Taidemaalaus 3 2009

taidemaalaus taidemaalariliitto

3/2009

taltalla ja siveltimell채 Prosentti taiteelle tuo taidetta kaikille abstraktin muodon puhtaudesta ja universaalisuudesta pyh채 matteus ja enkeli

5 euroa

TaidemaalariliiTon TeosväliTys TapahTuman 12.-21.3.2010 yhTeisTyössä mukana

www.intrum.fi

pääkirjoitus

taidemaalaus

Tiina Lamminen

Numero 3/2009 Toinen vuosikerta julkaisija

Taidemaalariliitto Erottajankatu 9 B

00130 Helsinki puhelin 09 6811 0574 faksi 09 6811 0550 www.painters.fi

Suklaasydän, tinakuoret

päätoimittaja

Tiina Lamminen puhelin 050 3646 674 tiina.lamminen@artists.fi

Oppiminen on kopiointia ja jäljentämistä. Toisto auttaa jääräpäisintäkin. Lainaus ja viittaus ovat tapoja osoittaa tietoisuutta traditiosta. On myös niitä, jotka määrätietoisesti halveksivat kaikkea lainatuksi osoitettua varastamisena.

toimituskunta

Terhi Aaltonen, Paula Holopainen, Tiina Lamminen, Mikko Paakkola, Jukka Pohjola projektisihteeri

Marina Zitting harjoittelija

Susanna Hulkkonen ilmoitusmyynti

Taidemaalaus 1/2010 ilmestyy helmikuussa 2010.

Tiedot lehden ilmoitusaikataulusta ja hinnoista löytyvät osoitteesta

Ei tarvitse olla harjaantunut taiteentuntija epäilläkseen teosta väärennökseksi. Laittaa vain ajatuksen päähänsä: tuo on väärennös.

Mutta sanoakseen arvionsa uskottavasti ääneen pitää olla kaiken nähnyt ja kovapintainen. Lähtökohtaisesti taideteokseen eläydytään siten, että esitetyn uskotaan olevan rehellistä ja taiteen ylipäätään merkitsevän jotakin totuudellista.

Ei ole ihme, että taideväärennökset kuohuttavat. Wäinö Aal­tosen museossa Turussa väärennöskohulla saavutettiin julkisuutta, jonka ansiosta yleisömenestys olisi ollut taattu, mutta näyttely jouduttiin sulkemaan. Asia eteni poliisitutkintaan. On perusasia, että taideyleisöä ei huijata.

www.painters.fi/tmjulkaisu.html tai ne voi tilata projektisihteeriltä, puhelin 09 6811 0574.

Taidemaalaus on Kultti ry:n jäsen. kansi

Ateneumissa avautuneeseen Picasso-näyttelyyn odotetaan ennätysmäistä 250 000 kävijää. Picasso on maailman väärennetyimpiä maalareita. Entä jos suomalaisyleisö löytäisi näyttelyn maalausten joukosta väärennöksen? Voisi käydä esimerkiksi siten, että kävijämäärä kasvaisi puoleen miljoonaan ja Suomi saisi kansainvälistä julkisuutta kuvataiteen asiantuntijamaana.

Valokuvaaja Kari Soinio: Sankari mallina #1.

Avustajat Heidi Lahtinen ja Outi Rainio, Vapaa Taidekoulu, syyskuu 2009. ulkoasu

Jaana Teräväinen paino

Painohäme Ylöjärvi 2009

Me suomalaiset olemme tottuneet olemaan iloisia, kun olemme saaneet tänne Jotakin: kulta-aarteita tai – picassoja. Mielestäni voi kuitenkin perustellusti kysyä nykyaikaisen kaupankäynnin aikaan, miten nämä tuontinäyttelyt, jotka imevät rahaa ja työvuosia kuin sienet, vastavuoroisesti auttavat suomalaisen taiteen vientiä?

Tampereella 29.9.2009

kirjain

Garamond Premier Pro paperi

Taidemaalari Tiina Lamminen Päätoimittaja

Galerie Art Gloss 250 g (kansi) Galerie Art Gloss 170 g (sisäsivut) issn 1797-349x

taidemaalaus 3/2009

3

taltalla ja siveltimellä Markus Tuormaa

Taltalla ja siveltimellä Sekä taltta että sivellin jättävät jäljen, kapean tai leveän, voimakkaan tai hennon.

Maali luisuu siveltimen karvojen välistä maalauksen pintaan; pinnasta leikkautuu lastu taltan kouruun. Luiskahtaako taltanjälki osaksi maalauksellisuutta? Vai käyvätkö siveltimenjälki ja taltanjälki tasa-arvoista vuoropuhelua keskenään?

Etsin kuvanveistäjä Antti Oikarisen kans­sa sanoja taltan ja siveltimen yhteiselolle. Katselimme Väinö Hämäläisen (1876 – 1940) maalausta Lemminkäinen ja Hiiden hirvi ja erityisesti sen taltattuja puukehyksiä. Löysimme taltanjälkiä myös Marika Mäkelän ja Hanna Vahvaselän puupohjalle tehdyistä teoksista.

tenkin aiheena eri tavoin maalauksessa ja kehyksessä.

Kehyksessä sarvia on toistettu, mutta maalauksessa ei. Kehyksen kuvakieli on ennemminkin ornamentiikkaa. Tätä maalausta ja sen kehyksiä voisi verrata ikkunaan ja ikkunanpuitteisiin. Myös lasi ja puu ovat materiaaleina kertakaikkisen erilaisia, mutta silti puite osallistuu siihen, mitä lasin kautta nähdään.

Oikarinen: Käsin veistetty kehys tuo voimakkaan tunteen tekemisestä, työläydestä.

Alan kuvitella mielessäni puuseppää... kun samanaikaisesti katselemme Kalevala-aiheista maalausta, alkaa kehyksen ja maalauksen välille syntyä ajatuksissani silta.

Tuormaa: Itse maalauksesta siveltimenvedot on häivytetty. Voisikohan kehyksen voiPuitteet makkaasti taltattua pintaa sitten pitää maalaAntti Oikarinen: Kun taltalla tehdään jälki, uksellisena? Sen maalauksellisuus ilmaisisi kamennään puun pinnan läpi ja katkotaan syi- levalaista maailmaa siinä missä maalaus ilmaitä. Puuhun jää ura. Siveltimenjäljestä jää tun- see sitä aiheen kautta. ne, että se on ikään kuin helpommin syntynyt, vaikka olisi hyvinkin harkittu. Taltan ja sivel- Oikarinen: Silmiä siristellen ja kauempaa timen jättämät jäljet ovat minusta kertakaik- katsottuna kehykseen muodostuu voimakkisen erilaisia. kaasti viivaa. Se näyttää ennemminkin piirusMarkus Tuormaa: Väinö Hämäläisen maa­ tukselliselta tai suorastaan graafiselta. lauksen kehyksiin on veistetty maalauksessa Tuormaa: Talttausjäljen poikittaisuus puun olevan hirven sarvet. Sarvia käsitellään kui- syysuuntaan nähden lisää tunnetta graafisuu-

4

taidemaalaus 3/2009

Väinö Hämäläinen: Lemminkäinen ja Hiiden hirvi, 1902, öljymaalaus kankaalle, 115 x 149 cm, Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu. Kuvaaja Hannu Aaltonen, Kuvataiteen keskusarkisto. taidemaalaus 3/2009

5

Marika Mäkelä: Singing Paths, 2008, öljymaali puulle, 103 x 103 cm, yksityiskokoelma.

Kuvaaja Jussi Tiainen.

desta. Poikkisyisyys tuo taltanjälkiin myös mielikuvan voimankäytöstä, mikä on kenties silta maalauksen miehisen aiheen ja kehyksen välillä. Ehkä maalauksellinen talttaus menisi enemmän puun ehdoilla. Myötäilisi sitä.

Lastut

Oikarinen: Koneen käyttäminen tuo tunteen siitä, että ”taltattu” pinta on väännetty aika helposti tuohon.

Tuormaa: Puupinta on jäänyt koneen jäljiltä huokoiseksi. Se vaikuttaa ikään kuin pehmeämmältä, kuin millainen se olisi taltalla työstettynä.

Oikarinen: Marika Mäkelän työn Signing Oikarinen: Pinta on samettisen oloinen.

Pahts tummansininen alue on työstetty veistä­ Syvänsininen mattainen väri vielä korostaa simällä ja sitten sen päälle on maalattu väri. Tal­ tä vaikutelmaa. tanjäljet muodostavat paljon orgaanisemman Tuormaa: Luonnossa syvänsininen on usein kuvion kuin Hämäläisen maalauksen ke­hyk­ aineettoman oloista. Aineettomuus tuo selsissä. laisen olon, että ikään kuin tämä ei olisikaan puulle tehty maalaus. Hanna Vahvaselän teokTuormaa: ”Taltanjäljet” näyttävät koneella sessa Katu taltanjälkien ilmiasu on täysin teh­dyiltä. Niiden pohjalla näkyy pieni sarjalli­ päinvastainen. Ne ovat yhtä lailla konkreettinen koneen terän jättämä kuvio. sia kuin Hämäläisen maalauksen kehyksessä.

6

taidemaalaus 3/2009

Hanna Vahvaselkä: Katu, 2008, sekatekniikka puulle, 120 x 180 cm. Kuvaaja Jussi Tiainen.

Tulen suorastaan ajatelleeksi niitä lastuja, jotka siitä on veistetty pois.

laista. Vaikka paksulla maalilla tehty siveltimenveto voi olla kolmiulotteinen, se on sitä aivan eri tavalla kuin taltanjälki.

Oikarinen: Maalattaessa materiaalia lisätään kuvaan, veistettäessä sitä poistetaan. Vah­ Tuormaa: Löytäisimmeköhän taltalla ilmaivaselkä on aivan kuin veistänyt maalauksesta semiselle oman sanan? pois ihmishahmoja.

Oikarinen: Taltalla ilmaiseminen on paljolTalttaamisessa on tärkeää myös pinnan ti pinnalla ilmaisemista. Pinnallisuus… sillä satekstuuri. Se ei oikeastaan kuulu piirustuk- nalla on valitettavasti toinenkin merkitys! seen ja maalauksen pintarakenne taas on eri- Tuormaa: Minusta sanaan pitäisi liittää taidemaalaus 3/2009

7

Kirjoituksessa viitataan Timo Valjakan kritiikkiin Maalaus elää pinnassa – Marika Mäkelä, Taide 5/2006.

8

myös tekeminen aivan niin kuin maalauksel- Tuormaa: Vuoluperspektiivivirhe voisi olla lisuuteen liittyy maalaaminen. Oman kielita- tarkoituksellinen virhe, jonka tehtävä on kuljuni mukaan veistämiseen liittyy voimakkaasti jettaa katsoja pohtimaan teoksen sisältöä. muotojen työstäminen, mutta vuoleminen on Oikarinen: Voisin melkeinpä toivoa, että se enemmänkin pinnan työstämistä. Tämä voisi olisi kuitenkin vain virhe. Tässä on jo paljon olla vuoluisuutta. merkityksellisiä asioita, joiden ympärille teoksen katsominen punoutuu.

Jos se olisi tarkoitettu tarkoittamaan jotaVuoluperspektiivi kin, kokisin sen vielä suurempana ongelmana Oikarinen: Jos puhumme vuoluisuudes- kuin sen, että siinä nyt vain on muutama talta, niin Vahvaselkä on selvästikin toteuttanut tanveto liikaa. Silloin työ hajoaisi sisällölliseltyöhönsä vuoluperspektiivin. Lähellä olevis- lä tasolla. Nyt se hajoaa vain toteutusteknisa hahmoissa selkeämmät ja terävämmät tal- sellä tasolla. Mielestäni vuolutyöskentelyn ja tanurat aiheuttavat, kauempana oleviin hah- maalilla työskentelyn välinen erilaisuus riittää moihin verrattuna, voimakkaampia valon ja avaamaan teoksen tulkinnan. varjon vaihteluita. Kauempana jälki on loivempaa.

Väreily Tuormaa: Äiti ja lapsi -hahmon takana olevat ihmiset taas on jätetty kokonaan vuole- Tuormaa: Mäkelän työssä vuolutyöskente­ matta. Se korostaa vuolemisen konkreetti- lyn ja maalaamisen ilmaisu sulautuvat vahvem­ suutta etualalla. Taivas ja oviaukot on kuiten- min toisiinsa. Se ei Vahvaselän tavalla pyri ker­ kin vuoltu sijaintiinsa nähden liian voimak- to­maan jostakin sisällöstä taltanjäljen ja sivelti­ kaasti. Siinä on vuoluperspektiivivirhe! menjäljen erilaisuuden kautta.

Oikarinen: Niin on. Rakennusten oviaukot Oikarinen: Sinisellä alueella värin väreily joh­ tuntuvat muutenkin häiritseviltä. Niistä ei oi- tuu veistojäljestä, valon ja varjon vaihteluista kein tiedä, ovatko ne puuovia vai oviaukkoja. taltatulla pinnalla.

