Aurora 3/2018 by Turun yliopisto

3/2018

LUONTO KATOAA Sakari Alhopuro on tieteen mesenaatti

L채채k채riopiskelijat simulaatio-opissa

Kertomukset muovaavat meit채 AURORA 1

TÄSSÄ NUMEROSSA

6 14

26 34

Sakari Alhopurolla on huoli luonnosta

PÄÄKIRJOITUS / Ilmastonmuutoksen torjuminen vaatii uudenlaista ajattelua

26 Irti!

GALLUP / Mitä opit tänään?

Hanna Meretoja: ”Kertomukset muovaavat mahdollisen tajuamme”

34 Tieteen mesenaatti haluaa säilyttää luonnon monimuotoisuuden

TIEDETARJOTIN

33 KIRJAT

38 LYHYET

12 Minne menet mikromuovi?

41 VÄITÖS / Yrittäjyys ei ole helppo ansiotyön muoto äideille

14 Lajien tuho

42 YLIOPISTOSEURALTA

25 KOLUMNI / Olkaamme vaikuttavia ilmastokansalaisia

STÖMER ÄRI KK MP

Aurora 3/2018 Aurora on Turun yliopiston sidosryhmälehti, joka ilmestyy kolmesti vuodessa. päätoimittaja Tuomas Koivula, 050 593 3955 / toimitussihteeri Jenni Valta, 040 7 35 4877 / toimituksen yhteystiedot Turun yliopiston viestintä, 20014 Turun yliopisto, viestinta@utu.fi / tilaukset, osoitteenmuutokset ja ilmoitukset viestinta@utu.fi / taitto Hanna Oksanen / kannen kuva Hanna Oksanen / paino Grano Oy / painos 12 500 kpl / ISSN 1237-6752 / lue aurora verkossa auroralehti.fi Tämä lehti on lähetetty Turun yliopiston viestinnän kontaktirekistereistä kerättyihin osoitteisiin. Turun yliopiston viestinnän tietosuojailmoitus on luettavissa nettisivulla www.utu.fi/viestinta. Sivulta löytyvät myös ohjeet omien tietojen tarkastamiseen ja poistamiseen.

LJÖ M Ä RKT 4041 0955 Painotuote

# HUMANSOFUNITURKU TEKSTI LIISA REUNANEN | KUVA HANNA OKSANEN

Varhaiskasvatus oli minulle selvä valinta, sillä haluan opettaa ja tehdä työtä lasten kanssa. Olin kuullut kavereilta, että täällä on tosi hyvä yhteishenki. Se vetosi ja halusin tulla itsekin katsomaan. Opinnoissa odotan eniten käytännön harjoitteluita. Ensimmäinen lyhyt harjoittelu päiväkodissa on nyt syksyllä ja toinen pidempi keväällä. Se vähän jännittääkin, mutta on kiva päästä heti kokeilemaan, että onko itsestä tähän työhön. Muutin Raumalle Espoosta ja olen viihtynyt todella hyvin. Kampuksella on huikeaa väkeä ja kaikki puhaltavat yhteen hiileen. Ketään ei jätetä yksin.” – Tuomas Yrjölä, varhaiskasvatuksen 1. vuoden opiskelija, Rauman opettajankoulutuslaitos

AURORA

Hyvät ja huonot uutiset

ILMASTONMUUTOKSEN TORJUMINEN VAATII UUDENLAISTA AJATTELUA

Ensimmäisessä IPCC:n arviointiraportissa vuonna 1990 todettiin, että jos kasvihuonekaasupäästöt kasvavat nykyistä tahtia, maapallon keskilämpötila vuonna 2100 tulee olemaan noin 3 °C korkeampi kuin esiteollisella ajalla. Viimeisin arviointiraportti parin vuoden takaa, tuhansia tieteellisiä tutkimuksia viisaampana, sanoo saman asian hieman eri sanoin: lämpötila vuosisadan lopussa tulee olemaan todennäköisesti 2-4 °C esiteollista korkeampi. Meillä on siis ollut vähintään 30 vuoden ajan tutkittua tietoa ilmastonmuutoksen nopeudesta ja vaikutuksista, ja aikaa reagoida. Mutta kun ei. Vasta vuonna 2015 Pariisin ilmastoneuvotteluissa saatiin aikaan sopimus maapallon keskilämpötilan nousun pysäyttämisestä alle kahteen asteeseen. Sopimuksesta huolimatta globaali päästökehityskäyrä osoittaa edelleen itsepintaisesti koilliseen. Lokakuussa 2018 julkaistu IPCC:n erikoisraportti 1,5 asteen maailmasta näyttää viimein riipaisseen syvältä. Olemme saavuttamassa maapallon rajat. Kahden asteen lämpötilan nousu mullistaa maailman sellaisena kuin sen tunnemme. Joidenkin skenaarioiden mukaan se voisi riittää suistamaan maapallon itseohjautuvaan lämpenemiskierteeseen. Monimutkaiset kytkennät jää- ja kasvipeitteen muutosten, ikiroudan sulamisen ja merien kiertoliikkeiden välillä kohottavat maapallon lämpötilan lukemiin, joita ihmiskunta – varhaisimmat esi-ihmiset mukaan lukien – ei ole koskaan kokenut. Palautuminen

AURORA

KUVA HANNA OKSANEN

PÄ Ä K I R J O I T U S

tulisi viemään vuosituhansia päästövähennyksistä riippumatta. Eikä kyse ole pelkästään ilmastosta. Planeetan rajat natisevat erityisesti biodiversiteetin hupenemisen sekä typen ja fosforin kierron häiriintymisen osalta. Tiedeyhteisö on koviin faktoihin nojaten toistuvasti varoitellut rajojen ylityksestä. Saamattomuudesta on siis turha syyttää tiedon puutetta. Vai onko kuitenkaan? Vaikka tietoa on valtavasti, tärkein on vielä oppimatta: mitä pitäisi tehdä? Maailma on suuri ja muutokset tapahtuvat vaivihkaa. Yksilöillä, yrityksillä ja yhteiskunnilla ei ole täyttä käsitystä toimintansa globaaleista seurauksista, eri sektoreiden monimutkaisista kytkennöistä. Käsityksen puutteen mausteena on usein lisäksi itsekkyyttä ja välinpitämättömyyttä. Jos vastaus olisi helppo, se olisi jo keksitty. Perinteisen tiedontuotannon rinnalle kaivataan jotain ihan uutta – uudenlaista ajattelua ja toimintaa, innovatiivisia kytkentöjä paitsi eri tieteenalojen myös toimijoiden välille. Joudumme määrittelemään hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn uudella tavalla. Skaalan täytyy ulottua yksilöistä yhteiskuntiin, lokaalista globaaliin. Meillä ei ole mitään hävittävää, sillä maailma ei tule koskaan valmiiksi. Tämä on paremman tulevaisuuden arvoinen kysymys, yliopistolle oikein sopiva. Jukka Käyhkö Kirjoittaja on maantieteen professori ja Turun yliopiston edustaja Suomen IPCC-työryhmässä.

TEKSTI JA KUVAT KRISTA KALAJA

Mitä opit tänään? HANNA - MARIA PÖLLÄNEN maantiede

KOE POHJOINEN LUONTO KEVOLLA Turun yliopiston pohjoisin toimipiste sijaitsee upeissa maisemissa Ylä-Lapissa Utsjoen Kevolla. Kevon tutkimusasema on toiminut vuodesta 1958 lähtien Kevojärven rannalla, Kevon luonnonpuiston vieressä. Lähistöltä löytyy mäntymetsää, tunturikoivikkoja, avotunturia, palsasoita, jokia ja järviä. Jäämeren rannalle on reilun tunnin ajomatka. Kevon tutkimusasema tarjoaa opetuksen ja tutkimuksen tukipalveluja vuoden ympäri kotimaisille ja ulkomaisille yliopistoille ja oppilaitoksille. Majoitus- ja ruokalapalvelut mahdollistavat kurssien, leirikoulujen ja seminaarien järjestämisen. Asemalla on laboratorio- ja verstastiloja sekä 40 hengen luentosali, joka on muunnettavissa kokoustilaksi. Talvikaudella asema tarjoaa rauhalliset puitteet kirjoitustyölle ja taiteelliselle työskentelylle hyvien tietoliikenneyhteyksien äärellä. Tutkimusasemalla järjestetään vuosittain avoimien ovien päivä ja toimintaa esitellään vieraileville ryhmille sopimuksen mukaan.

– Opin tänään tavallista enemmän espanjan kieltä, kun tunnillamme oli käymässä espanjankielinen tuutori ja saimme puhua hänen kanssaan. Siitä tuli olo, että on oikeasti oppinut kieltä. Olen opiskellut espanjaa kolme vuotta ja nyt pääsen todella käyttämään sitä, kun lähden marraskuussa Chileen työharjoitteluun.

SANTERI HOLOPAINEN tilastotiede

– Opin miten integroidaan funktiot, jotka ovat kaksiulotteisia avaruudessa. Asia on itselleni melko uusi, vaikka jonkinlainen käsitys minulla olikin siitä jo entuudestaan.

NIINA - KAISA LAURIKAINEN kulttuurihistoria

– Olen kurssilla, joka tarkastelee länsimaisen esoterian ilmiöitä ja yhteyksiä taiteen ja populaarikulttuurin eri muotojen kanssa. Siellä opin paljon uutta aiheeseen liittyen. Lisäksi pääsin eteenpäin joogassa, jota olen harrastanut pitkään, mutta nyt siitä on ollut hieman taukoa.

>> Lue lisää: utu.fi/kevo AURORA

TEKSTI MARIA VASENKARI | KUVA HANNA OKSANEN

HANNA MERETOJA: ”Kertomukset muovaavat mahdollisen tajuamme”

”

Minua kiinnostaa se, mitä kertomukset tekevät meille: miten me kertomusten kautta ymmärrämme, keitä olemme ja mikä meille on mahdollista. Todellisuuden tulkinta kertomusten kautta on olennainen osa ihmisenä olemista. Kertomus on ihmisen tapa jäsentää ajassa olemista: kertomusten avulla kytkemme sen, mitä olemme aikaisemmin kokeneet siihen mitä koemme nyt ja miten se mahdollisesti liittyy tulevaan. Se, millaisia muotoja kertomukset saavat, määrittyy historiallisesti ja kulttuurisesti. Kertomusten merkitys nykymaailmassa on valtava. Tarinapuhetta käytetään politiikassa, mainonnassa ja mediassa, jossa kertomukset myyvät paremmin kuin vaikkapa vaikeasti hahmotettavat asiatekstit. Oma elämä ja kokemukset pitäisi pystyä brändäämään parin virkkeen mittaiseksi sosiaalisessa mediassa helposti jaettavaksi kertomukseksi. Elämän monimuotoisuutta yksinkertaistavat kulttuuriset kertomusmallit esimerkiksi hyvästä elämästä, menestyksestä tai sukupuolesta ohjaavat toimintaamme ja asenteitamme meidän tiedostamattamme. Ne myös paineistavat meitä yksinkertaistamaan monisyiset kokemuksemme helposti myytäväksi kertomukseksi. Vallitsevat kertomusmallit kyseenalaistuvat kirjallisuudessa. Kaunokirjalliset ja historialliset kertomukset muovaavat mahdollisen tajuamme. Mahdollisen tajua on myös kyky kuvitella, miten asiat voisivat olla toisin. Kaunokirjalliset kertomukset voivat avartaa mielikuvitustamme ja auttaa hahmottamaan omia kokemuksiamme ja maailmaa uusista näkökulmista. Uudessa tutkimushankkeessani kehitämme uudenlaista kirjallisuusterapiaa, johon kytkeytyy yhteistyö Tyksin, Turun kaupunginkirjaston ja Kirjan talon kanssa. Vaikeaksi mielletyn kirjallisuuden kertomuksilla on siinä keskeinen rooli. Hypoteesini on, että oman olemisen tavan etsimisessä erityisen hedelmällistä on kirjallisuus, joka ei tarjoa valmiita vastauksia vaan pikemmin uudenlaisia kysymisen tapoja esimerkiksi auttamalla meitä tiedostamaan meitä ympäröiviä kulttuurisia kertomusmalleja ja sanoittamaan monimutkaisia, vaikeasti sanoitettavia kokemuksiamme. Toivon, että ihmiset ottaisivat vallitseviin kertomusmalleihin kriittistä etäisyyttä, haastaisivat niitä. Kirjallisuudentutkijana haluan tarjota ihmisille välineitä etsiä omaehtoisempia tapoja hahmottaa maailmaa, kertoa omista kokemuksistaan, auttaa löytämään uusia tapoja toteuttaa itseään – ja näkemään, että on paljon erilaisia mahdollisia tapoja ymmärtää, mitä on hyvä elämä."

AURORA

Yleisen kirjallisuustieteen professori Hanna Meretoja suosittelee tutustumaan esimerkiksi Karl Ove Knausgårdin Taisteluni-sarjaan, Elena Ferranten Napoli-sarjaan ja Maggie Nelsonin Argonautteihin, joissa pohditaan ihmisenä olemisen eri puolia. Teokset kyseenalaistavat ajatusta siitä, että meidän pitäisi pystyä tiivistämään elämämme yhtenäiseksi, eheäksi ja johdonmukaiseksi kertomukseksi, jossa on alku, keskikohta ja loppu.

