VAV 30 vuotta viihtyisää asumista Vantaalla

30 vuotta viihtyisää asumista Vantaalla VAV Asunnot Oy 1986−2016

30 VUOTTA

LUKIJALLE VAV Asunnot Oy täyttää 30 vuotta. Se on samalla kertaa lyhyt ja pitkä aika. Tuossa ajassa Vantaa on ehtinyt kuitenkin muuttua, ja ennen muuta kasvaa paljon. Asuminen on muuttunut, niin on myös asuntorakentaminen.

Jokainen toimintavuosi on luonut VAV:lle omat haasteensa silloisessa toimintaympäristössä. Koko matkan ajan yhtiö on säilyttänyt tärkeimpänä johtoajatuksenaan mahdollisuuden edulliseen ja laadukkaaseen vuokra-asumiseen.

Juhlan kunniaksi on ollut syytä koota yhteen, mitä kaikkea matkan varrella on tapahtunut. VAV:n tarina sivuaa samalla tuhansien vantaalaisten tarinaa yhteiseltä 30 vuoden matkalta. Toivon mukavia lukuhetkiä tämän historiikin parissa.

Teija Ojankoski Toimitusjohtaja

SISÄLLYS ELETTIINPÄ ENNENKIN

Vantaalla on asuttu jo ainakin 9 000 vuoden ajan. Suurin osa vantaalaisista on tullut tänne asumaan matkan takaa.

S. 4–7.

VAU, MIKÄ MATKA!

VAV Asunnot Oy on toiminut 30 vuotta täyttäen perustehtäväänsä, joka on edullisten vuokra-asuntojen tarjoaminen kaupunkilaisille. Yhtiö on rakennuttanut koko matkan ajan uusia asuntoja, mutta 2000-luvulla vanhojen kiinteistöjen perusparantaminen on noussut uustuotannon rinnalle yhtä tärkeälle sijalle.

S. 8–24.

ASUNTOTUOTANNON PÄÄLLYSMIES Risto Koivunoksa seurasi Vantaan kaupungin asuntotoimen johtajana VAV:n kasvun vuodet nykymittoihinsa. Matka on ollut pitkä ja monivaiheinen.

Tekijän kiitokset Kiitos Andreas Koivistolle ja Jaana Huhdalle aika­ matkasta. Kiitos Antti Haloselle haastatteluista.

Kiitos Tuomas Alholle rennon tiukasta esiluvusta.

Jukka Halonen

Julkaisija: Ulkoasu:

Toimitustyö: Historiikkityöryhmä:

Kuvat: Paino:

VAV Asunnot Oy Seven-1 / Edward Stewart, www.seven-1.com Mediataju / Jukka Halonen Tuomas Alho, Sanna Lesch, Teija Ojankoski, Sari Pulkkinen Henrik Kettunen Trinket Oy

S. 25–27.

YHTEISHENGEN LUOJA

Matti Alho toimi yhtiön toimitusjohtajana 14 vuotta, siis melkein puolet tähän asti kuljetusta matkasta. Hänen aikanaan luotiin VAV:n tiimiorganisaatio, jonka tehokkuudesta Alho on yhä ylpeä.

S. 28–29.

UUTTA RAKENTAEN

Rakentaminen ja rakennuttaminen ovat muuttuneet voimakkaasti jo VAV:n 30 toimintavuoden aikana. Erityisesti energiamääräykset ovat tiukentuneet voimakkaasti, rakennuttajapäällikkö Kari Nauska kertoo.

S. 30–31.

VAVILAINEN ALUSTA ASTI

Marja-Leena Sand on asunut VAV:n asunnossa niin kauan kuin yhtiö on ollut olemassa. Kun hän muutti Mikkolaan, se oli vielä peltomaiseman ympäröimä maalaiskylä. Nyt vanha kotitalo Marsinkujalla on purettu ja uutta rakentuu tilalle. Uusi koti on löytynyt Asolasta.

S. 40–41.

ENERGINEN SÄÄSTÄJÄ Timo Karén toimi 14 vuoden ajan VAV:n kiinteistöpuolen veturina. Hän puhui matkasaarnaajan lailla energian säästämisen puolesta. Turha veden lotraaminen saatiin aisoihin Karénin kampanjoilla.

ISÄNNÖITSIJÄ ON MONIOTTELIJA

Isännöitsijän työkenttä on vaativa. Se on todellinen moniottelijan ammatti. Tehtävässä tarvitsee joskus myös psykologin ja lääkärin silmää, sanoo eläkepäiviään viettävä VAV:n pitkäaikainen isännöitsijä Katri Vatanen.

S. 42–43.

S. 32–33.

EDULLISESTI, LAADUKKAASTI

VAV Asunnot Oy pyrkii tarjoamaan laadukkaita vuokra-asuntoja edullisesti. Vuokrataso on onnistuttu pitkin matkaa pitämään alhaisena suhteessa yleiseen tasoon, mutta haasteita tällä tiellä on, talouspäällikkö Liisa Kälvälä sanoo.

S. 34.

YHTEISTÄ PÄÄTTÄMISTÄ

Anne Sinkkonen on tehnyt pitkän päivätyön asukasdemokratian eteen. Hän on toiminut niin asukastoimikunnan puheenjohtajana, YTE-puheenjohtajana kuin VAV Asunnot Oy:n hallituksen jäsenenäkin. Sinkkonen sanoo, että vaikutusmahdollisuuksia on paljon. Aktiivisuus riippuu asukkaista itsestään.

S. 45–46.

UUTEEN KOTIIN

LEHTI KERTOO ARJESTA

VAV-viesti on ollut asukkaiden oma lehti jo vuodesta 1989. Sen sivut kertovat kuluneista vuosista, isoista ja pienistä asioista, jotka koskettavat arkipäivää.

S. 35–39.

VAV:n kodeissa on asuttu ja eletty jo 30 vuotta. Joka vuosi rakennetaan uusia asuntoja ja niihin muuttaa uusia asukkaita. Järvi-Eskolan perhe muutti kesällä 2016 Myyrmäen Loiskekujalle valmistuneeseen taloon. ”Tämä on tuntunut kodilta ensimmäisestä päivästä lähtien”, isä Aki Järvi-Eskola sanoo.

S. 46–47.

ASUTTIINPA ENNENKIN M

itä mahtoi nähdä, kokea ja miettiä ensimmäinen tänne saapunut ja asettunut vantaalainen? Tiedämmekö hänestä mitään? Emme kovin paljon. Vähäinenkin tieto on arvailun ja päättelyn varassa.

Sen tiedämme, että hän saapui noin 9000 vuotta sitten.

Voi olla, että ajankohta heittää tuhannella vuodella. Aika on suhteellinen käsite. Äsken, eilinen, viime viikko, viime kuukausi, viime vuosi, viime vuosikymmen, edellinen vuosisata tai vuosituhat pyöristyvät mielessä melkein yhteismitallisiksi.

Jos vuosisataan mahtuu neljä sukupolvea, niin täytyy mennä esi-isissä suurin piirtein 360 sukupolven taakse, kun Vantaan maanpintaan jäi ensi kertaa ihmisjalan jälki.

Voisi kuvitella, että ensin tuli edeltä kulkenut tiedustelija, muu heimo seurasi perässä. Tuohon aikaan heimoyhteisöön on arveltu kuuluneen puolensataa ihmistä. Elettiin kivikautta, myöhemmin hienosti määriteltynä varhaismesoliittista aikaa.

Jääkauden jälkeen ilmasto oli lämmennyt nopeasti. Jäät olivat ruhjoneet kaiken alleen, maanpinnankin. Kun se sitten oli vapautunut jäämassojen painosta, Vantaa alkoi nopeasti kohota

6·

Asunnot 1986−2016

veden alta. Seudun arvellaan muuttuneen ulkosaaristosta rannikoksi muutamien vuosisatojen aikana. Tarkalleen ottaen Vantaa nousi järven rannalle. Tanskan salmet eivät olleet auki, Itämeri eli niin kutsuttua Anculysjärven vaihettaan.

Neitseelliseen maahan

Heimo saattoi hyvinkin saapua jostakin koillisen suunnalta.

Saapuivatko he kenties niemelle, joka osui nykyisen lentokentän kohdalle? Tai sittenkin niemelle, joka pilkisti nykyisen Keravanjoen ja Sipoonjoen välissä ja jonka eteläinen kärki ulottui nykyisen Rekolan ja Päiväkummun kohdalle? Näihin paikkoihin pääsi maitse. Tosin saapujat osasivat jo alkeellisen haaparuuhen eli haapion tekotaidon, joten vesireittejäkin he osasivat hyödyntää.

Voi vain kuvitella sitä tunnetta, kun tiedustelija on saapunut rantaan. Kenties hän on vetänyt keuhkonsa täyteen raikasta ilmaa, haistellut illan koittavaa säätä. Johtopäätökset mitä ilmeisimmin ovat olleet, että tässä riittäisi tarpeeksi riistaa ja kalaa pyydettäväksi. Hylkeitä, hirviä, jäniksiä, majavia, taimenta. Sit-

Toistaiseksi vanhin varmasti tunnettu kiinteä asuinpaikka Vantaalla sijaitsee Nissbackassa, nykyisen Sipoontien alla Jokivarressa. ten tiedustelija on hävinnyt takaisin yhtä hiljaisesti kuin saapui, hakeakseen muut.

Maaperä oli kaiken puolin neitseellistä. Eihän sen päällä ollut ennen ihmistä tallustellut. Lintujen konsertti oli varmaankin suurenmoinen. Tuuli havisutti koivun lehtiä. Kuusipuita ei vielä ollut.

Isommalla joukolla matka sujui hitaammin. Ylipäätään ei ollut teitä, eipä polkujakaan, mitä nyt eläinten maastoon tallomat.

Niistäkään ei voinut tietää, mihin ne johtivat. Muuttokuorma sentään lienee ollut kevyt. Mukana on kannettu vain välttämätön. Ja tietysti rinnalla on kulkenut ihmisten paras ystävä, koira.

Heimon on täytynyt kiirehtiä rantaan, kun viesti upeasta uudesta kotiseudusta oli tullut. Millä kielellä se viesti kerrottiin, sitäkään emme tiedä. Luultavasti se oli päällikkö, joka ratkaisi varsinaisen leiripaikan. Oliko kohdalla kenties puro, joita tässä maisemassa riitti jo silloin. Siitä saisi helposti vettä. Hyppelivätkö lapset kiveltä toiselle, tarkkaillen puron elämää?

Leiri pystytettiin rantatörmälle. Rantahietikko oli alttiina vuodenaikojen aiheuttamille vedenpinnan vaihteluille, joten sinne ei asumuksia sijoitettu. Oli kiire saada ensimmäinen suoja koittavaa yötä varten. Mutta ihan ensimmäiseksi tehtiin varmaankin tulet. Sen taidon ihminen oli oppinut jo kauan sitten.

Kirves muutti kaiken

Maa kohosi, vuodet ja vuosisadat vierivät, aivan samaan tahtiin kuin nykyisin. Ihmisiä tuli lisää. Toistaiseksi vanhin varmasti tunnettu kiinteä asuinpaikka Vantaalla sijaitsee Nissbackassa, nykyisen Sipoontien alla Jokivarressa. Se jäi myöhemmin Keravanjoeksi muuttuneen vuonon länsirannalle.

Toista tuhatta vuotta ensimmäisten ihmisten saapumisesta Myyrmäen Paalutorin kulmilla asui kivikautista pyyntikansaa.

He asuivat silloisessa saaressa, jonka päivänpuoleisella hiekkarannalla oli hyvä elellä. Nykyisen Jönsaksen kohdalla sijainnut saari oli pinta-alaltaan suurin suomalainen kivikautinen asuinpaikka. Siellä viihdyttiin ajanlaskun alkuun saakka.

Noin 6000 vuotta sitten vain nykyisen Vantaan eteläisimmät osat olivat enää veden alla. Elettiin yhä kivikautta. Toisin sanoen ihminen teki työkalunsa kivestä. Tärkein raaka-aine oli puu. Siitä tehtiin asumukset, telineet, ansat ja aseet. Kun puulla ei hakata puuta, oivallus kiviteristä ei ollut pieni. Kirveen ja taltan keksiminen olivat mullistaneet koko tuon ajan ihmisen

maailman. Ihminen oli alkanut hallita ympäristöään, ja hän oli päässyt luonnon herraksi.

Kun ihmistaidot karttuivat, asumuksista tuli yhä vankkarakenteisempia. Vakituisia kylämäisiä asuinpaikkoja syntyi lisää.

Tuli uutta väkeä, joka osasi uusia asioita. Piinkärkinuolet helpottivat metsästystä. Tuskin nuo ihmiset arvasivat, että joskus kirjoihin kirjoitettaisiin kampakeraamisesta ajasta, vasarakirveskulttuurista tai nuorakeramiikkakulttuurista.

Kulttuurin sanana keksivät vasta roomalaiset tuhansien vuosien päästä. Se juontuu latinan substantiivista cultura, joka tarkoittaa maanviljelyä. Maan viljeleminen mahdollisti paikallaan pysymisen ja vapautti aikaa kokopäiväiseltä uurastuksesta.

Ihmiselle jäi aikaa hengen töihin, kulttuuriin.

Ruotsalaiset tulevat

Jostakin syystä kivikautinen asutus hiipui ainakin Vantaalla pronssikautta kohden. Tanskan salmet avautuivat ja syntyi Itämeren eräänlainen esiaste, Litorinameri. Mihin vantalaiset katosivat tai hajaantuivat, se tarina on kertomatta. Vantaa muuttui erämaaksi, siis eränkäyntimaaksi. Siellä kävivät metsästämässä hämäläiset ja virolaiset.

Aika kului. Itämeren läntisellä vastarannalla tapahtui suuria.

Jaarli Birger sai 1200-luvun puolivälissä yhdistettyä svealaiset valtansa alle, ja syntyi Ruotsin kuningaskunta. Bjälbön suvun kuninkaiden aikana Pohjanlahden takana sijainnut itämaa liitettiin kruunuun. Siitä tuskin Vantaalla liikkuneet tiesivät yhtään mitään, ennen kuin ruotsalaiset saapuivat retkilleen ristiensä kanssa heitä käännyttämään.

Ristiretkeläisten perässä tulivat uudisasukkaat, jotka hakivat parempia elämänehtoja. Mälaren-järven rantamat olivat käyneet liian ahtaiksi. Siirtolaiset perustivat kyliään Vantaanjoen ja Keravanjoen varsille. Kohta Tukholma tarvitsi virkamiehiä, siis veronkerääjiä varten kulkuväylän, Suuren rantatien, joka kulki Turusta Pietariin. Sitä ryhdyttiin myöhemmin kutsumaan hienosti Kuninkaantieksi.

Uudisasukkaat tulivat uudelle maalle. Siksi seutu kantaa yhäkin Uudenmaan nimeä. Tulokkaat toivat kristinuskon mukaan, ja sitten tarvittiin kirkkokin. Se rakennettiin Kuninkaantien risteykseen syntyneen kylän keskelle. Sijainti oli erinomainen, kun samassa paikassa yhtyivät myös jokireitit. Ohi kulki myös tie pohjoiseen, Hämeeseen.

Helsingin pitäjä alkoi saada hahmonsa. Maata raivattiin.

Ensimmäiseksi pelloiksi muuttuivat eteläiset metsänrinteet.

Litorinameren aikainen liejusavi ja jokien tuomat liete- ja humuskerrokset tarjosivat viljelykseen hyvän pohjan.

Kylät nousivat mäkien päälle, koska ne eivät soveltuneet viljelykseen. Keskiajan suurimmat kylät olivat Tavastby, Dickursby, Kyrkoby ja Sottungsby. Domarbyssä asui tuomari, Tolkbyssä hämäläisasutuksen ja uudistusasutuksen kieliongelmat hoitanut tulkki. Kylänimet olivat tietysti uusien asuttajiensa mukaan ruotsinkielisiä.

Vantaa pääsi kirjoihin vuonna 1331. Kuningas Maunu Eerikinpoika antoi Porvoon seurakunnan patronaattioikeudet Virossa sijainneelle Padisen luostarille. Myöhemmin samana vuonna tätä papin viran nimitysoikeutta täydennettiin lohenkalastusoikeudella. Ensimmäisen kirkkoherran Helsingin pitäjä sai kirjallisten lähteiden mukaan 1395.

Vuonna 1550 kuningas Kustaa Vaasa päätti perustaa Vantaanjoen suulle Helsingin kaupungin. Sen jälkeen eteläinen niemikin alkoi saada lisäväkeä. Paljon myöhemmin Helsinki kasvoi jopa isommaksi. Pitäjä vaurastui, syntyi sahateollisuutta, jopa kaivosteollisuutta. Nykyisen Vantaan alueelle perustettiin useita kartanoita. Käytiin suuri Pohjan sota, koettiin isoviha ja pikkuviha.

Asunnot 1986−2016 · 7

Jatkosodassa suurin osa vantaalaisista sijoittui 8. divisioonaan, jonka miehet tulivat tunnetuksi "Kolmen kannaksen koukkaajien" nimellä. Jalkaväkirykmentti 45 ylittää Syvärin kesällä 1944.

(Kuva: SA-kuva)

Kiinalaiset linnoittajat

Kiinalaisia! On siinä ollut paikallisilla ihmettelemistä!

Kuningas oli vaihtunut tsaariin 1809. Helsingistä oli tullut pääkaupunki 1812. Helsingin pitäjä oli muuttunut maalaiskunnaksi. Satakunta vuotta myöhemmin käytiin suurta maailmansotaa. Venäjä halusi linnoittaa myös suuriruhtinaskuntaansa.

Vantaalaisia pestattiin linnoitustöihin. Urakat olivat kuitenkin niin valtavia, että 1916 avuksi tuotiin sotavankeja, joiden joukossa oli tataareja, kirgiisejä ja kiinalaisia. Heitä ei eroteltu toisistaan, vaan kaikkia sanottiin kiinalaisiksi.

Sotavankeja majoitettiin suurimpien tilojen maille, pääasiassa maakuoppiin, latoihin ja saunoihin. Vaikka he viipyivät vain vajaan vuoden, aikalaisille jäi aasialaisista lähtemätön muisto.

Erilaiset kulttuurit kohtasivat, joskaan eivät törmänneet, kun tulijoilla oli sotavangin asema.

8·

Asunnot 1986−2016

Näin Vantaasta oli tullut ensimmäisen kerran kansainvälinen kohtauspaikka. Suurempi ajan mullistus oli kuitenkin tapahtunut jo 1862, kun rautatie Helsingistä Hämeenlinnaan oli avattu.

Tikkurilasta oli tullut tärkeä taajama. Se sai pääteasemien lisäksi ainoan tiilestä tehdyn asemarakennuksen. Radanvarren asutus ja teollisuus vahvistuivat nopeasti.

Tikkurilan asemasta taisteltiin huhtikuussa 1918. Sisällissota repi myös Vantaan punaisiin ja valkoisiin. Toisen puolen avuksi tulleet saksalaiset hyökkäsivät asemalle punaisten asemia vastaan. Kuten muuallakin Suomessa, sodan suurimmat uhriluvut syntyivät vankileireillä taistelujen jo tauottua.

Maaseutu kehittyy

Itsenäisen Suomen aika on ollut vahvaa Vantaan kasvun aikaa.

Siitä on pitänyt huolen sijainti pääkaupungin kyljessä. Välimatkat lyhenivät, kun autot ilmestyivät liikenteeseen. Kaikelle kansalle suurempi seikka olivat linja-autot, jotka alkoivat liikennöidä 1920-luvulla. Moni matkusti mieluummin kuorma-auton lavalla, kun se oli halvempaa.

Pääkaupunkiin saavuttiin Helsingin maalaiskunnan lävitse.

Valtateitä ryhdyttiin 1930-luvun alussa uusimaan Hämeenlinnan ja Turun suuntaan lama-ajan työllisyystöinä. Helsingin ja

Vantaalla rikkoutui 100 000 asukkaan raja 1973. Seuraavana vuonna Vantaa muuttui kaupungiksi. Vantaa on siis edelleen nuori kaupunki, mutta sillä on pitkä historia.

Porvoon välille rakennettiin kokonaan uusi valtatie. Tieverkkoa maalaiskunnan alueella paranneltiin muutenkin. Liikenneolot eivät kuitenkaan varsinaisesti parantuneet, kun väkiluku kasvoi samaan aikaan vauhdilla.

Pitäjäkeskukselle kävi kummasti. Alkuaan se oli syntynyt vesireittien ja kahden valtamaantien risteykseen. Nyt se jäikin syrjään, kun kasvu kiihtyi erityisesti junaradan varressa. Vuonna 1937 esimerkiksi Tikkurilan suomenkielisessä kansakoulussa oli 185 ja ruotsinkielisessä kansakoulussa 111 oppilasta.

Kirkonkylässä ei ollut kuin ruotsinkielinen kansakoulu ja siellä 42 oppilasta.

Esikaupunkiolot olivat vielä 1930-luvulla vaatimattomat.

Väestönlaskennan mukaan vain neljässä asunnossa sadasta oli vesijohto, kahdessa keskuslämmitys ja yhdessä kylpyhuone tai WC. Nämä mukavuudet olivat jo Helsingissä jokseenkin yleisiä.

Sähkövalo oli sen sijaan jo neljässä viidestä asuinhuoneistosta.

Kaukainen maailma tuli lähemmäksi. Radiovastaanottimet yleistyivät 1930-luvulla, sanomalehdet olivat ilmestyneet jo pitkään. Puhelinkeskukset automatisoitiin.

Vuoden 1930 väestölaskenta osoitti, että enemmistö kuntalaisista oli suomenkielisiä. Valtuuston ja lautakuntien viralliset pöytäkirjat laadittiin siitä lähtien suomeksi. Läntinen seutu oli vielä suurimmaksi osaksi melko harvaan asuttua maaseutua. Asutus keskittyi maanviljelyn myötä jokilaaksojen kyliin Seutulaan, Vantaankosken tienoille sekä Hämeenkylään. Idässä asutus taas tiivistyi radan varteen Tikkurilan ja Rekolan taajamiin, mutta nekin olivat vielä pikkukyliä, joissa oli yhteensä 2500 asukasta.

