Tutkain 1/2010 by Tutkain

Tutkain

1/10

pääkirjoitus

Avain ratkaisuun löytyy kompromisseista

kuva

Ensimmäiseksi antakaa minun kertoa, että en kannata perustutkintooikeuden muuttamista maksulliseksi. En myöskään maalaile lakanoita mielenosoitukseen, istu pohtimassa populistisia iskulauseita tai mobilisoi Facebook-kavereitani banderollitalkoisiin. Maksuton koulutus on Suomessa pyhä lehmä, jonka teurastamisesta ei demokraattisen tasa-arvon lähettilään sovi edes puhua. Hyvinvointivaltiossa pyhää karjaa on paljon, mutta julkisen talouden kriisissä jostain täytyy joustaa. Lukukausimaksuehdotuksen taustalla ovat todelliset ongelmat. Opiskelijoiden työelämään siirtymistä tulee nopeuttaa, sillä työurien pidentäminen sekä alku- että loppupäästä on välttämätöntä. Muuten tulevasta eläkepommista ei selvitä. Opintomaksujen vaarana on, että yhä useampi opiskelija työskentelisi lukukausien aikana saadakseen kokoon maksuihin vaadittavan summan. Näin ollen opiskeluajat saattaisivat jopa pidentyä ja valmistuminen hidastuisi entisestään. Jos työuraa halutaan pidentää alkupäästä, katse on suunnattava myös opintouran alkuun. Suomalainen nuori pitää keskimäärin kolme välivuotta ennen korkeakouluopintojen aloittamista. Välivuosien ihmistä kasvattavista vaikutuksista huolimatta opiskelemaan tulisi päästä suoraan, ensimmäisellä yrittämällä. Opinto-ohjauksen lisääminen ei yksin ole riittävä, saati sitten nopea tai kustannustehokas keino ongelman ratkaisemiseksi. Yksi vaihtoehto välivuosien vähentämiseen voisi olla yliopistojen ja korkeakoulujen yhteishaku. Erityisesti aloilla, joilla sisäänpääsy on vahvasti sidottu valmennuskurssin käymiseen ja useampaan hakukertaan, yhteishaku voisi nopeuttaa siirtymää tutkintoasteelta toiselle. Pääsykoejärjestelmää uudistamaan kannustaa myös se, että vaikka ainakin yliopistojen sisäänpääsyprosenttien perusteella opiskelija-aineksen tulisi olla varsin valikoitunutta, tuotettu tutkimus on parhaimmillaankin vain kansainvälistä keskitasoa. Julkisen talouden menot kasvavat koko ajan, eivätkä kaikki tahot voi saada kaikkia kaavailemiaan etuja. Tärkeiden ja monimutkaisten asioiden edessä ei tule sortua populismiin ja kärjistävään yksinkertaistamiseen. Tarvitaan joustoa – kompromisseja ja halua istua talkoohengessä alas saman pöydän ääreen neuvottelemaan

Annina Mäkinen

konkreettisista toimenpiteistä. Tämä koskee kaikkia yhteiskunnallisia toimijoita elinkeinoelämän edustajista työmarkkinajärjestöihin, eläkeläisiin ja opiskelijoihin asti. Suomessa opiskelu ei maksa mitään, eikä sen tarvitsekaan maksaa. Opiskelijastatukseen liittyy lukuisia etuja, eikä yliopistolta tutkintouudistuksen jälkeenkään ole varsinaisesti kiire pois. Pehmeitä kannustimia tehokkaaseen opiskeluun on, mutta silti opiskelijat voivat huonosti ja kokevat tulevansa potkituiksi. Kukaan ei halua kepittää, mutta millä porkkanat maksetaan, kun rahaa ei yksinkertaisesti ole? Tänä vuonna Tutkain pyrkii entistä aktiivisemmin ottamaan kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Huippuyliopistohengessä Tutkain haluaa laajentaa myös kansainvälistä näkökulmaansa, ja ulkomaalaisista opiskelijoista on löytynyt paljon innokkaita kirjoittajia. Kevään aikana Tutkaimelle tullaan myös tekemään uudet nettisivut, joilla lehdet julkaistaan, ja jotka tarjoavat mahdollisuuden entistä parempaan vuorovaikutteisuuteen valtsikalaisten keskuudessa. Tervetuloa mukaan lukemaan ja kirjoittamaan, nousemaan barrikadeille ja laskeutumaan niiltä alas. Yhteiskunnallisten toimijoiden tulee osata vaatia ja kyseenalaistaa, mutta silloin tällöin myös katsoa peiliin. Tutkain käsittelee vuoden ensimmäisessä numerossaan työtä. Lehdessä muun muassa pohditaan ammattiliittojen nykytilaa (s.32), vieraillaan vankilassa (s.23) ja etsitään vastausta korkeakoulutettujen työttömyyteen. Niille, jotka vielä pakertavat kesätyöhakemustensa kanssa, apua löytyy sivulta 26. Ahkeraa ja lumetonta kevättä kaikille!

Stina Mäntyniemi, päätoimittaja

TOIMITUS

Sisältö

julkaisija

Kannunvalajat ry

Stina Mäntyniemi

Irtain

Silver labour and ICT innovation

Yliopistouudistus

Hallitus esittäytyy

Maria Lieto

Ammattini tutkija

VAKKARI: Hallitus

ulkoasu

Kohti tuntematonta ja sen yli

In a nutshell

Työn opiskelija

Kirja-arvostelu

Kannukka

vastaava päätoimittaja

stina.mantyniemi@helsinki.fi toimituspäällikkö

maria.lieto@helsinki.fi Annina Hakkarainen Mia Niemelä

20 E i

toimittajat

töitä

korkeakoulutetuille ?

Stina Mäntyniemi, Maria Lieto, Hanna Tykkä, Laura Rauhala, Iiris Lagus, Alexandra Peth, Aki Reinimäki, Mily Vázquez Harkivi, Miruna Cosma, Anna Bessonova, Marja Hintikka, Jarno Louhelainen, Falko Blumenthal, Daniel Jyllikoski, Jutta Juvenius, Sanni Myllyaho

The complex ecosystem of corporate social responsibility

Suomalaisen matkaoppaan arkea

Mitä virkaa on maisterilla?

Työ tekee vapaaksi

kuvaajat ja kuvittajat

Tiina Kanninen, Annina Hakkarainen, Mia Niemelä, Jouko Perttula, Annina Mäkinen, Alexandra Peth kannen kuva

Jouko Perttula teema

Työ ilmoitusmyynti

Emmi-Julia Tiitta

emmi-julia.tiitta@helsinki.fi paino

Picaset oy Helsinki Maaliskuu 2010 painos

350 kpl palaute

16 T he

trendy concept of

CSR

Valmentaja piiskaa työnhakijan kesäkuntoon

Post studium

Tuntematon puhelinmyyjä

Kolumni

Vahvan AY-liikkeen Suomi?

työtä muurien sisäpuolella

tutkain10@gmail.com

Artikkeleissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä vastaa Kannunvalajat ry:n virallista kantaa.

irtain

Toimitusbarometri Helsinki

Pussikalja Kun käsi ei enää kohmetu pullosta kiinni pitäessä, on korkea aika aloittaa. Maailmannäyttely ”Parempi kaupunki - parempi elämä.” Shanghain maailmannäyttelyn odotetaan olevan kävijämäärältään kaikkien aikojen suurin. Suomen paviljonki on nimeltään Kirnu. Golf Tiger Woods on todistanut, ettei reikäpelin tarvitse rajoittua viheriölle. Vuosijuhlat Onnea Kannu 65 vuotta! Mikä ihana tekosyy sijoittaa kolmen opintotuen verran mekkoon, joka aamulla on jo entinen.

+ -

Muotiblogit Osaamme repiä sukkahousumme riekaleiksi ilman numeroituja ohjeitakin. Lihaliima Lama leikkasi pihvimme, mutta onneksi voimme liimata ne takaisin. Talvi Facebook-yhteisö sen tiivisti: VITUN TALVI. Puumat Puuma on Amerikassa elävä kissaeläin. Puuma saalistaa yleensä väijymällä, eikä naaraiden kiima-aika ole vuodenajasta riippuvainen.

Maanantain musavisa

Mun eka juttu Opin lukemaan ja kirjoittamaan kuusivuotiaana. Ensimmäinen pidempi tekstini oli rakkauskirje. Olin seitsemän ja palavasti rakastunut. Kukapa ei olisi – Timolla oli jenkkisiili, neonkeltainen toppahaalari ja Tappajahain kuvauksissa käynyt isä. Timo oli niin allerginen, ettei voinut tulla kouluun kalakeittopäivinä. Pikku vikoineenkin siis melko täydellinen mies. Tunteisiini ei vastattu odotetulla tavalla. Hän kertoi kaikille kirjeestä ja minulle naurettiin. Päätin taistella. Niinpä pikaromanssiamme seurasi jälki-istunto ja kotimuistutus. Traumaattinen kokemus venyi lopulta niiden 12 vuoden mittaiseksi, mitkä vietimme Timon kanssa samoissa kouluissa. Vuosia myöhemmin, kun olin jo tajunnut tulleeni höynäytetyksi Tappajahai -tarinalla, päädyimme istumaan iltaa samaan seurueeseen. Debyyttitekstini nousi puheenaiheeksi. Timo oli vastikään löytänyt sen lapsuuskodistaan, jossa oli säilyttänyt kirjettäni yli 20 vuoden ajan! Olin liikuttunut ja tunsin itseni voittajaksi, kunnes: ”Tiesitkö muuten Hanna, että olit ekaluokalla meistä ainoa luku- ja kirjoitustaitoinen? Mun äiti luki sen kirjeen mulle ääneen.” Hanna Tykkä

Joka toinen viikko kello 21 eteenpäin Beatrootissa (Iso Roobertinkatu 10) järjestetään Maanantain musavisa. Osallistujat jaetaan 2-4 hengen joukkueisiin. Kysymykset, jotka koskevat sekä soitettuja kappaleita että yleistä musiikkitietoutta esitetään paperilla ja kilpailun päätyttyä paperit vastauksineen palautetaan. Annetut vastaukset pisteytetään ja eniten pisteitä kerännyt joukkue voittaa. Palkinnot ovat tavoittelemisen arvoisia, koska voittajajoukkueelle on luvassa WSOY:n uutuuskirjoja ja tietysti kylmää juotavaa. Paikalle kannattaa saapua ajoissa, koska istumapaikat viedään nopeasti.

HallOpEd

= Halloped muodostuu sanoista hallinnon opiskelijaedustaja. Yliopistolain mukaan professoreilla, muulla henkilökunnalla ja opiskelijoilla on kaikilla oltava edustus jokaisessa monijäsenisessä päätöksentekoelimessä, esimerkiksi tiedekunta- ja laitosneuvostoissa. Hallopedin tehtävänä on kertoa opiskelijoiden näkökulma opiskeluun liittyvissä asioissa. Kauden kesto on yleensä noin kaksi vuotta, eikä hallopediksi hakemiseen ole erityisiä kriteereitä. Uudet hallinnon opiskelijaedustajat valittiin syksyllä 2009.

Kesätyö(ttömyys) ”Kiitos mielenkiinnosta yritystämme kohtaan. Valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut Teihin.” Rehellisyyden nimissä ei minunkaan valintani ensisijaisesti Teihin kohdistunut, postiluukkuunne kilahtanut hakemus oli noin kahdeskymmenes lähettämäni – ensisijaisten valintojen kohdalla toivo on menetetty ajat sitten. Mistä pitäisi kesätöitä kysyä, jottei hakijajonosta aina löytyisi koulutetumpaa, kokeneempaa ja karismaattisempaa kilpailijaa? Miten pahasti uskaltaa liioitella omaa osaamistaan; valtiotieteiden ylioppilas taitaa todellisuudessa tarkoittaa muutamaa kurssillista takarivissä nukuttuja luentoja ja Wordin erinomainen hallinta kiteytyy taitoihin kirjoittaa ja copy-pasteta. Stressi kesätyöpaikasta tuntuu absurdilta, kun ikkunasta näkyy vain vaakasuorassa pyryttävää tuiskua. Helpottavaa on ajatella, että aika kultaa muistot ja alkuvuoden ahdistus naurattaa kun löytää itsensä kopiokoneen vieressä seisovana toimistoapulaisena sitten kesällä 2010. Tai 2011... Laura Rauhala

irtain teksti ja kuvat

Tyvikasvu

Alexandra Peth

Tutkain kysyy Käytkö töissä? Katja Rajaniemi 28 Sosiologia Olen töissä Helsingin seudun Setassa. Tällä hetkellä teen noin 30 tuntia viikossa. Pelkkä opiskelu ei ole taloudellisesti mahdollista, koska vuokrataso on niin korkea. Olen välillä pitänyt taukoa opiskelusta ja käynyt pelkästään töissä. Natalia Hietala 24 Luokanopettajakoulutus Tällä hetkellä teen töitä lastenhoitajana. Työnteko on pakollinen paha. Ilman sitä valmistuisi nopeammin ja pääsisi työelämään. On positiivista, että eduskunta yrittää nopeuttaa valmistumista. Tällä hetkellä tuki ei kuitenkaan riitä elämiseen. Tanja Vänttinen 19 En ole tällä hetkellä töissä. Asun vielä kotona, joten menot ovat pienet. En aio hakea kesätöitä. Ehkä sitten kun muutan, alan hakea töitä.

Linda Lopperi 21 Musiikkitiede Olen töissä viestintätoimistossa. Minulla on käynyt tuuri, kun olen saanut joustavan työpaikan. Opiskelu kärsii, jos käy liikaa töissä. Vuokrat ovat niin korkeat, ettei pelkkä opintotuki riitä. Tukia pitäisi parantaa ja opiskelija-asuntojen määrää lisätä. Liisa Aalto 21 Viestintä Olen töissä S-marketissa, jotta saisin laskut maksettua. Toimenpiteet opiskelijoiden työssäkäynnin vähentämiseksi ovat riittämättömiä. Tuntuu, ettei eduskunnassa oikein tajuta miten paljon rahaa opiskelijoillakin kuluu. Ei kukaan pysty elämään sellaisella säästöliekillä, mitä eduskunta laskeskelee. 8

Klixillä kuultua ”Toi meidän proffa on niin kuuma...” ”Äh, se on vähän kuin näkkileipä. Koulussa se aina maistui tosi hyvältä, kun muutakaan ei ollut tarjolla, mutta kuka sitä nyt kotona söis?”

