Tutkain 4/2012

TUTKAIN

Valtiotieteellinen ylioppilaslehti

4/2012

VANHAT JAKSAA, PARLEVUU! »8

selvitimme tieteen tabut »16

kakkosoluet testissä »22

teivo teivaisen elämä »35

Pääkirjoitus

S

aatanan saatana, kerrotaan Kekkoslovakia kansantasavallan valtionpäämiehen sanoneen usein suutuspäissään. Saatanan saatana, kirjoitin minä, kun en keksinyt mitään muuta raflaavaa tapaa aloittaa tätä pääkirjoitusta.

Vaikka sitaatin käyttöä joskus suositellaan hyväksi tavaksi aloittaa teksti, pitäisi sitaatin liittyä jollakin tapaa tekstin sisältöön. Koska saatanan saatana ei mitenkään varsinaisesti liity tämän tekstin sisältöön, tulin rikkoneeksi konventioita. Koska pitäähän niitäkin joskus rikkoa.

Tieteellisessä tutkimuksessakin on monia asioita, joiden sorkkimista ei tiedeyhteisö katso hyvällä. Näistä tieteen tabuista kerromme tämän lehden sivulla 16.

Toki kevyempiäkin aiheita muhkeasta 44-sivuisesta lukupaketistamme löytyy. Kansijuttua varten tapasimme neljä vähän pidemmän aikaa järjestötoimintaa valtsikassa harrastanutta (sivu 8). Kaikki ovat aloittaneet yliopistolla oman ainejärjestönsä hallituksessa. Se onkin yksi valtsikan ehdottomasti parhaita puolia; on paljon pieniä järjestöjä, jolloin suhteellisesti varsin suuri osuus opiskelijoista pääsee mukaan luottamustehtäviin ja erilaisia tapahtumia järjestämään.

Järjestötoiminta on arvokasta työkokemusta, jossa samalla tutustuu uusiin ihmisiin. Ainejärjestössä vietetyn hallitusvuoden jälkeen voi vaikka ryhtyä rakentamaan yhteisvaltsikalaisuutta Kannun hallituksessa (sivu 6) tai jopa elävöittämään kaupunkikulttuuria (sivu 26). Jotta järjestötoiminnalle, opiskelulle (sivu 12 sekä sivu 30) tai kaljan juonnille (sivu 22) kiireen keskellä jäi-

”Onneksi en pidä opintopisteiden keräilyä juuri minään, muuten saattaisi vituttaa.”

kuva: Teemu Perhiö

Ruisleipää, saatana! si enemmän aikaa, kannattaa kokeilla arjen rutiinien tehostamista (10 vinkkiä sivulla 29).

Kaikenlaista kakkosesta kakskakkosella Kun vuosi sitten kerroin ystävälleni tulleeni valituksi Tutkaimen päätoimittajaksi, ja aikovani myös taittaa lehteä koko vuoden, kehotti hän hyvästelemään yöunet. Se sai pohtimaan, että ei tainnut olla ihan kaikki intiaanit kanootissa, kun tällaiseen piti ryhtyä.

Nyt neljä Tutkainta myöhemmin on hyvä katsoa taaksepäin. Kulunut vuosi on ollut äärimmäisen hieno mutta samalla myös hyvin raskas kokemus. Yöunia en hyvästellyt, mutta paljon muulle sain sanoa heihei. Onneksi en pidä opintopisteiden keräilyä juuri minään, muuten saattaisi vituttaa.

Ja mitään en kadu. Lehden teko kun sattuu olemaan sangen opettavaista puuhaa. Tätä viimeistä numeroa tehdessä olen oppinut monia uusia kiinnostavia asioita: Kakkosolut on hyvä blandis.

Kakkosolut on oikein hyvää muutenkin.

Kakkosoluestakin tulee känniin.

Lämmin A. Le Coq on pahaa selvin päin.

Kannuklusterin kokoushuone Marxin sopivalla korkeudella olevan pyöreän pöydän jalka on rikki.

Suomen kielen opiskelijat järjestävät oikeasti Harry Potter -teemabileitä.

Savon viina on pahaa.

Loppuun haluan vielä lässyn lässyn ja niin edelleen (sivu 7).

Nyt menen syömään ruisleipää.

Mikko Virta Päätoimittaja

Tutkain 4/2012

3

TUTKAIN 4/2012

Julkaisija Kannunvalajat ry Päätoimittaja Mikko Virta Toimituspäällikkö Teemu Perhiö Toimitussihteerit Eevi Heikkinen Hanna-Kaisa Hämäläinen Laura Luoto Graafikko Vera Khryashcheva Ulkoasu ja taitto Mikko Virta

’’

Olisipa hienoa, jos yliopiston time management -järjestelmät perustuisivat puutarhurin aikaan!”

Professori Leif Åberg pärisee Tutkaimen kolumnistina sivulla 31.

Tekijät

Kirjoittajat Miran Hamidulla, Hanna-Kaisa Hämäläinen, Eetu Jokela, Roosa Kokkonen, Laura Luoto, Teemu Perhiö, Johanna Räty, Pirre Seppänen, Karoliina Suonpää, Aarni Suvitie, Teivo Teivainen, Mikko Virta ja Leif Åberg

Johanna Räty, 21-vuotias poliittisen historian opiskelija, haastatteli pitkän linjan järjestöaktiiveita. ”Haastattelut venyivät poikkeuksetta pitkiksi ja valtavan mielenkiintoisiksi keskusteluiksi, joista jokainen toi erilaista näkökulmaa aiheeseen. Haastavinta olikin lopulta tiivistää kaikki esiin nousseet hienot ajatukset mahdollisimman ytimekkäästi.”

Kannen kuva Mikko Virta Ilmoitusmyynti Elina Uutela elina.k.uutela@helsinki.fi Paino Whyprint Oy, Helsinki Painos 250 kpl ISSN 0787-0035 Palaute tutkain2012@gmail.com www.kannunvalajat.fi/tutkain Tutkain saa HYY:n järjestölehtitukea

4

Tutkain 4/2012

Eetu Jokela, 22-vuotias poliittisen historian opiskelija, kirjoitti kaupunkikulttuurista.

Laura Luoto, 23-vuotias valtio-opin opiskelija, haastatteli nuortenkirjailija Elina Rouhiaista.

”On siistiä, että Helsingissä tapahtuu ja ihmisten suhde kaupunkiin muuttuu. Halusin syventyä asiaan, koska välillä kaupunkikulttuuri on minusta tuntunut vain sen toimeentulevan, koulutetun keskiluokan puuhailulta.”

”Elina Rouhiaisen haastattelun jännitystä lisäsi se, että 13 vuotta vanhasta nauhuristani loppui virta kesken kaiken. Onneksi Rouhiainen neuvoi, että puhelimella voi nauhoittaa, ja haastattelu saatiin onnellisesti loppuun.”

Sisällys

8

12

8

vanhat jaksaa, parlevuu!

12

toinen kierros yliopistolla

16

tieteen tabut

22

kakkoset vertailussa

kansi

Mikä saa opiskelijan tekemään vuosi toisensa jälkeen työtä yhteisen hyvän eteen?

Moni tulee valtsikaan tekemään toista tutkintoa, miksi? kansi

Minkä aiheiden tutkimista tiedeyhteissä ei katsota hyvällä? kansi

Tutkain testasi, voisiko kakkonen olla opiskelijalle joskus myös ykkönen?

Vakiot

32

3 6 31 35 36 37 38

22

26

kaupunkikulttuuria

29

10 VINKKIÄ VÄHEMPIIN TISKEIHIN

30

suuri piirustuskilpailu

32

kirjailija ja sosiologi

Harrastetaanko elävää kaupunkikulttuuria vain kantakaupungissa?

Näillä vinkeillä opiskelija puolittaa tiskien määrän ja säästää arvokasta aikaa. Äänestä valtsikan paras luentopiirustus ja voita itsellesi huikea yllätyskirjapalkinto!

Nuortenkirjailija ja sosiologi Elina Rouhiainen haastattelussa.

Pääkirjoitus Ajankohtaista Inspehtorin pärinät Uratarina kansi Edarista kajahtaa Vessan seinältä Gallup

39 39 40 41 42 42 44

Eetu ja Ilpo Laulukirjan helmiä Arviot Kannusta kaikuu Lukijakilpailu Luvut Kannukka

aukeaman kuvat: Mikko Virta

Tutkain 4/2012

5

kuva: Mikko Virta

Ajankohtaista

Kannunvalajien vuoden 2013 hallitus takaa vasemmalta: Jaakko Kalske, Anni Nelimarkka, Vili Lähteenoja, Matti-Petteri Pöntiö, Asta Teräväinen, Niina Arvila, Kaisa Arkkila ja Miran Hamidulla. Edestä vasemmalta: Sini Hyytiäinen, Johannes Anttila, Laura Luoto, Anne Hietaharju ja Salla Huttunen.

Kannulle uusi hallitus 2013 • Kannunvalajat ry sai vaalikokouksessa uuden hallituksen vuodelle 2013.

• Uudessa hallituksessa on yli puolet valtio-opin opiskelijoita.

Teksti Roosa Kokkonen

K

annunvalajien vaalikokous pidettiin keskiviikkona 28.11.

Porthaniassa. Kokouksessa oli läsnä yhteensä 95 äänioikeutettua kannunvalajaa.

Vuoden 2013 puheenjohtajaksi valittiin Laura Luoto.

- Haluan tehdä valtsikasta kotoisan niin fuksille kuin n:nnen vuoden opiskelijalle, julisti Laura Luoto ennen puheenjohtajaäänestystä.

Luodon ja hänen vastaehdokkaansa Jaakko Kalskeen välillä ei ollut merkittäviä linjaeroja: molemmat painottivat yhteisvaltsikalaisuutta ja opiskelijoiden edunvalvontaa.

Inspehtori Leif Åberg julisti Luodon

6

Tutkain 4/2012

uudeksi puheenjohtajaksi äänin 62–33.

Luoto oli vuoden 2012 Kannunvalajien hallituksen kv- ja tasa-arvovastaava.

Opintosihteereiksi valittiin äänestyksellä Salla Huttunen politiikan ja talouden tutkimuksen laitokselta sekä Anni Nelimarkka sosiaalitieteiden laitokselta.

Taloudenhoitajaksi valittiin Asta Teräväinen ja alumni- ja yrityssuhdevastaavaksi Vili Lähteenoja.

Muut uuden hallituksen jäsenet ovat Johannes Anttila, Kaisa Arkkila, Niina Arvila, Anne Hietaharju, Sini Hyytiäinen, Jaakko Kalske ja Matti-Petteri Pöntiö. Hallituksen jäsenistä yli puolet opiskelee valtio-oppia.

- Haasteena tulevalle vuodelle on,

kuinka kaikki valtsikalaiset saadaan innostettua mukaan toimintaan ja jakamaan mielipiteitään, kommentoi vastavalittu opintosihteeri Huttunen.

Tutkaimen päätoimittajaksi valittiin Miran Hamidulla. Hän aikoo kehittää lehden verkkouutisointia ja parantaa yhteiskunnallisten ajankohtaisaiheiden käsittelyä.

Kokouksessa esitettiin myös koonti Kannunvalajien strategiasta. Sen tavoitteena on järjestön parempi toiminta kehittämällä tiedollista ja taloudellista jatkuvuutta.

Kokousta oli mahdollista seurata myös Facebookissa livestreamin ja mikrobloggauksen välityksellä.

Tutkain valittiin parhaaksi lehdeksi • Tutkain valittiin parhaaksi lehdeksi HYY:n järjestölehtikilpailussa.

Teksti Mikko Virta

Tavoitteisiin päästiin Tutkaimen päätoimittaja Mikko Virta, miltä nyt tuntuu?

- No, tuntuuhan tämä kieltämättä hienolta.

Tuliko voitto yllätyksenä?

- Ei tällaisia koskaan voi etukäteen tietää. Asetimme kyllä toimituksessa

kuva: Mikko Virta

T

utkain valittiin maanantaina 19.11. HYY:n järjestölehtikilpailun parhaaksi lehdeksi.

HYY:n tiedotteessa kerrottiin voitosta seuraavaa: Valtiotieteiden opiskelijoiden tiedekuntajärjestö Kannunvalajien julkaisema Tutkain voitti tämän vuoden parhaan järjestölehden palkinnon HYYn kilpailussa. Kilpailusarjaan otti osaa yhteensä 9 lehteä.

Tutkaimen nähtiin olevan hyvin kiinni tiedekunnan opiskelijoiden arjessa samalla tarjoten mielenkiintoisia juttuja myös muille lukijoille. Lehden linja nähtiin selkeäksi, mutta monipuoliseksi. Kiitosta lehti sai myös hyvästä visuaalisesta ilmeestään niin taiton kuin ammattimaisten kuvien osalta. Lisäksi raati haluaa mainita Tutkaimen verkkopalvelun, josta löytyy niin ajanhermolla olevia uutisia kuin painetun lehden näköispainokset.

vuoden alussa tavoitteeksi, että haluamme tarjota lukijoillemme yliopiston parhaan lehden, ja olemme tehneet kovasti töitä sen eteen. Nyt voisi sanoa, että tavoitteisiin päästiin.

Päätoimittaja Virta ei halua ottaa kunniaa voitosta ainoastaan itselleen.

- Kunnia ja kiitos kuuluvat kaikille lehdentekoon tänä vuonna osallistuneille sekä tietysti lukijoillemme, jotka ovat antaneet rakentavaa palautetta ja kan-

nustaneet eteenpäin.

Millaisin mielin Virta jättää päätoimittajan pestinsä vuoden lopussa?

- Levollisin mielin tietysti. Tänä vuonna on tehty lehden eteen näkyvän työn lisäksi paljon näkymätöntä perustyötä – kuten alkuvuoden lukijatutkimus – joka helpottaa ensi vuoden toimituksen urakkaa. Uskon vilpittömästi, että vuoden 2013 Tutkain on uuden toimituksen voimin entistäkin parempi lehti.

Valtsikalaiset valtasivat edustajiston • Syksyllä valitussa uudessa edustajistossa on runsaasti valtsikalaisia.

Teksti Mikko Virta Syksyllä käydyissä edustajistovaaleissa oli runsaasti valtsikalaisia ehdolla, ja varsin moni heistä myös raivasi tiensä ylioppilaskunnan 60 henkiseen edustajistoon.

Helsingin yliopiston ainejärjestöläisten (HYAL) listoilta edariin valittiin taloustiedettä opiskeleva Ozan Yanar ja yhteiskuntahistorian opiskelija Miran Hamidulla.

Sitoutumattoman vasemmiston riveistä edustajistoon pääsivät Veikko Eranti sosiologiasta, Joonas Kinnunen talous- ja sosiaalihistoriasta sekä Mia Hag­lund sosiologiasta.

Helsingin yliopiston vihreiden listal-

ta valituksi tulivat Viljami Kankaanpää sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta sekä sosiologi Verna Castrén.

Osakuntien listoilta tiensä edariin raivasivat kolme valtio-opin opiskelijaa: Matti Lehto, Antti Ojala ja Ella KeskiPanula.

