/
=
Kuva Emilia Rüf
��������������������������������������������� �����������������������������
www.intrum.fi
Tiina Lamminen
Numero / Toinen vuosikerta
Taidemaalariliitto Erottajankatu
Helsinki puhelin faksi www.painters.
Tiina Lamminen puhelin tiina.lamminen@artists.
Terhi Aaltonen, Paula Holopainen, Tiina Lamminen, Mikko Paakkola, Jukka Pohjola
Marina Zitting
- Maalaamisen arvoista Amos Andersonin taidemuseolla antaa vastauksia muun muassa sille, mikä maailmassa on kyllin olennaista maalattavaksi asti ja mitkä asiat nousevat tärkeimmiksi maalauksen sisäisissä arvorakenteissa. Taiteen itseisarvoisuutta pohdittiin Taidemaalariliiton juhlavuoden seminaarissa toukokuussa. Seminaarissa käsiteltiin taiteilijan, taiteen ja taidekoulutuksen autonomisuutta nykyaikana.
Taidemaalaus / ilmestyy lokakuussa . Tiedot lehden ilmoitusaikataulusta ja hinnoista löytyvät osoitteesta www.painters./tmjulkaisu.html tai ne voi tilata projektisihteeri Marina Zittingilta, puhelin .
Maalaustaiteelle ei voi laskea tuottoarvoa. Digitaalisuus ja internet ovat luoneet uudenlaisen esitystilan, mutta rakennemuutos haasteineen ja tuotto-odotuksineen ei suoraan kosketa perinteisiä taiteenlajeja. Maalauksen arvo pysyy läsnäolossa, teoksen ja katsojan yhteydessä. Järjestetty maailmamme perustuu kuitenkin rahataloudelle ja tuotteiden välinearvoisuudelle. Välineellisiä perusteluja taiteen rahoittamiselle on löytynyt taidemarkkinoilta ja taiteen sosiaalista hyvää tekevästä vaikutuksesta.
Ateuneumissa, . Kuvaaja Irmeli Huhtala
Jaana Teräväinen
Painohäme Ylöjärvi
Seminaarin alustajista väitöskirjaansa taiteen arvonmuodostumisesta valmisteleva esitti keskeisen kysymyksen: miksi rahalle annetaan niin kielteinen merkitys? Miksi ei sen sijaan pyritä hyödyntämään rahamaailman mekanismeja omien teosten toteuttamisen mahdollistamiseksi? Kansantaloudellisesti suora ja vastikkeeton tuki taiteilijalle on paras taiteen tuottamisen ratkaisu. Muitakin tapoja saa miettiä. Tampereella ..
Garamond Premier Pro
Taidemaalari Tiina Lamminen Päätoimittaja
Galerie Art Gloss g (kansi) Galerie Art Gloss g (sisäsivut) -
/
Markus Tuormaa
/
kuva ihmisen persoo- : Maalaukseni ihmiset oikenasta, jäljennös havainnostamme metsässä tai astaan vasta alkavat tehdä tietä metsään. Kun tieteellinen kaavio luonnon tapahtumien suh- yksi ihminen menee, ei polkua vielä synny. teista toisiinsa. Kuvasipa puita miten vain, ne Kun toinen tulee perässä, polku alkaa muokuitenkin muodostavat metsän, maiseman. dostua. Kasvustoon avautuneesta railosta toiSuomen ensimmäisenä varsinaisena mai- setkin sitten haluavat kulkea. semamaalarina on pidetty ( – ). Katselin kahden nyky- : Holmbergin maalauksen oikeassa maalarin, ja - reunassa metsään johtaa sellainen tuskin nä, kanssa Holmbergin teosta Postitie Hä- kyvä ”polku”. Maa on hiukan kulunut ja puimeessä. Metsänäkymän äärellä selvisi myös jo- den juuret ovat alkaneet paljastua. Puiden vätakin siitä, mitä maiseman maalaaminen mer- listä häämöttää ehkä lampi. Lammen ympäriskitsee nykyisin. tö ja sen tiheä metsä edustavat mielestäni yötajuntaa ja maantie päivätajuntaa. Koen, että sinä kuvaat taiteilijana enemmänkin tuota lamMauri Kuitula: puun iho men ympäristön yötajuntaa. : Holmbergin maalauk- : Olen samaa mieltä. Lammelle viesessa tie johtaa maisemaan. Sinun maalaukses- vä ”polku” on epämääräisempi, siinä on juuria sasi Tapaaminen metsässä tietä ei ole. ja kantoja. Puiden takaa häämöttää varjoinen ja kostea ranta, joka voi olla viileä kuumanakin päivänä. Minulla on semmoinen tunne, että suolampi on niin houkutteleva, että sinne on menty, vaikka tie kulkeekin muualle. Ja jos sinne on menty, maahan on täytynyt jäädä merkkejä kulkemisesta. Mutta nyt ne jäljet ovat selvästikin hävinneet tai niitä ei ole vielä tullut. Werner Holmberg: Postitie Hämeessä, , öljymaalaus kankaalle, x cm, Ateneumin taidemuseo. Kuvaaja Jukka Romu, Kuvataiteen keskusarkisto.
: Lampi houkuttelee ja viettelee, mutta myös pelottaa. Tuolla pitäisi olla hiukan varuillaan. Miten koet puut tässä maalauksessa? Omissa maalauksissasi puut voivat muis /
tuttaa meille tuttuja ihmisiä. Voisiko Holm- Ehkäpä Holmberg on halunnut maalata kaibergin maalaamilla puilla olla vastaavanlaisia teen villin luonnon vastakohdaksi. merkityksiä? : Katoamispistettä kohti kapenevan kaiteen avulla maalaukseen on myös saa: Ainakin aluksi tuntuu, että ei. Vaik- tu syvä tilavaikutelma. ka maalaus on romanttinen, se on kuitenkin : Kaiteen ja sen taakse jäävien puimelko realistisesti maalattu. Lammen ympä- den linjat menevät ristikkäin ja päällekkäiristössä on kuitenkin jotain sentyyppistä. Sin- syytensä vuoksi vahvistavat tilavaikutelmaa. ne pitäisi mennä ja sitten löytää ihmisiä muis- Maalaan itsekin samalla tavoin tilaa ristikkäin tuttavia puita – oikeastaan Holmberg sitten- toistensa eteen menevien rakenteiden, kuten kin maalaa puille sellaisia merkityksiä! vaikkapa puiden oksien avulla. : Holmbergin maalauksellinen ilmaisu kertoo myös tunteesta olla metsässä. : Holmbergin maalauksessa on Männyn rungolla on läikikästä oksaston läpi metsän syvyyteen uppoava tila myös oikeassiivilöitynyttä auringonvaloa. Sinun maalauk- sa reunassa. Puiden välistä häämöttää lampi. sissasi runkojen kuvailu luo taas tunteen alita- Maalauksesi Rakennusohjeita maisemille etujunnasta. Kaarnan kuviointi tuntuu innosta- alalla oleva sisäkkäisten kehien muodostama neen molempia oikein iloitsemaan maalaa- tila muistuttaa minusta tuota näkymää. misesta. : Niiden pyörylöiden avulla esitän : Kaarnan ihminen voi kokea puus- maanpintaa tilallisesti, mutta kuitenkin ilta vahvimmin. Latva ja oksat ovat niin korke- man perinteistä katoamispisteeseen perustualla, että niitä ei voi nähdä kunnolla. Kaarnaa vaa perspektiiviä. Samalla kuvaan muodostuu voi koskettaa ja toisaalta vahingoittaakin. Van- katsetta houkutteleva tihentymispiste ympyhoissa puissa näkyy usein jälkiä piikkilangasta röiden keskelle. Holmbergin erämaalampi on tai nauloista. Kaarna on kuin puun ihoa. Siitä vastaavanlainen tihentymispiste. voi lukea puun tarinaa samalla tavoin kuin ihmisen ihosta ihmisen tarinaa. : Holmbergin maalauksen kaksi syvyystilaa tuntuvat kuin kertovan kahdesta eri: Männynrunkojen takana on oikea laisesta suhteesta maisemaan. Lammelle avautiheikkö. Se on kuin raja Holmbergin ”päivän” tuva tila on mystinen ja määrittelemätön, mutja ”yön” välissä. ta tietä pitkin avautuva tila on tarkoin määri: Tien suojakaide on tiheään met- telty aina virstanpylvään kahta lukemaa myösään päin. Ei voi oikeastaan tietää suojaako ten. Lukemat kertovat, että ollaan jossakin taise tietä metsältä vai metsää tieltä. Tulee sem- paleen puolivälin tienoilla. Virstanpylväs on moinen olo, että tiheässä metsässä asuu joku tavallaan ohje tämän maiseman lukemiseen. piilossa. Ehkä lammen rannalla onkin talo tai Onko sinun maalauksesi rakennusohjekyltti karjaa. Kaide estäisi eläimiä juoksemasta tielle. vastaavanlainen ohje maisemasi lukemiseen? Eihän kaidetta muuten tarvittaisi, ei tien vie- : Rakennusohje viittaa sitä ympäressä ole mitään vaarallista jyrkännettäkään. röivään maisemaan, mutta en kerro ohjeen lukemia tai mittayksiköitä. En ole myöskään piilottanut siihen mitään varsinaista tietoa, jota Markus Rissanen: konstruoituja puita salailisin katsojalta. Virstanpylväs tuo Holm : Ihmettelen tuon maan- bergin maisemaan luonnonhavainnon lisäktiekaiteen merkitystä. Sen vieressähän ei ole si tiedollisen tason, jota kulkijat voivat siellä jyrkännettä, jolta tiellä kulkijat pitäisi suojata. käyttää. Omissa töissänikin pyrin tällaiseen
/
Mauri Kuitula: Tapaaminen metsässä, , akryylimaalaus kankaalle, x cm. Kuvaaja Aurora Reinhard.
kahteen tasoon, mutta niissä kaavion tietoa ei voi samalla tavalla purkaa kuin Holmbergin maalauksessa. : Lupaat katsojalle ohjeita, mutta niiden tulkitseminen onkin mahdotonta. Etkö jätä katsojan aika tyhmään tilaan tällä tavoin? Vai voisiko ”tyhmyys” avata kuvan katsojalle juuri maalauksena? : Maalausteni eräänä lähtökohtana ovat luonnontieteelliset kaaviot, jotka kuvaavat luonnontapahtumien suhteita toisiinsa. Tällaista voisi kutsua vaikka luonnon rakenteiden konstruktiiviseksi kuvaamiseksi. Maalauksieni kaaviota ei voi purkaa suoraan, joten niissä eräänlainen ”konstruoitu” luonnon ku-
vaus muodostuu katsojalle havainnoksi tai kokemukseksi. Siinä mielessä maalaukseni palaavat havaintoon tai kokemukseen vaikka niissä onkin välivaihe ”konstruoidun” mutkan kautta. Luonnontieteellisen kuvaston tyyliin olen kehittänyt maalausjälkeäni hyvin epämaalaukselliseksi. Olen tavallaan halunnut ”mallintaa pois” maalauksellisuuden maalauksistani.
