Tietopisto 01/2010 by Pasi Terästi

1/2010

helmikuu

Etätyö

Ydintehtävät

Matikkaa

tekijäänsä kiittää

laadukkaiksi

motivoituneesti

tietopisto

Professori Peter Hästö (oik.) käy tsemppaamassa Olli Hyvärisen vetämissä laskuharjoituksissa. Sivut 8—11.

Tutkija on tutkija vain jos tämä on mies ja pitää silmälaseja. Sivu 18.

1/2010

Tutkija Jonna Malmberg työskentelee kotona, kun aihe vaatii kunnollista keskittymistä. Kuva: Annu Hattunen

SISÄLLYS pääkirjoitus

Suuntaviivat menestykseen

Ydintoiminnoista vastaavat rehtorit uuden edessä

Matemaattisten tieteiden laitos kannustaa itsenäiseen ajatteluun

Motivaatio vie eteenpäin sekä opettajia että opiskelijoita

”Leikitään, että äiti on töissä”

Lehteen tarkoitettu materiaali toimitetaan viestintään sähköpostitse osoitteeseen tietopisto oulu.fi Julkaistavaksi tarkoitetuista artikkeleista ja ilmoituksista pyydetään ottamaan yhteyttä toimitukseen etukäteen.

Etätyö tuo joustoa työhön ja perhe-elämään

kasvotusten

Seuraava Tietopisto ilmestyy 25.3.2010.

Bioalan grand old man sai tutkijan jäämään Ouluun

Hullu, ilonpilaaja, tutkija

Tutkija, tunnistatko tästä itsesi?

Insinööri kynähommissa

infopisto

oulu.fi

Tiedottaja markkinoi tekniikan alaa tuleville opiskelijoille

Toimitus ei vastaa siitä, jos materiaali jää julkaisematta laite-, yhteys- tai muiden häiriöiden vuoksi. Aineiston perille tulon voi varmistaa soittamalla numeroon 553 4096. Jakeluoikaisut voi ilmoittaa lähimmälle virastomestarille tai viestintään numeroon 553 4096. Valmistettu UPM:n toimittamasta paperista, jolle on myönnetty Euroopan unionin Ympäristömerkki, rek.nro FI/11/1. Paperi: Edixion 120 g/m2

päätoimittaja Anna-Maria Raudaskoski

osoitteet Liisa Salmela

graafinen suunnittelu marjo väisänen

lehden paino Joutsen Median Painotalo

taitto PETRI ovaskainen

ISSN 0788-7124

Käyntiosoite Pentti Kaiteran katu 1, 4. krs, Linnanmaa Postiosoite PL 8000 90014 OULUN YLIOPISTO Puhelin (08) 553 1011 www.oulu.fi/tietopisto

pääkirjoitus

Tavoitteiden saavuttaminen ratkaisevaa Perustutkintojen määrät romahtivat viime vuonna kaikissa tiedeyliopistoissa ja ne jäivät kauas tutkintotavoitteistaan. Sen sijaan tohtorintutkintoja suoritettiin saman verran kuin edellisenä vuonna. Oulun yliopisto menestyi yliopistojen välisessä vertailussa hyvin, sillä meillä suoritettiin kolmanneksi eniten sekä perus- että tohtorintutkintoja. Tohtorintutkinnoissa teimme uuden ennätyksen, 154 tutkintoa. Alhaisesta maisteritutkintomäärästä huolimatta suhteellinen osuutemme tutkinnoista kasvoi edellisiin vuosiin verrattuna. Tämä on oikea suunta. Meidän tulee varmistaa opetuksen kehittämistoimin, että tulevaisuudessa saavutamme tutkintotavoitteemme viime vuosia paremmin ja että läpäisy ”Tavoitteiden saavutparanee. Nämä ovat myös kaksi keskeistä kehittämisaluettamme, joista on taminen on yliopiston sovittu tulosneuvotteluissa opetusministeriön kanssa. Meillä on ollut jo tulevaisuuden kannalta vuosia ongelmana, että olemme saavuttaneet tutkintotavoitteemme keskiäärimmäisen tärkeää.” määräistä heikommin. Kolmas kehittämisalue on tutkimuksen laadun nostaminen. Tieteellisten julkaisujen määrän kasvattaminen, akatemiaprofessorien saaminen ja menestyminen valtakunnallisissa tutkimuksen huippuyksikköhauissa sekä kilpaillussa tutkimusrahoituksessa on ensiarvoisen tärkeää. Tavoitteiden saavuttaminen on yliopiston tulevaisuuden kannalta äärimmäisen tärkeää. Tutkintojen määrät yhdessä tutkimuksen laadun kanssa näyttelevät merkittävää osaa ministeriön määrärahojen laskennallisessa jakomallissa. Opetusministeriö on ilmoittanut, että kaudella 2013–2015 tutkintotavoitteet asetetaan edellisellä mittausjaksolla saavutettujen tutkintomäärien tasolle. Vuodet 2009–2011 ovat nyt ratkaisevia. Jos emme saavuta näitä tavoitteitamme, on vaara, että joudumme valtion rahoituksessa negatiiviseen kierteeseen. Meillä on hyvät mahdollisuudet onnistua, jos menestymme opetusministeriön käyttämillä tuloskriteereillä. Uuden strategian mukaan Oulun yliopistoa kehitetään kansainvälisesti korkeatasoisena tutkimusyliopistona. Opetusministeriö on osoittanut kuluvalle vuodelle 7,5 miljoonaa euroa strategian toteuttamiseen. Tutkimuksesta ja opetuksesta vastaavat rehtorit valmistelevat parhaillaan tutkimus- ja koulutusneuvostojen kanssa tutkimuksen ja opetuksen toimenpideohjelmia tavoitteiden saavuttamiseksi. Yliopiston kehittämisen perusedellytys on vahva rahoituspohja ja siksi talouden tasapainottaminen on välttämätöntä. Henkilöstö-, tutkimus-, koulutus- ja hallintorakenteissa aloitetaan tarpeelliset kehittämistoimet, jotta pääsemme jatkuvasta säästämisestä ja tilapäistoimenpiteiden käytöstä ja voimme keskittyä laadukkaaseen tutkimukseen ja opetukseen. Lauri Lajunen rehtori

Tutkimusrehtori ja koulutusrehtori on vapautettu professuuriinsa liittyvistä tehtävistä, mutta Taina Pihlajaniemi ja Olli Silvén jatkavat tutkimustyötään ja hankkeiden eteenpäin vientiä omalla ajallaan.

tietopisto

1/2010

Suuntaviivat menestykseen teksti ja kuvat Anna-Maria Raudaskoski

Kansainvälistyminen, tutkimuksen painoalueet, tutkintotavoitteiden saavuttaminen ja opintojen läpäisy ovat lähivuosina asioita, joiden eteen tutkimusrehtori Taina Pihlajaniemi ja koulutusrehtori Olli Silvén ovat valmiita tekemään töitä.

udet tutkimuksesta ja koulutuksesta vastaavat rehtorit aloittivat tehtävässään vuoden alussa. Työ on haastava, siitä kertoo sekin, että rehtorit on vapautettu professuuriinsa liittyvistä tehtävistä. Päätoimisuus takaa, että rehtorit voivat täysipainoisesti keskittyä hoitamaan vaativaa työsarkaansa. Tutkimusrehtori Taina Pihlajaniemi pitää työtään Biocenter Oulun tieteellisenä johtajana hyvänä pohjana nykyiseen tehtäväänsä. Se auttaa häntä hahmottamaan niitä monitieteisiä asioita, joita Oulun yliopiston uudessa toimintastrategiassa korostetaan. Perintönään BCO:sta hän aikoo tuoda laatuajattelun ja tutkimusmaailman nopeisiin liikahduksiin reagoivan herkkäliikkeisyyden. Koulutusrehtori Olli Silvén siirtyi tehtäväänsä teknillisen tiedekunnan varadekaanin paikalta, jossa hän on ollut mukana muun muassa parantamassa tiedekunnan opintoprosesseja. Samoja

yksinkertaisia, mutta hyväksi havaittuja keinoja hän aikoo soveltaa myös koulutusrehtorina. ”Kun opiskelijat ensimmäisen kerran yliopiston oven avaavat, niin olisi hyvä, että he lähtisivät täältä paperit kädessä”, hän summaa tavoitteen. Kansainvälisyys otettava todesta

Pihlajaniemelle ja Silvénille on selvää, mihin he yliopiston ydintoiminnoista vastaavina rehtoreina panostavat. Tutkimuksen ja opetuksen linjauksia viimeistellään parhaillaan yliopiston toimintastrategian tutkimuksen ja opetuksen toimenpideohjelmiin. Tutkimus on kansainvälistä, ja myös Oulun yliopistossa on lähdettävä globaalista ajattelusta, Taina Pihlajaniemi sanoo. ”Yksittäisen yliopiston on tehtävä linjauksensa niin, että se voidaan nähdä kansainvälisesti korkeatasoisena tutkimusympäristönä. Tämä on myös Oulun yliopiston selkeä tavoite. Kunkin

”Myytti siitä, että huippututkijat ovat huonoja opettajia joutaa romukoppaan. On välttämätöntä, että parhaat tutkijamme osallistuvat myös opetukseen.”

”Yliopiston on panostettava suunnattuihin rekrytointeihin, ja tässä pitää hyödyntää ns. Shanghain listaa, johon on rankattu maailman 500 parasta yliopistoa, joukossa Oulun yliopisto.”

tietopisto

1/2010

tieteenalan on asetettava vaativuustasonsa oman alansa kansainväliselle tasolle”, Pihlajaniemi tähdentää. Tutkimusmaailmassa on meneillään suuri muutos. ”Perinteisesti vahvat maat ovat edelleenkin vahvoja, mutta monissa Kaukoidän maissa panostetaan nyt erittäin paljon tutkimukseen. Se tasapaino, mistä löytyvät tutkimukselliset vahvuudet, on muuttumassa.” Jos maailman johtavat yliopistot joutuvat miettimään uudelleen omia tutkimuksen fokusalueitaan, miksi ei myös Suomessa, Pihlajaniemi kysyy. Tutkimuksen hajanaisuus kuriin

