HEITTOKALASTUS
Yhdessä paremman kalastuksen puolesta
HEITTOKALASTUS
Heittokalastus eli virvelöinti on monipuolinen tapa nauttia kalastuksesta niin järvillä, merellä kuin virtavesissäkin. Perusteet ovat nopeasti aloittelijoiden opittavissa ja silti kokeneillekin riittää aina opittavaa. Välineitä ja tekniikoita vaihtamalla voit tavoitella monipuolisesti erilaisia saaliita.
Heittokalastajan välineet
Heittokalastajan perusväline on virveli, johon kuuluu keskeisinä osina vapa, kela, siima ja heitettävä viehe. Näiden tulee olla sopusuhtaiset toisiinsa nähden. Pieni ja kevyt vapa tarvitsee kaverikseen pienen ja kevyen kelan ja siihen ohuen siiman. Tällaisella virvelillä on ilo heittää kevyitä vieheitä, kun taas raskaampaan kalastukseen valitaan astetta järeämpi kalusto.
Vapa
Oleellista on ensin miettiä, minkä kokoisia (painoisia) vieheitä haluaa heitellä ja sen jälkeen hankkia vapa, jonka heittopainosuositus täsmää tähän. Vavan heittopainosuositus lukee vavan varressa. Kevyeen yleisvirvelöintiin sopiva perusvapa on heittopainosuositukseltaan noin 5-30 grammaa ja käyttäjälleen miellyttävän mittainen, usein 7-8 jalkaa (2,1-2,4 m). Eri kelatyypeille on omat vapansa.
Kelat
Heittokalastukseen on tarjolla kolmea kelatyyppiä, joista valita: umpikela, avokela ja hyrräkela. Kevyeen heittokalastukseen sekä aloittelijoille suositeltavin kelatyyppi on avokela ja raskaampaan kalastukseen hyrräkela.
UMPIKELA
Yksinkertainen, mutta toiminnallisuudeltaan selkeästi huonoin kelatyyppi, jota kannattaa välttää ostamasta edes ensikelaksi lapselle. Umpikelojen lyhytheittoisuus, kelaustoimintahäiriöt ym. puutteet latistavat kalastuskokemusta.
Matalaprofiilinen hyrräkela on paras valinta raskaampien ( ≈ +40 g) vieheiden heittelyyn.
lipat, spintailit, blade baitit, chatter baitit, lusikat ja vaaput. Näistä kaikista löytyy lukuisia erilaisia versioita ja lisäksi monet vieheet yhdistelevät innovatiivisesti eri viehetyyppien ominaisuuksia.
Kaikkein oleellisinta on tarjota kohteena olevalle kalalle sopivan kokoinen ja oikealla syvyydellä uiva viehe, joka ui houkuttelevasti. Vasta tämän jälkeen kannattaa miettiä väritystä. Luonnollisen ravinnon mukaiset värit ovat varma valinta, mutta välillä kalat innostuvat hyvinkin räikeän värisistä vieheistä, erityisesti tummissa tai sameissa vesissä.
Peruke ja viehelukko
Siiman ja vieheen väliin kannattaa laittaa peruke, joka suojaa siimaa katkeamiselta kalojen hampaissa ja terävissä pohjakivissä. Kun tavoitekalana ei ole hauki, hyvä peruke syntyy läpinäkyvästä fluorocarbonista (Ø ≈ 0,45 mm). Se kestää pien ten sattumahaukienkin hampaat melko usein. Varsinaisessa hauenkalastuksessa käytetään kestävää metalliperuketta tai vaihtoehtoisesti paksua (Ø ≈ 0,8-1 mm) fluorocarbonia.
Perukkeen päähän sidotaan viehelukko vieheen vaihtoa helpottamaan. Vahvasti yhteen suuntaan pyörivien vieheiden, kuten joidenkin lippojen ja lusikoiden, kanssa lukossa on hyvä olla siiman kiertymistä ehkäisevä leikari. Muissa tapauksissa pelkkä lukko riittää mainiosti.
Neljä erilaista lukolla varustettua peruketta, joista vasemmanpuoleiset sopivat kevyeen heittokalastukseen ja oikeanpuoleiset hauenkalastukseen.
Kalastustekniikka
Tärkeää on tarjota viehe sinne, missä kohdekalat ovat ja usein tämä tarkoittaa lähelle pohjaa. Useimmat kalat tykkäävät hyökätä saaliinsa kimppuun yläviistoon, jolloin ne näkevät saaliinsa hyvin pintaa vasten ja sulautuvat itse tummaa pohjaa vasten. Koeta siis uittaa viehe kohdekalan läheltä, mutta hieman sen yläpuolelta. Vaihteleva uinti antaa usein paremmin saalista kuin täysin tasainen kelaus – pieni epäsäännöllisyys tai katkos vieheen uinnissa voi saada epäröivän kalan iskemään.
Kalastusluvat
Alle 18-vuotiaat ja 70 vuotta täyttäneet voivat heittokalastaa yhdellä vavalla ilman lupaa, mutta ikä pitää todistaa tarvittaessa. 18-69-vuotiaiden tulee ennen heittokalastusta maksaa kalastonhoitomaksu (eraluvat.fi).
Poikkeusalueet, joissa heittokalastus ei ole sallittua tai joissa kalastus vaatii kalastonhoitomaksun lisäksi paikallisen erillisluvan, näkyvät karttapalvelussa kalastusrajoitus.fi.
Kalastajan käyttäytyminen
Huolehdi aina, että lupasi on kunnossa.
Ota saalista vain niin paljon kuin jaksat syödä.
Kunnioita saalistasi ja käsittele se oikein: tainnuta, verestä, perkaa ja jäähdytä!
Vapauta suurkalat sekä alamittaiset ja uhanalaiset kalat.
Älä aiheuta häiriötä luonnolle tai muille ihmisille.
Huolehdi turvallisuudestasi, käytä pelastusliivejä.
Esimerkilliset ja vastuulliset toimintatavat kalastuksen harrastamisessa on määritelty tarkemmin kalastajan etiketissä:
Suomen VAPAA-AJANKALASTAJAT
Onnistumisen tullen kalastajan hymy on herkässä. Suuret petokalat on hyvä laskea takaisin veteen. vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi
Rahoitettu osittain maa- ja metsätalousministeriön kalastonhoitomaksuvaroista.
vapaa-ajankalastaja.fi