Werner Holmbergin maisemista on käyty viime vuosikymmenten kuluessa sekä taiteellista että taidehistoriallista keskustelua. Postitie Hämeessä ja muut hämäläismaisemat innoittivat käsitetaiteilija Lauri Anttilaa
: Holmbergin maalauksellisuus on hillittyä. Se palvelee tiukasti luonnonhavainnon kuvausta. Hänestäkin voisi ajatella, että hän on mallintanut maalauksellisuuden pois tai ainakin alistanut sen luonnonkuvaukselle. Holmberg kuvaa visuaalisin keinoin myös luonnossa silmin näkymättömiä asioita. Kuumuutta, ilmassa leijuvan maantiepö-
teokseen Kunnianosoitus Werner Holmbergille (). Hänen teoksestaan ja Holmbergista on vastikään julkaistu kirja: Hanna Johansson, toim. (), Hommage à Lauri Anttila, Kuvataideakatemia.
/
Markus Rissanen: Rakennusohjeita maisemille, , akryylimaalaus kankaalle, x cm. Kuvaaja Pasi Mälkiä.
lyn tuntua, lammen viileyttä. Myös sinun läh- ta, lämmöstä tai kylmyydestä. Maalaamiesi tökohtasi, tieteelliset kaaviot, pyrkivät samaan. puiden lehdet tuntuvat hiukan kahahtelevan. Kuvaamaan visuaalisesti luonnonilmiöitä, jot- Tuuleeko siellä? ka ovat näkymättömiä. : En ole miettinyt, onko maalaukKatsojana minulle herää kysymys siitä, sissani tuulista vai ei. Kyllä siellä ehkä ainamiltä luonto tuntuu niin luonnontieteellisessä kin vähän tuulee, koska taipuisat litteät lehdet maisemassa. Etsin kokemusta tuulesta, satees- ovat hieman mutkalla ja kääntyilevät. ■
/
: Taidehistorioitsija Johanna Ruohonen
: mo- rit taidemuodot, kuten katutaide ja graffineen asiaan: teoksen tuottajaan, sijoituspaik- ti, jotka ovat olleet suomalaisessa kulttuuriskaan, sanomaan ja yleisöön, mutta ei kuiten- sa huonosti siedettyjä. Helsingin kaupungin kaan taiteessa käytettyyn tekniikkaan. Tästä virallista linjaa edusti vuosikymmenen ajan huolimatta julkinen taide mieltyy monen mie- (–) Stop töhryille -kampanja, joka lessä julkisen veistoksen synonyymiksi. Ku- pyrki nollatolerassiin katutilan ”töhrimisessä”. vaavaa on, ettei sanaparille julkinen veistos Toiminta perustui ajatukseen, jonka mukaan löydy Suomesta vastinetta muiden taiteenla- yksi graffiti vetää puoleensa toisia, ja siksi jojien piiristä. Tarkastelen tässä artikkelissa jul- pa ennen kampanjaa toteutetut tilatut graffikista taidetta maalauksen näkökulmasta, hah- tit tuhottiin. mottelen yleiskuvaa julkisesta maalauksesta, Yhteistä viralliselle ja populaarille julkiselsen suomalaisesta historiasta ja eri ilmenemis- le taiteelle on mahdollisimman suuren yleimuodoista. sön tavoitteleminen. Virallisen julkisen taiJulkisuuden eri ulottuvuuksia painottamal- teen oletusyleisönä toimii keskusteluissa eri la saadaan julkiselle taiteelle kaksi toisistaan tavoin määritelty ”kansa”, jonka taidemakua ei poikkeavaa merkitystä. Kapeammin julkista useinkaan pidetä kovin kehittyneenä. Tämän taidetta on vain julkisen tilaajan, kuten kun- vuoksi totuttuja rajoja rikkovia julkisia taidenan tai valtion, jaettuun tilaan teettämä tai- hankkeita usein arvostellaan tai jätetään tode. Sillä ymmärretään olevan tiettyjä yhteis- teuttamatta. kunnallisia tehtäviä. Perinteisissä muodoisGraffitin suurin ongelma on sen vastakultsaan niitä ovat esimerkiksi kansallisten merk- tuurisuudessa: suuri yleisö ei osaa lukea teoskihenkilöiden aseman vahvistaminen, yhteis- ten viestejä eikä arvosta sen estetiikkaa. Grafkunnan arvojen välittäminen tai sijoituspai- tia ei ymmärretä taiteeksi, koska sen tekijät kan viihtyvyyden parantaminen ja uudemmis- eivät tule taidemaailman piiristä, eikä julkisa muodoissaan myös esimerkiksi yhteisölli- seksi, koska se ei ole julkisen vallan tuottasyyden kasvattaminen ja syrjäytymisen eh- maa vaan normeja rikkovaa. Graffitimaalarit käiseminen. voivat kuitenkin siirtyä institutionaalisen taiLaajemmin julkista taidetta on kaikki yhtei- demaailman piiriin, kuuluisimpina esimerksissä tiloissa tapahtuva taide. Mainitun viralli- keinä newyorkilaiset ja sen taiteen ohella tähän luetaan myös populaa- . Suomessa graffititaustasta lienee usein
Artikkeli on osa EteläSuomen lääninhallituksen rahoittamaa Taidemaalariliiton ESR-osahankkeen Taide rakennetussa ympäristössä materiaalia. Hankemateriaali löytyy myöhemmin kokonaisuudessaan hankkeen kotisivulta www.art.fi
/
vaiettu, mutta esimerkiksi vuonna Urbkaupunkifestivaaleilla Kiasmassa järjestetyssä Ex Vandals -näyttelyssä yksitoista taidekoulutuksen saanutta taiteilijaa kertoi nuoruutensa graffititoiminnasta. Julkinen taide toimii kiinteässä suhteessa tilaan niin sijoituspaikkansa arkkitehtuurin kuin tilan käytön osalta. Teosten merkitykset syntyvät suhteessa tilaan, ja toisaalta taiteen kautta paikat saavat uusia merkityksiä ja käyttötapoja. Virallisen julkisen taiteen avulla pyritään usein korottamaan jo ennestään keskeisten paikkojen arvoa. Graffitinvastaisissa keskusteluissa sen sijaan graffitin koetaan laske-
Tuija Suutari: Yhtäaikaa kaikki, . Kuopiolaisen Uppo Nalle -päiväkodin juhlasaliin sijoitettu teos on maalattu öljymaalilla liikutettaville ovipaneeleille. Koko x cm. Teos on tehty prosenttiperiaatteella. Kuvaaja Hannu Miettinen.
/
van sijoituspaikan arvoa ja tuottavan epäjärjestyksen ja rikollisuuden paikkoja. Julkisuuden tavoin myös julkinen tila viittaa erilaisiin asioihin, kuten julkisiin virastoihin ja laitoksiin ja toisaalta avoimeen kaupunkitilaan. Suomessa populaari ja virallinen julkinen maalaus jakaantuvat karkeasti myös teoksen sijaintipaikan mukaan. Viralliset maalaukset on teetetty sisätiloihin, kun taas ulkomaalaukset ovat usein mainoksia tai laittomia grafteja. Maalausten puuttumista ulkotiloista selittää osin huoli arvokkaiden teosten säilymisestä suomalaisissa ilmasto-olosuhteissa, mutta myös vaatimus ”puhtaasta” kaupunkikuvasta, jota vain mainokset eivät tunnu häiritsevän. Vuonna , ja toteuttivat Helsingin Kruunuhakaan abstraktin seinämaalauksen osana kansainvälistä taideviikkoa, jolla kampanjoitiin prosenttiperiaatteen puolesta. Prosenttiperiaatteella tarkoitetaan määräprosentin (esimerkiksi – prosentin) osoit-
tamista kohteen rakennuskustannuksista taidehankintoihin. Periaatetta on Suomessa noudatettu järjestelmällisemmin vain muutamissa kunnissa. Maalaushanke herätti vastustusta Helsingin julkisivulautakunnassa, jonka mukaan esimerkiksi alueen asukkaiden mielipiteitä teoksesta olisi pitänyt kuulla. Tästä huolimatta sama teosehdotus voitiin hyväksyä lautakunnassa myöhemmin mainoksen nimikkeellä. Julkinen maalaus Suomessa Julkisen maalauksen historia maassamme ulottuu -luvulle ja suomalaisuusaatteen nousuun. Seinämaalauksia oli toki maalattu aiemminkin, mutta toisenlaisten tavoitteiden ohjaamina – esimerkiksi kirkkoihin. Useita suomalaisuusaatteeseen pohjautuvia julkisia veistos- ja maalaushankkeita pantiin alulle ja -luvuilla, kuten ja monumentaalimaalaukset Helsingin yliopiston juhlasaliin. Vuo-
sisadan vaihteen ”kansallisten mestareiden” teoksia vähemmälle huomiolle on jäänyt myöhempien vuosikymmenten julkinen maalaus. Sotienvälisen ajan merkittävin monumentaalimaalauskilpailu vuonna eduskuntataloon jäi vaille toteutusta. Keskustelu julkisen taiteen tarpeellisuudesta johti kuitenkin prosenttiperiaatteen hyväksymiseen eduskunnassa . Valtakunnallisella tasolla päätöstä ei koskaan noudatettu, mutta sen sijaan vuonna perustettu Valtion taideteostoimikunta on hankkinut taidetta valtion tiloihin kilpailuin, tilauksin ja ostoin. Sotienjälkeisen jälleenrakennustoiminnan siivittämänä myös kunnallisen julkisen maalauksen määrä lisääntyi. Teoksia tilattiin usein paikallisilta taiteilijoilta, joille luotiin näin työtilaisuuksia. Samalla pidettiin kustannukset kohtuullisina valtakunnallisiin kilpailuihin verrattuna. Maanlaajuista mainetta monumentaalimaalareina saavuttivat etenkin -luvun lopulta aktiivinen ja – -lukujen keskeinen vaikuttaja -