Edustajiston 60 jäsenestä valtsikalaisia on siis yhteensä 10 eli 16,7 prosenttia. Se on suhteessa enemmän kuin valtsikalaisten osuus kaikista yliopiston opiskelijoista, mikä on 12 prosenttia.

Toisen kauden edustajistossa aloittava Antti Ojala ei näe valtsikalaisten suhteellisen suurta edustusta ongelmana.

- Äänestäjät päättävät, ketkä edustajistoon valitaan.

Hän ei osaa kuin arvailla syitä valtsikalaisten runsauteen edarissa.

- Valtsikalaisille käytännöllinen poliittinen toiminta tukee teoriapainotteisia opintoja. Myös ehdolle lähtemisen kynnys voi olla matalampi – varsinkin kun edustajistovaaleihin voi lähteä sitoutumattomana.

Entä osakuntien edustajien voolaisuus?

- Silkkaa sattumaa! Voolaisten verenperintöönhän kuuluu taito osata soluttautua erilaisiin organisaatioihin, Ojala nauraa.

Tutkain 4/2012

7

Vanhat jaksaa, Matti-Petteri Pöntiö Yhteistä toimintaa rakentamassa

O

Matti-Petteri Pöntiö valittiin haastattelun jälkeen jatkamaan Kannunvalajien hallituksessa vielä toisen vuoden ajan.

8

Tutkain 4/2012

lin ensin kaksi vuotta ainejärjestöni Dilemman hallituksessa, taloudenhoitajana ja sen jälkeen puheenjohtajana. Nyt olen Kannunvalajien varapuheenjohtaja, ja sitä kautta myös yhdistyksen omistaman Kannustin Oy:n hallituksessa.

Toiminnantarkastajana olen edelleen mukana myös Dilemman toiminnassa, vaikka roolini ei enää olekaan yhtä aktiivinen.

Oma periaatteeni on, etten aktiivisesti hakeudu luottamustoimiin, vaan tehtävään on oltava ensin kehotus joltakin toiselta. Fuksina tuntuikin hienolta tulla pyydetyksi mukaan ainejärjestön toimintaan. En ollut aluksi ajatellut edes hakea mukaan Kannuun, mutta kun menin vaalikokoukseen, minua ehdotettiin puheenjohtajaksi. En tullut valituksi, mutta päätin joka tapauksessa lähteä mukaan. En ole katunut, sen sijaan tuntuu melko haikealta nyt kun vuosi alkaa olla lopuillaan. Vielä yksi vuosi Kannunvalajissa ei välttämättä olisi lainkaan hullumpi ajatus.

Kuulostaa kliseeltä, mutta minusta on hienoa olla hyödyksi kanssaopiskelijoille ja päästä järjestämään yhteistä toimintaa samaa alaa opiskeleville. Tottakai jälkikäteen on myös miellyttävää saada kiitosta omasta toiminnastaan ja kuulla, että on jonkun mielestä tehnyt asioita oikein. On hienoa huomata, ettei oma työ ole ollut turhaa ja vaipunut unholaan, se lisää motivaatiota.

Yhteisöllisyyden lisäksi ainejärjestötoiminta on väkisinkin hyvin opettavaista, enkä vähättelisi siitä saadun kokemuksen merkitystä myöhemmässä

Matti-Petteri Pöntiö • Syntynyt Helsingissä 1987 • Opinnot aloitti psykologiassa 2008 ja käytännöllisessä filosofiassa 2009

elämässä. Käsitys siitä, millaista järjestötoiminta ylipäätään on, on lisännyt kiinnostustani jatkaa mukana ja lähteä uusiin tehtäviin. Kannustimen kautta olen päässyt myös tutustumaan yrityksen arkeen. Ilman ainejärjestöistä saamaani kokemusta tuskin olisin mukana taloyhtiöni hallituksessa, ja tulevaisuudessa voin nähdä itseni työskentelemässä myös kolmannella sektorilla.

Toki järjestötyöstä saa helposti kuluttavaa, koska tekemistä on niin paljon.

Mutta jos löytää itselleen sopivan roolin ja kiinnostavia vastuualueita, jaksaa pidempään. Eri toimilla on myös tapana kasaantua: jos tuntee paljon ihmisiä, tulee myös helposti pyydetyksi uusiin tehtäviin. Silloin täytyy käyttää omaa harkintaa, vaikka voi tuntua vaikealta kieltäytyä.

Parasta järjestötoiminnassa on se, että jokaiselle löytyy tekemistä. Varsinkin fukseille toiminta on arvokasta, koska sen kautta pääsee lennokkaasti sisään tähän yhteisöön. Valtsikassa on niin paljon järjestöjä ja kaikki tapahtuu suurella volyymilla. Järjestöt ovat lisäksi todella vahvoja ja jatkuvasti läsnä opiskelijoiden arjessa, mikä luo yhteisöllisyyttä. Siksi en ihmettele yhtään, miksi monet ovat niin innostuneita ainejärjestöistä ja niiden toiminnasta.

parlevuu!

Teksti Johanna Räty Kuvat Mikko Virta

Arto Aniluoto Järjestötoiminta kasvoi ammatiksi

O

Arto Aniluoto on kulkenut koko tien ainejärjestön hallituksesta aina Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan pääsihteeriksi asti.

len ehtinyt toimia hyvin monipuolisesti eri järjestöissä, mutta tavallaan kaikki lähti ainejärjestöaktiivisuudesta.

Menin heti fuksina mukaan ainejärjestöni Kontaktin hallitukseen, jossa viihdyin useamman vuoden, samoin kuin sen jälkeen Kannunvalajien hallituksessa. Samalla jatkoin Kontaktissa virkailijana ja kirjoitin Tutkaimeen. Olin heti fuksina ehdolla myös edustajistovaaleissa, mistä muodostui poliittinen kytkös.

Ensimmäisen vuoteni Kontaktin hallituksessa toimin nuorempana opintovastaavana. Kiinnostus opintoasioihin johti ylioppilaskunnan silloiseen koulutuspoliittiseen jaostoon, joka vastaa nykyistä opintovaliokuntaa. Se ei ollut mitenkään suunnitelmallista, yksi asia vain johti toiseen ja lopulta järjestötoiminta kasvoi ikään kuin ammatiksi.

Olen toiminut yliopiston hallinnossa monissa eri tehtävissä myös valmistuttuani. Oltuani ylioppilaskunnan pääsihteerinä vuosina 2005–2008, ajattelin jo, etten lähtisi enää uusiin tehtäviin. Maisteriksi valmistuttuani päädyin kuitenkin vielä Eteläsuomalaisen osakunnan kuraattoriksi ja ylioppilaskunnan varapuheenjohtajaksi. Tällä hetkellä olen opintovapaalla työstäni kansalaisjärjestön toiminnanjohtajana ja teen väitöskirjaani.

Ainejärjestötoimintaan mukaan lähteminen tuntui luontevalta, sillä olin jo lukiossa ollut aktiivinen. Varsinkin fuksina se oli myös helppoa, sillä uusia opiskelijoita houkuteltiin mukaan kaikkeen mahdolliseen. Myöhemmin kynnys aktivoitua samalla tavoin voi olla suurempi.

Järjestötoiminnassa on paljon mah-

Arto Aniluoto • Syntynyt Helsingissä 1976 • Opinnot aloitti sosiologiassa 1995 • Valmistui valtiotieteiden maisteriksi 2004 ja aloitti valtio-opissa tohtoriopinnot 2005

dollisuuksia, jos vain itse on innostunut.

Jos tarjolla olisi ollut jatkuvasti samanlaisia tehtäviä, olisin varmasti kyllästynyt nopeasti. Toiminnan hauskuus ja sen tarjoamat mahdollisuudet oppia loputtomasti uutta, myös erehdyksen kautta, ovat saaneet jatkamaan näin pitkään.

Toki joku voisi myös sanoa, etten ole oppinut sanomaan ei. Vaikka olen halunnut kokea mahdollisimman paljon, olen kuitenkin ehtinyt elää myös yliopiston ulkopuolista elämää ja valmistua hyvin arvosanoin.

Pidän hirvittävän tärkeänä myös järjestöjen yhteisöllistä puolta. Meidän aikamme palvoo yksilöllisyyttä yhä enemmän, mutta uskon yhdessä tekemisen olevan paljon parempi tapa hoitaa asioita. Tavallaan kaikella toiminnalla olenkin pyrkinyt edistämään yhteisöllisempää maailmaa. On hienoa, että valtsikassa korostuu yksittäisten ainejärjestöjen rinnalla yhä enemmän myös yleisvaltsikalainen identiteetti.

Jonkinlainen järjestöihminen olen varmasti hautaan saakka, siitä on huomaamatta tullut niin suuri osa elämää.

Kannunvalajien toimintaankin olen jäänyt vielä mukaan siten, että tuomaroin jokakeväisiä neppisajoja, ainakin kunnes väitöskirjani on valmis. Senkin jälkeen yhteys varmasti säilyy alumnitoiminnan kautta.

Tutkain 4/2012

9

’’

Yleensä kuitenkin huonoissakin hetkissä on tietynlaista nostalgiaa, ja myöhemmin voi yhdessä naureskella sitä, kuinka epätoivoisesti joskus siivottiin aamuviideltä.”

Aura Kostiainen

Kaiken takana on ainejärjestö

L

Aura Kostiainen toimi Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksessa viestintä- ja strategiavastaavana vuoden 2008.

10

Tutkain 4/2012

ähdin mukaan ainejärjestötoimintaan fuksina, kun minut valittiin Polhon hallitukseen sihteeriksi. En itse päässyt vaalikokoukseen, mutta järjestön hallituksessa jo edellisenä vuonna ollut ystäväni ehdotti minua. Jatkoin Polhon hallituksessa toisen vuoden varapuheenjohtajana ja taloudenhoitajana. Lisäksi vuonna 2007 toimin järjestön lehden, Poleemin, päätoimittajana ja vuonna 2010 olin vuosijuhlatoimikunnassa.

Vuosina 2005–2009 olin kaksi kautta HYY:n edustajistossa, jolloin toimin vuoden myös edustajistoryhmän puheenjohtajana. Lisäksi olin varaedustajana vielä kaudella 2009–2011. Edustajistoon pyrkimisen taustalla vaikutti myös ainejärjestössä toimiminen, sillä tilakysymykset olivat silloin esillä. Vuonna 2005 Kannunvalajien tilat siirtyivät Uudelta ylioppilastalolta Domus Academicalle, mikä herätti valtsikan järjestöissä melkoisen myrskyn. Tällöin korostui yksittäisen järjestön sijaan myös valtsikalaisuus ja kannunvalajuus. Edustajistossa avautui myös täysin toisenlainen vallan kenttä.

Olisi ollut hienoa kokea vielä myös Kannunvalajien hallitus, mutta se, samoin kuin vaihtovuosi, ovat niitä asioita jotka jäivät väliin. Toisaalta yleisvaltsikalaiseen toimintaan voi osallistua muillakin tavoin, itse olin esimerkiksi mukana vuoden 2011 promootiotoimikunnassa.

Halu osallistua konkreettisesti oli varmaankin ensisijainen syyni lähteä järjestötoimintaan. Oman ainejärjestön toimintaan houkutteli mukaan hyvä yhteishenki. Vaikka alusta asti tutustuin muihinkin opiskelijoihin, omat fuksikaverit ja ainejärjestö muodostivat sen viitekehyksen, johon koin vahvasti kuuluvani. Myös monet eri tapahtumat ja erityisesti pikkujoulujen järjestäminen

Aura Kostiainen • Syntynyt Helsingissä 1983 • Opinnot aloitti poliittisessa historiassa 2003 • Valmistui valtiotieteiden maisteriksi vuonna 2011

fuksina aktivoi mukaan, kun kaikki käytännön järjestelytkin pääsi tekemään itse. Moni lähtee helposti muualle jos oma järjestö ei ole aktiivinen.

Jossakin vaiheessa kyse oli varmasti myös kunnianhimosta ja halusta päästä vastuullisempiin ja vaativampiin tehtäviin, sellaisiinkin, jotka vähän hirvittivät.

Nykyään, niin sanotusti dinosaurusosastolla, osallistun ainejärjestötoimintaan jos koen erityisesti voivani olla avuksi jossakin asiassa. Olen ainejärjestön kautta tutustunut eri aikoina aloittaneisiin opiskelijoihin, joiden kautta on helppo pysyä toiminnassa vielä mukana. Silloin tulee myös helposti pyydetyksi mukaan uusiin asioihin. Hallitukseen en enää lähtisi, mutta on hienoa olla hyödyksi muilla tavoin.

Valmistumiseni jälkeen olen vähentänyt luottamustoimia ja keskittynyt työhöni HYY:n World Student Capital -projektin koordinaattorina. Lisäksi olin viime kunnallisvaaleissa ehdokkaana. En usko,x että olisin lähtenyt ehdolle ilman historiaani järjestöissä ja ylioppilaskunnassa, joten tavallaan kaiken voi sanoa alkaneen siitä kun fuksina lähdin mukaan Polhon hallitukseen.

Tottakai järjestötoiminnassa on ikävätkin puolensa, mutta myös vähemmän miellyttävät velvollisuudet täytyy olla valmis hoitamaan. Yleensä kuitenkin huonoissakin hetkissä on tietynlaista nostalgiaa, ja myöhemmin voi yhdessä naureskella sitä, kuinka epätoivoisesti joskus siivottiin aamuviideltä.

’’

Järjestö muodosti yhteisön, jota ei tarvinut etsiä, ja fuksisyksyn jälkeen halusin itsekin kantaa korteni kekoon tuon yhteisön puolesta.”

Aarni Suvitie

Uusia ihmisiä ja ajatusmaailmoja

A

Aarni Suvitie halusi ainejärjestön hallitusvuoden jälkeen edistää yleisvaltsikalaisuutta, ja hakeutui Kannunvalajien hallitukseen suhdevastaavaksi.

loittaessani talous- ja sosiaalihistorian opinnot olin vasta muuttanut Helsinkiin, enkä tuntenut täältä ketään. Tasoon oli kuitenkin helppo päästä mukaan, ja ensimmäisten viikkojen aikana huomasin, että opiskelujen aloitus oli muillekin samanlaista kaaosta. Järjestö muodosti yhteisön, jota ei erikseen tarvinnut etsiä, ja fuksisyksyn jälkeen halusin itsekin kantaa korteni kekoon tuon yhteisön puolesta.

Lähdin fuksina Tason hallitukseen ja puoliksi sattumalta päädyin vastaamaan yhdistyksen suhteista Historian opiskelijain liitto HOL:iin ja kansainväliseen historian opiskelijoiden järjestö ISHA:an. Samalla olin molempien järjestöjen hallituksissa ja pääsin näkemään myös muunlaista järjestötoimintaa. Siksi olikin luontevaa jatkaa seuraavana vuonna Kannunvalajien suhdevastaavana. Kannun hallitukseen oli helppoa lähteä mukaan osittain myös siksi, että olin ehtinyt tutustua ihmisiin ja pääsin tekemään sitä, mistä pidin.

Harkitsin myös toista vuotta Kannunvalajien hallituksessa, mutta elämäntilanteeni oli silloin liian kiireinen. Sen sijaan olen ollut aktiivinen Helsingin yliopiston ainejärjestöläisissä, jonka hallituksessa olen nyt toista vuotta. Tällä hetkellä HYAL:issa ja ylioppilaskunnassa toimiminen tuntuukin sopivimmalta.

