The Baltic Guide FIN 20 vuotta Juhlalehti 2013 by The Baltic Guide

Suomenlahden ykkösmedia –

The Baltic Guide 20 vuotta!

SUOMEKSI

www.balticguide.ee

J U H L A L E H T I 2 0 13

mitä The Baltic Guide mitä missä Virossakertoo, kannattaa milloin nähdä ja kokea

tekijät

T H E B A LT I C G U I D E ™ 2 0 V U OT TA · 2 0 1 3

Sisällys 3

Mistä kaikki alkoi?

4–5

Monipuolisia juttuja

6–7

Viron historia: Ensimmäinen vuosi

8–9

Mainosten historiaa

10–11 Messut, lehdet ja seminaarit 12–13 Laivojen ja matkustamisen historiaa 14–15 Henkilöitä lehden takana, taittaja Andres Rõhu 16–17 Tarinoita Amigosta, suomalaisliikemiesten seikkailut Virossa 18

Matkailun kehittyminen

Edessä: Eve Jaansoo, Elisa Ritsing, Kirli Lembinen, Anne-Liis Advait Shah, Helen-Mari Pahkpuu Takana: Jukka Arponen, Andrei Chertkov, Evelin Linholm, Kristina Lupp, Jane Konga, Timo Huttunen, Helen Kaur, Gerly Kullamaa, Annika Aavik, Mikko Virta, Mikko Savikko

Kaksi kantta – yksi malli

elen Sürjen uran ensimmäinen kansikuva syntyi, kun hän poseerasi vuonna 1994 The Baltic Guide -lehdessä. Sürje oli kuvaa otettaessa vain 14-vuotias. Myöhemmin hän loi mallin uraa Italiassa ja on toiminut viime vuosina muun muassa televisiojuontajana.

The Baltic Guiden 20-vuotisjuhlanumeron kanteen Sürje suostui mielellään. Lähes parikymmentä vuotta sitten tehty lehti on hänellä vielä tallessa, joten kyseessä oli hänelle merkityksellinen tapahtuma. Sitä se oli myös The Baltic Guidelle, jonka 1-vuotisjuhlanumero ilmestyi joulukuussa 1994. ■

tilauksen E-mail: tilaukset@balticguide.ee Tilaus Internetissä www.balticguide.ee Päätoimittaja: Mikko Savikko Toimituspäällikkö: Mikko Virta Toimittajat: Jukka Arponen, Antti Sarasmo, Timo Huttunen, Arja Korhonen Ulkoasu: Andres Rõhu, Eve Jaansoo Valokuvaaja: Andrei Chertkov Piirrokset: Rein Lauks, Hannu Lukkarinen Yhteydet: Põhja pst. 25, 10415 Tallinna Toimitus: e-mail: editorial@balticguide.ee puh. +372 6 117 760 Ilmoitusmarkkinointi: marketing@balticguide.ee Markkinointijohtaja: Helen Kaur, puh. +372 58 502477 Toimitusjohtaja: Kirli Lembinen Vuositilaus (12 numeroa) 32 euroa. Puh. +372 6 117 760,

Kansikuva: Andrei Chertkov Malli: Helen Sürje Meikkaus: Siiri Lauri

Vastuu virheistä. Kustantaja ei voi vastata lehdessä mahdollisesti olleiden virheiden aiheuttamista vahingoista. Mikäli ilmoituksia ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. lakko) tai asiakkaasta johtuvista syistä voida julkaista sovitusti, lehti ei vastaa mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Huomautukset on tehtävä 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisemispäivästä.

T H E B A LT I C G U I D E ™ 2 0 V U OT TA · 2 0 1 3

mistä kaikki alkoi?

Lehti perustettiin tappamaan huhut Timo Huttunen perusti The Baltic Guiden 20 vuotta siiten, mutta Viroon hän oli tullut jo pari vuotta aiemmin.

uttusen kiinnostus Viroa kohtaan heräsi 1980-luvun lopulla. ”Olen aina ollut kiinnostunut kiinnostunut historiasta. Siksi seurasin Neuvostoliiton tilannetta vuonna 1991 erityisellä mielenkiinnolla. Suuren maan hajotessa myös veljesmaa Viro itsenäistyi. Olin jopa mielenosoituksessa Neuvostoliiton lähetystön edessä Viron itsenäistymisen puolesta. Se onkin ainoa mielenosoitus, johon olen osallistunut.” Virossa liiketoiminnan aloittaminen oli sattumien summaa. ”Suomessa alkoi lama 1991 keväällä. Olin mainostoimistoalalla ja työt loppuivat kuin seinään. Olin jo käynyt Tallinnassa jonkin kerran ja ajattelin, että perustetaan Viroon mainostoimisto. Niin sai alkunsa Kontuur Disain -mainostoimisto (perustettu 31.12.1991), joka oli tuolloin ensimmäisiä täysin ulkomaalaisomistuksessa olevia yhtiöitä.” Matkailulehti syntyi omien kokemusten siivittämänä. ”Töiden vuoksi kuljin laivoilla ja etenkin pienillä kantosiipialuksilla tiheään tahtiin Suomenlahden yli. Matkoilla kuulin huhuja siitä, mistä sai makkaraa, ja mistä samppanjaa ja

milloin mitäkin. Lähes kaikkea oli vaikea löytää. Jouluksi 1993 päätimme perustaa lehden, jotta matkailijoiden ei enää tarvitsisi olla pelkkien huhupuheiden varassa.” Virossa lehtimainonta oli vielä tuntematon käsite. ”Alussa ei mainostajia löytynyt Virosta, vaan kaikki ilmoitusasiakkaamme olivat suomalaisia yrityksiä. Pari vuotta meni näin, ennen kuin virolaiset yritykset alkoivat ilmoittaa. Alusta asti teimme lehteä joka kuukau-

Matkoilla kuulin huhuja siitä, mistä sai makkaraa, ja mistä samppanjaa ja milloin mitäkin. Lähes kaikkea oli vaikea löytää. Jouluksi 1993 päätimme perustaa lehden, jotta matkailijoiden ei enää tarvitsisi olla pelkkien huhupuheiden varassa.” si. Painosmäärä nousi 10 000:sta 30 000:een melko nopeasti.” Muitakin hankaluuksia oli. ”Venäjän rajavartiosto hoiti muutaman ensimmäisen vuoden ajan Viron rajavalvontaa. Tullissa olisi pitänyt maksaa esimerkiksi tietokoneista erikoisia tullimaksuja tai lahjuksia rajavartijoille. Toimme koneet osina ja kokosimme ne uudelleen Tallinnassa. Läksimme pienestä liikkeelle, liikevaihtoa ei ollut kovin paljoa, mutta palkat ja muut kustannukset olivat myös pienet. Painatus jouduttiin tekemään Suomessa, sillä Virosta ei kunnollista painotekniikkaa vielä silloin

löytynyt. Pystyimme kuitenkin tekemään pienemmillä kustannuksilla lehteä, koska skannasimme kaiken ja teimme painofilmit itse omalla tulostimella.” Lehden toimitilat ovat myös kasvaneet tarpeen mukaan. ”Toimipaikkana oli aluksi yksi huone Pühavaimu-kadulla. Sieltä muutimme melko pian urheiluseura Kalevin rakennukseen, jossa tilaa oli jo pari huonetta. 1996 muutimme Kadriorgiin isompiin tiloihin. Ja sieltä edelleen omaan rakennukseen 2006.” Paljon on ehtinyt The Baltic Guiden historian aikana tapahtua ja Virokin on muuttunut. ”Viro alkoi länsimaistua heti itsenäistyttyään uudelleen, mutta vielä 2000-luvulle asti maassa oli erikoisia piirteitä neuvostoaikojen perintönä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana toimintaympäristö on ollut monessa suhteessa samanlainen kuin Suomessa EU:n ja Shengenin suojissa. Toki Viro on pysynyt Virona, mutta aivan eri maa se on nyt kuin 20 vuotta sitten.” ■

Kasvava matkailumedia The Baltic Guide -lehti perustettiin paikkaamaan matkailuinformaation puutetta. Kirjoittajiksi haalittiin Virossa usein vierailevia tai maassa asuvia suomalaistoimittajia. Joulukuussa 1993 ilmestyneen 20-sivuisen ensimmäisen numeron painosmäärä oli 10 000. Virosta kertova suomenkielinen ilmaisjakelulehti osoittautui tarpeelliseksi, joten se kasvoi nopeasti. Parin vuoden aikana sivumäärä kaksinkertaistui ja lehden painosmäärä nousi 40 000:een kuukaudessa. Nykyisin painosmäärät ovat kuukaudesta riippuen jopa 65 000 kappaletta ja sivumäärät ovat kasvaneet moninkertaiseksi. ■

monipuoli

Testejä, ja lisää testejä Oluita, kuohuviinejä, glögejä, grillimakkaroita, kotikaljoja, suklaata… 1990-luvulla testattavia asioita oli vähän. Olutvalikoimassa oli periaatteessa vain muutama vaihtoehto ja sama päti moneen muuhunkin tuoteryhmään. Nykyään testattavaa riittää. Vapaa markkinatalous on tuonut Viron markkinoille laajat valikoimat virolaisia tuotteita, joiden esitteleminen on ollut velvollisuutemme ja ilomme. ■

Matkailijan tiedon janoon 20 vuotta suomenkielinen The Baltic Guide on tarjonnut tuoretta tietoa matkailijoita eniten kiinnostavista asioista sekä esitellyt samalla lukijoille Viron tapoja sekä kulttuuria.

uluneiden vuosien mittaan Viro on muuttunut toiseksi maaksi. Matkailijat tarvitsevat tänä päivänä tietoa hyvin toisenlaisista asioista kuin 1990-luvulla. Silloin oli tärkeää tietää, mistä sai ostaa vaikkapa lihaa, tai löytää

hotelli, jossa oli edes jonkinlaiset mukavuudet. Monia ennakkoluuloja täytyi kumota. Ajat ovat muuttuneet, mutta yksi asia ei. Tallinnan taksiongelmat olivat esillä jo ensimmäisessä lehdessämme. Vaikka autokanta on vaihtunut Volgista Mersuihin,

on taksitoiminta ollut ehtymätön juttujen aihe. Hinnoittelu on edelleen kirjavaa ja huijaritakseja on liikenteessä aivan liikaa. Hüttüsenkään monista kirjoituksista huolimatta eivät viranomaiset ole saaneet matkai-