Viini kauppoihin! Viini on ensisijaisesti ruokajuoma. Miksi asiakkaan ei anneta ostaa ruokajuomaansa ruokaostosten yhteydessä? Kansalaisten holhoaminen ei ratkaise syvälle juurtuneita ongelmia. Alkon monopoli on jo valmiiksi murtumisuhan alla, kun Helsingin käräjäoikeus hylkäsi syytteet Viinikauppa.comia vastaan. Mietojen, alle 22 % alkoholijuomien myynnin vapauttaminen olisi kuluttajien lisäksi helpotus myös lähikaupoille, joiden asiakkaita Alko on nyt vienyt sijoittamalla myymälöitään lähinnä suurimpien markettien yhteyteen. Alko on hoitanut tehtävänsä kiitettävästi panostaen asiantuntevaan palveluun ja melko kattavaan viinivalikoimaan. Viinin myynnin vapauttaminen päivittäistavarakauppoihin ehkä heikentäisi Alkon mahdollisuuksia ylläpitää valikoima nykyisellään, mutta antaisi mahdollisuuksia myös yksityisille viinien erikoismyymälöille. Hyvä tarjonta syrjäisimmillä alueilla tulisi luultavasti heikentymään, mutta tarvitaanko tarjontaa ilman kysyntää? Maria Lieto

Älkää kokeilko kymmenen minuutin hiusvärejä. Älkää kokeilko vaaleampaa sävyä jo tummiksi värjättyihin hiuksiin. Oikeastaan jo tyvikasvun värjäämisellä voi olla mielenkiintoisia seurauksia. Itse asiassa älkää värjätkö ollenkaan. On kiinnostavaa taiteilla tee-se-itse -värien kanssa, kun ohjeet koskevat ainoastaan värjäämättömiä hiuksia. Haloo! Jokaisella on elämänsä aikana värjäämättömät hiukset ainoastaan kerran. Joko ei värjää ollenkaan, tai sitten kuontalo tulee olemaan upea sekoitus tyvikasvun eri vaiheita. Tyvikasvu imee valitettavasti väriä aivan eri tavalla kuin jo värjätyt hiukset – voi olla yllättävän hankalaa saada koko letti samaa sävyä. Jos mielii saada tuoreen värin hiuksiinsa kymmenessä minuutissa, kannattaa palkata mummo, kaverit ja naapurin koira levittämään mönjää samaan aikaan kaikkialle. Tavara on nimittäin melko tujua, ja suortuvat, joissa se vaikuttaa pisimpään, jäävät yleensä huomattavasti tummemmiksi. Tietysti senkin voi vain ajatella käteväksi keinoksi saada raidat ilman kahta väriä. Luonnollisen epätasainen väri. Sanni Myllyaho

Tervetuloa mediamaksu! Tervemenoa tv-lupatarkastajat! Jotkut ammatit käyvät teknologian kehityksen ja yhteiskunnan muutoksen seurauksena tarpeettomiksi. Historiaan ovat jääneet jo muun muassa sentraalisantrat, teleksinhoitajat ja radiosähköttäjät. Mitä tapahtuu kaiken kansan rakastamille tv-lupamaksutarkastajille, jos Suomessa siirrytään veroluontoiseen mediamaksuun? Viestintävirastosta osataan kertoa, että suurin osa tv-lupamaksutarkastajista hoitaa valvontapestiään vain sivutoimena. -Jos mediamaksu nyt tulee, tv-lupamaksutarkastajien työpanosta ei enää tarvita, kertoo Mira Keitaanranta.

Onko tämä synnyttänyt Viestintävirastossa haikeutta? -Me toimimme voimassaolevan lainsäädännön mukaan. Jos tehtävä päättyy, niin sitten se päättyy, Keitaanranta kommentoi. Ei siis enää hikoilua ja jännittämistä ovikellon soidessa. Ei enää kirjeitä, joissa televisiolupamaksun maksamattomuutta ihmetellään. Eikä enää puheluitakaan, joissa kovistellaan, että kyllä teillä kaiken todennäköisyyden mukaan se televisio on. Niin ne ajat muuttuvat. Iiris Lagus

irtain

Toimitus suosittelee Luova viini Ahdistaako gradu? Kiusaako kandi? Lupasitko kirjoittaa liian moneen ainejärjestölehteen, ja deadlinet pukkaavat päälle? Avaa pullo punaviiniä Montmartren hengessä ja anna tajunnan virrata. Ilman luovaa viiniä et ehkä lukisi tätäkään sivua. Villipuutarhan aamiainen Älä anna epäilyttävän sijainnin Roskapankin kulmalla hämätä! Pieni ja tunnelmallinen Villipuutarha (Kaarlenkatu 13) edustaa kalliolaisidylliä parhaimmillaan, ja lauantain luksusaamiainen on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Värikäs irtaimisto tarjoaa ihmeteltävää, ja kaikki esineet ovat myytävänä. Ajastettu kahvinkeitin Maailman tehokkain torkku. Mihinkään ei ole mukavampaa herätä kuin tuoreen kahvin huumaavaan tuoksuun ja kujeilevaan porinaan. Keitin ja kupit sängyn viereen, ja ajastin päälle. Muista nousta ylös heti kahvit juotuasi, sillä kofeiini ei vaikuta välittömästi. Tiedeviestinnän instituutiot ja käytännöt Tieteen tuntemus kulttuurin keskeisenä osana on tärkeää, ja tiedeviestintää tarvitaan yhteiskunnallisen keskustelun tueksi. Karismaattisten, vierailevien luennoitsijoiden vetämä mielenkiintoinen luentosarja sopii kaikille tiedekuntaan tai pääaineeseen katsomatta. Suoritustapana oppimispäiväkirjat ja esseet, noppia kertyy viisi.

Uusi yliopistomme teksti

A lexandra P eth •

kuva

M ia N iemelä

Nyt se on tapahtunut. Helsingin yliopisto

Toinen keskeinen huolenaihe on ollut yliopis-

koittaa yliopistojen irtautumista valtiosta. Ne

ta, ja tiettyjä tutkimuksia saatetaan joutua

siirtyi uuteen aikaan yliopistolain astuttua

voimaan 1.1.2010. Käytännössä uudistus tarovat nyt joko yksityisoikeudellisia säätiöitä

kuten Aalto-yliopisto, tai julkisoikeudellisia yhteisöjä kuten Helsingin yliopisto. Tarkoi-

tuksena on parantaa kilpailukykyä kansainvälisellä tasolla.

Yliopistouudistusta on perusteltu myös

taloudellisen liikkumavaran lisääntymisellä. Yliopistot voivat nyt omistaa sekä irtainta

että kiinteää omaisuutta. Ne voivat harjoittaa elinkeinotoimintaa sekä hankkia lisärahoitus-

ta lahjoitusten ja muun yritystuen muodossa. Kritiikkiä on herättänyt yliopistojen eriarvoistuminen, sillä mahdollisuudet saada liikeelämän rahoitusta vaihtelevat yliopistoittain.

Kuinka suotavaa on sivistyksen muuttaminen kauppatavaraksi?

pologia, sosiaalipolitiikka, sosiaalipsykologia,

suhteiden on kuitenkin perinteisesti mielletty

teistyötä ja monimuotoisuutta tiedekuntien

tämätöntä kaikissa organisaatiossa. Ilman

Humanistinen

Laitosten määrä ennen

Laitoksia nyt

Valtiotieteellinen

Oikeustieteellinen

laitokseton

Lääketieteellinen

5 (+ tutkimusohjelmayksikkö)

Käyttäytymistieteellinen

2 (+ harjoittelukoulut)

Teologinen

laitokseton

ylioppilaskuntien teettämän kyselyn mukaan

Matemaattisluonnontieteellinen

tutkinto olisi ollut maksullinen.

Maatalousmetsätieteellinen

Eläinlääketieteellinen

laitokseton

ilmentymä lienee laitosuudistus. Aiemman

Farmasian tiedekunta

laitokseton

historiaan, ja henkilöstön palvelussuhteet

salailemaan yrityssalaisuuden nimissä.

turvaavan paremmin tutkimuksen vapauden.

Yksityinen rahoitus tuo mukanaan velvoitteiPienemmät yliopistot pelkäävät rahoittajien

suosivan suurten kaupunkien yliopistoja. Vaik-

ka valtio ei enää ole yliopistojen työnantaja, on se edelleen yksi rahoittajista. Valtion rahoitus palkitsee toiminnan laatua, vaikuttavuutta ja

tehokkuutta, mikä merkitsee kilpailun kiristymistä. Yliopistoista puhutaan tuotantolaitoksina, vaikka Suomea vaivaa jo nyt akateeminen

työttömyys. Kuinka suotavaa on sivistyksen muuttaminen kauppatavaraksi?

Uudistus tarkoitti myös yliopistojen päätö-

selinten muokkaamista. Vanhassa kolmikannassa opiskelijoilla, professoreilla, ja muilla yliopiston työntekijöillä oli äänivalta. Nyt

yliopiston hallituksen jäsenistä 40 % tulee yliopiston ulkopuolelta. Aluksi yritettiin

jopa saada ulkopuolisten enemmistö, mitä

perusteltiin ulkopuolisten kyvyillä hahmottaa paremmin yliopistojen kokonaistarpeet. Rehtorin päätösvalta kasvoi. Uutta päätöksen-

tekoelintä povataan edeltäjäänsä hitaammaksi ja byrokraattisemmaksi, kun asiakirjoja on nyt hyväksymässä aiempaa useampi henkilö.

Virkasuhteet siirtyivät uuden lain myötä

touudistuksen vaikutus tutkimuksen laatuun.

muutettiin yhtenäisesti työsuhteiksi. Virka-

Oma lukunsa on viime aikoina tunteita

kuumentanut koulutuksen muuttaminen

maksulliseksi. Nyt kokeillaan lukukausimaksuja EU:n ulkopuolelta tuleville opiskelijoil-

le. Lukukausimaksuilla halutaan muuttaa yliopistot kansainvälisemmiksi ja kattaa osa

kansainvälistymiseen liittyvistä kuluista. Sitä ennen pitäisi kuitenkin saada suomalaiset

yliopistot houkuttelevimmiksi. Esimerkiksi 60 % ulkomaalaisista tutkinto-opiskelijoista

ei olisi tullut Suomeen opiskelemaan, mikäli Valtsikalaiselle yliopistouudistuksen näkyvin yhdeksän laitoksen sijaan laitoksia on nyt

kaksi. Politiikan ja talouden tutkimuksen

sosiaalityö, sosiologia, tilastotiede ja viestintä.

Laitosuudistuksen tarkoituksena on lisätä yhsisällä.

Luovuuden etsiminen on nykyään vält-

luovuutta ei ole kilpailua ja ilman kilpailua ei ole tulevaisuutta. Nähtäväksi jää murenevatko suomalaiseen yliopistoon perinteisesti

yhdistetyt sivistykselliset ja rehelliset arvot vanhoillisina kilpailun kovetessa.

Tiedekunta

Biotieteellinen

laitos koostuu kansantaloustieteen, kehitysmaatutkimuksen, käytännöllisen filosofian,

yhteiskuntahistorian (poliittinen historia ja

talous- ja sosiaalihistoria) sekä yleisen valtioopin oppialoista. Sosiaalitieteiden laitoksen

oppiaineita ovat sosiaali- ja kulttuuriantro-

Miten päädyit tutkijaksi? Valmistumisen jälkeen työskentelin ensin Ylioppilaslehden toimittajana. Väittelin tohtoriksi Tampereen yliopistosta vuonna 1996. Samana vuonna siirryin Helsingin yliopiston viestinnän laitokselle ensin lehtoriksi, kunnes 2001 sain nimityksen joukkoviestinnän professoriksi. Ylkkärin jälkeen olisi ehkä ollut hankala sopeutua tavalliseen työelämään, joten tutkijaksi siirtyminen sopi minulle hyvin. Millaista tutkijan työ on? Tutkijan työ on hyvin itsenäistä ja vapaata. Yhdessä tekemistä on melko vähän, joten joskus arki saattaa tuntua yksinäiseltä. Hyvä työyhteisö auttaa kuitenkin jaksamaan. Tutkija ei voi sulkeutua omaan kammioonsa, sillä työtä tehdään verorahoilla, mikä tuo tutkijalle myös sosiaalista vastuuta. Työ on paikoin stressaavaa; joskus tuntuu, että mikään ei onnistu. Työt tulevat helposti myös kotiin, eikä lomia malta aina pitää. Aloittelevan tutkijan kannattaa pitää myös lomaa, silloin työtkin sujuvat paremmin. Itselleni opettaminen tuntui aluksi hankalalta. Siihen kuitenkin tottuu ja siinä kehittyy ajan myötä. Nyt tutkimusvapaalla ollessani ajattelen aika ajoin, että voi kun pääsisi taas pian opettamaan.

Ammattini tutkija teksti ja kuva

Stina Mäntyniemi

• Esa Väliverronen, syntynyt 1957 • Helsingin yliopiston joukkoviestinnän professori • Väitellyt tohtoriksi Tampereen yliopistosta 1996. Väitöskirja Ympäristöuhkan anatomia käsitteli metsätuhoja ympäristöuhkana suomalaisessa julkisuudessa 1987-1995. 12

• Viestinnän laitoksen johtaja 20042009 • Tutkimusvapaalla 31.7.10 asti, työstää viestinnän perusoppikirjaa • Akateemiset kiinnostuksen kohteet: julkisuus ja valta, tiedeviestintä ja journalismi.

Oliko toimittajan työkokemuksesta hyötyä tutkijaksi siirtyessä? Ei varsinaisesti. Kirjoituskokemuksesta on toki ollut hyötyä ainakin hyviä tutkimushakemuksia laatiessa. Toimittajana oppi työskentelemään selkeässä aikataulussa. Tutkijalle asetetaan melko vähän deadlineja, mikä ei aina ole hyvä asia. Projektit tapaavat venyä ja suunnitelmat muuttuvat matkan varrella. Millaisia tehtäviä laitoksen johtajan työhön kuuluu? Laitoksen johtajan tehtävistä keskeisin on rahoituksen hankkiminen. Byrokratia lisääntyy yliopistomaailmassa jatkuvasti, ja niin sanottuja paperihommia on paljon. Johtajan hommat ovat kiertopalkintoja; pienellä laitoksella jokaisen täytyy vuorotellen ottaa vastuu hallinnollisista tehtävistä. Itse toimin laitoksen johtajana kaksi kautta. Hallin-

”

Tutkimuksessa panostetaan monesti määrään eikä laatuun.

nolliset tehtävät työllistävät edelleen, sillä yliopistouudistuksen jälkeinen aika on ollut monessa mielessä hieman sekavaa. Mitä tutkijaksi haluavalta edellytetään? Periaatteessa kenellä tahansa maisterivaiheen opiskelijalla on hyvät edellytykset akateemiselle uralle, sillä kova seula on läpäisty jo aiemmin. Viestinnän oppiaineessa hakemuksia jatko-opiskelijaksi tulee noin 10 vuodessa, puolet hakijoista valitaan. Hyvä tutkimussuunnitelma on kaiken lähtökohtana. Aiheissa merkitsevät ajankohtaisuus ja se, että laitos kykenee tarjoamaan aiheesta opastusta. Kuinka tutkijan ammatista voi hankkia työkokemusta? Sekä oppiaine että sen yhteydessä toimiva viestinnän tutkimuskeskus CRC palkkaavat opiskelijoita tutkimusavustajiksi. Tutkimusavustajan tehtävät liittyvät yleensä aineiston hankintaan ja analyysiin sekä tutkimusprosessin seuraamiseen. Tutkimusprojekteihin osallistumalla saa omakohtaisesti kokemusta tieteen tekemisestä ja apua ja materiaalia esimerkiksi omaan graduun. Avoimista paikoista ilmoitetaan ainejärjestön sähköpostilistalla. Joskus myös esimerkiksi seminaarista tuttua opiskelijaa saatetaan pyytää suoraan mukaan projektiin.

jekti kerrallaan. Viestinnän alalla oma tutkimuskeskus helpottaa tilannetta. Meillä päätoimisia jatko-opiskelijoita on tällä hetkellä 12. Yliopisto tarjoaa jatko-opiskelijalle tilat, mikäli tälle on myönnetty vähintään puolen vuoden rahoitus. Väitöskirjan tekijöiden palkat ovat melko surkeat. Harvan tutkijan motiivina kuitenkaan on raha. Mitä kuuluu suomalaiselle tieteelle? Suomalainen tutkimus edustaa hyvää keskitasoa. Keskeinen ongelma on, että opettajia on liian vähän suhteessa opiskelijamääriin. Suomalainen tutkimus ei kansainvälisellä tasolla ole kovin näkyvää, vaan periaatteena on ollut pikemminkin omaksua vaikutteita muualta. Lisäksi tutkimuksessa panostetaan monesti määrään eikä laatuun; kaikkien yliopistojen ei tarvitsisi tarjota jokaisen alan jatkokoulutusta.