/
. He edustivat kahta keskeistä monu- tyy kymmenittäin seinämaalauksia, joissa sumentaalimaalauksen tyylisuuntaa. Segerstrå- kelletaan trompe-l’oeil-tekniikan avulla kaule levitti Suomessa norjalaistyylistä kevyen pungin historiaan. Trompe-l’oeil tarkoittaa kubisoivaa monumentaalimaalauskieltä, jos- silmän harhauttamista. Tekniikassa pyritään sa temperatoteutuksessakin jäljiteltiin fres- realistisen maalauksen keinoin luomaan ilkon hillittyjä värejä. Pusan kirkkaan paletin luusio rakennuksen seinästä aukeavasta toisesja sommittelun esikuvat löytyivät Ranskasta, ta todellisuudesta. kuvaimm. ja - lee kaupunkioppaassa Lyon et ses murs peints taiteesta. () Lyonia seinämaalausten pääkaupungikSuomalaiset viralliset julkiset maalaukset si ja ”runouden keitaaksi betonin valtamerison yleensä toteutettu sisälle kunnallisiin lai- sä”. toksiin: kouluihin, vanhainkoteihin ja konMyös pieni alle asukkaan Twentyserttisaleihin. Ulkomaalauksia löytyy esimer- nine Palms Kaliforniassa kutsuu itseään seinäkiksi Jyväskylästä, jonne vuo- maalausten keitaaksi – ja aavikkokaupungille sina – maalaamat suurikokoiset abst- vertaus onkin Keski-Ranskan kaupunkia osuraktit sommitelmat luovat omaa tunnelmaa. vampi. Kaupungin internetsivuilla kerrotaan, Myös kaupungin varhaisempia seinämaala- että Oasis of Murals -projekti aloitti sen ”reuksia maalattiin uudelleen -luvun alus- nessanssin” vuonna . Projekti loi kaupunsa, esimerkiksi Kalat-te- kiin uudenlaisen taide-elämän ja elävöitti liios (–) Siklan talon päätyseinässä ja jo ketoimintaa. Eri puolilla Kaliforniaa kukoiskerran päälle maalattu rengas- taa vahvana myös yhteisöllinen julkinen maamainos (–). Maalatut seinämainokset laus, kuten latinalaisamerikkalaista kulttuukuuluvat jossain määrin yhä suomalaiseen kau- riperintöä ja identiteettiä vahvistava chicanopunkikuvaan, joskin suositumpia ovat mainos- seinämaalaus. Philadelphiassa graffitinvastaikyltit ja -lakanat. sena kampanjana alkanut seinämaalausproJulkinen maalaus herättää kunnallisissa sisä- jekti on työllistänyt taiteilijoita, osallistanut tiloissa monesti vähemmän huomiota kuin asukkaita yhteiseen toimintaan, tuottanut tuavoimeen kaupunkitilaan pystytettävä veis- hansia julkisia maalauksia ja luonut kaupuntos. Julkisia maalauksia toteutetaan kuiten- gille uutta identiteettiä. kin nyky-Suomessakin eri tavoin. Helsingin Tilapäisen ja pysyvän julkisen taiteen avulkaupunki on teettänyt teoksia prosenttiperiaa- la voidaan tuottaa kaupunkiin merkitykselterahoin, ja Valtion taidetoimikunta on tilan- lisiä paikkoja, luoda viihtyisyyttä ja vahvistaa nut -luvulla kymmenen julkista maala- paikallisidentiteettiä. Muun muassa Lyonin usta. Yhteisöllisellä seinämaalauksella tarkoi- ja Philadelphian seinämaalauksista on tehty tetaan teosta, jonka on toteuttanut tyypilli- opaskirjoja ja karttoja, joilla kohotetaan kausesti teoksen yleisön muodostaman yhteisön pungin proilia sekä asukkaille että vierailijoiljäsenet keskenään tai yhteistyössä taiteilijan le. Suomessa ilmasto aiheuttaa haasteita ulkokanssa. Suomessa yhteisöllisiä julkisia maa- maalaukselle, mutta niitä voidaan hallita huolauksia edustavat esimerkiksi koululaisten lellisella pohjatyöllä ja teoksia huoltamalla seomiin oppilaitoksiinsa toteuttamat seinämaa- kä mahdollisesti jopa maalaamalla uudelleen. laukset. Julkisen taiteen ei kuitenkaan tarvitse pyrkiä ”ikuisuuteen” ja ”universaalisuuteen” perustellakseen olemassaoloaan – ovathan tällaiset taJulkisen maalauksen keitaat voitteet jo lähtökohtaisesti mahdottomia. SuoMonet kaupungit eri puolella maailmaa ovat men julkisen maalauksen pääkaupungin (tai etsineet positiivista imagoa julkisten maalaus- seinämaalauskeitaan) titteli on yhä lunastaten avulla. Esimerkiksi Ranskan Lyonista löy- matta: idean saa vapaasti ottaa käyttöön! ■
/
.. – .. Valokuvat kuvataiteilija Nella Keskisarja
metriä graffitiaitaa .. – .. Suvilahden kaikille tekijöille avoin graffitiaita avautui .. Samalla käynnistyivät entisen energiantuotantoalueen -vuotisjuhlat. Aitaa saa maalata omilla maaleilla, lisäksi sitä maalataan myös kuratoidusti tapahtumissa. Graffitien tekijät ja Suvilahden tapahtumien kävijät voivat lähettää nettiin valokuvia ja videoklippejä. Suvilahden sivuilla näkyy live-kuvaa graffitiaidasta ja Flickr-kuvia sekä Vimeo-videoita, jotka on tagattu sanalla ”Suvilahti”. www.suvilahti. /
Projektisihteeri ja kuvataiteilija Tiina Valkeapää
-vuotisjuhlanäyttelyn, siihen liittyvien juhlallisuuksien ja seminaarin projektisihteerinä alkoi syksyllä . Olin ollut vastaavassa tehtävässä kymmenen vuotta sitten -vuotisjuhlanäyttelyssä, joka myös pidettiin Amos Andersonin taidemuseossa. Aikataulutuksesta
assa selaamalla Taidemaalariliittoon arkistoituja taiteilijoiden portfolioita. Näyttelyn nimi Maalaamisen arvoista syntyi myöhemmin näyttelytyöryhmän ja kuraattorin kokouksessa. Nimi viittaa siihen, mikä on taiteilijalle maalamisen arvoista, mikä on niin tärkeää, että se on maalattava. Mutta se viittaa myös arvokeskusteluun siitä, mitä ovat maalaamisen arvot tämän päivän yhteiskunnassa.
Ensimmäinen tehtävä tällaisessa projektissa Luettelon toimittamisesta on laatia aikataulu. Pelivaraa kannattaa jättää! Aluksi aikaa tuntuu olevan, mutta avajaisten Sovin aikataulusta näyttelyluettelon tekstien lähestyessä aika alkaa kummasti tiivistyä. kirjoittajien ja kääntäjien kanssa. Taittajalle Karkeasti työn voi jakaa seuraavalla taval- lupasin valmiin kuva- ja tekstipaketin ennen la: ) budjetin laatiminen, apurahojen haku ja tiettyä päivää, mikä ei tietenkään onnistunut. yhteistyökumppaneiden etsiminen, ) paino- Usealla taiteilijalla oli teoskuvat valmiina, ja tuotteiden toimittaminen, ) avajaisohjelman sähköpostin ansiosta niiden toimittaminen ja muun ohjelman suunnittelu ja toteutus, ) on helppoa ja nopeaa. Kiitos matkapuhelimen näyttelytiedotus, ) töiden nouto ja näytte- muukin yhteydenpito on helppoa ja nopeaa! lyn ripustus sekä ) näyttelyn purku ja teosLuettelo valmistuu. Taittaja sai teoskuvat ten palautus. hyvissä ajoin ja kuvataitto olikin lähes valmis Varsinaisen näyttelytiedotuksen lisäksi, jo- jo helmikuussa. Tarkistan kiireessä koneeltani ka tällä kertaa hoidettiin yhteistyössä museon maalausten kuvia: nimiä, vuosilukuja, tekotakanssa, kaikkiin edellä mainittuihin kokonai- poja ja hintoja. Kaikki nämä teokset ja useisuuksiin liittyy tietysti moninaista yhteyden- ta muitakin pitäisi saada työhuoneilta mupitoa ja tiedotusta. Alustava budjetti oli jo laa- seoon. Muistan jääneeni katsomaan kuvaa dittu ja rahoitus suunniteltu aloittaessani työt, maalauksesta. Maajoten tehtäväkseni budjetin suhteen jäi vain lauksessa ei ole muuta kuin muutama värinemuutaman apurahahakemuksen luonnostelu. liö, maalia kankaalla. Teos tuntui minustan ihTapasin näyttelyn kuraattorin - meen rauhoittavalta. ensimmäistä kertaa lokakuussa. Hän kerTekstitkin käännöksineen valmistuvat piktoi etsivänsä taiteilijoita näyttelyyn muun mu- kuhiljaa, oikoluen kirjoituksia. Taiteilijoiden
/
Jaakko Mattila: Kuutio, , akvarelli paperille, x cm. Kuvaaja Ari-Pekka Auvinen. /