Oulun yliopistossa ajatellaan, että muiden toimijoiden kanssa verkottuminen on kaikkien mukana olijoiden etu. Tutkimuslaitokset sekä alueelliset, kansalliset ja kansainväliset toimijat ovat yliopistolle tärkeitä kumppaneita. Pihlajaniemen mukaan yliopisto laatiikin tutkimukselliset strategiansa osana laajempaa kokonaisuutta. ”Tutkimusta vaivaa hajanaisuus. Meillä on paljon pieniä toimintayksiköitä, jotka eivät pysty olemaan kansainvälisesti kovin vahvoja. Strategialla pyritään siihen, että voitaisiin luoda suurempia, useiden tutkimusryhmien synergisiä toimintakokonaisuuksia.” Pihlajaniemen mielessä on myös tutkimuksen linkittäminen soveltavaan tutkimukseen ja yritystoimintaan. ”Tästä meillä on varmasti parhaat näytöt Suomessa. Laajapohjaisen yhteistyön kehittäminen on tavoitteemme.” Tutkimusrehtori näkisi mielellään tutkimusryhmien välille syntyvän välitöntä vuorovaikutusta, mikä edesauttaisi uudentyyppisten projektien ja siten laajempien tutkimuskokonaisuuksien syntymistä. Opetuksen tulee myös entistä vahvemmin linkittyä tutkimukseen. ”Myytti siitä, että huippututkijat ovat huonoja opettajia joutaa romukoppaan. On välttämätöntä, että parhaat tutkijamme osallistuvat myös opetukseen. Sillä tavoin välittyy jo perustutkinto-

vaiheessa tutkijan näkökulma, kriittinen asioiden tarkastelu ja ajan hermolla oleminen”, Pihlajaniemi sanoo. Yliopistossa on paineita kehittää pitkäjänteisesti tutkimusinfrastruktuuria. Asiaa pohtii työryhmä, jolla on työn alla tutkimuksen infrastruktuuristrategia. Pihlajaniemi korostaa, että kaiken infrastruktuurin ei tarvitse olla Oulussa, vaan tutkijamme voivat hyödyntää muiden aineistoja ja laitteistoja ja päinvastoin. Rankingeja voitava hyödyntää

Opetukseen haetaan lisää kansainvälisyyttä. Oulun yliopisto ei ole pärjännyt kovin hyvin ulkomaalaisten opiskelijoiden määrässä, ja yliopisto onkin lupautunut parantamaan lukuja. Koulutusrehtori Olli Silvénillä on ratkaisukin jo valmiina. ”Asiaa lähdetään korjaamaan selvittämällä, mitkä opintosuunnat olisi pienimmällä työllä muutettavissa englanninkielisiksi ja mitkä koulutusohjelmat ovat vetovoimaisia. Sellaisia koulutuksia ei kannata muuttaa englanninkielisiksi, jotka eivät kiinnosta kansainvälisiä opiskelijoita.” Silvénin mielestä yliopiston on panostettava suunnattuihin rekrytointeihin, ja tässä pitää hyödyntää ns. Shanghain listaa, johon on rankattu maailman 500 parasta yliopistoa, joukossa Oulun yliopisto. Silvén tietää, että tätä listaa lukevat varakkaat vanhemmat Kaukoidässä. Suunnatuilla hauilla yliopiston on mahdollista saada opiskelijoita, joilla jo on Bachelor-tutkinto taskussaan, minkä jälkeen he voivat helposti suorittaa maisterintutkinnon meillä. ”Kun rekrytointi toimii oikein, me voimme saada näistä opiskelijoista myös jatko-opiskelijoita”, Silvén visioi. Myös omia opiskelijoita on saatava vaihtoon. Työnantajat arvostavat vaihtokokemusta. ”Nykyisin haastattelussa kysytäänkin, miksi et ole ollut vaihdossa.” Huomio opintojen toteutukseen

Yksi tärkeimmistä tavoitteista on pa-

rantaa läpäisyä. Teknillinen tiedekunta on havainnut hyväksi hieman ”paapoa” ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoitaan. Tiedekunnassa on huomattu, että kun opinnot pääsevät hyvin vauhtiin, ne myös etenevät hyvin. Tiedekunta huolehtii siitä, että koko kandivaiheen ajan opiskelijoilla on esteetön lukujärjestys, jonka turvin opiskelu etenee jouhevasti ja aikataulussa. ”Siinä vaiheessa, kun opiskelijat alkavat nähdä, mitä heidän kannattaa opiskella jatkoa ajatellen, heillä on valinnanvaraa ja parempi pohja tehdä valintoja”, Silvén perustelee. Laitosten on koulutusrehtorin mukaan laadittava sellaisia lukujärjestyksiä, että opiskelijat pystyvät esteettä opiskelemaan 60 opintopistettä vuodessa. Silvén patistaa laitoksia ottamaan samat keinot käyttöön, sillä jos ne purevat tekniikassa, mikseivät tehoaisi muissakin tiedekunnissa. ”Kysymys ei ole siitä, että olisi onnistuttu valitsemaan parhaat opiskelijat vaan kysymys on paremmasta opintojen toteutuksesta.” Tutkijoista pidetään huoli

Yliopisto joutuu nyt kiinnittämään huomiota siihen, kuinka tuotetaan tutkintoja. Vuodet 2009–2011 ovat ratkaisevia, sillä vuosina 2013–2015 tutkintotavoitteet asetetaan edellisellä kaudella saavutettujen tasolle. Olli Silvénin mukaan huippuyliopistojen perustutkintosaannot ovat yli 90 prosentin luokkaa. ”Oulun yliopistossa luku ei voi olla yhtään sen vähäisempi.” ”Joudumme etsimään ne opiskelijat, joilla opinnot ovat viivästyneet ja jotka kohtuullisen nopeasti pystyisivät valmistumaan”, Silvén toteaa lähiajan toimenpiteistä. Pidemmällä aikavälillä pitää pitää huoli koulutusohjelmien toimivuudesta. Silvénin mukaan se tarkoittaa, että valmistumiseen vaikutetaan niin, ettei opiskelijoilla ole epäselvyyttä siitä, mitä heidän pitää tehdä ja että he pystyvät panostamaan opintoihinsa kunnolla.

Tutkimusrehtori Taina Pihlajaniemi

▪▪

syntymäaika ja -paikka: 12.5.1957 Nivala

▪▪koulutus: LL 1981 (OY), LKT 1987 (OY)

▪▪

työura: assistentti OY, tutkijatohtori UMDNJ — Rutgers Medical School, New Jersey 1982—85, lääketieteellisen biokemian dosentti 1987 (OY), Suomen Akatemian nuorempi tutkija 1988—90, biokemian apulaisprofessori OY 1989—90, lääketieteellisen biokemian ja molekyylibiologian laitoksen johtaja 1990—2007, lääketieteellisen biokemian professori OY 1990—, lääketieteellisen biokemian ja molekyylibiologian oppiainevastaava 1996—2009, Biocenter Oulun tieteellinen johtaja 1996—2009, Biocenter Finlandin johtaja 2006—2007 ja varajohtaja 2008—2009. Muita tiedehallinnollisia ja akateemisia tehtäviä, useita tiedepalkintoja.

Koulutusrehtori Olli Silvén

▪▪

syntymäaika ja -paikka: 14.5.1958 Tornio

▪▪koulutus: DI 1982 (OY), TkL 1986 (OY), TkT 1988 (OY)

▪▪työura: assistentti OY 1981—83,

tutkija OY 1984—96, laboratorion johtaja (vt., OY) 1986, vt. apulaisprofessori (vt., OY) 1986—93, Suomen Akatemian tutkija 1988—91 (ajasta osa Marylandin yliopistossa), vt. professori (OY) 1992—93, apulaisprofessori OY 1993—96, professori, signaalinkäsittely OY 1996—, varadekaani OY 2006—2009. Useita tiedepalkintoja ja apurahoja.

▪▪perhesuhteet: avoliitossa, yksi lapsi, koira, koti omakotitalossa vanhassa Kastellissa

▪▪harrastukset: koiran ulkoilutus, avustavat puutarhanhoitotyöt

▪▪perhesuhteet: naimisissa,

kolme lasta, koti Oulunsalossa

▪▪harrastukset: lukeminen, kokkaaminen, puutarhanhoito

”Yliopisto menestyy huolehtimalla opiskelijoistaan kaikilla tasoilla. Ei siinä sen kummempaa tarvita. Opiskelijoilla pitää olla tunne siitä, että joku katsoo heidän peräänsä”, Silvén sanoo. Taina Pihlajaniemen mukaan Oulun yliopiston tavoitteena on kuulua maailman johtavien akateemisten toimijoiden joukkoon. Se edellyttää voimakasta tekemisen meininkiä. ”Tutkijoilla ja tutkimusryhmillä on oltava halu tehdä jotakin ainutlaatuista. Tätä halua meidän täytyy varjella ja ruokkia.” Tutkimuksen kehittämisessä hyvää

pohjaa antaa vuonna 2007 toteutettu tutkimuksen kokonaisarviointi. Pihlajaniemi kiittelee sen oikeaa ajoitusta. ”Arviointi osui nappiin aikataulullisesti. Yliopistot ovat nyt uudessa vaiheessa, ja me pystymme hyvin hyödyntämään arviointia omien vahvuuksiemme pohtimisessa ja siinä, mistä haluamme kehittää tutkimuksellisen profiilimme kansainvälisesti. Tämän mukaan linjaamme toiminnan kehittämistä jatkossa.” ”Tutkimus on uuden etsimistä, mutta myös kovaa kilpailua. Tarvitsemme kaikkensa likoon pistäviä ihmisiä.”  7

Peter Hästö (kesk. takana) piipahtaa kuuntelemassa Olli Hyvärisen (oik.) vetämiä laskuharjoituksia. ”Kun kävin tutustumassa CERNiin (Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus) ja kysyin eräältä tiedemieheltä kiperiä kysymyksiä, hän sanoi, ettei tiedä niihin vastauksia. Silloin tajusin, että jos hän ei tiedä, minunkaan ei tarvitse tietää kaikkea”, Hyvärinen naurahtaa.

50-vuotiaalla matemaattisten tieteiden laitoksella menee hyvin. Sen takaavat motivoituneet opiskelijat, tutkiva ja innostunut opetushenkilökunta, leppoisa ilmapiiri sekä aktiiviset alumnit.

Matemaattisten tieteiden laitos kannustaa itsenäiseen ajatteluun teksti ja kuvat Samira Fahim

un matematiikan ja sovelletun matematiikan professorikunta vaihtui lyhyen ajan sisällä kokonaan, laitoksen johtaja Lasse Holmström tajusi konkreettisesti työskentelevänsä todellakin pitkän linjan laitoksessa. Monet eläkkeelle jääneistä professoreista olivat nimittäin aloittaneet opintonsa Oulun yliopistossa laitoksen perustamisen aikoihin. ”Pitkästä iästä kertoo myös se, että laitoksemme tilat Linnanmaan vanhimmassa osassa taitavat olla edelleen siinä kunnossa, mihin ne alun perin rakennettiin. Tällä paikalla on oltu pit-

tietopisto

1/2010

kään”, Holmström juttelee. Vaikka vanha laitos onkin, siitä ja kalkkeutumisesta ei todellakaan voi puhua samassa lauseessa. Jokin aika sitten laitos oli pari vuotta peräkkäin opetuksen kansallinen huippuyksikkö, ja tutkimuspuolella sen riveistä löytyy liuta huippututkijoita. Aineenopettajiakin sieltä valmistuu kuin sieniä sateella. Aineenopettajakoulutuksen kehittämishanke AinO:n loppuraportin mukaan laitoksesta valmistui vuosina 2005–2007 matematiikan aineenopettajia enemmän kuin Turusta, Jyväskylästä ja Joensuusta yhteensä.