Tuormaa: Koska ne ovat veistettyjä, niiden voisi ajatella olevan konkreettisia puuovia. Tuormaa: Väreily on maalauksellinen omiSilti ne tuntuvat vahvasti aukoilta. naisuus, mutta se on saatu aikaan kuvaveiston keinoilla, valon ja varjon vaihtelulla. Krii­ Oikarinen: Voisi ajatella, että myös veiste- tik­ko Timo Valjakka on nimittänyt Mä­ke­ tyt ihmishahmot olisivat aukkoja, tyhjyyt- län teoksia ”veistetyiksi maalauksiksi”, mi­kä ta­ tä tai poissaoloa. Kuvamaisesti toteutetut äiti voit­taa niiden luonteen mielestäni hyvin. Val­ ja lapsi taas edustaisivat jotakin olemassa ole- jakan ilmaisu määrittelee ne ensisijassa juuri vaa tai todellisempaa. Toisaalta veistetty pin- maalauksiksi. Ehkä Mäkelän teos ei pyri täyta on puuta, jota voi koskettaa. Maalatut hah- delliseen tasa-arvoon vuoluisuuden ja maalamot ovat kuvaa. Kuva on vain mielikuvissa uksellisuuden välillä. oleva asia, jota ei voi konkreettisesti kosket- Oikarinen: Mäkelän teoksessa hyödynnetaa. Siinä mielessä veistetyt hahmot edustaisi- tään veistämistä maalauksen aikaansaamisekvatkin enemmän olemassa olevaa. si. Siinä veistojälki on alisteinen maalaukselliEhkä tässä on pyritty juuri siihen ristirii- suudelle. Veistojälki on tärkeässä osassa siinä taan, että kuvamaisesti toteutettu hahmo, äiti mielessä, että se luo värille väreilyn. ja lapsi, on yhdestä näkökulmasta katsottuna Toisin sanoen se on olemassa luodakseen eniten olemassa ja toisesta näkökulmasta kat- värille väreilyn, tehdäkseen siitä maalaukselsottuna vähiten olemassa. lisen. ■

taidemaalaus 3/2009

värit tarvitsevat Kuvataiteilija Nella Keskisarja

Värit tarvitsevat varjoa, pimeyttä ja kaamosta tullakseen näkyviksi Ajattelemme, että tarvitsemme valoa nähdäksemme, mutta se on aivan päinvastoin. Kaamoksessa kulkiessa kokee tilallisen ihmeen, jossa taivas ja maa katoavat yhtyäkseen yhä uudelleen. Olen yrittänyt ystävieni kanssa laskea, kuinka monta sinisen, punaisen tai keltaisen sävyä on – tehtävässä onnistumatta. Kuvat ovat Pekka Halosen akatemian kurssilta Muoniossa joulukuussa 2007. taidemaalaus 3/2009

9

mikä on maalauksen paikka vientipelissä?

Taidemaalari Tiina Lamminen

Mikä on maalauksen paikka vientipelissä?

Suomalaista kuvataidetta viedään. Vuo­ dään tosin tasaisesti keskustelua muun murovaikutuksen syntyminen perustuu tavalli­ assa messuille osallistumisesta, mutta koska sesti yksittäisen taiteilijan aktiivisuudelle. Tai­ pe­rustoiminnankin turvaaminen on työn tateilijaseurat ja -yhdistykset tekevät vastavuo- kana, on vientihaaveet toistaiseksi jouduttu roisia projekteja ulkomaille. kuoppaamaan.”

Esimerkiksi Galleria Huuto, joka ylläpi­ tää kahta galleriaa Helsingissä, on tehnyt tai­ Luovuus, kulttuuri ja vienti teen vienti- ja tuontiprojekteja vuodesta 2002.

Huudon jäsentaiteilijoiden teoksia on vie- Näyttelyvaihtokeskus Framen johtaja Mar­ ty muun muassa Ruotsiin, Norjaan, Sak­saan, ketta Seppälä näkee kulttuurin ja luovuuEnglantiin ja Espanjaan. Galleria onlisäksi den merkityksen kahdesta näkökulmasta. Nyt toteuttanut tuonti­na kutsunäyttelyitä Huu­to­ kun meidän on yritettävä ymmärtää monituotantoa-nimel­lä. Vientiä ja tuontia on to- mutkaisempia asioita ja ilmiöitä kuin koskaan teutettu itsenäisesti ja yhteistyönä muiden toi- aiemmin, ne antavat välineitä oman maailman mijoiden kanssa. Kansainvälisyys koetaan tär- hahmottamiseksi. ”Mutta kulttuurin merkikeäksi ja hedelmälliseksi sekä luontevaksi ta- tys korostuu myös toisella tavalla ja tasolla. vaksi toimia.1 Indikaattoreiden mukaan luovuus on menesHankkeet ovat syntyneet Galleria Huudon tystekijä ja jopa talouskasvun suoranainen ehkansainvälisen verkostoitumisen ja jäsentaitei- to monimutkaistuvassa maailmassa.” lijoiden henkilökohtaisten kontaktien kautta.

Keskeinen kulttuuripoliittinen haaste Sep­ Projekteihin ryhtymisestä päättää yhdistyksen pä­län mielestä on, miten löytää omat kulttuuri­ hallitus ja kullekin projektille on nimetty pää- set ominaispiirteet laajentuneessa, globaalisvastuuseen yksi taiteilija tai taiteilijaryhmä. sa kuvassa. Seppälä pohtii, että jos kulttuuri Hankkeita on toteutettu Huudon tai tai- mielletään yksipuolisesti välineenä, jota hyöteilijoiden itse hankkimallaan rahoituksel- dynnetään suoraan kilpailussa taloudellisesta la sekä yhteisellä rahoituksella. Toistaiseksi menestyksestä ja julkisuudesta, voivat tavoittu­kea on löytynyt projektikohtaisesti. Hen­ki­ teet rajautua liian kapeiksi. Silloin voivat kärlö­koh­taisten kontaktien ansiosta on pystytty siä sellaiset kulttuurin osa-alueet, joita ei voi toimimaan pieninkin voimavaroin. yhteis­mi­tallistaa tai mitata. ”Jos kuvataiteesForum Boxin taiteilijaosuuskunnalla taas sa vain ta­loudellisesti tuottava tekeminen nosei toiminnanjohtaja Tanja Saarron mu- tettaisiin vien­tikelpoiseksi, monet tärkeät alukaan ole ollut vientiprojekteja. ”Meillä käy- eet olisivat vaa­rassa joutua marginaaliin ja vä10

taidemaalaus 3/2009

hitellen karsiutua, erityisesti kaikki se kokeel- ta hankkeessa seitsemässä eri maassa. Viime linen mikä vii­me kädessä on aina ollut kaiken vuon­na hankkeita oli jo 149 yli kolmessakymuuden syntymisen perusta.” menessä maassa. Kehitys on edellyttänyt pitSeppälä korostaa taiteilijoiden suoran ja käjänteistä yhteistyöverkostojen kehittämistä. vastikkeettoman tukemisen merkitystä: ”Para­ Luvut kuitenkin osoittavat kuinka kuvataide dok­saalisesti voi sanoa, että vähäisistä kotimai­ on luonteensa takia otollinen kansainvälistysista taidemarkkinoista ja ahtaista reunaeh- misen alue ja väylä. doista huolimatta useat taiteilijat ovat voineet Yksi Framen tukemista hankkeista oli näyt­ työskennellä apurahajärjestelmän ansiosta il- te­lyhanke Arktinen hysteria, jossa yhteistyöman, että taiteen olisi täytynyt itse itsensä kan­ kumppaneina olivat MoMAn P.S.1 ja Suomen nat­taa. Kenties tästä syystä taiteemme mielle- Taiteilijaseura. Siinä amerikkalaisen järjestätään erilaiseksi ja sen vuoksi niin omaperäisek- jän lähtökohtana oli pääasiassa suomalainen si, että se huomataan. Tämä onkin yhdenmu- vi­deotaide. kaistuvassa maailmassa sellainen valtti, josta Marketta Seppälä näkee Framen tehtäväkmyös kannattaa pitää kiinni.” si saada taiteilijoita esimerkiksi biennaaleihin, museoihin, kokoelmiin, messuille ja esiteltäviksi taidejul­kaisuissa. Tavoitteen toteuttamiNäyttelyvaihtokeskus Frame sen keinoja ovat muun muassa tiedotus, apuNäyttelyvaihtokeskus Frame on yksi taiteen- rahat, asiantuntijavie­rasohjelma, taiteilija- ja alojen tiedotuskeskuksista, jotka toimivat ope­ kuraat­to­riresidenssit, esittelyaineistojen välit­ tusministeriön tuella. Frame aloitti toimintan­ tä­minen, yhteistyöhank­keet ja Framework-leh­ sa kartoittamalla kuvataiteen kansainvälisty- den jul­kaiseminen. mismahdollisuuksia vuonna 1993 ja oli muSeppälä korostaa myös, että työ ei onnistu kana jo ensimmäisenä vuonna kuudessatois- yksisuuntaisella ”viennillä”, vaan se perustuu

Hannu Sillanpää: Ateljee Aito Hystersson, nälkätaiteilija, 2009. taidemaalaus 3/2009

11

vas­tavuoroisuuteen. ”Olemme ilahduttavasti pää­semässä tilanteeseen, missä meiltä tarjottujen Suomi-pakettien sijasta taiteilijoitamme halutaan kansainvälisiin konteksteihin.”

Maalaustaiteen vienti ”Suhdanteet vaihtelevat eri aikakausina taiteessa niin kuin muillakin elämänaloilla.”

Ilahtuneena Marketta Seppälä mainitsee, et­tä meillä on huomattavan paljon maalareita, joita on ja joilla on edellytyksiä olla esillä kan­sainvälisesti. Tälle luo uutta tilaa se, että on olemassa merkkejä maalauksen merkityksen nousemisesta.

Kansainvälinen kiinnostus voi syntyä si­dok­ sissa tiettyyn teemaan, välineeseen tai maan­tie­ teelliseen sijaintiin. ”Maalauksen puute Ark­ tisessa hysteriassa on tavallaan esimerkki tästä: yhteistyökumppani haluttiin New Yor­kis­ ta ja siellä taas näyttelypaikkana P.S.1 oli toi­vo­ muslistalla ykkönen. P.S.1:ssä suomalaisen taiteen vahvuutena pidettiin korkeatasoista videotaidetta, muusta ei juuri tiedetty”, Seppälä kertoo ja jatkaa, että Suomesta oli myös tiedossa tiettyjä stereotyyppisiä mielikuvia, joilla haluttiin leikkiä näyttelyn myymiseksi amerikkalaisille. ”Suomalaisen maalaustaiteen näyttely tai edes pelkkä suomalaisen nykytaiteen näyttely ei vain tässä yhteydessä olisi ollut vielä mahdollinen,” Marketta Seppälä toteaa ja lisää: ”Valmisteluissa kuitenkin saimme esitellyksi huomattavan määrän taiteilijoita, minkä johdosta kuraattori Alanna Heiss onkin sanonut, että voisimme perustaa Arktisen hysterian biennaalin ja koota sarjan toinen toistaan kiinnostavampia näyttelyitä.”

Miten Framessa toimitaan Frame kutsuu vuosittain Suomeen kolme-neljäkymmentä vierasta tai vierasryhmää. Tästä on vähitellen syntynyt verkosto pitkän aikavä12

taidemaalaus 3/2009

lin yhteistyölle museoiden, gallerioiden ja taiteilijayhteisöjen kanssa. Tulijoita on niin paljon, että nykyisin Frame kutsuu lähinnä keskeisimpien biennaalien ja taidelaitosten kuraattoreita. Marketta Seppälä näkee näyttelyvaihtokeskuksen työn tuloksen syntyvän siitä, missä määrin ja miten merkittävissä tai aidoissa kansainvälisissä yhteyksissä suomalaisia taiteilijoita on kulloinkin mukana.

Marketta Seppälän mukaan taiteilijaresi­ dens­sien merkitys on korostunut taiteen teke­ misen luonteen muuttuessa. ”Ohjelmiin on joko julkisia hakuja tai ne perustuvat kutsuun.

Varsinkin residenssiyhteistyön alkuvaiheessa kutsumme toimijoita Suomeen tai lähetämme ehdotuksia, joista vastaanottaja tekee päätökset. Siinä mikä ’valikoituu’ ulkomaille on kyse palapelistä, josta parhaimmillaan saadaan aikaan pidempiaikaista yhteistyötä. Joka tapauksessa kenen tahansa vahva näkyminen maailmalla edesauttaa aina muitakin.”

Tiedotus on avainasemassa kuvataiteen vien­nin edistämisessä. ”Framessa on esittelyaineistona portfolioita ja julkaisuja, joiden perusteella vieraat pyytävät järjestämään tapaamisia. Taiteilijat voivat toimittaa meille esittelyaineistoja, jotka ovat tärkein keino välittää tietoa. Mutta niiden päivittäminen on ensiarvoisen tärkeätä. Jo parin vuoden taakse ulottuva aineisto tuntuu jo katsojasta vanhentuneelta, ellei sen rinnalla ole ajankohtaisempaa aineistoa.” Näyttelyvaihtokeskus Framelle voi tuoda tai postittaa aineistoja ja lähettää tietoa sähköisesti. Yhteydet löytyvät kotisivulta www.frame-fund.fi.

Framen vision Seppälä tiivistää: ”Eril­listu­ kien turvin pyrimme kehittämään edellytyksiä väliportaan toimijoille ja yhteistyötä suomalaisten taidelaitosten kanssa hankkeiden tuottamiseksi kansainvälisiin yhteyksiin.” ■ 1 Tiedot Katariina Salmijärveltä (Galleria Huudon pj. 2008 – 09), Maiju Salmenkiveltä (pj. 2009 –) ja Huudon toiminnanjohtaja Henni Oksmanilta.

Elokuvissa Taidemaalari Anna-Leena Vilhunen

Anna-Leena Vilhunen: Elokuvissa, 2009, รถljymaalaus kankaalle, 100 x 160 cm. Kuvaaja Marja Hult. taidemaalaus 3/2009

13

prosentti taiteelle tuo taidetta kaikille Kuvataiteilija Leena Kangas

Kirsti Muinonen: Linnunradan pysäkki, 2008, akryylimaalaus mdf-levylle ja automaali alumiinille.

