/
Taidemaalariliiton teosvälitys 2009 -tapahtuman 20. – 29.3.2009 yhteistyössä mukana �������������������������������������������������������������
www.intrum.fi
Tiina Lamminen
Numero / Ensimmäinen vuosikerta.
Taidemaalariliitto Erottajankatu
Helsinki puhelin () faksi () www.artists./painters
Tiina Lamminen puhelin
tiina.lamminen@artists.
Terhi Aaltonen, Paula Holopainen, Tiina Lamminen, Mikko Paakkola, Jukka Pohjola
Eeva-Liisa Rautalahti
Taidemaalaus / ilmestyy ... Tiedot lehden ilmoitusaikataulusta
Taidemaalariliiton julkaiseman toinen numero keskittyy tilaan ja paikkaan. Tila on perustekijä kuvassa, sillä on keskeinen merkitys teosta rakennettaessa. Moni nykymaalaus näyttää sosiaalisen tilanteen. Teokseen on rakennettu sosiaalisen toiminnan tila, sitä katsoja pääsee aavistamaan ja siihen samaistumaan. Maalaukset näyttävät myös taiteen ei-kerronnallisia sisältöjä. Tällaisessa maalauksessa taiteilijan valitsemat kuvalliset rakenteet tiivistyvät ilmaisuksi, jolle ei näytä löytyvän tai sille ei haluta löytyvän suoraa kielellistä ilmaisua. Tässäkin ääripäässä monet asiat palautuvat tilaan, tuohon metafyysisenä hajoavaan tai tiivistyvään, uskon asiaan.
ja hinnoista löytyvät osoitteesta www.artists./painters/tmjulkaisu.html tai ne voi tilata projektisihteeri Eeva-Liisa Rautalahdelta, puhelin ()
Uusi maalaus -näyttely. Ville-Matti Rautjoki pakkaa. Taustalla Jenni Hiltusen maalaus: A Deent Portrait of Pietari Kaakkomäki, , akryyli, alkydi ja spray kankaalle. Kuvaaja Tiina Rekola, Lahden taidemuseo.
Jaana Teräväinen
Teoksen esittämisen paikka määrittää taiteilijan ja teoksen arvoa. Asetetaanko teos esille yksityisessä nimigalleriassa tai onko teos kenties paikkasidonnainen ja se on nähtävissä taidepyhättöjen ulkopuolella? Teoksen ostaminen keskeiseen kokoelmaan tai museoon vahvistaa nykytaiteilijan asemaa. Museot ja galleriat ovat taiteilijan työlle tärkeitä yhteistyökumppaneita, teosten esittämisen paikkoja. Gallerian toiminta on nykytaiteen lyhytaikaista esittämistä ja taiteen myyntiä. Museoiden tehtäväksi taas tavallisesti ajatellaan laajempien kokonaisuuksien esittäminen, velvollisuus kertoa ja tehdä näkyväksi taiteen jatkuvuus sekä kulttuurihistoria. Taiteilija on rinnakkainen taidekentän muiden toimijoiden kanssa. Edunvalvontakysymyksissä työnjako ei ole selvä, vaan vaatii sopimista.
Painohäme Ylöjärvi
Tampereella ..8
Garamond Premier Pro
Galerie Art Gloss g (kansi)
Taidemaalari Tiina Lamminen Päätoimittaja
Galerie Art Gloss g (sisäsivut) -
/
/
Markus Tuormaa (ent. Perälä)
kahden tilaa käsit- sommittelu ja maalauksellisuus. Kirjeenvaihto televän nykytaidemaalarin kanssa katsomas- julkaistiin myöhemmin kirjana. sa maalausta ”Sisäkuva taiteilijan kodista”. Keskustelu Paula Ollikainen: ja kanssisälle maalattu maisema sa synnytti vuoropuhelun heidän viimeaikaisten teostensa ja noin sadan vuoden takaisen Tuormaa: Aivan kuin Hammershøin maalaamaalauksen välille. ma tila ei pysyisi maalauksen reunojen sisäTanskalainen taiteilija Wilhelm Hammers- puolella. høi ( – ) teki uransa aikana lukuisan määrän sisätilaa ja maisemaa esittäviä maala- Ollikainen: Huonetila rajaa Hammershøin uksia. Interiöörit houkuttelevat katsojansa kul- maalauksen tilan jollain lailla puitteisiinsa, kemaan avoimiksi jätettyjen ovien kautta huo- mutta kun se kuitenkin avautuu maalauksen netilasta toiseen. reunoille sijoitettujen avoimen oven ja tuo”Sisäkuva taiteilijan kodista” on ollut aiem- lin vuoksi kahteenkin suuntaan, jää tila hyminkin taiteilijoiden keskustelun kohteena. vin avoimeksi. Suomalainen ja ruotsalainen kävivät – kirjeen- Tuormaa: Mielestäni Hammershøin maalavaihtoa Hammershøin maalauksista. Osipow uksen sisätila muistuttaa maisemamaalausta. kirjoitti useassa kirjeessään Ateneumin ko- Huonetilat jatkuvat reunoiltaan aivan kuin koelmiin kuuluvasta maalauksesta. Hänen maiseman horisontti jatkuu maalauksen reunäkökulmassaan korostuivat kuvan rakenne, noilta. Hammershøin interiöörien ja maisemien välillä ei välttämättä ole kovinkaan suurta eroa. Myös sinun maalauksesi ”Toisenvaraiset” tuntuu jatkuvan voimakkaasti kuvan ulkopuolelle. Miten itse koet maisematilan ja huonetilan välisen yhteyden?
Wilhelm Hammershøi: Sisäkuva taiteilijan kodista, n. , öljy kankaalle,
, x , cm. Ateneumin taidemuseo. Kuvaaja Hannu Aaltonen, Kuvataiteen keskusarkisto.
Ollikainen: Maalasin aiemmin enimmäkseen ulkona olevaa tilaa. Siirtyminen sisätilan maalaamiseen oli luontevaa, kun ajattelin, että ”lavastan” maiseman huonetilaan. Maisemallisuutta lisää Hammershøin maalauksessa sekin, että tuo maalaukseen kuvattu /
Paula Ollikainen: Toisenvaraiset, , öljy kankaalle, x cm. Kuvaaja Paula Ollikainen.
nainen on suuntautunut ulkotilaan, ikkunaan, päin. Omassa maalauksessani on päinvastoin; siinä henkilöt ovat suuntautuneet sisätilaan päin. Heidän suuntautumisensa sulkee myös maalaukseni ulos avautuvaa ikkunaa. Mutta kummassakaan maalauksessa ikkunasta ei näy ulos. Sellainen ikkuna ei oikeastaan ole ikkuna vaan heijastuspinta, kuin diaheitinkangas. Ei voi tietää mitä sen takana on.
en, että maalauksesi tila syntyy näiden sivussa olevien ihmisten välisistä jännitteistä. Tila hajoaa heidän kauttaan vaikka he samalla myös muodostavat tilan. Hammershøin maalauksessa on vastaavanainen huonetilan hajoaminen maalauksen reunoilla, mutta se on esitetty ovien ja esineiden avulla. Hänen maalauksessaan on päähenkilö, joka voi selkeämmin keskittyä itseensä. Kuvastaisikohan tällainen erilaisuus maalausten tekoajan erilaista luonnetta?
Tuormaa: Kuin maalauspohja. Sekin on pinta, joka piilottaa taakseen tilaa, mutta antaa mahdollisuuden maalatun tilan olemassaololle. Ollikainen: Lainasin maalaukseni nimeksi biologisen termin. “Toisenvaraisuus” kuvaa eliöiOllikainen: Hammershøin maalauksessa on den riippuvuutta toisistaan. Maalauksessani paljon tuollaista piilotettua. Esimerkiksi tuo se kuvaa ihmisten riippuvuutta toisistaan ja oikealla puolella olevan oven taakse jäävä ti- ympäristöstään. Vaikka ihminen on oman eläla. Katsojana kuvittelen aluksi, että maalauk- mänsä pääosassa, hän on samalla myös toissen nainen on yksin, mutta en voikaan olla sii- ten ihmisten maailmassa sivuosassa. Tätä sitä varma. vullisuutta pidän oleellisena asiana omissa Ovi on rajattu aivan saranoidensa kohdal- maalauksissani. Hammershøin aikana toisenta, joten Hammershøi ei anna mitään vihjet- varaisuutta ei luultavastikaan kyseenalaistettä myöskään siitä mitä maalauksen huonetilan tu. Silloin se oli päivittäistä; suurperheen jäviereisessä tilassa on. Ovesta on tullut enem- senet asuivat saman katon alla ja he olivat toimänkin huoneeseen pystytetty sermi. sistaan riippuvaisia. Nykyään korostetaan yksilöllisyyttä ja yksin selviämistä eikä toisenvaTuormaa: Ovi toimii toisella tavoin kuin ta- raisuutta haluttaisi myöntää. vallisesti. Se ei sulje huonetta, vaan piilottaa tahattomasti jotakin taakseen. Keskim- Tuormaa: Ehkä Hammershøin maalauksen mäiseenkin huonetilaan, siihen jossa nainen- rauhallisempi tila kertoo siitä, miten sen ajan kin on, jää paljon katsojalle näkymätöntä hä- ihmiset ovat suhtautuneet luottavaisemmin märää tilaa. toisenvaraisuuteen. Myös sinun maalauksessasi jää paljon piiloon. Huonetilassa olevien aikuisten ihmis- Ollikainen: Jotain ristiriitaista Hammershøin ten kasvotkin ovat lähes näkymättömissä. maalauksessa kuitenkin on. Vaikka se on hyMaalauksen ihmiset ovat kuvan reunoilla ja he vin rauhallinen, on tuo tila repivän oloinen siijäävät kuin sivuosaan jokainen. Katsojana ko- nä miten se jatkuu eri suuntiin.
