/
,
Taidemaalariliiton Teosvälitys-tapahtuman 20. – 29.3.2009 yhteistyössä mukana ���������������������������������������������������������������������������
www.intrum.fi
Tiina Lamminen
Numero / Toinen vuosikerta
Taidemaalariliitto Erottajankatu
Helsinki puhelin () faksi () www.artists./painters
Tiina Lamminen puhelin tiina.lamminen@artists.
Terhi Aaltonen, Paula Holopainen, Tiina Lamminen, Mikko Paakkola, Jukka Pohjola
Eeva-Liisa Rautalahti
Taidemaalaus / ilmestyy kesäkuussa . Tiedot lehden ilmoitusaikataulusta
Ystävä kertoi, että hänen lapsensa haluaa pukeutua ainoastaan vaaleanpunaiseen. Myös värilaatikon kynistä käyttöä löytyy vain vaaleanpunaiselle värille. Mieliväriään kun ei voi vastustaa. Sanallistetut värimerkitykset ovat kulttuurisidonnaisia ja sopimuksenvaraisia. Ne ovat rajoittuneita ja yksinkertaistavia. Punainen väri ei ole yhtä kuin rakkaus. Poliittisilla puolueilla on nimikkovärejä, kansalaisjärjestöihin puolueisiin sitoutunut yksivärisyys ei kuulu. Toimiminen taiteilijajärjestössä ei ole enää vuosiin tarkoittanut samaa kuin olla punainen.
ja hinnoista löytyvät osoitteesta www.artists./painters/tmjulkaisu.html tai ne voi tilata projektisihteeri Eeva-Liisa Rautalahdelta, puhelin () .
Väri syntyy koneruudulla valossa ja painotuotteessa monivärisistä pisteistä. Maali on ainetta. Englanninpunainen, preussinpunainen, caput mortuum – punaiset maavärit ovat rautaoksideja. On taiteilijan tehtävä pysäyttää värin alkemiallinen hajoaminen ja valita teoksessa paikka värille. Väriä käyttäessään taidemaalari tietää mitä tahtoo. Taiteilijuuden subjektiivisuus on itseisarvoista.
Annie Besantin ja Charles W. Leadbeaterin kuva Auratutkimuksia ja väritulkintoja Leadbeaterin teoksessa Man visible and invisible, Lontoo, Kuvaaja Pasi Autio
Jaana Teräväinen
Painohäme Ylöjärvi
Kuvataiteilijoita pitää käyttää asiantuntijoina muulloinkin kuin silloin kun päätetään taidehankinnoista ja taiteilija-apurahoista. Olennaista on synnyttää sellaisia ratkaisuja, joille elämä voi tulevaisuudessa rakentua. Taiteilijapolitiikka on tämän laaja-alaisen haasteen yksi väline. Nykytaidetta ei todellakaan tueta siksi, että museaalinen kertomus menneisyydestä vahvistuisi. Tampereella ..
Garamond Premier Pro
Taidemaalari Tiina Lamminen Päätoimittaja
Galerie Art Gloss g (kansi) Galerie Art Gloss g (sisäsivut) -
/
, Markus Tuormaa
, , professori - käsittelee väitöskirjassaan maaliaineen ja värin ilmaisevuutta itsessään. Kävin katsomassa hänen kanssaan kolmea maalausta lähietäisyydeltä, siveltimenvetojen muotoja, maalin paksuutta ja kerroksisuutta eli sitä, miten maali on tahtonut tehdä kuvan. Amélie Lundahl: maalauksellinen päiväkirja : maalauksen taustaseinä väreilee hienovaraisissa punaisen ja vihreän sävyissä. Saman kohdan voi nähdä punaisena ja vihreänä melkeinpä samanaikaisesti. Tunnen erityistä mielihyvää tällaisista kohdista maalauksessa, jotka näyttävät samanaikaisesti vastaväreiltään. Joidenkin mielestä sen ei pitäisi olla mahdollista. -: Väriteoriteorian mukaan vastaväreistä pitäisi tulla harmaata, mutta niin ei tässä käy. Tuossakin on kohta, jota ei voi sanoa harmaaksi, mutta on todella vaikea sanoa minkä värinen se on! Ehkä taustaseinässä näkyy myös akateemisen tradition vaikutus. Ensin maalataan esimerkiksi vihreällä pohjaväri ja sen päälle aletaan rakentaa muotoa punaisen sävyillä. Lundahl maalaa joissakin kohdissa myös ristikkäisin siveltimenvedoin. Siinäkin on akateemisen tradition juonne. : Ristikkäisyys tuo alempien siveltimenvetojen harjakohdat mehevästi esille. Amélie Lundahlin maalauksessa tytön kas
/
vot taas on maalattu ohuin kerroksin ja paljon maalausnestettä käyttäen. Läheltä katsottuna Lundahlin maalauksessa tuntuu olevan aivan eri tavoin maalattuja alueita. Kasvot ovat kuin väreilevää lammenpintaa ja tausta reheviä niittyjä. Tohtorintutkintoon liittyvässä kirjassasi Liian haurasta kuvaksi on useiden maalausta käsittelevien tekstien keskellä yksi luku, jossa käsitellään ympäristötaiteilija näyttelyä. Taiteilijana Vartiainen tekee enimmäkseen jalkaisin matkoja ja niiden aikana lukemattomia aistihavaintoja. Kokemuksensa hän tuo näyttelyihinsä installaatioina, valokuvina ja äänitteinä. Lukiessani mietin, miten tuo liittyy maalaukseen. Voisiko maalauksen pintaa pitää kuin maana, jossa voi kuljeskella, ja maata tavallaan myös maalauksena? -: Miksipä ei. Maalatessa, kuten maisemassa kulkiessakin, olennaista on moniaistinen havaitseminen. Maalauksen pintaan muodostuu alustoja erilaisille aistimuksille ja tuntemuksille. Kun maalausta rakentaa, niin sitä maalaa erilaisella mielentilalla eri päivinä. Tytön kaulus on kuin repeämä muuten hyvin pehmeästi maalatussa kuvassa. Siitä avautuu toisenlaisen maailman kuva. Kaulus näyttää vaativalta. Siinä on jotain pistävää, maalin levittämisen tavassa on kulmiakin. Aivan kuin taiteilija olisi käyttänyt siveltimen sijasta miekkaa. : Lundahlin akateeminen maalaustapa kurkottaa ekspressiivisyyttä kohti. -: Ekspressionismia ei vie-
Amélie Lundahl: Bretagnelaistyttö ruukku kädessä, , öljymaalaus kankaalle, x cm. Ateneumin taidemuseo. Kuvaaja Hannu Aaltonen, Kuvataiteen keskusarkisto.
lä ollut taidesuuntauksena . Mutta onhan kautta taidehistorian ollut ekspressiivisyyttä, kuten vaikka jo -luvulla.
tuosta kohdasta salaperäisen. Se tuntuu kuin imevän katsojaa itseensä. -: Siinä on voimakkaat valöörierot. Mutta tuon pienen vaalean maaliläiskän muoto on ihan outo. Rumasti sanottuna kuin räkä – se ei esitä mitään, mutta se asettuu ympäristöönsä hyvin. Tuo todellakin aukeaa omaksi maisemakseen. Siinä on jännittävä väri ja valotila.
: Käsien yläpuolella on kaunis kohta värin kannalta. Koen sen maisemana. Tummaa vihreää voisi ajatella metsänä ja tuo vaalea on kuin taivas sen yläpuolella. -: Jos kaulus on repeämä, niin tuo on jotakin ehyempää. Siinä on voimakas tunnelmallisuus. : Tuntuu siltä, että Lundahl on viipynyt tämän työn äärellä tosi pitkään. Tässä : Tunnelman näkee sitä voimak- on yhden kevään, yhden vuoden tai parinkin kaammin mitä lähempää katsoo. Se tekee vuoden ajalta ikään kuin päiväkirjaa, erilaisia
Malli tuntuu olevan Lundahlille pikemminkin veruke sille, että hän voi vain olla ja katsoa, elää maalaamisen kautta.
/
Kaarina Haka: nimetön, , akryylimaali, akrylaatti ja ilmapallot, cm x n. cm. Kuvaaja Markus Tuormaa.
tunnetiloja ja päiviä, erilaisella otteella maa- tyn maaliaineen puhetta, johon tiedostamalattuja kohtia. Kokonaisuutena tämä maalaus ton soluttautuu. näyttää kuitenkin hyvin harmoniselta. -: Hänellä tuntuu olleen Kaarina Haka: oma tuskansa siinä, kuinka saada hahmo oimaalilla on tahto kein sekä maalaukseen oikea vaikutelma ja tuntu. Tämä maalaus ei ehkä ole helpolla syn- -: on tynyt. Ja silti työhön on jäänyt elävyys ja liik- maalannut ensin täyteen puhallettujen ilmakuvuus. Valkoinen kaulus tuo välittömyyden pallojen pintaan ja hän on jatkanut maalaatunnetta, hetkellisyyttä. mista sen jälkeen kun pallot ovat menneet kaMalli ei tunnu olevan Lundahlille pelkäs- saan. tään kohde, jota taiteilija kuvaa. Se on pikemSiinä on kaksi vaihetta, kaksi erilaista työsminkin veruke sille, että hän voi vain olla ja tämisprosessia. Vanhasta on syntynyt kiteytykatsoa, elää maalaamisen kautta. mä ilmapallojen mentyä kasaan ja maalipinAjattelen, että maalauksessa on kyse aisti- nan rypistyttyä. Toisessa maalausvaiheessa sesta suhteesta todellisuuteen ja toisaalta it- on valunut maalauksen alareunaan pisara maasensä tutkimisesta, tiedostamattoman kohtaa- lausnestettä. Pisara antaa siihen tuoreudentunmisesta. Maalaus on tavallaan aistisesti työste- nun. Siinä on sekä vanha ja rupsahtanut että
/
tuore ja syntyvä. Vastakkaisuudet kohtaavat ri ja jopa vaatteen ja taustan maalauksellinen myös maalauksen muodossa. Katon ja lattian kieli ovat samaa. Aihe on kiinni maalatussa välissä, ilmassa roikkuessaan siinä on aistitta- taustassa, sen kieltä on vain vähän murrettu. vissa ilmapallon pyrkimys ylöspäin, yhtä lailla : Minusta näyttää siltä, että puikuin kasaan rypistävä, alaspäin vetävä paino- nen maalauspohja on innostanut taiteilijaa voima. Minulle tulee tuosta mieleen tuliperäi- maalaamaan horisontaalisia siveltimenvetoja nen maasto ja laava – ehkä sen takia, että täs- puunsyitä noudatellen. Sitten siveltimenvetoisä on paljon taiteilijan tahdosta riippumaton- hin on tullut muutos ja ihmishahmo on syntyta. Tässä maalauksessa maalilla on voimakas nyt. Taiteilija lähtee liikkeelle maalauspohjasoma tahto. ta ja tekemisestä eikä aiheesta. : Taiteilija on voinut vaikuttaa rypistymiseen vain hiukan – ohuesti maalatut kohdat ovat rypistyneet pienipiirteisemmin kuin paksusti maalatut. Maalauksen muodon on päättänyt maali itse. Muodossa on jotain hyvin epämääräistä, samalla tavoin kuin Lundahlin maalauksen vaaleassa väriläiskässä, joka oli muodoltaan mielestäsi kuin räkää. Ehkä epämääräinen muoto tuo värin tarvitsemaa vapautta. -: Väri on vapaana siinä mielessä, että se tuntuu kieltävän monessa kohdassa muotoa. Yksi väri liukuu toiseksi välittämättä muodon rajoista. Maalaus vertautuu saksalaisen tilallisiin teoksiin, joissa väri on spreijattu ohuesti, leijailevan ilman kaltaisesti, arkkitehtoniseen tilaan. Väri liukuu seinältä kattoon tai lattiaan pysähtymättä näiden rajoille. Syntyy vaikutelma fyysisten realiteettien ylittämisestä tai kahden vastakkaisen logiikan päällekäisyydestä. Grosse ja Haka sisällyttävät esteettiseen, kauniiksikin luokiteltavaan ilmaisuunsa jotain kyseenalaista. Grossen työ viittaa graffitiin ja julkeaan tilan sotkemiseen. Hakan maalaus sisältää karnevaalin jäänteitä, ylevän kauneuden sijasta pikemminkin koristeellisuutta, jonka modernismi mielsi vähäarvoiseksi ja taiteen alueelle kuulumattomaksi.
