla delen i bilden är den en- ka ett konventionellt symbolspråk och istälsamstående cypressen, nog så medvetet utp- let använda sig av mer personliga och själslilacerad på ett ställe som förenklat beskrivet ga verkligheter och sinnesstämningar, som utkunde vara placerad i det gyllene snittets skär- tryck. ningspunkt, där dess vertikala och horisontaBakom cypressen finns en röd och ljusröd la linjer möts. Trädets placering är viktig bå- färgfläck bredvid varandra. Är det ett ensamt de som komposition och platsen där man hus i detta så karga landskap? Om det är ett stannar upp i målningen – stället omkring vil- hus, har det i detta sammanhang, som en tolkken målningen artikuleras, samtidigt som den ning av ett språk, en försonande betydelse – föder ett slags rumslighet. Själva målningen är ett hus som sinnebild för trygghet och tröst. utförd med palettkniv där den blåa, violetta, Den ensamma cypressen får i denna tolkning gröna och rosa färgen dominerar. De är drag- en annan funktion – nog ensamstående och na med stora chok som ger ett intryck av stark melankolisk, men också självmedveten om rörelse i bilden. att utanför målningens synliga gränser finns På ett symbolplan uppfattar jag cypressen en annan verklighet. Trädet blir symbolen för som en sinnebild för konstnärens subjekt, en- en insikt. samstående i en öppen bergsdal men skymd Och hör jag vinden susa där i snåret, för vidare utsikt genom landskapets form där jag jämför nu oändlighetens stillhet den står ensam omgiven av berg och kullar. med denna röst: då minns jag evigheten Målningen kan ses som ett romantiskt ex- och döda tider och den tid som lever pressivt konstverk med starkt abstraheran- i suset av ett ögonblick.

taidemaalaus 3/2010

contemporary art in saint-petersburg Curator Marina Vinogradova, Anna Nova Art Gallery

CONTEMPORARY ART IN SAINT-PETERSBURG Anna Nova Art Gallery (Zhukovskogo Ul, 28) was founded in SaintPetersburg in 2006. Anna Nova Gallery works with the artists who combined traditional genres with radical types of contemporary art. www.annanova-gallery.ru

Special thanks to HIAP Advisory Board member, curator Katya Andreyeva from St.-Petersburg.

Taidemaalaus-lehti kiittää Suomen Taideyhdistystä Edvard Richter -apurahasta 2009 ja pietarilaista kuraattoria, HIAP Advisory Boardin jäsentä Ekaterina Andreeva asiantuntevasta avusta kesällä 2010.

Many people seriously consider that the Art centre «Pushkinskaya 10», which existing more then twenty years and which is on state financing is guite enough for «museum city» (how Saint-Petersburg was named). But «Pushka»(as tenderly Petersburgers name this multiroom nursery of nonconformism) is the phenomenon backward, a stronghold of the Leningrad nonconformism art, which tempting far from actual problems. Loft Projet Etagi is five-floor exhibition space inside a building of the broad factory actively operates. But it set of events of the most different sense: from theatrical and musical before children’s morning performances which here are constantly spent, look like a cultural-entertaining complex which problems does not include reflexion of recent trends of the fine arts. Strict and to tell under the truth, the con servative city on Neva still refuses to concern seriously tricks and actions of contemporary artists and does not wish to recognise, that today all art works should be perceived not only in cultural, but also in social aspects (as example how it is dangerous to underestimate gravity of intentions of our contemporaries the art group «WAR» auction, who have drawn a phallus on bays of the Liteyniy bridge). In Petersburg’s art still wins «underground» concept, from which art public of

taidemaalaus 3/2010

Moscow has practically refused, accepted contemporary art on pop culture territory. (Not every one peterburgers have pleased two joint exhibitions of State Hermitage and Charles Saatchi’s gallery.) Private galleries which regularly represent the artists at the international fairs are engaged in promotion of young artists and popularisation of masters basically. However, there are only three such galleries in Petersburg: Anna Nova art gallery, Marina Gisich gallery and Al gallery. Unlike the Moscow artists, the Petersburg artists still prefer painting (Alexander Dashevskiy, Bob Koshelokhov, Oleg Maslov). This pictures are between avantguard of XX century and postmodern. The best Petersburg artists have learnt to love painting in «New Academy of fine arts», based by Timur Novikov in the early 1990. Timur Petrovich, in turn, was impressed by works of «Letopis» art group with Boris Koshelokhov in a leading role. Artists from neoacademism group (Oleg Maslov, Victor Kuznetsov) and already elderly, but full of a creative power and enthusiasm Bob Koshelokhov have managed to adapt their creativity for rules of the newest time, and to this day their exhibitions cause the big agiotage in art community. The ambiguous relation to painting has well-known artist Peter Shvetsov. The fa-

