Tutkain 1/2022 by Tutkain

TUTKAIN

VALTIOTIETEELLINEN•YLIOPPILASLEHTI

1 / 22 • •

Pikakahvimemegirl • fuusiovoimalaitos • pirttihirmu • antirasismi • susipolitiikka • artikla 13 • 360° 3D -teknologia •

TEKIJÄT Päätoimittaja: Saara Pylkkänen

AD: Laura Perälä Viestintävastaava: Maijastina Tuominen Taitto: Samuli Leppämäki, Laura Perälä Kirjoittajat: Anni Juvonen, Esa Pottonen, Jaana Ahtiainen, Janina Waenthongkham, Kaisla Huhta, Laura Perälä, Lumi Kiljunen, Mari Orsila, Meeri Saltevo, Oscar Arminen, Saara Pylkkänen, Samuli Leppämäki, Senja Tertsunen, Venla Nenonen

SISÄLLYS Valokuvat: Armas Weselius Pääkirjoitus

Kuvitus: Dora Arruda, Oscar Arminen,

Suvi Baloch

Kannen kuva: Pikakahvimemegirl

Logo: Kare Hyvämäki

Pummipalsta, Gradukeilassa

Julkaisija: Kannunvalajat ry

Organisaatioesittelyssä Helsingin YK-nuoret

Paino: Picaset Oy ISSN: 0787-0035

YHTEYSTIEDOT

Etsimme myös jatkuvasti lisää

Unelma tähtitehtaasta – tunnelmia kokeellisen fuusiovoimalaitoksen työmaalta

kirjoittajia, kuvaajia ja kuvittajia. saara.pylkkanen@helsinki.fi tutkainlehti.fi

Tyhmä kysymys, Porthanian neljä vuodenaikaa

Harkkariesittely

palautetta ja juttuideoita.

Tutkain raportoi: Feministinen aktivistiryhmä Cult Cunth osoittaa mieltään Pöllölaaksossa. Tutkain tavoitti aktivistit kesken mielenosoituksen.

Leffavinkit

Haastattelussa @pikakahvimemegirl

Ovatko meemit nyt laittomia?

Kannut Kaakkoon!

Tutkain ottaa ilolla vastaan

Astu museoon, astumatta museoon ”Pitää kuitenkin muistaa millainen pirttihirmu vainaja oli ” – Uhrihierarkiat, ideaaliuhrin kuvasto ja henkirikokset parisuhteissa

SOSIAALINEN MEDIA Facebook / Tutkain Instagram / @tutkain Twitter / @tutkainlehti

Blogi: Antirasismi mahdollistaa yhdenvertaisuuden koulutusjärjestelmässämme Iso paha susi - katsaus Suomen susipolitiikkaan

Pääkirjoitus

Meemit

– solidaarisuutta ja sodankäyntiä Kuva Maijastina Tuominen

Päätoimittaja Saara Pylkkänen

Kauempaa tarkasteltuna meemit eivät ole luokiteltavissa hyväksi tai huonoksi poliittisen viestinnän muodoksi. Näkökulmasta riippuen niissä on aineksia moneen. Ne ovat kontrolloimattomia ja populistisia merkityksensiirron välikappaleita, nykyisenkaltaisessa sotatilanteessa myös informaatiosodanäynnin välineitä. Parhaimmillaan ne voivat kuitenkin myös luoda solidaarisuutta ja herättää myötätuntoa, kuten olemme nyt Ukrainan sodan kohdalla nähneet.

Vuosi 2022 on edeltäjiensä tapaan alkanut voimakkaan uhkakuvaston saattelemana. Tässä hetkessä voimakkaimpina näyttäytyvät kriisit ovat ennen kaikkea ulkopoliittisia: Euroopassa soditaan. Käsillä olevalla kriisillä on jo useat tutuksi käyneet kasvot. Zelenskyin kansallistunnetta huokuvat videot, Putinin ilmeetön sodanjulistus, EU-johtajien huolestuneet katseet. Kuvasto välittyy yhä useammin muutoin kuin perinteisen uutismedian ehdoilla. Meemit ja videopätkät leviävät vauhdilla esimerkiksi Twitterissä ja TikTokissa.

Vuoden ensimmäisen Tutkaimen kärkijutut keskittyvätkin meemeihin ja niiden poliittisuuteen. Lehden kansikuvahaastattelussa on memeadmin @pikakahvimemegirl -instagramtilin takana. Haastattelussa meemitaitelija kertoo saaneensa runsaasti palautetta, jossa on korostunut meemien merkitys henkilökohtaisen poliittisen ajattelun herättelijänä. Politiikan aiheet ovat usein luonteeltaan vaikeasti hahmotettavia, eivätkä meemit siten luonnollisestikaan riitä niiden kattavaan analyysiin. Meemit voivat kuitenkin tuoda ihmisiä sellaisten aiheiden äärelle, jotka eivät muuten heitä tavoittaisi tai kiinnostaisi. Niillä on potentiaalia laajentaa poliittista keskustelutilaa.

Biologi Richard Dawkins lanseerasi meemin käsitteen 1970-luvun lopulla. Dawkinsille meemi oli “kulttuurinen geeni”: sosiaalisissa tilanteissa syntyvä käyttäytymismalli, joka selviää adaptaation ja leviämisen avulla. Meemit saattoivat olla kampauksia, tanssityylejä tai sanontoja. Nyttemmin, 2020-luvulla, meemi-nimitystä käytetään somealustoilla leviävistä, yhteisiä merkityksiä välittävistä kuvista ja videoista. Meemien elinkaari kytkeytyy pitkälti niiden sisältämien ideoiden tarttuvuuteen. Nytkin ajankohtaiset uutiskuvat ja poliittiset näkemykset leviävät siis meemien välityksellä nopeasti tiivistämällä niiden sanomaa ja suhteuttamalla niitä muihin somealustojen ilmiöihin. Näin toimiessaan meemit tuntuvat tavoittavan uhista jotain, mitä ei perinteisen kuvaston avulla täysin saa kiinni. Kenties ne resonoivat sen absurdiuden kokemuksen kanssa, jota uhkakuvien kyllästämä poliittinen aika meissä herättää.

Parhaillaan somealustoja selaillessani ajattelenkin, että vaikka meemeihin ja niiden välittämään tietoon tulee suhtautua kriittisesti, ei niiden vaikuttavuutta ei tule vähätellä. Muuten menetetään jotain olennaista siitä, miten tieto ja poliittiset näkemykset ajassamme muodostuvat.

Kannut Kaakkoon! Mitä kiinnostavaa Kannunvalajissa on meneillään? Mitä valtsikalaisten päänmenoksi suunnitellaan? Entä millaisia pohdintoja syntyy Kannun arjen tuoksinassa? Tällä palstalla Kannunvalajien hallituslaiset pyrkivät vastaamaan näihin kysymyksiin ja purkamaan tuntojaan. Kannut kaakkoon! Teksti Kaisla Huhta & Venla Nenonen

Valtsikalla on ollut suuri rooli elämämme polulla meille molemmille. Ennen kaikkea olemme saaneet mukaamme ihania muistoja, jotka tulevat kulkemaan mukanamme koko lopun elämäämme. Tänä vuonna Kannunvalajien puheenjohtajistossa pyrimme tuottamaan samankaltaisia muistoja kaikille valtsikalaisille. Valtsika on kliseisti ollut meille molemmille koti, jossa olemme löytäneet elinikäisiä ystäviä, saaneet unohtumattomia muistoja sekä löytäneet oman äänemme. Kaikki eivät ole valitettavasti näin onnekkaita. Valtsika ei ole kaikille koti tai edes mieluinen opiskeluyhteisö, jossa saisi olla turvassa oma itsensä. Rasismia, syrjintää ja kiusaamista esiintyy edelleen valitettavan paljon. Valtsikaa syytetään usein tekopyhyydestä ja tyhjästä maailmanparantamisesta. Kritiikissä on varmasti perää, mutta meillä on tulevina valtiotieteilijöinä ainutlaatuinen rooli olla samaan aikaan vallankäyttäjä ja vallankäytön kritisoija. Toivottavasti osaamme käyttää tätä roolia oikein ja puuttua vallitseviin epäkohtiin tehokkaasti. Muiden epäkohtien lisäksi valtsikan hyvin uniikki suorituskulttuuri luo paineita meille kaikille. Jatkuva kilpailu ainejärjestöpesteistä, harjoittelupaikoista ja työpaikoista luo stressiä kaikille koulutusohjelmasta riippumatta. Tämä näkyy esimerkiksi kyselyissä, joissa hälyttävän moni valtsikalainen kertoo uupumuksesta ja muista mielenterveyden ongelmista. Meidän tulee yhdessä lähteä murtamaan tätä pahoinvoinnin kulttuuria tiedostamalla pahoinvoinnin taustalla olevia syitä ja lähtemällä rohkeasti kyseenalaistamaan olemassa olevia rakenteita. Tiedekuntamme on jo ennestään tunnettu rakenteiden ja normien ennakkoluulottomasta kyseenalaistamisesta. Juuri tämän periaatteen mukaisesti Kannunvalajat on historiansa aikana tehnyt uraauurtavaa työtä opintoasioiden, turvallisemman tilan periaatteiden ja edunvalvonnan saralla. Työ ei ole aina palkitse tekijäänsä heti, vaan joskus työn hedelmät näkyvät vasta jonkin ajan kuluttua. Silti meillä on vastuu ajaa niiden asiaa, jotka eivät sitä itse jaksa tai muuten pysty tekemään. Koemme, että kuluneet kaksi vuotta ovat olleet hyvin vaikeaa aikaa ensinnäkin järjestötoiminnalle ja myös meille kaikille yksilöinä. Lisäksi korona-aika on verottanut yhteenkuuluvuuden tunnetta ja kokemusta yhteisöstä, mikä on suuri menetys meille kaikille. Kannunvalajien tavoitteena tänä vuonna onkin edistää opiskelijoiden palautumista etäajasta sekä vahvistaa valtsikan yhtenäisyyttä, jotta tulevaisuudessa jokaisella valtsikalaisella olisi hyvä olla. Tämä ohjenuora on tärkein prioriteetti Kannunvalajien toiminnassa tänä vuonna. Toivottavasti se on sitä myös tulevina vuosina. Lyhyt kokemuksemme Kannunvalajien puheenjohtajina on jo nyt opettanut meille paljon itsestämme ja tavoistamme toimia yhdessä muiden kanssa. Toisaalta se on opettanut valtavasti myös valtsikayhteisöstä. Olemme saanut kunnian tutustua hienoihin ihmisiin, jotka jaksavat tehdä vapaaehtoisesti työtä yhteisönsä eteen. Lopulta kaikkien järjestöjen toiminnan perustana ovat jäsenet, sillä jäsenet ovat se yleisö, jonka vuoksi tätä työtä tehdään. Kannunvalajat on meille äärimmäisen tärkeä järjestö. Se oli ensimmäinen järjestö, jonka tiesimme valtsikasta. Se oli myös ensimmäinen, johon liityimme päästyämme opiskelemaan tiedekuntaan. Suurin toiveemme on, että kaikki saisivat osansa siitä hyvästä, jota Kannunvalajat ja koko valtsikayhteisö voivat tuottaa. Saamme nimittäin tehdä töitä yhteisömme eteen ylpeinä tiedekuntamme aktiivisista opiskelijoista ja vahvasta järjestökentästä.

Kaisla Huhta toimii Kannunvalajien puheenjohtajana ja Venla Nenonen varapuheenjohtajana kaudella 2022.

Tyhmä kysymys Kommentoit Helsingin Sanomissa 6.2. ilmestyneessä jutussa kriittisesti maa- ja metsätieteellisen tiedekunnan suunnitelmaa nimittää erityisiä puhehenkilöitä “voimakkaita tunteita herättäviin tutkimusaiheisiin”. Voisiko meemejä hyödyntää yliopistojen tiedeviestinnässä strategisena työkaluna? Viestinnän professori Esa Väliverronen vastaa lyhyesti, mutta tyhjentävästi: “Olen huono neuvomaan strategisessa viestinnässä. Mutta useissa tilanteissa meemiä voi kokeilla. Vaikka ihan vaan tunnelman keventämiseen.”