AURORA

T I E D E TA R J OT I N

KOONNUT JENNI VALTA

Kokenut soittaja lukee nuotteja aloittelijaa tehokkaammin

Kuva Unsplash/Finn Gross Maurer

Turun ja Jyväskylän yliopistoissa toteutettu ainutlaatuisen laaja silmänliiketutkimushanke paljastaa, kuinka kehittynyt nuotinlukija ennakoi taitavasti tulevaa samaan aikaan, kun hän soittaa musiikkia, jonka kuulija sillä hetkellä kuulee. Hankkeessa tarkasteltiin useiden satojen soittajien nuotinlukua silmänliikekameran avulla soittotilanteessa. – Havaitsimme, että soittajan silmänliikkeet etenevät nuottirivillä tiedostamattoman nopeasti kulloinkin soitettavan kohdan ja tulevien nuottien välillä. Vaikka soittajalla on aina ajallinen paine pysyä tahdissa, nipistää hän sekunnin murto-osia voidakseen silmäillä nuottikuvaa eteenpäin ja ennakoida tulevaa melodiaa, rytmiä tai vaativampia kohtia kappaleessa, kertovat erikoistutkija Marjaana Puurtinen Turun yliopistosta ja hanketta johtava musiikkikasvatuksen professori Erkki Huovinen Tukholman kuninkaallisesta musiikkikorkeakoulusta. Ammattilainen silmäilee nuottikuvan eri kohtia vain kymmeniä millisekunteja aloittelijaa nopeammin. Näiden sekunnin murto-osien aikana nopeampi nuotinlukija ehtii kuitenkin lisätä musiikkiin tulkintaa, tunnetta, koristelua ja omaa tyyliä.

SUOLISTO MIKROBISTO ON YHTEYDESSÄ ÄIDIN RASKAUDEN AIKAISEEN PAINONNOUSUUN

AURORA

Nykyään tiedetään, että suolistomikrobistolla on yhteyksiä lihavuuteen, metabolisiin sairauksiin sekä muihin kansanterveydellisesti merkittäviin tautitiloihin. Turun yliopiston FinnBrain-tutkimuksessa havaittiin, että odottavien äitien suolistomikrobiston koostumus on yhteydessä myös raskaudenaikaiseen painonnousuun. Tohtorikoulutettava Anna Aatsinki analysoi tutkimusryhmänsä kanssa 46 odottavan äidin suolistomikrobiston bakteeriprofiilin raskauden keskivaiheilla, ja vertasi sitä äitien painoon sekä koko raskauden keston aikaiseen painonnousuun. Äidit, joiden suolistomikrobistossa vallalla olivat gram-negatiivisen Bacteroidetes-pääjakson bakteerit, lihoivat enemmän kuin tutkittavat, joilla oli pääosin gram-positiivisista Firmicutes-pääjakson bakteereista koostuva suolistomikrobisto. Bacteroides- ja Firmicutesbakteerien tiedetään olevan yleisimpiä bakteerien pääjaksoja ihmisen ruuansulatuskanavassa.

LISÄÄ TIEDEUUTISIA OSOITTEESSA UTU.FI JA SOMESSA

FILOSOFIT HALUAVAT TEHDÄ POLITIIKASTA YMMÄRRETTÄVÄMPÄÄ Miten tehdä politiikan suunnittelusta, ehdotusten analysoinnista ja näkökulmien perustelusta laadullisesti parempaa ja ymmärrettävämpää? Kysymykseen haetaan ratkaisua laajassa eurooppalaisessa monitieteisessä tutkimushankkeessa, jossa on mukana myös Turun yliopiston filosofian oppiaineen tutkijoita. Turkulaistutkijat tarkastelevat tutkimuksessa erityisesti argumentaation arviointiin käytettäviä välineitä ja käsitteitä. Filosofian dosentti Juho Ritolan mukaan tutkijoiden tavoitteena on luoda yhtenäinen teoreettinen ja metodologinen viitekehys, jonka avulla politiikka-analyyseissa, toimintatapojen suunnittelussa, toteutuksessa ja näihin liittyvässä julkisessa keskustelussa käytettävää argumentointia voitaisiin arvioida yhtenäisesti.

TUTKIJAT TARKASTELEVAT SISÄLLISSODAN AIKAISTA ARKEA TURUN SEUDULLA

Sirkkalan kasarmeissa toimi vuosina 1918– 1923 sotavankileiri ja pakkotyölaitos. Laajimmillaan leirissä oli 3300 sisällissodassa vangittua punaista. Ajanjaksoa on tutkittu Turun Yliopistosäätiön rahoittamassa ”Sirkkala 1918–2018. Vankileiristä muistin paikaksi ja kulttuuriperintökohteeksi” -hankkeessa, jonka yhteydessä on kerätty Sirkkalaan liittyvää arkistomateriaalia ja muistitietoa. – Turun vuosista 1917–1918 on vain vähän tutkimusta, vaikka ajanjakso on Suomen lähimenneisyyden tutkituimpia. Tähän saattaa olla syynä se, että vaikka vuonna 1917 Turku oli Suomen levottomin kaupunki, vuonna 1918 se säästyi enemmiltä väkivaltaisuuksilta, taustoittaa hankkeen johtaja, dosentti Anne Heimo folkloristiikan oppiaineesta.

Rauhallinen mieli näkee kauniimpia unia

Kuva Pixabay / cdd20

Turun yliopiston ja ruotsalaisen Skövden yliopiston tutkijoiden uusi tutkimus osoittaa, että ihmiset, joiden mieli on valvetilassa rauhallinen, näkevät nukkuessaan myönteisempiä unia. Ahdistuneet ihmiset puolestaan näkevät kielteisempiä unia. Tutkijoiden mukaan niin mieleen palautetut kuin raportoidutkin unikokemukset saattavat näin ollen heijastella ihmisen mielenterveyttä. – Halusimme tutkia, miten unessa koetut tunteet liittyvät paitsi valveilla koetun pahoinvoinnin myös valveillaolon aikaisen hyvinvoinnin eri puoliin, kuten mielenrauhaan. Tämä onkin ensimmäinen tutkimus mielenrauhan ja unisisältöjen yhteydestä, kertoo Turun yliopiston psykologian oppiaineen tohtorikoulutettava Pilleriin Sikka.

AURORA

Tietoiset kokemukset syntyvät kehon tuntemusten perusteella Turun, Tampereen ja Aalto-yliopiston tutkijoiden uusimmat tulokset paljastavat ensi kertaa ihmisten tietoisten kokemusten jakautuvan viiteen päätyyppiin: myönteisiin tunteisiin, kielteisiin tunteisiin, ajattelutoimintoihin, kehollisiin toimintoihin ja sairauden tuntemuksiin. Tutkimuksen mukaan lähes kaikkiin tietoisiin kokemuksiin liittyy voimakkaita tuntemuksia kehossa. – Tulokset osoittavat, että tietoiset kokemukset syntyvät kehosta saatavan palautteen avulla. Kehosta saatava palaute on siis keskeinen osa tietoisia kokemuksiamme, kertoo apulaisprofessori Lauri Nummenmaa Turun PET-keskuksesta. Tutkijoiden mukaan kaikki ihmisten kokemukset värittyvät tunteiden avulla joko myönteisiksi tai kielteisiksi. Tietoisuus onkin voinut alun perin kehittyä viestimään kehon toiminnan muutoksista ja mahdollisista vaaratekijöistä sekä itselle että muille, mikä on myöhemmin johtanut kielen ja ajattelun muodostumiseen. – Kokemus omasta hyvinvoinnista on tärkeää arkipäivän toimintakyvylle, ja esimerkiksi kipu ja kielteiset tunteet liittyvät monien somaattisten ja psyykkisten sairauksien oirekuvaan. Tuloksemme osoittavat ajattelumme ja tunteidemme kiinteät kytkökset kehollisiin tuntemuksiin. Lisäksi ne auttavat ymmärtämään, kuinka sairaudet ja kehon toimintahäiriöt vaikuttavat kokemukseen omasta terveydestä ja hyvinvoinnista, Nummenmaa sanoo.

AURORA

VARSINAISSUOMALAISET KULUTTAJAT ODOTTAVAT KALALTA TUOREUTTA JA PAIKALLISUUTTA Saaristossa ja rannikolla kala mielletään lähiruokana, ilmenee Turun yliopiston Brahea-keskuksen laatimassa VarsinaisSuomen kalan kulutusta kartoittavassa selvityksessä. Matkailijat toivovat ravintoloilta ja kalakauppiailta kotimaista, paikallista ja mahdollisimman tuoretta kalaa. Osalle on tärkeää, onko kala villiä vai kasvatettua. Kuluttajakyselyn mukaan lohen ja kirjolohen jälkeen syödyin kalalaji on paikallinen silakka. Myös mausteliemiin säilötyt silakat, nahaton silakkafilee ja savusilakka ovat kestosuosikkeja. – Kalakauppiaiden mukaan kuluttajien tietoisuus särkikalojen ympäristöystävällisyydestä ei vielä näy ostokäyttäytymisessä. Kiinnostus kotimaisten kalatuotteiden tuotekehitykseen ja ympäristövastuullisuuteen näyttäisi kuitenkin kasvavan, toteaa projektipäällikkö Mervi Louhivaara Turun yliopiston Brahea-keskuksesta.

Kansainvälinen tutkijaryhmä, jossa oli mukana lukuisia tutkijoita ja jatko-opiskelijoita Turun yliopistosta, havaitsi ensimmäistä kertaa laajenevan plasmasuihkun, jonka mustan aukon hajottama tähti sinkautti ympäröivään avaruuteen. Suihku syntyi, kun 20 miljoonaa kertaa Aurinkoa massiivisempi musta aukko galaksin keskustassa hajotti riekaleiksi yli kahden Auringon massaisen tähden. Havainnoinnissa käytettiin lukuisia tuhansien kilometrien päässä toisistaan sijait-

sevia radioteleskooppiantenneja, jotta pienetkin yksityiskohdat kyettiin erottamaan. – Havaitsemamme purkaus säilyi pitkään kirkkaana infrapuna- ja radioaallonpituuksilla, mutta se ei ollut havaittavissa näkyvässä valossa tai röntgensäteissä. Todennäköisin selitys tälle oli, että tiheä tähtienvälinen kaasu ja pöly lähellä galaksin keskustaa estivät näiden aallonpituuksien etenemisen ja pöly sitten säteili valon uudelleen infrapunana, toteaa professori Seppo Mattila Turun yliopistosta. AURORA

Kuva Sophia Dagnello, NRAO/AUI/NSF

Kuoleva tähti laukaisi näyttävän plasmasuihkun mustan aukon syleilystä

Kuva Unsplash/Glenn Carstens-Peters

VAUVAIKÄISENÄ KOETTU KÖYHYYS VAARANTAA NUORUUDEN

Vauvaikäiset, eli 0–2-vuotiaat, ovat herkimmässä iässä perheiden taloudellisille ongelmille. Erityisesti vauva-aikana koettu vanhempien köyhyys voi aiheuttaa nuorelle vaikeuksia pitkälle tulevaisuuteen, osoittaa tuore tutkimustieto. Lapsuudenaikainen köyhyys havaittiin sitä vakavammaksi, mitä nuorempana lapsi oli sen kokenut ja mitä pidempään köyhyysjakso perheessä oli kestänyt. Yhteys havaittiin kaikkien mitattujen hyvinvointiongelmien osalta, kuten peruskoulun varaan jäämisen, mielenterveysongelmien, teiniraskauksien ja rikosten osalta. Tutkimuksen mukaan varhaislapsuus on aikaa, jolloin ihmiset kehittävät kognitiivisia ja vuorovaikutuksellisia kykyjään – ne taas luovat edellytykset myöhemmälle yhteiskunnassa pärjäämiselle. Aikaisemmat elämänvaiheet luovat pohjaa tulevien vaiheiden kehitykselle, mikä voi selittää vauva-ajan köyhyyden erityistä haavoittavuutta. – Taloudellisten vaikeuksien kanssa kamppailevia lapsiperheitä pitäisi tukea monella tapaa, korottamalla etuuksia ja auttamalla vanhempia arjen sujumisessa. Investointi ensimmäisiin elinvuosiin on tärkeää niin hyvän lapsuuden itseisarvon takia kuin myös siksi, että se tuottaa tulevaisuuden hyvinvointia, toteaa akatemiatutkija Mia Hakovirta Turun yliopistosta.

KOONNEET LIISA REUNANEN JA HANNA OKSANEN

MINNE MENET MIKROMUOVI? Turun yliopistossa käynnistyi kesällä 2018 maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen mikromuovitutkimus Itämeren Saaristomerellä. Saaristomeren tutkimuslaitoksen sekä maantieteen ja geologian laitoksen yhteistyöprojektissa selvitetään mikromuovin kulkeutumista meressä Salon edustalla Halikonlahdessa sekä Paraisten Haverössä ja Seilissä. Tutkijat asettivat eri merialueille merenpohjaan 11 sedimenttikeräintä, joiden näyteputkiin meressä kulkeutuvan aineksen annetaan kerrostua puolen vuoden ajan. Näytteiden sisältämät muovit analysoidaan tulevan talven aikana Turun yliopistossa ja Itä-Suomen yliopistossa. Keväällä tutkijoille selviää miten eri mikromuovit kulkeutuvat joesta merelle, miten ne kerrostuvat merenpohjaan eri alueilla ja millä tavoin ne reagoivat meressä erilaisten muiden haitta-aineiden kanssa. Vastaavaa systemaattista muovin kulkeutumistutkimusta ei ole aikaisemmin tehty missään päin maailmaa.