Oulun kaupun­gin prosenttihankkeena toteutettu tilataideteos Metsokankaan monitoimitalossa Oulussa.

Teoksen kokonaispinta-ala on 1800 m², kuvassa yksityiskohta pääsisäänkäynnin yläpuolelta. Kuvaaja Leena Kangas.

14

taidemaalaus 3/2009

Prosentti taiteelle tuo taidetta kaikille Oulun kaupunki on 2000-luvulla ollut yk- suo­mia mahdollisuuksia ja ottaa käyttöönsi aktiivisimpia prosenttiperiaatteen toteut- sä itsel­leen uusia ilmaisukeinoja. Joskus protajia Suomessa. Oulun taidemuseon kokoel- senttiteokselta vaaditut mittasuhteet ovat niin ma-amanuenssi Tarja Kekäläinen, joka suuria, että se on myös välttämätöntä. vastaa prosenttitaiteeseen liittyvistä käytännöistä taidemuseon osalta, kertoo kaupunProsenttitaide on tahdon asia gissa olevan jatkuvasti meneillään keskimäärin kymmenen erillistä prosenttitaidehanket- Tällä hetkellä kaupungin kuvataidehankinta eri vaiheissaan. toja kohdennetaan erityisesti Kaakkurin ja Prosenttisäännön noudattamisesta on kau- Ritaharjun kaltaisille uusille asuntoalueille. punginvaltuuston päätös, joka koskee kaik- Taideteosten merkitystä asukkaiden kotipaikkien julkisten palvelutilojen rakentamista ja katunteen muodostumiselle ei ole tutkittu, peruskorjausta. Kaupungin teknisen keskuk­ mut­ta selvästi ihmiset ovat kiintyneitä ”omiin” sen tilapalveluiden (vuoden 2008 alusta Tila­ tai­deteoksiinsa. Ilkivallan kohteeksi joutunees­ keskuksen) ja katu- ja viherpuolen sekä tai- ta teoksesta ilmoitetaan nopeasti taidemuseoldemuseon yhteistyöllä on luotu toimiva malli, le. Taideteos voi olla myös nähtävyys, jota esijolla sääntöä käytännössä toteutetaan. tellään vieraille, tai näkyvä maamerkki, jonka Prosenttiperusteisista kuvataidehankinnois­ avulla voi opastaa tietäkysyviä. ta päättää Oulussa yleensä laajapohjainen työ”Asenneilmapiiri prosenttitaidetta kohtaan ryhmä, jossa joko Tilakeskuksen tai katu- ja vi- on muuttunut 2000-luvulla”, kertoo Tarja Ke­ herpalveluiden sekä taidemuseon lisäksi ovat käläinen. ”Prosenttitaidetta toivotaan. Kun mukana rakennuskohteen arkkitehti sekä ra- jokin uusi rakennushanke esimerkiksi koukennuttajan ja käyttäjän edustajat ja toimijat. lu tai monitoimitalo käynnistyy, sen tulevat Taide pyritään saamaan mukaan rakennuksen käyttäjät jopa kyselevät: tuleehan sitä meilsuunnitteluun mahdollisimman varhaisessa lekin?” vai­heessa, integroidusti.

Vaikka 1990-luvulla lama hyydytti julkiTaiteilijavalinnan valmisteluissa taidemu- set tai­dehankinnat lähes tyystin, ei hän vie­lä seo toimii asiantuntijana. Sillä on käytössään ole huolissaan taantuman vaikutuksista. ”Pro­ laaja arkisto ja käsikirjasto, mutta myös netti senttiperiaatteen toteuttamisessa on tah­to­tila on nykyään tärkeä kanava, kun tietoa taiteili- tärkeämpi asia kuin raha”, hän sanoo. ”Suu­ joista haetaan. Alueellisuus näkyy valinnoissa rissa ra­kennushankkeissa se prosentti on niin siten, että yli puolet taiteilijoista asuu Pohjois- pieni summa ko­ko­nais­kus­tannuksiin nähSuomessa tai on sieltä lähtöisin. den. Ja julkinen rakentaminen myös luo työlli­ Jokaiseen kohteeseen on ehdolla useam- syyttä ja edesaut­taa taantumasta selviämispia taiteilijoita, yleensä kolmesta viiteen, jois- tä. Sii­tä ei kannata luopua taloudellisesti vaita työryhmä yhdessä valitsee juuri siihen koh- keinakaan aikoina. Taiteella on suuri merkitys teeseen sopivimman. Taiteen tekemisen eri ym­pä­ris­tön viihtyvyydelle ja ihmisten hyvin­ tek­niikat ovat laajasti edustettuina. Usein käy voin­nille – ja prosenttitaide on taidetta meilmyös niin, että taiteilija hyödyntää tilaustyön le kaikille.” ■

Artikkeli on osa EteläSuomen lääninhallituksen rahoittamaa Taidemaalariliiton ESR-osahankkeen Taide rakennetussa ympäristössä materiaalia.

Hankemateriaali löytyy myöhemmin kokonaisuudessaan hankkeen kotisivulta www.art360.fi.

Kirjallisuutta Tarja Kekäläinen, toim. (2008), Prosenttitaiteen vuoksi – A percent for everyone: integrating public art and architecture.

Oulun taidemuseo.

Internetissä voi tutustua Oulun taidemuseon Prosenttitaidegalleriaan osoitteessa http://prosenttitaide.ouka.fi/

taidemaalaus 3/2009

15

taiteijalle prosenttiteos on haaste ja mahdollisuus Kuvataiteilija Leena Kangas

Taiteilijalle prosenttiteos on haaste ja mahdollisuus

Kirsti Muinonen: Linnunradan pysäkki, 2008, akryylimaalaus mdf-levylle ja automaali alumiinille. Tilataideteos julkistettiin 25.9.2009 Metsokankaan moni-

Taidemaalari Kirsti Muinonen hymyilee helpottuneena Metsokankaan monitoimitalon aulassa. Rakennus alkaa olla loppusilausta vaille valmis ja taiteilijan kahden vuoden urakka on pian takana.

Muinosen panos tilan suunnitteluun löytyy keskusaulan katosta. Sinne levittäytyy Lin­ nunradan pysäkki, Muinosen Oulun kaupun­ gin prosenttihankkeena toteuttama taide­teos.

Yhdessä Marita Liulialta tilatun Rita­har­ jun tulevan monitoimitalon multimediateoksen kanssa se on 85 000 euron budjetilla tähän mennessä 2000-luvun suurin prosenttitai­ de­teos Oulussa.

Teos on mittava: sen kokonaispinta-ala on 1 800 m2. Yli 500 erimuotoisesta elementistä koostuvana se kulkee koko rakennuksen läpi jatkuen keskusaulan katosta myös ulkotiloihin, rakennuksen kolmea sisäänkäyntiä ympäröivien laajojen katosten alapintoihin.

toimitalossa Oulussa.

Teoksen kokonaispintaala 1 800 m², kuvissa yksityiskohtia.

Historia ja nykyhetki kohtaavat teoksen teemoissa

ri vuotta sitten. Avaruus on kiehtonut taiteilijaa aina, ja kun Kaakkuri on vanhastaan rikasta lintualuetta, yhdistyivät nämä eri teemat luontevasti ajatukseksi Linnunradan pysäkistä. Teoksen muoto aaltoilee rakennuksen läpi kuin muuttolintuparvi tuoden samalla liikettä massiiviseen rakennuskokonaisuuteen.

Taiteilijan muistot omasta lapsuudestaan ja siitä, kuinka lumoavaa oli piirtää tikulla kuvioita kotitalon hiekkapihaan, vaikuttivat teoksen orgaanisen muotokielen löytymiseen. Onkin hauska huomata, kuinka päiväkodin pihalle Muinosen elementtien koristaman ka­ton alle asvalttiin ovat tämän päivän lapset piir­täneet liiduilla omia kuvioitaan.

Myös Muinosen ihailemista Matissen pa­ pe­rileikkaustöistä voi löytää vaikutteita sekä elementtien muodoista että maalaus­ten ku­va-aiheista. Tilaajan toive, että teos toisi tilaan väriä, sopi Muinoselle – onhan väri aina ollut keskeistä hänen maalaustaiteessaan. Elementteihin maalatuissa eläin- ja kas­ vi­aiheissa, merkeissä ja erilaisissa abstrak­teissa ku­vioissa näkyy Muinosen väritaju. Teos­ko­ konaisuuteen kuuluu myös äänimaailma, jonka on suunnitellut Meeri Muinonen.

Metsokangas kuu­luu Kaakkurin suuralueeseen. Lyhyessä ajas­sa tälle aiemmin metsää ja peltoa kasvaneel­le seudulle on noussut valtavasti uutta asutusta, pääosin pientaloja. Alue Käytäntö sanelee monia juttuja on lapsiperheiden suosiossa. Lapset ovat myös monitoimitalon pääkäyttäjäryhmä. Kun ra- Koska halusi välttää keikkumisen telineillä kennuksessa toimivat sekä päiväkoti, esikoulu 6,7 metrin korkeudessa ja työskennellä muulettä peruskoulun yhdeksän luokka-astetta, on loinkin kuin koulun loma-aikoina, taiteilija saman katon alla päivittäin yli 700 lasta. päätyi toteuttamaan teoksensa elementeistä.

Ajatus koulusta yhtenä pysäkkinä ihmisen Valmiissa työssä on 534 erimuotoista osaa. Si­ elämässä oli Kirsti Muinosen lähtöajatukse- sätilojen elementit on maalattu akryylivärein na, kun hän aloitti teoksen suunnittelun pa- mdf-levylle, ulkotiloissa olevat automaaleil16

taidemaalaus 3/2009

la alumiinille. Ulkona tehosteena on käytetty pai­koin myös liikennemerkkikalvoa, josta valaistus nostaa pimeällä esiin päivänvalossa piiloon jääviä yksityiskohtia.

Sisäkatossa taustamateriaaliksi valikoitui epäsäännöllisesti rei’itetty akustolevy, joka sai harmaan sävyn. Alkuperäisestä ajatuksesta kiinnittää elementit hieman irti katosta joudut­tiin luopumaan; teoksen ja katon väliin ajan myötä kertyvän pölyn pois­taminen olisi ollut todella vaikea tehtävä. Ul­kona reliefimäinen ripustus oli mahdollista.

Käytännön asiat aiheuttivat projektin aikana eniten huolta. Materiaalivalintoihin ja teknisiin ratkaisuihin liittyvien selvitysten jälkeen oli tehtävä tarjouspyyntöjä alihankkijoilta ja huolehdittava siitä, että kaikki toimitukset tapahtuivat ajallaan. Suurikokoisen teoksen varastoiminen aiheutti omat pulmansa.

Tiedonkulusta täytyy huolehtia Teoksiaan kokonaisvaltaisesti vaaliva taiteilija sai törmätä myös ison rakennustyömaan sisäisiin, eri urakoitsijoiden välisiin reviireihin ja työnjakoon. Kun kuljetusliike kippasi joitakin satoja mdf-levylle maalattuja teoksen osia sateeseen – katoksen alle tosin, mutta juuri ennen viikonloppua – ei edes teoksen vaurioitumisen uhatessa niitä voinut siirtää sisälle toisen firman kärryillä.

Kokonaisuudessaan yhteistyö kaikkien ra­ kennuksella työskennelleiden kanssa sujui oikein hyvässä hengessä. Kirsti Muinonen koki, että myös taiteilijan työtä kunnioitettiin. ”Ra­ kennusmestari oli loistava, elementit kattoon kiinnittänyt asentaja todella taitava, maalarit auttoivat ystävällisesti muutamien suoraan kattoon maalattujen kuvioiden toteuttamisessa... ”, hän kehuu.

Kirsti Muinonen pahoittelee ainoastaan sitä, että tiedonkulku tilaaja- ja suunnittelijapuolelta taiteilijalle ei projektin edetessä aina toimi­nut. ”Suunnitteluvaiheessa oli paljon palavere­ja. Kun teossuunnitelma oli hyväksytty, kokoon­tumiset loppuivat.”

Välillä taiteilija tunsi olevansa tuuliajolla yk­sinään. Tieto ra­ken­nussuun­nitelmiin tulleis­

ta muutoksista ei tavoittanut taiteilijaa eikä tai­ teilija ketään, jolta kysyä. ”Voi olla, että tiedonkulun ongelmien takana on osaltaan myös molemminpuolinen tottumattomuus toimia yhdessä”, Muinonen pohtii. Kuvataiteilijalla ja arkkitehdillä on am­ma­tissaan erilaiset käytännöt, eikä toisen osapuo­len asemaan asettuminen aina ole helppoa. ”Vasta jälkeenpäin on ymmärtänyt, kuinka tärkeää keskusteluyhteyden ylläpitäminen läpi koko projektin olisi. ” Iso työ myös antaa paljon Miettiessään suuren tilaustyön taloudellista puolta, Kirsti Muinonen toteaa, että korvaus itse työstä on lopulta ehkä aika minimaalinen. Kun taiteilija valitsee teokseensa parhaat mate­riaalit ja kestävimmät ratkaisut ja maksaa ne teoksen kokonaisbudjetista erilaisille alihankkijoille, suorittaa korvaukset tarvittavalle aputyövoimalle kalliiden vakuutusten pyöriessä koko ajan taustalla jne., ei varsinaisen palkan osuus työtunteihin nähden lopulta välttä­ mättä päätä huimaa. ”Kyllä tilaajakin tietää tämän”, hän toteaa. ”Tärkeintä taiteilijalle on kuitenkin, että siitä teoksesta tulee hyvä.” ”Oma repertuaari on kasvanut valtavasti”, hän sanoo nyt, kun työ on valmis. ”Projektin myö­tä on oppinut todella paljon sekä taiteel­ lisesti että käytännön asioiden hoidosta. Täl­ lainen tilaustyö antaa mahdollisuuden kokeilla ratkaisuja, joihin ei muuten koskaan tulisi tilaisuutta. Valmis budjetti luo tur­val­lisen kehyksen kokeiluille. Ja mitä enemmän ikää kertyy, sitä enemmän erilaiset ratkaisut kiinnostavat”, hän jatkaa. Iso julkinen teos tuo taiteilijalle tyydytystä myös siksi, että se jol­lakin tavalla niin selvästi liittyy osaksi yhteistä kulttuuriperintöä.