Porthanian neljä vuodenaikaa Sattuvia sitaatteja sekä pohdintoja elämästä valtsikan jodelissa. Etäopetuksen jatkuessa emme vieläkään ole päässeet nauttimaan opiskelijayhteisömme antoisimmasta keskustelufoorumista: Porthanian vessan ovista. Hätää ei kuitenkaan meillä diginatiiveilla ole, sillä anonyymi keskustelu raikaa Jodelissa @valtsika-kanavalla. Ajan @valtsika–henki voidaan kiteyttää kolmeen teemaan: työnhaun tuskanhiki, kandin kirjoittamisen kauheus ja muu yleinen sekoilu. Deadline-vyöryn ja yleisen ahdistuksen vastapainoksi eräs jodlaaja kuitenkin muistuttaa, että 3. periodi ei lopu ikinä. WC-antropologiaa kaivaten, Laura Perälä

Pummipalsta Mitä tehdä ja minne mennä, kun kevätauringon ensimmäiset säteet houkuttelevat ulos, mutta kevään opintolainat on jo kulutettu? Tutkain kokosi maaliskuista tekemistä tyhjätaskuille.

Gradukeilassa

Misogynia ja naisiin liittyvät salaliittoteoriat ovat levinneet netissä viime aikoina rajulla tavalla erilaisilla keskustelualustoilla. ”Naiset:’ Minne kaikki hyvät miehet ovat menneet’…???!!! Vastaus: MGTOW!!!!!!” Kriittinen diskurssianalyysi internetin misogyynisen yhteisön implisiittisestä uskonnollisuudesta on Ilpo Koskisen vasta julkaistu gradu, jossa hän käsittelee MGTOW (men going their own way) - yhteisön misogynisiä ja uskonnollisia piirteitä.

Maanantaileffa Vuotalolla

Vuotalon 320 paikkaisessa elokuvateatterissä järjestetään maanantaisin ilmaisnäytöksiä. Maanantaina 7.3. klo 18.00 esitetään Maryam, jonka on ohjannut Haifaa al Mansour. Al Mansour on Saudi-Arabian ensimmäinen naisohjaaja. 14.3. on vuorossa Jenni Toivoniemen Seurapeli ja 21.3. nähdään, vielä julkaisematon, poiminta vuoden 2022 Helsinki Cine Aasian ohjelmistosta. Aikataulut ja lisätiedot Vuotalon nettisivuilla.

Mielenkiintoista MGTOW- yhteisöjen muodostumisessa on ilmiön monipuolisuus. Liikkeellä on samaan aikaan sekä poliittisia että uskonnollisia taipumuksia. Koskinen mainitseekin, että MGTOW-yhteisöä ja incel-kulttuuria on viime aikoina tutkittu jonkin verran, mutta harvoin sitä on tarkasteltu uskontotieteen näkökulmasta.

Vuotalo, Mosaiikkitori 2 (Vuosaarentie 7), Vuosaari, 00980 Helsinki www.vuotalo.fi

2 3

Koskisen mukaan MGTOW- yhteisön aatteiden perustassa korostuu ajatus vallitsevasta naisvallasta ja naisten etuja ajavasta ns.”gynosentrisestä” yhteiskuntajärjestelmästä. Yksi tarkastelluista diskursseista on naisten pahuus, joka ei ole mikään incel-yhteisön luoma uusi teoria. Sen juuret ovat Koskisen mukaan juurikin uskonnollisissa ja kulttuurisissa myyteissä, joissa nainen lankeaa syömään kielletystä puusta tai joissa nainen menstruoi, koska paha henki on tarttunut häneen. MGTOW-yhteisön ideologia ja pyrkimys vältellä naisia näiden epäluotettavuuden ja epämääräisten tarkoitusperien vuoksi juontuu uudelleenmuotoillusta uskomuksesta naisten pahuuteen.

Kansainvälinen Helvi Sipilä -seminaari

Maanantaina 7.3.2022 kuudettatoista kertaa järjestettävässä kaikille avoimessa webinaarissa käsitellään suostumusta, siihen liittyvää lainsäädäntöä ja naisten oikeuksia. Keynote-puhujana Jacqui Hunt. Lisätiedot ja ilmottautuminen unwomen.fi

Päivälehden museo

Päivälehden museossa on kaksi pysyvää näyttelyä. Painokellari esittelee nimensä mukaan suomalaisen kirjapainohistorian aina käsinladonnasta tietokoneaikaan. Kuva. Sana. Vapaus. -näyttely on monipuolinen audiovisuaalinen katsaus suomalaisen sananvapauden ja uutistyön historiaan. Erityisen mielenkiintoisia ovat K18-katselupisteet, joissa käsitellään sensuuria, sen suhdetta seksiin, väkivaltaan ja päihteisiin.

Uskonnollisia piirteitä on myöskin salaliittoteorioilla, joita myös MGTOW-yhteisössä riittää. Yksi teorioista on nimeltään Red-pill. Red-pillin valitsevat miehet voivat herätä naisten kehittämästä harhakuvista ja valheista liittyen väitettyyn patriarkaattiin, joka asettaa naiset uhreiksi. Red-pill- aatteeseen liitetään diskurssissa myös usko siitä, että ”herättyään” liikkeeseen ja aatteisiin sitoutuminen suojaa miehiä maailmalta. Aatteeseen sitoutuminen on taas eräs piirre, joka muistuttaa uskontoja, joihin sitoudutaan rituaalisesti.

Päivälehden museo, Ludviginkatu 2–4, 00130 Helsinki, www.paivalehdenmuseo.fi

Suosittelen lukemaan Koskisen gradun, mikäli aihe yhtään kiinnostaa. Koskinen itse huomauttaa, että MTGOW-yhteisön diskurssiin on syytä kiinnittää huomiota. Puheesta on toki pitkä matka tekoihin, mutta naisvihan levittämisen lisäksi samankaltaisten yhteisöjen seuraaminen on johtanut lopulta naisiin kohdistuvaan väkivaltaan.

Vinkit tyhjätaskuille kokosi Laura Perälä

Tutkivaa Orsila

gradujournalismia

suoritti

Mari

Organisaatioesittelyssä HYKY

Hoi sivulle eksynyt! Onko sinulla hetki aikaa jutella HYKYstä? Löytyykö sinulta kiinnostusta yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen? Haluatko vapaasti jakaa ajatuksiasi ja ideoitasi innostavassa ja avoimessa yhteisössä? Voimme kertoa lisää. HYKY eli Helsingin YK-nuoret on aktiivinen kansalaisjärjestö, joka toimii paikallisyhdistyksenä valtakunnallisen Suomen YK-nuorten sekä Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan alaisena järjestönä. HYKY tarjoaa nuorille oivan alustan hypätä YK:n arvojen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen maailmaan. Liittymällä HYKYyn pääset harjoittelemaan järjestötoimintaan tarvittavia taitoja. Kannustava ja yhteisöllinen ilmapiiri mahdollistavat mielekkään ja merkityksellisen toiminnan. Yhdessä tapahtuva ideointi ja tekeminen sekä yhteiset jaetut arvot luovat yhteisöllisyyttä ja turvallisemman tilan oppia ja kokeilla. Helsingin YK-nuorten tavoitteena on toimia aktiivisesti Yhdistyneiden kansakuntien arvojen edistämisen sekä nuorten ja opiskelijoiden osallistamisen parissa. Vuonna 2022 painotamme toiminnassamme arvoina yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia. Tule mukaan ja anna opintomatkan sekä pienempimuotoisten tapahtumien, kuten yhteisten YK-aiheisten brunssien ja piknikkien täyttää kalenterisi. Ihanaa loppupäivää toivottavat HYKY-feissarit Lumi Kiljunen ja Senja Tertsunen <3

HARKKARIESITTELY Teksti Meeri Saltevo

Kuka olen ja missä tein harjoittelun?

Olen Meeri Saltevo, kolmannen vuoden viestinnän pääaineopiskelija politiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelmasta, eli tuttavallisemmin polvista. Olen tällä hetkellä kolmen kuukauden mittaisessa viestinnän harjoittelussa Suomen Akatemialla.

Mikä on Suomen Akatemia?

Suomen Akatemia on opetus- ja kulttuuriministeriön alainen tieteen ja tutkimuksen asiantuntijaorganisaatio, joka rahoittaa korkealaatuista tieteellistä tutkimusta, toimii tieteen ja tiedepolitiikan asiantuntijana sekä vahvistaa Suomessa tieteen ja tutkimustyön asemaa. Akatemia on rahoittanut tutkimusta esimerkiksi viime vuonna 437 miljoonalla eurolla.

Minkälaista on ollut harjoittelijana Akatemialla?

Viestinnän pääaineopiskelijana on ollut vertaansa vailla päästä todistamaan käytännössä, miten viestinnän merkitys korostuu medioituneessa yhteiskunnassa. Akatemia sijoittuu Suomessa korkeatasoiseksi tiedepoliittiseksi rahoitusorganisaatioksi, siksi Akatemian viestintä edistää omalta osaltaan esimerkiksi tieteen tekemisen popularisointia viestinnän avulla. Tämä tarkoittaa sitä, että viestinnän yhtenä tavoitteena tehdä tiedettä tunnetuksi ja mikä tärkeintä, myös ymmärrettäväksi. On yhteiskunnallisesti merkittävää, ettei tieteen tekeminen eriytyisi omaksi kuplakseen, vaan että tiede ja tutkimus olisi kaikille avointa ja ymmärrettävää.

toimittajapalvelua, mikä yhdistää Suomen tutkijayhteisöä ja journalisteja. Palvelu on toimittajille suunnattu oikotie tieteeseen. Sen tarkoituksena on tehdä tiedettä tunnetuksi yhdistämällä Suomen journalistit ja tutkijat sekä tukea myös hidasta journalismia.

Mitä taitoja töissä oppii?

Valtsikassa opiskelut painottuvat pääosin teoreettiseen pohdintaan ja oppimiseen. Mielenkiintoista on ollut huomata harjoittelun ensimmäisestä päivästä lähtien, miten luennolla opitut teoriat asettuvatkin osaksi käytäntöä. Olen oppinut, että valtsikassa opiskelu on suuri voimavara, koska opinnot vaativat laajojen ja monimutkaisten kokonaisuuksien hahmottamista ja harjoittelun perusteella tästä osaamisesta on suurta hyötyä. Yhteiskunnan rakenteista ja toimijoista kerrytetty ymmärrys ja tieto on osoittautunut korvaamattomaksi voimavaraksi työelämässä. Mielestäni meidän yhteiskuntatieteilijöiden tulisikin alkaa peräänkuuluttaa yhteiskunnallisen osaamisen merkitystä.

Miten päädyin Akatemialle?

Akatemian viestintäharkka on ensimmäinen harjoittelupaikka, jonka sain napattua opintojeni aikana. Harjoitteluun haku ei ole mikään vartin homma vaan työnhakuprosessi on vaativaa ja hidasta. Siihen kannattaa käyttää aikaa ja vaivaa: parhaimmassa tapauksessa annettu työpanos tuottaa lopulta tulosta eli uuden työpaikan! Työhaussa kannattaa ehdottomasti hyödyntää pienempiä ja kohdistetumpia työpaikkojen välitysjärjestelmiä, kuten yliopistomme työnhakupalvelua Jobteaseriä. Sitä kautta löysin myös Akatemian harkkapaikan.

Haluan kysyä myös sitä, miksi emme puhuisi nuoruudesta voimavarana työelämässä. Olemme ainutlaatuisen sukupolven edustajia ja sukupolvikokemusammattilaisia! Kun mietimme nuoruutta, assosioimme sen usein kokemattomuuteen tai osaamattomuuteen. Työhaastatteluissa emme lanseeraa nuoruutta eduksemme vaan pyrimme piilottamaan sen kaiken muun alle. Tiivistetysti, ei haittaa, vaikka et tiedä tai osaa, tämä voi olla myös vahvuus! Nuoremman sukupolven edustajana omaat ymmärrystä ja arvokasta tietoa työelämään. Harjoittelu tarjoaa oppimismahdollisuuksia, joissa voi soveltaa opinnoissa saatuja tietoja ja taitoja käytännössä. Samalla harjoittelija voi tuoda arvokasta ja raikasta näkemystä myös harjoittelua tarjoavalle organisaatiolle.

