TORSO: ANIMAL, 03/2014

Page 1




1 Early summer days I read online that the bumblebees laying still on the ground are not dead just exhausted With a simple mix of sugar and water fed to them with a spoon one could revive them bring them back to life So I started to pay attention walked with my eyes on the ground and carried with me a small spoon and some sugar the kinds you get with take-away coffee To my amazement the trick really worked The bumblebees drank with their small straw-like tongues And filled with wonder and pride and power I watched them fly


2 Summer went on The days grew hotter and I forgot about the sugar and the spoon just wanting a moment in the park with my book and my drink I couldnĂą€™t walk by and sat patiently on the ground in the middle of the street trying my best sharing my cider the one I had been saving But this bee just got tipsy and instead of flying it started to crawl around almost drowning itself to the cork I was offering Frustrated and desperate I tried to make it drink some water for it to sober up


But it didnĂą€™t want to the ungrateful creature so I had no choice but leave it to its faith to be eaten alive by ants So came the last days of summer I was on my way to the laundry crossing the park with bags in both hands when I saw them on the ground the park full of motionless bodies But this time I didnĂą€™t even stop


3 So now I understand a little more of the pains of being human The ability to walk past suffering beings knowing you could help but at the same time deciding that the burden you already carry is all you can take




Editorial staff

Contributors

/Editor in Chief Hilla Kurki

W/Photos Veera Konsti (29,32,35,39) Essi Pailinna (40,41) Silla Virmajoki (47,49,51,53,55,57) Hilla Kurki (16,19,21,23,25,95,96,100)

/Graphic Design Ville Antero Hietala Tania HoffrĂ©n /Editorial stuff Veera Konsti Meela Leino Pouyan Mohseninia Aliisa Talja Nikolai Tiitinen Silla Virmajoki /Font “AAAAAAAA” Mikko Varakas

/Illustrators Antti Kekki (15,119) Nikolai Tiitinen (42) Samuli Saarinen (58,59,84,91) Maria Korkeila (67,68,71,72,75) Viivi Prokofjev (77) Erik Solin (111) Eero Lampinen (112) Noora Ylönen (115) Heikki Lotvonen (116) /Writers Leona Kotilainen Anni Kössi Olivia Maury Elisabeth Wide


THREAD ON PAPER

2014

KAIJA PAPU


12

KAIJA PAPU

THREAD ON PAPER

2014


Content

04 14 16 26 40 42 46 58 62 66 76 84 94 104

It Started Off as a Good Thing Aalto Expo ErĂ€jontti H2Ö City Fox Mamu Homedog R.I.P. Loukanikos That Last Sunbath Wild Patterns KöydenvetĂ€jĂ€delfiinejĂ€ ja sekstailevia simpansseja The Animals That Therefore We Are Capturing Beauty What Is Your Spirit Animal?


14

ElÀimellistÀ työtÀ vastaan

ANONYMOUS WRITER

Kyse on ilmaisesta työstĂ€. TyöstĂ€ jota usein nimetÀÀn “vapaaehtoistyöksi” tai “harvinaiseksi tilaisuudeksi parantaa omaa CV:tĂ€â€. Mutta onko siitĂ€ mitÀÀn hyötyĂ€, ettĂ€ raataa ison instanssin, konsernin tai tapahtuman vuoksi ilman palkkaa ja ilman neuvottelumahdollisuuksia? VĂ€itetÀÀn ettĂ€ vapaaehtoisena saat ainutlaatuisen mahdollisuuden verkostoitua tĂ€rkeiden alan ihmisten kanssa.

Tosiasiasiassa pidĂ€t huolta siitĂ€, ettet ole liian tunkeileva, ettet unohda työtehtĂ€viĂ€si, ettet saa potkuja ”vapaaehtoistyöpaikastasi”, ettet palkattomassa työssĂ€si vaaranna sitĂ€, ettet tulevaisuudessa saisi lisÀÀ ”tilaisuuksia” toimia alistettuna elĂ€imenĂ€. Kyse on MaailmannĂ€yttelystĂ€ Milanossa 2015. Haetaan innokkaita vapaaehtoistyöntekijöitĂ€ mahdollistamaan Milanon nĂ€yteikkunaksi tekemisen. Aalto-yliopisto osallistuu suunnitteluosaamisellaan “Feeding the Planet– Energy for Life”-teemaan. Lavastaen kaupungin laboratorioksi pohditaan

”jatkuvan kasvun nĂ€kymiĂ€ maapallon mahdollisuuksien ja rajallisuuden nĂ€kökulmasta”, ja samalla tuhotaan olemassa olevaa kaupunkielĂ€mÀÀ ja kaupunginosia sekĂ€ jatketaan ja syvennetÀÀn ihmisten ja etenkin nuorten prekaareja elĂ€mĂ€ntilanteita. Kyse ei ole siitĂ€ ettei rahaa tai töitĂ€ olisi. On kyse siitĂ€ ettei työstĂ€ haluta maksaa kun rivissĂ€ seisoo nuoria kieli-, kulttuuri- ja tekniikkataitoisia, jotka haluavat mahdollisimman hyvĂ€n CV:n lĂ€hestyvÀÀ työelĂ€mÀÀ varten. Työsuhteita jotka ovat kauempana kuin kuvitteletkaan, sillĂ€ aina tulee uusia vapaaehtoistyöntekijöitĂ€. Samalla myös mÀÀrĂ€ ihmisiĂ€, joilla on maisteripaperit kĂ€dessĂ€ ja CV:t kunnossa, jotka katsovat palkattomina sivusta, kasvaa...

Katso myös: Sergio Bologna: No al volontariato dei giovani all’Expo, YouTube http://arts.aalto.fi/fi/current/ news/view/2012-09-26/




17 HILLA KURKI

E rÀ jo ntti Rap on jo lÀhtökohdaltaan urbaani taiteenmuoto. Jos lyriikoissaan vielÀ keskittyy kuvaamaan Kallion pÀihdehuuruista arkea ja modernin elÀmÀn oravanpyörÀÀ, voi erÀoppaaksi kouluttautuminen vaikuttaa yllÀttÀvÀltÀ kÀÀnteeltÀ. Kaupungissa syntynyt ja kasvanut rÀppÀri Jontti onkin lupautunut kÀvelylle metsÀÀn, kertomaan ratkaisustaan ja siihen johtaneista keloista.


18 HILLA KURKI

OmaperÀisestÀ flowstaan tunnettu Jontti on vÀsymÀtön systeemin kritisoija. Osansa saavat niin salaseurat, sikakytÀt kuin kovan linjan kapitalistitkin. Saarnaava tyyli yhdistettynÀ itseironiaansekÀ erilaisten salaliittosettien asiantuntijuus tekevÀt hÀnestÀ tÀysin uniikin hahmon koko kotimaisessa rÀppiskenessÀ. Jatkoilla Jontin kanssa Viru Valgee blandataan suodatettuun veteen keskustelun soljuessa Jim Keithin ja Alex Constantinen kirjoista metafysiikkaan. Jontti tuli tunnetuksi osana Jontti&Shaka-nimistÀ rap-duoa. Kaksikon legendaksi muodostuneet levyt Vittuun Koko Sakki-EP ja Rata-ÀÀnite keskittyivÀt kaupunkilaiseen kokemukseen, lÀhinnÀ sen pimeiden puolien kautta. Sittemmin Jontti on tunnettu myös sooloartistina. Soololevy Yhden miehen kultti sekÀ jo seitsemÀn vuotta putkeen aina syyskuun yhdestoista ilmestyneiden Vastavallankaappaus-kappaleiden sarja ovat vahvistaneet mielikuvaa Jontista epÀkohtien esiin nostajana. Viime aikoina Jontti on pyrkinyt herÀttelemÀÀn tietoisuutta kansainvÀlistÀ TTIP- kauppasopimusta vastaan. Jontti on ehdottanut tapaamispaikaksi Maunulan uutta ostoskeskusta, joka sijaitsee kÀtevÀsti vastapÀÀtÀ vanhaa ostoskeskusta. Kahden ostoskeskuksen vÀlistÀ on kuitenkin lyhyt kÀvelymatka Helsingin Keskuspuistoon, joka nimestÀÀn huolimatta on metsÀ. Keskuspuiston alue levittyy keskeytyksettÀ koko kaupungin lÀpi, ja puiston pohjoisosassa on jopa neljÀ luonnonsuojelualuetta. Mutta kuinka pitkÀ on henkinen matka Kallion kaduilta kansallispuistoon?

“MĂ€ olen vetĂ€nyt aikamoisen tour of dutyn epĂ€konventionaalisten ilmiöiden parissa, löytyy aristokraattista satanistia, joogaguruja, shipibo-shamaaneja ynnĂ€ muuta metkaa. Omakohtaiset kokemukset vuosien varrella ovat saaneet minut tavallaan nöyrtymÀÀn fantastisina pidettyjen ilmiöiden edessĂ€,” Jontti pohtii maailmankuvansa muotoutumista. Joitakin vuosia sitten Jontti tutustui White Wolf von Antzingeniin, Pohjois-Amerikan alkuperĂ€iskansoilta oppeja saaneeseen erĂ€mieheen. White Wolfin perustama Element Mountain jĂ€rjestÀÀ erĂ€taitokursseja ja -työpajoja, jotka poikkeuksellisesti pohjautuvat vahvasti henkisyyteen ja tietoisuuden lisÀÀmiseen. Sen kotisivuilla von Antzingenia kuvaillaan todelliseksi soturiksi ja oppaaksi, joka on erikoistunut ohjaamaan etsiviĂ€ pyhĂ€llĂ€ polulla kohti evolutiivista parantumista ja kasvua. Samoilta kotisivuilta löytyvillĂ€ videoilla hĂ€n


19 HILLA KURKI

opastaa veitsenheittelytekniikoita hapsunahkatakki pÀÀllÀÀn. Katse on vakaa, ÀÀni rauhallinen ja tyyli ajaton. “HĂ€hĂ€, Yliampuvat intiaanit on kaavailtu mun ja Jodan yhteisprojektin, Uuden Ajan Avaruuskonnon livebĂ€ndin nimeksi” Jontti naurahtaa. “Mua huvitti toi hapsunahkatakki eka kunnes hiffasin ettĂ€ se on White Wolfin kĂ€sin tekemĂ€, ite pyydystĂ€mĂ€stÀÀn ja nylkemĂ€stÀÀn elĂ€imestĂ€. Skilli jĂ€tkĂ€.” White Wolf ja Jontti ystĂ€vystyivĂ€t ja hĂ€n pÀÀtyi viettĂ€mÀÀn yhteensĂ€ 6 viikkoa Vermontin jylhissĂ€ metsissĂ€ meditoiden, kĂ€dentaitoja harjoitellen ja notskilla pohdiskellen . Samalla syntyi idea kouluttautua luontooppaaksi “Olen mĂ€ sitĂ€ ennenkin miettinyt, kuten aika moni muukin elĂ€mÀÀnsĂ€ vaiheileva retku”, hĂ€n nauraa. “Ku mĂ€ sielt umpikorvesta tulin takas, niin autojen ÀÀnet kuulosti helvetin kovilta ja kaikki se hötkyily oli liikaa, tuntui ettĂ€ tarviin vĂ€hĂ€n aikaa. Muutin Kalliosta Loviisaan, vĂ€hĂ€n hiljasempaan paikkaan, ja sen jĂ€lkeen menin sinne kouluun”, Jontti kertoo. “MĂ€ olin EerikkilĂ€n urheiluopistossa vuoden, suoritin erĂ€- ja luonto-oppaan ammattitutkinnon, oli todella hieno kokemus, sain paljon uusia ystĂ€viĂ€. EnsimmĂ€isen harjoittelun mĂ€ tein huskyfarmilla, toisen Nuuksion kansallispuistossa. ErityisnuorisotyötĂ€ tekevĂ€lle Kris-R.Y:lle me vĂ€sĂ€ttiinkin jo yksi luontokeikka.” Jontti kuitenkin kieltÀÀ pÀÀtökseen liittyneen liiemmin draamaa tai yllĂ€ttĂ€vÀÀ kÀÀnnettĂ€.