Natalya Kraevskaja: Object, 2008.

vourite of public and criticis, he balances on temporary art museum, but there are two its the verge of frank mockery at canons of fi- reduced variants, some kind of the miniatune arts (for example his works «the Night res based on private collections (the Museum watch», «Tiles» etc) before admiration of «Erarta» and «Noviy museum» on Vasi the picturesque invoice, its viscosity, oiliness levskiy island). and unpredictability (series «Bogs» and But actively start to accustom the terri«Dead and alive») tories of the former factories. Loft project New media and computer technologies «Etagi» mentioned above settles down in terare prefered basically by young artists. So ritory of the bakery factory. Start to be held in Petersburg of video and audio installati- exhibitions at factories like «Red triangle», on, lightboxes and other examples of interac- «Red banner», «Tkachi». But their activity tion of means and artist’s imagination are in depends on financial investments, shares with an age category approximately till thirty yea- which investors do not hasten yet. rs (Maxim Svishev, Darya Buyn and Ivan Wishing to get acquainted with the basic Plujsh who have began the art way in studio directions of modern Petersburg art, we ad«Nepokorennie») vise to glance on sites of the most fashionabProbably, it is strange for such intellectu- le Petersburg galleries «Anna Nova» and al city as Saint-Petersburg, but there the con- Marina Gisich’s gallery. Fans of parties will actemporary art is much more popular among cept Loft project Etagi. And for world conyoung and courageous fans, than cautious ex- temporary art scene answers Hermitage muperts and scientific professionals. seum contemporary art department, which In St.-Petersburg till now there is no con- was organized two years ago.

PIETARIN ATELJEEASUNTO Pietarin ydinkeskustassa, uudessa Pietarin Suomi-talossa avautuu suomalaisille kuvataiteilijoille ja taidealan ammattilaisille tarkoitettu uusi taiteilijaresidenssi alkuvuodesta 2011. Lisätietoja sekä vuoden 2011 osalta vapaaksi jääneitä aikoja voi tiedustella ateljeesäätiöstä: sähköposti info@ateljeesaatio.fi, www.ateljeesaatio.fi.

Näkymä Pietarin ateljeeasunnon ikkunasta. Kuvaaja Tuula Paalimäki.

taidemaalaus 3/2010

Vuosaari Taidemaalari Lotta Määttänen

Lotta Määttänen: Vuosaari, 2008, tussimaalaus paperille, 37 x 93 cm. Kuvaaja Jari Kuusenaho, Tampereen taidemuseo. 28

taidemaalaus 3/2010

kritiikki Taidemaalari Tero Nurminen

KRITIIKKI Kuvataidekritiikki on muuttunut. Tämä kohdanneet kuvataidekentän havaitsemia on vaikuttaisi olevan yleistyvä mielipide kuvatai- gelmia? Onko esimerkiksi kirjallisuudesta teen kentällä. Näyttelyistä kirjoitetaan vähem- kirjoitettu kritiikki muuttunut kevyempään män arvioita. Kritiikit ovat useammin tote- suuntaan? Vai onko huoli liioiteltu tai turha? avia ja selosteenomaisia kuin teosten identiEsitin sähköpostitse kolme kysymystä kouteettiä pohtivia. Onko tositeeveen aikakausi ralliselle taidekentän vaikuttajia. Aiheen armuuttanut myös lehdistön kulttuuritoimitus- kuus oli tiedossa. ten työtapaa? Haluavatko lukijat päästä helRohkeasti kysymyksiini vastasivat Kirjai pommalla ja lukea ennemmin life-style-tyyp- lijaliiton puheenjohtaja Tuula-Liina Va pisiä taiteilijakuvauksia, kuin pohtia kriitikon ris, Helsingin Sanomien kulttuuritoimituk tuella teoksen taustalla vaikuttavia motiiveja? sen esimies Saska Saarikoski ja kulttuuri Entä muun kuin kuvataidekritiikin ole- toimittaja Anne Siilahti Etelä-Suomen Sa mus; ovatko kulttuurimme muut osa-alueet nomista. Kiitokset heille.

Kysymykset: 1. Onko lehdistön kulttuurikritiikeissä tapahtunut viime vuosina muutosta? 2. Vastaako kirjoitettu sisältö lukijakunnan odotuksia, vallitseeko kirjoittelussa riittävä tasapuolisuus kulttuurimme eri osa-alueiden välillä? 3. Miten kritiikkiä tulisi kehittää ja mitkä ovat hyvän kritiikin tunnusmerkit?