Mitä työtehtäviin kuuluu?

Akatemian viestinnän työtehtäviä kuvaa ennen kaikkea monipuolisuus. Olen tehnyt päivittäisviestintää verkossa ja sosiaalisessa mediassa, päässyt suunnittelemaan ja toteuttamaan itsenäisesti viestintäkampanjoita. Tulevaisuudessa pääsen toivottavasti myös osallistumaan Akatemian tilaisuuksien järjestämiseen. Viestintä Akatemiassa sijoittuu poikkileikkaavalle hallinnolliselle sektorille organisaationkin sisällä, joten harjoittelu on tarjonnut mahdollisuuden tutustua Akatemian toimintaan kokonaisuutena. Kirsikkana kakun päällä olen päässyt tuottamaan Akatemian

Unelma tähtitehtaasta – tunnelmia kokeellisen fuusiovoimalaitoksen työmaalta Teksti Anni Juvonen Kuvitus Suvi Baloch

Ranskan maaseudulla puuhataan yhtä ihmiskunnan kunnianhimoisimmista projekteista. Hintalappu on miljardeja, mutta investointien ja pitkän uurastuksen palkintona häämöttää kiehtova näky: ihmisen kontrolloima maanpäällinen tähti, joka avaisi energiantuotantoon uuden aikakauden. Saavun eteläiseen Ranskaan juuri, kun kuumimmat kesähelteet ovat taittumassa sateisempaan alkusyksyyn. Aix-en-Provencen vanhan kaupungin kivitalot ja paahteen kärventämä maa antavat kaupungille aavikkomaisen ilmeen, jota puhkovat lukuisten kaduille levittyvien kahviloiden markiisit. Varsinainen syy oleskelulleni on kuitenkin vielä puolen tunnin ajomatkan päässä kaupungista. Siellä on työmaa, jonne rakentuu ITER eli kansainvälinen kokeellinen fuusioreaktori. EU rahoittaa hankkeesta lähes puolet, ja olen saanut paikan harjoittelijana Euroopan komission alaisen EU-viraston sivukonttorista, joka käsittelee pääasiassa hankkeen EU:lle kuuluvia rakennussopimuksia. Miljöönä on siis laventelipelloistaan ja seudulla villeinä kasvavista rosmariinista ja timjamista tunnettu rauhallinen Provencen maaseutu, vaikkei Ranskan toiseksi suurin metropoli Marseillekaan toki ole kovin kaukana . Ennen kuin löydän vuokra-asunnon kaupungista, majailen työmaan lähellä sijaitsevassa kylässä. Kylän keskustassa on leipomo, kahvila, lihakauppa ja kylätalo, joka mainostaa sienentunnistusiltamia. Amerikankiinalainen kämppikseni ajaa järeärunkoisten plataanipuiden varjostamaa kylänraittia värikkäillä Oregonin osavaltion rekisterikilvillä varustetulla Mini Cooperilla. Koko omaisuus on tuotu valtamerikonteilla Atlantin yli. Se on täälläpäin tavallista. Monikansallinen tiede-

hanke vetää töihin asiantuntijoita kaikista rahoittajamaista, eli EU-maiden lisäksi Yhdysvalloista, Venäjältä, Kiinasta, Intiasta, Koreasta ja Japanista. Myöhään illalla maaseudun hiljaisilla teillä liikkuva joutuu ajoittain odottelemaan, kun tien valtaa talon kokoisia komponentteja satamasta työmaalle kantava kuljetus. Joskus lähetys saapuu Japanista, joskus Italiasta. Eri osien valmistus on jaettu osallistujamaiden kesken, jotta uuden teknologian tietotaito jakautuu eri osapuolille. Näin massiivista projektia ei mikään yksittäinen maa vo i s i k a a n saada aikaiseksi. Pienempiä kokeellisia fuusiohankkeita on maailmalla muitakin, mutta I T E R on mittakaavaltaan niihin verrattuna kuitenkin valtava. Hanke on pitkä ja kallis, ja tiiviissä kytköksessä jatkuvasti kehittyvään fuusion tieteelliseen tutkimukseen. Lopulliseksi hinnaksi tulee ainakin parikymmentä miljardia euroa.

Kieppuva plasmadonitsi Hankkeen työmaa on kuin pieni kaupunki, joka kuhisee eri kansallisuuksia.

Omassa pienessä tiimissäni on lisäkseni puolalainen, romanialainen, unkarilainen ja italialainen sekä ranskalaistunut moldovalainen. Ranskalaisia on tietenkin paljon, ja välillä kestää hetken, ennen kuin saan selvää, puhuuko joku ranskaa vai englantia vahvalla ranskalaisella aksentilla. EU:n osuutta hankkeesta pyörittävän Fusion for Energy -viraston toimitilat ovat

Se mitä sisälle osa kerrallaan rakentuu, on oikeastaan itsekin eräänlainen aurinko – fuusio on auringon ja muiden tähtien energian lähde. työmaakonteista kootussa kuutiossa työmaan laidalla. Kapeiden käytävien lattiat narisevat ja seiniä koristavat suurille papereille tulostetut prosessikaaviot. Jokainen kerros ja kulmaus näyttää identtiseltä ja eksyminen on helppoa. Kahviautomaatista saa turauksen jotakin kahvinkaltaista valmistetta. Kävelymatka lounaalle vie kauas alueen toiselle puolen. Pääsisi sinne bussillakin, tai ahtautumalla minikokoiseen mopoautoon. Reitti kulkee ohi rakennuksen, jonne reaktori rakentuu. Pari kuukautta saapumiseni jälkeen se on saanut pintaansa

“

Polttoaineen tuottaminen vedestä voisi auttaa jättämään historiaan myös energiaan liittyvät geopoliittiset riippuvuudet, jännitteet ja konfliktit

kiiltävät levyt, jotka heijastelevat Provencen aurinkoa häivyttäen rakennusta osaksi alavaa maisemaa, jota reunustaa horisontissa siintävä vuoristo. Se mitä sisälle osa kerrallaan rakentuu, on oikeastaan itsekin eräänlainen aurinko – fuusio on auringon ja muiden tähtien energian lähde. Pääsen myös vierailulle työmaan ytimeen. Kurkin kaiteen yli reaktorihuoneeseen, johon on siis tarkoitus saada aikaan yksi ihmiskunnan kipeimmin kaipaamista teknologian ihmeistä: päästötön voimalaitos, jonka polttoaine ei loppuisi käytännössä koskaan. Voimalaitos, jonka prototyyppi siis nyt on rakenteilla, tuottaisi sähköä fossiilisiin polttoaineisiin suhteutettuna hyvin vähällä määrällä polttoainetta. Näkymä havainnekuvissa on futuristinen. Reaktorikammiossa hehkuu kieppuva vaaleanpunainen plasmadonitsi, jota ympäröi maailman suurin ja voimakkain koskaan valmistettu magneetti.

on oltava enemmän kuin auringossa, noin kymmenkertaisesti: 150 miljoonaa astetta. Kuumuuden vastapainoksi tarvitaan järkälemäiset viilennysjärjestelmät. Fuusioreaktio on herkkä. Jos reaktio häiriintyy, se lopahtaa ja viilenee nopeasti. Se poistaa onnettomuusriskin, mutta on samalla suurin haaste. Ongelmana on reaktion ylläpitäminen niin kauan, että sillä voitaisiin tuottaa enemmän energiaa kuin sen aikaansaamiseen kuluu. Siinä ei ole vielä toistaiseksi onnistuttu. Uraanin sijaan fuusioreaktion ylläpitoon tarvitaan vetyä. ITERissä energianlähteenä käytetään vedyn isotooppeja deuteriumia ja tritiumia, eli massaltaan raskaampia vetyatomeita. Deuteriumia voidaan uuttaa merivedestä ja tritiumia on tarkoitus tuottaa reaktorissa litiumin avulla.

Ydinvoimaa ilman onnettomuusvaaraa ja massiivista jäteongelmaa Kyseessä on siis ydinreaktori, mutta atomiytimet on tarkoitus saada käyttäytymään päinvastaisesti kuin perinteisessä fissioydinvoimalaitoksessa. Ne on saatava yhdistymään toisiinsa, fuusioitumaan. Siihen tarvitaan järjetön pätsi. Kuumuutta

Litiumia voidaan louhia maaperästä, mutta merissä sitä, kuten deuteriumiakin, on miljoonien vuosien tarpeiksi. Ydinjätteestä ei päästäisi täysin eroon, mutta sitä syntyisi hyvin vähän ja sen vaarattomuus saavutettaisiin noin sadassa vuodessa. Ero olisi valtava fissiovoimaloissa syntyvään, jopa satojatuhansia vuosia haitallisen radioaktiivisena säilyvään jätteeseen ja sen määrään.

Työtä seuraavien sukupolvien hyväksi En ole kuitenkaan insinööri enkä luonnontieteilijä, joten reaktorivierailun jälkeen omat päiväni kuluvat vedyn isotooppien käyttäytymisen pohtimisen sijaan satasivuisten sopimusnivaskojen äärellä. Valtavassa rakennushankkeessa miljoona euroa alkaa tuntua vähitellen pieneltä summalta, jolla ei saa aikaan paljoakaan ja jonka kaikenlaiset viivästykset haukkaavat hetkessä. Papereissa vilisee LVI-putkia, 3D-malleja ja kaivurin katkomia sähköjohtoja. Haasteena on tulkita insinöörien kirjoittamia selostuksia ja kaavioita joten kuten yleistajuisiksi. Moni ITERissä työskentelevä insinööri on taustaltaan perinteisen ydinvoiman parista.

Hätkähdyttävää on, että koska olemme Ranskassa, se voi tarkoittaa myös ydinvoimaloiden sivutuotteita, ydinaseita. Erään projektipäällikön ansioluettelosta käy ilmi, että ura on lähtenyt käyntiin 1990-luvulla ydinkokeiden parissa Ranskan atolleilla ja ydinaseriisunnassa Siperiassa. Kauhun tasapaino on myös fyysisesti lähellä: työmaan viereisellä tontilla sijaitsee ydinenergian tutkimuskeskus CEA, jonka yhtenä tehtävänä on Ranskan puolustusvoimien ydinkärkiin liittyvä tutkimus ja kehitystyö. Tässäkin suhteessa fuusioenergia olisi kuitenkin toista maata ja rauhan asialla. Sen lopputuotteita ei voisi jalostaa ydinaseiksi. Moni motivoituukin ajatuksesta, että on rakentamassa parempaa maailmaa lapsilleen. Hankkeen lupauksena on uusi aikakausi ilman eräitä aikakautemme piinaavimpia ongelmia. Fossiilisten energianlähteiden päästöt ja rajallisuus pakottavat etsimään uusia energiantuotantomuotoja, joilla vastata jatkuvasti kasvavaan energiantarpeeseen. Uusiutuvan energian käyttömahdollisuuksia rajoittavat ainakin toistaiseksi muun muassa sähkön varastoinnin vaikeus. Polttoaineen tuottaminen vedestä voisi auttaa jättämään historiaan myös energiaan liittyvät geopoliittiset riippuvuudet, jännitteet ja konfliktit. Myös EU:n intressit ovat ilmeiset. Yli puolet EU:n alueella käytettävästä energiasta tulee tällä hetkellä unionin rajojen ulkopuolelta. Ilmastonmuutoksen hillintään hanke on kuitenkin auttamattoman myöhässä, koska kriittiset hetket ovat käsillä nyt ja parina seuraavana vuosikymmenenä. Tämänhetkisen aikataulun mukaan reaktorin plasma on tarkoitus saada hehkumaan

ensimmäistä kertaa vuonna 2025. Jos fuusio saadaan toimimaan, ensimmäisiä sähköä kuluttajille tuottavia fuusiovoimaloita voitaisiin nähdä aikaisintaan 2050-luvulla. Aikajänne on pitkällä tulevaisuudessa ja mahdollinen onnistuminen koituu seuraavien sukupolvien hyväksi. Hankkeen äärellä oman elämän pituus asettuu planeetan kokoisiin mittasuhteisiin. Se on rauhoittavaa. Mittakaavaan asettuu myös se panos, mitä kukin voi maailmalle antaa. Samalla se muistuttaa yhteistyön voimasta ja kauneudesta. Fuusiovoiman ja ITER-hankkeen parissa toimii tuhansia ihmisiä, eikä kukaan yksin vie uutta teknologiaa ja kaupungin kokoista rakennushanketta eteenpäin kuin pienen muurahaisen puuhastelun verran.