-: Toivonen kääntää maalauksellisen eleen esittäväksi elementiksi. Samanaikaisesti ja yhtä lailla hän säilyttää sen ihan vain siveltimenvetona. Taaempi jalka on jätetty hienosti kesken. Se tuntuu uppoavan kuvaan. Kun ylempänä tumma maaväri nousee aiheeksi, jalan kohdalla aihe kääntyy ja tuntuu menevän maalauspohjan sisälle. Siinä tapahtuu tavallaan sama ele, mutta toisinpäin. Aihe, tanssiva ihminen, on jossakin maalauksellisen eleen ja maalauspohjan materiaalisuuden välissä. : Lundahlilla maalauksellisuus elää aiheen sisällä, mutta Toivosella maalauksellisuus tuntuu synnyttävän aiheen. -: Siltä vaikuttaa. Aiheella Toivonen antaa maalauksellisuudelle tietyn merkityksen. Ehkä hän haluaa osoittaa katsojalle, että hänen käyttämänsä maalauksen kieli kantaa myös ihmisenäoloon liittyviä merkityksiä. Minusta näkyvä aihe voi kuitenkin olla tekosyy. Maalauksen varsinainen aihe saattaa poiketa ilmeisestä esittävyydestään. Toivonenkin saattaa tarkastella samaa aihetta näyttelykokonaisuutensa kaikissa teoksissa, vaikka ne ilmiasultaan ovatkin erilaisia.
: Sanoit Lundahlista, että aihe on veruke sille, että voi vain olla ja työstää jotakin asiaa. Eikö veruke tarkoita samaa kuin tekosyy? Sara Toivonen: -: Maalauksellisuus on maalauksellisuus synnyttää aiheen niin elävää ja puhuvaa Lundahlilla, että esit-: maa- tävä aihe tuntuu jäävän hänelläkin toissijailauksessa taustan maaväri nousee hahmolle ol- seksi. Mutta silti ajattelen, että tänä päivänä kapääksi ja vaatteeksi. Siveltimenveto nostaa ilmeinen aihe on vielä vähemmän olennainen sen jännittävällä tavalla taustasta, vaikka vä- kuin Lundahlin aikaan. Abstrakti taide pyyh /
Sara Toivonen: Tanssi , , öljymaalaus puulle, x cm. Kuvaaja Mirka Kleemola.
Tarja Pitkänen-Walterin kuvataiteen tohtorintutkinnon kirjallinen osuus on julkaistu kirjana: Tarja Pitkänen-Walter, Liian haurasta kuvaksi – maalauksen aistisuudesta. Like / Kuvataideakatemia.
ki esittävyyden pois, samalla kun valokuva muistuttaa liikkeenä siveltimen liikettä. korvasi maalauksen dokumentaarisen puolen. -: Tässä aihe on muodosKoko modernin abstraktin maalauksen idea tunut ilmiselväksi. Joissakin toisissa Toivosen oli, ettei guratiivinen kuva-aihe ole tärkeä. maalauksissa on voimakkaan värillisesti koNyt elämme sen jälkeisessä ajassa. Nykyajan rostettuja, tarkkaan rakennettuja muotoja, maalaamisessa on kyse enemmänkin maalaa- joiden esittävästä aiheesta en voi olla varma. misesta sinänsä tai maalauksen kielen tutkimi- Niihin tuntuu sisältyvän sellaista voimallista sesta. Avoimesti valittavaksi jää, minkälaisen intensiteettiä, joka on vasta piilevästi määritviestin, sisällön tai merkityksen – esittävän tai tymässä aiheeksi. Nyt vielä se pakenee tunnisabstraktin kaikkine välimuotoineen – kukin tettavuutta. Silti se on katsojalle näkyvä, muosille haluaa antaa. tona jopa eksakti. Voisiko kyseessä olla tiedostamaton aihe? Jokin maalauksen kieltä haasta: Toivosella teoksen aihe on lähes va, tiedostamattomasta voimansa saava eksakyhtä maalauksellisen ilmaisun kanssa. Tanssi ti valinta. ■
/
– Taidemaalari Mikko Paakkola
– taidekoko- taidetta, sen ensimmäinen tehtävä on yksinelmansa. Taidekokoelma tekee alueesta sivis- kertaisesti sijoittua tilaan. tysvaltion ja ihmisjoukosta kansakunnan. KoValtion rakennuksissa arkkitehtuuri ja tikoelma on oman arvon tunnus. laratkaisut pitävät sisällään painavia arvoja, Kansakuntien synnyllä ja valtiolla mese- taideteosten on paremminkin sopeuduttava naattina näyttäisikin olevan yhteys. Idea kan- kuin luotava tilaa. Taiteen sopeutuminen kossallisvaltiosta vakiintui vasta -luvun jäl- kee kuitenkin vain tiloja ja esineitä, poliittisen kimmäisellä puoliskolla. Käsitteessä yhdisty- vallan on pidettävä näppinsä irti taiteen sisälvät valta, kulttuuri ja kieli. Ajatusta voisi pitää löistä. Vaikka hankinnat seuraavat uskollisestaantumuksellisena, ellei muistaisi, mitä edel- ti aikaansa ja aikakautensa taidetta, provokatävät valtiomuodot tarjosivat – nälkää, kyl- tiivisemmat taideteokset jäävät hankkimatta. mää ja kuolemaa. Julkinen taidekokoelma ei Myös muodollisia rajoja rikkova taide joutuu ole historiallisesti juuri vanhempaa perua. Voi etsimään kotinsa muualta, sillä valtion kokopohtia munan ja kanan järjestystä, oliko kan- elmissa taideteosten on oltava taideteoksiksi sallinen taide olemassa ennen kansakuntaa ja tunnistettavia. Tehtävänantonsa mukaisesti. edellytys tämän synnylle. Täällä kansallisvaltioiden pohjolassa valLaadukasta taidetta tion ylläpitämä taidekokoelma on ideologivaltion tiloihin nen itsestäänselvyys. Eikä sitä kannata vähätellä, sillä kansallisvaltiot ovat useimmiten sitou- Valtion taideteostoimikunnan tilasidonnaituneita parlamentaariseen demokratiaan, jon- nen tehtävä on tehnyt toimikunnasta tuotka ilmenemismuoto on myös valtion taideko- tajan. Valtio on maamme merkittävin tilauskoelma. Eli taide oikeuttaa äänestämään. töiden teettäjä ja taidekilpailujen järjestäjä. Vuodelle taideteoksia varten on varattu euroa. Summasta eurolla tehProvokatiiviset taideteokset dään hankintoja gallerioista ja taiteilijajärjesjäävät hankkimatta töjen teosvälitystilaisuuksista. Vuonna perustettu Suomen TaideyhdisSuomen Taiteilijaseuran jäsenliitot ovat tys on kerännyt taidetta alkuajoistaan lähtien. edustettuina toimikunnassa. TaidemaalariliitValtion ylläpitämä taidekokoelma syntyi vas- to nimeää oman ehdokkaansa siihen ja myös ta , kun ryhdyttiin ”kaunistamaan julki- muut yhdeksän jäsentä edustavat ensisijaisessia rakennuksia taideteoksilla”. ti jotakin taiteenalaa. Pyrkimys on hankkia Museoiden tehtävänä on kerätä kulttuuris- mahdollisimman laadukasta taidetta valtion ta muistia. Valtion taidekokoelma on julkista tiloihin ja itsenäisesti työskentelevä, ammat-
Kirjoittaja on Valtion taideteostoimikunnan jäsen.
/
Se, millaista taidetta hankitaan, on täysin tuottajan oman harkinnan varassa Ruotsin tuottajapohjaisessa toimintamallissa.
tiorganisaatioihin sitoutunut toimielin on mi- toimikunta, jolla ei kuitenkaan ole käytännön tä mainioin keino päämäärän saavuttamiseksi. vastuuta toiminnasta. Ruotsissa pääkaupunLisäksi halpa. Taiteilijajärjestöissä on totuttu kiseutua ja Keski-Ruotsia varten on palkattu työskentelemään hengen voimalla, joten val- kolme taiteilijaa, Malmön ja Göteborgin seutiokin selviää asiantuntemuksen hankinnasta dut työllistävät yhden kumpainenkin ja pohsopuhintaan eli kokouspalkkioin. Jos hankin- joiselle alueelle on varattu oma tuottajansa. nan tekisivät taidekonsultit, konsulteille jäisi Ruotsissa taiteen korkeakouluopetus noudatperin vähän tehtävää. Palkkioiden jälkeen han- taa vastaavanlaista alueellisuutta, joten länkintoihin ei yksinkertaisesti olisi enää varoja. sinaapurissamme seurataan samaa jakoa sekä Valtakunnallisuutta toimikuntatyöskente- taiteilijoiden että taideteosten tuottamisessa. lyyn tuovat kuvataiteen ammattiliitot, ku- Taiteenlajit eivät ole muodostamassa ruotsaten Taidemaalariliitto. Alueellisuutta Taiteili- laista järjestelmää. Rajaukset eivät kuitenkaan jaseurassa edustaa Suomen Kuvataidejärjestö- ole sitovia, taiteilijatuottajat tekevät yhteisjen Liitto (SKjL). Vaikka teoksia hankitaan työtä yli maantieteellisten alueiden ja taiteenSuomessa maamme eri puolille, taiteenhan- lajien rajojen. Ruotsin tuottajapohjainen toikinnan painopiste on meillä keskittynyt pää- mintamalli on selkeä ja virtaviivainen. Se, milkaupunkiseudulle. laista taidetta hankitaan, on täysin tuottajan oman harkinnan varassa. Mutta meidän jahkailevalla lautakunnalRuotsalainen malli lamme on puolensa. Taidehankinnoista pääTaiteilijoiden valtakunnallinen kattojärjestö tetään perusteellisen keskustelun kautta, saRuotsissa on Konstnärs Riksorganisation, jo- moin toimikunta kykenee seuraamaan taika on taiteilijajäsenjärjestö. Järjestö on ollut teen kenttää laajemmin kuin yksi toimija. myös mukana suunnittelemassa Ruotsin val- Laadunvalvonnassa meillä on käytössä erilaition mallia taideteoshankinnoille. set mekanismit, joissa molemmissa on hyvät Ruotsin Statens konstråd palkkaa kuvatai- puolensa. Vertaisarviointi on moneen kerteilijoita osapäiväisesti toimimaan projektijoh- taan koeteltu ja hyväksi havaittu työmetotajina taiteen tilaamisessa ja hankinnas- di. Ruotsissa on lisäksi toimintaohjeena kansa. Osapäiväisyys tarkoittaa työmäärää, joka sainvälisyys. Näin lukuisten suomalaistaiteilion rajoitettu tuhanteen työtuntiin vuodessa. joidenkin teoksia kuuluu Ruotsin valtion taiNäin varmistetaan asiantuntijoitten asiantun- dekokoelmiin. tijuus, taataan taiteentuottajien (projektijohtaja) mahdollisuus omaan ammatinharjoittaTaidehankinnat ovat miseen. Taiteilijoista ei tehdä virkamiehiä, nykytaiteen tukemista vaan heidän ajatellaan paneutuvan tehtävään paremmin, mikäli heillä on aikaa omiin tai- Tuottajamallia kokeillaan Suomessakin, kuten teellisen työhön. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin hankStatens Konstråd maksaa projektijohtajil- kiessa taidetta yliopistollisen keskussairaalan leen kruunun (noin euron) tuntipal- laajennusosiin. Vaikka projekti alkoi sattukan. Vuositasolla projektinjohtajien toimeen- manvaraisesti, tällä hetkellä kompleksin taitulo alkaa olla turvattu. dekokoelmaa suunnitellaan euron budjetilla paikallisen taidetoimikunnan erikseen palkkaaman projektityöntekijän johdolTaideteostoimikunnassa keskustellaan la. Liikkeelle lähdettiin vaiheessa, jolloin raRuotsissa projektijohtajat tekevät hankinnat, kennuksesta ei ollut vielä olemassa muuta kuin meillä taideteostoimikunta. Naapurissa tai- piirrokset ja monttu. teen asiantuntijaksi on kiinnitettynä kuusi Ruotsissa sairaalataiteen hankinnoista vasammattilaista ja heillä on itsenäinen päätäntä- taavat maakunnat, jotka lisäksi keräävät omia valta. Taustalla on myös hallituksen nimeämä taidekokoelmiaan, samoin kuin kunnat ja
/
Mari Rantanen: Imprisoned by beauty , , kukin x mm, akryylimaalaus ja pigmentti kankaalle. Kuvaaja Tedd Soost.