Nyt kun olen fuksi maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa, olen leikitellyt ajatuksella osallistua järjestötoimintaan muutenkin, kuin vain käymällä tapahtumissa. En kuitenkaan näe sitä erityisen todennäköisenä vaihtoehtona.

Ainejärjestötoiminta on tietysti hauskaa, mutta olen aina kokenut sen myös muuten merkityksellisenä. Identiteetti tietyn aineen opiskelijana jäsentyy juuri

Aarni Suvitie • Syntynyt Jyväskylässä 1986 • Opinnot aloitti talous- ja sosiaalihistoriassa 2008 sekä elintarvike-ekonomiassa 2012

ainejärjestöjen kautta, eikä opetus välttämättä samalla tavalla synnytä mitään yhteistä kokemusta. Eri järjestöissä toimiminen on hiljalleen muuttanut omaa identiteettiäni, ensin yleisvaltsikalaiseksi ja lopulta koko yliopiston tasolla. On kiinnostavaa huomata, kuinka erilaista kulttuuri ja toiminta eri tiedekunnissa ja järjestöissä on, vaikka pohjimmiltaan kyse onkin samoista asioista.

Ainejärjestöissä on hienoa myös se, että kynnys osallistua on usein matala katsomatta siihen, kuka olet. Tärkeää on se, että haluat olla mukana. Ei esimerkiksi ensimmäisen ja viidennen vuoden opiskelijoilla välttämättä ole muita kovin luontevia tilaisuuksia kohdata toisiaan. Verkostoitumisesta puhuminen on kornia, mutta kyllähän järjestötoiminnassa tutustuu erilaisiin ihmisiin ja näkemyksiin. Siinä oppii väkisinkin ymmärtämään myös muiden ajatusmaailmaa.

Valtsikassa kiertonopeus järjestöissä on suuri, mikä on toisaalta hyvä asia. Silloin kun samat ihmiset pyörivät mukana vuodesta toiseen, kokemus tietysti karttuu eri tavalla, mutta toiminta voi myös helposti käydä liian rutiininomaiseksi. Sellaisen olen halunnut välttää ja antaa tilaa uusille. Ehkä hyödyllisintä, mitä vanhempi toimija voi tehdä, on olla seuraajiensa käytettävissä ja osoittaa kiinnostusta ilman turhaa päsmäröimistä tai jääräilyä. Totta kai haluan edelleen olla osa yhteisöä, mutta aktiivisuuttakin on monenlaista.

Tutkain 4/2012

11

toinen kierros

YLIOPISTOLLA Teksti Miran Hamidulla Kuvat Mikko Virta

V

iime vuosien koulutuspoliittisessa keskustelussa on toistuvasti nostettu pinnalle vaatimuksia saada opiskelijoita aiempaa nopeammin luentosalien penkeiltä työelämän pariin. Valmistumisten nopeuttamistavoitteista huolimatta yliopistomaailmassa pyörii silti myös suuri joukko opiskelijoita, jotka haluaisivat viipyä täällä jopa yhtä tutkintoa kauemmin.

Maisteritutkinnon jo entuudestaan suorittaneella opiskelijalla on mahdollisuus hakea toisen tutkinnon opiskelijaksi suoran maisterivalinnan kautta, mutta osa valitsee silti uuden pääsykokeen. Tällöin opiskelu alkaa täysin alusta kandivaiheesta lähtien.

Innolle opiskella toista tutkintoa ei ole löydettävissä yksiselitteistä syytä, vaan useimmiten takana on niin halua itsensä kehittämiseen kuin pyrkimyksiä edistää omaa työuraansa. Myös valtiotieteellinen tiedekunta saa osansa näistä toisen kierroksen opiskelijoista, vaikka väitetäänkin, ettei tiedekunnasta edes valmistu miksikään.

KirjaN kautta uusiin opintoihin Helsingin yliopiston kemian laitoksella epäorgaanisen kemian jatko-opiskelijana työskentelevä Jere Tupala kävi tuttavansa kanssa keskustelua lukemastaan atsteekkeja käsitelleestä artikkelista, millä oli yllättäviä vaikutuksia.

- Keskustelun seurauksena kaveri lainasi sosiaali- ja kulttuuriantropologian kurssikirjan esimerkiksi, mikä johti ensin sivuaineopintoihin ja lopulta pääsykokeeseen.

Jatko-opiskelijan työt Kumpulassa ja antropologian opinnot keskustakampuksella ovat toisinaan olleet hankalasti yhteen sovitettavissa, vaik-

12

Tutkain 4/2012

ka Tupala onkin edennyt uuden aineensa opinnoissa jo lähes kandin tasolle sangen lyhyessä ajassa.

- Koska olen työsopimuksella töissä laitoksella, en voi lähteä kesken kaiken luennolle. Tämä on pakottanut minut kirjatentteihin, vaikka haluaisinkin suorittaa enemmän luentokursseja.

Vaikka luonnontieteiden ja valtiotieteiden luulisi tieteinä olevan melko kaukana toisistaan, on pitkän linjan tieteenharjoittaja löytänyt näiden välillä myös yhtäläisyyksiä.

- Antropologia on kuitenkin aineena vähän siltä väliltä. Sekin on jossakin määrin kokeellista tiedettä, joka liittyy ihmisten tekemisiin.

Merkittävimpänä erona luonnontieteisiin Tupala pitää yhteiskuntatieteiden mahdollisuutta keksiä jo keksittyjä asioita tavallaan uudelleen, kun niitä katsotaan hieman eri kantilta.

- Luonnontieteissä on tottunut siihen, että jo keksitty on jo keksitty, ja pitää keksiä jotain täysin uutta. Uudelleenkeksiminen on kuitenkin ollut yllättävän kivaa.

Kiinnostus antropologiaan ei kuitenkaan ole kemistin ainoa motiivi tavoitella valtiotieteiden maisterin tutkintoa. Moniin valtion virkoihin palkataan mieluummin valtiotieteilijöitä, vaikka haussa oleva työtehtävä vaatisi enemmänkin kemian tietämystä.

- Valtiotieteilijät palkkaavat valtiotieteilijöitä, Tupala kärjistää.

vauhtia diplomaattiuraan Tupalan tapaan myös Linda Jerjomin koki valtiotieteilijän statuksen avaavan uusia ovia työuralla valtionhallinnossa, vaikka hänellä olikin työkokemusta suurlähetystöistä jo ennen valtsikaan tuloaan.

- Vaativimpiin paikkoihin VTM on ehdoton.

Lukiosta päästyään Jerjomin oli halunnut päästä suoraan yliopistoon, ja päätynyt opiskelemaan Venäjän kieltä ja kirjallisuutta humanistiseen tiedekuntaan. Sivuaineopintojen myötä hän tutustui myös poliittiseen historiaan, ja päätti valmistumisensa jälkeen hakea aineeseen maisterivalinnan kautta.

- Hain maisteriopintoihin valtiotieteelliseen, sillä valtiotieteellisen ja kieliopintojen yhdistelmä on varsin hyödyllinen tulevaa uraani ajatellen.

Poliittisen historian tietämyksestä onkin ollut jo hyötyä Suomen ETYJ-edustustossa Wienissä työharjoitteluaan parhaillaan suorittavalle Jerjominille.

- Valtsikan takaamasta laajasta yleissivistyksestä on ollut apua ETYJ-alueen ongelmien ja mahdollisuuksien hahmottamisessa.

Jälkikäteen ajateltunakaan Jerjomin ei ole valintojaan katunut, vaikka pitääkin valtsikaa ehkä enemmän omana juttunaan aiempaan humanistiseen tiedekuntaan verrattuna.

- Valtsikassa on ollut ehkä enemmän omantyyppisiäni ihmisiä ja parempia bileitä. Muutoin olen erittäin tyytyväinen ratkaisuihini ja tuplamaisteriyhdistelmääni, Jerjomin toteaa.

Kaipuu takaisin opiskelijaKSI Oikeustieteen maisteriksi jo valmistunut Maija Anttila huomasi opintojensa jälkeen, ettei ollut

saanut opiskelijaelämän iloista vielä kyllikseen.

Ratkaisuna hän päätti hakea lukemaan yleistä valtio-oppia, eikä ole valintaansa katunut.

- Olen viihtynyt erinomaisesti. Valtsika on tiedekuntana sen verran pienempi, että ihmisiin tutustuu helpommin.

Uudessa opiskelupaikassa on ilahduttanut myös aiempaan verrattuna helpommat opinnot.

- Oikis oli ehdottomasti vaativampi. Tenttikirjojen määrä oli hirvittävä.

Muiden tapaan myös Anttila uskoo uusien opintojensa edistävän tulevaa työuraa.

- Tiedän juristituttuja, joille valtsikaopinnoista on ollut hyötyä.

Valtsikan ja oikiksen välille pyritään toisinaan virittelemään leikkimielistä vihollisuutta, mutta Anttila on ainakin toistaiseksi välttynyt aiheeseen liittyvältä kuittailulta niin uusilta kuin myös entisiltä opiskelukavereilta.

- Vastaanotto valtsikassa on ollut erittäin positiivista. Oikiskaverinikin ovat olleet kiinnostuneita valtsikan opinnoistani. Muutama kertoi jopa haluavansa takaisin koulunpenkille kuultuaan opiskelijaelämäni riemuista, Anttila hihkaisee.

Takaisin kampukselle! Maija Anttila halusi palata työelämästä opiskelijaelämän pariin eikä ole valintaansa katunut.

Tekniikan ja talouden liitto Sähköverkkojen ja suurjännitetekniikan diplomiinsinööriksi Otaniemessä opiskellut Stefan Forsström huomasi Vantaan Energialla sähköverkkojen kehitystehtävissä työskennellessään sähköTutkain 4/2012

13

Jere Tupalan päivät kuluvat töissä kemian laitoksella ja illat valtsikan tenttikirjojen parissa.

14

Tutkain 4/2012

alan olevan vahvasti kiinni yhteiskunnassa.

- Olin muutenkin kiinnostunut taloustieteestä ja lukenut paljon alan kirjallisuutta. Huomasin, että työtehtäviini liittyi lähes aina teknillistaloudellinen näkökulma.

Myös työnantaja oli samoilla linjoilla ja otti erittäin myönteisesti vastaan uutisen Forsströmin saavuttamasta taloustieteen opiskelupaikasta.

- Talouden saralla suoritetut lisäopinnot ovat jo nyt muuttamassa tehtäviäni työpaikalla.

Työnantaja katsoi ylipäätänsä kaikenlaisen itsensä kehittämisen myönteiseksi asiaksi ja osoittautui erittäin joustavaksi opiskelun sekä työn yhteensovittamiseen liittyvissä ongelmissa.

- Olin ensimmäisen vuoden osittaisella opintovapaalla ollen kolme päivää vapaalla ja kaksi päivää töissä. Vapaa tuli yllättävän sujuvasti.

Vaikka Forsströmin edellisistä opinnoista olikin jo vierähtänyt melkoisesti aikaa, oli paluu opiskelijaksi yllättävän helppoa.

- Siitä oli apua, että olin jo aiemmin tehnyt opintoja Aallon avoimessa yliopistossa. Toki aloittaminen vaati vähän totuttelua, mutta oli helpompaa kuin edellisten opintojen alkaessa.

Nykyistä ja edellistä oppiainetta verratessaan Forsström ei näe merkittäviä eroja johtuen kummankin aineen yksityiskohtaisuudesta matemaattisen puolen osalta. Erojakin kuitenkin löytyy.

- TKK:lla kurssit olivat hieman paremmin organisoituja, ja opiskelu ehkä hieman vaativampaa tahkoamista. Taloustieteessä on myös enemmän kvalitatiivisuutta. Erot olisivat kuitenkin suurempia, jos opiskelisin esimerkiksi sosio-

Jatkuvasta itselleen näyttämisen halusta opiskeluintoa ammentava Stefan Forsström haaveilee jopa kolmannesta tutkinnosta.

kuva: LinDa jerjominin arkisto

Opiskelut veivät Linda Jerjominin maailmalle lähetystötehtäviin.

logiaa.

Oppimisen ilosta ja itselleen näyttämisen halusta opiskeluintoa itselleen ammentava Forsström ei välttämättä aio jättää opiskelijaelämää taakseen vielä valtsikasta valmistumisenkaan jälkeen.

- En näe mahdottomana ajatusta siitä, että suorittaisin pelkän maisterin esimerkiksi vaikkapa kauppakorkeakoulussa, Forsström pohtii.

Riittääkö virta?

Toista tutkintoaan suorittavat opiskelijat työskentelevät usein opiskelujensa ohessa aiempaan tutkintoon liittyvissä työtehtävissä. Tämä aiheuttaa samalla myös ajankäyttöön ja jaksamiseen liittyviä haasteita verrattuna ensimmäistä tutkintoaan suorittaviin päätoimisiin opiskelijoihin.

- Lisäopiskeluista pitää nauttia tai muuten hommasta ei tule mitään. Työn ohessa tehtävää luku-urakkaa pitää ajatella hyvänä iltalukemisena, kemisti Jere Tupala suosittaa.

Kahden tutkinnon suorittamisen ohessa työskentely on tarpeellista myös työkokemuksen ammentamisen vuoksi.

- Jos opiskelee päätoimisesti kaksi tutkintoa käymättä välissä töissä, jäävät työkokemuksen antamat urahyödyt saavuttamatta, huomauttaa Stefan Forsström.

Vaikka kaikki haastatellut katsoivatkin valtsikassa suoritettavien lisäopintojen olevan hyödyksi tuleville urilleen, ei yksikään heistä silti ollut niiden välttämättömyyden kannalla. Lisäopintoihin kannattaakin ryhtyä vain innon ja jaksamisen ollessa riittävän korkealla tasolla.

Tutkain 4/2012

15

Tieteen Toimitus Karoliina Suonpää Kuvitus Teemu Perhiö

Ensimmäisistä kursseista lähtien yliopistossa painotetaan kriittisen ajattelun ja kyseenalaistamisen tärkeyttä. Mitään ei pidä ottaa annettuna vaan aiemmat käsitykset tulee asettaa tieteellisen tarkastelun kohteeksi. Mutta onko tiedeyhteisölläkin omat uskonkappaleensa, joiden haastamista ei sallita? Kuusi tutkijaa pohtii tieteen ja arvojen suhdetta.

KYSYMYKSET

1.

Onko teidän tutkimusalallanne teorioita, joita ei ole sallittua kyseenalaistaa tai aiheita, joiden tutkimista ei pidetä sopivana?

16

Tutkain 4/2012

2.

Mitä alanne käsityksiä olette itse nostanut kriittisen arvioinnin kohteeksi? Onko alallanne kysymyksiä, joita ette eettisistä syistä tahtoisi tutkia?

3.

Miten kolleganne ovat suhtautuneet tutkimukseenne?

4.

Minkä tieteenalallanne vallitsevien käsitysten kyseenalaistamiseen tahtoisitte rohkaista opiskelijoita ja tulevia tutkijoita?

TABUT Markus Jokela VTM, FT, persoonallisuus- ja kehityspsykologian dosentti, yliopistotutkija

1.