/
Tuormaa: Aivan kuin tuo ovi olisi paiskat- Tuormaa: Miksi hän sitten tuntuu kuitenkin tu auki. katsovan ikkunasta ulos? Susanne Gottberg: talon hämärä sydän
Gottberg: Minusta nainen ei katso ikkunasta ulos, vaan hänen silmänsä lepäävät siinä ikkunassa. Hän katsoo sisäänpäin. Hän jää meidän katsojien tavoin huonetilaan, itseensä. Hän katsoo ikkunaa samalla tavoin kuin katsomme maalausta yleensä. Katsomme maalausta, mutta kuitenkin katsomme itseemme.
Gottberg: Jos itse olisin maalannut tuon ikkunan, olisin maalannut sen eri tavalla. Olisin korostanut valoa ja maalannut sen selkeämmin ulkovaloksi. Nyt maalauksen viimeinen tila näyttää litteältä. Ikkuna on himmennetty, samea, eikä siitä näy ulos. Se ei päästä ulko- Tuormaa: Metsämaalauksissasi tila päättyy sytilaa sisälle. Mutta Hammershøi on varmaan vyyssuunnassa usein voimakkaaseen valoon tietoisesti maalannut sen noin. Nyt me katso- samalla tavoin kuin Hammershøin maalaukjina pysymme maalauksen sisätilassa. Ikkuna sessa. Valo on niin voimakas, että se muuttuu ei vie kiinnostustamme ulkotilaan; huone, jos- maalauksessa vaaleaksi pinnaksi, jossa itsessa maalauksen nainen on, tulee tärkeäksi. sään ei ole syvyysvaikutelmaa. Merkitseekö vaNainen ei seiso suoraan ikkunan ääressä lo omissa maalauksissasi mielestäsi samaa kuin romanttisten maalausten tapaan, vaan hän on Hammershøin maalauksessa? huoneessa, josta ei johda ikkunaa ulos. Hän on talon hämärässä sydämessä. Hänen huo- Gottberg: Sanoin äsken äkkiseltään, että olinetilastaan on vain ovet auki ikkunallisiin ti- sin maalannut tuon valon eri tavalla kuin loihin. Hammershøi. Olen varmaan aiemmin maa /
Susanne Gottberg: Häikäisty hetki, – , öljy puulle, , cm. Kuvaaja Esko Koskenranta.
lannutkin eri tavalla, mutta en ole varma maalaisinko sitä tällä hetkellä eri tavalla. Jos tuo ikkunasta tuleva valo olisi selkeästi maalattu ulkovaloksi, kokisin, että kuljen noiden huonetilojen läpi ja ikään kuin saavutan ne itselleni. Sitten menisin taas uuteen tilaan, josta ikkunasta tuleva valo kertoo. Nykyään koen kuitenkin niin, että tästä välitilasta, jossa Hammershøin maalauksen nainenkin on, löytyy lopulta kaikki tarpeellinen. Nainen ei olekaan välivaiheessa vaikka onkin välitilassa. Tuormaa: Metsämaalauksiasi katsoessani tunnen kaipausta puiden takaa näkyvää valoa kohti. Tarkoitatko, että sen valoisan metsäaukean saavuttaminen ei ole tarpeellista? Gottberg: Ei. Ajatukseni liittyy menetyksiin ja kuoleman tiedostamiseen. Kun tiedostaa oman kuolemansa, tiedostaa samalla, ettei tila jatkukaan loputtomasti eteenpäin. Myöskään kokemiaan menetyksiä ei tarvitse välttämättä korvata uusilla kokemuksilla, ihmisillä tai asioilla, sillä koko eletty elämä on muistoina oman itsen sisällä. Surutyössä ihminen ymmärtää, että me
/
netetty ei tavallaan olekaan menetettyä, koska sen voi löytää sisältään. Siksi ajattelen, että tuo Hammershøin maalaama nainen katsoo sisälleen, eikä ikkunasta ulos vaikka hänen silmänsä lepäävätkin ikkunan valossa. Onhan tuossa maalauksessa muutakin menetykseen viittaavaa, kuten muotokuva seinällä ja tyhjä tuoli sen alla. Joku on poistunut maalauksesta, mutta on silti läsnä. Se maalauksissani oleva metsän takaa tuleva valo kertoo tilasta, joka on oleellinen, vaikka se ei tavallaan viekään minnekään. En halua antaa sille mitään erityistä merkitystä, mutta haluan antaa sille paljon tilaa. Mitä se tila on, ei oikeastaan voi tarkemmin miettiä. Se vain on. Valo metsän takana merkitsee samaa kuin mitä ikkunasta tuleva valo merkitsee Hammershøin maalauksen naiselle. Nainen ei lähde ulos, mutta sieltä tulee valoa, joka heittää merkityksen sisälle hänen omaan tilaansa. ■
Kirja Osipowin ja Billgrenin kirjeenvaihdosta: Ola Billgren & Paul Osipow: Hammershøi. Edition Bløndal. Hellerup, Denmark .
Heli Kuparinen
elokuvateatterissa ja odo- kuitenkin unohdetaan, että galleriat ovat myytin lmin alkamista. Valkokankaalla näytet- mälöitä, joiden ensisijainen tehtävä on myydä tiin mainoksia. Äkkiä kuvaan ilmestyi vuon- taideteoksia. na Tanssii tähtien kanssa -kilpailun voitNäyttelykorvausten maksamatta jättämistanut yhdessä toisen artistin kanssa tä kuvataiteilijalle museot perustelevat yleensä puolustamaan esiintyvien taiteilijoiden teki- sillä, että taidenäyttely tuo taiteilijalle ilmaisjänoikeuksia. Hän sanoi, että jossain vaiheessa ta mainosta ja edistää taiteilijan teosmyynharrastus muuttuu työksi, josta on maksettava tiä. Samalla logiikalla esimerkiksi palkkaa ja ettei taiteilijoiden pidä polkea omia ei pitäisi maksaa lainkaan keikkatekijänoikeuksiaan. palkkiota, sillä tokihan konsertti pienen pohEsiintyvät taiteilijat ovat jo kauan yhteises- joismaan pääkaupungissa nostaa laulajattaren sä rintamassa pitäneet huolta Teosto-maksuis- maailmanlaajuista levymyyntiä. taan. Tällainen yhteenliittyminen on kuitenkin toistaiseksi puuttunut kuvataiteilijoiden Kehut eivät elätä keskuudesta. Vaikuttaa siltä, että nykyään jokainen ajattelee vain omaa uraansa. Näin sopi- Taideteosten julkista esittelyä ja teosmyyntiä mukset taidemuseoissa ja muissa julkisissa ti- ei tulisi sekoittaa keskenään. Taidenäyttely loissa pidettävien näyttelyiden osalta ovat jää- on aina ainutkertainen tapahtuma. Näyttelyneet luomatta. ripustus on harkittu ja huolellisesti valmisteltu kokonaisuus, aivan samalla tavalla kuin jonkin rockyhtyeen konsertti. Itse taidenäyttely Tekosyitä näyttelykorvausten on teos ja se työ, mistä taiteilijoille tulisi makmaksamatta jättämiseen saa asiallinen korvaus. Nykytilanteessa suomalainen taidemuseokentTaiteilijat syövät samaa leipää kuin muuttä käyttää säännönmukaisesti ja säälittä hyväk- kin ihmiset, joten heidän työnsä palkkana täyseen kuvataiteilijoiden keskinäistä kilpailua tyy olla jotain, jolla leipää saa. On hyvä muispaikasta auringossa. Usein taiteilijoita kiriste- taa, että taidenäyttelyn pitäminen ei ole mitään sillä, että jos taiteilijoille maksetaan, ei tään harrastelijamaista puuhastelua, jota kuole varaa esitellä heidän taidettaan vaan on ka tahansa voi tehdä. Taiteilijat ovat korkeasti koottava näyttelykokonaisuudet vanhois- koulutettuja huippuammattilaisia, jotka teketa kokoelmista, edesmenneiden taiteilijoiden vät ankarasti töitä tuodakseen yleisön nautitteoksista. Kuolleet taiteilijat tulevat museoil- tavaksi huolellisesti valmistellun teoskokonaile halvemmiksi. suuden. Kuvataiteilijan ammatti edellyttää eriToinen kiristyksen keino on vertaaminen koisosaamista ja pitkää koulutusta siinä kuin galleriatoimintaan. Taiteilijalle sanotaan, ettei oopperalaulajankin. museoilla voi olla velvoitteita maksaa tekijänTosiasia on sekin, että taidemuseonäytteoikeusmaksuja, koska ensimyynnissä gallerioi- lyistä myydään vain vähän teoksia. Mediajuldenkaan ei tarvitse niitä maksaa. Tässä kohtaa kisuus on useimmille vain hetkellistä. On ou-
Kun näyttelykorvaukset jätetään maksamatta vedoten näyttelyiden tuomaan ilmaiseen mainokseen, ei myöskään Céline Dionille ei pitäisi maksaa keikkapalkkiota, sillä tokihan konsertit nostavat levymyyntiä.