20 HILLA KURKI

HĂ€n halusi vaihtelua jatkuvaan arjen luuppiin, eikĂ€ hĂ€nellĂ€ vielĂ€ ollut varsinaista ammattia, vaikka historian opintoja olikin kertynyt Helsingin Yliopistolta. Vastavalmistuneena ja jĂ€lleen Helsinkiin palanneena hĂ€n jatkaa yliopisto-opintojaan. “MĂ€ otan rauhassa metsĂ€hommien kanssa, opiskelen lisÀÀ juttuja”, Jontti kertoo agendastaan. “MĂ€ lĂ€hen siitĂ€, et ihminen ei pÀÀse itseÀÀn pakoon. Vaikka ihminen saattaa syyttÀÀ systeemiĂ€, mutta se mikĂ€ on hĂ€nen sisĂ€llÀÀn on se todellinen kenttĂ€, minkĂ€ parissa toimia, jos haluu muutosta maailmaan. Totuutta en tiedĂ€, mutta lĂ€hen siitĂ€ itse, ettĂ€ meillĂ€ ei loppupeleissĂ€ oo mitÀÀn muuta kun meidĂ€n oma sisĂ€inen maailma, se on itseasiassa ainoo konkreettinen savotta. Ongelmien ulkoistaminen on niinku helppo tie helvettiin. Ajan viettĂ€minen luonnossa tai ylipÀÀnsĂ€kin itsensĂ€ kanssa rauhassa saattaa helpottaa ton tyyppistĂ€ itseintrospektioo”, Jontti spekuloi metsĂ€n vetovoimaa. “Se on tietysti makuasia, ei kaikki jaksa metsĂ€ssĂ€ möyriĂ€. EnkĂ€ mĂ€ halua kaupunkikulttuuria sinĂ€llÀÀn disauttaa, siellĂ€ mun juuret on. Mutta on kuitenkin ihan totta, et kun katotaan ihmisiĂ€ kaupungissa ja jutellaan niiden kanssa, et niillĂ€hĂ€n on koko ajan kaikilla ihan vitunmoinen kiire. Se on ihan peruslĂ€ppĂ€, jonka ne sanoo, et niil on kiire. Mut jos sĂ€ pysĂ€hdyt ja katot, et miks sul on kiire, mistĂ€ se oikeesti johtuu? Se johtuu niiden työstĂ€, se johtuu siitĂ€, et on vaikee pĂ€rjĂ€tĂ€, se johtuu tollasista asioista, mut asioista jotka on kuitenkin sellasia et sĂ€ oot vapaaehtoisesti antanut vallan sun elĂ€mĂ€stĂ€ jollekkin, tai sĂ€ oot willing participant siinĂ€ sosiaalisessa egoilussa vaikket sitĂ€ myöntĂ€skÀÀn. NĂ€in se mulle kĂ€vi, oppinu ikÀÀnkuin elĂ€mÀÀn aika epĂ€tasapainoisissa fiiliksissĂ€ ja niistĂ€ sitten muotoui mulle normaaleja kĂ€yttĂ€ytymismalleja.” Jontti myöntÀÀ, ettĂ€ tĂ€stĂ€ epĂ€tyydyttĂ€vĂ€stĂ€ kuviosta irtaantuminen ja oman elĂ€mĂ€n purkaminen on iso projekti. Omavarainen riippumaton elĂ€mĂ€, “off the gridliving” kiinnostaakin hĂ€ntĂ€. “Aika monet on pÀÀtynyt siihen, ettei he haluu olla systeemin kanssa minkÀÀnlaisessa tekemisessĂ€, ne kokee tĂ€n niin korruptoituneeksi ja vittumaiseksi. Se ei tietenkÀÀn tarkoita vĂ€lttĂ€mĂ€ttĂ€ vain luonnon lĂ€hellĂ€ elĂ€mistĂ€, vaan omavaraista energiantuotantoa, omavaraista ruuantuotantoa ja rahankĂ€ytön vĂ€lttĂ€mistĂ€.” Jontti tarkentaa. Jontti kokee tĂ€yden riippumattomuuden tavoittelun toimivaksi protestiksi. “TĂ€llĂ€ hetkellĂ€ me ollaan hyvin, hyvin riippuvaisia niin vitun monista jutuista. Kaikki liittyy kaikkeen. Vaikka me ollaan Suomessa, niin Suomella on ihan suora linja tietynlaiseen suurvaltapolitiikkaan. Ja kyllĂ€hĂ€n sinĂ€ tiedĂ€t mitĂ€ mieltĂ€ minĂ€ olen suurvaltapolitiikasta!” hĂ€n julistaa ja nauraa pÀÀlle.



22 HILLA KURKI

Kysymys siitĂ€, kumpi inspiroi hĂ€ntĂ€ enemmĂ€n artistina, rakennettu yhteiskunta vai luonto, saa Jontin mietteliÀÀksi. “MĂ€ lĂ€hen siitĂ€, ettĂ€ en mĂ€ osaa sitĂ€ arvottaa. Koska Sen arvottaminen tarkoittais tavallaan ihmiskokemuksen arvottamista ja kaikkien kokemus on subjektiivinen.” Vaikka rakenteita tai kulutustottumuksia kritisoi, ne eivĂ€t kuitenkaan ole vastaparina luonnolle, vaan luonto vain on. “TiĂ€tsĂ€ mĂ€ en edes oikein ymmĂ€rrĂ€ tota kysymystĂ€. MĂ€ en pÀÀse siihen ihan ineen. Miten mĂ€ niinku lokeroisin ton asian
 MĂ€ en vaan osaa.” HĂ€n lĂ€mpeÀÀ hieman enemmĂ€n ajatukselle, ettĂ€ ehkĂ€ koko yritys tĂ€llaisesta vastakkainasettelusta on keinotekoinen.

“En mĂ€ osaa sellaseen suurempaan filosofiseen yhteyteen laittaa tĂ€tĂ€ luontoa sinĂ€nsĂ€. Mun mielestĂ€ tÀÀ on niin itsestÀÀnselvĂ€ juttu, et tÀÀ tekee ihmiselle hyvÀÀ olla tÀÀllĂ€. Tai ylipÀÀnsĂ€ et me puhutaan luonnosta erillisenĂ€ juttuna, niin onhan se nyt silleen aika friikkiĂ€, et kantalontoolaiselle suomalaisessa metsĂ€ssĂ€ piipahtaminen voi olla elĂ€-


23

Kato ei voi ottaa jos ei anna ja mitĂ€ vastustaa siks muuttuu Ei kande paatuu jos ei natsaa vaan ylistÀÀ ja jaksaa kunnes maatuu Luomisen puu on kuitenkin ainoa levylle pÀÀtynyt kappale, joka antaa vihjeen Jontin viimeaikaisista kuvioista. “Kato toiset rĂ€ppĂ€rit on jo hoitanut tĂ€n metsĂ€hippeilyn, Asat ja muut.” Jontti selittÀÀ. Uudella levyllĂ€ musiikillinen yhteistyö Shakan kanssa jatkuu Jontin mukaan totuttuun tapaan.

HILLA KURKI

mĂ€n muuttava kokemus. Uskon et siks luontoala on nyt nousussa. Oon kuullu sellasista tyypeistĂ€, jotka ei tienny kuvan perusteella mikĂ€ on lehmĂ€. Kun niiltĂ€ sitten kysyi ‘do you eat beef’, ne oli et ‘of course’. Mut tÀÀ on kaikki sellasta kritiikkiĂ€ minkĂ€ monet on sanonu vitusti paremmin ku minÀ  ” Ensi vuodeksi on luvassa uutta Jontti & Shaka materiaalia. Jontin RahastusÀÀnite-levyltĂ€ löytyvĂ€ kappale Luomisen puu ammentaa löyhĂ€sti inspiraationsa White Wolf von Antzingenin oman, Pohjois-Amerikan alkuperĂ€iskansaan kuuluneen mentorin elĂ€mĂ€nfilosofiasta. Sanoituksessa kertoja eksyy kauppareissulla metsÀÀn ja tulee muistutetuksi elĂ€mĂ€n lainalaisuuksista spurgun toimesta. KertosĂ€keessĂ€ ollaan perusasioiden ÀÀrellĂ€:


24 HILLA KURKI

“No se on kyllĂ€ ihan tĂ€tĂ€ meidĂ€n hommelia, niinku sitĂ€ perusjuttuu. Saatiin siihen hyvĂ€ saundi, ei liikaa lĂ€hetĂ€ mitÀÀn hötkyilemÀÀn.” hĂ€n kertoo, ja jatkaa “Se on sitĂ€ itseÀÀn, sĂ€mplepohjasta, 90-luvun rĂ€ppimatskuu. RĂ€ppikin on nykyÀÀn sellasta syntikoilla vÀÀnnettyy, et muoto on vitusti tĂ€rkeempÀÀ ku sisĂ€ltö. MĂ€ on sitĂ€ mieltĂ€, et paskapuhetta. Oon ite sisĂ€ltöpohjanen artisti.” “Ja keikkaa tehÀÀn koko ajan.” Jontti lopettaa ja suuntaa askeleet takaisin kohti niin kutsuttua sivistystĂ€.

Linkit Allekirjoita TTIP-sopimusta vastustava adressi https://stop-ttip.org/allekirjoita/ Element Mountain http://elementmountain.com/





28 VEERA KONSTI H2Ö

H2Ö Kimppakyytiauto heittÀÀ minut Memory Times –pizzerian eteen. Työkseen taksia ajava mimmi pyytÀÀ matkasta vĂ€liltĂ€ kotiovi - kohde tasan 10 euroa. Onnibus olisi varmaan ollut halvempi suunnitellulle minibudjetilleni, mutta maksan mukisematta ja painelen rinkkani kanssa sisĂ€lle pizzeriaan. Ollaan Suomen Turussa torstaina 17.9. ja seuraavana pĂ€ivĂ€nĂ€ pitĂ€isi sulloa itsensĂ€ kesĂ€n toisille festareille vaikka vĂ€syttÀÀ. 28


29 VEERA KONSTI

MĂ€ nĂ€in sut!”. Valokuvaaja talossa, pysĂ€yttĂ€kÀÀ painokoneet! Kusi lirahtaa pÀÀhĂ€n ja myhĂ€ilen ihan liian monta linssiĂ€ sisĂ€ltĂ€vĂ€n kameralaukkuni vakuuttavuutta. Portilla seisova jĂ€rjestyksenvalvoja ei tarkasta passiani. Ei haittaa, sillĂ€ siinĂ€ ei lue mitÀÀn muuta kuin H2Ö PRÄSS (tosi omituisella fontilla). Sen sijaan he katsovat pikaisesti kameralaukkuuni, mutta eivĂ€t jaksa tonkia reppua lĂ€pi. Salakuljetan alueelle minibaarikokoisen kossupullon tissieni vĂ€lissĂ€. PÀÀtĂ€n heti porteista sisĂ€lle pÀÀstyĂ€ni, ettĂ€ huomenna uskallan varautua tuhdimmin evĂ€in. SisĂ€llĂ€ alueella on lĂ€hinnĂ€ omituista. Kontrasti Ilosaarirockiin on valtava. Kukaan ei örvellĂ€ eikĂ€ ulise. HipstereitĂ€ ja hippejĂ€ sen sijaan vaeltelee ympĂ€riinsĂ€ ja tĂ€yttelee vesipullojaan oksia pitkin vaikeasti johdetun vesipisteen kautta tai ostelee Fosters-oluita pienestĂ€ kioskista grillikatoksen vierestĂ€. Ei tunnu festarilta, tuntuu kuin olisin jossain yksityisessĂ€ kesĂ€tapahtumassa. Onneksi tiedĂ€n, ettĂ€ alueen ulkopuolella dokaava porukka siirtyy jossain vaiheessa musiikin perĂ€ssĂ€ sisĂ€lle ja festarit saavat vĂ€hĂ€n tunnelmaa.

H2Ö

Seurustelukumppanini ja koulukaverini ahtavat napaansa rullakebabeja ja tyrkkivĂ€t pöydĂ€n alla Sandels-lavaa minua kohti. Ei maistu, koska taitaa vielĂ€ olla darra eilisestĂ€ tai toissapĂ€ivĂ€isestĂ€. FestarielĂ€imen maineesta on kuitenkin pidettĂ€vĂ€ kiinni, ja illaksi on luvassa vĂ€kinĂ€istĂ€ etkoilua. Huono idea, homma pÀÀttyy poikaystĂ€vĂ€n kanssa riitelyyn, Dynamon vaivaannuttaviin youtube-bileisiin ja aamulla keittiön pöydĂ€llĂ€ odottavaan tölkkikaaokseen. Aamusta selvittyÀÀn kĂ€rkĂ€s journalisti valmistautuu työhönsĂ€ pakkaamalla kameralaukun ja juomalla pari bisseĂ€ pehmennykseksi. Lainassa on poikaystĂ€vĂ€n pikkusiskon liian iso pyörĂ€, enkĂ€ osaa ajaa Turussa. Ostamme Portsan K-Marketista plussatarjouksessa olevaa jaffaa. Kello on jo viisi kun saavutamme festivaalialueeksi rajatun Ruissalon telakan, mutta ensimmĂ€iset keikat ovat alkaneet vasta klo 15:30, joten en jaksa tuntea syyllisyyttĂ€ musiikin missaamisesta. SisÀÀn kĂ€ynti tapahtuu fiiniltĂ€ kuulostavan “lehdistöportin” kautta. Lehdistöpassia hakiessani tiskillĂ€ istuva nuori mimmi tunnistaa minut: “SĂ€ olit vissiin kans kuvaamassa Ilosaaressa!