Onko aikakautemme hektisyys saavuttanut myös vakavasti otettavan journalismin?

Tuula-Liina Varis, Kirjailijaliitto: 1. Kirjallisuuskritiikeissä on tapahtunut samanlaista muutosta kuin kuvataidekritiikeissä. Kritiikkien määrä on vähentynyt sekä absoluuttisesti että varsinkin suhteessa ilmestyvän kaunokirjallisuuden määrään. Myös kritiikin julkaisemisen perusteet ovat muuttuneet; välttämättä kritikoiduksi ei tule merkittävin kirjallisuus vaan kriteereinä pidetään tekijän persoonaa tai julkisuusarvoa, teoksen sisältämää sensaatiota tai muuta kirjallisuuden ulkopuolista, täysin triviaaliakin tekijää. Ennen taidemaalaus 3/2010

Sanna Härkönen: Camera Obscura, 2010, vesiväri seinille ja kattoon, 280 x 320 x 250 cm. Kuvaaja Sanna Härkönen.

ajateltiin, että kirjallisuuskritiikki on osa kir- koita kohdellaan mediataloissa mielivaltaisesjallisuusinstituutiota, että kritiikit ylipäätään ti ja heille maksetaan kurjasti. Jos ei tässä suholivat tärkeitä puheenvuoroja kulttuurista. Ja teessa tapahdu muutosta, on turha odottaa tasamalla kritiikki oli ammattikriitikon palau- son nousua. Ammattitaidosta ja paneutuvasta te ammattikirjailijalle, vastuuntuntoista teks- työsuorituksesta on maksettava, kaikilla aloiltiä, josta ei välttämättä tarvinnut pitää, mutta la. Kun ratkaisun avaimet ovat mediataloiljonka asiantuntevuuteen saattoi luottaa. Nyt la, en kovin luottavaisesti tilanteen paranemimediassa katsotaan, että kritiikki on vain luki seen suhtaudu. jaa palvelevaa journalismia, johon sovelletaan Hyvä kirjallisuuskritiikki on teoslähtöiuutiskriteerejä. Taso on laskenut kovasti, pa nen: kriitikko pystyy ammattitaitonsa ja oman himmillaan referoidaan kirjan ”juoni” ja ker lukeneisuutensa pohjalta ymmärtämään, mirotaan, viihtyikö kriitikko kirjan parissa vai hin kirjailija on teoksellaan pyrkinyt ja arvioiei. Loistavia poikkeuksia, tosi ammattimaisia maan, miten hän on pyrkimyksessään onnistu ”vanhan liiton” kirjallisuuskriitikoita on vielä, nut. Hyvää kritiikki on kirjallisesti korkeata mutta he alkavat olla sukupuuttoon kuoleva soinen teksti, tärkeä asiantuntijapuheenvuoro, ihmislaji. jonka lukemisesta saa sekä nautintoa että hyö 2. En millään haluaisi uskoa, että nykyi- tyä. Poleemisuus on ansio, mutta matalamieli nen kirjallisuuskritiikki vastaisi lukijoiden nen ilkeily ei. Hyvässä kritiikissä teos osataan odotuksia. Uskon, että kirjallisuutta rakasta- sijoittaa kirjallisuuden kenttään, yhteyksiin, va lukija haluaisi edelleen lukea asiantunte- eikä sitä nähdä vain jonakin irrallisena painovan kriitikon analyyttistä tekstiä mieluummin tuotteena. kuin mutu-pohjalta tehtyjä juoniselostuksia. En osaa sanoa tasapuolisuudesta kulttuurin osa-alueiden välillä, mutta kirjallisuuden si- Saska Saarikoski, sällä tasapuolisuutta ei ole: nimenomaan vä- Helsingin Sanomat: hälevikkinen laatukirjallisuus (ja erityisesti runous) tuntuu jäävän lapsipuolen asemaan. 1. Totta kai asiat muuttuvat, kritiikkikin, mutDekkarikirjallisuus taas, vaikka se olisi minkä- ta muutos ei ole ollut niin suuri kuin on väitetlaista huttua, saa ylettömän paljon julkisuutta. ty. Ainakin meillä Helsingin Sanomissa perin3. Kritiikin kehittäminen lähtee kriitikon teinen taidekritiikki on vielä hyvinkin vallitammatillisen aseman parantamisesta. Kriiti seva kulttuurikirjoittamisen muoto. Hiukan 30