/
Asuinkunnasta riippuen toiset taiteilijat, museoammattilaiset ja museovieraat ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Nykykäytäntö on epäreilu kaikille.
toa, että alan käytännöt perustetaan oletukselle, että kaikki taiteilijat automaattisesti myyvät paljon töitään, kun nimi mainitaan paikallislehdessä. Usein mediajulkisuudesta huolimatta teosmyynti vaatii samanlaista markkinointia ja paneutumista kuin millä tahansa yrityksellä. Vetoaminen tuleviin markkinoihin onkin museoille vain tapa väistää velvoitteita. Näyttelykorvausten kirjavat nykykäytännöt
suttu pitämään näyttelyä vai onko hän itse ollut aktiivinen ja hakenut aikaa. Vaihtelevien menettelytapojen vuoksi eivät ainoastaan taiteilijat eri alueilla ole epätasa-arvoisessa asemassa. Myös museoammattilaisilla on erilaiset resurssit toiminnalleen paikkakunnasta riippuen. Nykykäytäntö on epäedullinen myös museoyleisölle. Toisilla kunnilla on toisia paremmat mahdollisuudet tarjota laadukkaita kotimaisia nykytaidenäyttelyitä. Selkeät pelisäännöt tarpeen
Taidemuseoalalla työskentelevät valittavat Jos kunnassa halutaan pitää yllä taidemuseotoiusein alhaisia määrärahoja ja alan kehnoja mintaa, ei ratkaisu voi olla se, että rahoitus siipalkkoja. Tämä on tietenkin totta, mutta ei hen haetaan taiteilijoilta. Kuntien tulisi vuokuitenkaan voi tarkoittaa sitä, että taiteilijoi- sittain budjetoida riittävästi rahaa taidemuden täytyisi sillä perusteella tinkiä omista, teki- seotoiminnalle näyttelystä aiheutuvat kulut jänoikeuslakiin pohjautuvista oikeuksistaan ja ja tekijänoikeusmaksut mukaan lukien. On kustantaa ihmisten virkistykseksi tehdyt näyt- aika kummallista, että kaikki muut näyttelyn telyt omasta pussistaan. ympärillä puuhaavat henkilöt saavat työstään Kysyin keväällä muutamalta suomalaiselta palkkaa paitsi tekijä itse. Nykyinen systeemi taidemuseolta, millä tavoin ne järjestävät nyky- on löperö ja epätasa-arvoinen. taidenäyttelyitä. Ainoastaan kahdesta museosPerussyy sekavaan ja epäoikeudenmukaita tuli vastaus. Toisessa museossa vakuutettiin, seen tilanteeseen on, että valtio on sälyttänyt että näyttelystä aiheutuvat kulut korvataan ja kunnille kaiken vastuun taidemuseotoiminKuvasto-maksut maksetaan. Toisessa oli taas nan pyörittämisestä – samaan tapaan kuin tapana järjestää näyttelyitä taiteilijan kustan- terveydenhuollon ja opetustoimen puolella nuksella puhumattakaan Kuvasto-korvauk- on tehty. Kunnilla on taas tähän toimintaan sista. Tällainen menettely oli käytössä silloin, vaihtelevat resurssit, jolloin vastakkain asetekun kuvataiteilija itse hakee näyttelyaikaa. taan kaksi heikossa asemassa olevaa puolta: suTämän lisäksi samaisessa museossa järjeste- pistuvien määrärahojen kanssa kamppailevat tään kutsunäyttelyitä, jolloin kaikki kulut kor- taidemuseot ja köyhyysrajan alapuolella elävataan ja tekijänoikeusmaksut maksetaan. vät taiteilijat. Nämä vastaukset edustavat sattumalta meValtion olisi puututtava asiaan ja korvamernettelytapojen ääripäitä ja kuvaavat alalla ny- kittävä kunnan taidemuseotoimintaan tarkoikypäivänä vallitsevaa sekavaa käytäntöä. Kai- tetut rahat. Jos halutaan pitää yllä toimivaa taiken lisäksi toiset ovat alalla tasa-arvoisempia demuseoverkostoa täytyisi sitä varten luoda kuin toiset. Jos taiteilija valitaan (usein mo- realistinen budjetti valtiollisella tasolla niin, nen hakijan joukosta) museoon pitämään näyt- että rahat ohjattaisiin suoraan taidemuseotoitelyä, on se jo sinällään osoitus siitä, että hä- mintaan. Tässä budjetissa olisi huomioitu nen teoksiaan pidetään riittävän korkeatasoi- näyttelystä aiheutuvat kustannukset ja taiteilisina julkiseen esittelyyn. On siis melko kohtuu- joiden tekijänoikeuspalkkiot. Valtion tulisi tonta, että siinä tilanteessa museo luistaa omis- myös valvoa taidemuseotoimintaan tarkoitetta velvoitteistaan. Tekijänoikeusmaksut tulisi tujen rahojen käyttöä ja estää kuppaaminen maksaa riippumatta siitä, onko taiteilija kut- taiteilijoiden selkänahasta. ■
/
Tiina Heiska: teos sarjasta Auringonpimennys, , öljy kankaalle, cm. Kuvaaja Tiina Heiska.
/
( ) Tiina Lamminen
Enoch Bergsten: Odotushuone, , öljy mdf-levylle, cm. Kuvaaja Enoch Bergsten.
( ) - yksityinen rilta ja tuntemattomilta taiteilijoilta. Tämä Galleria Ama Turussa ja Helsingissä. Galleristi vaatii taiteen tuntemusta tai apua siinä. Wuori-Valtaojan mukaan gallerian uskottavuus syntyy johdonmukaisuudesta. Galleria ja taiteilija – Houkutus poiketa omasta, pohditusta näyttelyproloinnista on suuri, sillä taiteili- Muun muassa Galleria Amassa taiteilijoiden joiden arvostamia gallerioita ei ole tarpeek- kanssa tehdään kirjalliset sopimukset näyttesi ja hyviä taiteilijoita taas on valtavasti. Miet- lyistä, mutta muusta taiteilijan ja galleristin tiessäni monipuolista ja laadukasta näytte- yhteistoiminnasta sopimuksia ei Suomessa lyohjelmaa, pohdin prolointini äärirajoja, yleensä tehdä. Wuori-Valtaoja kertoo, että hähaen teknisesti erilaisia tekijöitä ja erityyppi- nellä ei esimerkiksi ole taloudellisia resursseja siä maalareita, Wuori-Valtaoja selvittää. solmia pitkäaikaisia yhteistyösopimuksia ja pe– Ohjelman pitää olla sydämellä valittu, aja- rustaa omaa ”tallia”. tuksella: tämä on parasta mitä minä voin an– Minulla on pari nuorta taiteilijaa, joita taa ja että tätä on etuoikeus päästä ostamaan. kohtaan tunnen erityistä vastuuta, mutta kyllä Wuori-Valtaojan mukaan galleristilla on pal- yhteistyössä on kyse kahden aikuisen välisestä veltavanaan kaksi yhtä tärkeää asiakaskuntaa. suhteesta. Siitä sovitaan näyttely kerrallaan. Ne ovat taiteilijat ja ostavat asiakkaat. Suomessa, toisin kuin esimerkiksi AmeriToimittaja pitkä pers- kassa ja muualla Euroopassa, enemmistö taiteipektiivi galleriatoimintaan antaa näkökul- lijoista ei sitoudu mihinkään galleriaan. man muutoksiin taidekaupassa ja taiteen – Euroopassa ei ymmärretä, miten menesmediakuvassa. Holmila pitää hölmönä, suo- tynyt, vakiintunut taiteilija voi olla ilman korastaan harhaanjohtavana taideneuvontana timaista galleristia, Virpi Wuori-Valtaoja huoohjeita1, että menkää huutokauppoihin osta- mauttaa. Siellä ei myöskään oikein ymmärremaan halpoja picassoja ja tehkää hyvä sijoitus. tä, että galleria voi edustaa taiteilijaa, joka ei Huutokaupoista voi ostaa, jos haluaa vanhaa ole ”oma”. ja harvinaista ja on ylimääräistä rahaa, mutta Suomi Areenan paneelissa galleristi jos haluaa ostaa taidetta arvonnousua odotta- sanoi, että galleristin tehtävä on maan, ainoa kannattava sijoitus on ostaa nuo- pitää huolta taiteilijan työrauhasta. Paula Hol
/
milan arvion mukaan sellaisia taiteilijoita ei Suomessa ole kymmentäkään. Kysymykseen, millaiselle gallerialle Suomessa olisi tilaus, Holmila vastaa huomiolla taiteilijakunnan aktiivisuudesta. – Jos jokin taiteenlaji ei muuten pääse esille, taiteilijat perustavat oman gallerian. Näin on myös tapahtunut niiden vuoden aikana, jolloin olen gallerioita seurannut: on ammattiliittojen galleriat, mediataidetta ym. edistämään perustettiin Muun galleriat, Forum Box lähti taiteilijoiden tarpeesta jne. Taiteilijat kuuluvat verkostomaisesti gallerian ydinryhmään – harvoin virallisten sopimusten kautta. 2
Taiteilija vai galleria – Yksityisten galleristien tuen pitää tulla verotuksen kautta, sanoo Virpi Wuori-Valtaoja ja Paula Holmila on samaa mieltä. – Välitysprovisiosta menee nyt prosenttia arvonlisäveroa, se pitäisi saada laskemaan, – prosentin vero olisi sopiva. Galleriatoiminta on riskialtista toimintaa. Laman seurauksena moni galleria lopetti. Myös Galleristit ry:n puheenjohtaja mukaan veroraamin muokkaaminen on paras tapa edistää galleria-alaa. Galleristit ovat tuoneet esille ns. Tanskan mallin, jossa taiteen ensiostoa tuetaan välittäjäportaan arvonlisäveroa laskemalla ja sillä, että yritykset saavat tehdä taiteen ensiostosta käyttöomaisuuden kaltaisen vähennyksen. Vähennykset koskevat myös taidetta, joka on osa rakennusta tai sen välitöntä ympäristöä. Virpi Wuori-Valtaoja lisää, että yksityisiä gallerioita voisi tukea myös työvoimapoliittisin perustein. Galleristi on yrittäjä, jolle on iso taloudellinen kynnys palkata lisäapua. Myös osallistumista ulkomaisille taidemessuille voitaisiin tukea enemmän. Taidemyynnin kulta-aikana, -luvun lopulla, taiteilija myi näyttelyn ja rikastui. Nykyinen tarina on, että taiteilija myy näyttelyn ja jää pari sataa tappiolle. Wuori-Valtaojan mielestä syy voi löytyä laskentatavasta. – Jos ei ole apurahaa ja kuluksi laskee elinkustannukset ja materiaalikustannukset, niin menestynytkin näyttely voi jäädä tappiolle. Ilman apurahaa taiteilija ei pärjää Suomessa,
tai hyvin harva pärjää, Wuori-Valtaoja sanoo. – Voisiko kyse olla gallerian perimistä suurista myyntiprovisioista? Taiteilijalle myönnetty kohdeapuraha näyttelyn järjestämiseen on tavallaan välillistä galleriatukea, Paula Holmila huomauttaa. Wuori-Valtaoja selvittää, että Suomessa galleristilla ja taiteilijalla on yhteistyökäytäntö, jonka mukaan taiteilija osallistuu kulukorvauksiin ja vastaavasti myyntiprovisio on pienempi. Jo Ruotsissa ja Keski-Euroopassa tilanne on toinen. Tämä johtuu Suomen markkinoiden erityisyydestä ja apurahapolitiikasta. Wuori-Valtaoja myöntää kohdeapurahojen olevan välillistä tukea myös gallerioille. Kaupallisesti toimivan gallerian näyttelyohjelman tulisi sisältää sekä taloudellisesti menestyviä näyttelyitä, kohtalaisesti menestyviä näyttelyitä (n tulot = menot) että puhtaasti proilinäyttelyitä, joilla pyritään rakentamaan gallerian arvostusta.