”Nämä luvut koskevat toki vain noita vuosia, mutta käsittääkseni meno on jatkunut samanlaisena sen jälkeenkin. Tuotamme noin kolmasosan matematiikan aineenopettajista Suomessa, mikä on todella paljon. Tässä mielessä olemme kansallisesti kaikkein tehokkain yksikkö”, Holmström kertoo. Rekrytointi alkaa varhain

Tehokkuus on monen tekijän summa. Hyvät ja innostuneet opiskelijat ovat luonnollisesti yksi palapelin tärkeimmistä osista, joten rekrytoimisessa on nähty paljon vaivaa. Laitoksessa on teh-

Matemaattisten tieteiden laitos

▪▪Perustettu 1959, silloin

nimellä matematiikan laitos

▪▪Nykyisessä muodossaan toiminut vuodesta 1994 lähtien, jolloin entinen laitos yhdistettiin silloisen sovelletun matematiikan ja tilastotieteen laitoksen kanssa.

▪▪Kolme pääainetta: mate-

matiikka, sovellettu matematiikka ja tilastotiede.

▪▪Maisterivaiheessa mahdollisuus

valita erikoistumislinjaksi edellä mainittujen lisäksi aineenopettajan linja tai matematiikan ja tietotekniikan linja.

▪▪Vuosittain noin 100 uutta opiskelijaa.

▪▪Henkilökuntaa alum-

nit mukaan luettuina noin 70–75 henkilöä. (SF)

ty vuosia yhteistyötä koulujen ja lukioiden kanssa Oulun seudulla ja kauempanakin. Kouluvierailut aloitettiin 90-luvun alussa, ja niiden kantavana voimana toimi pitkään laitoksen silloinen lehtori ja pitkän linjan matematiikan puolestapuhuja Alli Huovinen. Vierailujen lisäksi laitoksen opiskelijat ovat pitäneet kursseja abiturienteille ja matematiikkakerhoja ja -leirejä vähän nuoremmille koululaisille. Toinen tärkeä tekijä ovat laitoksen satsaukset innovatiivisiin opetus- ja opiskelumenetelmiin. Tuutortupatoiminta, monipuoliset laskuharjoitukset ja vaihtoehtoiset tavat suorittaa kursseja ovat vain muutamia esimerkkejä. Myös hyvien ja innostavien opettajien merkitys on Holmströmin mukaan suuri – varsinkin ensimmäisinä opiskeluvuosina, jolloin sitoutuminen omaan oppialaan syntyy. Kaikessa tekemisessä tähdätään siihen, että opiskelijat rohkaistuisivat ajat-

telemaan omilla aivoillaan. ”Asioita oppii ymmärtämään, kun tekee ja miettii itse eikä vain kuuntele, kun toinen kertoo vastauksia. Itse ajattelen, että matematiikka on juuri se aine, jossa tarvitaan kaikkein vähiten ketään kertomaan, miten asiat toimivat. Tarvitaan vain pari perustietoa, minkä jälkeen kaiken voi ajatella itse ilman ulkoa opettelua tai muistikaavoja”, aineenopettajalinjan vastuuhenkilönä toimiva Peter Hästö sanoo.

tellaan erilaisia ohjauksia pienryhmille. Aiheet vaihtelevat vuosittain, tällä kertaa opiskelijat suunnittelevat sisältöjä ja erilaisia opetusmetodeja yhdelle 1. vuosikurssin kurssilleen ja abien ylioppilaskirjoituksiin valmentavalle kurssille. Tätä syventävää kurssia suositellaan kolmannen vuoden opiskelijoille, jotka ovat jo suorittaneet ensimmäiset opiskelurupeamansa kasvatustieteissä. Ohjausten suunnittelun lisäksi erikoistyökurssin toinen tärkeä tavoite on saada opiskelijat pääsemään irti ajatuksesta, että heidän pitäisi tietää kaikki. Vaativan tehtävän tullessa vastaan sitä voi pohtia oppilaiden kanssa yhdessä ja näyttää, miten pohtimisprosessi etenee. Hästön mielestä tapa on erittäin hyödyllinen ja rohkaisee oppilaita käymään jatkossa samaa prosessia läpi itsekseenkin. Hyvä opettaja ottaa Peter Hästön mukaan monenlaiset oppijat huomioon ja kannustaa itsenäiseen ajatteluun. ”Käytännössä jälkimmäiseen pitää kuitenkin usein ainakin aluksi pakottaa. On helppoa ohjata toinen tekemään jotain, mutta paljon vaikeampaa vaikuttaa siihen, mitä toinen ajattelee. Toki luokkahuoneen tai auditorion tilanteenhallinta ja asioiden esittäminenkin ovat tärkeitä asioita, mutta jos ne eivät ole kohdallaan, hankalammatkaan tavoitteet eivät toteudu”, Hästö miettii. Hyvin aineensa hallitseva ja innostunut opettaja innostaa myös oppilaitaan, jotka taas innostuvat alasta ja lähtevät mahdollisesti opiskelemaan sitä lukion jälkeen. Näin laitoksessa ainakin toivotaan. Monipuolinen tutkimus

Kaikkea ei tarvitse tietää

kivijalkana

Lasse Holmström uskoo, että juuri satsauksien ja innostamisen ansiosta laitokseen on saatu hyviä opiskelijoita ja toisaalta niistä, jotka ovat tulleet heille opiskelemaan, on koetettu pitää mahdollisimman hyvää huolta. Aineenopettajiksi aikovatkin on huomioitu uudistuksia tehtäessä. Heille järjestetään kolmatta vuotta käytännönläheistä erikoistyökurssia, jossa suunni-

Vaikka noin kaksi kolmasosaa matemaattisia aineita opiskelevista valmistuu aineenopettajalinjalta, tapahtuu laitoksessa paljon muutakin. Käytännössä kaikki laitoksen opettajat myös tutkivat. Puhtaan matematiikan tutkimuksen kaksi laitoksen päälinjaa ovat matemaattinen analyysi ja sen sovellukset sekä diskreetti matematiikka. ”Jälkimmäiseen kuuluu sellaisia klas9

sisia matematiikan alueita kuin algebra ja lukuteoria. Itse asiassa nämä eivät ole Suomessa kovin vahvasti edustettuja, meidän lisäksemme muista voisi mainita ehkä vain Turun yliopiston”, Hollmström kertoo. Sovelletussa matematiikassa taas yksi strategisista painopistealoista on informaatioteknologia eli tietotekniikkaa tukeva matematiikka. Lisäksi laitoksessa keskitytään tutkimaan tilastollista mallintamista ja data-analyysiä, jossa esimerkiksi tilastotieteen biologiset ja lääketieteelliset sovellukset ovat tärkeällä sijalla. Maallikosta nämä kuulostavat varmasti hienoilta ja yleviltä asioilta, vaikkei niiden sisältö tahdo oikein auetakaan. Onneksi Holmström osaa selittää termit kansankielellä. Puhtaassa matematiikassa tavoitteet eivät ole välttämättä muuttuneet tuhansien vuosien aikana miksikään – halutaan vain luoda uutta tietoa. ”Sovelletun matematiikan puolella tavoitteet ovat taas toisenlaiset. Itse ymmärrän sen sellaisena toimintana, joka pyrkii ratkomaan matematiikan ulkopuolisia ongelmia matematiikan menetelmillä. Esimerkiksi itse olen tehnyt paljon tutkimustyötä ilmastonmuutokseen liittyvissä asioissa ja ennen kaikkea menneen ilmastonmuutoksen selvittämisessä. Mukana on ollut myös biologeja, ja työ on ollut jossain määrin ilmastoennusteidenkin analyysiin liittyvää. Päämääränä on silloin ollut yrittää saada matemaattisin ja tilastotieteellisin keinoin täsmällisiä tietoja näistä asioista”, sovelletun matematiikan professori Lasse Holmström selvittää. Muilla sovellusalueilla on luonnollisesti erilaisia tehtäviä – informaatiotekniikkaa tukevat matemaattiset sovellukset liittyvät tyypillisesti it-sektorista nouseviin ongelmiin, kun taas lääketieteellisissä sovelluksissa puhutaan toisenlaisista ongelmista. Kaikissa tapauksissa matemaattisten tieteiden osaajat toimivat yhteistyössä eri alojen tutkijoiden kanssa ja ”yrittävät olla hyödyllisiä”, kuten Holmström tiivistää. 

10 tietopisto

1/2010

Maisteriksi kolmessa vuodessa Tohtorikoulutettava Erno Saukon työhuoneen seinällä oleva liitutaulu on täynnä hänen tutkimukseensa liittyviä laskutoimituksia. Vaikka nuori mies sanoo, ettei tarvitse tutkimuksensa tekoon juuri kynää, paperia ja tuolia kummempia välineitä, taulu on välillä oiva apu. ”On ihan mukava, kun voi välillä katsella laskuja selkä suorana”, hän tuumaa. Saukko on erityinen tapaus, sillä hän valmistui maisteriksi parhain mahdollisin arvosanoin ja vain kolmessa vuodessa. Kaksi jälkimmäistä vuotta hän opiskeli yliopistossa, sitä ennen matematiikan perusopintoihin tuli otettua varaslähtö lukiossa. ”Silloinen opettajani tunsi Huovisen Allin, joka järjesti minulle materiaalia lueskeltavaksi. Opettajani ei ilmeisesti jaksanut kuunnella kysymyksiäni ja ratkaisi asian sillä tavalla. Loistava opettaja hän oli kyllä”, Saukko kertoo. Yliopistoon päästyäänkin hän opiskeli suurimmaksi osaksi itsekseen. Ympäripyöreiksi päivät muuttuivat graduvaiheessa. Nykyään tahti on vähän rauhoittunut, sillä tutkimusasiat alkavat olla jo niin vaikeita, ettei niitä jaksa miettiä koko päivää. ”Tutkimukseni käsittelee operaattoriteoriaa analyyttisissä funktioavaruuksissa, näin yhteen lauseeseen tiivistettynä. Tämä on aika abstraktia eikä sillä ole ainakaan vielä mitään linkkejä käytäntöön”, hän kertoo. Matematiikan saavutuksista ei juurikaan saa lukea lehdistä, sillä uusilla oivalluksilla on harvoin välitöntä vaikutusta mihinkään, toisin kuin esimerkiksi tekniikan tai luonnontieteiden puolella. Matematiikka on modernin luonnontieteen ja tekniikan perusta. Se yhteinen kieli, jota noilla aloilla käytetään, ja jonka varaan teoriat ja menetelmät viime kädessä rakentuvat. ”Tietokoneiden alkaessa yleistyä jotkut ajattelivat sen merkitsevän sitä, että matemaattisen osaamisen tarve olisi vähenemässä. Todellisuudessa tilanne

Erno Saukko kertoo opiskelun olleen niin mukavaa, että mopo oli välillä karata käsistä ja mökkihöperöksikin meinasi tulla. ”En vain malttanut päästää irti.” (SF)

on ollut päinvastainen. Matemaattisten menetelmien käyttö on tullut niiden myötä mahdolliseksi yhä useammalla alalla, ja onhan käyttämiään menetelmiä syytä ymmärtää”, laitoksen johtaja Lasse Holmström sanoo. ”Meillä menee hyvin!”