Parhaat ravintolat Matkalla täytyy muistaa syödä hyvin ja bailata ankarasti. Hyvin moneen matkaan liittyy syöminen ravintolassa. Baltic Guiden jokaisessa numerossa on esitelty mielestämme hyviä ruokapaikkoja sekä pubeja ja yökerhoja. Periaatteenamme on ollut, että emme lähde ravintoloita haukkumaan. Jos joku paikka on ollut mielestämme huono, siitä emme ole kirjoittaneet ollenkaan. Ravintosektorillakin muutostahti on ollut huikeaa. Joka vuosi tulee uusia paikkoja ja niitä myös katoaa erilaisista syistä. McDonaldsin avautuminen vuonna 1995 Viru-kadulle oli suurtapahtuma. Ja Virossakin Carrolsit muuttuivat Hesburgereiksi. Yli kymmenvuotiaita ravintoloita ei kovin montaa ole pystyssä. ■

lijoille kovin tärkeää taksipalvelua kuriin. Ehkä se kuvaa päättäjien yleistä suhtautumista turismiin, jonka merkitystä kansantaloudellekin pyritään väheksymään. ■

isia juttuja

T H E B A LT I C G U I D E ™ 2 0 V U OT TA · 2 0 1 3

Kollegat meistä

Viron ainutlaatuinen luonto Luontomatkailu on Virossa lapsen kengissä. Saatuamme tiimiimme erinomaisen alan asiantuntijan Mikko Virran, olemme esitelleet Viron kiinnostavimpia luontokohteita jatkuvasti isommalla painoarvolla. Aiemminkin luonto on ollut säännöllisesti juttujen aiheena. Samalla on korostunut Baltic Guiden tavoite esitellä Viroa laajasti ja tasapuolisesti. ■

Mainoksetkin uutisia Suomenkielisessä The Baltic Guidessa mainoskin on uutinen, tai ainakin niitä usein sellaisena luetaan. Informatiiviset ilmoitukset ovat jakaneet lukijoille tietoa siitä, missä tärkeät ostokset voi tehdä ja mistä saa haluttuja palveluja – oli sitten kyseessä viina, virvokkeet, muoti, optikot, ravintolat, kauneushoitolat tai autokorjaamot. Samoja matkailijoita kiinnostavia asioita on aina käsitelty toimituksellisessa materiaalissa sulassa sovussa ilmoitusten kera. ■

Rein Sikk SUOMALAIS-UGRILAISEN SIELUNMAISEMAN SALAISUUKSIA AVAAVAN MINU UGRIMUGRI -KIRJAN TEKIJÄ, EESTI PÄEVALEHT -SANOMALEHDEN ERIKOISTOIMITTAJA

Miksi pidän suomalaisista ja suomalaisesta The Baltic Guide -sanomalehdestä? ”Peruste on proosallinen ja syvästi egoistinen, myönnän sen rehellisesti. Katsoessani suomalaista ja suomalaisuutta näen todellisuudessa virolaisen, mutta hieman muuntautuneena peilikuvana. Näen sen, miten meidän "ugrimugrit" naapurimme meidät näkevät, mitä arvostavat ja mitä parjaavat. Niin saan tietää itsestänikin enemmän, löydän uusia teitä ugrimugrien hengen salaisten sopukoiden luo. Menestystä seuraaviksi kahdeksi vuosikymmeneksi!” ■

Henkilöitä ministereistä maajusseihin Useimpia The Baltic Guiden henkilöjuttujen ihmisiä yhdistää sidokset Suomeen sekä Viroon. 20 vuoden aikana olemme haastatelleet ministeritason poliitikkoja molemmista maista, julkkiksia, taiteilijoita, toimittajia, liike-elämän vaikuttajia ja ihan tavallisia kansalaisiakin. Anu Saagim on pariinkin kertaan poseerannut kansikuvassamme ja Ristomatti Ratiasta jutun teimme jo 1990-luvun puolella. Suomalaisista poliitikoista, joilla suhteita Viroon on ollut meille jutun aiheeksi asti, voi mainita Erkki Tuomiojan ja Jutta Zilliacuksen. Virosuhteistaan tunnetuista suomalaisia lehtemme sivuilla ovat esiintyneet muun muassa Ilkka Alanko, Kalle Palander, Tarmo Ruubel, Sofi Oksanen (kuvassa) ja Antti Jokinen. Virolaisia henkilöitä ovat olleet muun muassa kapellimestarit Anu Tali, Eri Klas ja Vello Pähn sekä euroviisuedustajat Koit Toome, Gerli Padar ja Birgit Õigemeel ja laulaja-näyttelijä Lenna Kuurmaa. Urheilun puolelta haastateltaviksi olemme saaneet esimerkiksi olympiavoittajat Andrus Veerpalun ja Gerd Kanterin. Arkistojen kätköistä löytyvä henkilögalleriamme on pitkä ja mielenkiintoinen. ■

Kaja Kunnas HELSINGIN SANOMIEN VAKITUINEN AVUSTAJA VIROSSA

”Baltic Guide on tosi hyvä lehti omassa lajissaan. Harvalla ilmaisjakelulehdellä on yhtä hyviä asiantuntijoita kirjoittajina. Luen laivalla kahvin kera Hüttüsen kolumnit, kuten olen lukenut kai 90-luvulta asti. Myöhemmin vakilukemistooni ovat tulleet myös Sarasmon historiakatsaukset ja Nokelinin talouspohdinnat. Vilpittömät onnittelut!” ■

hist

Antti Sarasmo oli seuraamassa paikan päällä 1990-luvun alussa Viron kehittymistä. Hän uutisoi silloin muutoksista Suomeen ja tekee parhaillaan tohtorinväitöskirjaa Kirovin kolhoosista.

Sarasmo

TARINOI

Ensimmäine

Kaikkihan me tiedämme, miten valtion asioita pitäisi hoitaa, kun ne hoidetaan oikein. Silti monelle m sitten Moskovassa tehtiin vallankaappaus ja poliittiseksi vaihtoehdoksi jäi vain Viron itsenäisyyden välitön palauttaminen.

TEKSTI ANTTI SARASMO, KUVITUS HANNU LUKKARINEN

Vironhan ei pitänyt itsenäistyä uudelleen elokuussa 1991. Viro oli toki itsenäistymässä, Eestin neuvostotasavallasta oli hiljalleen kehittymässä Viron tasavalta ja balttien vapauden kaipuu oli kaikkien eurooppalaisten valtioiden tiedossa. Aikataulu oli vain toinen kuin mikä sitten toteutui. Moni Virossa arvioi tilannetta niin, että itsenäisyyden saavuttaminen veisi noin vuosikymmenen. Kehitys oli alkanut kohti itsenäisyyttä 1987 fosforiittisodan myötä, joten itsenäisyys olisi realistinen vaihtoehto joskus 1997 vuoden tienoilla. Siihen mennessä Neuvostoliittokin olisi kypsynyt ajatukseen itsenäisistä Baltian maista ja ero voisi tapahtua kivuttomasti. Toista äärilaitaa edustivat ne, jotka vaativat välitöntä itsenäiseksi julistautumista, Liettuan malliin. Hitaamman kehityksen kannattajat puolestaan rauhoittelivat kiirehtijöitä muistuttamalla, että Liettuan itsenäisyyttä ei kukaan ottanut vakavasti, paitsi liettualaiset itse. Aikataulun lisäksi kiisteltiin tavasta itsenäistyä. Kansanrintama halusi itsenäisyyttä hivuttamalla, Eestin neuvostotasavallan sisällä olisi toimittu siten, että tasaisesti olisi liikuttu kohti itsenäisyyttä ja sitten lopuksi se itsenäisyys olisikin ollut tapahtunut tosiasia, joka kaikkien osapuolten olisi pakko hyväksyä. Poliittisen vedenjakajan toisella puolella ei haluttu itsenäistää Eestin neuvostotasavaltaa, vaan palauttaa Viron tasavallan itsenäisyys. Aikataulusta oltiin sentään suunnilleen samaa mieltä, itsenäisyys ei ole aivan lähivuosien asia. Ja

1993 ■ Viron presidenttinä oli Lennart Meri ja pääministerinä Mart Laar. ■ Suomen presidenttinä oli Mauno Koivisto ja pääministerinä Esko Aho. ■ 14. joulukuuta Viron parlamentti hyväksyi lain, jonka mukaan viron kieli on maan ainoa virallinen kieli.

Aivan tyhjästä vapautuneen Viron ei tarvinnut aloittaa. Maalla oli parlamentti ja hallitus sekä virkamiehistö. Periaatteessa kaikki valtion tarvitsemat asiat olivat olemassa, mutta eivät ehkä sellaisina kuin mitä olisi tarvittu. Talous oli kaaoksessa. Neuvostoliitossa oli raivonnut ja raivosi edelleenkin superinflaatio. Ruplaalueen talous ei ollut enää taantumassa vaan kuopassa. Viro toi teollisuuden raaka-aineet ja suuren osan elintarvikkeistaan, mutta Virossa ei ollut sellaista vientiteollisuutta, joka olisi pystynyt elättämään kansankunnan maailmanmarkkinoilla. Huoltotilanne oli huono, elintarvikkeita oli kansalle muutamaksi viikoksi, polttoaineita ja teollisuuden raaka-aineita vielä lyhyemmäksi ajaksi. Ainoa valopilkku oli sähköenergia. Narvan palavaa kiveä polttavat voimalaitokset pitivät maan sähkössä. Esimerkiksi välillä kaupunkiliikenteen bussit seisahtelivat bensapulassa, mutta etenkin Tallinnassa ratikat ja rollikat ajoivat reittejään kotimaisen energian turvin. Taloussähköä koteihin kyllä riitti, mutta kaukolämmön kanssa oli vähän huonommin. Pääministeri Edgar Savisaar määritteli hallitukselleen lähitavoitteet. Edessä olevasta talvesta pitäisi jotenkin selvitä ja yhteiskunnan rakenteita pitäisi nopeasti alkaa muuttamaan. Hallituksen hyvät tavoitteet jäivät ”palokuntatyön” varjoon, koko ajan piti improvisoiden yrittää selvitä eteen kaatuvista ongelmista. Hallitus

ajautuikin umpikujaan tammikuussa 1992 ja Viron toinen hallitus olikin sitten oikea toimitusministeriö. Pääministeri Vähin ensimmäinen hallitus toimitti asioita: suuret kysymykset saatiin ratkottua, oma raha, perustuslaki ja ensimmäiset vaalit hoidettua. Erinomainen suoritus niissä oloissa siirtymäkauden hallitukselta. Runsas vuosi itsenäistymisen jälkeen päättäjillä alkoi olla käsitys siitä, mitä pitää tehdä ja missä

■ Ulkomaalaisia majoittuneita Virossa oli vuoden aikana 282 000, mikä oli 75 prosenttia majoittuneista. Kuva: Rahvusarhiiv/Harald Leppikson

Muutoksien vuodet

Rakenteita tekemään

1994 ■ Keskipalkka Virossa oli 1 689 kruunua (noin 107 euroa). Nousua edellisvuoteen oli 58 prosenttia. ■ Suomen presidentinvaali järjestettiin tammi-helmikuussa ensimmäistä kertaa suorana kansanvaalina. Presidentiksi valittiin Martti Ahtisaari.

järjestyksessä. Syksyllä 1992 Viro sai ensimmäisen Riigikogunsa sitten 1930-luvun, vaalien voittaja kokosi hallituskoalition ja siirryttiin normaaliin poliittiseen elämään. Suurin murros oli eletty ja valtiota päästiin rakentamaan jo rauhallisemmin.