Psykologia on tieteenalana onneksi niin laaja-alainen, ettei koko alaa hallitsevia klikkejä pääse syntymään yhtä helposti kuin kuppikuntaisemmilla erikoisaloilla.

Monet tutkijat kyllä välttelevät joitain herkkiä aiheita, kuten älykkyyttä, rotueroja, geenejä, poliittisia asenteita tai sukupuolieroja. Mutta tulenarkojenkin aiheiden kohdalla tieteellisen argumentoinnin ja maltillisuuden säilyttäviä tutkijoita useimmin kunnioitetaan kuin halveksitaan, ainakin pitkällä tähtäimellä.

2.

Oman tutkimukseni tavoite on ollut ensisijaisesti uusien tutkimussuuntauksien avaaminen, esimerkiksi väestötieteellisten prosessien psykologisen perustan selvittäminen. Jos siinä sivussa tulee joitain aiempia oletuksia kyseenalaistaneeksi niin sillä hyvä. Luultavasti jotkut valikoivaa muuttoliikettä, ulkonäköä tai älykkyyttä käsittelevät tutkimukseni tulevat aiheuttamaan hieman jupinaa, mutta ei tätä pidä pelätä. Tieteellisen tutkimusetiikan puitteissa en keksi mitään aihetta, jonka jättäisin tutkimatta eettis-moraalisista syistä.

3.

Varsin positiivisesti, tai vähintään neutraalisti. Monet ovat yleisellä tasolla epäilleet sosiaalisen selittämistä biologisella ja psykologisella, mutta omaa tutkimustani ei juurikaan ole kritisoitu. On kuitenkin tärkeä pitää etäisyys omaan tutkimukseensa myös itse, esimerkiksi myöntämällä sen menetelmälliset heikkoudet eikä puolustaa sitä vain siksi, että sen on itse tehnyt.

4.

Haluaisin rohkaista tulevia tutkijoita lähestymään yhteiskunnallisia ilmiöitä rehellisesti, avoimesti ja kattavasti. Jos tutkit sosiaalista liikkuvuutta, älä teeskentele etteikö yksilöiden älykkyydellä ole tutkimuksesi kannalta merkitystä. Jos tutkit sukupuolieroja, älä yritä pakottaa kaikkia havaintojasi kasvatuksen tai kulttuurin piikkiin. Jos tutkit väkivaltaisuuden siirtymistä sukupolvien yli, älä kuvittele kaiken olevan vain oppimista ja vanhempien matkimista. Yhteiskuntatieteen aiheet ovat haastavia tieteellisen tutkimuksen kohteita. Tämä haaste pitää ottaa vastaan, eikä haudata päätään diskursiivisen yhteiskuntapohdiskelun hattaraan, vaikka se niin pehmeältä tuntuukin.

Tutkain 4/2012

17

Arto Luukkanen TT, yleisen kirkkohistorian dosentti, Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistonlehtori

1.

Jokaisella tieteenalalla on omat vaihtelevat "muotiilmiönsä"; 1990-luvulla Venäjän tutkimus tangeerasi "transitio-tutkimuksen" kanssa. Ajatuksena oli, että Venäjä on "transitiossa" ja että siitä tulee vähitellen (ja aika pian) ns. normaalivaltio (kiltti karhu, jolle annetaan hunajaa/rahaa, jos se on kiltti). Nyt tämä käsitys lienee kärsinyt jonkinlaisen haaksirikon ja meidänkin "siirtymätalouksien instituuttimme" ovat jo "normalisoituneet".

2.

Itse katson kuuluvani kansainvälisen Venäjän tutkimuksen ns. "mainstreamiin"; sen "Russian Studies" -perinteeseen. Meillä Suomessa 1990-luvulla Venäjän tutkimus monopolisoitui entisen (ja nykyisen) vasemmiston johtamaksi linjaksi. Vielä 1980-luvulla he eivät harrastaneet liiemmin Venäjää, mutta kun poliittinen torvi soi ja rahaa löytyi, niin heistä tuli Venäjän tutkijoita. Opetusministeriömme ajatuksena oli ilmeisesti se, että siellä vasemmalla se viisaus piilee. Olen tästä syystä koettanut herätellä ajatusta siitä, että Venäjä on tärkeä asia ja että sitä ei saisi "politisoida" jonkin koulukunnan tai lahkokunnan tutkimukseksi. Ajatuksena on ollut se, että Venäjän tutkimus voisi olla a) kriittistä ja b) arvovapaata. Itse en ole minkään entisen poliittisen sydeemin osa...

3.

Kansainvälisesti ihan mukavasti. Olen saanut yli 20 kansainvälistä arviota ulkomailta ja ne ovat olleet kauttaaltaan positiivisia. Suomessa vastaanotto on ollut

18

Tutkain 4/2012

vaihtelevaa; vuonna 2000 julkaisin kirjan Hajoaako Venäjä? ja keskustelin Venäjän uudesta eliitistä - "sekurokratiasta". Helsingin Sanomien eräs päätoimittaja oli silloin sitä mieltä, että sellaista ei saa väittää. Tämä osoituksena siitä, että Venäjän uusimman historian tutkimus eli ns. "contemporary history" saattaa herättää kaikenlaisia tunteita. Syy tähän on tietysti meidän vanha, suomettuneisuuden ajan historiamme varovaisuus, ts. kyyristely kannattaa. Toinen asia: meillä ei ole perusteoksia suomen kielellä, ja se on äärimmäisen paha asia opiskelijoita ajatellen. Olen katsonut, että eräs velvollisuuteni on parantaa tätä tilannetta.

Minusta Venäjä kuitenkin ansaitsee sen, että sitä tutkitaan sellaisena kuin se on - ei sellaisena kuin sen haluttaisiin olevan. Tässä viimeksi mainitussa on pieni "rasismin" maku... että me voisimme mestaroida Venäjää ja olla muovaamassa sitä, tai että tutkijoiden pitäisi olla supsuttelemassa poliitikoille korvaan. Että meidän pitäisi ottaa "white man's burden..." ...ja auttaa näitä sympaattisia ja ah... niin jäsentymättömiä venäläisiä. Minä taas uskon, että he osaavat hoitaa omat asiansa itse.

4.

Olkaa rohkeita ja kiistäkää entiset "totuudet"! Alas vanhat parrat! Venäjää ei voi tutkia silkkikäsineillä vaan sinne on mentävä ja kieli on opeteltava. Kansainvälistyminen on tärkeää; kun täällä Suomessa on ummehtunutta näin pienellä alalla, niin pyrkikää opiskelemaan ulos ja jos mahdollista, työskentelemään siellä pari vuotta! Rohkeutta!

Liisa Keltikangas-Järvinen FT, psykologian professori

1.

Jos teoria ei ole kestävä, se kyseenalaistuu itsestään tieteellisesti pitävän tutkimuksen edetessä. Sen sijaan tutkimusaiheita, joita ei mielellään sallittaisi tutkittavan, koska vallalla olevat käsitykset saattavat kyseenalaistua, on kaikilta yhteiskuntatieteen alueilta runsaasti. Siellä erilaiset asenteet ja subjektiiviset arvovaraukset ovat aina jarruttaneet tieteen eteenpäin menoa. Näitä tunnelatautuneita, "ei-sallittuja" aiheita ovat esim. biologisten erojen merkitys tyttöjen ja poikien käytöseroissa, vanhempien (ja sieltä lapselle siirtyvien) perinnöllisten taipumusten merkitys vanhempien sosiaaliluokan muodostumisessa (missä määrin vanhempien koulutus on lapsen ympäristötekijä, missä määrin perintötekijä; missä määrin vanhempien koulutus on heidän perinnöllisten taipumustensa ohjaama valinta, jotka taipumukset siirtyvät lapselle) jne.

2.

En itse ole tarkoituksella nostanut mitään, mutta teen tutkimusta yhteistyössä geneetikkojen kanssa, ja tutkimustulokseni osoittavat virheelliseksi käsityksen, että ihmisen persoonallisuus olisi kokonaan ympäristön (kasvatuksen ja kokemusten) aikaansaama. Genetiikka on osoittanut persoonallisuuden vankan perinnöllisen lähtökohdan. Ympäristö vaikuttaa, mutta kehitys ei lähde ympäristön vaikutuksesta, vaan jo vauva reagoi ympäristöönsä geneettisten taipumustensa mukaisesti. Kysees-

sä on aito vuorovaikutus.

En haluaisi tutkia rotujen synnynnäisiä älykkyyseroja.

Niitä ihan ilmeisesti on olemassa, mutta emme tiedä, mitä nämä erot lopulta merkitsevät ja mitä ne selittävät. Erojen toteamisesta ei seuraa mitään hyvää, tieto voi johtaa hallitsemattomiin ja epäeettisiin yhteiskunnallisiin ratkaisuihin.

3.

En oikein ymmärrä kysymystä. Lähetän tutkimustulokseni arvioitavaksi alan kansainvälisiin lehtiin, ja jos tutkimus on riittävällä tieteellisellä tarkkuudella tehty, se julkaistaan. Saman alan kollegat ovat kiinnostuneita siitä, mitä olen löytänyt. Ei meillä käydä sellaista keskustelua, että pitikö joku toisen tutkimuksesta vai eikö pitänyt.

Muuta suhtautumista ei ole olemassa kuin tulosten mielenkiinto.

4.

Kentälle meneviä psykologeja tulisi rohkaista nykyään käytössä olevien persoonallisuuden arviointimenetelmien kyseenalaistamiseen sen nojalla, mitä tutkimus nykyään persoonallisuudesta tietää. Tieteenalan käsitykset kyseenalaistuvat itsestään, kun tutkimus tuo uutta tietoa.

Opiskelijoiden on tärkeää ymmärtää, että he eivät kyseenalaista vallitsevia käsityksiä siksi, että minä siihen kehotan vaan siksi, että he ymmärtävät uusimpien tieteellisten tutkimustulosten siihen kehottavan.

Tutkain 4/2012

19

Janne Kivivuori VTT, sosiologian dosentti, Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja

1.

Jos kriminologiaa tarkastellaan globaalisti ja kansainvälisesti, sellaisia kysymyksiä ei ole. Joskus tosin tuntuu, että Suomessa ajattelulle on aika ahtaat rajat, ainakin kun tarkastellaan yliopistojen yhteiskunta- ja sosiaalitieteitä. Aitoa tieteidenvälisyyttä kohtaan esiintyy ennakkoluuloja, voidaan esimerkiksi karsastaa biososiaalisia näkökulmia tai yleisemmin yksilötasoisten tekijöiden huomioimista. Vaikutelmani on, että tutkimuslaitoksissa on enemmän akateemista vapautta kuin yliopistoissa ainakin yhteiskunta- ja sosiaalitieteiden saralla.

2.

Olen pitänyt tärkeänä sitä, että kriittiset näkökohdat tuodaan julkisen koettelun piiriin. Tuorein esimerkki tästä on feminististä väkivaltatutkimusta käsittelevä artikkelini Tieteessä tapahtuu –lehdessä. Siinä tarkastelin, millaiseen tutkimusnäyttöön feministisen väkivaltatutkimuksen yliopistolliset oppikirjat nojaavat. Näyttö osoittautui pulmalliseksi, lisäksi kirjoissa jätetään huomioimatta kansainvälisen tiedeyhteisön laaja-alainen väkivaltatutkimus. Aiemmin olen käsitellyt mm. teoksessani Paha tieto (Nemo, 2003) evoluutioteoreettiseen ihmistutkimukseen kohdistuvaa moralisoivaa paheksuntaa.

Eettisen arvioinnin osalta nostaisin esiin yhden näkökohdan. Aineistojen keräämisen ja tutkimustulosten soveltamisen kohdalla eettinen näkökulma on erittäin tärkeä. Empiiristen tietoväitteiden totuudenmukaisuuden arvioinnissa eettisellä punninnalla ei kuitenkaan ole roolia. Ei siis ole immanentisti ”epäeettisiä faktoja”. Olen havainnut, että tämän keskeisen erottelun hahmottami-

20

Tutkain 4/2012

nen saattaa olla osalle tutkijoista ja opiskelijoista vaikeaa.

Esiintyy ajattelua, että todellisuuden kuvaukset olisi johdettava etiikasta tai että todellisuus on kuvattava sellaiseksi, että se on linjassa jonkin moraalis-poliittisen maailmankuvan kanssa. Mielestäni yliopistoissa pitäisi tehostaa analyyttisen filosofian ja logiikan opetusta kaikille yhteisenä oppiaineena. Lisäksi tutkijakoulutuksen edellytyksenä pitäisi olla jokin määrä näiden alojen lisä- tai kertausopintoja.

3.

Varsin myönteisesti. Aivan valtaosin tutkimukseni on kriminologiaa ja julkaisen eniten ulkomaisilla foorumeilla. Jos kysymyksellä tarkoitetaan niitä kotimaisia keskustelupuheenvuoroja, joissa olen nostanut esiin eräitä tabukysymyksiä, yleisin palaute on ollut: ”kiva että joku uskaltaa”. Palautteesta tulee kieltämättä kyllä joskus hieman omituinen kuva suomalaisesta yliopistolaitoksesta.

Yliopistoissa pitäisi jotenkin miettiä, miten akateemista keskustelun- ja sananvapautta voitaisiin yhteiskunta- ja sosiaalitieteiden puolella tukea.

4.

Sosiologiassa rohkaisen opiskelijoita ja tulevia tutkijoita ottamaan analyysissa huomioon yksilötasoisten tekijöiden, kuten esimerkiksi suhteellisen vakaiden persoonallisuuden piirteiden, vaikutuksen. Sosiaalisten tekijöiden ja sosiaalisen rakenteen vaikutusta ei saada esiin, ellei yksilötason valikoitumisprosesseja huomioida. Siksi yksilötason muuttujien periaatteellinen vastustaminen on lyhytnäköistä ja haitallista.

Anna Rotkirch

VTT, sosiaalipolitiikan ja naistutkimuksen dosentti, Väestöliiton tutkija

1.

J.P. Roos VTT, sosiaalipolitiikan emeritusprofessori

1.

On aiheita, joiden tutkimista ei pidetä sopivana tai joita pidetään arkaluontoisina. Esimerkiksi älykkyys, sukupuolierot (esim. älykkyydessä ym.), ihmisluonto, ihmisen ominaisuuksien periytyminen, temperamentti ja tietenkin rotujen väliset mahdolliset erot. Ja on teorioita, joita ei pidetä sopivina, siis joiden tieteellisyys asetetaan kyseenalaiseksi, erityisesti evoluutioteoria.

2.

Olen kyseenalaistanut ennen kaikkea ajatuksen kaiken tutkimustiedon konstruoitavuudesta ja erilaisista, keskenään ristiriitaisista totuuksista, joita ei voi arvioida, kuten väitteet älykkyydestä, ihmisluonnosta, sukupuolten eroista ja evoluutioteoriasta.

3.

4.

Joko jättäneet kommentoimatta tai torjuen melko jyrkästi.

Ehkä erityisesti rohkaisisin opiskelijoita kyseenalaistamaan ajatuksen siitä, että sosiaalinen ympäristö vaikuttaisi sataprosenttisesti ihmiseen, niin että hän olisi kokonaan muokattavissa.