Epävarmuuden äärellä

Illallispöydässä viinilasin äärellä kollega aloittaa keskustelun hieman varoen. Mitä jos se ei toimikaan? Se on ihan mahdollista. Fuusiovoimaan liittyy paljon epävarmuuksia. Joidenkin mielestä hanke on järjetön, rahan ja ajan tuhlausta. Mutta ehkä vielä järjettömämpää olisi olla yrittämättä, kun mahdollisuus siihen on olemassa. Maailmassa ei myöskään voine olla liikaa hankkeita, joissa yli 80 prosenttia maailman BKT:stä edustavat valtiot, joiden välillä on monenlaisia poliittisia jännitteitä, työskentelevät kohti yhteistä tavoitetta vuosikymmenten ajan. Toivoa saattaa, että vuosikymmenten päästä käytössämme ylipäätään on edelleen riittävästi luonnonvaroja, joita ITERin kaltaisen huipputeknologisen laitoksen rakentaminen edellyttää. Mutta jos hyvin käy, vielä tällä vuosisadalla jossain kytketään lamppuihin maanpäällisen tähden tuottamaa valoa.

Astu museoon, astumatta museoon. Teksti Lumi Kiljunen

Tuntuuko, että näinä etäaikoina lähes ainoa tai ainakin helpoin taidekokemus on asunnon eriväristen seinien katselu? Olisitko ehkäpä innokas matkustamaan, mutta työt pitävät Helsingissä? Avaa koneesi ja huomaa, että kiinnostavaa sisältöä löytyy yllättävän läheltä ja kätevästi! 360 3D teknologiaa kehitetään vauhdilla ja se mahdollistaa virtuaalivierailuja paikkoihin, joissa ympäristö muodostuu visuaalisesti laadukkaalla ohjattavalla panoraamakuvalla.

Freud Museum London

Google Arts and Culture, Art Camera

Hyppää Lontooseen Sigmund Freudin viimeiseen kotiin tarkastelemaan työhuoneesta löytyvää kuuluisaa sohvaa ja sitä ympäröivää jännittävää esinekokoelmaa. Käy myös kurkkaamassa psykoanalyytikon kasvin jälkeläistä, joka on saanut oman paikkansa museossa!

Suosittelen tutustumista Google Arts and Culture -alustaan! Bilbaon Guggenheimin teokset ja Frida Kahlon puutarha-ateljee tulevat siellä tutuiksi. Huomaa myös maalausten pensselinvedot ilman että silmät menevät kieroon ja nenä koskettaa taulua. Tällainen taulujen tuijottelu hämmentävän läheltä onnistuu Googlen Art Camera -ohjelmalla.

(www.freud.org.uk)

(artsandculture.google.com)

Universal Museum of Art

Louvre

(the-uma.org)

(www.louvre.fr)

UMA on eri kulttuuritahojen kanssa yhteistyötä tekevä virtuaalimuseo. Siellä luodaan teknisesti kunnianhimoisia kulttuurielämyksiä tavoitellen laajaa saavutettavuutta kulttuurin digitaalisella demokratisoimisella. Tarjolla on katutaidetta, Notre Damen historiaa sekä toisen maailmansodan aikana anastettuja Renoiren ja Klimtin teoksia.

Käy vierailulla Louvren Petite Galerie -siivessä. Valitse tarjolla olevista vaihtoehdoista mieluinen teema ja käy haahuilemassa käytävillä tutustuen tauluihin ja veistoksiin. Toivottavasti vinkit herättävät uteliaisuutesi!

”Pitää kuitenkin muistaa millainen pirttihirmu vainaja oli ” – Uhrihierarkiat, ideaaliuhrin kuvasto ja henkirikokset parisuhteissa Uhrihierarkiat asettavat rikosten uhrit eriarvoisiin asemiin yhteiskunnassa. Jokaiselle ei sallita ideaaliuhrin asemaa, vaan yhteisön normit ja asenneilmapiiri vaikuttavat siihen, miten rikoksen kohteeksi joutuneisiin suhtaudutaan. Teksti Jaana Ahtiainen Kuvitus Dora Arruda

uomessa kuolee vuosittain noin 20 naista nykyisen tai entisen kumppanin surmaamana. Naisiin kohdistuva väkivalta on sekä kansallisten että kansainvälisten tutkimusten huomioima ongelma. Euroopan unionin perusoikeusviraston mukaan Suomi on EU:n toiseksi turvattomin maa naisille. Noin 30 prosenttia naisista onkin kokenut parisuhteessaan fyysistä ja/tai seksuaaliväkivaltaa, henkistä väkivaltaa yli puolet naisista. Sukupuolistuneen väkivallan muodot, kuten parisuhdeväkivalta, eroavat muodon, yleisyyden tai seurausten suhteen sukupuolen mukaan. Tutkimusten mukaan naiset kokevat enemmän parisuhdeväkivaltaa kuin miehet. Aikuisista lähisuhdeväkivallan uhreista kolme neljäsosaa on naisia. Siinä missä naisten kokema väkivalta tapahtuu yleisesti kotona, työpaikoilla ja muissa yksityi-

“Mikäli uhri ei täytä yhteisön silmissä tiettyjä kriteerejä, hän voi jäädä uhrihierarkiassa heikompaan asemaan.” sissä tiloissa, miehet kokevat enemmän väkivaltaa julkisilla ja puolijulkisilla paikoilla, kuten kauppakeskuksissa. (Huom! Rikosuhritutkimuksessa ja rikostilastoissa sukupuolet eritellään binäärisesti juridisen sukupuolen mukaan.) Miesten ja naisten kokema väkivalta eroaa myös tekijän suhteen. Siinä missä mies joutuu useimmiten tuttavan tai ystävän surmaamaksi, naisen surmaa yleisimmin parisuhdekumppani. Muutenkin naisten kokemassa väkivallassa korostuu tekijänä

nykyinen tai entinen kumppani.

Ideaaliuhri ja uhrihierarkia

Sosiologi Riikka Kotanen kuvaa väitöskirjassaan Näkymättömästä näkökulmaksi: Parisuhdeväkivallan uhrit ja oikeudellisen sääntelyn muutos Suomessa (2013) uhrin käsitteen ongelmallisuutta. Uhrikeskusteluihin sisältyy uhrien suojelun ja heidän muistojensa kunnioittamisen lisäksi uhrin leimaamista. Varsinaisen rikoksen uhriksi joutumisen eli primaarisen uhriutumisen ohella kriminologiassa puhutaankin sekundaarisesta uhriutumisesta, jolla tarkoitetaan uhrikokemuksen vähättelyä ja uhrin syyllistämistä. Kunnollisen ja kunniallisen uhrin statuksen saavuttaminen yhteisön silmissä ei olekaan aivan yksioikoista, vaan uhreja käytetään politiikan välineenä ja yhteisen hyvän mittapuuna. Historioitsija Satu Lidman kuvaa teoksessaan Väkivaltakulttuurin perintö: sukupuoli, asenteet ja historia (2015), miten legitimaatio uhriksi tapahtuu auttamisjärjestelmän ja yhteisön kautta. Tunnustettua uhriasemaa kuvaavan ideaaliuhrin käsitteen kehitti sosiologi Nils Christie

1980-luvulla. Käsitteeseen sisältyy ajatus siitä, ettei uhrius ole absoluuttista, vaan sosiaalisten puitteiden määrittämää. Ideaaliuhrin kuvastoon sisältyy fyysinen heikkous, haavoittuvaisuus ja viattomuus. Uhrihierarkiassa lapset ja vanhukset saavuttavatkin helpoimmin ideaaliuhrin statuksen. Myös moraalinen kelpoisuus liittyy ideaaliuhrin statuksen saavuttamiseen. Mikäli uhri ei täytä yhteisön silmissä tiettyjä kriteerejä, hän voi jäädä uhrihierarkiassa heikompaan asemaan.

Verbaalinen vaimo ja fyysinen mies

Tarkastelin tekstiäni varten kahta viime vuosina mediahuomiota saanutta henkirikosta ja niihin liittyvää verkkokeskustelua. Kävin läpi rikosaiheisesta portaalista Murha.infosta vuonna 2020

“

Syvälle pinttynyt kulttuurihistoriallinen prototyyppi nalkuttavista vaimoista ja heihin lyömällä reagoivista miehistä on jättänyt jälkensä vallitseviin asenteisiin.

kuolleen Sini Ruohosen ja vuonna 2018 kuolleen Anni Törnin katoamisia ja tappoja käsitteleviä keskusteluita keskittyen uhrikeskustelun saamiin synkempiin sävyihin. Näitä kahta tapausta yhdisti runsaan mediahuomion ja parisuhteessa tapahtuneen henkirikoksen lisäksi se, että kumpaakin tapausta tutkittiin aluksi katoamisena ja kumpikin nainen oli kuollessaan raskaana. Sekä Ruohosen että Törnin puolisot saivat tuomion taposta ja hautarauhan rikkomisesta. Raskaana oleva naisen ei olettaisi joutuvan kyseenalaistettuun asemaan uhrihierarkiassa. Kuitenkin Murha. info-alustalla maalailtu uhrikuvasto saa sekundaarisen uhriutumisen piirteitä. Lidman avaa teoksessaan, miten syvälle pinttynyt kulttuurihistoriallinen prototyyppi nalkuttavista vaimoista ja heihin lyömällä reagoivista miehistä on jättänyt jälkensä vallitseviin asenteisiin. Syy miehen käyttämään väkivaltaan kohdistuu naiseen, jonka vääränlainen puhetapa sotii yhteiskunnan moraalijärjestystä vastaan. Parisuhdeväkivaltaa tutkittaessa on havaittu, miten miehen väkivaltaisuuden laukaisijana voidaan pitää sitä, että mies jää naiselle verbaalisesti alakynteen. Tällöin syy konfliktista jää ikään kuin naiselle. Alustan keskusteluissa se, että toista uhria kuvaillaan mediassa muun muassa voimakastahtoiseksi, linkitetään toistuvasti alistamiseen, nalkuttamiseen ja naputtamiseen. Uhrissa kulminoituu tällöin vääränlainen puhetapa, ja hen-

kirikosta heijastetaan verbaalinen vaimo ja fyysinen mies -asetelmaan, jossa syy miehen väkivaltaisuudelle piilee naisen käytöksessä. Naisia painetaan alemmas uhrihierarkiassa kyseenalaistamalla heidän viattomuuttansa ja hyveellisyyttänsä. Puolisonsa tappama nainen voi menettää kunniallisuutensa vääränlaisen puhetavan lisäksi arveluttavan lähipiirin tai muun nuhteelliseksi tulkitun toiminnan vuoksi. Kummankin uhrin tapauksessa spekuloidaan ilman taustatietoja syntymättömän lapsen isyyttä maalaten kuvia siitä, miten naisen petollisuus ajaa puolison hirmutekoihin. Myös raskauden keskeytyksellä uhkailu ja raskaudesta päättäminen puolisolta kysymättä nostetaan keskusteluissa spekuloinnin ja mustamaalaamisen aiheiksi. ”Naisethan käyttävät raskautta häkäilemättä monin tavoin aseenaan” eräs keskustelija toteaa pohtiessaan tappajan motiivia. Toisaalta voimakkaimmat reaktiot ja kannanotot uhrien ideaaliuhriuden puolesta liittyvät nimenomaan raskaana olemiseen. Tällöin uhrihierarkian huipulla oleva syntymätön lapsi estää raskaana olevan naisen laskemisen hierarkian alemmille tasoille. Oman painoarvonsa ideaaliuhrin statukselle voi tässä tapauksessa tuoda äitiyteen ja sen arvostettavuuteen liittyvät kulttuuriset merkitykset.