Näkeekö tutkija nälkää? Ei ole mikään salaisuus, että tutkijoiden palkat eivät päätä huimaa. Ilman vakinaista virkaa työllistyminen tapahtuu pitkälti pro13

työn opiskelija

kohti tuntematonta ja sen yli Kirjoittaja on graduntekijä, joka työskentelee valtsikalaisten ammattiliitossa SVAL:ssa asiamiehenä.

Soya limonello

Aki Reinimäki Annina Mäkinen

teksti kuva

Kasvisruokavalioon ennakkoluuloisesti suhtautuva toimittaja yrittää pelastaa maapallon ja kokkaa kasvisruokaa.

lo 4:lle:

el Soya limon

suikaleita n. 2,5 dl soija ikuutio 1 kasvisliem 1 sipuli inkynttä 3 valkosipul i chiliä epippuria ta ripaus cayenn maa 2 dl ruokaker aa 0,5 rkl kurkum vääriä tuoretta inki ua tt 2 tl raaste mehua 2 rkl sitruuna a 2 rkl hunaja rttia atonta jogu am st au 2 dl m suolaa a parmesaani ejä tuoreita yrtt

kauhan varressa :

S tina M äntyniemi

J utta J uvenius •

kuva

S tina M äntyniemi

Legendaarinen Ysibaarin Pollo limonello eli kanaa sitruunaja jogurttikastikkeessa on saanut blogimaailmassa uuden ilmeen. Tutkain selvitti, voiko lihan todella korvata soijalla ja onko siinä mitään järkeä. Kiehauta ensin kattilassa noin puoli litraa vettä. Liota joukkoon kasvisliemikuutio ja siirrä kattila pois levyltä. Lisää veteen soijasuikaleet ja anna turvota kannen alla joitain minuutteja. Valuta ylimääräinen vesi pois ja purista suikaleita hellästi kuivemmaksi. Seuraavaksi pilko sipuli. Kuullota sipulia, soijasuikaleita ja cayennepippuria tilkassa öljyä pannulla. Lisää ruokakerma ja anna hautua hetki. Sekoita joukkoon pilkotut valkosipulinkynnet, kurkuma, raastettu inkivääri, sitruunamehu ja hunaja. Sekoita ja anna kypsyä miedolla lämmöllä. Sekoita lopuksi joukkoon jogurtti. Lisää suolaa maun mukaan ja tarjoa pastan kanssa. Valmiin annoksen päälle ripotellaan parmesaania ja tuoreita yrttejä, esimerkiksi basilikaa.

Kokkitiimin kommentit: Kuivat soijasuikaleet näyttävät vaarattomilta ja muistuttavat lähinnä krutonkeja. Neste kuitenkin muuttaa tilanteen. Kostuneiden soijasuikaleiden aromi tuo mieleen lemmikkijyrsijän häkin pohjalle levitettävän purun, eikä suikaleiden puristelu herätä ainakaan matelijakammoisissa kulinaristisia intohimoja. Valmis annos näyttää ravintolan (ei ehkä Savoyn, mutta ainakin Chicosin) keittiöstä tulleelta. Yksinkertainen kastike on makuja täynnä, eikä nälkäinen huomaa kaivata lihan suopeaa aminohappojakaumaa tai makua. Kokkausta johtanut kasvissyöjä ylistää reseptiä ehdoitta, epäluuloiselle toimittajalle soijasuikaleissa riittää vielä totuteltavaa. Jos kuitenkin haluat lisätä pakollisen kasvisruokapäivän myös omaan ruokavalioosi, Soya limonellosta on hyvä aloittaa. 14

Minusta piti tulla diplomi-insinööri Kaveriporukka pitkän matikan ryhmässä ajatteli, että tietoliikennetekniikka on tulevaisuuden ala. 1990-luvun it-kupla paisui edelleen, ja pikkulukion pojat ajattelivat tulevansa rikkaiksi. Otaniemi oli paras tekniikan koulu ja dippainssin liksa iso. Tein muiden ohella abikeväänä 2000 valinnan ja sain haluamani opiskelupaikan. Tuntui hienolta saada koulutus, jolla muokataan tulevaisuutta ja ansaitaan hyvä elintaso. Halusin kouluttautua työtä varten, vaikka muutkin alat kiinnostivat ja olin pärjännyt vähän joka aineessa. Sitten it-kupla puhkesi. Olin viettänyt pari välivuotta töissä ja armeijassa, ja ajatukseni selkenivät. Ei Otaniemessä edelleenkään tuntunut olevan mitään vikaa, mutta muutin näkökulmaani opiskeluun. Halusinkin opiskella sitä, mikä tuntui kiinnostavalta – yhteiskunnallisia aineita, historiaa, kieliä. Varmuuden vuoksi otin kuitenkin vauhtia teekkarifuksin syksystä ja kokeilin, millaista opiskelu TKK:lla oli. Ei minua varten. Hain siis toisen ja kolmannenkin kerran valtsikaan – vailla harmainta aavistusta siitä, mitä VTM tekee työkseen. Mutta enhän minä työtä varten opiskellut vaan itseäni. Olin väärässä. Koska kolumnissa saa kärjistää ja yleistää, totean, että kaikki me opiskelemme työtä varten. Olemme työn opiskelijoita. Työtä opiskellaan eri tavoin. Joku pohjustaa itselleen akateemista uraa suoriutumalla opinnoistaan erinomaisin arvosanoin ja lukemalla oman alansa aikakausjulkaisuja. Tiedättehän heidät, jotka luennolla väittelevät proffan kanssa viimeisimmistä tutkimussuuntauksista ja viittaavat seminaareissa omiin (vielä julkaisemattomiin) tutkimuksiinsa. Joku toinen taas opiskelee työtä kenkämyyjänä. Siinä työssä oppii toimimaan erilaisissa vuorovaikutustilanteissa ja saa kokemusta konkreettisen työn tekemisestä. Ja rahaa elämiseen. Toisia onnistaa ja he saavat harjoittelutuen. Harjoittelussa useimmat pääsevät käytännön tasolla näyttämään sekä itselleen että muille, mitä yliopistosta on jäänyt päähän. Myös kesätyöt opettavat työntekoa – oli kyseessä sitten vapaaehtoisprojekti, jäätelöauton kuskin tai Helsinki Helpin hommat. Yllättävän moni hyödyntää oppimaansa kokopäivätyössä opintojensa loppuvaiheessa. Omassa kaveripiirissäni ei ole mitenkään

poikkeuksellista, että gradua tehdään työn – siis sen kuuluisan oman alan työn – ohella. Se, miten työhön päädytään ja miten oma ura alkaa, on liian monitahoinen asia avattavaksi tällä kertaa. Toteanpa vain, että sattumalla ja verkostoilla on joskus hämmästyttävän suuri merkitys. Moni tulee valtsikaan opiskelemaan, koska ei tiedä, mitä haluaisi isona tehdä. Näin tein itsekin. Tästäkin huolimatta meistä tulee jotain. Sanakirja sanoo, että graduation tarkoittaa ensinnäkin loppututkinnon suorittamista, toiseksi valmistumista. Sanakirja on oikeassa. Valmistuminen onkin valtsikalaisen näkökulmasta huono suomennos. Ei VTM ole valmistuessaan valmis. Me teemme loppututkinnon, joka antaa valmiudet oppia lisää, soveltaa tenttikirjojen tietoa ja hankkia uutta. Meistä tulee asiantuntijoita. Opiskelujen aikana opimme työtä varten – seminaareissa, luennoilla, järjestöissä, harrastuksissa. Myös jokainen työpaikkamme opettaa meitä työstä. Olen varma, että 19-vuotiaana vietetty vuosi tehdastyöläisenä opetti työnteosta enemmän kuin teekkarifuksin opinnot. Jokainen tekemäni työ on muokannut minua työntekijänä ja samalla näkemystäni siitä, millaista työnteko on. Vaikka valmistun tavoiteikää vanhempana, olen varmasti opiskellut työtä riittävästi pärjätäkseni. Jokainen työ opitaan kuitenkin tekemällä, ei tenttikirjoista tai luentosaleista. Huomasin jossain vaiheessa hymyileväni abiturientti-Akille ja tekemilleni valinnoille. VTM:n koulutuksella nimenomaan muokataan tulevaisuutta ja saavutetaan hyvä elintaso. Shakkimatti.

The concept of CSR is a subject of much discussion and debate. This article approaches the topic from a general perspective and from the point of view of Finland. First, however, it is important to understand what the concept of CSR means.

‘Corporate Social Responsibility’ (CSR) is a trendy concept extensively discussed in business, but a relatively novel concept in communication. The concepts of CSR and corporate citizenship have been part of the business vocabulary for a long time. A research paper written by Niall Fitzgerald and Mandy Cormack at Harvard University, points out that only recently, however, have these concepts grown to encompass a more complex, multi-dimensional and global set of issues. This is partly due to market liberalization, technological innovations, increased financial investment, more effective and networked non-governmental organizations and globalization. Still, even for scholars, it is not easy to give a definition to the concept of CSR.

The complex ecosystem of

Corporate Social Responsibility written and photographed by

Mily Vázquez Harkivi

Elisa Juholin is a Finnish academic in the field of communication, who has studied CSR and written books about it. In the abstract of her book “Born Again: a Finnish approach to Corporate Social Responsibility”, she states that one of the major challenges when writing the book was to find the meaning of CSR. In the same book she describes the evolution of the concept and agrees that, although seemingly novel, the topic is not new and that companies have been practicing social responsibility for a long time. There is no official single definition for CSR, however, one way to explain the concept could be “the way business does business”, taking into consideration who is affected

during the process. Being studied from communication, management, legal, ethical, and political perspectives, the concept of Corporate Social Responsibility not only deals with the legal obligations that global corporations have to observe, but with the ethical responsibility that corporations acquire towards society when utilizing or affecting natural or human resources. Fortunately, there is a tendency for the public to be more interested in how the companies operate. In Finland there is an organization called FiBS (Finnish Business and Society) whose sole purpose is to motivate and support companies that are willing to take a serious compromise towards their

There is a tendency for the public to be more interested how the companies operate.

stakeholders (employees, shareholders, suppliers, customers, local community and the natural environment). Claiming to be “the voice of corporate social responsibility in Finland”, the organization boasts a total of 127 member companies, including Fazer Oy Ab, Helsingin Sanomat Oy, Kesko Oy, Manpower Oy, Sitra and Tapiola-ryhmä.

that the corporations’ sole interest in CSR communications is to attain and maintain a positive reputation or to serve as a guise for companies that strive to portray an image of ethical behavior. This might be true in some cases, but fortunately not in all. Besides, in countries like Finland with a media system that strives to serve the public, news about exaggerated or ghostly organizational responsible deeds could be rather counterproductive. As mentioned above, CSR is a broad topic concurrent to the environmental and ‘global justice’ movements, but it is not fixed exclusively to those prevalent subjects. Corporations have effectively aided in situations of crisis or natural disaster, and studies exist on the role of CSR in natural disaster reduction. However, according to Fitzgerald and Cormack, CSR is concerned with in the impact of business on society through a value chain and operations, and only to a lesser extent with voluntary contributions. They affirm that at times of crisis “corporate resources are capable of tackling situations beyond the reach of volunteer efforts and with unmatched speed and focus.” Nevertheless, they sustain that however generous the philanthropic contributions are, they do not substitute for the impact of actually doing business in a responsible and environmentally sustainable way.

Regardless of how much support CSR gets in business environments, it is often argued 17

Pankkiautomaatti ja roskakori

- suomalaisen matkaoppaan arkea teksti

M iruna C osma •

kuvitus

että oppaat asuvat aurinkorannoilla, makaavat

laisuuksia eli terttuja ja vetävät retkiä. Asiak-

toinen.

taustoihin. Hyvä matkaopas on aina innostu-

päivät hiekalla parantelemassa rusketustaan ja bailaavat yöt turistien kanssa. Totuus on

Jokainen opaskausi on erilainen. Kuiten-

kin tosiasia on, että tietyntyyppiset ihmiset

hakeutuvat tietyntyyppisiin kohteisiin. Oma ensimmäinen opaskohteeni oli Thaimaan

Koh Samui, josta siirryin täysin toisenlaisten

T iina K anninen

turrejen kansoittamalle Kreetalle.

Opastiimiin kuuluu yleensä kohdepääl-

likkö tai tiiminvetäjä ja liuta niin kutsuttuja rivioppaita. Monesti joukkoa täydentää myös paikallinen (yleensä valheellisesti puoliksi

suomalainen) opas. Matkailijat arvostavat autenttisuutta, mutta toisaalta haluavat tulla

toimeen suomen kielellä. Puolisuomalaisen

oppaan aksentilla lausuttu tervehdys tuo päivään ripauksen eksotiikkaa. Karaokebaari on jokaisen lomakohteen must! Kreetalla ramp-

pasimme suomalaisen Jaskan Hotarissa eli Hot

Shotsissa, Nelosen sarjassa turistien kantis on Kippis.

Perustyöpäivää ei ole. Työvuorolistat teh-

dään viikoksi kerrallaan, mutta yleensä suunnitelmat muuttuvat matkan varrella. Jokainen työviikko on erilainen. Osan viikosta opas saattaa päivystää lentokentällä, osan hotellilla.

Vuorosta riippuen oppaat pitävät tervetuloti-

Kaikki tapahtuu asiakkaiden ehdoilla,

kaat haluavat rahoilleen vastinetta, ja retkiä

vaikka sitten hammasta purren. Ihmiset ovat

nut ja antaa kaikkensa retkellä oleville asiak-

se kaikkien aikojen unelmaloma. Silti välillä

vetäessä täytyy olla hyvin perehtynyt kohteen kaille, perheen pienimpiä unohtamatta. Kun lapset ovat tyytyväisiä, isät ja äiditkin ovat.

Oppaan työ on yleensä kausiluontoista, yh-

dessä kohteessa ollaan puoli vuotta kerrallaan.

Aloilleen asettuminen saattaa olla vaikeaa,

ja ihmissuhteet muodostuvat monesti joko kollegoiden tai paikallisten kanssa. Matkaop-

paan työtä tekevät nuoret ovat yleensä töissä muutaman kauden ja palaavat takaisin kotiin

juurettomuuden vuoksi. Matkaoppaan työ on yhtä kuin oppaan elämä. Matkaoppaat-sarjan kohdepäällikkö Terhin sanojen mukaan ”it’s not a job, it’s a lifestyle”. Työ vie suurimman

osan vapaa-ajasta, sitä ei pääse karkuun ja oma elämä täytyy integroida työn rytmiin.

Kollegoista muodostuu tärkeitä ystäviä, sillä

yhdessä koetaan paljon.