Koukkaajat kolmella kannaksella

Joulukuun alussa 1939 Vantaan tiet täyttyivät. Talvisota oli alkanut, ja väki pakeni pääkaupungista pommien alta. Pommeja saatiin pelätä myös maalaiskunnan puolella. Tikkurilan ja Hiekkaharjun seudulle pudotettiin parikymmentä pommia helmikuussa 1940. Helsingin maalaiskunnan miehistä suurin osa sijoitettiin 4. divisioonaan. Joukko-osastojen täsmäosoit­teita olivat JR10, JR 11, Kev.Os. 4 ja PP 4. Divisioona taisteli Summan eteläpuolella. Sodan lopussa divisioona oli Viipurinlahden pohjoispuolella torjumassa lahden yli hyökännyttä vihollista.

Jatkosodassa yleisin sijoituspaikka oli 8. divisioona (JR 4, JR 24, JR 45, KTR 11). Ruotsinkieliset olivat JR 24:n riveissä.

Maalaiskunnan miehet olivat valtaamassa Viipuria takaisin.

Divisioona tuli tunnetuksi ”kolmen kannaksen koukkaajien” nimellä, sillä se taisteli Karjalan kannaksella, Maaselän kannaksella ja lopulta Aunuksessa. Vantaan kirkkomaissa on satoja sankarivainajia.

Pitkä matka kaupungiksi

Raskaiden sotavuosien jälkeen odottivat uudet haasteet. Edessä oli siirtoväen, sotaleskien ja rintamamiesten asuttaminen. Karjalan evakkoja maalaiskuntaan saapui 2000. Pika-asutuslautakunta loi maanhankintalain 1945 perusteella nykyisen Vantaan

alueelle lähes 3000 luovutettavaa tonttia, joita vietiin erityisesti kartanoiden maista.

Rintamamiehille rakennettiin puolitoistakerroksisia puutaloja. Näin syntyi Asolan alue Rekolan kylään, seurakunnalta pakkolunastetulle maalle. Veromäki nousi Osuusliike Elannon omistamalle maalle. Asola nimettiin tarkalleen ottaen asutus­ töitä johtaneen maatalousministeriön asutusasiainosaston ASO:n mukaan. Muita rintamamiestaajamia ovat muun muassa Askisto, Friherrs, Kivistö, Koivuhaka, Koivukylä, Simonkylä, Vaarala, Viertola ja Ylästö.

Helsingin maalaiskunta menetti alueliitoksessa pinta-alastaan kolmanneksen pääkaupungin puolelle 1946, ja samalla se menetti enemmistön silloisista asukkaistaan. Kun Helsingin puolelle jäi muun muassa suurin taajama Malmi, uudeksi maalaiskunnan hallinnolliseksi keskukseksi nousi Tikkurila.

Yhteiskunta alkoi vihdoin valvoa pääkaupunkiseudun rakentamista, kun se tuli luvanvaraiseksi 1949. Samana vuonna astui voimaan asuntolainalaki ja valtion aravalainoja alettiin myöntää omakotirakentajille kunnan asutuslautakunnan lainojen ohella.

Väestönkasvu edellytti palvelurakentamista, ja 1950-luvulla rakennettiin uusi kunnantalo, kunnalliskoti, kirjasto sekä useita terveyskeskuksia, päiväkoteja, neuvoloita, lastenkoteja ja kouluja. Asuntoja rakennettiin päällekkäin, kerrostaloiksi.

Ensimmäiset nousivat Jokiniemeen maatalouskoelaitoksen maille ja Vaaralaan Fazerin työntekijöille. Satomäki oli kunnan ensimmäinen varsinainen kerrostaloalue.

Vuoden 1952 olympiakisojen vieraita varten tarvittiin uusi lentokenttä, joten sitä ryhdyttiin vuonna 1950 rakentamaan Seutulaan vievän tien varteen. Itse kilpailuissa maratonin reitti kulki maalaiskunnan läpi sen kääntöpisteelle Tuusulaan. Seutulaan saatiin siis kiitorata, ja samanlaiseksi voi kuvata Vantaan kasvua sen jälkeen.

Maalaiskunnan väkiluku kolminkertaistui 1950-luvulla, mutta suuret maaltamuuton vuodet pääkaupunkiseudulle olivat vasta edessä. Vantaa oli koko Suomen tärkeintä asuntotuotantoaluetta, jossa kerrostalorakentamisen vauhti ja tehokkuus olivat huipussaan. Elementtikuutiot nousivat metsiin ja pelloille, maisema muuttui. Vantaan itä ja länsi kohtasivat, kun kolmoskehä valmistui 1964.

Rakennusliikkeet solmivat aluerakentamissopimuksia. Niiden periaatteena oli, että rakennusliike teetti hankkimalleen maalle kaavan, rakensi asunnot kerralla valmiiksi ja huolehti alueen kunnallistekniikasta. Julkisten palveluiden tontit luovutettiin kunnalle. Suomen ensimmäinen tällainen sopimus koski Kaivokselaa, joka rakennettiin neitseelliseen metsään vuosina 1961−1967. Sen jälkeen vuorossa olivat Simonmetsä ja Vantaanpuisto. Vantaan ensimmäinen yleiskaavaluonnos valmistui 1968. Ratayhteyttä Martinlaaksoon ryhdyttiin suunnittelemaan.

Vantaalla rikkoutui 100 000 asukkaan raja 1973. Seuraavana vuonna se muuttui kaupungiksi. Vantaa on siis edelleen nuori kaupunki, mutta sillä on pitkä historia. 

Asunnot 1986−2016 · 9

Tikkurilan keskustaan mahtui vielä peltojakin vuonna 1967. Etualalla kulkee Asematie, jonka varrella on silloinen kunnantalo ja Tikkurilan kirkko. Kauempana näkyy rakenteilla oleva uimahalli.

(Kuva: Vantaan kaupunginmuseo)

30 vuotta vuokra-asuntoja monien haasteiden keskellä

VAKAA ASUTTAJA VANTAALLA V

antaan väkiluku alkoi sotavuosien jälkeen kasvaa voimakkaasti. Ensimmäisessä muuttoaallossa saapuivat evakot, rintamamiehet ja Helsingistä väljempää asumista kaivanneet. Sitten 1960-luvulla alkanut suuri muuttoliike veti maaseudun raivaajasukupolven jälkikasvua pääkaupunkiseudulle töihin.

Vuosi 1967 oli tulevan Vantaan kaupungin kannalta hyvin merkittävä, sillä silloin maalaiskunnille – myös Vantaalle, silloiselle Helsingin maalaiskunnalle – annettiin oikeus asemakaavoittaa omia alueitaan. Sitä ennen itsenäistä päätösvaltaa ei ollut, vaan asiat oli ratkaistu lääninhallituksessa. Kunnalla oli toki ollut oikeus lausuntojen antamiseen, mutta tilanne oli ollut siihen asti kaiken kaikkiaan pulmallinen. Laskut asemakaavan saaneen alueen katujen sekä vesi- ja viemäriverkoston rakentamisesta lankesivat kuitenkin kunnan maksettaviksi. Kun muutos tapahtui, maalaiskunnassa syntyi ensimmäinen näkemys koko kuntaa kattavaksi yleiskaavaksi, ja rakentaminen pääsi vauhtiin.

Vantaan pulssi tiheni lyhyessä ajassa rauhallisesta maalaiskunnan elämästä lähiösykkeeseen. Syrjäseutujen pientilallisten elinympäristö muuttui voimakkaasti, kun kiviset pellot vaihtuivat kivisiin seiniin. Moni sai asua ensimmäisen kerran kerrostalossa. Uudesta kodista löytyivät sellaiset ihmeet kuin jääkaappi, sähköliesi ja vesijohto.

Neliöitäkin tuli lisää. Hissiin ensi kerran nouseminen mahtoi tuntua ihmeelliseltä. 

10 ·

Asunnot 1986−2016



Asunnot 1986−2016 · 11

Nopea muutto edellytti nopeaa rakentamista.

Betoniset kuutiotalot nousivat tiuhaan tahtiin Vantaan pelloille. Rakentaminen muuttui teolliseksi, ja kerrostalot koottiin valmiista elementeistä. Se oli edullista, mutta talot suunniteltiin enemmän nopean rakentamisen ja rakennuskoneiden kuin ihmisten viihtymisen ehdoilla.

Aluksi lähiörakentaminen oli harvaa ja maastoa mukailevaa, mutta pian se muuttui tiiviiksi.

Luonto sai väistyä asfaltin alle. Ihmiset muuttivat ensin, palvelut seurasivat vasta perässä.

Asutus kasvoi ratojen varsilla lännessä ja idässä, se levisi yhä pohjoisemmaksi. Uutta väkeä virtasi vuolaasti etelään vuodesta toiseen, ilman suvantovaihetta. Asukasluku liki kaksinkertaistui yhden vuosikymmenen aikana Vantaalla, kun 1970-luvulla 58 000 ihmistä sai sen uudeksi kotiosoitteekseen. 1980-luvulla asukkaita tuli lisää 22 000 ja 1990-luvulla 24 000. Vuonna 2000 väkiluku oli 176 386, ja se jatkoi yhä tasaista kasvuaan. Vuoden 2016 alussa Vantaalla oli asukkaita 208 245.

Vantaan muuttoliikkeen huippu osui vuodelle 1970, jolloin silloiseen Helsingin maalaiskuntaan muutti 16 005 ihmistä. Kun Vantaalta muuttaneet otetaan tästä luvusta pois, nettomuuttoluku oli 10 332 uutta vantaalaista. Kaupunkilaisiksi muututtiin 1974 Vantaan kaupunkioikeuksien myötä.

Kun uusia asuntoja tarvittiin jatkuvasti lisää, asumisen kustannusten nousua haluttiin hillitä muutenkin kuin vain tehokkaalla ja edullisella rakentamisella. Valtio vastasi suureen uusien asuntojen rakentamispaineeseen myöntämällä

12 ·

Asunnot 1986−2016

rakentajille edullisia lainoja. Niistä vastasi ensin Asuntorakennustuotannon valtuuskunta, josta syntyi lyhenne arava.

Vuonna 1963 tehtävä oli siirtynyt uudelle perustetulle keskusvirastolle Asuntohallitukselle. Aluksi aravalainoitus oli selvästi painottunut omistusasumiseen, mutta 1960-luvun loppupuolella painopiste siirtyi vuokra-asuntojen lainoitukseen. Vuonna 1993 Asuntohallituksen tehtävät siirtyivät Valtion asuntorahastolle ja 2008 ympäristöministeriön alaiselle Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:lle.

Saman katon alle

Vantaan kaupunki luonnollisesti kantoi oman vastuunsa edullisten vuokra-asuntojen rakentamisesta. Kunnallisen asuntopolitiikan kannalta oli tärkeää, että asuntohallinnon tehtävät delegoitiin vaihe kerrallaan kunnalle. Vantaan kaupunki ryhtyi hankkimaan omistukseensa kiinteistöyhtiötä, joiden asunnot vuokrattiin niitä tarvitseville tarvehankinnan perusteella. Vuonna 1980 vanhojen aravatalojen vuokrat siirtyivät kuntien päätettäväksi. Nyt perustettiin asuntolautakuntia ja virkoja hoitamaan kunnallisia asuntoasioita.

Ennen pitkää vantaalainen asuntorakentaminen ja kiinteistöpidon osaaminen haluttiin koota yhden ja saman katon alle. VAV Asunnot Oy perustettiin vuonna 1986 Vantaan Vuokra-asunnot Oy:n nimellä. Näin haettiin olemassa olevasta osaamisesta lisää tehokkuutta ja taattiin kasvukeskusalueen peruspalvelut alueelle muuttavalle

VAV:n vanhin talo Maalinauhantiellä.

työvoimalle. Kaupungin kiinteistöyhtiöt koottiin vaiheittain yhdeksi vuokrataloyhtiöksi, jonka kaikki osakkeet Vantaa omisti. Vanhin näistä kiinteistöistä oli Länsimäessä sijaitseva Maalinauhantie 14, joka oli valmistunut vuoden 1969 lopulla.

Yhtiön ensimmäinen hallituksen puheenjohtaja oli pankinjohtaja, kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Vesa Wennäkoski. Valtiotieteiden maisteri Päivikki Raitis valittiin uuden yhtiön ensimmäiseksi toimitusjohtajaksi. Samalla hallituksen päätöksellä yhtiön kiinteistöjohtajaksi nimitettiin 1.9.1986 lukien Ismo Hämäläinen.

Fuusio vei luonnollisesti oman aikansa, olihan se luokassaan tuolloin historiallisen suuri. Ensimmäisenä syksynä yhtiössä oli toimitusjohtajan ja kiinteistöjohtajan lisäksi palveluksessa vain toimistotöistä huolehtinut Riitta Nilsson. Seuraavana vuonna töissä oli jo 14 henkilöä, sitä seuraavana 22 ja kymmenennen toimintavuoden täyttyessä 35.

Alussa yhtiön isännöintiin tuli 46 erillistä kiinteistöä, joissa oli yhteensä 2 195 asuntoa. Tuolloin kaikki kiinteistöt eivät vielä olleet VAV:n omistuksessa. Ensimmäisen tilikauden päättyessä vuoden 1987 lopussa yhtiön hoidossa oli jo 3 061 asuntoa, eli kasvu oli nopeaa.

Vantaan kaupunki määritteli VAV:n tuotantotavoitteeksi 300−400 asuntoa vuodessa. Ensimmäisenä VAV:n nimiin allekirjoitettiin keväällä 1987 Kolohonganreitti 4:n urakkasopimus, sitten Raikukuja 12 ja Eppiläntie 1−3. Kaupunki vastasi rakennustoiminnasta vuoteen 1990, jonka jälkeen yhtiö on itse rakennuttanut uudet asunnot.

Tarve uusista asunnoista oli huomattava ja rakennustahti siksi vauhdikasta. Vuoden 1989 toimintakertomuksessa toimitusjohtaja Raitis iloitsi siitä, että yhtiö oli käytännössä osoittanut pystyvänsä toteuttamaan Vantaan kaupungin asunto-ohjelman mukaisen vuokra-asuntotavoitteen. ”Tuskin olen ymmärtänyt väärin, jos sanon, että Vantaan kaupungin päättävissä elimissä ja hallinnossa ollaan liki yhtä mieltä, että kaupunkiin tarvitaan paljon lisää vuokra-asuntoja, joista on huutava pula”, toimitusjohtaja Raitis totesi toimintakertomuksessa 1989.

Tytäryhtiöt mukaan

Vuonna 1990 tytäryhtiö VAV Kiinteistöt Oy aloitti toimintansa.

Sen alkuperäisenä tehtävänä oli työsuhdeasuntojen hankkiminen ja vuokraaminen Vantaan kaupungin työntekijöille sekä isännöintipalvelujen tarjoaminen. Tarvittavat palvelut uusi yhtiö osti emoyhtiöltä.

Uudenlainen kotimuoto, asumisoikeusasunto, tuli kuvaan mukaan, kun laki asumisoikeusasunnoista astui voimaan 1990. Sen myötä seuraavana vuonna perustettiin uusi tytär­ yhtiö VAV Asumisoikeus Oy. Pääkaupunkiseudulla oli asumisoikeusjonoon arvottu järjestysnumero yli 8500 hakijalle.

Tämä asumismuoto oli yksi pyrkimys hillitä asuntojen yhä kiihtynyttä hinnannousua. Talot rakennettiin lainarahalla ja asukkaiden maksamilla asumisoikeusmaksuilla, jotka takasivat asumisoikeuden periaatteessa eliniäksi.

Vuoden 1990 aikana VAV:ssa oli vireillä kaikkiaan neljänkymmenen hankkeen rakennuttaminen, suunnittelu tai valvonta. Se tarkoitti, että työn alla oli noin 2000 asuntoa, kaksi päiväkotia, kaksi vanhusten palvelukeskusta ja yksi toimisto­ rakennus. Yhtiössä oli tuolloin 65 kiinteistöä ja yhteensä 3 802 asuinhuoneistoa. Vuonna 1991 päästiin nykyisiin omiin toimitiloihin Tikkurilan Veturitielle, kun siihen asti yhtiö oli toiminut vuokralla Koivukylässä.

Laman tahdissa

Vuosituhannen viimeisen vuosikymmenen myötä Suomi syöksyi syvälle lamaan. Se koetteli suhdanneherkkää rakennusalaa ja tavallaan suosi valtion lainoittamaa asuntotuotantoa. Kovan rahan asuntoja ei noussut, mutta yleishyödyllinen asuntotuotanto piti rakennusalaa ja vähän isänmaatakin pystyssä. Se oli mahdollista, kun rakennuskustannukset laskivat ja toisaalta valtio antoi lainaa sosiaaliseen rakentamiseen.

Vuosi 1991 oli rakentamisessa ennätyksellinen. Tuolloin syntyi kaikkiaan 755 uutta asuntoa. Näistä valtion lainoittamia vuokra-asuntoja oli 673, valtion korkotukilainoittamia 40 ja omistusasuntoja 42. Vielä seuraavanakin vuonna rakennettiin 626 aravalainoitettua vuokra-asuntoa.

Lama kosketti tietysti myös kielteisesti. Vuonna 1992 Vantaalla nostettiin sähkön, kaukolämmön ja veden hintaa sekä jätevesimaksuja. Myös peruskoron nosto yhdellä prosenttiyksiköllä nosti asumiskustannuksia. Rakennuskustannusten alentuessa valtio vastaavasti heikensi lainaehtoja. Lisäksi Vantaan kaupunki sijoitti uustuotantoon tarvittavan oman pääomansa VAV:lle myönnettynä lainana, josta perittiin kahdeksan prosentin korko. Aiemmin tarvittava oman pääoman osuus oli saatu omistajalta, siis kaupungilta, osakepääoman korotuksina.

Hinnankorotukset siirtyivät tietysti suoraan vuokriin. Vuoden aikana vuokrien korotukseen jouduttiin turvautumaan kahdesti.

Ongelma oli, että samaan aikaan asukkaiden vuokranmaksukyky oli heikentynyt. Tilanne näkyi kasvaneina vuokrarästeinä.



Asunnot 1986−2016 · 13

Asolan Hansinkatu 1−3:een valmistui 81 asunnon kerrostalo vuonna 1989.

Toimitusjohtaja Päivikki Raitis Lummetie 11:n työmaalla Tikkurilassa keväällä 1990.

Rakennusalan lama näkyi myös rakennuttamisessa. Rakennusliikkeiden konkurssien vuoksi 1993 jouduttiin purkamaan viisi ja seuraavana vuonna seitsemän urakkasopimusta. Ylipäätään laman edut alkoivat huveta. ”Milläs kilpailutat ja rakennutat, jos rahahanat tukkeutuvat”, toimitusjohtaja Raitis tiivisti vuosikertomuksessa 1994.

VAV:n uuden tytäryhtiön ensimmäiset asumisoikeuskiinteistöt valmistuivat 1994, ensimmäisenä 23 asunnon pienkerrostalo Kaukonkujalle Päiväkumpuun. Saman vuoden aikana saatiin koteja Asolaan, luhtitalo ja rivitalo Hansinkadulle sekä paritaloja Honkatielle. Ilolan Etnankujallekin nousi rivitaloja. ”Asumisoikeusasunnosta saattaa tulla jatkossa varteenotettava vaihtoehto niin omistus- kuin vuokra-asunnollekin. Yleisön kiinnostus VAV:n asumisoikeusasuntoihin on ollut vilkasta.

Jäykkä ja hidassoutuinen valintamenettely jonotusnumeroineen heikentää kuitenkin kysyntää selvästi”, saman vuoden toimintakertomuksessa todettiin.

Ensimmäisellä kymmenvuotisjaksolla VAV rakennutti noin 4000 asuntoa, seuraavalla noin 2000. Kolmannella vuosikymmenelläkin uusia asuntoja nousi harjaan, mutta ison kiinteistökannan vuoksi kunnossapitokorjaukset olivat jo jokapäiväinen kasvava kustannuserä.

Vuokrat jyvitetään

Korkeat pääomakulut ja suhdanteiden heiluttamat rakennuskustannukset olivat vaikuttaneet erityisesti uudemman asuntokannan vuokratasoon. Rakentamislainat, peruskorjauslainat ja tonttimaksut eivät menneet tasaisen kaavan mukaan. 1960- ja 1970-luvulla rakennetuista Maalinauhantien

14 ·

Asunnot 1986−2016

Yhtiön asiapapereita arkistoitiin talkootyönä maaliskuussa 1991.

tonteista oli maksettu vain markan vuosittainen tonttivuokra, kun uusimmissa kiinteistössä se oli puolisen miljoonaa markkaa. Omalle tontille rakennetuissa kiinteistössä tonttikulut sisältyivät pääomakuluihin.

Vuonna 1994 otettiin käyttöön vuokriin sisällytettävien pääomakulujen tasausjärjestelmä. Vuotuinen pääomakulurasite kohdennettiin siitä alkaen kiinteistöille jyvitysperiaatteella, jossa lähtökohdiksi otettiin kiinteistön valmistumisajankohta, talotyyppi ja käyttöarvo.

Käytännössä siis suosituimmalla asuinalueella ollut saunallinen rivitaloasunto sai korkeimman jyvityksen. Vastaavasti matalin jyvitys oli vanhassa kerrostalossa alueilla, jonne oli vähinten asunnonhakijoita.

Uusi tasaus- ja jyvitysjärjestelmä paitsi laski, myös joissakin tapauksissa nosti vuokria. Jälkimmäinen aiheutti tietysti myös jonkin verran murinaa. Vanhoissa taloissa asuvat eivät halunneet maksaa ”toisten” kuluja. Silloisesta 109 asukastoimikunnan tai luottamushenkilön joukosta 11 jätti asiasta eriävän mielipiteen.

Aluksi eniten asuntoja oli Hakunilan alueella, jossa sijaitsi vuoden 1989 lopussa 30,4 prosenttia VAV:n asuntokannasta.

Kahdeksannen toimintavuoden koittaessa VAV:n asunnoista 34 prosenttia oli Korson-Rekolan suuralueella ja Hakunilan suuralueella enää 12,6 prosenttia. Tuolloin vantaalaisista kolmannes asui vuokralla, kaksi kolmannesta kerrostaloissa.