kaupungit. Isompia projekteja puolestaan toteutetaan usein yhteistyönä valtion toimikunnan kanssa. Muuallakin julkisen sektorin taidehankinnoissa, esimerkiksi koululaitoksen piirissä, Statens Konstråd on erittäin haluttu kumppani, ei ainoastaan resurssiensa vaan myös toimialaosaamisensa vuoksi. Ruotsin ja Suomen taideteostoimikunnat pyrkivät tukemaan nykytaidetta hankkimalla sitä julkisiin tiloihin. Pääperiaatteina ovat arkkitehtoninen yhteensopivuus ja de-
mokraattisten periaatteitten kunnioittaminen. Taideteostoimikuntamme tuottavat tänä vuonna historiansa ensimmäisen yhteistyöprojektin. Valtiolliseen erkaantumiseen johtaneen vuoden sodan muistomerkiksi tilataan teokset kahdelta taiteilijalta. ja luovat oman taiteellisen vuoropuhelunsa ensi syksyksi Hanasaaren ruotsalais-suomalaisen kulttuurikeskuksen edustalle. Kansallisen itsemääräämisoikeuden kunniaksi. ■
Artikkeli on osa EteläSuomen lääninhallituksen rahoittamaa Taidemaalariliiton ESR-osahankkeen Taide rakennetussa ympäristössä materiaalia. Hankemateriaali löytyy myöhemmin kokonaisuudessaan hankkeen kotisivulta www.art.fi
/
Sinikka Tuominen: Vesimaa, , akryylimaalaus kankaalle, x cm. Kuvaaja Jussi Tiainen. Taidemaalari Sinikka Tuominen ja kuvataiteilija Reijo Hukkanen olivat Wihuri-säätiön Temppelikadun taiteilija-ateljeen ensimmäiset käyttäjät .. – ...
/
Kuvataiteilija, kirjailija Hannu Väisänen
” symbolisoi?”, kuuluu musta? Synteettisen hekumansa vuoksi? Nuokappalaisen kysymys. Olen ripustamassa äsket- ruuttaanko? Mutta mitä on katumus joka protäin valmistunutta alttaritauluani. Minulla on jisoidaan väriin? Väristä tulee sylkykuppi, ei suu täynnä ruuveja ja nauloja, enkä voi heti vas- myötäelämisen väline. Järkyttävää on tällaitata. Onneksi. ”Niin kyllä minun täytyisi tietää nen nimittely. Violetti joutuu esittämään pormitä taiteilija kullakin värillä tarkoittaa. Minä ton osaa näytelmässä jossa muut ovat anastaolen siitä jollakin tavoin edesvastuussa seura- neet sankarilliset roolit, kuoleman, rakkauden, kuntalaisille. He tulevat kuitenkin kyselemään viattomuuden ja elämän. Syntinen Jolanda käy minulta niistä. Ja siinä saa olla meikäläinen oi- kirkkoon violetissa taihameessaan ja muut komassa vääriä käsityksiä.” Tutkin mielestäni värit kääntävät päänsä. kaikki mahdolliset ulospääsytiet. Muistan seuraavan yhtälön: Punainen on yhtä kuin rohkeus, rakkaus, intohimo, aistivoimaisuus, veri ja Kirjaimia, numeroita ja värejä. viini. Naisten väri johon miehillä on yksinoi- Työpaikkaa hakiessa saattaa joutua omituisiin keus. Julkea jumalinen, julistava. Minkä näistä testeihin. Psykologi sanoo: Mitä väriä K-kirattribuuteista valitsen. Kannattako nyt sanoa jain mielestänne edustaa? Sanot: punaista, ja että olen vain yrittänyt tulkita tiettyä lämpöti- pelisi on pelattu. Enemmistö sanoo: Keltaista laa? Tiedänhän minä että värien ympärille on tai sinistä. Olet paitsiossa. punottu koko joukko kansainvälisiä sopimukSamalla tavalla numerot: Nekin on psysia joista kommunikaation vuoksi olisi pidettä- kologisoitu ja väritetty keskivertomielikuvien vä kiinni. Ja muutenkin minähän olen aina ol- mukaan. Muista, siis aina, että viisi on punailut pitävinäni kertomuksen puolta… nen, neljä on vihreä, kahdeksan on siniharmaa, yhdeksän on oranssi, yksi on musta, kaksi on valkea, kymmenen on vaaleansininen, jne; yliLiturgiset värit. Tässä ne tulevat täysin epäjär- päätään, muista, että parilliset värit ovat kyljestyksessä: Punainen, vihreä, valkoinen, vio- miä ja parittomat lämpimiä, muuten olet jäävä letti, musta. Leimattuina kristillisillä hyveil- ainiaaksi tiskin tuolle puolen. lä. Jokainen niistä sisältää universumeja, vastakohtaisuuksia. Jokainen niistä riittää yksin herättämään levottomuutta tai luomaan mielen- Sen sijaan että ajateltaisiin että ihminen on rauhaa. Mutta nyt vaikuttaa siltä kuin edessä- terve jos kerran pystyy assosioimaan yhteyksiä ni vaeltaisi viisi vankia jokaisella polttomerk- omalla erityisellä tavallaan, hänen poikkeukki otsallaan. sellisuuttaan pidetään vaaratekijänä, joka voi Niille on sälytetty erilaisia tehtäviä. Mutta sotkea yrityksen hälytysjärjestelmän. miksi vain violetti joutuu kantamaan katumuksen taakkaa? Miksi se symbolisoi katu-
.
.
.
.
/
Siveellisyys ja järjestelytahto ovat länsimaisen syyden. On selvää että jos universumi olisi puihmisen väri-assosioinnin keskeisimmät vai- nainen se tarjoaisi edelleen yhtä paljon sävyjä, kuttimet. Näin värit tullaan mieltämään lo- ja mikä tärkeintä, värillisiä vastakohtaisuuksia pulta enemmän kielellisinä kuin puhtaasti vi- ei luo nälkäinen ihmismieli, vaan ne todellasuaalisina ilmiöinä. Värikokemuksen takana kin ovat olemassa ja kaiuttavat alkuperäistä on koko joukko moraalisia kytkentöjä, alita- luomistyötä loputtomiin. juisia hyvän ja pahan vaikuttimia. Eettisistä kytköksistä vapaa, irrationaalinen värikokemus tuntuu olevan vielä ulottumattomissa. Venetsian ja Rion karnevaalit yhdessäkään eiMutta on inhimillistä haluta eheytymistä ja si- vät voi antaa yhtä rikasta kuvaa värin ja kielen tä varten peliä ja sitä varten sääntöjä. symbioosista kuin sukeltaminen meren pohKun värille asetetaan kielen ehtoja sen kan- jaan. Täällä, syvässä hiljaisuudessa värien toitokyky on koetuksella. Mutta väri on vahva ja minta-ala ja funktio näyttää rajattomalta. Ne kulumaton ja kestää kielipelit. Ja värille anne- toteuttavat kielen, hengissäpysymisen ja kautut siveelliset edustustehtävät saattavat olla neuden ehtoja ja kaiken lisäksi ne valaisevat. kiinnostaviakin; varsinkin jos ne vastaavat va- Merenpohja on värillisten kielien ja signaalien pauden ja uteliaisuuden haasteisiin. Mutta mi- baabelintorni, jossa yltäkylläisyys ja suoranaikä pettymys niin usein. nen pröystäily saa kannatusta. Lopulta tämä Muutamat länsimaiset väriteoreetikot ovat merenalainen vapaakaupunki saa tarkastelijan kyllä usein kaivautuneet syvälle itämaisiin juu- ottamaan takapakkia, sillä vaikka kuinka seliriin mutta heidän esoteerisimmatkin väriteo- tetään, että tämä on tarkoituksellista kauneutriansa näyttävät lopulta vain tottelevan ju- ta, lajiominaisuuksia, pienintä turkoosia evää deokristillisiä eettisiä mielikuvia ja ideoita. myöten käytännöllistä, sen kohtuuttomuus Väreistä tulee tapakulttuuria. näyttää luhistuvan yhtä aikaa, kun se lumoaa. Ei pidä myöskään luulla että varsinaiSiveellisyys tuo sinut takaisin merenpinnen loisto ja lumo olisi värin kielettömyydes- taan. sä, sen absoluuttisuudessa, sen abstraktiudessa. Maailma on luotu riippuvaisuussuhteista ja ihanimmatkaan ilmiöt eivät ole täydellisiä. Ne Eri kulttuurit mieltävät värejä tietysti toisisviestivät, kertovat, kielivät, tihkuvat informaa- taan poikkeavasti. On mielenkiintoista todetiota. Kaikkialla, nimettömissä väreissäkin on ta miten väriin liitetyt attribuutit saattavat ollabyrinttejä ja jokainen kide on universumin la täysin päinvastaisia eri kulttuureissa. Ja ylihaarautumispiste. Niin kuin jokainen pieni- päätään koko värin funktio. Jaavalaisessa lokin ilmiö sisältää itsessään alkuperäisen luo- soassa keltainen on esimerkiksi ensisijaisesti mistapahtuman, vastakohtaisuudet, luovan ja estämässä uneliaisuutta, sininen hoitaa tautetuhoavan, miehen ja naisen jne, niin jokainen ja, musta torjuu nälän, vihreä torjuu halut, valvärikin sisältää jo itsessään komplementääri- koinen himon, roosa pelon, punainen pahan
.
.