Ja lisäksi ajatuksen siitä, että sosiaalinen ympäristö olisi taas täysin konstruktion tuotetta. Tutkija ei ole suoranaisesti osa kohdettaan ja periaatteessa on täysin mahdollista säilyttää kohtuullinen puolueettomuus suhteessa kohteeseen, jopa silloin, kuin se on henkilökohtaisesti varsin läheinen. Nähdäkseni kohtuullisen arvovapaa tutkimus on täysin mahdollista.

Teoriassa kaikkea saa ja kuuluukin kyseenalaistaa. Toinen asia on se, miten kritiikkiä kuunnellaan ja mihin se johtaa.

Evoluutiopsykologia oli 90-luvun alkuun asti selkeästi torjuttu ala, mutta nyt se on vähitellen tullut hieman näkyvämmäksi. Sosiaalitieteiden suurin ongelma on tällä hetkellä edelleen, että erityisesti "suurten" teorioiden aloilla teorian suosio ei ole yhteydessä sen empiiriseen selitysvoimaan. Muistan, miten jo 90-luvulla Vesa-Matti Lahti osoitti ympäristösosiologian väitöksessään, että Ulrich Beckin ja Anthony Giddensin oletukset "riskiyhteiskunnasta" eivät vastanneetkaan ihmisten reaktioita ympäristöuhan kohdatessa. Odotin suurta keskustelua, mutta yksilöllistymisteoreetikoiden opetus ja suosio jatkuivat kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sama koskee liian monia sosiologian klassikkoja Durkheimista Latouriin.

Vahvojen teoreetikoiden ohella tänään niin sanottu sosiaalinen konstruktionismi on yhtä suosittu kuin epämääräinen teoreettinen huppu, jota vedetään päähän, jotta ei tarvitsisi analyyttisesti eritellä eri käyttäytymiseen ja ajatteluun vaikuttavia syitä. Eli suurin ongelma löytyy teorian ja empirian välisestä suhteesta. Jollei ole testattavia hypoteeseja, on hyvin vaikea nähdä, miten aineisto voisi ikinä "puhua vastaan" ja miten teoria voisi siten kehittyä.

2.

Minua kiinnostavat erityisesti sukupuolijärjestelmä ja perhesuhteet: niin niiden universaalit piirteet kuin vaihtelevuuskin.

On selvää, että ihmisen evoluutio on vahvasti muokannut kumpaakin, vaikka tätä ei edelleen opeteta sosiaalitieteissä. En ole joutunut pohtimaan aiheiden rajoittamista eettisistä syistä. Usein mietin, miten joillekin ryhmälle epämiellyttäviä tutkimustuloksia voisi esittää järkevästi ja loukkaamatta, esimerkiksi vaikka tutkimustuloksia avioeron vaikutuksesta pienen lapsen kehitykseen. Toisaalta ihmisiä kiinnostavat "kovat faktat" ja minulla on usein se olo, että vankka tutkimustieto voi toimia vapauttavasti, joskin se tietenkin voi myös sattua. Tämä haaste koskee tietenkin koko sosiaalitieteellistä tutkimuskenttää, ei vain evoluutioteoriaa.

3.

Suomalaisten yhteiskuntatieteiden suhtautumisesta evolutionismiin on jo ilmestynyt hyvä pienoistutkimus, jonka Janne Kivivuori teki Yhteiskuntapolitiikka-lehteen vuonna 2007. Siinä eritellään, miten "vaaralliseen tietoon" voi suhtautua hyvin eri lailla, pienistä vitseistä aina "hullun leimaan". Tunnistan kaikki siinä esitetyt muodot. Monet kollegat ovat tietenkin varsin asiallisia tai aidosti kiinnostuneita. Oli mielenkiintoista, kun siirryin Helsingin yliopistosta Väestöliittoon: järjestöissä ja sektoritutkimuslaitoksissa koen, että asiantuntijoita kiinnostaa ennen kaikkea uusi tieto ja toimivat ajatukset, harva välittää siitä minkä teoreettisen koulukunnan varpaille nyt astuttiin.

4.

Kun kuulet sanat yksilöllistyminen ja konstruktionismi, pyydä selkeää empiiristä näyttöä, jossa tutkitaan myös vaihtoehtoisia selityksiä. Jos sosiaalitieteessä haukutaan toista tieteenalaa, tutustu sen alan omiin teksteihin itse.

Tutkain 4/2012

21

Tutkain testasi TeksTi MiRan haMidulla kuvaT MiKKo ViRta TesTiRYHmÄ MiRan haMidulla, teeMu peRhiö, Johanna Räty, aaRni suVitie, MiKKo ViRta

T E S O K K KA

VERTAILUSSA Tutkain selvitti, voisiko kakkonen olla ykkönen.

22

Tutkain 4/2012

K

eskiolutta laimeampi ns. kakkosolut on tullut tutuksi monelle Ruotsiin risteilleelle keinona elpyä edellisillan rasituksista matkalla kohti paluuillan uusia pettymyksiä.

Tutkain päätti selvittää kelpaisiko tämä Pohjanlahden itäpuolellakin vähitellen yleistyvä vain 3,5 prosenttinen mallastuote myös opiskelijan janojuomaksi.

Kakkonen kiihottaa ainakin internetissä. Facebookin oluen ystävien perustama ”Kansa ei kaipaa kakkosolutta” -ryhmä on parissa vuodessa kerännyt liki kolmetuhatta tykkääjää. Sen vastapelurina nettisodassa toimii Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, joka pääjohtajansa Pekka Puskan johdolla kampanjoi miedomman oluen puolesta. Tämä on jo tuottanut tulosta, sillä panimoista Hartwall ja Olvi ovat luoneet kakkosen ystäville keskiolutta miedommat Lahden Sininen ja Sven Tuuva -oluet.

Testiryhmämme makuhermoissa testatut kakkoset yllättivät positiivisesti. Molemmat saivat lähes poikkeuksetta paremmat arvosanat kuin verrokkina käytetty tyypillinen opiskelijan juoma olut; virosta rahdattu taskulämmin A. Le Coq IV. Voittajaksi valikoitui tiukassa kokonaiskilpailussa Lahden Sininen, vaikka Sven Tuuva keräsikin raikkautensa ansiosta muutamalta testaajalta enemmän pisteitä. Vaikka lämmin A. Le Coq ei makunsa puolesta pärjännyt kakkosille, on sen valttina kuitenkin korkea alkoholiprosentti. Joissain opiskelutapahtumissa kun saatetaan poikkeuksellisesti harjoittaa humalahakuista juomista.

Oluen ollessa mietoa, tarvitaan avuksi viinaa.

Testattaessa oluita sekä viinan jälkeen että viinaan sekoitettuna, alkoivat erot kaikkien oluiden välillä kaveta. Varsinkin loppua kohden alunperin jääkylmien kakkosten lämmetessä, ja testiryhmän humalatilan noustessa erot tasoittuivat merkittävästi. Jopa lämmin A. Le Coq alkoi tuiskeessa maistua siedettävältä tutussa ympäristössä Uudella ylioppilastalolla sitsilaulun jälkeen nautittuna.

Lopputuloksena raati oli yksimielinen siitä, että tarpeen vaatiessa humalatila on saavutettavissa (ja saavutettiin) kakkosellakin. Emme kuitenkaan tyytyneet pelkkään omaan arvioomme, vaan jalkauduimme varsinaisen vertailun jälkeen tässä vaiheessa jo kovin huonelämpöisen Sven Tuuvan kanssa Uudella juhlineiden humanistien pariin. Näillä olikin hyvin kirjavia mielipiteitä.

- Kuin lämmin ummehtunut kesäpäivä ja pelto jota korjataan, yleistä kirjallisuustiedettä opiskeleva Hanna Raatikainen totesi suorastaan runollisesti.

Pääsääntöisesti testikierroksellamme aavistuksenomaisessa humalatilassa olleet uhrit pitivät olutta laimeana, keskinkertaisena ja potkuttomana. Toisaalta myös haastateltavan kokemuksellakin näytti olevan merkitystä opiskelijan kyvylle saada kakkonen uppoamaan.

- Vetistä mutta ok. Ihan dokattava, olen juonut huonompiakin, opiskelija-aktiivina koko tien aina Suomen ylioppilaskuntien liittoon asti kulkenut Juha Töyrylä totesi haastattelukierroksemme lopuksi.

Ehkäpä kokemus on valttia myös kakkosasioissa?

Oluita testattiin opiskelijoille tyypillisissä juomatilanteissa, kuten kuvassa sitsilaulun jälkeen nautittuna.

Lopputulokset näet

seuraavalla sivulla. •

Tutkain 4/2012

23

• Marxin pyöreän pöy-

dän äärellä kakkosta kokeili myös (kuvan perusteella) alaston (mitä?! ei muistikuvaa??) tuntematon humanisti (?). Hänen mielipidettään ei kukaan kirjoittanut ylös.

24

Tutkain 4/2012

• Savon viina loppui kes-

ken vertailun, joten osa viinaa sisältäneistä kohdista suoritettiin koskenkorvaa käyttäen.

• Kävimme illan pimeinä

tunteina varsinaisen vertailun jälkeen maistattamassa oluita myös Uuden ylioppilastalon humanistiklusterilla.

Kuvassa tyypillinen humanisti kokeilemassa kakkosta oraalisesti.

Verrokkina käytettiin tyypillistä opiskelijan juomaa olutta, Etelä-Helsingistä (ns.

Tallinnasta) rahdattua, lämmintä A. Le Coqia.

• Olutvertailu suoritettiin

Kannuklusterin kokoushuone Marxin pyöreän ja sopivalla korkeudella olevan pöydän äärellä. Pöytä ei ole muuten enää nykyään tukeva, koska yksi sen jaloista on rikki.

• Olutvertailu oli tiedekun-

tatenttiin verrattavissa oleva raskas kirjallinen suoritus.

• Mikäli vertailu olisi tehty

täysin objektiivisesti, olisi se tehty kuvan osoittamalla tavalla.

Testi Maku yleisesti Raikkaus Dokattavuus Juomanopeus Maku viinan jälkeen Maku viinan blandiksena Maku juomalaulun jälkeen Kommentteja

Lahden sininen 3,5 3,4 Testi4 voittaja 3,9 3,5 3,9 3,75 "Aavistuksen humalainen" "Raikas" "Jälkimaussa maistuu siideri" "Aika mehuisaa"

Sven Tuuva Lämmin A. Le Coq 2,8 1,8 Tiski3,2 1,2 vettä 3 2,5 3,2 1,9 Paras 3,62500 turrutin 1,25 3,14159 1,4 3,62500 3,25 "Raikas" "Aavistuksen kirpeä" "Sopivan hapan" "Viinan kanssa maistuu siniseltä" "Helppo ja kepeä"

"Lämmin" "Ehkä hedelmäinen" "Onko pakko juoda?"

"Pahvista" "Ällöttävää"

Arvosanat annettiin asteikolla 1–5, taulukon pisteet ovat saatujen pisteiden keskiarvoja.

Tutkain 4/2012

25

Kantakau

lähiöihin Teksti Eetu Jokela Kuvitus Vera Khryashcheva

O

n marraskuinen lauantai ja vuoden neljäs Ravintolapäivä. Istun pienen HOASasunnon olohuoneessa Meri-Rastilassa, Itä-Helsingissä, ja nautin kiinalaisten vaihtooppilaiden pop-up-ravintolan tarjoiluista: perinteisestä kiinalaisesta hampurilaisesta ja hyytelökeitosta, joista jälkimmäinen on varmasti omituisin ruoka, jota olen koskaan maistanut. Ravintola sijaitsee Helsingin äänestysalue 54B:n alueella, jonka äänestysaktiivisuus viime kuntavaaleissa oli 45,6 prosenttia – kaksitoista prosenttiyksikköä alhaisempi kuin koko kaupungin.

Ravintolapäivä mainitaan usein esimerkkinä uudenlaisesta kaupunkikulttuurista, ilmiöstä joka on noussut helsinkiläisten tietoisuuteen muutaman viime vuoden aikana. Kallio-liikkeen aktiivin ja tuoreen kaupunginvaltuutetun Erkki Perälän mukaan kaupunkikulttuuri on erittäin laaja käsite.

- Helsingin kontekstissa kaupunkikulttuuri on tarkoittanut ennen kaikkea tapahtumapohjaista toimintaa: Kallio-liike on järjestänyt esimerkiksi korttelibileitä ja puistokirppiksiä. Hänen mukaansa kaupunkikulttuurille ominaista on ver-

26

Tutkain 4/2012

kostoitunut ruohonjuuritason tekeminen.

- Sosiaalinen media on mahdollistanut uuden kaupunkilaissukupolven spontaanin, hyvin nopeajänteisen tapahtumajärjestämisen, Perälä jatkaa.

Helsinkiläistä kaupunkikulttuuria käsittelevän Helsinki Beyond Dreams -kirjan toimittanut arkkitehti Hella Hernberg painottaa myös kaupunkikulttuurin merkitystä ihmisten jokapäiväisessä elämässä.

- On hienoa, että Helsingissä on nähty myös yhteiseen hyvään tähtääviä projekteja. Tapahtumien lisäksi tärkeää on pitkäjänteisesti kaupunkilaisteen arkeen vaikuttava toiminta, yhteisöt ja yhteisöllisyys, Hernberg toteaa.

Kantakaupungin juttu?

Uutiskynnyksen ylittäneet kaupunkikulttuurin ilmentymät, kuten Töölö- ja Kallio-liikkeet sekä Punajuuri Block Party ovat tapahtuneet eteläisessä Helsingissä, umpikortteleiden kantakaupungissa. Marraskuun Ravintolapäivän pop-up-ravintoloista valtaosa sijaitsi Punavuoren, Kampin ja Kruunuhaan kaltaisissa kaupunginosissa. Esimerkiksi 8 440 asukkaan Punavuoressa, jonka työttömyysaste oli vuonna 2010 noin viisi prosenttia ja keskitulo 35 149 euroa, ravintoloita oli vajaat 30.

pungista Muutaman viime vuoden aikana Helsingissä on nähty ennennäkemätön määrä ihmisten ruohonjuuritason toimintaa yhden päivän ravintoloista konttiaukioihin. Mutta onko kaupunkikulttuuri jäämässä vain Helsinginniemen umpikortteleiden ilmiöksi?

Itäisessä suurpiirissä, jossa on 100 000 asukasta, vastaavat luvut ovat noin yksitoista prosenttia, 25 236 euroa ja yksi ravintola. Onko kaupunkikulttuurista tulossa vain toimeentulevien ja sosiaalista pääomaa omaavien ihmisten asuttaman keskikaupungin juttu? Erkki Perälä jakaa huoleni ainakin osittain.

- Kaupunkikulttuuri ilmiönä on kyllä keskittynyt kantakaupungin alueelle, mutta toisaalta esimerkiksi Itä-Helsingin alueella on ollut jo kauan aktiivista asukastoimintaa, Perälä sanoo.

Esimerkkeinä Perälä mainitsee Kontufestin Kontulassa sekä Roihuvuoren aktiivisen asukasyhdistyksen. Listaan voidaan lisätä myös Mellunkylä, jonka aktiivisesta asukasverkostosta Hella Hernbergin toimittamassa kirjassa kerrotaan.