Kansalaisen maailma muuttui Vapaan Viron ensimmäinen talvi oli ankea ja ankara. Kaikkialla oli koleaa, koska lämmittämisessä oli

Viron toinen hallitus toimitti asioita: suuret kysymykset saatiin ratkottua, oma raha, perustuslaki ja ensimmäiset vaalit hoidettua. pakko säästää. Kouluissa ja lastentarhoissa oli kaikkein lämpimintä, ■ Viimeiset venäläiset sotajoukot poistuivat Virosta 31. elokuuta. ■ 28.9. upposi matkustajalaiva Estonia vieden kylmään hautaan 852 uhria.

1995 ■ 16.5. Viron presidentti Lennart Meri aloitti virallisen valtiovierailun Suomeen. Se oli ensimmäinen Viron valtiopäämiehen vierailu Suomeen yli 50 vuoteen.

oria

T H E B A LT I C G U I D E ™ 2 0 V U OT TA · 2 0 1 3

en vuosi

meistä voisi tulla epäilyn hetkiä, kun pitäisi perustaa valtio.

kunnalliset maksut, kuten vuokrat ja verot. Tilivaluutalla oli markkinataloudessa markkinansa, yritykset ostivat tiliruplia kansalaisilta alle niiden nimellisarvon ja maksoivat näin veronsa ja maksunsa. Kansalaiset saivat käteistä, mutta tiliruplaosan palkasta joutui joskus realisoimaan hyvinkin huonolla kurssilla.

Valtion perustukset lasketaan

niissä perheissä, joissa oli vaippaikäisiä lapsia. Kaikesta oli pula, jopa käteisestä rahastakin. Ruplavyöhykkeen eli Venäjän inflaatio oli nopea. Iltauutisissa seurattiin päivä päivältä rahajunan matkaa siperialaisesta setelipainosta kohti Eurooppaa, pari vaunua rahaa oli luvattu Viroonkin. Seteleiden arvo laski niin nopeasti, että rahanvaihtopisteissä pienempiä seteleitä niputettiin sadan kappaleen nipuiksi, joita

■ 1. tammikuuta Suomi liittyi Euroopan unioniin. ■ 7. toukokuuta Suomi voitti jääkiekon MM-kilpailujen loppuottelussa Ruotsin.

1996 Viro sai huhtikuussa ensimmäisen lottomiljonäärin Paiden kaupungista. ■ 20. syyskuuta Lennart Meri valittiin toistamiseen Viron presidentiksi.

sitten nakeltiin salkkuun, koska lompakko oli käynyt aivan liian ahtaaksi. Puhelinkioskien vaatimilla kolikoilla ei ollut enää rahallista arvoa, niitä vaihdettiin ”poletteina” tarvitsijoille aivan toiseen kuin nimellisarvoon. Käteisestä rahasta oli niin kova pula, että käyttöön otettiin sekit ja tilivaluutta. Osa palkasta maksettiin suoraan pankkitilille. Sieltä sitä ei pystynyt nostamaan, mutta sillä saattoi maksaa valtiolliset ja

1997 Kuva: Rahvusarhiiv/Lembit Michelson

mutta jopa parlamentissa asialliseen pukeutumiseen kuului paksu villapaita pikkutakin alla. Lämpimän veden jakelua rajoitettiin, esimerkiksi Lasnamäen Oulun kokoisessa lähiössä oli pyykkipäivä kerran kuussa. Silloin lämmintä vettä jaettiin koko viikonloppu ja pyykit saatiin pestyä. Normaalisti jaettiin vain kylmää vettä. Aikuiset kyllä yhden talven pärskivät kylmässä suihkussa, mutta lasten kanssa oli vaikeampaa, etenkin

Valtion toiminnan kannalta kauppojen tavaramäärää tärkeämpi ovat ne säännöt, joilla valtiossa toimitaan. Tärkein näistä on perustuslaki. Virossa perustettiin erityinen ”neuvosto” laatimaan perustuslakia. Viisaasti siihen valittiin puolet edustajista parlamentista eli Korkeimmasta neuvostosta, ja puolet ei-parlamentaarisista poliittisista liikkeistä. Koko poliittinen kenttä oli edustettuna. Väittelyt olivat kiivaita, mutta päivän politiikan ulkopuolella toimiva Perustuslakikokous onnistui lopulta tehtävässään ja perustuslaki vahvistettiin kansanäänestyksellä. Yksi uuden valtion ongelma oli kuitenkin sitä ennen ratkaistava. Ketä valtion alueella oikeastaan eli? Kuinka paljon oli virolaisia ja kuinka paljon muita kansalaisia? Ratkaisu oli luova. Ilmoitettiin, että rahauudistus on tulossa ja jos halusi vaihtaa ruplia uusiksi kruunuiksi, niin sitä varten piti rekisteröityä rahanvaihtopisteeseen. Näin saatiin tietää kuinka paljon rahaa kussakin rahavaihtopisteessä tarvittiin. Samalla tuli pidettyä väestönlaskenta ilman mitään poliittisia ongelmia. Rahareformi toteutettiin 20.6. 1992. Rahanvaihtopisteet oli koristelu lipuin ja tuorein lehvin. Ihmiset olivat pyhäpukeissaan ja rahan-

■ 17. maaliskuuta pääministeri Tiit Vähi joutui eroamaan asuntoskandaalin takia. ■ 22. elokuuta Michael Jackson esiintyi Tallinnan laulukentällä. Konserttia seurasi 70 000 katsojaa.

1998 ■ 18.–23. elokuuta järjestetyissä yleisurheilun EM-kisoissa Budapestissä voitti kultaa kymmenottelija Erki Nool.

vaihtoon jonottamista leimasi iloinen, mutta arvokkaan juhlallinen tunnelma. Oma raha oli niin iso asia, että monet menivät rahanvaihtopisteestä suoraan kauppaan ja ostivat symbolisesti perinteisen ruisleivän. Ihmisten elämä muuttui kertaheitolla. Rahauudistuksen jälkeen kaikkia kaupat olivat ”valuuttakauppoja” ja trendikkääksi tuli tehdä kauppalistoja, oli pakko, jotta rahat riittäisivät kaiken tavarapaljouden keskellä. Perustuslaki hyväksyttiin sitten seuraavalla viikolla kansanäänestyksessä. Parlamenttivaalit olivat syksyllä ja Viron tasavalta alkoi toimia normaalin valtion tavoin.

Vapauden symbolista tietoyhteiskuntaan Neuvostoaikana ulkomaanpassia säilytettiin paikallisen miliisin kassakaapissa. Sieltä sen sai, kun sai luvan matkustaa ulkomaille. Takaisin palattaessa passintarkastajat keräsivät rajalla passit pois kaikilta tavallisilta neuvostokansalaisilta. Jotenkin oli itsestään selvää, että vapautuneen Viron ensimmäinen henkilöllisyystodistus oli passi. Se symbolisoi sitä, että virolaiset ovat vapaita, jokaisella on passi taskussaan ja ulkomaille voi matkustaa milloin tahtoo. Vapauden symboliksi sinikantinen passi ymmärrettiinkin. Kun passien voimassaoloaika vuosikymmenen jälkeen loppui, otettiin uudeksi viralliseksi perushenkilöllisyystodistukseksi sirukortti. Jokaisella kansalaisella oleva sirukortti taas mahdollisti erilaisten palveluiden kehittämisen – Virosta kehittyi eturivin tietoyhteiskunta. ■ ■ 30. toukokuuta avattiin Helsinkiin nykytaiteen museo Kiasma. ■ 1. marraskuuta Mika Häkkinen voitti Formula 1 -maailmanmestaruuden.

maino

Janne Lihavainen

Viron parasta b

Prisma Peremarketin toimitusjohtaja

”Olen kahdessa roolissa, The Baltic Guiden lukijana kuin myös yhteistyökumppanina. Viimeiset seitsemän vuotta olen matkustanut Suomen ja Viron välillä ja olen lukenut lehteä koko ajan. Lisäksi teemme SOK:n tytäryritysten (Sokos Hotel Viru ja Prisma Peremarket) ja The Baltic Guiden välillä erittäin hyvää yhteistyötä. Pidän lehden tyylistä ja lähestymistavasta. Mielestäni The Baltic Guide on tehnyt näiden vuosien aikana suuren työn Viron tunnetuksi tekemisessä Suomessa.”

Enna Noormets Tunor OÜ

”The Baltic Guide on yksi harvoista julkaisusta, jossa mainostaminen on helppoa ja todella kannattavaa. Usein meille tulee asiakkaita lehti tai pelkkä ilmoitus kädessään, ja he saavatkin varmasti laukun tai kenkäparin, jota ovat hakemassa. Meillä on useita asiakkaita, jotka käyvät jokaisella Tallinnan matkallaan liikkeessämme ja tuovat myös omia tuttaviaan tänne.”