vastaukset Pessi Raution kysymyksiin ovat Risusen, nykyisen Hellä&Lämpöisen, kanspelkistyneitä ja hartaita. Niistä välittyy halu sa. Kahdessa päivässä teokset saadaan noudetantaa katsojalle jotain, vaikkapa pysähtymi- tua. Taiteilijat ovat pakanneet teoksensa valsen paikka. Vilkaisen ikkunasta ulos. Kevään miiksi, ja lastaus hoituu ammattitaitoisen taiehkä viimeiset lumihiutaleet leijuvat alas lois- dekuljettajan johdolla ripeästi. Saamme työt taen naapuritalon mustaa huopakattoa vasten. ehjinä Amokselle, ja ripustus alkaa. Työt Näkymän voisi joku maalata. Mielestäni tai- muualta Suomesta on tuotu jo aiemmin taiteilija on välittäjä, viestinviejä. Viesti itsessään teilijavoimin, mistä kiitos näyttelyssä mukana voi olla millainen tahansa: kokemus, aate tai oleville taiteilijoille ja havainto ympäristöstä. Se voi olla poliittinen, -. Jaakko ajoi Helsingistä yhteiskunnallinen, esteettinen tai kaikkia näi- Tampereen ja Jyväskylän kautta Ouluun ja tatä, mutta varmasti viesti on jotakin taiteilijalle kaisin Helsinkiin teoksia noutaessaan. itselleen merkityksellistä ja arvokasta. Näyttelyn kuraattori vastaa ripustuksesHuhtikuun lopulla luettelon toimitus oli ta museon henkilökunnan kanssa. Ripustusta edennyt välivedoksen oikolukuun ja viime on suunniteltu pohjapiirroksen avulla jo etukähetken korjauksiin. Taittaja lähettää aineistot teen, mikä varmasti helpottaa ja nopeuttaa kirjapainoon, josta luvataan, että luettelot val- työtä. Yli teoksen ripustaminen neljään mistuvat avajaispäivänä .. ennen lehdistö- kerrokseen vie kuitenkin aikansa, ja ripustatilaisuutta. Heti seuraavana päivänä huomaan jien työskentelyyn onkin varattu aikaa viikon ensimmäisen virheen. verran. Teosten nimilappujen asetteluunkin kuluu varmasti jokunen tovi. Avajaisista ja muusta ohjelmasta Muita mietteitä Taidemaalariliiton juhlatoimikunnan ja museon näyttelykoordinaattorin kanssa päätim- Toimistotyön ohessa ja varsinkin maalaukme, että avajaisissa ei pidetä pitkiä puheita. sia taiteilijoiden työhuoneilta noudettaessa Sen sijaan näyttelyn taiteilijoille ojennetaan tulin miettineeksi taiteen ja näyttelyidenkin ruusut. Kokemuksesta tiedetään, että ihmi- merkitystä. Luin joskus skitsofreenikosta, joset haluavat avajaisissa katsella maalauksia ja ka kertoi, että tuntiessaan mielentilansa häilyseurustella toistensa kanssa. Avajaisvieraiden vän hän pysähtyy katsomaan seinällään olevaa luoma tunnelma tekee tapahtumasta onnistu- jäljennöstä maalauksesneen. Näyttelyn avajaisia seuraa juhlaillallinen, ta Pariisin Luxemburgin puistossa ja hänen johon osallistuu yli sata henkeä. Illallisella mielensä tasaantuu. Kuvalla on mahtava voikuullaan onnittelupuheita, esitellään uudet ma, hyvässä ja pahassa. kunniajäsenet ja – yleisesti ottaen pidetään Näyttelyn rakentaminen vaatii paljon hauskaa. Tanssiorkesteri on varattu, ruuat se- työtä, paljon rahaa, paljon aikaa. Mitä järkä viinit on valittu ja pöytien koristelukin on keä tässä on, saatan miettiä huonona aamumietitty. Valokuvaaja avajaisiin ja illalliselle pi- na. Mutta sitten muistan hetket, jolloin olen tää vielä löytää ja pöytäkartta laatia. taideteoksen äärellä kohdannut jotain tärkeää. Myös juhlaseminaarin järjestelyt etenevät. Tekijälleen maalaus saattaa jopa käydä tarpeetPuhujat varmistuvat, ja ohjelma valmistuu tomaksi valmistuttuaan, mutta aina tulee uuajallaan. Seminaari käsittelee taiteen ja kult- sia näkijöitä, jos vain tarjotaan tilaisuus nähdä. tuuripolitiikan arvoja, joihin näyttelyn nimen Ja näyttelythän tämän tilaisuuden tarjoavat. toinen merkitys viittaa. Se tuntuu herättävän Puhelin soi ja palaan taas arkisiin käytänkiinnostusta, aihe koetaan ajankohtaiseksi, ja nön asioihin. Tämän jutun ilmestyessä avajaiosallistujia ilmoittautuu päivittäin. set, juhlat ja seminaari ovat ohi. Näyttelykin loppuu aikanaan, menee ohi, mutta maalaukset eivät. Nyt odotan kuitenkin hetkeä, jolloin Ripustuksesta ripustus on valmis, kaikki on valmista ja avaPäätin hoitaa näyttelyyn valittujen teosten jaishäslinkiin on vielä vähän aikaa. Se on kainoudon Helsingistä ja muualta Uudeltamaalta ken tämän vaivan väärtti. ■
/
= Taidemaalari Jari Jula
= vii- sääntöisesti instrumentalistisessa valossa eli tataan taiteen riippumattomuuteen suhtees- taidetta tulee tukea, koska siitä on taloudellissa johonkin toiseen elämänalueeseen, kuten ta, terveydellistä, terapeuttista, sosiaalista, hyyhteiskuntaan, luontoon tai laajemmin ul- vinvointiin tai kansakunnalliseen identiteetkoiseen todellisuuteen. Kysymys autonomias- tiin liittyvää hyötyä. ta on mukana muokkaamassa taiteen histoAutonomiakeskustelua käydään myös niin riaa ja teoriaa, käsitystä tekijyydestä sekä ky- taiteen ja talouselämän kuin taiteen ja politiisymystä niin kuvan rakenteesta kuin sisällös- kan välisten kytkösten luonteesta. Yksi aloja tä. Ajatus tietynlaisesta taiteen autonomiasta yhdistävä ajankohtainen puheenaihe koskee esiintyy jo esimerkiksi taiteen tekemisen ja taiteilijana olemisen suhja . . teksteissä, mutta detta yrittäjyyteen. Teoreettisemmalla tasolla edelleen ajankohtaisen ja käynnissä olevan keskustelu taiteen autonomiasta koskee itse autonomiakeskustelun ensimmäiset argumen- taideteosta, sen olemusta. Voimme pohtia esitit lausuttiin -luvulla. merkiksi sitä, viittaako taideteos aina ja väistäNäkemys taiteen autonomisesta asemas- mättä itsensä ulkopuolelle vai voiko taideteos ta oli monille modernisteille läheinen. Auto- olla tässä suhteessa autonominen. Toinen tänomistisen näkemyksen syntyyn ja suosioon hän viitekehykseen sisältyvä kysymys koskee vaikuttivat osaltaan pyrkimys suojautua mo- taiteen arvottamisen perusteita eli sitä, pitäiralistiseksi koetulta sensuurilta ja -luvun sikö taidetta arvioida autonomisin vai instruporvarillisen kulttuurin taipumukselta arvi- mentalistisin kriteerein. Keskityn tässä kirjoioida kaikkea rahassa. Edelleen taide haluttiin tuksessa viimeksi mainittuun aihepiiriin. erottaa yhteiskunnallisista ja poliittisista merkityksistä. Huolta nostatti modernistien jouAutonomiaa pyytämässä koissa myös se, että taide näytti typistyvän moraalisiksi kannanotoiksi. Autonomisen ja instrumentalistisen taidekäsiYksi tämän päivän autonomiakeskustelun tyksen eron voi karkeasti palauttaa kysymyktasoista on taidepoliittinen, jolloin kysymys seen siitä, mitkä arvot ovat taiteen sisäisiä ja koskee esimerkiksi sitä, millaisilla perusteilla mitkä ulkoisia. Sisäiset arvot vaikuttavat taitaiteelle myönnettävää tukea pyritään oikeut- deteoksen arvoon taiteena, toisin sanoen teoktamaan ja millaisia mahdollisia velvoitteita sen taiteelliseen arvoon, ulkoiset eivät. Tästä esimerkiksi valtio apurahan saajalle voi aset- näkökulmasta vastakkain asettuvat radikaali taa. Tässä julkisessa keskustelussa taide näh- autonomismi ja varaukseton moralismi, joisdään ja on nähty viime vuosikymmenet pää- ta edellinen samaistaa teoksen taiteellisen ar /
von sen esteettiseen arvoon ja jälkimmäinen sen moraaliseen arvoon. Näiden teoreettisten ääripäiden väliin sijoittuu joukko maltillisempia näkemyksiä, joissa teoksen taiteellinen arvo voi koostua vähintäänkin kahdesta muusta arvosta, mistä seuraa muun muassa se, että taideteoksen taiteellinen arvo voidaan pitää erillään teoksen esteettisestä arvosta. Yleinen ajatus onkin, että taideteoksen taiteellinen arvo voi ainakin joissakin tapauksissa muodostua teoksen
/
esteettisestä ja moraalisesta arvosta. Eri mieltä ollaan sitten esimerkiksi moraalisen arvon vaikuttamisen luonteesta, siitä, onko se suoraa vai epäsuoraa tai onko teoksen moraalinen ulottuvuus aina relevanttia teoksen taiteellisen arvon suhteen ja mikäli ei, niin millaisissa tapauksissa on. Ratkaistavaksi jää myös esimerkiksi se, miten tulee suhtautua moraalin näkökulmasta neutraaleihin teoksiin – teoksiin, joissa ei ole moraalista ulottuvuutta. Formalistit lukeutuvat vahvan autonomi-
Milla Toivanen: Memento mori II (A. Wiertzin mukaan), , öljymaalaus kankaalle, x cm. Kuvaaja Eeva-Leena Eklund.
