taidemaalaus taidemaalariliitto
pohjanmaalta bulgariaan lontoo maalaa idästä länteen henkilökohtaisia kohtaamisia tutun vierauS
1/2010
5 euroA
TaidemaalariliiTon TeosväliTys TapahTuman 12.-21.3.2010 yhTeisTyössä mukana
www.intrum.fi
pääkirjoitus
taidemaalaus
Tiina Lamminen
Numero 1/2010 Kolmas vuosikerta julkaisija
Taidemaalariliitto Erottajankatu 9 B
00130 Helsinki puhelin 09 6811 0574 faksi 09 6811 0550 www.painters.fi päätoimittaja
Tiina Lamminen puhelin 050 3646 674 tiina.lamminen@artists.fi toimituskunta (1.3.2010 alkaen)
Terhi Aaltonen, Jari Jula, Tiina Lamminen, Leena Kangas, Jukka Pohjola lehden sihteeri
Marina Zitting (28.2.2010 asti) Eeva Kilpinen (1.3.2010 alkaen) ilmoitusmyynti
Taidemaalaus 2/2010 ilmestyy kesäkuussa 2010. Tiedot lehden ilmoitusaikataulusta
Ääri-individualismi, anarkismi, terrorismi Taiteilijan työhön on liitetty sellaiset tavoitteet kuin riippumattomuus, itsenäisyys ja lahjomattomuus. Nämä ihanteet mahdollistavat taideteoksen, mutta taiteilijaa eivät samat koskemattomuuden arvot kaunista. Taiteilijan moraalia pitää puntaroida todellisessa, ihmisten maailmassa. Ajatus romanttisesta, ääri-individualistisesta taiteilijasta on houkutteleva: erityinen taiteilija, erityinen taiteilijuus, nerous, hulluus, jumalaisuus. Taiteilija saa olla myös poliittiinen, kun taas poliittisuus on usein haluttu sulkea taiteen ulkopuolelle siihen kuulumattomana. Taiteilijan arki on sidoksissa tavalliseen maailmaan. Taiteilija maksaa veroja, vie lastaan päivähoitoon. Hänellä ei ole yhteiskunnassamme erityisasemaa vaan päinvastoin, pienen ammattikunnan kysymykset on lainsäädännössä jätetty huomioimatta. Ja jopa niin, että helppo journalismi pitää yllä populistisia ja vääriä ennakkokäsityksiä siitä, millä keinoin taidetta tuetaan, millä perustein rahaa jaetaan, kuinka paljon sitä rahaa oikeasti on ja mitä on toimia taiteilijan ammatissa.
ja hinnoista löytyvät osoitteesta www.painters.fi/tmjulkaisu.html tai ne voi tilata numerosta
09 6811 0574. Taidemaalaus on Kultti ry:n jäsen. kansi
Valokuvaaja Ralf Brück: 8178993, 2008, c-print, 60 X 50 cm ulkoasu
Jaana Teräväinen paino
Painohäme Ylöjärvi 2010 kirjain
Niin & Näin -lehti 4/2009 käsitteli anarkismia ja terrorismia. Tere Vadénin haastattelussa Lasse Nordlund pohti demokraattisen valtio järjestelmän heikkouksia, sitä miten valtiovalta antaa kansalaisilleen val heellisen tunteen vaikuttamisesta mm. sallimalla mielenosoittamisen. Anarkismi oli tässä analyysissä tuhmaa, mutta leikkiä jolla on kehänsä. Taiteilijoiden asemaa edistetään taiteilijajärjestöjen kautta. Kuvataiteili joiden edunvalvonnan työtä ei voi siirtää osuuskunnille, vapaille ryhmille tai luovuttaa pois taiteilijoilta itseltään muille alan toimijoille, yksittäisille virkamiehille tai ministeriöille. Taiteilijajärjestöihin kuuluu valtaosa Suo men taiteilijakunnasta. Järjestötoiminta on moniarvoista ja toimintaan kuuluvat mielipiteenvaihto ja kritiikki. Järjestötyö ei ole terrorismin muoto ja taiteilijavaikuttajat eivät ole bresneviläisiä, vaikka näin joku ääri-indi vidualisti voi joskus anarkistisen tarkoitushakuisesti väittää. Tampereella 2.2.2010
Garamond Premier Pro paperi
Galerie Art Gloss 250 g (kansi) Galerie Art Gloss 170 g (sisäsivut)
Taidemaalari Tiina Lamminen Päätoimittaja
issn 1797-349x
taidemaalaus 1/2010
3
Elina Försti: Matkalla Seinäjoelle, 2008–2009, öljymaalaus kankaalle 180 x 280 cm. Kuvaaja Aila Leppikangas. 4
taidemaalaus 1/2010
pohjanmaalta bulgariaan Taidemaalarit Elina Försti ja Liisa Malkamo
pohjanmaalta bulgariaan Erilaiset instituutiot ovat viime vuosina järjestäneet huomattavan monta kuvataiteen vientinäyttelyä. Jokainen instituutio julkistaa oman tuotteensa onnistuneeksi ja menestyksekkääksi. Vähemmälle huomiolle, ja vaille rahoitusta, tuntuvat sen sijaan jäävän taiteilijoiden omaehtoiset, vuorovaikutteiset yhteistyöprojektit.
kesällä 2001. Silloin tutustuin Liisaan ja myö hemmin Liisa kutsui minut osallistumaan Klaipedan symposiumiin kesällä 2002. Olin myös mukana Karlskronassa, Upplands Väs byssä ja Nelimarkka-museon tapahtumissa. Residenssien kautta saa helposti kansain välisiä kontakteja. Bulgarialaisen yhteistyö kumppanin tapasimme, kun Daniela Todo rova työskenteli Nelimarkka-museon resi denssissä 2006. Ystävystyimme, ja Danielan palattua Sofiaan yhteydenpito jatkui sähkö postitse. Alkoi yhteisen taideprojektin suun nittelu. Todor Todorov oli ryhmässä heti alussa, tapasimme hänet ensimmäisen Suo men näyttelyn yhteydessä 2008.
Taidemaalarit Elina Försti ja Liisa Malkamo keskustelevat suomalaisbulgarialaisesta taideprojektista
2006 – 2010 ja 2011 – 2012.
Liisa Malkamo: Osallistuin Eventa III:een Ruotsissa 1996 ja muutamiin muihin kansain välisiin taiteilijoiden yhteistyöhön perus tuviin tapahtumiin 1990-luvun lopulla. En simmäinen suurempi projekti, sitä olin myös itse järjestämässä, oli Die blaue Farbe als kul turelle Brücke Bramschessa, Saksassa. Sinistä teimme myös Suomessa, Nelimark Matka-apuraha heltisi ka-museossa ja Latviassa Zvartavassa. Kutsu kolmannella yrittämällä tut taiteilijat olivat kaikki Itämeren maista. Niin oli myös toisessa Winds of Seas -näytte Vuosi 2007 käytettiin näyttelyhakemusten telyiden ja -seminaarien sarjassa. Winds of Seas kemiseen ja rahoituksen suunnitteluun. Suun oli esillä Klaipedassa, Ruotsissa Karlskronassa nittelimme neljää näyttelyä kummassakin ja Upplands Väsbyssä sekä Nelimarkka-mu maassa. Saimme haluamamme näyttelypaikat seossa. On hienoa ja tärkeää, että Nelimarkka- niin Suomessa kuin Bulgariassa. Rahoituksen museon johtaja Leena Passi on ottanut kaik- järjestyminen olikin sitten ongelmallisempaa. kiin kansainvälisiin tapahtumiin aina myös Elina Försti: Vuonna 2008 emme onnistaiteilijat mukaan heti suunnittelun alkuvai- tuneet saamaan ainuttakaan maakunnallista heessa. tai valtakunnallista apurahaa. Matka-apuraha Elina Försti: Muutettuani Alajärvelle osal- heltisi kolmannella yrittämällä! Ilman Liisan listuin ensimmäiseen kansainväliseen projek- hankkimaa sponsoria, Seinäjoen Energia tiin vierailemalla Rajaton sininen -projektin Oy:tä, olisimme olleet pulassa. Vuonna 2009 avoimessa työpajassa Nelimarkka-museolla saimme kansainväliseen yhteistyöhön tarkoi-
taidemaalaus 1/2010
5
Suomalaisbulgarialainen taideprojekti
2006 – 2012 Näyttelyt:
2008 Kuusankosken paperitaidegalleria Valtion taidemuseo Sofia Dobrichin aluetaidemuseo Kansainvälinen kulttuurikeskus Caisa, Helsinki
2009 Seinäjoen Taidehalli Galleria Sredets, Sofia Galleria Lessedra, Sofia
2010 Vaasan Taidehalli
2011 – 2012 paperitaidenäyttelyt ja workshopit
6
tetun Taiteen keskustoimikunnan apurahan, Suomessa hyvästä informaatiosta huolimatjoka jaettiin viime vuonna ensimmäistä kertaa. ta on ollut vaikea saada tiedotusvälineitä kiinSuomalaiset taiteilijat ilmeisesti tekevät tänä nostumaan. päivänä niin paljon kansainvälistä näyttelytoi- Liisa Malkamo: Haluamme kehittää projekmintaa, että tukea teoskuljetukseen ei välttä- tia kutsumalla ryhmään lisää taiteilijoita. 2009 mättä heru, ei vaikka näyttely olisi valtion tai- ryhmän jäseneksi kutsuttiin Laina Koskela. demuseossa, maan pääkaupungissa. Hän on mukana jatkossakin. Liisa Malkamo: Bulgarian näyttelyt olivat Elina Försti: Tavoitteenamme on saada Bulgarian valtion taidemuseossa ja Dobrichin projektista kattava näyttelyluettelo, joka julaluetaidemuseossa. Tuntui suoraan sanoen ir- kaistaan viimeistään Vaasan näyttelyn yhtey vokkaalta saada hakemuksiin Framen vakio- dessä 2010. Luettelon toimittamisesta huoleh vastaus: jotta apurahaa voitaisiin myöntää, pi- tii Daniela. Bulgarian kulttuuriministeriö on tää olla korkeatasoinen näyttelysuunnitelma. luvannut kustantaa puolet julkaisun kuluista, Sponsorin löytyminen pelasti projektin, on- jos toinen puoli rahoituksesta saadaan Suo neksi ehdimme tehdä sopimuksen juuri ennen mesta. Etsimme edelleen lisärahoitusta saa uutisia alkavasta lamasta. Saamamme sponso- daksemme luettelon julkaistua. rirahoitus on jaettu kolmelle vuodelle. Elinan kanssa meillä on ollut selkeä työnjako, suunniMitä on saavutettu telman toteuttamisessa kummallakin on hoidettavanaan tietyt asiat. Elina Försti: Lähtiessäni mukaan projekElina Försti: Tuskin olisimme saaneet yh- tiin minulla ei ollut tähtäimessäni saada uutä korkeatasoisia näyttelypaikkoja Bulgariasta sia rivejä CV:hen. Lähdin mukaan uteliaisuuilman Danielaa ja Todoria. Tämäntyyppistä destani vierasta maata ja kulttuuria kohtaan. näyttelyprojektia olisi ollut mahdoton toteut- Myös Danielan persoona ihmisenä ja taiteilijataa ilman yhteydenpitoa paikallisiin taiteilijoi- na kiinnostivat. Hänen kanssaan halusin tehhin. Sähköposti on mahdollistanut joustavan dä yhteistyötä! Projekti on teettänyt valtavasti ja nopean yhteydenpidon. työtä, mutta kokemukset molemmissa maissa, Molempien maiden suurlähetystöt ovat uudet tuttavat ja ystävyyssuhteet ovat olleet tukeneet projektiamme. Suomen Bulgarian työn ja vaivan arvoisia. Olen osallistunut prosuurlähetystön mukaan yhtä laajaa taiteilija- jektin järjestelyihin noviisina ja arvostan suulähtöistä näyttelytoimintaa maidemme välillä resti kaikkea oppimaani, sitä mitä olen saanut ei ole aikaisemmin ollut. työskennellessäni paljon kansainvälistä yhteistyötä tehneiden taiteilijoiden kanssa. Liisa Malkamo: Kokemus on ollut rikastutPitkäjänteistä kulttuuriyhteistyötä, tava. Taiteellisessa työssäni alkaa nyt jo näkyä ei pelkästään vientinäyttelyitä projektin myötä saamiani vaikutteita. En olToimintakulttuurit vaihtelevat eri maissa, se lut aikaisemmin käynyt Bulgariassa. Uusi maa, pitää kansainvälisessä työskentelyssä ottaa kieli ja kulttuuri avautuivat. Historia kiinnoshuomioon. Bulgariassa henkilökohtaisilla ta- taa kaikkia meitä, Elinaa, Lainaa ja minua, sikpaamisilla on suurempi merkitys kuin meil- si vierailimme myös arkeologisissa kohteislä. Meillä näyttelytilojen korkeat vuokrat nos- sa ja historiallisissa museoissa. Tutustuimme tavat kustannuksia. Bulgariassa ovat olleet muun muassa Traakian kuningashautojen niin radio kuin TV ja lehdistö sekä kuraat- hautalöytöihin ja moniin taidenäyttelyihin. torit erittäin kiinnostuneita projektistamme. Tapasimme ystävällisiä, mielenkiintoisia ih-
taidemaalaus 1/2010
Liisa Malkamo: Sol y sombra, 2009, diptyykki, akryylimaalaus kankaalle, 120 x 85 + 120 x 130 cm. Kuvaaja Liisa Malkamo.