Veturi vaihtuu

Vuoden 1996 ensimmäisessä VAV-viestissä oli toimitusjohtajan sijaan hallituksen silloisen puheenjohtajan Pekka Tuulensuun kirjoittama pääkirjoitus. Yhtiön hallitus oli helmikuussa sano-

Asukkaat saivat oman lehden pian yhtiön perustamisen jälkeen.

Ensimmäinen VAV-viesti ilmestyi 1989.

Ennen VAV:n aikaa taloissa oli tehty vain välttämättömiä kunnossapitokorjauksia. Ensimmäisenä aloitettiin Maalinauhantie 14:n remontointi 1988. Peruskorjausten tahti vilkastui 1990, kun muun muassa Marsinkuja 4 ja Sahatie 2 siirtyivät työn alle.

Painopiste uustuotannosta perusparantamiseen kääntyi 1995, jolloin remonttiin pantiin yli 500 asuntoa samalla, kun uusia vuokra-asuntoja valmistui 357. Peruskorjaukset rahoitettiin pääosin valtion korkotukilainoilla.

Suurissa perusparannuksissa työt hoidettiin mahdollisuuksien mukaan yhdellä rupeamalla alusta loppuun. Tämä ensimmäinen peruskorjausvaihe kesti noin kymmenen vuotta, sillä viimeinen peruskorjaushanke toteutui 1997. Sen jälkeen yhtiössä keskityttiin suunnitelmalliseen kunnossapitoon.

Asunnontarve muuttuu

nut irti toimitusjohtajan ja kiinteistöjohtajan työsopimukset, uuden toimitusjohtajan valinta oli käynnissä. Seuraavassa lehdessä esittäytyi huhtikuussa valittu uusi nokkamies, diplomi-insinööri Matti Alho. Hänen pestinsä tuli jatkumaan 14 vuotta eläkkeelle lähtöön saakka.

Alhon aloittaessa VAV:lla oli jo noin 7000 asuntoa. Alho käynnisti yhtiössä organisaatiouudistuksen tavoitteena tuloksen, asiakaspalvelun ja avoimuuden parantaminen. Jo samana syksynä perinteisestä linjaorganisaatiosta luovuttiin. Samalla alettiin ajaa sisään uutta tiimiorganisaatiota, joka otettiin virallisesti käyttöön maaliskuussa 1997. Tiimiorganisaatio oli itseohjautuva. Sitä hiottiin uuden vuosituhannen alussa lisäämällä esimiestasot taloushallinnon, kiinteistönpidon ja teknisten palveluiden tiimeihin.

Organisaatiomuutoksesta ja sen vaikutuksesta asiakaspalveluun tehtiin keväällä 1998 asiakastyytyväisyystutkimus.

Samana vuonna yhtiölle saatiin oma laatujärjestelmä asiakas- ja henkilöstötyytyväisyyden, toimintojen ja tuottavuuden parantamiseksi sekä kustannusten pienentämiseksi. Vuosituhannen vaihtuessa uudistettiin atk-laitteet ja ohjelmistokanta.

Emoyhtiö Vantaan Vuokra-asunnot oy vaihtoi 27.8.1997 nimensä. Oikeastaan siinä kävi niin päin, että tytäryhtiöt antoivat uuden nimen emoyhtiölle. Yhdenmukaisuuden vuoksi emoyhtiö sai nimekseen VAV Asunnot Oy. Pitihän kirjainyhdistelmä sisällään tärkeän sloganin: ”Viihtyisää asumista Vantaalla”.

Peruskorjaamaan

Koska VAV oli saanut valmiin, osin 20 vuotta vanhan asuntokannan, perusparannukset käynnistettiin varsin nopeasti.

Vuosituhannen lopulla huomattiin myös, että asuntojen tarve metropolialueella alkoi muuttua. Kun aiemmin suurin kysyntä kohdistui isoihin perheasuntoihin, yksiöiden ja kaksioiden tarve alkoi nyt kasvaa. Inflaatio ei enää laukannut, ja oman ensiasunnon hankkiminen oli entistäkin kalliimpaa. Lisäksi nuoret liikkuivat paikasta toiseen entistä enemmän eivätkä näin halunneet sitoutua kiinni omistusasuntoon.

Vuonna 1995 Vantaan kaupungin asuntoja haki parisen tuhatta tarvitsijaa, joista kaksi kolmasosaa haki pieniä asuntoja.

Toisaalta tarvetta oli edelleen isommistakin asunnoista, sillä Suomea koetellut lama oli vienyt monet talousahdinkoon. Tällaisessa tilanteessa perheet pyrkivät luopumaan pienestä omistusasunnostaan muuttaakseen tilavampaan vuokra-asuntoon.

VAV:n vuoden 1996 asuntokannasta 15 prosenttia oli yksiöitä, 48 prosenttia kaksioita ja loput sitä suurempia asuntoja.

Samaan aikaan asunnon hakijoista 60 prosenttia tavoitteli itselleen yksiötä ja vain kymmenen prosenttia kolmiota tai sitä suurempaa asuntoa. Vantaan kaupunki vahvisti vuokra- ja asumisoikeusasuntojen vuotuisen uustuotantotavoitteen 260 asuntoon. Asuntohakemuksia oli vuonna 1997 kaupungilla aktiivisena jo 2 700.

Uusia vuokra-asuntoja nousi parin sadan kodin vuositahtiin vuosituhannen loppua kohden. Vuoden 1997 oletettiin saavuttaneen pohjaluvut 179 uudella asunnolla, seuraavana vuonna kun päästiin 226 asuntoon. Vuosituhannen viimeisen vuoden rakennussaldo kuitenkin jäi vain 113 kotiin, joista vuokra-asuntoja 39, asumisoikeusasuntoja 45 ja osaomistusasuntoja 29. Tosin vastaava nytkähdys alaspäin näkyi kaikessa asuntotuotannossa Vantaalla.

Kun vuosituhat vaihtui, VAV:n ja sen omistamissa kiinteistöyhtiössä oli valmiita asuntoja 7 709. Vantaan kaupunginvaltuusto asetti vuoden 2000 asuntostrategiassa tavoitteeksi asunnottomuuden poistamisen kokonaan.

Uudelle vuosituhannelle

Uusi vuosituhat toi mukanaan uudet puhurit. Uusien omistusasuntojen kysyntä pääkaupunkiseudulla laski, ja rakennusliikkeet kiinnostuivat taas sosiaalisesta rakentamisesta. Asuntotuotanto taittui lievään kasvuun. VAV:n asuntojen käyttöaste oli pitkään 99,99 prosenttia. Markat vaihtuivat euroiksi vuoden 2002 alusta, ja samalle vuodelle osui 400 uudisasunnon rakennustöiden käynnistyminen.

Vuoden 2003 lopulla VAV:lla oli 19 000 asukasta yhteensä noin 9 000 asunnossa, mikä tarkoitti sitä, että joka kymmenes vantaalainen oli samalla vavilainen.

Arava- ja korkotukivuokra-asunnoissa siirryttiin vuonna 2004 yksiin tulorajoihin voimakkaan asuntokysynnän alueilla.

Samassa yhteydessä ylempiä tulorajoja nostettiin ja näin mah-



Asunnot 1986−2016 · 15

VAV muutti vuonna 1991 omiin toimitiloihin, joissa se toimii edelleen.

Riimukujan pihapiiri ei ollut vielä valmis keväällä 2006.

dollistettiin sosiaalisen vuokra-asunnon saanti myös keskipalkkaisille työntekijöille. Samoihin aikoihin Vantaan muuttovoitto supistui olemattomiin, ja korkotason laskusta seurannut omistusasuntojen korkea kysyntä hellitti yhdessä vähentyneen muuton kanssa VAV:n asuntokysyntää.

Ara-asuntojen tulorajat poistuivat kokonaan 2008, mutta varallisuusrajat jäivät edelleen voimaan. Syksyllä 2016 maan hallitus kuitenkin päätti, että tulorajat otetaan vuonna 2017 jälleen käyttöön pääkaupunkiseudun ara-asunnoissa.

2004 jäi historiankirjoihin myös toimintavuotena, jolloin VAV:lle ei valmistunut yhtään uutta vuokra-asuntoa. Tulevaisuuden suunnitelmissa painotettiin nyt selvästi pienten asuntojen rakentamista. Samoin ohjelmassa oli palveluasuntojen rakentaminen vanhusväestölle ja tuetun asumisen tarpeisiin.

Nollavuotta paikattiin seuraavana vuonna, jolloin asuntoja valmistui 377.

Kansallista huomiota VAV sai vuonna 2005, kun Valtion asuntorahasto valitsi Riimukujalle nousevan asuntokokonaisuuden parhaiden hankkeiden joukosta esimerkilliseksi kohteeksi.

Riimukuja 4−13 sijoittui myös ainoana kaikista laatuluokkaan hyvä. ARA seurasi arava- ja korkotukihankkeiden rakennussuunnitelmien laatua kehittämänsä laadunseurantajärjestelmän kanssa ja tulos oli tässä. Arvioinnin keskeinen sisältö on asukkaan näkökulma asunnosta ja sen lähiympäristöstä.

16 ·

Asunnot 1986−2016

Asukasvalintaan

Vuoden 2006 maaliskuussa yhtiön historiassa alkoi merkittävä uusi luku, kun asukasvalinta kunnallisiin vuokra-asuntoihin siirrettiin Vantaan kaupungilta VAV:n tehtäväksi. Näin kaupungin kaikki asuntopalvelut olivat kokonaisuudessaan siirtyneet samaan paikkaan. Siirron yhteydessä tapahtui myös hakijan kannalta iso uudistus. Hakemukset voitiin tehdä sähköisesti ilman liitteitä. Tuloselvitykset ja verotodistukset tarvittiin vasta siinä vaiheessa, kun VAV:lla oli tarjota hakijalle sopivaa asuntoa.

Vuosi 2006 merkitsi muutosta kunnallisten vuokra-asuntojen kysynnässä. VAV:lle tuli noin 5 800 asuntohakemusta, kun edellisen vuoden vastaava luku oli ollut 3 300. Hakijoiden määrä tuplaantui yhden vuoden aikana niin, että vuoden lopussa asuntoa haki 3 500 ruokakuntaa. Yksiöitä ja kaksioita tarvitsi 78 prosenttia koko joukosta.

Myös pääomakulujen tasausjärjestelmään tarvittiin päivitystä. Siihen oli alun perin sisällytetty vain aravalainoitetut vuokranmäärityskohteet. Vuodesta 2005 mukaan tasaukseen siirrettiin myös kohteet, joille oli myönnetty korkotukilaina 2002 tai myöhemmin. Alueellisten yhteistyöelinten YTE-puheenjohtajisto päättikin perustaa työryhmän valmistelemaan jyvitys- ja laskentaperusteiden oikeudenmukaisempaa uudistamista niin, että uutta järjestelmää voitiin soveltaa ensimmäisen kerran vuoden 2008 vuokranmäärityksessä.

Iloisia tunnelmia asukkaiden kyselytorilla 2008.

Simonkylän Loikkokujalle rakennettiin 32 pienkerrostaloasuntoa, jotka valmistuivat 2007.

Erityishuomion kohteeksi

Asuntorakentamisen korkeasuhdanne oli jo jonkin aikaa heivannut rakennuskustannuksia ylöspäin ja heikentänyt urakoitsijoiden mielenkiintoa julkiseen rakentamiseen. Valtioneuvostolta saatiin 2007 asuntopulaa purkamaan erillinen asuntopoliittinen ohjelma. Siinä Helsingin seudun asuntotuotanto nostettiin keskiöön. Suurin valtion rahallinen panostus kohdistui erityisryhmien asuntotarjontaan.

Valtio ja pääkaupunkiseudun kunnat neuvottelivat erityisen kymmenen vuoden aiesopimuksen asuntotarjonnan lisäämiseksi. Se tarkoitti Vantaalle vuositasolla 2 000 uutta asuntoa, joista 400 oli korkotuettuja vuokra-asuntoja. Niistä VAV:n osuudeksi kaavailtiin noin 200 asuntoa. Uustuotannon suurimpana haasteena oli ollut saada kohtuuhintaisia urakkatarjouksia.

Kansainvälinen taantuma ja finanssikriisi tyrehdyttivät vuonna 2008 omistusasuntotuotannon rakentamisen lähes täydellisesti, mikä palautti urakoitsijoiden mielenkiinnon jälleen vuokra-asuntotuotantoon. VAV pääsikin aloittamaan 275 vuokra-asunnon rakennuttamistyöt, kun edellisen vuoden vastaava luku oli ollut 49. Rakennuskustannusten kohtuullistuminen vauhditti myös korjausrakentamista.

Talojen energiatehokkuuden lisääminen niin uudis- kuin korjausrakentamisessa nousi yhä tärkeämmälle sijalle. Vuonna 2009 perustettiin erillinen uudis- ja korjausrakentamisen yksikkö. Energiatehokkuuden lisääminen kasvatti samalla

rakentamiskustannuksia, joita toisaalta vastapainona tasasivat hieman laskusuhdanteen hinnat.

Strategia uudistuu

Vuonna 2008 VAV Asunnot Oy:n strategia päivitettiin. Missiona oli edelleen kohtuuhintaisten asumispalvelujen tuottaminen laadukkaasti vantaalaisten ja vantaalaisen elinkeinoelämän tarpeisiin sekä huolehtiminen kiinteistökannan arvon säilymisestä.

VAV:n arvoiksi määriteltiin oikeudenmukaisuus, tuloksellisuus, avoimuus, asiakaslähtöisyys, innovatiivisuus ja laadukkuus. Arvot nostettiin myös huoneentauluksi toimiston seinälle. Asunnonhakijoiden määrät olivat kasvaneet edelleen.

Hakemuksia oli sisällä 5 000.

Ojankosken aikaan

Pitkäaikainen toimitusjohtaja Matti Alho jäi eläkkeelle 2010, ja hänen seuraajakseen valittiin Teija Ojankoski. Yhtiöllä oli tuolloin 10 000 asuntoa, asumisoikeusasunnot mukaan laskien. Ojankoski siirtyi VAV:n leipiin Vantaan kaupungin asuntotoimen johtajan paikalta. Sitä ennen hän oli ollut asunto­toimen hallintopäällikkönä.

Teija Ojankoski astui johtoon kovinkin haasteellisena ajankohtana. Kiinteistökannan elinkaari vaati taas voimakasta korjausrakentamista. Korjaamista oli paljon ja rahaa vähän. Se tarkoitti huolellisesta suunnittelua: mitä, miten ja milloin tehtiin.



Asunnot 1986−2016 · 17

Asumisoikeusasunnoista luovuttiin vuonna 2010. Kuvassa Vaaralankulman lapsia 2008 kesäjuhlissa.

VAV Asunnot Oy:n henkilökuntaa kokoontui yhteiskuvaan 20-vuotisjuhlien kunniaksi 2006.

Huoltomies VAV-viestin kansikuvapoikana Kartanonkosken maisemissa.

18 ·

Asunnot 1986−2016

Iloista uutista omasta VAV:n vuokra-asunnosta odotti jo 6 600 asunnontarvitsijoiden hakemusta, kun samana vuonna uusi asunto voitiin kuukausittain tarjota keskimäärin 94 hakijalle. Suurin piirtein puolet hakijoista oli kiireellisimmin asuntoa tarvitsevien ryhmässä. Vuonna 1975 vantaalaisista 28,4 prosenttia oli alle 18-vuotiaita ja 65 vuotta täyttäneitä oli 4,4 prosenttia.

Vuonna 2015 suhdeluku on muuttunut niin, että alaikäisiä on 24,9 prosenttia ja seniorikansalaisia 14,5 prosenttia.

Valmis kiinteistökanta vastasi yhä vähemmän niitä tarpeita, joihin se oli 1970–1990-luvuilla rakennettu – isoja perheitä varten. Uudella vuosituhannella ruokakuntien koot pienentyivät vauhdilla. Yhtiön vuokratuloista puolet solahti suoraan rakennus- ja korjauslainoihin ja niiden korkoihin. Kaiken lisäksi edessä oli selvä trendi, joka nostaisi niin veden, energian kuin jätteiden kustannuksia.

Vielä haastetta lisäsi se seikka, että aravalainoitus oli lipunut markkinakorkoisia lainoja kalliimmaksi. Asukkaat siis tukivat jo valtiota, eikä alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti päinvastoin.

Teija Ojankosken aikana VAV sähköistyi yhä enemmän.

Internet oli jo jokapäiväistä elämää, ja verkkoasioinnin parantaminen nousi kehitystyössä kärkeen. Yhtiön kotisivut ovat kehittyneet ja päivittyneet pitkin matkaa. Vuonna 2015 ne uudistuivat eri käyttäjäryhmiä entistä paremmin palveleviksi niin, että sivujen palvelut eriytettiin asuntoa hakevia ja asukkaita varten. Uusilla talosivuilla päästiin myös kiinteistökohtaiseen tietokantaan. Sähköisellä ilmoitustaululla isännöitsijä ja talon luottamushenkilö saattoivat tiedottaa asukaskokouksista, talkoista ja muista asukkaita kiinnostavista asioista.

Helmikuussa 2011 toimitusjohtaja sai vastata luottamushenkilöiden tilinpäätösillassa myös kasvavaa maahanmuuttoa koskeneisiin kysymyksiin. Teija Ojankoski kertoi, että VAV:n asukasrakenne on kielirakenteeltaan monikulttuurinen, mutta vastoin monien asukkaiden harhakäsitystä maahanmuuttajan status ei itsessään ollut valintakriteeri. Tuolloin VAV:n 20 000 asukkaasta 27 prosenttia puhui muuta kuin kotimaisia äidinkieliä.

Omistusjärjestelyjä

Korjausrakentaminen muuttui yhä arkipäiväisemmäksi osaksi jokapäiväistä toimintaa, kun ikääntyvät, asuntorakentamisen huippuvuosien kiinteistöt olivat taas korjausiässä. Tarvetta ehostukseen synnyttivät myös asumisen muuttuneet standardit, ennen muuta energiatehokkuuden vaatimukset. Tilastokeskuksen arvion mukaan talorakentamisen arvo Suomessa vuonna 2013 oli yhteensä 22,4 miljardia euroa. Summasta hieman yli puolet käytettiin korjausrakentamiseen, eli se oli uudisrakentamista isommassa osassa koko maassa.

Asuintalojen korjaussykli on tavallisesti 20−30 vuotta, vastaavasti VAV kiinteistökannasta peräti 40 prosenttia valmistui vuosina 1989−1995. Suurimmat korjaustarpeet olivat keittiöissä,

VAV Asunnot Oy:n tytäryhtiö VAV Kiinteistöt Oy sulautui 2010 emoyhtiöön. Asumisoikeusasunnot omistanut tytäryhtiö VAV Asumisoikeus Oy myytiin seuraavana vuonna yleishyödylliselle valtakunnalliselle TA-Asumisoikeus Oy:lle. Sen jälkeen VAV on keskittynyt pelkästään vuokra-asuntotoimintaan, Vantaan kaupungin tekemän linjauksen mukaisesti.

Vuonna 2011 yhtiölle perustettiin uusi tytäryhtiö VAV Palvelukodit Oy, joka hallinnoi VAV:n palvelutaloja. Se oli vastaus ajan haasteeseen, väestön ikääntymiseen ja kasvuun. Yhtiö siirrettiin vuonna 2015 uuden tytäryhtiön VAV Hoivakiinteistöt Oy:n alaisuuteen.

Kestävää korjausta



Teija Ojankoski aloitti VAV:n toimitusjohtajana 2010.

Asunnot 1986−2016 · 19

Yhdysvaltojen suurlähettiläs Bruce Oreck tutustumassa Osmankäämintien työmaahan.

vesikatoissa, puuttuvissa hisseissä sekä viemäreissä. Myös esteettömyyden vaatimukset korostuivat.

Vuonna 2011 VAV:ssa tehtiin korjausrakentamisen historiaa, kun Vapaalan Sahatie 2:n kiinteistössä toteutettiin merkittävä remonttiurakka. Siitä tuli Asumisen rahoittamis- ja kehittämiskeskus ARA:n pilotti pohjoismaisessa Kestävä korjausrakentaminen – Elinkaaren hallinta kiinteistönpidossa (SURE) -hankkeessa. Projektin tavoitteisiin kuului saada lisätietoa korjausrakentamisen käytännöistä, toteuttaa pilottikohteita ja ohjeistaa kestävää korjausrakentamista.

Remontti tiesi asukkaille neljän kuukauden evakkomatkaa, ja heidät sijoitettiin yhtiön sijaisasuntoihin remontin ajaksi, kaksi rapullista kerrallaan. Kaikkiaan 42 asunnon aravavuokratalo koki melkoisen muodonmuutoksen. Tavoitteena oli vanhan kiinteistön energiankulutuksen puolittaminen.

Laajassa remontissa uusittiin muun muassa talon vesikatto, julkisivut, ilmanvaihtojärjestelmä, vesi- ja viemärijärjestelmä sekä sähkö- ja telejärjestelmä. Myös ikkunat, kodinkoneet ja keittiökalusteet uusittiin, seinät ja katot saivat uuden maalipinnan ja parvekkeet lasitettiin. Urakoitsijana remontissa oli NCC Rakennus Oy. Kesällä 2012 Viertolan osoitteeseen Osmankäämintie 28 valmistui 53 palveluasuntoa pitkäaikaisasunnottomille. Kyseessä oli uraauurtava moduulitalokohde, jonka rakentamisessa käytettiin uudenlaista rakennustekniikkaa.

Asunnot rakennettiin lähes valmiiksi tehtaalla ja koottiin yhteen rakennustyömaalla kuin legot konsanaan. Neapo Oy:n kanssa toteutettu kohde valmistui normaalitaloa kustannustehokkaammin ja ympäristöystävällisemmin. Pioneerihankkeeseen kävi tutustumassa myös Yhdysvaltain suurlähettiläs Bruce Oreck.

Koska edessä oli niin mittava korjaussarja, yhtiön mahdollisuuksia tuleviin urakoihin haluttiin parantaa. Hallitus päättikin lokakuussa 2014, että VAV:n kiinteistöjen hoitokulujen ylijäämää voitiin käyttää korjausten rahoittamiseen yhden kuukauden ylijäämän ylittävältä osalta. Se pienensi lainan tarvetta ja koitui yhteiseksi hyväksi, mikä ei tietenkään miellyttänyt ihan jokaista.