30

H2Ö raportti

VEERA KONSTI H2Ö

Vaellan pitkin festarialuetta: on puurakennusta, liitereitĂ€, katoksia, autotalli, laiva, meri, kotitekoisia koristeita, sohva ulkona, vĂ€hĂ€isiĂ€ ihmisrykelmiĂ€, liian hankalasti löydettĂ€viĂ€ lavoja (9kpl!) ja yhtĂ€ eksyneen nĂ€köistĂ€ porukkaa kuin minĂ€kin. MITEN SAATANASSA TÄMÄ FESTARI TOIMII? En tietenkÀÀn tunne puoliakaan bĂ€ndeistĂ€, osa esiintyjistĂ€ on melko varmasti jonkun jĂ€rkkĂ€rin kaverin mutsin 70-luvun polkkapoppoita. Myöhemmin viikonlopun aikana saan kuulla, ettĂ€ bĂ€ndit ovat itse saaneet “hakea” soittamaan H2Öhön. PÀÀtĂ€mme kaveriporukalla perustaa ensi vuodeksi yhtyeen nimeltĂ€ Rekkadespot (oma instrumenttini on munanleikkuri) ja tulla soittamaan tĂ€nne. Seuralaiseni ja minĂ€ ryhdymme vaeltamaan pitkin aluetta. ÄrsyttÀÀ, janottaa, tekee mieli jatkaa eilistĂ€ riitaa ja livistÀÀ paikalta. Ei huvita yhtÀÀn olla tĂ€llĂ€ askartelufestarilla juuri nyt. Muutaman virheellisen rakennuksen jĂ€lkeen löydĂ€mme kuitenkin Suuli-lavan (joka nĂ€yttÀÀ lĂ€hinnĂ€ aaltopellistĂ€ kasatulta konehallilta), jossa soittaa Cleaning Women. Muistan nĂ€hneeni vuosia sitten Punkaharjun taidekeskus Retretin luolastoissa bĂ€ndin

Veera Konsti

30

tekemĂ€n musavideo/installaatioteoksen. Se oli aika hieno. Cleaning Women on juuri sellainen kuin odotinkin. Outo. BĂ€ndin valokuvaamisen sijaan valokuvaan ironisia lippiksiĂ€ ja t-paitoja. Keikan aikana kuulen mm. seuraavat kommentit: “Ei pysty” ja “kiinnostaa helvetisti”. En jÀÀ katsomaan keikkaa loppuun. MihinkÀÀn ei tunnu mahtuvan joten en edes yritĂ€ pyrkiĂ€ kuuntelemaan bĂ€ndejĂ€. On nĂ€lkĂ€, mutta ruokaa ei löydy. Juomaakaan en pihiyspĂ€issĂ€ni tahdo ostaa, sillĂ€ puolen litran tölkki-Fosters kustantaa ainakin vitosen. TĂ€llĂ€ hetkellĂ€ festarin viihdyttĂ€vintĂ€ antia ovat humalaiset (jotka erottuvat ilahduttavasti hipsterimassasta ja ironisista lippiksistĂ€), kommentoimassa ÀÀnekkÀÀsti nihkeÀÀ osallistumista.

Vanhempi mies kehottaa istuskelijoita: “NONI, ROK!”, ei reaktioita. EpĂ€mÀÀrĂ€isen vaeltelun ja nĂ€lkĂ€isen Via Dolorosan jĂ€lkeen etsiydymme vihdoin lavalle nimeltĂ€ Autotalli ja jossa aloittelee Suomen paras rokkibĂ€ndi



32 VEERA KONSTI H2Ö 32

RĂ€jĂ€yttĂ€jĂ€t. ÄnkeĂ€n itseni eturiviin, kuten moni muukin, sillĂ€ nĂ€kyvyys paikalle kerÀÀntyvĂ€n ihmismassan takaa olisi varmasti surkea. Aaltopeltiseen koppiin marssii kolmihenkinen bĂ€ndi ja solisti Rapa nappaa mikin: “onks jollain kaljaa?”. Kaljaa löytyy ainakin yleisöltĂ€. TĂ€ssĂ€ vaiheessa humalaiset ovat ryömineet esiin ja kasautuneet tiiviiksi massaksi lavan eteen. Pirusti porukkaa. Jossain hetkessĂ€ poikaystĂ€vĂ€ni intoutuu pittiin ja saa pidellĂ€ ylpeĂ€nĂ€ hetken Rapalle mikrofonia, kun mikkiteline on kaatua yleisöön liiallisen rehaamisen seurauksena. Eturivin hippimuijat ja kengĂ€tön rastapÀÀjannu crowdsurfaamassa Ă€rsyttĂ€vĂ€t, mutta keikalla on kaikin muin tavoin aika asiallinen fiilis. VĂ€lillĂ€ pitti yltyy sellaiseksi riehumiseksi ettĂ€ vieressĂ€ni seisova poninhĂ€ntĂ€pĂ€inen Ă€ijĂ€ kokee velvollisuudekseen suojella minua ja kameraani pÀÀlle kaatuilevilta ihmisiltĂ€. RĂ€jĂ€yttĂ€jĂ€t ei missÀÀn vaiheessa petĂ€ vaan vetÀÀ tiukkaa kamaa, yllĂ€tyksekseni Rapalla pysyvĂ€t myös vaatteet pÀÀllĂ€ lĂ€pi keikan, karvalakkia myöten. Jossain vaiheessa huomaan ettĂ€ jo aiemmin mainitsemani rokkia vaativa

pĂ€ihtynyt mieshenkilö on raivannut tiensĂ€ eturiviin ja tuijottaa sekĂ€ esiintyvÀÀ Rapaa, vieressĂ€ seisovaa yleisöÀ ettĂ€ kameraani todella kuumottavasti. NĂ€en parhaaksi kerĂ€tĂ€ kamat ja lĂ€hteĂ€ luisumaan kohti suojaisempia alueita. KeskellĂ€ aluetta sijaitsevalla pÀÀlavalla, joka on kaiken selkeyden vuoksi nimetty Kesannoksi, soittaa Inariveljet, joka on kaiken selkeyden mukaan suunnilleen sama bĂ€ndi kuin Joose Keskitalo ja Kolmas Maailmanpalo. Istun rinteelle kuuntelemaan ja tekemÀÀn lisĂ€muistiinpanoja RĂ€jĂ€yttĂ€jien keikasta. “MitĂ€ sĂ€ teet?” kuuluu jostain oikealta. VieressĂ€ni istuu tatuoitu ja miellyttĂ€vĂ€sti humalainen kolmikko joka tiirailee uteliaana epĂ€selvÀÀ kaunokirjoitustani. “Saadaanks me kans piirtÀÀ?” Kiitollisena luovutan muistikirjan tyypeille jotka saavat festarin tunnelman taltioitua paperille paljon paremmin kuin minĂ€. EturivissĂ€ seisoo nainen jonka nahkabuutsit mĂ€tsÀÀvĂ€t tĂ€ydellisesti ylĂ€osan nahkaliiviin. Otan kuvan. InariveljiĂ€ en jaksa pitkÀÀn kuunnella vaikka Joosesta pidĂ€nkin. Liikahdamme Takapiha-nimisen lavan luokse, jossa soittaa


Ravintola-lava-baari -yhdistelmÀ VeistÀmössÀ on juuri alkamassa toverimme hehkuttaman Tiiu HelinÀn keikka. Valumme kohti musiikkia, mutta ovella lojuva kymmenien metrien jono muuttaa suunnitelmia. Ovimies pÀÀstÀÀ vain muutaman kerrallaan sisÀÀn, joten keikka on jo ohi jos jÀÀmme odottelemaan. Ihan sama, en muistaakseni ole koskaan pitÀnyt Tiiu HelinÀÀ mitenkÀÀn erikoisena. Sen sijaan livahdamme sisÀÀn viereisestÀ ovesta lavalle nimeltÀ Liiteri. Se on lastulevyseinÀinen huone jossa yllÀttÀen soi jonkinlainen lÀmmittelevÀ sÀhköversio Leevi and the Leavingsin klassikosta Pojat tanssimaan. JÀÀmme istumaan ylÀkertaan johtaville puuportaille ja odottamaan keikan varsinaista alkua. Katossa killuu taidetta: lasikuutio jossa on heijastavia pintoja ja kivoja valoja. Puuportaat ovat mukavat ja 20 000 HZ:n keikalla sopivasti joraavaa porukkaa. Musakaan ei ole pahaa,

VEERA KONSTI

33

HyvÀÀ hanavettÀ lorisee tuhansia litroja suoraan

mereen. En edes tiedÀ mistÀ Turun juomavesi tulee, mutta tÀmÀ vaikuttaa melko typerÀltÀ.

H2Ö

Liimanarina feat. Hulda Huima. Olen kerran Ilosaarirockissa saanut kuvausvastuulleni kyseisen bÀndin enkÀ ottanut oikein selvÀÀ musasta. Muistaakseni kitaristi oli saanut turpaansa edellisenÀ iltana ja keikka oli muutenkin melko sekava. Silloin kun asuin vielÀ ItÀ-Pasilassa nÀin bÀndin solistia aina lÀhimarketissa. Suloiset muistoni eivÀt pelasta nytkÀÀn, enkÀ saa viiden minuutin aikana keikasta mitÀÀn irti. Vesipullot ovat tyhjiÀ, joten seuraava etappimme pienellÀ festarialueella on toinen kahdesta eriskummallisesta vesipisteestÀ. Puuhun kiedotun vesipisteen alla oleva maa on mudittunut festarimöhjöksi, joten suuntaamme meren rannassa olevalle vesipisteelle. Teoksen nimi on Aquasynth, ja siinÀ muovipullojen lÀpi jatkuvasti mereen loriseva juomavesi muodostaa erilaisia sointeja kun vesipulloa tÀyttÀÀ. Musiikillisesti lÀhes lahjaton poikaystÀvÀni tekee pienen biisin jonka videoin. ItseÀni ahdistaa veden tuhlaus.



35 VEERA KONSTI

ViimeistÀÀn tÀnÀ iltana muistan, ettÀ VHS on kuollut. Oluen himo ajaa anniskeluun ravintola-lava-baari VeistÀmöön jossa on mukavan vÀljÀÀ koska viimeinen keikka ei ole vielÀ alkanut. Muut menevÀt jonottamaan kaljaa ja kevÀtrullia, minÀ istun jollekin reunalle odottamaan ja tarkkailemaan ihmisiÀ. Kaikki tuntemani ÀrsyttÀvÀt turkulaiset tuntuvat olevan juuri tÀÀllÀ juuri tÀnÀÀn. Illan huipennus istuu kuitenkin vieressÀni: Li Andersson kaveriporukoineen juo kaljaa ja keskustelee tiukasti parisuhteista. Saavutan festari-zenin, jopa siistit tyypit tekevÀt ihan normaaleja asioita ja kokevat asiat ihan normaalilla tasolla. Tosin Li on cool ja fiksu jopa kaljapÀissÀÀn. Haluaisin yhteiskuvan mutten kehtaa pyytÀÀ. Tyydyn kuuntelemaan tarkkaavaisesti viisauden sanoja. Saan eteeni Fosters-oluen (5,5e) ja melko mauttoman kevÀtrullan (2e), jotka taltuttavat akuuteimman vitutuksen. 00:30 pitÀÀ olla paikalla, sillÀ harvoin keikkaileva Imatran Voima aloittaa. Olen kuullut, ettÀ bÀndin tyypit eivÀt ole ikinÀ edes kÀyneet Imatralla. Olemme melko takana Suulilavan yleisössÀ.