Uhrikeskustelu yhteisön peilinä

Puolisonsa tappamaksi joutuneiden naisten uhrikuvasto kietoutuu tiukasti hyvän ja huonon naisen kaksijakoisuuteen. Murha.info-alustan kommentit

keskusteluttavat äitiyden arvostusta ja syntymättömän lapsen ideaaliuhriutta suhteessa huonon naiseuden kuvastoon. Yhteisön tapa määritellä uhreja kertookin paljon normeista ja yleisistä asenteista. Parisuhteessaan henkirikoksen kohteeksi joutuneet naiset toimivat uhri-ideaalien lisäksi peileinä sukupuolittuneisiin ideaaleihin. Millainen naisen saavuttaa ideaaliuhrin statuksen? Kuka tippuu alemmas uhrihierarkiassa? Puolisonsa käsissä kuolleiden naisten käytöksen ruotimisen tarkastelu paljastaa, millaisia odotuksia naiseuteen ja vaimon rooliin kohdistuu ja millaista kulttuurista kuvastoa naiseuteen liitetään. Samalla sen kautta hahmottuu äitiyteen yhdistettyjä arvoja ja merkityksiä. ”Yleensä edes vainajan kunniaa on tavattu jollain tavoin kunnioittaa, nyt kunnioituksen puute suorastaan loistaa olemassaolollaan” kirjoittaa eräs nimimerkki avaten uhrikeskustelun pimeämpää puolta. Vaikka keskusteluissa muistutetaan toistuvasti, miten syyllinen on aina syyllinen, kuvastaa uhreja koskeva kommentointi tarvetta kiistää uhreilta ideaaliuhrin asema. He eivät vastaa ideaaliuhrin piirteisiin, vaan heitä painetaan alemmas uhrihierarkiassa huonoon tai vääränlaiseen naiseuteen liittyvän toiminnan vuoksi. Samalla keskusteluissa kertautuu kulttuurihistoriallinen asennejäänne, jossa syytä miehen väkivallalle etsitään naisen käytöksestä.

TUTKAIN RAPORTOI

Feministinen aktivistiryhmä Cult Cunth osoittaa mieltään Pöllölaaksossa. Tutkain tavoitti aktivistit kesken mielenosoituksen. Teksti Laura Perälä

Juttu on julkaistu 21.2.2022 Tutkaimen verkkolehdessä (tutkainlehti.fi).

Viime vuosina seksuaalirikoksista tuomitut Roope Salminen ja Aku Hirviniemi ovat vakikasvoja MTV3:n ohjelmistossa. Sunnuntaina 13.2. Feministinen aktivistiryhmä Cult Cunth julkaisi Instagram-tilillään televisiokanavalle kohdistettuja kysymyksiä aiheesta, sekä ilmoituksen siitä, että mikäli kysymyksiin ei vastata, aikovat he “kutsua itsensä pellelaaksoon vierailulle” sunnuntaina 20.2.2022.

Tutkain tavoitti Vallarénin videopuhelussa mielenosoituspaikalta, Ilmalankadulta. Vallarén korostaa, että he ovat osoittaneet MTV:lle erilaisia huomautuksia, keskustelunavauksia ja vaatimuksia jo pitkään. Viimeinen pisara aktivistiryhmälle oli sunnuntaina 13.2. esitetty Laulu Rakkadelle -jakso, jossa Roope Salminen esitti laulun kasvattiäidilleen Riitta Havukaiselle: “Ollaan saatu tarpeeksemme, meni yksinkertaisesti kuppi nurin.” Vallarén kertoo vielä, että ainoat kanssakäymiset MTV:n kanssa ovat edellä mainittu Instagram viesti, sekä mielenosoituksen alussa paikalle ilmestynyt vartija.

Cult Cunth hahmottaa kannanotossaan seksuaalirikollisten palkkaamisen prime time -ohjelmiin vallankäyttönä, jolla on laaja-alaisia vaikutuksia seksuaalisuutta loukkaavien rikosten uhreille. Aktivistiryhmä vaatii vastausta siihen, miksi päätös seksuaalirikollisten palkkaamisesta on tästä huolimatta tehty. Tämän lisäksi maikkarilta vaadittiin julkaisussa selvitystä siitä, mitä se aikoo tehdä asialle.

Aktivistiryhmä aikoo viipyä paikalla tiistaihin asti tarkoituksenaan informoida ohikulkevia työntekijöitä ja vieraita mielenosoituksen syistä. Vuonna 2020 pakottamisesta seksuaaliseen tekoon tuomittu Salminen on juontanut muun muassa ohjelmia Lauma ja Myyrä. Hirviniemi taas on juontanut ohjelmia Posse, Game of Games ja Olen julkkis… Päästäkää minut pois! Hirviniemi on tuomittu kahden alaikäisen seksuaalisesta ahdistelusta vuonna 2020.

MTV vastasi aktivisteille instaCult Cunth julkaisi kannanottonsa ohessa MTV:n valinnoilla gramin yksityisviestillä, jonka vitsailevan meemin. Kuvakaappaus Instagramista @cultcvnth. tili julkaisi Instagram-tarinana. Viestissä MTV korostaa, ettei näyttäminen raiskauksen uhreille?” hyväksy seksuaalirikoksia ja sanoo tekevänsä kokonaisvaltaiset harkinnat siitä, millaiset Sunnuntaina 20.2.2022 aktivistiryhmä Tutkain tavoitti MTV:n maanantaina henkilöt soveltuvat MTV:n ohjelmiin. Cult aloitti Instagram liven, jossa ryhmän perus- sähköpostitse. Seksuaalirikollisten palkCunth totesi, ettei ympäripyöreä vastaus tajajäsenet Säde Vallarén ja Sandra Marins kaamista ei perusteltu laajemmin. MTV riitä heille. MTV:lle välitetyissä jatkoky- pitivät Naisvihaleiriksi nimittämänsä mie- kuitenkin korostaa, että tekee ohjelmiensa symyksiä vaadittiin esimerkiksi perusteita lenosoituksen avajaispuheen. Puheen alussa esiintyjistä aina kokonaisvaltaisen harkinseksuaalirikollisten valinnalle: “Miksi har- he kertovat vaativansa, että MTV3 lopettaa nan. Joissain tapauksissa voidaan kuitenkinnan jälkeen seksuaalirikoksen tehneen seksuaalirikosten palkkaamisen televisioon. kin päätyä siihen, että rikoksesta tuomittu työllistäminen on tärkeämpää kuin tuen henkilö voi esiintyä ohjelmassa.

Leffavinkit Elokuvaharrastaja Esa Pottonen vinkkasi Tutkaimelle viimeaikaisia suosikkejaan.

Spencer Eiköhän ne viimeisetkin Twilight -pölyt ala olla karisteltu Kristenin laahuksilta viimeistään tämän roolin myötä. Stewart tekee vahvan versioinnin prinsessa Dianasta, eikä häntä meinaa satunnaisia vilahduksia lukuunottamatta edes erottaa roolihahmostaan. Pablo Larraínin elokuvan kerrontatyyli on tunnevetoisen impressionistisessa maalailussaan lähempänä Josephine Deckerin Shirleytä, kuin The Crownin maadoitetumpaa hovidraamaa. Luopumalla tosipohjaisuuden taakasta saattaa joskus osua lähemmäs totuutta. Tukahduttavan ja imagosta enemmän kuin ihmisistä välittävän hovin otetta mielenterveydestään kamppailevaan yksinäiseen ihmiseen kuvataan välillä Black Swanilta tai jopa useaan otteeseen Hohdoltakin lainaillen. Klaustrofobian kuvaus hiipiikin hetkittäin lähes kauhun puolelle mutta jättää aina kuitenkin viimeisen askeleen ottamatta, vaikka Henri VIII:n pettämä ja mestaama vaimo kummitteleekin jopa kirjaimellisesti vertauskuvana. Silti Stewartin prinsessa on vielä täynnä elämää, leikkiä, valoa ja tanssia. Vastavoimana kuolleelle hoville toimii Sally Hawkinsin pukijan tarjoama rakkaus, shokit ja nauru sekä nautittavan Sean Harrisin maltillinen tulituki. Radioheadin Jonny Greenwoodin anarkistisesta free jazzista painostavaan kamarimusiikkiin ulottuva musiikki on poikkeuksellisen isossa roolissa alusta loppuun, hiljaisuuksissakin. Erityisen voimakas ja väristyttävä crescendo kuullaan Dianan tulevien murhaajien vyöryessä jo lähes iholle. (Greenwood sävelsi tänä vuonna myös The Power of the Dogin ja Suomessa vielä julkaisemattoman Licorice Pizzan musiikit.) Musiikin lisäksi elokuva on puvustuksen juhlaa ja sillä herkuttelulle antaudutaan hetkittäin unikuvan omaisissa sekvensseissä täysin. Oliko 90-luvun alku jossain piireissä todella näin eleganttia aikaa?

The Rescue Tää oli ai-van uskomaton. Tietenkin kaikki koko tulvivaan luolaan saarroksiin jääneen thaimaalaisen jalkapallojoukkueen tarinassa oli jo aikanaan aivan käsittämätöntä ja elämää suurempaa, mutta sen läpikäyminen vaihe kerrallaan asianosaisten kanssa tuo kaiken ihan uudella tavalla iholle. Ympäri maailmaa luolasukelluksen harrastajista koottu pelastustiimi kertoo millaista on todellisuudessa sukeltaa kerta toisensa jälkeen kilometrin pituisessa ahtaassa ja sameassa luolassa ilman näkyvyyttä tai mitään takeita että sieltä pääsee koskaan edes itse pois. Etenkin näin lannistavina aikoina tällä oli ihmeellinen ihmisyyteen uskoa palauttava vaikutus. Toki myös vetää erittäin nöyräksi tajuta että tällaisia sankareita on olemassa. Olla valmis vapaaehtoisena uhraamaan henkensä vain siksi, että on vielä häviävän pieni mahdollisuus löytää itselle tuntemattomat lapset.

West Side Story Pidin suuresti! Tämä oli Spielbergin suuri haave vuosikymmenten ajan ja vilpitön rakkaus teosta kohtaan paistaa joka kuvasta. Leffa on omistettu Stevenin viime vuonna 103- vuotiaana kuolleelle isälle, jonka suosikki musikaali oli. Vuoden 1961 versio on upea ja kaukana staattisesta, mutta toki kun nykyresurssien ohjaksissa on kamera kädessä syntynyt uuden Hollywoodin ihmelapsi, kamera liikkuu huumaavan jännittävillä tavoilla ja luo eri tavalla tunteen mukana olemisesta vastakohtana katselijan roolille. 1961 toinen jalka oli vielä Broadwaylla, nyt ollaan syvällä filmissä. Pelkästään alun mittelöissä on heijasteita Indiana Jonesin tai Tintin kaltaisista vuoristoradoista. Kuitenkin paikoin lähes balettimaiset koreografiat saavat ansaitsemansa tilan ja niitä on helpompi seurata kuin vaikkapa musiikkivideomaisemmin leikatussa In the Heightsissa. Vuoden kolmesta NYC-musikaalista tämä vie itsellä kirkkaan voiton, tosin Bernstein-Sondheim-Shakespeare-Spielberg -tiimi olisi paha vastus kelle vain. Hahmoja on syvennetty, tragediat resonoivat realistisemmin ja 60-luvun ongelmallista castingia on päivitetty. Anybody´s on nyt avoimesti trans (elokuva on siksi kielletty osassa maailmaa…) ja latinoja näyttelevät tällä kertaa… wait for it, latinot! Yksi elefantti huoneessa on Ansel Elgort, joka on (elokuvan valmistumisen jälkeen) ajautunut ikävään valoon. Päätään nostaa klassikkokysymys siitä, onko yhdellä tunkkaisella jäbällä valta pilata muuten elämää pursuava, tärkeää representaatiota tulvillaan oleva ja teemoiltaan resonoiva intohimoprojekti muilta säkenöiviltä tulokkailta (Ariana, Rachel, Mike!) tai tuhannelta tiimin jäseniltä. 90-vuotias molemmissa filmatisoinneissa loistava Rita Moreno lausuu sattumoisin leffan rajuimmassa kohdassa terapeuttisen suorat sanat juuri vastaaville miehille. Kohtaus iskee erityisesti, kun tietää miten traumaattinen tuo sama kohtaus Anitan roolissa oli 1961-versiossa hänelle itselleen omassa elämässään kokemansa väkivallan vuoksi. Itse musikaalin pääteemat ovat tasan yhtä ajankohtaisia 60 vuotta myöhemminkin. Humalluttavasti koreografioitu ikoninen ”America” -sekvenssi sen sanoo: ”Life is all right in America, if you’re all white in America”