an kannattajiin. Formalismin mukaan teok- tonomistin mukaan tunnista taidetta, hän ei sen taiteellinen arvo riippuu ainoastaan sen löydä eikä havaitse taideteosta, koska ei vaikesteettisistä ansioista. Tällaisessa estetismin kapa pääsee riittävän esteettisen etäisyyden läpitunkemassa ilmapiirissä saa alkunsa myös päähän tarkastelunsa kohteesta. taidetta taiteen vuoksi -liike, jonka arkkitehteTaideteoksella voi siis olla monenlaisia ja ovat muun muassa , arvoja, kuten esteettisiä, tiedollisia, moraali , sia, valistuksellisia, terapeuttisia, poliittisia ja . Liikkeen manifestin mukaan taloudellisia arvoja, eikä tämä ole mitenkään taiteen arvoa ei tule mitata sen yhteiskunnal- ristiriidassa puolustettavissa olevan ja mielisen hyödyn tai moraalisen hyveellisyyden pe- lekkään autonomisen taidekäsityksen kanssa. rusteella vaan ainoastaan teoksen kauneuteen Taiteen autonominen aura ei ajatuksen muvetoamalla. Gautier esimerkiksi julistaa: Us- kaan säröile siitä, että tekijä ottaa teoksessaan komme taiteen autonomiaan; meille taide ei osaa esimerkiksi yhteiskunnalliseen keskusole väline vaan päämäärä – kukaan taiteilija, teluun, mutta autonomismin idean mukaan joka tähtää muuhun kuin kauneuteen, ei ole teoksessa esitetyt moraaliset tai poliittiset meidän silmissämme taiteilija. väitteet eivät vaikuta teoksen taiteelliseen arAntiikin ajoista ongelmattomana koettu voon. Siihen vaikuttavat ainoastaan esteettiset moraaliperustainen taiteen kritiikki sysätään ”väitteet”. Moraalisten kannanottojen kautta syrjään väittäen jyrkimmillään, että taiteen ar- tekijä osallistuu yhteiskunnalliseen keskustevioiminen eettisin perustein on aina katego- luun, jonka alustana taide onkin usein osoitriavirhe. Lievemmän näkemyksen mukaan ky- tautunut maaperältään hedelmälliseksi. symys ei ainakaan aina ole kategoriavirheestä. Taide ei ole esimerkiksi siten moraalista erilliTaiteellinen arvo esteettisen nen alue, etteikö teoksessa voisi olla moraalisia ja moraalisen arvon summana sisältöjä. Ja kun teos sisältää moraalisia painotuksia ja kannanottoja, on sitä luontevaa myös Hienosyisempiä näkemyksiä taideteoksen taimoraalin näkökulmasta arvioida, mutta radi- teellisen arvon muodostumisesta edustavat kaalin autonomismin mukaan teoksen kaikki muun muassa maltillinen autonomismi, sosmuut mahdolliset arvot esteettisiä lukuun ot- tikoitunut estetismi, maltillinen moralismi ja tamatta, ovat irrelevantteja teoksen taiteelli- etikismi. Kahdessa ensin mainitussa korostuu sen arvon suhteen. itseisarvoinen ja kahdessa jälkimmäisessä väliTaidetta voi väitteen mukaan arvioida nearvoinen taidekäsitys. Kaikkiin neljään nämyös moraalisin perustein, mutta taiteen tai- kökulmaan sisältyy mahdollisuus, että teokteellista arvoa ei. Henkilö, joka arvostelee sen moraaliset ulottuvuudet voivat joissain teoksen taiteellista arvoa moraaliperustein tai tietyissä tilanteissa vaikuttaa myös taideteokjopa kieltää sen näine perusteineen olevan tai- sen taiteelliseen arvoon. detta lainkaan, erehtyy autonomian kannatMaltillisen autonomismin ja sostikoitutajan mukaan esimerkiksi taiteellisen sivisty- neen estetismin keskeinen väite on, että teokmättömyytensä vuoksi. Tällainen yksilö ei au- sen moraalinen luonne vaikuttaa epäsuoras-
Gautier julistaa: Uskomme taiteen autonomiaan; meille taide ei ole väline vaan päämäärä – kukaan taiteilija, joka tähtää muuhun kuin kauneuteen, ei ole meidän silmissämme taiteilija.
/
Kirjallisuutta Noël Carroll (), Art and Ethical Criticism: An Overview of Recent Directions of Research. Ethics, Vol. , no . Cascey Haskins (), Paradoxes of Autonomy: Or Why Won’t the Problem of Artistic Justification Go Away. The Journal of Aesthetics and Art Criticism, Vol. , No . Jerrold Levinson () Emotion in response to art. Emotion and the Arts, ed. Mette Hjort, Sue Laver. Oxford: Oxford University Press. Matthew Kieran (), Art and Morality. Aesthetics, ed. Jerrold Levinson. Oxford: Oxford University Press.
ti sen taiteelliseen arvoon ainoastaan siinä tapauksessa, että se edistää tai estää teoksen esteettisten ominaisuuksien, kuten yhtenäisyyden, monimuotoisuuden, intensiteetin tai dramatiikan, kehittymistä. Näkemysten juoni kulkee siten, että moraaliset seikat vaikuttavat teoksen esteettisten seikkojen ilmenemiseen ja tätä kautta välillisesti teoksen taiteelliseen arvoon. Maltillinen moralismi ja etikismi eroavat edellisistä siinä, että niissä moraalisten ulottuvuuksien vaikutus teoksen taiteellisen arvoon voi olla suoraa. muotoilee maltillisen moralismin kannaksi, jonka mukaan teoksen moraalinen puute on mahdollista lukea esteettiseksi heikkoudeksi ja moraalinen hyve esteettiseksi ansioksi silloin, kun teoksen tarkoituksiin sopivan tunteen herääminen kokijassa vastaavasti joko estyy tai edistyy teoksen moraalisesta luonteesta juontuen. Taideteos, joka epäonnistuu tarkoitustensa esiintuomisessa, epäonnistuu omilla ehdoillaan. Teoksen moraalisesti vastenmielinen luonne ei aina vaikuta teoksen taiteelliseen arvoon, ainoastaan kun tämä kahlehtii mahdollisuuttamme reagoida teokseen siinä tavoitellulla tavalla. Etikismi on sävyltään edellistä hieman tiukempi näkemys. Sen lähtökohtana on väite, jonka mukaan taideteoksen sisältämä moraalittomuus laskee välttämättä myös teoksen esteettistä tasoa. Etikismissa korostuu lisäksi teoksen tiedollinen ulottuvuus. Kun teoksen avulla pyritään synnyttämään kokijassa jokin tietty tunne tai herättämään kokijan tietoisuus jostakin asiasta, näiden päämäärien saavuttaminen on sidottu etikismin mukaan teoksen taiteelliseen arvoon. Edellä esiin tuoduille näkemyksille on yhteistä, että moraalinen heikkous laskee ja moraalinen kiitettävyys nostaa teoksen taiteellista arvoa. Immoralismi haastaa tämän siteen. Immoralistisen intuition mukaan on mahdollista, että teoksen moraalittomuus voi lisätä joissakin tapauksissa teoksen taiteellista arvoa. Väitteen puolustajien mukaan näin tapahtuu esimerkiksi silloin, kun teos tyydyttää kokijan
/
sellaisia moraalittomia haluja, joiden tyydyttäminen ei todellisuudessa tuotaisi nautintoa tai kun teoksen moraalittomuudet tuottavat kokijalle muuten tavoittamattomissa olevaa tietoa todellisuuden luonteesta, minkä ajatellaan lisäävän teoksen aikaansaamaa taiteellista nautintoa. Jälkimmäisen perusteen vakuuttavuus edellyttää sitoutumista näkemykseen, jonka mukaan taideteoksella voi olla aidosti tiedollista arvoa, mikä ei ole mitenkään itsestään selvää. Onko tällaisia teoksia olemassa? Tämän kirjoituksen puitteissa kyseisenkaltaisten teosten osoittaminen jää lukijan tehtäväksi. Itse olen epäilevällä kannalla. Etsinnässä on esimerkiksi syytä pitää tarkkaan erillään teoksessa esiintyvät moraaliset ilmentymät siitä moraalisesta kokonaisasenteesta, joka teoksessa otetaan näitä ilmentymiä kohtaan. Edelleen on tarpeen selventää sitä, mihin teoksen moraaliset ilmentymät vaikuttavat: teokseen vai teoksen arvioijaan ja arvioimistilanteeseen. Miettimisen aihetta antaa myös väite, jonka mukaan meillä ei yleensä ole vaikeuksia eläytyä vaikkapa aikamatkailuun, mutta koemme usein vaikeaksi eläytyä asiaintiloihin, jotka ovat meistä moraalisesti äärimmäisen vastenmielisiä ja mahdottomia hyväksyä – emme joko kykene tai halua. Keskustelua taideteoksen autonomisesta luonteesta ja teoksen taiteellisen arvon rakenteesta käydään leveällä rintamalla. Mitään yksiselitteistä vastausta ei ole näköpiirissä, eikä sellainen minusta ole edes toivottavaa. Voi olla myös niin, ettei yhtä ja yksiselitteistä teoriaa arvojen suhteesta ole olemassakaan – on ainoastaan yksittäisiä hyvin perusteltuja huomioita ja väitteitä koskien yksittäisiä tapauksia. ■
Jenny Renlund: Rajalla, , akryyli- ja öljymaalaus kankaalle, x cm. Kuvaaja Peter Vuorela.
/
Katja Tukiainen: Pajunkissa, , öljymaalaus kankaalle, x cm. Kuvaaja Henrik Schütt.