Julia Amor Viron ulkomuseo

”The Baltic Guide on tehokas info- ja mainoskanava, jonka kautta voimme jakaa tietoa museossamme järjestettävistä kiinnostavista tapahtumista kohderyhmillemme useissa eri maissa. Lukijana olen löytänyt lehdestä myös aina jotain kiinnostavaa.”

iron uudelleen itsenäistyttyä maa siirtyi pikavauhtia neuvostoajan propagandasta kohti länsimaista markkinointikulttuuria. Tuotevalikoima kaupoissa kasvoi nopeasti ja Mehukatista tuli kulttituote. Tavaroiden saantia ei enää rajoitettu, niiden hankintaan rohkaistiin. Mainostamalla, kuinkas muuten. Matkailijavirrat Suomenlahden takaa kasvoivat ja kesäkuusta 1992 alkaen suomalaisturistien ei enää tarvinnut tienata reissuruplia myymällä sukkahousuja. Viron kruunusta tuli Tallinnan dollari ja Suomen hintoihin verrattuna etelänaapurissa oli jatkuva tammi-ale potenssiin kymmeneen. Mutta suomalaisvierailla oli yksi iso päänvaiva – mistä saada lisää tietoa Virosta, maan tarjonnasta ja tarjouksista? The Baltic Guide -lehden lanseerauksen myötä suomalaismatkailijoiden elämä helpottui kertaheitolla. Uunituoretta, ajankohtaista ja suomenkielistä tietoa oli nyt helposti saatavilla joka kuukausi. Kaiken lisäksi maksutta. Mielenkiintoisten juttujen lisäksi mainokset ovat olennainen osa tätä lehteä. Ilmaisjakelulehdelle ne ovat bensaa, jolla matkataan eteenpäin vuodesta toiseen ja kehitetään tuotetta entistä paremmaksi. Viroon ilmestyy joka vuosi uusia erikielisiä ja eri kokoisia matkailulehtiä, joista suurin osa on varsin lyhytikäisiä. Mutta miksi juuri The Baltic Guide -lehti on suosittu? Yksi tärkeä syy on mainos, joka puree.

KUVA MICHAEL WALLACE

Marko Remes työskenteli lehdessä markkinointipäällikkönä 2003–2010.

Mutta miksi juuri The Baltic Guide -lehti on suosittu? Yksi tärkeä syy on mainos, joka puree.

Laajalevikkinen ja tunnettu lehti tarjoaa virolaisyrityksille täsmämarkkinointia parhaimmillaan, ostovoimaiselle ja laatutietoiselle kohderyhmälle. Ilmoitusmyynti on kuitenkin The Baltic Guide -lehden tiimille kirosana. Perinteisellä ”osta mai-

okset

T H E B A LT I C G U I D E ™ 2 0 V U OT TA · 2 0 1 3

Jokamiehenoikeus.

Miten kansalliset aarteet syntyvät? Perintö, joka yhdistää meitä sukupolvesta ja tarinasta toiseen. Vuonna 1953 Koskenkorvan kylässä kehitetty aito suomalainen viina valmistetaan suomalaisesta ohrasta, suomalaisella työllä ja periksiantamattomalla luonteella. Siinä ainekset kansallisaarteeseen, joka on yhdistänyt meitä suomalaisia jo 60 vuoden ajan.

Papereiden pyörittelystä DIGIAIKAAN

bensaa nos” -puhelinmyynnillä myös tämä lehti olisi jäänyt tähdenlennoksi. Asiakaslähtöinen palvelu sekä käännös- ja graafikkopalvelut auttavat lehden mainostajia keskittymään siihen, mitä he tekevät parhaiten – ja valmistautumaan kasvaviin suomalaisasiakkaiden virtoihin. Itämeren iloisin lehdistö puhaltaa yhteen hiileen ja henkilöstön vaihtuvuus on vähäistä. Kaksikielinenja mielinen tiimi tarkoittaa myös jatkuvia firman sisäisiä käännöskukkasia sekä painokelvottomia sammakoita. Henkilökunnan “kulttuurimatkat” Euroopan metropoleihin tai messumatkat Helsinkiin ovat legendaarisia, joista voisi tehdä oman juhlajulkaisunsa – rajatulle yleisölle tosin. ■

AD/graafikko Eve Jaansoo on työskennellyt Baltic Guidessa vuodesta 2000 lähtien. 1. Milloin aloitit työskentelyn Baltic Guidessa? ”Aloitin työskentelyn lehdessä heinäkuussa 2000. Lehden toimisto sijaitsi silloin vanhassa puutalossa Kadriorgissa. Olin juuri lopettanut Viron taideakatemiassa tuotesuunnittelijan opinnot ja etsin töitä. Samaan aikaan lehteen etsittiin AD/graafikkoa ja AD-assistenttia. Lähetin oman CV:n, kävin haastatteluissa ja tulin valituksi AD-assistentiksi.” Marko Remes toimi The Baltic Guide -lehden markkinointijohtajana 2003–2010. Marko saapui Tallinnaan vuodeksi, mutta maailman makein työpaikka piti miestä Virossa seitsemän vuotta. Hän asuu nykyään Brisbanessa, Australiassa.

kuvat ja käsittelivät ne Photoshopissa. Oikeastaan silloin oli todella paljon taittomateriaalia paperilla. Esimerkiksi mainosasiakas saattoi piirtää ideansa paperille ja faksata sen meille. Siitä sitten muokkailtiin painokelpoinen mainos.

Aikaisemmin (90-luvulla) taittajat kuulemma työskentelivät iltaisin ja öisin, päivällä heitä ei juurikaan näkynyt työpaikalla.

2. Minkälaista tekniikkaa oli silloin käytössä? ”Tuohon aikaan oli käytössä Macin (Macintosh) G3-tietokoneet, muutama vuosi myöhemmin G4. Taittajilla oli myös oma A4-printteri ja myöhemmin myös skanneri. Faksilla läheteltiin tekstejä ja ideoita.” 3. Miten työ kävi käytännössä? ”Markkinoinnin työntekijät antoivat yleensä mainosmateriaalit A4-kirjekuorissa. Siellä oli esimerkiksi mainostekstejä ja firman logoja sekä paperivalokuvia, jotka piti skannata ja käsitellä mainosta varten. Lehden valokuvaaja otti kuvat juttuja varten. Tuolloin olivat vielä käytössä paperivalokuvat. Kehitetyistä kuvista toimittajat sitten valitsivat juttuihin sopivat. Taittajat skannasivat

si, piti painolaatat vielä kehittää pimiössä ja lähettää tai viedä itse kirjapainoon Suomeen.” 4. Kerro joku hauska muisto vanhoilta ajoilta. ”Vuonna 2000 ei ollut mitenkään kummallista, että kaikilla työntekijöillä ei ollut pankkitiliä. Niinpä palkka maksettiin käteisellä. Palkkapäivänä jokainen kutsuttiin vuorollaan kirjanpitäjän luokse palkkaansa noutamaan. Siihen aikaan syntymäpäiviä juhlittiin myös työpaikalla perusteellisesti, jopa useiden päivien ajan. Ruokapöydät notkuivat antimista ja osattiin juhlia kunnolla!” 5. Millaista tekniikkaa nykyään käytetään? ”Käytämme yhä Macin tietokoneita. Tekniikka on kehittynyt hurjasti; esimerkiksi näyttö on nyt ohut ja suuri. Skanneria käytetään enää vain harvoin.”

Lehden painokuntoon saaminen kesti parhaimmillaankin useita tunteja. Painotiedoston valmistumista jouduttiin odottamaan joskus jopa aamuun asti, jos koneeseen tuli häiriöitä. Kun lopulta kaikki saatiin valmiik-

6. Miten työtä tehdään nykyään? ”Kaikki mainosmateriaali on digitaalisessa muodossa: tekstit ja kuvat sähköposteissa tai serverillä. Painotiedostot nostan itse kirjapainon serveriin ja valmiit lehdet tulevat meille parissa päivässä. Enää ei tarvitse tehdä töitä yöllä, kaikki sujuu helpommin ja digitaalisemmin!” ■

messut, lehdet

Viidellä kielellä The Baltic Guidea on tehty kolmesta maasta viidellä kielellä. Lehden ensimmäinen numero joulukuussa 1993 kertoi suomeksi Virosta. Suomesta viroksi juttuja alkoi ilmaantua lehteen pari vuotta myöhemmin. Kaksikielistä kääntölehteä tehtiin seitsemän vuotta vuoteen 2006 asti, jolloin

The Baltic Guide -lehdet kautta aikojen

SEMINAAREJA ja kirjoja Tabloid-/leikattu tabloid -kokoisten lehtien ohessa The Baltic Guiden tuoteperheeseen ovat kuuluneet myös vuonna 2005–2012 ilmestyneet, A4-kokoiset kesälehdet. Kolmena ensimmäisenä kesänä niitä ilmestyi erikseen Etelä-Virosta ja Länsi-Virosta. Vuonna 2011 The Baltic Guide kustansi kaksi kirjaa: Tallinnan olut- ja kortteliravintoloita esittelevän Baarimiehen Tallinnan ja kaksikielisen Porsaanpaistia ja perunasalaattia -ruokakirjan.

Seminaareja matkailun ammattilaisille Matkailun edistäminen yhdessä alan muiden toimijoiden kanssa on ollut The Baltic Guidelle ilo ja kunnia. Olemme olleet mukana

järjestämässä useita i tilaisuuksia, il i k i jjoiden id tarkoituksena on ollut nostaa esiin turismiin liittyviä ajankohtaisia teemoja. Kun The Baltic Guide täytti 10 vuotta, järjestettiin tammikuussa 2004 The Baltic Guide Hospitality

Business Forum M/S Romantikalla ja Sokos Hotel Virussa. Kyseessä oli suomalaisten ja virolaisten matkailualan ammattilaisten tapaaminen. Silloin keskusteltiin muun muassa Viron EU-jäsenyyden tuomista mahdollisuuksista ja haasteista. Vuoden 2009 syyskuussa järjestettiin Suomalaisen matkailun myytit ja faktat -seminaari Olümpia-hotellissa yhteistyössä EAS:n kanssa. Teemaan liittyen puhuttiin muun muassa vodkaturisteista sekä kulttuurimatkailusta. 17. maaliskuuta 2010 Sokos Hotel Virussa järjestettiin samalla kokoonpanolla seminaari, jonka teemana oli suomalaisten matkailu Viroon. Vuoden 2010 syksyllä The Baltic Guide oli Viron matkailun edistämiskeskuksen mukana seitsemällä paikkakunnalla paik ympäri Viron kertomassa suomalaismatkailusta kertom alan ammattilaisille. ala 2013 The Baltic Guiden 20-vuotisjuhlien yhteydessä järjestimme yhdesd sä EAS:n kanssa matkailun nykytilaa ja tulevaisuudennyky näkymiä luotaavan seminaarin näkym Viru-hotellissa. Yhteenvetona voi Viru-h mainita, että suomalaismatkaimainit lun tul tulevaisuus näyttää hyvältä etenkin suurten (50+) ikäryhmien osalta. Nuorille ja lapsiperheille tarvitaan i lisää kiinnostuksenkohteita sekä aktiivista tiedotusta, että nuoret suomalaiset löytäisivät jo olemassa olevat palvelut entistä paremmin. Illan juhlatilaisuudessa muisteltiin menneitä vuosia iloisissa tunnelmissa. ■