Galleriatoiminnan kansainvälisyys – Jos taiteilija on sidoksissa yhteen galleriaan, kuten Anhavaan, ei museonäyttelyä (Helsingin kaupungin taidemuseo) voi järjestää ilman yhteistyötä galleristin kanssa, Paula Holmila selvittää. Galleriat eivät ole aikaisemmin vaatineet taiteilijoilta kovin tiukkaa sitoutumista, mutta viime aikoina on taidekaupassakin ollut ehtojen ja kilpailun kiristymisen merkkejä. Tämä ei tietenkään koske kuin pientä osaa taiteilijakunnasta. – Minulla oli australialaisen näyttely elokuussa, Wuori-Valtaoja kertoo. Kun päätin tuoda näyttelyn tänne, etsin museon (Lönnströmin taidemuseo Raumalla), joka voisi esittää retrospektiivisen otoksen taiteilijan tuotannosta. Muuten tuntui hullulta tuoda tänne Suomessa tuntematon taiteilija. Kävijät olivat kiinnostuneita sekä galleria- että museonäyttelystä. Julkisuutta oli, myyntiä ei. Taiteen tuontiprojekteissa ei ole kyse kulttuurihyväntekeväisyydestä. Kun Wuori-Valtaoja tekee yhteistyötä ulkomaisen gallerian kanssa, hän tarjoaa vastavuoroisesti suomalaista taiteilijaa. Kun tällainen galleristien suhde on rakennettu, se voi myös jatkua. – Toiminnan potentiaalinen kasvu löytyy ensisijassa ulkomailta, Suomen taiteen mark /
Iidu Tikkanen: Huvittava puisto, , öljy kankaalle, x cm. Kuvaaja Iidu Tikkanen.
kinat ovat pienet. Galleristeilla on hyvää ko- Lähteet: kemusta, kielitaitoa ja kyky edustaa. He osaavat valita oikeat taiteilijat. Ensimmäisellä ker- Taidesijoittaminen, katso esimerkiksi ralla ulkomaisilla taidemessuilla mitään ei Kauppalehti .. / : välttämättä vielä tapahdu, toisella kerralla jo Taidesijoituksia lompakon mukaan. jotain, kolmannella on hyvät mahdollisuuTutkija - ja det päästä läpi: se on vaan niin pitkäjänteistä. toimitusjohtaja antavat Useimmilla eivät kerta kaikkiaan taloudelliset sijoitusvihjeitä. rahkeet riitä, galleristi Virpi Wuori-Valtaoja ja : toteaa. Vaikutus taidemarkkinoihin – taidekauppa Kansainvälistymistä voi tapahtua toimintana ulospäin (esim. osallistumalla kansainvälisille taidemessuille), sisäänpäin (tuomalla ulkomaisen taiteilijan näyttelyn Suomeen) tai yhteistyöllä (esim. vaihtamalla näyttelyjä ulkomaisen galleristin kanssa) tai näiden yhdistelmällä.
/
ja hinnanmuodostus, s. . Teoksessa Mitä meillä oli ennen Kiasmaa? – kokoelmatoiminnan vaikuttavuus / toim. Päivi Rajakari. Valtion taidemuseo, , . emt s.. emt s. .
Leena Kangas
kan- kitys taiteilijalle itselleen oli siinä, että se mahsainvälinen taiteilijasymposium Sillat – Broar dollisti työskentelyyn syventymisen aivan uu– Bridges järjestettiin Karjaalla . – ... della tavalla. Kaikki taide on paikallista, toteEnsimmäistä kertaa symposiumin yhteydes- si Weckman kokemuksiinsa nojaten. Kansainsä toteutettiin seminaari, jossa Hanasaaren välisyyden sijaan hän mieluummin käyttäisi kulttuurikeskuksessa keskusteltiin taiteili- sanaa monikulttuurinen. joiden kansainvälisestä yhteistyöstä otsikolla Kärkihankkeita vai ruohonjuuritason toiminTaidekenttä tarvitsee taa. monenlaisia toimijoita Läheltä kauas ja takaisin Ruotsalaistaiteilija käynnisti seminaarin puheosuuden kertomalla kokemuksistaan symposiumeista Romaniassa, Unkarissa ja nyt Suomessa. Jansson näkee symposiumit kohtauspaikkoina, joissa voimme luoda yhteyksiä, rakentaa siltoja erilaisten ihmisten ja kulttuurien välille. Tämä on hänen mielestään tärkeä mahdollisuus meille sekä yksilöinä että taiteilijoina, ja tästä laajenevina kehinä myös paremman, iloisemman ja turvallisemman maailman rakentamiseksi. Myös taidemaalari lähti puheenvuorossaan liikkeelle henkilökohtaisesta kertomalla Ranskan-vuosistaan. Tuon ajan, jolla ulkopuolisen silmin saattaa olla kansainvälisyyden sädekehä, suurin mer-
Taidemaalariliiton yhdeksäs taiteilijasymposium Karjaalla.
Tietty kahtiajako kätkeytyy Weckmanin mielestä jo seminaarin otsikkoon: kärkihankkeet liittyvät kulttuuripolitiikkaan ja rahoitukseen, ruohonjuuritaso taas yksittäisten taiteilijoiden toimintaan. Jokainen kulttuurin kentällä toimiva puhuukin aina omasta sijainnistaan käsin, Weckman muistutti. Suomi on perinteisesti tunnettu valtion tuesta nimenomaan yksittäisille taiteilijoille, ja uudet kulttuuripoliittiset linjaukset suurine vientihankkeineen voivat olla taiteilijakunnasta myös hämmentäviä. Silti meidän taiteilijoiden pitää Weckmanin mielestä ymmärtää, että me emme yksin voi ylläpitää vahvaa taidekenttää. Yleisön, kriitikoiden, museoiden ja gallerioiden lisäksi tarvitaan myös entistä vahvempaa välittäjätasoa. Tarvitaan promoottoreita, tuottajia, kuraattoreita. Mitä laajempi tämä välittävä porras on, sitä useampien ja useammanlaisten tai /
Inge Dahl: A Twist, , guassi kankaalle, x cm. Kuvaaja Leena Kangas.