SALO PARAINEN

PERNIÖ

KEMIÖ mittakaava 10 km

Sedimenttikeräinten sijainti Halikonlahdella Kartassa on kuvattu Halikonlahdelle asetetut sedimenttikeräimet. Keräintä numero 7 ei voitu asentaa vedenalaisten virtausten aiheuttaman eroosiopinnan vuoksi. Näiden lisäksi kaksi vertailupisteenä toimivaa näytekeräintä on asetettu Haverön ja Seilin edustalle. Lähteet: Saaristomeren tutkimuslaitos sekä maantieteen ja geologian laitos, Turun yliopisto

Havainnekuva joen tuottamasta virtauksesta ja sedimenttikeräinten sijainnista Halikonlahdella Tutkijat olettavat raskaiden muovilaatujen ja kookkaampien rakeiden kerrostuvan jokisuiston läheisyyteen Salon edustalla. Kevyempien muovilaatujen ja pienempien rakeiden oletetaan jatkavan joen aiheuttaman virtauksen mukana ulommas merelle. Muovia odotetaan kerrostuvan sitä vähemmän mitä kauemmas merelle päin siirrytään. Kuvassa sinisen värin vaihtelu kertoo, miten veden virtauksen voimakkuus heikkenee Halikonlahdelta merelle päin.

6. 31 km 19m

5. 26 km 21m

4. 18 km 22m

3. 12 km 24m

2. 6 km 3m

Sedimenttikeräinmen etäisyys joen suulta ja sen syvyys

SALO

1. 0,5 km 3m

KEMIÖ virtauksen voimakkuus < 0,001 m/s

0,001 - 0,01 m/s AURORA

0,01 - 0,1 m/s > 0,1 m/s

1. SEDIMENTTIKERÄINTEN ASENTAMINEN

Puolen vuoden aikana keräimen näyteputkeen kerrostuu noin 1 senttimetri sedimentoituvaa ainesta. Sedimentti sisältää: • hiekkaa ja savea • piileviä • siitepölyä • planktoneliöitä • hienojakoista eloperäistä ainesta • mikromuoveja • raskasmetalleja

4 0 cm

Sedimenttikeräin ankkuroidaan merenpohjaan metrin etäisyydelle pohjasta. Syvin keräin on 25 metrin ja matalin 3 metrin syvyydessä.

2. SEDIMENTTI JA MUOVIT KERTYVÄT NÄYTEPUTKEEN

keräimen osat

1. merkkipoiju 2. kelluke 3. keräimen runko (rungon nivelet pitävät keräimen pystyasennossa

3.MUOVIEN EROTTELU LABORATORIOSSA Laboratoriossa muovit erotellaan sedimentistä raskasnesteen avulla. Nesteen tiheys on suurempi kuin muovin, mutta pienempi kuin mineraalien, jolloin muovit jäävät kellumaan nesteen pinnalle ja savi ja hiekka painuvat pohjalle.

virtauksesta huolimatta) 4.

4. pohjapaino/paino

4. MUOVIEN ANALYSOINTI TURUSSA Turun yliopistossa erotelluista muoveista tutkitaan mikroskoopilla muovien muoto ja raekoko. Eri pisteistä kerättyjä näytteitä vertailemalla voidaan päätellä, miten muovirakeiden koko ja muoto vaikuttavat muovin kulkeutumiseen ja eri aineiden kanssa reagointiin. 5. MUOVIEN ANALYSOINTI ITÄ - SUOMESSA Näytteet kuljetetaan Itä-Suomen yliopistoon, jossa muovien kemiallinen koostumus analysoidaan infrapuna-absorptio-tekniikalla. Kemiallinen analyysi paljastaa muovien laadut, mutta myös niiden sisältämiä haitta-aineita voidaan tutkia. Analyysien perusteella voidaan päätellä: >> kuinka paljon eri muovilähteistä päätyy muovia mereen >> mille alueille eri muovilaadut kertyvät >> miten eri muovilaadut reagoivat meressä erilaisten ympäristömyrkkyjen kanssa

JATKOSSA Nyt käynnistynyt mikromuovitutkimus on arvokasta perustutkimusta, joka tuottaa täysin uutta tietoa Itämereen päätyvän muovin kulkeutumisesta, kerrostumisesta, määrästä, lähteistä sekä reagoinnista muiden haitta-aineiden kanssa. Tutkimuksen tuottamaa tietoa on myöhemmin mahdollista hyödyntää esimerkiksi päätöksenteossa, raja-arvosuosituksien asettamisessa tai muissa suojelullisissa toimenpiteissä. Mikäli tutkimusta pystytään jatkamaan pidempään, on jatkossa mahdollista myös seurata eri toimenpiteiden vaikutusta muovin kulkeutumiseen.

AURORA

LAJIEN TUHO TEKSTI JENNI VALTA | KUVAT HANNA OKSANEN, SHUTTERSTOCK

AURORA

Professorit Kari Saikkonen (vas.) ja Ilari E. Sääksjärvi painottavat, että meidän tulee suojella luonnonvaraisia metsiä, joissa asustaa monipuolinen lajisto. Suomessa metsät peittävät yli 70 prosenttia maapinta-alasta, mutta valtaosa metsistä, etenkin Etelä-Suomessa, on talousmetsää.

AURORA

Luonto köyhtyy hälyttävän nopeasti eri puolilla maailmaa, mikä uhkaa myös ihmisen tulevaisuutta. Tutkijat painottavat, että vielä on toivoa, mutta nyt on aika toimia.

uonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on tärkeää, koska maapallollamme elämä ylläpitää elämää. Kasvit tuottavat hengittämämme hapen ja metsät säätelevät ilmastoa. Hyönteiset pölyttävät kukkia ja linnut levittävät siemeniä. Mikrobit ja sienet palauttavat aineet kiertokulkuun. Jos tämä tasapaino järkkyy tarpeeksi radikaalilla tavalla, elämän kiertokulkuun tulee ongelmia. – Tätä voisi verrata lentokoneeseen, joka pysyy ilmassa, jos lentokoneen siivestä irtoaa yksi tai parikin niittiä. Jos niittejä kuitenkin irtoaa tarpeeksi monta, lentokone putoaa. Muutaman lajin häviäminen ei aiheuta romahdusta, mutta jos lajeja katoaa tarpeeksi monta, tilanne muuttuu kriittiseksi, toteaa Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön johtaja ja biodiversiteettitutkimuksen professori Ilari E. Sääksjärvi. Luonnon köyhtyminen eli biodiversiteettikriisi on yksi aikamme suurista uhista. Lajien säilymiseen vaikuttaa myös toinen tuhoisa ilmiö – ilmastonmuutos. Vaaralliset kehityskulut ruokkivat toisiaan: ilmastonmuutos nopeuttaa lajien häviämistä ja ekosysteeminen romahtaminen vauhdittaa ilmakehän lämpenemistä. – Ihmisellä on tärkeä rooli molemmissa. Lajeja on aina kuollut sukupuuttoon, mutta ihminen on kiihdyttänyt luonnollisten sukupuuttojen nopeutta järjettömästi. Puhutaan sata- ja tuhatkertaisista nopeuksista luonnollisiin sukupuuttoihin verrattuna, Sääksjärvi sanoo.

AURORA

– Ilmastonmuutos ei ole sekään uusi asia, vaan ilmasto on aina muuttunut ja eliöt ovat joutuneet sopeutumaan näihin muutoksiin. Uutta on se, että ihminen pystyy poikkeuksellisella tavalla vaikuttamaan sekä ilmastonmuutokseen että biodiversiteettikriisiin, subarktisen ekologian professori Kari Saikkonen lisää. Sääksjärvi ja Saikkonen nimitettiin kesäkuussa 2018 biodiversiteettitutkimuksen ja subarktisen ekologian professoreiksi Sääksjärven johtamaan Turun yliopiston biodiversiteettiyksikköön. Nimitysten taustalla on lääkintöneuvos Sakari Alhopuron tekemä 1,5 miljoonan euron lahjoitus kolmen professuurin perustamiseen. Kolmannen biodiversiteettiyksikköön sijoittuvan professuurin täyttö on vielä kesken, mutta se tulee keskittymään Saaristomeren tutkimukseen. – Professuuriyhdistelmä luo meille ainutlaatuiset mahdollisuudet tutkia sekä luonnon monimuotoisuutta että siihen kohdistuvia uhkia. Tutkimuksemme painottuu Suomeen, mutta tutkimusalueemme ulottuu subarktiselta alueelta aina päiväntasaajalle trooppisiin ekosysteemeihin, Sääksjärvi sanoo.

Monimuotoisuus suojelee luontoa Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa lajien selviytymiseen, sillä eläimet ja kasvit eivät ehdi sopeutua nopeisiin muutoksiin. Tämä saattaa pahimmillaan johtaa joidenkin lajien kohdalla sukupuuttoon. Ilmastonmuutos ei kuitenkaan ole luonnon köyhtymisen pääasiallinen syy, sillä ihmiset ovat teollisesta vallankumouksesta lähtien kehit-

Koivu on levittäytynyt Lappiin heti jääkauden jälkeen, ja toimii siksi perustana koko alueen ekosysteemille. täneet toimintatapoja, jotka ovat vahingollisia arvokkaalle alkuperäisluonnolle. – Tehometsätalous, liikakalastus ja -metsästys, metsien raivaaminen pelloiksi ja laitumiksi, torjunta-aineet, petoeläinten metsästys, liiallinen kulutus, uhanalaisilla eläimillä käytävä kauppa, saasteet ja roskaantuminen sekä lihansyönti ovat kaikki mekanismeja, jotka kiihdyttävät sukupuuttoja ja elinympäristöjen köyhtymistä. Toisaalta nämä ovat asioita, joihin me ihmiset voimme itse vaikuttaa, Sääksjärvi huomauttaa. Monimuotoinen luonto pystyy suojautumaan ympäristön häiriötekijöiltä, kun mikään toiminto ei ole yhden lajin varassa. – Jotta luonto voi ylläpitää elämää, sen monimuotoisuus täytyy turvata. Metsä voi vaatia esimerkiksi sata lajia, jotta sen kaikki toiminnot tulevat täytettyä. Toisessa metsässä samoja tehtäviä voivat hoitaa aivan toiset lajit. Metsästä voi hävitä esimerkiksi yksi tiettyä nimeä kantava mikrobi, mutta tilanne säilyy ennallaan, sillä joku muu korvaa sen. Siksi tarvitaan paljon näennäisesti turhia lajeja, jotta toiminnot säilyvät myös muuttuvassa ympäristössä, Saikkonen sanoo. Lajien välisellä vuorovaikutuksella onkin keskeinen rooli monimuotoisuudessa. Mikään laji ei pärjää tai toimi eristyksessä, vaan yhdessä muiden lajien kanssa. Hyvinvoivassa ekosysteemissä monimuotoisuus estää yksittäisen lajin ylivallan. Ihminen on kuitenkin murtautunut ulos luonnon säätelyjärjestelmästä, mikä on kärjistänyt tilanteen. – Maatalous on hyvä esimerkki lajistoltaan yksipuolisen ympäristön ongelmista. Pelto, jossa viljellään vain yhtä viljaa, on herkkä taudeille. Se on häiriintynyt ympäristö, joka vaatii keinotekoisia suojeluaineita toimiakseen, Saikkonen huomauttaa.

Tutkimuspuutarhoissa seurataan ilmastonmuutoksen vaikutuksia

Biodiversiteettiyksikön metsänrajapuutarhat antavat tutkijoille poikkeuksellisen mahdollisuuden seurata, miten ilmastonmuutos vaikuttaa pohjoisiin puulajeihin. Metsänrajapuutarhat ovat vuosina 1975– 1985 Utsjoelle, Inariin, Kittilään ja Turkuun perustettuja koealueita, joihin on istutettu pohjoisen pallonpuoliskon puulajeja. Puutarhat on eristetty aidalla muusta ympäristöstä, jotta esimerkiksi jänikset tai porot eivät pääse vahingoittamaan puita. – Kyseessä on ainutlaatuisen laaja koealue, jossa voimme tarkastella samaa geneettistä alkuperää olevien, nykyään aikuisten puiden kasvua neljällä paikkakunnalla. Keräämme tietoa siitä, miten nopeasti puut sopeutuvat muuttuvaan ympäristöön ja miten paikalliset olosuhteet vaikuttavat puihin, kertoo Turun yliopiston biologian laitoksen yliopistonlehtori Irma Saloniemi. Geenit ja ympäristöolosuhteet vaikuttavat molemmat osaltaan siihen, miten luonnonvalinta suosii puuta, eli miten se sopeutuu muuttuvaan ympäristöön. Saloniemen mukaan yksi mielenkiintoinen – ja monimutkainen – kysymys on, missä suhteessa geenit ja ympäristöolosuhteet vaikuttavat puun ominaisuuksiin. AURORA

Puussa oleva sieni voi olla vuosikymmenien ajan harmiton, mutta jos sen ympäristöolosuhteet muuttuvat – tai jos puun oksa vaikka katkeaa ja putoaa maahan – sieni voi muuntautua tautisieneksi tai lahottajaksi. - Kari Saikkonen

– Kaikkien metsänrajapuutarhojen samaa alkuperää olevat, eri puutarhoissa kasvavat koivut ovat sisaruksia, vähintään sisarpuolia, eli niillä on keskenään hyvin samankaltaiset geenit. Tämä tuo tutkimukseen vahvuutta, sillä voimme verrata puita paremmin keskenään, ja siten tarkastella, vaikuttavatko sopeutumisen taustalla geenit vai ympäristöolosuhteet. Ympäristöstä puhuttaessa on toki muistettava, että se ei tarkoita vain

AURORA

muuttuvaa lämpötilaa, vaan sen lisäksi muun muassa maaperää, muita kasveja ja tuholaisia, Saloniemi sanoo. Noin neljän hehtaarin kokoiset puutarhat on perustettu erityisesti koivun seurantaan, ja koivusta Turun yliopiston tutkijat ovat edelleen kiinnostuneita. Silti puutarhoista löytyy myös havupuita sekä Alaskasta, Venäjältä, Grönlannista ja Kanadasta tuotuja lajeja.