Hernbergin mukaan vaarana saattaa olla, että asukasaktiivisuuden keskittyminen tietyille alueille vaikuttaa kaupunginosien väliseen eriarvoistumiseen. Kysymystä kaupunkikulttuurin elitismistä Hernberg kuitenkin sekä ymmärtää että ei ymmärrä.

- Vapaaehtoisvoimin järjestettyä avointa tapahtumaa ei voi sanoa kovin elitistiseksi. Tapahtumat kuitenkin järjestää tietty verkosto, joka tavoittaa tietyt ihmiset, eikä ulospäin toiminta välttämättä näytä niin avoimelta kuin sisältäpäin

katsottuna, Hernberg sanoo.

Perälänkin mukaan ilmiöön tulee kiinnittää huomiota. Hän kuitenkin huomauttaa, että kyseessä ei ole nollasummapeli.

- Kaupunkikulttuuri tuskin ainakaan lisää eriarvoisuutta kaupungissa. Kallio Block Party Vaasankadulla ei mitenkään ole Itä-Helsingiltä pois.

TilOJa Ja asuKasdemOKraTiaa Sekä Hernbergillä että Perälällä on selkeitä ajatuksia sen suhteen, minkälaiset edellytykset ruohonjuuritason kansalaistoiminnalle on ja miten sitä voisi syntyä myös lähiöiden Helsingissä.

- Tällaisen toiminnan pitäisi lähteä liikkeelle sisältäpäin ja paikallisin keinoin – töölöläiset eivät voi lähteä perustamaan Jakomäki-liikettä jakomäkeläisten puolesta. Olisi kuitenkin mahdollista tarjota työkaluja, joiden avulla yhteishenki saataisiin houkuteltua esiin, Hernberg toteaa.

Tutkain 4/2012

27

’’ Myös Perälän mukaan kaupungin taholla tulisi miettiä, miten ruohonjuuritason aktivismia saataisiin tuettua. Hänen mukaansa sopivien tilojen löytämisessä voisi olla ongelman avain.

- Tila on tyypillisesti sellainen asia, joka parhaimmillaan synnyttää asukastoimintaa tai kaupunkikulttuuria, hän sanoo. Tässä olisi Perälän mukaan kaupungilla mahdollisuus toimia: - Kaupungin omistamista tiloista merkittävä osa makaa tyhjillään, jolloin ne ovat pelkkä kuluerä. Antamalla näitä tiloja asukasyhdistysten tai vaikka pienyrittäjille käyttökustannuksilla voitaisiin luoda jotain uutta ja kiinnostavaa, hän sanoo. Hylättyjen tilojen väliaikaista uusiokäyttöä diplomityössään tutkinut Hernberg on samoilla linjoilla.

- Tyhjää tilaa on Helsingissä valtavasti, mutta niiden käyttöönottoon liittyy runsaasti haasteita, joita voisi lähteä ratkaisemaan, Hernberg sanoo.

Kaupunkilaisten mielikuvitukselle näyttää kuitenkin olevan vain taivas rajana. Helsingin Sanomat pyysi viime kesäkuussa lukijoiltaan käyttöehdotuksia tyhjille tiloille, joita lehden toimittaja oli Hernbergin kanssa käynyt metsästämässä. Lukijoiden ehdotukset vaihtelivat ikäihmisten pelipaikasta elämystoriin.

Myös Perälä tahtoisi purkaa turhaa byrokratiaa.

- Kaupungin avustuslomakkeiden täytön sijaan kaupunkikulttuurille sopivampi malli on Kickstarter-tyyppinen joukkorahoitus, hän sanoo.

Poliittisista puolueista erityisesti vihreät on ottanut asiakseen ajaa Helsinkiin lähidemokratiaa perustamalla kaupunginosiin demokraattisesti valittuja asukasneuvostoja. Helsingin kaupunkikin on aloittanut Demokratiapilotti-nimisen hankkeen, joka aikoo toteuttaa kansalaisilta kerättyjä ehdotuksia lähidemokratian parantamiseksi vuoden 2013 aikana. Lisäisikö lähidemokratia ihmisten kiinnostusta omaan elinympäristöönsä?

- Asukasneuvostot voisivat varmasti saada ih-

28

Tutkain 4/2012

edustuksellisen demokratian kriisiä tuskin ratkaistaan luomalla lisää hierarkkisia rakenteita.”

misiä kiinnostumaan oman asuinalueensa asioista, toteaa Hella Hernberg. Erkki Perälä puolestaan suhtautuu asukasneuvostoihin kriittisemmin.

- Edustuksellisen demokratian kriisiä tuskin ratkaistaan luomalla lisää hierarkkisia rakenteita.

Tärkeämpää olisi saada ihmiset kiinnostumaan päätöksenteon valmistelusta, missä Helsingissä käytetään suurinta valtaa, Perälä sanoo.

Hella Hernberg suhtautuu lähiöiden kaupunkikulttuurin tulevaisuuteen toiveikkaasti.

- Verrattuna Kallioon, jossa väki vaihtuu viiden vuoden välein, on lähiöissäkin ainekset vaikka mihin, hän sanoo. Kaupunkikulttuuria ei hänen mukaan pidä sanoa kantakaupunkilaisten jutuksi, koska lähiöissäkin voi tapahtua vaikka kuinka paljon – se ei vaan välttämättä ole ylittänyt uutiskynnystä.

- Kahden kolmen viime vuoden liikehdintä on ollut niin räjähdysmäistä, että se varmasti laajenee vielä, arvelee Hernberg.

10

vinkkiä

vähempiin tiskeihin

Teksti Anonyymi Tiskaaja Kuva Mikko Virta

Kyrpiikö tiskaaminen? Ei hätää! Näillä vinkeillä opiskelija vähentää tiskikerrat ainakin puoleen tavallisesta!

1.

7.

Älä käytä lasia juodessa. Ellei ole aivan pakko. Esimerkiksi Lidl-maidon tai A.Le Coq -oluen laatu ei kärsi ollenkaan, vaikka sen joisi suoraan tölkistä.

lun jälkeen, mutta haarukan tai lusikan kohdalla se on helppoa. Hyvin puhtaaksi nuoltua Hackman-lusikkaa voi hyvin käyttää useammankin kerran tiskaamatta.

2.

5.

8.

6.

9.

Jos käytät lasia, käytä sitä uudestaan. Jos juot samaa juomaa samasta lasista, ei vanhasta juomasta jää edes häiritsevää lisämakua. Ei suositella maidon kaltaisilla juomilla, mutta toisaalta ne voi juoda suoraan Lidl-tölkistä.

3.

Älä käytä ruokailuvälineitä. Esimerkiksi Saarioisten pizzan voi syödä aivan hyvin leikkaamatta sitä ensin palasiksi. Jos pizza on muodoltaan löysä, voi sen vaikka kääriä rullalle tai vähintään taittaa kahtia.

4.

Käytä Hackmanin ruokailuvälineitä useamman kerran. Iittalan lautasta on vaikea nuolla puhtaaksi ruokai-

Tiskaa Fairylla paljon kerralla. Pyri aina tiskaamaan Fairylla mahdollisimman paljon kerralla, koska se on tehokkaampaa. Suurtiskausta odotellessa tiskit kannattaa säilöä Ikean mainioon Faktum-keittiökaappiin, jossa ne eivät ole tiellä tai vieraiden käydessä edes näkyvillä.

Syö Tupperware-säilytysastioista. Jos teet ruokaa useammaksi päiväksi ja säilytät sitä Electrolux-jääkaapissa esimerkiksi muovirasioissa, kannattaa jokaisen päivän ruoka laittaa omaan pienempään Tupperware-muovirasiaan ja syödä se suoraan sieltä. Lautaset ovat täysin yliarvostettuja.

Syö ruoka ostopakkauksessa. Esimerkiksi Saarioisten roiskeläppien mukana tulee erinomaisen kätevä pahvialusta, jolta darraläpyskä maistuu ihan yhtä hyvältä kuin Iittala-lautaseltakin.

Keskitä ruoanlaitossa toiminnot samoihin astioihin. Esimerkiksi Soiappétit-soijarouheesta kastiketta tehdessä voi rouheen liottaa Evian-veteen Tefal-paistinpannulla, ja sen jälkeen haihduttaa ylimääräisen veden ja tehdä kastikkeen samalle pannulle.

Hanki Expertiltä Bosch-astianpesukone. Bosch-astianpesukone pesee Arabian astiat puolestasi.

10.

Syö Unicafessa. Näin voit syödä maukkaita ja monipuolisia aterioita käyttäen joka kerta puhtaita ruokailuvälineitä ja astioita, eikä sinun tarvitse ikinä tiskata niitä.

Tutkain 4/2012

29

1.

2.

4.

Tutkaimen toimituskunta valitsi kaikista lukijakilpailuun lähetetyistä luentopiirrustuksista neljä parasta finaaliin. Äänestä mielestäsi parasta piirrustusta lähettämällä sähköpostia osoitteeseen tutkain2012@gmail.com otsikolla "äänestys" ja kerro viestissä, mikä kuva miellyttää silmää eniten.

Kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan yllätyskirjapalkinto ja yllätyskirjapalkinnon saa myös äänestyksen voittaneen työn tekijä.

Tutkaimen

3.

SUURI Piirustuskilpailu 30

Tutkain 4/2012

Inspehtorin pärinät Kuva: Valtiotieteellinen tdk, kuva manipuloitu

Palstalla Kannunvalajien inspehtori, professori Leif Åberg analysoi ajankohtaisia teemoja kulttimaineessa olevan energiajuoman voimalla.

Tuomion päivä lähestyy – oletko valmis?

A

ika on aika mielenkiintoinen suure. Kävin joskus hurjassa nuoruudessani neuvostovallan aikana jääkiekon MM-kisoissa Moskovassa. Itse kisoista en juurikaan muista. Mieleeni jäi kuitenkin puisto-osaston ahkera työprikaati, joka lumituiskua ja pikkupakkasta uhmaten istutti uusia puita Gorkin puistoon. Vuoden työsuunnitelmassa luki, että puut istutetaan huhtikuun viimeisellä viikolla.

Vuosia myöhemmin päädyin filosofoimaan, että elämme samaan aikaan kolmessa aika-avaruudessa. On lineaarinen kalenteriaika. On sirkulaarinen puutarhurin aika. Ja on itse koettu aika, joka välillä matelee ja joskus rientää.

Pirullisin lineaariseen kalenteriaikaan liittyvä käsite on kalmonviiva (engl. deadline, jap. 死んだ). Ilman niitä olisi vähemmän stressiä.

Olisipa hienoa, jos yliopiston time management -järjestelmät perustuisivat puutarhurin aikaan!

Että noin.

Tämän vuoden talvipäivän seisaus on hieman erilainen kuin aikaisemmat.

Aika nimittäin loppuu.

Näin mikäli käytät maya-kansan pitkälaskukalenteria. Sen alkupäivä oli 11.elokuuta vuonna 3114 eaa. Loppupäivä on joulukuun 21. tänä

”Löytyneet mayakalenterit ovat kivestä ja painavat noin 45 kiloa. Niihin on huomattavan vaikea kaivertaa vuosijuhlan päivää.”

vuonna.

Jatkosta ei ole tietoa. Tunnetut mayaprofessorit sanovat, että sitten alkaa vain uusi pitkälaskun jakso – joka siis ulottuu vuoteen 7138 – ja että entisajan allakantekijät vain eivät viitsineet takoa kiveen muuta kuin sen aikaisen nykyajan.

New ageen höyrähtäneet, anteeksi vihkiytyneet, taasen kertovat meille, että siitä alkaa ihmiskunnan uuden tietoisuuden aika, sillä solar maximum säteilee synergiaa aikaansaaden spirituaalisen transformaation. Normaalitieteelliset astronomit tyytyvät toteamaan, että jo loppiaiseen mennessä päivä ensi vuonnakin on kukonaskeleen pitempi.

Yleensä opiskelijoille riittää vuotuinen almanakka. Siihen voi helposti merkitä tedarit jatkoineen, sitsit, speksit ja vuosijuhlat.

Vaan miksei Helsingin yliopiston almanakkatoimisto tee viiden vuoden kalentereita? Siihen voisi fuksi heti orientoivien opintojen alkuhetkillä merkitä viimeiselle sivulle: MAISTERI!!!

Tällaisella viiden vuoden kalenterilla olisi huomattavia etuja mayojen pitkälaskuallakkaan verraten. Se painaa vähemmän ja on pienempi.

Löytyneet mayakalenterit ovat kivestä ja painavat noin 45 kiloa. Niihin on huomattavan vaikea kaivertaa vuosijuhlan päivää.

Kuitenkin tämmöinen maisterikalenteri kunnioittaisi muinaisten mayojen perinnettä: kun kalenteri loppuu (eli kun olet maisteri), alkaako uuden tietoisuuden aika vai tuleeko maailmanloppu?

Leif Åberg Kirjoittaja on Kannunvalajien inspehtori, tiedekunnan yvv-varadekaani ja organisaatioviestinnän professori.

Tutkain 4/2012

31

Teksti Laura Luoto Kuvat Mikko Virta

Sosiologiaa ja nuortenkirjallisuutta Sosiologian opiskelija Elina Rouhiainen kirjoitti menestyneen nuortenkirjan Kesytön tytön ja ihmissuden välisestä romanssista.

D

ublinissa vuonna 2010 Elina Rouhiaiselle suositeltiin käyntiä National Leprechaun -museossa. Seikkailupuistomaisen museon uloskäynnillä oli perinteinen irlantilainen toivomuskaivo, jonne sai heittää leprechaun-kolikon. Rouhiainen toivoi, että hänen romaanikäsikirjoituksensa julkaistaisiin.

- Olen ajatellut käydä kertomassa siellä museossa, että heidän kaivonsa toimii, ja että alkaisivat markkinoida sitä.

Vuosi aiemmin Rouhiainen oli juuri päässyt valtsikaan lukemaan sosiologiaa, vaikka aluksi oli näyttänyt huonolta.

- Junassa matkalla kotiin pääsykokeesta soitin kaverilleni, että meni kyllä ihan vituiksi tämä homma, kai se on pakko mennä takaisin Jyväskylään ja opiskella siellä vielä vuosi. Mutta sitten sieltä tulikin se paksu kirjekuori.

Sosiologia oli alkanut kiinnostaa Elinaa kun hän oli opiskellut liikuntatieteitä Jyväskylässä vuoden.

- Minulla oli liikuntatieteellisessä kurssi nimeltä liikuntasosiologia, jonka kirja oli sama kuin sosiologian pääsykokeessa. Ajattelin, että se oli siihen asti ensimmäinen kurssi, joka nappasi.

Silloin Rouhiainen elätteli vielä toiveita tutkinnosta, jolla saattaisi jopa olla kysyntää työmarkkinoilla.

Samana syksynä kun valtsikan ovet aukenivat, Rouhiainen aloitti kirjoitta-

32

Tutkain 4/2012

misen opinnot Jyväskylän avoimessa yliopistossa.

- Siinä vaiheessa olin jo luopunut kaikista työllistymisajatuksista, eli ei ollut mitään väliä, mitä opiskelin.

