e d h Lä alaan K
O N G I NTA
S U O M E N VA PA A - A J A N K A L A S TA J I E N K E S K U S J Ä R J E S T Ö
Onginta Onkiminen on hauska kalastusmuoto, jolla saa hyvin kalaa. Se on myös kaikista vapakalastusmuodoista monipuolisin. Ongintaa voi nimittäin harrastaa lukuisin eri tavoin.
Oikeanlaiset välineet tuovat saalisvarmuutta Syötin tarjoaminen kaloja houkuttelevalla tavalla on onginnan A ja O. Käytettävien välineiden tulee olla kokonsa puolesta sopusoinnussa. Silloin ne muodostavat toimivan kokonaisuuden, jolla on ilo kalastaa ja jolla myös saa hyvin kaloja. Välineitä valittaessa on tärkeää tietää, mitä kaloja niillä aiotaan onkia.
Vapa Suomessa yleisimmin käytettävä onkivapa on 3–6 metriä pitkä teleskooppivapa. Teleskooppinen onkivapa on helppokäyttöinen ja se menee pieneen tilaan. Toinen vapatyyppi, joka ulkonäöltään muistuttaa hieman edellä mainittua, on jatkopalavapa. Jatkopalavavavalla ongitaan vapaa lyhyemmällä siimalla ja vapa ”katkaistaan” sopivasta kohdasta kalan ylösoton yhteydessä. Tämä mahdollistaa erittäin tarkan onginnan. Kelaonginnassa käytetään tavallisesti 3–4 metrin mittaisia kelaonkivapoja, jotka on tarkoitettu ensisijaisesti koho-ongintaan. Pohjaonkivavat ovat samanmittaisia tai hieman lyhyempiä kuin kelaonkivavat ja ne on usein varustettu tärpin näyttävällä herkällä kärjellä. Laadukkaiden onkivapojen valmistuksessa käytetään hyvin sähköä johtavaa hiilikuitua. Siksi ei pidä ikinä onkia ukonilmalla tai sähköjohtojen läheisyydessä.
Siima Siiman tulee pyynnissä ollessaan suoristua kohon ja koukun välillä. Jos näin ei tapahdu on siima liian paksua tai huonolaatuista. Tavallisin onkisiiman paksuus on 0,14–0,25 mm, ja mahdollisessa tapsissa 0,02 mm ohuempaa. Siiman kunto kannattaa tarkistaa tasaisin väliajoin. Pitävien solmujen teko kuuluu jokaisen onkijan perustaitoihin. .
Sopivan paksuinen ja hyvälaatuinen siima suoristuu, liian paksu puolestaan kihartuu, eikä välitä tietoa tärpeistä.
Koho Kohon tehtävä on esitellä syöttiä kaloille halutulla syvyydellä. Onkilaite on yleensä oikein painotettu, kun kohosta näkyy vain antenni tai osa siitä. Tavoiteltaessa arkoja kaloja jätetään kohosta näkyviin vain pieni osa yläantennista. Kookkaan ahvenen onginnassa puolestaan koho jätetään hieman alipainoiseksi. Näin se aalloissa pomppiessaan saa syötin liikkumaan erityisesti suuria ahvenia houkuttelevalla tavalla. Erilaisissa ympäristöissä tarvitaan erilaisia kohoja. Myös käytettävät välineet ja tavoiteltavat kalalajit asettavat tiettyjä vaatimuksia. Virtaavassa vedessä käytetään alhaalta nopeasti suippenevaa kohoa, tyynessä vedessä puolestaan pyöreät mallit ovat toimivia.
Erilaisia kohomalleja.