/
ja purppura torjuu häijyt ajatukset. kuttamassa teosoaan taipuneiden, abstraktin Mitä doktriinia seurata yhdentyvässä maa- taiteen pioneerien työhön). ilmassa? Miksi Fransiskus Assisilainen pyysi tulKung Fu-tsen keskitien oppi edellytti koh- la käärityksi harmaisiin käärinliinoihin, kun tuullisuutta kaikessa. Viisi väriä, viisi sointua, kuolisi? Oman viehtymyksensä vuoksi vaiviisi makua. Mutta onhan selvää että kahdel- ko nöyryyttään? Tietäen että keskiharmaata lakin värillä saa jo aikaan räikeän vaikutelman ei ole olemassakaan sitä miettii minne päin pelkästään niiden lämpötiloja vaihtelemal- Assisilaisen käärinliinojen harmaa on kallisla. Viiden värin hypoteettiset mahdollisuu- tunut. Toscanan vai Umbrian sävyihin? Joka det ylittävät kaiken kohtuullisen. Värit ovat tapauksessa kaikki käsittävät että kyseessä on ensin lähtevinään mukaan ihmisten järjestel- hurskauden apoteoosi jota Giotton upottava miin ja nousevatkin lopulta kapinaan (Vert. sinikään ei pysty uhkaamaan. Korealainen kansantanssiryhmä). Saframinkeltainen turbaani kääntyy AveArvioimatta millään tavalla - nue de Clichylle. Seuraan sitä. On pakko seu ja . auratut- rata. Olen itseasiassa menossa matkalla oskimuksia ja väritulkintoja esitän vain pari näi- tamaan värejä mutta en voi olla seuraamatta hin auratutkimuksiin liittyvää kysymystä: tuota päähinettä. Se on kuin uskonnollinen – Miksi näinkin ennakkoluuloton väritut- julistus. Majesteetillinen. Ymmärrän niin hykielma perustuu siveellisyyskonventioille? vin Kiinan keisarin keltaisen joka ei koskaan – Miksi ekumeeniselta pohjalta tehty väri- saanut joutua vertailuun ja alamaisten piti pitutkimus osoittautuu katekismukseksi? dättäytyä keltaisen käytöstä. Nyt keltaisen kei– Onko ymmärrettävä, että tämänkaltainen sarin sydän on ceylonilaisessa päässä ja vaatii auratutkimus valmistaa maaperää maalaustai- takaisin valloituksiaan. Mitään kovaäänisiä ei teelle vai psykologialle? Jälkimmäisessä tapa- tarvita. Ohikulkijoiden köyhät värilliset kyhäuksessa haittavaikutukset ovat suuremmat. elmät saavat ryhtiä. Mutta vain yksi on muita – Onko vielä perustettu yhtiöitä, joiden päätä pitempi. Vain yksi on yhtäaikaa viriili ja toimialaan kuuluisi epäonnistuneiden auro- emansipoitu. Palaan tuotapikaa kotiin. Päätän jen uudelleen värjääminen ja kunnostaminen? maalata keltaisen sydämen jota musta riikinAurakonsultointia? kukko kantaa. Käytän siinä neljää, viittä erilaista keltaista. Taustalle levitän hekumallisen violetin taivaan ja punaiset kalliot. Annan Vielä luettelo värjättävistä paheista: ylpe- työlleni nimen ”Mielenrauha”. ■ ys, itsekäs kiintymys, saituus, viha, aistillisuus, petos, kateus, pelko ja depressio. (Annie Besantin ja Charles W. Leadbeaterin ruumiin auroja koskeva tutkimus ja siihen liittyvä kirja Teksti on julkaistu Helsingin Taidehallin julkaistiin vuosisadan alussa ja oli osaltaan vai- vuosijulkaisussa Taidehalli .
Annie Besantin ja Charles W. Leadbeaterin kaavio Auratutkimuksia ja väritulkintoja on kuvattu tämän lehden kanteen.
.
/
Tiina Forsman: Mene sinä peipposten kanssa Babyloniaan, minä jään tiikerin kanssa Assyriaan, – , öljymaalaus mdf-levylle, x cm. Kuvaaja Janne Jaakola.
/
Taidemaalarit Tuomo Saali ja Jari Järnström
: ja tietoa ammattiylpeydellä. Taidemaalarin ura suuremman vaikutuksen minuun on teh- näyttelyineen on enemmän kuin lainatiedoilnyt . la kyhätty väitöskirja. Jos maalaa pitkään, jol lähtee liikkeelle luonnon ja ihmi- loin keskittyy olennaiseen, kokemus muuttuu sen välisestä vuorovaikutuksesta, havainnos- tiedoksi, losoaksi… ajatteluksi. Kiirettä ei ta. Goethe sanoi, että hänen useita vuosikym- kannata pitää. meniä kestänyt tutkimuksensa ja teos Zur Farbenlehre ovat vain väriopin luonnos. Hän Mitä merkityksiä värillä on, tutki värien vaikutusta aisteihin ja eettisyyteen onko väri ihmiselle voimavara? sekä väriteorian suhdetta muun muassa matematiikkaan, luonnonhistoriaan ja säveloppiin. : Joskus käytän teoksissani värien Goethe kehottaa meitä luomaan omat väriop- symbolisia merkityksiä. Tavallisesti pyrin toipimme. Pääsääntöisesti maalaan akryyli- ja öl- mivaan kokonaisuuteen niin, että värisommitjyväreillä, mutta Goethen värikurssin jälkeen telu minua miellyttää. tein akvarelleja goethelaiseen henkeen märkää : Uusimmissa, vaellusmaalauksiksi kutmärälle -tekniikalla. sumissani teoksissa, valon läsnäolo on havain : Itten perustaa värioppinsa toa, väri on ilmaisua ja aihe, vuori ja vaeltaja, Albersia konkreettisemmin maalaustaiteen his- on teosteni symbolinen osa. Maalaan maalatoriassa käytettyihin värikontrasteihin. Näiltä ukseni selkeästi kolmeen tilatasoon, jotka peväriajattelijoilta puuttuu kuitenkin maalarin rustuvat havaintoon valosta. Väri on tärkein kannalta olennaisin eli värin struktuurien ja aiheeni, vähitellen alan ymmärtää myös valon fyysisen ominaisuuden – aineellisuuden – vai- vaikutuksen siihen. kutukset. uudessa kirjassa : Olen pitänyt Väri voimavarakäsitellään värien pintaominaisuuksia. na -kursseja, joissa väriä on lähestytty terapeutMielestäni taidemaalarin on hyvä tuntea tisessa mielessä. Kurssilaiset ovat kokeneet harväriteoriat. Niistä on kuitenkin vain vähän joitukset vapauttavina ja työstäessään värejä hyötyä itse maalaamisessa. Koko -vuotisen tunteneet niiden fyysisen ja psykologisen vaiurani aikana tärkein ja luotettavin tieto on ai- kutuksen. Värillä on vaikutus: sillä, millaisesna tullut kokemuksen kautta. Olen huoman- sa väriympäristössä ihminen elää, on tutkitusnut, että eteenpäin pääsee vain epäilemällä. ti merkitys hänen hyvinvoinnilleen. Väri voi Maalaamisen ja värien sekoittamisen oppii kiihdyttää, latistaa, rauhoittaa tai antaa enervain maalaamalla ja sekoittamalla värejä. Ikävä giaa. kyllä tätä tietoa ei nykyään arvosteta edes amSairaalat ja erilaiset laitokset voisivat hyömattipiireissä, maalareiden olisi syytä vaalia dyntää enemmän tätä tietämystä värien vaiku-
Taidemaalarit Jari Järnström ja Tuomo Saali tapasivat loppiaisena 6.1.2009 ja keskustelivat väristä.
/
tuksesta ja hankia värikkäitä maalauksia luo- kirkkaat värit. Viime aikoina vain yksi tehokmaan miellyttäviä väriympäristöjä. Maalaami- kaampi värikontrasti on riittänyt. nen ja värien kanssa työskentely on myös itsel- : Kun aloitan maalaamisen, minulla on leni jonkinlaista terapiaa ja tapaa olla maail- vain hatara suunta siitä, mitä aion tehdä. En massa – ilman sitä varmaan hajoaisin. tee luonnoksia tai oikeammin kaikki mitä : Maalaaminen hyvinä päivinä voi olla teen on luonnosta. Mitään sellaista, joka olisi transsendentiaalinen kokemus. lopullista, en ole vielä onnistunut tekemään. Väriajatteluni tärkein työväline on maalaKankaalle syntyy ehkä yksi tai useampi väuspalettini värilajitelma. Kutsun palettia maa- rillinen pinta, abstraktio. Sitten ympärille illarin soittimeksi. Maalarin täytyy ennen maa- mestyy joitakin pensselin sivalluksia. Käänlaamista rakentaa itse soitin ja virittää se tilan- telen maalausta ja etsin tietä eteenpäin, katsenetta ja henkistä vireyttä vastaavaksi. Paletilla len ja mietin. Muutan värin moneen kertaan. täytyy olla valmiiksi sekoitettuna riittävä määMonet vaiheet tuntuvat sattumanvaraisilrä ”värisointuja”. ta, ehkä ne eivät ole sitä. On vaikea määritelVäriä on oltava myös erilaisissa olomuodois- lä alitajuntaa. Useasti maalaukseni menee piesa, eri tavoin sekoitettuna erilaisia tarpeita var- leen, koska on paljon niitä päiviä, jolloin tunten. Olomuodoilla tarkoitan värin paksuutta tuu, että kaikki on kadoksissa. Hyväksyn asija kuultavuutta sekä peittävyyttä. Vaikka tä- an, asiat eivät tunnu miltään, ellei ole taistelua. mä tieto on materiaalioppia, se on keskeisintä Maalauksen epäonnistuminen ei onneksi enää maalatessa tarvittavaa tietoa. masenna niin kuin nuorempana. Odotan viikÖljyväri vastaa parhaiten siihen haastee- koja, hion ja jatkan eteenpäin. Mielestäni joseen, jonka itselleni asetan. Öljyväri aineena kainen maalaus voi olla jopa mestarillinen, jos on maagista, se on jotakin sanoinkuvaamaton- en anna periksi. ta tunnetta. Miten rakennat maalauksesi värisommittelun? : Maalauksen värisommittelu syntyy työprosessin edetessä. En tee luonnoksia. Väri vaatii lähelleen toista väriä – niin se etenee. Yleensä aloitan työskentelyn neutraaleilla ja murretuilla sävyillä: harmaa, ruskea ja ruskean harmaa. Myöhemmin mukaan tulevat
Tuomo Saali: Auringonlaskun vaeltaja,
, öljymaalaus kankaalle, maalatut puukehykset, x cm. Kuvaaja Tuomo Saali.
