Lähde Kalaan - Onginta

Suomen VAPAA-AJANKALASTAJAT

Lähde KALAAN

ONGINTA

ONGINTA

Onkiminen on monipuolinen kalastusmuoto. Onginnan alkuun pääsee helposti, mutta lajissa riittää opittavaa todella paljon. Ongintaa voi harrastaa lukuisin eri tavoin ja lähes kaikkia kalalajeja voi kalastaa onkimalla.

Oikeanlaiset välineet tuovat saalisvarmuutta

Syötin tarjoaminen kaloja houkuttelevalla tavalla on onginnan A ja O. Käytettävien välineiden tulee olla kokonsa puolesta sopusoinnussa. Silloin ne muodostavat toimivan kokonaisuuden, jolla on ilo kalastaa ja jolla myös saa hyvin kaloja. Välineitä valittaessa on tärkeää tietää, mitä kaloja niillä aiotaan onkia ja millaisissa olosuhteissa.

Vapa

Suomessa yleisimmin käytettävä onkivapa on 3–6 metriä pitkä teleskooppivapa. Teleskooppinen onkivapa on helppokäyttöinen ja se mahtuu pieneen tilaan. Toinen vapatyyppi, joka ulkonäöltään muistuttaa hieman teleskooppivapaa, on jatkopalavapa. Jatkopalavavavalla ongitaan vapaa lyhyemmällä siimalla ja vapa ”katkaistaan” sopivasta kohdasta kalan ylösoton yhteydessä. Tämä mahdollistaa erittäin tarkan onginnan.

Kelaonginnassa käytetään tavallisesti 3–4 metrin mittaisia kelaonkivapoja, jotka on tarkoitettu koho-ongintaan.

Pohjaonkivavat ovat samanmittaisia tai hieman lyhyempiä kuin kelaonkivavat ja ne on usein varustettu tärpin ilmaisevalla herkällä kärjellä.

Laadukkaiden onkivapojen valmistuksessa käytetään hyvin sähköä johtavaa hiilikuitua. Siksi ei pidä ikinä onkia ukonilmalla tai sähköjohtojen läheisyydessä.

Siima

Siiman tulee pyynnissä ollessaan suoristua kohon ja koukun välillä. Jos näin ei tapahdu, on siima liian paksua tai huonolaatuista. Tavallisin onkisiiman paksuus on 0,14–0,25 mm, ja mahdollisessa tapsissa 0,02 mm ohuempaa. Siiman kunto kannattaa tarkistaa tasaisin väliajoin. Pitävien solmujen teko kuuluu jokaisen onkijan perustaitoihin.

Sopivan paksuinen ja hyvälaatuinen siima suoristuu, liian paksu puolestaan kihartuu, eikä välitä tietoa tärpeistä.

Koho

Kohon tehtävä on esitellä syöttiä kaloille halutulla syvyydellä sekä toimia tärpinilmaisijana.

Onkilaite on yleensä oikein painotettu, kun kohosta näkyy vain antenni tai osa siitä. Jos tavoitellaan arkoja kaloja, jätetään kohosta näkyviin vain pieni osa yläantennista. Kookkaan ahvenen onginnassa puolestaan koho jätetään hieman alipainoiseksi. Näin se aalloissa pomppiessaan saa syötin liikkumaan erityisesti suuria ahvenia houkuttelevalla tavalla.

Erilaisissa olosuhteissa tarvitaan erilaisia kohoja. Virtaavassa vedessä käytetään alhaalta nopeasti suippenevaa kohoa,

Kohosta alaspäin

Paino vie syötin halutulle syvyydelle. Myös koukun ja syötin paino tulee ottaa huomioon painotusta tehtäessä. Painoina käytetään useimmiten lyijyhauleja. Toimiva painotus tehdään mieluimmin useammalla pienellä haulilla kuin yhdellä suurella.