– Koivua on kiinnostavaa seurata erityisesti Pohjois-Lapissa, jossa ei kasva muita puita ja jossa ekosysteemi on hyvin yksinkertainen. Koivu on levittäytynyt Lappiin heti jääkauden jälkeen, ja toimii siksi perustana koko alueen ekosysteemille. Koivu on avainlaji, eli suurin osa Lapin lajeista on riippuvaisia koivusta. Lisäksi koivu on tietysti taloudellisesti merkittävä puu eteläisemmässä Suomessa, Saloniemi toteaa. Vaikka metsänrajapuutarhojen tutkimusasetelma on mielenkiintoinen, ne eivät ole vielä toistaiseksi tarjonneet tutkijoille paljoakaan tietoa puista itsestään. Yhtenä syynä tähän on se, että puutarhoja perustaneet tutkijat eivät ole enää keskuudessamme kertomassa tutkimuksistaan ja julkaisemassa tuloksia, eikä seurantatietoja ole kerätty yhteen helposti käytettävään muotoon. Toisaalta kaikki tutkijat eivät ole keskittyneet puutarhojen puihin, vaan tarkastelleet niiden avulla jotain muuta, esimerkiksi hyönteisiä. – Tällä hetkellä ensisijainen tavoitteemme on koota suuri digitaalinen tietokanta, johon keräämme kaiken olemassa olevan tiedon puutarhojen puista ja niille tehdyistä mittauksista. Samaan tietokantaan keräämme tietoa puutarhojen olosuhteista eri vuosikymmeninä, kuten lämpötilamittauksista ja maaperätutkimuksista. Olemme tekemässä koivuille DNA-mittauksia varmistaaksemme, että ne tosiaan ovat kaikki sisaruksia, ja myös puiden DNA-tiedot tulevat tietokantaan. Nämä tiedot ovat kenen tahansa hyödynnettävissä ja uskomme, että aineisto kiinnostaa kansainvälisiäkin tutkijoita, Saloniemi sanoo. Tulevaisuudessa puutarhoihin istutetaan puiden lisäksi myös muita kasveja, esimerkiksi marjapensaita, ja tutkitaan niiden menestystä pohjoisissa olosuhteissa. – Kun Lapin ilmasto muuttuu lauhkeammaksi, eteläisemmätkin kasvit saattavat selviytyä siellä. Lämpimämpi ilmasto ei tietenkään automaattisesti tarkoita, että uudet lajit pystyisivät sopeutumaan Lappiin, sillä ne eivät välttämättä kestä pohjoista valoilmastoa tai pärjää vähäravinteisessa maaperässä. Olisi kuitenkin hienoa, jos voisimme alkaa kasvattaa Lapissa uusia lajeja, jotka eivät siellä vielä viihdy. Näin saisimme edes jotain etua ilmastonmuutoksesta. Kaikki ennusteet toki viittaavat siihen, että pohjoisessa

Yhden lajin katoaminen voi tuhota lukemattomia siihen erikoistuneita mikrobeja. ilmastonmuutoksen vaikutukset tulevat olemaan tuhoisampia ja näkymään nopeammin, Saloniemi toteaa.

Tuntemattomat lajit katoavat Ilmastonmuutokseen ja biodiversiteettikriisiin liittyy monia ennustettuja uhkakuvia, kuten napajäätiköiden sulaminen ja lajien sukupuuttoaalto. Sääksjärvi ja Saikkonen kuitenkin korostavat, että suurimmat uhkat saattavat olla jotain sellaista, mistä meillä ei ole vielä mitään käsitystä. Siksi on tärkeää tehdä tutkimusta ja kartuttaa tietoa. – Tunnemme maailman luonnon moninaisuuden valtavan huonosti. Karkeasti arvioiden voidaan sanoa, että olemme löytäneet ja nimenneet maapallon eliölajeista noin 20 prosenttia. Tämä tarkoittaa, että maailmasta katoaa jatkuvasti lajeja, joita emme vielä tunne ja jotka voisivat olla potentiaalisesti hyödyllisiä. Saatamme kadottaa lajeja, jotka olisivat voineet olla uuden lääkkeen alkuperä tai uusi ravintolähde. Kadonneet lajit ovat voineet myös hoitaa luonnossa toimintoja, jotka ovat äärimmäisen tärkeitä, Sääksjärvi toteaa. Luonnonvaraisten selkärankaisten eläinten lukumäärä on arvioiden mukaan pienentynyt noin 60 prosenttia viidessä vuosikymmenessä. Esimerkiksi afrikannorsuja on enää murto-osa verrattuna kahden vuosisadan takaiseen määrään. Norsujen häviäminen muuttaa savannin kasvillisuutta, hidastaa AURORA

Afrikannorsu on avainlaji, joka vaikuttaa ympäristöönsä merkittävillä tavoilla. Se tallaa maata, laiduntaa, sen ulosteessa elää mikrobeja ja sen kuolleessa ruhossa elää siihen erikoistuneita raatohyönteisiä. ravinteiden kiertoa ja vaikeuttaa villi- ja kotieläinten laidunnusta. – Afrikannorsu on avainlaji, joka vaikuttaa ympäristöönsä merkittävillä tavoilla. Se tallaa maata, laiduntaa, sen ulosteessa elää mikrobeja ja sen kuolleessa ruhossa elää siihen erikoistuneita raatohyönteisiä. Näin norsu muokkaa ympäristöä muille lajeille sopivaksi. Suomessa avainlajina voisi pitää esimerkiksi haapaa, joka ylläpitää ympärillään mieletöntä eliömäärää, Sääksjärvi sanoo. Tutkimukset ovat osoittaneet myös selkärangattomien eläinten vähentyneen. Saksan luonnonsuojelualueisiin kohdistunut 27 vuoden seurantatutkimus osoitti, että lentävien hyönteisten kokonaismäärä oli vähentynyt näillä alueilla jopa yli 75 prosenttia. – Tarvitsemme lisää tutkimusta siitä, mitä hyönteisille on tapahtumassa Suomessa. Jos hyönteiskannat romahtaisivat, yksi näkyvä seuraus olisi muuttolintujen väheneminen. Hyönteisten katoaminen vaikuttaisi myös voimakkaasti ihmisten ruoantuot antoon, sillä pölytystä vaativien kasvien tuotanto muuttuisi hankalammaksi. Esimerkiksi Kiinassa on jo pölytetty käsin muun muassa omenapuita. Voidaan miettiä sitäkin, miten paljon meille tuotavien hedelmien hinnat nousevat, jos maailmalla joudutaan turvautumaan keinotekoiseen pölytykseen, Sääksjärvi toteaa.

AURORA

Myös näkymättömät eliöt ovat vaarassa

Metsiimme saapuu pelättyjä tuholaisia

Tunnemme siis suhteellisen huonosti meitä ympäröivän luonnon, mutta vielä huonommin tunnemme ne näkymättömät eliöt, joita on kaikkialla – mikrobit. Myös mikrobeilla on tärkeä rooli luonnon monimuotoisuudessa. Kaikki kasvit ja eläimet ovat eliöyhteisöjä, joissa voi asustaa satoja, tuhansia tai jopa satojatuhansia mikrobeja yhdessä yksilössä. Yhden lajin katoaminen voi siten tuhota lukemattomia siihen erikoistuneita mikrobeja. – Nykyään ymmärretään, miten moneen asiaan mikrobit osallistuvat aina ravinnekierrosta ihmisten ja eläinten hyvinvointiin. Jokaisessa meissä on moninkertaisesti enemmän mikrobisoluja kuin ihmissoluja. Silti näiden mikrobikumppaniemme monimuotoisuus on vielä paljon huonommin tunnettua kuin muiden eliöiden, Saikkonen sanoo. Eliöyhteisöjen mikrobivuorovaikutuksiin perehtyneen Saikkosen mukaan mikrobien rooli biodiversiteettikriisissä ei ole yksiselitteisen hyödyllinen tai haitallinen. Ympäristön olosuhteet vaikuttavat siihen, miten mikrobit kulloinkin käyttäytyvät. – Puussa oleva sieni voi olla vuosikymmenien ajan harmiton, mutta jos sen ympäristöolosuhteet muuttuvat – tai jos puun oksa vaikka katkeaa ja putoaa maahan – sieni voi muuntautua tautisieneksi tai lahottajaksi. Vastaavasti hyvinkin yleinen ja tavallisesti harmiton mikrobi saattaa tietyissä tilanteissa olla ihmiselle hengenvaarallinen, Saikkonen kertoo. Sääksjärvi ja Saikkonen painottavat, että kaikki lajit mikrobeista nisäkkäisiin ovat merkityksellisiä luonnon monimuotoisuuden kannalta. Silti joillakin lajeilla voi olla erityisen suuri merkitys elinyhteisön tai ihmisen kannalta. – Nykyhetkemme voisi esimerkiksi olla hyvin toisenlainen, jos Penicillium chrysogenum -sieni olisi kuollut sukupuuttoon ennen penisilliinin löytymistä. Tuo mitättömän pieni sieni osoittautui meidän kannaltamme tärkeäksi, Sääksjärvi huomauttaa.

Muuttuvat ympäristöolosuhteet ovat uhka monille lajeille, mutta tietyt lajit hyötyvät lämpenevästä ilmastosta. Biodiversiteettiyksikön tohtorikoulutettava Julia Fält-Nardmann totesi syyskuussa 2018 julkaistussa väitöstutkimuksessaan, että Euroopan pelätyimpiin metsätuholaisiin kuuluva perhonen, havununna, on ilmaston lämpenemisen vuoksi levinnyt Keski-Euroopasta pohjoisemmaksi, ja Suomessakin nopeasti kohti pohjoista. Havununnaa on tavattu Lounais-Suomen eteläisimmillä alueilla jo pitkään, mutta se on alkanut 1990-luvun lopulta lähtien levittäytyä myös Suomen keskiosiin, etenkin rannikolle. – Jos pelottavin uhkakuva toteutuu ja sääolosuhteet osuvat kohdilleen, voi meillekin tulla havununnien massaesiintymiä. Havununnan pahamaineisin esiintymä koettiin Keski-Euroopassa vuosina 1978–1984, jolloin perhosentoukat söivät puhtaaksi yli kaksi miljoonaa hehtaaria havumetsää jo pelkästään Puolan alueella, Fält-Nardmann kertoo. Väitöstutkimuksessaan Fält-Nardmann vertaili Suomesta ja Keski-Euroopan lauhkean ilmaston lehtimetsävyöhykkeeltä kerättyjen perhosten kehittymistä munasta aikuiseksi sekä laboratoriossa erilaisissa ilmastosimulaatioissa että luonnonoloissa metsässä. Hän havaitsi, että pohjoista alkuperää olevat yksilöt kehittyivät eteläisiä lajitovereitaan nopeammin, kun eri ilmastovyöhykkeiltä

Luonnonvaraisten selkärankaisten eläinten lukumäärä on arvioiden mukaan pienentynyt noin 60 prosenttia viidessä vuosikymmenessä. AURORA

Nykyhetkemme voisi olla hyvin toisenlainen, jos Penicillium chrysogenum -sieni olisi kuollut sukupuuttoon ennen penisilliinin löytymistä. – Ilari E. Sääksjärvi peräisin olevat toukat kasvoivat samanlaisissa olosuhteissa. – Havununnat ovat sopeutuneet nopeasti suomalaiseen rytmiin, vaikka kesä on täällä lyhyempi, ja perhosilla on vähemmän aikaa kasvaa ja kehittyä. Emme siis voi luottaa siihen, että kaamos ja lyhyt kesä hämäisivät perhosia, Fält-Nardmann sanoo. Havununnan lähisukulaisella, valtavasta ruokahalustaan tunnetulla lehtinunnalla, on silläkin hyvät edellytykset menestyä Suomessa. Fält-Nardmann selvitti lajien mahdollisuutta selviytyä Suomen talvesta altistamalla perhosten munia vähitellen pienemmille lämpötiloille laboratorio-olosuhteissa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että havununnien talvehtivat munat kestävät –29 asteen pakkasia ja lehtinunnien munat lähes saman verran. – Kokeet paljastivat, että havu- ja lehtinunnat voivat ilmaston lämmetessä levitä ainakin 300 kilometriä nykyistä pohjoisemmaksi. Todennäköisesti vielä kauemmaksikin, sillä havununnaemot osaavat kätkeä munansa suojaisiin kaarnankoloihin ja lehtinunna vielä peittelee jälkikasvunsa lämpimillä villakarvoilla, Fält-Nardmann toteaa. Pohjoisten ravintokasvien rajallisuus ei estä perhosten leviämistä, sillä lehtinunnan tiedetään käyttävän ravinnokseen yli viittäsataa erilaista kasvia. Väitöstutkimuksen kokeet puolestaan osoittivat, että havununna pärjäisi hyvin mäntyä ravintonaan käyttäen Utsjoella asti.