/
Onko sinulla joihinkin väreihin erityinen mieltymys tai voidaanko ylipäätään puhua harmonisista tai disharmonisesta väriyhdistelmästä maalaustaiteessa? : On kausia, jolloin jokin väri kiinnostaa enemmän ja toinen tuntuu vieraalta. Olen käyttänyt paljon vihreää väriä – tein useita vuosia melko yksivärisiä, vihreitä töitä. Sitten hylkäsin vihreän vuosiksi. Sininen on
ollut minulle vaikea, kunnes tein maalauksia sesta. Ympäristön havainnointi harjaannuttaa teemanäyttelyyn Sininen. Voi sanoa, että kaik- parhaiten silmää. Havainnosta saatu tieto on ki värit tekevät vaikutuksen, ei ole olemassa ”järkeä”, jos muuten liikutaankin sfääreissä, meepämiellyttäviä värejä, jotkut ovat läheisempiä tafyysisessä tai tunteen maailmassa. Oikean juuri nyt kuin toiset. henkisen vireyden ja mielentilan löytäminen : Minulla ei ole mielivärejä, paremmin- on maalaamisen tärkeimpiä tavoitteita ja ne ilkin tietyt väriyhdistelmät kiehtovat. Pyrin tu- maistaan värin avulla. tustumaan väreihin, joita en ole aikaisemmin osannut käyttää. Yleensä olisi helpompaa tehRiittääkö pelkkä dä kaikki niin kuin edelliselläkin kerralla, mutväri-ilmaisu taiteen sisällöksi? ta se on taatusti myös tylsintä. Onneksi liikkumatila värissä on rajaton. Vaikka värisävy olisi : Pelkkä väri-ilmaisu riittää taioikea, se ei riitä. Koko tunnetilan ja asenteen teen sisällöksi, mutta on vaara, että teos jää pinon oltava maalatessa oikein. Olennaisinta on, nalliseksi jäljittelyksi. Koen vaikeaksi sen, etmiten väri levitetään ja millaisen pintaraken- tä pelkällä värillä ilmaisisin, mitä teoksillani teellisen kontrastin se tekee viereisen värin haluan sanoa. Teokseni ovat melko graasia, kanssa. Siirtymäväreillä – alueilla, joissa väri- käytän maaliaineita ohuesti ja läpikuultavasti, pinnat vaihtuvat toisiksi – on yhä tärkeämpi maalausprosessin fyysisyys tai maalin aineellimerkitys maalauksissani. Aivan kuin runossa, suus ei minulle ole tällä hetkellä tärkeää. ajatus on rivien välissä. Olen siirtymässä käsitteellisempään suun: Värejä ei voi erottaa itsenäisik- taan ja poliittinen uusrealismi on alkanut kiinsi, vaan ne ovat aina suhteessa muihin värei- nostaa. Katsojana olen kyllä liikuttunut silloin hin. Ei ole vastausta siihen, mitkä väriyhdistel- tällöin nähdessäni upean abstraktin värimaamät ovat harmonisia tai disharmonisia. Väri- lauksen. Mielestäni maalaustaide voi hyvin, esitykseen vaikuttavat myös värin määräala, sillä on sanottavaa ja vaikutusta tässä ajassa. valööri ja henkilökohtaiset mieltymykset. : Pelkkä väri-ilmaisu riittää minulle, tai Pienen värialueen lisääminen voi olla ko- se on minulle keskeisintä. Aiheesta riippumatkonaisuuden kannalta erittäin merkittävä – se ta maalaus voidaan ilmaista missä väriskaalason pienestä kiinni. Värien kanssa työskentely sa tahansa. on kuin keskustelisi ihmisten kanssa tai niin Vaikka maalaisin kantaaottavaa poliittista kuin näytelmässä, jossa on pää- ja sivuroolit. mielipidettä, viestini leviää laajemmalle, jos Kaikki voi hetkessä muuttua täysin. maalaus toimii myös visuaalisesti hyvin. Tä: Harmoniakäsityksemme on varmaan hän mielipiteeseen vaikuttaa varmaankin se, peräisin luonnon tasapainottavasta vaikutuk- että olen modernismin kasvatti. ■
Kirjallisuutta Josef Albers: Värien Vuorovaikutus. Vapaa Taidekoulu. Harald Arnkil: Värit havaintojen maailmassa. Taik. Johannes Itten: Värit taiteessa. Taide.
Jari Järnström: Voitto, , akryyli- ja öljymaalaus, x cm. Kuvaaja Jari Järnström.
/
Kuvataiteilija Marra Lampi
aallonpi- Väri hävisi tässä riidassa, koska sen käyttö on tuudet – nanometriä, väriseviä tap- kaiken kaikkiaan epäsiistimpää ja käsityötaipisoluja verkkokalvossa, pääväri pigmenteissä, toa vaativampi laji. Geometriaa ja perspektiivimutta vihreän ja punaisen sekoitus värillises- oppia sekä kirjallisen aiheen ylevyyttä pidetsä valossa, orpimentti, okra, sahrami, lehmän tiin suuremmassa arvossa. Voisi hyvinkin sapissa, metallin oksidit pigmenteissä. Jumalan, noa, että tappioksi taiteelle. taudin, huoran ja juutalaisen tunnusmerkki ja Minua on ihmetyttänyt keltaisen epäsuomitä muuta – minä rakastan keltaista, koska ra- sio Euroopassa. Keltainen on kromaattisista kastan valoa. Siinä erilaisia lähtökohtia keltai- väreistä kaikkein huomiovoimaisin ja saa täälsen ajattelemiselle. lä raaimman käsittelyn. Varoitusmerkeissä on Taiteilija sanoo Eu- musta teksti keltaisella pohjalla, koska yhroopan kärsivän kromofobiasta, värikammos- distelmällä on niin voimakas huomiovaikuta. Tarvitsee vain kävellä kaupungilla tai katsoa tus. Siinä yhdistyvät voimakas tumma-vaahuonekaluliikkeiden mainoksia vakuuttuak- lea kontrasti ja sävyllisen ja sävyttömän värin seen asiasta. Musta, ruskea, harmaa ja valkoi- kontrasti. Myrkylliset, helposti syttyvät, räjähnen ovat useimmin näkyvissä. Mutta miksi, tävät tai radioaktiiviset aineet merkitään tälkun maailma on täynnä hurmaavia värejä, joi- lä tavalla. Keltamustaraitaisella teipillä merkita nykyaikaisella teknologialla olisi mahdollis- tään vaaralliset raput, koneet ja kulmat. ta käyttää ihan joka paikassa. Tämä asiain tiKeltaiseen liitetään assosiaatiotutkimukla ei miellytä kaikkia. mukaan sissa ahneus, kateus, egoismi ja valehtelu. Kun ihminen on maanpaossa kaukana värillisestä maalaa freskoa kavaltasielustaan. Tämä tarkoittanee eurooppalaista misesta, hän pukee kelihmistä, Aasiasta ei pidä sanoa samaa. taiseen viittaan. On arveltu, että eurooppalaiVärikammossa, niin kuin monessa muussa- set vieroksuvat keltaista, koska se heille ihonkin asiassa, sylttytehdas on antiikin Kreikassa. värissä tarkoittaa sairautta. Laivalla keltaista Vapaalle miehelle sopivina harrastuksina pidet- lippua käytettiin karanteenin merkkinä. Kestiin asioita, jotka eivät vaatineet ruumiillista kiajalla kaupungissa nostettiin keltainen liptyötä. Jaloin vapaalle miehelle sopiva taiteenla- pu ruton merkiksi. ji oli tästä syystä runous. Kuvat ja veistotaide Keltainen väri kuului niille, joita halveksitolivat usein orjien työtä. Renessanssiaikana, tiin. Prostituoidut ja aviottomat äidit joutuikun antiikkia ihailtiin kaikissa asioissa, taide- vat käyttämään keltaista liinaa. Juutalaisten pimaalarit vaativat itselleen arvoa ja arvostusta ti käyttää keltaista hattua. Keltainen väri juutapiirustuksen perusteella. Väiteltiin piirustuk- laisuuden merkkinä on siis vanhaa perua eikä sen ja värin keskinäisestä arvojärjestyksestä. suinkaan -luvun keksintö. Halveksitun
/
tai vararikon kärsineen ihmisen ovi maalattiin entisaikaan keltaiseksi. Mutta sen, minkä keltainen symbolisena merkkinä Euroopassa häviää, se voittaa ylenpalttisesti Aasiassa. Kiinassa väri merkitsee onnenautuutta, mainetta, viisautta ja korkeinta kulttuuria. Kiinalaisille keltainen luonnos-
sa on hedelmällisyyden väri: Pohjois-Kiinaan Sakari Marila: ajautuu jatkuvasti Gobin autiomaasta keltais- Aurinkotarha, ta, hedelmällistä lössimaata. Keltainen edus- – , guassi, taa hyvin konkreettisesti varallisuuden perus- x cm. Kuvaaja taa. Kiinan ensimmäinen legendaarinen kei- Jonatan Marila. sari, joka toi kansalle sivistyksen, oli keltainen keisari. Keltainen oli keisarin, valtion ja us /
konnon väri. Japanilaisille keltainen merkitsee min -kontrastin valoisuuskontrastia tärkeämkunniallisuutta ja aristokratiaa. Intialaisille, mäksi. Abstrakti taide toi värille itseisarvon. jotka totisesti eivät kromofobiasta kärsi, keltaiVähän aikaa sitten luin väriteorioiden hisnen on pallean kohdalla olevan ensimmäisen toriaa teoksesta Colour in Art. henkisen voimakeskuksen eli chakran väri. Hyvin nopeasti se alkoi vaikuttaa mielipuoliAlemmat chakrat, punainen ja oranssi, edusta- selta. Katsokaa vaikka väriteoreetikko vat animaalista voimaa. maalauksia. Ne näyttävät siltä kuin Runge olisi ajatellut: ”Nyt minulla on ylevä kirjallinen aihe hyvin piirrettynä, väriteKeltainen on täänpä seoikein tieteellisesti niin hieno tulee.” äärettömän herkkä miettii geometristen muotojen ja Vain viisi prosenttia ilmoittaa keltaisen lempi- värin suhdetta, Runge monen muun tavoin kevärikseen väripreferenssitutkimuksissa. Kun hittelee erilaisia väripalloja ja -kappaleita, joiskeltainen liittyy positiivisiin asioihin, sitä ku- sa kaikki mahdolliset sävyt sijoitetaan omalle vaillaan usein kullanväriseksi: kypsät viljavai- viralliselle paikalleen. Mitä ihmettä nämä ihniot, lempeä valonhohde, syksy ja sadonkor- miset oikein ovat olleet tekemässä? Tulin siijuu. Ehkä eurooppalaisetkin ovat toipumassa hen tulokseen, että he yrittivät hahmottaa jokeltakammostaan? Ainakin pikagallup ystävä- takin uutta, mikä tietysti oli vaikeaa ja tuotti piirissä tuotti positiivisia mielleyhtymiä: läm- suuren määrän sekavia manifesteja. pö, aurinko, tila, dynaamisuus ja kesäinen voiSinä aikana, niin kuin kyllä vieläkin, luonkukkapelto. Eräs ystävä sanoi ensimmäisen nontieteellisen menetelmän johdonmukaivahvan esteettisen kokemuksensa olleen syk- suutta pidettiin salonkikelpoisen ajattelun pesyiset vaahteran lehdet sinisillä kivillä. Tai sit- rustana. Näyttää siltä, että haluttiin valmistaa ten ystäväni vain sattuvat olemaan dynaamisia jonkinlainen pomminvarma luonnontieteelja uuteen suuntautuvia, sillä nämä ominaisuu- linen menetelmä onnistuneen kuvan tekemidet kuvailevat mukaan hen- seksi. Tässä joukossa Johannes Itten erottuu kilöitä, jotka pitävät keltaisesta. ehdottomasti edukseen käyttämällä aineisto sanoo keltaisesta kau- naan olemassa olevia kuvia ja eriyttämälla niiniisti: ”Kuten on vain yksi totuus, on vain yk- den rakennetekijöitä. si keltainen. Sekoitettu totuus on sairas totuus, , joka oli -luvulla Ittenin se on valhe. Samoin sekoitettu keltainen il- kollega väriteorioiden keskiössä Bauhaussissa, maisee kateutta, petosta, vääryyttä, epäluuloa totesi ykskantaan, että tieteellisten sääntöja erehdystä.” Keltainen on todella äärettömän jen mukaan maalaaminen merkitsee sielun herkkä. Pienikin epäpuhtaus tuhoaa sen luon- rikkaudesta luopumista. Kuvataiteilija käytteen ja tekee sairaalloisen vaikutelman. tää kaikkia inhimillisiä ominaisuuksia: älyä, Suuret määrät ajattelua väristä tuotettiin intuitiota, tunnetta, käsityötaitoa ja aiste- ja -lukujen vaihteessa. Samaan ai- ja. Muistoja, tietoja ja taitoja. kaan impressionistit alkoivat vaatia maineen- sanoo monin tavoin hienossa kirpalautusta värille ilmaisukielenä. Myös väri- jassaan Gilead: ”Niinpä sinun ei pidä arvioida aineiden saatavuus oli parantunut huomatta- sitä, mitä minä tiedän, sen perusteella, mille vasti. Maaleja alettiin myydä kätevissä metalli- löydän sanoja.” tuubeissa, mikä auttoi ulkona suoraan havainVärin oivallisin mittalaite on silmä ja sienosta maalaamisessa. Tämä nosti kylmä–läm- lu. ■