misiä ja vierailimme heidän kodeissaan. Koen lina Handzieva esitti ajatuksen yhteisis olevani etuoikeutettu saadessani työskennellä tä paperitaidenäyttelyistä workshoppeineen kansainvälisten taiteilijoiden kanssa. Luot kummassakin maassa. Toteutamme paperi tamus on onnistuneen yhteistyön perusedelly taideworkshopit ja näyttelyt elokuussa 2011 tys. Maailma ei ole sellainen, miksi minä sen Nelimarkka-museossa ja kesäkuussa 2012 teen, vaan sellainen, miksi me sen yhdessä Dobrichin Taidemuseossa. Voimme jatkaa teemme. Kansainvälisyys merkitsee minul- vielä suomalais-bulgarialaista yhteistyötä, tälle ennen kaikkea yhteistyötä, se ei ole pelkkiä lä kertaa museoiden tuottamana ja voimme näyttelyitä. kutsua projektiin vielä muutamia taiteilijoita Dobrichin aluetaidemuseon johtaja Eve kummastakin maasta.
.
taidemaalaus 1/2010
7
Viekäämme suomalaista maalausta! – mutta minne? FL taidehistorioitsija, galleristi Pilvi Kalhama
Viekäämme suomalaista maalausta! – mutta minne? Taiteen kansainvälisyydestä puhuttaes sa mietitään yleisellä tasolla harvoin sitä, mitkä maat ja kohteet olisivat suomalaistaiteelle tärkeitä. Viennin kasvattamisen kannalta ei riitä, että lähetämme Suomesta teoksia ulkomaille – mihin milloinkin kutsu käy – ja saamme toiminnastamme instituutioiden, taiteilijoiden tai kuraattorien ansioluetteloihin kertaluonteisesti arvostettavia mainintoja. Globaalissa maailmassa niin kustannusten kuin taideviennin seurannaisvaikutusten kannalta on entistä tärkeämpää miettiä, missä suomalaistaiteelle on joko luonnollista tai potentiaalista kysyntää ja missä voidaan saavuttaa kauaskantoisia koko alaa hyödyttäviä tuloksia. Suomalaisen maalauksen pohjoismainen kysyntä on luonnollista Omassa työssäni olen havainnut, kuinka suomalainen maalaus on etenkin viime vuosina alkanut yhä enemmän kiinnostaa pohjoismaisia museoita, kuraattoreja, keräilijöitä ja gallerioita. Mitä tulee ajankohtaiseen maalaukseen, kääntyy nyt monen ulkomaisen kiinnostus juuri Suomeen, koska maalaustraditio ei ole meillä missään vaiheessa katkennut. Mediaja valokuvataiteen kansainvälisen ”kultakauden” aikana Suomessa – monista muista maista poiketen – maalaus ja sen opetus on saanut 8
taidemaalaus 1/2010
elää ja uudistua vahvana uusien alojen rinnalla. Suomi-valokuvan uraauurtava kyntötyö ulkomailla on osaltaan vauhdittanut akuuttina vellovaa maalauskiinnostusta. Nyt halutaan nähdä jo jotain muutakin – jotain, joka meillä on vahvaa ja jota olemme valmiita näyttämään. Tähän kysyntään suomalaistaiteilijoiden ja -toimijoiden on itse vastattava ja osattava sitä sopivasti vauhdittaa. Ei pidä olettaa, että naapurimme itsestään tekevät sen taiteemme puolesta. Yhteys muihin Pohjoismaihin on käytän nön näkökulmasta luonteva. Toimintakult tuuri ja tavat vastaavat toisiaan, etäisyydet ovat kustannustehokkaita ja inhimillisiä – ekote hokkaita. Taiteen fyysisestä kuljettamisesta han kun ei maalauksen osalta täysin päästä. Jo pienehköillä panostuksilla voidaan saavuttaa suhteellisen merkittäviä tuloksia. Tästä huolimatta viime aikoina pohjoismaista yhteistyötä ei ole juuri korostettu rahoituksessa tai sisällöllisesti: siihen suoraan suunnatut valtiolliset tuet ovat aiemmin olleet ohjelmallisia ja siten mittavampiin kaavoihin ajateltuja. Hyödyntämättömiä aluevaltauksia Osin löytämätöntä ja potentiaalista kysyntää suomalaismaalaukselle löytyisi puolestaan yhä Baltiasta ja laajemmin ajateltuna, koko Itämeren alueelta. Pohjoismaisesta vinkkelistä katsottuna toimintakulttuuri muuttuu toki
Mikka Vaskola, Nimetön, 2009, muste, akryyli, rautaoksidi, hiili, liitu ja öljy kankaalle, 135 x 235 cm. Valokuva: Gallery Kalhama & Piippo Contemporary.
kirjavammaksi laajennetulla lähialueella, mutta esimerkiksi Venäjällä kiinnostus taiteeseen on lähtökohtaisesti verissä. Kun siihen vielä lisätään skandinaavisen linjakkuuden ja laadun arvostus, on oikeastaan hämmästyttävää, ettei Suomella jo ole olemassa valtiollista strategiaa siitä, miten suomalaistaide tehdään tunnetuksi itärajan takana. Kun seuraava talouskasvu alkaa, on meillä suomalaisilla ehkä viimeinen mahdollisuus käynnistää operaatiomme tähän
suuntaan. Muutoin jäämme katsomaan, kun taiteesta ja ajankohtaisista virtauksista tietoiset venäläiset lentävät ylitsemme Lontooseen, Berliiniin ja New Yorkiin etsimään lupaavaa taidetta. Pohjoismaiseen yhteistyöhön pääsemme käsiksi tutuin keinoin, mutta venäjänyhteistyö tekee viennistä väistämättä monimutkaisemman ja vaatii meiltä ehkä täysin uudenlaisia toimintamalleja. Siksi rahoitusmuodoissataidemaalaus 1/2010
9
Hannaleena Heiska: At the Heart of Winter, 2009, öljymaalaus mdf-levylle, 130 x 120 cm. Kuvaaja Anni Löppönen.
kin olisi huomioitava, että nämä vientiprojektit ovat lähtökohtaisesti toteutukseltaan toimijoille kalliimpia. Tulokset neitseellisemmäl lä maaperällä voivat kuitenkin olla onnistuessaan suurempia. Mistä vientiresepti? Viennissä tulisi ensi sijassa huomioida lähialueiden hyödyntämätön potentiaali, josta voivat hyötyä niin taiteilijat, galleriat ja kuraattorit kuin viime kädessä koko kansantaloutemme. Taide työllistää alan ydintoimijoiden lisäksi ison joukon erilaisia alihankkijoita ympärillään: painotaloja, kustantamoita, valokuvaajia, tuottajia, teknisiä osaajia, kirjoittajia, kääntäjiä, graafikoita jne. Virkamiestermein ilmais takseni puhumme siis aidosti merkittävästä luovan talouden osa-alueesta. Kuten kulttuuritoiminnassa yleensä, tulisi taideviennissäkin huomioida viitekehys10
taidemaalaus 1/2010
ten ja projektien moninaisuus eikä luottaa yhteen vientireseptiin. Tarvitsemme sekä pieniä projekteja että isoja hankkeita: tarvitsemme taiteilijoiden yksityisnäyttelyitä ulkomaisissa museoissa ja gallerioissa sekä suomalaisgallerioiden messuponnisteluja. Tarvitsemme kuraattorien kokoamia aidosti ajankohtaisia, temaattisia ryhmänäyttelyitä, joissa suomalais taiteilijat asettuvat rinnan kansainvälisen taiteen kanssa. Tarvitsemme eri maiden museoiden ja gallerioiden välistä vaihtoa ja yhteistyötä. Unohtaa ei pidä kotimaassa hyvin tuotettuja julkaisuja ja ammattimaista puhetta ulkomaisen median suuntaan. Uskottava ja monipuolinen kuva suomalaisesta maalauksesta syntyy ulkomailla samoin periaattein kuin kotikentälläkin. Jotta maalaus voisi tehdä suuressa mittakaavassa ”valokuvat”, tämä pitäisi tehdä tinkimättömästi – nykymaalauksen monitahoista särmää ja sisältöjä kuitenkaan tasapäistämättä.
.