/
Taidemaalari Mika Vesalahti
liitetään lautunut osaksi nykymaalauksen ilmaisua, poyhä -lukulaiseen puoluepoliittiseen sitou- liittisuutta voidaan löytää hyvinkin erilaisista tumiseen ja kuluneeseen aihe- ja muotokie- maalauskommenteista. leen. Nyky-Suomessakin on hankalaa esittää voimakkaita väitteitä ja kysymyksenasetteluKäsitteen täsmennystä ja taiteen keinoin leimautumatta puoluepoliittisesti, niin kuin asian il- On kuitenkin tarpeen rajata maalaustaiteen maisee. Poliittisuus kuitenkin elää nykymaala- ”poliittisuus” voimakkaammin ja näin estää käuksessa useiden ilmaisumuotojen kautta uut- sitteen liukeneminen ympäripyöreyteen. Vain ta tulemistaan. rajaus luo merkityksen käsitteelle: jos kaikki Nykytilanteessa voi muodostaa useita po- ovat taiteilijoita, kukaan ei ole taiteilija. liittisen taiteen määritelmiä. Maalaustaiteessa Suomalainen kulttuuri sulkeutuu yksiulotpoliittisuutta voidaan nähdä maalausteknii- teiseen keskustelemattomuuteen. Vastaäänet kan valinnassa ilmaisukeinoksi muiden me- eivät synnytä dialogia, vaan vaikenemisen. dioiden sijaan. Tällöin valinta on jo itsessään Suomalainen kuvataide elää neutraalisuudeskantaaottava, ”poliittinen”, sillä tarjolla on lu- ta ja sitoutumisen puutteesta: graikan luontokuisia ajankohtaisia ja suositumpia välineitä, mytologiat suosta nousevine eläinhahmoikuten valokuva ja liikkuva kuva. Samoin po- neen ja modernismin syvälle juurtunut ”vähäsliittisuus voidaan löytää valitusta väri- ja muo- tä enemmän” -perinne edustavat tätä varovaitokielestä: esimerkiksi suutta. pinkkiä väriä ja sarjakuvamaisuutta hyödyntäFiloso, sosiologi vät maalaukset avautuvat identiteettipohdin- mukaillen voidaan sanoa, että mikään taidetta tana ja nähdään kannanottona ”tyttöyteen”. koskeva ei ole enää itsestään selvää, ei itse taide Väljästi tulkiten myös esteettisyyteen pyrkivä eikä sen suhde yhteiskuntaan. Ei edes taiteen kukkamaalaus on poliittinen. Se ottaa kantaa suhde olemassaoloon(sa). Kuvien itsestään todellisuuden ristiriitaisuuteen ja rumuuden selvän tulvan keskellä meiltä unohtuu, että kuvastoon vetäytymällä kauneuteen. kuvan vieressä avautuu olemattomuus, poissaLaajojen tulkintamallien kautta poliitti- olon mahdollisuus: kuolema. Adornon kriittisuus ei ole ajateltavissa yhdeksi tyyliksi tai asen- sessä katsannossa yhteiskunta nielee kulttuuteeksi. Niin kuin surrealismin kuvasto on su- rin kulutustavaraksi. Taiteen sisällölliset mer /
kitykset liukenevat ostettavaksi merkeiksi ja . Paradoksaalisesti kriittisyyden ja taiteen sijaan mielenkiinnon kohteeksi nou- synkän fantasian yhdistelmä synnytti kestäsee sitä tekevä persoona. vämpää todellisuuskuvaa kuin ohjelmallinen Adornon kriittisyys kohdistuu myös kult- realismi. Kantaaottavan maalauksen ongeltuuria itseään kohtaan. Poliittisen tarkastelu- ma onkin ollut julistavuus, jossa sanoma taittavan läpi nähtynä esimerkiksi renessanssi on tuu yksiulotteisuuteen. maavallankäytöllinen ilmiö: sen synnyttämä tai- laa esiin poliittisen tavalla, joka luopuu välitde liittyy kaupunkivaltioiden valtapyrkimyk- tömistä poliittisista merkeistä ja kiertää suorat siin ja sisältää myös väkivallan ja alistamisen tulkinnat. maalaussarpohjakaavionaan. Tässä merkityksessä taide ei jassa Lokakuun . punaisen armeijakunnan muodosta ”ylevämpää” lukua eurooppalaises- tragedia saa viileän ja etäännyttävän tulkinsa historiassa. Siitä huolimatta voimme naut- nan, jota leimaa ajatuksellinen moniulotteitia renessanssimaalausten syvyyksistä ja loso- suus. sista ulottuvuuksista. Kulttuuriin kätkeytyvää ristiriitaisuutta emme voi kieltää. Kysymys todellisuudesta Kriittisen asenteen kautta törmäämme pahan ongelmaan. Usein esitetään kysymys: ”Eikö Poliittisen taiteen yhteisenä nimittäjänä voi maailma ole tarpeeksi paha ilman siitä kertopitää pyrkimystä lähentyä yhteiskuntaa: se vaa taidettakin?” Kysymys heijastaa kuitenkin merkitsee selkeiden kysymysten esittämistä täydellistä epäanalyyttisyyttä ja kääntyy mieihmisenä olemisesta ja maailmasta, joka sen lettömäksi lähemmän tarkastelun kautta. Ei ehdot rakentaa. Näin poliittisuus on taiteel- taide lisää tai poista mitään maailmasta, pulisen havainnon lähtökohta ja tarkasteluta- humattakaan siitä, että se lisäisi tai vähentäipa paremminkin kuin taideteoksen muoto. si pahuutta. Taide antaa meille välineen käsiPoliittisuus on näkökulma, joka mahdollistaa tellä todellisuutta, joka näyttäytyy aukkoina ja kriittisen asennoitumisen ja keskustelun. Tä- epäjatkuvuuksina, kuiluna joka tuijottaa tarmä vuoropuhelu tapahtuu koetun todellisuu- kastelijaansa takaisin ja vaatii tämän täydentäden kanssa. Pyrkimys on kohti kokonaisval- vää panosta. Pahaa ei poisteta, mutta sitä ymtaista losos-poliittista pohdiskelua, jonka märretään paremmin maalarin täydentävän ytimenä on arvojen tutkiminen, kuten käden kautta. on tähdentänyt. Koska länsimaisessa kulttuurissa olemme Filosoan keskeisimpiä kysymyksiä on ol- tulleet nyt tilanteeseen, jossa porno kaikissa lut miettiä ihmisen ja todellisuuden suhdetta, muodoissaan muodostaa osan arkipäivän kujoka joutuu epätasapainoon jo tämän mietti- lutusta, on vakavasti otettavan taiteen rakenmisen myötä. poh- nuttava muulle kuin esteettiselle tirkistelylti käsitteen suhdetta todelliseen objektiin. le tai taiteilijapersoonan poseeraukselle yleiOnko sanan tai kuvan takana yhtenevyys to- sölle. Taiteesta kehittyy väistämättä vastakerdellisuudessa? Vai ovatko käsitemaailma ja ku- tomus yleiselle ideologialle, jolloin taiteilija vataiteemme irrallaan tavoittamatta tosiasi- sanoutuu irti hyödyn ja kasvun palveluksesoita? Onhan väitetty, ettei yhtenevyyttä ole – ta. Taide eroaa teollisesta tuotteesta siinä, että maailma on vain mielteemme ja ettei maalaus parhaimmillaan se pettää esioletukset ja tarjoesitä muuta kuin itsensä. aa jotakin yllättävää, mikä ei koskaan ole masJos taiteilijana oleminen merkitsee häiriö- satuotannon tavoite. tilaa ihmisen ja todellisuuden välisessä liitosAdornon hengessä voi kysyä, onko esimersa, tällöin poliittinen asennoituminen taitees- kiksi ja taansa pyrkii nostamaan tuon epävakauden teke- noinen esitys näkemyksellisesti sitoutunutta misen ydinkohdaksi. kannanottamista vai tuotemerkkeistettyä iroPoliittisen maalauksen synnyn mahdollis- niaa, joka kyseenalaistamisen ja kysymyksien ti valistuksen kokonaisprojekti, jonka alulle herättämisen sijaan sulautuu ironisoimaansa laittama itsetutkiskelu huipentui lähtökohtaan? Avautuuko tuotemerkkien ja Historiallinen tausta
Poliittisuus on taiteellisen havainnon lähtökohta ja tarkastelutapa paremminkin kuin taideteoksen muoto.
/
Jonna Johansson: Street Dreams, , öljy-, akryyli-, alkydi- ja epoksimaalaus kankaalle, x cm. Kuvaaja Jonna Johansson.
mediasta napattujen kuvien loputon jonottaminen vain kyynisenä haukotteluna ja ymmärtämättömänä ylimielisyytenä? Kantaaottavan taiteen uhkakuva on, että se katoaa mediavirtaan ja huuhtoutuu sen kaiken hyväksyvään arvonihilismiin. Maailma on näyttämö ja poliittinen taiteilija siihen osallistuva katsoja. On mahdotonta olla todellisuuden suora todistaja realismin uskomusten mukaisesti, sillä maailma on meille aina välittynyt. Tiedonvälitys välittää meille todellisuuskuvaa ja sähköisen medi-
an uutismaailma levittäytyy ympärillemme kuvaefekteinä. Suoran havainnoinnin estävät opitut katsomistapamme, joita nykypäivän taidemaalarin on tulkittava. Kysymys kuuluu, uskaltaako taiteilija puhutella kysyvästi eikä ainoastaan vetäydy toteavaan ”entä sitten” -asenteeseen. Poliittisen taiteilijan on asetettava itsensä peliin katselijana, vastaanottajana, kuluttajana, uhrina, osallisena ja osattomana, ennen kaikkea arvoja luovana toimijana. Aihe on aina isompi kuin tekijänsä: maailma. ■ /
Museonjohtaja Katriina Pietilä-Juntura
eri asia kuin sällä voi olla erilaisia näkemyksiä siitä, kuinka taidemuseo pääkaupunkiseudulla. Lapin lää- museon pitäisi toimia. Ollaanko taiteen akanissä on kolme taidemuseota, joiden lisäksi teemisia vaalijoita: pidetäänkö rakennusta pyon Särestöniemen museo Kittilässä. Kemin hänä taiteen temppelinä ja tilan käyttöä vain taidemuseo on vanhin, se on perustettu . näyttelyihin sopivana vai korostetaanko toiLähes yhtäaikaa perustettiin Särestöniemen minnassa sekä sisällön että tilojen avaamista museo vuonna ja seuraavana vuonna kaikkien käyttöön. () Aineen taidemuseo Tornioon sekä RoTaidemuseon merkitystä ja tuloksellisuutvaniemen taidemuseo. Taidemuseotyöllä ei ta on alettu mittaamaan sen omista lähtökohsiis ole Lapin läänissä kovin pitkää perinnettä. dista vierailla kriteereillä ja arvoilla: on osaKun vihkiäiset oli vietetty ja keskinäiset kehu- vuosikatsauksia ja monenlaista mittareita semispuheet pidetty -luvulla, tuli lama jo kä kriittisiä menestystekijöitä. Raportointia seuraavalla vuosikymmenellä ja sai aikaan leik- on tehtävä vähintään kaksi kertaa vuodessa, kaukset ja säästöt. Peruspalvelut tuli kunnissa vaikka, jotta jotain oikeasti mitattaisiin, voisäilyttää, turhuus karsia. Kaunis turhuus. Siitä si lähin mittari olla vuoden päässä. Kun taioli hyvä aloittaa. Ja jatkaa ja jatkaa. demuseotoimintaa arvioidaan liike-elämästä Valkoinen jälkimodernistinen Aineen tai- tuoduilla mittareilla, talous painottuu ja määdemuseon rakennus sulki sisäänsä komean yk- rälliset mittarit ovat ensisijaisia. Paljonko käsityisesti kerätyn ja kokoel- vijöitä? Montako opastusta, montako erikoisman ja muutaman palkollisen – sen tuli riittä- ryhmää? Pääsylipputulot? Tilavuokrat? Audimän. Torniossa taiteella oli ollut sijansa maja- torion käyttökerrat? talossa, tulihan se taidemuseoon Tornion KauTaidemuseokäynti halutaan myös tuotteispunginhotellista, mutta sillä ei ollut juuri ar- taa: osta valmis paketti, täytätkö tai vuovoa, merkitystä kuntapäättäjille. Taideteos on taa? Tilaa juhlakäynti taidemuseoon. Lopuksi koriste ja taidemuseo prestiisitila, jossa on hy- leivoskahvit tai jäätelöpuikot. Välissä vähän vä pitää juhlapuheita, jakaa kunniamerkkejä. draamaopastusta, kevyesti ja kivasti niin, ettKohottaa malja kunta- ja rajayhteistyölle, jos- et pitkästy. kus kepeästi vaikka keväälle. Taiteelle? Taidemuseoiden toimintaan kohdistuu eriTaidekasvatuksella tulevaisuuteen laisia intressejä. Taiteen ammattilaisilla on erilaiset vaatimukset ja odotukset kuin turisteilla Sinnikkäästi Aineen taidemuseo jatkaa toimintai kouluilla. Kuntatalous edellyttää tuottoa: taansa. Toimintamme merkitystä ja olemassakävijöitä ja pääsylipputuloja. Myös museon si- olon oikeutta on yhä uudelleen ja uudelleen
/
Antti Ojala: Kynämies, , tempera- ja öljymaalaus kankaalle, x cm. Kuvaaja Seyyar Nasretdin. /
Tehdään taidekasvatusprojekteja, joilla pyritään ehkäisemään syrjäytymistä, vahvistamaan alueellista identiteettiä, luomaan yhteisöllisyyttä, kotouttamaan, tarjoamaan osallistumismahdollisuuksia.