AURORA

– Suomessa havununna on toistaiseksi aiheuttanut tuhoja vain hyvin pienillä alueilla lounaissaaristossa, ja lehtinunna on meillä harvinaisuus. Vielä on siis aikaa toimia, Fält-Nardmann sanoo. Metsänhoidolliset toimenpiteet ovat avainasemassa havu- ja lehtinunnien aiheuttamien tuhojen torjunnassa. Lajistoltaan ja ikärakenteeltaan monimuotoiset metsät ovat tuholaisille vastustuskykyisempiä kuin tasaikäiset, yhden lajin talousmetsät. – Sekametsän suosiminen tarjoaisi parhaimman suojan näitä ”valkoisia tuholaisia” vastaan. Yleensä tuholaiset ovat erikoistuneet tiettyyn lajiin tai esimerkiksi tietyn ikäisiin puihin, joten monipuolisuus suojaa metsiä kaikilta tuholaisilta, Fält-Nardmann painottaa. Fält-Nardmannin mukaan perhosten aiheuttamat suurtuhot eivät ole kovin yleisiä, sillä tavallisesti metsät toipuvat kertaluonteisista toukkien massaesiintymistä. Tilanne kärjistyy vasta siinä vaiheessa, kun massaesiintymiä ilmenee samassa paikassa useampana vuonna peräkkäin. Jos näin käy, metsät voivat pahimmillaan tuhoutua pysyvästi. Toistaiseksi on hyvin vähän todisteita siitä, että jokin tuholaislaji olisi siirtynyt uudelle alueelle ilmastonmuutoksen vuoksi ja aiheuttanut siellä suurta tuhoa. Fält-Nardmannin mukaan tuholaislajeja on ylipäätään Euroopassa melko vähän, eli suurta tuholaislajien kirjoa tuskin tullaan näkemään Suomessakaan.

Euroopan pelätyimpiin metsätuholaisiin kuuluva perhonen, havununna, on ilmaston lämpenemisen vuoksi levinnyt Keski-Euroopasta pohjoisemmaksi, ja Suomessakin nopeasti kohti pohjoista. – Yhtenä esimerkkinä voisi kuitenkin mainita kulkurinirkko-perhoset, jotka ovat levittäytyneet Etelä-Euroopasta kohti pohjoista. Perhosentoukat ovat herättäneet harmia, koska niiden karvat aiheuttavat ihmisille allergisia reaktioita. Berliinissä jouduttiin jopa sulkemaan lastentarha tämän vuoksi, koska alueen ilma oli täynnä toukkien karvoja. On osoitettu, että ainakin tammikulkurinirkko on levinnyt kohti pohjoista nimenomaan ilmastonmuutoksen vuoksi. Lajia on tavattu jo Ruotsissakin, mutta ei pysyvänä kantana vaan vaeltelijoina, Fält-Nardmann kertoo.

Tieto lisää toivoa Vaikka tilanne vaikuttaa monin tavoin lohduttomalta, tutkijat ovat ehdottomasti sitä mieltä, että vielä on toivoa. Yksi syy optimismiin on se, että meillä on aikaisempiin sukupolviin verrattuna paljon enemmän tietoa ja välineitä, joiden avulla ongelmia voi ratkaista. – Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön luonnontieteelliset kokoelmat kuuluvat Suomen lajitietokeskukseen, jossa meni alkusyksystä rikki 30 miljoonan luonnosta tehdyn havainnon raja. Kuka tahansa tutkija saa nykyisen teknologian avulla tämän kaiken tiedon suoraan työpöydälleen ja voi tulkita muutoksia, joita suomalaisessa luonnossa tapahtuu, Sääksjärvi sanoo. – Esimerkiksi Charles Darwin joutui perustamaan monet Lajien synty -teoksessa esittämistään väitteistä arvauksen varaan, koska 1800-luvun puolivälissä ei ymmärretty

muun muassa ominaisuuksien p eriy t yvyyden genomisia lainalaisuuksia. Toisin on nyt. Meillä nykyajan biologeilla on aivan erilainen tietotaito ja välineet eliöiden ja ilmiöiden tutkimiseen, Saikkonen lisää. Saikkonen ja Sääksjärvi pitävät erityisesti perustutkimuksen roolia merkittävänä, kun haetaan ratkaisuja biodiversiteettikriisin ja ilmastonmuutoksen kaltaisiin merkittäviin uhkiin. – Nykyään rakastetaan innovaatiopolitiikka ja ratkaisukeskeisyyttä, mutta unohdetaan, että innovaatiot ovat usein vahinkoja. Ratkaisut syntyvät perustutkimuksen sivutuotteena, kun tietoa on riittävästi, ja joku sattuu sen perusteella oivaltamaan jotain. Riskinottoa salliva perustutkimus saattaa tuottaa hyödytöntä tietoa, mutta etukäteen emme voi tietää, onko tieto hyödytöntä vai ei. Jos globaalien ongelmien ratkaisu olisi helppoa, niitä ei olisi, Saikkonen painottaa. KATSO VIDEO Tuoko ilmastonmuutos Suomeen uusia vieraslajeja? >> auroralehti.fi AURORA

Get inspired by future.

Seitsemän tiedekuntaamme tarjoaa yli sata oppiainetta, joista voit valita sinua kiinnostavimman koulutusohjelman tai pää- ja sivuaineyhdistelmän. Tarjoamme myös yli 300 englanninkielistä kurssia ja 15 englanninkielistä maisteriohjelmaa kandidaatin tai amk-tutkinnon suorittaneille.

Humanistinen tiedekunta

Luonnontieteiden ja tekniikan tiedekunta

> Arkeologia, kulttuurihistoria,

> > > > > > > > > >

> > > > > > > > > > > >

Suomen historia, yleinen historia Englannin kieli Espanja Folkloristiikka, kansatiede ja uskontotiede Italia Kirjallisuustieteet Klassilliset kielet ja antiikin kulttuuri Mediatutkimus, musiikkitiede ja taidehistoria Pohjoismaiset kielet Ranska Saksan kieli Sukupuolentutkimus Suomen kieli ja suomalaisugrilainen kielentutkimus

Porissa > Kulttuurituotanto ja maisemantutkimus hum-info@utu.fi

Kasvatustieteiden tiedekunta > Kasvatustieteiden tutkintoohjelma: kasvatustiede, aikuiskasvatustiede ja erityispedagogiikka > Luokanopettajan tutkintoohjelma

Biokemia Biologia Biotekniikka Fysikaaliset tieteet Geologia Kemia Maantiede Matematiikka ja tilastotiede Tietojenkäsittelytieteet Tietotekniikka

opo-ml@utu.fi

Lääketieteellinen tiedekunta > > > >

Hammaslääketiede Lääketiede Hoitotiede Biolääketiede

opo-hammas@utu.fi opo-laak@utu.fi opo-hoitotiede@utu.fi opo-biolaak@utu.fi

Turun kauppakorkeakoulu

> Kauppatieteet > Kauppatieteet, kansainvälisen johtamisen ja yrittäjyyden tutkinto-ohjelma > Taloustiede Porissa > Kauppatieteet tseopo@utu.fi poriopintotoimisto@utu.fi

Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta > Filosofia > Logopedia > Poliittinen historia ja valtiooppi

> Psykologia > Sosiaalitieteet:

sosiaalipolitiikka, sosiologia, taloussosiologia > Sosiaalityö opo-yht@utu.fi

Oikeustieteellinen tiedekunta > Oikeustiede oik-opi@utu.fi

Raumalla

> Käsityön aineenopettajan tutkinto-ohjelma

> Varhaiskasvatuksen opettajan tutkinto-ohjelma

> Luokanopettajan tutkintoohjelma

eduopo@utu.fi 24 AURORA

Tutustu meihin ja tee elämäsi paras päätös: hae meille opiskelijaksi!

> utu.fi/hae

Korkeakoulujen yhteishaku 20.3.-3.4.2019 > opintopolku.fi

KOLUMNI

KUVA HANNA OKSANEN

OLKAAMME VAIKUTTAVIA ILMASTO KANSALAISIA

Kuluttajina teemme päivittäin ilmastoteKansalaisten ja heitä edustavien yhteisökoja, kun päätämme, mikä on kotimme sisäjen osallistamisen ensisijainen peruste on lämpötila, miten pitkään olemme suihkussa, ympäristöllisen demokratian periaatteiden mitä syömme, miten liikumme tai minne toteuttaminen. Sen ohella – ja siihen liitsuuntaamme konferenssi- tai lomamattyen – tavoitteena on vahvistaa päätöksenkamme. Tuskin koskaan aiemmin olemme teon tietoperustaa sekä vahvistaa päätösten olleet näin tietoisia valintojemme ilmastohyväksyttävyyttä ja ratkaisujen oikeutusta. vaikutuksista. Pariisin ilmastosopimuksen Osallistumisen mielekkyys puolestaan petavoite pysäyttää ilmastomuutos 1,5 asteerustuu sen vaikuttavuuteen. Kokemukset seen edellyttää, että osalosoittavat, että muodollistumme ilmastotalkoisiin liset osallistumisen muoIlmastonmuutokseen kulutusvalintoja tekevinä dot, kuten mahdollisuus sopeutuminen kansalaisina. esittää pelkkä kirjallinen Kansallinen ilmastopamuistutus, johtavat kokeedellyttää myös neeli julkaisi elokuussa selmukseen, että osallisia on paikallisia toimia. vityksen, jossa arvioidaan kuultu mutta ei kuunneltu. keinoja, joilla eri toimijoiOsallistumisen mielekden aktiivista osallistumista ilmastotoimiin kyyteen vaikuttaa myös osallisen kyky arvivoidaan tukea ja edistää (Raportti 2/2018). oida ja punnita erilaisten toimintavaihtoehLähtökohtana on, että ilmastotalkoisiin osaltojen vaikutuksia. Ilmastonmuutos on erityilistumista ei tulisi tarkastella yksinomaan kusen ilkeä yhteiskunnallinen ongelma, jolle on lutuksen kautta. Selvityksen tavoitteena on leimallista vaikeus tai jopa mahdottomuus nostaa osallistumisen kautta esiin paikalliosoittaa yksiselitteisiä ratkaisuvaihtoehtoja nen näkökulma yleensä globaalina tarkastai oikeita vastauksia. Vaikka ilmastonmuuteltuun ilmastokysymykseen. toksesta on lähes rajattomasti tutkimustieIlmastonmuutoksen vaikutukset ilmetoa, sen muokkaaminen kussakin tilanteessa nevät paikallisesti ja siihen sopeutuminen sovellettavaksi ja ymmärrettäväksi tiedoksi edellyttää myös paikallisia toimia. Kaavoion vaativaa. Tämä haaste kohdistuu myös iltus alueiden käytön suunnitteluvälineenä mastotutkimusta tekeville – tulosten popuon tästä oivallinen esimerkki. Ilmastokanlarisointi edesauttaa vaikuttavan ilmastokansalaisina meillä tulisi olla mahdollisuus vaisalaisuuden rakentumista. kuttaa työ- ja elinympäristöämme koskeviin ilmastoratkaisuihin ja vaihtoehtojen Anne Kumpula punnitsemiseen. Kirjoittaja on oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani. AURORA

TEKSTI HEIKKI KETTUNEN | KUVAT HANNA OKSANEN

IRTI! Suomen laadukas terveydenhuolto taataan kouluttamalla lääketieteen ja hoitotyön osaavia asiantuntijoita. Medisiina D:n kliinisten taitojen opetustiloissa tulevat lääkärit ja hoitajat pääsevät simuloimaan erilaisia käytännön taitoja ja moniammatillisissa ryhmissä työskentelyä. Vaikka opiskelijoiden edessä on nukke, syntyy simulaatioista aitoja oppimiskokemuksia.

AURORA

airaalan päivystyspoliklinikalle on saapunut tiheästä sydämentykytyksestä valittava mies. Vuonna 1958 syntynyt Simo Virtanen oli neljä tuntia sitten lenkillä, kun hänen sydämensä oli alkanut jyskyttää poikkeuksellisen kovaa. Virtanen lopetti lenkkinsä, palasi kotiin ja meni makuulleen lepäämään. Kun ikävältä tuntuva tykyttäminen jatkui, Virtanen otti taksin päivystyspolille. Potilaan huoneeseen saapuu kaksi ensihoitajaa. Sairaalan kirkkaan valkeassa valossa heitä on aluksi vaikea hahmottaa. Miehet tervehtivät potilasta ja alkavat kysellä hänen voinnistaan. – Aletaan ottaa perusmittauksia eli laitetaan sinuun näitä piuhoja kiinni. Lääkäri tulee kohtapuolin katsomaan sinua tarkemmin, toinen ensihoitajista sanoo. Pian paikalle saapuu päivystävä sisätautilääkäri, jolle ensihoitajat selostavat lyhyesti potilastapauksen. Lääkäri kyselee potilaalta tilanteesta, jossa tykytys alkoi, aiemmasta sairaushistoriasta sekä mahdollisista riskitekijöistä. – Oletteko tehneet jotain tavallisesta poikkeavaa viime aikoina? Nautitteko eilen

AURORA

Simulaatiosalin ja kontrollihuoneen väliin on asennettu poliisisarjoistakin tuttu yksisuuntainen peililasi, jonka läpi opettajat seuraavat harjoitusta. alkoholia? Onko suvussanne ollut sydänsairauksia? Poltatteko tupakkaa? Koska potilaan syke on yli 130, lääkäri määrää kaksi milligrammaa Seloken-nimistä beetasalpaajaa hidastamaan sydämenlyöntejä potilaan olon helpottamiseksi. – Tuore eteisvärinä, joka voidaan kääntää sähköllä. Se on sellainen pieni humautus. Saatte vähän nukutusainetta, annetaan isku ja katsotaan, josko rytmi kääntyisi normaaliksi, lääkäri selostaa potilaalle lempeällä äänellä. Kun hoitajat ja lääkäri haastattelevat potilasta ja tekevät tarvittavia perusmittauksia, he puhuttelevat potilasta kunnioittavasti ja varmistavat toistuvasti, että hänen olonsa on tilanteen huomioiden hyvä eikä ainakaan pahenemaan päin. Inhimillinen vuorovaikutus potilaan kanssa ei tunnu hoitohenkilökunnalle koko ajan täysin luontevalta, kun sairaalasängyllä makaa elävän ihmisen sijaan nukke.

