Roverway opettaa rakastamaan

UUSI AIKA, UUSI MAA

Roverway opettaa rakastamaan

Teksti ja kuvat: Roosa Sojakka

Lentokoneeni laskeuduttua takaisin Suomeen elokuun alussa kahden viikon reissun päätteeksi ajattelin ensimmäiseksi, että jokaisen partiolaisen pitäisi päästä kokemaan sama; Roverwayn mahtava yhteishenki ja iloa huokuva tunnelma.

Roverway on kansainvälinen suurleiri, joka eroaa oman kokemukseni mukaan huomattavasti sitäkin suositummasta ja suuremmasta leiristä, Jamboreesta. Osallistuin itse Japanin Jamboreelle vuonna 2015 ja tykkäsin siitäkin hurjasti, ja myös Jamboreessa on omat hyvät puolensa. Tänä vuonna Roverway järjestettiin Hollannissa. Leirille osallistui noin 3500 iältään 16-22 -vuotiasta partiolaista 43 eri maasta. Osallistujamäärä oli esimerkiksi tulevaan Amerikan Jamboreehen (n. 40 000 osallistujaa) verrattuna pienehkö, mikä osaltaan loi leirille me-henkeä.

Useimmista leireistä poiketen Roverwaylla ei ole pysyvää leiripaikkaa, vaan leiri koostuu polkujaksosta ja muutaman päivän leirijaksosta. Eri teemaisia polkuja on useita kymmeniä, joista jokaiselle osallistuu noin 70 ihmistä keskimäärin 8 eri maasta. Osallistuin oman vartioni,

Unknown mammoths:in kanssa polulle #32 The Flying Dutchman, jonka aiheena oli vesirajan alle meneminen ja seikkailu. Roverway tarjosi myös mahdollisuuden itsensä ylittämiseen. Eräänä päivänä lähdimme vanhalle, keskellä merta sijaitsevalle padolle kiipeilemään. Muistan kuinka hyvä fiilis tuli, kun voitin pelkoni ja kiipeilin seinää pitkin toiselle puolelle patoa. Kiipeillessä haistoi meren ja näki jalkojensa alla vain merta. Rohkeimmat jopa kiipesivät 40 metriä padon päälle ja laskeutuivat köyden varassa alas.

Poluilla vaihdettiin yöpymispaikkaa useamman kerran. Viidentoista päivän Hollannin-matkani aikana nukuin seitsemässä paikassa, kuten hotellissa, hiekkarannalla ja pellolla lehmien keskellä. Yöpaikkaa vaihdellessa näki Hollannin erilaisista näkökulmista.

Polun vaelluspäivänä satoi kaatamalla ja kävely oli rankkaa, mutta yhdessä lauleskelu ja matkan varrelta löytyneet mustaherukat tekivät kävelemisestäkin mukavaa. Mieleeni jäi myös eräs ilta, kun tanssimme kaikki 70 ihmistä yhdessä isossa piirissä lähes tunnin putkeen. Toinen eroavaisuus esimerkiksi Jamboreehen oli se, että saman kansainvälisen 70 hengen porukan kanssa vietettiin koko Roverway, ja ihmisiin oli aikaa tutustua paremmin.

Omasta porukastani tuli todella tiivis ja hyvästien sanominen tuntui paljon aiempaa ikävämmältä.

Kolmas monista leireistä poikkeava piirre on ikähaarukan suuruus; leiriläisiksi pääsevät kaikki 16-22 -vuotiaat. Siinä missä osa leiriläisistä on vielä selvästi alaikäisiä, osa on ohittanut täysi-ikäisyyden rajapyykin jo muutamia vuosia takaperin ja saattaa olla jo toteuttamassa niitä unelmia, mistä nuoremmat leiriläiset vasta haaveilevat.

Omassa leiriporukassani ikäerot ilmenivät (muita leirillä olevia hämmentävillä) titteleillä, kuten ‘daddy’. Osa otti selvästi aikuisen roolin ja katsoi nuorempien perään; olimme kuin valtava kansainvälinen perhe. Päivisin kävimme

yhdessä uimaan tai lähdimme isolla porukalla yhdessä ohjelmalaaksoon, iltaisin koko leiri kerääntyi isoon mustaan telttaan juttelemaan tai pomppimaan musiikin tahdissa. Vaikka partioleirien tarjoamia kokemuksia ei voi mitata rahassa, on yksi Roverwayn positiivisista puolista myös verrattain halpa hinta. Jamboree maksaa useimmiten jotakin 3200 ja 4500 euron väliltä siinä missä mennyt Hollannin Roverway maksoi vain 600 euroa + lennot. Mieleeni jäi erityisesti eräs hetki Roverwayn avajaisista, jotka järjestettiin Haagissa kauniilla hiekkarannalla. Katselin merelle auringonlaskuun ja ihailin erilaisten huivien ja ihmisten paljoutta. Lavalla oli puhumassa Frans Timmermans, jonka puhe teki minuun vaikutuksen.

Frans kertoi asuneensa useissa eri maissa ja muistutti, että vieraaseen maahan muuttaessa ei tosiaankaan opi ensimmäiseksi maan kieltä. Ensimmäisenä oppii itsestään uusia puolia ja hahmottaa, mistä on kotoisin.

Hän muistutti, että on helppoa opettaa ihmisiä vihaamaan, mutta se täytyy tosiaan opettaa. Kukaan ei nimittäin synny vihaten, rasistina tai homofoobikkona.

Kuten Frans puheessaan kauniisti ilmaisi, partion tehtävänä on opettaa ihmisiä olemaan vihaamatta. Ketään ei tulisi tuomita esimerkiksi köyhyydestä, erilaisuudesta tai vihaisuudesta. Viha on opittua, joten se on myös poistettavissa.

Partio on maailman suurin nuorisoliike. Vihaamalla vähemmän, rakastamalla enemmän ja opettamalla muille saman, voimme muuttaa maailmaa.