LÄHDÖN KUVIA Kuvataiteilija Tiina Valkeapää
LÄHDÖN KUVIA Tuomas Mäntynen on syntynyt vuonna Hôtel Danemarkista. Mäntynen kirjoittautui 1932 Sippolassa (nykyinen Kouvola). Hänen Académie de la Grande Chaumièreen, jossa äitinsä kuoli Mäntysen ollessa kahdeksanvuo- tutustui ranskalaisiin kollegoihin. tias. Mäntynen asui Sippolan Myllykoskella armeijaan menoonsa saakka. Armeijasta pääsMaalaamisesta tyään hän lähti töihin Suomen Gummitehdas Oy:n Savion tehtaalle. Nykyään rakennukses- Tuomas Mäntynen on matkustellut koko sa toimii muun muassa Keravan taidemuseo. ikänsä, viettänyt pitkiäkin aikoja muualla – seSamoihin aikoihin Mäntynen kirjoittautui sil- kä idässä että lännessä – mutta ensimmäinen loiseen Taideteolliseen oppilaitokseen, jossa matka on ollut hänen mukaansa se tärkein. Se opiskeli vuosina 1952 – 54. on poistanut lähdön pelon. Lähteminen on Taiteilijan ammattia pidettin tuolloin epä- hänelle ehkä myös ongelmanratkaisua, pakoavakaana, eikä Mäntynenkään saanut tukea va- kin. Hänen kuvissaan ei kuitenkaan ole pelkoa, linnalleen kotoaan. Hän oli omillaan. Vapaata ei ahdistusta eikä ristiriitaa. Kaipuuta kylläkin, Taidekoulua hän kävi lukuvuoden 1956 – 57 mutta ei polttavaa vaan lempeää ja pehmeää. opettajinaan muun muassa Sam Vanni ja Un Töiden lähtökohta voi olla hyvinkin paikalto Pusa. Hän opiskeli myös Pariisissa kah linen, olipa se sitten Töölönlahti Helsingissä teen otteeseen 50- ja 60-luvun vaihteessa. tai Petrus-laakso Luxembourgissa, mutta maaMäntysen töitä oli ensimmäistä kertaa näyt laamisen myötä paikallisuus häviää ja tilalle teillä Strindbergillä 1961. Taidesalongissa hän tulee kuva paikasta, joka voi olla olemassa jospiti ensimmäisen näyttelynsä 70-luvulla, josta sain tai sitten ei. lähtien on esitellyt töitään siellä säännöllisesMäntynen maalaa laseeraamalla sekä akti. Mäntynen on asunut Lallukkan taiteilijako- ryyli- että öljyväreillä, kerros kerrokselta josdissa vuodesta 1975. kus myös vanhojen maalausten päälle. Työ on Ensimmäisen ulkomaanmatkansa Tuomas hidasta, ja hänellä onkin yleensä monta maaMäntynen teki Pariisiin vuonna 1958, en- lausta työn alla. Usein hän aloittaa akryyliväsin laivalla Tukholmaan ja sieltä junalla Pa reillä ja viimeistelee työn öljyvärikerroksilla. riisiin, Gare du Nordin asemalle. Vaikka yk- Ehkä tämä tekninen kerroksellisuus vahvistaa sin matkustaminen pelotti, silti vaan men- katsojan tunnetta siitä, että aiemmat työt sitiin, kuten Mäntynen itse sanoo. Mika Wal sältyvät aina uuteen. Se ensimmäinen lähtö on tarin neuvosta hän hakeutui Seinen vasem- kaikkien muiden perusta. man rannan tunnettuihin taiteilijakortteleiVesiväritkin ovat kuuluneet kalustoon hin. Asunto löyty Rue Vavinilta, edullisesta alusta saakka. ”Niillä on helppo tehdä pois
Paikan merkitys taidemaalari Tuomas Mäntysen taiteessa.
taidemaalaus 1/2010
11
Tuomas Mäntynen: Yöjuna, 2006, akryylimaalaus kankaalle, 38 x 45 cm. Kuvaaja Heikki Tuuli.
Vain sillä ken on vapaa, valmis lähtöön, on voimaa murtaa tottumuksen kahleet, ja kuolinhetkelläkin vielä kerran tajuta nuorin silmin uudet etäisyydet. Herman Hesse
12
taidemaalaus 1/2010
heitettäviä, mutta vaikea saada sellainen työ, sana, jonka muovasivat joka rauhoittaa vatsaa”, kuten hän itse sanoo. Pyreneitten tuulet Mäntynen tekee myös pieniä, humoristisia grafiikanlehtiä. – ja minä tunnen Valo on tärkeää Mäntysen kuvissa. Se on kuinka muistot jäävät – usein omalaatuinen luonnonvalon ja keinovalon liitto, kuten muun muassa Kuutti La ohjaan kohden villinä ruskottavia puita vonen on todennut. Rinnastamalla luonnon- – riemukkaasti nauraen hevoseni hirnuessa ja keinovalon Mäntynen ehkä rinnastaa ole Reinin yllä massa olevan maiseman ja mielenmaiseman. Tuomas Mäntynen Väri on myös tärkeää. Hänen värinsä ovat syviä ja pehmeitä ehkä juuri kerroksellisen maaMäärittely laustavan ansiosta. Vastaväririnnastuksia on usein, mutta ne eivät ole räikeitä. Määrittelyt ja rajat ahdistavat Tuomas Män Maalaaminen ei ole Mäntyselle rutiinin- tystä. Rutiineja on helppo paeta lähtemälomaista, säännönmukaista toimintaa, vaikka lä pois. Lähteminen saa myös näkemään asiat hän maalaakin joka päivä jotain, vaan hän pyr- toisin, uusin silmin, mikä on Mäntyselle tärkii ikään kuin keksimään värit aina uudestaan keää. Hän kehottaakin Eino Leinon tavoin – ja onnistuukin tässä. Töissä on tuulahdus vas (Lapin kesä) nuoria taiteilijoita lähtemään, tasyntynyttä, tuoretta. ”Värin tunne on täällä,” mutta myös palaamaan. hän sanoo ja taputtaa sydäntään. Mäntystä on Mäntysessä tuntuu olevan pinnanalaista sanottu esteetikoksi ja mollivoittoisten maala- päättäväisyyttä ja sitkeyttä, ehkä jääräpäisyytusten tekijäksi. Miksei hän niitäkin ole, mutta täkin. Sekä kuvissaan että elämässään hän on minusta hän on vahvasti värillä kertova maala- selkeästi oman tiensä kulkija, joka matkustaari. Vaikka hänen töissään voi nähdä myös ih- kin mieluiten yksin. Silloin kokee asiat, niin misiä sosiaalisina olentoina kanssakäymisessä hyvät kuin pahat, voimakkaammin. keskenään, ainakin uusimmissa teoksissa tunMäntyselle maailma on kuin muurahaistuvat pääosassa olevan tilat ja tunnelmat. Ja ni- pesä, jossa mennään ja tullaan, ihmisiä on asemenomaan lähdön tunnelmat. milla loputtomiin, ja hän seisoo joskus joukon reunamilla, joskus kokonaan sen ulkopuolella. Toisinaan hänet itsensä voi kuvitella kuvaanLähdön runoja kin, mutta edelleen ulkopuolisena kuten teokTuomas Mäntynen pukee kuvansa myös sa- sessa Yöjuna, jossa hän ehkä tarkkailee allaan noiksi. Vuonna 1976 julkaistiin ensimmäiset levittäytyvää maisemaa yön ja sivullisuuden runokokoelmat Runoja ja Matkalla ja vuon suojasta junassa istuessaan. Joskus hänet voi na 1999 kolmas Meri on matka Olli Hak jopa nähdä kuvassa kuten maalauksessa Joki, karaisen ja Pauli Murtomäen kanssa. jossa ihmishahmo katselee ohi kiitävää venetHänen runonsa kietoutuvat usein samankal tä joen rannalla yksin, mutta ei yksinäisenä. taisiin lähdön tunnelmiin kuin hänen maa Mäntynen toteaa, että sivussa on hyvä ollauksensa, mutta siinä missä maalari tuntuu la. Sivusta näkee kauemmas kuin keskeltä, ja usein olevan kuvassaan sivustakatsojana on ru Mäntysen pitää saada nähdä kauas. Hori noilija runossaan osallistujana. sontin täytyy näkyä, silloin lähtö on mahdollista. Tuomas Mäntynen on maailmankansaNiin minä nousen lainen, joka ei tunne mitään erityistä paikkaa hevoseni selkään kodikseen ja on ehkä siksi altis ja valmis lähaurinkokorvassa temään.
.
taidemaalaus 1/2010
13
Kati Roover: Odottaja, 2009, tempera- ja Üljyvärimaalaus puulle, 73 x 65 cm. Kuvaaja Ilkka Rautio. 14
taidemaalaus 1/2010
tutun vieraus Taidemaalarit Jenni Hiltunen ja Katri Mononen
Tutun vieraus Janne Räisäsen mukaan yksi laajemmin vaikuttaneista suuntauksista suomalaisessa nuoressa maalauksessa on uusrealismi. Maa lareiden Wilhelm Sasnalin, Luc Tuyman sin ja Michaël Borremansin vaikutus tulee näkymään pitkään. Jenni Hiltunen: Esimerkiksi Eeva-Riitta Eerolan maalauksissa Tuymansin vaikutus on ilmeinen. Eerolan maalaukset ovat yhtä aikaa niin tuttuja kuin vieraita. Ihan kuva-aiheitten takia, mutta myös siksi, että niissä on jotakin tosi tuttua maalauksen ilmaisussa. Katri Mononen: Tuymansin vaikutuksen voi tunnistaa myös Kati Rooverilla. Roo ver sanoo maalaustensa lähtökohdaksi muisti jälkien ja juurettomuuden kokemuksen tar kastelun. Tähän sekoittuu sadunomaisuutta ja unimaailmaa. Vaikka Rooverin maalaukset ovat etäällä tämän päivän kuvastosta, silti niissä on paljon tuttua. Jenni Hiltunen: Rooverin kuvamaailman lähtökohdat ovat toiset kuin monella muulla tämän hetken tekijällä, vaikka itselläni. Hä nen maalauksensa ovat tuttuja niistä mielikuvista, joita syntyi omassa lapsuudessa, kuvakirjojen sivuilta ja tarinoista. Maalauksen monet välineet Janne Räisänen toteaa myös, että nykymaalauk sen erottaa aikaisemmasta ainakin siitä, että nykymaalarit eivät ole puhtaasti maalareita vaan käyttävät laajasti myös muita taiteen välineitä tai toimivat poikkitaiteellisesti. Jenni Hiltunen: Taiteilijan vapautuminen yhdestä välineestä on avannut uusia väyliä taiteen tekemiseen. Harvoin edes näkee näyt telyä, joka olisi toteutettu yhdellä tekniikal
la. Teokset voivat olla muodoltaan hyvinkin poikkeavia, mutta käsittelevät silti samaa. Tai teilijan kädenjälki ei näy pelkästään siveltimen vedoissa, vaan myös videon leikkauksessa, installoinnissa, valokuvassa. Katri Mononen: Videosi 24/7 Shiva on hyvä maalausvideo! Sinähän esiinnyt videossa jonkinlaisena myyttisenä taiteilijahahmona, muut tanssivat ympärilläsi ja muuntuvat ma teriaaliksesi. Videossa on osuvaa ja hauskaa re vittelyä taiteilijuuteen liittyvillä kliseillä. Vä lillä suditaan pensseli perseessä, sitten vaivutaan transsiin.