Kolmen viime kuukauden sisällä laitoksesta on valmistunut kolme tohtoria, kaksi valmistuu parin kuukauden sisällä ja lisää on tulossa. Erno Saukon suunnitelmissa on jatkaa tutkimustaan ja katsella, miten se alkaa edistyä. Jos hyvin käy, 3–4 vuoden kuluttua hänenkin kirjahyllyssään komeilee itse kirjoitettu väitöskirja. Laitoksellakin tuntuu menevän kaikin puolin paremmin kuin hyvin. ”Jos jotain uhkakuvia haluaa maalailla, ne liittyvät ehkä siihen, kuinka onnistumme jatkossakin rekrytoimaan hyvää opiskelija-ainesta. Siihen on satsattava edelleen, varsinkin kun rekrytointipohjamme ei ole oletettavasti ainakaan laajenemassa”, Lasse Holmström toteaa. 

Touhukas elävä legenda

▪▪

Alli Huovinen muistetaan matemaattisten tieteiden laitoksessa tinkimättömänä uudistajana ja kovana matematiikan puolestapuhujana. Hän oli mukana perustamassa tuutortupatoimintaa, osallistui palautepäivien, -järjestelmän ja OKTR:n kehittämiseen ja kiersi ympäri Itä- ja Pohjois-Suomea kouluissa kertomassa matematiikan opiskelusta, valmistuneiden työtilanteesta ja Oulun yliopistosta yleensä. ”Jos kouluvierailuja ei olisi tehty niin ahkerasti kuin niitä tehtiin, meillä olisivat opiskelijat vähissä”, Huovinen huomauttaa. Hän aloitti opiskelut Oulun yliopistossa lähes sen perustamisen aikaan, kauemmas kun ei ollut varaa lähteä. 60-luvun alussa hän toimi tuntiopettajana matematiikan laitoksessa ja jäi sille tielleen. Eläkkeelle hän jäi vuonna 2004, mutta toimii edelleen talkoohengessä laitoksen ja yleensäkin matematiikan hyväksi. Hän kirjoittelee ahkerasti lehtien yleisönosastoille ja muistuttelee tieteenalan tärkeydestä. Matematiikka ylittää harvoin uutiskynnyksen, mikä on sääli. Onhan se kuitenkin vanhempaa kulttuuria kuin lukutaito!” Huovinen muistuttaa.

Idoli ja auttaja Vaikka Huovisen eläkekahveja juotiin useampi vuosi sitten, hän on edelleen tuttu näky laitoksen käytävillä. Opiskelijat kyselevät häneltä neuvoja ja monet jo valmistuneet opiskelijat pitävät häneen edelleen yhteyttä. Facebookiin on perustettu Allin fan club, ja aina joku kertoo innostuneensa matematiikasta Huovisen yleisönosastokirjoituksen perusteella. ”Uudet opiskelijat kysyvät usein, muistanko heidän isänsä tai äitinsä, joka on myös opiskellut aikanaan meillä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun joku tulee kysymään, muistanko hänen isovanhempansa, jään pois näistä ympyröistä”, Huovinen nauraa. (SF)

Anna-Maria Raudaskoski

”Poltetaan taulukkokirjat!” Huovisella on selvät visiot siitä, kuinka matematiikkainnostus pidetään voimissaan tulevaisuudessakin. ”Koulumaailmassa olisi tehtävä töitä, jotta nuoret innostuisivat matematiikasta, valitsisivat sen lukiossa pitkänä aineena ja jatkaisivat sen opiskelua myöhemminkin. Kouluihin tulisi myös saada enemmän matemaattisia aineita arvostavia opettajia, jotka innostavat oppilaita omalla olemuksellaan”, hän sanoo. Huovinen tietää, mistä puhuu, sillä hänen omakin kiinnostuksensa matematiikkaan heräsi taitavien opettajien ansiosta. Hyvä matematiikan opiskelija on Huovisen mukaan tottunut tekemään töitä. Ylioppilastodistus ei hänen mielestään kerro koko totuutta, vaan oma paneutuminen ratkaisee. Huovinen muistaa erään lyhyestä matematiikasta kuutosen saaneen opiskelijan, joka pääsi aikanaan Oulun yliopistoon opiskelemaan kemiaa. Matematiikka takkusi kovasti, mutta tuutortuvassa vietettyjen viikkojen ja lukemattomien kysymysten jälkeen opiskelija al-

koi saada erinomaisia arvosanoja ja päätyi myöhemmin tutkijaksi. ”On ymmärrettävä, miksi jokin asia tehdään, kuten se tehdään. Silloin kiinnostuskin herää. Pelkkä taulukkokirjan tai kirjan takaa löytyvien vastausten selaaminen ei hyödytä mitään. Yhtenä syksynä muuten ehdotin, että kokoonnutaan Rotuaarilla ja poltetaan nuo kirjat roviolla”, Huovinen naurahtaa. Matematiikkaa pidetään usein poikien juttuna, mutta Huovinen kumoaa oletuksen täysin. ”Vielä 90-luvulla aloittajista 20–30 prosenttia oli tyttöjä. Vuonna -98 eräs äiti kirjoitti Kalevan yleisönosastolle ja ihmetteli, miksi tyttöjen edes pitäisi opiskella matematiikkaa. Heillä kun oli hänen mukaansa erilaiset aivotkin kuin pojilla. Siitä kehkeytyi kova keskustelu, joka teki oikein hyvää, sillä pian yli puolet matematiikan aloittajista oli naisia”, hän kertoo.

Jonna Malmbergin lempityöpaikka kotona on ruokapöytä, jonka ääressä voi levitellä papereita ja uppoutua väitöskirjan tekemiseen.

12 tietopisto

1/2010

”Leikitään, että äiti on töissä” teksti ja kuva Annu Hattunen

Tutkijan työtä ei voi rajata kahdeksaan tuntiin. Jonna Malmbergille kotona työskentely antaa myös joustoa perhe-elämään.

utkija Jonna Malmberg kaataa kupillisen kahvia ja istahtaa kotisohvalleen Kuivasrannalla. Työpäivä on juuri päättymäisillään. Vain kasa papereita ja läppäri paljastavat, että tässä kodissa eletään perhe-elämän lisäksi myös työelämää. Malmberg on vuodesta 2008 työskennellyt tutkijana Oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikössä, jossa aloitti tutkimusapulaisena 2007. Nyt työn alla on väitöskirja, jonka aiheena on strateginen ja itsesäätöinen oppiminen. ”Yksinkertaistettuna se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että oppija on itse vastuussa työympäristöstään ja oppimisestaan. Tulin vasta äsken ajatelleeksi, että aihe liippaa läheltä tätä etätyöskentelyäkin. Se on verrattavissa tutkijan itsenäiseen työskentelyyn”. Pääsääntöisesti Malmberg on päivittäin yliopistolla, mutta silloin tällöin etätyöpäivä tulee kahden lapsen äidille tarpeeseen. Sen mahdollistaa yksikön tutkijoille tehty etätyösopimus. ”Tein esimerkiksi viime syksynä tietoisen ratkaisun, että pyrin tekemän töitä kotona mahdollisuuksien mukaan, kun esikoisemme aloitti koulun. Olemme sopineet ekaluokkalaisen tytön kanssa, että vaikka äiti on kotona, niin leikimme, että äiti on töissä.”

Työkavereiden tuki tärkeää

Malmberg myöntää uppoutuvansa työhön joskus niin syvälle, ettei kuule tai näe, mitä ympärillä tapahtuu. Hänelle etätyöskentely onkin tärkeintä silloin, kun jokin aihe vaatii kunnon keskittymistä. Joskus työpaikalla niinkin pieni asia kuin vieruskaverin näppäimistön ääni voi häiritä keskittymiskykyä. ”Toki kotonakin saattaa turhautua, mutta sen voi purkaa laittamalla välillä vaikka pyykkikoneen pyörimään. Töissä häiriötekijät ovat erilaisia, ja ne keskeyttävät ajatuksen.” Tutkimusryhmän tuki ja yhteiset palaverit ovat toisaalta juuri niitä asioita, joita Malmberg ei vaihtaisi pois. Etätyön tekeminen on mahdollisuus, mikä tarkoittaa, että ensisijainen työpaikka on yliopisto. ”En voisi kuvitella tekeväni tätä työtä perinteisen sisään–ulos-leimaamisen puitteissa. Työni on kuitenkin niin elävää ja muuttuvaa. Kun teen etäpäivän, minun pitää ennakkoon tietää, mitä aion tehdä. Työn on oltava tarkoituksenmukaista ja sillä pitää olla jokin konkreettinen tavoite.” 

Tehokkuutta ja hyvinvointia työhön teksti ja kuva Jaana Lahtinen

Työtä voi tehdä muuallakin kuin työpaikalla. Etäteknologia mahdollistaa vaihtoehtoiset tavat. Työtieteen professori Seppo Väyrynen näkee etätyössä paljon hyvää. ”Etätyö on mahdollisuus järjestää työtä uudella tavalla, mukautua toiminnan muutoksiin ja hyödyntää kauempana olevia asiantuntijoita. Etätyö lisää monimuotoisuutta ja joustoa ja mahdollistaa liikkuvuuden. Työasioita voi hoitaa missä päin maailmaa tahansa”, hän listaa. Etäteknologian avulla työntekijöiden osaamista saadaan työnantajan käyttöön ja yhteydet työkavereihin säilyvät. Yhteydenpito myös pitkän sairausloman aikana on tärkeää, jotta paluu työhön ei muodostu kynnykseksi. Etätyö voi olla yksi ratkaisu paljon puhuttuun työurien pidentämiseen. ”Se voi helpottaa työuran jatkamista ja mahdollistaa osaamisen hyödyntämisen pidempään. Paljon matkustelua vaativassa työssä virtuaalikokousten lisääminen voi helpottaa työssä jaksamista.” Matkustamisen vähentäminen tuo taloudellista säästöä. Mahdollisuus etätyöhön voi olla myös myönteinen imagotekijä.