Joskus vain toinen opas voi ymmärtää omi-

tuisia ikäväkohtauksia. Salmiakin ja ruisleivän sijaan ikävä iskee usein johonkin älyttömään, esimerkiksi perunasalaattiin. Salmiakkia ja

leipää saa jo monista kohteista, irtokarkkeja taas ei! Niitä jokainen opas takuuvarmasti kaipaa.

ehkä säästäneet pitkään ja odotukset lomaa

kohtaan ovat suuret – juuri tämä matka on on vaikea ymmärtää, miksi joku valittaa, kun

meri kohisee liian kovaa, tai vaatii korvauksia

huonosti nukutusta yöstä heinäsirkkojen tai kaskaiden siritettyä häiritsevästi. Jos rahat

loppuvat tai asiakas ryöstetään, oppaan odotetaan maksavan viulut. Opas on roskakori ja haukkujen kohde, siihen on pakko tottua. Hyvä

opas saa asiakkaan rauhoittumaan nopeasti. Oppaan tärkein ominaisuus onkin kyky sopeutua uusiin, usein yllättäviin tilanteisiin.

Turistien yleisimpiä ongelmia ovat tyynyt,

patjat, hyönteiset ja sää. Erityisesti sadekautena matkustavat turistit syyttävät helposti

matkatoimistoa ja oppaita, kun joka päivä sa-

taa vettä. Valitettavasti jokaisella turrella on kuitenkin vastuu itse selvittää kohteen sääolosuhteet ennen matkan varaamista.

Tätä kirjoittaessani istun kääriytyneenä

kolmeen vilttiin. On helmikuu, pakkasmittari

näyttää -20 astetta ja auto on aurattu umpeen

toukokuuhun asti. Mietin, olisiko matkatoimisto halukas uusimaan työsopimukseni.

tiedät olevasi matkaopas, kun:

Matkaoppaat-sarja ihastuttaa ja vihastuttaa. Ovatko sarjassa lomailevat suomalaiset kielitaidottomia juntteja vai mukavuudenhaluisia matkailijoita, ja millaista matkaoppaan työ oikeasti on? Entinen opas kertoo.

Stereotyyppinen suomiturre edustaa moni-

en mielestä sitä niin kutsuttua tuulipukukan-

saa, jolla on vyölaukku, sukat sandaaleissa, kalastajahattu päässä ja kamera kaulassa:

-Van aiskriim pliis, eiku porvavor, vai mitä

se on turkiksi?

Rakkaalla lapsella on monta nimeä; suomi-

turisti, turre, asiakas, vieras, paxi, tuulipuku-

Osaat sujuvasti valehdella huomisen säästä.

Suomessa etsit jääkaapista vesipulloa.

Olet toivottanut ihmiset tervetulleiksi väärään maahan.

Noustessasi paikallisbussiin alat ensimmäisenä laskea kanssamatkustajia.

Ei haittaa, vaikka Seiska olisi pari kuukautta vanha.

Kuulet usein ”Miksi ruotsalaiset saavat aina paremmat huoneet?”

Kaikki mitä omistat, mahtuu pariin matkalaukkuun.

Kun lähdet lomalle, suuntaat kohti sateista Suomea

Tiedät enemmän muiden maiden kuin Suomen historiasta ja kasvillisuudesta.

Valitat kylmää, vaikka mittari näyttää +20

kansalainen, matkailija. Matkaoppaallakin on oma stereotyyppinsä. Yleinen harhaluulo on,

Mitä virkaa on maisterilla? teksti Iiris Lagus kuvitus

• kuva Lehtikuva Oy/Valtioneuvoston kanslia Annina Hakkarainen

o t s i m i o t a m i o v ö Ty

Yliopistojen puhe työllistymisnäkymistä opiskelijoille on optimistista. Tilastot kertovat kuitenkin toista. Korkeakoulutettujen työttömyys on nyt suurempaa kuin koskaan. Miltä näyttää korkeakouluopiskelijan tulevaisuus? Töitä vai ei?

Fuksia ei työllistyminen vielä paljon huole-

2008 ja nyt tuorein asia on yliopistolain uu-

Vuoden alussa Suomessa oli 27 298 korkea-

tulon myötä.

ta, mutta vilkaisu korkeakoulutettujen työt-

tömyystilastoihin synkistää mieltä hiukan. koulutettua työtöntä. Se on suurempi määrä

kuin koskaan aikaisemmin. Koulutus kannattaa, mutta ei voida enää sanoa, että se takaisi töitä.

Mistä ennätysmäinen maistereiden työttö-

myys johtuu? Haastateltavat luettelevat tut-

tuja syitä: koulutusmäärien voimakas kasvu

Ei työtä korkeastikoulutetuille!

1990-luvun alusta, vuoden 2008 tutkinnon

uudistuksen synnyttämä maisteripiikki sekä viime kädessä lama.

-Lama tuli todella ikävään paikkaan eten-

kin tämän suuren vastavalmistuneiden joukon kannalta, sanoo Akavan koulutuspoliittinen asiamies Simo Pöyhönen.

Huonon taloudellisen tilanteen syyksi työt-

tömyyden lukee myös opetusministeri Henna Virkkunen.

-Työttömyys on kasvanut kaikilla koulutus-

asteilla. Usein tilannetta verrataan 1990-lu-

vun alun lamaan ja sanotaan, että korkeakoulutettuja on nyt enemmän työttömänä kuin

koskaan aiemmin. Koulutustaso on noussut,

ja siksi myös korkeakoulutetut kärsivät työttömyydestä, Virkkunen selittää.

Tärkeimmäksi yksittäiseksi työttömyyden syyksi Akava nostaa koulutusmäärien kasvun. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana korkeakoulupolitiikan saralla on tapahtunut

paljon: ammattikorkeakoulut tulivat 1990-luvulla, tutkintorakenteen uudistus tuli voimaan

distus. Koulutusmäärät ovat kohonneet voi-

makkaasti etenkin ammattikorkeakoulujen

mättä sisälly riittävästi työelämätietoisuusasi-

oita, eikä koulutettavien tulevaisuudenkuvaan ja kykyyn työllistyä panosteta riittävästi.

-Korkeakoulut tulisi saada aidosti kiinnos-

Tarvitaanko korkeakoulutettua työvoimaa

tumaan työllistymisestä.

-Suomessa sanotaan usein, että meillä on

luu paljon tutkimuksen ja opetuksen laatuun

näin paljon? Ministeri Virkkusen mukaan kyllä.

liikaa korkeakoulutettuja, mutta esimerkiksi

OECD-maiden välinen vertailu paljastaa, että

Henna Virkkunen tarjoaa lääkkeeksi uutta

yliopistolakia. Sen rahoituskriteereihin kuuliittyviä seikkoja.

-Tarkoituksena on liittää työllistymisele-

olemme keskitasoa.

mentti rahoituskriteereihin, Virkkunen sa-

kansainvälisesti emme voi kilpailla määrällä

tävät kuitenkin jo tiivistäneen yhteistyötä

Korkeakoulutettujen työttömyydestä ei voi

-Ympäröivän maailman kanssa tulee olla

Ministerin mukaan koulutuksen laatuun on

kiinnitettävä jatkossa vakavaa huomiota, sillä vaan tasolla.

kuitenkaan puhua jonain monoliittisena ko-

konaisuutena, sillä työttömyys on vahvasti

alakohtaista. Ammattiin valmistavilla aloilla menee paremmin. Työttömiä lääkäreitä tai

arkkitehtejä ei juuri ole, toisin on esimerkiksi filosofian tai taiteen maistereiden laita.

-Ei voi sanoa, että korkeakoulutettuja olisi

liikaa, mutta joillain aloilla paikkoja on liikaa, toteaa Simo Pöyhönen.

Murheenkryynejä ovat muun muassa tra-

denomit ja viestintäala. Listalle voisi lisätä myös jotkin tekniikan ja luonnontieteen alat.

Pöyhösen mukaan vika ei ole kuitenkaan

vain liian suurissa koulutusmäärissä. Parantamista löytyisi muutenkin.

-Ihan kaikki koulutus ei anna valmiuksia

työllistymiseen, Pöyhönen toteaa.

Pöyhösen mukaan koulutukseen ei välttä-

noo.

Uuden yliopistolain myötä yliopistot näyt-

elinkeinoelämän kanssa, mikä on Virkkusesta hyvä suunta.

luontevassa keskustelussa ja vaihtoyhteydessä. Ei se, että joku yritysjohtaja tulee luennoimaan, tarkoita sitä, että yliopisto olisi jotenkin myynyt sielunsa, Pöyhönen huomauttaa.

Vuorovaikutteisuutta tai ei, joillain aloilla aloituspaikkoja on liikaa. Haastateltavat yh-

tyvät siihen, että jatkossa paikkoja täytyy vähentää.

-Joskus perustellaan, että jotkin tutkinnot

eivät ole vielä löytäneet paikkaansa työmarkkinoilla. Esimerkiksi tradenomien kohdalla perustelu ei tunnu enää kestävältä, onhan tutkinto ollut olemassa jo 15 vuotta, sanoo Pöyhönen.

Ministeri Virkkunen huomauttaa, että

1990-luvulla korkeakoulutuksen laajentaminen oli perusteltua, jotta saatiin nostettua

koulutustasoa eri osissa maata. Nyt tavoitteena ei ole enää lisääminen, vaan satsaaminen laatuun.

-Korkeakoulutus on liian pirstaleista. Kou-

lutusta annetaan liian monessa paikassa ja

päällekkäisyyksiä on paljon, Virkkunen toteaa.

Koulutusyksiköitä tulisi yhdistää ja kor-

keakoulujen tulisi uskaltaa profiloitua. Sil-

-Yliopistot ovat lisänneet vuoropuhelua

oman alueensa elinkeinoelämän kanssa.

Aktivoituminen on toteutunut uuden hal-

lintomallin myötä, kun yliopistot eivät ole enää valtion virastoja.

-Uusi yliopistolaki on ollut tärkeä askel

siihen suuntaan, että yliopistoissa pohditaan myös työllistymisen mahdollisuuksia.

Virkkunen huomauttaa kuitenkin, että kou-

loin saataisiin muun muassa vahvoja ja hyviä

lutuspolitiikan ainoa tavoite ei ole elinkeino-

Miten koulutusta voitaisiin kehittää parem-

ihmisten henkiseen kasvuun liittyviä tavoit-

tutkijayhteisöjä.

min työmarkkinoita vastaavaksi? Miten päästään eroon akateemisesta työttömyydestä? -Akava ei voi yksin työttömyyson-

gelmaa ratkaista, kommentoi työ-

voimapoliittinen asiamies Heikki

elämän tarpeiden palveleminen. Koulutuspolitiikkaan liittyy myös paljon sivistyksellisiä ja teita.

-Näitä täytyy sovittaa yhteen, Virkkunen

toteaa.

lekin löytyy sopivia tehtäviä, sanoo Taulu.

lutetut löytävät sopivia tehtäviä tulevaisuuden työmarkkinoilta. Työelämän muutos on

jatkuva. Virkkusen mukaan yhteiskunnassa ja koulutusjärjestelmässä on pitkään vallinnut

sellainen ilmapiiri, että kannustetaan palk-

katyöhön ja tekemään työtä vieraalle. Myös korkeakoulutuksessa on osoitettu liikaa vain valtionhallinnon tehtäviä.

-Pitkään tuntui, että korkeakouluopiskeli-

jan suosikkiammatti on virkamies, Virkkunen naurahtaa.

Nyt vallalla on yritteliäisyyteen kasvattami-

nen, joka voi tarkoittaa vaikka oman osaamispohjaisen yrityksen perustamista.

Kaiken kaikkiaan ministeri Virk-

kunen lupaa nuorille opiskelijoille

hyvää tulevaisuutta. Jatkossa tarvitaan

Taulu.

Sen sijaan se on mukana kaikes-

sa valmistelussa ja antamassa asiantuntemustaan. Taulun mukaan Akavalla on ollut kuitenkin suuri

rooli akateemisen työttömyyden

hänen mukaansa paljon korkeakoulu-

Se, että yritysjohtaja tulee luennoimaan ei tarkoita, että yliopisto olisi myynyt sielunsa.

tettua työvoimaa. Tavoitteena onkin,

että puolet nuorista suorittaisi joko

alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon. Muutaman vuoden päästä

iskevän työvoimapulan ratkaisuksi

tuomisessa ihmisten tietoisuuteen niin ministeriöissä kuin suuren yleisön keskuudessakin.

tarvitaan koulutettuja nuoria.

-Nuorten panosta tarvitaan kovasti.

Virkkusen mielestä uusi yliopistolaki aut-

Tulevaisuuden kysymyksiä korkeakoulu-

Meillä ei ole varaa hukata sitä potentiaalia,

kanssa. Virkkusesta tämä on lähtenyt käyntiin

muutokset. Työvoimapoliittinen asiamies

välttämättä pääse. Työpaikat tulevat ja me-

taa tässäkin. Siinä ajatuksena on ollut yhteistyön tiivistäminen ympäröivän yhteiskunnan hyvin.

opiskelijan kannalta ovat totta kai talouden

kehitys, mutta myös korkeakoulupolitiikan

Heikki Taulu nostaa esille myös kysymyksen

siitä, löytyykö nuorille korkeakoulutetuille tehtäviä, kun he perivät suurten ikäluokkien

työpaikat. Nuoremmalla väestöllä on parempi koulutus kuin nyt eläkkeelle siirtyvällä joukolla.

-On silti mahdollista, että nuoret uudistavat

työmarkkinoita siten, että korkeakoulutetuil-

Jykevä punatiilinen rakennus näkyy kauas. Rakennusta ympäröivät korkeat muurit, joita päällystävät piikkilankarullat. Kamerat kuvaavat sisäpihalle. Nyt mennään kiven sisään.

Virkkunen uskoo, että nuoret korkeakou-

Virkkunen toteaa.

Silti niin sanottuihin oman alan töihin ei

nevät, koulutusta täytyy hankkia lisää ja sopeutua uusiin tilanteisiin. Ammattia ja alaa voi joutua vaihtamaan useammin kuin kerran. Tästä ei pidä Virkkusen mukaan huolestua.

-Hyvä koulutus pohjalla takaa sen, että alaa

Työ tekee

vapaaksi teksti Laura

Rauhala • kuvat Jouko Perttula

pystyy työuran aikana vaihtamaan.

Henna Virkkusen mukaan korkeakoulutuksen laajentaminen oli perusteltua 1990-luvulla, mutta nyt on aika satsata määrän sijasta laatuun.

Työpäivä alkaa 7.30, ruokatunnilla käydään

-On täältä joku joskus ylioppilaaksikin kir-

jaamossa työskentelevät vangit ovat vierailun

teesilaatikoita. Kirjapaino-osaston työnjoh-

korkeissa hyllyissä, maalaamattomat aihiot

nä päivänä metallipainossa hyppäävät ilmaan

valmistetaan rekisterikilpiä, mutta mitä muu-

Ulkopuolisten autoja ei mielellään korjata.

ennen muodostettiin pidempiä tekstejä. Työ

peräkkäisissä työpisteissä. Jokaista kirjainyh-

ja ammattitaitoa.

porrastetusti ruuhkan välttämiseksi. Työpäivä

joittanut, kertoo Tanninen.

kiirettä ei pidetä. Kuulostaa lähes tavalliselta

ta täällä tehdään? Tanninen aloittaa töiden lu-

päättyy 15.45. Työpäivän aikana saa ulkoilla

tunnin. Työ tehdään käsin, mutta erityistä arjelta, mutta tekemistä leimaa pakko. Näin toimitaan Helsingin vankilassa.