Mitä tapahtuu
1970 – 80-lukujen taitteessa syntyneiden suomalaisten maalarien teoksissa? Jenni Hiltunen (s. 1981) ja Katri Mononen (s. 1981) keskustelevat huomioistaan omassa työskentelyssään sekä yleisemmin. Aihetta pohtivat myös kuvataiteilijat Jonna Johansson ja Janne Räisänen
Maalauksen tuntu
heille lähetettyjen
Katri Mononen: Vaikkapa Berliinissä on paljon näyttelyitä, joissa minimalistinen ja kä sitteellinen suunta on hallitseva. Suomessa tä mänkaltaista maalausta näkee vähemmän juuri nyt. Jenni Hiltunen: Maalauksessa korostetaan tällä hetkellä paljon maalaamista itseään. Maalaamisen prosessin annetaan näkyä ja sen pitää myös tuntua. Se on monelle oikeastaan koko maalauksen sisältö. Katri Mononen:Tarkoittaako reipas ja revittelevä kädenjälki välttämättä ekspressiivisyyttä? Jenni Hiltunen: Voidaanko nykypäivänä edes puhua ekspressionismista? Siinä on niin vanhahtava kaiku. On hankalaa erottaa tun nemaalareita muista maalareista. Mitä se muu on? Ehkä käsitteellisyys piiloutuu Suomessa railakkaan esitystavan sisään. Katri Mononen: Omassa tekemisessäni maalauksen fyysisellä tekemisellä on paljon merkitystä, mutta mietin myös paljon aiheita-
kysymysten pohjalta. Paloja nuoresta maalauksesta tarkastellaan keskustelussa esiin nousseiden teemojen läpivalaisemana.
taidemaalaus 1/2010
15
Katri Mononen: Betonipolku, 2009, akryyli- ja öljymaalaus kankaalle, 116 x 100 cm. Kuvaaja Katri Mononen.
ni. Olen kuvannut ihmisen ja luonnon suhdetta, luontoa joka tunkeutuu rakennettuun ympäristöön. Maalauksella sinällään on minulle samankaltainen merkitys kuin niiden kuvaamilla aiheilla. Maalaus antaa mahdollisuuden heittäytymiseen ja pohdiskeluun. Jenni Hiltunen: Maalaamisen fyysinen tapahtuma on olennaista myös minulle, se nä16
taidemaalaus 1/2010
kyy videoissanikin. Niissäkin sätkitään ja täristään ympäriinsä. Viime aikoina maalaamiseni on kuitenkin kulkenut harkitumpaan suuntaan ja maalaamisen teon muodostaman sisällön rinnalle on noussut rauhallisempi ja ajatellumpi ote. Olen ollut aina kiinnostunut myös kuvasta itsestään, katsomisesta ja katsomisen kokemuksesta. Maalauksiini on lisäksi alka-
Jenni Hiltunen: Pink Mania, 2009, video, 3,47 min loop.
nut livahtaa tunnelmia yhä kaoottisemmaksi muuttuvasta maailmasta. Vaaleanpunaiset suolet Katri Mononen: 1/2 –lehdessä Veikko Hal metoja käsitteli artikkelissaan Iik, miten sö pöä! Muuttuuko ekspressionismi vaaleanpunai
seksi? muun muassa Eeva-Leena Eklundin maalauksia ja Halmetoja nimesi niiden edustaman tyylin vaaleanpunaiseksi ekspressionismiksi. Kaikki jutussa mainitut taiteilijat olivat nuoria naisia. Ikäistemme maalarien töissä on näkynyt jonkinlainen ero tyttö- ja poikamaalarien välillä. Halmetoja käytti poikamaalaritaidemaalaus 1/2010
17
en töistä nimitystä suoliekspressionismi, esi merkkinään Janne Räisänen. Jenni Hiltunen: Janne Räisänen on varmasti aloittanut jonkinlaista suuntaa, josta muut ovat jatkaneet, mutta kuuluuko hän edes suo liryhmään? Tiedän, mihin sillä viitataan, mut ta Jannen työt ovat muutakin, monipuolisem pia, herkempiä. Suolta voisi paremmin edustaa Jyrki Riekki, joka todellakin on suoliajattelija/maalari. Katri Mononen: On vaikeaa hahmottaa, mitä on tyttömaalaus tai poikamaalaus. Esi merkiksi Samppa Törmälehdolle on leik kimielisesti sanottu, että hän maalaa kuin tytöt, koska käyttää ohuita ja kuultavia väripintoja! Jenni Hiltunen: Puhuttaessa tyttömaalareis ta tarkoitetaanko tietynlaista tapaa maalata, väriä vai aihetta? Mahtuuko vaaleanpunaiseen koulukuntaan muutakin, kuin tyttöyttä käsit televät aiheet? Mihin lokeroon vaaleanpunainen ja kantaaottava maalaus laitettaisiin? En tä Riiko Sakkinen, jolla on ollut smurffit ja muut, vähän kuin bambit Eklundilla? Onko tämä kuvamaailma vaan aikamme taiteilijoiden juttu? Näiden kuvien keskelle olemme kasvaneet ja niistä on syntynyt materiaalia kä sitellä valitsemiamme aiheita. Katri Mononen: En laittaisi töitäsi kumpaankaan em. lokeroon, töissäsi on sekä vaaleanpunaista, että suolta ja suolethan ovat vaaleanpunaisia! Jenni Hiltunen: Nyt minäkin olen tehnyt vaaleanpunaisen videon! Voi hitsinpimpulat, joudun vaaleanpunaiseen ryhmään! Entä kun siinä näkyy pippeli? Siinä ratsastetaan hepoillakin, ehkä se tasoittaa tilannetta. Katri Mononen: Pink mania -videossasi vaaleanpunainen ei ole viatonta ja hempeää, vaan ennemminkin irvokasta tai lihallista. Se on likaisen sumea vaaleanpunainen, joka voisi olla huonon pehmopornoleffan maailmasta. Miksi valitsit vaaleanpunaisen? Jenni Hiltunen: Vaaleanpunainen edustaa 18
taidemaalaus 1/2010
minulle epätodellista ja juuri irvokasta. Se on sadun ja kiltteyden väri, mistä oudot, siihen kuulumattomat asiat hyppäävät silmille. Vaa leanpunainen on tässä tapauksessa myös valinta sen sukupuolisidonnaisuuden takia, se antaa kummallisen pohjan kertomukselle. Se on ikään kuin nykymaailman kuva, yhtä epätosi ja kauhea. Pintakiiltoa Jonna Johansson näkee nykymaalauksessa ajalle muutenkin ominaista nopeatempoisuut ta ja pinnallisuutta. Hänen mielestään Suo messa pääsee valitettavan vähän esille kantaaottavaa maalausta. Katri Mononen: Sirpa Särkijärven maalaukset sarjasta Turhan tärkeys kuvaavat tuota Johanssonin mainitsemaa pinnallisuutta hyvin. Sarjan nimi on ironinen, mutta lempeä. Maalausten henkilöt tuudittautuvat kevyeen päiväunelmaansa, mutta maalausten värimaailma on kylmä ja aiheestaan vieraannuttava. Maalausten henkilöiden kasvonilmeet vaikuttavat välinpitämättömiltä. Jenni Hiltunen: Maalaukset perustuvat hääjuhlaan. Maalaukset ovat kylmiä, olivatko han häätkin? Häät ovat monelle vain syy pitää juhlat. Sitä kautta ajateltuna se on turhaa, merkityksetöntäkin. Kuten niin moni muukin asia nykyaikana, sisällötöntä. Katri Mononen: Vaikuttaa, että ihmisillä on tarve suorittaa tiettyjä kuvioita ja tehdä niistä niin elämyksellisiä kuin suinkin. Turhan tärkeys -maalausten henkilöt on kuvattu sellaisena hetkenä, kun kaikki on täydellistä, mutta silti he ovat poissaolevia. Jenni Hiltunen: Itseäni on viime aikoina kiinnostanut maailman mielettömyys. Välillä kaikki tuntuu täysin absurdilta. Ihmiset tavoittelevat käsittämättömiä, tehdään uraa ja kiirehditään. Sitten harrastetaan joogaa ja mietiskelyä, yritetään löytää mikä tahansa si-
Sirpa Särkijärvi: Kuva sarjasta Turhan Tärkeys, 2009, akryylimaalaus kankaalle, 180 x 240 cm. Kuvaaja Sirpa Särkijärvi.
sältö elämään, edes rauha tai tasapaino, joka järjettömyyttä näkyväksi ja toisaalta näyttää, jatkuvasti järkkyy tai puuttuu kokonaan. Sisäl miten vähän voisi riittää. lön tavoittelustakin on tullut suoritus, jonka Katri Mononen: Pink mania -videossasi on seuraamisesta on tavallaan tullut minun tee- juuri tuota henkeä. Videon hahmot pyrkivät mani. Katson vierestä, kun ihmiset pyristele- saamaan kicksejä mitä omituisemmista asiois vät elämässään ja valehtelevat itselleen. Olen ta. Timanttien oksentaminen symboloi tätä samassa pyörityksessä ja kuitenkin ulkopuo- hyvin. Kun kaikkea on liikaa, millään ei ole lella. Maalauksiini haluaisin saada palan sitä merkitystä.
.
