Valokeilassa Samu Torsti

VALOKEILASSA SUOMEN MAAJOUKKUELASKIJA SAMU TORSTI

Ajatuksia huippu-urheilijan arjesta, treenaamisesta ja Suomen alppihiihdosta. Samu Torstin into kilpailemiseen tarttui äidin kilpatanssiurasta: siinä missä sisko kiinnostui upeista tanssipuvuista, Samu kiinnostui palkinnoista. Perheen lomareissulla pohjoisessa oli mahdollisuus kokeilla kisaamista, josta kipinä alppihiihtoon syntyi.

Pian tämän jälkeen Samu alkoi kiertämään Keski-Suomen cupia ja piiri- sekä aluemestaruuskisoja. Mitä enemmän palkintoja tuli sitä enemmän laji vei mukanaan.

Yhdeksi merkittäväksi asiaksi Samu nostaa Juha Lahden näyttämän kuvan, jossa hänellä on polvet vierekkäin laskiessa. Se kuva sytytti paloa entisestään.

MONIPUOLINEN URHEILIJA

Samu on ollut urheilullinen pienestä pitäen. Hän kokeili nuorena laajasti eri lajeja. 13-vuotiaaksi asti hän harrasti jääkiekkoa sekä jalkapalloa, kunnes alppihiihdon kesätreenit ja treeniohjelma alkoivat viedä yhä enemmän aikaa. Vanhemmat eivät pakottaneet häntä, vaan antoivat hänen vapaasti kokeilla eri lajeja ja sitä kautta tukivat häntä urheilijana.

Samu kuvaa nuorena olleensa hieman kömpelö ja kankea, eikä hän näin taipunut pujotteluun. KUn myös fyysiset ominaisuudet tukivat enemmän vauhtilajeja kuin pujottelua, suurpujottelu valikoitui hänelle päälajiksi. Jälkikäteen mietittynä hän ei kerennyt edes kunnolla pujottelua harjoittelemaan tai sitä hänelle ei hänelle opetettu.

VALINNAT URHEILUN SUUNTAAN

Samu toteaa, että yhden ison valinnan hän on joutunut tekemään: Alppikoulu vai Vaasan paikallinen lukio? Kun valinta osui alppikouluun, niin valintojen teko on sen jälkeen ollut helppoa. Siinä kohdassa urheilu nousi ykköseksi ja kaikki valinnat sen jälkeen on pitänyt tehdä liittyen kysymykseen, palveleeko se minua urheilijana?

VUODET RUKAN ALPPIKOULUSSA

Samu valmistui 2011 Rukan Alppikoulusta. Hän muistelee alppikoulua hyvänä aikana. Siellä hän kasvoi urheilijaelämään ja siihen, mitä kaikkea urheilu vaatii.

Alppikoulun henkeä hän kuvaa hyväksi. Alppikoulussa oli selkeä mutta kannustava hierarkia nuorempien ja vanhempien laskijoiden välillä: yhdessä toimittiin vanhempien laskijoiden opastaessa nuorempia.

Alppikoulu kasvattaa nuoria hyviksi ihmisiksi ja antaa eväitä elämälle, vaikka alppihiihto ura ei aukenisikaan, Samu toteaa. Se kasvattaa myös hyvin tulevaan työelämään, koska urheilijat oppivat sitoutumista, vastuunkantoa ja itsenäisyyttä. Samu sanoo itse olevansa urheilijana sinnikäs, tunnollinen ja monipuolinen, oikea urheilun suurkuluttaja.

MITÄ TEKISIT TOISIN?

Jos uralta voisi jotain tehdä toisin, ykköseksi Samu nostaa nostaa kiireen merkityksen.

Torsti ei vielä juniori-ikäisenä yltänyt Topolinoon tai muihin joukkueisiin, eikä hän ollut TOP-ykkönen kisoissa.