Kun Muinoselta kysyy tulevista suunnitelmista, hän nauraa ensin: ”Miniatyyrit kiinnostavat.” Mutta prosenttiteos toi myös mukanaan ratkaisuja, joita tekee mieli kehittää edelleen, kuten elementtien joustava käyttö ja kirkkaat värit ulkoteoksessa. ”Tieto uusista materiaaleista ja menetelmistä antaa uusia mahdollisuuksia omaan työhön.” ■

Artikkeli on osa EteläSuomen lääninhallituksen rahoittamaa Taidemaalariliiton ESR-osahankkeen Taide rakennetussa ympäristössä materiaalia.

Hankemateriaali löytyy myöhemmin kokonaisuudessaan hankkeen kotisivulta www.art360.fi.

taidemaalaus 3/2009

17

Ikonit, ihmiset ja sota Suomen kansallismuseossa 12.6.2009 – 31.1.2010

Kazanin Jumalanäidin ikoni. Sakari Pälsin ja Olavi Paavolaisen teksteissä ”kuuluisa Kazanin musta Madonna”.

Kuvaaja Petter Martiskainen, P&M Image Oy. Esillä 31.1.2010 asti Suomen kansallismuseossa Ikonit, ihmiset ja sota -näyttelyssä.

18

taidemaalaus 3/2009

kirkkaudesta valohämyyn Taidemaalari Tero Annanolli

Kirkkaudesta valohämyyn Olin sopinut haastattelun Pokrovaan, Kirk­ lehtikullan käyttötapaa. Sen täytyy olla harkitkonummella sijaitsevan veljesyhteisön tiloi- tua ja lehtikultaa täytyy käyttää hyvällä maulla. hin. Vanha kartanomiljöö oli levollisen kau- Liika on likaa myös ikonimaalauksessa. nis. Piispa keskeytti puutarhatyöt. Hän ohjasi minut arkisissa puutarhurin vaatteissaan häBysanttilais-mestarin paletista märään huoneeseen.

Umbran väriset, ruskeat hirret ja ikkunaa Englantilainen kuvataiteilija Ian McKeever kehystävät paksut verhot tiivistivät tunnel- (1946 –) vertailee länsimaista maalaustaiteen maa. Piispa Arseni asettui ikkunan edessä historiaa ja venäläistä ikonitaidetta Iko­nimaaolevaan tuoliin ja ojensi toisen tuolin minul- ­la­ri-lehden artikkelissa Ab­so­luut­tinen va­lo. le vastapäätä. En nähnyt kunnolla hänen kas- Hän näkee ikonin ensisijaisesti maalaukse­ vojaan, sillä ne olivat vastavalossa. Sommittelu na, onhan se joka tapa­uksessa maa­lattu. Ian toi mieleen ikonin – kultainen, kirkas tausta McKeeverin mielestään ikonitaidetta pi­de­ ja tumma kohde ja ikonin käänteisperspektii- tään ylei­sesti eril­lisenä ilmiönä, joka sijoit­tuu vi. En katso ikonia, vaan ikoni katsoo minua. län­si­maisen maalaustaiteen kaanonin ulko­ Katoamispiste onkin katsojassa. En tiedä oli- puo­lel­le. Hän kysyy: ”Menettääkö maa­laus­­tai­ ko asettelu tarkoituksenmukaista vai tahaton- de jotain?” ta. Keskustelun kuluessa minusta tuntui kuin Mielenkiintoista on, miten McKeever verolisin kuunnellut puhuvaa ikonia. tailee kahta lähtökohtaisesti erilaista tapaa kuMiten nykyikonimaalari kokee lehtikul- vata valoa maalauksissa. Onko valo maalatlan ja pitkän tradition ikonimaalauksessa? Or­ tu vain valona vai onko valoa kuvattu jollain todoksisen kirkon piispa Arseni kertoo, että muul­la tavalla siten, että katsoja kokee sen vaikonia voidaan lähestyä sekä taideteoksena et- loksi? Onko valo toteutettu esimerkiksi maa­ tä hengellisenä käyttöesineenä. Ikoni on hen- laus­teknisin keinoin tai esimerkiksi lehtikulgellinen keskittymisväline, rukouksen apuvä- taa käyttäen. line – ja hyvin onnistuneena myös taideteos.

Kun McKeever tutki maa­laustaiteen histo­ Lehtikulta on aineellisin materiaali, jota riaa, hänen mieleensä juolah­ti, että kyse on ikonimaalauksessa käytetään. Se ei kuitenkaan va­lon ehtymisestä ja katoamisesta. Hi­taasti ole sen ihmeellisempi materiaali kuin esimer- mutta varmasti varhaisbysant­tilaisen ikoni­ kiksi temperaväri. Siitä huolimatta lehtikulta maa­lauksen kaikkialla läsnä oleva jumalal­li­ kuvaa aineetonta, tuonpuoleista, näkymätön- nen valo muuttuu uudemmassa italialaisessa tä ja tietenkin valoa. Piispa Arseni painottaa maalauk­sessa Ti­zianin (1477 – 1576) ja Ca­ taidemaalaus 3/2009

19

Kirjallisuutta Athos, Luostarielämää Pyhällä Vuorella (2006).

Helsingin kaupungin taidemuseon julkaisuja n:o 93, Taidemuseo Tennispalatsi.

Umberto Eco (2008), Kauneuden historia. WSOY. Piispa Arseni (2005), Ikonikirja. Otava.

Ian McKeever, Absoluuttinen valo.

Ikonimaalari (1/2008), Suomen Ikonimaalarit ry, Maahenki Oy. Reino Savolainen & Ritva Savolainen (2007), Kultaajan käsikirja.

Painovalmiste KY.

20

ra­vaggion (1571 – 1610) him­meäksi valohämyksi. Valo eh­tyy maa­lauksesta, siitä jää lopulta jäljelle vain kynttiläliekin lepatus.

Valo koetaan hyvää tekevän vaikutuksen ilmentymänä. Tämä oli mukana vaikuttamassa myös Platonin (427 – 347 eaa.) ajatukseen auringosta hyvän symbolina. Uusplatonismin myötä ajatus siirtyi kristilliseen perinteeseen. Myöhäiskeskiajalla elänyt Tuomas Ak­ vi­nolainen (1225 – 1274) puhui valon jumalallisesta alkulähteestä (ks. esimerkik­si Umberto Econ Kauneuden historia). Ak­vi­ no­laisen mukaan kauneuteen tarvitaan kolme asiaa: sopusuhtaisuus, yhtenäisyys ja claritas, joka merkitsi kirkkautta ja valoisuutta. Yksi cla­ritas-käsitteen estetiikan lähtökohdista oli peräisin juuri monille kulttuureille yhtenäisestä tavasta yhdistää Jumala valoon, aurinkoon.

Kun valon määrä maalaustaiteessa lisääntyi, tapahtui se toisessa maassa, 1800-luvun Rans­kassa. Nyt jumalallinen valo oli korvat­ tu ar­kisella päivänvalolla. Taiteilijat maala­si­ vat joko kohti va­loa tai kohti yötä. Ver­mee­ rin (1632 – 1675) kaltai­sella taiteilijalla on maa­lauksissaan aina paljon valoa, kun taas Wil­helm Hammershøil­la (1864 – 1916), jon­ka maalausten henkilöhahmot ovat myös tyyn­tyneet asetelmaksi, va­loa on niukasti. Mo­ lem­pien teokset vetävät meitä kohti hiljai­suut­ ta, koh­ti muodon hiljaisuutta ja hiljaista valoa.

Se on samaa hiljaisuutta, jota aistimme 1300luvun taiteessa ja ikonimaalauksessa.

Keskiajalla rakennettiin kuvia perusväreillä, rajatuilla ja vivahteettomilla värivyöhykkeillä ja värien sijoittelulla. Näin luotiin

taidemaalaus 3/2009

kaksiulottei­nen vaikutelma ja valoisa kokonaisuus värit peittävään valohämyyn verrattuna. Ottolaisen ajan (noin 1000 – 1200-luku) miniatyyreissä käy­tettiin hyvin teräviä kel­taisen, punaisen ja sinisen välisiä kontras­ teja. Miniatyyreissä kullan loistoa tuovat esiin kylmät ja kirkkaat sävyt. Tähän viittaa Ere­ mitaasin bysanttilaisen osaston johtaja J. A. Pjanitski, kun hän kuvaa ikonien kauneutta Helsingin kaupungin taidemuseon julkaisussa Athos, Luostarielämää Pyhällä Vuorella. Luet­ telo julkaistiin Tennispalatsissa olleen näyt­te­ lyn yhteydessä 2006.

Värikontrastit tuovat Pjanitskille mieleen Henri Matissen (1869 – 1954) työt, etenkin hänen kuuluisat maalauksensa Tanssi ja Mu­siikki. Tietenkään 1900-luvun alun ranska­ lainen taiteilija ei kopioinut bysanttilaisia iko­neja, mutta hänen taiteellinen ajattelunsa ja symbolinen värikäsityksensä olivat sukua 1100-luvun tuntemattoman bysanttilaisen mes­tarin lahjakkuudelle.

Mikä on ikoni?

Ikonografian opettaja Pekka Tuovisen mukaan sana”ikoni” tulee suomen kieleen kreikan sanasta ”eikon”, joka merkitsee kuvaa, kuvausta.

Vanhimman perinteen mukaan ikoneja on maalattu puupoh­jalle enkaustiikka- tai temperatekniikalla. Nykyisin ikonilla tarkoitetaan useimmiten temperatekniikalla valmistettua ortodoksista jumalanpalveluskuvaa.

kultaa ja kierrätyskankaita Taidemaalari Tero Annanolli

Tero Annanolli: Kevät, 2009, akryyli- ja öljymaalaus, lehtimetalli kierrätyskankaalle, halkaisija 140 cm. Kuvaaja Jukka Uotila.

Kultaa ja kierrätyskankaita Omassa tuotannossani lehtimetalleissa minua viehättää erityisesti niiden valovoima.

Me­tal­lipinnalle maalatut värit taittavat valoa eri tavoin eri tiloissa ja valaistukses­sa. Leh­ ti­metallipinta toimii peilin tavoin. Maa­laus ikään kuin elää koko ajan. Tämä omi­naisuus tuo teokseen kolmiulotteisen vaikutelman, jota korostan voimakaskuvi­oisella ja -rakenteisella pohjakankaalla. Iko­ni­maa­laus­tra­di­tiossa ikonin taustan voi halutessaan kuvioida, stanssata siihen kuvion, joka jää näkyviin lehtikullan alta.

Omassa työskentelyssäni olen soveltanut tä­ tä menetelmää, mutta ikään kuin negatiivina.

Maalauksissani olen yhdistänyt arvottoman kierrätyskankaan ja symbolisesti arvokkaan lehtimetallin toisiinsa. Kun neliön kokoinen

pinta peittyy häikäisevään, keltaiseen loisteeseen, tuntuu kuin kaikki muuttuisi kosketuksesta kullaksi. Jumalainen loiste ja lakan käry saavat pään pyörälle.

Ideoita ja esikuvia tekniikkayhdistelmiin löy­tyy maalaustaiteen historiasta sekä taidekäsi­ työläisten oppaista. Ikonimaalaustraditiosta olen poiminut kultaamisen tekniikkaa ja tapaa kuvata valoa ja soveltanut sitä tämän hetken materiaaleille. Ikoneista puhuttaessa ei voi si­vuuttaa kahta asiaa: valoa ja niiden henkistä, hengellistä ulottuvuutta. Ikoneita voi lähestyä pelkästään maalaustraditioon kuuluvana kuva-aiheistona, mutta saadakseen maalaustekniikasta ja tunnelmasta jotain irti, täytyy tiedostaa niiden hengellinen ulottuvuus. Ne kun kulkevat käsi kädessä. taidemaalaus 3/2009

21

22

taidemaalaus 3/2009

abstraktin muodon puhtaudesta ja universaalisuudesta Taidemaalari, FM Sirpa Häkli

abstraktin muodon puhtaudesta ja universaalisuudesta Modernistisessa kuvataiteessa ter­mi se mitään erityistä, on niillä Kuusamon muabstrakti on yleisimmin merkinnyt irtautumis­ kaan jo lähtökohtaisesti jokin merkitysulottuta ulkoisen todellisuuden kuvaamisesta. For­ vuus. Taideteos – oli se esittävä, ei-esittävä tai ma­listinen estetiikka keskittyy vain taideteok- jotain niiden väliltä – saa merkityksensä vasta sen muoto-ominaisuuksiin. aikaan, kulttuuriin ja yksilöön kytköksissä oleUsko puhtaaseen, teoksen ulkopuolelle viit­ van tulkinnan kautta. taamattomaan, abstraktiin muotoon on ajoittain johtanut tarpeeseen tehdä pesäero jo­ko Aatteita ja ideaaleja puoliabstraktiin tai abstrahoituun muotoon.