teilijoiden työtä se todennäköisesti voi edesauttaa. Tälle kulttuurin alueelle tarvitaan Weckmanin mielestä entistä enemmän myös omaa koulutusta. Hyville ideoille on aina tilausta Opetusministeriön tuore Näin suomalaista kulttuuria viedään -raportti (:n julkaisuja :), jonka seminaarin paneelikeskusteluun osallistunut ministeriön projektityöntekijä laittoi jakoon, on Weckmanin kanssa samoilla linjoilla. Julkaisussa todetaan, että välittäjäportaan heikkous on rakenteellinen ongelma, joka vaikeuttaa kulttuurituotteiden ja -palveluiden vientiä. Tilanteen parantamiseksi kulttuuriviennin val
/
misteluryhmä esittää rahoitusta tuottaja- ja manageritoiminnan kehittämiseen. Ulkoasianministeriön viestintä- ja kulttuuriosaston päällikkö - oli toinen paneeliin osallistunut valtionhallinnon edustaja. Tuomi-Nikula puhui kapulakielen alle usein hautautuvista asioista hyvin selkeästi ja ymmärrettävästi. Lentävän lauseen ainesta on hänen toteamuksessaan, että rahaa on kaikkialla ja hyville ideoille sitä löytyy aina. ■ Sillat – Broar – Bridges-symposiumiin liittyvä näyttely oli esillä Brinkkalan Galleriassa ja Vanhan Raatihuoneen Galleriassa Turussa elokuussa. Taiteilijasymposiumiin osallistui taiteilijaa Suomesta, Unkarista, Romaniasta, Ruotsista, Liettuasta, Tanskasta ja Norjasta. Symposiumin kotisivu: www.artists./painters/projects/symposium/index.html
����������������� ����������������������
�������������������������
����������������� ����������� ������������������������ ����������������� �����������������������
��������������� ��������������
������������������������
����������������� ��������������� ������������������������������ ��������������������������������� ��������������������������������� ���������������������
������������������������
���������������������������������� ��������������������������
/
Mikko Paakkola
epäilevän ran leiman. Valokuva, suurikokoisina silikonimaalaustaidetta, vaikka muutama vuosi sit- laminaatteina, on onnistunut myöhemmin ten saattoi siltä näyttääkin, etenkin kau- valtaamaan tilaa nykytaiteen markkinoilta. punginosan betoniblokkeihin hakeutuneissa Valokuva ei ole kuitenkaan saanut samaa heltrendigallerioissa. Juuri nämä galleriat esittä- posti myytävän leimaa kuin mitä maalaustaide vät niitä kansainvälisiä tuotteita, jotka tulevat sai. Sen sijaan se on saanut poliittisen korrekvastaan kaikkialla muuallakin, ja jos ei aivan tiuden leiman, mikä on samalla taannut myös kaikkialla muualla, niin ainakin Taschenin kaupallisen korrektiuden leiman. kirjoissa ja taidemessuilla. Jo pelkän runsasluPariisissa maalaustaiteen arvoa on saattakuisuutensa vuoksi pariisilaiset galleriat ovat nut osaltaan ylläpitää perinnettä arvostava laaaina kyenneet tarjoamaan laajan ja moninai- ja-alaisuus. Onhan Pariisin taide-elämä muusen kirjon taiteesta. kaupunginosan tren- takin kuin gallerioita, Pariisi on myös musedihakuiset galleriat eivät ole onnistuneet hal- oita. Ainutlaatuinen museokolmio Louvre – litsemaan kenttää yksin. Musée d’Orsay – Centre Georges-Pompidou Vaikka aiemmin näyttikin siltä, että maa- sukeltaa syvälle taiteen ja länsimaisuuden olelin käyttö olisi käymässä harvinaiseksi, niin mukseen. Pariisin kokoisessa kulttuuriympäristössä on Osaltaan kyse on ollut suurkaupungin avaerittäin vaikea ajaa taidemuotoa alas pelkäs- rakatseisuudesta. Väitänkin, että mitä sulkeutään käytetyn välineen vuoksi. On muistetta- tuneempi yhteisö, sitä varmemmin maalausva, että -luvun nuoret maalaritähdet eivät taidetta on oltu ajamassa alas. Provinsiaalinen ehtineet kuluvan vuosituhannen alkuun men- mielenlaatu on kokenut maalauksen uhkana. nessä pitemmälle kuin keski-ikään, eivät he ka- Maalaustaide ja diktatuurit tuntuvat hylkivän donneet. Eivätkä keräilijätkään kadonneet mi- toisiaan, mikä on maalaustaiteesta keskustelhinkään. Maalareille on aina löytynyt oma gal- taessa hyvä pitää mielessä. leriatila, vaikka kuraattorikenttä olisikin ollut Nuorten galleristien esittämä taide ja heihylkivämpi. dän tuottamansa näyttelyt ovat hyvä nykytaiPariisista katsottuna ajoittain pintaan nou- teen mittari. Näissä konseptuaalisuus hallitseva puhe maalaustaiteen kuolemasta on tun- si -luvun alussa. Tämä ei sinällään sulketunut lähes käsittämättömältä. Sitä jauhettiin nut maalausta pois, mutta se tarjosi tilan valojo -luvulla, Hullun vuoden -6 perintönä, ja kuvalle ja installaatiolle. Nykyään yhä useamjatkettiin niin ikään -luvulla, vaikka vuosi- pi uusi galleristi keskittyy esittelemään nimenkymmenen lopulla mitään muuta ei markki- omaisesti maalaustaidetta. Ja lähteilleen panoilta voinut enää löytää. Kuin maalauksia. lanneena: vaikka maalaus voidaankin aina ja Maalaustaide saikin -luvulla kauppatava- kaikkialla palauttaa väriin ja muotoon, nuo
/
Silja Rantanen: Ihminen tarvitsee Pariisin, , öljy ja graittimaali kankaalle, x cm. Kuvaaja Terho Aalto, Hämeenlinnan Taidemuseon kuva-arkisto. Kokoelma: Henna ja Pertti Niemistön nykytaiteen kokoelma, Hämeenlinnan Taidemuseo.
ret galleristit haluavat esitellä esittävää maala- taa vuotta korjaustöiden vuoksi suljettuustaidetta, ei pelkästään abstraktia, ei pelkkää na ollutta rakennusta. Sarjan ensimmäisekväriä ja muotoa. si kutsuttiin Anselm Kiefer. Kerrankin häTodellisen näytön maalaustaiteen voimas- nen suuruudenhulluutensa sai riittävästi tilaa. ta Pariisi tarjosi runsas vuosi sitten. Tai ei sii- Massiivisuudellaan Kiefer jyräsi kaiken alleen, hen tarvittu maalaustaidetta. Siihen tarvit- niin epäilyt maalaustaiteesta ja sen kohtalosta tiin , taidemaalari. Grand kuin teoriat postmoderneista ulottuvuuksista. Palais, -luvun maailmannäyttelyyn alku- Se oli näyttely, jonka jälkeen ei voi enää muujaan rakennettu lasihalli, on luonut uuden ta kuin mennä saunaan. Siihen suomalaiseen. näyttelysarjan, joka on hieman provosoivasti Jota Pariisissa on yhtä vaikea kaivata kuin löynimeltään Monumenta. Näyttelysarja juhlis- tää. ■ /
Arthur Aillaud: Tiilitalo, , öljy kankaalle, x cm. Kuvaaja A. Ricci.
/
Eero Markuksela
mielikuvituk- kansanjoukko valtasi Bastiljin ja vaati uusettomasti mustaan, mutta pariisilaiset ovat distuksia Kaarle Mielipuolelta. kauniita. Ovatko kaikki kauniit ranskalaiset kerääntyneet Pariisiin? Keitä ranskalai- Vihdoin ja viimein () Ranskan suuri set ovat? Katukuvassa huomaa ensin pääkau- vallankumous päätti ancien regimen ja kaupunkilaisen – tuon rakastettavan pariisilai- notaiteiden Akatemia des Beaux-Arts perussen. Myöhemmin hahmottuu reúnionilainen: tettiin (). Aurinkokuninkaan aikana tailopuksi tulee vastaan Burkina Fason, Tyynen de olikin jo mittavissa asemissa. Mutta valtameren saaren ja pohjoisafrikkalaista alku- luku vasta olikin merkittävä taiteen kannalta perää olevat ihmiset sekä ryhmänä metelöivät ja myös taiteilijat itse. Mitä sitten tulee meiitalialaiset. dän aikaamme, niin Pariisissa voisi hukkua Miten Pariisi voi elää erilaisella juus- museoihin ja gallerioihin. tolla, taidemuseoilla ja gallerioilla? ’ kotimuseo Givernyssä Oikein hyvin. Niitä kun pitävät yllä miljoo- on kulttipaikka. Voisi tosin olla niinkin ettei nat Pariisin arkipäivään kuuluvat turistit. He koko ihmisrysää olisi olemassa. Minusta oliuppoavat kaupunkiin kuin absintti Seineen. si parasta, jos taiteilijasta jäisivät jäljelle vain Pariisissa elämä alkoi, kun voittoisa mero- teokset ja yksi henkilövalokuva, gravyyrikin vingikuningas otti kasteen ja riittäisi erottamaan taiteilijan toisesta kuten muutti kaupunkiin. Uusi valtakunta sai ni- aiemmin. men Francia. Merovingiajan taide on sekoitus Kaikkien tuntema riemukaari Arc de vähän kaikkea, tyylihistoriallisesti yhtenäisiä Triumphe asettuu lähelle läntistä porttia, sielpiirteitä ei ole. Kirjallisuus ja pyhimystarinat tä alkaa Champ des Elysees’n suuri avenue. Bukertovat ihmisten vahvasta halusta uskoa ih- levardi on glamourinsa puolesta mielenkiintoimeisiin ja ihmetekoihin. Historia ja arki elävät nen. Ajattomuuden hohtoa saa tosin kuvitelniissä rinnakkain, samoin tarut ja todellisuus. la. Kaksi eläkeläistä istuu tyylikkäällä terassilla Frankkivaltakunta oli Euroopan ainoa yh- samalla kun tuhat turistia kuvauttaa itseään. tenäinen suurvalta. kuoltua () Pariisissa on miljoonaa pariisilaista. Mialkoi vilske: sukuriidat, palkkamurhat, irstai- tä he täällä tekevät? Kaupunkiin asettuvallu ja maanpetokset. Kaikki muuttui sekavaksi, le on kaksi mahdollisuutta: samaistua valtamikä sekavuus jatkuu yli myöhempien vallan- kulttuuriin tai säilyttää oman kulttuuritauskumousten. Ranskan historia on yhtä sotkua. tansa värihehku. Ollapa maailman reunalla Reúnionin :ssä kaupunginosassa. D’Avron Pipin Pieni oli ensimmäinen karolingisukuinen ja Des Pyrenees -kadun kulmasta löytyvät kaikuningas. Sitten tuli veljeksistä nuorin Kaarle ken maailman ihmiset: yksi originelli, toinen Kaljupää, Länsi Frankkien kuningas, ja vie- kerjäläinen. Maailman hylkäämät ja rakastalä Robert Vahva, Frankkeinin herttua. Kun mat, joista kaikkia ei edes kuolema haluaisi Kuningas Kaarle Yksinkertainen astui ku- tavata. Goottilaisen katedraalin tornin huipvaan, piti Kaarle Paksu syrjäyttää. puun, ruusuikkunan yläpuolelle kerääntyvät Ludvig :n Paksun jälkeen perustet- hyväosaiset, joilla on lyhytkarvainen terrieri tiin Sorbonnen oppilaitos. Sorbonnen nimel- ja virka. Maalaustaide elää hyvin. Kaupungissa lä se on vieläkin yksi maailman kuuluisimmis- on työhuoneita ja siveltimiä enemmän kuin ta yliopistoista. Filip Kauniin jälkeen vuonna missään muussa maailman suurkaupungissa. ■ /
: Tiina Lamminen Valokuvat Laura Vesa
Mikko Kallion työhuoneella
työskentelee ja konservaattori Maria Järvinen kommentoi.