taidemaalaus 3/2010

huolestuttavana ilmiönä pitäisin sitä, että yh- tällaisen prosessin tuloksena. Kriitikot muutteistyötä tekevät lehdet julkaisevat saman kri- tuvat ukkosenjumalista verkko-orkesteriensa tiikin moneen kertaan. Sillä tavalla voidaan äänenjohtajiksi. varmistaa se, että niukkenevien resurssien aikana maakuntalehdissäkin yhä julkaistaan tai- Anne Siilahti, Etelä-Suomen sanomat, dekritiikkiä, mutta nimenomaan kritiikissä eri kulttuuri ja kuvataideasiat: mielipiteiden runsaus on tärkeää. 2. Kritiikki on kaikkein tärkeintä tekijöil- 1. Vastaan vain meidän lehden osalta ja kuvale itselleen, ja taiteilijakunta reagoikin kritiik- taidekritiikkejä koskien: on. Kritiikit ovat lykeihin tai niiden puuttumisen hyvin herkästi hentyneet, koska tilasta lehdessä on yhä suuja äänekkäästi. Sen sijaan tavallisen lukijan nä- rempi kilpailu. kökulmasta on tärkeää, että kulttuurisivuilla Meillä kritiikit ovat myös moniäänistyneet on monenlaisia ja yllättäviäkin juttumuotoja. eli saamme iloksemme lukea useamman säänKritiikit seurailevat taiteen kentän muu- nöllisesti meille kirjoittavan kriitikon näketoksia, mutta luonnollisesti viipeellä. Niinpä myksiä. Mutta vaikka kamppailu lehden palesimerkiksi kirjallisuuden ja klassisen musii- stamilleistä on kova, otimme silti yhden uukin asema on varsin vahva, kun taas uudet il- den gallerian seurattavaksi. Ajattelemme myös miöt pääsevät esiin vähitellen, eikä niille kai- yhä enemmän lukijoidemme palvelua: keskikille ole aina helppo löytää asiantuntevia krii- tämme arviot koskemaan lähinnä oman leviktikoita. Yleislehden kannalta on ongelmallis- kialueemme näyttelyitä. ta, että taide kehittyy pirstoutumalla yhä uu2. Kritiikkejä tilatessa ajatellaan aina ensisiin alalajeihin, joilla on usein pieni mutta hy- sijaisesti lukijoiden palvelua ja siksi oletan niivin erikoistunut yleisönsä. den vastaavan lukijoiden odotuksia. Tietysti 3. Hyvä kritiikki on hyvä lehtijuttu. Se kiin- kritiikit ovat tärkeitä taiteilijoillekin, mutta nostaa kaikkia lukijoita ja antaa ajatuksia niil- en tilaisi niitä koskaan vain yhden taiteilijan lekin, jotka eivät käsiteltävään teokseen kos- takia. Näyttelykritiikit ovat myös galleristeille kaan tutustu. Samalla se kuitenkin tarjoaa tärkeitä. Lehti ei voi olla arvosteluautomaatti, ammattimaisen analyysin, joka palvelee teok- josta arvioita voi tilata. Joskus on noussut miesen yleisöä ja jopa sen tekijöitä. Hyvä kritiik- leen sellainen tuhma ajatus, että galleristi luki analysoi teoksen, asettaa sen paikalleen te- pailee ”varmoja kritiikkejä” näyttelyaikaa sopikijän tuotannossa ja taiteen kentässä ja esittää valle taiteilijalle. rohkean ja selkeän mielipiteen. Hyvä kritiikki Meillä painottuvat teatteri, kirjallisuus ja uskaltaa ilmaista ja tuoda esiin tunteita, epä- klassinen musiikki, koska ne ovat alueemme varmuutta ja tarvittaessa kriitikon persoonaa- vahvat kulttuurin alat. Kyse on myös tietyskin. Hyvä kritiikki ei toistele itsestäänselvyyk- tä lehden linjauksesta, täällä halutaan seurata siä, kierrätä kliseitä eikä piilottaudu fraasi- niitä tarkemmin. Silti mielestäni alueen näyten taakse. Se ei myöskään pyri miellyttämään telyt on huomioitu ainakin kohtalaisesti myös taiteilijakavereita eikä puolustamaan Taidetta kritiikeissä. isolla T:llä vaan on rohkeasti ja rehellisesti lu3. Joskus tulee vielä palautetta arvostelun kijan asialla. vaikeaselkoisuudesta – taiteesta kirjoittamiUskon, että kritiikki on muuttumassa ennen hyvin ja kansantajuisesti voi olla vaikeaa. tistä keskustelevammaksi. Lehdessä julkaista- Hyvässä kritiikissä pitäisi kuulua selkeästi arti va kritiikki täydentyy verkossa käytävällä kes- kuloitu mielipide, sellaista kritiikkiä kaipaan kustelulla, ja ”totuus” teoksesta muodostuu kautta linjan, en tuoteselostuksia!