Briiffaus Virtasen Simo onkin kliinisissä simulaatioharjoituksissa käytettävä SimMan 3G, ja Tyksin T-sairaalan päivystyspoliklinikan sijaan olemme SimuCenterissä, hiljan val-

Kuudennen vuoden lääketieteen opiskelija Amanda Seppälä jututtaa potilasta, kun ensihoitajaopiskelija Santeri Koivumaa seuraa tilannetta taustalla.

mistuneen Medisiina D:n toisen kerroksen simulaatiokeskuksessa. SimuCenteriä, kuten koko Medisiina D -rakennusta, käyttävät Turun yliopiston lisäksi sekä Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri että Turun ammattikorkeakoulu. – Tämä mahdollistaa moniammatilliset simulaatiot. Kun koko hoitoketju tulee mukaan simulaatioon, opiskelijat saavat paremman kokonaiskuvan oikeasta sairaalaympäristöstä, kertoo SimuCenterin toimintaa koordinoiva opetushoitaja Minna-Kaarina Wuorela. Olen tullut Medisiina D:hen seuraamaan yhtä tällaista moniammatillista simulaatioharjoitusta. Akuutin eteisvärinäpotilaan sähköisen rytminsiirron simulaatioon osallistuvat Turun yliopiston kuudennen vuoden lääkäriopiskelijat Amanda Seppälä ja Sanna Tähkäpää sekä Turun ammattikorkeakoulun ensihoitajaopiskelijat Santeri Koivumaa ja Rizgar Yousif. Ennen harjoituksen alkamista Wuorela ja kliininen opettaja, anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri Matias Rantanen, käyvät opiskelijoiden kanssa läpi simulaation prebriefingin. Opiskelijoille näytetään, miten kaikki toimii huoneessa ja mistä tarvittavat asiat löytyvät. Lisäksi Rantanen luettelee simulaation osaamistavoitteet. – Teidän tulee hahmottaa, milloin ylipäätään rytminsiirto on järkevää tehdä ja hallita sen käytännön toteutus, ennen kaikkea defibrillaattorin käyttö. Koska sähköinen rytminsiirto edellyttää nukutusta, pitää myös tietää, miten lyhyt anestesia tarjotaan turvallisesti, eli mitä asioita katsotte ennen kuin alatte nukuttaa potilasta ja miten turvaatte peruselintoiminnot anestesian aikana. Ensihoitajien tulee tarvittaessa tukea lääkäreitä ja osata tavalliset käytännön asiat. Kun Rantanen ohjeistaa opiskelijoita, Wuorela kertoo minulle simulaation olevan siitä poikkeuksellinen opetusmuoto, että sen avulla voidaan harjoitella monia erilaisia taitoja.

Simulaatioharjoituksen aikana opiskelijat tarkkailevat alinomaa potilaan elintoimintoja salin perällä olevalta näytöltä. – Teknisiä ja ei-teknisiä, vuorovaikutusta, tiimityöskentelyä, johtamista, tilannetietoisuutta ja potilasturvallisuutta. Harjoituksen ei-teknisiin tavoitteisiin kuuluu muun muassa tiedon jakaminen tehokkaasti ryhmän kesken ja koko tiimin hyödyntäminen potilaan tilan muutoksen havainnointiin. Opiskelijat toimivat tilanteessa itsenäisesti mutta valvotusti. Kun opiskelijat puhuvat synteettiselle potilaalle, sen suuhun

AURORA

Pitää olla tarkka, millaisia simulaatioita toteuttaa, ettei näistä tule sellaisia alaasteen laulukokeiden tapaisia kokemuksia.

asennetusta kaiuttimesta kuuluu Rantasen ääni. – Mikäs se semmoinen eteisvärinä on? opettaja muun muassa tiedustelee lääkäriltä potilaan roolissaan. Rantanen ja Wuorela istuvat kontrollihuoneessa poissa opiskelijoiden näkyvistä. Huone on varusteltu tietokoneilla, joiden avulla opettajat voivat ohjata simulaationuken toimintoja. Nuken voi määrätä saamaan kouristuksia ja esimerkiksi sen hengitystiheyttä tai pupillien kokoa voidaan säätää. Kontrollihuoneen mikrofonien avulla kommunikoidaan opiskelijoille potilaan äänenä ja ohjaajan roolissa kattokaiuttimesta.

Simulaatio Kun Seppälä on päivystävän sisätautilääkärin roolissaan tehnyt tarvittavat toimenpiteet, hän kutsuu anestesialääkärinä toimivan Tähkäpään paikalle suorittamaan potilaan nukutuksen ennen sähköistä rytminsiirtoa defibrillaattorilla. – Potilas on ollut hyvävointinen, mutta saanut lenkillä äkillisen flimmerin. Koska potilaalla ei ole riskitekijöitä, eteisvärinä voidaan kääntää ilman edeltävää antikoagulaatiohoitoa, Seppälä selostaa tilanteen Tähkäpäälle.

AURORA

Nukutuksen jälkeen potilaan ympärillä käy kuhina, kun kaikki neljä tekevät käsillään töitä. Koivumaa vetää sykettä madaltavaa lääkettä valmiiksi neulaan, Yousif asettelee potilaan rintaan defibrillaattorin lätkiä. Seppälä käynnistelee sydäniskuria samalla, kun Tähkäpää pumppaa käsipelillä happea potilaaseen. – Muista, ettet voi pumpata happea, kun deffa iskee, Seppälä huomauttaa. Pian huoneen täyttää defibrillaattorin piippaus, joka yltyy lopulta yhtäjaksoiseksi varoitusääneksi. – Ja sitten irti potilaasta, Seppälä sanoo. – IRTI! kolme muuta kuittaavat lähes yhteen ääneen. Napinpainallus ja sydänkäyrät alkavat normalisoitua. – Syke laskee ehkä turhan alas. Atropinia voisi vetää valmiiksi puoli milligrammaa, Tähkäpää ohjeistaa Koivumaata. – Sinusrytmi löytyy. Kokeillaan nostaa potilaan jalat koholle, Seppälä sanoo Yousifille, joka hakee nurkasta tyynyn potilaan jalkojen tueksi. – Syke nousee taas. Katsotaan, tarvitaanko sittenkään Atropinia. – Laitetaanko? Vielä voi peruuttaa. Syke on nyt 61, Koivumaa sanoo.

Seuraa pieni epävarmuuden hetki, kunnes anestesiapäivystäjän roolissa oleva Tähkäpää ottaa tilanteen haltuun. – Jos potilas lenkkeilee paljon, tämä voi olla normaali syke. Seurataan vielä hetki. Kotvan kuluttua tilanne on edelleen vakaa ja lääkitys todetaan turhaksi. – Kiitos, lopetetaan simulaatio tähän, Rantasen ääni kajahtaa kattokaiuttimesta.

Purku Simulaatio on ohi ja opiskelijoiden hartiat rentoutuvat. – Puretaanko ensiksi kamat vai meidän tekemiset? Seppälä kysyy naurahtaen. Simulaation jälkeen käydään läpi debriefing eli loppukeskustelu. Se on simulaatioharjoituksen päättävä osuus, jonka aikana opiskelijat ja opettajat käyvät kuvailevan, analyyttisen ja harjoituksen summaavan palautekeskustelun. – Se on myös simulaatioharjoituksen opettavaisin vaihe, Wuorela sanoo. Siirrymme koko porukalla käytävän toisella puolella olevaan pienempään huoneeseen. Sen seinustaa koristaa valtava näyttö, jossa näkyy videokuvaa simulaatiohuoneesta. Kliininen opettaja Rantanen vetää

loppukeskustelua ja pyytää opiskelijoita aluksi kertomaan, mitä he tekivät simulaation aikana. Simulaatio-ohjaajan koulutuksen käyneet Rantanen ja Wuorela kertovat, ettei kurssilla niinkään opetella simulaatiotekniikan käyttöä, vaan debriefingia ja ohjaamista opettamisen työkaluina. Loppukeskustelu vaatiikin opettajalta eniten pedagogisia taitoja ja substanssiosaamista. Kun opiskelijat ovat reflektoineet tekemisiään, he saavat palautetta kliiniseltä opettajalta ja muilta opiskelijoilta. Jos itse simulaatio on ohi vartissa, loppukeskusteluun hurahtaa lähemmäs tunti. Ilmapiiri on hyvä ja rauhallinen ja opiskelijoiden on paikoin vaikea ottaa keskustelua vakavasti. Jännittävän harjoituksen jälkeen opiskelijoita naurattaa. – Pitää olla tarkka, millaisia simulaatioita toteuttaa, ettei näistä tule sellaisia ala-asteen laulukokeiden tapaisia kokemuksia, Rantanen sanoo minulle, kun opiskelijat ovat jo poistuneet huoneesta. Vaikka simulaatioissa opiskelijat pääsevät harjoittelemaan haastavia potilastapauksia turvallisessa ympäristössä, tilanne voi silti olla hermostuttava. Päätän vielä yhyttää viimeisenä lähtöään tekevän opiskelijan kysyäkseni häneltäkin asiasta. – Ovathan nämä simulaatiot aika jännittäviä tilanteita, mutta aidosti myös tosi opettavaisia, Tähkäpää sanoo. KATSO VIDEO Mitä hyötyä on simulaatio-opetuksesta? >> auroralehti.fi

AURORA

seuraa opiskelijalähettiläitämme

#UTUlähettiläs #uniturku

Turun museokeskuksen julkaisut nyt Kansallisen Kirjakaupan myymälästä ja verkkokaupasta Valikoimasta löytyy runsaasti mielenkiintoisia julkaisuja mm. Hellaksen makeiskääreistä ja -pakkauksista kertova Hyvin pakattu – puoliksi myyty sekä tuoreet Apteekkimuseon ja Qwenselin talon, Biologisen museon sekä Luostarinmäen infokirjat. Tervetuloa ostoksille Kansallisen Kirjakaupan Linnankadun myymälään tai verkkokauppaan kansallinenkirjakauppa.fi!

AURORA

Lahjavinkki Museon kokoelmista kertova 101 esinettä -julkaisu ja 30 esinettä -muistipeli yhteishintaan

25 €

K I R J AT

TEKSTI JUSSI MATIKAINEN

Kansitetut elämät

Miksi ja miten haluamme kertoa ja kuulla toisten elämistä? Tähän kysymykseen kulttuurihistorian dosentti Maarit Leskelä-Kärki etsii vastausta teoksessaan Toisten elämät. Elämäkertakirjoittaminen on perinteisesti miehinen laji – miehet ovat kirjoittaneet elämäkertoja historian merkkihenkilömiehistä. Leskelä-Kärki sen sijaan keskittyy erityisesti naisten elämäkertakirjoittamisen historiaan ja tarkastelee laajemmin elämäkertakirjoittamisen perinteitä kulttuurihistorioitsijan näkövinkkelistä. ”Nykyinen käsityksemme elämäkerran lajista on modernisoituvan 1700-luvun tuote, vaikka sille ominaiset kertomisen tavat ovat samaan aikaan paljon kauempana, keskiajan pyhimyselämäkerroissa ja antiikin kirjallisissa traditioissa.” Teos sopii kaikille, jotka ovat kiinnostuneita pohtimaan elämäkertakirjoittamisen konventioita ja hahmottamaan, mistä oikeastaan kirjoitamme, kun yritämme purkaa tekstiksi toisen ihmisen elämänkulun. Toisten elämät Maarit Leskelä-Kärki Avain 2017

Hitlerin lähipiiri

Syyskuu 1925. Tukholman Södermalmilla sijaitsevaan mielisairaalaan tuodaan poliisisaatossa pakkohoitoon itsetuhoinen ja holtittomassa morfiinikoukussa oleva potilas. Itsemurhayritykset jatkuvat sairaalassa, mutta epäonnistuvat. 1940-luvun alussa morfiiniaddiktio on voimissaan, mutta puitteet sen tyydyttämiseen hulppeat. Herman Göringin asustaman metsästyslinnan pääaulassa roikkuu van Goghia, Botticellia ja Renoiria, kellarissa on 100 000 laatuviinipullon kokoelma. Tutkija, Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä esittelee teoksessaan Hitlerin kopla natsi-Saksan keskeiset poliitikot, sotilaat, byrokraatit ja taiteilijat. Kirja alkaa johdantoluvulla, jossa pohditaan kysymystä siitä, miten Hitler onnistui pääsemään valtaan ja pysymään siellä. Tämän jälkeen historiaa käydään läpi pienoiselämäkertoina viiden teeman kautta: paholaiset, poliitikot, sotilaat, ihailijat ja sisäpiiri. Hitlerin kopla. 20 natsi-Saksan johtajaa Markku Jokisipilä WSOY 2017

Historiaa multasormille

Omenapuita, vihanneksia, humalaa, hullukaalia, oopiumunikkoa, ahomansikkaa, vadelmaa, nokkosta, kenties pähkinäpensaskin. Näin monipuolinen kattaus löytyi 1700-luvun Turusta Maria Sederholmin puutarhasta nykyisen Qwenselin apteekkimuseon sisäpihalta. Tieto paikalla kasvaneista lajikkeista on saatu kasviarkeologisin tutkimuksin. Kasvibiologi ja kasviarkeologi Teija Alangon kirjoittama Malva ja mulperi on kummunnut Alangon väitöskirjatyöstä ja muista kasviarkeologian tutkimuksista – halusta kertoa puutarhojen mielenkiintoisesta menneisyydestä myös tiedeyhteisöä laajemmalle lukijakunnalle. Kirjassa käydään esimerkkikohteiden ja -kasvilajien kautta läpi suomalaista puutarhakulttuuria 1400-luvun luostaripuutarhasta aina 1800-luvun kasvitieteelliseen puutarhaan. Malva ja mulperi. Poimintoja entisajan puutarhoista Teija Alanko Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2018 AURORA

Sakari Alhopuron lahjoitus Turun yliopiston biodiversiteettitutkimukselle julkistettiin 28.6.2018 Lapin tutkimuslaitos Kevolla. Mittavan rahoituksen turvin vahvistetaan luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen tähtäävää tutkimusta, koulutusta ja valistustyötä.