vaikuttavan työntekijän suoriutumiseen tai sitoutumiseen. ”Työstä katoaa kontrolli ja läpinäkyvyys, mutta toisaalta teknologia lisää näkyvyyttä. Etätyö on joskus vaativampaakin, mutta yleensä joustavuus ja työskentelytavan vapaaehtoisuus edistävät tehokkuutta ja työhyvinvointia”, hän summaa. Oulun yliopistossa etäteknologian käyttö on lisääntynyt viime vuosina. ”Esimerkiksi tutkijaryhmät Suomessa ja ulkomailla pitävät etäteknologian avulla yhteyttä toisiinsa. Teknologiaa hyödynnetään myös muussa yliopistojen ja sidosryhmien viestinnässä.” Opetuspuolelle on muodostunut yliopistojen keskinäisiä etätyörinkejä, kuten esimerkiksi kognitiotieteessä. ”Pienissä ja harvinaisemmissa oppialoissa hyödynnetään usein etäteknologiaa muodostettaessa opiskeluryhmää eri yliopistojen opiskelijoista. Etätyön

mahdollisuuksia hyödynnetään etäluennoissa, -kokouksissa ja -seminaareissa”, Väyrynen kertoo. Etätyötä tarpeen ja työnkuvan mukaan

Oulun yliopistossa etätyötä koskevat ohjeet on kirjattu henkilöstöasioiden periaateohjeeseen, taloussääntöön ja erilliseen etätyöohjeeseen, kertoo korkeakoulusihteeri Juhani Lehtimäki. ”Niin kutsutussa normaalityössä työ tehdään työnantajan johdon ja valvonnan alaisena ja työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä.” Etätyötä voidaan tehdä muun muassa kotona, yliopiston toisessa työpisteessä tai ulkomailla. Työ voidaan sopia tehtäväksi etätyönä, jos työtehtävät ovat selkeästi määritettävissä ja todennettavissa, yliopisto saavuttaa järjestelyllä etua

Toimivilla ratkaisuilla monimuotoisuutta

”Ilman hyvää johtamista ja työn organisointia ei synny hyvää etätyötä”, muistuttaa Seppo Väyrynen. ”Epärealistiset odotukset ja riittämätön riskienhallinta ovat vaarallinen yhdistelmä. Etätyöllä täytyy saavuttaa muitakin kuin taloudellisia etuja ja etätyöratkaisujen tulee nojata muihin työnantajan ja yhteiskunnan ICT-ratkaisuihin.” Väyrysen mukaan etätyön ei koeta 14 tietopisto

1/2010

”Muualla kuin työnantajan tiloissa työskentely on vain yksi etätyön muoto. Tietokone, verkkoyhteys ja mobiililaite tuovat kaikille luontaisen etätyösopimuksen sivutuotteena”, sanoo Seppo Väyrynen.

normaalityöhön verrattuna ja työntekijä suostuu etätyöhön. ”Järjestely edellyttää siis aina sopimusta ja yhteisen edun toteutumista. Etätyön lähtökohtana eivät voi olla pelkät sosiaaliset tai terveyspoliittiset syyt, vaan etätyön täytyy tuottaa työnantajalle erityistä hyötyä normaalityöhön verrattuna”, Lehtimäki kertoo. Eniten etätyötä yliopistossa tekevät jatko-opiskelijat ja tutkijat ja toiseksi eniten atk-henkilöstö, joka esimerkiksi pyhien aikaan joutuu työskentelemään järjestelmien toiminnan varmistamiseksi. Etätyö ei sovellu johto- ja palvelutehtävissä työskenteleville. Yliopisto tulee vaihtoehtoisia työtapoja: se muun muassa tarjoaa käyttöoikeuksia yliopiston verkkojärjestelmiin ja parantaa sähköisten lehtien ja kirjojen saatavuutta. ”Emme kuitenkaan laske sähköpostin tai e-lehden lukua kotona etätyöksi”, Lehtimäki naurahtaa. ”Kokoaikaisia etätyöntekijöitä meillä on vähän, noin kymmenkunta, ja valtaosa heistä työskentelee toisissa yliopistoissa. Tiedekunnista eniten etätyösopimuksia on kasvatustieteiden tiedekunnan tutkijoilla. Lisäksi meillä on muutamia yhden päivän viikossa kotona työskenteleviä.” ”Viitisen vuotta sitten oli etätyöbuumi, mutta nyt on hiljaisempaa. Ehkä tähän on vaikuttanut tietous etätyön vaatimista järjestelyistä”, pohtii Lehtimäki. Sopimusasioissa liikaakin väljyyttä

Etätyössä pitää sopia tietojärjestelmien käytöstä ja järjestää kotona työskentelevälle työvälineet ja riittävä tietosuoja. Lisäksi etätyötä suunniteltaessa törmätään vakuutus- ja terveydenhuoltokysymyksiin, työajan seurantaan ja matkakorvausasioihin. Näistä asioista pitäisi saada uusi, selkiyttävä sopimus”, Lehtimäki painottaa. Joistakin sovittavista asioista on tullut yleisiä käytäntöjä. Terveyspalvelut saa yleensä työskentelypaikkakunnalta, jos henkilö työskentelee toisessa yliopistossa, ja matkakorvauksia mak-

samme virkamatkoista, emme kodin ja työpaikan välisistä matkoista.” Lehtimäen mukaan muuallakin yhteiskunnassa on puutetta etätyön yhtenäisistä toimintaohjeista. ”90-luvun alussa EU:ssa puuhattu etätyöohje on jäänyt direktiivin tasolle, eikä Suomella tietääkseni ole omia, yhtenäisiä säädöksiä etätyön varalle. Myöskään jär-

jestöjen kohdalla en ole sellaisiin törmännyt.” ”Etätyö ei ole viime aikoina ollut kovin pinnalla”, Lehtimäki summaa. ”Ehkäpä nykyinen epävarma taloustilanne, palvelussuhdemuutokset ja yliopistolakiuudistus ovat saaneet ihmiset pitämään tiukemmin kiinni omista työtuoleistaan.” 

eProsessit etsii toimintamalleja Etätyöhön, tai eTyöhön, liittyvää keskustelua on käyty paljon kymmenen viime vuoden aikana. Hajautetuissa organisaatioissa ja alueellisessa toiminnassa etätyöratkaisuja on selvitetty erilaisissa kehittämisohjelmissa ja hankkeissa. Etätyö mielletään yleensä kotoa käsin tehtäväksi työksi, mutta laajemmin ajatellen etätyötä tekevät monet työntekijät. Etätyöksi voidaan mieltää esimerkiksi työ, jota tehdään oman työpisteen ulkopuolella tai omassa työpisteessä etä- ja vuorovaikutusteknologioita käyttäen. Työtieteen yksikön Etätyön prosessit – eProsessit -hanke alkoi helmikuussa 2009. Tekesin rahoittama EAKR-hanke on kestoltaan puolivälissä ja sen työpaketit ovat hyvässä vauhdissa. Tavoitteena on tutkia etä- ja vuorovaikutusteknologioita case-organisaatioiden liiketoimintaprosesseissa ja johtamisessa. Hankkeessa etätyötä lähdettiin kehittämään kartoittamalla organisaatioiden prosesseja ja muodostamalla niiden pohjalta uusia toimintamalleja, ns. eProsesseja. Kehitettäviksi valikoituneet prosessit liittyvät asiakaspalveluun, opiskelijaohjaukseen, organisaatioiden väliseen yhteydenpitoon ja johtamiseen. Mukana olevat organisaatiot ovat pääasiassa Kemi-Tornion alueelta. Kokemusta etä- ja vuorovaikutusteknologioista on tullut sekä hankehenkilöstön yhteydenpidossa että eProsessien testauksissa. Yhtenä yhteydenpitovälineenä on käytetty muun muassa Adobe Connect Pro -verkkokokousjär-

jestelmää (ACP), jota yliopistossa käytetään etäneuvotteluissa. Hankkeesta pidetään henkilöstön kesken omaa blogia ja wikistäkin löytyy eProsessien omat sivut. Blogi ja wiki ovat käytössä tietovarastoina ja päiväkirjoina, joista löytyvät muistiot ja muut asiakirjat. Hankkeessa on tähän mennessä selvinnyt, että etä- ja vuorovaikutusteknologioiden käyttö ei ole ongelmatonta. Langattomien laajakaistojen käytössä kaistan riittävyys asettaa haasteita, ja esimerkiksi Kemi-Tornion seudulla 3Gverkko ei ole riittävän voimakas. Moni sovellus vaatii kaistatilaa, jotta ääni- ja kuvayhteydet olisivat häiriöttömiä. Hankkeessa työskentelee osa-aikaisesti projektin vetäjänä Hanna Alila Kemissä ja tutkijoina Janne Sinisammal ja Tommi Autio Oulussa. Kemin ja Oulun välinen sadan kilometrin välimatka ei ole este hanketoiminnassa, vaan erilaiset etä- ja vuorovaikutusteknologiat ovat käytössä yhteydenpidossa. Matkustamista ei kuitenkaan voida välttää, sillä hankkeessa mukana olevat tapaavat toisiaan säännöllisesti ja kehittämistyötä tehdään kasvokkain. Hanke jatkuu elokuun 2010 loppuun saakka. Tänä aikana eProsesseja mitataan, optimoidaan ja kehitetään. Tutkimuksessa saaduista tuloksista pyritään tekemään yleistävä suositus toimintamalleista ja niiden käyttöönotosta. Hanna Alila projektipäällikkö, eProsessit-hanke työtieteen yksikön Kemin toimipiste

Johanna Myllyharjun mielestä on tärkeää ymmärtää pienten asioiden yhteys suurempiin kokonaisuuksiin. Ihmisen munuaissolujen geenitutkimusta voidaan hyödyntää esimerkiksi anemian hoidossa.

16 tietopisto

1/2010

kasvotusten

Oulu imaisi satakuntalaisen teksti ja kuva Annu Hattunen

Biocenter Oulun tuore johtaja Johanna Myllyharju on asunut Oulussa 16 vuotta. Pohjoiseen hänet houkutteli aikoinaan biolääketieteen grand old man.

”

len tällainen elatusvelvollinen”, Johanna Myllyharju sanoo tarkastellessaan ihmisen munuaissoluja soluviljelylaboratoriossa. Vuoden alussa Biocenter Oulun tieteellisenä johtajana aloittanut Myllyharju käy säännöllisesti tarkastamassa soluviljelmiensä tilanteen. ”On todella kiinnostavaa, miten geenit ja proteiinit oikeasti vaikuttavat sairauksissa ja vuorovaikutuksessa toisiinsa. Minusta on tärkeää ymmärtää oman erityisalan merkitys suuremmassa kokonaisuudessa.” Myllyharju on vuodesta 2007 työskennellyt molekyylibiologian professorina ja 20 hengen tutkimusryhmän vetäjänä biolääketieteen laitoksessa. Uusi tehtävä oli mieleinen jatkumo hänen uralleen. Häntä esitettiin tutkimusrehtoriksi siirtyneen Taina Pihlajaniemen tilalle. Tammikuun alku on ollut Myllyharjulle haipakkaa. Hän on juuri palannut työmatkalta Norjasta ja on seuraavana päivänä lähdössä Yhdysvaltoihin alan tärkeimpään tieteelliseen kokoukseen. ”Yritän aina varata kalenterista muutaman päivän kuukaudessa, joille en sovi mitään menoja, mutta yllättäen ne sitten täyttyvätkin”, Myllyharju hymyilee.

