18
Aikuisena partiossa
Susanna Oksanen
K
ysyttäessä ihmisiltä, mitä heille tulee mieleen aiheesta ”aikuisena partiossa”, vastauksia saa laidasta laitaan.Yhdelle tulee mieleen retkeily. Toiselle se merkitsee vastuuta, seikkailua, johtamista, toimintaa, kokemuksia sekä yhteenkuuluvuutta, kolmannelle huoltajuutta, neljännelle taas jotain ihan muuta. Minulle aiheesta ”aikuisena partiossa” nousee ajatuksiin yhteistyö, yhdessä tekeminen, uuden oppiminen, lapsia varten, laadukas toiminta, sujuva viestintä, omaa aikaa ja rentoilua. Puolenvuoden mittainen alkutaipaleeni partiossa ei ihan ole vastannut tuota esittämääni mielikuvaa. Aloitin vuoden alussa akelan pestissä ilman aiempaa partiotaustaa. Ensin olin hieman järkyttynyt tästä, koska olin ilmaissut olevani käytettävissä syksystä alkaen. Jotta toiminta olisi pystytty pitää käynnissä, tarve aloittaa pestissä tuli kiireellisemmin. Järkytys vaihtui kuitenkin innostukseen – pääsenhän oppimaan sellaisia taitoja, joita olen haaveillut opettelevani! Samalla lapseni sai mieleisen harrastuksen.
Innostus vaihtui ärsyyntymiseen. Ärsyyntymiseen siihen, että olisi pitänyt osata kysyä asioita, joista ei tiennyt mitään. Tai kun kyselin ja kaivelin perusteluja, milloin millekin asialle, koin tulevani torjutuksi ja muiden ärsyyntyvän kyselyistäni.Viestintä ei toiminut. Jos en päässyt paikalle kokoontumiseen, tietoa käsiteltävistä asioista ei tullut, vaikka niitä pyysin. Ärsytti, kun en tiennyt, keitä aikuisia on milloinkin lauman kokoontuessa paikalla. Ärsytti, kun en tiennyt, mikä minun roolini toiminnassa on. Akela-koulutuksessa sain kyllä paljon uutta tietoa. Ärsytti, ettei kokemukseni pestissä vastannut koulutuksessa saamaani käsitystä. Ärsytti, kun en kokenut sitä kaipaamaani yhdessä toimimista ja rennonletkeää ilmapiiriä. Mietin, että minkä takia tätä teen. Jos partio vie minulta enemmän energiaa kuin antaa, miksi olen mukana? Lapseni vuoksi. Kuinka pitkälle se riittää?