■ Virosta Suomeksi 1993– ■ Suomesta Viroksi 1995–, erillisenä lehtenä 2006– ■ Virosta venäjäksi 2011– ■ Virosta englanniksi 2012– ■ Itä–Suomesta venäjäksi 2013– Aiemmin ilmestyneitä ■ Scandinavian Guide, RuotsiSuomi ruotsiksi ja suomeksi 1990-luvulla ■ Latvian Guide englanniksi 2005–2008 ■ Virosta ruotsiksi 2004–2012

vironkielinen ja suomenkielinen lehti erotettiin omiksi tuotteikseen. Näiden lisäksi The Baltic Guide -perheeseen kuuluvat tällä hetkellä englanninkielinen sekä venäjänkielinen Virosta kertova lehti sekä uusimpana tulokkaana marraskuusta alkaen ilmestyvä venäjänkielinen lehti Itä-Suomesta. Ruotsinkieliset lehdet Virosta sekä Suomi-Ruotsi-liikenteeseen kohdistettu Scandinavian Guide

ovat jääneet historiaan. Samoin nelisen vuotta mukana kuvioissa ollut englanninkielinen Latvian Guide. ■

Aika ei vielä ole kullannut muistoja Latviasta.

Ei enää koskaan… The Baltic Guide -lehti harhaili Latviassa muutaman vuoden ajan vuosina 2005–2009. Vahva taloudellinen nousukausi koko Baltiassa houkutteli tarjoamaan tuoretta tietoa maahan joka puolelta virtaaville turisteille. Projektissa päävastuun kantoivat Jane Konga ja Marko Remes. Jane onkin oikea henkilö kertomaan lyhyeksi jääneestä Latvian valloituksesta. Latviassa matkailubuumin merkkejä oli ilmassa ja palvelutkin kunnossa. Muun muassa ravintolatarjonta oli Riiassa monipuolisempaa kuin Tallinnassa. Latvian Guide saikin lentävän lähdön. ”Alku meni hyvin. Meidät otettiin innolla vastaan ja Latvian televisio uutisoi ensimmäisen numeron ilmestymisen hienona asiana. Päätoimittajaksi löytyi australialainen Anita Medene, joka olikin erittäin pätevä työssään. Pitkään mentiin suunnitelmien mukaan ja lehti tuotti jopa voittoakin.” Lama vei kuitenkin pohjan toiminnalta. ”Latviassa alkoi jyrkkä taantuma. Meille se merkitsi

sitä, että asiakkaat jättivät laskunsa maksamatta. Omat kulut täytyi kuitenkin hoitaa, jolloin Viron tuotoilla maksettiin Latvian menot. Kysyimme henkilöstöpalaverissa, mitä pitäisi tehdä. Kustannukset kun olivat suuremmat kuin tulot. Uusi ja innokas latvialainen myyntitykki ehdotti silloin pitkän hiljaisuuden päätteeksi: Ottakaa lainaa.” ”Alkuun olimme Riiassa usein pari päivää tai pitempääkin. Toimistomme oli hyvällä paikalla Vanhassakaupungissa synagogan vieressä. Paikka oli turvallinen. Synagogalla oli nimittäin ympärivuorokautinen poliisivartio. Joskus yövyimme toimistolla.

Alku meni hyvin. Meidät otettiin innolla vastaan ja Latvian televisio uutisoi ensimmäisen numeron ilmestymisen hienona asiana.”

Myöhemmin läksimme aamulla ajamaan Tallinnasta Riikaan ja takaisin tulimme samana iltana. Touhu vei paljon työaikaa ja kulutti hermoja. Monesti menomatkalla puhuimme, että eihän tätä millään jaksa. Paluumatkalla olimme kuitenkin aina positiivisempia. Niin hyvin meidät vakuutettiin menestyksestä”, Jane kertoo. Lopulta lehti oli kuitenkin pakko lopettaa, koska tappiot vain kasvoivat eikä parempia aikoja ollut näkyvissä. Samalla alkuun ystävällinen kaupunki oli muuttunut pelottavaksi ja rauhattomaksi. Kerran pari nahkatakkista, ainoastaan venäjää puhuvaa veijaria tuli ”tarkastamaan” firman tilejä. ”Meille ei koskaan selvinnyt mistä virastosta he olivat ja mitä oikein tekemässä”, naurahtaa Jane Konga. Paluu Latviaan ei ainakaan näillä näkymin ole suunnitelmissa. ”Paljon onneksi on jo unohtunut ja hyviäkin muistoja Latviasta jäi. Sen verran harmaita hiuksia koko projekti aiheutti, että vieläkin tuntuu ettei koskaan enää…” ■

t ja seminaarit

T H E B A LT I C G U I D E ™ 2 0 V U OT TA · 2 0 1 3

Kirli Lembinen ja Pille Tõnson ovat kokeneita messuilla kävijöitä, tässä lehtipinojen takana Matka-messuilla.

Messuilla maailmalla Matkailualan messuilla olemme tavanneet lukijoitamme ja yhteistyökumppaneitamme monessa maassa. The Baltic Guide on vuosien saatossa vieraillut matkailumessuilla eri puolilla Itämeren seutua. Tärkeimmät vuosittaiset tapahtumat ovat olleet Matkamessut ja Martin markkinat Helsingissä sekä Tourest-messut Tallinnassa. Helsingin messuilla The Baltic Guidella on ollut oma osastonsa jo 90-luvun lopulta lähtien. Niillä olemme jakaneet neljän messupäivän aikana jopa 15 000 lehteä ja saaneet siinä sivussa erinomaista palautetta lukijoiltamme. Martin markkinat on perinteinen Viro-tapahtuma, joka järjestetään marraskuun lopulla Helsingin Kaapelitehtaalla. Olemme olleet mukana markkinatunnelmissa

Martin markkinat on tärkein vuosittainen Viro-tapahtuma.

vuodesta 2005 lähtien. Tarja Halonen kävi aina presidenttiaikoinaan markkinoilla ja halusi aina ehdottomasti mukaansa Baltic Guiden. Syyskuussa Helsingissä järjestettävät Bisnespäivät on uusin

Teemme tiivistä yhteistyötä Viron matkailun edistämiskeskuksen kanssa.

Tarja Halonen kävi aina presidenttiaikoinaan markkinoilla ja halusi aina ehdottomasti mukaansa Baltic Guiden. tapahtuma, johon The Baltic Guide osallistuu. Siellä olemme olleet yhteistyössä Livonia Travelsin kanssa. Tallinnan Tourest-messut on kuulunut lehden messuohjelmaan jo useiden vuosien ajan. Menneiden vuosien aikana The Baltic Guide on osallistunut myös Tukholmassa, Göteborgissa ja Oslossa järjestettäville messuille. Lehteä on ollut jaossa niin ikään messuilla Pietarissa. ■

laiv

Kuva: Rahvusarhiiv/Albert Truuväärt

Georg Otsista suuriin p Siitä on jo kolmekymmentä vuotta, kun Juice lauloi: ”laivaan töytään, sen nimi oli Georg Ots”. Kuuluisin alus Suomenlahden liikenteessä ajoi vuosina 1980–2000. Tällä hetkellä Georg Ots on telakalla Zhoushanissa, Kiinassa. Tallinkin nimen alla purjehtivat vuonna 1994 myös Tallink ja Saint Patrick II. Siihen aikaan teemoina olivat merirosvoristeilyt,

jotka maksoivat suomalaisille 130 markkaa. Samana vuonna Tallinkille ilmestyi Corbiere ja laivaliikennettä harjoitti myös Kristine Cruises, jonka viiden tunnin menomatka maksoi 115 markkaa ja meno-paluu 200. Kesäksi tulivat Estonian New Linen nopeat katamaraanit San Pietro ja Ustein Surfer, jotka liikennöivät Makasiiniterminaalista

Piritalle. Tallink Express -nimen alla liikennöivät kantosiipialukset Liisa ja Laura. Kesällä Kristinina Cruises -yhtiöllä oli käytössä kaksi alusta: Kristina Regina ja Kristina Brahe. Parhaina päivinä kesällä 1994 liikennöi Helsingistä Tallinnaan 14 vuoroa. Tallinkilla Vana Tallinn korvasi St. Patrick II:n. Viking Line aloitti

Estonian New Line sukkuloi Helsingin ja Tallinnan väliä 90-luvun alussa.

17. kesäkuuta vuonna 1994 liikennöinnin Viking Ekspress -katamaraanilla, päivittäin oli kolme lähtöä. Alukseen mahtui 450 henkeä ja meno-paluun hinta oli 260 markkaa. Suomenlahtea ylitti myös kahdesti päivässä Trans Baltic Linen Sukkula. Elokuussa 1994 Estonian New Line vaihtoi nimekseen City Jet. Aluksiin mahtui 200 matkustajaa. Eestin Linjat aloitti M/S Alandialla liikennöinnin lokakuussa 1994. Se lähti Olympiaterminaalista ja meno-paluu maksoi 100 markkaa. Silja Festival ajoi neljässä tunnissa Katajanokalta Tallinnaan.

Kuva: Rahvusarhiiv/Toomas Huik

Ensimmäinen autokatamaraani Keväällä 1995 Vikingille tuli myös autokatamaraani, auton kuljetus yli meren maksoi 250 markkaa. Kesällä Eestin Linjat otti liikenteeseen myös Apollon ja Silja Line muutti Helsingissä Olympiaterminaaliin. Vuonna 1997 nähtiin laivaliikenteessä taas uusia nimiä: Linda Line/Tallink Line Ekspress, jonka laivoina olivat Jaanika ja Laura

Kuva: Rahvusarhiiv/Peeter Langovits

Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana on maidemme välillä seilannut paljon merialuksia.

Suomalaisia

sekä Vana Tallinn- laivalla operoinut TH Ferries. Silja Line oli liikenteessä kahdella aluksella, jotka olivat Silja Festival ja Wasa Queen. Tallink ja Tallink

vat

T H E B A LT I C G U I D E ™ 2 0 V U OT TA · 2 0 1 3

Georg Ots lienee legendaarisin laiva maidemme välillä. Tässä kuva vuodelta 1992.

ikalaivoihin

on houkuteltu risteilylle myös merirosvoteemalla.

