Aikuisena partiossa

Aikuisena partiossa

Kysyttäessä ihmisiltä, mitä heille tulee mieleen aiheesta ”aikuisena partiossa”, vastauksia saa laidasta laitaan. Yhdelle tulee mieleen retkeily. Toiselle se merkitsee vastuuta, seikkailua, johtamista, toimintaa, kokemuksia sekä yhteenkuuluvuutta, kolmannelle huoltajuutta, neljännelle taas jotain ihan muuta. Minulle aiheesta ”aikuisena partiossa” nousee ajatuksiin yhteistyö, yhdessä tekeminen, uuden oppiminen, lapsia varten, laadukas toiminta, sujuva viestintä, omaa aikaa ja rentoilua.

Puolen vuoden mittainen alkutaipaleeni partiossa ei ihan ole vastannut tuota esittämääni mielikuvaa. Aloitin vuoden alussa akelan pestissä ilman aiempaa partiotaustaa. Ensin olin hieman järkyttynyt tästä, koska olin ilmaissut olevani käytettävissä syksystä alkaen. Jotta toiminta olisi pystytty pitää käynnissä, tarve aloittaa pestissä tuli kiireellisemmin. Järkytys vaihtui kuitenkin innostukseen – pääsenhän oppimaan sellaisia taitoja, joita olen haaveillut opettelevani! Samalla lapseni sai mieleisen harrastuksen.

Innostus vaihtui ärsyyntymiseen. Ärsyyntymiseen siihen, että olisi pitänyt osata kysyä asioita, joista ei tiennyt mitään. Tai kun kyselin ja kaivelin perusteluja, milloin millekin asialle, koin tulevani torjutuksi ja muiden ärsyyntyvän kyselyistäni. Viestintä ei toiminut. Jos en päässyt paikalle kokoontumiseen, tietoa käsiteltävistä asioista ei tullut, vaikka niitä pyysin. Ärsytti, kun en tiennyt, keitä aikuisia on milloinkin lauman kokoontuessa paikalla. Ärsytti, kun en tiennyt, mikä minun roolini toiminnassa on. Akela-koulutuksessa sain kyllä paljon uutta tietoa. Ärsytti, ettei kokemukseni pestissä vastannut koulutuksessa saamaani käsitystä. Ärsytti, kun en kokenut sitä kaipaamaani yhdessä toimimista ja rennonletkeää ilmapiiriä. Mietin, että minkä takia tätä teen. Jos partio vie minulta enemmän energiaa kuin antaa, miksi olen mukana? Lapseni vuoksi. Kuinka pitkälle se riittää?

Kuva: Susanna Oksanen

Hiljattain minulle selvisi, että partiossa uusille aikuisille voidaan valita kummiaikuinen helpottamaan partion toimintaan mukaanpääsyä, ja että pestikeskustelujakin on tapana järjestää. Olisin toivonut näitä kumpaistakin omalle alkutaipaleelleni – vaan en osannut sellaisia kysellä. Jos oma kokemus partiossa toimimisen aloitukseksi on tuntunut enemmän pään hakkaamiselta kiviseinään, mitenköhän tämä toimii muualla? Kurkistus naapurilippukuntiin valottanee asiaa…

Mäntsälän Metsäkävyistä Pekka Ahola kertoo, että heillä aikuisjäsenet ottavat osaa mm. partiotaitokilpailuihin ja aikuispartiolaiset toimivat tärkeinä toiminnan mahdollistajina. Varsinaista aikuispartiotoimintaa ei Metsäkävyissä ole. Johtajahuoltoa, esim. leffamaratonin merkeissä, on järjestetty mahdollisuuksien mukaan. Aikuisia pyydetään aktiivisesti mukaan pieniinkin pesteihin: erityisesti retkien ja leirien järjestelyihin sekä kauden aloituksessa ilmoittautumisten yhteydessä.

Miten mukaan tulleista aikuisista pidetään kiinni? ”Jos porukka on hyvä, niin mukana halutaan varmasti roikkua. Näin ainakin meillä Mäntsälän Metsäkävyissä”, Ahola kiteyttää.

Sipoon Puskapartiolaisilla on järjestäytyneempää aikuispartiotoimintaa. Marika Roos kertoo, että lippukunnassa on vuonna 2017 asetettu tavoitteeksi järjestää aikuisille omaa partiomaista toimintaa. Tämä oli kirjattu myös vuonna 2016 tehtyyn lippukunnan hyvinvointisuunnitelmaan.

PuskaPöllö –aikuistoimintaryhmän tavoitteena on kokoontua 2-3 kertaa sekä syys- että kevätlukukaudella. ”Aikuistoiminnan sisältö suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä osallistujien kesken. Olemme myös lpk:n johtajien ja lasten vanhemmille suunnatun kyselyn avulla kartoittaneet heidän taitoja ja asioita, joita he voisivat muille opettaa ja hyödyntäneet tätä aikuistoiminnan tapahtumien suunnittelussa.”

Puskapartiolaiset niin ikään tarvitsevat aikuisia mahdollistamaan partiotoimintaa, kuten ryhmien toimintaa, kolon toiminnan pyörittämistä ja kalustohuoltoa. Aikuis- ja perhepartiotoiminnan avulla pyritään innostamaan aikuisia mukaan partioon. Yleisimmin rekrytointi tapahtuu keskusteluin sekä lippukunnan jäsenille ja vanhemmille kohdistetuilla kyselyillä. Puskapartiolaiset ovat myös aktiivisesti järjestäneet aikuisrekrytapahtumia ja markkinoineet partiota erilaisissa Sipoon kunnan tapahtumissa.

Aikuisen partiopolku Puskapartiolaisissa alkaa ”toivottamalla iloisesti kaikki partioon mukaan”. – Tänä syksynä uusille akeloille ja sammoille on nimetty kummiaikuinen, joka muistuttelee tapahtumista ja on käytettävissä, jos kysyttävää ilmenee, Marika Roos ja Kaj Sojakka kertovat. Keskeisinä tekijöinä saada aikuiset pysymään mukana toiminnassa ovat heidän mukaansa panostaminen pestaukseen ja pestikeskusteluihin sekä pitämällä partio myös aikuiselle harrastuksena. Järjestetty aikuistoiminta on myös osa johtajahuoltoa.

Näistä kahdesta lippukunnasta saamani tiedot sekä oman kokemukseni voisin tiivistää seuraavasti: jotta lapset viihtyvät partiossa, on aikuistenkin viihdyttävä. Partioon mahtuu mukaan erilaisia ihmisiä, erilaisia kokemuksia, erilaisia tunteita. Niiden äärelle on hyvä hetkittäin pysähtyä.

Oma ärsyyntymiseni on vaihtunut neutraaliksi innostukseksi annettuani tälle tunteelle tilaa ja käsiteltyäni siihen liittyvät ”kipupisteet”. Ilman pysähtymistä, ja tekemiäni oivalluksia, partiopolkuni olisi saattanut jäädä lyhyeksi.

Pidetään siis huolta itsestämme ja toisistamme – silloin porukka pysyy niin hyvänä, että ”mukana halutaan varmasti roikkua”. Myös aikuisena partiossa.