/
Taidemaalari Raili Tang
Raili Tang: Ruusun varjossa, , öljymaalaus kankaalle, x cm. Kuvaaja Jussi Tiainen. Tang, Anita Snellman ja Marjukka Paunila avasivat Taidemaalariliiton -vuotisjuhlavuoden tm.galleriassa. /
: Katariina Lager, valokuvat Pasi Autio
ja taidekon- : Kankaana käytän halpaa puolalaisservaattori keskustelivat ta pellavakangasta. temperatekniikasta Eeva Pesosen työhuoneel- : Halpakin pellava päihittää puuvilla tammikuussa . lan. Suuremmissa töissä maalin painokin voi riittää venyttämään puuvillaa. Yleensä pohjustaminen helpottuu, kun tuntee käyttämänsä Pohjustaminen kankaan, kankaat ovat aivan yksilöllisiä. : Maalaan liitupohjille. Taideakate- : Nyt en uskalla enää käyttää muuta miassa -luvulla opetuk- kangasta, tiedän varmasti miten tämä käyttäysessa opittiin tekemään vanhat perinteiset tyy. Pingottaessani kankaan kiilapuihin en kipohjustukset. Koen olevani käsityöläinen. Mi- ristä sitä ollenkaan. nusta on kivaa lähteä työskentelemään niin, : Ihan oikein. Sinulla on tosi hyettä ensin odotan kun liima turpoaa, sitten vä pohja. lämmitän sen, lisään jauhoa ja sivelen. : Teen liimauksen jänisliimalla, se: Pohjan ja pohjusteen valinta ovat koitussuhteena g jänisliimaa litraan vettä. tärkeä osa maalausprosessia. Kankaan tai le- : Vähän tuhti määrä, minä olen vyn struktuurillakin on merkitystä. suositellut g jänisliimaa litraan vettä. Puoliöljypohjien kanssa on joskus ollut ongelmia, pohjat ovat ruvenneet halkeilemaan kuivuessa. Periaatteessa pitäisi käyttää mahdollisimman vähän liimaa. Esiliimauksessa suosittelen jänisliiman ohella liivatteen käyttöä, – g liivatetta litraan vettä ja kahta liimauskerrosta ennen pohjustusainetta. : Liimaan vain yhden kerroksen esiliimatessa. : Laihemmalla liimalla kaksi kerrosta liimatessa on etuna tasaisempi liimaus. Pigmentit ja maalausemulsio : Pigmenttien (värijauheiden) paletteina käytän munakennoja ym. Pidän eri sävyt omissa kennoissa ja ns. herkkuvärit omissaan. Olen hankkinut Italiasta paljon pigmenttejä
/
: Standöljy eli paksuöljy käy myös, se tekee vielä vahvemman kalvon. Pellavaöljyvernissaa sen sijaan en käyttäisi ollenkaan, se haurastuttaa ja kellastuttaa temperaa. : Emulsio säilyy noin kuukauden jääkaapissa puhtaassa kannellisessa astiassa. Jos olen unohtanut emulsioastian jääkaappiin ja se haiskahtaa, en käytä enää samaa lasipurkkia. Pidän tässä astiassa päivittäin tarvitsemani maalausaineen, ylimääräisen heitän aina pois.
mm. tämän Lohikäärmeen veren, joka kyllä sekoittuu aika huonosti. Joudun hiertämään väriä aika kauan, välillä lietän sen veteen. : Sävy muistuttaa rautaoksidin punaista, mutta aito Lohikäärmeen veri on orgaaninen väriaine. : Maalatessa kannattaa usein tehdä vesiliete pigmenteistä eli jäykkä tahna pigmentistä ja vedestä, koska silloin pigmentti sekoittuu helpommin sideaineeseen ja vältetään pölyongelma. Temperaa voi maalata hyvin monella tavalla, mutta työhygieniakin on tärkeää. : Välillä on tosiaan hankaluuksia jonkin pigmentin sekoittamisessa maalausaineeseen, joskus joudun pigmenttiä hankaamaan aika kauankin. : Joskus maalauksessa voi olla aika heikko rakenne, jos sideainetta on käytetty vähän, mutta sinä maalaat ohuella, joten sitä ongelmaa ei maalauksissasi varmaan ole. : Jos olen laittanut liian vähän maalausainetta, lisään sitä seuraavaan maalauskerrokseen. : Oletko kokeillut etanolia, sitä voi pipetillä sekoittaa pienen tipan pigmenttilietteeseen, etanoli kostuttaa pigmenttiä. : En, mutta käytän pikkupipettejä emulsion ja veden siirtämiseen paletille. : Nerokasta, pystyt tarkasti mitoittamaan kuinka paljon emulsiota tarvitset. : Maalausaineeksi teen munaemulsion: osa kananmunaa, osa raakaa pellavaöljyä ja osaa vettä.
: Olen jostain kuullut, että kannattaa käyttää luomumunia. : Varmaan minulta, se on puhtaasti tekninen asia. Valkuainen ja kolestroli toimivat emulgaattoreina. Käytät öljy vedessä emulsiota, silloin kolestroli toimii päinvastaisena. Mitä stressaantuneempi kana on, sitä enemmän on kolestrolia munassa. Mitä vähemmän kolestrolia on, sitä parempi pysyvyys on öljy vedessä -emulsiossa. Vesi öljyssä täysrasvaisessa temperaemulsiossa, jossa käytetään ohentimena tärpättiä tai öljyä, ja joka lähenee öljymaalia, voisi taas valita korkea kolestrolipitoisen kananmunan. Valkuainen on erittäin hyvä emulgaattori, hyvä olla tuore muna, vanhoja munia on vaikea saada emulgoitumaan. : En käytä tärpättiä enkä dammaria ollenkaan, maalaan mahdollisimman kuivalla. : Temperat jakautuvat emulgaattorin mukaan, kananmunan lisäksi voi emulgoida esimerkiksi kaseiinilla tai arabikumilla. Oletko koskaan maalannut pelkällä keltuaisella? Pelkkä keltuainen on kirkkain. Sekoitat keltuaisen ja vettä – osaa. Vähän voi laittaa etikkaa, se rikkoo pintajännitystä, mutta se ei ole välttämätöntä. Heti kun emulgoidaan lisää aineita emulsio samenee, koska sen rakenne monimutkaistuu. : En ole maalannut, mutta voisi olla kiva kokeilla. : Kannattaa huvin vuoksi kokeilla lasille eroa käyttämäsi emulsion kanssa, silloin huomaa selkeästi eron värin kirkkaudessa. Maalaaminen : Värin uudelleen sekoittamisessa on ongelmana, ettei aina saa samaa sävyä, jota on ajatellut. Täytyy sekoittaa tarpeeksi kauan. Temperassa on sama kuin akvarelleissa, sä /
vy muuttuu hieman kuivuessaan. Joudun aina sekoittamaan värin uudestaan, pigmentti painuu helposti paletin pohjalle. Maalaan kevyen värikerroksen ja annan sen kuivua seuraavaan päivään. Olen joskus yrittänyt heti jatkaa samaa työtä, väri ei ole silloin tarttunut kunnolla. : Sinulla on valtava etu tuosta ohuella maalaamisesta. Jos temperalla haluaa kompaktin tasaisen läpikuultamattoman pinnan, pitäisi se maalata useita kerroksia, jotka saavat kuivua välissä. : Paletteina käytän kertakäyttölautasia. Hierrän pigmentin emulsioon, kastelen pensselin veteen halutessani ohutta jälkeä, otan väriä ja maalaan. Silloin kun aloitin temperamaalauksen koin hankalaksi sen, etten saanut tasaista siveltimenjälkeä, pohja imee heti, kun sivellin koskee pintaan. Sitten hyväksyin, että näin se on, ja aloin käyttää jälkeä hyväkseni. Ensin pinta saattaa olla hyvinkin hentoinen, sitten lisään ja lisään temperaa vähän kuin tekisi puuvärikynällä. Aluksi saatan ottaa pyöreän pensselin, jolloin tavallaan tulee se jälki että olisikin työstetty puuvärikynällä.
/
: Tekniikkasi lähenee vanhoja – -luvuilla viirulla tehtyjä maalauksia. Tempera toimii teknisesti noin erittäin hyvin. Olet tavallaan luonnollisesti löytänyt tuon tekotavan. Värit sekoittuvat optisesti. : Alunperin säästäväisyyssyistä maalasin ensin temperalla öljyväripinnan alle, nykyisin temperapinnat säilytän temperapintoina, öljypinnat öljypintoina. Öljyissä saatan jatkaa siitä mistä pidän eli että sekoitan väriä mekaanisesti ja väri pysyy sävynä, jota olen paletilla sekoittanut. Temperassa taas ei ole kiiltoa ja se menee syvälle pinnassa, ja pohjan valkoisuus jää kuultamaan. : Maalityyppinä tempera on peittävä verrattuna öljyyn. Sinä käännät ne päinvastoin. Maalaat temperalla vähän vesivärin tapaan ohuina kerroksina. Mielenkiintoista miten ne asettuvat tilallisesti, pakotat niitä tavallaan toiseen suuntaan. : En pidä kompaktista voimakkaasta temperapinnasta. Saan värin elävämmäksi maalaamalla kerroksittain esim. vihreän päälle okria, keltaisia, punaisia tai sinisiä sävyjä, värit saavat sekoittua optisesti. : Perinteisesti, kun tempera- ja öljy-
sekatekniikalla on maalattu esim. muotokuvia, : Lakkaamattomassa temperassa niin värejä on saatettu käyttää pitkälti niin, et- suuri uhka on ns. kiillottumanaarmu. Se tutä öljyllä on tehty varjoalueita. Öljy vetäytyy lee aika vähästä kosketuksesta, jos vähänkin tummemmaksi, tempera tulee lähelle, kohti. vetäisee jollain. Hyvin ohuesti maalatessa vesiliukoinen pohjustus on myös lähellä, mutta : Määrittelen öljypintojen alueet jos emulsiota on sivellyt joka paikkaan, maalamaalaamisen alussa. Öljyvärin alle maalaan uksen kestävyys paranee. aina temperalla, tämä tekee tavallaan puoliöljypohjan. Saan silloin haluamani jäljen nope- : Saatan joskus loppukerroksissa väammin. hentää veden määrää emulsiossa. : Johdonmukaista, silloin maa: Pitää olla tietynlainen kosketus, et- laus ”lihavoituu” pintaan päin, pintakerrokset tei väri valu. Häränkarvasiveltimellä saan vä- muodostavat suojaa. Maalauksen yli voi vetää rin sulautuen levittymään. Joskus väriä valuu- ohennettua emulsiotakin, se suojaa maalaukkin, mutta ei se haittaa. sen pintaa. : Jos haluaa maalata ohuesti ja tasai- : Olen joutunut tekemään sitä välilsesti, niin pehmeä sivellin on öljyssäkin hyvä. lä, kun pigmentti on ruvennut irtoamaan. : Huvittavaa, että nyt kun ikänäköä : Pohjustuksen päällekin voi ennen on tullut, niin olen alkanut käyttää pienem- maalaamista vetää emulsiokerroksen. piä pensseleitä, nyhräämään, teen pienempiä viivoja. Aito viridian, terra di etna.. : Et ole sinisten sävyjen käyttöä lisännyt, sinisen näkö kun heikkenee iän myötä. : Aito viridian, tämä on laseeraava, : Minulla on vähän sinisiä pigment- ihan historiallinen sävy. Se on ollut hyvin kestejä, ultramariininvihreää käytän kyllä paljon. keinen tärkeä väriaine -luvun loppupuo: Aikaisemmin kun maalasin vain lelta lähtien. pohjamaalauksen temperalla riitti harvemmat : Olen miettinyt, koska alan itse tehsävyt, nyt kun maalaan optisesti huomaan, et- dä pigmenttejä. Etnan rinteiltä Sisiliasta olen tä sävyjä pitää olla enemmän. Sekoittelen pig- kaivanut maasta tätä Terra di Etnaa, en ole viementtejä aika paljonkin. Viimeisessä vaihees- lä käyttänyt sitä maalatessa. sa saatan maalata vain yhdestä pigmentistä val- : Hieno matkamuisto, kaunis sävy. mistetulla värillä. Sen voi jauhaa ja siivilöidä, ja sen jälkeen erottaa vedellä hienojakoinen aines pigmentiksi. ■
Eeva Pesosen näyttely on esillä tm.galleriassa, Helsingissä
. – ...