Ongintaan on olemassa paljon erimallisia koukkuja. Ne eroavat toisistaan langan paksuuden, kovuuden, taivutuksen, siiman kiinnityksen ja esimerkiksi värin suhteen. Toukkasyö tillä ongittaessa valitaan ohutlankainen koukku, joka ei riko toukkia. Mato puolestaan pysyy hyvin kiinni hieman paksum pilankaisessa koukussa.

Koukun koko pienenee numeron suuretessa. Ongintaan sopivat koukkukoot löytyvät yleensä kokoluokista 1–20. Koko 1 on sopiva esimerkiksi isolle kutulahnalle tai isolle ahvenelle. Kilpaonginnassa ja kylmän veden aikaan kala on usein hyvin arkaa. Tällöin joudutaan käyttämään jopa koon 20 koukkuja, jotta saataisiin tärppejä.

Mato on toimiva syötti useimmille kaloille. Matoja on olemassa montaa eri lajia. Käytetyimpiä ovat onkiliero, tunkioliero, lehtimato, kastemato ja savimato. Tunkioliero on erinomainen syötti kylmän veden aikaan. Oikein kovalla syönnillä käytetään hyvin koukussa pysyvää savimatoa. Kastemato puolestaan maistuu useimmille isoille kaloille. Myös kalan silmä on varsin käyttökelpoinen syötti. Muista kuitenkin aina tappaa kala ennen silmän irrottamista.

Petokaloja ongittaessa täkykala on usein vastustamaton. Sopiva laji riippuu ajasta ja paikasta. Särki on pyytävä täky monenlaisissa olosuhteissa. Muistathan käyttää vain kuollutta täkykalaa.

Kärpäsen toukkia.

Kastemato.

Täkykala -särki.

Hauki.

Suuria onkikaloja

Onkijan kalat ja paikat

Periaatteessa kaikkia maamme vesissä uivia kaloja voi saada ongella. Tavallisimpia onkijan saaliskaloja ovat ahven ja särki. Eri kalalajien tavoittelu onkimalla on mielenkiintoista ja opettavaista puuhaa.

Keväällä ja alkukesällä kalat löytyvät usein rannan läheisyydestä, ensin kutuvietin ajamina ja myöhemmin ravinnon perässä. Helteiden aikana kalat siirtyvät yleensä syvemmälle viileämpään veteen, josta ne rantautuvat taas syyskesällä ja alkusyksystä. Useimmat särkikalat viihtyvät kuitenkin kesän ajan matalassa ja lämpimässä vedessä.

Kelaongella voit onkia esimerkiksi suutaria.

Saaliskalan käsittely ja kohtelu

Saaliskalan oikea käsittely ja kohtelu on jokaisen onkijan kunnia-asia. Jo ennen onkireissulle lähtöä tulee miettiä, mitä tehdä mahdolliselle saaliille ja varustautua sen mukaan.

Jos kala otetaan ravinnoksi, pitää osata sen alkukäsittely: tainnutus, verestys, perkaus ja jäähdytys. Jos kaloja ei oteta, ne vapautetaan mahdollisimman vahingoittumattomana takaisin veteen. Myös saaliin oikeanlainen vapauttaminen vaatii taitoa ja sopivia välineitä.

Sumppu on yksi onkijan tärkeimmistä varusteista. Kun kalat ongitaan sumppuun, voidaan onginnan lopuksi valikoida tarvittavat ruokakalat ja päästää loput kasvamaan. Jotta kalat säilyisivät virkeinä ja hyväkuntoisina, tulee sumpun olla tilava ja solmuttomasta havaksesta valmistettu.

Kaloja voidaan säilyttää onginnan ajan tilavassa sumpussa.

Laki ja hyvät käytännöt

Onkiminen kuuluu jokaisenoikeuksiin. Onkia ei kuitenkaan saa vaelluskalavesistöjen koski- ja virta-alueilla, eikä siellä, missä onkimista rajoitetaan jollakin muulla perusteella. Kelaonginta on onkimista viehekalastukseen soveltuvilla välineillä. Siihen vaaditaan 18–69-vuotiailta kalastonhoitomaksu.

Suomen VAPAA-AJANKALASTAJAT