AURORA

TEKSTI TUOMAS KOIVULA | KUVAT ERJA HYYTIÄINEN JA SAKARI ALHOPURO

Tieteen mesenaatti haluaa säilyttää luonnon monimuotoisuuden Sakari Alhopurolla on huoli. Hänen rakastamansa luonto hupenee nopeasti. Tämän vuoksi lääkintöneuvos lahjoitti Turun yliopistolle kesäkuussa 1,5 miljoonaa euroa.

arvijäärä on kovakuoriainen. Niitä Alhopuro keräsi nuorena ja sellaiseksi häntä joskus myös kutsuttiin. Enemmän kuin luontoharrastukseen, nimitys viittasi tiettyyn jääräpäisyyteen, jota tarvittiin 40 vuotta kestäneellä yrittäjän uralla menestyvän lääkärikeskuksen pyörittämiseen. Lääkärikeskuksesta hän luopui vuonna 2011, mutta yrittäjähenki on säilynyt. Leppoisan keskustelun lomassa tulee väkeviä mielipiteitä; ”sote-uudistus ei voi tällaisenaan onnistua”, ”kunnat eivät saa ylittää sosiaalija terveydenhuollon budjettejaan”, ”suomalaista lääkärikuntaa ei ole opetettu ymmärtämään taloushallintoa”, ”yrittäjyys on aliarvostettua Suomessa”, ”yritysten pitää kantaa

yhteiskuntavastuunsa – myös niiden tulee olla hyviä kansalaisia”. Luonto on ollut Alhopuron elämässä läsnä vahvasti lapsuudesta asti. Vanhempien esimerkillä oli vaikutusta: isä keräsi perhosia ja äiti oli kasvitieteilijä, josta myöhemmin tuli apteekkari. Ensin kiinnostus virisi hyönteisiin, sitten tulivat linnut. Ystävän kanssa seilattiin Selkämeren saarilla kalastelemassa ja lintuja kiikaroimassa. Paatin pohjalle oli kerätty kiviä kölin virkaa toimittamaan. Nuoret taittoivat matkaa haaveillen, kunnes pohja raapi rantakiviä ja saariluonto kutsui. Luontokuvaus alkoi kymmenvuotiaana, ja isä oli ensimmäinen valokuvauksenopettaja. Kemisti-insinööri hallitsi valokuvauksen kemian. Mustavalkokuvien kehittämiseen tarvittavat ”liemet” tehtiin itse, samoin AURORA

suurennuskone. Ensimmäinen luontokuva oli suruvaipasta. Lähikuvaus tapahtui silmälasin linssin läpi. Myöhemmin kamera oli tärkeä työkalu myös kallon kasvuhäiriöihin liittyvässä tutkimustyössä. Linssin läpi on katsottu silmästä silmään lukuisia hyönteisja lintulajeja, pieniä nisäkkäitä ja suurpetoja. Nyt eläkkeellä pääosassa ovat ollee t mökkiseudun Kuusamon lintulajit. Siellä on myös erakkokämppä valokuvausta varten. Valokuvaus on Alhopuron mukaan haastava laji. Kokemuksen myötä tulokset paranevat, mutta objektiivin pituus ei tee kuvaamista helpommaksi. Kuvia on ollut esillä näyttelyissä, joista turkulaisille tutuimpia ovat lääkärikeskuksen ikkunoiden suurikokoiset vedokset. Eläinten lisäksi valokuvanäyttelyissä on ollut aiheita luonnonympäristöistä ja ilmiöistä: saaristosta, entisen Suomen alueelta Venäjän Paanajärveltä – ja vuoden 2004 Thaimaan tsunamista. Kesäkuussa avautui vuoden mittainen Alhopuron näyttely Kuusamon linnuista Paanajärven kansallispuiston opastuskeskuksessa Pääjärvellä. Lintukuvat symboloivat myös vapaata liikkumista valtioiden rajojen yli. – Samat linnut ovat kummallakin puolella rajaa sekä Kuusamossa että Pääjärvellä. Kaikenlainen yhteistyö valtioiden välillä on entistäkin tärkeämpää tasapainon säilymisen vuoksi valtioiden kansainvälisten suhteiden kiristymisen aikoina, Alhopuro sanoo. Kansainvälistä yhteistyötä hän on edistänyt myös toimiessaan kahdeksan vuoden ajan Meksikon ainoana kunniakonsulina Suomessa.

Olen saanut Turun yliopistosta hyvän koulutuksen lääkärin ammattiin. Kun yliopistolle antaa lahjoituksen, voi olla varma, että rahat menevät hyvään tarkoitukseen. Jos nyt lähtisin opiskelemaan, hyödyntäisin ilman muuta Turun yliopiston kenttäasemien monipuoliset mahdollisuudet luonnon, hyönteisten ja lintujen tutkimukseen."

Lukuisia lahjoituksia Turun yliopistolle – ja luonnolle Luonnossa liikkuessaan Alhopuro on kokenut, miten ilmaston lämpeneminen on vai-

AURORA

kuttanut kaikkeen ympäristössä. Esimerkiksi Utsjoen Kevolla ei ole enää talvisin pitkiä pakkasjaksoja, mikä pitäisi koivuja tuhoavien tunturimittareiden määrän kurissa. Vuoden keskilämpötila on Kevolla noussut 50 vuodessa kaksi astetta. Oulankajoki pysyy nykyisin jääkatteisena kaksi kuukautta lyhempään kuin ennen. Metsojen määrä on puolittunut 50 vuodessa. Ne eivät viihdy paljaaksi parturoiduissa metsänpohjissa ja puupelloilla. Myös Itämeri on sairastunut. Alhopuro lahjoitti kesäkuussa Turun yliopistolle kolme professuuria, jotka kaikki liittyvät luonnon monimuotoisuuden ja ihmisen välisen vuorovaikutuksen tutkimukseen. Tutkimus tapahtuu arktiselta alueelta aina Saaristomerelle asti. Määrältään lahjoitus on 1,5 miljoonaa euroa. Professuureihin kuuluu tutkimusta, koulutusta ja valistustyötä.

Kuusamolainen maakotka. Kuva: Sakari Alhopuro

Sanomana on se, että luonnon monimuotoisuus häviää ympäriltämme kiihtyvää vauhtia, meidän pitää toimia nyt. Lahjoitukset sijoittuvat Turun yliopiston biodiversiteettiyksikköön, johon kuuluu muun muassa ilmastonmuutoksen tutkimukseen hyvin soveltuvat asemat Seilissä ja Kevolla. Haastatteluun mennessä professuureihin on nimitetty laaja-alaisesti luonnon monimuotoisuutta tutkineet Ilari E. Sääksjärvi ja Kari Saikkonen. Sääksjärvi toimii yksikön johtajana. Kolmas, erityisesti saaristomeren tutkimukseen liittyvän professuurin täyttö on haastatteluhetkellä prosessissa. Alhopuron yhteistyö Turun yliopiston kanssa alkoi 2010-luvun alussa puutiaisista eli tutummin punkeista. Silloinen Turun yliopiston ympäristötutkimuskeskuksen johtaja Ilppo Vuorinen otti yhteyttä ja kertoi,

että heillä on 2000 punkkia pakastimessa, muttei resursseja niiden tutkimiseen. Punkit olivat Alhopurolle tuttuja paitsi luonnosta myös vastaanotoiltaan. Hän oli nähnyt niiden aiheuttamien sairauksien vakavat seuraukset. Alhopuro rahoitti tutkimusta ja uuden materiaalin keräämistä. Kahden vuoden jälkeen oli uusi pulma: punkkeja oli kertynyt pakastimeen 20 000. Alhopuron sekä Jane ja Aatos Erkon säätiön mittavalla rahoituksella työ saattoi jatkua. Turun yliopiston puutiaistutkimuksen tulokset ovat olleet näkyvästi esillä. Tietoa on saatu punkkien – ja etenkin huonosti tunnetun taigapunkin esiintymisestä ja patogeeneistä eli taudinaiheuttajista koko Suomen alueella Vaikka lahjoituskohteista suurin osa liittyy luonnon tutkimukseen, on lahjoituksissa vahvasti läsnä myös terveys ja yrittäjyys. Turun yliopistolle Alhopuro on lahjoittanut varoja viime vuosina kauppatieteelliseen ja lääketieteelliseen koulutukseen sekä näitä yhdistävään terveystaloustieteen professuuriin. Lahjoitusten määrä alkaa lähestyä kolmea miljoonaa euroa. Helsingin yliopistoon hän lahjoitti terveydenhuollon tuotantotalouden professuurin. Lisäksi Alhopuro on lahjoittanut miljoona euroa Suomen Yrittäjille nuorten syrjäytymistä ehkäisevään työhön, projektiin, jossa on tähän mennessä koulutettu 7500 opettajaa kertomaan koululaisille yrittäjyydestä uravaihtoehtona. Lahjoitussummasta on vielä jäljellä puolet. – Olen saanut Turun yliopistosta hyvän koulutuksen lääkärin ammattiin. Kun yliopistolle antaa lahjoituksen, voi olla varma, että rahat menevät hyvään tarkoitukseen. Jos nyt lähtisin opiskelemaan, hyödyntäisin ilman muuta Turun yliopiston kenttäasemien monipuoliset mahdollisuudet luonnon, hyönteisten ja lintujen tutkimukseen. AURORA

Kuva Peter Nguyen, Unsplash

LY H Y E T

LÄÄKETIETEELLINEN TIEDEKUNTA TÄYTTI 75 VUOTTA Lääketieteellinen tiedekunta perustettiin Turun yliopiston kolmanneksi tiedekunnaksi vuonna 1943 vastaamaan sotaa käyvän kansakunnan tarpeisiin. Vihkiäisjuhlaa vietettiin 2. lokakuuta 1943. Nyt vuonna 2018 juhlitaan tiedekunnan 75-vuotista taivalta. Perustamisensa jälkeen tiedekunta on kasvanut merkittäväksi kansalliseksi ja kansainväliseksi koulutus- ja tutkimuskeskittymäksi, joka vaikuttaa aktiivisesti alueellaan.

Tiedekunnan juhlavuosi huipentui lokakuussa järjestettyyn juhlaviikkoon. Teemoina olivat lääketieteellinen huippututkimus, lasten ja nuorten syrjäytyminen sekä uskomushoitoihin liittyvät monet kysymykset. Lisäksi kurkistettiin lääkärin ammattiin 2030-luvulla sekä hoitotieteen tulevaisuuden näkymiin.

JOHANNA IVASKA NIMITETTIIN ORION OYJ:N SYÖPÄTUTKIMUKSEN JOHTAJAKSI Turun yliopiston biokemian akatemiaprofessori Johanna Ivaska on nimitetty Orion Oyj:n syöpätutkimuksen johtajaksi. Ivaska jatkaa työskentelyään myös Turun yliopistossa. – Olen innoissani yhteistyön laajentamisesta Orionin kanssa. Tutkijana olen paneutunut intohimoisesti biolääketieteen tutkimuskysymyksiin jo yli 20 vuoden ajan. Jokainen uusi lääke perustuu uteliaisuuden ruokkimaan perustutkimukseen. Lääkekehitys edellyttää kuitenkin sellaisia voimavaroja ja osaamista, joita yliopistomaailmalla ei ole tarjota. Nyt minulla on tilaisuus osallistua prosessin toiseen päähän eli lääkehoitojen löytämiseen, Ivaska sanoo.