Aikajana, maalausten säilyvyys : Miten sijoitat itsesi ajallisesti? Olet tekemisen kautta löytänyt temperan oleellisia asioita. : Olen liikkunut aika paljon Italiassa, kolunnut siellä museoita ja kirkkoja, freskotekniikan vähän kalkkimainen, imeytyvä jälki on aina kiinnostanut. Olen tutkinut, miten kuultava jälki on saatu maalauksissa aikaiseksi. Tempera on kuitenkin usein ollut peittävää, kompaktia. Myös väripigmenttien kauneuden takia kiinnostuin temperamaalauksesta. Aloitin ensin temperalla maalaamisen puoliöljypohjalle, se ei toiminut. Ehkä sain kerroksen maalattua, mutta sen jälkeen jatkoin öljyllä. Kerran kokeilin liitupohjalle, ja tekniikka toimi. /
Taidemaalari Janne Kaitala
Janne Kaitala: Kerran kannoin sinua, , akryylimaalaus kankaalle, x cm. Kuvaaja Nick Tulinen. Helmikuussa Kaitalan ja Vaula Valpolan teoksia on esillä Galleria Pictorissa Vihdissä.
/
– kuvataidetapahtuma järjestetään Kaapelitehtaalla Helsingissä .. – ... Taidemaalariliiton vuosittaiseen teosvälitykseen osallistuu noin Taidemaalariliittoon kuuluvaa ammattitaiteilijaa, Merikaapelihallin m²:n tilassa on esillä yli teosta. Teosvälitys on ainutlaatuinen tilaisuus saada kokonaiskuva Suomen taiteesta ja siitä, millaisia tekijöitä taidekentällä tänä päivänä on. Katsojat ovat kokeneet teostarjonnan monipuolisuuden mahdollisuutena: suuresta määrästä löytää aina itseään koskettavia teoksia. Sekä tunnustetut eturivin taidemaalarit että vielä tuntemattomat kuvataiteilijat esittäytyvät kukin enintään kolmella teoksella. Mukana on paljon maalauksia vasta taidekouluista valmistuneilta ja uraansa aloittelevilta taiteilijoilta. Maalaus on ainutkertainen. Maalauksen kyky kuvata samalla niin ulkoista kuin sisäistä todellisuutta on viehättänyt ihmistä kautta aikojen. Tapahtumassa ovat esillä maalauksen kaikki mahdollisuudet – yhteys perinteiseen maalaukseen ja uteliaisuus uuteen. Esillä on teoksia kaikista eri tyylisuunnista esittävästä abstraktiin, minimalistisista voimakkaisiin värimaalauksiin. Luonto, kaupunkimiljööt ja ihminen eri ympäristöissä ovat vahvasti esillä näytteille asetetuissa teoksissa. Taidemaalariliiton teosvälityksellä on pitkät perinteet. Tilaisuus oli -luvulla valtion taidehankintojen ostotilaisuus. Nykyisin
teosvälityksen kävijöistä valtaosa on yksityishenkilöitä. Vanha tehdasrakennus tarjoaa mielenkiintoiset puitteet perinteisestä taidenäyttelystä poikkeavalle näyttelylle, ja se houkuttelee paikalle myös runsaasti yleisöä galleria- ja museonäyttelyiden kävijäkunnan ulkopuolelta. Taiteilijat hinnoittelevat teoksensa ja ostetun teoksen saa välittömästi mukaansa. Tilaisuudessa vierailee vuosittain yli kävijää.
Kaapelitehdas, Merikaapelihalli Tallberginkatu c Helsinki
Aukioloajat: .. – .. Avoinna: ma–pe –, la–su – Vapaa pääsy. Tervetuloa! Rakastu maalaukseen yleisöesittelyt lauantaina .. ja .. kello . Tilauksesta esittelyitä ryhmille myös muina aikoina. Lisätietoja: Taidemaalariliitto Katariina Lager, puhelin () katariina.lager@artists. www.artists./painters /
: Taidemaalari, lehtori Harald Arnkil
Sam Vanni: Suhteita (Punainen kompositio),
, öljymaalaus kankaalle, x cm, Imatran taideyhdistyksen kokoelma, Imatran taidemuseo. Kuvaaja Eero Laajo.
Jokainen uusi kangas aloittaa uuden seikkailun; tulee olla varautunut selviämään siitä – Sam Vanni
(–) oli kosmopoliit- kaikua vain karu päättäväinen vakavuus”, toti, kansainvälisen modernismin ja abstraktin tesi taidehistorioitsija vuonilmaisun puolestapuhuja aikana, jolloin ulko- na . Hinzen lausahdus kuvaa hyvin suomaisia vaikutteita ja nonguratiivisuutta kar- malaisen ja mannermaisen kulttuuri-ilmaston sastettiin Suomessa. Vannin taiteilijaluontees- eroa, silloin ja nyt. Erityisesti Ranskassa, josta puuttui tyystin suomalainen sisäänpäin- ta suomalaiset modernistit hakivat vaikutteikääntyneisyys ja melankolia. Hänen värejä, ta, on kuvataiteessa vahva décoration-perinenergiaa ja optimismia pursuavat abstraktit ne, kun taas kirjalliseen perinteeseen nojaasommitelmansa olivat poikkeus koleassa taide- vassa Suomessa vallitsevana on ollut illustrailmastossamme. Hän kuului harvoihin taiteili- tion, kuvittaminen. joihimme, jotka ’ ja ’ -luvuilla omaksuivat Niinpä kriitikko kuvasi keskieurooppalaisia vaikutteita ilman suoma- Vannin teoksia ”… paoksi maan todellilaiskansallisia ehtolauseita ja suodattimia. suudesta, irrationaaliseen kauneuteen ja täyTaiteelle ja taiteilijoille oli itsenäisyyden dellisemmälle tähdelle.” Suomalaisessa katsanalkuvuosikymmeninä varattu vakava tehtä- nossa dekoraatio on pinnallisuutta kun taas vä: ”Suomalaiset eivät voi luoda leikkivää ja gallialaisille ja eteläeurooppalaisille se on välteleganttia taidetta, Suomessa voittaa vasta- tämättömyys vähän samaan tapaan kuin hyvä
/
ruoka ja viini. Vanni yhdisti decorationin hienolla tavalla omiin pyrkimyksiinsä. Itse hän ilmaisi asian näin: ”Taulu ja taulun tekeminen vaatii tiettyä kurinalaisuutta, jotta se toimisi. Jos se toimii, se on realiteetti. Jos se ei toimi, se on pelkkä dekoraatio. Parasta minusta on, jos taulu on sekä dekoraatio että realiteetti.” Realiteetti korvasi Vannin taiteessa esittävän hahmon tai tarinan. Se edusti todenmukaisuutta ja uskollisuutta sekä omille sisäisille tunnoille että kuvan lainalaisuuksille. Vanni toistaa ja varioi teoksissaan muutamia muoto-aiheita, mutta väritys on jokaiselle teokselle ainutkertainen. Tämä on hyvin harvinaista; yhtä objektiivista koloristia kuin Vanni on vaikea löytää. Objektiivisuudella tarkoitan sitä, että Vannilla ei ollut lempivärejä tai koloristista ohjelmaa, kuten tai , vaan hän viritti palettinsa tarkasti uudelleen jokaisen maalauksen tunnesisältöön sopivaksi. Nimenomaan viritti, sillä Vanni oli yhtä väriensä suhteen yhtä tarkka kuin parhaimmat kapellimestarit tai säveltäjät oikean sointivärin suhteen. Hän oli tyytyväinen lopputulokseen ”vasta kun ovat löytyneet sävyt, jotka yhdessä sanovat ”. Se tarkoitti ennen muuta ja omaksuttua värien simultaanisuutta, kromaattisen epäsymmetrian liikkeelle panevaa energiaa. Vanni muisteli kirjassa Sam Vanni – valkoinen kangas ja valtameri, että Matisse kehotti aina jättämään kirjon seitsemästä väristä pois kaksi. Näin syntyisi liike ja jännite, koska katsoja täydentää mielessään kuvasta puuttuvat värit. Sekin on kuvan realiteetti, optinen ja fysiologinen tosiasia. Maalaus Suhteita (Punainen kompositio) on kaudelta, jolloin Vanni alkoi vapautua esikuviensa , ’ ja suorasta vaikutuksesta, muttei vielä ollut ottanut käyttöön omaksumaansa kineettisyyttä. Ilmaisu on persoonallista ja vahvaa, mutta siinä näkyy samalla koko vaikutteiden syvyys ja lähtien. Tässä, niin kuin kaikissa Vannin maalauksissa, on voimakas ja hallittu liikkeen tuntu. Vanni totesi myöhemmin Vasarelya siteeraten, että abstrakti taide vapautti kaksiulotteisen kuvan perspektiivi-illuusion esittämi-
sestä. Tästä seurasi, että kun kolmatta ulottuvuutta ei enää tarvittu, sen aseman peri pinnassa syntyvän ajan ja liikkeen abstrakti kuvaus. Liikevaikutelman avulla Vanni kuvasi yhtä tärkeimmistä käsitteistään: kaaoksen purkautumista järjestykseksi. Suhteita on hieno esimerkki Vannin teosten kerroksellisuudesta. Teos on monensuuntaisessa liikkeessä yhtä aikaa ja liikkeen käyttövoimana on väri. Kuvan roosanvärisen tilan kulmikkaista aukoista avautuu toinen, smaragdinvihreissä sävyissä välkehtivä ja kineettinen tila. Mutta tilan voi nähdä myös käänteisesti: vihreät tulevatkin kohti nousten roosasta avaruudesta. Vanni oli mestari luomaan tällaisia tilaparadokseja, huippuna voimakkaasti kineettinen Helsinki vuodelta . Suhteita-maalaus on siihen verrattuna seesteisempi. Roosat ja vihreät ovat rytmiltään ankarassa synkoopissa, mutta kromaattisesti harmonisessa tasapainossa. Suuret lämpimänpunaiset aksentit jäsentävät kokonaisuutta kuin patarummun lyönnit. Kaiken yli viuhuu kaarevia ja suoria arkkitehtonisia linjoja. Viileän ja lämpimän punaisten kirpeänmakea suhde muistuttaa musiikin dissonoivaa sekunti-intervallia. Se on epätavallinen Vannin tuotannossa, mutta Vanni etsi aina – ja löysi – tällaisia ”harvinaisia värejä”. Vannin mielestä värien ja muotojen dynaaminen jännite ja vastavuoroisuus olivat verrattavissa musiikin kontrapunkti-rakenteeseen. Vannilla oli kotonaan yli äänilevyllistä Bachin musiikkia. Säveltaide oli hänelle innoittaja ja todistus siitä, ettei vakavasti otettavan taiteen tarvitse esittää mitään: ”… abstraktin taiteen nyt tarjoamat uudet mahdollisuudet ovat edellytyksenä ilmaisun vapaudelle, joka on verrattavissa säveltäjän vapauteen”, hän sanoi. Vannia on pidetty, kenties geometrisen rakenteellisuutensa vuoksi, älyperäisenä ja viileänä taiteilijana, ”teoreetikkona”. Mutta Vannin rakenteellisuus oli keino, ei päämäärä. Vanni ei vastustanut tunnetta vaan sen kahlitsevaa ylivaltaa luomisprosessissa. Vasta objektiivinen suhde tunteisiin ja ilmaisuun vapauttaa löytämään uutta: ”Vaikka kaiken taiteen pohjana onkin tunne, meidän on käsiteltävä sitä tietoisesti, mikä taas antaa tilaa uusille tunteille”, Vanni sanoi. ■
Kirjallisuutta Tuija Kuutti, toim. (), Sam Vanni: opettaja ja esikuva. Helsingin kaupungin taidemuseon julkaisuja , Helsinki. Helena Sederholm, toim. (), Pinx – Maalaustaide Suomessa: Siveltimen vetoja. Weilin+Göös, Porvoo. Jorma Hautala, (), Pinnassa ja Tilassa: kirjoituksia vuosilta
– . Jack-in-the-Box, Helsinki. Päivi Lahtela, toim. (), Sam Vanni – Valkoinen kangas ja valtameri. Suomen Taiteilijaseura, Jyväskylä.