Vuonna 2014 VAV:n hallitus hyväksyi yhteistyösopimuksen Fira Oy:n kanssa uudesta hankkeesta, jonka tavoitteena

20 ·

Asunnot 1986−2016

oli kehittää rakennusten elinkaaren hallintaa nykyaikaisten tietomallintamisen menetelmien avulla. Mallintaminen on ensimmäisessä kokeilussa Kivistön uudella asuinalueella, jonka rakentaminen alkoi 2015.

Uutta tilalle

Mikkolan Marsinkuja 1:ssä putosi syksyn tullen 2015 myös yksi VAV:n historianlehti, kun sieltä päätettiin purkaa neljän vuokratalon rykelmä ja rakentaa tilalle kokonaan uudet asuintalot.

Purkamiseen päädyttiin, koska 1970-luvun alussa rakennetut neljä lamellitaloa olisivat tarvinneet niin ison peruskorjauksen, että uuden rakentaminen oli lopulta taloudellisesti järkevämpää. Korkeista taloista esimerkiksi puuttuivat hissit kokonaan.

Uusien talojen asunnot olivat pienempiä. Niitä rakentuu tilalle 147, kun vanhoja oli vain 105. Lisäksi asumisoikeusasumiseen lohkotulle tontille valmistuu 37 kotia. Valmista arvioidaan tulevan alkukesästä 2017.

Marsinkuja 1:n asukkaille tarjottiin korvaavat asunnot muista VAV:n taloista. Ennen kuin Marsinkujan kiinteistö päätyi murskattuna teidenpohjiksi, se teki vielä viimeiset palveluksensa. Kesällä se toimi Our House -lähiöfestivaalin pitopaikkana.

VAV oli lahjoittanut purettavan kiinteistön tapahtumakäyttöön.

Samoin kiinteistö toimi sarjafilmin kuvauspaikkana. Tuotantoyhtiö Yellow Films perusti taloon studion ja rakensi sinne downshiftauksesta kertovan sarjan kulissit. Näin talon viimeisiä ”asukkaita” olivat näyttelijätähdet Iina Kuustonen, Jussi Vatanen ja Mikko Leppilampi.

Ekotalo nousee

Kesällä 2015 Vantaan asuntomessuille valmistui luonnonvaratasapainoinen Opaali-talo, ekologinen, kierrätys- ja uusiomateriaaleja hyödyntävä kerrostalo. Tämä ennakkoluuloton, rohkeakin aloite oli toimitusjohtaja Ojankosken. Talon pääurakoitsija oli NCC Rakennus Oy, ja sen kehittämistyöhön osallistuivat Vantaan kaupunki, ARA, ympäristöministeriö, Tampereen teknillinen yliopisto ja kierrätystoimintaan erikoistunut Kuusakoski.

Alkuperäisenä tavoitteena oli, että uusio- ja kierrätysmateriaaleja olisi käytetty rakentamisessa niin paljon kuin materiaalien saatavuus, luotettavuus, kestävyys ja kustannukset

Kesän 2015 asuntomessuilla ihastuttanut Opaali työmaavaiheessa.

Vantaalaiset työpajanuoret sisustivat Opaalin kaksion asuntomessuille.

huomioon ottaen oli mahdollista. Lopulta jouduttiin kuitenkin toteamaan, että soveltuvaa materiaalia ei ollut moneen tarkoitukseen saatavissa niin, että laatu- ja hintavaatimukset olisivat täyttyneet. Hukkaan hanke ei kuitenkaan valunut.

Kerrostaloa tehtäessä merkittävä osa rakennusvaiheen ympä­ ristövaikutuksista sitoutuu rakennuksen runkoon, joten sitä keventämällä ja vaihtoehtoisia materiaaleja käyttämällä saatiin Opaalissa syntymään isoja säästöjä. Talon sisäpihan julkisivu tehtiin käsittelemättömästä puusta. Maalaamatonta puuta on myös asuntojen parvekkeiden ja terassien taustaseinissä.

Porras­rakenteissa käytettiin murskattua kierrätyslasia.

Kierrätysmateriaalin käytön ohella kulutusta kyettiin pienentämään vähentämällä tarvittavan rakennusmateriaalin määrää.

Talon kantavien seinien määrä optimoitiin mahdollisimman pieneksi, ja muut väliseinät toteutettiin kevytrakenteisina. Perus­ tuksissa käytettiin vihreää betonia, jonka valmistami­sessa on alennettu hiilidioksidipäästöjä vähentämällä sementin määrää, betonin lujuuden kärsimättä. VAV saattoi ylpeillä, että Opaalin hiilijalanjälki oli viidenneksen normikerrostaloa pienempi.

Kohti tulevaa

Vantaan asuntorakentamisen viimeisten vuosien suunnan voi lukea kaupungin uudistetun asunto-ohjelman 2009-2017 ensimmäisestä kappaleesta.

"Vantaan asunto-ohjelma on uudistettu tilanteessa, jossa asuntomarkkinoita ovat kovistelleet rahamarkkinoiden heilahtelut ja vuokra-asuntojen riittämättömyys kysyntään nähden, mutta toisaalta ryhdittäneet Helsingin seudun ja valtion väliset sopimukset maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen sekä pitkäaikaisasunnottomuuteen liittyen."

Kun VAV:n rakennustahti 2000–2010 oli noin sadan uuden vuokra-asunnon suuruusluokassa, viimeisimpien toimintavuosien aikana rakentaminen on vauhdittunut. VAV:n kymmenes­ tuhannes vuokra-asunto valmistui joulukuussa 2014, kun Malminiityn uusi asumis- ja palvelukeskus valmistui osoitteeseen Uusiniityntie 3. Juhlavuonna 2016 uusia asuntoja valmistui 105 ja rakennustyöt ovat käynnissä tai käynnistyvät noin 540 asunnon osalta.



Asunnot 1986−2016 · 21

Energian säästämiseen oli olemassa jo käytännöllinenkin syy – energiakustannukset siirtyivät suoraan vuokrakuluihin.

Kiinteistöjohtaja Timo Karén luennoi energiansäästöstä.

Ympäristöasiat nousevat Ensimmäinen öljykriisi 1973 opetti myös suomalaisille, että luonnonvarat ovat rajalliset. Irakin ja Iranin välinen sota 1980–1988 sekä Persianlahden sota 1990 muistuttivat, että energia heiluttaa maailmantaloutta. Uusi vuosituhat teki viimeistään selväksi sen, että öljyä ei tuotettaisi enää samaan tahtiin kulutustarpeen kanssa. Vaikka oli olemassa toisiakin energiamuotoja, yksi asia oli varma: energian hinta tulisi nousemaan.

Energiaa kannattaa ja pitää siis säästää.

Samaan aikaan kasvoi tietoisuus siitä, että energia ja ympäristö ovat toisiinsa vahvasti sidoksissa. Kaikki energiantuotanto ja -käyttö vaikuttaa tavalla tai toisella luontoon. Kasvihuonekaasujen kasvusta aiheutuva ilmastonmuutos rekisteröitiin koko maapalloa koskettavaksi yhteiseksi seuraukseksi. Energiapolitiikassa huomiotiin yhä enemmän ilmasto- ja ympäristöpoliittiset lähtökohdat. Ilmaisu kestävästä kehityksestä alkoi vilahdella puheissa ja teoissa yhä useammin.

Edessä häämöttäneet energian ja jätteenkäsittelyn hinnannousut nosti-

22 ·

30 vuotta

vat yhdessä säädösten ja sopimusten sekä yleisen asennemuutoksen kanssa ympäristötietoisuutta askel kerrallaan myös VAV:lla. Asukkaita ohjeistettiin ja kannustettiin energian säästämiseen jo VAV-viestin ensimmäisillä sivuilla. Olihan tähän olemassa jo käytännöllinenkin syy – energiakustannukset siirtyivät suoraan vuokralaskuihin.

Isännöitsijä Matti Riikonen ryhtyi 1996 kouluttamaan asukkaiden omia energiaeksperttejä, jotka perehdytettiin energian säästöön. Taloussuunnitelmassa 1996– 1998 otettiin mittavat tavoitteet säätää lämmön ja veden kulutusta kymmenellä prosentilla sekä sähkön kulutusta viidellä prosentilla. Energiaekspertin nimike muutettiin vuonna 2004 ympäristöekspertiksi, ja toimenkuva laajentui koskemaan myös oman kohteen ympäristön siisteyttä.

Vuonna 2005 VAV sopi Motivan kanssa AESS-energiasopimuksen, joka edellytti jatkuvaa energian säästötoimenpiteiden kartoitusta ja toteuttamista. Huolto- ja siivousyhtiöiltä edellytettiin omaa ympäristösuunnitelmaa ja toimintaa sen mukaisesti.

Energiankulutuksen seurantaa tehostettiin vuoden 2007 alusta, kun VAV teki Suomen Talokeskuksen kanssa sopimuksen energiaseurannasta kuukausitasolla.

Seurannassa saatiin selville kiinteistön lämmitysenergian, sähkö- ja vedenkulutuksen käyttötoimenpiteiden vaikutukset sekä mahdolliset korjaus- ja huoltotarpeet.

Saman vuoden lopulla yhtiölle laadittiin erillinen ympäristöohjelma. Sen selkeitä tavoitteita olivat energiansäästö, jätehuollon tehostaminen sekä haitallisten aineiden käytön vähentäminen jo lähivuosina.

Ohjelma perustui ympäristökatselmukseen, jossa selvitettiin yhtiön ympäristöhallinnan silloinen tilanne, toimintojen keskeisimmät ympäristönäkökohdat sekä parantamista vaatineet asiat.

VAV:ssa oli jo tätä aiemminkin panostettu haitallisten ympäristövaikutusten ehkäisemiseen, joten ympäristöohjelma enemmänkin jäsensi tilannetta. Ohjelma päivitettiin vuonna 2011.

Vuonna 2008 yhtiö lähti mukaan pääkaupunkiseudun kestävän kehityksen 4V -hankkeeseen, jossa haettiin toimin-

Ympäristöeksperttejä vuodelta 2004.

tamalleja kierrättämiseen ja jätteiden lajitteluun. Hankkeen neljä V-kirjainta syntyivät sanoista Välitä, Vaikuta, Viihdy ja Voi hyvin.

VAV lähti mukaan myös kiinteistöalan asuinrakennusten energiatehokkuuden puitesopimukseen vuosille 2010–2016.

Sen tavoitteena oli vähentää rakennusten energiankulutusta ja päästöjä seitsemällä prosentilla vuoden 2009 tasosta.

Tässä, kuten kaikessa energiansäästössä,

tahtipuikkoa heilutti kiinteistöjohtaja Timo Karén.

Ympäristöpuolelle voitaneen laskea myös hallituksen 2012 tekemä periaatepäätös. Kiinteistöjen autopaikkojen vuokrissa siirryttiin omakustannusperiaatteeseen. Aiemmin hoitokustannukset oli tasattu kaikkien vuokralaisten kanssa, mutta vuoden 2013 alusta alkaen autopaikan kustannukset perittiin suoraan käyttäjiltä. 

VAV on kouluttanut vuosittain asukkaitaan ympäristöasioista ja energiansäästöstä.

30 vuotta · 23

Vaativa asukasdemokratia Vuokralaisen ykköstoive on, että vuokria ei koroteta – sehän on selvää. Toisaalta asunnot on pidettävä lämpimänä ja vet­ tä pitää saada. Kiinteistöt on pidettä­vä kun­nossa, niitä on huollettava ja kun­ nos­tettava. Velatkin on maksettava, ja VAV Asunnot Oy:n asuntokanta on aina rakennettu lainarahalla.

Asukas itse voi vaikuttaa käyttökustannuksiin olemalla läträämättä vettä, kuluttamalla sähköä järkevästi ja asumalla siivosti. Nykyisin jätteiden lajittelullakin voi rajata turhia kustannuksia. Sen sijaan asukas ei voi vaikuttaa suhdanneherkän rakennusalan hintoihin ja korkoihin eikä energian hintaan.

Jo alusta asti asukasdemokratialla on ollut merkittävä jalansija VAV:n arjessa.

Suomenkin mittakaavassa se on ollut poikkeuksellisen vahva. Yhtiössä oivallettiin, että asukkaat ovat asumisen parhaita asiantuntijoita, ja heidän ulottamisensa päätöksenteon piiriin oli suorastaan luonnollista, kun ensisijaisena tavoitteena ei ollut voiton maksimoiminen vaan kohtuuhintainen asuminen.

24 ·

Asunnot 1986−2016

Asukasdemokratia toteutuu tietysti sitä paremmin, mitä useampi asukas osallistuu päätöksentekoon. VAV Asunnot Oy on saanut vuosikymmenten aikana aktivoida vuokralaisiaan osallistumaan yhä uudelleen. Liian moni asumiseensa tyytyväinen tahtoo vain jäädä kotiin. Tehtävät tahtovat kasautua harvoille ihmisille, jotka jaksavat vuodesta toiseen. Toisaalta demokratia toimii liki aina suhteellisesti, edustajien välityksellä.

Ihan ensiksi VAV:lla ehdittiin valita viisijäseniset talohallitukset, jotka käsittelivät kiinteistöjen edellisen vuoden tilinpäätökset, kunnossapidon pitkän linjan toimintasuunnitelmat ja vuokrantarkistuslaskelmat. Talohallitusten toiminta käynnistyi vaihtelevalla menestyksellä. ”Talohallituksen aktiivisuuteen vaikutti mm. asuntokohteen ikä ja koko sekä talohallitusten jäsenten aikaisempi asukashallintokokemus ja mahdollisuudet aktiiviseen toimintaan”, vuoden 1989 toimintakertomuksessa mainittiin.

Jokaiseen asukkaan kotiin on jaettu vuodesta 1989 alkaen VAV-viesti, joka

on säilyttänyt tärkeän tiedotuskanavan merkityksensä näihin päiviin saakka.

Asukaslehti ilmestyi aluksi kerran, pari vuodessa. Sittemmin se on vakiintunut neljään vuosittaiseen numeroon.

Alkuvuosina istui myös hallintoneuvosto, jonka 30 jäsenestä 26 oli asukkaiden, neljä kaupungin edustajia.

••• Maaliskuussa 1991 voimaan tullut laki yhteishallinnosta vuokrataloissa teki järjestelmän lakisääteiseksi ja rukkasi olemassa olevia toimintamalleja. Yhtiön hallitus hyväksyi vuoden lopussa uuden asukashallintosäännön.

Asukaskokouksista tuli nyt kaiken perusta. Talohallitukset korvattiin asukaskokouksen valitsemalla asukastoimikunnalla. Toimikunnan sijaan tai sen lisäksi voitiin valita luottamushenkilö.

Hallintoneuvosto korvattiin asukkaiden kahdellatoista alueellisella yhteistyöelimellä (YTE), jotka olivat Pähkinärinne, Myyrmäki, Martinlaakso, Keski-Vantaa,

Yhteishallintolaki toi asukastoimikunnat 1991, ja VAV-viesti kannusti näyttävästi osallistumaan päätöksentekoon.

Tikkurila, Länsi-Rekola, Havukoski, Korso, Metsola, Nissas, Hakunila ja Länsimäki. YTE-puheenjohtajiston ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Kauko Kangassalo Korsosta.

Ensimmäisiin asukaskokouksiin 1992 laskettiin osallistuneen yhteensä noin 500 asukasta. Vuoden aikana järjestettiin neljä asukkaiden luottamushenkilöille tarkoitettua koulutustilaisuutta, joissa käsiteltiin kiinteistöjen hallintoa, taloutta, huoltoa ja kunnossapitoa. ”Asukkaiden valitsemat edustajat ja itsehallintoelimet ovat olleet varsin päätöksentekokykyisiä ja aktiivisia.

Valitettavasti uusi asukashallintomalli ei ole onnistunut merkittävästi aktivoimaan perusasukkaita esimerkiksi osallistumaan asukaskokouksiin ja sitä kautta vaikuttamaan asioiden hoitoon.

Yhtiö pyrkii omalta osaltaan aktivoimaan asukkaita mm. lisäämällä tiedotusta”, toimitusjohtaja Raitis totesi ensimmäisen uudistuneen mallin toimintavuoden kokemuksia vuosikertomukseen.

Asukashallintosääntö tarkoitti myös sitä, että yhtiön seitsemän jäsenen hallitukseen tuli kaksi asukkaiden kokousten nimeämää jäsentä. Edelleenkin VAV Asunnot Oy:n hallitukseen kuuluu kaksi asukkaiden täysivaltaista edustajaa.

YTE-puheenjohtajiston alkutaipaleelle osui todellinen tragedia. Havukosken

alueellisen yhteistyöelimen puheenjohtaja Jukka Karlenius oli mennyt aamulla 1.9.1993 Virsupolun talon kellariin tarkistamaan sieltä kuulunutta epämääräistä ääntä. Karlenius ilmeisesti oli yllättänyt murtovarkaan tai murtovarkaat, ja hänet surmattiin puukolla. Tapaus on jäänyt selvittämättömänä rikoshistoriaan.

Vuonna 1993 VAV:n taloissa asui kaikkiaan 12 714 asukasta. Asukaskokouksiin osallistui 643 ja niissä valittiin 76 luottamushenkilöä ja 50 asukastoimikuntaa. Kaikesta kannustuksesta huolimatta toiminta ei kuitenkaan ollut kovin vilkasta. ”Tähän mennessä saatu kokemus osoittaa, että varsin pieni osa asukkaista osallistuu asukashallintoon”, vuoden 1993 toimintakertomuksessa todettiin. Luottamushenkilöiden koulutustahti oli tiivistynyt entisestään, sillä vuoden aikana luottamushenkilöt saivat tietoa väestönsuojelusta, viheralueiden hoidosta ja vuokranmäärityksestä 12 eri tilaisuudessa. Tästä tahdista tuli enemmänkin sääntö kuin poikkeus.

••• Asukastoiminnan tarpeisiin tehtiin erillinen opas vuonna 1995. Se syntyi YTE-puheenjohtajiston aloitteesta. Kun yhtiö vietti kymmenvuotisjuhliaan, sillä oli 118 valittua asukastoimikuntaa.

Vuoden 1997 lopulla yhtiöön perustettiin yhdistetty asukasasiamiehen ja tiedottajan toimi. Tehtävään pestattiin Anne Hautala. Toimenkuvaan kuuluivat asukastiedottaminen, asukastoimikuntien ja asukkaiden koulutus ja opastus, asukasdemokratian edistäminen ja kehittäminen sekä sisäinen ja ulkoinen tiedottaminen.

Asukasasiamiehen tulo näkyi heti seuraavana vuonna. Tuolloin asukastoimikuntien määrä oli jo 135. Vain yhdeksässä kohteessa ei ollut asukastoimintaa.

Asukastoimielimiin valittiin yli tuhat asukkaiden edustajaa: luottamushenkilö, asukastoimikunnan puheenjohtaja ja jäsenet, energiaekspertti, kiinteistönhoidon, siivouksen ja viherhoidon yhdyshenkilöt sekä lakisääteiset väestönsuojeluhenkilöt.

Uusi vuosituhat toi listaan vielä maahanmuuttajayhdyshenkilön.

Vuonna 2000 uudeksi kiinteistöpäälliköksi valittu Timo Karén painotti myös voimakkaasti asukkaiden osallistumisen tärkeyttä yhteiseen päätöksentekoon.

Karén aloitti saman tien isot asukasillat, joihin kutsuttiin kaikkien aravavuokrakohteiden asukastoimikuntien puheenjohtajat ja luottamushenkilöt. Hän myös vauhditti talkoohenkeä kiinteistökohteissa.

Vuonna 2003 aravavuokrataloissa oli asukastoimintaa 191 kohteessa, joista 134:ssa oli asukastoimikunta ja 57 

30 vuotta · 25

VAV:n asukasasiamies Anne Hautala (toinen vas.) onnitteli vuoden 2004 asukastoimikuntaa. Palkitun Tanhurinne 5:n porukassa Kirsti Turunen, Kirsi Laine ja Raino Laakso.

kohteessa asioita hoiti luottamushenkilö.

Tuolloin asukastoimielimiin oli sitoutettu yli 1 350 henkilöä. Ensimmäistä kertaa järjestettiin myös talousasioihin liittyvä kyselytori seuraavan vuoden vuokranmäärityksestä. Asukkaille avoin kyselytori koostui tietoiskuista ja infopisteistä, joissa isännöitsijät, kirjanpitäjät, teknisen tiimin edustajat, hortonomi ja asukasasiamies olivat kaikkien tavattavissa. Asukastiedotuksessa otettiin uusi iso askel, kun yhtiön omat nettisivut avattiin elokuussa. Internetin merkitys on luonnollisesti kasvanut vuosien myötä yhä suuremmaksi.

••• Yhtiö perusti lokakuussa 2007 seitsenjäsenisen asukastoiminnan aktivoimistyöryhmän, jonka tavoitteiksi asetettiin asukastoimikunnan saaminen jokaiseen kiinteistökohteeseen, yhteistyön tiivistäminen VAV:n ja asukkaiden välillä sekä asukastoiminnan merkityksen ja oman tekemisen merkityksen painottaminen.

Ryhmä päivitti asukasdemokratiamateriaalin ja järjesti koulutustilaisuuksia.

Työnsä pohjaksi aktivoimistyöryhmä toteutti kyselyn asukastoimikunnille. Vastauksia palautui 91. Niiden perusteella 71 kohteesta löytyi sekä luottamushenkilö ja asukastoimikunta, 17 kohteesta vain luottamushenkilö ja kolmesta ei kumpaakaan. Kyselyn mukaan 47 kohteessa toivottiin lisätietoa asukasdemokratiasta ja 37 kohteessa infoa asukastoiminnan

26 ·

Asunnot 1986−2016

Asukasedustajat 2007, vasemmalta Heikki Seppälä, Pauli Pasanen, Tapani Keurulainen, Ilkka Patjas, Kirsi Manner ja Arja Niemelä.

määrärahasta. Vuonna 2008 yhtiössä oli 175 vuokrauskohdetta, joista 161 kiinteistössä oli asukastoimintaa.