H2Ö

sĂ€hköisellĂ€ discojytkeellĂ€ taustoitettua murrelausuntaa ja koko bĂ€ndi on pukeutunut tiukkoihin metallisĂ€vyihin sekĂ€ paljetteihin. TĂ€mĂ€ on ainoa kokonainen keikka jonka katson festarin aikana. Keikan aikana ruodimme parisuhdettamme ja taiteen merkitystĂ€. Ulkona alkaa olla pimeÀÀ, kello lĂ€hestyy puolta yötĂ€. Humalatila on olematon. PyörĂ€hdĂ€mme Meri-lavalla vain toteamassa ettĂ€ yksi illan pÀÀesiintyjiksi tituleeratuista bĂ€ndeistĂ€, brittilĂ€inen Hawkwind, on musaltaan tĂ€ysin mitÀÀnsanomatonta. Koko festarilla on kolme ruokakojua joista Meri-lavan vieressĂ€ sijaitsevat liian kalliit makkaraperunat viettelevĂ€t aina nĂ€lkĂ€isen poikaystĂ€vĂ€ni, mutta “joku ihana vegaanihampurilainen” -kojulla on aivan liian pitkĂ€ jono. En sitĂ€paitsi halua maksaa kuivasta sĂ€mpylĂ€stĂ€ ja iduista kahdeksaa euroa. On nĂ€lkĂ€ mutta kĂ€rvistelen suolapĂ€hkinöillĂ€. Rannassa puhallellaan saippuakuplia. Kuvaan telakalla olevaan laivaan rakennettua koristenauhaviritelmÀÀ ja nosturiin ripustettua discopalloa sekĂ€ seuruettani, joka on hilpeĂ€nĂ€ sullonut hattujensa alle aidoista repimiÀÀn, ilmeisesti koristetarkoituksessa kiinnitettyjĂ€ videonauhoja.


36 VEERA KONSTI

EdessÀ on iso ihmismassa, joka hytkyy epÀmÀÀrÀisen konemusan tahtiin.

H2Ö

Puhun poikaystÀvÀlleni Imatran murretta ja olen mielestÀni hauska. Soittajakaksikon taustalle heijastetaan graafisia kuvioita jotka nÀyttÀvÀt serpentiiniltÀ. SisÀpiiri kertoo, ettÀ VJsetin takana on joku maisteriopiskelija medialabilta. En jaksa bailata. BÀndin nokkamiehen Perttu HÀkkisen spiikit ÀrsyttÀvÀt. Myöhemmin saan kuulla, ettÀ kÀmppikseni heitti varakalsarinsa lavalle. HÀkkinen nuuhki niitÀ ja palautti yleisöön, jossa joku kirjoitti niihin vedenkestÀvÀllÀ tussilla. KÀmppikseni onki pöksyt keikan jÀlkeen lavalta eikÀ tussikirjoitus lÀhtenyt irti. Paleltaa ja vÀsyttÀÀ, lavarakennelman sisÀllÀ haisee hiki. TörmÀÀn ulkona tuttuihin joiden kanssa sovitaan huomisista UG-jatkoista. Vaadin lÀhtöÀ ja kiukuttelen koko pyörÀmatkan majapaikkaamme. Sunnuntai alkaa myöhÀÀn. Soittelen entiselle kÀmppikselleni saadakseni kasaan seuraa pÀivÀksi ja majapaikan yöksi. PoikaystÀvÀni on

lÀhdössÀ ihan muihin kemuihin eikÀ osallistu festarille tÀnÀÀn. PyörillÀ taitetun kÀmppÀ 1 - kÀmppÀ 2 - Alko - kÀmppÀ 2 -kiertueen jÀlkeen pÀÀsemme lÀhtemÀÀn kohti festarialuetta. Kaksi kaljaa kameralaukkuun ja puolentoista litran sangriapussi repun pohjalle. Pressiportin lÀpi luikahtaminen on naurettavan helppoa. JÀrjestyksenvalvoja taitaa tarkistaa kameralaukkuni pÀÀllisin puolin, mutta selÀssÀni roikkuva reppu ei kiinnosta. Kello on noin viisi iltapÀivÀllÀ. Olemme missanneet jo Yonan, Sami Kukan sekÀ Hannibalin joten tÀssÀ vaiheessa pÀivÀn seuralaiseni inhoaa minua. JÀtÀn kiukuttelevan muijan omaan arvoonsa ja kadotan ystÀvÀni tahallisesti. Festarialueella vaellan suoraan Gommin ja Bommin keikalle. Olo ei ole erityisen krapulainen joten fiilis on hyvÀ vaikka kameralaukku painaa tonnin olkapÀÀllÀ ja maassa on mutaa ja hippejÀ. Keikan aikana mietin miten pirun kuuma Nummisella ja Hietasella mahtaa olla elÀinasuissaan. Mietin myös keitÀ ovat yleisön seassa pyörivÀt sika, lintu, lammas ja siili. ElÀinpukuisilla nÀyttelijöillÀ on jalassaan villasukat. Ihme



38 VEERA KONSTI H2Ö

touhua. Gommin ja Bommi vetĂ€vĂ€t kaikesta helteestĂ€ huolimatta kesĂ€n iloisimman musiikillisen shown. Mieleeni palautuvat kaikki ne Ilosaarirockin darra-aamut, jolloin olen vaeltanut pĂ€ivĂ€n ensimmĂ€iselle jĂ€rven rantaan kello 13 iltapĂ€ivĂ€llĂ€ ja makoillut nurmikolla krapulaani kevyemmĂ€ksi. H2Ö ei kuitenkaan yllĂ€ samaan tunnelmaan, tÀÀllĂ€ on vĂ€hĂ€n liian monimutkaista. Juon ensimmĂ€istĂ€ kaljaani salaa Riston keikalla Takapihalla ja tunnen voitonriemua oveluudestani. Risto on kuitenkin aina samanlainen, joten en viihdy paikalla yhtĂ€ tölkkiĂ€ pidempÀÀn. Kaveriporukalla asetumme Pietarin Spektaakkelin keikan ajaksi pusikon reunaan jonkun repusta löytyneen ohuen huivin pÀÀlle istumaan. Tapailen biisien sanoja ja mietin hyvĂ€nnĂ€köisiĂ€ polvisukkiani, jotka ovat kesĂ€n paras asuste, sillĂ€ huivi ei paljoakaan suojaa epĂ€mÀÀrĂ€iseltĂ€ risukolta takalistojen alla. SyvemmĂ€llĂ€ metsikössĂ€ kolmihenkinen porukka kÀÀrii jointtia, edessĂ€ni parveilee lukematon mÀÀrĂ€ kaasunaamarilaukkuja ja Dr. Martens-maihareita. Maasta kĂ€sin ei nĂ€e mitÀÀn muuta kuin ihmisten jalkoja, mutta grilli-lava on niin matala ettei seisomi-

sestakaan olisi hyötyĂ€, ellen sattuisi kasvamaan yllĂ€ttĂ€en parimetriseksi. KĂ€ytĂ€nnöllisyyden puuttuminen tĂ€llĂ€ festarilla Ă€rsyttÀÀ jĂ€lleen. Tundramatiksin keikalla salakaljaa ARTS-kangaskassista juodessani bongaan uudestaan Li Anderssonin, tĂ€llĂ€ kertaa mieletön kultainen paljettilippis pÀÀssĂ€. Li on edelleen cool. Jollakin tyypillĂ€ on pohkeessaan tatuointina jĂ€rjettömĂ€n iso Corto Maltese, otan siitĂ€ kuvan salaa. LĂ€hetĂ€n aiheesta kuvaviestin poikaystĂ€vĂ€lleni jonka vastaus on odotettu “mulle tollanen ja heti”. Aurinko paistaa ihan liikaa ja nĂ€lkĂ€ alkaa taas kiukuttaa. Tundramatiks tuntuu turhalta. Festariseurueeni tanssahtelee helteessĂ€ mutta itse en nĂ€e sitĂ€ tarpeelliseksi. Olut riittÀÀ ihan hyvin. Keikan jĂ€lkeen törmÀÀmme tuttuun tyyppiin rannalla. HĂ€nen seurueessaan hipsterihattupĂ€inen mimmi kyselee iPhone nelosen laturin perÀÀn. Lainaan omaani ja kiitollinen neiti kehottaa kĂ€ymÀÀn visiitillĂ€ pressiteltassa sitten kun haluan omaisuuteni takaisin. Laahustan vastahakoisesti Yakuzi Paton keikalle, johon suurin osa porukastamme suuntaa. Olen osa laumaa enkĂ€ ajattele selkeĂ€sti mitÀÀn.


39 VEERA KONSTI

Maailmani romahtavat. Olen ollut hikoilemassa ja nĂ€lĂ€n kuihduttamana jo puolitoista pĂ€ivÀÀ ja kĂ€vellyt ympĂ€ri tĂ€tĂ€ hankalaa telakka-aluetta ja nyt sitten kerrotaan ettĂ€ keidas on ollut tĂ€ssĂ€ ihan vieressĂ€. PERKELE. RyntÀÀn tilaamaan bisseĂ€, jonka pöydĂ€n takana pyörivĂ€ palveluhenkilö avaa. Otan kourallisen popkornia ja voileivĂ€n. Istun kameralaukkuni kanssa johonkin nurkkaan syömÀÀn. Artistit polttavat tupakkaa teltan sisĂ€llĂ€ ja hengailevat keskenÀÀn. En tunne porukasta ketÀÀn ja tyydyn katselemaan ruokaani. Tunnen olevani huijari ja vÀÀrĂ€ssĂ€ paikassa, itĂ€-suomalainen urpo turkulaisten trendsetterien keskellĂ€. Onneksi vessajonot ovat lyhyet vaikka keskimmĂ€isen bajamajan lukko onkin rikki. Bongaan puolitutun kameran kanssa ja ryntÀÀn juttelemaan koska kalja on noussut pÀÀhĂ€n ja alan pÀÀstĂ€ vihdoin tunnelmaan. “MOI ME NÄHTIIN SILLON BAARISSA KERRAN” on kuolematon aloituslauseeni. Puolituttu tuntuu olevan lĂ€hes yhtĂ€ seuraton, koska jÀÀ hengailemaan kanssani tunneiksi. Ilmaisen oluen ja sapuskan seurassa alan vihdoin tuntea olevani festareilla. Juttelen jonkun mikkelilĂ€isen pik-

H2Ö

Asetumme tÀllÀ kertaa eturiviin, jotta nÀemme kun hippiyhtye soittaa ja pomppii pitkin grillilavan edustaa. Meno on yleisen mielipiteen mukaan ihan hyvÀ, mutta olen turtunut ja turhautunut tÀhÀn festariin enkÀ ole edes hauskasti nousuhumalassa. YritÀn lÀhinnÀ tuhlata aikaa hörppimÀllÀ jonkun tarjoamaa viiniÀ ja vÀistelemÀllÀ tanssivia paljasjalkoja. LÀhes tunnin pakkofiilistelyn jÀlkeen saan meiningistÀ tarpeekseni ja lÀhden noutamaan puhelimeni laturia. Muutaman viestin ja puhelun jÀlkeen löydÀn pressiteltalle joka osoittautuu aitojen takana olevaksi katokseksi. En pÀÀse pressipassillani sisÀÀn, mutta ystÀvÀllinen jÀrjestyshenkilö ohjaa minut toisen aidan taakse josta saisin pressirannekkeen. Rannekenainen puhuu sÀÀstÀ eikÀ tarkista henkilöllisyyttÀni mistÀÀn vaan iskee neonvihreÀn tai -keltaisen paperisuikaleen kÀteeni. KÀvelen polleana pressiteltalle hakemaan omaisuuttani takaisin. HattupÀinen mimmi seurueineen kiittelee kovasti, kutsuu kuuntelemaan We love Helsinki DJ:den keikalle ja kehottaa nappaamaan olutta tiskiltÀ, se on kuulemma ilmaista myös pressille. Ja ruoka, sitÀkin kannattaa ottaa.


40 kubÀndin kanssa ja vÀÀnnÀn savon murretta hupaillakseni.

VEERA KONSTI

YritÀn kÀydÀ pressiteltan ulkopuolella, mutta se tuntuu turhalta.

H2Ö

MikÀÀn muu ei ole tÀssÀ kuin minÀ ja ilmainen juoma ja hampurilaisia, joiden pihvit paistetaan silmieni edessÀ. Istuin keskustelemassa toisenkin puolitutun sekÀ jonkun runopojan kanssa. YritÀn saada aikaiseksi vihaista keskustelua liha- tai turkisteollisuudesta, mutten onnistu. Tyypit haluavat kuitenkin puhua vain itsestÀÀn tai runoudestaan tai hiustyyleistÀÀn tai kirjanjulkkareistaan. Vaikka humala on hyvÀ, saan tarpeekseni nÀistÀ ihmisistÀ ja kiskaisen puolituttuni mukaan. Vaadin, ettÀ menemme katsomaan Jodarokkia grillille. Heti. Seuralaiseni vastustelee koska kaljat ovat kesken. Sujautan avonaiset tölkit farkkushortsieni taskuun ja kirmaan ulos jÀrjestyksenvalvojan vartioimasta portista. Vapaus ja olutta! GrillillÀ on liikaa porukkaa eikÀ Jodarokia nÀy ihmisten takaa vaikka artisti seisoo pienellÀ pöydÀllÀ esiintymÀssÀ. LisÀksi oluet ovat vuotaneet taskuihini.