Helsingin vankilan, tuttavallisemmin Sör-

näisten vankilan, työliikkeen johtaja Kalevi Tanninen on luvannut kertoa vankilassa teh-

On täältä joku joskus ylioppilaaksikin kirjoittanut tävästä työstä ja esitellä työpisteitä. Vankila on otettu käyttöön vuonna 1881. Tällä hetkellä vankilassa on noin 300 vankia, henkilökuntaa

hieman yli 200. Työnteko on tärkeä osa vankilan arkea. Vangeilla tosin on myös vaihtoehto: työnteon sijasta voi osallistua opetukseen tai

Entä työ? Hyvin tiedetään, että vankiloissa

ettelemisen pienemmistä hommista. Osa vangeista tekee remonttityötä vankilalle – putkien ja ikkunoiden korjausta, maalausta ja muuta

vastaavaa. Viime aikoina vankilan suuren

piha-alueen auraaminen on työllistänyt osaa. Monet tehtävistä töistä liittyvät vankilan kiin-

teistön tai irtaimiston huoltoon. Suurin ulkopuolelle tehtävä työ on juuri rekisterikilvet ja liikennemerkit.

Vangeille tehdään rangaistusajan suunnitel-

ma haastatteluiden pohjalta. Haastattelussa selvitetään, onko vangilla esimerkiksi alkoholiongelma, ja vaatiiko se hoitoa. Työtehtäviin

sijoittuvilla vangeilla on mahdollisuus esittää toiveita. Mahdollista ammattitaitoa pyritään hyödyntämään aina.

Osa vangeista tekee korjaustyötä. Autokor-

aikana ostoksilla. Voisinko tuoda oman autoni tänne korjattavaksi? Tanninen tyrmää idean.

Henkilökunta on valmis ottamaan riskin, että

autoon saattaa ilmaantua naarmuja käsittelyn aikana. Henkilökunnan autojen lisäksi vangit kunnostavat vankilan autoja. Myös huone-

kalu- ja polkupyöräkorjaamolla on hiljaista. Huonekaluja tulee korjattavaksi myös vankilan ulkopuolelta, tällä hetkellä päiväkodin

sänky ja potkuauto odottavat kunnostusta. Pyörähuollossa on kymmeniä polkupyöriä.

Yksi pyörähuollon asiakkaista on puolustusvoimat, ja intinvihreät polkupyörät odottavat siistissä rivissä hiontaa ja kunnostusta.

Vankilan kirjapainoon astuessa luulee teh-

taja esittelee pikkuruisia kirjainmuotteja, joita yhteen latomalla ja paperille painamalla vaikuttaa pikkutarkalta ja hitaalta. Huoneen perällä ryhmä vankeja viettää taukoa televi-

siota katsoen, yksi syö viiliä. Vierailijoita vilkuillaan hieman, ohikulkeva vanki tervehtii.

Mikään paikassa tai tunnelmassa ei paljasta,

että ollaan vankilassa. Työnjohtaja kuitenkin kertoo, että moniin asioihin on kiinnitettävä

erityistä tarkkuutta. Taloon tulevat lähetykset kulkevat työnjohdon kautta, sillä entiset vangit saattavat lähettää viinapulloja rangaistustaan vielä kärsiville.

e l ä m ä ä va r t e n

neensä aikamatkan – uusin kone on vuodelta

Muillakin osastoilla on rauhallista. Tanninen

lääketieteellisen ja hammaslääketieteellisen

netaan liikennemerkkejä sekä kaikki Suomen

1986. Täällä painetaan lomakkeita, mappeja ja laatikoita. Yhteistyötä tehdään myös eläinkanssa, niille toimitetaan putkiloita ja pro-

kertoo, että metalli- ja kilpipainossa työskente-

lee eniten väkeä, melkein 50 vankia. Täällä pai-

rekisterikilvet. Liikennemerkkejä on pinoissa

odottavat lattialla. Muutamat vangit painavat rekisterikilpien numero- ja kirjainyhdistelmiä

distelmää kohtaan painetaan numerot sadasta 999:ään. Työ näyttää pitkäveteiseltä numero-

muottien vaihtelulta. Stereotypiat tappeluista,

niskoittelusta ja raidallisista työhaalareista eivät saa vahvistusta vierailun aikana. Työt hoidetaan kuin missä tahansa työpaikassa.

Miksi vankilassa tehdään työtä? Vielä

1970-luvulla vankien tekemällä työllä kor-

säikähdyksestä kun suuret painokoneet jyrähtävät. Työn tavoitteena on kehittää itsetuntoa

-Joku aina työllistyy vapauduttuaan, kun in-

nostuu työnteosta täällä, Tanninen kertoo.

Yhteiskuntaan takaisin sopeuttaminen on-

kin tärkein motiivi työn teettämisessä. Työ ei tee vapaaksi, mutta Tannisen sanoin:

-Että jotenkin saisi sen ajan kulumaan.

vattiin puolet vankilan toiminnasta koituvista kustannuksista. Tannisen mukaan näin

ei enää ole. Tilanne muuttui, kun vankien alkoholi- ja huumeongelmat alkoivat lisääntyä. Tanninen kertoo, että vielä 1990-luvulla

valtaosa vangeista oli aiemmin tehnyt jotain työtä. Nykyään on mahdollista, ettei vanki ole koskaan aiemmin työskennellyt missään.

Tällöin kaikki on uutta; rutiinit, äänet, hajut. Tanninen kertoo miehistä, jotka ensimmäise-

muuhun vankilan järjestämään toimintaan. Pakkotyötä ei enää teetetä, mutta osallistu-

mispakko on voimassa. Opiskelun ja työnteon

ohella järjestettävä toiminta sisältää pääasiassa väkivalta- ja huumausainevieroitusta. Työn-

tekoon osallistuu noin 100 vankia. Opiskelijat

suorittavat joko kesken jäänyttä peruskoulua tai osia ammattitutkinnosta.

Valmentaja piiskaa työnhakijan kesäkuntoon teksti

H anna T ykkä •

kuvitus

M ia N iemelä

Onko haussa kesäduuni, harjoittelupaikka vai valmistumisen jälkeinen Ensimmäinen Oikea Työpaikka? Oli kiikarissa mikä tahansa, hakusesonki on nyt kuumimmillaan ja innokkaita tarjokkaita riittää. Jaossa olevien paikkojen määrä on kuitenkin nihkeä ja kilpailu kovaa.

Työnhakuun tarvitaan selkeä suunnitelma ja huippuunsa hiottu hakemus. Syystä tai toisesta jotkut hakemukset valikoituvat aina pinon päällimmäisiksi, ja osa työnnetään suoraan silppuriin. Miten varmistaa oman hengentuotteen erottuminen kymmenien, jopa satojen muiden joukosta? Kuinka hallita rekrytoinnin maailmaa, ja mitä kaikkea työnhakijan tulee huomioida? Periaatteessa työhakemuksen laatimisessa kyse on siitä, että täytyy vakuuttaa tuntematon ihminen omasta itsestään. Oman persoonan kiteyttäminen muutaman A4:n mittaiseksi, uskottavaksi mainospuheeksi voi kuitenkin olla hankalaa. Yhteistyö on tunnetusti voimaa ja myös oman uran käynnistämisessä kannattaa hyödyntää muiden apua ja vinkkejä. Unohda puhelut Omo-infoon ja 020202:een, tarjolla on ammattimaistakin neuvontaa. u r ava l m e n n u s t a

Suomen Valtiotieteilijöiden Liitto SVAL ry ja Helsingin yliopiston Urapalvelut tarjoavat 26

valtiotieteiden opiskelijoille vinkkejä aina hakemuksen laatimisesta ja työhaastatteluista uran ja perhe-elämän yhdistämiseen saakka. SVAL on tarjonnut uravalmennusta jäsenilleen parin vuoden ajan. Uraneuvonta on tarkoitettu sekä opiskelijoille että työssäkäyville liiton jäsenille. Sen tarkoituksena on tukea työnhakijoita käytännön asioissa, kuten houkuttelevan CV:n laadinnassa, hakemuksen kirjoittamisessa sekä työhaastatteluun valmistautumisessa. Työssäkäyville tarjotaan apua muun muassa kehityskeskusteluihin, palkkaneuvotteluihin sekä vaikkapa työpaikan vaihtamiseen. Toinen yliopisto-opiskelijoita työelämään liittyvissä asioissa avustava taho on Helsingin yliopiston Urapalvelut. Urapalvelut huolehtii maksuttomasti opiskelijoiden ja alumnien työelämään sijoittumisesta muun muassa urasuunnittelun, kampanjoiden ja erilaisten materiaalien avulla. Valikoimaan kuuluu myös henkilökohtainen neuvonta. Helmikuun puolivälissä valtsikalaisille järjestettiin kesä-

työsesonkia silmällä pitäen oma CV-klinikka, jonne opiskelijat saivat toimittaa työnhakuasiakirjansa Urapalveluiden edustajien arvioitavaksi. m i tä n e u v o n ta pa lv e l u t t a r j o ava t ?

Käytännössä SVAL ry:n uraneuvonta toteutetaan yhteistyössä valmennusyrityksen kanssa. Monilla palkansaajien etujärjestöillä on vastaavanlaisia palveluita, ja SVAL haluaa pysyä ajan hermolla. Palveluiden sisältö räätälöidään kunkin jäsenen tarpeisiin sopivaksi ja työtehtäväkohtaisesti. Neuvonta toteutetaan puhelimitse ja se on maksutonta. Laajempaa ja perusteellisempaa valmennusta kaipaaville tarjolla on myös henkilökohtaisempi, maksullinen uravalmennuspaketti. Paketin hinta on opiskelijajäsenille 20 euroa ja siinä käydään läpi erilaisia urasuunnitteluun liittyviä verkkotehtäviä, keskustellaan niistä ja saadaan palautetta esimerkiksi omasta ansioluettelosta. SVAL ry:n asiamies Kati Ahtiainen kertoo

uravalmennuksen kasvattaneen suosiotaan erityisesti aivan viime aikoina. Ahtiainen arvelee sekä vallitsevan työmarkkinatilanteen että valmennuksesta saadun erinomaisen käyttäjäpalautteen vaikuttaneen asiaan tunnettuuden lisääntymisen ohella. Esimerkiksi tälle vuodelle etukäteen kaavaillut valmennusajat oli jo varattu lähes täyteen, mutta puhelinaikoja tilattiin lisää vastaamaan kysyntää. Viime vuonna käyttäjiä oli yli 75. Helsingin yliopiston urapalvelun CV-klinikka puolestaan oli tunnin mittainen, erittäin kattava luento. Tilaisuuden alussa osallistujille jaettiin takaisin etukäteen kommentoitavaksi toimitetut hakuasiakirjat. Yhteisen osuuden päätteeksi halukkaille oli varattu lyhyt aika henkilökohtaiseen keskusteluun neuvonantajien kanssa. Neuvojat Eric Carver ja Leena Itkonen kehottivat miettimään työelämäasioita ensin laajemmassa mittakaavassa. - On hyvä lähteä liikkeelle siitä, että tuntee itsensä. Sen jälkeen tutustutaan pe-

rinpohjaisesti työmarkkinoihin ja eri vaihtoehtoihin. Vasta sitten tehdään valinnat eri paikkojen osalta ja suunnitellaan toimintaa työnhakuun liittyen. Viimeisenä pyramidin huipulla ovat varsinainen hakemusten laadinta ja lähettäminen sekä haastattelut ja niihin valmistautuminen. v i n k k e jä t yö e l ä m ä n p e r s o n a l t r a i n e r e i l ta

Molempien edellä mainittujen tukipalveluiden käyttäminen on edullista, jopa ilmaista. Kaikkea ei tarvitse osata itse, ja tarjottu apu kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Parhaimmillaan tuloksena voi olla hauskempi kesätyö, pitkäaikainen harjoittelupaikka tai jopa haastava ja johdonmukainen ura. Ulkopuolinen näkökulma asioihin, joissa itse on liiankin syvällä, tarjoaa tervetullutta piristystä omaan, yksitoikkoiseen pohdintaan. Neuvonnasta jää käteen paljon konkreettista asiaa siitä, kuinka päästä unelmien työhaastatteluun ja miten ylipäänsä viestittää työnantajille omaa innostusta ja 27

post studium kiinnostusta. - Tärkein pointti on ehdottomasti hakemuksen selkeys ja helppolukuisuus, sanoo svallilaisten valmentaja Nina Alijoki. Urapalvelun Leena Itkonen on samoilla linjoilla: - Haastavinta on taivutella lukija puolelleen vain muutamalla lauseella. Liiallisen kikkailun sijaan kannattaa pitäytyä selkeissä perushakemuksissa, joista työnantaja löytää helposti tarvitsemansa tiedot.

TEE NÄIN: 1. Soita Aina kannattaa soittaa. Jos työpaikkailmoituksessa on annettu numero, sitä tulee hyödyntää. Soittamalla ennen hakemuksen lähettämistä voit saada olennaista lisätietoa ja sisäpiirin vinkkejä. Kysy mitä erityisesti etsitään, ja mitä kaikkea tarjolla oleviin työtehtäviin kuuluu. Puhelinkeskustelu on ensimmäinen tilaisuus antaa itsestään myönteinen kuva. 2. Panosta hakemukseen Työhakemuksen aloitusriveillä tulee kertoa, miksi haluat tulla valituksi juuri kyseiseen tehtävään. Selitä mikä yhdistää sinut työnantajaan. Mikäli noudatit edellisen kohdan vinkkiä ja soitit rekrytoijalle, kerro sekin hakemuksesi alussa. Ensimmäinen kappale vastaa kysymyksiin ”Miksi haet?” ja ”Mitä tarjoat?”. Hakemuksen toisessa ja kolmannessa kappaleessa voit esitellä omat vahvuutesi. Pidä kerronta lyhyenä ja sujuvana, ja lisää loppuun selvitys ”lisää cv:ssäni”. Lopuksi kerro lyhyesti itsestäsi ja siitä millainen olet. Lopputervehdysten lomassa on hyvä viestittää halukkuudesta keskustella työtehtävistä myös kasvotusten.

vältä näit ä: Älä aloita ke rtomalla ikä äsi – sen pitää se lvitä CV:n h enkilötieto-o muutenkin! siosta

Alumnimme sosiologi Tällä palstalla esittäytyy jo työelämään siirtynyt opiskelija.

Älä kirjoita romaania, mutta älä myöskä än typistä m inimalism Älä keskity ylistämään itseäsi, vaan kerro mitä hyötyä sinusta on työnantajalle !

iin!

Älä unohda vastata ilmo ituksessa esitettyihin edellytyksiin !

3. CV on itsenäinen dokumentti Ansioluettelon alkuun, heti henkilötietojen alle, neuvojat suosittelevat etenkin opiskelijoille kappaletta ”Tulevaisuuden suunnitelmat”. Enemmän työkokemusta hankkineet voivat aloittaa tiivistämällä ydinosaamisensa pähkinänkuoreen. Aiempia työtehtäviä on hyvä avata lyhyellä kuvauksella, jossa kerrot omasta roolistasi sekä tehtävän kartuttamasta osaamisesta. Jätä epäolennaisuudet pois ja pidä kerronta asiallisena ja ytimekkäänä. Kielitaidon, tietoteknisten taitojen, mahdollisten luottamustoimien ja olennaisten harrastusten kuvaaminen kuuluu sekin ansioluetteloon. Suosittelijoiden kohdalle voi merkitä ”annetaan pyydettäessä”. 4. Pidä tyyli selkeänä Käytä selkeää ja tehokasta kieltä. Suosi sekä hakemuksessa että CV:ssä yksiselitteisiä, aktiivisuutta ilmaisevia verbejä. Älä jaarittele. Älä kirjoita ”toimenkuvaani kuului” tai ”vastuualuettani oli”, vaan ”tein”, ”hoidin” ja ”myin”.