Biocenteriin tulo onnenpotku

Porin seudulla syntynyt Myllyharju kiinnostui biologiasta jo peruskoulussa innostavan opettajan ansiosta. ”Tykkään ratkoa ongelmia ja mikä sen kiinnostavampaa kuin ratkoa ihmisen biologiaan liittyviä ongelmia.” Ouluun hän päätyi vuonna 1994 epätyypillisen sattuman kautta. ”Vastasin Helsingin Sanomissa olleeseen työpaikkailmoitukseen, ja oli onnenpotku, että pääsin Ouluun Kari Kivirikon tutkimusryhmään. Hän on alan kovimpia nimiä. Meidän alan paikkoja ei yleensä lehdissä ilmoitella.” Turun yliopistossa genetiikasta ja biokemiasta väitellyt Myllyharju on kotiutunut Ouluun hyvin. Eteen saisi kuulemma tulla aika isoja houkuttimia, että hän miehensä ja kahden koiransa kanssa lähtisi muualle. ”Olihan minulla suunnitelmissa, että teen ensin kolmen vuoden post doktoraalin Suomessa ja lähden sitten ulkomaille, mutta Oulu imaisi”, hän kertoo. Tutkimusprojektit etenivät niin hyvin, että kolmen vuoden jälkeen ei kannattanutkaan lähteä pois. ”Olisi ollut sääli jättää ne kesken. Vaikken voi sanoa olevani oululainen, on kuitenkin ollut helppo sopeutua tänne, koska ihmiset ovat niin mutkattomia. Oulu on myös kansallisesti ja kan-

sainvälisesti mitä mainioin paikka meidän alalla.” Uusia ahaa-elämyksiä

Biokeskus Suomi -verkostoon nykyisin kuuluva Biocenter Oulu on ensimmäinen Suomeen perustetuista biokeskuksista. Johanna Myllyharju listaa sen vahvuusaloiksi sydän- ja verisuonisairauksien, sidekudosten, genetiikan sekä proteiinien toiminnan ja rakenteen tutkimuksen. ”Jatkossa edistämme meidän vahvoja alojamme ja haistelemme biotekniikan ja molekyylilääketieteen uusia tuulia. Ajankohtaisia kysymyksiä on esimerkiksi epigenetiikka: miten geenejä säädellään ja miten ympäristö voi vaikuttaa geenien toimintaan.” Myllyharju kertoo inspiroituvansa eri alojen asiantuntijoiden luennoilla, mistä saa usein ahaa-elämyksiä myös omaan tutkimukseen. Hänelle tiede on elämäntapa, jolloin virka-aikaa ja vapaata on hankala erotella toisistaan. ”Kotioloissa kaksi koiraani kyllä huolehtivat siitä, että liikun tarpeeksi. Koirien kanssa tulee harrastettua agilityä, metsästyskokeita ja näyttelyitä. Se onkin sitten aivan oma sosiaalinen piirinsä.” 

Jokainen tähtitieteilijä tietää, että laboratorion vakiovarustukseen kuuluu keittopulloja, suurennuslasi ja kukkia. Saman tietää myös piirroksen laatinut alakouluikäinen tyttö, jonka mukaan tutkija on esimerkiksi fiksu ja hullu.

Hullu, ilonpilaaja, tutkija teksti Maria-Melina Väyrynen, kuvat pro gradu -aineistosta

Onko tutkija nörtti, seikkailija vai rikollinen? Lastenelokuvat luovat selkeitä stereotypioita.

uistatko lapsuudestasi, millainen kuva sinulla oli tiedemaailmasta ja tutkijoista ja kuinka se muodostui? Olivatko tutkijat maailman pelastavia sankareita vai salaperäisiä älykköjä kammioissaan? Media ja erityisesti elokuvat rummuttavat nykylapsille varsin stereotyyppistä kuvaa tutkijuudesta. Mitä saatiinkaan tulokseksi, kun 25 alakouluikäistä lasta pääsi piirtämään kuvia tutkijoista, ja niitä verrattiin 2000-luvun lastenelokuvien tutkijahahmoihin? Tällainen siis olet, tutkija.

man yli kolmannes. Puolet tutkijoista sekä elokuvissa että piirroksissa toimii laboratorioympäristössä. Tunnistatko itsesi? Koska totuus tulee lasten ja imeväisten suusta, on uskottava piirroksiin liitettyjä sanallisia kuvauksia tutkijasta. Tutkija on tiedekäs ilonpilaaja, sotkuinen, epäsiisti, hullu ja sekava. Hyviäkin puolia löytyy: tutkija on älykäs, ahkera, maineikas, itsevarma ja tietää kaiken laboratoriosta. Tutkija on myös ”kiinnostunut kaikesta tylsästä”. Jonkun hommaksi sekin jää aina.

Tutkija, hanki silmälasit

Sinä olet mies

Silmälasit tekevät tutkijan. Mikäli siis näkökykysi on hyvä ja toimit tutkimuksen parissa, jonkinlaiset imagolasit lienevät paikallaan. Lasten mukaan sata prosenttia tutkijoista käyttää laseja, näin siis ainakin piirrosten mukaan. Elokuvissakin valtaosalla tutkijahahmoista on lasit. Hyvä tutkijan tuntomerkki on myös parta. 64 prosenttia lapsista piirsi hahmolleen parran. Elokuvissa parta ei ihan niin yleinen ole, mutta löytyy toki joka kolmannelta tutkijahahmolta. Joka toinen tutkija elokuvissa pukeutuu valkoiseen takkiin, piirroksissa hie-

Ikävänä uutisena naispuolisille tutkijoille kerrottakoon, että tutkija ei voi olla nainen. Vain yksi lapsi 25:sta piirsi valkotakkisen naistutkijan, kun jokaisessa muussa piirroksessa tutkija oli mies. Elokuvissakin mukana on vain yksi naistutkija (tohtori Elena Kinder, Vaippahousut vauhdissa), mutta hänenkin rinnaltaan löytyy miespuolinen tutkimuspartneri, joka toimii varsinaisen tutkimuksen parissa tohtori Kinderin hoitaessa enemmän PR-puolta. Tutkijoiden taustat olisi hyvä selvittää huolellisesti, etenkin, jos he työskentelevät räjähdysherkkien aineiden kanssa.

18 tietopisto

1/2010

Räjähdykset saattavat saada tutkijasta esiin maailmanvalloitusta suunnittelevan rikollisen, jonka aiemmin siisti ulkomuoto muuttuu epäsiistiksi ja rujoksi. Esimerkiksi elokuvassa Underdog – Alakynsi tohtori Simon Barsinister suunnittelee vallankaappausta geenimanipuloimalla pelottavia superälykkäitä ja -vahvoja koiria tuekseen. Jos et ole rikollisin mielin liikkeellä tutkimusmaailmassa, olet joko nörtti tai seikkailija. Jos olet tutkimuksillesi omistautunut nörtti, olet todennäköisesti huono isä ja sinulla on kotonasikin laboratorio. Esikuvasi löytyy esimerkiksi elokuvasta Heinähattu ja Vilttitossu perunatutkija Matti Kattilakosken hahmossa. Hän on tutkimustyönsä nimissä perheestään vieraantunut kylpytakissa liikuskelija, joka odottaa läpimurtoaan tapahtuvaksi. Seikkailijatutkija lähtee vaaroista välittämättä tuntemattomille seuduille ja löytää esimerkiksi Atlantiksen (Milo Thatch animaatioelokuvassa Atlantis: Kadonnut kaupunki) tai Maapallon keskipisteen (prof. Trevor Anderson elokuvassa Matka maan keskipisteeseen). Rahoitusta näille retkille on kuitenkin vaikea saada. Miksiköhän? 

töissä

Insinööri kynähommissa teksti ja kuva Anna-Maria Raudaskoski

”

inutlaatuista työtä yliopistossa”, kiittelee Laura Kanninen toimenkuvaansa. Hänen virallinen nimikkeensä on suunnittelija, ja koska työ käytännössä on viestinnän suunnittelua, niin tiedottajaksikin häntä voisi tituleerata. Kannisen työpanoksesta 70 prosenttia saa sähkö- ja tietotekniikan osasto ja loput teknillinen tiedekunta. Tiedekunnassa häntä työllistää pääosin opiskelijarekrytointi ja omassa osastossa viestinnän tehtävät. Tehtävien lista on monipuolinen: messuvierailut, kummilukioyhteistyö, abien ja opinto-ohjaajien materiaalien suunnittelu, tiedeviestintä, mediayhteydet, verkkosivujen ja sosiaalisen median tilien ylläpito…Usein hänet tavoittaa reissun päältä, sillä varsinkin opiskelijarekrytointi vaatii paljon matkustelua. Työtään Kanninen ei voi hoitaa ilman toimivia yhteyksiä professoreihin, tutkijoihin, yliopiston viestintäpalveluihin, opiskelijapalveluihin, mediaan. Hän on jäsenenä myös monissa työryhmissä ja toimikunnissa. Työn viehätys on sen monipuolisuudessa ja vaihtelevuudessa. ”Koko ajan pitää olla liikkeellä ja kuulolla”, hän sanoo. Osastossaan tiedottaja on yksinäinen susi, mutta osaston kaksi muuta tiedottajaa ja tiedotusryhmä toimivat hänen lähityöyhteisönään. Päiväkahvit Laura Kanninen hörppää osaston opintotoimiston väen kanssa. Laura Kanninen valmistui diplomiinsinööriksi tuotantotalouden osastosta vuonna 2004. Alalle hänet vei viehtymys matematiikkaan. Valinnalle hävisi toinen kiinnostus, valtiotieteet. ”Tuo-

tantotaloudessa hyvä puoli oli opintojen poikkitieteellisyys. Tieteiden ja teknologian historiaa opiskelin humanistisessa tiedekunnassa, joten sain tutkintooni myös kaipaamaani yhteiskunnallisuutta.” Vaihto-opiskelijavuotenaan Irlannissa Laura Kanninen opiskeli taloustiedettä, markkinointia ja suoritti tuotantotalouden opintoja. Kirjoittaessaan diplomityötään Ouluseudun yrityspalveluissa Laura Kanninen pääsi toteuttamaan poikkitieteellistä haavettaan eli yhdistämään kiinnostuksensa yhteiskunnallisiin aiheisiin, kirjoittamiseen ja insinööritieteisiin. ”Nykyinen työni on yhdistelmä tätä kaikkea. Se koostuu monenlaisista tehtävistä, joissa voin käyttää laajasti osaamistani”, Laura Kanninen sanoo. Tehtävässään hän aloitti vuonna 2006. Yliopisto oli hänelle tuttu työpaikkana muun muassa WomEqual-hankkeen ajoilta. Hanke perustettiin vuonna 2005 muun muassa tukemaan tekniikan alalla toimivien naisten ammatillista verkostoitumista. Sähkö- ja tietotekniikan osastossa Laura Kanninen on voinut itse rakentaa työnsä mieleisekseen. Paljon hän on joutunut opettelemaan myös kantapään kautta. ”Työni on itsenäistä, olen itse saanut rakentaa työskentelytapani, saan ideoida ja kehittää. Palkitsevinta on, kun oma lehtijuttu tai tiedote noteerataan mediassa.” Työ on opettanut, mutta Kanninen on hyvillään siitä, että on päässyt myös viestintäalan koulutuksiin, joita järjestää esimerkiksi viestinnän ammattilaisten järjestö ProCom. 