perusteltu ja määritelty, nyt jo vuotta. Taiteen itseisarvoisuudesta ei uskalla puhua. Tästä näkökulmasta, täällä ja tämänlaisessa kuntakulttuurissa, taide muuttuu koriste-esineeksi ja taidemuseo komeiksi puitteiksi, juhlatilaksi ja pienen eliitin kokoontumispaikaksi. Taidemuseossa muutama asiantuntija ja asiaan vihkiytynyt keskustelee vakavasti ja oikein käsittein taiteesta. Keskusteluissa viitataan vain taiteeseen. Tässä taidemuseossa, täällä Torniossa minulle on tullut taidemuseotyössä kokoelmien hoidon ja näyttelyiden järjestämisen lisäksi keskeiseksi, ehkäpä tärkeimmäksi tehtäväksi taidekasvatustyö. Toisaalla olisi voinut olla toisin. Taidekasvatuksen kautta taiteella on välineellinen arvo. Taidekasvatuksessa pohditaan ja tehdään monenlaisia asioita, joilla on positiivisia vaikutuksia ja käyttöä, vaikka taide ei tällöin elä omaa elämäänsä. Taiteen kautta pohditaan välillä taiteen omia kysymyksiä, opetellaan uusia tekniikoita, mietitään sommittelua ja tutustutaan värioppiin. Suurin taustalla oleva pohdinnan kohde taitaa kuitenkin olla, mitä on olla ihminen. Tehdään taidekasvatusprojekteja, joilla pyritään ehkäisemään syrjäytymistä, vahvistamaan alueellista identiteettiä, luomaan yhteisöllisyyttä, kotouttamaan, tarjoamaan osallistumismahdollisuuksia. Projekteilla taidemuseo yrittää myös muuttaa kävijärakennettaan, ts. laajentaa sitä. Tiedetään, että pääosa asiakkaista on koulutettuja keski-ikäisiä naisia – poikia ja nuoria miehiä taidemuseo ei juuri kiinnosta. On monenlaisia pieniä ei-kävijäryhmiä: työttömiä, kotiäitejä, maahanmuuttajia, syrjäytymisuhan alla olevia, tavallisia työtätekeviä ihmisiä, joilla on oikeus taidemuseopal-
/
veluihin. Taidemuseot kuuluvat kaikille. Museo edustaa vain osaa yhteisön ihmisistä. Suurin osa kokee, ettei heillä ole mitään sanottavaa tai vaikutusta siihen maailmaan, jota taidemuseo edustaa. Koska museoilla olisi mahdollisuus ja sosiaalinen tilaus tehdä näkyviksi erilaisia ryhmiä ja identiteettejä, niillä on aina ollut valta myös häivyttää ja vaientaa. Museo voisi edistää sosiaalista tasavertaisuutta ja olla yhdenvertaisten mahdollisuuksien ja merkitysten synnyttämisen paikka. Taide on ensisijaisesti taidetta Taidemuseon asiakaspohjan laajentaminen on mielestäni tärkeä tehtävä. Myös laki ja kansainväliset sopimukset velvoittavat huomioimaan ihmisten yhdenvertaisuuden. Mutta rehellisesti sanottuna joskus tulee ähky ja uupumus: tuntuu kuin taiteella yritettäisiin ratkaista kaikki ongelmat ja asiat. Taiteen kaikkivoipaisuuteen uskotaan laajasti. Taiteen halutaan taittuvan välineeksi yhteen jos toiseenkin asiaan. Toisaalta tietysti on kyse rahoituksesta: erilaisiin projekteihin on mahdollisuus saada ulkopuolista rahoitusta ja rahoituksella projektityöntekijöitä, monenlaista toimintaa ja vilkkautta taidemuseoon. Tämän kaiken vastakohtana ovat taiteen vapauden ja itseisarvoisuuden korostaminen sekä taiteilijan itseilmaisun painottaminen: nämä modernistiseen taidemaailmaan liittyvät asiat näyttäytyvät jotenkin erillisenä arjen käytännöistä ja nykyajan taidemuseotyöstä. Mutta taide on ensisijaisesti taidetta, vaikka se taipuu moneksi ja moneen, sitä ei saa ruotuun ja komentoon, vaikka kuinka yrittäisi. ■
Bildkonstnär Carolus Enckell
”Först det belysta, sedan ljus från alla håll och sist är tavlan själva ljuskällan.” uppdelar min far sitt eget konstnärskap. Själv är jag benägen att dela upp det i två perioder. Hans tidiga måleri, ett färgmässigt brutet valörmåleri, påverkat av nsk expressionism, och , men också -talets strömningar inom franskt måleri. Främst då men också måleri. Själv kom han i kontakt med detta måleri under en resa till Paris i mitten på -talet. Eer denna resa utvecklade min far sitt måleri mot ett tydligare formellt uttryck. Det kan tolkas som ett slags volymaktig plasticitet. Och just i detta sammanhang hänvisar han till Derain och Picasso och kallar den skulpturala formanvändningen i deras måleri för ”den stora formen”. ”Den stora formen” var ett sätt att återföra klassiska kvaliteter till motivet. Man separerade motiv från bakgrund, samtidigt som man medvetet förstorade motivets dimensioner på ett sätt där de plastiska och voluminösa egenskaperna accentuerades, ibland till den grad att det verkade som om motivet ville tränga ut ur sin ram. ”Den stora formen” handlar egentligen om att stilisera och geometrisera bilduttrycket. Torger driver inte denna attityd särskilt långt men man ser tydligt, att han strävat till att avkläda motivet dess dekorativa detaljer och att det är de kroppsliga egenskaperna hos motivet som gäller. Under -talet blir färgen och ljuset som uppbärare av motivet det centrala innehållet i Torgers måleri. Denna andra period i hans må-
leri kännetecknas av ett lustfyllt och mer sinnligt förhållande till sitt motiv främst hans huvudmotiv människan. Kompositionellt söker han den för motivet mest naturliga platsen på duken, oast så att både ljus och motiv är sett rakt framifrån. Senare försvinner också linjen och den konstruerade djupverkan och istället får hans måleri en ny abstraktionsnivå, det för impressionismen betecknande ytmåleriet där färgerna placeras som äckar bredvid varandra. Metoden går ut på att sönderdela färgytan till ett antal olika färgäckar som sedan blandas i ögat till färg som ljus. Denna s.k. optiska blandning har som målsättning att skapa illusionen av immaterialitet. Färgintrycket blir luigt och voluminöst och på samma gång berövas föremålen deras fysikalitet. Detta är ett sätt för konstnären att måla motivet som ljus istället för att underställa motivet för ljus. M.a.o. ljuset har ingen riktning. Ljus och skugga ses som två sinsemellan olika färger. Förgrund och bakgrund blir likvärdiga och det kompositionella försvinner. Det är fascinationen inför det ljus som omger och reekteras ur hans motiv som nu är målningarnas innehåll. Han ärmar sig medvetet allt mer från motivets fysikalitet och påstår vilja leva sig in i motivets själ. Allt är uppbyggt av ljus, allt strålar ljus. Torgers motivval är i huvudsak desamma som är typiska för den klassiska konsten. Figur, stilleben, och landskap. Mest känd blev han dock genom sina impressionistiska landskap och nakenmodeller, som nog kan påstås ha ett släktskap med måleri. De målade under några år i samma ateljé. Hans porträtt och personmålningar /
Torger Enckell: Modell, , oljemålning på duk.