Esa Pottonen Arviot julkaistu alunperin Esan ig-tilillä @elokuvaalanammattilainen

Haastattelussa

@pikakahvimemegirl

Pikakahvimemegirl on anonyymi meemitaiteilija, yhteiskunnallinen keskustelija ja feministi. Itse hän kuvaisi hahmoaan antikapitalistisena Paris Hiltonina. Tällä hetkellä hänen antikapitalismia, feminismiä ja luokkayhteiskuntaa käsitteleviä meemejään seuraa 17,7 tuhatta ihmistä. “Memeadmin on se, miten mut yleensä ehkä määritellään. Mä kuitenkin koen, että se tili on enemmän. On ihanaa, että tilin ympärille on muodostunut musta ja mun seuraajista koostuva yhteisö.” Toimintansa määrittelyssä Pikakahvimemegirl tunnistaa tietyn ristiriidan: “Samalla tuntuu, että minua ei oteta tarpeeksi vakavasti, mutta toisaalta en myöskään haluaisi tehdä toiminnastani liian ankeaa tai kurttuotsaista”. Estetiikka ja puheen tapa, joka Pikakahvimemegirlillä on, eroaa paljon esimerkiksi poliitikoiden vastaavista. “Mä teen tätä todella intuitiivisesti. En esimerkiksi tiliä perustaessani suunnitellut, että nyt mä perustan yhteisön. Koen, että myös meemiadminien osallistuminen poliittiseen keskusteluun on aika uusi ilmiö. Ei ole vielä vakiintunutta tapaa kuvata sitä mitä teen.” Paineet memeadminin työssä liittyvät strategisen suunnittelun sijaan yhteisöllisyyteen; kun tili on tullut joillekin seuraajille tärkeäksi, välillä tulee toiveita ja vaatimuksia siitä, että pitäisi käsitellä jotain tiettyä aihetta. Kaikille seuraajille ei ehkä ole niin selkeetä, että mä oon kuitenkin vaan yksi ihminen, en organisaatio tai toimitus. Mulla ei oo asiantuntemusta puhua kaikista eriarvosuuden muodoista.” Anonymiteetilleen Pikakahvimemegirl antaa useita syitä. On tavallista, että meemitilien ylläpitäjät esiintyvät tietynlaisina hahmoina. “Periaatteessa koen, että pystyisin tekemään näitä juttuja myös ihan omalla naamalla. Mutta kyllähän anonymiteetti suojelee. Lisäksi tuntuu, että tietty mystisyys tekee tilistä kiinnostavamman. Pikakahvimemegirlhän ei periaatteessa ole sama asia kuin minä ihmisenä. Se on fantasiahahmo. Vaikka siinä ei ole mitään valheellista tai keksittyä, on paljon kuitenkin jätetty pois. Pikakahvimemegirl on jotenkin hohdokkaampi kuin minä, ei se tee ikinä esimerkiksi kotitöitä.

Nyt, pidettyäni tiliä yli vuoden, luulen että alan hiljalleen rikkomaan anonymiteettiä. En halua joutua sanomaan asioille ei sen takia. Ollaan @yassifyfinland ja @princesskimb3rly kanssa kelattu et tehtäis yhdessä sellasta taideprojektia. Musta tuntuu että se tulee nojautumaan aika vahvasti meihin henkilöinä.” Lyhyelläkin somealustojen selailulla voi selvästi huomata, miten merkittävä poliittisen viestinnän muoto meemeistä on tullut: niiden välityksellä siirretään erilaisia merkityksiä ja näkökulmia, luodaan narratiiveja poliittisista tapahtumista sekä politisoidaan arkipäiväisiä asioita. Miten Pikakahvimemegirl hahmottaa oman toimintansa poliittisuutta? “Tosi iso osa meemitileistä on sellasten ihmisten pitämiä, joilla ei oo hirveästi ollut mediatilaa. Esimerkiksi raskaampia päihde- ja mielenterveysongelmia käsittelevät tilit käsittelevät aiheita, jotka on perinteisesti esitetty mediassa todella toiseuttavasti. “Tällaista on huumehelvetti” -tyyppiset tarinat tuntuvat menevän aina toimittajan linssin läpi. Toinen esimerkki on sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen tilit. Kyllä meemit ovat selkeästi tilan ottoa ja tämä tilan ottaminen osaltaan selittää niiden suosiota. Meemien mukaantulo poliittiseen keskusteluun ei ehkä vielä ole muuttanut sitä kovin merkittävästi. Tai ehkä tätä pitäisi kysyä joltain mediatutkijalta, kuten Saara Särmältä. Kun teen itse sisältöjä, on vaikea nähdä millaisia vaikutuksia niillä on. Musta tuntuu, että muutos on vasta tulossa. Vaikka meemejä on ollut jo kauan, tällaiset persoonavetoiset tilit, joissa kuvataan selkeästi yhden henkilön näkökulmasta ovat selkeästi instagramiin liittyvä ilmiö. Ei mulla oo sinänsä mitään yhteistä meemikulttuurin kanssa, joka on ollut olemassa ennen instagramia. Henkilökohtaisesti en koe, että mun meemit olisi minkäänlainen vastaisku äärioikeistolaiselle meemikulttuurille. Totta kai mä vastustan äärioikeistoa, mutten tee juttuja reaktiona. Pelkäksi reagoinniksi leimaaminen latistaa sisältöni. Tässä on enemmän kyse mun yhteiskunnallisesta taiteesta, joka varmasti olisi jossain muodossa olemassa ilman äärioikeistoakin.” Entä voiko meemejä olla relevanttia

tutkia osana poliittisen viestinnän tai poliittisen kulttuurin näkökulmista? “Koen, että meemitutkimus on validaatiota meille. Se täytyy kuitenkin tehdä oikeasti ymmärtäen, mistä on kysymys. Iso osa meemitutkijoista tutkii nimenomaan äärioikeistomeemejä. Välillä heidän ulostuloissaan meemit on jopa synonyymi äärioikeistolaiselle disinformaatiolle ja propagandalle. Mun mielestä näitä äärioikeistomeemejä pitäis kutsuu ensisijasesti juuri äärioikeistolaiseksi propagandaksi ja disinformaatioksi, koska sitähän ne ensisijaisesti on. Meemi on niissä vain väline, jolla voi levittää toksisia ajatuksia. Mä en pidä siitä, että tehdään juttuja, joissa asetetaan vastakkain vaikkapa mut ja sitten äärioikeistolaisiameemejä tutkiva tutkija, koska mulla ei ole mielestäni mitään tekemistä heidän kanssaan. Ymmärrän, että koska on kyse uudesta ilmiöstä, voi olla vaikea hahmottaa, että näissä on kyse eri ilmiöistä.” Memeadmin määrittää itseään myös feministisenä toimijana. Feminismin teoreetikkojen käyttämä akateeminen kieli on usein vaikeaa ja sen ymmärtäminen vaatii usein laajemman tutkimuskentän tuntemusta. Onko akateemisella teori-

“Jos murros tapahtuu vaan koulutettujen piirissä, syntyy uusi hierarkia, mikä ei taas johda mihinkään. Meidän pitää pystyä kommunimoimaan tavalla jonka kaikki ymmärtävät--.” alla yhtymäpintaa meemeihin? Voivatko teoriat ja Memegirlin toimintaa ohjaavaava ajatus tiedon saatavuuden tärkeydestä kulkea rinnakkain? “Mä en osaa kommentoida onko teorian kielellisellä vaikeudella todellista funktiota koska en kirjoita akateemista tekstiä. Jos se on välttämätöntä, pitää tehdä myös toisella tavalla: eriarvoisuuden rakenteita ei voi murtaa ilman että niiden taakse tulee paljon ihmisiä. Jos murros tapahtuu vaan koulutettujen piirissä, syntyy uusi hierarkia, mikä ei taas johda mihinkään. Meidän pitää pystyä kommunimoimaan tavalla jonka kaikki ymmärtävät, ei sillä että mun tapa vetoaisi kaikkiin, mutta vetoaa joihinkin, joihin nää toiset tavat ei vetoa.”

“Herkistä asioista kuulee suoraan vähemmistöiltä sen sijaan että joku tutkija tai toimittaja puhuu vähemmistön ohi: mielummin opin asioita keksustelemalla ihmisten kanssa jotka niitä kokee. ”

Taiteilija on nostattanut keskustelua myös valtiotieteellisen tiedekunnan sisällä. Valtsikan jodel-kanavassa on tehty useampikin aloitus, joissa on pitkällisesti pohdittu pikakahvimemegirl -instagramtilillä nostettuja aiheita: erityisesti akateemisen maailman ja deittalun elitismiä. Miten aiheiden pariin päädyttiin? “Akateemisuuskeskustelun lähtökohdat ovat samat kuin muidenkin aiheiden kanssa. Meemit käsittelevät sosiaalisia ilmiöitä ja arkisia asioita, puhuttiin sitten fuckboyden käytöksestä tai akateemisuudesta. Keskusteluun tuomani asiat ovat tapahtuneet itselleni tai kavereilleni, niissä toistuu sama valtarakenne. Kokemusten jakamisen kautta esiin kuoriutuu asian ydin, kun useammat ihmiset tunnistavat saman ilmiön. Kun toin aiheen keskusteluun, akateemiset ihmiset oli tosi vihaisia mulle. Että nyt sä vaan väität jotain että nyt pitäisi kaikkia rokotevastaisia ihmisiä kuunnella, mikä tavallaan ‘proves my point’. Ei oo niin, että on vaan akateemisiet ihmiset ja kaikki loput ovat jotain salaliittohörhöjä, mikä tosin näyttää olevan yllättävän monen käsitys. Yllätyin millaiseen muurahaispesään tuli sohaistua.” Akateemisuus ja yliopistokoulutus ovat keskeisiä identiteettiä rakentavia asioita suurimmalle osalle yliopisto-opiskelijoille. Tämä ei sinänsä ole ongelma, mutta memegirl tuo esiin myös tarkkarajaisten akateemisten identiteettien varjopuolen. “Uskon, et akateemisuuteen kiinnittyminen on osaltaan reaktio siihen, että voi välttää vähättelyä ja ulkopuolelle sulkemista. Moni on kommentoinut että haluais yliopistoon vain statuksen takia. Oletetaan helposti, ettei pysty osallistumaan keskusteluun ilman tutkintoa, ei pääse irti vaikkapa tyhmän naisen leimasta. Tää on myös esimerkiks tinderin ominaisuus, se tekee elitistisemmäksi. Koulutus ja työpaikka listataan ekana. Profiilin perusteella ihmisistä saa tietoa vaan vähän, ja ainoo kiinnostava asia on usein se, että aa, tää on opiskellut jotain kiinnostavaa alaa.”

Valtsikassa opiskelun ja ylipäätään yliopistokoulutuksen takana on usein ajatus siitä, että opiskelu toimii mahdollistajana yhteiskunnan muuttamiselle. Koulutus on myös perinteisesti nähty väylänä kouluttaa valistuneita kansalaisia. Koulutus jakautuu Suomessa epätasa-arvoisesti. Voisiko ajatella, että Pikakahvimemegirl luo toiminnallaan vaihtoehtoja perinteiselle koulutukselle? “Some kouluttaa toimimaan tasavertaisemmin. Herkistä asioista kuulee suoraan vähemmistöiltä sen sijaan että joku tutkija tai toimittaja puhuu vähemmistön ohi: mielummin opin asioita keksustelemalla ihmisten kanssa jotka niitä kokee.” Ajatus siitä, että pääasiallinen kouluttautumisen tapa olis yliopisto, kuulostaa toivottomalta. Vaan pieni osa ihmisistä on yliopistossa, enkä usko että (väite) muutenkaan pitää paikkaansa. Eniten oppii keskustelemalla ja kuuntelemalla ja altistamalla itseään erilaisille ajatuksille ja taiteelle… Se, että tarviis kandin tai maisterin paperit että voi purkaa eriarvosuutta, tuntuu absurdilta. Suurin vaikuttava asia on halu ja motivaatio oppia. Sosiaalisilla ympyröillä on väliä, tunnetko vaikkapa sosiologeja tai aktvisteja. Yliopistossa voitaisiin miettiä tapoja tiedon levittämiseen. Keitä tarvitaan että tieto kiinnostaa, miten sitä voidaan tehdä tunnetuksi.” Kysymme vielä, onko memeadminilla jotain suosituksia tai sanottavaa valtsikalaiselle yleisölle. Viesti on yksinkertainen: Älkää väheksykö somesisältöjä.