Otamme spurtin seuraavaan kohteeseen, mutta puolituttuni putoaa tÀssÀ vaiheessa matkasta. Sovimme ettÀ nÀemme Laulurastaan keikalla puolen tunnin pÀÀstÀ, mutta unohdan koko tapaamisen. TörmÀÀn kaveriporukkaani jÀlleen Artturi Tairan uuden projektin, Shivan Dragnin, keikalla. Noin kymmenen minuutin kuuntelun jÀlkeen toteamme musan olevan hankalaa kuunnella jos on pitÀnyt kovasti Rubikista, lisÀksi meininki on melko epÀsopivaa humalatiloihimme ja jatkamme kohti Laulurastasta. Istun tutun porukan kanssa puun alle ja kaivan repustani sangriapussin. Toverit auttavat tyhjentÀmisessÀ enkÀ muista kuulleeni pÀtkÀÀkÀÀn Laulurastaan musiikista, se luultavasti oli jotain reggaemaista lÀpsyttelyÀ. Alkoholi kiinnostaa enemmÀn. Lopulta löydÀn itseni pÀivÀn alkuperÀisen seuralaiseni jengistÀ ja olemme poistumassa alueelta. YritÀn vielÀ noutaa kaljaa pressialueelta mutta se on jo kiinni. Ihmismassat alkavat virrata ulos joten menemme mukana. PyörÀt löytyvÀt siitÀ samasta ojasta johon ne iltapÀivÀllÀ jÀtimme. Ruuhkaisen pyörÀmatkan aikana sovimme jatkoista jotka ovat kuulemma KakolanmÀellÀ.




43 VEERA KONSTI H2Ö

KĂ€ymme ensin vain piipahtamassa majapaikassamme, syömme ja seuraamme sitten kaveriporukkaa lopullisiin bileisiin. Turun keskustaan pÀÀstyĂ€mme olemme voipuneita. Syömme yöpalaksi jotain salaattia. YstĂ€vĂ€ni soittelee puheluita ja yrittÀÀ saada selvÀÀ jatkoista. “Jotkut on menossa sinne mĂ€elle ja toiset on kai niillĂ€ virallisilla ug-jatkoilla, yritĂ€n nyt tĂ€ssĂ€ selvitellĂ€ mihin ne yhet menee” kuuluu raportti. Juomme vĂ€kisin yhden kaljan. Puoliksi. LisÀÀ puheluita ja lopullinen tuomio: “Ei tĂ€stĂ€ tuu nyt enÀÀ vittuukaan, en mĂ€ haluu mihinkÀÀn muualle paitsi nukkuu”. Luovutamme. Pesen meikit ja kĂ€perryn muhkuraiselle patjalle entisen kĂ€mppikseni lattialle ison turkulaisen kerrostaloasunnon valtavassa takkahuoneessa. Aamu saattaa alkaa sarastaa jossain pĂ€in Turkua, mutta kerrostalon sisĂ€pihalta nĂ€kyvĂ€t vain vastapĂ€isen talon ikkunat. Ă„Ă€nimaisemana toimivat jostakin avonaisesta ikkunasta kuuluvat ja korkeiden talojen seinistĂ€ kaikua kerÀÀvĂ€t naapureiden lemmenleikit. En jaksa ajatella enÀÀ mitÀÀn muuta kuin huomista kotimatkaa. Tai ehkĂ€ annan Turulle vielĂ€ yhden pĂ€ivĂ€n ja lĂ€hden kotiin vasta ylihuomenna.


44 ESSI PAILINNA

Mikki the shiba

Some mysterious days from a City FoxĂą€™s photo diary


ESSI PAILINNA

45


46 ANNI KÖSSI

Mamu

YritĂ€n soittaa Mattia kuskiksi, mutta hĂ€n ei vastaa. Onneksi asun kasin reitillĂ€, pÀÀsen raitiovaunulla suoraan kotioveltani Marian sairaalaan. Varaan paperia matkaa varten, mutta verta on jo Oopperan kohdalla joka puolella. SitĂ€ tippuu syliin keskeltĂ€ naamaa, nenĂ€stĂ€. Kello on kuusi ja ratikka tĂ€ynnĂ€. “Voit kertoa totuuden luottamuksella, ei tarvitse ryhtyĂ€ mihinkÀÀn toimenpiteisiin”, nuori naislÀÀkĂ€ri sanoo.


47 ANNI KÖSSI MAMU

NenÀÀ ei tarvitse tikata, hÀn saa sen paikattua iholiimalla. PerhevÀkivallasta pitÀÀ puhua. No, se on tehnyt tÀmÀn ennenkin, nyt tosin harvinaisen kovaa. SillÀ on menneisyytensÀ, en vain tiedÀ siitÀ paljon mitÀÀn. Se muutti Suomeen neljÀ vuotta sitten, keski-ikÀisenÀ. Olin vastassa, kun se tuli lentokoneella Espanjan kultarannikolta Helsinki-Vantaalle. Se on ollut osa machokulttuuria, josta minulla on vain karikatyyrinen kÀsitys. Mutta sitÀ se ahdistaa pohjia myöten. Katson sitÀ, kun se nukkuu. Se nukkuu paljon. Kun se oli ollut Suomessa kuukauden, otin sen mukaani juhliin. Menimme kÀvelylle takapihalle, ja kesken leikin se tarrasi minua kaulasta eikÀ pÀÀstÀnyt irti. Pidin pooloa ja kaulahuivia keskellÀ kesÀÀ. TÀllÀ kertaa on vaikea piilotella. NenÀ on turvonnut kaksinkertaiseksi, ja arpi siitÀ kuulemma jÀÀ. Se suuttuu siis aivan arkisista asioista. Turkkia ei saa harjata, leikata eikÀ pestÀ. PitkÀt kynnet naarmuttavat lattiaa. TiedÀn, mikÀ suututtaa sitÀ, mutta tiedÀn myös,


48 ANNI KÖSSI MAMU

mistÀ se pitÀÀ. VÀlillÀ siitÀ on niin vaikea ottaa selvÀÀ. Se haluaa suukotella, olla lÀhellÀ, nukkua vieressÀ, mutta silti se saattaa hermostua jostakin aivan turhanpÀivÀisestÀ, vaikka jos vahingossa astun sen varpaille. Jossakin vaiheessa meillÀ meni todella hyvin. Unohdin tÀysin, ettÀ sitÀ pitÀÀ varoa. Sitten se veti pussillisen purkkaa, vaipui miltei koomaan ja joutui viettÀmÀÀn kaksi pÀivÀÀ teholla yksin. Se tuli kotiin kauhistuneena, aivan kuin kaikki sen ympÀrillÀ olisi jÀrkkynyt, ja minun tÀytyi alkaa jÀlleen varoa liikkeitÀni. SiellÀ, mistÀ se tulee, koirat tekevÀt työtÀ. Ne metsÀstÀvÀt tai vahtivat taloa, ja sitten kun työkyky loppuu, niille jÀtetÀÀn hyvÀstit. Kotiovi laitetaan kiinni tai koira kÀydÀÀn sitomassa pylvÀÀseen jonnekin kauas, mikÀli ei haluta itse pÀÀttÀÀ sen pÀiviÀ. ElÀinlÀÀkÀrin mukaan se on tÀysin terve. Mutta sen keho muistaa edelleen, kuinka vÀhÀnkÀÀn uhkaavissa tilanteissa reagoidaan. EnsimmÀisen poikaystÀvÀni perheessÀ pidettiin suomenpystykorvia. HeillÀ se oli aina kerrasta poikki. SillÀhÀn ei ole mitÀÀn vÀliÀ


49 ANNI KÖSSI MAMU

miltĂ€ minĂ€ nĂ€ytĂ€n. Istun ratikassa paksu side nenĂ€ssĂ€ni. EivĂ€tkĂ€ arvet mitenkÀÀn erityisen rumia edes ole. On vain uuvuttavaa sanoa jokaiselle, joka tulee kylÀÀn, ettĂ€ muista nyt varoa, ja katsoa koko ajan perÀÀn, ettei mitÀÀn vain satu. “Koko elĂ€mĂ€ ollut koiria, eikĂ€ yhtĂ€ saa kuriin” vai “tuo on varmaan itse sekoamassa”, he ajattelevat. Alle viisitoistakiloinen luppakorva ei nĂ€ytĂ€ kovin uhkaavalta. HĂ€n luuli, ettĂ€ valehtelin – nenĂ€ni paikannut lÀÀkĂ€ri. EttĂ€ on helpompi sanoa, ettĂ€ se oli koira eikĂ€ mies. Sitten hĂ€n uskoi ja sanoi, ettĂ€ kai minĂ€ tiedĂ€n, mitĂ€ pitÀÀ tehdĂ€. NĂ€in Mamun internetissĂ€ ensimmĂ€isen kerran. Kuvassa horisontti oli aivan vinossa, mutta se seisoi suorana auringonpaisteessa, aidatussa koiratarhassa, muiden juoksennellessa sen ympĂ€rillĂ€. Se katsoi kameraan suu auki, tulkitsin sen hymyksi. Tulkitsen sen edelleen siksi, kun avaan oven ja palaan kotiin.


50 SILLA VIRMAJOKI HOMEDOG

Homedog I didnĂą€™t really even want a dog. I had just moved to Helsinki and left the last one behind. I had planned to concentrate on my studies and my new life in a new city. A dog would have been too much responsibility.



52 SILLA VIRMAJOKI HOMEDOG

In many ways it was like with love. No matter how badly one tries to avoid commitment and enjoy the single life (woop woop), that special someone always appears after you have dedicated yourself to singledom. Someone you wouldnĂą€™t give up no matter what.



54 SILLA VIRMAJOKI HOMEDOG

One should reflect upon the decision to get a dog like one would when considering conceiving a baby, and not do it just on a whim. ‘Cause when you break up you have to argue about custody and who pays for the vet bills. You end up cursing your ex six feet under. But still you don’t abandon your dog, just like you wouldn’t abandon a child.



56 SILLA VIRMAJOKI HOMEDOG

Braco’s been the light in the dark, a steady rock in the storms of my life as Carrie Bradshaw. ‘Fuck men’ is what I often conclude at the end of the day as I crawl closer to spoon my warm calf. I listen to him breathing and his heart beating.



58 SILLA VIRMAJOKI HOMEDOG

During the day I take care of him. I spend my money on fancy protein-enriched dry grub. I count down the hours he’ll have to spend alone while I’m gone. I walk my dog in the park at night even though I am scared of the dark, and admire its physique as it runs around. I’m in awe of his fast, muscular and firm body.



60 SILLA VIRMAJOKI HOMEDOG

My dog sings Schlager, gives me the paw and pulls on the leash. I carefully clean his ears, cut his nails and pour oil into his pellets. I knit my dog a jumper for the winter because he comes from Spain and must find the Finnish winters cold as hell. I look for the most disgusting frozen foods in the pet store. Chicken hearts, tripe, dried duck legs. For calcium I feed it eggs with the shell intact, and when they get spilled all over the floor I patiently clean it up, out of unconditional love.