taidemaalaus 1/2010
19
Lontoo maalaa idästä länteen Kuvataiteilija Nastja Rönkkö
lontoo maalaa idästä länteen Lontoo on, New Yorkin ja Berliinin lisäksi, yksi maailman nykytaiteen keskuksista. Tate Modern, Lisson Gallery ja White Cube Damien Hirsteineen ovat taidemaailman ylivoimaista eliittiä, mutta Lontoon kiinnostavimmat taidenäyttelyt, keskustelut ja maalaaminen tapahtuvat usein toisaalla. Itä-Lontoo on pitkään ollut taiteilijoiden ja galleristien suosimaa aluetta. Muutamia vuosikymmeniä sitten asuntojen ja työtilojen halvat vuokrat houkuttelivat nuoria taiteilijoita. Nykyään Shoreditchin kaupunginosan ovat valloittaneet trendikkäät ja varakkaat muotoilijat sekä muotisuunnittelijat. Monet nuoret taiteilijat muuttavat edemmäs itään tai sitten aivan toisaalle, esimerkiksi EteläLontooseen, lähinnä jengisodistaan surullisen kuuluisaan Peckhamiin. Tilanpuute Vyner Streetillä Hackneystä on löytynyt ItäLontoon gallerioiden keskittymä, lyhyehköllä kadulla sijaitsee tiiviisti rinnakkain kymmeniä gallerioita. Pikku hiljaa, lähes huomaamatta, moni laadukasta maalaustaidetta esittelevistä gallerioista on muuttanut toisaalle ja kadun kuuluisalla nimellä ratsastavat, matalatasoiset ”galleriat” ovat valloittaneet seudun. Kiinnostavia pieniä gallerioita on ilmestynyt itäisempiin kaupunginosiin ja korkeatasoista maalaustaidetta näkee usein puolivahin20
taidemaalaus 1/2010
gossa, kun kävelee vanhan kaupan tai tavaratalon ohi. Mutta takaisin Peckhamiin: kun ensimmäi sen kerran tulin trendikkäässä Area10 Project Space -tilassa järjestetyn näyttelyn avajaisiin, sisälle halliin satoi vettä. Kaksi kertaa Helsin gin rautatieaseman kokoisessa entisessä teol lisuushallissa ei ollut ainoatakaan maalausta. Esitellyt taideteokset soveltuivat ulkotilaan ja ne olivat jättisuuria. Muualla Peckhamissa järjestetään kuitenkin näyttelyitä, joissa nähdään myös maalaustaidetta, mutta useasti se jää jättimäisten installaatioiden, videoteosten ja itsessään erikoisten näyttelypaikkojen varjoon. Peckhamissa galleriaansa pitävä Hannah Barry järjesti erään näyttelyn hylätyssä parkkitalossa, josta oli näkymä Lontoon kattojen ylle. Toisin kuin esimerkiksi New Yorkissa, Lontoossa yksinkertaisesti ei ole enää tilaa. Siksi liikehuoneistot ja asunnot ovat pieniä ja niiden vuokrat korkeita. Nuorten ja vähäva raisten taiteilijoiden on lähes mahdotonta löytää työskentely- ja näyttelytiloja Lontoon kes kustasta. Peckhamin suurin houkutin on tarjolla olevat halvat tilat, siksi muun muassa Area10 Project Spacen ja Hannah Barryn järjestämät taideprojektit on ollut mahdollista toteuttaa. Upeat tilat synnyttävät kokeilevia ja mahtipontisia taideteoksia, tilaan tehdyt teokset toimivat erikoisissa puitteissa paremmin kuin
Jill Mulleady: The taxidermist, 2009, รถljy kankaalle, 30 x 30 cm. Kuvaaja Jill Mulleady. taidemaalaus 1/2010
21
maalaukset, jotka tuntuvat häviävän betoniseiniin... Huolimatta Peckhamin nousevasta maineesta Lontoon taidemekkana, löytyvät kriittisimmät, mielenkiintoisimmat ja kekseliäimmät maalaukset itäpuolen gallerioista, kuten Transition ja Wilkinson sekä jokavuotisista Open Studios -tapahtumista, joissa taidemaalarit avaavat työhuoneensa suurelle yleisölle. Koulussa Lontoossa on Euroopan suurin taiteilijayhtei sö, jonka muodostumiseen ovat vaikuttaneet Lontoon maineikkaat taidekoulut. Kau pungissa toimii lähes kymmenen korkeatasoista taidekoulua. Niistä valmistuu taiteen kandidaateiksi ja maistereiksi vuosittain noin 900 kuvataiteilijaa. Kilpailu näkyvyydestä on siis kovaa. Lontoon taidekoulujen vahvuus on ope tuksen painottuminen omaan taiteelliseen työskentelyyn, nykytaiteen kriittiseen tutkimiseen ja tulkitsemiseen. Opiskelijat tiedostavat sen mitä tapahtuu ympäröivässä taidemaailmassa ja taiteen teoriassa. He ovat siten valmistuttuaan valmiina artikuloimaan taiteensa lähtökohtia ja päämääriä. Kääntöpuolena on, että Lontoon taidekouluissa voi helposti luiskahtaa liian teoreettiseen tapaan keskustella maalauksesta. Joskus ei itse asiasta, maalista, puhuta lainkaan. Maa lauksen kuvan sisältö konteksteineen on huomattavasti tärkeämpi puheenaihe kuin maalauksen materiaalisuus tai materiaalisuuden suhde teoksen konseptuaaliseen sisältöön. Vasta viime vuosina on tullut hyväksyttä väksi perustella maalauksessaan tekemiä va lintoja tunteilla tai intuitiolla järjen sijasta. Minusta tämä muutos johtuu postmodernin jälkeisestä sekavasta yleisilmapiiristä tai22
taidemaalaus 1/2010
demaailmassa. Kaikenlaisten post-käsitteiden valtakauden jälkeen on monia nuoria lontoolaistaiteilijoita alkanut kiinnostaa taiteen tekeminen ja tutkiminen henkilökohtaisemmasta näkökulmasta. Taidekoulussa pidettiin vastikään Personal Painting -seminaari. Seminaariin kutsuttiin sellaisia opiskelijoita, joiden taiteellinen työs kentely kumpuaa subjektiivisuudesta. Semi naariin osallistujan piti tuoda mukanaan maalaus, jota hän piti kaikkein henkilökohtaisimpana ja maalaus, jota vastaavasti piti vähiten henkilökohtaisena. Tehtävänä oli myös mainita esimerkki taiteilijasta, jonka työskentely oli opiskelijan mielestä henkilökohtaista ja taiteilija, jonka maalaukset eivät olleet hänestä lainkaan henkilökohtaisia. On kiinnostavaa, ettei kukaan opiskelijoista pystynyt valitsemaan omaa tai toisen teosta, joka ei olisi ollut heidän mielestään henkilökohtainen. Ainakin Lontoossa on kyllästytty kaiken laisiin post-käsitteisiin ja taiteilijat etsivät kieltä, jolla keskustella postmodernismin ja muiden -ismien jälkeisestä maalaustaiteesta. Teoreettisen tyhjiön on koettanut täyttää muun muassa Tate Britannian viimevuotisen neljännen Tate Triennaali -näyttelyn kuraat tori Nicolas Bourriaud nimeämällä tämän postmodernismin jälkeisen ajan Altermo derniksi. Kukaan ei tosin ottanut käsitettä hal tuunsa. After Theory on sen sijaan ilmaisu, jota käytetään taidekirjoituksissa yhä useammin. Lontoon maalauspiireissä vallitsee siis teorian jälkeinen -aika, jossa mikään käsite, ideologia tai edes materiaali ei määritä maalaustaidetta ja sen rajoja. Kaikki on sallittua, taidemaalauksena voidaan tehdä aivan mitä tahansa, kunhan tämä ”mitä tahansa” vain voidaan uskottavasti perustella ja sijoittaa maalaustaiteen historiaan ja nykyhetkeen.
.
Painting 1.2 Taidemaalari Bernat Daviu
Bernat Daviu: Painting 1.2, 2009, pigmentti ja lateksi kankaalle, 160 x 160 cm. Kuvaaja Kiku Corominas. taidemaalaus 1/2010
23
TAIDEMAALARILIITON TEOSVÄLITYS 12. – 21.3.2010 KAAPELITEHTAAN MERIKAAPELIHALLISSA
500 kuvataiteilijaa – 1 400 taideteosta Taidemaalariliiton vuosittaiseen teosvä litykseen osallistuu yli 500 ammattitaiteilijaa noin 1 400 teoksella. Teosvälitys on ainutlaatuinen tilaisuus saada kokonaiskuva Suomen nykymaalaustaiteesta ja nähdä millaisia tekijöitä taidekentällä nyt on. Esillä on paljon teoksia vasta taidekouluista valmistuneilta nuorilta uraansa aloittelevilta taiteilijoilta. Maalaus on ainutkertainen. Maalauksen kyky kuvata samalla niin ulkoista kuin sisäistä todellisuutta on viehättänyt ihmistä kautta aikojen. Maalaus tuo tilaan persoonallisuutta, maalaus on pysyvä arvo, johon muodin muutokset eivät vaikuta. Taidemaalariliiton teosvälityksessä ovat esillä maalauksen eri mahdollisuudet, yhteys perinteiseen maalaukseen ja uteliaisuus uuteen. Teoksia on kaikista eri tyylisuunnista. Luonto, kaupunkimiljööt ja ihminen eri ympäristöissä ovat vahvasti esillä näytteillä olevissa maalauksissa. Merikaapelihallin 3 500 m2:n tila poikkeaa perinteisestä näyttelytilasta. Teosvälityksen tavoitteena on löytää uutta kuvataideyleisöä, madaltaa kynnystä kuvataiteen näkemiseen. Vuosittain tilaisuudessa vierailee yli 10 000 kävijää. Katsojat ovat ottaneet teostarjonnan runsauden hyvin vastaan: suuresta määrästä löytää aina itseä koskettavia teoksia. Teosten hinnat ovat taiteilijoiden määrittelemiä, ostamansa teoksen saa heti mukaan ja ostajalla on mahdollisuus korottomaan osamaksuun. 24
taidemaalaus 1/2010
Taidemaalariliiton teosvälitys Kaapelitehtaan Merikaapelihallissa 12. – 21.3.2010 Vapaa pääsy. Tervetuloa! Aukioloajat: ma–pe kello 12 – 18 la–su kello 11 – 17 Rakastu maalaukseen – taidemaalarien opastamat yleisöesittelyt: la 13.3.2010, su 14.3.2010, la 20.3.2010 ja su 21.3.2010 klo 12 ja klo 14. Teosvälityksen osoite: Kaapelitehdas, Merikaapelihalli Tallberginkatu 1 c, 1. kerros, oo180 Helsinki Teoskuvia vuonna 2010 esillä olevista teoksista nähtävissä Taidemaalariliiton kotisivuilla: www.painters.fi Lisätietoja: Taidemaalarilliitto Katariina Lager 09 6811 0575 katariina.lager@artists.fi www.painters.fi
True Romance 2006 Kuvataiteilija Nina Rantala
Kuvataiteilija Nina Rantalan True Romance 2006 -projekti M/F Stryn, välillä Manheller–Fodnes, Norja Taiteilija kertoo: ”Asuin norjalaisella M/F Stryn lautalla ja piirsin miehistön ihoon variaatioita klassisista merimiestatuoinneista. Aiheet tulivat miesten kertomuksista ja heidän elämästään lautalla. Piirsin usein yöllä kun lautalla oli hiljaista. Pehmeä iho liukui kynäni alla, kohosi hengityksen tahdissa. Lähemmäksi ei voi toista ihmistä päästä. True Romance -valokuvien kautta miehet heijastivat omaa identiteettiään autolautan miehistönä ja henkilöhistoriaansa valtamerillä. Teos koostui 35 valokuvatusta ihopiirustuksesta, jotka asetin esille lautalle. Varustamo osti kuvat miehistön toivomuksesta, ne ovat laivassa pysyvästi. Miehistö sai itselleen omista kuvista toiset kappaleet.” Rajapintoja käsittelevän sarjan on ideoinut kuvataiteilija Nella Keskisarja. taidemaalaus 1/2010
25
Henkilökohtaisia kohtaamisia Taidemaalari Kaisu Aro
henkilökohtaisia kohtaamisia Tulin Beniniin Länsi-Afrikkaan elokuussa 2008 ja työskentelin Villa Karossa kaksi kuukautta.