OVATKO MEEMIT NYT LAITTOMIA? Teksti Samuli Leppämäki Kuvitus Samuli Leppämäki

Vuonna 2018 julistettiin keskustelufoorumeilla maailmanlopun saapuvan nörteille, kun EU-direktiivin pelättiin kieltävän kaikki humoristinen internet-sisältö ja Google uhkasi sulkea Youtuben kokonaan Euroopasta.

“Meemikieltona” tunnettu artikla 13 tuli virallisesti voimaan viime vuonna, mutta edelleen huvittavia kuvia jaetaan huolettomasti. Kammotteleeko kukaan enää meemien katoamista? Tai kiinnostaako ketään, että artikla 13 onkin nykyään 17?

errataanpa mistä on kyse. Kesäkuussa 2018 Euroopan parlamentin lakiasiainvaliokunta hyväksyi ehdotuksen Euroopan unionin direktiiviksi tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla (tunnetaan myös DSM-direktiivinä). Tarkoituksena herttaisesti nimetyllä kokonaisuudella oli jäsenmaiden tekijänoikeuslainsäädännön harmonisointi sekä digitaalisten sisämarkkinoiden lujitus. Eniten vastarintaa herättivät artiklat 11 ja 13. Artikla 11 eli niin sanottu linkkivero vaati Google Newsin kaltaisia sivustoja maksamaan lehtikustantajille artikkelien otteiden jakamisesta syötteessään. Oli kuitenkin epäselvää, kohdistuisiko tämä velvoite myös kohtalaisen korkean seuraajamäärän omaaviin somevaikuttajiin. Artikla 13 komensi tiettyjä sivustoja huolehtimaan, ettei niillä jaettaisi tekijänoikeuden suojaamaa sisältöä luvattomasti ollenkaan. Tätä vaatimusta valvottaisiin, milläs muullakaan, kuin automatisoiduilla suodattimilla. Artikla luokitteli tarkkaan alustat, joiden tulisi ottaa käyttöön vaaditut suodattimet ja ne, jotka pääsisivät pälkähästä. Tämä luonnollisesti herätti sivustojen kesken hyvin eriäviä näkemyksiä pelin reiluudesta. Suodattimien ei uskottu kykenevän erottamaan oikeita sisältövarkauksia laissa sallittuista median muodoista, kuten parodiasta. Täten artikla 13 sai lempinimekseen meemikielto, sillä meemit usein sisältävät tekijänoikeudella suojattuja kuvia parodian kontekstissa.

“Kyberavaruuden itsenäiset taiteilijat eivät kuitenkaan hyppineet riemusta.” Ainakin pinnalta katsottuna perustelu direktiiville vaikutti ihan hyväntahtoiselta. Lainsäädännön uskoteltiin siirtävän enemmän tuottoja Facebookin ja Googlen kaltaisilta mediajäteiltä alhaisen budjetin sisällöntuottajille. Kyberavaruuden itsenäiset taiteilijat eivät kuitenkaan hyppineet riemusta. Kukaan ei tiennyt miten näitä ohjeita jäsenmaissa tultaisiin soveltamaan ja sekös herättikin spekulaatioita.

Valtaisa vastareaktio Direktiivin esittelemä lainsäädäntö olisi asettanut vastakkain sisältöjen tuottajat omien julkaisualustojensa kanssa: ristiriitaulottuvuus, joka oli jo valmiiksi olemassa Googlen omistaman Youtuben toimintastrategiassa. Videonjakopalvelun tekijänoikeusluokkauksia tunnistava algoritmi ei nimittäin ole tyylipuhtaudesta tunnettu vaan vie mainostuloja sallituilta videoilta usein aiheettomasti. Toimeenpantaessa artikla painostaisi Youtuben sulkemaan sakkojen pelossa kaiken rajoituksia uhmaavan sisällön kokonaan pois sivustolta. Aiemmin mainostulonsa perusteettomasti menettäneet ovat voineet hakea päätöksen kumoamista. Tämänkin oikeuden meemiartikla eväisi, koska algoritmin merkitsemiä videoita ei annettaisi ladattavan ollenkaan. Menettely ei olisi siis aivan niin oikeudenmukainen, kuin mitä Strasbourgissa toivottiin. Kun internetin runsaslukuinen sisällöntuottajakaarti tajusi tämän uhan, kävi se pikimmiten aktiiviseen #Saveyourinternet-taisteluun pahamaineista “meemiartiklaa” vastaan. Kampanja levisi nopeasti sivustolta toiselle, osittain juuri meemien mukana. Siihen osallistui niin tubettajia, influenssereita kuin sivustojen johtohenkilöitäkin. Tukea osoitti muun muassa Wikipedian emoyhtiö Creative Commons sekä Youtuben toimitusjohtaja Susan Wojcicki. Ironisesti juuri kiistelty artikla oli tuonut tavallaan alustojen omistajat lähemmäs käyttäjiään, ainakin hetkeksi. Jonkin aikaa tuntui, ettei koko Yhdysvaltojen ja Euroopan digimaailma muusta puhunutkaan. Tuottajat pelkäsivät ilmaisunvapauden puolesta. Omistajat pelkäsivät mainostulojensa puolesta. Saksassa 150 000 ihmistä osoitti mieltään kerralla. Internetin pelättiin muuttuvan loputtoman luovuuden leikkikentästä käyttäjiensä tarkkailun ja hallitsemisen välineeksi. Vastustuksesta huolimatta DSM-direktiivi sai hyväksynnän parlamentin lopullisessa äänestyksessä äänin 348-274. Tämä tapahtui maaliskuussa 2019. Tuolloin esitykseen hyväksyttiin muutosesityksiä. Artiklasta 11 tuli 15 ja siihen sisällytettiin poikkeuksia yksityiselle ei-kaupalliselle hyperlinkkien käytölle. Linkkivero jäi enää vain uutissivustojen riesaksi. Artikla 13 siirrettiin osaksi vähemmän säväyttävää artiklaa 17, mutta sisältö säilyi olennaisesti samanlaisena. Pääosin tehdyt

“Internetin pelättiin muuttuvan loputtoman luovuuden leikkikentästä käyttäjiensä tarkkailun ja hallitsemisen välineeksi.” muutokset koskivat muita direktiivin osia, kuten kirjastojen toimintaa. Mainittakoon, että Suomi vastusti esitystä jo ennen sen etenemistä neuvotteluihin. Viisi sen euroedustajista äänesti esitystä vastaan vielä täysistunnossa.

Hidas eteneminen väsyttää vastarinnan Tyypillisesti direktiivi ei astu voimaan välittömästi, vaan jäsenmaiden tulee laatia itsenäisesti sen tavoitteita kunnioittavat lait. Näiden lakien valmistelu on edennyt tällä kertaa poikkeuksellisen verkkaisesti. Oikeastaan määräaika niiden toimeenpanolle oli jo viime kesäkuussa. Suomessa muutokset tekijänoikeuslakiin on tarkoitus esittää eduskunnalle tänä keväänä. Esitys muutoksista oli lausuntokierroksella syksyllä mutta uutisointia aihe ei enää ole herättänyt samalla innokkuudella kuin ennen. Esitys ei olisi huumorin osalta ainoastaan rajoittava. Nimittäin Suomessa parodiaa on ennen tulkittu muuta Eurooppaa suppeammin. Parodiaksi on luokiteltu vain teokset, joissa itse parodistin työn osuus on ollut merkittävä eikä esimerkiksi jaettuja uutisklippejä ivallisilla otsikoilla. Yksi olennainen muutos tekijänoikeuslakiin olisi parodiapoikkeus, jolla sallitun parodian ala laajenisi eurooppalaiseen laveampaan käsitykseen. Tällöin parodiaksi laskettaisiin kaikki lähdeteoksesta erotettavat pilailun ilmentymät. Youtube julkaisi viime elokuussa lausunnon, jossa se vakuuttaa tehneensä yhteistyötä EU:n kanssa artiklan toimeenpanon säätämisessä. Lausunnossa vakuutetaan halusta edistää kaikkien osapuolten etuja, mutta tarkkoja menetelmiä lakien suhteen ei nimetä. Youtuben toimia voidaan spekuloida niin suuntaan kuin toiseen, mutta tärkeää on muistaa, etteivät sen

asiakkaita ole sisällöntuottajat tai videoiden katsojat vaan mainostajat. Sama pätee Facebookiin, Twitteriin ja muihin firmojen ylläpitämiin sivustoihin.

Mitä nyt tapahtuu?

Kuumotelluin skenaario olisi se, että sivustot sulkisivat palvelunsa Euroopassa kokonaan välttyäkseen äärimmäisiltä korvaussummilta. Toinen vaihtoehto olisi, että sivustot alkaisivat valikoida itselleen luotettavia julkaisijoita. Tällaisia olisivat luultavimmin suuret levy-yhtiöt, sanomalehdet, TV-studiot tai vastaavat suuremman luokan toimijat. Sivustoista tulisi suurten yhtiöiden alaisia, kuten ne Facebookille ja Googlelle monella tapaa ovat jo. Itsenäiset tuottajat heitettäisiin omilleen. On myös mahdollista, että tarpeeksi moni jäsenmaa kokee Youtuben jo vuosia käytössä olleen algoritmin riittäväksi ja vain edellyttää saman teknologian käyttöönottoa muilta. Tällöin ne myös säästäisivät omia lainsäädännöllisiä resurssejaan. Tai sitten uudet lait karkottavat tuottajat kokonaan ja saamme sanoa hyvästi Doge-koirille.

toina ovat muun muassa vertaisverkkopohjaiset selaimet ja erilaiset koneiden sijaintitietoja sekoittavat VPN-palvelut. Luonnollisesti villin lännen verkkoon tottuneet surffaajat eivät välttämättä jää hengaamaan sellaiselle sivulle, jossa näkee vain klippejä Jimmy Kimmelin keskusteluohjelmasta. Sosiaalinen media tarvitsee sosiaalisen aspektinsa. Tavoitteena tekijänoikeuksien turvaamisen voisi luulla tuovan rauhaa digitaalisille markkinoille ja selkeyttävän omistussuhteita. Käytännössä internetin rajoittaminen ei tuo yksiselitteisesti ihmisille turvallisempaa oloa. Vertaisverkkoja ja VPN-palveluita mainostetaan vedoten ihmisten haluun suojata omia tietojaan, mitä mahdolliset valvontajärjestelmät kaventaisivat entisestään. Kääntöpuolena vapaa internet mahdollistaa myös mieli-

Internetille on kehittynyt oma vapautta painottava kulttuurinsa. Jos virkavalta oikeasti alkaisi tällaista “meemikieltoa” valvomaan, ei kuluttajilla ole velvoitetta jäädä perinteisille palvelimille. Vaihtoeh-

“Sosiaalinen media tarvitsee sosiaalisen aspektinsa.“

pidevaikuttamisen, jossa meemit toimivat oivina työkaluina. Nykyinen artikla 17 tuskin ansaitsee enää rooliaan sellaisena mörkönä, jollaisena sitä neljä vuotta sitten maalattiin. Voi olla, että digimaailman ulkopuoliset akuutit kriisit ovat menneet kiistanalaisen tekijänoikeussuojan edelle. Toisaalta nykypäivän turvallisuustilanteesta käsin on ihan haikeaa muistella sitä aikaa, jolloin keskustelimme niin dramaattisesti elektronisten kiertokuvien kohtalosta.