Taidemaalaus-lehden Vastaa ja voita -kilpailussa mediajulkisuuden merkityksestä kuvataiteilijalle Tammen manga-sarjakuvia voittivat Bambu Hellstedt, Maritta Meckelborg ja Jorma Styng. Onnea!

XLVII Valtakunnalliset taidemuseopäivät 4.– 5.10.2010 Museokeskus Vapriikki Tampere Järjestäjät: Sara Hildénin taidemuseo ja Tampereen taidemuseo yhteistyössä Suomen museoliiton kanssa. Taidemuseopäivien aiheena on taidemuseot, media ja taidekeskustelu.

taidemaalaus 3/2010

toppeliuksen uralla Taidemaalari Juhani Tuominen

TOppeliukseN URALLA Mikael Toppelius (1734 – 1821) asui Ou Valtion taidetoimikuntajärjestelmän uudista lussa ja maalasi ensimmäiset kirkkomaalauk misen aloittanut edellinen taiteen keskustoi sensa noin 16-vuotiaana Iisalmen kirkkoon mikunta teki esityksiä – melko kiireellisellä aija viimeiset kuolinvuonaan 87-vuotiaana Re kataululla – taiteen edistämiskeskuksen suunvonlahden kirkkoon. Nykyhallituksemme taan. Siis taidetoimikuntalaitoksen muutta ihanteiden mukainen työura: varhain töihin, misesta itsenäisemmäksi virastoksi, taiteen ei tuhlata aikaa opiskeluun (puolisentoista edistämiskeskukseksi tieteen edistäjänä toi vuotta Tukholmassa) ja myöhään eläkkeelle mivan Suomen Akatemian tapaan. Opetusmi jos ollenkaan. Mallikansalainen. Tämän totesi nisteriön virkatyönä tehty uusi esitys onnek taidehistorioitsija Jorma Mikola Kiimingin si torpattiin niin monesta suunnasta, että han kirkon 250-vuotisjuhlassa puhuessaan kirkko ke sai lisäaikaa – toivottavasti esityksen jalos maalari Toppeliuksesta. tamiseksi. Taiteilijoitako koulutetaan liikaa työttöTaiteen keskustoimikuntaa vastaava edistämäksi? Taiteilija ei ole työtön, mutta palkka- miskeskuksen hallitus, joka nyt esitettiin poispäivät ovat harvassa. Taiteilijoiksi koulutetaan tettavaksi, olisi kokemuksieni perusteella hyaika paljon nuoria opiskelijoita, mutta heidän vin tärkeä elin, jossa eri taiteenalojen edustajat määränsä koko koulutettavien opiskelijoit- voivat käydä vuoropuhelua sekä periaatteelliten määrästä on marginaalinen. Kuinka moni sista että käytännön asioista. Visuaalisten aloheistä sitten toimii opiskelujensa jälkeen ak- jen toimikunnan niputtaminen esitetyllä tatiivisina taiteilijoina? Aika suuri osa ikäpolve- valla ”supertoimikunnaksi” merkitsisi todelni taiteilijoista on ”kouluttamattomia” taitei- la työlästä tehtäväkenttää toimikunnan jäselijoita. Jos motivaatiota on riittävästi, kuvatai- nille. Uudessa esityksessä myös suuri osa taiteilijaksi tullaan joka tapauksessa mitä erilai- teilijoiden ja taiteilijaorganisaatioiden avussimpia reittejä. Hyvä koulutus antaa kuitenkin tuksista siirtyisi virkamiesten päätettäväksi. useammanlaisia käytännön eväitä uralle. Keskustoimikunnan esityksen mukaan suunMielestäni kuvataidekoulutusta ei pidä vä- nan olisi oltava päinvastainen: toimikunnat ja hentää, vaan kaikki nuo eriasteiset koulut pi- edistämiskeskuksen hallitus päättäisivät niistäisi strukturoida omiin rooleihinsa. Aloitus tä lausunnonantamisen sijaan. Nyt esityksestä paikat voisivat olla jokseenkin sitä mitä nyt- poistuisi jopa lausunnonantamisen mahdollikin, mutta opiskelijat jatkaisivat eri asteilla ja suus. Olikohan tämä virkamiehistön vastareeri tavoin profiloituneissa opiskelupaikoissa, aktio keskustoimikunnan esitykselle? mikäli taipumuksia riittää. Periaatteessa tämä Taiteilijoiden hyötykäyttö yhteiskunnassa rakenne koulutusjärjestelmässä jo onkin ole- olisi tärkeää sekä taiteilijoille että yhteiskunmassa, mutta sen sisältöjä on vaikea havaita. Se, nalle. Muun muassa Mikael Toppeliuksen komistä pitäisi olla huolissaan, on peruskoulun tikaupungissa Oulussa on Toppeliuksen ajan nykytila ja taide- ja taitoaineiden tuntimääriin kirkkotaiteen hengessä toteutettu viime vuosuunnitellut muutokset. Tämä heijastuu koko sina varsin ansiokkaasti julkisen taiteen prokulttuurin ja kuvataiteenkin kenttään. senttilinjaa. Kysymys ei ole pelkästään taiteiMyös taiteilijoiden toimeentuloon vaikut- lijoiden työllistämisestä vaan taiteen itsensä tavat tukijärjestelmät ovat muutospaineessa. esittämisestä kaikelle kansalle.