5. Muuta huomioitavaa Valokuvan käyttäminen on hakijan itsensä päätettävissä. Joskus se voi auttaa hakijaa jäämään positiivisella tavalla vastaanottajan mieleen. Ennen hakemuksen lähettämistä kannattaa tarkastaa huolellisesti sen oikeinkirjoitus. Jos käytät lyhenteitä, varmista niiden ymmärrettävyys. Varmista myös asioiden oikea kirjoitusasu esimerkiksi tiedekunnan ja suoritettavan tutkinnon nimien kohdalla.

teksti

Mitkä ovat keskeisimmät työtehtäväsi ja vastuualueesi?

Vastaan konsernitasoisesti henkilöstöresurssien kehittämisestä ja johtamisesta. Toimialueena ovat Baltian maat ja Pietari. Ohjaan maiden henkilöstöpäällikköjen työtä ja kuulun johtoryhmään. Vastuualueisiini kuuluvat konsernin strategiakehitystyö, businesssuunnitteluprosessin ohjaaminen, organisaatiomuutokset ja tehostaminen, johdon sopimukset, henkilöstöviestintä, koulutusten ja useiden HR-hankkeiden uudistaminen ja kehittäminen konsernitasolla. Mitkä asiat koet työssäsi haastavimmiksi?

Vastuualueet eri maissa vaativat aikaa, diplomatiaa ja ihmissuhdetaitoja. Aloitin

M aria L ieto

työt Revalilla, kun Baltian suuri talouskasvu oli romahtanut. Nousukaudella voi kehittää kivoja asioita, mutta haasteellisempaa on puuttua organisaatiorakenteisiin ja totuttuihin etuihin. Onneksi minulla on kokeneita ja mukavia kollegoita. Se, mikä on haasteellista, on myös työn suola. Minkälaista työkokemusta hankit opiskeluaikanasi?

Olitko mukana ainejärjestötoiminnassa?

Tein paljon myynti- ja asiakaspalvelutyötä, mikä on hyvä pohja monenlaisiin tehtäviin. Olen työskennellyt opetuksen kehittämisen parissa yliopistolla, niin sosiologian laitoksella kuin keskushallinnossakin. Lisäksi työskentelin opiskeluaikana tiedottajana Keskossa. Sitä kautta pääsin Keskon henki-

Ainejärjestö Kontaktissa olen toiminut sekä kulttuuri- että opintovastaavana. Olen ollut mukana myös laitosjohtoryhmässä, tuutorina ja Kannustin Oy:n kurssisihteerinä. Myöhemmin myös sosiologian alumnien perustajana ja puheenjohtajana. Mitä käytännön hyötyä valtiotieteiden maisterin tutkinnosta on työelämässä ollut?

M aija F ast , 33 • Reval Hotels -ketjun henkilöstöresurssien kehittämisjohtaja • valmistui keväällä 2004 valtiotieteiden maisteriksi pääaineenaan sosiologia Käy

tutustumassa!

www.sval.fi www.helsinki.fi/urapalvelut

löstöosastolle, mistä siirryin Reval Hotelsille vuonna 2009. Ellen olisi hankkinut monipuolista työkokemusta jo opiskeluaikana, tuskin olisin nykyisessä tehtävässäni nyt. Olen suorittanut työharjoittelun opiskeluaikana, mikä oli hyvä tapa saada työkokemusta. Opiskelusta saa arvokasta pääomaa, mutta työelämä opettaa tekemään työtä.

• sivuaineet viestintä, sosiaalipolitiikka ja markkinointi HSE:ssa

Suurten kokonaisuuksien hahmottaminen ja analyyttinen ajattelu kehittyvät yliopistoaikana. Toisaalta soisin yliopistolla olevan enemmän opastusta esiintymisen, ryhmätyötaitojen ja ATK-taitojen suhteen. Kukaan ei ole valmis työelämään pelkkien opintojen pohjalta. Sivuaineista viestinnällä ja markkinoinnilla on ollut vaikutusta siihen, että pääsin suuren yrityksen viestintäosastolle ja sitä kautta henkilöstötehtäviin. Sosiologiasta tuntui ensimmäisen kerran todella olevan hyötyä myös yritysmaailmassa, kun siirryin kansainvälisiin tehtäviin maihin, jotka ovat taloudellisen kriisin kourissa. Sosiologinen mielikuvitus on avuksi luoviessa erilaisten kulttuuristen kysymysten äärellä.

kolumni

Edellisen lamakauden aikana Suomi suistui massatyöttömyyteen. Varsinkin varttuneemmille fudut saaneille uuden työn hankkiminen oli vaikeaa. Nykyinen lama ottaa jälleen omansa vetäen eniten tarpeettomiksi koetut pois sorvin äärestä. Sitä voi ryömiä eläkeputkeen tai vaikkapa sovitella headsettejä korville.

Marja Hintikka - kirjoittaja humppaa, ryyppää ja jumppaa sopivassa suhteessa

HOMO URGENTUS - Työttömänä voi tietysti olla, mutta eihän se kivaa ole, Jukka, 55 sanoo. Hän on mukava, pälvikaljuinen kaveri, viime vuosikymmenellä irtisanottu pankinjohtaja. - Kaikkihan sillon joutu pois, Jukka viittaa nopeasti Iiro Viinasen, Metsoloiden ja leipäjonoistumisen aikoihin. Nykyisin Jukka ja minä työskentelemme erään suuren suomalaisen lehtitalon puhelinmyyjinä, vai pitäisikö sanoa myyntineuvottelijoina tai

Tuntematon puhelinmyyjä Kirjoittaja ja kuvittaja on lehtiä kauppaava valtiotieteilijä.

telemarkkinoinnissa. Rakas suoramarkkinoinnin arkkityyppi kun verhoutuu moneen nimikkeeseen, joista ensimmäisellä tuntuu olevan vähän ikävä kaiku. Toimistomme on täynnä työntekijöitä, joiden taustat ovat mitä mielenkiintoisimpia. On kirjanpitäjä ja kenkäkauppias, sairaanhoitaja ja kioskinpitäjä. Joillakin on samankaltaisia kokemuksia 90-luvulta kuin Jukalla. Antero, 45 on metalli- ja vientiteollisuudessa uransa luonut insinöörismies. - Työskentelin pitkään työnjohtajana. Pyöritin käytännössä koko tehdasta. Sitten ruvettiin ajamaan alas, niin kuin tiedät. Anteron yllätykseksi lehtimyyntihommissa on yhtäkkiä vierähtänyt 9 vuotta. Hänen tyylinsä kaupata on rauhallinen, asiallinen ja luottamusta herättävä. - Työaika on sopiva, en tee pitkiä päiviä. Ja onhan se palkkakin ihan hyvä. Parhaat myyjistä tienaavat kirkkoherran ansiotasoa. Palkkakattoa ei provisioista johtuen ole ja työvuoroissa on joustoa: soitella voi aamusta iltaan. Mutta kaikista ei työhön ole. - Kyllä tässä on legioonalainen porukkaa käynyt ovella kääntymässä mun puolitoistavuotisen työsuhteeni aikana. On tää niin rankkaa hommaa, kertoo

Mirja, 62-vuotias entinen kiinteistönvälittäjä, nykyinen matkaopas-puhelinmyyjä. Työ vaatii luonnollisesti puhekykyä, mutta mitään jethroja eivät kaikki työssä pärjäävät ole. Hyödyksi ovat pikemminkin lehmän hermot ja retoriikan taju. Liksoille pääsemiseksi tarvitaan myös jonkinmoista euronälkää, jota työnantaja kyllä ruokkii kiitettävästi omilla porkkanoillaan. Avokonttorimme puheensorina käy kiivaana kaikkien työloosien ollessa täytettyinä. Ammattilaisten herkullista small talkia kuuntelee mielellään sivukorvalla työn ohessa. Harvassa työssä on suositeltavaa jäädä suustaan kiinni. Puhelut suuntautuvat koko maahan ja linjoille tarttuu otteita koko härmäläisen kansan kirjosta, murteista arvokäsityksiin. Soitto merkitsee aina yllättävää kohtaamista. Ketäpä puhelinmyyjä ei olisi kännykkäaikana yllättänyt niin sanotusti housut kintuissa. Yllätys on molemminpuolinen, kun puhelimeen vastaa juopunut, ratsastaja tai vaikkapa isoisän kalakaveri. Puhelut lomautettujen ja työttömiksi jääneiden kanssa tuovat lamaajan lähemmäksi. Valtiotieteilijän vinkkelistä voin sanoa myös ihmistuntemukseni kasvaneen. Taistelitpa sitten kroonista puheripulia, akateemista työttömyyttä tai masokismia vastaan, jos aiot kokeilla puhelinmyyntiä, suosittelen suuntaamaan suoraan kustantamoihin tai alalla pitkään toimineisiin yrityksiin. Pikavoittoja tavoittelevat vilunkiveijarit ovat useimmiten uudehkoja pienyrityksiä. Erästä työväen asiamiestä vielä vapaasti lainatakseni: kaikki työ(kokemus) on arvokasta. Haastateltavien nimet muutettu.

”Sori mä en ehdi, pitää kiitää, soitan myöh., paremmalla ajalla, mä koodaan...” Kuulostaako tutulta? Meikäläisen korvaan kyllä. Aikamme statussymboli kiire on retorisen pelikenttämme mailapoika, joka ojentaa aina sopivan rautanelosen pitämään arjen palloja ilmassa. Milloin tämä tuli syttyi persaustemme alle? Kerrotaan, että 1950-luvulla ihmiset puhuivat jopa puolet hitaammin kuin nykyään. Kadunkulmissa rupateltiin rauhassa ja naapurin Hertan kanssa jauhettiin säästä kolmatta tuntia, eikä se ollut merkki tekemisen puutteesta. Jo 30 vuoden takaisen uutislähetyksen seuraaminen paljastaa puhetahdin muutoksen selvästi. Ennen vanhaan todennäköisesti myös käveltiin, syötiin, juotiin ja naitiin paljon hitaammin kuin nykyään. Sisäinen aikakoneemme on jossain vaiheessa ottanut käyttöön kokonaan uuden vaihdelaatikon, ja elämänrytmin nopeutuminen näkyy kaikkialla ympärillämme. Me postmodernien sukupolvien edustajat elämme pikakelaustodellisuudessa, jota ajan ilmiöt pönkittävät. Rattaan pyörimisen kiihtyminen ei näy vain tavisten maailmassa. Nykyään myös korkeimmalle jalustalle eli kuuluisuuteen tulee päästä nopeasti – mieluiten yhdessä yössä. Se on kato sitä x-fäktöriä, jotain erikoista. Kymmenen vuoden treenikämpällä majailu, sata demoa levy-yhtiöihin – ketä kiinnostaa. Me haluamme aristoteelisen sankarimyytin pikakelauksella. Eikä sekään haittaa, että tarinan päähenkilöt unohtuvat huomenna. Vai vieläkö muistat, kuka on Anna-Kaisa Riitijoki? Hän oli edellisen Idols-kauden vitonen. Mitähän tapahtuu, jos kehitys jatkuu samansuuntaisena ja tempo vain yltyy? Saammeko 50 vuoden päästä Vappu Pimiän BB-juonnon puolet nopeampana, Pekka Poudan sääennusteen tuplaspiidillä ja Mertarannan lätkäselostuksen pelkkänä ininänä? Tuuuuut ja poks. Hassua kyllä, saavutuksistaan (ja kiireestään) tunnetuilla ihmisillä vaikuttaa olevan kaipuu lempeämpään elämään. Yksi esimerkki nähtiin, kun hektiseen rockelämään tottunut mediapersoona Wallu Valpio matkusti askarteluohjelma Strömsön kuvauspaikalle halailemaan ihmisiä. Myös 20 vuotta politiikassa kansanedustajana ja ministerinä viihtynyt Osmo Soininvaara totesi kiireettömyyden olevan katoava luonnonvara, jonka nykyihminen ahneuksissaan menettää, ja pyöräili Nizzaan. Joskus kai pitäisi pysähtyä ja muistella hetki niitä ikuisilta tuntuvia lapsuuden kesiä, kun kaikkeen oli aikaa loputtomasti. Silloin ei ollut kiire minnekään. Puhettakin tuli oikeaoppiset kolme sanaa minuutissa. “Kato, metsämansikoita, nam.” 31

Vahvan AY-liikkeen Suomi?

Reaalipalkkojen korotukset hyödyttävät

niitä, joilla työtä on. Korkean työttömyysas-

Korkeampi palkka ei ole sitä, mitä työntekijät

markkinapalkka vähentää työttömien mah-

vasti, mutta puhetta riittää tekoja enemmän.

teen Suomessa palkankorotuksiin pyrkimi-

nen ei aina ole hedelmällistä, sillä korkeampi dollisuutta päästä takaisin töihin. Ammattiliittojen tärkeänä pyrkimyksenä tulisikin olla

työttömien jäsentensä uudelleentyöllistäminen. Suomessa työttömyyskorvaus takaa toimeentulon, eikä työttömien tarvitse turvautua

ammattiliittojen tukeen uuden työpaikan löytämiseksi. Tanskassa pitkäaikaistyöttömyy-

destä on menestyksekkäästi pyristelty eroon

On hyvä olla työntekijänä Suomessa. Saamme kiittää aktiivisia työntekijöiden oikeuksien puolustajia esimerkiksi minimipalkoista ja kahdeksan tunnin työpäivistä. Tällä hetkellä ammattiliitot ovat kuitenkin ajamassa ojaan. Miksi?

madaltamalla irtisanomissuojaa samalla, kun lyhyen ajan työttömyystukea on vahvistettu.

Irtisanomissuojan heikentäminen on madalta-

nut yritysten kynnystä palkata lisätyövoimaa,

ja panostaminen työnsä menettäneiden uu-

delleentyöllistämiseen on antanut Tanskalle teksti

kuvitus

joustavan työvoiman muodossa erinomaisen

aseen sopeutua nopeisiin suhdannevaihteluihin.

M ia N iemelä

Ammattiyhdistysliikkeellä on Suomessa pit-

sa, on globalisaatio arkipäivää, eikä sen vaiku-

kantaiseen tupoon, koska keskitetty palkois-

nyys koetaan kuitenkin osittain pakollisena, se

minen yhteiskuntaan on vaikeaa. Ammattilii-

ensimmäinen askel kohti modernia Suomea,

kä historia, ja Suomen järjestäytymisaste on

2000-luvullakin korkea. Ammattiliittojen jäse-

on jotain mitä työntekijän kuuluu tehdä. Harva on oikeasti tietoinen ammattiliittojen toimen-

kuvasta. Aikoinaan niin radikaali AY-liike on kesyyntynyt, eikä muutoksia osata vaatia. Liitot ovat jämähtäneet aikaan, jolloin pää-

tökset vielä kiinnostivat jäseniä. Suuri ongelma ammattiliittojen nykyisessä tilassa onkin

niiden asema suomalaisessa yhteiskunnassa.