Syksyllä 2009 mukaan tulivat naapuruussovittelijat, jotka olivat oman alueensa asukasaktiiveja. Heidän roolinsa oli fasilitatiivinen eli ohjaava, ei siis tuomarina toimiminen. Sovittelijoiden tehtävänä oli saada osapuolet keskustelemaan keskenään, pyrkiä purkamaan liittoumat ja saada henkinen väkivalta loppumaan. Tärkeä seikka oli, että sovittelijat eivät toimineet omassa naapurustossaan, ettei puolueettomuus vaarantunut. Toiminta oli osa Suomen Pakolaisavun Kotilo-hanketta.

Asukkaat saivat myös oman asukastilintarkastajan, jonka tehtävänä oli tutustua yhtiön talouteen asukkaiden näkökulmasta. Kesäkuussa 2012 VAV:n taloissa vietettiin ensimmäistä kertaa kansainvälistä naapuripäivää, jonka tarkoituksena on tuoda naapurit yhteen viettämään mukavaa aikaa keskenään. Yhteistilaisuuksia järjestettiin tusinassa kohteessa.

••• VAV Asunnot Oy on tutkinut kahden vuoden välein asukkaidensa tyytyväisyyttä. Viimeisin tutkimus on vuodelta 2015.

Asukkaat saivat antaa tyytyväisyyspisteitä yhdestä viiteen yhtiön palveluista, asumisesta ja muista asumiseen liittyvistä asioista.

Tuloksia voi toki lukea monella tapaa.

Jos kuitenkin kolmonen on keskiarvo, niin sitä ei voi pitää vuokrataloyhtiössä

huonona lukuna. Yhdenkään osa-alueen kokonaiskeskiarvo ei päässyt alle tuon luvun. Matalimmat luvut saivat piha-alueiden siisteys ja viihtyvyys (3,21), niiden varustelu (3,28), yleisten tilojen kunto (3,32) ja siisteys (3,40). Yhteistilojen (3,40) ja asuintalojen yleiskunto (3,43) sekä asunnon kunto (3,45) kertoivat korjausrakentamisen ajankohtaisuudesta.

Rauhallisuus ja järjestys asuintaloissa (3,74) ja asuntoviihtyvyys (3,84) tuntuvat olevan hyvässä kunnossa. Kun asunnon vuokra suhteessa muiden vuokranantajien vuokratasoon sai kyselyssä keskiarvon 3,95, luku kertoo hyvästä luottamuksesta yhtiöön. Parhaimmat arvosanat kyselyssä annettiin asunnon sijainnille. Se sai keskiarvon 4,31.

Vuoden 2015 tilastoista voitiin lukea, että VAV:n asukkaat viihtyvät asunnoissa pitkään, keskimäärin kahdeksan vuotta.

Saman vuoden lopussa VAV:n asuntohakemusrekisterissä oli 4 500 hakemusta.

Lähes 60 prosenttia haki yhden hengen huoneistoa. Asukkaiden vaihtuvuus oli 13,3 prosenttia. Eniten vapautui kaksioita ja kolmioita.

Toimitusjohtaja Teija Ojankoski karrikoi vuoden 2011 asukaslehdessä asukasdemokratian tuttuja kysymyksiä: ”Miksi vuokrat aina vain nousevat? Tekeekö vuokranantaja tahallaan kiusaa asukkaille? Eikö ahneudella ole rajaa? Käyttääkö se edes niitä rahoja järkevästi?”

Niinpä niin. Kuluneet 30 vuotta ovat osoittaneet, että VAV Asunnot Oy on ollut tehtäviensä tasalla. 

Risto Koivunoksa saatteli Vantaan vuokra-asunnot saman katon alle

ASUNTOTOIMEN VILKKAIN NELJÄNNESVUOSISATA Risto Koivunoksa seurasi Vantaan kaupungin asuntotoimen johtajana, kuinka VAV rakentui kymmenistä pienistä taloyhtiöistä nykymittoihinsa.

Hän oli aitiopaikalla saattelemassa pitkää ja monivaiheista prosessia. 

Asunnot 1986−2016 · 27

Toivoimme, että taloyhtiöiden kustannukset alenisivat, kun ihmiset kiinnostuisivat asuinympäristöstään ja hoitokuluistaan.

K

un varatuomari Risto Koivunoksa haki Vantaan asuntotoimiston toimistopäällikön paikkaa ja sai sen, hän ei voinut kuvitellakaan, mikä häntä odottaisi. ”Ajattelin, etten olisi ollut siellä viittä vuotta kauempaa. Toisin kuitenkin kävi, enkä ole katunut. Se oli niin mielenkiintoista, eläväistä ja koukuttavaa hommaa”, Koivunoksa kertoo.

Koivunoksa aloitti työssään vuonna 1976 ja toimi sen jälkeen Vantaalla asuntopuolen vetovastuussa 27 vuotta.

Koivunoksan ura sijoittui asuntotoimen puolesta kaikkein tapahtumarikkaimpaan aikaan. Lainsäädännöllisiä, organisaatiollisia ja rahoituksellisia muutoksia tapahtui koko ajan.

Vantaalle virtasi väkeä

Kesä 1976 oli aikaa, jolloin Vantaalle muutti tuhansittain ihmisiä. Risto Koivunoksan mukaan asuntopula oli silloinkin suuri, niinhän se Vantaalla on ollut aina. ”Kyllähän tämä maaseutua oli. Silloin lähiörakentaminen oli keskeisin ilmiö.

Kun asuntoja piti saada nopeasti, kehitettiin aluerakentamissysteemi. Monet Vantaan asuinalueet, jotka ovat nyt korjausiässä, rakennettiin juuri silloin.”

Valtion puolella oli kehitetty aravalainoitusjärjestelmä, joka oli tarkoitettu alun perin omakotitalorakentajille.

Sitten se laajentui osakeasunnon hankkijoille, ja 1970-luvulla arava alkoi painottua vuokra-asuntotuotantoon. ”Silloin kunnalliset asuntorakentajat pääsivät mukaan vuokratalojen tuottamiseen. Kunnalla ei vain ollut omaa rakennuttajaorganisaatiota. Alueen rakennuttajilta pyydettiin aravahintaisia tarjouksia ikään kuin avaimet käteen -periaatteella. Sillä tuotettiin ensimmäiset 4–6 kerrostaloa kaupungin omistukseen, tai silloin se oli vielä kauppala”, Koivunoksa kertoo.

28 ·

30 vuotta

Kun taloja piti isännöidäkin, tehtävät annettiin kaupungin kaavoitus- ja kiinteistöviraston isännöitsijäjaostolle, jolla oli hallinnassaan jo koulut ja muut julkiset rakennukset.

Asuntoasioiden veteraanin mukaan jossain vaiheessa havahduttiin siihen, että resurssit eivät riittäneet, eivätkä poliittiset päätöksentekijät halunneet niitä lisätä. Asuntopuolen virkamiehet ja asukkaatkaan eivät olleet tilanteeseen tyytyväisiä. ”Silloin huomasimme kehittämisen tarpeen.”

Pitkä vääntö fuusiosta

Risto Koivunoksa sanoo, että samoihin aikoihin 1970-luvulla kehiteltiin myös vuokralaisdemokratiaa. Vantaa oli tässä yksi edelläkävijöistä. ”Meillä oli vuosina 1975–1978 kokeilu kunnallisissa vuokrataloissa. Halusimme, että asukkaat pääsevät vaikuttamaan asioihin. Toivoimme, että taloyhtiöiden kustannukset alenisivat, kun ihmiset kiinnostuisivat asuinympäristöstään ja hoitokuluistaan.”

Kaupunginhallitus hyväksyi kokeilun jälkeen vuokralaisdemokratian laajentamisen kaikkiin kunnallisiin vuokra-asuntoihin Vantaalla. Samaa pohdittiin monessa muussakin paikassa, mutta lakiin se tuli vasta 15 vuotta myöhemmin.

Kun vuokralaisdemokratia oli syntynyt, vuokrataloyhtiöiden fuusio herätti mielenkiintoa. Kymmenien pienten taloyhtiöiden yhdistymisen odotettiin helpottavan hallintoa ja kokousten määrää sekä vähentävän menoja ja kustannuksia hankintojen keskittämisellä. ”Toiset kannattivat, toiset vastustivat.

Vastustajat pelkäsivät vuokran tasausta, eli että toiset taloyhtiöt joutuisivat toisten maksumiehiksi.”

Vantaan kaupungin omistamia taloyhtiöitä oli 1980-luvun puolivälissä 52, ja niissä oli yhteensä noin 3 000 asuntoa.

Kaupunginvaltuusto päätti vuonna 1985 fuusiosta. Täytäntöönpanovaihe lähti Koivunoksan mukaan positiivisesti eteenpäin, mutta fuusio ei ollut yksinkertainen. ”Se oli pitkän väännön takana. Vastustajia ja erilaisia mielipiteitä riitti. Vuonna 1986 alettiin toimia jo perustettavan yhtiön lukuun. VAV perustettiin silloin, ja virallisesti se syntyi 1.1.1987.”

Vaikka fuusio oli toteutunut, Koivunoksan urakka jatkui. Uuden yhtiön toiminta käynnistyi takerrellen. ”Erimielisyyttä oli muun muassa siitä, paljonko yhtiöön palkataan henkilökuntaa. Ensin tehtiin ratkaisu, että rakennuttamisorganisaatio pysyy kunnan omassa hallussa asuntovirastossa, mutta isännöinti ja kiinteistönpito menivät VAV:lle”, Koivunoksa kertoo.

Lama auttoi sosiaalista asuntotuotantoa

Lama oli Suomessa ikävää aikaa. Ihmiset menettivät työpaikkojaan ja asuntojaan, velkataakka kasvoi. Yritykset joutuivat laittamaan lappuja luukulle. ”Lama-aika näkyi asuntoalan ihmisten ja asunnonhakijoiden kannalta positiivisesti siinä, että kun muu asuntotuotanto oli lamaantunut, vuokratalotuotantoon satsattiin Vantaalla paljon aikaisempia vuosia enemmän.”

Koivunoksan mukaan tuolloin päättäjät luovuttivat vuokra-asuntotuotantoon halukkaammin tontteja. Asia oli aina poliittisen kädenväännön aihe. ”Hankimme rahoituksen pankeista. Kun tuli yhtenäislainajärjestelmä, saimme valtion rahoista loppuosuuden omarahoitusosuuden lisäksi. Asioita hoidettiin asuntohallituksen ja asuntorahaston kanssa. Kyllä se ongelma oli tonttipuolella.”

Koivunoksa miettii, että perinteisesti poliittinen oikeisto on vastustanut tonttien luovuttamista sosiaaliseen asuntotuotantoon ja vasemmisto on ajanut

Ruskeasannan Laaksotie 20:een valmistui 1991 rivitalokiinteistö.

2010-luvulla tilanne ei ole synkkä, mutta siinä on ikäviä merkkejä.

sitä voimakkaasti. Lama-aikana siinä päästiin selkeämmin yhteisnäkemykseen. Eniten VAV:lle valmistui asuntoja vuosina 1991 ja 1992, yli tuplaten aiempaan verrattuna. ”Sain kaupunginjohtajalta ja kaupunginhallituksen puheenjohtajalta ärhäkät palautteet, kun olin moittinut kaupunkia siitä, ettei tontteja anneta riittävästi.

Kun päättäjät vaativat rakentamaan, korostin aina, että ei voi rakentaa, jos ei ole tontteja.”

Erityisryhmät huomioidaan

Uuden vuosituhannen alussa syntyi perinteisen tuotantopainotteisen asunto-ohjelman jälkeen Vantaan kaupungin ensimmäinen asuntostrategia, jota Koivunoksa oli laatimassa työryhmän

puheenjohtajana. Asukkaiden ikääntyminen vaati huomioimaan erityisryhmät. Vuonna 2000 kaupunki alkoi avustaa hissien rakentamisessa vanhoihin kerrostaloihin.

Aravajärjestelmä ajettiin 2000-luvun alussa alas, ja sen tilalle tuotiin korkotukijärjestelmä. ”2010-luvulla tilanne ei ole synkkä, mutta siinä on ikäviä merkkejä. Korkotukijärjestelmänkin suosio on laskenut.

Voiton tavoittelu on mennyt yleishyödyllisyyden edelle, mikä on korkotukijärjestelmän edellytys.”

Koivunoksa näkee 2010-luvun tilanteessa hyvääkin. ”Erityisryhmille, kuten vanhuksille ja vammaisille on tuotettu omaa asuntotuotantoa. Se on hyvä asia”.  Haastattelu: Antti Halonen

30 vuotta · 29

Matti Alho VAV:n vetovastuullisena 1996–2010

IKUINEN RAKENNUTTAJA Matti Alhoon henkilöityy puolet VAV Asunnot Oy:n historiasta.

Hän hoiti toimitusjohtajan tehtäviä koko yhtiön toisen vuosikymmenen ja ylikin.

M

atti Alho jäi eläkkeelle VAV Asunnot Oy:n toimitusjohtajan tehtävistä 2010, hoidettuaan pestiä 14 vuotta.

Jääkiekkoa harrastanut Joensuun poika Alho valmistui Wärtsilän teknillisestä oppilaitoksesta ja sai suosituksen Otaniemen teknilliseen korkeakouluun jatkaman opintojaan.

Alho opiskeli työn ohessa, hän sai nimittäin vuonna 1970 rakennesuunnittelijan pestin Insinööritoimisto Erkki Juva Oy:ltä. Noiden vuosien aikana hän jätti jälkeensä kaksi suurta muistomerkkiä – Inkoon hiilivoimalan 152-metriset, silloin Suomen korkeimmat savupiiput. Eikä vähäinen liene ollut sekään homma, että Matti Alho oli projektipäällikkönä Suomen ensimmäisen ydinvoimalan Olkiluodon reaktorin betonirakenteiden suunnittelussa.

30 ·

Asunnot 1986−2016

Julkiselle ja yksityiselle puolelle

Alhon seuraava haaste oli Rakennushallituksessa sen rakennuttajainsinöörinä. Hän ryhtyi rakentamaan Suomen suurlähetystöjä 1976. Niitä nousi muun muassa Canberraan, Tokioon ja New Delhiin. Samalla hän suoritti diplomityönsä. Jatkuva reissaaminen kuitenkin riitti ennen pitkää ja Alho palasi Juva Oy:n palvelukseen 1983. Hän perusti yhtiöön rakennuttamisosaston, joka kasvoi pienestä yksiköstä muutamassa vuodessa yhdeksi Suomen suurimmista. ”Purjehdin hyvien tuulien alla”, Matti Alho kuittaa.

Noiden vuosien tuloksena hänen rakennusprojektinsa saivat kaksikin Vuoden betonirakenne -kunniapalkintoa. Ensimmäinen niistä oli Yhtyneiden Kuvalehtien lehtitalo Länsi-Pasilassa,

Ajoin itseni ensin taloon sisään, ja sen jälkeen alkoi kehitystyö.

Jokaisen tiimin vetäjä kuului Alhon johtoryhmään. Kussakin isännöitsijätiimissä oli kaksi asuntosihteeriä ja 2−3 isännöitsijää. Näiden ryhmien tehtäviin kuuluivat isännöintiin ja vuokraukseen liittyvät asiat.

Kunnossapitotiimi toimi ennaltaehkäisevästi. Jaksottaisten korjausten suunnitelmat ja budjetti laadittiin 3–5 vuodeksi eteenpäin.

Tiimi työskenteli yhdessä rakennuttajatiimin kanssa huolehtimalla takuutöiden hoitamisesta. Jälkimmäisen tärkein tehtävä oli luonnollisesti vastata uusien vuokra- ja asumisoikeusasuntojen rakennuttamisesta sekä hoitaa kiinteistöjen peruskorjaukset.

Uustuotannon tavoitteet kuuluivat kaupunginvaltuustolle. ”Valmiin asuntokannan kunnossapidossa olemme omaksuneet uuden kurssin. Yleisperiaate on, että raskassoutuisten peruskorjaus- ja parannusohjelmien sijaan harjoitamme jatkuvaa kunnossapitoa. Olemme sitä mieltä, että jatkuva kunnossapito on oikea tapa pitää taloa: viat on keveämpi korjata heti kun ne on havaittu, eivätkä vielä ole ehtineet kasvaa isoiksi, vakaviksi – ja kalliiksi kustannuksiltaan”, toimitusjohtaja määritteli jo vuoden 1997 ensimmäisessä VAV-viestissä.

Taloustiimin vastuulla olivat kirjanpito ja maksuliikenne.

Lisäksi se seurasi ahkerasti rahamarkkinoita. Olihan ryhmän hoidettavana parin miljardin markan lainakanta.

Lämmittävä muisto jälkimmäinen Vantaan ylpeys Heureka. Se valittiin lisäksi vielä Vuoden teräsrakenteeksi.

Ura jatkui 1990 OKO:n sijoituskiinteistöosaston päällikkönä ja titteli vaihtui vielä kiinteistöosaston päälliköksi. Vuonna 1996 alkoi VAV Asunnot Oy:n toimitusjohtajuus. Matti Alholle oli ehtinyt kertyä kokemusta rakennuttamisen lisäksi kiinteistönpidosta ja markkinoinnista, hän oli perehtynyt kiinteistöhallinnon järjestelmiin ja teknistaloudelliseen laskentaan.

Tulosten parantamiseen

Uusi toimitusjohtaja esittäytyi asukkaille VAV-viestin kesäkuun numerossa 1996. Hän kertoi tutustuneensa yhtiön organisaatioon ja tilaan papereiden avulla ja tutustuvansa ensi töikseen organisaation nykyiseen toimintatapaan keskustelemalla kaikkien yhtiön henkilöiden kanssa. ”Paneudun itse ensin yhtiön toimintatapaan ja pyrin analysoimaan sitä oman kokemustaustani, kirjallisen materiaalin ja henkilökunnalta saamieni tietojen perusteella. Vasta sen jälkeen on johtopäätösten aika”, Alho sanoi ensi toimistaan.

Vuoden viimeisessä VAV-viestissä toimitusjohtajan pääkirjoituksessa kerrottiinkin VAV:n organisaation uudistuksesta.

Pyrkimyksenä oli parantaa yhtiön tulosta, asiakaspalvelua ja avoimuutta. ”Toimistossa on jo aloitettu tänä syksynä tiimiorganisaation sisäänajo. Henkilökuntaa on koulutettu ja apuna on käytetty ulkopuolista asiantuntijayritystä. Joustava tiimiorganisaatio toimii täydellä tehollaan jo ensi syksynä.”

”Pelaaja-valmentaja”

Työhönottohaastattelussa Alho oli kertonut olevansa pelaaja-valmentaja – vanhojen jääkiekkoporukoiden peruja. Alhon puheessa korostuukin juuri team spirit, yhteishenki, jonka luomista hän pitää toimitusjohtajan uransa tärkeimpänä saavutuksena. ”En ollut asuinrakennuttaja, olin rakennuttanut erittäin isoja tai erikoisia kiinteistöjä ja virastoja. Ajoin itseni ensin taloon sisään ja sen jälkeen alkoi kehitystyö.”

Uusi tiimiorganisaatio jakautui kolmeen isännöitsijätiimiin sekä kunnossapito-, rakennuttaja- ja taloushallintotiimiin.

Matti Alhon pesti VAV:n vetovastuussa kesti siis 14 vuotta ja päättyi eläkkeelle lähtöön. Hänen aloittaessaan VAV:n asuntokanta oli noin 7 000 asuntoa. Jo ensimmäisen täyden toimitusjohtajavuoden aikana 1997 syntyi rakennusohjelman mukaisesti 260 uutta vuokra- ja asumisoikeusasuntoa. Alhon jäädessä eläkkeelle asuntoja oli lähes 10 000. Hän miettii olleensa ikuinen rakennuttaja.

Vuosistaan VAV:n toimitusjohtajana Alholle on jäänyt mieleen erityisesti yksi lämmin, ”mieltä ylentävä” yksityiskohta. Diplomi-insinöörinä hän ei ollut kovin innostunut VAV-viestin pääkirjoitusten rustaamisesta. Niinpä hän pyysi Vantaankosken seurakunnan kirkkoherran Jaakko Simojoen kirjoittamaan jouluisen pääkirjoituksen 2001. Näin tapahtui, ja lukijat saivat samansorttisen hengellisen tervehdyksen seuraavanakin jouluna.

Toimitusjohtajan huumorintajusta kertoo pilke silmäkulmassa edeltävänä jouluna 2000 julkaistu pääkirjoitus. ”Sitten se joulumielen herkistäminen. Tarkoituksenani oli kirjoittaa moderni versio Hans Christian Andersenin sadusta Pieni tulitikkutyttö. Muistin virkistämiseksi luin tuon sadun ja huomasin, että sen sanoma sopii sellaisenaan myös tähän aikakauteen. Tilanpuutteen vuoksi en kopioi alkuperäistä satua tähän pääkirjoitukseen, vaan pyydän teitä etsimään sen ja löytämään sen sanoman.”

”Tehokas porukka”

Jäädessään eläkkeelle 2010 luopuva toimitusjohtaja kiitteli omaa porukkaa VAV-viestin haastattelussa. ”Mutta kun katsoo meidän joukkuetta, siis VAV:n henkilökuntaa, niin voin sanoa, että olemme erittäin tehokas organisaatio. Kaikki tekevät työnsä täysillä ja antaumuksella. Tätä olen osannut arvostaa kaikki nämä vuodet.” ”Ja voin sanoa, että näin tehokkaasta joukkueesta valmentajan on ikävä luopua. Jokainen on omaksunut tehtävänsä hyvin ja on ekspertti omalla alallaan.” ”Sama kääntäen: kun mietin, mitä olen saanut aikaiseksi, niin ainakin hyvin pelaavan joukkueen, jota valmentajan ei tarvitse liikaa olla koko ajan opastamassa. Tämä on se, mistä olen ylpeä.” 

Asunnot 1986−2016 · 31

2010-LUVUN RAKENTAMISEEN Rakentaminen ja rakennuttaminen ovat jatkuvaa uudistumistyötä.