AURORA

Tarvitsemme valtavasti uutta tietoa, uutta teknologista tutkimusta ja kehittämistyötä luodaksemme tapoja tehdä asioita kestävän kehityksen ehdoilla. Mutta ennen kaikkea tarvitsemme nopeaa asennemuutosta siinä, miten suhtaudumme ympäristöä ja ilmastoa kuormittaviin elintapoihimme. Huolenpito elinympäristöstä on otettava samanlaiseksi perusarvoksi kuin demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltio.”

TURUN YLIOPISTON BLOGISTA POIMITTUA

KALERVO VÄÄNÄNEN rehtori

Täytyy myöntää, että olen itsekin jossain vaiheessa pohtinut, että maltilliset lukukausimaksut kaikille opiskelijoille olisivat varmaankin hyvä tapa turvata yliopiston laadukas toiminta alenevan perusrahoituksen oloissa. Vaakakupissa painavat kuitenkin enemmän tasa-arvo ja motivaatio. Olen vakuuttunut, että lopulta ”lukukausimaksukeppi” (ulkoinen motivaatio) ei toimi yhtä hyvin kuin ”porkkana” (sisäisen motivaation ruokkiminen), kun tähtäämme innostuneeseen oppimiseen.” MARKUS GRANLUND dekaani, Turun kauppakorkeakoulu

Jos tässä hetkessä voisin matkustaa ajassa taaksepäin antamaan sille fuksi-Inarille neuvon, se kuuluisi näin: Kaikki järjestyy. Lisäksi haluaisin kannustaa sitä fuksia vastaanottamaan koko monialayliopiston oppiaineiden kirjon: eksymään ja kokeilemaan erilaisia sivuaineita. Sanoisin: Älä valitse kasvatustiedettä sivuaineeksi vain sen takia, että sinne on helppo mennä muiden perässä. Mene sinne ohjelmoinnin kurssille joka kiinnostaa, koska ei sulla välttämättä enää myöhemmin ole aikaa tai mahdollisuutta sitä tehdä. Kokeile, erehdy ja eksy vähäsen.”

INARI HARJUNIEMI puheenjohtaja, TYYn hallitus

Tutustu yliopiston blogeihin blogit.utu.fi

TURUN YLIOPISTO KÄYNNISTÄÄ TUTKINTO OHJELMAN NAMIBIASSA Turun yliopisto käynnistää ensi vuonna Master’s Degree Programme in Software Engineering -tutkinto-ohjelman yhteistyössä Namibian yliopiston kanssa. Samalla yliopisto vahvistaa asemaansa Afrikan kasvavilla koulutusmarkkinoilla. Kyseessä on Turun yliopiston ensimmäinen kokonainen tutkinto-ohjelma, joka toteutetaan muualla kuin Suomessa. Koulutus toteutetaan Windhoekin kampuksella ja joiltakin osin Turusta käsin tulevaisuuden teknologioiden laitoksen tuottamana etäopetuksena. Koulutuksen on tarkoitus alkaa helmikuussa 2019. – Tavoitteena on tarjota Namibiassa aivan yhtä laadukas koulutuskokonaisuus kuin kotimaassa. Esimerkiksi opiskelijapalvelut suunnitellaan niin, että ne vastaavat Turun yliopiston Suomessa tarjoamia palveluita. Koulutus kehittää yhteistyötä Namibian yliopistojen kanssa ja vahvistaa Turun yliopiston jalansijaa Afrikan nopeasti kasvavilla koulutusmarkkinoilla, rehtori Kalervo Väänänen sanoo.

LY H Y E T Kuva: Arkkitehtitoimisto Timo Tuomola ky

Johanna Ivaska nimitettiin Orion Oyj:n syöpätutkimuksen johtajaksi

YLIOPISTO LISÄÄ RESURSSEJA LASTENTARHANOPETTAJAKOULUTUKSEEN – Raumalle ainutlaatuinen harjoittelupäiväkoti Turun yliopiston Rauman yksikön tavoitteena on olla johtava varhaiskasvatuksen kehittäjä niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Rauman kampukselle rakennettava harjoittelupäiväkoti tukee tätä tavoitetta. Alustavan aikataulun mukaan päiväkoti valmistuisi joulukuussa 2019. – Päiväkodista tulee ainutlaatuinen harjoittelupaikka varhaiskasvatuksen opiskelijoille.

Vastaavaa harjoittelumallia on toteutettu jo pitkään menestyksekkäästi normaalikouluissa luokan- ja aineenopettajaopiskelijoille. Päiväkoti kehittää samalla varhaiskasvatuksen tutkimusedellytyksiä, Turun yliopiston rehtori Kalervo Väänänen sanoo. Rauman yksikön opettajankoulutuslaitoksen lastentarhanopettajan koulutuksen sisäänottoa lisättiin tänä vuonna 80:stä 120:een.

TURKU SAI KORKEAKOULU OPISKELIJOILTA ARVOSANAN 8,7 Opiskelijakaupunki Turku -kysely osoittaa, että opiskelijat viihtyvät Turussa erinomaisesti. Jopa 99 prosenttia opiskelijoista suosittelee Turkua opiskelukaupungiksi ystävilleen ja lähes yhtä moni kokee, että Turussa on hyvä asua ja elää. Kolme neljästä korkeakouluopiskelijasta haluaisi jäädä Turkuun asumaan myös opintojen jälkeen. Kyselyyn vastasi keväällä 2018 yli 2000 turkulaista korkeakouluopiskelijaa. Ammattikorkeakouluopiskelijoista 60 prosenttia ja yliopisto-opiskelijoista 40 prosenttia uskoo löytävänsä koulutusta vastaavaa työtä alueelta valmistumisen jälkeen. Vastaajista 86 prosenttia on tyytyväisiä asuntotilanteeseensa. Opiskelijat arvostavat Turussa erityisesti aktiivista opiskelijakulttuuria. Turun ilmapiiri, tapahtuma- ja kulttuuritarjonta sekä hyvät harrastus- ja liikuntamahdollisuudet saivat kiitosta. Kaupunki on opiskelijoille tarpeeksi suuri, mutta samalla sopivan pieni. Joukkoliikenteeseen ja opiskelija-asuntojen sijaintiin oltiin tyytyväisiä.

99 %

opiskelijoista suosittelee Turkua opiskelukaupungiksi ystävilleen ja lähes yhtä moni kokee, että Turussa on hyvä asua ja elää. Opiskelijakaupunki Turku -kysely

86 %

opiskelijoista on tyytyväisiä asuntotilanteeseensa. Opiskelijakaupunki Turku -kysely

VÄ I T Ö S

TEKSTI TARU SUHONEN | KUVA HANNA OKSANEN

Yrittäjyys ei ole helppo ansiotyön muoto äideille Katri Luomalan yrittäjyyden alaan kuuluva väitöstutkimus tekee näkyväksi yrittäjinä toimivien äitien arkea Suomessa. Luomala käsittelee tutkimuksessaan myös äitiyden ja yrittäjyyden yhdistämistä mumpreneur-käsitteessä. Katri Luomalan mukaan yritystä pyörittäviin äiteihin viittaava mumpreneur-käsite ei ole ongelmaton. – Väitöstutkimukseni valossa käsite mumpreneur näyttäytyy kapeana ja yksinkertaistavana. Se niputtaa vaihtelevan joukon naisia heidän elämäntilanteensa perusteella, vaikka taustat esimerkiksi taloudellisessa tilanteessa vaihtelevat suuresti, Luomala sanoo. Äiti-yrittäjistä puhuminen myös vahvistaa entisestään sukupuolittunutta työnjakoa perheissä ja yhteiskunnassa korostamalla naisten ensisijaista lastenhoitovastuuta ja ottamalla isien työssäkäynnin itsestäänselvyytenä. Luomala toteaa, että yrittäjänä toimivista isistä ei vastaavia termejä käytetä: miehet ovat yksinkertaisesti yrittäjiä, perhetilanteesta riippumatta. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu kolmen yrit t äjänä t oimivan äidin

fokusryhmäkeskustelusta ja neljästä yksilöhaastattelusta. Ajankäytön ja rahan välinen suhde näyttäytyy monimutkaisena tutkittujen naisten arkielämässä. – Hyvää äitiyttä rakennetaan ajankäytön vapauksilla, ja vapaampaan aikaan päästä paremmalla ansiotasolla. Näin myös rahalla tehdään ikään kuin parempaa äitiyttä. Arkiset valinnat siitä, mihin aikansa käyttää – työntekoon vai lasten kanssa olemiseen – voivat kuitenkin olla hankalia yrittäjänä toimiville äideille. Arkisessa tilanteessa äiti voi joutua valitsemaan, tekeekö kotonaan illalla töitä vai panostaako lapsen koulunkäyntiin preppaamalla häntä sanakokeisiin, Luomala toteaa.

Tutustu Turun yliopistossa tarkastettuihin väitöskirjoihin osoitteessa utu.fi/vaitokset AURORA

TURUN SUOMALAINEN

YLIOPISTOSEURA koordinaattori Eeva-Maria Soikkanen | 045 152 6666 | yliopistoseura@utu.fi | www.yliopistoseura.fi

Outi Veivo, Nils Sandman ja Joonas Nättilä avajaisjuhlassa.

Väitöskirjapalkinnot Joonas Nättilälle, Nils Sandmanille ja Outi Veivolle Yliopistoseura jakoi kolme 1 300 euron arvoista väitöskirjapalkintoa lukuvuoden 2017–2018 aikana Turun yliopistossa hyväksytyistä väitöskirjoista. Palkinnon saivat FT Joonas Nättilä, VTT Nils Sandman ja FT Outi Veivo. – Palkinnon symbolinen arvo on tärkeä, koska yliopistojen rahoitusta on viime vuosina leikattu. Palkinto on muistutus siitä, että yhteiskunta tarvitsee ja arvostaa tutkimusta. Saamani palkinto on tunnustus kaikelle sille korkeatasoiselle kielentutkimukselle, jota Turun yliopistossa tehdään, mutta se myös kannustaa ylittämään keinotekoisia tieteenalojen välisiä raja-aitoja ja tekemään yhteistyötä, toteaa Veivo, joka toimii ranskan kielen ja kääntämisen yliopisto-opettajana Turun yliopistossa. Väitöskirjapalkinnot jakoi seuran puheenjohtaja Risto Lammintausta Turun yliopiston

AURORA

avajaisjuhlassa 4.9.2018. Palkinnot jaettiin Yliopistoseuran omista rahastoista ja Turun yliopiston hallinnoimasta Turun Suomalaisen Yliopistoseuran tieteellisestä tukirahastosta.

Seuraavat väitöskirjat palkittiin: FT Nättilä Joonas: X-ray bursts as a tool to constrain the equation of state of the ultra-dense matter inside neutron stars (tähtitiede) VTT Sandman Nils: Nightmares: Epidemiological studies of subjective experiences (psykologia) FT Veivo Outi: Ortografia ja puhuttujen sanojen tunnistus vieraan kielen oppijoilla (ranska)

Painajaisia tutkiva Nils Sandman luennoi syyskokouksen yhteydessä Turun Suomalaisen Yliopistoseuran varsinainen syyskokous pidetään torstaina marraskuun 29. päivänä 2018. Ennen kokousta klo 17.00 tutkijatohtori Nils Sandman luennoi aiheesta Painajaiset: kliininen, tieteellinen ja filosofinen ongelma. Sandman sai Yliopistoseuralta väitöskirjapalkinnon elokuussa 2018. Hän tutki väitöskirjassaan, miten paljon suomalaiset aikuiset näkevät painajaisia, mitä ongelmia paljon painajaisia kokevilla ihmisillä on ja mitä painajaisista voi seurata. – Noin neljä prosenttia aikuisista näkee usein painajaisia. Nuoret naiset raportoivat näkevänsä nuoria miehiä enemmän painajaisia. Iän myötä ero sukupuolten välillä tasoittui, Sandman toteaa. Pitkän aikavälin kattava aineisto mahdollistaa myös painajaisten tarkastelun historiallisesta näkökulmasta. Vaikuttaa siltä, että painajaisia nähdään enemmän 2000-luvulla kuin aikaisempina vuosikymmeninä.

– Lähes kaikki näkevät silloin tällöin painajaisia ja yleensä niistä ei ole suurta haittaa. Pieni osa ihmisistä kuitenkin näkee jatkuvia painajaisia ja heille painajaiset voivat olla vakava ongelma, Sandman selventää. Klo 18.00 alkaa varsinainen syyskokous, jossa käsitellään vuoden 2019 toimintasuunnitelma, talousarvio ja tilintarkastajat. Kokouksessa vahvistetaan myös liittymis- ja jäsenmaksu sekä valitaan hallituksen ja neuvottelukunnan puheenjohtaja ja jäsenet erovuoroisten tilalle. Tilaisuus järjestetään Maaherran makasiinin Porthan-salissa. Osoite on Henrikinkatu 10. Tilaisuudessa on kahvitarjoilu.

Apurahoja Turun yliopiston perustutkinto-opiskelijoille Turun Suomalainen Yliopistoseura julistaa Valto Takalan rahastosta haettaviksi apurahoja Turun yliopiston opiskelijoille. Vuonna 2019 apurahat myönnetään opintojensa loppuvaiheessa oleville perustutkintoopiskelijoille. Jaettava apurahasumma on noin 30 000 euroa. Yksittäisen apurahan suuruus on 1 000 euroa. Hakuaika on 5.11–5.12.2018. Hakemus ja lisätietoa osoitteesta www.yliopistoseura.fi

AURORA

Kuva: Esko Keski-Oja

meetturkufi

Aurora 3/2018

Articles inside

Lajien tuho