Epilässä Tampereella kesäkuussa .
Järvinen: Pohjustus on pakollinen perustyövaihe. Kallio: Käytän pohjamateriaaleina mdf-levyä, vaneria ja kangasta. Olen liimannut koivuvanerin ja rimakehikon yhteen. Levyn päälle liimasin puuvillakankaan ja kangas on nyt esiliimattu. Järvinen: Esiliimaus eristää gesson kankaasta ja pohjustuksesta tulee kestävämpi. Tarvitseeko vaneria erikseen käsitellä, esimerkiksi kastella ja kuivata? Kallio: Pitkään kuivunut vaneri ei enää väänny. Paksu levy ( mm) ei myöskään taivu. Tämä on havuvaneria, se käy pohjaksi kun kangas on liimattu päälle. Järvinen: Mitä liimoja vanerissa käytetään? Kallio: En tiedä. Jos en liimaa kangasta levyn päälle, käytän koivuvaneria tai mdf-levyä. Kallio: Vesihauteessa notkistettua gessoa on helpompi sivellä. Kaksi ohutta kerrosta. Gesso tarttuu pintaan ja peittää reiät, mutta ei imeydy. Järvinen: Kauanko kuivuminen kestää? Pi-
/
tääkö pohjusteen olla pintakuiva ennen toista kerrosta? Kallio: Olen odotellut tunnin tai pari. Järvinen: Onko kangasta pingotettu? Kallio: Vedin sitä sen verran, että on suorassa. Kallio: Pohjamateriaaliin työstämäni reiät käsittelen vielä erikseen liimalla. Kallio: Minulla on tapana tehdä jopa seitsemää tai kahdeksaa työtä tä rinnan. Jatkan niitä vuorotellen eteenpäin. Järvinen: Miten akryyli- ja öljyväri ovat tässä keskenään? Kallio: Öljyn päälle ei akryylimaali tartu. Öljyvärimassa on tässä muovattavaa materiaalia, en maalaa sillä. Puristan tuubista, muokkaan palettiveitsellä ja siveltimellä. Nyt yksi kerros riittää. Oma efektinsä on se, että paksu öljyvärikerros nahistuu kuivuessaan. Leveällä siveltimellä vedetyt pinnat ovat akryylillä. Akvarelleja voi käyttää aloittaessaan maalausta. Olen kokeillut miten paljon akryyliin, värin päälle voi piirtää. Tiilen musta viiva on piirretty huopakynällä. Huokoseen pintaan tussi tarttuu, kuten myös pohjustet-
tuun kankaaseen. Piirustuksiini valitsen piirtimen huolellisemmin, mitä lyijytäytekynän vahvuutta tai kovuutta käytän. Ohut lyijykynä on hyvä vastapaino tussisivellinkynälle. Järvinen: Mitä värejä käytät? Valitsetko tunnettuja merkkejä tai oletko tehnyt vanhenemistestejä ja valonkestävyyskokeiluja väreille niin, että tiedät miten ne käyttäytyvät? Kallio: Värillisten huopakynien kanssa olen tehnyt valotestejä. Minulta kysyttiin kerran teoksen vaaleasta piirrosjäljestä, että onko se vanhalla lastentussilla tehty. Olin piirtänyt läpikuultavalla pigmenttitussilla märälle paperille, niin että jälki näytti vielä haalistuneemmalta. Teos saattaa olla hyvin erinäköinen valmiina, vaikka toisaalta on jo pitkälläkin. Haluisin tähän työhön vielä ihmishahmoja, mutten tiedä millä tekniikalla. Nyt tämä on kuin kaoottinen maisema.
jä rannalta, lasinpalasia, jotka meri on hionut. Materiaaleja kerään periaatteessa mistä vaan, hankin niitä esimerkiksi kirpputorilta. Nämä kivet ovat omasta pihasta. Materiaalilla pitää olla elettyä elämää, joka myös näkyy. Se, että ostaisin jotakin uutena, ei ole luontevaa, taustalla on tuhlaamisen vastustaminen. Kun laitan akryylimaaliin hiekkaa tai jotain muuta, lisään väriaineeseen akryylipastaa eli mediumia. Maalista tulee paksumpi ja tuhdimpi, liimaavuus paranee. Valitsen yleensä matan mediumin, koska käytän mattapintaisia materiaaleja, kuten kiviä.
Kallio: Vaneripohjalle voi kiinnittää painaviakin esineitä: keraamisia, metallia, kiviä… Järvinen: Akryyli pitää esineet paikallaan. On kiehtovaa, ettei aina tiedä, mikä jokin Kallio: Maali ei tartu hyvin sileään ja hioutukappale on alkuaan ollut. Olen tehnyt löytö- neeseen pintaan. Kun väri tulee esineen ympä /
rille, niin maalimassa sitoo esineen mekaaniKallio: Veistän muotoa sesti paikalleen. puukolla. Minulla ei ole Kallio: Töpötän akryyliväriin myös hiekkaa, vieläkään aavistusta siitä, annan kuivua ja irrotan ylimääräisen kuivumitä on tulossa. Jos ottaineella siveltimellä. Hyödynnän mukana ole- ottaisin taltan … yritän työstää ilman, että vaa sattumaa. kiinnitän sitä … mietin tässä samalla… Järvinen: Konservaattorin näkökulmasta… että aah, miten hiekanjyvät saadaan takaisin jos Kallio: Kiinnitettävä puu ei halirtoavat… pitää laittaa hiekanjyvät takasin ja kea niin helposti, kun laittaa reiät. sitten vielä tussia hiekanjyvään… (Mikko poraa teokseen kiinnitettäKallio: Mutta hiekka ei irtoa kuivuttuaan. Pakvään puukappaleeseen reiät pohjasu kerros akryyliväriä kestää kauan kuivua, javaneriin aiemmin porattujen reikien läpi. mutta pintakuivaa nopeasti ja hiekka jämäh- Reikiin hän vääntää ruuvit kiinni.) tää kiinni. Se pysyy, vaikka työn nostaa pys- Järvinen: Eli se tuli nyt sekä liimalla, että ruutyyn, ravistelee tai siihen puhaltaa. veilla kiinni? Kallio: Nyt liimaa ei välttämättä olisi tarvin nut käyttää, mutta laitoin varalta. Käytin me diumia, mutta puuliimaakin olisin voinut Kallio: Tekeminen on uuden etsi- käyttää. Mediumia on työvaiheessa helppo mistä ja kokeilemista. Olen kaiver- käyttää, sitä ei tarvitse erikseen puristaa. tanut eri materiaaleja, sillä haluan saada reliemäisen pinnan. En ole varma mitä tästä on tulossa, saatan Järvinen: Sitten kun teos on valmis, upottaa tänne kiviä. Luulen, että täkun tuntuu ”et se on tässä”, viimeismä on pian aika erinäköinen. teletkö teoksen? Käytätkö lakkaa tai onko jokin asia mikä pitää tehdä? Kallio: Ajattelin sahata tuosta. Kallio: Jos teokseen jää paljasta puuta, niin Varmaankin teen tuohon ihmis- käytän vahaa, esimerkiksi Osmoa tai teen ölhahmon vielä päälle. jykäsittelyn.
/
Kallio: Viiva on kuvan fyysinen elementti. Viiva ja piirtäminen liittyvät ruumiiseen, liikkumiseen ja ajatteluun. Maaliaine, väri ja struktuuri taas muodostavat sen maailman jossa ollaan olemassa ja toimitaan. Käytän lomittain piirtimiä, siveltimiä ja materiaaleja. Erilaisilla viivoilla ja maalin struktuurilla syntyy monimuotoisuus, joka on sisällön kannalta tärkeä. On luontevaa tehdä yksityiskohtia piirtämällä, mutta myös maaleilla saa tarkkuutta. Ero maalaamisen ja piirtämisen välillä on liikkuva. Piirtäminen ja viiva itsessään ovat kuvan sisällön kannalta olennaisia. Kuva muokkaantuu prosessin aikana ja varsinkaan pienempiä töitä en suunnittele etukäteen. Vaikka nykyään työskentelen myös vain maaJärvinen: Ja jos käytät tiettyjä aineita, tietyllä laamalla, teokseni ovat pitkään olleet enemkoostumuksella ja sekoituksella, niin tavallaan män tai vähemmän kollaaseja. Minua kiinnosjokin perusjuttu pysyy teoksesta toiseen. taa mikromaailma, on myös tärkeää mikä näKallio: Olen aina työskennellyt näin, aikai- kyy ihan siinä teoksen pinnassa. Kaukaa katsotsemmin tein ihan pieniä piirustuksia, mutta tuna kokonaisuuden näkee yhdellä tavalla, kauniissäkin oli aina joku muu materiaali mukana. kaa ei havaitse yksityiskohtia. ■
Mikko Kallion näyttely on esillä tm.galleriassa joulukuussa .