Geometristen elementtien varaan raken­tu­ Ei-esittävässä teoksessa muodolla on keskeivan muodon on katsottu olevan universaalin, nen asema – mikä ei kuitenkaan johda teoksen mutta orgaanisen muodon subjektiivisen. En­ sisällöttömyyteen. Kimmo Pasasen mukaan sin mainittu vaikuttaa tekijättömältä, kun taas abstraktin taiteen ensimmäiset määritel­mät jälkimmäisessä tekijä eli taiteilija paljastuu kä- korostivat teosten symbolisia ja henkisiä merdenjälkensä kautta. kityssisältöjä. František Kupka näki geoTäys- ja puoliabstraktien tai abstrahoitu- metriset muodot uskonnollisten tekstien symjen teosten välinen ero ei ole silti kovin sel- boleina, Kandinskyn mukaan abstrak­tit elevä. Alt­ti Kuusamon mukaan abstraktion mentit ilmensivät henkisiä arvoja ja Kazimir asteen erit­telyä vaikeuttaa kaksi seikkaa: se- Malevitšille ei-esittävä muoto viittasi aisti­ kä figura­tiiviset että nonfiguratiiviset kuvat ra- ko­kemuksiin. Piet Mondrian taas katsoi kentuvat konkreettisista kuvallisista perusyk- maa­laustensa geometrian vastaavan henki­ siköistä ja molemman tyyppisissä kuvissa voi sen todellisuuden matemaattisia rakenteita olla aihe, aihelmia ja teemoja. Vaikka kuvan ja Mark Rothkon teosten syntyä ohjasivat perusyksiköt, kuten värit ja viivat, tai teok- muun muassa alkuperäiskansojen myytit. sen materiaalin tuntu eivät ideaalisti merkitAbstrakti taide jakautui alusta lähtien lukuisiin suuntauksiin. Toisen maailmansodan jäl­keiset pääsuuntaukset jaetaan yleisimmin ra­ kenteelliseen (geometriseen) ja vapaamuotoi­ seen (ekspressiiviseen) abstraktioon. Ensin mainittua ryhmää edustavat mm. konstruktivismi ja konkretismi, jälkimmäistä abstrakti ekspressionismi ja lyyrinen abstrak­tio.

Outi Ikkala: Nimetön, 1970, öljymaalaus, 150 x 120 cm.

Suuntausten eroa on pyritty selventäKuvaaja Yehia Eweiss. mään turvautuen esimerkiksi Theo van

Artikkeli perustuu kirjoittajan Helsingin yliopistossa kesäkuussa

2009 tarkastettuun pro gradu -tutkielmaan Värifantasioita, maisema-abstraktioita ja ”uutta” konkretismia.

Naistaiteilijat ja Suomen

1960-luvun abstrakti maalaustaide.

taidemaalaus 3/2009

23

Kirjallisuutta Rakel Kallio (1987), Taidekritiikki ja sukupuoli-ideologia.

Nainen, taide, historia.

Taidehistorian esitutkimus 1985–1986.

Taidehistoriallisia tutkimuksia 10.

Toim. Tuula Arkio et al.

Taidehistorian seura, Helsinki, 233 – 249.

Tuula Karjalainen (1990), Uuden kuvan rakentajat.

Konkretismin läpimurto Suomessa. Werner Söderström, Porvoo.

Altti Kuusamo (1996), Tyylistä tapaan.

Semiotiikka, tyyli, ikonografia.

Gaudeamus, Tampere.

Kimmo Pasanen (2004), Musta neliö.

Abstraktin taiteen salat.

Kustannus Oy Taide, Helsinki.

Eeva-Maija Viljo (2006), Taideteos sosiaalisena esineenä.

Keskellä marginaalia.

Riitta Konttisen juhlakirja.

Toim. Juha-Heikki Tihinen.

Taidehistoriallisia tutkimuksia 33, Taidehistorian seura, Helsinki, 15 – 29.

24

Doesburgin Konkreettisen taiteen manifes- nen vrt. teoreettinen väri-ilmaisu tai liian matiin (1930), jonka keskeisiä vaatimuksia olivat temaattinen vrt. spontaani sommittelu. taiteen yleismaailmallisuus, epäemotionaalisuus, tekniikan mekaani­suus ja kuvan rakentaYksilö, sukupuoli ja ilmaisu minen ”puhtaiden plastisten elementtien” varaan. Kuten Tuula Kar­jalainen on toden- Abstraktin taiteen määritelmät liittyvät moder­ nut, ei teosten yksilöl­li­syyttä pys­tyt­ty kuiten- nismin yleismaailmallisuutta ja objektiivisuutkaan täysin välttämään. Sil­ti ajatus neutraalis- ta korostaneisiin ihanteisiin, joiden valos­sa suta ja aikaan sitoutumatto­masta muodosta jäi kupuolella ei ole katsottu olevan merkitys­tä. elämään abstraktin taiteen ideaalina.

Monien 1960-luvulla toimineiden taidemaalarien, usein naispuolisten, nonfiguratiiviset teokset eivät välttämättä täyttäneet abstÄlyä vai tunnetta? raktien suuntausten ideaaleja: he eivät joko Rakenteellisen ja vapaamuotoisen abstrakti­ maalanneet tyylisuuntausten mukaisesti tai on eroa on usein luonnehdittu älyn ja tun- liikkuivat esittävän ja ei-esittävän ilmaisun väteen vastakkaisiksi koetuin käsittein. Rakel lillä. Monien teoksia ei myöskään voinut määKallion mukaan asetelma oli silti tuttu jo ritellä pelkästään rakenteellisiksi tai vapaa1900-luvun alun kotimaisessa taidekritiikissä. muotoisiksi. Nonfiguratiivisten suuntausten Koska taiteen katsottiin ilmentävän etupäässä vastakkainasettelussa tyylimääritelmät eivät ihmisen tunne-elämää, pidettiin järjen ja tun- kui­tenkaan olleet arvovapaita vaan ohjasivat teen tasapainoa ensiarvoisen tärkeänä. teosten vastaanottoa ja laadullista arviointia.

Taiteen käsitteet eivät kuitenkaan ole luon1960-luvun taidekritiikki keskittyi abstraknollisia, saati sukupuolineutraaleja, mikä nä- tien teosten formalististen piirteiden kuvaikyi siinä, että tunteellisuuden ja herkkyyden il- luun ja unohti teosten vaikeasti luettavan simaisemisen katsottiin ilmentäneen miestaitei- sällön, mikä näkyi esimerkiksi Outi Ikkalan lijoilla yleisinhimillisyyttä, mutta naistaitei­li­ tai­teen arvosteluissa. joilla pelkkää rajoittuneisuutta. Taiteilijan nä­ Outi Ikkalan asema aikakauden taideken­ kökulmasta rationaalisuuden ja tunneherkkyy­ tällä oli poikkeuksellinen, sillä hän oli ainoa den ei voi katsoa olevan sukupuolisidonnaisia naistaiteilija muuten täysin miesval­tai­sis­sa ominaisuuksia, sillä maalausprosessissa har- abstraktikkoryhmittymissä. Ryh­mä 4:n näyt­ kinta ja intuitio kulkevat käsi kädessä. telyn yhteydessä 1963 debytoinut Ikkala tuSuomen kuvataiteessa keskustelu älystä ja li vuosikymmenen loppupuolella tunnetuktun­teesta voimistui jälleen 1960-luvun alussa, si muun muassa pop-taiteesta vaikut­teita saa­ kun – seurauksena nopeasti levinneestä infor- neen ns. uuden konkretismin edustajana ja malistisesta tyylisuunnas­ta – rakenteellinen ra­kenteellisten ”mul­tippelien” kehittäjänä. ja vapaamuotoinen abst­rak­tio ajautuivat voi- Konst­ruktivistiksi itsensä määrittelevä Ikkala makkaasti vastakkain. Abst­raktin taiteen ra- on rakenteelliseen abstraktismiin yksilöllisesti jojen määrittelyssä ja yk­sit­­täisten teosten ar- suhtautuva taiteilija: hänen mukaansa abstrak­ vottamisessa keskeisek­si kri­teeriksi muodos- tiin taiteeseen kuu­luu muodon ohella keskeitui muodon laadullinen ar­­vi­ointi. sesti myös ilmai­se­va sisältö.

Konstruktivistit puolustivat rationaa­li­suut­ Merkittävää abstraktin taiteen käsitteen ta ja hallittua muotoa, informalistit ekspressii- ul­ko­puolelle sulkemisessa on se, mitä abstrak­ visyyttä ja ns. vapaata muotoa. Ar­vostelua he- tioon ei katsota sisältyvän. 1960-luvulla abs­t­ rättivät suuntausten ideaaleja vastaa­mattomat rak­tiot eivät saaneet viitata liikaa yksilöön tai piirteet, kuten esimerkiksi liian tunteenomai- teoksen ulkopuoliseen maailmaan. Esi­mer­kiksi

taidemaalaus 3/2009

Sinikka Kurkinen: Sinistä harmaalla, 1963, öljymaalaus, 130 x 96 cm, Imatran taidemuseo, Sinikka Kurkisen kokoelma.

Kuva: Imatran taidemuseo.

Imatralla abstraktin taiteen läpimur­ron vuon- larien ei-esittävä tuotanto on jäänyt taiteenna 1961 aiheuttaneen Si­nik­ka Kurkisen­ tutkimuksessa vähälle huomiolle. Omaan taiekspressiivistä väri-ilmaisua pi­det­tiin ajoittain dehistoriaamme – samoin kuin oman aikamliian tunteenomaisena, in­for­malismista vaikut­ me taiteeseen – kannattaakin suhtautua avoiteita saaneen Helga Rei­ni­kaisen abstrakti­ mesti, kyseenalaistaa totutut näkemykset ja oita muun maussa liian mai­se­mal­lisina ja Mai­ va­kiintuneet määritelmät sekä muistaa Eeva ja Isolan abstrakteja maa­lauk­sia liian deko- Mai­ja Viljon toteamus: Tulkinnan historia ratiivisina. ei lopu taideteosten ensimmäiseen vastaanotMonien muidenkin aikakauden taidemaa- toon, vaan muuttuu ajan kuluessa. ■ taidemaalaus 3/2009

25

Kolme abstraktikkoa Taidemaalari Maaria Oikarinen

Mari Arvinen: Tummuva yö, 2009, 186 x 122 cm, akryylimaalaus MDF-levylle.

Kuvaaja Mari Arvinen.

kolme abstraktikkoa Abstrakti taide, tiukasti ja lyhyesti määriteltynä, on taidetta, joka ei esitä mitään.

Abstrakti maalari ei pyri kuvaamaan reaalimaailman objekteja eikä perusta työtään suoraan näköhavaintoon.

Taidehistoriassa abstraktin ilmaantuminen oli suhteessa 1900-luvun alun kehitysoptimismiin. Samaan aikaan, kun tekniikassa ja luonnontieteissä tapahtui mullistavia keksintöjä, taiteilijat etsivät uusia ilmaisun tapoja ja ka­ pinoivat vanhoja vastaan. Osansa oli romantii­ kan ajan ajatuksilla synestesiasta ja taide-elä­ myk­sen moniaistisuudesta. Kiinnostus primiti­ vismiin ja halu etsiä todellisuuden neljättä ulot­tuvuutta veivät osaltaan taidetta abstraktin suuntaan.

Nykytaiteilijalle abstrakti taide on ikään kuin eräs mahdollinen valinta omaksi ilmai26

taidemaalaus 3/2009

sun tavaksi. On olemassa perinteitä, löydettävissä ihanteita. Voi roiskia kuin Pollock, jäljitellä Rothkon sivellintä tai käyttää maalarinteippiä kovareunakonkretistien lailla. Voi ajatella maalaustaan värien musiikkina Kandinskyn tavoin tai ”etsiä lainalaisuuksia, joiden voimasta aine pysyy koossa”, kuten Mondrian muotoili.

Tämä artikkeli esittelee kolme maalaria, jois­ta jokainen on omalla tavallaan irtautunut esittävyydestä kuvan tavoitteena. Heidän maalauksensa ovat silti suhteessa maailmaan ainakin nimiensä kautta. Esimerkiksi nimet Illuusio, Muutos, Muistelmia, Falling ja Solina kertovat mielen sisällöistä, liikkeestä ja äänestä.

Siirtymä abstraktiin voi käydä vähittäisen pelkistämisen, abstrahoinnin kautta: konkreet­

tinen lähtökohta käy tarpeettomaksi ja tunnistettavat elementit katoavat. Ei-esittävyyteen voi viedä myös kiinnostus materiaalien ominaisuuksiin, maalauseleisiin ja maalaamiseen fyysisenä, liikkuvana prosessina, joka vie taiteilijaa uusille ja tuntemattomille alueille.

Hahmot katosivat Kun Mari Arvinen (1974) maalasi edellistä näyttelyään, tapahtui kesken kaiken jotain kummallista. ”Voiko näin olla?” taiteilija ihmetteli, pelästyi tekemäänsä. Hän oli maalannut abstraktin taulun.

Arvinen: Abstrakti oli ollut minulle vieras alue, tuntui etten oikein edes osaa katsoa abstraktia taidetta. Kokenut, rauhoittunut ja seestynyt maalari voi kiteyttää ilmaisunsa abstraktiksi, ajattelin. Sellaiseen saattaisi päätyä joskus 70 – 80-vuotiaana.

nulle puhtaina abstrakteina värimaalauksina.

Kun taiteilija kertoo maalausten synnystä, kieli muuttuu teonsanoista rikkaaksi. Näitä on piesty ja raavittu, maali on lässähtänyt ja ropissut. Tekijä on hengästynyt ja hikoillut. Iso koko muutti maalaamisen piperryksestä urheilulajiksi, hyvin fyysiseksi. Arvinen puristelee ja luuttuaa maalia rätein. Hän kastaa narunpätkiä maaliin ja räiskii ja piiskaa pohjaa niillä.

Hän pursottaa ja pirskottelee.