Express -laivoina olivat Georg Ots, Meloodia ja Normandy sekä Ekspress I. 1998 alussa Eestin Linjat muutti nimensä Eckerö Lineksi uuden,

Nordlandia-laivan myötä. Kesällä Tallinkilla aloitti Fantaasia. Nopeimmat alukset olivat Linda Line Ekspress sekä Nordic Jet Line, jonka autokatamaraanit liikkui-

vat kolmesti päivässä. 2002–2003 maailman nopeimmaksi väitetty matkustajalaiva Linda Express pystyi ylittämään Suomenlahden tunnissa. Loputtomat tekniset ongelmat aiheuttivat kuitenkin sen, että siitä luovuttiin. SuperSeaCat aloitti keväällä 2003, Viking Line syksyllä Rosellalla. Vappuna 2006 Tallink otti käyttöön Galaxyn, joka liikennöi Baltic Princessin tuloon asti 2008. Linda Linen katamaraani Merilin nähtiin ensimmäistä kertaa liikenteessä 2007, kuten myös Tallink Star. Kun Vikingin XPRS aloitti maaliskuussa 2008 ja Tallink Superstar huhtikuussa reittiliikenteen, olikin nykyinen laivakanta periaatteessa syntynyt. Vuoden 2009 kesäkuussa laivalista oli: Nordlandia, Merilin, Karolin, Tallink Star ja Superstar, Baltic Princess ja Viking XPRS. Vuoden 2012 jouluna Eckerö Linen Nordlandian korvasi Finlandia ja 2013 alussa Tallink vaihtoi Baltic Princessin Silja Europaan. ■

Passijonoista liikenneruuhkiin Tänään ei kukaan tunnu muistavan pitkiä passin- ja viisumintarkastusjonoja molemmin puolin Suomenlahtea. Ei ollut ollenkaan harvinaista, että nopeimpien laivojen matka-aika oli lyhyempi kuin jonotus rajatarkastuksessa. Luukkuja oli erikseen oman maan kansalaisille ja muille. Suomen puolella EU-kansalaiset pääsivät sutjakkaammin yli rajan kuin muut. Georg Ots -laivakin ehti näkemään viisumivapauden maidemme välillä. Se tapahtui toukokuussa 1997.

Kahdenkymmenen vuoden aikana laivaliikenne on muuttunut koko päivän kestävästä operaatiosta paikallisliikenteeseen verrattavaan vaivattomuuteen. Suuret matkustajamäärät aiheuttavat jonoja etenkin satamista poistuttaessa. Viimeisten ennusteiden mukaan esimerkiksi Länsisataman nykyteho pystyy vastaamaan liikenteen tarpeisiin enää viisi kuusi vuotta. Onko jälleen esille nostettu tunnelihanke siihen ainoa tehokas ratkaisu? ■

hen

1990-luvulla syntymäpäiviä juhlittiin kunnolla ja useiden päivien ajan.

Työporukan perinteisiin kuuluu muun muassa la

Vuosien aikana suomenkielistä The Baltic Guidea ovat tehneet kymmenet henkilöt.

Henkilöitä lehden takana K

aikki ovat tuoneet oman panoksensa lehden kehitykseen ja muutama henkilö on ollut mukana ihan alkuvuosista lähtien. Lehden perustaja Timo Huttunen on vaikuttanut monessa roolissa, toimittajasta ja päätoimittajasta lähtien. Tällä hetkellä hän toimii yhtiön hallituksen puheenjohtaja, mutta osallistuu edelleen lehden tekoon. Alkuvuosina lehdessä oli juttuja niin Suomesta kuin Virosta. Vuoden 1999 toukokuusta vuoden 2006 marraskuuhun lehti oli kaksikielinen kääntölehti eli toinen kansi oli suomeksi ja toinen viroksi. Lehden ensimmäinen päätoimittaja oli noin vuoden verran Petri Koskinen. Seuraavan vuoden pestiä hoiti Taina Uimonen ja kun Timo Huttunen oli vastannut yhdestä lehdestä, tuli kuvioihin mukaan Laura Rotko, joka oli päätoimittajana vuoden 1995 lopusta vuoden 2002 heinäkuuhun eli yli 6,5 vuotta. Timo Huttunen vastasi

Nykyinen The Baltic Guiden toimitus: Kristina Lupp, Jevgenia Gorski, Jukka Arponen, Mikko Savikko ja Mikko Virta.

sen jälkeen muutamasta numerosta ja Jukka Arponen oli päätoimittajana vuoden 2003 alusta huhtikuuhun 2005, jonka jälkeen päätoimit-

Toimituksessa sattuu ja tapahtuu Taittaja Eve Jaansoo Latvian konttorissa oli eräs mainosten myyjä, joka ei ymmärtänyt taitosta mitään. Taittajamme tarvitsi mainokseensa ruohonvihreää, mutta asiakas ei ollut tyytyväinen

värisävyyn. Niinpä taittaja pyysi mainosmyyjältä CMYK-koodia (värikoodi). Aikaa kului ja lopulta mainosmyyjä soitti ja sanoi: ”No niin, olen Tikkurilan maalikaupassa ja kerron heti värikoodin.”

tajan tehtävässä on ollut Mikko Savikko. Yksi pitkäaikaisempia toimittajia on ollut Antti Sarasmo, jonka

kirjoituksia on saatu lukea vuodesta 1996 lähtien. Vuonna 2000 nähtiin lehdessä ensimmäistä kertaa Rein Lauksin piirros. Molemmat

Toimitussihteeri Pille Tõnson

myöhemmin totta kai nauratti, että olin etsinyt Kreivi Draculaa.

Kerran soitin mainosasioissa Türiin baariin nimeltä Krahv (Kreivi) Dracula. Kun vastattiin, niin sanoin: ”Hei, onko Kreivi Dracula?” Mutta ilmeisesti kyseessä oli väärä numero tai baaria ei enää ollut olemassa ja luuri pantiin nopeasti pois. Säikähdin hieman itsekin, mutta

Toimitusjohtaja Kirli Lembinen Kun aloitin työt firmassa, niin ei ollut vielä internetiä käytössä. Kaikki materiaalit lähetettiin faksilla. Välillä

ovat mukana tässäkin julkaisussa. Nimimerkki Hüttünen aloitti lokakuussa 1994. Nykyisin toimituspäällikkönä työskentelevän Mikko Virran tekstiä saatiin lukea ensi kertaa lehdestä kesällä 2006. Historian kerrotaan tekevän spiraaleja, 1995 kirjoitti lehdessämme kolumneja Pentti Nokelin, joka nyt on palannut takaisin kirjoittajien joukkoon. Samu Soraisen lyhyitä suomi-viro -kommentteja on lehdestä voinut lukea vuodesta 2009 lähtien. Pitkäaikaisin lehden valokuvaaja oli Jaak Kadarik, joka kuvasi vuosina 1998–2008. Lehden taitosta on vastannut Andres Rõhu elokuusta 1995 lähtien ja Eve Jaansoo vuodesta 2000 lähtien. Toimitussihteereinä ovat olleet Marketa Milén, Erkki Hannukainen, Jane Konga ja pisimpään eli kymmenkunta vuotta Pille Luik, nykyään Tõnson. Toimitusjohtajana on toiminut Jane Konga, nykyään tehtävässä on Kirli Lembinen. oli materiaali yli 10 sivua ja jos faksi ei toiminut, niin lähetimme tietysti kaiken uudestaan. Kerran kun soitimme asiakkaalle ja kysyimme olivatko materiaalit tulleet perille, hän vastasi: ”On joo tuossa lattialla jokin paperirulla.” Siihen aikaan käytettiin joskus faksipaperina rullapaperia.

kilöt

T H E B A LT I C G U I D E ™ 2 0 V U OT TA · 2 0 1 3

askiaisrieha Tallinnan Laulukentän hurjassa pulkkamäessä.

Taittoa etätöinä Suomenkielisen The Baltic Guiden taittaja Andres Rõhu asuu Palamusella ja on taittanut yli 200 kirjaa lehtityön ohessa.

Kesäpäiviä on vietetty niin Pranglin kuin Muhunkin saarella.

Markkinointijohtajista on pisimpään työskennellyt Marko Remes, joka oli lehden palveluksessa vuodenvaihteesta 2003/2004 vuoden 2010 helmikuuhun. Siitä ajasta hän kertoo toisaalla tässä lehdessä. Nykyisin markkinointipäällikön tehtäviä hoitaa Helen Kaur. Lehden painopaikkana on ollut Kiuruveden Kirjapaino vuo-

teen 1995 asti, sen jälkeen KeskiUusimaa vuoteen 2001, KeskiPohjanmaa vuoden 2003 loppuun ja sen jälkeen Kroonpress Virossa. Samalla muuttui myös lehden formaatti tabloidista leikatuksi versioksi. Nykyisen painotalon, Printallin kanssa yhteistyö alkoi tämän vuoden alussa. ■

Milloin aloitit työskentelyn Baltic Guidessa? ”Aloitin keväällä 1995. Huligaanit olivat murtaneet vasemman käteni, joten en voinut tehdä sen aikaista työtäni. Puolisoni Tiina kertoi, että KesKus lehti etsi taittajaa. Hänet oli juuri valittu kyseisen lehden päätoimittajaksi. Niinpä minulle tarjottiin taittajan pestiä. Tietokoneita olin aiemmin nähnyt, mutta en ollut niihin edes koskenut. Kuitenkin kuukauden päästä matkustin Suomeen ensimmäistä lehteä taittamaan. Käytännön työtä opettivat Timo Huttunen ja Timo Jokivartio. Viimeksi mainittu taittoi tuohon aikaan Suomessa suomenkielistä Baltic Guidea. Hän opetti minulle muutaman yhdessä vietetyn tunnin aikana taitto-ohjelman käyttöä ja lehden taittamisen saloja. Toinen Timo opetti graafisen ohjelman käyttöä ja mainosten tekemistä. Suomenkielistä lehteä aloin tehdä parin vuoden päästä, kun lehti muutti Suomesta Kadriorgiin.”