66 POUYAN MOHSENINIA THAT LAST SUNBATH

That last sunbath My mother has the most powerful voice. This was once more proved on the summer of 1997, when my family had a series of serious discussions. I was in seventh grade and, unlike my parents, wanted a pet rabbit. Or actually I wanted a dog, but rabbit was the closest I could get, after many conversations and a lot of persuasion. My friend Suzuki had what I thought to be valuable experience on purchasing and the ownership of bunnies. To me Suzuki was that junior vet I trusted, and who I wanted to go shopping with. The licensed pet shops would ask unreasonable pric-


67 POUYAN MOHSENINIA THAT LAST SUNBATH

es, so we headed downtown. There the shops were unlicensed and would not charge as much. By entering the shop I was no longer tempted to purchase a bunny. The scene I faced was like a sessional sale, things were out of control. Raw smell and dirt everywhere. A dark room, and cages filled with bunnies. Since there were plenty of them crumpled together it made the decision making even harder than expected. Thanks to Suzuki, he patiently pointed out what he knew to help to come up with some options. The bunnies skin color was a concern of ours. We had a variety of color to choose. From grey and brown to white and black. Also comboĂą€™s where a nice choice as well.Along side what should the gender be? Or should we get a pair, or what? and so many other thoughts that comes to mind during decision making. I have to admit, now that I am looking back, I realise I was just physically standing there, hypnotised. Staring at the shopĂą€™s environment, the people, and the rest of the pets. It was Suzuki who did all the works and the final decisions. He even got a discount by his bargaining skills.After a long day I was back home with not one, but two bunnies. I was overjoyed. I liked the experience of taking care of my bunnies. Our yard was pretty decent, a small pond in the middle of mosaic covered floor, with some trees and plants giving shade. The bunnies got to


68 POUYAN MOHSENINIA THAT LAST SUNBATH

hop around freely during the day. At nights I tried to protect them from stray cats, carrying the cage in and back out again during the day. I imagined it was what a father would feel for his kids. I waited eagerly to see them growing up, from bunnies to rabbits. Two weeks went by. It was the middle of the summer and we had more than 12 guests with a bunch of kids coming over. As I had turned my back one of the kids cried for help. He had decided to give the bunnies a bath and soaked them in the pond, to which they reacted by shivering violently. No one knew what to do. Someone suggested that the bunnies should be left out to the sun, so they wouldnĂą€™t catch a cold. It sounded wise and smart, thus after putting them back into their cage I carried them to a spot under the sun. Relieved and content, we went back to our fun and games. After lunch, in the middle of a ferocious Super Nintendo Street Fighter tournament we heard weird noises. Almost like someone screaming, and thats what it was. The bunnies had spent hours in the hot summer sun, and were screaming for their lives. We thought of holding a proper funeral and bury them in the yard. But we were stopped as one of the guests suggested to take them out of the house. He believed soon or later we will dig them out, and probably do crazy thing. So it would be the


69 POUYAN MOHSENINIA THAT LAST SUNBATH

best to take the poor animals out of our reach. We never got to know where they were taken. Afterwards it was time to sit down to hear advices from parent. Mom and dad pointed out how I could have take better care of the bunnies and also tried asking me what I learned from this experience. Stubborn me was still trying to prove a point by stamping my foot and raising the idea that why I asked for a dog and not a bunny!


70 ALIISA TALJA WILD PATTERNS

The stripes of a tiger are as unique as the fingerprint of a human being which makes it possible to identify every individual by itĂą€™s pattern.




73 ALIISA TALJA WILD PATTERNS

Zebras’ striping helps to confuse it’s predators by motion dazzle—a herd may appear as one large mass of flickering stripes, making it more difficult for the lion to pick out a target.


74 ALIISA TALJA WILD PATTERNS

LeopardsĂą€™ yellow rosette patterned coat tends to be more pale and cream colored in desert populations, more gray in colder climates, and of a darker golden hue in rainforest habitats.




77 ALIISA TALJA WILD PATTERNS

Snake scales are not discrete, but extensions of it’s skin—hence they are not shed separately but as a complete outer layer during each molt, akin to a sock being turned inside out.


78 ALIISA TALJA WILD PATTERNS

CrocodilesĂą€™ skin is covered with sense organs, Domed Pressure Receptors, which make their sense of touch more subtle than the sense of human fingers.





82 LEONA KOTILAIEN

KöydenvetÀjÀdelfiinejÀ ja sekstailevia simpansseja



84 LEONA KOTILAINEN KÖYDENVETÄJÄDELFIINEJÄ JA SEKSTAILEVIA SIMPANSSEJA

Kun minua pyydettiin kirjoittamaan Torson elĂ€inteemaiseen numeroon minulle esitettiin toive, ettĂ€ elĂ€intĂ€ kĂ€siteltĂ€isiin myönteisen – ei niinkÀÀn kĂ€rsimyksen – kautta. ElĂ€inten kokema nautinto ja hyvinvointi on tĂ€rkeĂ€ aihe, mutta en voi tĂ€ssĂ€kÀÀn sivuuttaa elĂ€inten kĂ€rsimystĂ€, sillĂ€ se on olennainen osa niiden elĂ€mÀÀ. Se on sitĂ€, koska elĂ€imestĂ€ on monissa paikoin rakennettu kuva, joka mahdollistaa ja hyvĂ€ksyy ainakin tiettyjen lajien jĂ€rjestelmĂ€llisen sorron, spesismin. TĂ€mĂ€ kaikkien muiden elĂ€inten ylĂ€puolelle asettuminen on kĂ€ytĂ€nnössĂ€ mahdollistanut miljardien elĂ€inten hyvĂ€ksikĂ€ytön. Lajisortajat eivĂ€t pelkĂ€stÀÀn ole asettaneet ihmistĂ€ kaikkien lajien ylĂ€puolelle, vaan kokevat useimmiten myös eri elĂ€inlajien vĂ€lillĂ€ olevan eroja. Se, mitĂ€ elĂ€imiĂ€ milloinkin hyödynnetÀÀn, vaihtelee paikasta ja kulttuurista riippuen. Esimerkiksi Suomessa on tĂ€ysin laillista pitÀÀ lehmiĂ€, kanoja, minkkejĂ€, kettuja ja sikoja vangittuna ja lopulta tappaa ne lihansa ja turkkinsa vuoksi, kun taas lemmikkielĂ€iminĂ€ miellettyjen koiran tai kissan tappoa pidetÀÀn vÀÀrĂ€nĂ€ ja barbaarimaisena. ElĂ€inrakkaus tarkoittaa monille lihansyöjille sitĂ€, ettĂ€ omistaa kissan tai koiran, kun taas lajisorron vastustajat pyrkivĂ€t johdonmukaisuuteen ja puhuvat kaikkien – ei vain kaikista tutuimpien ja pörröisimpien – elĂ€inten oikeuksista.

*** Aloin kirjoittaa tĂ€tĂ€ tekstiĂ€ Somerolla Suomen ensimmĂ€isessĂ€ elĂ€inte turvakodissa, jossa keskitytÀÀn elĂ€inten hyvinvointiin ja kaikkien elĂ€inten oikeuksien puolustamiseen. Rakastan vuohien, hevosten, kanojen, kukkojen, lampaiden, nautojen, sikojen ja muiden tilan elĂ€inten katselemista. Niiden vĂ€linen kanssakĂ€yminen, leikki ja muu toiminta on opettavaista ja usein huvittavaa, ja niiden parissa toimiminen tuo konkretiaa elĂ€inoikeustyöhön, mitĂ€ monet toimijoista tekevĂ€t usein melko abstraktilla tasolla. ElĂ€inlajeja on tilalla monta, ja elĂ€imiĂ€ hoidetaan ja huomioidaan tasapuolisesti riippumatta niiden oletetusta Ă€lykkyysosamÀÀrĂ€stĂ€ tai kulttuurin niille mÀÀrittelemĂ€stĂ€ tarkoituksesta. Jokainen nĂ€istĂ€ yksilöistĂ€ on saanut uuden mahdollisuuden elĂ€mÀÀn, ja jos tilaa ei olisi olemassa, elĂ€imet olisi teurastettu. TĂ€stĂ€ syystĂ€ seuraa suru hienointakin hetkeĂ€. MielessĂ€ ovat aina myös ne, jotka eivĂ€t saa mahdollisuutta. TuulispÀÀn viimeisin tulokas, 10-viikkoinen Lauri-vasikka on lunastanut paikkansa tilalla, mutta sen Ă€iti on edelleen kiinni lypsykoneissa. Kaikki mitĂ€ TuulispÀÀn elĂ€imet tekevĂ€t, on oikein – silloinkin kun ne vaikeuttavat ja hidastavat kĂ€ytĂ€nnön hommia tilalla, ja vaikka niitĂ€ pitÀÀ lahjoa


85

***

Olin taannoin Afrikassa simpanssiprojektissa, jossa tarkkailin kolmea simpanssilaumaa. Vaikka simpanssit osaavat olla myös vÀkivaltaisia ja riitaisia, vallitsee yksilöiden vÀlillÀ kiintymystÀ ja ystÀvyyttÀ. Ne leikkivÀt ja kisailevat keskenÀÀn ja pitÀvÀt toisiaan hyvÀnÀ. Tarkasti katsomalla selviÀÀ nopeasti, ketkÀ tulevat hyvin, ketkÀ huonommin toistensa kanssa toimeen. Leikkiminen, sukiminen ja vedessÀ lotraaminen ovat asioita, joita ilmankin simpanssi selviytyisi. Tiesin erÀÀn naaraan olevan lÀhellÀ kun puiden seasta kuului kirkunaa ja molskahdus. Aluksi tÀllaisina hetkinÀ luulin, ettÀ simpanssit tappelevat keskenÀÀn, kunnes tajusin, ettÀ naaras heittÀytyi itse veteen. Se piti vedestÀ. Joskus se istui laguunissa ja odotti, ettÀ sen pÀÀlle loiskutel-

KÖYDENVETÄJÄDELFIINEJÄ JA SEKSTAILEVIA SIMPANSSEJA

***

Taloudellisen edun tavoittelu, tavat ja tottumukset koituvat miljardien elÀinten kohtaloksi vuosittain. PelkÀstÀÀn Suomessa tapetaan kymmeniÀ miljoonia elÀimiÀ joka vuosi. On niitÀkin elÀimiÀ, joista saatava hyöty ei perustu niiden tappamiseen, vaan ne kyllÀ saavat nÀennÀisesti elÀÀ, mutta viettÀvÀt elÀmÀnsÀ karuissa, virikkeettömissÀ oloissa. NÀihin lukeutuvat muun muassa munijakanat sekÀ maitoteollisuuden lehmÀt, joiden sonnivasikat tapetaan. Munantuotannon kannalta tarpeettomat kananpojat saavat niin ikÀÀn tappotuomion. Osa harrastustoiminnassa kÀytetyistÀ hevosista on suuren osan ajastaan yksin, vÀlillÀ niillÀ ratsastellaan tai harrastetaan muuta. Usein, kun hevonen koetaan liian hitaaksi, vanhaksi ja tarpeettomaksi, se hylÀtÀÀn. Sen sijaan, ettÀ ne elÀisivÀt ja kuolisivat luonnollisesti, Suomessa tapetaan vuosittain satoja hevosia, vain koska niistÀ ei pystytÀ enÀÀ hyötymÀÀn. Korkeasaaren elÀimet viettÀvÀt pÀivÀnsÀ niille tÀysin luonnottomissa oloissa. SÀrkÀnniemen delfinaariota ei vielÀkÀÀn, lukuisista delfiinien huonovointisuuteen perustuvista vaateista huolimatta, ole lÀhdetty ajamaan alas. NÀmÀ hyvÀksikÀytön muodot eivÀt johdu elÀimistÀ, vaan ihmisen elÀinsuhteesta ja -kuvasta, jossa elÀintÀ ei nÀhdÀ arvokkaana, itseÀÀn varten olemassa olevana yksilönÀ, vaan vÀlineenÀ.

LEONA KOTILAINEN

pois paikoista, missÀ niiden ei kuuluisi olla, ja vaikka vÀlillÀ niiden kanssa menee hermo. NÀillÀ elÀimillÀ on oikeus elÀÀ, tungeksia ovista ja ikkunoista ja sÀhlÀtÀ, ja on meidÀn etuoikeutemme ja velvollisuutemme auttaa. TuulispÀÀssÀ ihmiset ovat niitÀ varten, ei toisinpÀin.