taidemaalaus 3/2010

Petra Mutka (o.s. Tiisala): Lähde, 2008 – 09, noin 25 x 60 cm, öljy levylle. Kuvaaja Aila Leppikangas.

Kansainvälinen taiteilijasymposium 2010: Yhdestoista kansainvälinen taiteilijasymposium järjestettiin tänä vuonna Ruotsissa Årjängissä. Tämän jo perinteeksi muotoutuneen taiteilijatapaamisen lähtökohtana on ollut Taidemaalariliiton yhteistyö unkarilaisen Balatonin kansainvälisen taideyhdistyksen Tölgyn kanssa. Kahden maan taiteilijoiden vuorovaikutus on vuosien varrella laventunut käsittämään useampia kansoja ja kulttuureita. Symposiumiin osallistui kuusitoista taiteilijaa, joista viisi Suomesta Taidemaalariliiton lähettäminä. Keväällä järjestetyn haun perusteella valituiksi tulivat Sanna Härkönen, Petra Mutka, Torsti Niskanen ja Tuukka Peltonen. Taidemaalariliiton puolesta projektin vetäjänä toimi hallituksen jäsen, taidemaalari Mikko Paakkola. taidemaalaus 3/2010

MATTS LEIDERSTAM –16.1.2011 STUDIO Hanna Haaslahti –14.11. & Julie Nord (DK) 26.11.2010–16.1.2011 PIMIÖ Gintaras Makarevičius (LT) –14.11. & Kristina Norman 26.11.2010–16.1.2011 Tämä matka! & Amour unit deux coeurs – Henry Lönnforsin miniatyyrikokoelma –28.11. Opastukset su klo 13 ja 15 sekä ti klo 17.30. Avoinna ti–pe klo 11–19, la–su klo 11–17.

TURUN TAIDEMUSEO Aurakatu 26, Turku, (02) 2627 100

SINIKKA TUOMINEN REIJO HUKKANEN Aavikoita ja hernepenkkejä

29.9.10–9.1.11

17.9.-14.11.2010

Katja Tukiainen GOOD HEAVENS! www.tornio.fi/aine ti–to 11–18 pe–su 11–15 Sinikka Tuominen: Maalaus, 2008–10. Akryyli kankaalle. Kuva © Raimo Ahonen

taidemaalaus 3/2010

Ti, pe-su 11-18, ke-to 11-20. P. 09-8165 7512. OPASTUKSET: LA Taidetunti klo 14, SU Taidevartti klo 13 ja 16, Taidehaltijan tunti lapsille klo 14. Ahertajantie 5, Tapiola. Bussit Kampista 106 ja 110.

24.11.–12.12. Tero Nurminen

Neitsyt Marialle, 1996, osakuva

PAUNO POHJOLAINEN

GALLERIA KATARIINA Domingo Cuatindioy, Gun Holmström, Juan Recaman, Willian Chiquncue Agreda Ambingapa – maalauksia, video, naamioita

22.9.–10.10.

13.10.–31.10. Reetta Hiltunen Täysi pakka – installaatio

24.9.2010-13.2.2011

3.11.–21.11.