Yhteistyökumppanit Villa Karon Ystävät Sirpa Taulu Galleria Kone Virpi Wuori-Valtaoja Galleria Ama Jarmo Haapalainen Galleria Art Clipper Taina Lammassaari Hämeenlinnan Taidemuseo
26
Grand Popo. Alkuperäiskansan kylälle anta- usta tai henkeä. Rannikolla palvotaan Mami ma nimi on Xwlà, se merkitsee ”meren rannal- Wataa, vedenjumalaa. Kylien porteilla ja aukila”. Popo on portugalia ja tarkoittaa kalastajaa. oilla ”vartioivat Legban fetissit”. Legba on väGrand Popo merkitsee siis suurta kalastajaa. littäjähenki ihmisten ja jumaluuksien välillä. Ensimmäisenä kohtasin siellä valon ja Uskonnon, kuten perinteisten yhteisöjentrooppisen ilmaston. Merelliset tuulet lieven- kin, säilyminen on uhanalaista. Toisaalta afsivät auringon paahdetta ja suolaista kosteutta. rikkalaisten aika orjuudessa tai kolonialismin Tuntui kuin olisin tullut kotiin, vaikka vuodet eivät pystyneet sitä tuhoamaan. kaikki siellä oli erilaista kuin täällä. Voodoo-sukuisten uskontojen leviämisen syyksi on sanottu niiden käytännönläheisyyt tä. Niissä keskitytään elämään tässä ja nyt. Nii Eebenpuu tä on kuvailtu myös suvaitseviksi ja avoimiksi, Afrikka on aiemmin vaikuttanut minuun tai- ne osaavat omaksua uutta ja elää rohkeasti eri teen ja afro-amerikkalaisen musiikin kaut- ajassa ja paikassa. ta. Lueskelin ennen matkaani puolalaisen Grand Popolaisen voodoo-papin tavoin Ryszard Kapuścińskin kirjaa Eebenpuu. toivon, että jälkipolvet eivät unohtaisi uskonSe on hyvä kirja, josta sain tietoa Afrikan mai- toaan. den lähihistoriasta ja afrikkalaisesta ihmisestä. Rummutuksen transsimaisuus kuuluu seKapuścińskille oleskelu ja työskentely remonioihin, samoin tanssi. Ne ovat ikimuismaanosassa oli hänen elämänsä suuri mahdol- toisista ajoista asti harjoitettuja rituaaleja pylisuus. ”Ei ole yhtä Afrikkaa, Afrikka on mo- hien baobap-puiden alla. nimuotoinen. Ihmisten henkinen maisema on Paikallinen tunnettu muusikko Noel Saï rikas ja monikerroksinen. He uskovat, että on zonou on kertonut kysyttäessä suomalaisen yhtä aikaa olemassa kolme erillistä limittäistä musiikin vaikutteista: ”...kiinnostavaa, erityimaailmaa. Näkyvä todellisuus, esi-isien maail- sesti jazz, mutta minun traditioni on vahvuuma ja erilaisten henkien suuri joukko.” teni ja joka luopuu perinteistään menettää paljon asioita.” Ajattelen itsekin, että ilman traditiota ei voi luoda uutta. Luonnonuskonto ja traditio Beninissä animistinen voodoo on virallinen Aikakäsityksestä ja kauneudesta uskonto ja valtaosa kansasta harjoittaa sitä. Voodoo tai vodun tarkoittaa jumalaa, ruko- Siellä aika on väljä, avoin ja subjektiivinen ka-
taidemaalaus 1/2010
Kaisu Aro: Kalastusta, 2008, vesiväri, 50 x 70 cm. Kuvaaja Hannu Salmi.
tegoria. Afrikkalaisten mielestä sen kulkuun ja pailuhenkisyydessä tuhoutuu monta luovaa rytmiin voi vaikuttaa. Ajan olemassaolo ilme- hetkeä. nee tapahtumisen kautta ja riippuu ihmisestä. Afrikkalaiset ovat kärsivällisiä ja jaksavat Eräs Suomessa asuva beniniläinen muusik- odottaa. Kiireettömyydestä syntyy vapauden ko on sanonut, että kiireeseen ja sen aiheut tunne, joka on henkeä ja aistimuksia täynnä. tamaan stressiin on vaikeinta sopeutua. Kil Valo vaikutti aisteihin heti. Katselin ja kuun taidemaalaus 1/2010
27
Kaisu Aro: Immacuilée, 2008, vesiväri, 70 x 50 cm. Kuvaaja Hannu Salmi.
Zogbessi, 2008, vesiväri, 70 x 50 cm.
Louis, 2008, vesiväri, 70 x 50 cm.
28
telin merta, sen valon mukana vaihtuvia voi makkaita värejä ja aaltojen pauhua. Vapaa ho risontti loi avaran tilan. Välissä hehkui hieno, loputon hiekkaranta. Se oli kaunista. Samoin ihmiset meren äärellä. He syöksyivät veneillä aaltojen läpi kalaan, vetivät nuottaa ja toivat saalista kuivumaan hiekalle. Rannalla leijui vat meren, kalojen ja palmunlehvämajojen savujen hajut. Päivät ja yöt vuorottelivat samanlaisina. Oli helppoa unohtaa mennyt ja elää tässä hetkessä. Yhteys aistien kautta ympäröivään todellisuuteen voimistui. En miettinyt ulkopuolisuuttani, vaikka olin yovo, ulkomaalainen.
tin, miehittäjän ja afrikkalaisen kohtaamista. Syyllisyyden ongelmaa on vaikea ratkaista ennen kuin sen pystyy tunnustamaan. Orjuus, siirtomaavalta ja vääryyden vuodet olivat val koisten aikaansaannosta. Valkoisten? Siis mi nunkin. Tärkeintä olivat ihmisten kohtaaminen ja keskustelut heidän kanssaan. He olivat välittömiä ja rentoja. Meistä tuli ystäviä. Immacuilée oli monesti minulle mallina ja oppaana. Tapasin hänet kylätiellä. Zogbessi, Louis’n vaimo, oli voodoon salaisuuksien tuntija. Näin hänet ensi kertaa, kun tulin Louis’n kanssa heidän kotiinsa. Hän nousi sipulimaalta ja suoristautui koko pituuteensa, komeana, sininen ja vihreä kangas kieMaalaamista dottuna vartalon ympärille, renkaat käsivarsisKalastusta-nimisen vesivärimaalaukseni läh saan. Sain olla usein vieraana tämän pariskuntökohtana on näkymä jokirämeikösta. Ihmiset nan luona. Louis toivoi minulta jotain lähtikulkevat siellä vyötäröä myöten vedessä ja äislahjaksi. Hän saikin paketin, johon olin pyydystävät kasseihin neulamaisia kaloja. Ilta käärinyt hienon pukukankaan. päivän aurinko värjää kaiken keltaiseksi ja läAmélén tapasin kolmipäiväisessä Mami vistää vihreän. Tilanteeseen liittyy ahdistavia Wata -seremoniassa, kauempana sisämaassa. ja pelottavia tunnelmia. Joen yli menevältä sillalta kuului jo kaukaa melskettä ja kiljahtelua. Kulttuurivaihto Kaikki kyläläiset olivat siellä. Nuoret ja lapset kuivalla maalla. Kuulin kysymyksiä ja pelotte- Vastavuoroinen kulttuurivaihto on tärkeää. lua. Halusin silti jäädä. Meillä on paljon opittavaa afrikkalaisilta. Ne Oli kirkasta ja sameaa. Ihmiset kahlasivat ovat asioita, joita ei voi mitata tieteen eikä tekvedessä mangrove-pensaikon keskellä. Ruuan nologian avulla. Täällä meillä arvojen puutlöytämisen välttämättömyyden takia. Ymmär tuminen mietityttää. Kaikki on läpeensä tutsin, että heillä oli nälkä. kittua ja mitattua, silti ihmiset eivät voi hyvin. Halu siirtää länsimaiden talousajattelu suoraan afrikkalaisten ”kehittymättömiin” oloiKokemuksia ja kohtaamisia hin ei ole toiminut. Kokemukset ja muistot matkalta ovat tosia, Pitääkö Afrikkaa auttaa hyödyntämään mutta häilyviä ja huolta aiheuttavia. Tieto omia vahvuuksiaan? Sambialainen taloustieAfrikan riistämisestä, työttömyydestä ja avun teen tohtori Dambisa Moyo on julkaissut tarpeesta koskettaa ja vaivaa mieltä. Maanosan Dead Aid -nimisen kirjan, jonka mukaan valrosvoaminen jatkuu edelleen. tiolta valtiolle suunnattu kehitysapu köyhdytRyszard Kapuściński käsittelee kirjas- tää köyhiä maita entisestään ja kahlitsee niisaan myös valkoisen miehen, kolonialis- den talouskasvua.
taidemaalaus 1/2010
.
Afrikan voima – kolme näkökulmaa EMMA – Espoon modernin taiteen museossa 24.2.– 6.6.2010
Alvar Gullichsen: SUBCONTINENT, 2008, akvarelli ja guassi paperille, 52 x 61 cm, yksityiskokoelma. Kuvaaja Chikako Harada. Teos on esillä Espoon modernin taiteen museossa 6.6.2010 asti. taidemaalaus 1/2010
29
kuutamo ja etelän risti Kuvataiteilija Kuutti Lavonen
Leena Luostarinen: Muuri,1984, öljymaalaus kankaalle, 190 x 350 cm. Kuvaaja Sakari Viika.
kuutamo ja etelän risti Taidemaalari Leena Luostarinen kutsuttiin Taidemaalariliiton kunniajäseneksi 2009.
30
Jos kuningas Midas piirtäisi veteen viivan, se muuttuisi kullaksi ja vaipuisi pohjaan, kimmeltäisi syvässä tummassa vedessä. Tuollaisia viivoja, kultaisia ja syviä, kuin haavoja tai hauraita, tuoreita juuria kasvaa Leena Luosta risen maalauksissa. Miten paljon kirkkautta tauluissa asuisikaan, miten paljon iloa, yhtä lailla niissä sulkeutuvat yön portit, entävät öiset huurut ja lopullisuus, tyhjyys. Kaukokaipuuta, väriä, uskoa ja menetettyä paratiisia – turha etsiä syyllisiä, nämä taulut on kuitenkin maalattu rakkaudesta, poissaolevasta ja läsnäolevasta rakkaudesta. Kahdeksankymmentäluku vannoi uuden ekspressiivisyyden nimiin. Leena Luostarisen komeat tiikerit ja leopardit oli helppo tulkita uusekspressionismiksi, mutta niissä piili yhtä
taidemaalaus 1/2010
suuri tihentymä romantiikkaa1. Tuosta tiheydestä tihkuu vieläkin tarkoitusta hänen maalauksiinsa. Autuus ja demonit, surun kukat ja liskot, kaamos ja keskiyön aurinko, siinä valon ja tunteen rytmiä hänen maalauksissaan. Afrikan kuutamon alle hän on vienyt kaipuunsa tuntoja ja matkannut itse Kauko-Idäs sä oppiakseen vanhan kiinalaistaiteen perinteistä. Unelmoida ja paeta, joutua vankilaan ja matkata, mielikuvituksen siivin, maalaamisen ilon siivin, materiaalien hellän kitkan ja kosketuksen takia. Maalaus on värähtelevää tunnelmaa, yrtti luostarin puutarhasta ja sameaa epätoivoa liian lähellä olevan menetyksen hetkellä. Maalaaminen on epäonnistumista, siinä kasvamista ja hurmiota, uutta hurmiota uusi-
Leena Luostarinen: Sfax, 1984, öljymaalaus kankaalle, 190 x 350 cm. Kuvaaja Sakari Viika.
en teosten syntymän hetkellä, hengittämistä, Leena Luostarisen öljymaalaukset vuodelta 1984 Muuri ja Sfax olivat kuuntelua, antamista. Leena Luostarisen kuesillä Helsingin juhlaviikkojen Vuoden taiteilija -näyttelyssä Helsingin Taidehallissa 1988. Päiväntasaajan eri puolilla kuunsirppi näkyy vastakvat ovat kaipuun ja läsnäolon kuvia. Niissä läskaisesti. Päiväntasaajan eteläpuolella, Etelän ristin alla, valona aukeava näoleva ja kokeva subjekti kaipaa ja jättää tuossirppi on c-kirjaimen muotoinen, Pohjantähden alla peilikuva. ta kaipuusta jäljen, joka voi lisätä toisen ihmisen läsnäolon tunnetta, vakuuttaa. Maalari on samalla maalaustensa haava ja tikari. Suurimmista puutteistaan hän voi luoda suurimpansa, omista perusristiriidoistaan Artikkeli on muokattu tammikuussa 2010 kasvattaa tuotantonsa. Omasta haavastaan luettelotekstistä XXIV BIENAL DE SAO hän voi antaa paljon muille. Kauneus on tai- PAULO 4.10. – 13.12.1998. teen tikari ja uhri. Sillä satutetaan syvimmälle, 1 Delacroix kauneus on rakkauden uhri. Uskon elähdyttävään syvyyteen, jonka si- ”Une passion pour Delacroix. sältä, tummasta haudasta, löytyy kultana ki- La collection Karen B. Cohen” maltelevia viivoja, kuin loistavan tähden säteet Näyttely avoinna 15.12.2009 – 5.4.2010 kirkkaalla yötaivaalla, pakkasessa tai kuunva- Musee National Eugene Delacroix 6 rue de Furstenberg, 75006 Paris lossa.