Sähkö- ja tietotekniikan osasto houkuttaa opiskelijoita ulkomailta. Uuden kansainvälisen maisteriohjelman markkinoinnissa on myös Laura Kannisella työsarkaa.

Minun päiväni 8.1.2010 8.30 �� Töihin, sähköpostit 9.15 �� Aamukahvit 9.30 �� Kv-maisteriohjelman markkinointitilaisuuden suunnittelua 10.00 �� Kouluyhteistyön suunnittelupalaveri OuLUMA-keskuksen kanssa 11.30 �� Lounas 12.15 �� Palaverissa sovittujen tehtävien eteenpäin vientiä, sähköpostin purkamista, seuraavan palaverin esityslistan viimeistelyä 13.00 �� STO:n tiedotusryhmän kokous 14.30 �� Mediaseurantaa ja artikkeleiden luokittelua 14.45 �� STO:n uusien sosiaalisen median kanavien rakentamista 15.45 �� Verkkouutinen ja STO:n nettisivujen päivittämistä 16.30 �� Kotiin

Henkevä taideasiantuntija Professori Veikko Gersom Larjatien elämänkaari päättyi 7.1.2010 Turussa, missä hän syntyi 14.4.1918. Veikko Larjatie kirjoitti ylioppilaaksi Turun suomalaisesta lyseosta vuonna 1938 ja valmistui Jyväskylän kasvatusopillisesta korkeakoulusta kansakoulunopettajaksi vuonna 1943. Myös hänen elämäntyönsä alkoi Turusta, sen suomenkielisten kansakoulujen kanslian ja sitten Turun suomenkielisten kansakoulujen yläkansakoulun opettajan tehtävistä. Näissä tehtävissä hän palveli vuodesta 1944 aina 1950-luvun alkupuolelle saakka. Larjatie työskenteli myös kustannusosakeyhtiö Päivän kirjallisena johtajana ja Santalan kristillisen kansanopiston vs. opettajana. Jatkosodassa hän palveli muun muassa valistusupseerina ja joukkueenjohtajana Rajajoella ja Ihantalassa. Sotilasarvoltaan hän oli yliluutnantti. Elämäntyönsä Veikko Larjatie teki Pohjois-Pohjanmaalla. 1953–1956 hän toimi Raahen seminaarin vt. kuvaamataidon ja miesten käsityön lehtorina ja sitten Oulussa kuvataiteen ja kuvataiteen opettamisen kouluttajana opettajakorkeakoulussa ja yliopiston opettajanvalmistuslaitoksessa ja myöhemmin opettajankoulutuslaitoksessa. Suurimman osan Oulun ajastaan hän opetti arkkitehtiopiskelijoille taidehistoriaa. Larjatie palasi takaisin synnyinseuduilleen 1970-luvun lopulla ja työskenteli vielä kuvaamataidon didaktiikan lehtorina Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksessa vuosina 1978 –1981. Veikko Larjatien opettajuudesta hehkui poikkeuksellinen syvällisyys ja paneutuminen. Hän kehitti itseään jatkuvasti kuvataiteen ja sen opettamisen se20 tietopisto

1/2010

Veikko Larjatie 14.4.1918–7.1.2010.

kä taidehistorian asiantuntijana. Hänen vahva ammatillinen osaamisensa dokumentoitui mm. filosofian maisterin (Turun yliopisto 1954) ja filosofian lisensiaatin tutkinnoissa sekä kymmenissä kuvataidetta ja taidehistoriaa käsittelevissä asiantuntija-artikkeleissa. Larjatien korkein opinnäytetyö Åbo Akademissa kariutui kiistaan kybernetiikasta tutkimuksessa. ”Kasta bort kybernetiken!” hänelle sanottiin. Siitä Larjatie ei kuitenkaan luopunut. Hänen ajatuksiinsa voi tutustua Acta Universitatis Ouluensis -julkaisusarjasta löytyvään Kyberneettiset mallit taidekasvatuksessa -julkaisuun. Larjatie sai professorin arvon 15.11.1996. Veikko Larjatie matkusti paljon ja työskenteli Euroopan eri maissa ja muinaisen Bysantin alueella. Hän esitteli kuvataidetta ja taidehistoriaa muun muassa ”Vanhan maailman” taideaarteita käsittelevän diakokoelmansa avulla.

Euroopan taidemuseoissa ja eurooppalaisen arkkitehtuurin keskellä hän oli kuin kotonaan. Hän johti useita Turkkiin, Kreikkaan, Tshekkoslovakiaan ja Itävaltaan suuntautuneita ekskursioita. Larjatien lähipiiri aisti hänessä henkevän kosmopoliitin. Hän lausuikin: ”Helsingissä minä voisin eksyä, mutta Wienissä en unissanikaan.” Omilla töillään Larjatie osallistui taidenäyttelyihin. Hän hoiti myös lukuisia taiteen alan luottamustehtäviä Oulussa ja oli suosittu esitelmöijä vapaan kansansivistystyön ja järjestöjen areenoilla. Ystävät muistavat hänet säkenöivänä seuraihmisenä ja terävän älykkäänä keskustelijana. Larjatie julkaisi jopa runokokoelman (Kyreneläinen, 1945). Hän höysti puhettaan monilla hauskoilla anekdooteilla. Niihin hän usein loihti hienovaraisia vivahteita käyttämällä vieraiden kielten ilmaisuja. Iltaa istuttaessa hän saattoi siirtyä pianon ääreen ja soittaa viihdyttäviä säveliä. Hän myös tutkaili ympäristöään tiukasti, mutta tarkkailevan ulkokuoren alla piili paitsi vertaansa vailla oleva sarkasmiin viehtynyt humoristi, myös empaattinen ja lämmin lähimmäinen. Veikko Larjatie jätti opetuksellaan ja persoonallisuutensa voimalla pysyvän ja elämää voimaannuttavan vaikutuksen moniin opiskelijaikäluokkiin. Uskon monien kuitenkin jakavan Larjan perintöä siitä, että opettajan ja ihmisen pitää ottaa tosissaan asia, johon hän ryhtyy ja hänen pitää osata myös innostua siitä. Riitta-Liisa Korkeamäki dekaani kasvatustieteiden tiedekunta

infopisto Infopistossa julkaistaan yliopistolaisten lähettämiä tiedotteita ja lyhyitä uutisia. Materiaali lähetetään osoitteeseen tietopisto oulu.fi

Uudet dosentit

Ph.D. James Symonds on nimitetty Oulun yliopiston dosentiksi, alana Historical Archaeology, 1.12.2009 alkaen. Symonds työskentelee Archaeological Research & Consultancy -yksikön johtajana Sheffieldin yliopistossa IsossaBritanniassa. Filosofian tohtori Taina Kinnunen on nimitetty Oulun yliopiston länsimaisen nykykulttuurin dosentiksi 1.12.2009 alkaen. Kinnunen työskentelee yliopistonlehtorina humanistisessa tiedekunnassa. Filosofian tohtori Pirjo Hedberg on nimitetty Oulun yliopiston kliinisen biokemian dosentiksi 1.11.2009 alkaen. Hedberg työskentelee sairaalakemistinä Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Filosofian tohtori Netta Iivari on nimitetty Oulun yliopiston dosentiksi, alana käyttäjäkeskeinen, osallistuva tietojärjestelmäsuunnittelu, 1.11.2009 alkaen. Iivari työskentelee tutkijatohtorina tietojenkäsittelytieteiden laitoksessa. Filosofian tohtori Pertti Rautiainen on nimitetty Oulun yliopiston tähtitieteen dosentiksi 1.11.2009 alkaen. Rautiainen työskentelee tutkijatohtorina fysiikan laitoksessa. Tekniikan tohtori Juha Vinha on nimitetty Oulun yliopiston rakennusfysiikan dosentiksi 1.12.2009 alkaen. Vinha työskentelee yliassistenttina Tampereen teknillisessä yliopistossa. Filosofian tohtori Miska Luoto on nimitetty Oulun yliopiston luonnonmaantieteen dosentiksi 1.1.2010 alkaen. Luoto työskentelee professorina Helsingin yliopistossa. Filosofian tohtori Anssi Vainikka on nimitetty Oulun yliopiston akvaattisen evoluutioekologian dosentiksi 1.1.2010 alkaen. Vainikka työskentelee

tutkijatohtorina biologian laitoksessa. Kauppatieteiden tohtori, tekniikan tohtori Veikko Seppänen on nimitetty Oulun yliopiston markkinoinnin, erityisesti digitaalisen liiketoiminnan dosentiksi 1.1.2010 alkaen. Seppänen työskentelee johtajana Elektrobit Oyj:ssä. Filosofian tohtori Tuula Savinainen-Makkonen on nimitetty Oulun yliopiston lapsenkielen tutkimuksen dosentiksi 1.1.2010 alkaen. Savinainen-Makkonen työskentelee projektitutkijana humanistisessa tiedekunnassa ja puheterapeuttina HUS:n lasten ja nuorten sairaalassa. Lääketieteen tohtori Tytti Raudaskoski on nimitetty Oulun yliopiston synnytys- ja naistentautiopin dosentiksi 1.1.2010 alkaen. Raudaskoski työskentelee osastonylilääkärinä Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Lääketieteen tohtori Risto Ojala on nimitetty Oulun yliopiston radiologian dosentiksi 1.1.2010 alkaen. Ojala työskentelee osastonylilääkärinä Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Filosofian tohtori Jussi Klemelä on nimitetty Oulun yliopiston tilastotieteen dosentiksi 1.1.2010 alkaen. Klemelä työskentelee yliopistotutkijana matemaattisten tieteiden laitoksessa. Filosofian tohtori Jukka Forsman on nimitetty Oulun yliopiston eläinekologian dosentiksi 1.1.2010 alkaen. Forsman työskentelee akatemiatutkijana biologian laitoksessa. Ph.D. Alexander Lapin on nimitetty Oulun yliopiston numeerisen analyysin dosentiksi 1.1.2010 alkaen. Lapin työskentelee professorina Kazanin valtionyliopistossa Venäjällä.