Taiteilijakirjoja kokoelmista 24.9. alkaen Lintukoto, Metsästä maailmalle perusnäyttely

Paula Puoskari Narrien Näyttämö – maalauksia

24.11.–12.12. Tero Nurminen öljy- ja akryylimaalauksia

w w w.helsing intait eil ijaseura.f i Galleria Katariina: avoinna ti-pe 11-17, la-su 12-16 KalevanKatu 16 • 00100 HelsinKi • puH. 09 666 677 säHKöposti Hannele.nyman@HelsinGintaiteilijaseura.fi

Kauppakatu 35 p. (017) 182 633 www.taidemuseo.kuopio.fi ti-pe 10-17, ke 10-19, la-su 11-17, ma suljettu

Pirkko Rantatorikka 20.10. - 7.11. Ylva Holländer 10.11. - 28.11. Kari Vehosalo 1.12. - 23.12. Ville-Veikko Viikilä 29.9. - 17.10.

maalauksia maalauksia, veistoksia maalauksia maalauksia

tm•galleria

avoinna: ti-pe 11-17, la 11-16, su 12-16 Erottajankatu 9 B, sisäpiha 00130 Helsinki 09 68 110 515 tmgalleria@artists.fi www.painters.fi

Kari Vehosalo Trauma, sarjasta väkivaltaisen kuoleman pelko öljy kankaalle, 121 x 75 cm, 2009 taidemaalaus 3/2010

TAIDEMAALARILIITTO

Taiteilijatarvikevälitys XVI MÄNTÄN KUVATAIDEVIIKOT 12.6.–31.8.2011

Seuraa sivujamme www.mantankuvataideviikot.fi

Olen uusminimalistinen käsitehistoriamaalari ja pop-tuottaja Pelle Kasimilli, hyvää päivää Olisiko teillä täytettyjä oravia, tarvitsisin sellaisia pari kappaletta? Entä kaitaalmiä? Flyygeleitä? Pikkutakkeja? Suklaata? Siitepölyä? Kalannahkoja? Autonromuja? Maitoa? Ihokarvoja? Pisoaareja? Teevateja? Koiran ulostetta?

avoinna: ma-to 9.15-17, pe 12-17 Erottajankatu 9 B, sisäpiha 00130 Helsinki 09 68 110 511 tmltarvikkeet@artists.fi www.painters.fi

Hyvää päivää herra Kasimilli, tervetuloa myymäläämme.

Valitettavasti ei ole. Ei ole kaitaalmiä tällä hetkellä. Flyygelitkin pääsivät loppumaan. Pikkutakit on loppu. Ikävä kyllä ei ole. Siitepölyä tulee ensi kesänä. Ei ole. Ei. Ei. Ei. Ei. Ei ole koiraa.

Melko hyvinvarustettu taiteilijatarvikkeiden nettikauppa www.minoa.fi 36

taidemaalaus 3/2010

172

1815

1805

1795

1788

181

180

179

Warm Red

166

165

1655

1665

1675

1685

175

174

173

167

168

1615

1605

1595

1585

158

159

160

161

1545

1535

1525

Orange 021

151

152

153

154

1395

1385

1375

1365

143

144

145

146

147

1405

140

139

138

137

136

135

129

130

125

124

1235

1245

1255

1265

133

132

131

126

119

118

117

110

Process Yellow

111

112

103

4515

4505

4495

4485

455

456

457

105

104

4525

452

451

450

449

448

462

463

464

471

470

469

4625

4635

4645

4655

466

465

4705

4695

476

477

478

483

484

497

1815

Painohäme Oy Somerotie 2 33470 Ylöjärvi

Vaihde 010 422 5800 Fax 010 422 5801 www.painohame.fi

Painohäme Oy. Joutsenmerkitty painolaitos. Lupanumero 441-671

taidemaalaus 3/2010

Kuvataideakatemiassa on uudelleen haettavana Lehtorin tehtävä, opetusalana maalaustaide ajalle 1.1.2011 – 31.12.2015 Hakuilmoitus löytyy osoitteesta www.kuva.fi. Tarvittaessa se myös postitetaan; hakijaa pyydetään tällöin ottamaan yhteyttä Kuvataideakatemian infoon, puh. 09 680 33 20. Hakuaika päättyy 29.10.2010 klo 15.45. Aiemmat hakemukset otetaan huomioon. Kuvataideakatemia on kuvataiteisiin keskittynyt kansainvälinen yliopisto ja ainoa laatuaan Suomessa. Se tarjoaa korkeatasoista opetusta kuvanveistossa, liikkuvassa kuvassa, maalaustaiteessa, paikka- ja tilannesidonnaisessa taiteessa, taidegrafiikassa ja valokuvataiteessa, ja on uranuurtaja taiteellisen tutkimuksen saralla. Kuvataideakatemia on kouluttanut kuvataiteilijoita jo vuodesta 1848.