.
taidemaalaus 1/2010
31
Contrasts Andreas Trossek, Kunst.ee
Alice Kask: Untitled, 2005, akryyli ja kynä, 42 x 30 cm. Kuvaaja Stanislav Stepashko.
Contrasts Of course it is not fair to compare one By the way, Mäetamm has been the only arartist to another. If it’s not the same artists’ tist whose work has been selected to represent group or a specific school, then what have Estonia in the international Venice biennale such comparisons got to do with anything twice – first in 2003 together with Kaido Ole meaningful whatsoever? Perhaps contrasts are (under a pseudonym John Smith) and then in better forms of introduction instead of com- 2007 with his own project (curated by Mika parisons? For example, Marko Mäetamm Hannula). and Alice Kask are two artists from Estonia, Alice Kask was born on 1976 and has but what have they got common? The answer studied painting. In 2003 she received the is, of course, that both of them are remarkab- Konrad Mägi medal, which is perhaps one of le artists. the highest forms of institutional recognition Marko Mäetamm was born on 1965 and a painter can achieve in Estonia. She was onhas a background in graphic art. However, ly 27 years old then but it didn’t matter: the he rose to fame in the newly independent appearing/disappearing anonymous figures Estonia in the 1990s with his Neo-Pop pain- on her canvases perfectly epitomized a specitings and hasn’t stopped experimenting with fic Angst that stretches across generations and different formats ever since. Whether it’s different times – at least here, by the Baltic drawn-painted-printed image, text, photo Sea. However, she is not only a remarkable and/or installation, he’s interested in them all. painter but also a brilliant draftsman, which For example, his latest “hobby” is animation. anyone can see.
.
32
taidemaalaus 1/2010
PLAYGROUNDS Taidemaalari Marko Mäetamm
Marko Mäetamm: Teoksia sarjasta PLAYGROUNDS, 2007 – 2009, lyijykynä ja vesiväri paperille, 21 x 30 cm. Kuvaaja Marko Mäetamm. taidemaalaus 1/2010
33
arvioitsijat merellä Taidemaalariliiton vs. pääsihteeri Ari Aaltonen
Arvioitsijat merellä Päätoimittajan pyynnöstä kirjoitan harrastuksestani, haukivieheiden valmistuksesta ja maalaustekniikoista. En tee niitä myyntiin, joten niiden ulkonäön ei tarvitse miellyttää muita kalastajia – ainoa relevantti arvioitsija työlleni on saaliskala, useimmiten Taalintehtaan ja Hiittisten välisen merialueen hauki. Tarjoan töitäni vaihtelevissa sääoloissa eri vuodenaikoina tämän tuomariston arvioitavaksi ja aika ajoin saan märän rätin naamalleni: ei kiinnosta, väärät värit, kehno uinti. Sen sijaan kalatusporukan vertaisarvijoisijoille, heidän armottomalle ja epäasialliselle kritiikilleen, en juuri anna painoarvoa. Yksi keskeinen lähtökohta vieheille on kes tävyys käytössä. Kaupallisten vieheiden elin ikä on viikkoja tai korkeintaan kuukausi. Eri vaiheiden jälkeen kaikkein kovin uretaanilakka on osoittautunut ainoaksi suojaksi, joka saa vieheeni kestämään vuosia. Ksyleenipohjaisen uretaanilakan alla toimivat parhaiten vesiliu koiset akr yylivärit. Tärpättiohenteiset öljyvä rit tai asetonipohjaiset värit kuplivat tai pa lavat käyttämäni lakan kanssa. Rungot ovat apassipuuta ja ennen maalausta ne pohjalaka taan vähintään viiteen kertaan. Värien päälle tulee vielä 8 – 10 kerroksen lakkaus. Vieheen hyvä uinti on kuitenkin kaiken perusta, joten oikea muoto, painotus ym. löytyvät lukuisten kokeilujen ja prototyyppien kautta, mutta vieheen toimivuus varmistuu vasta, kun sitä tarjotaan kaloille. Käytän ruiskua ja pensseliä, ruisku on värien häivytyksessä paras tekniikka. Pensselillä maa laan ykstyiskohdat, kidukset, evät jne. Suu rilla silmillä, kiduskannen alta näkyvällä pu naisella ym. yksityiskohtien liiottelulla yritän lisätä vieheen huomioarvoa. Tärkein on silmä. Mustuaisen tulee olla mahdollisimman suu ri valkuaiseen nähden, sillä saaliskalan mus tuainen suurenee petokalan iskiessä. Värien valinnassa on kaksi ääripäätä: luon nonmukaiseen lopputulokseen perustuva väri 34
taidemaalaus 1/2010
maailma ja ärsytysvärit. Luonnonmukaisuu teen pyritään hauen saaliskalojen värimaail man avulla: vaalea vatsa ja tumma selkä. Perus tana ovat valkoisen, harmaan, mustan, vihreän, ruskean ja sinisen sävyt. Metalliväreistä hopea on perusväri merellä. Korvaan sen usein alu miiniteipillä, johon painan sapluunalla suo mukuvion. Humuspitoisessa järvivedessä toi mivat myös kupari, messinki ja kulta. Ärsytysvärien tarkoituksena on tulla huo matuksi ja ne esiintyvät usein vastaväripareina tai jonkin tumman värin kanssa. Oranssi, pinkki, vaaleanvihreä, violetti, punainen, säh könsininen tai keltainen fluorihohtoisina nä kyvät hyvin Itämeren vähäsuolaisessa ve dessä. En ole kummankaan oppisuunnan van noutunut kannattaja, mutta olen huoman nut, että hyvässä haukivieheessä on aina pu naista. Väriyhdistelmiä kuvataan usein lem pinimillä, kuten ambulanssi, joulupukki, pil vi tai papukaija, joka sisältää oranssin, vaa leanvihreän ja keltaisen. Vieheen kylkiin maa lataan tyypillisesti kuvioita, joista mustat ahvenraidat ovat kaupallisissa vieheissä ta vallisimmat. Kaiken kaikkiaan abstraktit ku viot, joissa on teräviä kulmia yms., toimivat pyöreitä paremmin ärsytyksen aikaan saami seksi. Tummalla tai jopa täysin mustalla poh jalla olevat punaiset tai pinkit kuviot ärsyttävät kalaa iskemään erityisen hyvin. Kokemusteni mukaan luonnossa hyvin toi mivia yleissävyiltään mustia, ruskeita tai har maita vieheitä ei kaupallisissa vieheissä juuri ole. Yliedustettuina ovat sen sijaan kalasta jien mieltymysten mukaiset räikeät värit. Sa ma ilmiö nähdään vaikkapa valtioiden lipuissa, joista juuri ruskeaa tai harmaata löydy. Myyn nin lisäämiseksi vieheisiin pyritään liittämään myös asiakkaiden mystisiä kalastustarinoita, joita kuvineen ja videoineen kannustetaan lä hettämään nettiin. Minun vieheissäni ei ole mystiikkaa, koska mystiikka kuuluu ihmisen maailmaan.
.
Samu Raatikainen: Negate, 2009, akryyli, muste ja kyn채 paperille, 116 x 152 cm. Kuvaaja Samu Raatikainen. taidemaalaus 1/2010
35
24.2.–6.6.10 AFRIKAN VOIMA CANDICE BREITZ ti, pe-su 11-18, ke-to 11-20 (18-20 maksutta) WeeGee, Ahertajantie 5, Tapiola. Kampista 106,110. Puh. 09-8165 7512. www.emma.museum
Ostamme, välitämme ja myymme suomalaista arvotaidetta. Arviointeja • Aitoustutkimuksia • Konservointia Taideteosten valokuvaus • Laaja taiteen kuva-arkisto
Fredrikinkatu 35 00120 Helsinki
Puhelin: 09 - 624 625 GSM: 0400 - 703 590 www. harrisilander.fi
36
taidemaalaus 1/2010
Ti – pe klo 11 - 17 La klo 11 - 15
KUNST.EE - an Estonian magazine of art and visual culture (since 1958), published twice a year since 2009.
Kehys- ja kultausliike
IVONEN OY .
Apollonkatu 9 00100 Helsinki (09) 494 856 tai 0400 450 246 sähköposti ivonenoy@kolumbus.fi Ammattitaidolla
. Kultaukset . Kehystykset . Entisöinnit . Puhdistukset
Myös alaan liittyvät erikoistyöt
taidemaalaus 1/2010
37
38
taidemaalaus 1/2010
Jonna Johansson: Day Dreaming for Free
Outi Heiskanen Pentti Kaskipuro Viktor Kuusela Suomen Taidegraafikot ry:n kunniajäsenten kutsunäyttely
Eeva Nikkonen
3.2. - 28.2.
Jonna Johansson Barbara Tieaho Jarmo Kallinen Hanna Seppänen
4.3. - 28.3. 31.3. - 25.4. 29.4. - 23.5. 27.5. - 23.5.
muistonäyttely
WILHELM SASNAL Construction Site (Baustelle), 2009. Courtesy of Hauser & Wirth Zürich.
Ahertajantie 5, Tapiola, Espoo I p. 09 8163 1829 Avoinna: ti, pe-su 11-18, ke-to 11-20 I bussit Helsingistä: 106,110, 194 www.espoonkuvataiteilijat.fi/aarni
17.2. – 7.3.2010
GALLERIA G
Pieni Roobertinkatu 10, 00120 Helsinki puh. 09 700 285 01 galleria.g@taidegraafikot.fi, www.taidegraafikot.fi avoinna: ti, to, pe 11–17, ke 11–18, la–su 12–16
Sara Hildénin taidemuseossa
Wilhelm Sasnal 20.2. -- 30.4. 2010 Sukupolvensa kiinnostavimpiin kuuluvan puolalaisen taiteilijan maalauksia ja lyhytfilmejä Laiturikatu 13, 33230 Tampere, puh. (03) 5654 3500. Ti – su 11 – 18, 6/3 €. www.tampere.fi /sarahilden taidemaalaus 1/2010
39
Suomen Taideyhdistys esittää
PORT
P ORT
Nykytaiteen kansainväliset suomalaiset Helsingin Taidehallissa 16.1. – 28.2.2010
ADEL ABIDIN ELINA BROTHERUS MINNA L. HENRIKSSON GUN HOLMSTRÖM LAURA HORELLI & ANN KANEKO HANNU KARJALAINEN OLA KOLEHMAINEN PIA LINDMAN ROBERT LUCANDER KIRSI MIKKOLA PILVI TAKALA KRISTIINA UUSITALO
(09) 454 2060 Nervanderinkatu 3 www.taidehalli.fi Liput: 8 / 5,50 € alle 18-v. vapaa pääsy
Suomen Taideyhdistys on perustettu 1846. Sen tarkoitus on tukea suomalaista kuvataidetta. Yhdistys jakaa palkintoja ja apurahoja kuvataiteilijoille, ostaa teoksia ja järjestää näyttelyitä. Jäseneksi voi liittyä kuka tahansa. Koska yhdistyksellä ei ole omia kokoelmia, hankitut taideteokset arvotaan joka vuosi kaikkien jäsenten kesken. Liity jäseneksi: lähetä sähköpostia ”Haluan liittyä jäseneksi” info@suomentaideyhdistys.fi. Vuonna 2010 jäsenmaksu on 20 €. Nuorten taiteilijoiden apurahaa voivat hakea enintään 35-vuotiaat taiteilijat – hakuaika päättyy 31.3.2010. Katso tarkemmin www.suomentaideyhdistys.fi – otsikko Apurahat ja palkinnot. Suomen Taideyhdistys ry, Nervanderinkatu 3, 00100 Helsinki. Puh. 045 77 314 315 Sähköposti: info@suomentaideyhdistys.fi.