Rakennusmääräykset ovat muuttuneet ja ennen muuta tiukentuneet vuosien saatossa, VAV:n rakennuttajapäällikkö Kari Nauska sanoo.

R

akennuttamisen historiassa 30 vuotta on jo pitkä aika.

Rakentamismääräykset ehtivät uudistua siinä ajassa paljon. VAV:n rakennuttajapäällikkö Kari Nauska kertoo, että koko rakennusvalvontaviraston rooli on vuosien mittaan muuttunut olennaisesti. ”Aikoinaan rakennusvalvontavirasto tarkasti kohteita, mutta nykyään se tehtävä on vastuutettu rakennushankkeeseen ryhtyvälle. Virasto seuraa päältä, muttei juuri osallistu hankkeisiin.”

Aluksi VAV vastasi pelkästään kohteidensa isännöinnistä ja kiinteistönpidosta. Rakennuttamisen yhtiö otti vastuulleen vuonna 1990. Tuolloin oli juuri tullut asbestin käyttökielto. ”Niissä kohteissa, missä asbestia yhä oli, se purettiin pois korjaustöiden yhteydessä”, Nauska sanoo.

Nauskan mukaan 1990-luvun jälkeen määräykset ovat muuttuneet tiukemmiksi, ja niitä on tullut koko ajan lisää. ”Energiamääräykset ovat tiukentuneet, rakenne- ja eristepaksuudet ovat muuttuneet ja ilmanvaihtonormit ovat uudistuneet. Rakentaminen on todella muuttunut niistä ajoista.”

Lämmitys on suurin energiasyöppö

1980-luvulla energia oli vielä Suomessakin suhteellisen edullista.

Rakentamisessa ei siksi tarvinnut optimoida energiatehokkuutta. ”Nämä ovat isoja asioita, jotka tuntuvat vain kiristyvän. Määräykset tulivat 2000-luvun puolivälissä. Ne tiukentuivat edellisen kerran 2012, ja nyt hallitus valmistelee uusia lisärajoja.”

Uusien asuinrakennusten rakennusluvan saaminen edellyttää vähintään energialuokkaa C. Se tarkoittaa, että talo rakennetaan tiiviisti, jolloin ilmanvuotoluukut ovat pieniä, lämmöneristeitä on riittävästi ja lämpö otetaan talteen. ”Rakentamisen eristepaksuudet ovat kasvaneet. Näin pyritään hillitsemään energian kulutusta, sillä lämmitys ja ilmanvaihto ovat suurimmat energiankuluttajat asunnoissa.”

Nauska sanoo, että kaikki VAV:n kohteet ovat C-energialuokan taloja. Hänen mukaansa siihen pääseminen ei edellytä ihmetemppuja, kunhan talot rakennetaan nykystandardeilla hyvin. ”Seuraava B-luokka edellyttäisi uusiutuvaa energiaa, kuten maalämpöä tai aurinkosähköä. Kenties se on tuleva askel, jota meiltäkin joskus edellytetään.”

Nauska sanoo, että VAV:n parhaat kohteet ovat jo nyt lähellä B-luokkaa. Muutamiin uudiskohteisiin on tulossa aurinko-

32 ·

Asunnot 1986−2016

paneeleja, mutta pimeän talven vuoksi niistä ei saada ympäri vuoden riittävästi uusiutuvaa energiaa, mitä korkeamman energialuokan täyttyminen vaatisi. ”Maalämpöä ei voi yleensä käyttää, koska kaavoitus kieltää sen monin paikoin.”

Lämmöntalteenotto on vakioratkaisu

Energiatehokkuutta on parannettu myös ilmanvaihtojärjestelmien suhteen. Vielä 1990-luvulla painovoimainen ilmanvaihtojärjestelmä oli sallittu, mutta enää se ei ole. ”Nyt ovat käytössä ilmanvaihtokoneet tulopoistoilmakoneilla ja lämmöntalteenotolla. Tekniikkaa on tullut paljon. Nämä ovat olleet nelisen vuotta jo vakioita.”

Lämmöntalteenotossa lämmin poistoilma ei joudu hukkaan, vaan se kerätään talteen ja hyödynnetään talon lämmityksessä.

Todella tehokkaassa järjestelmässä poistoilmassa ei ole yhtään hukkalämpöä. Tämä taas voi johtaa siihen seuraukseen, että poistoilman kanavat rupeavat jäätymään pakkasten paukkuessa. Siksi pitää jäädä vähän vuotoakin, että kanavat pysyisivät auki kovina talvina, Kari Nauska kertoo.

Lämpöä eristetään myös ikkunoilla. VAV:n talojen ikkunoiden u-arvo on vähintään 0,8 tai 0,6. U-arvo tarkoittaa ikkunan läm-

Helpointa toki olisi, jos saisimme tehdä pelloille isoja yksinkertaisia kohteita.

Kemikaaliturvallisuuden lisäksi asuinturvallisuutta on kohotettu. Aikaisemmin palovaroittimissa oli pelkät paristot, nyt ne täytyy kytkeä sähköverkkoon. Varoittimia on oltava yksi 60 neliömetriä kohti.

Pieniä ja esteettömiä asuntoja

Tammistoon valmistuneen Rosendalinrinki 1:n työmaa talvella 2009.

mönläpäisykerrointa. Mitä pienempi arvo, sen paremmin ikkuna eristää. Enimmäisarvo on ollut vuodesta 2010 lähtien 1,0. ”Kun ikkunat ovat tiiviit, se tietää kesällä ylilämpöongelmia. Siksi joudumme kasvattamaan ikkunoiden g-arvoa, joka suojaa lämpösäteilyltä. Niin joudutaan tekemään melkein joka hankkeessa.

Turvallista asumista

Rakennusten kemikaaliturvallisuustasokin on kohonnut. Kari Nauska sanoo, että rakentamisessa on suosittava päästöttömiä tuotteita. VAV:n kohteissa ei esimerkiksi käytetä kauheasti huoneistoissa muovimattoja niiden kiinnitysaineiden kemikaalien vuoksi. ”Myöskään lastulevyä ei käytetä enää oikeastaan missään, koska sen päästökuorma on niin suuri. Herkät ihmiset sairastuivat haitta-aineista.”

VAV:lla on tulossa pohjoismaisen Joutsenmerkki-ympäristöstandardin ehdot täyttävä asuinkiinteistö Hakunilan Kaskelantielle. Sen on tarkoitus valmistua keväällä 2018. Kohteeseen valmistuu 124 asuntoa. ”Kemikaaliturvallisuus on tässä hankkeessa erityisellä tasolla.

Siellä on jätetty tiettyjä materiaaleja käyttämättä, vaikka normaalissa rakentamisessa ne olisivatkin sallittuja”, Nauska kertoo.

Uusien asuntojen keskikoko on pienentynyt erityisesti 2010-luvulla. Kari Nauska mainitsee esimerkiksi Marsinkuja 1:n.

Vanhat talot purettiin ja kohteeseen rakennetaan nyt uutta kiinteistöä, jonka asunnot ovat kooltaan selkeästi aiempaa pienempiä. Uusien talojen on tarkoitus valmistua helmikuussa 2017.

Rakentamisessa on keskitytty myös esteettömyyteen. Tilamitoitukset lasketaan niin, että huoneistoissa on isot eteiset, kylpytilat ja keittiöt. ”Aikuisen pyörätuolin pitää päästä pyörähtämään ympäri.

Varsinaiset asuintilat pienenevät, kun muut tilat kasvavat.”

Rakennuksen vaipassa käytettäviä materiaaleja sitoo asemakaava. Alueen kaavassa kerrotaan, mitä saa rakentaa ja millainen talon pitää olla. ”Julkisivujen materiaalit ja talon muoto vaikuttavat kustannuksiin. Kätemme ovat usein sidotut, kun teemme aratuotantoa. Hintaraami on olemassa ja nykykaavamääräyksillä tekee tiukkaa päästä siihen. Helpointa toki olisi, jos saisimme tehdä pelloille isoja yksinkertaisia kohteita, mutta sellaista ei enää tehdä”, Nauska naurahtaa.

Kaavoitus ratkaisee

Rakennuttajapäällikkö miettii, että VAV:n asema julkisena hankkijana asettaa myös rajoitteita. Julkisen hankintamenettelyn vuoksi järkevintä päätöstä ei pysty aina tekemään. ”Se on aika kömpelö systeemi.”

Myös kaavoitus on haaste. Nauska sanoo, että VAV:lla on tontit vuosille 2018–2019, mutta rakennuttamiseen voi tulla tauko, jos uusia tontteja ei saada. ”Edullinen rakentaminen oli vielä mahdollista 1980-luvulla, kun pystyttiin tekemään edullista tuotetta. Nykyään sitä ei pysty tekemään kaavoituksen ja määräysten takia.”  Haastattelu: Antti Halonen Asunnot 1986−2016 · 33

ENERGINEN SÄÄSTÄJÄ Kiinteistöjohtajan tehtävistä 2014 eläkkeelle jäänyt Timo Karén oli 14 vuoden ajan VAV Asunnot Oy:n eläväinen moottori energiansäästämisen ja asukasdemokratian tärkeyden korostajana.

K

un Timo Karén aloitti VAV:n kiinteistöpäällikön tehtävissä vappuna 2000, niin kiinteistöala kuin yhtiö olivat hänelle tuttuja. Toimitusjohtaja Matti Alho oli luonut tiimiorganisaation, mutta talouden, kiinteistöhoidon ja rakennuttajapuolen esimiehet puuttuivat vielä.

Karén on kotoisin Perniöstä ja puhuu säkättävää varsinaissuomalaista murretta edelleen. Hän valmistui teknisestä koulusta 1973 tiemestariksi ja talorakennusmestariksi 1974.

Ensin hän hoiteli Turussa talomyyntihommia niin Keskolle kuin Enso-Gutzeitille, kunnes Enso sitten 1977 Variston asuntomessujen aikaan nappasi miehen kotimaan myyntipäälliköksi Helsinkiin. Sieltä matka jatkui 1982 Makrotalojen myyntiveturiksi. Sen jälkeen talomyyjän ura jatkui 11 vuotta yksityisyrittäjänä Vantaalla.

Kun sitten takana oli parikymmentä vuotta talojen myyntiä, Karén vaihtoi kiinteistöpuolelle. Hänet pestattiin Hakunilan Huollon isännöitsijäksi 1994. ”Siitä alkoi uusi elämä”, Karén miettii. Kuusi vuotta myöhemmin hän oli VAV:n kiinteistöpäällikkönä. Paitsi että kaikenlaiset taloasiat olivat opintojen ja ai-

34 ·

Asunnot 1986−2016

Jos talkoilla maalataan rappukäytävä, niin lapset töhrivät seiniä vähemmän innostuneesti. empien töiden puolesta tuttuja, myös uusi työpaikka oli. Karén oli sitä ennen toiminut VAV:n hallituksen puheenjohtajana.

Karén ei ollut poliittinen valinta, vaan pesti tuli normaalin valintamenettelyn kautta. Olihan hänellä rakennusmestarin, merkonomin ja kiinteistöisännöitsijän koulutus.

Jätteiden lajittelu säästää selvää rahaa, ja sekin kuului Timo Karénin puheenaiheisiin.

Myös biojätteen lajitteleminen on tullut pakollisiksi kaikissa kiinteistöissä.

Talvi tuo asukkaille myös iloa, mutta kylmällä säällä lämmityskustannukset nousevat.

Asukkaat mukaan

Kulut kuriin ja maapallo säästyy

Timo Karénin kädenjälki näkyi seuraavina vuosina erityisen voimakkaasti kahdessa asiassa: hän lähti voimakkaasti puhumaan energian säästämisen ja asukasdemokratian merkityksen puolesta. Eikä Karén vain puhunut, vaan myös teki.

VAV Asunnot Oy lähti energianseurantaan heti uuden kiinteistöpäällikön mukana. Erityisenä huolenaiheena oli vedenkulutus, joka saatiin Karénin ensimmäisen neljän vuoden aikana vähenemään neljänneksellä. ”Tottahan me teimme toimenpiteitä sen eteen. Taloihin ryhdyttiin asentamaan paineenalennusventtiileitä ja vedensäästökalusteita. Vesihanat, suihkut ja wc-pöntöt eivät lorisseet enää turhaan. Uusi säästösuihku muistutti samalla, että vettä voi säästää tiskatessakin.” ”Energiansäästössä ohjasi kaksi asiaa: kun kaikki kulut siirtyivät suoraan vuokriin, niin siinä laskettiin hoitomenoja. Toiseksi se on tällainen koko maailman tulevaisuutta koskeva asia. Vettä, sähköä ja lämpöä pitää säästää. Suomessakin pitäisi päästä keskieurooppalaiseen tapaan, jossa veden, sähkön ja lämmön kulutus mitataan asunnoittain. Jos esimerkiksi haluaa asua korkeassa lämmössä, niin siitä sitten myös maksaa enemmän.”

Karén toisti energiaviestiä väsymättä. Hän toivoi vähintäänkin joka toiseen ilmestyvään VAV-viestiin infoa vuotavien vessanpönttöjen turhuudesta. Vuodoista piti ilmoittaa heti huoltoyhtiölle. Tänään tuota asennetta voi pitää kauaskantoisena.

Kiinteistöpäällikkönä ja myöhemmin kiinteistöjohtajana Timo Karén korosti koko ajan myös asukasdemokratian ja sen kehittämisen merkitystä. Hän toivoi asukkaiden osallistuvan oman alueensa ympäristön ja yhteisöllisyyden kehittämiseen.

Karén osallistui käytännössä kaikkiin vuokralaisten koulutustilaisuuksiin ja lähti mieluusti asukasiltoihin. Paikalla näki miten toimitaan ja oliko jotain parannettavaa. ”Tämä osallistumisen tärkeyden filosofia lähti varsin yksinkertaisesta ajatuksesta. Jos talkoilla maalataan rappukäytävä, niin lapset töhrivät seiniä vähemmän innostuneesti, kun omat vanhemmat ovat olleet niitä kunnostamassa.” ”Asukasdemokratia on vaikea työsarka. Asukkaita ei ole helppo saada mukaan. Paljon riippuu asuinkohteen vetäjästä, kuinka aktiivinen hän on. Se homma vaatii ihmiseltä diplomatian taitoja ja rehellisyyttä”, Karén jakaa tunnustusta aktiiveille.

Samaa hän sanoo isännöitsijän työstä ja roolista. Siinä pitää osata olla sosiaalinen ja joustava. ”Jos näkee kaiken ihan mustavalkoisesti, niin silloin tässä maailmassa ei oikein pärjää missään.”

Timo Karén jäi eläkkeelle 2014. Hän sanoo, että suurin muutos 14 vuoden matkan varrella oli vuonna 2007 voimaan tullut laki julkisista hankinnoista. Se lisäsi työmäärää, etenkin huolto­ yhtiöiden hakumenettelyt vaativat äärimmäistä tarkkuutta.

Virhe olisi johtanut valituksiin ja markkinatuomioistuimeen.

Siellä ei vierailtu Karénin kaudella kertaakaan. ”VAV:ssa oli kiva yhteishenki ja henkilökunta. Hyvä henki paistaa läpi tehokkuudessa. Tulin itse joka aamu seitsemän korvilla töihin. Päivät venyivät hyvinkin kymmentuntisiksi.

Ei niin pitkää päivää olisi varmaankaan tehnyt työssä, jossa ei olisi viihtynyt.” 

Asunnot 1986−2016 · 35

TAVOITTEENA NAAPURIA EDULLISEMPI VUOKRA VAV Asunnot Oy:n talous on pysynyt tasaisena vuosikymmenestä toiseen, talouspäällikkö Liisa Kälvälä sanoo.

Yhtiö otti viimeiset aravalainansa vuonna 2004. Sen jälkeen ne vaihtuivat korkotukilainoiksi. Korkotukilainat ovat pitkäaikaisia 40 vuoden rahalaitoslainoja , joihin saa valtion takauksen.

Sekä arava- että korkotukilainat lyhenevät takapainotteisesti.

Korjaukset pakottavat korotuksiin

V

AV Asunnot Oy:n tavoitteena on ennakoitava ja edullinen vuokra asukkaille. Yhtiön talouspäällikkö Liisa Kälvälän mukaan VAV on noudattanut yleistä arava-vuokratasoa niin, että sen asuntojen vuokra olisi hieman muita vuokrantantajia edullisempi. ”Kyllä me olemme yrittäneet tehdä kaikki asiat siten, että asukkaat voisivat luottaa meihin. Vuokratason on pysyttävä kohtuullisena ja edullisempana kuin naapurikiinteistössä – ellei se ole toinen VAV:n kiinteistö. Tarkastelemme alueen vuokratasoa kaikkien asuntojen osalta.”

Vuonna 2015 VAV:n asuntojen vuokrataso oli 14,6 prosenttia Vantaan yleistä vuokratasoa edullisempi. Prosentteihin on laskettu kaikki Vantaan vuokra-asunnot, eli siihen sisältyvät myös yksityisen puolen vapaarahoitteiset asunnot. Taso on pysytellyt samana koko 2010-luvun.

Kälvälä sanoo, että VAV ei pysty olemaan kovin paljon muita arava-yhtiöitä edullisempi, mutta siihenkin pyritään. Onnistumisesta kertoo, että asuntojen vuokrausaste on pysynyt korkeana.

Yhtiön talous on ollut tasainen

VAV:n vuokraustoiminta on hyvin tasaista. Tätä selittää osaltaan se, että yhtiön taloudessa ei ole tapahtunut suuria tai dramaattisia muutoksia. VAV määrittää vuokransa kiinteistöjen pääomakulujen ja hoitokulujen mukaan. Yhtiö pyrkii siihen, että vuokrat ovat paitsi edullisia, myös ennakoitavissa. ”Kun meille muuttaa, asukas tietää, että vuokra nousee yleistä kustannustasoa vastaavasti, suurin piirtein inflaation verran. Verojen osuus vuokrassa on kuitenkin viime vuosina nostanut vuokratasoa. Etenkin kiinteistöveron korotukset ovat nostaneet vuokraa, joissakin kiinteistöissä nousu on ollut jopa 70 prosenttia. Tänä päivänä kiinteistöveron osuus vuokrassa on jo suurempi kuin kiinteistön sopimushuollon osuus.”

VAV on rakennuttanut kiinteistönsä itse 1990-luvun alusta lähtien. Ne on rahoitettu joko arava- tai korkotukilainalla.

VAV on kuitenkin joutunut korottamaan vuokriaan säännöllisesti. Talouspäällikkö sanoo, että se johtuu pääsääntöisesti korjaustarpeesta. ”Korjauskulut ovat nousseet huomattavan paljon, koska kiinteistökantamme on keskimäärin 25 vuotta vanha.”

VAV:n vanhojen arava-lainojen laina-aika on 45 vuotta.

Omakustannusperusteisessa vuokranmäärityksessä peritään vuokraa sen verran, kuin mitä velkakirjaehtojen mukaiset lyhennykset ja kulut ovat. ”Aravalainojen vuosimaksua korotetaan heinäkuun kuluttajahintaindeksin muutoksella. Siinä ei oteta mitenkään huomioon korjaustarvetta. Koska pääomavuokra on koko ajan sama inflaatiolla korjattuna, vuokria on pakko nostaa.”

VAV on peruskorjannut kiinteistöjään ja tehnyt saneerauksia niin, että asunnot ovat vuokrattavissa. Liisa Kälvälä kertoo, että yhtiön vuokrausaste on ollut koko ajan hyvin korkea. ”Tällä hetkellä noin 99 prosenttia asunnoista on koko ajan vuokrattuna. Prosenttiluku olisi vieläkin korkeampi, jos asuntoja ei tarvitsisi korjata. Tyhjäkäynti syntyy juuri korjaustarpeesta.”

Matalat korot auttavat

Korkotukilainojen takapainotteisuus on Liisa Kälvälän mukaan ongelmallista. Kun kiinteistössä on asuttu ensimmäiset 20 vuotta, sen pääomakuluista on maksettu vain 18 prosenttia, vaikka 40 vuoden laina-ajasta on mennyt jo puolet. ”Se huolestuttaa. Todellinen lainojen takaisinmaksu alkaa vasta, kun kiinteistö on yli 20 vuotta vanha ja korjaustarve kasvava.”

Kälvälä myös kertoo, että 90-luvun alusta vuoteen 2010 asti kiinteistöt rahoitettiin täysin velaksi. Se tarkoittaa sitä, että yhtiö on edelleen erittäin velkainen.

Kälvälä kuitenkin toteaa, että yhtiö on neuvotellut vaikeimpia lainojaan uudelleen. Valtio on antanut järjestelyyn mahdollisuuden myöntämällä lainalle vakuuden. ”Ne ovat olleet sellaisia lainoja, joissa korko on korkea, eikä laina lyhene vuosimaksun sisällä.”

Kälvälän mukaan 2010-luvulla vallinnut matala korkotaso on auttanut yhtiötä. Se on mahdollistanut muun muassa ennenaikaisia lyhennyksiä ja varautumisen korkotason nousuun. ”Kun velan keskikorko on vähän päälle yhden prosentin, se on ihan mukava asia. Se antaa pelivaraa korjauksiin. Jos korkoprosentti olisi kolme tai neljä, tilanne olisi huolestuttava.”  Haastattelu: Antti Halonen

36 ·

Asunnot 1986−2016

VAV-VIESTIN SIVUT KERTOVAT V

AV:n asukkaiden oma lehti VAV-viesti aloitti ilmestymisensä vuonna 1989, jolloin lehteä julkaistiin kaksi numeroa. Seuraava lehti ilmestyi 1991. Vuonna 1992 lehteä tehtiin kaksi numeroa, jonka jälkeen VAV-viesti alkoi ilmestyä kolme kertaa vuodessa. Alusta saakka lehti jaettiin jokaiseen yhtiön omistamaan tai isännöimään asuntoon.

Vuonna 2008 asukaslehteä uudistettiin. Se muuttui tabloidista aikakauslehden formaattiin ja vuotuisia ilmestymiskertoja lisättiin neljään. Silloinen toimitusjohtaja, päätoimittaja Matti Alho määritteli uudistuneen lehden ensi numerossa, että ”VAV-viesti tulee jatkossakin kertomaan olennaisen yhtiön talousasioista, asukasdemokratiasta, pihojen hoidosta, energian säästämisestä sekä jätteiden lajittelusta”. Siinäpä toimenkuva tiivistettynä vuosikymmenten varrelta.