Arvinen: Mielessä ei ole enää tarinaa, on vain tunnetta. Sen tuntee kuumotuksena iholla tai janona kurkussa. Siinä väri on aidoimmillaan ja siinä on aivan toisenlainen vapaus. Se huumaa! Kaiken kaikkiaan prosessina ja kokemuksena tämä vaihe maalaamisessani oli raastavan uuvuttavan onnellista, oivaltavaa ja melkein euforista.

Mari Arvisen näyttely Jälkiä jostakin oli esil­lä Helsingin taiteilijaseuran Galleria Katariinas­ sa kesällä 2009.

Graafikoksi valmistuneen Arvisen ilmaisu on aiemmin perustunut pitkälti viivaan ja piirHaaste ja seikkailu tämiseen. Teoksissa on ollut sarjakuvamaista tarinaa, ironiaa, unen logiikkaa, ihmissuhtei- Dynaaminen, osuva, ilmava, sanoisin, jos saita, ehkä vähän feminismiä. Nyt vaikuttaa siltä, sin käyttää vain kolme sanaa kuvaamaan koettä maaliaine on ottanut vallan ja puhdas vä- kemustani Irmeli Hulkon (1963) taiteesta. ri kuljettanut tekijää. Arvisen tänä vuonna val- Voi­malla virtaava, kuohuva ja roiskuva maali mistuneissa teoksissa on nähtävillä vaiheittai- tun­tuu kuivuvan juuri kohdilleen kuin yllätnen siirtymä esittävästä abstraktiin. täen pysäytettynä. Elementit asettuvat suurille kankaille ilman kitkaa, itsestään selväsoikarinen: Ensin on Pieniä tarinoita: outoja ti. Taiteilija työskentelee erilaisilla lastoilla ja olioita, hirviöitä, unihahmoja. teloilla. Hän käyttää myös ruiskumaalausta, Arvinen: Näissä maalaus itsessään luo itsen- vaahtomuovia ja monotypian kaltaista tekniik­ sä ja fantasioituu eli alan väkisinkin nähdä asi- kaa maalin levittämiseen. oita: eri figuurit, ötökät ja sormijalkaiset vain pomppaavat esiin ja huutavat saadakseen tulla oikarinen: Miten ja miksi sinusta tuli abstlöydetyksi. Haluan olla tarinan kertoja. rakti maalari? oikarinen: Sitten on sarja Palasina. Kauniita Hulkko: Valmistuin 1988 Kuvataide­aka­te­ väriliukumia, pinkin kulku violetista vihreään. mi­as­ta taidegraafikoksi. Opiskeluajan alussa Alustalle kaadettujen värien reaktio toisiin- tein selkeästi esittävää, mutta aika pian paino­ sa. Ei muuta. Jostakin väriläikästä kuitenkin laattoihin alkoi tulla lisää abstrakteja elementtyöntyy piirretty pää ja käsi. Purskahduksia- tejä ja kokoa. Grafiikanprässin ja -värien rasarjassa esittävät elementit katoavat kokonaan. jat tulivat pian vastaan. Yksinkertaisesti tur­ On maalin liike alustalla, muoto ja värin aset- hau­duin. Valmistuttuani aloin maalata öljy­ tuminen siihen. väreillä. Edelleen mukana oli esittävyys, kuArvinen: Vielä näin hahmoja, tuossakin hevo­ ten kas­vit, mutta vain viitteellisinä. Sittemmin nen ja ratsastaja, mutta en piirtänyt niitä esiin. innostuin akvarellista ja tässä vaiheessa loputKatsoja voi nähdä hahmot tai olla näkemättä. kin suoranaisesta esittävyydestä karsiutui pois.

Noin 1998 siirryin akryylimaalaukseen. Siinä Arvisen viimeiset maalaukset näyttäytyvät mi- voin yhdistää akvarelli- ja öljymaalauksen hytaidemaalaus 3/2009

27

Irmeli Hulkko: Nimetön 2, 2009, akryylimaalaus kankaalle, 120 x 120 cm.

Kuvaaja Pekka Vesterinen.

vät puolet. Hengittävyyden, väriloiston, nopean kuivumisen ja jämäkkyyden. Tosin osuuten­ sa oli myös pahemmaksi äityneellä tärpätti­al­ ler­giallani.

pereita. Aloittaessani maalauksen varmaa on vain teoksen värit ja koko. Loppu onkin sitten heittäytymistä. Annan sijaa sattumalle, joka monesti johdattaa johonkin minulle aivan uuteen ja mielenkiintoiseen.

Hulkko: Niin, mikä on sitten abstraktia?

Luu­len­pa, että miltei jokaisella abstraktilla Irmeli Hulkko valmistelee näyttelyä Galleria maa­la­rilla on ainakin jonkinlainen sidos esit­ Sculptoriin kevääksi 2010. tävään, esimerkiksi havaintoon va­losta ja var­ jos­ta. Abstraktia maalaamalla koen pääseväVärinää ni kui­ten­kin itselleni merkityksellis­ten asioiden ää­rel­le. Maalauksissani pyrin il­mai­semaan Tiina Osaran (1963) viimeisimmät maalatun­te­muksia ja moniaistisia koke­muk­sia, joita ukset hehkuvat oranssia valoa.Taiteilija käyton muutoin vaikea näyttää tai pukea sanoik- tää lämpimiä keltaisia ja punaruskeita sekä toisi. Väri­pintojen päällekkäisyyksil­lä ja liuden­ saalta hyvin vaaleita, lähes valkoisia, värejä rintu­mil­la sekä ei-esittävien muotojen va­riaatioil­ nakkain. Öljymaalauksen pinta on mehevän la saan ilmaistua esimerkiksi painotto­muutta, mattamainen, syvän oloinen. Osara aloittaajän­nit­teitä, tihentymistä ja sulautumista. kin työn rikkomalla kankaan pinnan: irronneet langat kasautuvat ja kiertyvät rakenteikoikarinen: Miten maalauksesi syntyvät? si maalin alle.

Hulkko: En tee tarkkoja luonnoksia. Usein Osara: Ajattelen maalausta kolmiulotteisena ensin on vain jonkinlainen tunnelma, jota läh- teoksena. Käsittelen muutoinkin väriä rakenden tavoittelemaan. Sitä vastoin voin miettiä nusaineena tai muotoiltavana massana, johon teoksen sävyjä päiväkausia pyöritellen väripa- lisään tarvittaessa muita materiaaleja. Värit 28

taidemaalaus 3/2009

ovat minulle kuin vitamiineja, tunnen puu- ni olennaista, luontevinta minulle on maalata tostilan kehossani. Valinta perustuu tähän erittäin suuria pintoja (esimerkiksi 2,5 m x 6 tunteeseen. m). Silloin tunnen värinää, kun liike ja rytmi Osara: Abstrakti maalaus on minulle vielä ni- kulkee, se saa värin juoksemaan kankaalle ja meämätön tunne, tilanne tai määrittelemätön kaiken muun poistumaan. aihio, joka ei ole saanut muotoa. Tai ikkuna oikarinen: Olet tehnyt myös hyvin pieniä, niin kun ikonista sanotaan. Merkityksellistä puulle maalattuja töitä. Miten koet näiden teon vain itse maalaaminen, ei tietynlaisen ob- kemisen eroavan isommasta? jektin tuottaminen. Ja näin en tiedä millaisen Osara: Pieniä teoksia tulee tehtyä ainoastaan maalauksen huomenna maalaan. silloin, kun muuhun ei ole mahdol­lisuutta tai kun järki vie voiton tunteesta. Miniatyyrityön oikarinen: Viime näyttelylläsi oli hyvä ni- voi aistia erittäin suurena, myös sen työstämimi, Värinä. Sen voi tulkita substantiivin väri es­ nen koon tuoman hanka­luuden vuoksi vassiivinä, kuten ”nähdä maailma oranssina”, ”olla taa suuren työn haastetta. Ilmaisu ei ole välipunaisena”, tai verbin väristä nominaalimuoto­ neistä kiinni, siihen kelpaa­vat kaikki saatavilna. Miten itse ajattelet? la olevat materiaalit. Työ­huone muistuttaaOsara: Työ saa alkunsa nopeasta intuitiivises- kin usein kirpputoria, kun ke­­rään vastaantuta tekemisestä ja kehittyy usein piilotajuises- levia hyviä maalauspohjia tai tarvittavaa tavati. Työskentelyprosessi jatkuvaa muutostilaa, raa. Taide ei ole tekniikkaa ei­kä ajatusta vaan avointa tilaa, jossa yllätykset ovat sekä toivot­ aivan jotain muuta. tavia että sallittuja. Ruumiillinen kokemus ja aistimellisuus ovat intuition pohjana ohja- Tiina Osaran näyttely Värinä oli esillä La­pin ten työskentelyn kulkua. Koska liike ja kines- taiteilijaseuran Napa-galleriassa Ro­va­nie­mellä teettisen tuntoaistin käyttö on maalaamisessa- kesällä 2009. ■

Lukuvinkki Kimmo Pasanen (2004), Musta neliö, Abstraktin taiteen salat.

Kustannus Oy Taide, Helsinki.

Tiina Osara: Kohtaaminen, öljymaalaus, 2007, 200 x 130 cm.

Kuvaaja Tiina Osara. taidemaalaus 3/2009

29

pyhä matteus ja enkeli Kuvataiteilija Juha Saitajoki

Pyhä Matteus ja enkeli Keskiajalla elänyt katolinen mystikko tuneesta maalauksesta Pyhä Matteus ja enTuo­mas Kempiläinen (noin 1380 – 1471) keli. Rekonstruktion toteutus on ollut tutkikir­joit­taa teoksessaan Sielun kaipuu: ”Miksi musmatka Euroopan arkistoihin, materiaali­ haluat tietää sellaista, jota ei käy selittäminen? va­lintoihin ja uskonnollisten kuvien toteutus­ Minä sanon: Juuri siksi kai sitä haluan, ja si- tapoihin. tä suurimmassa määrin. Useinhan tekee eniten mieli tietää sellaista, jota on vaikeinta seAlkuperäinen maalaus littää.” Taidemaalari Antero Kahila toteutti vuosina 2001 – 2009 toisinnon italialai­sen Maalaus oli uskonnollinen taideteos, jonka taiteilijan Michelangelo Merisi da Ca­ alkuperäinen sijaintipaikka oli Rooman rans­ ravaggion (1571–1610) barokkiajan maa­ kalaisen San Luigi dei Francesi -kirkon, Con­ lauksesta Pyhä Matteus ja enkeli (1602). Ber­ tarelli-kappeli. Teos kuitenkin poistettiin, kos­ liinissä sijaitsevan Gemäldegallerien kokoel- ka sen ei katsottu soveltuvan uskonnolliseksi miin kuulunut maalaus oli sijoitettu väliaikai- kuvaksi pyhään tilaan. sesti toisen maailmansodan aikana kaupunCaravaggio toteutti vuoden 1602 syksylgissa tilapäisenä pommisuojana toimineeseen lä samasta aiheesta toisen version, joka siilmatorjuntatorniin. Teos tuhoutui vuonna jaitsee edelleen edellä mainitussa kappelissa.

1945 rakennuksen tulipalossa.

Antero Kahilan nyt maalama toisinto ilmaiTuomas Kempiläisen sanat kuvaavat mie- see taiteen keinoin Pyhän Matteuksen ja enlestäni osuvasti Kahilan työskentelyä maala- kelin kohtaamisen. Enkelinuorukainen, joka uksen parissa. Anteron tavoitteena on, kuten vaikuttaa sukupuolettomalta, koskettaa helluultavasti jokaisen taidemaalarin, esittää nä- lästi Matteuksen kättä. Sensuaalinen kosketus kyvässä muodossa oma maailmankuvansa. johdattaa ajatukset ja tulkinnat tästä uskonTämä maailmankuva on onnistuneessa ta- nollisesta esityksestä lihalliseen lempeyteen ja pauksessa yhteisesti jaettavissa ja ymmärret- keholliseen läheisyyteen. tävissä. Hänen harhailunsa ja päämäärähakuisuutensa kiinnittyy Anteron sanojen muBarokin aikakauden kaan menneen uudelleen lihallistamiseen, uskonnollisten taideteosten lukutavasta muistin, unohduksen ja nykyisyyden läsnäoloon. Väline tähän harhailuun on tässä ta- Barokin aikakauden uskonnollisissa taidetepauksessa ollut osaltaan Antero Kahilan to- oksissa ilmaistaan syviä hengellisiä tiloja. Näi­ teuttama rekonstruktio Caravaggion tuhou- tä ovat tuska, kipu, epätoivo ja myös autuas 30

taidemaalaus 3/2009

Antero Kahila: Pyhä Matteus ja enkeli, 2008, öljymaali kankaalle, 223 x 186 mm, rekonstruktio.

rau­ha. Jumala astui taivaasta lihalliseen kuosiin, mikä ilmaistiin hengellisinä huipputiloina, ekstaasikokemuksina ja stigmatisaatioina, Kristuksen kehon haavoina. Tavoitteena oli esittää taiteen keinoin uskonnolliset tilat kehollisina kokemuksina, joilla oli selvät ulkoiset merkit ja jotka olivat nähtävissä ja tulkitta-

vissa Jumalan läsnäolon todisteina tässä ja nyt.

Luonnollisesti tähän kuvastoon liittyivät voi­makkaat kehollisen läsnäolon kuvaukset, joi­ta tehostettiin voimakkailla teatraalisilla te­hokeinoilla, kuvapinnan syvyysvaikutelmilla ja vahvoilla valöörikontrasteilla.

Barokin aikakauden uskonnollisten taide­ taidemaalaus 3/2009

31

Kirjallisuutta Altti Kuusamo (2008), Hölmistynyt inspiraatio: Caravaggion Matteus ja enkeli -maalauksen merkitysjännitteistä.