/
, Henri Hagman
, taiteiden yön paneelikeskustelun aiheena oli tänä vuonna Nykymaalauksen tulkinta. Keskustelua johti toimittaja , ja paneelin muut jäsenet olivat taiteen tutkija , yritysjohtaja , sekä taidemaalarit ja . Eriävistä taiteeseen saapuvista tulokulmistaan huolimatta panelistit tuntuivat lopulta olevan perillä samassa asiassa, maalauksen kokemisen ja tulkinnan välisessä dialektiikassa. Tulkinnaton maalaus Jaakko Valo totesi siirtyneensä monen ikäpolvensa taidemaalarin tavoin kaksiulotteisesta pinnasta ja väristä kolmiulotteiseen esineiden maailmaan. Hän aprikoi tämän ilmiön johtuvan siitä, että esineen muodossa oleva taide ehkä kommunikoi osuvammin tänä tavarapaljouden aikanamme. Hän pohdiskeli myös maalaamisen vaikeutta ja kertoi kokeneensa jo opiskeluaikanaan -luvun alussa, ettei omista värisilmää, jota vertasi absoluuttiseen sävelkorvaan, tuohon myötäsyntyiseen, harvinaiseen ominaisuuteen. Kaiketi vielä Valon opiskeluaikana väriymmärrystä pidettiinkin mitä keskeisimpänä tekijänä maalaustaiteessa. Väri-ilmaisuun painotta
/
minenhan viittaa niin esittävän kuin ei-esittävänkin maalauksen eläytyvään vastaanottotapaan, jossa maalauksen katsominen rinnastuu musiikin kuunteluun. Vastaanottaja ei etsi merkityksiä. Abstrakti maalaus johdattelee tällaiseen katsomiseen selkeimmin: siitä puuttuu ”kuva”, jota voisi erehtyä lukemaan ja tulkitsemaan. Siksi kuvattomaan ryhtyvän taiteilijan on tunnettava erityisen hyvin visuaaliset lainalaisuudet, kuten väri, sekä niillä ilmaistavat mentaaliset jännitteet. Hänen tarkoituksenaanhan on välittää katsojalle kouriintuntuvaa kokemusta elämän meneillään olosta, ajan ja kuoleman mysteeristä. Eläytyvässä vastaanottotavassa katsoja ei projisoi omia symbolisia merkityksiään teokseen tai assosioi tarinallisia näkymiä teoksen abstrakteista muodoista. Hän sen sijaan eläytyy aisteillaan teoksen ominaisuuksiin ja tuntee nämä itsessään. Tässä näkökulmassa taiteen merkittävimpänä tehtävänä näyttäytyy katsojan omakohtaisen, kontemplatiivisen (eli syventyvästi, hartaasti, henkistyneesti ja samaistuvasti tarkkailevan) aistisuhteen avaaminen, jonka takia elämän pienetkin nyanssit koetaan vastedes syvästi ja ihmeellisinä. Inkamaija Iitiän mukaan näitä vanhoja, modernistisia maalaustaiteelle asetettuja odotuksia ei enää yleensä oteta vakavasti. Taiteen
Sini Vihma: Kaikelle, , öljy kankaalle, x cm. Kuvaaja Sini Vihma.
käsitteellistyminen on imenyt informaatioyh- vassa koettiin banaalina ja toissijaisena, ovat teiskunnan arvot sisään myös taiteeseen, joka nykymaalauksessa keskeisemmällä sijalla. Ihmion (hänen ilmaisunsa mukaan) yhä enemmän sessä on sisäänrakennettuna tarve löytää mer”tiedon reektoimista tiedolla”. Maalauksen kityksiä kaikesta näkemästään, ja tästä ei pääkentän laajentumisesta ja kielellistymisestä se eroon – näinhän väittää, Iitiän lisäksi, esihuolimatta toki monet maalaavat nykyäänkin merkiksi yksi menestyksekkäimmistä suomamodernin tai sitä varhaisempien periaatteiden laisista modernisteista, . mukaisesti. Tämä ei kuitenkaan estä katsojaa Tämä kuitenkin on mielestäni luovuttamisen taiteen tutkijan ominaisuudessa löytämästä depressiivistä retoriikkaa. Eläytymisalttiutta, teokseen (Iitiän sanoin) ”huomaamatta pak- kuten väriymmärrystäkin, on mahdollista pakautunutta kulttuuri-informaatiota”. rantaa; eläytyvä katsominen rinnastuu mediMaalauksen tulkitseminen tai lukeminen, taation harjoittamiseen: ajatusassosiaatiot väisjotka modernismin eläytyvässä katsomista- tyvät, jos niihin ei takerru. Siksi kuvataide pe /
latkoon ihmisen lukemismekanismilla. Maalaustaiteella sen sijaan on musiikin tavoin aina mahdollisuus tarjota syviä, välittömiä elämyksiä ohi merkitysten. Tulkitsemattomuuden arvo on aistien avaamisessa Tulkitsemattomuus on taideteoksen vanha esoteerinen taso, jota modernin jälkeisessä ajattelussa on pidetty pinnallisena. Tämä väärinkäsitys johtuu muun muassa yksipuolisesti rationaaliseen ajatteluun pyrkivän mielen kykenemättömyydestä kokea aistinen meditatiivisesti eläytyen. Toisaalta suuressa osassa nykytaidetta teoksen aistinen taso ei tarjoakaan aiheita katharttiseen meditaatioon. Se voi olla siisti ja tyylittelevä, mutta sukellukseen liian matala, oikeasti pinnallinen. Se saattaa silti palvella mainiosti teoksen käsitteellistä tai tarinallista sisältöä, jossa on toki myös omat eksistentiaaliset mahdollisuutensa. Taiteessa ja sen vastaanottamisessa on siis kaksi tietä: yksi viestin ja tulkinnan, toinen aistien avaamisen ja meditaation. Mikko Paakkola lisää, että kyse on pikemminkin janasta, jossa näiden kahden ääripään välillä suurin osa nykyisestä taiteesta seikkailee. Teoksen tulkitseminen kuitenkin helposti latistaa ja jättää varjoonsa aistisen eläytymisen tien, jossa taiteiden tarkoituksena on Paakkolan sanoin ”pään räjäyttäminen”. Samansuuntaista kokemusta etsii myös Arto Jurttila, mutta hahmottaa sitä maltillisimmin sanoin, katsojan ja katsotun roolien vaihtumisena: maalaus katsoo. Iitiä puolestaan toteaa, ettei taiteen kokeminen eroa kokemuksellisesti elämyksestä luonnossa tai musiikin parissa – ”ellei satu olemaan musiikkitieteilijä”. Tämä lisäys saa ajattelemaan, kuinka iso rooli taiteen käsitteellistymisen prosessis
/
sa onkaan akateemisella, tulkintaan keskittyneellä taiteen tutkimuksella. Tutkin teoksissani... - näinhän taiteilijoiden lehdistötiedotteet nykyisin usein alkavat. Silti kukaan panelisteista ei tuntunut panevan pahakseen kuvan ja sanan pesiytymistä maalaustaiteeseen. Paakkola piti nykyistä moniarvoista tilannetta taidekentällä hyvänä, ja Valo toivotti kaikki mahdolliset taidemuodot ja tulkinnat tervetulleiksi. Jurttila esitti myös näkemyksensä taiteilijan kyvystä vaistota nykyhetkessä latenttina piilevän tulevaisuuden tendenssit. Hän soisi taiteilijoiden tuovan taiteessaan enemmänkin ”näkymätöntä näkyväksi” juuri tässä merkityksessä. Jurttila ja Paakkola olivat yhtä mieltä siitä, että tuotteistamaton taide on luovaa ja ei-lineaarista ajattelua janoavalle liike-elämälle hyödyllisempää kuin tuotteistettu, joka edustaa jo samaa epäherkkyyttä kuin liike-elämäkin. Suomen taidekenttää he pitivät sangen tuotteistamattomana ja siksi autenttisena ja korkeatasoisena. Täällä trendit sanelevat vähemmän kuin maailmalla. Tästä muodostuva ristikkäisten ajattelumallien kirjo taas luo mahdollisuutta myös yhteiskunnan terveelle moniarvoisuudelle ja vapaudelle. Tarvittaisiin vain liike-elämän yhteistyötä autenttisen ja monimuotoisen kulttuurin kanssa, ja tämä onkin Jurttilan mukaan yhteiskunnan suuri hyödyntämätön alue. Hyödyntäminen ei viittaa siihen, kuinka radikaaleinkin yhteiskuntakriittinen avantgarde toisinaan kastroidaan hittituotteeksi. Jurttila tarkoittaa oikeasti vastuullisen yritystoiminnan sosiaalisia ja samalla ekologisiakin pyrkimyksiä... siis yritystoimintaa, joka vastustaa kuluttamista eli vieraantumista elämästä ja puoltaa aistien ja intuition avaamista. Itse asiassa, onko mitään ekologisempaa kuin syvällisen aistisuhteen avautuminen? ■
Jaakko Valo: Ajattelun tappio, , muovi, puu ja maali, x x cm. Kuvaaja Pekka Helin. /
: Paula Holopainen
Anita Snellman perusti elämäntyölleen säätiön . Pääsin katsomaan kokoelman maalauksia, mistä lämmin kiitos säätiön edustajille. Taidemaalariliiton
-vuotisen toiminnan juhlinta alkaa tm.galleriassa Anita Snellmanin ja kahden hänen oppilaansa, Marjukka Paunilan ja Raili Tangin yhteisnäyttelyllä tammikuussa .