ck aldrig den uppskattning han väntade sig och han upplevde detta som koniktfyllt eftersom han ansåg sig främst vara en skildrare av människan. Själv är jag benägen att hålla med honom. Det är nog som tolkare av människan som hans målningar är som bäst. Hans människostudier är inte porträtt i ordets konventionella betydelse utan beskrivningar av den mänskli
/
ga själen, ett försök att nå det allmänmänskliga. Porträtten innehåller ett speciellt register av psykologiska kvaliteter. Om de inte visar fram melankoli eller sorgmod så är det hans resignerade erotiserande blick som iakttar sin modell som en livsgivande skönhet. Den långa serien av självporträtt från olika perioder av hans liv är en existentiell berättelse om livets förgänglighet. ■
” .” Bildkonstnär Carolus Enckell
” .” minnen av min far, såsom jag vill komma ihåg honom och som varit grundläggande för mig och min uppfattning om honom som konstnär. En försommardag på Sunnanå, vår gård i Kimito. Jag har just vaknat på samma vind där också min syster bodde. Det var en solig morgon och jag tittade ut genom fönstret. Himlen var blå och små tunna moln seglade lätt på den. Svalorna gled fram och tillbaka till sitt bo under takåsen. Jag tittade upp och såg himlens blå genomskinlighet – hur molnen reekterade morgonljuset och hur svalorna ög kvittrande omkring som om de var speciellt glada denna morgon. Jag tittade igen ut genom fönstret. Denna gång ner på gården. Där satt min far ute på ängen och målade. Ängen var full av blommande maskrosor. Hans ansikte var rofyllt och själsligt. Hans blick rörde sig från pannån han målade på, till ängen. Och från ängen till pannån. Det var tydligt att han var ett med sitt motiv i denna morgonfrid. En annan gång på samma vind där han också hade sin ateljé, kunde jag inte låta bli att en gång smygtitta genom nyckelhålet på vad han sysslade med där inne eersom det var förbjudet att störa honom då han arbetade. Framför mig såg jag vår granne Lilian sitta på en stol, halvnaken med bara bröst, händerna framför sig, och ett äpple i den högra handen. Snett framför mig satt min far med en duk framför sig. Sakta mätte han med penseln och placera-
de små färgäckar på duken här och där. Själv förstod jag inte då att han långsamt utan en egentlig plan, var sysselsatt med att fylla duken med färg och ljus såsom han intuitivt upplevde det i detta motiv. Själv var jag mest upptagen av modellens nakenhet såsom den uppenbarade sig för en yngling i sin tidigaste pubertet. I allmänhet var min far, då han inte målade, en notorisk pessimist. Därför har dessa minnen en speciell betydelse för mig. När jag nu eeråt tänker på dem blir det klart att konsten och i synnerhet dessa hans senare ljusmålningar kom att återspegla en annan sida av honom, en slags reserverad idealism. Ett lyckotillstånd där människan, hennes sinnen och naturen lever i ett ohierarkiskt förhållande tillsammans. En ljusets demokrati där allt synligt är underställt samma lagar oberoende av om motivet är en människa, askor eller ett landskap. Ljuset som far under sitt senare liv hela tiden återvände till representerade för honom en altruistisk sanning; iakttagandet av ljuset och dess lagbundenheter, trodde han, lär oss att förstå och växa som människor och själsliga varelser. Men vad jag såg då jag iakttog min far i arbete var inte hans besatthet inför ljuset utan det som antagligen grep honom; att hans seende blev till handling och att han både upplevde och tänkte då han målade. Hans seende fördjupades i måleriet och blev fritt från vardagens skymmande konventioner. ■ /
: = Kirjailija, kuvataiteilija Kiba Lumberg
= on näky- sisijaisen tärkeä numero yksi. On huolestuttavissä ratkaiseva muutos: voiko tulevaisuudes- vaa, että kun taiteen asiantuntijoiksi ja kuraatsa tehdä taidetta? Taiteesta on tullut kilpai- toreiksi voi kuka tahansa nimetä itsensä. Olisi lu, kujanjuoksu paikasta auringossa eli julki- hyvä kiinnittää huomiota siihen, kuka taidetta suudesta ja tietysti siitä, että teokset menisi- vie ulkomaille ja tuo taidetta Suomeen. Aina vät kaupaksi. joku maksaa: ketkä saavat rahansa tai ovat asiTaiteen kentälle on syntynyt uusi ammatti antuntijoita. taiteilijan ja eri gallerioiden ja museoiden väMiten taiteilijoitten asema ja työskentelille. Tämä taiteen asiantuntija saa kruunun lymahdollisuudet olisi turvattava tässä maaspäähänsä taiteen ja kulttuurin esittämisestä ul- sa? Eikö olisi taiteilijallakin oikeus saada eukomailla. Tästä on alkanut kilpailu, kovien ar- roja taskuunsa ja edellytyksiä työolojensa pavojen ihannointi: taiteilijoita lajitellaan karsin- rantamiseen, tiloja ja välineitä? Taiteilijat työltavaiheessa iän, ulkonäön ja sukupuolen perus- listävät eri alojen ihmisiä taiteen kentällä, muteella, jopa toisiaan vastaan. Entä nyt kun kult- seoissa ja gallerioissa, tutkimuslaitoksissa, metuurin tukia on lisätty? Rahat valuvat välipor- diassa ja yrityksissä. Valitettavan usein taiteitaan toimitsijoiden taskuun, kun taiteilijoilla lija on hattu kourassa kynnyksellä, pää ja katon paikka alihankkijoina. Toimitsijat nokki- se alas luotuina. Niin ei saisi olla eikä saa olvat taiteen ruumiista pala palalta: taiteen ym- la, vaan osaajat taiteen kentällä voivat yhteispärillä on aina pyörinyt eri sortin onnen onki- työssä luoda ja tehdä Suomea taiteen ja kultjoita kahmien elämänsä sisältöä taiteilijoitten tuurin alalla tunnetuksi maailmalla eri toimisurkeudesta tai glamourista. joiden kanssa: ne voivat tuoda taiteen lähelle Mikä on taiteen tehtävä nyt? Se on tai- kansaa – taide kuuluu kaikille. teilijoitten harteilla – väliin tulleet toimitsiOsa meistä tietää, niille jotka eivät tiejat asiantuntijakruunuineen häipyvät sen mu- dä tiedoksi, että taiteellinen työ ja poikkitaikaan, kun rahahanat, valtion sampot alkavat teellisena taiteilijana toimiminen, uurastamiehtyä tai pienentyä. Tärkeimpiä ovat he, jot- nen, on pitkäjännitteistä puuhaa. Aika ajoin ka aidosti välittävät taiteen tulevaisuudesta, hermopaineet ovat sietämättömät ja siksi sen kehittämisestä ja sivistävästä vaikutukses- stressinsietokyky yli äärirajojen on suotavaa. ta. He ovat taiteilijoiden kanssa rinta rinnan, Valokeiloissa oleminen on vain taiteelliseen muutoksistakin selviten ja uusiin haasteisiin työhön liittyvää, se tulee siinä mukana. Se etrohkeudella tarttuen. Taiteella on aina paikka tä uurastaa ja uskoo siihen, mitä tekee, on jatjokaisen maan kulttuurissa, se tuo eri kansalli- kuva haaste. Taiteilijallekin karttuu ikää ja amsuuksia yhteen. Taiteilijoitten omat kontaktit matillista taitoa kehittyy eli taiteilija on aina Suomessa ja ulkomailla ovat tätä kulttuurin taiteilija ja työskentelee niin pitkään kun jakmoninaista ja mielenkiintoista sarkaa. saa, kykenee ja voi. Taiteilijan työ on elämän Eri taidejärjestöjen ja toimijoiden sekä tai- pituinen pesti ja ura, siksi sanonkin: me kuoteilijoitten pitää vaalia oikeuksiaan ja taistel- lemme mutta työmme eivät kuole ne jatkavat la niiden puolesta. Taiteilijoiden asema on en- elämäänsä tuleville sukupolville. ■
/
Anne Rossi: Viesti, , öljymaalaus kankaalle, x cm. Kuvaaja Anne Rossi. /
����������� ����������������
�������������������������������������� ����������������
�������������������������������
������������������������������������������� �������������������������������������������
����������������������������������������� ���������������������������������������� ������������������� ����� �������������������� ������������������������� ���������
��������������������������������������������� ����������������������������������������� ���������������� ���������������������������������
/
���� �
� � � � ����
������� �� � ����
���
�� ����
������
� ����
� � � � � � � � � � � � � � � ���� ����� �� ������ �����
�
���� �������� ���������������
����
����� ���
����� ����������������
���� ���� ���� ��� ����
�����
����� �� ���
������
�����
����
�����
��� �������
������� �
�����
������
����� ��������������
�����
���
�����������
��� ���� ����� ��
���������
����� ������������ ����������������
��
����� ���������������������
����� ������������������������������
��������� ��
����� ����� ���
�������
����� ���������
������ ���� ������� ����
�������
����� ����������������������������
��������� �����������
� ���
����
�� ����� �
����� ������������ ��
��������������� ������������������������������� ������������������������������������ ��� ���������� ��������������� ����������� ����������������� ��������� ��������� ������ �������� ��� �������������� ����������� ���������� ������������ ����� ����������� �������������� ���������������������
���������������
/
/
/
����������������������������������������������������������������� ����������������������������������������������������������������������� ������������������������������������������������������������������� ���������������������������������������������������������������������� ���������������������������������������������������������������������� �������������������������������������������������������
/
������������������������������������������������������� ������������������������������������������������������������ �����������������������
������������������ �����������������
Etsi kokemuksista elämän viisautta, 2005
Eliel Aspelin -palkinto 2008 on myönnetty Marjatta Hanhijoelle taidekirjasta Nähty Sett Seen.
Vuonna ilmestyy helmikuussa, kesäkuussa ja lokakuussa. Maaliskuussa julkaistiin lisäksi erikoisnumero. Vuoden tilaus astuu voimaan, kun olet maksanut vuosikerran hinnan euroa Taidemaalariliiton tilille – . Maksun viestiksi merkintä ”Taidemaalaus”, tilaajan nimi ja lehden toimitusosoite (katuosoite ja postinumero ja -toimipaikka). Postitus kuuluu tilaushintaan. Taidemaalariliiton jäsenet saavat lehden automaattisesti. Lehti sisältyy jäsenmaksuun. Vanhoja numeroita voi tilata osoitteesta taidemaalaus@artists.. Lehdet maksavat euroa + postituskulut. on Taidemaalariliiton julkaisema yleistajuinen taidelehti. Uusi lehti sai kiinnostuneen vastaanoton jo ensimmäisenä ilmestymisvuonnaan . Kirjoittajamme ovat kuvataiteilijoita ja uskomme, että juuri taiteilijanäkökulma tekee lehdestä tuoreen ja kiinnostavan. Taidemaalariliitto on taidemaalareiden valtakunnallinen järjestö, joka toimii kuvataiteen edistämiseksi ja kuvataiteilijoiden aseman parantamiseksi.
/
Tiedustelut: Marjatta Hanhijoki, www.marjattahanhijoki.net puhelin 040 7394 437, sähköposti marjatta.hanhijoki@kolumbus.fi
�������������������������� ���������������������
���������������������������������������������
������������������ ������� ������������� �������������
/ Aikataulu
/ ilmestyy lokakuussa. Ilmoitusaineistot ..
Lehden julkaisija
Taidemaalariliitto Erottajankatu , sisäpiha, Helsinki puhelin , faksi kotisivu http://www.painters.
Painos
kpl
Ilmoitukset
Marina Zitting, puhelin (to–pe – ) sähköposti taidemaalaus@artists.fi sähköposti taidemaalaus@gmail.com (isot tiedostot, kuvat jne.)
Aineistot Kotisivut
http://www.painters.fi/tmjulkaisu.html http://issuu.com/taidemaalaus/docs/taidemaalaus__ http://www.facebook.com > Taidemaalaus-ryhmä /
Taidemaalariliiton -vuotisjuhlanäyttely
Amos Andersonin taidemuseolla (Yrjönkatu , Helsinki) .. – ..
Petri Ala-Maunus Tuula Anttonen Kaisu Aro Stig Baumgartner Carolus Enckell Bo Haglund Raija Heikkilä Tapani Hyypiä Teemu Kangas Haruka Kashima Marikka Kiirikoff Jouko Korkeasaari Petri Makkonen Heikki Marila Jaakko Mattila Mauno Mecklin Tommi Mäkelä Tuomas Mäntynen Antti Ojala Reija Palo-Oja Silja Rantanen Jenny Renlund Vaula Siiskonen Arvo Summanen Milla Toivanen Pauliina Turakka-Purhonen Kristiina Uusitalo Anna-Leena Vilhunen
Muita Taidemaalariliiton juhlavuoden tapahtumia: Raili Tang, Anita Snellman ja Marjukka Paunila avasivat juhlavuoden näyttelyllä tm.galleriassa . – .. Onko taiteella itseisarvoa? Seminaari Amos Andersonin taidemuseolla .. Taiteiden yön paneelikeskustelu väristä tm.galleriassa .. Maalari maalaa -tapahtuma . – .. Ruttopuistossa (Helsinki)
Avajaiset ... Kuvaaja Emilia Rüf.