Kauppatorin uudet kasvot

Arkkitehti Pekka Mäki ja muotoilija Antti Eklund istahtavat lounaalle ja käyvät läpi, mitä uuden kauppatorin suunnitelma pitää sisällään. Kauppatorin kansi valmistuu vuoden 2021 loppupuolella.

Pekka Mäki Antti Eklund

Kauppatorin uusi elämä

Antti Eklund: Kerro vähän kauppatorin suunnittelukilpailusta?

Pekka Mäki: Se oli kutsukilpailu, johon kutsuttiin viisi työryhmää. Jokaisessa oli maisema-arkkitehteja, arkkitehtejä ja valaistussuunnittelija.

Antti: Millainen on torisuunnitelman perusajatus?

Pekka: Siihen kuuluvat paviljongit Aurakadun, Kauppiaskadun ja Eerikinkadun puolella. Ne ovat suunnilleen niillä paikoilla, joilla ne olivat tekemässäni yleissuunnitelmassa jo vuonna 2006, mutta ne liittyvät Toriparkkiin.

Antti: Okei!

Pekka: Toriparkki on siis ihan oma projektinsa ja siihen liittyvät nämä paviljongit. Kaupunki halusi järjestää kannesta vielä erillisen kilpailun nopealla aikataululla, ja se tehtiinkin. Voittaja julistettiin kesäkuussa.

Antti: Ja teidän toimistonne voitti sen.

Pekka: Kyllä. Meidän suunnitelmamme perusperiaatteet ovat erittäin yksinkertaiset: Torikiveys on torin keskellä, ja siihen tehtiin vanhan mallin mukaan esteetön diagonaaliyhteys – siis miten toria luontaisesti aina kävellään. Toinen tärkeä aihe on se, että ortodoksisen kirkon eteen tehdään portaikot. Sitä ei välttämättä tajua, että Eerikinkadun ja Yliopistonkadun välinen korkeusero on noin 2–3 metriä. Osittain se tasataan ja lopuksi tehdään portaikot. Portaissa on kaareva muoto, jolloin siihen saadaan mukava syli, jossa voi istuskella ja syödä jätskiä. Sen molemmin puolin tulee kirsikkapuita. Portaiden ylempi tasanne voi toimia erilaisissa tilaisuuksissa. Siihen sopii myös siirrettävä esiintymislava, jossa voi järjestää vaikka Tepsin kultajuhlat tai konsertteja.

Antti: Kuulostaa hyvältä!

Pekka: Joo, ja meidän kolmas tärkeä pointtimme on saaristohyppely-taideteos, eli lähisaariston kartta graafisesta betonista. Laitetaan kaikki kylät ja kirkot, ja tehdään suurimpiin paikkoihin vesitaideteos. Siinä voi sitten vanhat ja nuoret hypähtää saaresta toiseen, mistä vesi aktivoituu. Toteutus tehdään niin, että se ei häiritse ketään mutta antaa torille identiteettiä. Antti: Mikä on sinusta parasta tässä teidän ehdotuksessanne?

Pekka: No tuossa tulikin jo esille se diagonaaliyhteys, ja sitten nämä pienet puistosaarekkeet, jotka rajaavat toria. Ja sitten se saariston sydän.

Torille tulee myös paljon istuskeluryhmiä sekä istutuksia ja puita. Ne valaistaan illalla epäsuorasti, jotta saadaan luotua maagista tunnelmaa. Mutta se, mikä oikeastaan turkulaisia sitten rupeaa kiinnostamaan, on se helmi eli vanha suuri kaasulyhty. Antti: Oooo!

Pekka: Me palautamme aivan torin keskelle vanhan kaasulyhdyn, joka siinä on aikojen alussa ollut. Siitä tulee kaupunkilaisten kokoontumispaikka.

Antti: Wauu! Mutta se puuttuu noista teidän kilpailukuvistanne?

Pekka: Me olimme epävarmoja, onko se koko vuoden siinä, mutta kilpailun jury oli sitä mieltä, että kyllä se vaan on aina siinä, sillä se on ihan keskeinen elementti.

Antti: Se onkin hieno helmi. Pekka: Torille on suunnitteilla talveksi luistelubaana ja joulutori, johon saadaan vähän keskieurooppalaiset fiilikset. Jääpuiston päällä voidaan riiputtaa lamppuja, jotta saadaan vähän stimmunkia siihen. Nämä ovat tämmöisiä hyviä juttuja.

Antti: Tuo olisi Turun talvimatkailulle tosi tärkeä attraktio.

Pekka: Olen samaa mieltä eli tästä voisi tulla semmoinen pehmeä arvo tähän keskustaan. Se palvelee joulukauppaa ja toritunnelmaa.

Antti: No entä onko yleisöllä vielä jotain ihan vääriä odotuksia kauppatorin uudistuksesta?

Pekka: Kyllä tässä on kaikki ne elementit, mitä siihen haluttiinkin, ja kyllä ne tähän tulevat. Monelle varmaan suurin kysymys on, että saako tällaiselle klassiselle torille laittaa puita. Se on nyt kuitenkin monen kautta hyväksytty yleissuunnitelmassa ja kaavoissa. Nyt myös paviljongit ovat lähteneet jo nousemaan. Tämä ei jää enää keskustelun tasolle, vaan tämä tehdään nyt kuntoon. /

Turun Kauppatorin suunnittelukilpailun voittajatyö on nimeltään Saariston sydän. Ehdotus oli sekä kilpailun tuomariston että turkulaisten suosikki. Voittajatyön takana on työryhmä Sigge-Valoa-Loci.