Ammattiliitot ovat integroituneet politiikkaan, ajavat omia vaalikampanjoitaan ja osallistuvat

keskusteluihin työntekijöiden asioista sisältä-

päin. Vanhojen sotanorsujen ajama politiikka

on pudonnut yhteiskunnallisen kehityksen kärryiltä, ja ammattiliitot ovat kykenemättömiä seuraamaan aikaansa ja mukautumaan

vallitsevaan taloudelliseen tilanteeseen. Ironista, sillä juuri tällä hetkellä ammattiliitoilta vaadittaisiin vahvaa linjaa, kykyä uudistaa suomalaista talouselämää.

Yhteiskunnallisen muutoksen keulaa vetää

tietenkin globalisaatio. Työpaikat viedään pois Suomesta ja vähäisetkin jäljelle jäävät menevät

maahanmuuttajille. Oli mielipide mikä tahan-

J arno L ouhelainen •

tuksia pystytä välttämään. Suomeen virtaa yhä

enemmän maahanmuuttajia, joiden sopeuttatoilta ei tähän ole apua näkynyt. Ammattiliitto-

jen ajatus suomalaisen työn puolustamisesta ei hae turvaa Suomessa oleville työpaikoille, vaan suomalaisten työpaikoille Suomessa.

SAK ajoi 1990-luvun lopulla mielikuvaa, jonka

mukaan virolaiset siirtolaiset tulevat viemään

meidän työpaikkamme. Mahdollisuus työn tekemiseen on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää

uuteen yhteiskuntaan sopeutumisessa. Suomi

tulee tarvitsemaan ulkomaista työvoimaa, ja maahanmuuttajille kaivettuun kuoppaan putoavat pian itse suomalaiset.

Tärkeintä on pitää suomalaisen työn tuot-

tavuus kansainvälisesti kilpailukykyisenä. Osaava, koulutettu työntekijä on halutumpi

kuin osaamaton, mutta halpa. Työn Suomessa pysymisen ja talouskasvun kannalta työväes-

töä edustavien tahojen tulisi tehdä kaikkensa kouluttaakseen väkensä.

ja kansantalous tällä hetkellä tarvitsevat. Eläkepommin uhkaa toitotetaan mediassa jatku-

Ongelma ei ole ylitsepääsemätön, se vain saat-

lomat. Stressittömämmän työuran kokenut

olisi myös valmiimpi työskentelemään va-

paaehtoisesti vielä eläkeiän saavuttamisen jälkeenkin. Tärkeämpää olisi kuitenkin työuran pidentäminen sen alku- eikä loppupäästä.

Suomi on perinteisesti ollut työväenliik-

taa vaatia vaikeita päätöksiä. Yksi tärkeimmis-

keen maa. Ammattiliittojen vahva asema on

Lääkkeeksi ehdotetaan eläkeiän nostamista,

on muuttunut. Työskentely on muuttunut.

tä avaimista suurten ikäluokkien eläköitymi-

sestä selviämiseen on työuran pidentäminen. vaikka yhä useampi eläkeikää lähestyvä jaksaa huonosti töissä. Ammattiliitoilla olisi hyvä mahdollisuus näyttää kyntensä ja etsiä sekä taloutta että työntekijöitä hyödyttävää parannuskeinoa. Se, että jäsenet eivät jaksa töissä, on nimenomaan liittojen asia.

Yhdeksi ratkaisuksi parantaa eläkeikää

lähestyvän väestön työkykyä on esitetty Alankomaissakin hyväksikäytettyä palkkojen

peruja ajalta, jolloin ajateltiin Neuvostoliiton kainalossa olevan hyvä elää, mutta maailma

Kolmikantainen työntekijän, työnantajan ja

hallituksen vastakkainasettelu on syytäkin

kuopata. Hallituksen kuuluu tehdä politiikkaa valtion ehdoilla, ei mielistellä työnantajien ja työntekijöiden etujärjestöjä. Ja ammattiliitto-

jen kuuluu ajaa työntekijöiden etuja. Kaikkien työntekijöiden.

alentamista ja työajan lyhentämistä. Moni van-

heneva työntekijä olisi valmis pienentämään palkkaansa, jos saisi vastapainoksi pidemmät

ta sopiminen ei ota huomioon eri alojen tai

edes eri yritysten erilaisia tilanteita. Tämä oli joka hyväksyy olevansa osa maailmantaloutta

ja kuoppaa vanhanaikaiset ajatukset tasapalkasta, jolla ei talousrealismissa ole sijaa.

Ammattiliittojen palkkavaatimukset jaksa-

vat puhuttaa. Vaatimalla tuottavuuden kas-

vusta eroavia nimellispalkankorotuksia liitot vähentävät yritysten kannattavuutta ja luovat

työttömyyttä sekä häiritsevät kansainvälistä

kilpailukykyä. Viennistään riippuvaisessa Suomessa tällainen politiikka on nurinkurista. Alankomaissa käytössä oleva, Suomen kolmikantaa muistuttava polder-malli nosti

1990-luvun lopulla maan vahvaan talouskas-

vuun, samalla pienentäen sekä työttömyyden että inflaation lähes olemattomiin pyrkimyksellään pitää palkat alhaisina, työpäivät ly-

hempinä ja työllisyys korkeampana. Samaan aikaan Suomella oli huomattavia ongelmia

pa l j o n m e l u a pa l ko i s ta

päästä eroon laman synnyttämästä massa-

Vuonna 2008 Elinkeinoelämän keskusliitto

tultaessa hidastunut, mutta maan kilpailukyky

EK julisti, ettei lähde enää vanhaan kolmi-

r a h a e i au ta j a k s a m a a n

työttömyydestä. Alankomaiden kasvu on maailmantalouden paineiden alla 2000-luvulle on yhä selvästi Suomea edellä.

The impact of information and communication technology on work, consumption, and personal life will be a challenge for social sciences and related fields of research. This is a brief overview of the potential impacts of ICT-driven innovation of work organization and administration on the older part of the work force.

Access for silver labour and ICT innovation

– Can telework create employment for older workers?

written by

F alko B lumenthal •

illustration by

A nnina H akkarainen

M ia N iemelä

The aim here is to make students of social

self-employed, do not need the resources of

Employer incentives to keep mature employ-

by now had time to achieve computer literacy

Research by governmental, European, and

management, and vice versa. Without theo-

public places. The growing group of specialists

company. Companies gain flexibility for re-or-

If telework is to become an accepted form of

the results to the actors of industrial relations

policy and political science aware of the stud-

ies in the fields of technology or technology retical debate on cause and effect at this point;

decline of industry and unskilled labour, the crises of the late 70´s, the neo-liberal turn,

and structural reforms of the welfare models of all Western and Northern European states produce common results: Wage earners are

dependent on active employment throughout

their lives. Life-long careers within one com-

pany become rare and the need for up-to-date skills increases. Wherever possible, employers

opt to send older employees into retirement

in order to hire higher skilled and cheaper younger employees.

The term telework, coined in the 70´s, generally means that an employee does not have a

desk in an office, but works at home or while

and

travelling. Academics and professionals, often

corporate headquarters. They work at home

or in shared office spaces and meet clients in and skilled service employees are increasingly

working outside their offices, e.g. at their clients’ facilities or as technical trouble-shooters completely mobile.

Telework may meet several needs for mature employees. Part-time work, conducted as telework, does not lead to empty rooms and un-

used equipment. Flexible working hours and

days make daily rhythm and the increased attention to personal well-being easier. The work environment and interaction with co-

workers and colleagues are more easily tailored to personal needs. A home, and the social

network that comes with it, does not need to be changed, if the employer moves. The same goes for finding new employment, even outside commuter distances.

ees as teleworkers may include the reduced costs while keeping knowledge within the

ganizations and do not need to lose employees,

when facilities are moved to other locations. Accepting teleworkers means access to hu-

man capital worldwide. Expertise as well as low-level tasks can be won without excessive overhead costs.

By 2005, about 7% of the European work force

was somehow involved in telework. 10.6% of the Finnish workforce did some telework and 1.6% teleworked full-time. Telework is

widespread in the Czech Republic, Belgium, Denmark and the Netherlands.

Surprisingly, age doesn´t seem to be a hindrance for (the mostly computer-based) telework. Although ICT is still seen as something new, the cohorts entering the status of high age

(e.g. Apple´s first PC was introduced 1977).

labour, all actors face challenges. Actors within

industrial relations have a documented interest in telework. Nevertheless, standards for

telework and information about it are neces-

sary, especially when it comes to small and medium-sized businesses. Schemes to ensure the topical digital literacy of employment seekers are missing. Companies face investments

and re-organization. Virtual communication,

cooperation, and social adjustment to mediabased work environments, all need new management and organizational ideas. Employees

IGO institutions is already being published. Academia herself should now communicate

and frame telework for widespread recognition and acceptance.

The focus of research is on the organizational

sciences of Sociology and Social Psychology

and, to a certain degree, Political Science. The functioning of workplace relations, informal

communication, commitment, and management methods for this new form of work need analysis. -----

will probably need to rely on their own initia-

Falko Blumenthal, 24, is a senior student in po-

point, interest politics within the trade unions

will be studying at the University of Helsinki as

tive, until telework becomes commonplace.

litical sciences at the Munich School of Political

will have to be organized.

a visiting student.

Trainings, management support and, at some

Science. During the academic year 2009/10 he

He ilmoittautuivat palvelukseen, te valitsitte heidät. Tässä he ovat.

hallitus esittäytyy Antti Iso-Markku, Varapuheenjohtaja, tiedottaja Moi! Tässä Antti, varapuheenjohtajanne. Olen parhaillaan kandia valmisteleva politiikan tutkimuksen opiskelija ja puheenjohtajamme Danielin lisäksi ainut toista vuotta järjestön hallituksessa jatkava. Puheenjohtajan tukemisen lisäksi lähettelen teille viestejä Kannun tiedottajan toimessa. Minua voitte lähestyä kaikissa mieltänne vaivaavissa Kannu-asioissa, oli kyse sitten risuista ja ruusuista, käytännön asioista tai vaikkapa maailmanparantamisesta. Itse näen Kannun toiminnan monipuolisena mahdollisuutena kokea ja jakaa Valtsikassa opiskelemisen ilot muiden samanmielisten ihmisten kanssa - siispä kaikki mukaan muovaamaan yhteistä projektiamme!

Robert Torvelainen, Taloudenhoitaja Kannun Roope Ankka on toisen vuoden VOOlainen, jolta järjestöjen pankkikortteja (2 kpl) löytyy enemmän kuin omia. Taloudenhoidon lisäksi allekirjoittanut on aina valmiina väittelyyn - usein vain huvin vuoksi. Lukion musiikkitunnilla Beethovenin Oodi ilolle herätti kiinnostuksen integraatioon ja sillä tiellä ollaan edelleen - viime vuonna taisi vierähtää useampi päivä ulkomailla kuin yliopistolla. Spotify-riippuvuus ja myöhästely ovat tavallisimmat paheeni. Ei omaa rytmitajua (taikka lainattua).

Daniel Jyllikoski, Puheenjohtaja Hei! Olen Daniel, anglismeja viljelevä kansantaloustieteen opiskelija, jonka musiikki pelasti urheilulta, pilkkusäännöt lyhyiltä lauseilta ja kantakaupunkilaisuus hyvältä maantieteen tuntemukselta. Innostun kannunvalannasta ja hyvästä seurasta, joista kummastakin nautin tänä vuonna näköalapaikalta Kannunvalajien puheenjohtajana.

Anna Kukkonen, Opintovastaava Olen kolmannen vuoden sosiologian ja maailmanpolitiikan opiskelija. Teoreettinen metapohdiskelu on tietysti valtsikkalaisena lähellä sydäntäni, mutta nautin myös musiikista, ystävyydestä ja kaikenlaisesta joutilaisuudesta. Kannun opintovastaavana minulle on tärkeää opiskelijoiden edunvalvonta ja yhteisöllisyys. Mielestäni Kannun tulisi ottaa kantaa asioihin muullakin kuin koulutuspolitiikan saralla - opiskelijat ovat kuitenkin merkittävä osa yhteiskuntaa.

Otto Laosmaa, Kulttuuri ja yrityssuhteet Olen 27-vuotias, kolmannen vuoden kansantaloustieteen opiskelija. Tänä vuonna yritän tuoda kulttuurin ja yritykset lähelle kaikkia kannunvalajia. Vapaa-aikaani vietän joko purjehtien tai kellarissa. Jos jokin painaa mieltä, otathan yhteyttä.

Ifeoma Kulmala, Opintovastaava Olen toisen vuoden käytännöllisen filosofian opiskelija ja toinen Kannun opintovastaavista 2010. Mainioiden asioiden joukossa maailmassa ovat urheilu (mitä rankempaa, sen parempi kuitenkin huomioiden jalkapallon asema pallon jaloimpana lajina), syöminen, lukeminen aikoina, jolloin siihen ei velvoiteta, Darth Vader ja Chuck D. Tietysti myös nukkuminen sekä ainoana asiayhteydessään se yliopistolain vekkuli kohta, jossa yliopisto ”kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa”.

Tarik Hossain, Suhteet jäsenjärjestöihin ja urheilu Mitä olisikaan tiedekunta ilman omaa identiteettiä? Hyvin vähän, luulen minä. Meitä on paljon ja oppiaineemme ovat mitä erilaisimpia. Tässä lepää suuri haaste, mutta oikein kohdattuna myös ehdoton vahvuutemme. Tämän vuoden sisäsuhde- ja urheiluvastaavana haluankin tuoda esille liikuntatapahtumien merkitystä suhdetoiminnassa ja muihin valtsikalaisiin tutustumisessa. Kosketellaan toisiamme. Olen sinun!

Laura Niemenkari, Fuksit ja vapaa-aika Heippa! Olen toisen vuoden iloinen VOOlainen ja tuore Fuksi- ja virkistysvastaava. Hieman taustatietoja kiinnostuneille: Olen syntynyt Imatralla ja viihdyn loma-aikoina Kuopion kauniissa maisemissa. Viikonloppuisin minut saattaa bongata myös Sea Lifen merellisistä tunnelmista. Olen innostunut Kannun toiminnasta ja toivoisin kovasti saavani palautetta, jotta voisimme entisestään kehittää Kannun toimintaa jäsenten toiveiden mukaisesti. Ottakaa reippaasti yhteyttä, mikäli jokin askarruttaa mieltä, we are here for you!

hallitus

Tällä palstalla vuorottelevat hallituksen jäsenet kertovat Kannunvalajat ry:n kuulumisia. Aarni Suvitie, Sihteeri, suhteet opiskelijajärjestöihin Olen salskea toisen vuoden talous- ja sosiaalihistorian opiskelija. Tehtäväkenttääni Kannun hallituksessa kuuluvat ulkosuhdevastaavuus sekä sihteerinä toimiminen. Ainejärjestön hallituksessa vietetty vuosi vakuutti minut nakitetuksi tulemisen ihanuudesta, ja täten Kannun piirissä toimiminen vaikutti seuraavalta loogiselta askeleelta. Sihteerin pestin suhteen minulla ei ole suuria visioita, mutta ulkosuhdevastaavana näen alallani kehittämisen varaa. Pyrkimyksenäni on luoda yhteistyökumppaniemme kanssa sellaista toimintaa, joka näkyy entistä paremmin myös rivijäsenelle. Valtsikan ulkopuolellakin on opiskelijaelämää, ja kannunvalaja voi olla siitä osallinen! Nemesikseni ovat deadlinet, mutta taistelu niitä vastaan jatkuu herkeämättä.