17.3.–4.4. Salla Myllylä
GALLERIA KATARIINA 24.2.–14.3.
Laura Pohjonen Pienenä – grafiikkaa ja installaatio
17.3.–4.4.
Salla Myllylä hiilipiirustuksia ja -animaatioita
7.4.–25.4.
Sirkku Ala-Harja Arjuna–Barong – valokuvia
28.4.–16.5.
Reima Nevalainen maalauksia
19.5.–6.6.
Inka-Maaria Jurvanen Määre – lyijykynäpiirroksia vanerille
© T. Mäki: An Office Worker and a Striptease Artist, 2006
TEEMU MÄKI MITEN ELÄÄ? MIKSI ELÄÄ? / HOW TO LIVE? WHY TO LIVE?
w w w.helsing intait eil ijaseura.f i Galleria Katariina: avoinna ti-pe 11-17, la-su 12-16 KalevanKatu 16 • 00100 HelsinKi • puH. 09 666 677 säHKöposti Hannele.nyman@HelsinGintaiteilijaseura.fi
40
taidemaalaus 1/2010
www.tornio.fi/aine ti–to 11–18 pe–su 11–15
271900_FrimodigFIRMAkorti.fh11 29.10.2008 15:52 Page 1
FRIMODIG OY TÄYDELLINEN KEHYSTYSPALVELU Frimodig-Kehys, Annankatu 20 00120 Helsinki, puh. (09) 605 356 frimodig@kolumbus.fi www.frimodigkehys.fi
Ehkä maailman parhaat öljyvärit Kaikki Old Holland -merkin 168 sävyä nyt saatavissa
taidemaalariliitossa RIPUSTUSJÄRJESTELMÄT
taiteilijatarvikevälitys EROTTAJANKATU 9 B, 00130 HELSINKI 09 6811 0511, (MA-TO 9.15 – 17, PE 12 – 17) TMLTARVIKKEET@ARTISTS.FI
Ajatukset eivät ole näkymättömiä. Meidän työtämme on tehdä niistä näkyviä. PA I N O H Ä M E paino luonnollisuudella
PAINOHÄME OY Joutsenmerkitty painolaitos lupanumero 441-671
Somerotie 2 33470 Ylöjärvi Puh: 010 422 5800 Fax: 010 422 5801 www.Painohame.Fi
taidemaalaus 1/2010
41
Galleristit ry /–Kevät Galleristerna TAIDEMAALAUS -LEHTI 2010 rf
LEHTI NRO. 1.
WWW.GALLERIAT.INFO WWW.GALLERIAT.NET
KOKO: ¼ sivua 77 mm X 122 mm hinta 168 euroa
Taide / Konst / Art -esite
Taidemaalauksen voi tilata Vuonna 2010 taidemaalaus ilmestyy neljä kertaa. Voit tilata lehden maksamalla vuosikerran hinnan 20 euroa Taidemaalariliiton tilille 800011 – 70260427. Mak sun viestiksi merkintä ”Taidemaalaus”, tilaajan nimi ja lehden toimitusosoite (katuosoite, postinumero ja -toi mipaikka). Postitus kuuluu tilaushintaan. Taidemaalariliiton jäsenet saavat lehden automaattisesti. Lehti sisältyy jäsenmaksuun. Vanhoja Taidemaalauksen numeroita voi tilata osoitteesta taidemaalaus@artists.fi. Lehdet maksavat 4 euroa + postituskulut. Vanhoja numeroita voi selailla maksutta verkkopalvelu Issuun sivuilla (http://issuu.com). Taidemaalaus on Taidemaalariliiton julkaisema yleistajuinen taidelehti. Uusi lehti sai kiinnostuneen vastaan oton jo ensimmäisenä ilmestymisvuonnaan 2008. Kir joittajamme ovat kuvataiteilijoita ja uskomme, että juuri taiteilijanäkökulma tekee lehdestä tuoreen ja kiinnostavan. Taidemaalariliitto on taidemaalareiden valtakunnallinen järjestö, joka toimii kuvataiteen edistämiseksi ja ku vataiteilijoiden aseman parantamiseksi.
REPIN––INSTITUUTIN INSTITUUTIN REPIN KUVATAIDEKOULUTUS KUVATAIDEKOULUTUS 2010 – 2011 2010 - 2011 HAKU PÄÄTTYY 16.5.2010 HAKU PÄÄTTYY 16.5.2010
Kuvataidekoulutuksen tavoitteena tavoitteena on Kuvataidekoulutuksen on välittää välittääPietarin Pietarinkuvataikuvataidedeakatemian taidekasvatuksen perinteisiämenetelmiä. menetelmiä.Opiskelu Opiskeluon akatemian taidekasvatuksen perinteisiä on opintotukeen oikeuttavaa. Opinnot luetaan hyväksi yliopistoopintotukeen oikeuttavaa. Opinnot luetaan hyväksi yliopistoopinnoissa. opinnoissa. Sisältö30.8. 30.8. – 15.12.2010 (23op) op) Sisältö – 15.12.2010 (23 Maisemanjaja asetelman asetelman maalaus maalaus jajapiirustus, Maiseman piirustus,plastinen plastinenanatomia, anatomia, muotokuvanpiirustus piirustusjaja maalaus. maalaus. muotokuvan Sisältö17.1. 17.1. – 20.5.2011 (25op) op) Sisältö – 20.5.2011 (25 Muotokuvanpiirustus piirustusjaja maalaus, maalaus, plastinen Muotokuvan plastinen anatomia, anatomia,alastoman alastoman mallin piirustus ja maalaus. mallin piirustus ja maalaus. Lisätietoja: Aleksandra Hintsala / gsm 040 595 5893 / Lisätietoja: Aleksandra Hintsala / gsm 040 595 5893 / E-mail: aleksandra.hintsala@kotka.fi E-mail: aleksandra.hintsala@kotka.fi www.kymenlaaksonkesayliopisto.fi www.kymenlaaksonkesayliopisto.fi www.repininstituutti.nettisivu.org www.repininstituutti.nettisivu.org Yhteistyössä: Kotkan kaupunki, Pietarin kuvataideakatemia, KymenlaaksonKotkan kesäyliopisto ja Suomen Yhteistyössä: kaupunki, PietarinKulttuurirahaston kuvataideakatemia, Kymenlaakson kesäyliopisto rahasto. Kymenlaakson ja Suomen Kulttuurirahaston
Kymenlaakson rahasto. 42
taidemaalaus 1/2010
Apurahansaajan vakuuttaa Mela
kuvanveistäjä Marjatta Kekki
Apurahansaajat ovat oikeutettuja lakisääteiseen työeläke- ja tapaturmavakuutukseen. Ota yhteyttä, niin hoidetaan vakuutuksesi kuntoon. Palvelemme numerossa 020 630 0695 tai vakuutus@mela.fi. Lisätietoja myös internetsivuiltamme www.mela.fi.
taidemaalaus taidemaalariliitto
Ilmoitukset Taidemaalauksessa 2010 Aikataulu
taidemaalaus 2/2010 ilmestyy kesäkuussa. Ilmoitusaineistot 30.4.2010. taidemaalaus 3/2010 ilmestyy lokakuussa. Ilmoitusaineistot 31.8.2010. taidemaalaus 4/2010 ilmestyy joulukuussa. Ilmoitusaineistot 29.10.2010.
Lehden julkaisija
Taidemaalariliitto Erottajankatu 9 B, sisäpiha, 00130 Helsinki puhelin 09 6811 0574, faksi 09 6811 0550 kotisivu http://www.painters.fi
Painos Ilmoitukset Aineistot
3 000 kpl
Kotisivut
http://www.painters.fi/tmjulkaisu.html http://issuu.com > Hae nimellä Taidemaalaus http://www.facebook.com > Taidemaalaus-ryhmä
Lehden sihteeri, puhelin 09 6811 0574 (ma–pe 9 – 16) sähköposti taidemaalaus@artists.fi sähköposti taidemaalaus@gmail.com (isot tiedostot, kuvat jne.)
taidemaalaus 1/2010
43
Ellen Thesleff: Kolme figuuria maisemassa öljy kankaalle, 80,5 x 90 cm. Valokuvaaja: Gösta Serlachiuksen taidesäätiö Teos on nähtävillä Serlachius-museo Göstassa (Joenniementie 47, Mänttä) Ellen Thesleff -viikon aikana.
ELLEN THESLEFF TEEMAVIIKKO RUOVEDELLÄ 29.7. – 8.8.2010 PEKKALAN KARTANOSSA
TAITEILIJASYMPOSIUM 29.7. – 8.8.2010 Suljettu haku Taidemaalariliiton jäsenille, lisätietoja jäsenkirjeessä.
MAISEMAMAALAUSKURSSI HARRASTAJATAITEILIJOILLE 2. – 7.8.2010, Lisätietoja Ruoveden taideyhdistys, Antonia Hackman, 03 4760 147, antonia.hackman@pekkalankartano.fi
ELLEN THESLEFFIN HENKI NYKYMAISEMAMAALAUKSESSA -SEMINAARI 7.8.2010 Pekkalan kartanossa
Lisätietoja Tampereen kesäyliopisto, Heli Antila, 044 2937 129 ,heli.antila@uta.fi, ja Ritva Ojalehto, 040 5234 550, ritva.ojalehto@tampereenkesayliopisto.fi, . Taidemaalaus, Tiina Lamminen, tiina.lamminen@artists.fi, 050 3646 674
SYMPOSIUM-TAITEILIJOIDEN KUVATAIDENÄYTTELY avajaiset 7.8.2010 Viljamakasiinissa, Ruovesi Näyttely kiertää seuraavasti: syyskuussa Jaatsi, Sastamala; lokakuussa Juhlatalo Rahkola Ikaalinen; joulukuussa Taidetalo, Nokia; tammikuussa 2011 Voipaala, Valkeakoski. Lisätietoja Pirkanmaan aluetaidemuseo, Marja-Liisa Linder, 040 8016 873, marja-liisa.linder@tampere.fi
.. ..
. .
Yhteistyössä muun muassa Tampereen taidemuseo – Pirkanmaan aluetaidemuseo, Käy Kylässä -hanke, Pirkanmaan taidetoimikunta, Ruoveden kunta, Ruoveden taideyhdistys, Serlachius-museot, Tampereen kesäyliopisto, Taidemaalariliitto ry, Taidemaalaus-lehti
www.painters.fi/thesleff