Silloin kun minä olin nuori

VALLAN KAHVASSA

Silloin kun minä olin nuori

Teksti: Jussi Leinonen

Tämän lehden teemana ovat aikuiset ja siksi haluan kertoa ajasta jolloin itse en vielä ollut aikuinen. Varttuessani kotilippukunnassani läpi teini-iän elettiin yhdeksänkymmentäluvun loppua ja nolkytluvun ensimmäistä puoliskoa. Tuolloin käytössä ollut partio-ohjelma loppui kun “vaeltaja saavutti aikuisuuden.” Tarkkaa ikää tälle aikuisuudelle ei ollut määritelty, mutta ainakin omassa lippukunnassani aikuisuus usein koitti siinä vaiheessa kun partiolainen muutti pois lapsuudenkodistaan ja hiljalleen katosi lippukunnan toiminnasta.

Jotta nuoren kasvatuksessa päästään partioliikkeen tavoitteisiin, on aikuisen osattava tasapainotella tilan antamisen, suunnannäyttämisen, ohjaamisen ja puuttumisen välillä.

Tuolloin ei varsinaista aikuiskäsitettä juuri tunnettu, puhuttiin vain PJ-kurssin suorittaneista partiojohtajista. Lippukuntaa pyörittivät pitkälle 15-21-vuotiaat nuoret, täysikäisten PJ:den pyörittäessä sudenpentutoimintaa ja lippukunnan hallintoa ja 16-18 vuotiaiden vaeltajien kaikkea sitä mihin ei tarvinnut PJ-valtakirjaa. Valta ja vastuu todella olivat nuorilla. Yleensä siinä määrin että tuo “aikuistumisena” pidettyyn lippukunnasta katoamiseen ajoi yhtä usein loppuunpalaminen kuin fyysisen välimatkan kasvaminen. Uskon että tuona aikana koetut epäonnistumiset liian haastavissa johtamistehtävissä ilman aikuista tukea aiheuttivat monelle nuorelle pitkäkestoista haittaa ja tuotti valtavan määrän entisiä partiolaisia.

Tämän ongelman korjaamiseksi vuonna 2010 käyttöön otetussa ohjelmassa nuorten kasvamista tukemaan tuotiin korostetummin aikuisten tarjoama tuki. Tämä luonnollisesti kasvatti partiotoiminnassa aktiivisesti mukana olevien aikuisten tarvetta, mutta toi myös selkeämmin vaatimuksia toiminnassa mukana oleville aikuisille. Jotta nuoren kasvatuksessa päästään partioliikkeen tavoitteisiin, on aikuisen osattava tasapainotella tilan antamisen, suunnannäyttämisen, ohjaamisen ja puuttumisen välillä. Se vaatii rohkeutta antaa nuoren tehdä omat päätöksensä, kärsivällisyyttä antaa nuoren tehdä virheitä ja herkkyyttä nähdä koska nuori tarvitsee tukea.

Olemme lippukunnissa ja piirissä painineet aikuisrekryn ja uusien aikuisten perehdyttämisen ongelmien kanssa useampia vuosia ja välillä taistelu tuntuu toivottomalta. Näinä hetkinä on tärkeä muistaa miksi meitä aikuisia partiossa tarvitaan: koska me mahdollistamme lasten ja nuorten kasvun aikuisiksi partiolaisiksi.