Taidemaalauksen voi tilata Vuonna 2010 taidemaalaus ilmestyy neljä kertaa. Voit tilata lehden maksamalla vuosikerran hinnan 20 euroa Taidemaalariliiton tilille 800011 – 70260427. Mer kitse maksun viestiosaan ”Taidemaalaus”, tilaajan nimi ja osoite (katuosoite, postinumero ja -toimipaikka). Postitus kuulu tilaushintaan. Jos haluat tilata lehden kestotilauksena, merkitse viestikenttään ”kestotilaus”. Taidemaalariliiton jäsenet saavat lehden automaattisesti. Lehti sisältyy jäsenmaksuun. Vanhoja numeroita voi tilata osoitteesta taidemaalaus@ artists.fi. Numerot 1/08 ja 2/08 maksavat 4 euroa, 1/09, 2/09 ja 3/09 maksavat 5 euroa kappale (+ toimituskulut). Vanhoja numeroita voi selailla maksutta verkkopalvelu Issuun sivuilla (http://issuu.com). Taidemaalaus on Taidemaalariliiton julkaisema yleistajuinen taidelehti. Kirjoittajamme ovat kuvataiteilijoita ja uskomme, että juuri taiteilijanäkökulma tekee lehdestä tuoreen ja kiinnostavan. Taidemaalariliitto on taidemaalareiden valtakunnallinen järjestö, joka toimii kuvataiteen edistämiseksi ja kuvataiteilijoiden aseman parantamiseksi. 38

taidemaalaus 3/2010

www.kuva.fi

271900_FrimodigFIRMAkorti.fh11 29.10.2008 15:52 Page 1

FRIMODIG OY TÄYDELLINEN KEHYSTYSPALVELU Frimodig-Kehys, Annankatu 20 00120 Helsinki, puh. (09) 605 356 frimodig@kolumbus.fi www.frimodigkehys.fi

RIPUSTUSJÄRJESTELMÄT

taidemaalaus taidemaalariliitto

Ilmoitukset Taidemaalauksessa Aikataulu

taidemaalaus 4/2010 ilmestyy joulukuussa. Ilmoitusaineistot 29.10.2010. taidemaalaus 1/2011 ilmestyy maaliskuussa. Ilmoitusaineistot 20.1.2011.

Lehden julkaisija

Taidemaalariliitto Erottajankatu 9 B, sisäpiha, 00130 Helsinki puhelin 09 6811 0574, faksi 09 6811 0550 kotisivu http://www.painters.fi

Painos Ilmoitukset Aineistot

3 800 kpl

Kotisivut

http://www.painters.fi/tmjulkaisu.html http://issuu.com > Hae nimellä Taidemaalaus http://www.facebook.com > Taidemaalaus-ryhmä

Lehden sihteeri Eeva Kilpinen, puhelin 09 6811 0530 (ma–to 9 – 17) sähköposti taidemaalaus@artists.fi sähköposti taidemaalaus@gmail.com (isot tiedostot, kuvat jne.)

taidemaalaus 3/2010

ELLEN THESLEFF TAMPEREEN TAIDEMUSEO – PIRKANMAAN ALUETAIDEMUSEON NÄYTTELY NYKYTAITEILIJA ELLEN THESLEFFIN MAISEMASSSA Neljällä paikkakunnalla kiertävä näyttely on jatkoa Pekkalan kartanossa Ruovedellä 29.7. – 8.8. järjestetylle Ellen Thesleff -teemaviikolle, jonka tapahtumia olivat mm. taiteilijasymposium, Ellen Thesleffin henki -seminaari ja maisemamaalauskurssi harrastajataiteilijoille. Lisätietoja www.painters.fi/thesleff Yhteistyössä Käy kylässä -hanke, Pirkanmaan taidetoimikunta, Ruoveden kunta, Ruoveden Taideyhdistys, Serlachius-museot, Svenska kulturfonden, Taidemaalariliitto ry, Taidemaalaus-lehti, Tampereen kesäyliopisto, Tampereen taidemuseo – Pirkanmaan aluetaidemuseo

Näyttelytilat Kulttuuritalo Jaatsi Sastamala, 15.9. – 3.10.2010 avoinna ke, to ja pe 10 – 16 ja su 12 – 18 Juhlatalo Rahkola Ikaalinen, 5. – 27.10.2010 avoinna ti – la klo 11 – 17 avajaiset ti 5.10. klo 18 Nokian Taidetalo Nokia, 3. – 23.12.2010 avoinna ti – to klo 11 – 18, pe ja su klo 11 – 16 avajaiset to 2.12. klo 18 Voipaalan taidekeskus Valkeakoski, 4.1. – 6.2.2011 ma suljettu, ti – pe 12 – 17, 5. – 6.2. la-su 12 – 18 avajaiset 3.1. klo 15

2.10.2010 – 9.1.2011