( – ) väriloisto lumosi suuren joukon aikalaiskatsojia. Snellman valittiin Helsingin Juhlaviikkojen vuoden taiteilijaksi (), retrospektiivinen näyttely Helsingin Taidehallissa oli yleisömenestys. Pelkistetysti, karhealla sivellinkädellä maalatut ihmisguurit, mantelipuut ja kirjavat kukot, kaikki taiteilijalle tyypillisiä aiheita, vetosivat katsojien sydämiin. Muistan kulkeneeni näyttelysaleissa ja palanneeni yhä uudelleen joidenkin töiden ääreen: tutkimaan kuinka jokin väririnnastus oli toteutettu, miten maalauksessa loisti hiljainen kuu kaikkialla tai kalvas keltainen pienen tumman sisässä ja ympärillä. Yksi Snellmanin teos riittää valaisemaan huoneen, ajattelin. Kaikesta värikylläisyydestä, runsaudesta ja aiheiden moninaisuudesta huolimatta tuntuu kuin Anita Snellman olisi maalannut vain yhtä kuvaa, elämän itsensä muotokuvaa. Maalarin laaja tuotanto on värin ja valon suitsutusta, elämäniloa. Snellman itse kertoi hurmioituvansa maalatessaan. Taiteilijalla oli halu saattaa teos valmiiksi yhdellä kertaa. Katkos työskentelyssä rikkoo saavutetun keskittyneisyyden ja miten sen voisi sitten myöhemmin uudelleen tavoittaa? Latautumisen, joka jossakin tietyssä hetkessä on ohjannut kättä. Erityisen tuoreilta tuntuvat hänen useat teossarjansa, kuten yhdeksän teoksen sarja Kevättä (). Maalauksissa Anita Snell-
/
man tarjoilee katsojalle kevään koettuna kaikilla aisteilla. Siveltimenvedot ovat nopeita ja läpikuultavia, kevään vahva ja kostea kasvu on selvästi aistittavissa. Ilma on keveätä hengittää. Heleät kontrastivärit ja pienet syvät tummat sykkivät rytmisesti kuvapinnassa. Keväinen runsaus on ylenpalttista, kirkkaus häikäisevää. Yleensä taiteilija signeerasi työnsä, mutta näistä maalauksista nimikirjoitukset puuttuvat, mikä ei tarkoita teosten keskeneräisyyttä. Laajassa Retretin näyttelyssä () hän asetteli huolella yhdeksän teoksen ryhmän kokonaisuudeksi yhdelle seinälle. Maalausten hehku viestittää elämän ymmärtämisestä ja näkemisestä. Maalaamisen vietti vei Anita Snellmanin Ibizan saarelle, jossa hän maalasi väririkkaimmat ja kiihkeimmät työnsä. Snellman opetti maalausta, mutta palasi saarelleen aina kun oli mahdollista. Valinta pysyä poissa Suomen taidemaailman ristiriidoista ja juonitteluista oli varmasti maalarintyölle ratkaisevan tärkeä. Täydellisen keskittymisen ja työskentelyn rauhan, häiriintymättömän mielen, voi saavuttaa vain yksinäisyydessä. Anita Snellman oli löytänyt omat voimavaransa, elämänsä tarkoituksen ja iloitsi työstään. Usein hän maalasi alasti, mikä kuumassa ilmanalassa kävi hyvin laatuun. Onhan vapauttavaa, etteivät mitkään kangaspalat liimaudu ihoon ja voi antaa kuumuuden tuntua tai
Anita Snellman: Teos sarjasta Kevättä , , cm. Kuvaaja Erkki Valli-Jaakkola, Porin taidemuseo.
tuulen ja varjon viileyden hyväillä. Snellman eli paratiisissa ja siellä hän maalasi kaiken mitä näki tai koki. Tarkkailijan oli pakko maalata jopa kosmoksen kierto. Aina ja aina uudestaan: yö, kuu ja tähdet sekä aamujen huikeat sarastukset ja aurinko, palvottu aurinko. Anita Snellmanin maalauksista ehkä rakastetuimpia ovat asetelmat. Samat esineet säilyvät asetelmien aiheina. Esineistö ei ole oikeastaan esineitä ollenkaan, vaan palvelee taiteilijan päämäärää. Maalauksessa väri kuljettaa valoa ja rakentaa sommittelun muotojen keski-
näistä jännitettä. Kukka on maalarille maailmankaikkeuden kuvajainen, joka on kuihtuneenakin kaunis ja kiinnostava aihe, siinä piirtyy kaunis elämän kaari. Rakastumisen ja luopumisen tunteet sekä aistikokemukset ovat innoittaneet Anita Snellmania maalarina. Väkevä elämän ja kuoleman tematiikka kulkee läpi koko tuotannon, ensin asetelmissa ja myöhemmin -luvulla suurissa triptyykeissä. Niissä kuolema on rakastaja, kosmoksen läpi kiitävän maalarin seuralainen. ■ /
: Osmo Rauhala
. Maailma vailla aikaa ja tilaa. Ne syntyivät kun piste räjähti. Kaikki mitä näemme, galaksit, maapallo ja me itse olemme tuosta pisteestä matkalle lähtenyttä laajenevaa massaa. Alussa oli sotka. Se lensi ikuisesti meren pinnalla pimeydessä. Kerran se sukelsi ja löysi vesien alta mutaa. Nokassaan se kantoi hipun ylös vedestä. Siitä syntyi kaikki, tähdet, maa ja elämä. Alussa oli Jumala. Jumalan henki kulki pimeydessä vetten yllä. Ensimmäisenä päivänä Jumala loi valon. Siitä alkoi aika ja luominen. Luotamme sitten tieteeseen, myytteihin tai uskontoon, kukaan ei pysty selittämään miten kaikki, piste, sotka tai Jumala on saanut alkunsa. Fysiikka ja biologia voivat antaa melko loogisen kuvan maailman kehityksestä alkuräjähdyksen jälkeen, mutta nekään eivät kykene selittämään miten syntyi ainetta ja sen myötä aika ja tila tyhjästä saati mitkä luonnonlait kaikkea ohjasivat? Sen suhteen luomismyytti tai uskonnollinen selitys voivat olla yhtä oikeilla jäljillä. Kaikkia näitä tutkineena, en voi kuin ihmetellä miten kiivaan fundametilistiseksi keskustelu eri näkemyksien välillä joskus käy. Vanhoissa myyteissä ja esimerkiksi Raamatussa on hämmästyttävän samansuuntaisia kuvauksia kaiken alusta kuin modernissa tieteessä. Niiden ohittaminen pelkkänä pseudona kertoo tiedemaailman lähes uskonnollisesta luottamuksesta omiin saarnoihinsa. Tilan kokemus perustuu aikaan ja valoon. Jos tietäisimme miten kaikki on syntynyt, voisi myös kokemuksemme näistä seikoista muuttua. Esimerkkinä voi toimia käsitys maapallon muodosta. Keskiaikainen järki selitti ihmiselle mahdottomaksi pysyä muun kuin pannuka
/
kun päällä. Kuitenkin monet kulttuurit olivat visuaalisesti päätelleet kuun ja auringon muodoista oikean ratkaisun jo kauan ennen eurooppalaisia tiedemiehiä. Kreikkalaiset huomasivat mereltä saapuvasta laivasta ensiksi näkyvän maston, meri oli siis kupera. Nyt maapallo on kuvattu kokonaisena avaruudesta ja painovoimateoria selittää miksi emme singahda tähtiin. Mutta kaiken alku ja perimmäinen olemus pysyy arvoituksena. Kuin myös se minkä muotoinen maailmankaikkeus on. Pari vuotta sitten englantilainen tiedemiesryhmä kokosi yhteen kaikki tunnetut selitysmallit ja ohjelmoi tietokoneen laskemaan mihin muotoon alkuräjähdyksessä laajenemaan alkanut aine olisi tähän mennessä asettunut. Kone simuloi kuvan joka muistuttaa hieman keskeltä paisunutta -levyä. Pannukakku on palannut. Kuvan tekeminen on analyysi, malli ja selitys siinä kuin muutkin pyrkimyksemme ymmärtää olemassaoloamme. Se ei pääse samanlaiseen tarkkuuteen kuin matematiikkaan perustuva tiede. Mutta kukaan ei ole vielä todistanut koko maailmankaikkeuden selityksen toimivan kuten tiede kuvaa. Ehkä suuri yhtenäisteoria odottaa keksijäänsä, joka pystyy muokkaamaan mittarit ja niitä lukevan kielen todellisuutta vastaavaan muotoon. Ehkä todellisuus muuttuu koko ajan kuin tila, jonka rajat liikkuvat jatkuvasti. Ehkä avain kaikkeen on kuva, joka selittää sen mihin tieteen teoriat eivät taivu. Todennäköisesti puuttuva lenkki perustuu vielä ymmärtämättömiin luonnonlakeihin ja materian olemukseen. Meillä voi olla aavistus salaisuudesta, mutta ilman kieltä sen välittäminen ja hahmottaminen on vaikeaa. Alussa oli sana. ■
��� �� ��� �� �� ������
AINEELLISTA –AINEETONTA Uusittu perusnäyttely omista kokoelmista 8.2.08– 25.1.09
Torikatu 2 FIN-95400 TORNIO www.tornio.fi/aine Avoinna ti - to 11 - 18, pe - su 11 - 15
yksityiskohta teoksesta, Juhani Tuominen, III Sheema, 2001
Värinää! Teemu Saukkonen ja Merja Haapala Rovaniemen taidemuseo 14.11.2008 - 01.02.2009 www.rovaniemi.fi/taidemuseo
ti
Ka ns al ai sy ht ei sk m unn ui an s
Teemu Saukkonen, Punainen lanka, 2007
/
Painohäme 73 x 115
/
/
h
g
������������������������
Taidemaalariliiton tarvikevälitys on toiminut syksyllä 40 vuotta. iitämm ämimästi aiia anssamm asioineita sä jo etuäteen tuevia auiemm ättäjiä.
Myynnissä muun muassa seuraavat tunnetut ja luotetut merkit BECKERS, DALER-ROWNEY, OLD HOLLAND, LASCAUX, SENNELIER, SPECTRUM, WINSOR & NEWTON Tarvikevälitys toimii osoitteessa Erottajankatu 9 B 00130 Helsinki Avoinna ma – to klo 9.15 – 17.00 pe klo 12.00– 17.00
ervetuoa /
�������������������� ������������