Toive toteen Jo toisena opiskeluvuonna Rouhiainen lähti Dublinin Trinity Collegeen vaihtoon. Siinä vaiheessa Kesytön oli jo valmis. Piti enää vain hioa kieltä ja tuoda kerrontaa lähemmäs sitä, minkälaiseksi hän alun perin oli sen ajatellut. Uudet piirit saivat Rouhiaisen tuntemaan olonsa itsevarmemmaksi käsikirjoituksensa suhteen.

- Suomessa tuppasin häpeillä sitä, että kirjoitan jotain. Dublinissa monet olivat kannustavia ja kyselivät, koska se julkaistaan. Naureskellen vastasin, että katsotaan, katsotaan.

Viimeisinä viikkoinaan Dublinissa Rouhiaisella oli vielä yliopistolta ostamaansa tulostuskiintiötä jäljellä. Se riitti Kesyttömän käsikirjoitukseen, jonka hän postitti Suomeen.

Tammi otti kuukauden päästä yhteyttä, ja vuosi sen jälkeen Kesytöntä sai jo kirjakaupoista.

Rouhiainen yllättyi kirjan saamasta hyvästä vastaanotosta. Hän oli odottanut paljon ankarampaa arvostelua, etenkin kun kirja edustaa lajityyppiä, joka on Suomen kirjallisuusperinteessä

marginaalissa.

- Kun kirjoittaa teinitytöille, saa tietyn leiman. Ne kun ovat jotenkin niin naurettavia olioita tässä yhteiskunnassa, mistä voi miettiä vähän, että mistäköhän sekin johtuu.

Itselle ja muille Joskus sosiologian ja kirjoittamisen yhdistäminen on ollut haastavaa. Rouhiainen ei pidä muotista, johon tieteellisessä kirjoittamisessa on itsensä laitettava.

- Sosiologia on parhaimmillaan erittäin luovaa, mutta sen yhdistäminen tieteelliseen ajatteluun on äärimmäisen vaikeaa. Välillä toivon, että voisin olla vapaampi, antaa vain ajatuksen kulkea eikä välittää muotoseikoista.

Tästä syystä ja myös siksi, että Kesyttömän ensi kesänä julkaistava jatko-osa työllistää niin paljon, Rouhiainen on viime aikoina pohtinut enemmän proosansa sosiologista puolta.

Rouhiainen tunnistaa sosiologiset näkökulmat opintojensa ansiosta helpommin tarinastaan.

Kesytön ei ole ilmiselvästi yhteiskunnallisesti kantaaottava kirja, mutta Rouhiaisen mielestä siinä on kantaaottavia puolia.

- On mahdotonta kirjoittaa mitään tarinaa ilman, että siinä olisi minkään näköistä kannanottoa mihinkään suuntaan.

Hänen on aina mietittävä mitä sa-

”Kun kirjoittaa teinitytöille, saa tietyn leiman.”

Elina Rouhiainen kirjoittaa tällä hetkellä kirjalleen jatko-osaa, mutta tällä kertaa eri lähtökohdista: ”Yhtäkkiä kaikilla on mielipide siitä, miten tarinan pitäisi jatka.”

noo, sillä kirjan lukijakunta koostuu pääasiassa nuorista tytöistä.

- Mietin koko ajan minkälaisen sanoman annan heille, mikä on heidän asemansa yhteiskunnassa ja miten sitä saisi parannettua.

Hän ei kuitenkaan koe olevansa tekemässä täysin hyvää kirjallaan.

- Se ei ole loppupeleissä kirjallisuuden tarkoitus, mutta sitä on hyvä pohdiskella, Elina toteaa.

Toisaalta Rouhiainen tunnistaa eron siinä, mitä hän kirjoittaa ja minkälaisen viestin lukija saa. Eräs lukija oli arvostellut Kesyttömän päähenkilöä itsekkääksi.

- Olin siitä oikeastaan tyytyväinen, sillä sen ikäiset ihmiset ovat itsekkäitä.

Halusin myös, että päähenkilöllä on joku oma tahto. On yleistä tämän lajityypin kirjallisuudessa, että tyttelit vain ajelehtivat eikä heillä ole ikinä mitään sanottavaa eivätkä saa mitään aikaiseksi.

Rouhiainen pohtii, miksi nuorten naisten suosiossa oleville asioille tupataan naureskelemaan niin paljon.

- Kaikki ilkkaremekset saavat porskuttaa tuolla ilman, että kukaan tulee kysymään, että miksi sä nyt tällaista shaissea kirjoitat.

Tulevaisuuden valintoja Kesyttömän jatko-osa, Uhanalainen, on jo olemassa. Kirjoitusprosessi on ollut todella erilainen kuin ensimmäisen osan kohdalla.

- Silloin se oli vielä inside-läppä, nyt se on ammattimaista. On odotuksia. On 12-vuotiaita teinityttöjä, jotka lähettelevät minulle sähköpostia, että kirjoita nyt nopeasti ja, että he toivovat, että seuraava olisi vähintään yhtä hyvä kuin ensimmäinen, Elina kertoo.

Kirjoitusurakasta huolimatta opinnotkin ovat sujuneet hyvin. Rouhiainen oli saanut aiemmin haastattelupäivänä tekstiviestin, jossa kerrottiin hänen

”On 12-vuotiaita teinityttöjä, jotka lähettelevät minulle sähköpostia, että kirjoita nyt nopeasti.”

34

Tutkain 4/2012

Elina Rouhiainen • Syntynyt 1988 • Opinnot Valmistunut ylioppilaaksi Kallion lukiosta, opiskellut sosiologiaa vuodesta 2009, valtiotieteiden kandidaatti • Tuotanto Kirjoittanut Kesytön-nimisen kesällä julkaistun menestysnuortenkirjan Suomen susirajalle sijoittuvasta tytön ja ihmissuden välisestä paranormaalista romanssista.

Kirjoittanut myös novellin nimeltä 11.10.2002, joka on julkaistu antologiassa Vakavalla tavalla onnellinen.

kandidaatin tutkintonsa rekisteröimisestä. Kandin aiheena on sukupuolentutkimus, ja pro seminaari -työ valmistui nuorten kirjallisuudesta. Aineistoa jäi kandista käyttämättä sen verran, että Rouhiainen on miettinyt gradun tekemistä samasta aiheesta. Tällä hetkellä kuitenkin kirjoittaminen tuntuu realistisemmalta vaihtoehdolta kuin gradun tekeminen. Ajatus kahdesta isosta kirjoitusprojektista ahdistaa.

- Juuri nyt on vaikea nähdä, että tekisin VTM:n papereilla yhtään mitään.

Parhaaksi kirjoituskouluksi osoittautui lopulta oma teos. Rouhiainen on nyt sinut lajityyppinsä kanssa ja uskoo, että sillä on oikeus olla olemassa.

-Vaikka aluksi helvetisti hävettikin, Elina nauraa.

Olipa kerran ura Palstalla valtsikasta valmistuneet kertovat, mitä reittejä ovat päätyneet nykyisiin työpaikkoihinsa.

S

ain pyynnön hahmotella sitä, miten olen päätynyt maailmanpolitiikan professoriksi. Koska kaikkea en kuitenkaan kehtaa tunnustaa, keskityn opiskeluun ja sen lieveilmiöihin. Monella tapaahan opiskeluvuoteni jatkuvat yhä. Oppiminen on yksi professorin ydintehtävistä.

Pääsin yllätyksekseni lakkiaisvuonna yliopistoon opiskelemaan valtio-oppia. Varsinainen tavoitteeni oli ollut joskus myöhemmin panostaa teoreettisen filosofian pääsykokeeseen. Kuulin sisäänpääsystä Intiassa, jonne olin lähtenyt ihmettelemään elämää ravintola Old Baker´sissa tiskaamalla tienatuilla rahoilla. Intiassa ainoa kosketukseni uuteen tulevaisuuteeni oli, kun majaillessani Buddhan valaistumiskylässä sijaitsevassa burmalaisluostarissa joku toi ovelleni kylän raitilta löydetyn Ilkka Armisen. Niissä oloissa oli muutoinkin harvinaista törmätä suomalaisiin, mutta jo tuolloin viisaan oloisen Armisen sädekehää kirkasti myös ihmeellisen korkea akateeminen status. Hän oli nimittäin valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijatuutori.

Armisen opintotarinoiden siivittämänä matka jatkui. Hong Kongista sai halpoja yhdistelmälippuja Tyynenmeren yli. Matkakassaa kartutin opettamalla englantia Taiwanissa ja Japanissa.

Suomeen palasin vasta seuraavan vuoden syksynä. Suunnittelin vielä fuksivuonna siirtyväni tilaisuuden tullen filosofiaan. Jotenkin silti jämähdin valtio-opin puolelle. Valtio-opin älyllinen ilmapiiri ei aina vastannut orastavaan radikalismin kaipuuseeni, mutta ihmiset säteilivät lämpöä. Laitos, jonka johtaja kertoi luennoillaan toivovansa jonkun repivän opetusministeriön kansliapäälliköltä vatsan auki, ei toki ollut täysin

”Laitos, jonka johtaja kertoi luennoillaan toivovansa jonkun repivän opetusministeriön kansliapäälliköltä vatsan auki, ei toki ollut täysin vailla särmääkään.”

Kuva: teivo teivaisen arkisto

Burmalaisluostarista valtsikaan vailla särmääkään.

Päädyin viettämään joitakin vuosia eri puolilla maailmaa, enimmäkseen Etelä- ja Pohjois-Amerikassa. Säilytin silti kytköksen Helsinkiin, jonne myös vähitellen suoritin kaikki tutkintoni. Yhdysvalloissa läheisin akateeminen kotini oli New Yorkin valtionyliopiston sosiologian laitos Binghamtonissa. Se oli vielä parikymmentä vuotta sitten yksi akateemisen radikalismin globaaleista pyhätöistä. Sieltä myös liftasi kivuttomasti Manhattanille, jossa kävin esimerkiksi Charles Tillyn seminaareissa kriittistä teoriaa hengittävässä New School for Social Researchissa. Opiskelin välillä elämää Allen Ginsbergin kotonaan pitämissä beat-kokoontumisissa.

Suunnittelin aluksi ryhtyväni Intian tutkijaksi. Kun päädyin viettämään hullun vuoden 1989 Etelä-Amerikassa, Intia sai jäädä myöhemmäksi. Palattuani Suomeen pääsin Ylioppilaslehden toimittajaksi. Rakas päätoimittajamme Elina Grundström onnistui toisinaan hillitsemään toimittajaparini Aleksi Bardyn ja minun häröimpiä oivalluksia, mutta lehdestä tuli silti aika villi.

Ylkkärivuoden jälkeen toimin amanuenssina ja tutkijana iberoamerikkalaisessa keskuksessa. Samalla Perusta tuli toinen kotipesäni pitkäksi aikaa. Välillä olin Perun katolisessa yliopistossa vierailevana professorina taloustieteen laitoksella ja nimesin opettamani poliittisen taloustieteen osion erittäin poliittiseksi taloustieteeksi.

Perustin Etelä-Amerikan vanhimpaan yliopistoon San Marcosiin demokratian ja globaalimuutoksen ohjelman, joka täyttää nyt keväällä kymmenen vuotta. Ohjelmassa pääsin yhdistämään taidetta ja tiedettä mitä moninaisimmissa tapahtumissa. Niiden jatkoksi kehittelin Suomeen professoriksi muutama vuosi sitten siirryttyäni maailmanpoliittiset rock-iltamat ja toivon mukaan vielä joskus jotain muutakin.

Teivo Teivainen Kirjoittaja on maailmanpolitiikan professori valtiotieteellisessä tiedekunnassa.

Tutkain 4/2012

35

Edarista kajahtaa

Palstalla pureudutaan Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston toimintaan.

Teksti Aarni Suvitie

... on aika muutoksen?

Tuskin kukaan osasi ennustaa, millainen kokoonpano edarivaalien jälkeen muodostaisi HYY:n hallituksen. Mitä nyt tapahtuu?

E

kuvitus: vera khryashcheva

lämme kiinnostavia aikoja. Edustajistovaalien tuloksen perusteella olisi voinut olettaa poliittisen asetelman säilyvän entisellään: vaalien voittajia olivat ainejärjestöläiset ja vasemmisto, häviäjiä taas osakunnat ja oikeisto. Hallitusneuvottelujen tulos kuitenkin paljasti tilanteen muuttuneen ratkaisevasti – Helsingin yliopiston ainejärjestöläiset jäivät oppositioon, seuranaan sosiaalidemokraattien yksi edustaja.

Uusi hallituspohja kattaa poliittiset ryhmät oikealta vasemmalle, ruotsinkieliset järjestöt sekä oikeus- ja lääketieteellisten tiedekuntien järjestöt. Kokoonpanoon on onnistuttu saamaan paitsi vaalien suurin voittaja – vasemmiston ja vihreiden maailmanpyörä – myös paikkoja hävinneet ryhmät, mukaanlukien kokoomuksen ja keskustan oikea suunta. Koalition ryhmiä yhdistää käytännössä vain yksi seikka: he eivät ole ainejärjestöläisiä.

The story so far Vaalien tulos – puoluepoliittisesti sitoutuneista ryhmistä vasemmisto vahvistui, ja sitoutumattomista ryhmistä ainejärjestöläiset kasvattivat kannatustaan – tekee hallituskoalition synnystä kiinnostavan: siihen on kerätty vaalien kaikki häviäjät. Koalition ryhmät toteavat tiedotteessaan olevansa “valmiita joustavaan yhteistyöhön ja [löytävän] luontevasti yhteisen linjan”. Joustava yhteistyö on neljästä keskisuuresta ja kahdesta pienestä edustajistoryhmästä koostuvassa koalitiossa varmasti tarpeen. Kenties tällä tarkoitetaan myös tapaa, jolla hallituskumppanit ovat olleet valmiita sopimaan asiakysymykset etukäteen ennennäkemättömän laajasti.

Mainittu yhteinen on sekin kiintoisa, sillä ainut koalitiota laajemmin yhdistävä tekijä näyttäisi olevan ainejärjestöläisiä nuivempi suhtautuminen HYY:n järjestökenttään. Puhe luontevasta yhteisestä linjasta paljastaa myös jotain laajempaa. Tilanne, jossa puoluepoliittisen kentän oikea ja vasen laita näkevät toisensa mitä luontevimpina yhteistyökumppaneina, asettaa usein kuullut väitteet sitoutumattomien poliittisesta epämääräisyydestä erikoiseen valoon.

Luultavin selitys syntyneelle hallituspohjalle löytyykin

36

Tutkain 4/2012

valtapoliittisista seikoista. Tilanne, jossa yksi ryhmä on kooltaan merkittävästi muita suurempi, asettaa toimivan poliittisen koalition rakentamiselle merkittäviä haasteita – jollei tuota suurinta pudoteta kokonaan pois.

Mitä tästä seuraa?

Ylioppilaskuntamme poliittisen kulttuurin kannalta tilanne on kiintoisa, ei vähiten siksi, että ainejärjestöläiset ovat istuneet hallituksessa yhtäjaksoisesti viisitoista vuotta. Vaikutukset ylioppilaskunnan toiminnalle ovat vaikeammin arvioitavissa. Koalitio ilmaisee halunsa “panostaa voimakkaasti edunvalvontaan”, mutta nykyisessä taloustilanteessa resurssit uudenlaisiin panostuksiin ovat kortilla. Toisaalta edunvalvonnan uudelleenorganisointi ei ennenkään ole opiskelijan arjessa juurikaan tuntunut.

