YLIOPISTOT TIPPUVAT KYYDISTÄ ”Osa Suomen korkeakoulujen laitoksista on aivan liian pieniä, jotta ne yltäisivät kansainväliselle tasolle”, sanoo Suomen Akatemian pääjohtaja Heikki Mannila. Hän patistaa karsimaan yksiköitä. Teksti Kimmo Lundén Kuvat Eeva Anundi
O
”
n selvää, että korkeakoulutasoisen tutkimuksen ja opetuksen resurssit eivät lähivuosina kasva. Silloin pitää parantaa oppimisen ja opettamisen tapoja”, sanoo Suomen Akatemian pääjohtaja Heikki Mannila. Mannila patistaa hajallaan olevia yliopistoja selvempään työnjakoon ja nykyistä parempaan opiskelijoiden ohjaukseen. ”Osa Suomen korkeakoulujen laitoksista on aivan liian pieniä, jotta ne yltäisivät kansainväliselle tasolle opetuksessa tai tutkimuksessa.” Heikki Mannilan johtama Suomen Akatemia rahoitti vuonna 2013 korkeakoulutasoista opetusta ja tutkimusta yhteensä 329 miljoonalla eurolla. Rahoituspäätöksillään Suomen Akatemia ohjaa suomalaista tutkimusta ja sen painopisteitä. Mannilan kokemusten ja arvion mukaan suomalaisen tutkimuksen tasossa on parantamisen varaa. ”Huiput ovat yhtä hyviä kuin missä tahansa muualla, mutta vaihtelua on paljon.” Hajanaiseen ja yksikkökooltaan liian pieniin korkeakouluverkostoon kiinnitti huomiota myös Helsingin yliopiston emeritusprofessori Kari Raivio viime syksynä julkaistussa pamflettikirjassa ”Laatu, laatu, laatu – Suomen yliopistojen elinehto”. Raivion mukaan yliopisto-opetuksen laatu ei parane, jollei hajanaisia resursseja koota suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Halu tarjota kaikkia mahdollisia opetusohjelmia kaikissa maan kolkissa ei voi toteutua. ”Suomessa opetetaan esimerkiksi saksan kieltä kahdeksassa yliopistossa. Riittäisikö siihen neljä?” Heikki Mannila kysyy.
28
Talouselämä 10/2014
Mannilan kokemusten mukaan pienikin yliopisto voi olla laadukas ja toimiva, mutta tieteenalayksikön tai laitoksen tulee olla riittävän suuri sekä opetuksen että tutkimuksen kannalta. Mikä sitten on riittävän suuri Suomen oloissa? Mannilan mukaan minkään suuren tieteenalan kaikkia osia ei suomalaisessa yliopistossa pystytä kattamaan, mutta tärkeää on, ”että oman ja lähiaineiden edustajista muodostuu paikallisesti elävä tiede- ja opiskeluyhteisö kansallisen ja kansainvälisen verkottumisen lisäksi.” Hän kannustaa Suomen eri yliopistojen laitoksia erikoistumaan, sen sijaan että ne tekisivät päällekkäisiä asioita. Akatemian pääjohtaja ottaa esimerkiksi fysiikan. Suomessa on hänen mukaansa ainakin neljä korkeatasoista fysiikan laitosta, jotka ovat kukin erikoisMIKÄ
”YKSI KURSSI FYSIIKKAA EI RIITÄ” SUOMI SIJOITTUI joulukuussa julkaistuissa, 15-vuotiaiden oppimistuloksia mittaavissa Pisa-tutkimuksissa luonnontieteissä viidenneksi. Matematiikassa sijoitus oli 12. Vielä vuonna 2006 Suomi oli luonnontieteissä maailman kärjessä. ”Hyvin huonosti pärjänneiden osuus on kasvanut ja erittäin hyvin pärjänneiden osuus pienentynyt.” Mannila on erityisen huolissaan siitä, miten vähän tytöt opiskelevat matemaattis–luonnontieteellisiä aineita peruskoulussa ja lukiossa. ”Yksi kurssi fysiikka ei riitä. Lukion ensimmäisellä luokalla tehty valinta rajaa, mihin myöhemmin pystyy pyrkimään.”