Teoksessa Caravaggio palaa.

Caravaggion värien jäljillä – Taiteilija Antero Kahilan rekonstruktio tuhoutuneesta Pyhä Matteus ja enkeli -maalauksesta. Sinebrychoffin taidemuseo, Helsinki.

Juha Saitajoki (2003), Pyhän Teresan hurmio.

Pyhä Jeesuksen Teresa, Gian Lorenzo Bernini ja minä.

Lapin yliopisto, Rovaniemi.

Tuomas Kempiläinen (1983), Sielun kaipuu.

Soliloquium animae.

Johdanto, suomennos ja selitykset Seppo A. Teinonen.

Kirjapaja, Helsinki.

32

teosten tarkoituksena oli johdattaa teosten kat­ jiin ei toivotulla tavalla. Pohdittavaksi jäävät sojat uskonmysteerien ääreen. Ne muistut­tivat mies­ten katseet ja reaktiot alastomuutta ja väpyhien elämästä, uskon totuuksista ja uudisti- häpukeisuutta esittäneiden uskonnollisten kuvat uskonelämää. Ne antoivat myös myöntei- vien edessä. sen ja esimerkillisen kuvan pyhien jumalallisista kokemuksista. Teokset ohjasivat katsojaa Rekonstruktion vaikuttavuus syvempään sisäiseen katseluun ja ehkä johdattivat mystiselle tielle herättämällä kokemuk- Altti Kuusamo on pohtinut Antero Kahilan sellisen yhteyden rakkauden kohteeseen, Kris­ rekonstruktioprosessia esittelevässä näyttely­ tukseen. luet­telossa syitä siihen, miksi Caravaggion maalaus poistettiin kirkosta.

Yhtenä mahdollisena syynä on voinut olla Epäilyksiä herättävät kuvat Py­hän Matteuksen asento maalauksessa. Toi­ Uskonnollisten taideteosten opetustehtävä saalta voimakkaan ja sensuellin enkelilihallikoh­distui ensisijaisesti lukutaidottomiin. suuden ylikorostaminen on voinut olla mielesEdellä mainitut tehtävänsä teokset pystyi­ täni yksi syy siihen, että Caravaggion maalaavät toteuttamaan tehokkaimmin kerronnalli­ ma ensimmäinen versio Pyhä Matteus ja enkesin keinoin. Uskonnolliset kuvat pystyivät li -teemasta poistettiin kappelista. Teos on voivai­kuttamaan sekä älyllisesti että tunteen ta­ nut ja voi edelleenkin herättää myös vahvoja sol­la. Kuvien tarkoitus oli opettaa ja liikut- mielikuvia eroottisista perverssioista, vanhan taa. Jesuiitta Louis Richeome laati teoksen miehen ja sukupuolettoman enkelinuorukaiTrois Discours pour la Religion Catholique, sen kehollisesta läheisyydestä. les Miracles, les Saints, les Images (1597), joKahila kuvaa Caravaggioa älykkääk­si, trau­ ka levisi nopeasti Euroopan katolisissa mais- maattisen herkäksi ja äärimmäisyyksien henkisa. Hän liitti teokseen aistiteorian. Hän ajatte­ löksi, jota luonnehti poikkeuk­sel­li­sen voimali, että katseella aistina oli suora yhteys sie- kas ambivalenssi. Kahila toteaa: ”Caravaggio luun. Uskonopetuksessa kuva oli tehokkaam- kykeni teoksissaan hätkähdyttävään myötä­ pi kuin sana, koska kuvat vaikuttivat sieluun elämiseen ja herkkyyteen, mutta ku­vasi shovä­littömästi. keeraavasti myös väkivaltaa ja rumuutta.

Kirkoissa olevat uskonnolliset kuvat ky- Yksityiselämässään hän oli toisaalta harras ka­ kenivät herättämään papiston mukaan myös tolinen, mutta toisaalta myös äärimmäiseen epäpuhtaita ajatuksia kuvien katsojissa. Epäi­ väkivaltaan provosoituva kadunkasvatti ja lyt liittyivät kuvattavien henkilöiden vaatetuk­ aseen­kalistelija.” sen vähyyteen ja alastomuuteen, jonka katsotTämä sekoitus kauhua ja hurmiota on oltiin herättävän lihallisia haluja. lut yksi tekijä, joka on sysännyt Kahilan to­ Fra Bar­to­lomeon (1472 – 1517) maa- teuttamaan maalauksen Pyhä Matteus ja en­ laus Pyhä Sebastian (1514) kuvasi pyhää ja keli. Toisaalta hänen kiinnostuksensa Cara­ tämän yllä leijailevaa enkeliä. Teoksen todet- vaggion maalaustekniikkaan on ollut palavatiin herättäneen naiskatsojissa synnillisiä aja- na haluna tutustua tähän menneen ajan maatuksia. Tämän olivat saaneet tietoonsa teok- lariin ja hänen teoksiinsa. sen nähneiden naisten rippi-isät. Tästä syystä Kahila on todennut keskusteluis­samme reveistos siirrettiin naisten katseiden ulottumat­ konstruktioprosessin johdattaneen hänet petomiin. lottavalle kosketusetäisyydelle henkilöön niRistiinnaulitun Kristuksen alastomana esit­ meltä Michelangelo Merisi da Caravaggio. täminen herätti myös epäilyjä. Kristus lap­se­na Maa­laustyöskentely on antanut myös oivalluktuli esittää kuvissa navasta ylöspäin, jotta lap- sia tämän barokin taiteilijan työskentelytavoissen alastomuus ei herättäisi katsojissa lihalli­ ta ja materiaaliratkaisuista. Maalauskankaan sia haluja. Luultavasti näin toimittiin papis- kos­ketuksesta on lyhyt matka kaipuun kosketon ohjeiden takia. He sensuroivat kuvia, joi- tukseen, enkelin hyväilyyn. ■ den he olettivat vaikuttavan juuri naiskatso-

taidemaalaus 3/2009

Antero Kahila: Sarjasta Reflections numero 4, 2007, รถljy- ja akryylimaali kankaalle, 240 x 260 cm. taidemaalaus 3/2009

33

Matti Kujasalolle systeemi on vain väline Kuvataiteilija, taidekriitikko Timo Valjakka

Matti Kujasalolle systeemi on vain väline

Matti Kujasalo: Nimetön, 2007, akryylimaalaus kankaalle, 125 x 125 cm.

34

Muistikuva vuodelta 1985. Kaksi ko­ke­ seurauksena. Tämä ei kuitenkaan estä niitä ylnutta remonttimiestä kunnostaa Kris­ta Mik­ lättämästä tekijäänsä. kolan galleriaa Helsingin Uu­den­maan­kadulla.

Ajatus systeemistä on saanut monet suhHe ovat pysähtyneet katsomaan gallerian sei- tautumaan epäilyksellä Kujasalon maalauknään nojaavaa Marika Mäkelän suuriko­ siin ja pitämään niitä älyllisinä ja myös kylmikois­ta maalausta ja miettivät tämän osaamis- nä. Yhtä moni kysyy häneltä, miksi hän yhä teta oman ammattinsa näkökulmasta. He ovat kee työnsä käsin. Miksei hän käytä hyväkseen juuri olleet tekemässä remonttia Matti Kuja­ tietotekniikan mahdollisuuksia ja työskentele salolle ja innostuvat tupakan lomassa vertaa­ nopeammin, helpommin ja tehokkaammin? maan taiteilijoita toisiinsa. Ykköspaikan vie Usein kyseessä on katsoja, jonka käsitykset peKujasalo. Miehet kehuvat hänen teostensa vir- rustuvat hänen Kujasalon maalauksista näkeheettömän tasaisia maalipintoja ja veitsenterä- miinsä reproduktioihin. västi piirtyviä viivastoja. ”Matti totta vie osaa Vaikka kaikki kuvassa näyttää itsestään teipata”, he nyökkäilevät arvostavasti. selvältä, mustalta ja valkoiselta, Kujasalon Kujasalon teosten ääressä ajatus etenee no- teoksia on itse asiassa hyvin vaikea jäljentää. peasti teippeihin ja teippaamiseen. Hän aloit- Painotekniikka toistaa vain osan niihin sisältaa maalauksensa toteuttamisen rakentamalla tyvästä informaatiosta. Se ei ota huomioon eripituisten ja erilevyisten teippien avulla ha- maalauksen esineellisyyttä, todellista kokoa, luamansa kaltaisen viivaston tasaiselle maali- ei myöskään siinä olevien viivojen pituuden pinnalle, jonka värin hän on valinnut lopulli- ja leveyden suhdetta peruspintaan. ”Jos halusen maalauksen viivojen väriksi. aisin pienelle maalaukselle saman ilmeen kuin Aikaa ja tarkkuutta vaativan teippauksen isolle, joutuisin laskemaan viivojen mitat ja jälkeen Kujasalo peittää teoksen pinnan kaut- suhteet uudelleen”, Kujasalo sanoo. taaltaan ja monta kertaa ohuella värillä, josta ”Valkoinen ja musta eivät maalauksissani tulee lopullisen teoksen taustaväri. Silloin kun ole koskaan aivan puhtaita”, hän jatkaa. Värin maalaukseen tulee useampia erivärisiä viivas- lisäksi hänen maalauksissaan on merkitsevää toja, hän maalaa pinnan joka kerta ensin val- myös se miten akryylimaali kuultaa ja miten koiseksi ja tämän jälkeen sen värin, jonka hän sen pinta kiiltää. Hän suosii ohuita maalikerhaluaa seuraavaksi esiin. Päällimmäisen väri- roksia, joiden ansiosta maalinpinta elää tavalpinnan eli taustavärin maalaamisen jälkeen la, jota valokuva ei koskaan pysty toistamaan. hän poistaa kaikki teipit. Vasta nyt teos tu- Kuten kaikki maalaukset, myös Kujasalon lee näkyväksi. teokset on nähtävä omin silmin.

Kujasalon maalaukset edustavat systeTietotekniikkaan liittyvät kysymykset maattista konstruktivismia, sanapari jota hän ovat lisääntyneet tietokoneiden yleistyessä. itse inhoaa. Kyseessä on abstraktin taiteen ra- Kujasalo ei kuitenkaan kaipaa konetta, jotionaalisin muoto, jossa jokaisen kuvapinnalla ka osaisi keksiä hänelle aina mutkikkaampia näkyvän asian ominaisuudet on tarkasti mää- systeemejä tai tuottaisi loputtomia variaatioiritelty. Systemaattiset teokset eivät koskaan ta olemassa olevista. ”Minulle paras kone olisynny sattumalta, vaan loogisten prosessien si sellainen, joka maalaa suunnittelemani maa-

taidemaalaus 3/2009

Matti Kujasalo: Nimetön, 2007, akryylimaalaus kankaalle, 125 x 125 cm.

Yksityiskohta.

Kuvaaja Jussi Tiainen.

lauksen sillä tavalla kuin haluan, toisin sanoen kone, joka suoriutuu määrätyistä fyysisistä rutiineista”, hän sanoo.

Näyttää kuitenkin olevan niin, että valokuvan ja tietokoneavusteisten kuvien yleistyminen nykytaiteessa on saanut Kujasalon teokset näyttämään maalauksilta enemmän kuin ne ovat näyttäneet aikoihin. Pleksilasin taakse liimatun suuren värivalokuvan pinta on monta kertaa sileämpi ja viileämpi kuin käsin tehdyn maalauksen teippien jäljiltä karhea pinta, jossa maalaukselliset arvot korostuvat.

Vaikka Kujasalo on lähes aina tehnyt systemaattista taidetta, systeemi ei koskaan ole ollut hänelle itsetarkoitus. Tämä erottaa hänet tyylisuunnan kaikkein ankarimmista edustajista, mutta on samalla tuonut hänelle paljon ihailijoita vannoutuneiden konstruktivistipiirien ulkopuolelta.

Kujasalo ei koskaan lähde liikkeelle systeemistä. Lähtökohta on visuaalinen tapahtuma, mielikuva ja jopa luonnon havainto, jonka hän pelkistää ja esittää systemaattisessa muodossa.

Maalaus kasvaa paperille tehdyistä luonnoksista, eräänlaisista kokonaishahmoista, joissa

ei vielä näy yksittäisiä viivoja. Vasta kun luonnos on tyydyttävä, hän yhdistää sen ja vuosien saatossa kehittämänsä systeemin. Viivojen leveyksien, pituuksien ja paikkojen laskeminen alkaa.

Systeemi on Kujasalolle vain väline. ”Osa keinoista on valmiina, eikä niitä tarvitse joka kerta keksiä uudelleen. Maalauksen kieli on ikään kuin etukäteen ratkaistu”, hän sanoo. Hän ei kuitenkaan toivo katsojan kiinnostuvan hänen systeemiensä ratkaisemisesta. Hänellä ei myöskään riitä kärsivällisyyttä katsojille, jotka tunnistavat hänen teoksissaan merkkejä ja kuvioita pärekatosta hakaristeihin.

Hänen mielestään maalausta voi katsoa sellaisenaan, ilman tietoa sen syntyyn vaikuttaneista tekijöistä: ”Koivu kasvaa ja saa muotonsa auringon ja veden vuorovaikutuksen tuloksena. Se kasvaa joka kerta eri tavalla, mutta sen voi aina tunnistaa koivuksi. Visuaalisen kokemuksen kannalta tieto kasvamisesta, systeemistä, on kuitenkin turha. Puu näyttää aivan yhtä kauniilta, vaikka emme tietäisikään miten se on kasvanut.” ■

Taidemaalari Matti Kujasalo kutsuttiin Taidemaalariliiton kunniajäseneksi 2009.

taidemaalaus 3/2009

35

taidetuntemuksia Taidemaalari Samu Raatikainen

Taidetuntemuksia Lopetin pistemaalausteni tekemisen vii­ me vuonna. Tunsin olevani sen tien päässä, oli tullut nahanluonnin aika. Nykyisessä tuo­ ­tannossani pisteitä esiintyy harvakseltaan, eivätkä ne viittaa enää vain itseensä, ku­ten oli aikaisemmin. Täällä Lincolnissa Eng­lannissa on helppoa olla taiteellisesti eristyksissä marginaalisen taiteen tekijänä.