/
: Kuvataiteilija Juha Sääski
värikästä unoh- tään. Sitäpaitsi maalaus on materiaaliselta olodusta harmaan arjen keskellä vai pitäisikö sen muodoltaan artefaktinen esine, jonka vahyhä rajummin ravistella todellisuuden koh- va sidos taidemarkkinoihin ohjailee sisältötaamista vältteleviä kansalaisia. Kun ei todel- jä. Hitaudestaan huolimatta, tai juuri sen ansilisuuden rankkuuskaan herätä, voisiko taide osta, maalauksella on kuitenkin erinomaiset siinä onnistua eskapistisen viihteen keskellä mahdollisuudet pohdiskella hitaasti muuttunuokkuessamme. via tai pysyväisluonteisia ihmisen toiminnan Jokainen tunnustaa jotain poliittista väriä ei-toivottaviakin puolia. joko tietoisesti rakennetun, vanhemmilta peVäri on sisällön palveluksessa kuten värityn tai melkein kuin huomaamattavalta kult- rittömyyskin. Kuvataiteen historiassa mustatuurista imetyn maailmankatsomuksen poh- valkoisten teosten, erityisesti maalausten, sijalta. Niin taiteilijatkin. sältö on usein yhteiskunnallinen. Miten poliittinen väri näkyy taideteoksis- Guernicassa, Saksan trauta? Poliittisten puolueiden värisymboliikka maattisen lähihistorian kuvauksissa, ei tässä suhteessa ole relevantti tunnistamis- useimmissa teoksissa tai koodi. Voiko taiteilija olla täysin poliittisesti maalauksellisissa hiilipiirustuksissa väritön ja arvoneutraali puhtaan taiteen hen- ja valokuvissa aiheen ankaruus korostuu kun gessä? värien synnyttämät tunnevaikutukset on karKatsojalla (ja taidemaailman toimijoilla) sittu teoksesta. on valta tehdä johtopäätöksiä ja jotkut tekeVoisiko taideteoksen sisältönä yleisesti torvätkin pitkälle meneviä arvioita jopa teoksia juttua rankkaakin yhteiskuntakritiikkiä ujutnäkemättä. Taideteoksen sisällöllisten viit- taa katsojan tajuntaan iloisella tai kolorististausten ja koodien avaamisessa syntyy uu- esteettisellä värimaailmalla? Olisiko silmäkarksia tulkintoja katsojan projisoidessa teokseen kien käyttö huijausta vai käyttökelpoinen meomien arvojensa mukaisia sisältöjä, joita tai- netelmä toivotunlaisen pohdinnan synnyttäteilija ei kenties ole teoksessaan lainkaan poh- miseksi katsojan mielessä? Vesittyisikö asiasitinut. Vasemmistolainen tai oikeistolainen sältö jos käytettäisiin miellyttäviä ja viihdyttämaailmankatsomus ei useinkaan ole suoranai- viä väriharmonioita riitasointujen, inhovärien sesti luettavissa teoksista. - ja -lukujen ja mustavalkoisuuden sijasta? taiteen puoluepoliittinen kytkös on muuttuSen lisäksi, että yhteiskunnallisia aiheita känut yleisemmällä tasolla ja monipuolisemmin sittelevää tai avoimen poliittista taiteilijaa arilmeneväksi huoleksi maailman tilasta. Kan- vostellaan räikeiden ja raakojen väriyhdistelsalaisaktivismi lisääntyy ja taiteilijoiden kei- mien tai ankeitten ja synkkien harmaaskaalonot laajentuvat aktivistitaiteen ja interventi- jen käytöstä, hän usein saa pessimistin ja tosioiden suuntaan. kon raskaan mustan viitan harteilleen. KirjailiMaalaus on hidas väline esimerkiksi päivän- ja mietelause auttaa näkepolitiikan kommentointiin, sehän on usein mään toisin: ”Eivät optimistit muuta maailesillä vuoden parin viiveellä valmistumishetkes- maa vaan pessimistit”. ■
/
Jyrki Riekki: Suuri Uskonnollinen, , akryylimaalaus ja kollaasi kankaalle, x cm. Kuvaaja Antti Laitinen. /
Maalaamisen arvoista Taidemaalariliiton -vuotisjuhlanäyttely .. – ..
Vuonna ilmestyy helmikuussa, kesäkuussa ja lokakuussa. Maaliskuussa julkaistaan lisäksi erikoisnumero. Vuoden tilaus astuu voimaan, kun olet maksanut vuosikerran hinnan euroa Taidemaalariliiton tilille – . Maksun viestiksi merkintä ”Taidemaalaus”, tilaajan nimi ja lehden toimitusosoite (katuosoite ja postinumero ja -toimipaikka). Postitus kuuluu tilaushintaan. Taidemaalariliiton jäsenet saavat lehden automaattisesti. Lehti sisältyy jäsenmaksuun. Vanhoja numeroita (/ ja / ) voi tilata sähköpostiosoitteesta taidemaalaus@ artists.. Lehdet maksavat euroa + postituskulut. on Taidemaalariliiton julkaisema yleistajuinen taidelehti. Uusi lehti sai kiinnostuneen vastaanoton jo ensimmäisenä ilmestymisvuonnaan . Kirjoittajamme ovat kuvataiteilijoita ja uskomme, että juuri taiteilijanäkökulma tekee lehdestä tuoreen ja kiinnostavan. Taidemaalariliitto on taidemaalareiden valtakunnallinen järjestö, joka toimii kuvataiteen edistämiseksi ja kuvataiteilijoiden aseman parantamiseksi.
/
Petri Ala-Maunus Tuula Anttonen Kaisu Aro Stig Baumgartner Carolus Enckell Bo Haglund Raija Heikkilä Tapani Hyypiä Teemu Kangas Haruka Kashima Marikka Kiirikoff Jouko Korkeasaari Petri Makkonen Heikki Marila Jaakko Mattila Mauno Mecklin Tommi Mäkelä Tuomas Mäntynen Antti Ojala Reija Palo-Oja Silja Rantanen Jenny Renlund Vaula Siiskonen Arvo Summanen Milla Toivanen Pauliina Turakka-Purhonen Kristiina Uusitalo Anna-Leena Vilhunen
Amos Andersonin taidemuseo Yrjönkatu , Helsinki
Taidemaalariliiton -vuotisjuhlanäyttelyn yhteydessä järjestetään .. seminaari, jossa kysytään mm. Onko taiteella itseisarvoa?
������ �������������� ����������� ������������� �����������
����������������������������� ������������������������������ ���������������
����� ����������� ����������� ���������������
����������������
�����������
������������������������������������������ ���������������������������������������
����������� ���������������� ������������������ �������� ����������������� ����������������
�������������������������������������������� ������������������������� �������������������������������������������� ������������������������������������������������ ������������������ ��������������������������������������������� ����������������������������
���������������� �������������������� �������������
���������������
����������� ����������
���������������� ������������� � �������������������� �������������������� ���������������� � �������������������� ������������������ ������������������� ����������������������������������
��������������������������������� ���������������������������������� ���� � �������������������������
/
����������������� ������������������ ������������������������ ������������������ ����������������������������� ��������������������������
������������������� Marjo Heino-Fihlman, Määränpää, 2008, öljy, 13 x 22 cm.
17.1. - 8.3.2009 Piikki lihassa poliittinen pilakuva ja karikatyyri Suomessa 21.3. - 31.5.2009 Maailmassa Susanne Gottberg, Marjo Heino-Fihlman, Mikko Paakkola, Vaula Siiskonen Lönnströmin taidemuseo Valtakatu 7 26100 Rauma Avoinna ti-ke 11-16 to 11-20 pe-su 11-16 www.lonnstromintaidemuseo.fi 02-8387 4700
lonnstrom_taidemaalaus09.indd 1
/
Anu Tuominen: Omenasiideriä, 2003 Esineteos. Aineen taidemuseon kokoelma/ Aineen taidemuseon kuva-arkisto
����������������������������������������������� ������������������������������������
23.1.2009 13:49:10
hg ����������������
aiemaaareien unvaontaa jo uoesta 1968
������������������������
��������� ������������������������� ���������������� �������������������������������������������������������� ������������������������������������������ �������������������������
Myynnissä muun muassa maahantuomamme HUIPPULAADUKKAAT OLD HOLLAND -ÖLJYVÄRIT
edulliseen hintaan
Taidemaalariliiton taiteilijatarvikevälitys Tarvikevälitys toimii osoitteessa Erottajankatu 9 B 00130 Helsinki Avoinna ma – to klo 9.15 – 17.00 pe klo 12.00– 17.00
hg ervetuoa
/
���������������������������������������������������������
28.2.-17.5.2009 ENZO CUCCHI ���������������������������� �������������������������������� ���������������������������������� �����������������������
���������������������������� ������������������������������� ��������������������������� ����������������������������������� ��������������������������� ��������������������������� ������������������������������� �������������� ���������������������������
������������������������������������ ��������������� �������������������������������������� ��������������������������� ���������������������������������� ���������������������� �������������� ��������� ����������������������������������
���������������������� �������� ���������������������� ������������� ��������������������������� ��������������������������� �������������������������������� ���������������������������� ������������ ������������������������������������� ������������������������������������������������
������������������������ ��������������������� ������������������������������������������������������ ���������������������������
/
/
/ / Aikataulut
/ ilmestyy .. Ilmoitusaineistot .. / ilmestyy .. Ilmoitusaineistot ..
Lehden julkaisija
Taidemaalariliitto Erottajank. , sisäpiha, Helsinki puhelin () , faksi () kotisivu http://www.artists./painters
Painos
kpl
Ilmoitukset
Eeva-Liisa Rautalahti, puhelin () (to–pe 9 – 16) sähköposti taidemaalaus@artists.fi taidemaalaus@gmail.com (isot tiedostot, kuvat jne.) /
�������������� ��������������
����������������������������
������������������������������������������������������������������������������������� ���������������� ���� ���������� ����� ���������� ������������� ��������� ����������� ��������� ����������������������������������������������������������������������������������