86 LEONA KOTILAINEN KÖYDENVETÄJÄDELFIINEJÄ JA SEKSTAILEVIA SIMPANSSEJA

laan vettĂ€, kunnes kyllĂ€styi ja poistui tilanteesta. Vesi ei yleensĂ€ ole luontainen elementti simpansseille. JĂ€nnitin simpanssin kohtaamista aluksi kovasti. Koin useita sukimishetkiĂ€ erÀÀn aran naarassimpanssin kanssa. NĂ€mĂ€ tuokiot olivat omiaan hĂ€lventĂ€mÀÀn huoliani liittyen villielĂ€inten kohtaamiseen. Sukiminen rauhoittaa myös simpansseja niiden ollessa jĂ€nnittyneitĂ€ tai peloissaan. Suudelmat, halaukset ja yhdessĂ€ vietetty aika kuuluu simpanssien elĂ€mÀÀn siinĂ€ missĂ€ ihmistenkin. RuokintahetkinĂ€ simpanssivauvat hamuilivat uteliaina meitĂ€ ja tavaroitamme, kuten kameroita – toki aikuisten lajitovereidensa valvonnassa. Kaikkia simpansseja meidĂ€n ei kannattanut edes lĂ€hestyĂ€, olemmehan eri jengiĂ€, ja ihmisiin suhtauduttiin epĂ€luuloisesti niin kuin kuuluukin. Lajitovereiden suhteen tilanne oli toinen. Vaikka simpanssien vĂ€lillĂ€ oli konflikteja, saattoi niiden vĂ€lisen toveruuden ja tuen havaita pĂ€ivittĂ€isessĂ€ kanssakĂ€ymisessĂ€. Simpanssien havainnoiminen oli kiehtovaa. Saatoin viettÀÀ pĂ€ivittĂ€in tuntikausia niitĂ€ katselemalla. Niiden toiminta oli vĂ€lillĂ€ hĂ€mmentĂ€vĂ€n samankaltaista kuin meidĂ€n ihmisten, sekĂ€ hyvĂ€ssĂ€ ettĂ€ pahassa. NĂ€istĂ€ simpansseista suurin osa oli pÀÀtynyt projektiin ihmisten vuoksi: osa oli salametsĂ€styksen uhreja, osa pelastettu elĂ€intarhoista, jotkut ihmisten lemmikkikĂ€ytöstĂ€. Projekti pyrkii sopeuttamaan nĂ€itĂ€ elĂ€imiĂ€ luontoon ja simpanssiryhmĂ€ssĂ€ elĂ€miseen ja vapauttamaan ne lopulta villiin luontoon.

***

ElĂ€imet parittelevat, leikkivĂ€t ja esimerkiksi haastavat riitaa mielihyvĂ€n, eivĂ€t pelkĂ€stÀÀn vaistojen vuoksi. TĂ€hĂ€n paneudutaan etologi Jonathan Balcomben kirjassa ElĂ€imellinen nautinto. Tutkimuksiin perustuva teos lukuisine esimerkkeineen tuo tĂ€rkeĂ€n vastapainon elĂ€inten kĂ€rsimykselle, josta saa halutessaan todisteita joka pĂ€ivĂ€. Vaikka lisÀÀntyminen on osa lajien selviytymistĂ€, harrastavat useat elĂ€inlajit seksiĂ€ vailla lisÀÀntymistarkoitusta, joko vastakkaisen tai saman sukupuolen kanssa. Balcombe kirjoittaa, ettĂ€ esimerkiksi simpanssien tapauksessa tĂ€llaisiin mielihyvÀÀn perustuviin tapauksiin kuuluvat naaraan sukupuolielinten kiihottaminen suulla tai kĂ€sillĂ€ eli fellaatio, ”takamusten hieronta”, itsetyydytys yksin tai yhdessĂ€, parittelu ilman penetraatiota ja parittelu suuren tai suurimman osan raskausaikaa. Kirjassa kerrotaan, ettĂ€ kasvissyöjien, esimerkiksi nuorten vuohien, leikki sisĂ€ltÀÀ hyppimistĂ€, juoksemista ja puikkelehtimista, jotka ovat hyödyllisiĂ€ taitoja vaikeassa maastossa selviĂ€misen ja saalistajien vĂ€lttĂ€misen kannalta. Vaikka ketteryydestĂ€ ja kekseliĂ€isyydestĂ€ on luonnossa kieltĂ€mĂ€ttĂ€ hyötyĂ€, liittyy pomppimiseen myös leikkimielisyyttĂ€ ja hauskanpitoa.


87 KÖYDENVETÄJÄDELFIINEJÄ JA SEKSTAILEVIA SIMPANSSEJA

LEONA KOTILAINEN

Oma kokemukseni on, ettĂ€ vuohet ovat uteliaita, kekseliĂ€itĂ€ ja omapĂ€isiĂ€, jotka viihtyvĂ€t kaveriensa kanssa, vaikka vĂ€lillĂ€ sarvia keskenÀÀn kalistelevatkin. Delfiinien yhteydessĂ€ puhutaan yleensĂ€ Ă€lykkyydestĂ€. Halusin lisĂ€tĂ€ tĂ€hĂ€n esimerkin nĂ€istĂ€ vesielĂ€imistĂ€, joiden kuuluisi elÀÀ betonialtaiden sijaan merissĂ€ ryhmissĂ€ lajitoveriensa kanssa. Löysinkin mainion kohdan: ”Vapaina elĂ€vĂ€t delfiinit lorvailevat merilevĂ€n seassa viskoen, siirrellen ja tasoittaen sitĂ€ ja kĂ€yttĂ€en sitĂ€ köydenvetoon.” MeressĂ€ lorvailu on delfiinin oikeus, eikĂ€ ihmisten halun nĂ€hdĂ€ niitĂ€ tekemĂ€ssĂ€ temppujaan pitĂ€isi mennĂ€ sen edelle. Huomaan, ettĂ€ esiin nostamani kohdat kertovat Ă€lykkĂ€inĂ€ pidetyistĂ€ elĂ€imistĂ€. Se ei suinkaan ole tarkoitus. Kaikkien elĂ€inten tulisi voida olla olemassa itseÀÀn, ei meitĂ€ varten. Minusta on yhdentekevÀÀ, onko elĂ€in Ă€lykĂ€s, Ă€lykkÀÀmpi vai Ă€lykkĂ€in -- vain sillĂ€ on merkitystĂ€, miten kohtelemme niitĂ€.





91

I often ask myself who I am and who it is that I follow, at the moment when I am caught naked by the inquiring gaze of a cat. I am placed naked in front of a cat that looks at me without moving just to see Ăą€“ an animal naked before another animal. At that moment, I feel a dual shame. I am ashamed for being naked in front of the cat, but I am also ashamed for being ashamed. Approximately in this way the philosopher Jacques Derrida begins his deconstruction of the boarder between man and animal in the article The Animal That

ELISABETH WIDE

The animals that therefore we are


92 ELISABETH WIDE THE ANIMALS THAT THEREFORE WE ARE

Therefore I Am (More to Follow) (2002). Derrida clarifies to the reader that it is precisely a cat he is talking about, not the figure of a cat, neither a myth nor an allegory. An animal that looks at him. Why is this radical? An animalù€™s capacity to see and regard is one of the many things, which man assumes the animal to be incapable of. When Derrida addresses the problem of the animal, he identifies two positions of knowledge or two types of discourse regarding the animal. The first discourse is formed by those who have seen, observed, analysed and reflected on the animal. These are people who have looked at the animal, but never been seen by it. The idea of an animal facing them, looking at them and addressing them is for them so absurd, that the thought has not even occurred to them. An animal is seen without seeing. The speech is another gift not assumed to have been given to the animal. Man views speaking to animals as a childish and naĂƻve action, since animals are thought to be incapable of responding. Derrida points out that we here ought to contemplate what it means to reply and


93 ELISABETH WIDE THE ANIMALS THAT THEREFORE WE ARE

to speak. How can man know what it signifies? Why do we consider ourselves as having the primacy in defining what constitutes the answer? The human is a living creature among others, who has constructed the category human-animal and placed itself in a dominating position. Beyond the category construction, man has named the animals (and nature), created arbitrary animal taxonomies and located them in an inferior place of passive silence. As a result of these actions, Derrida argues, the animal is constructed as the other. The figure of the other is present in the traditional philosophical discussion, but is always represented by a person. The othering of animals is so total it has not even been taken into consideration. Derrida calls the animal as the absolute, wholly other. This othering can be perceived in manĂą€™s way of talking about animals as objects (it). Man speculates on the feelings and sufferings of animals, and believes to have the right to ask and answer questions such as can animals feel pain? can animals think? can animals speak? can one (man) pity animals? Man is portrayed as the rational, political and speaking sub-


94 ELISABETH WIDE THE ANIMALS THAT THEREFORE WE ARE

ject, whilst animals do not obtain the right to a language or to the possibility of replying. If man concludes that animals indeed can feel pain (or other feelings described as “human”), it is interpreted as secondary to more important things such as profit creation. ”The animal, what a word! The animal is a word, it is an appellation that men have instituted, a name they have given themselves the right and the authority to give to another living creature.” The wholly other we call animal. But what happens to the fraternity of brothers when an animal enters the scene? Derrida asks himself. When Derrida describes the cat that looks at him, the cat that communicates with him, he challenges the category human-animal and those hierarchies, which inevitably will follow. We are still following the first discourse. Derrida elaborates human as the self-proclaimed despot and the actor, while the otherness of the animal is absolute. The consequences for this othering are evident for anyone who should look at our society today (Derrida talks


95 ELISABETH WIDE THE ANIMALS THAT THEREFORE WE ARE

about animal genocide). Derrida arguments that all the representatives for the discourse that has muted animals are men. Then he continues to a track leading to the second discourse, by those who see and have been seen by animals. Similarly as women have been quietened, othered, objectified by men, have also these wholly others we call animals experienced the same treatment. This is why the animals’ perspective should be included in the feminist liberation struggle. Derrida focuses on the violence that man perpetrates over animals. Donna Haraway decides to lift forward the perspective of coevolution of different bodies in her article The Companion Species Manifesto: Dogs, People and Significant Otherness (2003). Bodies, which are categorised differently, but which all are active subjects with reciprocal influence and change. “Animal” and “human” engage in a relationship, which is constantly alternating and shaping them in a story of coevolution. What Haraway and Derrida have in common is the belief that a clear line between what we call human and what we


96 ELISABETH WIDE

call animal does not exist. There are no dichotomies or polar opposites. What do exist are bodies, flows of flesh, contextual organic constructions with a shared future.

THE ANIMALS THAT THEREFORE WE ARE

Read more: Jacques Derrida, 2002, The Animal That Therefore I Am (More to Follow) http://www.clas.ufl.edu/users/burt/Chaucer’swake/Animal.pdf Donna Haraway, 2003, The Companion Species Manifesto: Dogs, People and Significant Otherness http://nihilsentimentalgia09.files.wordpress.com/2013/03/haraway_companion_species_manifesto.pdf Gillez Deleuze and FĂ©lix Guattari on “Becoming Animal” (for example in A Thousand Plateaus, 1988)





100

Capturing beauty

HILLA KURKI

There is nothing extraordinary about the idyllic cluster of red houses located in the typical Finnish village of Launonen. Nonetheless, this place hides inside a great amount of beauty. This is the home and atelier of renowned visual artist Antti Oikarinen (b. 1974). However, today our agenda is not art, but a different kind of visual pleasure. I am here to learn about butterfly collecting. Oikarinen and his son Pietari, have kindly agreed to show me their collection and explain their methods and inspirations regarding this hobby. “The whole thing started approximately five years ago on my sons initiative. He took up wandering around with the butterfly net, and we started identifying the species he caught,” Oikarinen says. “At first it was just about capturing. The collecting came later. We have now identified over 360 species. You could say we are a bit crazy...” “I’m not crazy!” exclaims Pietari, who is reading a Donald Duck comic near by. “Well, not crazy as such, but crazy about the collecting,” Oikarinen clarifies to him. The butterfly nets have since been accompanied by professional butterfly traps, that Oikarinen and his son check daily. Even with nearly four hundred species identified, they still have a huge task in front of them: there are over 2,500 different species of butterflies in Finland alone. As we head outside for their daily routine check on the traps, Oikarinen shows the jars and boxes piled against the porch. These they use for breeding butterflies, for storing the caterpillars and the cocoons. He gently picks up a cocoon that is still soft and unprotected. Oikarinen holds it carefully and explains that for some reason this one lacked the ability to produce a sufficient cover. Still, he says, you can feel it is alive. It will probably survive. These butterflies are grown to be released. It seems almost that this action has its own logic of giving back, of pursuing a balance. You catch some, you release some. The first trap is located in the high weeds near the house. It uses light to attract the butterflies in and ammonium to sedate them. Sedating or stunning is necessary,




103 HILLA KURKI CAPTURING BEAUTY

for butterflies tend to batter and break their precious wings when captured. A sort of rigor mortis, post-death stiffness, happens also with butterflies. Therefore in order to create a proper sample, one needs to attach the butterfly carefully to a spreading board, molding the wings and the body to right angles using pins and pieces of paper. In order to start collecting one needs only a proper butterfly net. If one wishes to keep the catch, it has to be killed first. Oikarinen says that the easiest way for a beginner is just to put the butterflies in a jar and to the freezer. “We use ammonium, but also ether is a common means. Ether it is not so secure. A bit hard to use.” clarifies Oikarinen. ”The killing, of course, is not a pleasant thing. You can understand it, you can reason it, but it is not a pleasant thing.” It is still necessary for the research of butterflies. The sizes vary from over time and also the areas where you meet certain butterflies change; for example the global warming has expanded the living habitat of some species. To prove the sightings and give detailed information on these changes, the samples have to be threedimensional. It is something photographs alone can’t convey. Without fresh data and constant collecting, the knowledge becomes outdated and eventually disappears. We continue to the next trap. Oikarinen tells me that here the bait is actually red wine. The trap is placed high in the air, hanging from a rope in the midst of tall pine trees. As Oikarinen lowers the trap, Pietari catches it professionally. They work together seamlessly and it is easy to see that they do this nearly every day. Inside the trap they find huge moths, bigger than any I have ever seen. Still the disappointment is clearly visible on their faces because they caych this species quite often. The moths are thrown away. Still Oikarinen makes specific remarks on the sighting in his notebook. “If you kill them, you have to mark them to the database”. Even when it is time consuming, Oikarinen says it is a responsibility one should adhere to. There is a strict code of ethics inside the collecting