Minkälaista tekniikkaa silloin oli käytössä? ”Virossa oli siihen aikaan vain kahdenlaisia tietokoneita; toimittajilla Macintosh Classic II ja taittajilla sekä kirjanpitäjällä LC 475. Se oli edelliseen verrattuna paljon nopeampi; 25 MHz vs. 8! Suomessa oli luonnollisesti paljon nopeammat ja suuremmat koneet käytössä.” Miten työ kävi käytännössä? ”Ensimmäiset pari vuotta taitoin Virossa niin paljon valmiiksi kuin sain ja sitten matkustin kuukauden lopussa muutamaksi päiväksi Suomeen, jossa lehti viimeisteltiin. Painofilmien tekeminen kesti aina todella kauan, useimmiten pari yötä.” Kerro joku hauska muisto vanhoilta ajoilta. ”Kerran vuonna 1996 tulimme Timon kanssa Suomesta lehteä tekemästä, kun tulli pysäytti meidät satamassa. Tullin virkamies alkoi piinaamaan meitä, koska arveli, että tuomamme painofilmit ovat kiellettyjä. Hän uhkasi antaa sakot ja viedä painofilmit tullin varastoon.

Tiesimme kuitenkin, että emme olleet tehneet mitään väärää ja ymmärsimme, että virkailija haluaa vain lahjuksia. Timo suuttui ja pyysi, että ottaisin kuvan virkailijasta. Kerroimme, että teemme artikkelin virkailijasta, jolloin taas hän suuttui ja aikoi kutsua paikalle poliisin, joka myös tuli paikalle. Poliisi totesi, että mitään kiellettyä ei ole tapahtunut ja saimme jatkaa painofilmien kanssa matkaa. Seuraavilla kerroilla samainen tullimies katosi vähin äänin takahuoneeseen, kun huomasi meidät.” Miten työtä tehdään nykyään? ”Kaikki hoituu nykyään internetin välityksellä, tapaan firman muita työntekijöitä vain kokouksissa. Etätöitä olen tehnyt jo 13 vuoden ajan. Muutin takaisin Tarttoon vuonna 2000 ja perustin oman firman. Tosin aluksi kuvat ja painotiedostot kulkivat kovalevyllä bussin kyydissä Tallinnaan, koska internet oli todella hidas. Skypen tultua mullistui työnteko entisestään. Enää ei ole tarvittu edes puhelinta esimerkiksi korjausten tekemiseen. Työn teko on nykyään todella mukavaa alkuvuosiin verrattuna. Olen tehnyt pari kuukautta töitä etänä jopa Kanarian saarilla. Eikä kukaan varmaan Tallinnan toimistolla huomannut mitään eroa tavallisiin rutiineihin verrattuna.” ■

muisteluita

T H E B A LT I C G U I D E ™ 2 0 V U OT TA · 2 0 1 3

Muistatko vielä? Hankalat puitteet Työnteko Virossa ei ollut ihan helppoa 1990-luvulla. Viisumi ja työluvat täytyi uusia määräajoin ja maassa oleskelu oli rajoitettu. Muun muassa Viru-hotellin ensimmäinen suomalaisjohtaja Yrjö Vanhanen joutui kokemaan, että poikkeuksia säännöstä ei tunnettu. Virun johtoryhmän kokouksia järjestettiinkin joskus laivassa Tallinnan satamassa, kun johtajaa ei luvattu maahan

Jonosta toiseen Laivamatka Helsingistä Tallinnaan kesti nelisen tuntia, mutta kaikkiaan reissaamiseen saattoi kulua tuplasti enemmän aikaa. Ensin jonotettiin lähtösatamassa passien viisumien tarkastukseen ja perillä sama toistui, tosin hitaammin ja perusteellisemmin.

Passi uusiksi Ahkerat Suomi-Viro-matkailijat joutuivat uusimaan passinsa usein siksi, että leimoja ei yksinkertaisesti mahtunut niille varatuille sivuille.

Muumilaakson tarinoita

Viinarallia jarru päällä

Sanotaan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Viinaa suomalaiset ovat aina Virosta ostaneet. Rallista alettiin puhumaan kuitenkin vasta kun tuontirajoitukset muuttuivat. 1990-luvun alkupuolella sai tuoda vain litran väkeviä ja kaksi litraa nelosolutta.

Viru Hotellin varietee lopetettiin kannattamattomana vuonna 1994 ja tilalle tuli yökerho Café Amigo. Sille oli ehdotettu myös nimeä Vint, joka on viroksi monimerkityksellinen sana. Se tarkoittaa kierrettä sekä peippoa. Vindine/ vintis tarkoittaa humalatilaa. Vuoden 1994 joulukuusta lähtien se on ollut suomalaisten ja virolaisten kokoontumispaikka. Alkuaikoina siellä kuuli nuorten naisten arriva-huutoja, kun he myivät salissa kiertäen tequila-slämmejä. ”Siellä suomalaiset traktoristit tapaavat virolaisnaisia”, luonnehtivat paikkaa irvileuat ja kellarissa olevaa paikkaa kutsuttiin myös Muumilaaksoksi. Se oli turvallinen paikka tutussa ”suomalaishotellissa”. Liiketoimintaa maassa aloittelevat suomalaiset kohtasivat siellä toisiaan. Turvallisuus oli myös taattu. Yökerhoissa piti olla 90-luvulla metallinpaljastimet. Aika oli sel-

Haloo, kuuleeko kukaan? Nykyään kännykät toimivat joka paikassa, mutta toista oli silloin ennen. Lankapuhelimellakaan ei aina saanut yhteyttä Virosta Suomeen, kun linjat olivat täynnä. Soitto saattoi onnistua vasta kymmenien yritysten jälkeen. Liikemiehet, joilla oli nmtpuhelimet, olivat tuttu näky Viruhotellin yläkerran kahvilassa, josta saattoi saada yhteyden Suomen verkkoon.

Bensa kortilla

Kulkukoirien maa 1990-luvun alkupuolella Tallinnan kaduilla kohtasi vapaina kuljeskelevia koiria joka paikassa. Moni pelkäsi niitä huomattavasti enemmän kuin taskuvarkaita tai mafiamiehiä.

Liikemies Carl Danhammer Amigossa vierellään Anu Saagim.

matkustusasiakirjat ja joskus myös vaatteetkin kadonneiden tilalle. Tapauksien joukossa oli paljon surkuhupaisia mutta myös valitettavan surullisiakin. Amigosta tuli heti alussa suomalaisten suosikkipaikka, jopa niin, että jotkut virolaiset eivät halunneet käydä siellä. Amigon yksivuotissynttäreillä tarjottiin kanta-asiakkaille pari tuntia baarin valikoimassa olevia juomia ilmaiseksi. Siitä liikkui myöhemmin kaupungilla hyvin väritettyjä

huhuja. Seuraavat kanta-asiakastapahtumat olivat ehkä vieläkin suosituimpia, vaikka tarjoilu olikin rajoitetumpaa. Eestin Elvikseksi itseään kutsunut värikkään taustan omaava Carl Danhammer oli Viron uudelleenitsenäistymisen ajan näkyvimpiä suomalaisia. Amigon sohvalta on vanha kuva vuodelta 1995, jossa hän istuu entisen vaimonsa, Anu Saagimin ja silloisen Janavaimonsa kanssa. ■

Neuvostokaupasta marketmyymälöihin Kuva: Rahvusarhiiv/Toomas Huik

Neukkuaikoina ei maassa kummoista polttoaineen jakeluverkostoa ollut. Itsenäisyyden alkuaikoina bensa-asemia oli todella harvassa ja niille syntyi monesti pitkät jonot.

lainen. Kaikki asiakkaat joutuivat kulkemaan turvamiesten ohjaamina metallinpaljastimen läpi. Ei nimittäin ollut ollenkaan mahdotonta, että sisäänpyrkivillä oli käsiase povarissa. Ongelma ratkaistiin käytännössä asiakkaiden asekaapilla. Suomalaiset matkailijat eivät tavallisesti huomanneet turvamiesten toiminnassa mitään erikoista. Turvallisuus oli, kiitos lehtikirjoittelun, mutta myös rikollisjoukkojen välienselvittelyjen takia sekä bisnes että huolestuneiden kysymysten aihe. Turvafirmojakin oli kaikenlaisia. Hieman villistä ajasta huolimatta suomalaiset säästyivät vakavilta turmilta. Hotelli Virun turvapalveluista vastannut firma, nimeltään ESS, palkkasi henkilön hoitamaan epäonnisten suomalaismatkailijoiden saattamista kotimaahan. Tämä hankki passinsa ja omaisuutensa sekä usein myös moraalinsa kadottaneelle suomalaiselle liput,

Tallinnaan ensimmäinen markettyylinen myymälä oli luonnollisesti suomalaisten perustama. Ihmetys paikallisten asiakkaiden keskuudessa oli suuri, kun tavarat olivat kaupassa hyllyissä kaikkien ulottuvilla eikä jonottaa tarvinnut

kuin korkeintaan lähtiessä kassalla. Äripäev-lehti palkitsi Õismäellä sijainneen kaupan ”Tallinnan paras kauppa” -tunnustuksella vain neljän kuukauden aukiolon jälkeen. ■

muisteluita

T H E B A LT I C G U I D E ™ 2 0 V U OT TA · 2 0 1 3

Pentti Nokelin on asunut ja ollut yrittäjänä Virossa vuodesta 1992 asti. Nykyään mies on Teraskompanjon As -yrityksen toimitusjohtaja ja omistaa Katusekohvik-ravintolan Vanhassakaupungissa Viru-kadulla.

Muistatko vielä?

Liikemies on ärimees Pentti

PAKINOI

Pohjoisen porot Viroon matkustavia suomalaisturisteja kutsuttiin kotimaassa hieman epäkunnioittavasti vodkaturisteiksi ja Virossa poroiksi (põhjapõder). Mistä lienee johtunut?