Professorinimityksiä

Hallitus otti 22.12.2009 dosentti, filosofian tohtori Gerhard Schmittin germaanisen filologian professorin työsopimussuhteiseen tehtävään 1.1.2010 lukien. Hallitus otti 22.12.2009 dosentti, filosofian tohtori Andrei Gourtovin tietoliikennetekniikan professorin määräaikaiseen työsopimussuhteeseen 1.1.2010–31.12.2012. Alan täsmennys on laajakaistaiset tietoliikenneverkot ja -järjestelmät erityisesti langattoman internetin verkkotekniikat. Hallitus otti 22.12.2009 dosentti, tekniikan tohtori Timo Fabritiuksen prosessimetallurgian professorin työsopimussuhteiseen tehtävään 1.3.2010 lukien. Alan täsmennys on prosessi metallurgia, erityisesti raudan, teräksen ja ferroseosten prosessimetallurgia Hallitus otti 22.12.2009 tekniikan tohtori Janne Heikkilän tietotekniikan professorin työsopimussuhteiseen tehtävään 1.1.2010–31.12.2014. Alan täsmennys on konenäkö ja digitaalinen videonkäsittely. Hallitus otti 22.12.2009 dosentti, tekniikan tohtori Heikki Ojamon bioprosessitekniikan professorin työsopimussuhteiseen tehtävään 1.1.2010 lukien. Alan täsmennys on bioprosessit, niiden suunnittelu ja hallinta.

apurahoja

Kaupallisten ja teknillisten tieteiden tukisäätiö KAUTEn Niilo ja Lauri Santasalon

on haettavana apurahoja ensisijaisesti bioteknisten, farmaseuttisten sekä lääketeollisuuden ja terveydenhuollon prosessien puhtauteen ja hygieniaan liittyvään tutkimus- ja kehitystyöhön. Hakuaika päättyy 8.3.2010. Lisätiedot www.kaute.net

erikoisrahastosta

For Women in Science -ohjelman puitteissa Suomessa jaetaan joka toinen vuosi 15 000 euron Naiset ja tiede -apuraha, jonka tarkoituksena on tukea biotieteiden parissa toimivaa, itsenäisen tutkimusuransa alkuvaiheessa olevaa alle 41-vuotiasta naistutkijaa. Hakuaika päättyy 1.3.2010. Lisätiedot www.loreal.fi.

L’Oréalin ja Unescon

kannustaa innovaatiopalkinnollaan kemian alan tutkimuksen parissa työskenteleviä ammattilaisia luovaan toimintaan. Hakuun voi osallistua ilmoittautumalla itse tai ehdottamalla palkinnon saajaa. Palkinto on arvoltaan 20 000 euroa. Palkinnon saaja voi olla yksittäinen henkilö, työryhmä tai muu organisaatio. Hakuaika päättyy 28.2.2010. Lisätiedot www.chemind.fi/ innovaatiopalkinto. Kemianteollisuus

Euroopan tiedeneuvosto (ERC) myöntää rahoitusta huippututkijoille. Yliopiston hakukäytännöt ja -ohjeet Advanced Grant -hakuun löytyvät osoitteesta http://www.oulu.fi/tupa/ERC_Advanced_ Grant_2010.pdf

100-vuotissäätiö haastaa suomalaiset yliopistot ja tutkimuslaitokset esittämään hanke-ehdotuksia siitä, miten suomalaisen elinkeinoelämän keskeisiä alueita tulisi vahvistaa panostamalla pitkän aikavälin haasteellisiin tutkimusaiheisiin. Näiden tulosten toivotaan täydentävän ja vahvistavan teknologiateollisuuden osaamispohjaa ja erityisesti uusien sovellusten syntymistä tulevaisuudessa. Säätiö jakaa hakemusten perusteella 4–5 keskimäärin 300 000 euron avustusta. Hakukaavake löytyy osoitteesta http:// www.teknologiateollisuus.fi. Hakuaika päättyy 28.2.2010. Teknologiateollisuuden

Koulutukset näppärästi yhdessä osoitteessa

www.oulu.fi/ henkilostokoulutus

APURAHOJA Oulun yliopiston tukisäätiön, Tauno Tönningin säätiön ja Oulun läänin Talousseuran maataloussäätiön apurahat ovat haettavina 1.2.-26.2.2010. Apurahaa haetaan jokaiselta säätiöltä erikseen. Hakemusten on oltava perillä viimeistään perjantaina 26.2.2010 klo 16.15. Tarkemmat ohjeet ja sähköiset hakemukset kaikkien säätiöiden osalta löytyy osoitteesta https://valli.oulu.fi/saatio.

TAUNO TÖNNINGIN SÄÄTIÖ

22 tietopisto

1/2010

Palvelut henkilöstön omalta sivulta Henkilöstön www-etusivu on kattava palvelusivu, joka tarjoaa henkilökunnalle ajankohtaisia asioita ja työssä tarvittavat palvelut.

www.oulu.fi/ henkilokunnalle/ index.html Tule mukaan tutkimukseen

Etsin informantteja gradu-tutkimukseeni. Haluaisin tutkia pariskuntaa tai perhettä, jonka puolisoista toinen on kotoisin Oulusta ja toinen Helsingistä. Tutkimukseni kannalta oleellista on se, että pariskunta tai perhe asuu Oulussa. Tarkoituksena on nauhoittaa pariskunnan arkikeskusteluja erilaisissa tilanteissa. Suostuminen tutkittavaksi ei edellytä erikoisjärjestelyjä. Tutkittaville toimitetaan tarvittavat äänentallentimet ja annetaan ohjeistus nauhoittamiseen. Tallennukset tulevat ainoastaan tutkimuskäyttöön ja siihen osallistuvia henkilöitä käsitellään anonyymisti. Lisäkysymyksiä ja yhteydenottoja voi lähettää osoitteeseen elina.x.leinonen helsinki.fi Kiitos Lämmin kiitokseni kaikille minua muistaneille jäädessäni eläkkeelle 1.1.2010 lukien. Irma Sorvali Vuokrattavana

Kalustettu saunallinen kaksio 56,5 m² Länsi-Tuirassa. Lisätietoja puh. 040 828 3778. Kaijonharjussa Tapiontiellä 3h+k, 68 m². Siistikuntoinen. Lisätietoja puh. 050 359 9712.

oulu.fi INBOX Lähettäjä

Vastaanottaja

Aihe

jari.sivonen oulu.fi tietopisto oulu.fi Terveisiä Budapestista!

Pyöreiden leimojen jäljillä Olen täällä vierailevana suomen kielen ja kulttuurin professorina Budapestin ELTEyliopiston fennougristiikan laitoksessa. Yliopisto on alun perin perustettu jo vuonna 1635 mutta se on aikojen saatossa muuttanut niin paikkaansa, muotoaan kuin nimeäänkin. Yliopistossa on opiskelijoita peräti 32 000, ja suomen kielen opiskelijoita on noin sata. Suomen opiskelijat ovat varsin motivoituneita ja ahkeria (kuten tietenkin myös Oulussa). Koska opetan suomeksi, on unkarin kielen taitoni jäänyt varsin rajoittuneeksi. Se ei kuitenkaan häviä paljoa monien paikallisten englannin taidolle, mistä seuraakin joskus ongelmia. Lähileipomosta olen joskus pyytänyt viittä apinaa viiden unikkosämpylän sijaan, ja kerrossängyn ostajalle luvattiin oman suomennokseni mukaan ”kaupan päälle aivotäräys”. Enää päänvaivaa eivät kuitenkaan aiheuta väärään suuntaan aukeavat ovet tai sukunimen paikka ennen etunimeä, joten jollain tavalla kai alan sopeutua tänne. Unkarilaiset suhtautuvat yleensä hyvin myönteisesti suomalaisiin. Useimmat paikalliset tietävät, että suomi ja unkari ovat sukukieliä, ja monet vanhemmat ihmiset tuntevat Kalevalan. Nuorempi väki taas tuntee Suomen rallikuskeista, hevibändeistä ja Joulupukista. Asukkaita Budapestissa on noin 1,7 miljoonaa, ja asukastiheys on 3274 as./km², joten tiiviisti ollaan, ainakin kun on tottunut Oulun väljyyteen. Koska asumme ihan keskustassa, on ympärillä vilinää koko ajan. Toisaalta meidän taloudessamme vilinää ja meteliä on kodin sisälläkin, välillä jopa enemmän kuin ulkona. Kun keskustan meteli ja huono ilma kyllästyttävät, pääsee Euroopan toiseksi vanhimmalla metrolla, Földalattilla, keskuspuistoon, missä viheralueiden lisäksi on muun muassa kylpylä, sirkus, eläintarha ja huvipuisto. Koska mukanani on yksi vaimo ja neljä lasta, joista nuorin syntyi täällä, olen myös päässyt tutustumaan unkarilaiseen byrokratiaan monipuolisesti. Jos Suomen Kela on joskus vaikuttanut hankalalta, voi tulla tänne kokeilemaan esimerkiksi Suomen passin hankkimista vastasyntyneelle. Se, miten pieni vauva saadaan olemaan passikuvassa totisena ja silmät auki mutta suu kiinni, on ongelmista pienin. Todistuksia, niiden virallisia unkarinnoksia sekä etenkin pyöreitä leimoja todistuksiin joutuu hakemaan monesta virastosta, joiden henkilökunnan englannintaito on usein lähinnä nimellinen. Onneksi ihmiset ovat avuliaita, ja kaikki asiat oleskeluluvista ja nuorimmaisen syntymätodistuksesta kaasulämmityslaitteen huoltoon ovat tulleet lopulta hoidetuiksi. Myös lääkärissäkäynti onnistui, vaikkakin pois lähtiessäni lääkäri hämmästytti minut kysymällä: ”Sujautitteko juuri rahaa taskuuni?” ”En!” minä vastasin kauhistuneena, johon lääkäri: ”Miksi ette?” terveisin Jari Sivonen Kirjoittaja on suomen kielen yliopistonlehtori ja tällä haavaa vierailevana professorina Budapestin ELTE-yliopistossa.

Tällä palstalla julkaistaan ulkomailla työskentelevien yliopistolaisten sähköpostitervehdyksiä.

.5304

Lääketieteellisen tiedekunnan 7. tiedepäivä.

Lisätietoja näistä ja muista tapahtumista osoitteessa www.oulu.fi/ajankohtaista/ index.html

23.2. Töihin EU:n palvelukseen? Eurooppa-

Väitöstiedotteet osoitteessa www.hallinto.

tiedotuksen ja ohjaus- ja työelämäpalvelu-

oulu.fi/viestin/vaitostilaisuudet.html

jen infotilaisuus Linnanmaalla.

Näyttelyt

1.–19.2. Kalevalan muuttumisleikki. Mininäyttely tiedekirjasto Pegasuksessa.

www.oulu.fi/ajankohtaista/index.html

23.2.