Tä­mä takaa ainakin työrauhan, oman ajan, jonka arvoa ei voi rahalla mitata. Työ­huo­ nenaapurini, automaalari, on oppinut jotakin kuvataiteesta ja minä autojen maalaamisesta.

Michelangelo totesi taiteen teke­misen olevan prosentin verran inspiraatiota ja 99 pro­ senttia työtä. Minusta siksi, että inspi­raatiota on vaikeaa pukea sanoiksi, korostetaan tekemisen osuutta puhuttaessa taiteelli­ses­ta prosessista. Näyttelyputken aikana pitää saada teokset tehdyksi, eikä silloin ole aikaa haastaa itseään tai kyseenalaistaa omaa te­ke­­mis­tään.

Jos taas ansioluetteloon syntyy aukkoja, on hyvä muistaa, että taidetta kuitenkin tehdään ensisijaisesti vain itselle. Ansioluetteloon syntyneet aukkokohdat voivat merkitä myös aikaa täydentää elämänkokemusta ja kartoittaa ympäristöä. Sellaista aikaa, jolloin on saatu mitä tärkeintä henkistä ja visuaalista ravintoa.

Suosikkitaiteilijani on omasta taiteellisesta tyylinvaihdoksestani huolimatta edelleen minimalistinen taiteilija Donald Judd.

36

taidemaalaus 3/2009

Kaikessa pelkistyneisyydessään Juddin käyttämä visuaalinen kieli on runsas kaikesta kolmiulotteisesta, arkkitehtonisesta, eri materiaaleista ja (geometrisistä) muodoista.

Tarkastellessani hänen teoksiaan ne saattavat jopa masentaa minut. Ne ovat yksinkertaisesti niin täydellisiä, kaikki sen jälkeen tehdyt minimalistiset veistokset tuntuvat kopioilta tai ovat liian monimutkaisia. Olisi turhaa yrittää olla seuraavan sukupolven Judd.

Nykytaiteen museo Kiasman näyttelyssä 2002 vanhempi rouva ihmetteli erästä Juddin teoksista samalla sitä estottomasti käpälöiden. Ym­ märsikö hän teosta paremmin kosketuksen kautta?

Keväällä 2004 olin katsomassa Juddin näyt­ telyä Tate Modernissa. Kuulin erään kat­sojan valittavan valvojalle seinälle ripuste­tun, kiiltomaalatun teräsveistoksen päällä olevasta pölystä. Kun tarkastelemme vähä­eleisiä taideteoksia merkityksellisiksi nousevat myös nyanssit ja yksityiskohdat.

Paraneeko Juddin seinäveistos, jos sitä voi verrata pölyiseen kirjahyllyyn kotona? Muis­ tan, kun 2004 kiersin väsyneenä katsomassa Juddin laajaa näyttelyä Lontoossa, kuvittelin piiloutuvani taiteilijan kuparisen laatikon sisälle päiväunille. Rationaalisuuden riemuvoitto sai käyttötarkoituksen ja inhimillistyi.

Konkretismi pehmeni. ■

Jarkko Rantanen:Makkaramaalaus, 2007, รถljymaalaus kankaalle, 84 x 120 cm. Kuvaaja Jarkko Rantanen. taidemaalaus 3/2009

37

Uusi kirjasarja kuvaamataidosta kiinnostuneille Uusi tapa oppia piirtämään ja maalaamaan Helppolukuinen ja looginen kokonaisuus

Toimituskulut

0€

Kirjasarjassa opetetaan myös erikoisempia tekniikoita vaihe vaiheelta

Kirjasarjan kirjat: 1. Vesi- ja guassivärit Vesivärit 1 ja 2 / Guassivärit 2. Öljy- ja akryylivärit Öljyvärit 1 ja 2 / Akryylivärit

Sarja ilmestyy marraskuussa 2009.

3. Piirustus ja pastelliliidut Piirustus / Värikynät / Pastelliliidut 4. Muut tekniikat Maalausveitsitekniikka / Perinteinen kiinalainen maalaus / Sumi-e eli mustemaalaus 5. Ihmisen kuvaaminen 1 Alastonmaalaus / Figuurit / Figuurit liikkeessä 6. Ihmisen kuvaaminen 2 Kasvot ja ilmeet / Muotokuvat / Karikatyyrit

Kirjoja myyvät hyvin varustetut taidetarvikemyymälät sekä kehystämöt kautta maan.

7. Maisema 1 Maisema 1 ja 2 / Kaupunkimaisemat 8. Maisema 2 Taivaan, veden ja merimaiseman kuvaaminen 9. Asetelmat, kukat ja puutarha Asetelmat / Kukat / Kukat ja Puutarha 10. Eläimet ja puut Eläimet / Villieläimet / Puut 11. Perspektiivi, tekstuurit ja ihon sävyt Perspektiivi / Tekstuurit / Ihon sävyt 12. Valo ja varjo Valo ja varjo / Läpinäkyvyydet / Poimuttelu

TILAUSKUPONKI

✓

Kyllä, haluan tilata ennakkoon Kuvataidekoulu-sarjan hintaan 456,00 €! ❑ ❑ ❑ ❑

Laskulla (hinta 456,00 € + toimituskulut 0,00 €) / Vaatii sosiaaliturvatunnuksen!

Osamaksulla* 36 kk (20,00 €/kk + toimituskulut 0,00 €) / Vaatii sosiaaliturvatunnuksen!

Postiennakolla (hinta 456,00 € + postiennakkokulut 3,65 €) Ennakkolaskulla (hinta 456,00 € + toimituskulut 0,00 €)

Suku-/Etunimi: Katuosoite:

Perhemediat maksaa postimaksun

Kustannusosakeyhtiö Perhemediat Oy Tunnus 5010251 00003 Vastauslähetys

Postinumero ja -toimipaikka: Puhelinnumero: Sähköposti: Sosiaaliturvatunnus: Allekirjoitus ja nimenselvennys (Alle 18-vuotiaan holhoojan allekirjoitus ja nimenselvennys)

*Luottotilin myöntää Kreditor Europe Ab (www.kreditor.fi)

38

taidemaalaus 3/2009

Perhemediat Oy, Purpuripolku 6, 00420 Helsinki, Puh. (09) 4282 1000, Fax. (09) 4282 1030, www.perhemediat.fi

Tämä matka! & Henry Lönnforsin miniatyyrikokoelma 15.9.2009–28.11.2010 STUDIO Vesa-Pekka Rannikko, 25.9.–15.11. & Anne Tompuri, 20.11.2009–10.1.2010 PIMIÖ Gabriela Fridriksdottir (IS), 25.9.–15.11. & Joachim Koester (DK), 20.11.2009–10.1.2010

www.turuntaidemuseo.fi

14.10.–10.1.2010 TAPIO WIRKKALA - Kuvanveistäjä ART&LANGUAGE ti, pe-su 11-18, ke-to 11-20 (18-20 maksutta) WeeGee, Ahertajantie 5, Tapiola Puh. 09-8165 7512. www.emma.museum Bussit Kampista 106,110.

taidemaalaus 3/2009

39

OLAFUR ELIASSON The Inverted Panorama House, 2004, Det.

SARA HILDÉNIN TAIDEMUSEO FLASH! – Valoa ja liikettä 12.9. 2009 – 17.1. 2010 Näyttely, joka valaisee syksyn!

Laaja ja monipuolinen katsaus kineettiseen taiteeseen Nicolas Schöfferistä Olafur Eliassoniin. Kysy myös Café Saran tarjouksia ryhmille! Museo ja Café Sara avoinna ti – su 11 – 18. 7 / 3 € (03) 5654 3500 www.tampere.fi /sarahilden, Särkänniemi, 33230 Tampere

40

taidemaalaus 3/2009

3.10. – 21.10 TIMO VUORIKOSKI 24.10. – 11.11. HARUKA KASHIMA 14.11. – 2.12. LEONORA FREDRIKSSON 5.12. – 23.12. JA 7.1. – 20.1. VIGGO WALLENSKÖLD taidesalonki – konstsalongen aukioloaika ti – su klo 10 – 17 bulevardi 3 b 4 krs. 00120 helsinki puhelin (09) 643 966 www.taidesalonki.com

KUVATAITEEN VALTAKUNTA 09 Lapin yliopiston ja ammattikorkeakoulujen kuvataideopiskelijoiden lopputyönäyttely

Sami Heikkinen: Atheris chlorechis, 2009. Valokuva.

25.9.-15.11.2009

VÄRIÄ

21.-22.11.2009 TAITEILIJANTARVIKKEIDEN NETTIKAUPPA

www.tornio.fi/aine ti - to 11–18 pe - su 11–15

w w w . m i n o a . f i

Ajatukset eivät ole näkymättömiä.

Meidän työtämme on tehdä niistä näkyviä.

PA I N O H Ä M E paino luonnollisuudella

PAINOHÄME OY Joutsenmerkitty painolaitos lupanumero 441-671

Somerotie 2 33470 Ylöjärvi Puh: 010 422 5800 Fax: 010 422 5801 www.Painohame.Fi

taidemaalaus 3/2009

41

Uudenmaankatu 7 00120 Helsinki ti-pe 11-18, la 11-16, su 12-16 050-357 5777 anita.aula@pp.nic.fi www.piirto.com

Taidemaalauksen voi tilata Ensi vuonna Taidemaalaus ilmestyy neljä kertaa. Voit tilata lehden maksamalla vuosi­ker­­­ran hin­nan 20 euroa Taidemaalariliiton tilille 800011 – 70260427. Mak­sun viestiksi merkintä ”Tai­de­maalaus”, ti­laa­jan nimi ja lehden toimitusosoite (katuosoite ja postinumero ja -toimipaikka). Postitus kuuluu tilaushintaan.

Taidemaalariliiton jäsenet saavat lehden automaattisesti.

Lehti sisältyy jäsenmaksuun.

Vanhoja Taidemaalauksen numeroita voi tilata osoitteesta taidemaalaus@artists.fi. Lehdet maksavat 4 euroa + postituskulut. Vanhoja numeroita voi selailla maksutta verkkopalvelu Issuun sivuilla (http://issuu.com).

Taidemaalaus on Taidemaalariliiton julkaisema yleistajuinen taidelehti. Uusi lehti sai kiinnostuneen vastaan­ oton jo ensimmäisenä ilmestymisvuonnaan 2008. Kirjoit­ tajamme ovat kuvataiteilijoita ja uskomme, että juuri taiteilijanäkökulma tekee lehdestä tuoreen ja kiinnostavan.

Taidemaalariliitto on taidemaalareiden valtakunnallinen järjestö, joka toimii kuvataiteen edistämiseksi ja ku­ va­taiteilijoiden aseman parantamiseksi.

42

taidemaalaus 3/2009

Taidemaalauslehden Vaikuta ja voita -kilpailun voittaja on Päivi Pussila Oulusta.

Kiitos kaikille osallistujille vastauksista ja kommenteista lehden kehittämiseksi.

Kehys- ja kultausliike

IVONEN OY .

Apollonkatu 9 00100 Helsinki (09) 494 856 tai 0400 450 246 sähköposti ivonenoy@kolumbus.fi Ammattitaidolla

. Kultaukset . Kehystykset . Entisöinnit . Puhdistukset

Myös alaan liittyvät erikoistyöt

271900_FrimodigFIRMAkorti.fh11 29.10.2008 15:52 Page 1

Galleristit ry – Galleristerna rf

WWW.GALLERIAT.INFO WWW.GALLERIAT.NET

FRIMODIG OY TÄYDELLINEN KEHYSTYSPALVELU Frimodig-Kehys, Annankatu 20

Taide / Konst / Art -esite

00120 Helsinki, puh. (09) 605 356 frimodig@kolumbus.fi www.frimodigkehys.fi

Kuvataiteilija Elina Liikasen suunnittelemat uniikit asiakirjasalkut Useita eri värivaihtoehtoja.

Käsin marmoroidut kannet/korkeatasoiset materiaalit.

Sisältää asiakirjataskun, kynänpidikkeen ja kirjoitusalustan.

Hinta 30 euroa/kpl. Tiedustelut puhelin 050 4646 178.

RIPUSTUSJÄRJESTELMÄT

taidemaalaus taidemaalariliitto

Ilmoitukset Taidemaalauksessa 1/2010 Aikataulu taidemaalaus 1/2010 ilmestyy helmikuussa.

Ilmoitusaineistot 19.1.2010.

Lehden julkaisija

Taidemaalariliitto Erottajankatu 9 B, sisäpiha, 00130 Helsinki puhelin 09 6811 0574, faksi 09 6811 0550 kotisivu http://www.painters.fi

Painos

Ilmoitukset

Aineistot

3 500 kpl

Kotisivut

http://www.painters.fi/tmjulkaisu.html http://issuu.com/taidemaalaus/docs/taidemaalaus_3_2009 http://www.facebook.com > Taidemaalaus-ryhmä

Projektisihteeri, puhelin 09 6811 0574 (ma–pe 9 – 16) sähköposti taidemaalaus@artists.fi sähköposti taidemaalaus@gmail.com (isot tiedostot, kuvat jne.)

taidemaalaus 3/2009

43