Suomalaisten liikemiesten Viroon tulemisen ensimmäisestä suuresta aallosta on nyt kulunut noin 20 vuotta. Jos liikemies-sanalla on Suomessa hiukan epämääräinen kaiku, niin ärimees-sana viron kielessä toi aikoinaan mieleen uusrikkaan, joka ajoi hienolla autolla ja rahaa tuli sisään enemmän kuin ehti kuluttaa. Tosin ensimmäisiltä suomalaisilta ärimiehiltä usein puuttui niin hieno auto kuin rahakin. Onneksi suomalaisliikemies oli usein myös kalamies, joten liiketoiminnan suuruus kasvoi samassa suhteessa kuin pyydetyn kalan silmienväli. Ja jos ei ollut hienoa autoa, niin vähintään salkusta pilkisti tiiburiärimiehen tärkein tunnus – Nokia Talkman. Siihen aikaan liiketoiminnan suuruudella pullistelu oli helppoa. Tavallisella virolaisella ei juuri ollut kokemusta länsimaisesta liiketoiminnasta, joten mies ja pakettiauto -business muuttui helposti vanhaksi ja vakavaraiseksi tukkuliikkeeksi. Kaikki olivat siihen aikaan ikään kuin samalla viivalla, suuret ja pienet yrittäjät. Paikallisella ostajalla ei ollut mahdollisuutta, eikä osaamista, tarkistaa liikekumppaninsa taustoja. Monesti oli tilanne sellainen, että suurella tavaramerkillä ei vielä ollut Virossa edustajaa, jolloin merkkitavaroiden myyjällä ei välttämättä ollut mitään varsinaista suhdetta edustamaansa tuotteeseen. Tuotteen takuu oli voimassa niin kauan kuin pakettiauton perävalot näkyivät horisontissa. Tyypillinen kaupantekotilanne päättyi ensimmäisen neuvottelun jälkeen siihen, että ostaja lähti etsimään rahaa ja myyjä tavaraa. Tois-

Suomalaisen liikemiehen symboli – Mobira Talkman.

ta neuvottelua ei sitten tullutkaan. Hyvä esimerkki sen aikaista kaupankäynnistä oli sokerin myynti suurissa erissä. Jatkuvasti oli myyjiä, jotka tarjosivat sokeria määränä yksi laivalasti. Hinta oli erittäin edullinen. Kauppahinta olisi tietenkin pitänyt suorittaa etumaksuna. Laivaan mahtuu aika paljon sokeria. Kun ostaja ilmoitti haluavansa vain rekallisen sokeria ja hintakin sai olla hiukan kalliimpi, niin pienelle erälle ei enää myyjää löytynyt. Virossa oli sananparsi, että jokaisella virolaisella on oma suomalaisensa. Tämä päti myös yritysmaailmassa. Heti itsenäistymisen jälkeen kaikesta oli pulaa, joten

Virossa oli sananparsi, että jokaisella virolaisella on oma suomalaisensa. Tämä päti myös yritysmaailmassa. kauppa kävi hyvin melkeinpä hinnoista riippumatta. Myyjinä olivat useimmiten suomalaiset pienyrittäjät. Ongelmat suomalaisten ja virolaisten kaupankäynnissä olivat kuitenkin päivittäisiä. Usein luottamus mureni, kun molemmat osapuolet olivat varmoja, että

toinen puoli pettää. Luottamuspula syntyi kieliongelmista, mitä kumpikaan osapuoli ei ymmärtänyt kieliongelmaksi. Suomen ja viron kielen samanlaisuus sai ihmiset luulemaan, että he ymmärsivät, mitä toinen osapuoli sanoi. Todellisuudessa ymmärtämystä ja yhteistä sopimusta ei ollut, jolloin asiat eivät menneet ”sovitusti” ja hyvin alkanut liiketoiminta nuukahti olemattomiin. Jos oli virolaisilla vaikea löytää sopiva liikekumppani, niin ei se ollut suomalaisellekaan yksinkertaista. Monet vanhat neuvostoyritykset olivat vielä silloin elossa, mutta rahaa ei ollut, eikä johtajisto tuntenut länsimaisia kauppatapoja. Talvella kauppoja hierottiin suurien kombinaattien valtavan isoissa johtajien huoneissa nenät punaisina. Ehkä alkoholillakin oli osuutta asiaan, mutta suurin syy punanenäisyyteen oli, että lämmitykseen ei ollut rahaa. Lopulta neuvottelijat olivat niin kohmeessa, ettei enää kaupantekokaan jaksanut kiinnostaa. Toinen ääripää oli, että kauppoja tehtiin jonkun kotona, jolloin vastapuolen liiketoiminnan laajuudesta ei oikein saanut käsitystä. Tee siinä sitten liiketoimintasuunnitelmaa ja ennustetta tuleville myynneille! Kaikista murheista huolimatta sitkeät suomalaiset ärimiehet jatkoivat markkinaponnisteluitaan Virossa ja tänään täällä on paljon yritystoimintaa, jonka juuret ainakin ovat Suomesta kotoisin. Tosin uusi liikemiespolvi joutuu käymään neuvottelunsa englanniksi ja vanha kunnon Nokiakin on vaihtunut amerikkalaiseen omenapuhelimeen. ■

Rosvot ja poliisit Viron uuden itsenäisyyden alkuaikoina vallitsi erikoinen tilanne, kun neuvostoaikainen venäläisvaltainen miliisi vaihtui virolaiseksi poliisiksi. Virkavallan murroksen aikoihin myös rikollispiireissä tehtiin uusjakoa. ”Mafiasta” puhuttiin paljon ja lahjonta kukoisti. Joskus välejä selviteltiin aseellisestikin. Aseita näkyi joskus yökerhojen ovillakin. Pyssyt nimittäin kerättiin erilliseen narikkaan niiltä asiakkailta, joilla niitä oli mukana illanviettoon tullessaan.

Ruskeat kirjekuoret Palkat maksettiin Virossa pitkään käteisellä. Syy oli se, että palkansaajilla ei ollut usein pankkitilejä, joille rahat olisi voinut siirtää. Verojen maksu oli hankalaa eikä juuri itsenäistyneellä maalla ollut alkuun edes verovirastoa.

Pimeä kaupunki Suomalaiselle turistille oli Tallinnassa silmiin pistävää valojen vähyys. Valomainoksia ei juurikaan ollut, katuvalojakin niukalti. Etenkin ydinkeskustan ulkopuolella iltaisin vallitsi täydellinen pimeys.

Mosse vaihtui Bemariin

Olipa kerran tori, josta sai ostaa vaikka konepistoolin… Ja tämä tarina on tosi. Mustamäen tori eli virallisemmin Kadaka Turg oli tietyn suomalaisryhmän suosikkiostospaikka 2000-luvulle asti. Huhujen mukaan tiskin alta sai periaattees-

sa melkein mitä tahansa. Paljon myytiin piraattituotteita kuten video-elokuvia, cdlevyjä, pelejä ja vaatteita. Tori siirtyi historiaan 2000-luvun alkupuolella, kun paikalle rakennettiin suuri Prisma. ■

Kuva: Rahvusarhiiv/Albert Truuväärt

Legendaarinen ja suosittu Mustamäen tori

Virossa alkoi autokannan nopea muutos heti itsenäistymisen jälkeen. Länsiauto oli monelle vapauden symboli ja sellainen haluttiin hinnalla millä hyvänsä. Rahaa ei liiemmälti ollut, joten maahan tuotiin Keski-Euroopasta halpoja Bemareita ja muita tunnettuja merkkiautoja, jotka olivat parhaat päivänsä jo nähneet. Niillä ajettiin sitten kovaa muista teillä liikkujista piittaamatta. Ne, joilla rahaa oli vähän enemmän, ostivat kalliimpia autoja, vaikka rahalle olisi ollut muiden mielestä järkevämpääkin käyttöä.

Kuva: Rahvusarhiiv/Toomas Volmer

KUVA ANDREI CHERTKOV

Kuva: Rahvusarhiiv/Albert Truuväärt

PENTIN BLOGI: WWW.VIROSTA.FI

Suomalaisten matkailu Viroon ja BKT:n nousu

3,0 mln

Viro on ollut suomalaisten matkailun suosikkikohteena jo pitkään. Viimeisen 15 vuoden aikana matkailijoiden määrässä on ollut laskuakin, mutta viimeiset vuodet ovat olleet pelkkää nousua. Tilastokeskuksen mukaan suomalaiset tekivät vuonna 2012 Viroon 2,6 miljoonaa matkaa, kun vuonna 1997 niitä tehtiin 1,4 miljoonaa.

2,5 mln

Viron bruttokansantuote on noussut samassa ajassa 4,5 miljardista lähes 17 miljardiin (Viron Statistikaamet).

2,0 mln

Näin rajoitukset poistuivat 1.

1,5 mln

1,4 mln l

Aikaisemmin yli 24 tunnin matkalta sai ostaa vain yhden litran väkeviä alkoholijuomia, litran viiniä ja kaksi litraa nelosolutta. Toukokuussa 1996 tulivat voimaan uudet tuontirajoitukset. Niiden mukaan yli 20 tunnin matkalta sai viedä Suomeen litran väkeviä tai kaksi litraa enintään 22 prosentin alkoholijuomia tai kuohuviiniä sekä kaksi litraa mietoja, alle 14 prosentin juomia. Olutta sai viedä 15 litraa.

Viisumivapaus koitti 1. toukokuuta 1997.

Viro liittyi EU:hun 1. toukokuuta 2004. Alkoholin tuontirajoitukset poistuivat.

Vuoden 2007 joulukuussa satamista loppui passintarkastus, kun Schengenin alue laajeni Viroon.

1996

4,5 mld d

0 1997

1998 8

1999

2000

2001

2002

2003

20 2

Soomlaste Eesti reisid ja SKT kasv Eesti on olnud soomlaste populaarseim reisisihtkoht juba pikka aega. 15 aasta jooksul on ajuti täheldatud ka soomlaste huvi langust, kuid viimastel aastatel oleme tunnistajaks ainult ilmsele kasvutendentsile. Statistikaameti andmetel tegid soomlased 2012. aastal Eestisse 2,6 miljonit reisi, samas kui aastal 1997 oli vastav arv „kõigest” 1,4 miljonit. Eesti majanduse sisekogutoodang on kasvanud samal ajavahemikul 4,5 miljardilt peaaegu 17 miljardi euroni (Eesti Statistikaamet).

16,9 mld

€ 15 mld

Nii kadusid piirangud 1.

004

2,6 mln

Varematel aegadel sai pikemalt kui 24 tundi kestvatelt reisidelt kaasa osta vaid 1 l kangeid alkohoolseid jooke, 1 l veini ja 2 l õlut. Mais 1996 jõustus uus impordipiirang. Selle järgi lubati enam kui 20 tundi kestnud reisilt viia Soome 1 l kanget alkoholi või 2 l kuni 22%list alkohoolset jooki või vahuveini ja 2 l alla 14%lisi jooke. Lubatud õllekogus oli 15 l.

Viisavabadus kehtestati 1. mail 1997.

Eesti ühines Euroopa Liiduga 1. mail 2004. Alkoholi impordipiirangud kaotati.

Detsembris 2007 laienes Schengeni viisaruum Eestisse ja sadamates lõpetati passide kontrollimine.

10 mld

5 mld

4. 2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012