Lisää kuria vai tunnetaitoja?

Oletko viileäpäinen kuin kotka, vikkelä kuin sammakko?

Tein kakkosluokkani kanssa harjoituksen, jossa oppilaat miettivät toteemieläimiään, siis keräsivät ominaisuuksiaan vastaavia eläinhahmoja. Toisinaan käytämme laiskiaisen rauhoittumiskortteja, joiden harjoituksissa seurataan omia ajatuksia ja tunnetiloja. Juttelemme siitä, miten opittua voi käyttää, jos suuttuu tai kiihtyy oikeasti.

Jotkut pitävät koulua liian lepsuna, ehkä vielä enemmän kuultuaan laiskiaisen meditaatiotreeneistä. Toisten mielestä koulu on yhä liian jäykkä. Me opettajat painimme välillä sen tosiasian kanssa, että kaikki ovat koulun asiantuntijoita.

Peruskoulu muuttuu ja kehittyy ajan kanssa, mutta ajatukset koulusta eivät välttämättä muutu. Jos omista kouluajoista on kulunut jo tovi, voi kontrasti nykyiseen tuntua isolta. Kaipaisiko koulu paluuta vanhaan? Päinvastoin. Perinteisellä kurilla saatetaan saavuttaa työrauhaa, mutta se lisää myös oppilaiden koulussa kokemaa jännitystä. Ilmapiiriin vaikutetaan positiivisesti tarttumalla käytöksen juurisyihin.

Tunnetaidoista on tullut osa opettajien arkista sanavarastoa. Tunteiden kirjo sisältää ihmisenä kasvamisen upeat ja vaikeammat puolet. Lapset oppivat sanallistamaan tunteitaan, sopimaan, neuvottelemaan ja kohtaamaan rauhassa erilaisuutta. Mikä toisen teoissa harmitti, miten voisimme helpottaa levotonta oloasi?

Visioimme tulevaisuuden yhteiskuntaa ja työelämää, ja tunnetaitojen avulla kykenemme jatkossa toimimaan entistä paremmin yhteen. Ne myös korreloivat tutkitusti myöhemmässä elämässä pärjäämisen ja hyvinvoinnin kanssa. Tunteiden sääntely on tärkeä osa tunnetaitoja. Aikuisen tehtävä on auttaa luomalla lapselle turvalliset rajat. Väärinkäytöksiin puututaan, mutta pelko, häpeä ja nolaaminen kurinpidon välineinä kuuluvat menneisyyteen.

Tunnetaitojen ero matikan yhtälöihin on se, etteivät ne unohdu muutamassa vuodessa. Niitä tarvitsee jokainen koululainen elämänsä eri vaiheissa riippumatta siitä, mitkä asiat heitä kiinnostavat tai mihin ammattiin he päätyvät.

Joona-Hermanni Mäkinen kirjoittaja on luokanopettaja