Järjestöjen arjessa uusi hallituspohja sen sijaan saattaa näkyä. Ainejärjestöläisten valtakaudellakin on järjestötuista ja -palveluista jouduttu tekemään merkittäviä leikkauksia. Koalition puheet “järjestöjen näkemisestä edelleen tärkeinä” ovat kauniita, mutta liikkuvat huhupuheet kaavailluista järjestötukien leikkauksista sekä tilojen uudelleenjärjestelyistä kuulostavat monen korvaan pelottavan uskottavilta.

Elämme kiinnostavia aikoja.

Vessan seinältä

Palstalla tutkitaan yliopiston saniteettitiloihin tehtyjä kirjoituksia.

Osa 4: Päärakennuksen vessa.

TeksTi hanna-Kaisa häMäläinen

Jeesus vessassa

kuvayhDiSTeLmÄ: mikko virTa

V

uoden päätteeksi vessapalsta suuntaa vessakirjoitusten Mekkaan ja muutenkin perin hengelliseen paikkaan, päärakennuksen alakertaan. Täällä jos missä voi kuluttaa aikaansa lukien ties kenen mielenjuoksua vessojen ovista. Miesten puolella on oltu luovia ja kirjoitettu jopa kaakeleiden saumoihin.

Pääkkärin vessoissa on erään kirjoittajan mukaan ollut tekstiä jo vuosikymmeniä sitten, kun hän kävi paikalla ensimmäisen kerran.

Vanhat tekstit ovat haalistuneet harmaaksi massaksi. On vaikeaa sanoa, miten vanhoja nykyiset kirjoitukset ovat, sillä vessanseinällä ei synny runsasta keskustelua päivän polttavimmista puheenaiheista.

Kun eräskin kirjoittaja toteaa Jorma Ollilan olevan pahuuden kätyri, on vaikea arvioida milloin tällainen purkaus on oveen rustattu. “$aulin $uomesta” on varmaankin kirjoitettu tämän vuoden puolella.

Kuten kampuksen muissakin vessapalstan analysoimissa vessoissa, myös täällä miesten

puolella puhe on suorempaa ja puute ilmeisen suuri. Naisten vessoissa taas vatvotaan ihmissuhteita ja esimerkiksi äitiyttä.

Se mikä erottaa päärakennuksen vessat muista, on uskontoon liittyvän sisällön runsaus.

Vaikka näitä vessoja käyttävät monen eri alan ihmiset, on seinillä nähtävissä kuitenkin vahva teologinen suuntaus. Tai kenties teologisen tiedekunnan läheisyys inspiroi muualta tulevia vessavierailijoita kirjoittamaan seinille mietteitään uskonnosta. “En halua taivaaseen josta julistatte, sillä sen perusteella minkälaiset ihmiset sitä julistavat ja sinne uskovat pääsevänsä, kyseessä olisi ahdasmielinen henkilökohtainen helvetti”, toteaa eräs naisten vessan kävijä. Yllättäen miesten puolella puolestaan julistetaan Jeesuksen pelastavan ja hehkutetaan ylösnousemusta. Onko jompi kumpi provokaatiota? Vaikea tietää, sillä niin monia ääniä ja mielipiteitä mahtuu näihin pieniin koppeihin.

Eräs miesten vessan kävijä on silti tehnyt teksteistä omat johtopäätöksensä: “Huomaa että yliopisto kasvattaa idiootteja”.

Tutkain 4/2012

37

Gallup

Teksti Teemu Perhiö Kuvat Mikko Virta

Kysyimme Kaisa-kirjastossa, mitä valtsikalaiset toivovat Kannun hallituksen tekevän vuonna 2013?

Ville, valtio-oppi

Leevi, taloustiede

”Toivon että kannu pitäisi enemmän yhteyttä järjestöihin, sillä se on niille aika kaukainen. Tällä hetkellä kannu kilpailee järjestöjen kanssa samoista opiskelijoista, joten yhteistyötä pitäisi lisätä.”

”Enemmän hyviä bileitä ja vähemmän huonoja. Kannun pitäisi tuoda paremmin esille, mitä se tekee.”

38

Tutkain 4/2012

Katinka, talous- ja sosiaalihistoria

Eveliina, talous- ja sosiaalihistoria

”Idea kevätsuunnistuksen muuttamisesta ainejärjestöjen väliseksi kilpailuksi on mainio.

Ylipäänsä pitäisi saada lisää yhteistoimintaa ainejärjestöjen välille niin, että kannu toimisi pääkoordinaattorina.”

”Kannusta pitäisi tulla entistä helpommin lähestyttävä, ja toimintaan pitäisi saada mukaan muitakin kuin vain ainejärjestöaktiiveja. Enemmän yhteistyötä!”

Eetu ja ilpo

Uusi sarjakuva Eetun ja Ilpon elämästä soluasunnossa julkaistaan joka perjantai osoitteessa www.kannunvalajat.fi/tutkain.

saRJakuva teeMu peRhiö

Laulukirjan helmiä Palstalla julkaistaan satunnaisia, aamuyön pikkutunneilla raapustettuja kirjoituksia tai piirroksia valtsikan punaisen laulukirjan sivuilta. Lähetä omasi meille: tutkain@kannunvalajat.fi

Tutkaimen joululahja sinulle; joulukortti! Leikkaa irti ja ilahduta lähimmäistäsi.

Hyvää joulua!

Panisin sua rajusti ellei keravalaisen paneminen olis kuin oman siskon paneminen! Joten jätän sut rauhaan!

Terveisin M**** Tutkain 4/2012

39

’’

Valtsikalaistenkin kannattaa neuloa pipoja, joita pitää päissään – ja selvänä.”

Kirjailija Hanna-Kaisa Hämäläinen kuvailee Tutkaimelle kirjaa Pipo on pääasia.

Arviot Pipo on pääasia

Kaiken käsikirja

Niina Hakkarainen, Suvi Heikkilä, Hanna-Kaisa Hämäläinen, Kristel Nyberg Minerva 2012 kirja

Esko Valtaoja Ursa 2012 kirja

Neljän kirjoittajan yhteistyönä syntynyt pipokirja on syksyn uutuuskirjoja. Mukavasti lankojen ja puikkojen seassa mukana kulkeva kirja on värikäs ja selkeästi taitettu.

Neuleohjeet on esitelty kuvien kera alussa yhdellä aukeamalla. Kuviin olisi toisaalta voinut liittää sivunumerot, jotta ohjeiden löytäminen olisi helpompaa. Kuvat ovat selkeitä ja ohjeet seikkaperäisiä.

Alussa on perusteellinen lista ruutupiirrosten merkkien selityksistä, mutta silti aloittelijalle jotkut mallit saattavat olla haastavia. Esimerkiksi Mobiuksen nauhan silmukoiden kiertäminen saattaa olla hankalaa ilman selkeyttävää kaaviota.

Kirjan ohjeissa on käytetty laadukkaita lankoja.

Allerginenkin voi neuloa hyvillä mielin itselleen pipon alpakkalangasta. Myös miehille ja lapsille löytyy ohjeita. Suosittelen kirjaa kenelle tahansa, joka kaipaa puuhaa pimeneviin syysiltoihin!

Tieteen popularisoinnin grand old manin, Esko Valtaojan teokset ovat helppoa luettavaa etenkin niille tähtitieteestä kiinnostuneille, joiden matemaattiset kyvyt eivät riitä alan opiskeluun yliopistotasolla. Herran uusimman teoksen nimi on kunnianhimoinen: Kaiken käsikirja. Löytyyköhän teoksesta syy vaikkapa perussuomalaisten nousuun tai lyömätön pullaresepti?

Ei. Valtaoja kiteyttää kirjassa maailman ja ihmiskunnan kannalta oleelliset asiat suhteutettuna maapallon koko elinkaareen. Tällaisessa mittakaavassa maailmansodatkaan eivät merkitse paljoa. Alussa käydään läpi maailman syntyyn liittyvät asiat ja loppupuolella ihmiskuntaa koskevia seikkoja, kuten uskontoa, taiteen merkitystä ja moraalikäsityksiämme.

Valtaojalla on kyky kertoa monimutkaisistakin ilmiöistä kansantajuisesti ja havainnollistavin, hauskoin vertauskuvin. Nimestään huolimatta kirja ei ole käsikirja aivan kaikkeen. Lohdutuksena lopusta löytyy kuitenkin Irish Coffeen resepti.

Teksti Laura Luoto

Teksti Hanna-Kaisa Hämäläinen

40

Tutkain 4/2012

Kannusta kaikuu

Opintoasioissa uhkia ja mahdollisuuksia

L

aajoja kandeja, valinta- ja periodiuudistusta, lobbausta ja tuhat tuntia kokouksia. Näistä on vuosi 2012 valtiotieteellisen tiedekunnan kulissien takana tehty!

Edunvalvonnan puolella on ollut poikkeuksellisen mielenkiintoinen sekä työteliäs aikakausi Kannussa. Opetusministeriön linjausten ja yliopiston strategian puitteissa on lähdetty tekemään tiedekunnassamme tutkintorakenneuudistusta, joka laaja-alaistaisi kanditutkintoja ja poistaisi päällekkäisyyksiä.

Keväällä perustettiin työryhmä suunnittelemaan yhteisiä opintoja alkamaan vuodesta 2014.

Olin aluksi hieman skeptinen uudistuksen suhteen, etenkin kun ratkaisua kutsuttiin työnimellä ”laajat -kandit”. Perehdyttyäni nyt suurempaan kuvaan olen kuitenkin vakuuttunut, että kunhan uusista sisällöistä saadaan kaikkia opiskelijoita hyödyttäviä järkeviä kokonaisuuksia, on kyseessä vain mahdollisuus.

Työryhmässä suunnittelu sujui suhteellisen mutkattomasti ja saimme aikaan hyviä konkreettisia ehdotuksia.

Herkuttelimme ideoilla uusista kursseista, jotka yhdistäisivät valtsikan pääaineiden parhaimmistoa niin tieteen kuin opettajienkin suhteen. Valitettavasti vastaanotto oppiaineissa oli mahdollisuuden sijaan lähinnä uhkaan keskittyvä. Kaikki palaset huomioiden tiedekunta on liikkeissään ketterä kuin Kansaneläkelaitos. Parinkin tahon vastustus voi toimia kehityksen peruutusvaihteena.

Koska uudistuksen tarve ja paine on kuitenkin olemassa, jatkoimme työskentelyä ja päätös

”Kaikki palaset huomioiden tiedekunta on liikkeissään ketterä kuin Kansaneläkelaitos.”

osittain yhteisistä perusopinnoista hyväksyttiin. Opiskelijat huomioitiin hyvin koko prosessin ajan, koska lähdimme osallistumaan keskusteluun nimenomaan positiivisessa hengessä.

Mihin muualle on Kannun vaikuttava käsi yltänytkään? Kommentoimme mm. kriittisesti yliopiston periodiuudistusta sekä saimme tiedekunnan aloittamaan selvitystyön tenttiakvaariosta.

Ongelmien onnistuneen tunnistuksen ansiosta olemme pidempien ja raskaampien periodien sijasta saamassa intensiivijaksoja lukukauden hukkapaloihin joustavoittamaan suorituksia. Tenttiakvaariotakin on nyt lupa odottaa helpottamaan suoritussykliä.

Edunvalvonnan arkeen on lisäksi kuulunut opiskelijavalintauudistus, joka pohjautuu hakukohdeviidakon selventämiseen. Pääaineet eivät siis katoa tai vähene, mutta mahdollisesti vuonna 2014 tai 2015 opiskelijat hakevat tiedekuntaan ja valitsevat itselleen ykkös- ja kakkosvaihtoehdot pääaineista. Lisäksi koko korkeakouluhakujärjestelmässä ollaan ottamassa käyttöön kiintiöt, jolloin opiskelupaikan tai tutkinnon omaavat hakevat paikkoja eri kiintiössä. Tämä voi muodostua uhkaksi etenkin opiskelijoille, jotka eivät saa ensimmäisellä hakukerralla haluamaansa opiskelupaikkaa.

Kaikista meneillään olevista uudistuksista voisi kyllä kirjoittaa kokonaisen Tutkaimellisen. Opinto-Tutkainta odotellessa voit kuitenkin seurata tilanteen kehittymistä liittymällä kannu-opintosähköpostilistalle!

Pirre Seppänen Kirjoittaja on Kannunvalajien hallituksen opintosihteeri.

Tutkain 4/2012

41

Kuva: Mikko Virta

Palstalla Kannunvalajien hallitus kertoo ajankohtaisia kuulumisia jäsenistölle.

Luvut

5623

kuukauden kysymys Kysyimme verkossa, kumpi vaali valtsikalaisia kiinnostaa enemmän.

Kyselyyn vastasi 130 lukijaa. Tulokset ovat seuraavat:

Tutkaimen numeron 1/2012 lukijamäärä Issuu.comissa.

3415 Tutkaimen numeron 2/2012 lukijamäärä Issuu.comissa.

Lukijakilpailu ÄÄNESTÄ PARAS LUENTOPIIRUSTUS!

2658 4 Tutkaimen numeron 3/2012 lukijamäärä Issuu.comissa.

Tutkaimen lukijakilpailuun saapuneiden piirrosten lukumäärä puolen vuoden kilpailuaikana...

42

Tutkain 4/2012

Tutkaimen toimituskunta valitsi kaikista lukijakilpailuun lähetetyistä luentopiirrustuksista neljä parasta finaaliin. Valitut piirrustukset ovat nähtävissä sivulla 30! Äänestä mielestäsi parasta piirrustusta lähettämällä sähköpostia osoitteeseen tutkain2012@gmail.com otsikolla "äänestys" ja kerro viestissä, mikä kuva miellyttää silmää eniten.

Kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan yllätyskirjapalkinto, ja yllätyskirjapalkinnon saa myös äänestyksen voittaneen työn tekijä.

Ei oikaisua Tutkain on niin hyvä lehti, ettei sen kolmannessakaan numerossa julkaistu mitään oikaistavaa. Repikää siitä.

This is your invitation to join an organization offering greater opportunity, greater challenge and greater satisfaction.

An organization dedicated to teamwork and collaboration. An organization working in the forefront of technology, helping 18 of Finland’s 20 largest companies to reinvent business. Our capabilities are so broad, you can even change jobs without ever changing companies. Talk to Accenture and discover how great you can be. Visit accenture.fi/tyopaikat Š2012 Accenture. All rights reserved.

Tutkain 4/2012

43

Kannukka

Kuvat Mikko Virta

Kannunvalajat ja arkkitehtiopiskelijat juhlivat yhdessä Suuria ja mahtavia sitsejä kommunismin hengessä Otaniemessä Servin mökissä eli Smökissä 19. lokakuuta 2012.

Kannunvalajien puheenjohtaja Rosa Salmivuori saapui suoraan kolhoosilta.

Tuntematon arkkitehti oli varsinainen työn sankari.

KTTO:n puheenjohtaja Ohto Soininvaara oli pukeutunut dosentiksi.