Anssi Heinonen, ATK, laitteistot ja tilat No moi! Olen Anssi, vasenkätinen neljännen vuoden opiskelija Sörkasta ja yksi Kannun hallituksen poikkeuksellisen monesta kansantaloustieteilijästä. Pidän dataamisesta, oluesta, mageista t-paidoista ja kohtalaisen monenlaisista karkeista. Myös nukkuminen on pääpiirteissään kivaa. Isona minusta tulee kiertelevä maailmanparantaja. Tulevana vuonna ajattelin muun muassa vartioida Kannun astiastoa hengelläni, säilyttää ainakin Kuppalan avaimia itselläni ja masinoida muutamia uudistuksia sekä Kannunvalajien että Tutkaimen nettisivuilla. Trust me, I know what I’m doing.

Sara Nurmilaukas, Kansainvälisyys ja ympäristö Olen Sara Nurmilaukas, toisen vuoden poliittisen historian opiskelija. Kannunvalajissa vastuualueisiini kuuluvat kansainvälisyys- ja ympäristöasiat. Vastaan esimerkiksi tiedekunnan vaihtaritoiminnan koordinoimisesta ja siitä, miten opiskelijatoiminnasta saataisiin ympäristöystävällisempää.

Emmi-Julia Tiitta, Yritysyhteistyö, työelämä ja alumnit Vaikka olen toisen vuoden valtio-opin opiskelija, ei minua kannata lähestyä, mikäli haluaa keskustella vain demokratian mahdollisesta kriisistä ja diskurssianalyysista. Paljon lähemäpänä sydäntäni ovat Disney-elokuvat ja ruoka(-blogit)! Koska Kannun hallituksessa ei ole pestiä, jonka ainoana tehtävänä on erilaisten tapahtumien muonituksesta huolehtiminen, toiseksi paras vaihtoehto minulle onkin yrityssuhteista vastaaminen. Kaikki apu on kuitenkin aina tervetullutta, joten jos takataskussasi on miljoonia, tai setä joka niitä mielellään jakaa, ota yhteyttä!

Älä anna opetuksen häiritä oppimistasi Puheenjohtaja Daniel Jyllikoski

Kannunvalajat on vuottaan suunnitellessaan seurannut mielenkiinnolla tiedekunnan ympärillä ilmenevää turbulenssia. Yhteiskunnan vapaiden ajattelijoiden, varsinkin nettipalstakeskustelijoiden, mielestä opiskelijaliike on koko historiansa ajan ollut lyhytmuistinen, pienten piirien temmellyskenttä, jonka konkreettiset saavutukset ovat jääneet yhtä laihoiksi, kuin sen nuudeleilla ja oluella hengissä pysyttelevät aktiivitkin. Itse asiassa, jos kommentteja on uskominen, nämä alkoholisoituneet opiskelijajärjestöaktiivit ovat säälittäviä runkkareita, jotka järjestävät turhia kokouksia ja hyväuskoisten ihmisten osallistumispakolliseksi mieltämiä tapahtumia, koska eivät saa ihmisiä viettämään aikaa kanssaan vapaaehtoisesti. Onneksi vastapuolella ovat kolmekymppiset opiskelija-aktiivit, jotka osaavat kertoa edellä mainituille harhauskoisille, että opiskella ehtii myöhemminkin, ja että edellämainitut henkilöt eivät vain kykene ymmärtämään formalisoitujen sosiaalisten konstruktioiden merkitystä yhteishengen, yhteisöllisyyden ja sivistyksen kannalta. Näiden kahden osapuolen, yhteiskunnan ja opiskelijoiden, väliselle pyöreälle pöydälle nostetaan erinäisiä ajankohtaisia ideoita ja uudistuksia, joita vastustetaan ja kannatetaan yhteen ääneen. Viime aikoina kissoina pöydällä ovat esiintyneet opiskelijoiden toimeentulo sekä maksuton koulutus. Jälkimmäisestä kun ollaan tekemässä aikamoista vientituotetta, vaan riittääkö meillä vietävää? Muistan edelleen lukiostani erään postmodernilla runoudella varustetun vessanseinän, joka julisti jokaiselle nuorelle miehelle: ”Itseoppineet ovat ainoita oppineita, muut ovat opetettuja.” Niin hienolta, kuin lause kaltaisemme akateemisen kansalaisen arroganttiin ja kapitalistisista voimista itsenäiseen korvaan kuulostaakin, on se nuorelle perustutkinto-opiskelijalle haitallinen doktriini, ainakin tiedekunnan laajuisesti toteutettuna. Onneksi sellaiseen ei modernissa yliopistossamme kukaan uskoisi, eihän? Jos joku on ehtinyt perehtyä HYY:n ja OTUS:n tekemään toimeentulo- ja hyvinvointitutkimukseen, tietää hän vastauksen. Kyselyssä

nimittäin tutkittiin myös tyytyväisyyttä opintoihin ja opiskelujen tilanteeseen. Vain hädin tuskin puolet kyselyyn vastanneista valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijoista oli sitä mieltä, että laitoksen tai tiedekunnan opetus todella edisti oppimista. Tästäkö opetuksesta siis vientimme huipputuote? Pitäisikö maksullisen koulutuksen suhteen pyytää neuvoa rapakon takaa? Yhdysvallat, kesytettyään kahden rönsyilevän rahareikämonsterin lähemmäksi eurooppalaisia salonkikelpoisia lemmikkiekvivalenttejaan, onkin jo suunnannut katseensa kolmanteen yhteiskuntansa rahoitushirviöön. Kun tutkimukset kertovat sikäläisistä kandidaateista, joista vain kolmasosa osasi eritellä novellin ja lehtiartikkelin eroja ja vain yli puolet laskea postimyyntikatalogiostostensa loppusumman, voi astronomisia lukukausimaksuja tosiaan vain ihmetellä. Yhdysvaltalaisen järjestelmän puutteet eivät kuitenkaan ole kovin kaukana omamme vastaavista: huonot palautejärjestelmät, vapaasti saatavan opetuksen laadusta kertovan tiedon puute sekä vinoutuneet insentiivit, jotka kannustavat hankkimaan mahdollisimman paljon rahoitusta, mutta käyttävät sitä kaikkeen muuhun kuin opetuksen laadun parantamiseen. Ehkäpä koulutuspoliittisen keskustelumme tulisi koskea joskus vähemmän sitä, kuka tutkintomme maksaa ja miten, ja keskittyä enemmän siihen, mitä tällä summalla saamme ja voisimmeko saada vielä enemmän. Kannunvalajien hallitus osallistuu muun toiminnan ohessa osaltaan opetuksen laadunvalvontaan ja valtiotieteellisen tiedekunnan opintojen kehittämiseen. Tätä varten keräämme teidän kokemuksianne, avautumisianne, turhautumisianne ja ennen kaikkea fiksuja ideoitanne. Tarkkaile tiedotusta, pysy perillä, osallistu, ja pelasta – jos ei nyt maailma, niin ainakin valtsikkalaisten opinnot.

arvostelu

in a nutshell The writer is made in USSR, now living and studying in Helsinki. A passionate debater whose free time is filled with laughter, hot beverages and loyal friends Written by Anna Bessonova

Getting what you want and keeping it

En halunnut kuulla enempää, mutta hän kertoi siitä huolimatta.

Maus I&II teksti

Foreign degree students are coming to Finland en masse. Whatever the

rier: foreign students simply do not have enough (if any) exposure to

- increasing numbers of foreigners are choosing to study at Finnish uni-

no experience - no job; no job - no experience!

selling point is - be it the Nordic egalitarianism, the exotic location and

culture of this charming country or its numerous blue-eyed blondes versities. But how do we keep those sought-after free-educated foreign brains in Nokialand after their graduation?

There is no simple answer to that question. So far Finnish women

have been most successful in attracting foreigners into Finland and keeping them here. While excess of hot women is definitely a com-

parative advantage Finland has over other countries, when it comes to

attracting immigrants; foreign graduates can stay in Finland for other reasons as well. A much more secure and effective path to utilizing the skills of these graduates and realizing their potential lies in employment.

Foreign students in Finland definitely have something to offer po-

tential employers. They’ve successfully completed a highly-competitive

process of entering a Finnish university, followed by an equally difficult

process of completing a high-quality degree. They are usually competent and ambitious, active and enduring (it takes some stamina to

survive a Finnish winter!). Why is it then that it is still hard for foreign students to find a job in Finland?

Two things can summarize this in a nutshell: language and experi-

ence. Lack of proficiency in Finnish is definitely the biggest barrier immigrants face. Learning the language is a top priority for most newcomers to Finland yet success stories are few. Penetrating the intricacies of Finnish grammar is a time- and energy-consuming process.

While it should definitely be encouraged, it is unrealistic to expect all

or even most foreign students to become fluent in Finnish during twoyear Masters programmes. Not when those two years are filled with

courses, seminars, papers and exams combined with all the joys of

settling down in a new country. Experience seems to be another bar-

the local labour market. Finding a job is hard; getting a job without any

previous experience is even harder. The end result is a vicious circle of

So what is it that can be done? Universities can help by offering bet-

ter language courses that emphasize using the language and not only memorizing grammar. I have not met a foreign student who did not

want to learn Finnish but I’ve met dozens who were put off by inadequate language courses. Employer’s expectations of foreigner’s level

of Finnish should become more realistic as well. Many jobs in Finland nowadays do not require fluency in Finnish and one’s language skills improve dramatically at a work place.

Internship programmes for foreign students are one way to solve

the lack of experience. Hiring a foreigner for a couple of months is not a big expense for a company; it requires minimum risk but can

reap vast benefits. Such an internship is a chance to experience a Finnish working environment and get contacts that might help find future

employment. It is also an opportunity to demonstrate one’s skills and abilities and give something back to the Finnish economy in return for free education.

Overcoming both language and experience barriers requires a shift

in attitudes. Foreign workers in Finland are much more of an oppor-

tunity than a threat. The Finnish workforce is shrinking not only due to demographics but also because many graduates are recruited by companies abroad. Even when that is not the case, employing foreigners

- just like employing any competent worker - can actually create more jobs because companies that do well, recruit more. In the end, keeping

foreign talent in Finland would require ingenuity and creativity, as well as compromise and meeting each other half-way. Does that sound like a high price to pay for getting what you want and keeping it?

M aria L ieto •

kuva

WSOY

Tässä sarjakuvassa juutalaiset ovat hiiriä, saksalaiset kissoja ja puolalaiset sikoja. Tuholaiset haluttiin hävittää, mutta Maus kertoo tositarinan eloonjäämisestä. Omaelämäkerrallisen sarjakuvan ensimmäinen, vuonna 1990 julkaistu osa Maus – selviytyjän tarina kertoo ensisijaisesti yhdysvaltalaisen sarjakuvataiteilija Art Spiegelmanin puolanjuutalaisten vanhempien Vladekin ja Anjan kokemuksista natsimiehityksen riepottelemassa Euroopassa. Jatkuva pelko ja piileskely Puolassa ajoivat heidät lopulta epätoivoiseen yritykseen paeta Unkariin. Huolellisesti suunniteltu pakomatka kuitenkin päättyi nopeasti Auschwitzin porteille. Vladekista tuli numero 175113. -Tunsimme tarinat - tiesimme, että meidät tapettaisiin kaasulla ja heitettäisiin uuneihin. Oli vuosi 1944… Tiesimme kaiken, ja siellä me olimme. Sarjakuva etenee kahdella aikatasolla. Pohjana ovat Artin ja Vladekin väliset dialogit, kun poika käy tapaamassa isäänsä lapsuudenkodissaan, nykypäivän New Yorkissa, kuullakseen tämän tarinoita sodasta. Art Spiegelman on tarinaa kuljettava minäkertoja, joka tekee sarjakuvaa sarjakuvakirjan tekemisestä. Spiegelman tuo teoksessaan hienosti esille omat vaikeutensa yrittäessään tehdä vanhempiensa kokemasta tuskasta tai-

detta. Mausin ensimmäistä osaa Spiegelman työsti kahdeksan vuotta. -Tunnen, että kykyni eivät riitä, kun yritän rekonstruoida todellisuuden, joka oli pahempi, kuin pimeimmät uneni. Kirjan toinen osa Ja täällä vaikeudet alkoivat (Mauschwitzista Catskilleille ja kauemmaskin) julkaistiin vuonna 1992. Tässä osassa kuvataan jatkuvasti huonovointisemman, sairauksista ja menneisyyden haavoista kärsivän isän yhä tiiviimpää takertumista poikaansa, joka taas ei voi ymmärtää isäänsä juurtunutta pihiyttä, ahneutta ja rasistisuutta. Vaikea isäsuhde heijastuu myös Artin ja tämän vaimon Francoisen avioliittoon, kun Francoise tekee kaikkensa miellyttääkseen sekä isää että poikaa. Välillä tarina siirtyy ajassa taaksepäin kuvaamaan Vladekin karua eloonjäämistaistelua keskitysleirillä. Anja on joutunut nyt Birkenauhun. Vladekin vaimostaan satunnaisesti saamat tiedonrippeet auttavat kuitenkin jaksamaan aina vain pahempia päiviä toistensa jälkeen. Sekä Anja että Vladek pääsivät lopulta pois keskitysleiriltä. Voidaanko kuitenkaan puhua selviytymisestä? Anja tappoi itsensä vuonna 1968. Vladek eli vaimoansa ikävöiden aina vuoteen 1982, kuolemaansa, saakka. Ensimmäiseen osaan onkin kytketty myös Spiegelmanin lyhyt sar-

jakuva Vankina helvetin planeetalla, joka kuvaa taiteilijan omaa henkistä romahdusta äidin itsemurhan aikoihin. Yksinkertainenkin kuvan ja sanan yhdistelmä on paikoittain yllättävän vaikuttava. Hahmot ovat eläimiä, mutta tarinat, tapahtumat ja ympäristö totta. Spiegelman kuvailee sukunsa tarinaa koruttomasti ja rehellisesti, ehkä juuri siksi niin kiinnostavasti. Maus on saavuttanut sarjakuvalle ennennäkemätöntä arvostusta, ja Spiegelman ansaitsikin teoksellaan Pulitzerin vuonna 1992. Kuten Spiegelman hiirihahmossaan teoksen toisessa osassa toteaa, ei hän koskaan ole halunnut tiivistää kirjaansa pelkän sanoman muotoon. Hänen tarkoituksenaan ei ole vakuuttaa ketään mistään. Sotien sankaritarinoita on kuultu ja luettu loputtomasti. Maus ei kuitenkaan ole pelkkä selviytymistarina muiden joukossa. Mausin voi tulkita ensisijaisesti ainutlaatuisena muistutuksena niistä usein vaietuista jäljistä, joita sota väistämättä jättää myös seuraavaan, ehkä sitäkin seuraavaan sukupolveen.

kannukka

VOO:n vuosijuhlat: ”Onko uusliberalismi pannassa yliopistolla?” kuva Erika Keppola

Can you do can-can? Valtsikan speksi can. kuva Mikko Kuusisalo

Ustrud ero delit non elit nonsenit ea con ulputpat.

Median ja KTTOn talviolympialaiset olivat tervehenkiset ja lennokkaat. Jatkojen kuvamateriaali sensuroitu. kuva Emmi Lehikoinen 42

Valtiotieteilijöitä laskiaistunnelmissa.

www.tutkain.fi R UNDE

CTI U R T S N

logo design Jere

Korppoo