Kohosta alaspäin Paino vie syötin halutulle syvyydelle. Myös koukun ja syötin paino tulee ottaa huomioon painotusta tehtäessä. Painoina
käytetään useimmiten lyijyhauleja. Toimiva painotus tehdään mieluummin useammalla pienellä haulilla kuin yhdellä suurella. Ongintaan on olemassa suuri määrä erimallisia koukkuja. Koukkumallit eroavat toisistaan langan paksuuden, kovuuden, taivutuksen, siiman kiinnityksen ja muutamien muiden seikkojen suhteen. Toukkasyötillä ongittaessa valitaan ohutlankainen koukku, joka ei riko toukkia. Mato puolestaan pysyy hyvin kiinni hieman paksumpilankaisessa koukussa. Koukun koko pienenee numeron suuretessa. Ongintaan sopivat koukkukoot löytyvät yleensä kokoluokista 1–20. Koko 1 on sopiva esimerkiksi isolle kutulahnalle tai isolle ahvenelle. Kilpaonginnassa ja kylmän veden aikaan kala on usein hyvin arkaa. Tällöin joudutaan käyttämään jopa koon 20 koukkuja, jotta saataisiin tärppejä. Mato on toimiva syötti useimmille kaloille. Matoja on olemassa montaa eri lajia. Käytetyimpiä ovat onkiliero, tunkioliero, lehtimato, kastemato ja savimato. Tunkioliero on erinomainen syötti kylmän veden aikaan. Oikein kovalla syönnillä käytetään hyvin koukussa pysyvää savimatoa. Kastemato puolestaan maistuu useimmille isoille kaloille. Myös kalan silmä on varsin käyttökelpoinen syötti. Muista kuitenkin aina tappaa kala ennen silmän irrottamista. Petokaloja ongittaessa täkykala on usein vastustamaton. Sopiva laji riippuu ajasta ja paikasta. Särki on pyytävä täky monenlaisissa olosuhteissa. Täkykala -särki
Kärpäsen toukkia
Kastemato Lahna Suuria onkikaloja
Hauki Ahven
Kelaonki sopii hyvin muun muassa hauen ongintaan.
Onkijan kalat ja paikat Periaatteessa kaikkia maamme vesissä uivia kaloja voi saada ongella. Tavallisimpia onkijan saaliskaloja ovat ahven ja särki. Erilaisten kalalajien tavoittelu onkimalla on mielenkiintoista ja opettavaista puuhaa. Keväällä ja alkukesällä kalat löytyvät usein rannan läheisyydestä, ensin kutuvietin ajamina ja myöhemmin ravintokohteiden perässä. Helteiden aikana kalat siirtyvät yleensä syvemmälle viileämpään veteen, josta ne rantautuvat taas syyskesällä ja alkusyksystä.
Saaliskalan käsittely ja kohtelu Saaliskalan oikea käsittely ja kohtelu on jokaisen onkijan kunnia-asia. Jo ennen onkireissulle lähtöä tulee miettiä, mitä tehdä mahdolliselle saaliille ja varustautua sen mukaan. Jos kala otetaan ravinnoksi, pitää osata sen alkukäsittely: tainnutus, verestys, perkaus ja jäähdytys. Jos kaloja ei oteta, ne vapautetaan mahdollisimman vahingoittumattomana takaisin veteen. Myös saaliin oikeanlainen vapauttaminen vaatii taitoa ja sopivia välineitä. Sumppu on yksi onkijan parhaista varusteista. Kun kalat ongitaan sumppuun, voidaan onginnan lopuksi valikoida tarvittavat ruokakalat ja päästää loput kasvamaan. Jotta kalat säilyisivät virkeinä ja hyväkuntoisina, tulee sumpun olla tilava ja solmuttomasta havaksesta valmistettu. Kaloja voidaan säilyttää onginnan ajan sumpussa.
Laki ja hyvät käytännöt Onkiminen kuuluu jokamiehenoikeuksiin. Onkia ei kuitenkaan saa vaelluskalavesistöjen koski- ja virta-alueilla, eikä siellä, missä onkimista rajoitetaan jollakin muulla perusteella. Kelaonginta on onkimista heittokalastukseen soveltuvilla välineillä. Siihen vaaditaan 18–64 -vuotiailta kalastonhoitomaksu.
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi www.vapaa-ajankalastaja.fi Rahoitettu osittain maa- ja metsätalousministeriön kalastonhoitomaksuvaroista.