VAV-viestin päätoimittajana on ollut aina yhtiön toimitus­ johtaja, ja lehdellä on ollut oma toimitusneuvosto. Käytännön toteutus on jätetty ulkopuoliselle viestintätoimistolle. Viimeis­

ten vuosien ajan lehden rinnalla omat nettisivut ovat koros­ tu­neet nopeana tiedotuskanavana ja niitä on kehitetty voimakkaasti. Vastaavasti VAV-viestin sisältö on kehittynyt kiireettömämpien ja laajempien juttukokonaisuuksien käsittelyyn.

Ensimmäiset seitsemän vuotta lehdessä ilmestyi tärkeä palvelu, asunnonvaihtopalsta. Jos siis tahtoi isompaa tai pienempää asuntoa tahi uutta asuinaluetta, siitä voi ilmoittaa. Ilmoituksista – joskaan ei itse palvelusta – luovuttiin vuonna 1997, koska kolmen vuosittaisen numeron ilmestymistahti muuttui liian hitaaksi. Ilmoitukset ehtivät vanhentua.

Kautta ilmestymisvuosiensa VAV-viestissä on tarmokkaasti aktivoitu asukkaita osallistumaan päätöksentekoon ja talkoisiin. Informaatio energian säästämisestä ja kierrätyksestä on korostunut vuosien myötä yhä enemmän.

Tässä poimintoja lehden sivuilta vuosien varrelta – isoja ja pieniä uutisia. Elämänmakuisia, kuten asukaslehdessä kuuluu ollakin.



Asunnot 1986−2016 · 37

”Vantaan vuokra-asunnot oy on yhteistoimintaorganisaatio, jolla on asuntopoliittista merkitystä laajemmaltikin kuin sen omille yli yhdeksälle tuhannelle asukkaalleen. Yhtiö haluaa kasvaa, ei itsensä vuoksi, vaan siksi, että vuokra-asuntoja tarvitaan lisää ja paljon.”

Toimitusjohtaja Päivikki Raittiin pääkirjoitus ensimmäisessä lehdessä 1/1989

”VAV-viestin asunnonvaihtopalsta kertoo jossain määrin myös siitä, missä mieluimmin asuttaisiin. Pienen taskulaskintutkimuksen perusteella näyttää siltä, että Tikkurilan ympäristö (Hiekkaharju ja Simonkallio) ovat toivomuslistan kärjessä. Seuraavana ovat Myyrmäki ja Martinlaakso.”

Lokakuu 1993

”Mielestäni meidän vantaalaisten yhteinen rikkaus on monipuolinen luonto.

Jokaiselta asuinalueelta on mahdollisuus ’sukeltaa’ luontoon ja lenkkipoluille, pyöräteille ja ulkoilualueille.”

”Tulevaisuudessa jätteitä tullaan lajittelemaan entistä enemmän. Nytkin paperit on pantava paperinkeräyslaatikoihin. Myös kompostoinnin mahdollisuuksia tutkitaan.”

Uusi kaupunginjohtaja Pirjo Ala-Kapee, VAV-viesti 2/1989

Maaliskuu 1994

”Kaikille VAV:n kiinteistöille tehdään energiansäästöohjelma. Asukkaiden luottamushenkilöiden kanssa tutkitaan lähikuukausina kulutustasot ja tehdään kiinteistökohtaiset säästötavoitteet.”

Maaliskuu 1994

”VAV järjestää kuluvan vuoden aikana kilpailun kaikille pientaloissa asuville asukkailleen. Rivitaloissa ja monissa pienkerrostaloissa asuvilla vuokralaisilla on oma asuntopiha. Tänä kesänä kaikki pihat katsastetaan ja paras asuntopiha palkitaan 1000 markan lahjakortilla.”

Maaliskuu 1995

”Vantaan asuntoviraston jonoissa ei ole tällä hetkellä yhtään asunnotonta perhettä. Tilanne on parempi kuin moniin vuosiin. VAV:n tuotanto ja muu asunnonhankinta näkyy meidän työssämme.”

Asuntotoimenjohtaja Risto Koivunoksa, tammikuu 1992

”Noin 50 VAV:n kiinteistön vuokra tulee laskemaan vuoden vaihteen peruskoron pudotuksen myötä. Näille onnellisille tulee hieman pienempi vuokranmaksulappu kuin viime vuoden lopulla ilmoitettiin.”

Helmikuu 1993

”Tämän vuoden alusta alkaen on uusilta vuokralaisilta peritty 1 000 markan vakuusmaksu. Vakuusmaksu palautetaan vuokrasuhteen päättyessä. Vakuusmaksu koskee siis ainoastaan tämän vuoden alun jälkeen tehtäviä vuokrasopimuksia.

Vanhojen asukkaiden ei tarvitse vakuusmaksua maksaa.”

Helmikuu 1993

Ensimmäisten vuosien VAV-viestien tärkeimpiä osioita oli asunnonvaihtopalsta.

38 ·

30 vuotta

”Lähiviikkoina alkaa Vantaallakin pakollinen talousjätteiden lajittelu.

Erityyppiset jätteet tulee panna omiin keräilyastioihinsa. Tämä merkitsee sitä, että jätteet on lajiteltava jo kotona omiin astioihinsa.”

Maaliskuu 1995

”− Ihmisten suhde asumiseen on nopeasti muuttunut ja muuttuu koko ajan. Vuokra- ja asumisoikeusasunnot kilpailevat suosiosta omistusasumisen kanssa, totesi VAV:n hallituksen varapuheenjohtaja Martti Mäkelä Harppuunapolku 1:n harjannostajaisissa 7. syyskuuta Myyrmäessä. − Nuoret toteavat nykyisin, että mistä minä tiedän missä asun ja mitä töitä teen muutaman vuoden kuluttua. En halua sitoa asunnon vuoksi paikoilleni.

Tämä merkitsee sitä, että Suomessakin lähestytään eurooppalaista tyyliä, jossa vuokra-asuntoja on valtaosa koko asuntokannasta.”

”Viime kesänä toteutettu Laaksotie 20:n maalausprojekti, nokkamiehenään Pentti Tompuri, säästi taloyhtiön rahaa 80 000 markkaa, jolla vuokrien korotuksia voitiin lykätä. Maalaushanke tällä tavalla toteutettuna oli VAV:n historiassakin ensimmäinen.”

Joulukuu 1997

”Pysäköinti VAV:n kiinteistöjen pihalla on saatettu tehovalvontaan… Vantaan kaupungin pysäköinninvalvontakeskuksen kanssa on tehty ’sakotussopimus’ pihoille, joilla pysäköinti on ollut holtittominta.”

Syyskuu 1998

”Meille asukas on asiakas, ja asiakas on ykkönen.”

”Kuusikossa sijaitsevan Markkulantie 24:n asukkaat ovat parantaneet itse tarmokkaasti asukasviihtyvyyttään.

Yhteisenä projektina hankittiin viime kesänä asukkaiden omille pihoille valokatteet suojaamaan sateelta. Projektia vetänyt Petteri Sinkkonen muistelee ilolla talkoohenkeä.”

Uusi toimitusjohtaja Matti Alho, syksy 1996

Joulukuu 1998

Lokakuu 1995

”Vantaalla on erinomaiset mahdollisuudet asuntorakennusmaan lisäämiseksi. Päärata pohjoiseen ja tulevaisuuden Marja-rata luovat puitteet asuntorakentamisen keskittymiselle hyvien raideliikenneyhteyksien varteen koko pääkaupunkiseutua ajatellen.

Hämeenlinnan moottoritie Klaukkalan korkeudella on myös liikenteellisesti potentiaalista aluetta.”

Pääkirjoitus syyskuu 1999

”Ilkka Patjas ehdottaa hauskojen turnajaisten järjestämistä biljardin merkeissä VAV:n asukkaiden kesken ensi keväänä.

Mukaan pitäisi saada mahdollisimman monta vuokranmääritysyksikköä, jotta tapahtumaan tulisi säpinää ja puheenaiheetkaan eivät loppuisi.”

Joulukuu 1999

”Syyskuun alussa tuli voimaan uusi pelastustoimilaki- ja asetus. Asunnoissa sekä majoitus- ja hoitolaitoksissa on oltava riittävä määrä palovaroittimia tai suoritustasoltaan vähintään vastaavia laitteita.”

Maaliskuu 2000



30 vuotta · 39

”Kaikkien aikojen ensimmäinen VAV Asunnot Oy:n iso asukasilta oli Tikkurilassa 12.9. Tilaisuuteen oli kutsuttu kaikkien VAV-aravavuokrakohteiden asukastoimikuntien puheenjohtajat ja luottamushenkilöt. Tikkurilan seurakunnan auditorioon saapui reilut 70 asukasedustajaa, ja VAV-toimiston henkilökunta mukaan lukien väkeä oli paikalla lähes 90. Tilaisuus kesti 18−21.”

Syyskuu 2000

”Oletko koskaan ajatellut, millainen voimavarojen paljous talossasi asuu? VAV:n kerhohuoneet antavat hyvät mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen ja asukkaiden tietojen ja taitojen esittämiseen.”

”Hei tässä pieni muistutus. Kun järjestätte talkoita kesän mittaan pihapiirissä tai talossa: näppäilkää talteen hauskat tilannekuvat töiden tekemisestä ja lopputuloksesta sekä spotit yksityiskohdista.

Myöhemmin lehdessä julkaistavat kuvat kertovat muillekin asukkaiden yksittäisistä tai yhteisistä aikaansaannoksista.”

Huhtikuu 2001

”VAV Asunnot Oy:n vedenkulutus on nyt tasolla, joka täyttää kiinteistöpidon asettamat tavoitteet esimerkillisesti.

Tähän tasoon pääsee harva asunto-osakeyhtiö! Olemme yhdessä saavuttaneet asetetut tavoitteet; tästä on hyvä jatkaa.

KIITOS TEILLE ASUKKAAT!” Kiinteistöpäällikkö Timo Karén, syyskuu 2002

Joulukuu 2000

40 ·

”Myyrmäessä Ruukutekijäntie 8:n asukkaat ovat maalanneet taloyhtiön neljä rappukäytävää mallikkaaseen kuntoon.

Maalattavana Ruukuntekijäntien väellä oli kaksi 5-kerroksista ja kaksi 2−3 -kerroksista rappukäytävää. Maalaustarvikkeet maksoivat kymppitonnin, mutta työn arvo on toista sataa tuhatta markkaa. Fanfaareja!!”

”Luulisi, että Rumpalintie 4 tienposkessa sijaitseva varasto oli tarkoitettu vaikkapa pyörille, niin siisti se on. Kun asukastoimikunnan puheenjohtaja Arja Niemelä avaa lukitun tilan, se paljastuu jätteenlajittelupisteeksi. Siistissä järjestyksessään on kolme astiaa sekajätteille, yksi kierrätyspaperille, yksi pahvikartongille ja yksi kompostijätteelle. Vielä löytyy kierrätyshylly.”

Huhtikuu 2001

Toukokuu 2004

30 vuotta

”Hakunilaan on noussut jo etukäteen suurta mielenkiintoa herättänyt asuntokokonaisuus. Valtion Asuntorahasto valitsi viime vuoden parhaiden hankkeiden joukosta esimerkilliseksi kohteeksi VAVin vuokratalokohteen Riimukujalla.”

Toukokuu 2006

”VAV:lla on takana 20 onnistuneen toiminnan vuotta. Haluan lausua tästä onnitteluni. Asumisen haasteet ovat muuttuneet merkittävästi vuodesta 1986.

Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö näin tapahdu myös jatkossa. On kaikki syy uskoa, että VAV pystyy menestyksellisesti vastaamaan myös tuleviin haasteisiin.”

Asuntoministeri Hannes Mannisen tervehdys, elokuu 2006

”On vaikeata olla ennustaja, mutta voin vakuuttaa, että energian hinta on tulevina vuosina arvokkaampaa kuin nyt.”

Kiinteistöpäällikkö Karén, lokakuu 2006

”Perinteinen VAV:n asukasilta järjestettiin jälleen marraskuussa seurakunnan auditoriossa Tikkurilassa. Erityisteemana oli tällä kertaa digi-tv. Digitietoutta oli paikalle saapunut hakemaan n. 70 henkilöä. Kyselytunnilla puhuttiin huoltoyhtiöiden palveluista.”

Joulukuu 2006

”…jos pesee hampaitaan vaikkapa kaksi minuuttia ja antaa veden kulua koko ajan, niin kulutus on kaksikymmentä litraa. Edelleen, nelihenkiselle perheelle se tarkoittaa illalla 80 litraa, ja jos hampaat pestään aamullakin, lisää tulee saman verran. Siis 160 litraa. Vuodessa luku jo tarkoittaa 58 400 litraa.”

Uudistunut VAV-viesti 2/2008

”VAV on päättänyt luopua talojen kylmäkellareista niissä kohteissa, joissa sellaisia vielä on jäljellä. Kylmäkellarit poistuvat kahden vuoden kuluessa tai kompressorin rikkoutuessa.”

Syksy 2011

”Aika on kuitenkin vaikea, sillä köyhyys on lisääntynyt, korjausten tarve ja kustannukset kasvaneet, energiakulut nousseet, eikä asuntoja valmistu tai vapaudu kaikkien hakijoiden tarpeeseen.”

Kevät 2012

”Energiansäästölamppujen onnistunut valinta tulee ajankohtaiseksi, kun hehkulamput poistuvat markkinoilta asteittain.

Vähintään 100 W hehkulamput poistuvat 1.9.2009.”

Syksy 2009

”Vuonna 1995 erehdyin menemään asukastoimikuntamme kokoukseen, ja sillä tiellä olen edelleen.”

VAV Asunnot Oy:n hallituksen asukasjäseneksi valittu Liisa Tilander, kevät 2011

”Yli 100 litraa omaan taloon käytettyä maalia, 200 pihaan istutettua kukkasipulia ja 1000 euroa asukkailta yhteiseen toimintaan kerättyä rahaa. Tässä on joitakin viimeaikaisia lukuja, jotka kuvaavat tämän taloyhtiön asukastoiminnan aktiivisuutta. Norkkokuja 2:n talo Koivukylässä on esimerkki siitä, mitä saadaan aikaan, kun asukkaat itse tarttuvat toimeen.”

Kevät 2013

”Uusien kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen kysyntä on pääkaupunkiseudulla lähes loputon. VAV tuo Vantaalle tähän helpotusta lähivuosina, sillä uusia asuntoja syntyy lähes tuhat vuosikymmenen loppuun mennessä, jos kaikki sujuu suunnitellusti.”

Toimitusjohtaja Teija Ojankosken pääkirjoitus, kevät 2014

”Vaikka syksy on jo pitkällä, niin Otavantie 9:ssä on kukkaloisto parhaimmillaan. Samettiruusut ja amppelit eivät kukoista itsestään, vaan väriloiston taustalla ovat puuhakkaat asukkaat. Kauniista pihapiiristä on koko taloyhtiö ylpeä: nyt on aika juhlia 30-vuotiasta taivalta.”

Syksy 2014

”VAV Asunnot Oy:n pähkinärinteeläinen asukas Leena Pietiläinen sanoo, että jokainen voi pienilläkin teoilla saada paljon aikaan oman taloyhtiön, asuinympäristön ja koko kaupunkinsa hyväksi. − Kierrätys ja ympäristöasioiden toteuttaminen on tärkeää ja samalla mukavaakin.”

Kesä 2016

30 vuotta · 41

ALKUPERÄISASUKAS Marja-Leena Sand on asunut VAV:n asunnossa niin kauan, kun yhtiö on ollut olemassa. Oikeastaan vähän kauemminkin.

M

ikkolan Marsinkuja 1 oli VAV:n vanhimpia taloja.

Osoitteeseen valmistui neljän lamellitalon kiinteistökokonaisuus vuonna 1974. Ajan tapaan elementtitalot nousivat nopeasti huutavaan asunnontarpeeseen. Tuolloin kaikkiin kerrostaloihin ei suinkaan rakennettu hissejä, eikä niitä tullut Marsinkujallekaan.

Vuokrataloissa oli siis asuttu jo tusina vuosia, ennen kuin VAV Asunnot Oy perustettiin ja kaupungin omistamat kiinteistöt fuusioitiin yhtiön osaksi.

Uutta tilalle

Marsinkujan vanhat rakennukset päätettiin purkaa vuonna 2012.

Niiden peruskorjaaminen toistamiseen ei olisi ollut taloudellisesti enää järkevää. Remontoinnin sijaan oli yksinkertaisesti kannattavampaa purkaa vanha pois ja rakentaa kokonaan uudet talot tilalle.

Samalla voitiin rakentaa enemmän pieniä asuntoja, joiden kysyntä pääkaupunkiseudulla oli kasvanut valtavasti. Uusia koteja valmistuu 147 aiemman 105:n tilalle, ja valmista tulee helmikuussa 2017.

Purkamisen alta muuttaneet asukkaat saivat halutessaan VAV:lta korvaavan asunnon. Purkutöihin Marsinkujalla käytiin elokuussa 2015. Muiden mukana vanhan talon hyvästeli Marja-Leena Sand, joka oli ehtinyt asua Marsinkujalla peräti 40 vuotta. ”Kyllähän se toi vähän haikean olon”, Sand huokaa.

Marja-Leena Sandin perhe on tullut pääkaupunkiseudulle

42 ·

Asunnot 1986−2016

Vieremältä vuonna 1967. Mikkolaan Marsinkuja 1:een he muuttivat loppuvuodesta 1974, kun talot olivat juuri valmistuneet.

Vuonna 1984 perhe iloitsi suuresti päästyään vaihtamaan Marsinkujalla asuntoa naapurirappuun, josta he saivat isomman asunnon. Siinä oli kolme huonetta, keittiö ja parveke.

Uudesta asunnosta löytyivät tietysti sähköliesi ja jääkaappi, mutta uutena mukavuutena tuli pakastin. ”Se oli mukavaa aikaa silloin. Sain kolmannen lapseni, ja saimme isomman asunnon. Työpaikalla meni hyvin, ja koko 1980luku oli muutenkin sellaista voimakkaan kasvun rikasta aikaa.”

Elämisen muutokset

Marja-Leena Sand sanoo, että kerrostaloasuminen on lähtökohdiltaan aina ollut samanlaista, mutta joitakin eroavaisuuksia menneen ajan ja nykyisen välillä havaitsee. ”Silloin ei lajiteltu jätteitä. Olisiko ollut korkeintaan jätepaperikeräys, mutta mitään biojäteastioita ei ollut erikseen.

Tupakkaa sai polttaa melkein missä tahansa, huoneistossakin.

Jälkeenpäin ajateltuna se oli vähän outoa.”

1980-luvulla ei ollut kännyköitä ja vielä 1990-luvullakin ne olivat harvinaisia. Sandin perheen kodista löytyi perinteinen lankapuhelin.

Televisiotkin olivat aika paljon painavampia. Niissä oli paljon muoviosia, ja ne veivät paljon tilaa. Sand muistelee, että ruu-

Marsinkuja 1:n vanhoja taloja purettiin syksyllä 2015.

Uusi asuinkiinteistö valmistuu Marsinkujalle alkuvuodesta 2017.

Muutto Viidakkokujalle dussa pyöri ainakin Dallas, mutta lastenhoidon vuoksi hän ei televisiota juuri ehtinyt katsomaan. ”Silloin autotkin olivat auton näköisiä! Oli Datsun, Toyota ja Mersu. Ne tunnisti kaikki päältä päin. Nyt ne ovat kaikki samannäköisiä, ja pitää katsoa logoa, että ne erottaa toisistaan”, Sand naurahtaa.

”Asukkaat pitivät toisistaan huolta”

Myös asuinalue näytti erilaiselta 1980-luvulla kuin nykyään.

Korson nykyisestä vilinästä ei ollut merkkiäkään. Korson suuralueen väkiluku on kaksinkertaistunut vuodesta 1980.

Tuolloin asukkaita oli 15 000, vuonna 2015 heitä oli 30 000.

Koivukylän suuralueen luvut ovat melkein identtiset. ”Täällä oli peltoja, missä liikuimme pitkin mäkiä pienten lasten kanssa. Silloin ei ollut edes Peijaksen sairaalaa. Mikkola oli ihan maalaiskylä”, Marja-Leena Sand kuvailee.

Myös lähiympäristö oli erinäköinen kuin nykyään. Sand muistelee Marsinkuja 1:n piha-aluetta, jossa lapsilla oli tilaa temmeltää. ”Piha oli hirmuisen viihtyisä. Tosi pienetkin lapset pystyivät leikkimään ilman, että piti seistä ihan vieressä. Siinä oli paljon koivuja ja pensaita. Asukkaat pitivät huolta toistenkin lapsista, siinä oli semmoista yhteishenkeä. Jos näki, että lapsi teki väärin, kukaan ei loukkaantunut, jos komensi toisen lasta.

Nykyään tulee taistelu, jos yrittää samaa.”

Sand kertoo, että Marsinkuja 1:ssä naapurit olivat kivoja.

Talkoita pidettiin kaksi kertaa joka vuosi. Osalla oli samanikäisiä lapsia, ja Sand näki miehensä kanssa heitä paljonkin. Osasta naapureista tuli niin hyviä ystäviä, että he kävivät toistensa luona kylässä. ”Myöhemmin taloon rakennettiin kerhotila, jossa naapurit saivat kokoontua. Oli tosi kiva, kun sinne pyydettiin. Sillä tavalla tutustui ihmisiin. Siellä vietettiin juhlia, oli häitä ja hautajaisia. Sitten oli joulupuuroja ja -kinkkuja. Lapsille oli askartelua ja sellaista. He tekivät tauluja käyttäen materiaalina pahvia, nappeja, lankaa ja jäätelötikkuja.”

Kun Mikkolan seutu kasvoi, asuinalue tietysti muuttui. Koska kotitalo sijaitsi aivan kadun vieressä, piha-alueella liikuskeli Marja-Leena Sandin mukaan välillä öykkäreitä ja muita kuin talon asukkaita. Asukkaat vaihtuivat, eivätkä ihmiset enää niinkään piitanneet toistensa elämistä. Toiset taas piittasivat liikaa. ”Taloon alkoi muodostua loppuaikoina myös kuppikuntia.