106 HILLA KURKI CAPTURING BEAUTY

community. The selling of butterflies is clearly forbidden. The rule is made to prevent killing for money. Abroad cocoons of rare butterflies are smuggled and Ebay is full of ready-mounted species. In Finland request to buy live butterflies for weddings or to sell old collections for big amounts of money are greeted in the collectors forum by icy silence or scolding. The only way to get your hands on butterflies remains to catch them yourself or get a donation. I needed a certain type of butterfly for an art project, and that is how I originally found out about Oikarinen’s hobby. We head back inside, empty handed. None of the finds were keepers. The ones they do choose to keep are pinned neatly to flat black boxes sitting on a high shelf, protected against light and dust. The effect of seeing what is hidden within these simple boxes is magical. Detailed and colourful, the butterflies lie frozen in straight rows. Presented this way even the tiniest variations become visible. Every sample also has a tiny piece of paper pinned under it, stating the date and capture place. I am left wondering what drives people to start this time consuming hobby. Is it purely for its aesthetic value or perhaps due to the scientific knowledge it produces? Oikarinen admits this is a question they have contemplated together within the collectors community. For him the attraction is more of the scientific nature. “I am really interested in understanding the world of butterflies, and the amount of knowledge they can provide is endless,” Oikarinen explains. He also reveals something one would not necessarily connect to the delicate and beautiful creatures. It is about the hunt. “There are also connotations to hunting, getting a catch. An ancient instinct awakes, a distant echo of evolution.” Before becoming an artist Oikarinen has studied Mathemathics at undergraduate level, and in his early work he was focused on scientific phenomenons. Seeing everything so organized, it is easy to understand that collecting is a task for the mathematical mind. Even though it has been a common tradition for artists to




www.anttioikarinen.com

109 HILLA KURKI CAPTURING BEAUTY

be inspired by nature, Oikarinen denies this being the case with him. “I do not draw inspiration for my artistic work from nature, at least if you think of nature as something green and alive. I am more interested in the laws of nature, in physics and mathematics. But even those are not visible in my work as such, the influence is more abstract. Art for me is its own thing.” But at last, Oikarinen finds a connection, something that is in common to art and butterflies: “They both satisfy, and then again feed my curiosity, over and over again.”




112 HILLA KURKI & OLIVIA MAURY

What is your spirit animal? Spirit animal is the representation of the traits and skills that you have as an artist. Torso will help you find yours. In every question choose the option that best suits you and mark down the letter. The letter you get the most will guide you to your Spirit Guide.


1 | 8 WHAT IS YOUR TAKE ON GROUP ASSIGNMENTS? A. You are willing to adapt to others ideas, as long as you get to decide the technique used. B. Loving it. C. Dominating it. You are willing to do the whole thing yourself, just to avoid the frustration of having to slow down to the pace of others. D. Silently mourning, but letting others still have their way. E. Free-riding it.

2 | 8 OH WOW, IT IS YOUR FIRST SOLO SHOWĂą€™S OPENING. WHERE ARE YOU AT? A. In the corner with your posse, shyly watching how people react to your work. B. Drunk from the free wine, telling loud jokes wwto strangers. C. Giving a speech and toasting to yourself. D. Having a panic attack at the toilet. E. Mingling with everyone, businesscards in one hand and glass of sparkly in the other.


4 | 8 ARE YOU PRESENT IN SOCIAL MEDIA? A. Hell no. Traditional style all the way. B. Facebook of course. Haven’t yet done any portfolio though. C. Twitter, Tumblr, Instagram.. The whole package. D. You secretly stalk everyone, but don’t really participate. E. Linkedin and variety of customized portfolios to clients in different fields.

7 | 8 THE TEACHER GIVES YOU FREE HANDS ON AN ASSIGNMENT, HOW DO YOU REACT? A. Fine by you, you always do what you want anyways... B. Thank god! Finally you can show the world what is to be done. C. Nice. You hate it when your vision is limited by anything. D. Oh god, too many options... E. Great! This means you can combine it with the work-project you have ongoing.


5 | 8 DEADLINE AWAITS IN THE MORNING... A. No worries, you finished your work weeks ago, just to be on the safe side. B. Shit! With generous help from your friends you are able to pull an allnighter. C. Your work is well under way, just the final touch ups left. D. You have done the thing a thousand times, in your head that is. They say planning is half of the process donĂą€™t they? No sleep on the last night.. E. You just add a few minor changes to the thing you did last time... Done!

6 | 8 WHAT DOES SUCCESS MEAN TO YOU? A. B. C. D. E.

To To To To To

master your technique to the core. have an effect on people. be recognized. be satisfied on yourself. be both rich and famous.


3 | 8 HOW DO YOU SUPPORT YOURSELF WHILE STILL IN SCHOOL? A. Your parents and/or your partner understand, that wage labour is not your cup of tea. B. You take whatever work you can find. DoesnĂą€™t matter, it wonĂą€™t interfere with your true passion. C. With student loan. You are confident you can pay it back after your big breakthrough. D. You have a plan for everything. Another job, that kinda relates your field of studies, teaching, writing.. Not to mention the savings. E. The money is not a problem, getting the student credits is. You have so much going on on freelancing, that you have to skip most lectures.


8 | 8 YOUR TEACHER DOESN’T UNDERSTAND YOUR PIECE AT THE CRITIQUE. WHY? A. B. C. D. E.

It It It It It

is is is is is

too too too too too

personal. political. contemporary. conceptual. commercial.

DONE! SUMMARIZE THE RESULTS A. B. C. D. E.

__ __ __ __ __

__ __ __ __ __

__ __ __ __ __

__ __ __ __ __

__ __ __ __ __

__ __ __ __ __


A. KOALA Your spirit animal is the Koala. Living down under, the Koala is an unique and picky creature. Mostly feeding on the leaves of the eucalyptus, it tends to stay still in the same tree for long periods of time. The Koala is fairly antisocial and spends most of its time asleep. You also are highly specialised in your narrow field. You might favor traditional, slow techniques over faster digital ones. Like a koala, you thrive hard to be unique, and usually succeed. You go easily to flow state and can find overwhelming joy in your work. You have good stamina and your processes tend to take time. With your patience it is possible to reach really personal and striking results.It might do you good to venture more in new fields or try collaborating with other artists. Sometimes you might find yourself hanging on too tightly to that one branch. Watch out that you donĂą€™t shy away too much from new techniques. Sometimes your dislike towards the new is just uncertainty and fear of failure.




B. WOLF Your spirit animal is the Wolf. The Wolf is a fearless creature that roams its vast territory in packs. The wolf owns it. Needless to say, you work well in a group. As an artist you have a strong vision and you are not afraid to stand up to it. It might even occur that sometimes your work is censored. Luckily you don’t shy away from confrontation. You reign sovereignly to your own territory, the field you have chosen, and your confidence allows you to ask for help when needed. You might enjoy working long nights. Your edginess doesn’t make it easy for you to work for someone else. You like to make your own rules. Stress shouldn’t be a huge problem for you, since you tend to make sure you have enough time to see your friends and also thoroughly enjoy making art. Nevertheless don’t take things too lightly. You should use your strenght to question authorities and focus on making some change. But since you don’t like taking advice, you might just do the opposite...


C. EAGLE Your spirit animal is the Eagle. Noble and powerful bird of prey, the Eagle flies high above everyone else. As many empires chosen national symbol, you hold all the connotations to greatness, but at the same time are in danger of turning condescending. You think of yourself highly, and letĂą€™s admit it, not without a reason. You are confident and productive. You know whatĂą€™s going on in art world internationally and can convey a certain freshness in your work. Your illusion of your own powers might be still be deceiving, and this might cost you work assignments and some fruitful collabos. Probably your visions are so grandeur, that you would benefit from the help of others. So before you have the money to hire assistants, keep your friend close. Sometimes you suffer from feeling being held back, either by teachers or peers. Still your drive can work on your benefit. You are not afraid to think big. Your work might have the potential for a genuine breakthrough.




D. OWL Your spirit animal is the Owl. This solitary and nocturnal predator is in many cultures considered to be wise and considerant. The owl is an accurate hunter and can fly silently. As an artist you also are highly theoretical and overly critical. Over-thinking makes most of your processes slow. It might look like you don’t do shit, but oh, the things going on inside your mind. Since you live in your head so much, you might even have some problems dealing with your mortal body. You don’t like networking or giving presentations. Like an Owl flying silently in the night you don’t make a big fuss about yourself, you would rather let your works speak on behalf of you. This extreme introvercy and criticism might cause you even mental problems. But since you are passionate about your art, it is all worth it. And when you eventually present your work, it will be so deep, that the viewer feels like staring straight into a black hole.


E. SEAL Your spirit animal is the Seal. This adaptive creature can move on both, water and land. The Seal being a fast swimmer enjoys being free and aloof on the ocean, but can be sometimes seen in aquaparks and circuses. It is keen on learning new tricks, and is easily trained to perform them for fish. Your vision is not tied in any particular technique, you probably shine in many different fields of artistic practise. You can learn new software easily and the possibilities the developing technologies open are a genuine interest of yours. Even though you are highly skillful, you are still humble and thus liked in your group. Your character helps you land new jobs easily. Being a fast learner and a flexible by nature you have a strong capability to commercial work. Sometimes this eagerness to adapt to all new things does not leave much time for the intellectual process to grow and your work to gain any depth. Also your willingness to always take every assignment possible might leave you struggling to find time for your own independent artistic processes.



Kino Sheryl Sampo-Sali valjastetaan elokuvateatteriksi vuoden 2015 alusta. TOKYO ry:n lanseeraama teatteri tulee esittĂ€mÀÀn sekĂ€ art house –ohjelmistoa, ettĂ€ suursuosikkeja, unohtamatta elokuvaopiskelijoiden omia tuotantoja. Leffateatteria pyörittĂ€vĂ€t ARTSin opiskelijat, mutta nĂ€ytökset ovat avoimia kaikille. Opiskelijat tulevat saamaan alennusta jo valmiiksi edullisemmista lipuista. LisÀÀ etuja saat TOKYOn jĂ€sentarraa nĂ€yttĂ€mĂ€llĂ€! Palkkaamme marraskuussa 2-3 taikkilaista suunnittelemaan elokuvateatterin yritysilmeen. TĂ€mĂ€ tarkoittaa sekĂ€ graafisen ilmeen luomista ettĂ€ sisustussuunnittelua itse teatteriin ja sen lĂ€mpiöön. TyöstĂ€ maksetaan palkkio. Kiinnosteleeko tai herĂ€sikö kysymyksiĂ€? Laita pikaisesti viestiĂ€ osoitteeseen arto.kuusisto@aalto.fi LisĂ€tietoja löytyy tuotapikaa TOKYOn nettisivuilta (tokyo.fi) ja Kino Sherylin FB-sivuilta (facebook.com/kinosheryl).


Hukassa?

JÀsenenÀ voit osallistua MaMan ja ERTOn jÀrjestÀmiin koulutuksiin, joissa voit kehittÀÀ ammatillista osaamistasi ja joista saat hyödyllistÀ työelÀmÀtietoa.

Ilmainen opiskelijajÀsenyys, liity jo tÀnÀÀn.

MaMa ry Luovasti liitossa

ad copy ad-assistentti graafinen suunnittelija medianomi mediasuunnittelija multimedia designer tuotanto-ad tutkimushaastattelija uusmediasuunnittelija kuvittaja peligraafikko peliohjelmoija tuotemuotoilija teollinen muotoilija

www.mamary.fi/jaseneksi/opiskelijajasenyys MarkkinointiviestinnÀn, -tutkimuksen ja digimedia-alan ammattilaiset MaMa ry. ERTOn jÀsenyhdistys.





Turn static files into dynamic content formats.

Create a flipbook
Issuu converts static files into: digital portfolios, online yearbooks, online catalogs, digital photo albums and more. Sign up and create your flipbook.