Blogi: Antirasismi mahdollistaa yhdenvertaisuuden koulutusjärjestelmässämme Teksti Janina Waenthongkham Kuvitus infinitestories.fi

nsimmäinen koulupäivä on monelle lapsuuden merkittävimpiä päiviä. Koulun aloittaminen on jännittävää ja uutta, ja sitä usein odotetaan innolla. Toisin voi kuitenkin käydä. Monet rodullistetut lapset joutuvat rasismin kohteiksi jo päiväkodissa. Odotus koulun aloittamisesta voi muuttua peloksi, jos joutuu kokemaan eri rasismin muotoja läpi koulupolun. Lapsen identiteetti muovautuu koulupolun myötä. Valkoisuusnormista poikkeaminen ja valkonormatiivinen kouluympäristö luovat lapselle jo varhain erilaisuuden kokemuksen sekä vaikuttavat siihen, miten lapsi tullaan näkemään koulussa. Jatkuvat mikroaggressiot, kuten ”puhutpa sä hyvin suomea” tai ”en ois odottanut sulta näin hyvää arvosanaa”, heikentävät nuorten itsetuntoa ja voivat lisätä sisäistettyä rasismia. Rasismin eri muotojen lisäksi rodullistava ohjaus on myös arkipäivää monelle rodullistetulle opiskelijalle. Tällä kaikella on vaikutusta opiskelijoiden kokemukseen omasta osaamisesta, uskosta itseensä sekä haluun opiskella.

”Jos kahdentoista pakollisen kouluvuoden jälkeen haluaa jatkaa korkeakouluun, tulee koulusta pitää edes jonkin verran.”

“Oppilaitoksissa tulisi olla selkeät prosessit puuttua rasismiin sekä yhteyshenkilö, jolle ilmoittaa rasismikokemuksista.” Yläasteen lopulla nuoret valitsevat, jatkavatko he ammattikouluun vai lukioon. Tässä valinnassa opinto-ohjauksella voi olla suurikin merkitys. Rodullistava opinto-ohjaus näkyy muun muassa maahanmuuttajataustaisten tyttöjen ohjauksena hoiva-alalle riippumatta heidän omista kiinnostuksen kohteistaan. Rodullistamisella tarkoitetaan sosiologista prosessia, jossa ihmiset jaotellaan ryhmiin heidän pinnallisten tai oletettujen piirteiden perusteella. Rodullistaminen näkyy esimerkiksi siinä, että afrikkalaistaustaisten opiskelijoiden nähdään soveltuvan ainoastaan tiettyihin tehtäviin huolimatta heidän omista toiveistaan. Ei olekaan ihme, ettei maahanmuuttajataustaisia eikä ylipäänsä etniseen tai näkyvään vähemmistöön kuuluvia opiskelijoita juurikaan ole korkeakoulujen kampuksilla. Toinen esimerkki rodullistavasta oppilaanohjauksesta on rodullistava ohjaus S2 (suomi toisena kielenä)-opintoihin. KARVI:n 2019 tekemässässä raportissa ”Taustalla on väliä” todetaan, että kielen kehittymisen kannalta on hyvin tärkeää arvioida, onko S2-opetukselle tarvetta ja tukeeko se riittävästi opiskelijan akateemisen kielen kehittymistä. Raportissa todetaan, että monet nuoret ovat havainneet, että S2-opetus ei ole antanut riittäviä valmiuksia korkeakouluhauissa tai -opinnoissa. S2-polulla voi olla paljon vaikutusta lapsen tulevaisuuteen. Huonoimmassa tapauksessa nuorelle saattaa tulla kokemus, ettei hän osaa suomen kieltä riittävän hyvin, eikä siksi uskalla yrittää edetä koulupolulla. Siksi on tarpeellista arvioida ja kehittää S2-opintoja, mutta myös katsoa, milloin tuo polku on todella tarpeen, milloin ei. Jos koulupolun monissa vaiheissa on paljon erilaisia esteitä ja haasteita, ei korkeakouluun pääsy ole helppoa. Väitän että, jos kahdentoista pakollisen kouluvuoden jälkeen haluaa jatkaa korkea-

kouluun, tulee koulusta pitää edes jonkin verran. Ajatusketjua voi myös pohtia seuraavasti: Haluaako rodullistettu opiskelija valita opiskeluympäristöä, jossa hän on marginaalissa eikä koe olevansa edustettu. Tai haluaako hän altistaa itseään rasistiselle tai valkonormatiiviselle ympäristölle, joka saattaa aiheuttaa vähemmistöstressiä tai huonommuuden tunnetta? Jotta tämä kirjoitus ei jää vain ongelmien luetteluun, listaan vielä muutaman ratkaisuehdotuksen kohti yhdenvertaisempaa koulutusjärjestelmää. Rakenteellista rasismia kouluissa ei korjaa irtisanoutuminen rasismista nollatoleranssi-lausahduksella. Lause ”nollatoleranssi rasismille” on tyhjä lupaus, koska se kieltää rasismin olemassaolon. Kun rasismi kielletään, ei päästä kiinni rakenteellisen rasismin juuri syihin. Aktiivinen rasismin vastainen toiminta, antirasismi, on avain rakenteellisen rasismin purkamiseen.

”Lause ’nollatoleranssi rasismille’ on tyhjä lupaus, koska se kieltää rasismin olemassaolon.” Antirasistisessa toiminnassa avaimena on antirasistisen ajattelun ja näkökulman ottaminen keskiöön kaikessa toiminnassa. Perustavanlaatuista olisikin, että saisimme antirasismin osaksi koulutuksen rakenteita. Ensiksi tärkeintä on tunnistaa ja tunnustaa rasismin olemassaolo. Sen jälkeen voimme konkreettisesti aloittaa tiedon lisäämisen sekä rasismia purkavat, siihen puuttuvat ja

ehkäisevät toimet. Selvityksessä afrikkalaistaustaisten henkilöiden kokemasta syrjinnästä (2020) Tiedosto avautuu uudessa välilehdessätuodaan esiin suosituksia, jotka edistäisivät koulujärjestelmän yhdenvertaisuutta. Yhdenvertaisuuslaki velvoittaa puuttumaan häirintään ja syrjintään. Oppilaitosten velvollisuutta puuttua oppilaisiin ja opiskelijoihin kohdistuvaan häirintään tulisi vahvistaa. Selvityksessä suositellaan, että opetus- ja kulttuuriministeriön sekä opetushallituksen tulee varmistaa, että niiden alaiset toimijat toimeenpanevat tehokkaasti yhdenvertaisuuden edistämisvelvollisuuttaan. Antirasistista koulutusta tulisi lisätä opettajien ja nuorisotoimijoiden koulutuksiin. Keskeistä on tarpeettomien S2-polkujen välttäminen, ja myös se, että S2-koulutusta kehitetään niin, että se myös tukee akateemista kieltä. Selvityksessä suositellaan, että yhdenvertaisuussuunnitteluvelvoite tulisi ulottaa koko koulutusjärjestelmään, eli varhaiskasvatuksesta jatko- ja korkeakoulutukseen asti. Lisäksi olisi tärkeää, että oppilaitoksissa tulisi olla selkeät prosessit puuttua rasismiin sekä yhteyshenkilö, jolle ilmoittaa rasismikokemuksista. Tämän pohjalta koulut voisivat tehdä esimerkiksi antirasistisen toimintaohjelman. Jos rakenteellisen rasismin annetaan kukkia koulutusjärjestelmässämme, pidämme instituutioidemme ytimessä yllä valtarakenteita, jotka rajoittavat eri taustoista tulevien ihmisten tosiasiallisia mahdollisuuksia kouluttautua. Antirasismin keinoin meillä on aito mahdollisuus luoda yhdenvertaista koulutusjärjestelmää kaikille taustasta riippumatta.

Juttu julkaistu alunperin Yhdenvertaisuusvaltuutetun blogissa.

Iso paha susi – katsaus Suomen susipolitiikkaan Teksti ja kuvitus Oscar Arminen

o lapsesta asti sadut kuten Punahilkka, kolme pikku porsasta sekä poika ja susi opettavat meidät pelkäämään susia. Sudella ei Suomessa ole kulttuurisesti paikkaa osana luontoa samalla tavalla kuin esimerkiksi karhuilla, joita ollaan pelkäämisen ohella kunnioitettu metsän kuninkaana. Vuonna 2020 kansalaisaloite kannanhoidollisen metsästyksen aloittamisesta keräsi 50 000 allekirjoitusta alle viikossa, samaan aikaan kun Suomessa oli reilut 200 sutta. Tämä kuulostaa melko pieneltä määrältä, kun esimerkiksi karhuja on Suomessa noin 2500 ja ihmisiä noin 5,5 miljoonaa. Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan susia on nykyisin liian vähän jotta kanta säilyisi geneettisesti monimuotoisena. Susi on määritelty erittäin uhanalaiseksi, vaikka kanta on nyt suurempi kuin koskaan nykymuotoisen tilastoinnin aikana.

Myös EU-laki määrittää susien suojelua. EU:n luontodirektiivin 16. artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat sallia yksittäisten susien pyytämisen tarkoin valvotuissa oloissa siten, ettei se haittaa susien suotuisan suojelun tason säilyttämistä niiden luontaisella levinneisyysalueella. Susia elää nyt aiempaa enemmän Suomen läntisillä alueilla ja samalla lähempänä asutuksia. Susikannat ovat alueellisesti keskittyneitä, sillä suuressa osassa maata susia ei esiinny. Viime maaliskuulta olevan arvion mukaan susia oli 279−321. Susikanta vaihtelee vuoden aikana kuitenkin suuresti, ja viime kesä ksi pentujen syntymän jälkeen sen oli ennustettu olevan 391–515. Sudet aiheuttavat vaaraa lähinnä metsästyskoirille, kotieläimille ja poroille. Susi on

koitunut ihmisen kohtaloksi viimeksi 1800-luvun puolella, tosin silloin joutuikin 21 lasta suden suuhun vuoden sisällä. Riistakeskus myönsi vuoden 2021 lopussa neljä poikkeuslupaa yhteensä 18 suden kannanhoidolliseen metsästykseen, mutta alueiden hallinto-oikeudet jäädyttivät luvat. Luvista valittivat luonnonsuojeluyhdistykset – Luonnonsuojeluliiton mukaan nykyinen kanta on edelleen liian pieni metsästykseen, kun taas Metsästysliiton mielestä kanta kestäisi metsästyksen. Luken selvitys suotuisasta suojelutasosta on edelleen kesken ja sen on määrä valmistua syksyllä 2022. Myös susien luvaton tappaminen on yleistä, mistä kielii esimerkiksi susikannan poikkeavan hidas kasvu. Suomessa on pitkä historia laeista, joissa suden sai

“Karkeasti sanottuna joka toiselle sudelle Suomessa löytyisi siis toimintavalmis metsästäjä.” tappaa sellaisen vastaan tullessa. Suden metsästys palkkiota vastaan alkoi Suomessa jo 1300-luvulla. 1880-luvulla hirvikanta pieneni ihmisen vaikutuksesta, jolloin sudet alkoivat nälkäänsä syödä karjaa ja liikkua asutetuilla alueilla. Lopulta tapahtumasarja päättyi traagisiin lapsisurmiin, mistä alkoikin todellinen susien suurjahti. 1900-luvun vaihteessa sudet olivat kuolleet paikalliseen sukupuuttoon. Susi nähtiin sekä uhkana että kilpailijana metsästäjälle, ja laji määriteltiinkin pitkään haittaeläimeksi. Suomessa suden suojelukeskustelu alkoi kehittyä 1970-luvulla ja samaan aikaan keskustelu politisoitui syvästi. Kun Suomi salli viime vuonna enintään 20 suden kannanhoidollisen metsästyksen, haettiin näitä lupia koko maassa yhteensä 168 suden ampumiseen. Kar-

keasti sanottuna joka toiselle sudelle Suomessa löytyisi siis toimintavalmis metsästäjä. Ennen kaikkea susikeskustelu kertoo ihmisen asenteesta luontoa kohtaan: Eläimen tulee väistää ihmisen tieltä jopa sen luontaisella alueella, jota ihmiset eivät asuta. Vaikka ihmisten tunteet ja kokemukset susista tuleekin ottaa vakavasti, ei pelon tulisi saada yliotetta tilastoista ja tieteestä.

Suomen susikanta ja metsästys ovat olleet jälleen otsikoissa viime aikoina. Susi herättää voimakkaita tunteita, eikä se ole mikään uusi ilmiö. Susi onkin kenties Suomen poliittisin eläin. 29

t u t k a i n l e h t i . f i