He päättivät liikaa muiden asukkaiden asioista. Se oli ikävää.

Tuntuu, että ulkomaalaisten asukkaiden yleistyttyä riitojakin oli enemmän. Kyllähän sen tietää, mitä siitä junttien suomalaisten kanssa tulee.”

Kaikki Marsinkuja ykkösen asukkaat siis saivat halutessaan VAV:lta uuden kodin, ja 65-vuotias Marja-Leena Sand muutti Asolaan Viidakkokujalle. Siellä hänet toivotettiin iloisesti tervetulleeksi. ”Kun muutimme aikoinaan Marsinkujalle kaikki isossa rysyssä, kukaan ei muistanut tervetulotoivotuksia. Uusi Asolan kotiseutu on vilkas, mutta rauhallinen. Tässä ei ole vieressä koulua, kioskia tai ravintolaa.”

Iloa lapsenlapsista

Marja-Leena Sandin elämässä on ollut isoja vastoinkäymisiä.

Hän on juuri selvinnyt syöpätaistelusta, ja häneltä on kuollut kaksi miestä. Lapset ovat lentäneet pesästä kauan sitten. Sand kertoo ”kökkineensä yksin” vuodesta 2009.

Yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa 42 vuotta siivoojana ja välinehoitajana työskennellyt reipas nainen toteaa yksinkertaisesti, että eläkeläisen elämä on välillä hieman tylsää. ”Täyttelen ristikoita. Televisiota ei jaksa aina katsoa, kun ei sieltä tule oikein mitään.”

Sand kertoo saavansa iloa satunnaisista perhetapahtumista.

Hänellä on kolme lasta, ja hänen poikansa järjesti hiljattain sukutapahtuman. Hän käy mökkeilemässä lastensa kanssa, ja muutama vuosi sitten Sand kävi ensimmäisellä ulkomaanmatkallaan Turkissa. Erityisesti hän saa iloa lapsenlapsistaan. ”Heitä on kaikkiaan kuusi. Olen hoitanut kaikkia hirveän paljon, ja siinä ei tule aika pitkäksi”, Sand naurahtaa.  Haastattelu: Antti Halonen Asunnot 1986−2016 · 43

”ISÄNNÖINTI ON HUOLENPITOA” VAV:n entinen isännöitsijä Katri Vatanen kertoo asukkaiden monenlaisista murheista ja sattumuksista 29 vuoden työkokemuksella.

K

iinteistöyhtiön isännöitsijä joutuu joskus toimimaan asukkaille myös psykologina ja lääkärinä, ja tietenkin oma ammatti tulee osata hyvin. ”Ihminen pitää osata huomioida. Se on hyvä lähtökohta, että on kaikille tasapuolinen”, kertoo VAV:n entinen pitkäaikainen isännöitsijä Katri Vatanen.

Vuoden 2015 keväällä eläkkeelle jäänyt Vatanen sanoo, että ainakaan hänen aikanaan valituksia ei tullut hirvittävän paljon.

Tyypillinen ilmoitus oli, kun asukas valitti naapurin pitäneen liian kovaa meteliä liian myöhään tai koiran haukunnan häirinneen. Joskus Vatanen joutui myös opastamaan asukasta siitä, kuinka asunnossa täytyy asua.

Myös huoneiston lämpötilasta tuli paljon ilmoituksia. Kerran eräs asukas valitteli, että kylpyhuoneessa oli liian kuuma. ”Hän kysyi, miten kylpyhuoneessa olevan patterin voi laittaa kiinni. Eihän sitä voi ottaa pois päältä, sinne tulisi kosteutta ja sen myötä hometta. Kerran taas yksi täti sanoi, että hänen asunnossaan on hometta, koska leipäkin homehtuu”, Vatanen naurahtaa. ”Jotkut asukkaat tekevät niin sanottuja omatoimiremontteja maalaamalla asunnon seinät. Suurin osa teki maalaustyöt erittäin huolellisesti. On myös tullut vastaan, että teippaukset ovat jääneet tekemättä ja seiniä maalattaessa on maalattu osittain myös kattoa ja oven karmeja. Eräs asukas maalasi liesituulettimenkin. Onneksi tällaiset tapaukset ovat aika harvinaista.”

Joka vuodenajalla on omat murheet

Tietyt huolet toistuivat asukkailla vuodesta toiseen. Syksyisin isännöitsijät saivat kuulla, että asunnossa oli liian kylmä. Katri Vatanen ei kuitenkaan käynyt kuusitoistavuotisen isännöitsijän­ uransa aikana kertaakaan liian kylmässä asunnossa. ”Kun menimme tekemään mittauksia, asukas saattoi tulla vastaan shortseissa ja lyhythihaisessa paidassa. Mittaustulokset näyttivät 22 astetta. Asukkaasta huoneilma tuntuu kylmältä ilmastoinnin vedon vuoksi.”

Keväisin asukkaat taas valittelivat, ettei piha-alueita ollut siivottu riittävän nopeasti talven jälkeen.

44 ·

Asunnot 1986−2016

”Kun lumet sulavat ensimmäisen kerran, eihän pihoilta voi kaikkea heti siivota. Kohta lunta tulisi kuitenkin lisää.”

Kesäisin asukkaat saattoivat soitella piha-alueiden nurmikonleikkuusta ja talvisin lumien kolaamisesta ja hiekoittamisesta. ”Se on huoltoyhtiöiden tehtävä. Asukkaiden mielestähän vika tahtoo kaikessa olla aina isännöitsijän. Reklamaatiot tulevat isännöitsijöiden pöydille, jolloin pitää ottaa yhteys huoltoyhtiön edustajaan ja kysyä, miksi hommia ei ole hoidettu.”

Isoja muutoksia 30 vuodessa

Katri Vatanen aloitti VAV:lla asuntosihteerinä 29 vuotta sitten.

Työuran viimeiset 18 vuotta hän työskenteli isännöitsijän tehtävissä. Hän sanoo, että isännöitsijän työ oli silloin erilaista kuin vuonna 2016.

Nykyään isännöitsijät pystyvät hoitamaan ja näkemään lähes kaiken tietokoneilta. Maksutkin hoidetaan verkossa. ”Enää ei tarvitse tulostaa mitään. Silloin tulostettiin valtavia vuokrankantokirjoja, joissa oli kaksi- tai kolmekerroksisia kalkeeripapereita välissä. Niitä aina eroteltiin viivoittimen avulla.

Nyt kaikki jonninjoutavat mapit ovat jääneet pois”.

Asukkaissakin on tapahtunut muutosta. Vatasen mukaan heistä on tullut vaativampia kuin ennen. ”On asukkaita, jotka ajattelevat asunnon saadessaan, että asunto pitää olla laitettu ja siivottu viimeisen päälle. Heidän mielestään asunto on hirveä läävä, vaikka siellä on ihan perussiistiä. Sitten he vaativat siivousta ja remonttia. Kun he taas muuttavat pois, asunto jää usein siivoamatta ja tavaroitakin saattaa jäädä asuntoon. Onneksi suurin osa asukkaista on kuitenkin tyytyväisiä ja onnellisia, kun saavat asunnon, oli se sitten uudesta tai vanhasta talosta.”

Vatanen miettii, että yleinen väite uusavuttomuuden lisääntymisestä on totta. Ennen ihmiset pystyivät hoitamaan yksinkertaiset askareet itse. ”Esimerkiksi jos ovenkahvasta irtoaa ruuvi, sitä ei välttämättä osata ruuvata takaisin vaan soitetaan huoltoyhtiöön.”

Ihminen pitää osata huomioida.

Se on hyvä lähtökohta, että on kaikille tasapuolinen.

”Vantaan vihatuin isännöitsijä”

Myös asiakaspalvelu oli ennen toisenlaista. Katri Vatanen muistelee, että kerran eräs vanki antoi hänelle valtakirjan, joka valtuutti käymään Tikkurilassa pankissa, ja maksamaan vuokran asukkaan tililtä. ”Menimme työkaverin kanssa maksamaan vuokraa. Muuten kaikki meni hyvin, mutta tilillä ei ollutkaan rahaa. Se oli 1980-luvun loppupuolta. Kyllä asiakkaita palvellaan nytkin, mutta se on vain toisenlaista”.

Muutamassa tilanteessa Vatanen sanoo pelänneensä.

Kerran hän joutui juoksemaan karkuun sanottuaan moottoripyöräilijälle, ettei tämä saa säilyttää prätkäänsä luhtitalon parvekkeen alla.

”Kerran pelotti, kun eräässä asunnossa oli ollut tulipalo, ja asukkaan piti hakea tavaransa pois. Asukas ei kuitenkaan vienyt niitä. Pakkohan se asunto oli tyhjentää, ja tavarat vietiin jätelavalle. Asukas luuli, että olen vienyt hänen senkkinsä omaan kotiini, ja hän uhkasi tulla hakemaan sen kaverinsa kanssa.

Onneksi he eivät koskaan tulleet”, Vatanen muistelee.

Kerran Vatanen googlasi oman nimensä. Hän sanoo naurahtaen löytäneensä sosiaalisesta mediasta yhteisön ”Katri Vatanen on Vantaan vihatuin isännöitsijä”. ”Mutta ei niitä valituksia hirveästi tullut. Hyvä, että kuitenkin tuli. Silloin tiesi, että on parannettavaa. Kiitoksiakin tuli. Olen saanut kukkia ja viiniäkin. Kyllä minä loppupeleissä sanoisin, että VAV:n asukkaat ovat aika ihania”, Vatanen hymyilee.  Haastattelu: Antti Halonen Asunnot 1986−2016 · 45

Aktiivisuus riippuu asukkaista itsestään.

Vaikutusmahdollisuuksia on paljon.

ASUKASVAIKUTTAJA Pitkän linjan asukasaktiivi Anneli Sinkkonen sanoo, että osallistumalla voi todellakin vaikuttaa omaan asumiseen. VAV kuuntelee asukkaidensa toiveita.

K

iinteistöjensä lisäksi VAV rakentaa ja ylläpitää yhteistyötä ja luottamusta niiden asukkaisiin, jotka voivat vaikuttaa omaan asumiseensa asukastoiminnan kautta. Asukastoiminta pitää sisällään kaiken vuokranantajan ja asukkaiden välisen yhteistyön. Asukasdemokratia ulottuu kiinteistöjen asukastoimikunnista aina VAV:n hallituksen kahteen asukasjäseneen.

Anneli Sinkkonen on askeltanut asukasdemokratian kaikilla portailla. Omassa asukastoimikunnassaan hän on toiminut aktiivisesti 20 vuotta. Sinkkonen on myös yksi VAV:n 12 yhteistyöelimen eli YTE-alueen puheenjohtajasta, ja hän edustaa Tikkurilaa ympäröiviä alueita. Lisäksi hän on yhtiön hallituksessa asukasedustajan varajäsenenä.

Sinkkonen kuvailee asukasdemokratiaa toiminnaksi, jonka avulla oman kiinteistön asiat hoituvat. ”Kaikki lähtee siitä, että kiinteistöllä on tai pitäisi olla asukastoimikunta. Se luo omalle kiinteistölle raamit ja toimii niiden sisällä parhaalla mahdollisella tavalla asumisen eteen.”

46 ·

Asunnot 1986−2016

Asukastoimikuntien tärkein yhteistyökumppani on kohteen isännöitsijä. Ilman yhteistyötä isännöitsijän kanssa asiat eivät etene kiinteistöissä. ”Toimikunnat kokoontuvat kaksi kertaa vuodessa myös huollon, siivouksen ja viherhoidon henkilöiden kanssa. Hekin ovat erittäin tärkeitä linkkejä isännöitsijän lisäksi.”

Vuokra kiinnostaa eniten

Anneli Sinkkonen kertoo, että juuri käytännön asiat puhuttavat asukastoimikunnissa paljon. Tyypillisiä puheenaiheita ovat huollon, siivouksen ja viherhoidon toimiminen. ”Kiinteistöjen korjaukset, töiden valvonta, autopaikat, saunavuorot. Nämä asumiseen liittyvät seikat pyörivät keskustelussa vuodesta toiseen.”

Merkittävin puheenaihe on kuitenkin raha. Asukkaat pyrkivät asukasdemokratian avulla minimoimaan oman kiinteistönsä kustannuksia.

Perinteinen VAV:n hallituksen asukasjäsenten vaali Tikkurilan seurakunnan auditoriossa 2005.

YTE-puheenjohtajisto vuodelta 2012. Anneli Sinkkonen toisena oikealta.

”Meitä kiinnostaa kaikkein eniten, ettei vuokra nousisi.

Yritämme parhaamme mukaan pitää oman kiinteistön kulut kurissa. Myös asumisviihtyvyys on tärkeä tekijä.”

VAV:lla on paljon 20-vuotiaita tai sitä vanhempia taloja, jotka vaativat lähiaikoina kunnostusta. Sinkkosen mukaan suurin yksittäinen puheenaihe lieneekin juuri korjausrakentaminen sekä korjaustöiden valvonta. ”Silloin puhutaan rahasta. Sitä pitää olla ja kaikki maksaa.

Korjausrakentaminen näkyy vuokrissa.”

Talkoohenkeä

Oman kiinteistön kuluja voi vähentää hyvällä asumisella. Anneli Sinkkonen kuvailee, että asukasdemokratiatoiminta on osaltaan myös oman talon asukkaiden motivoimista ja innostamista. ”Asumisviihtyvyys on tärkeää, se että käy tervehtimässä naapureita ja juttelemassa heidän kanssaan. Meillä kukaan ei pääse parkkipaikan ohi ilman, että sanotaan hei.”

Sinkkosen mukaan asukasdemokratiassa toimiminen vaatii eräänlaista talkooluonnetta ja halua toimia yhteisten asioiden eteen. ”Asukasdemokratian toteutuminen käytännössä vaihtelee eri kiinteistöissä. Aktiivisuus riippuu asukkaista itsestään, onko asukastoimikuntaa vai ei. Vaikutusmahdollisuuksia on paljon.”

Sinkkonen kertoo, että hänellä on VAV:sta vuokranantajana hyvää sanottavaa. Yhtiö on kuunnellut asukkaiden toiveita varmaan parhaalla mahdollisella tavalla, ja vuokratkin ovat hänen mukaansa kohtuulliset verrattuna muihin pääkaupunkiseudun asuntoyhtiöihin. ”Tämä on tietysti minun henkilökohtainen mielipiteeni.

Ihmiset ovat erilaisia ja toimivat eri tavalla. Jos esimerkiksi vikakorjaus ei tapahdu riittävän nopeasti, se voi aiheuttaa harmia. Joku muu voi nähdä asiat toisin, mutta minun mielestäni VAV:n asukkaiden asiat ovat hyvin.”  Haastattelu: Antti Halonen Asunnot 1986−2016 · 47

UUDEN KODIN ONNEA VAV Asunnot Oy on tarjonnut vuokra-asuntoja vantaalaisille jo 30 vuotta.

Vanhaa peruskorjataan ja uutta rakennetaan edelleen. Järvi-Eskolan perhe sai Myyrmäen Loiskekujalta unelmiensa asunnon, joka tuntui heti kodilta.

M

yyrmäen Loiskekuja 1:een, Raappavuoren metsän viereen valmistui 105 uutta VAV:n asuntoa kesäkuussa 2016. Järvi-Eskolan perheelle tarjottiin asuntohakemuksen perusteella Loiskekujalta 67,5 neliömetrin kolmio, ja he muuttivat uuteen kotiinsa kesäkuun lopussa.

Kolmihenkinen perhe sai kiinteistöstä suurimman pohjaratkaisun, sillä suurin osa uuden talon asunnoista on yksiöitä tai kaksioita. Aikaisemmin Järvi-Eskolatkin asuivat kaksiossa. Kasvavan 2,5-vuotiaan Unto-pojan maailma laajeni kuitenkin nopeasti. ”Tämä oli meille lottovoitto. Olemme todella innoissamme.

Tämä oli meille melkein ainoa mahdollisuus saada kolmio, sillä minäkin palaan opiskeluihin. Kun muutimme, Unto temmelsi asunnossa ympyrää ja riemuitsi, että täällä mahtuu juoksemaan”, tekstiiliartesaaniksi valmistuva Mia-Mari Järvi-Eskola, 32, iloitsee. ”Edellisen asunnon seinät alkoivat käydä ahtaiksi. Olohuoneella oli monta tarkoitusta, makuuhuone ja työhuone olivat samassa tilassa. Nyt on vähän enemmän tilaa”, Aki Järvi-­ Eskola, 29, hymyilee vaimonsa vierellä.

Kirjava asukasporukka

Asuinalue on Järvi-Eskoloille tuttu, sillä perheen edellinenkin asunto sijaitsi Myyrmäessä. Lisäksi Aki Järvi-Eskola on kasvanut Länsi-Vantaalla. Unton mummin luo on lyhyt matka, kaverit ovat lähellä, eikä neuvolaakaan tarvinnut vaihtaa. Perhe sai myös päiväkotipaikan aivan kodin vierestä.

Mia-Mari Järvi-Eskola kertoo törmänneensä piha-alueen hiekkalaatikoilla muutamaan muuhun äitiin, joilla on pieniä lapsia. ”Yleisesti tunnelma on rauhaisa. Bilenuorisoa ei ole. Olemme saaneet mukavan kirjon talossa asuvien porukkaa. Meillä on seinänaapurina yksin asuva vanha nainen. Hän on kysellyt meiltä, miten esimerkiksi lukot toimivat. Voimme olla tukena ja turvana.”

Aki Järvi-Eskola harrastaa ahkerasti lautapelejä, ja hän on järjestänyt peli-iltoja talon kerhotilassa. ”Unton kanssa pyrin tietysti pelaamaan lasten lautapelejä niin paljon kuin mahdollista.”

48 ·

Asunnot 1986−2016

Mia-Mari Järvi-Eskola iloitsee siitä, että talossa on myös saunatilat. Edellisten asuntojen jälkeen pienetkin asiat tulee pantua mielihyvällä merkille. ”Sitä oli jotenkin tottunut, että hiekkalaatikot ovat lahonneet ja keinut nitisevät. Täällä on kaikki niin pränikkää. Voi riemuita esimerkiksi siitäkin, että uunissa on valo”, hän naurahtaa.

Metsän rauha löytyy läheltä

Kivenheiton päässä Loiskekuja 1:n kotipihasta kulkee alikulkutie Raappavuoren metsään. Hyrylässä kasvaneelle Mia-Marille metsä on ollut aina tärkeä elementti. Aki kertoo, että perhe on käynyt muutaman kerran mustikassa. ”Vielä sinä, joka et ole metsäihminen”, Mia-Mari sanoo naurahtaen puolisolleen. ”Olen minä hyttysistä valittanut”, Aki myöntää.

Myös Unto-poika on ollut riemuissaan metsästä. Äidin mukaan urbaaniin metsään ei eksy helpolla, kun autotie kulkee vieressä ja ihmiset kuulevat, jos pitää huutaa apua. ”Kyllä sen huomaa, että leikkipuiston sijaan lapsi on pyytänyt, että mennään metsään. Hänet voi päästää pikkumuk-

Olemme saaneet mukavan kirjon naapureita.

sunakin vilistämään poluille, tai sitten hän voi mennä teininä vetäytymään sinne ja karjumaan. Ajatus kuitenkin on, että asumme tässä vuosia.”

Sovelluskehittäjänä työskentelevä Aki Järvi-Eskola nauttii siitä, että metsän läheisyys tuo kauniin näkymän ikkunaan.

Edellisen asunnon ikkunasta Järvi-Eskolat näkivät vain naapuritalon seinän. ”Kyllä se on etätyöpäivinäkin mukava tuijotella välillä skuttaa. Metsä tekee ihmiselle hyvää”, Aki sanoo.

”Olimme aina asuneet ikään kuin väliaikaisissa kodeissa, ja miettineet, että ’ehkä sitten joskus’. Tämä on ensimmäinen, missä olemme laittaneet taulua seinälle. Meillä on fiilis, että Unto menee kouluun tästä kodista. Voimme miettiä, hankimmeko toisen lapsen. Tänne me haluamme asettua”, Mia-Mari Järvi-Eskola sanoo. ”Tämä on tuntunut kodilta ensimmäisestä päivästä lähtien”, Aki Järvi-Eskola lisää.  Haastattelu: Antti Halonen

Lukioihastuksesta yhteiseen kotiin.

Järvi-Eskoloiden yhteinen tarina alkaa jo vuodesta 2005. Lukioikäinen Aki esiintyi Vaskivuoren lukion musikaalissa. Mia-Mari muistelee asuneensa itse Helsingin Kalliossa ”rastapäänä”. ”Kaverini, joka oli joskus ihastunut Akiin, raahasi minut katsomaan lukiomusikaalia. Lähdin vähän vastahakoisesti mukaan. Kun näin pääosaa esittäneen hemmon, joka tuli ovet paukkuen lavalle, menetin sydämeni. Säilytin ohjelmalehtisen, ja se on minulla vieläkin tallessa.”

Pari tapasi toisensa uudelleen vuonna 2010 tupaantuliaisissa. Ne olivat sen saman kaverin, joka oli pyytänyt Mia-Maria aikanaan mukaansa musikaaliin. ”Rupesimme tapailemaan ja olimme oikeastaan jo yhdessä ennen kuin tajusin, että tämä on se sama musikaalipoika.”

Tuolloin Aki asui Vantaankoskella renkituvassa. Pari muutti yhteen ja varsin nopeasti Helsingin Munkkiniemeen vuonna 2011.

Vuosi 2013 oli tärkeä vuosi Järvi-Eskolan perheessä. Silloin vietettiin häitä, ja Unto syntyi seuraavan vuoden tammikuussa.

Kun Munkkiniemen hälinä alkoi käydä lapsiperheelle liian villiksi, he muuttivat Myyrmäkeen kaksioon kesällä 2014.

Kyllä se on etätyö­ päivinäkin mukava tuijotella välillä skuttaa. Metsä tekee ihmiselle hyvää

Asunnot 1986−2016 · 49

30 vuotta viihtyisää asumista Vantaalla