Kun Alppikoulussa FIS-ikäisenä alkoi tulemaan menestystä, siitä alkoi kiire. Kiire saada pisteitä alas, kiire päästä kovempiin kisoihin, kiire kehittyä fyysisesti ja henkisesti, kiire, kiire, kiire, vaikka todellisuudessa ei ollut mikään kiire. Samu haluaakin korostaa, että

SAMUN VIESTI NUORILLE ALPPIHIIHTÄJILLE

”Nauttikaa matkasta. Olkaa

omia itsejänne. Uskaltakaa heittäytyä ihan täysillä, oma sielu peliin. Uskokaa itseenne. Uskaltakaa pysähtyä ja tehdä välitilinpäätös. Analysoikaa omaa tekemistä suhteessa tavoitteisiin. Ja ennen kaikkea – pitäkää

huoli itsestänne” . urheilijan pitää kasvaa rauhassa. Menestys tulee, kun jaksaa tehdä työtä eikä yritä löytää oikoreittiä menestykseen.

VALMENNUSKULTTUURIN MERKITYS

Torstin mukaan nykyisessä maajoukkueessa on valtavasti nuorta potentiaalia, mutta vielä monia askeleita otettavana ennen maailmancupin tasoa. Nuorille pitää Samun mukaan antaa aikaa kehittymiselle. Pari FIS-kisa ja alhaiset pisteet eivät tee valmista huippu-urheilijaa.

Maailmancupiin ei ole oikoreittiä, ja siitä hän myös kritisoi suomalaista valmennuskulttuuria.

Urheilijoille tehdään testejä ja lasketaan lumipäivien määrää, mutta ei kiinnitetä huomiota, että lumipäivät olisivat mahdollisimman laadukkkaita ja hyvin suunniteltuja. Palveleeko tämä urheilijan tarpeita?

Valmentajan tärkein tehtävä on innostaa ja luoda turvallinen treeniympäristö. Jos urheilija ei kehity niin valmentajan pitää antaa avaimia urheilijalle, miten saada kehitystä eteenpäin. Ei niin, että urheilijan pitää yksin pohtia, jos suksi ei kulje.

RUOTSIN MAAJOUKKUEEN MATKASSA

Samu on harjoitellut useita vuosia Ruotsin maajoukkueen mukana ja kertoo tästä kokemuksesta lämmöllä. Hän koki, että häntä arvostettiin heti ensi kohtaamisesta lähtien ja oltiin kiinnostuneita hänestä ihmisenä ja urheilijana. Valmentajille oli ensiarvoisen tärkeää luoda urheilijalle mahdollisimman hyvät treenit ja olosuhteet.

Esimerkiksi radan kunnostuksen huolehtivat valmenta-

Hän sanookin, että toisen kierroksen radankatselut ovat parhaita. Niissä on laskijoiden kesken kunnioitus, rauha ja tunnelma huipussa.

jat aina ennen treenejä, jolloin vältettiin se, että urheilijat lanaavat reidet hapoille ja terävin herkkyys treeneihin kärsii.

TAUSTAJOUKKOJEN MERKITYS

Karuinpana kokemuksena Samu mainitsee Söldenin maailmancupin 2015. Startissa ahdisti ja samalla turhautti. Oli kauden alku, eikä valmistautuminen kisakauteen ollut mennyt suunnitellusti ja lasku ei ollut kunnossa. Paineet onnistumiseen olivat kovat.

Samalla odotukset ulkopuolelta olivat huipussaan. Hän koki, että valmennuksella ja urheilujohdolla eivät olleet realiteetit tiedossa. Ajateltiin, että kun oli uudet sukset ja hyvä numero, niin kyllä tulosta tulee – vaikka itse laskeminen ei ollut kunnossa.

Samun kokemus on, että urheilija jää monesti yksin tilanteissa, joissa tulosta ei synny. Pitäisi muistaa, että se on urheilijan ja valmentajien välistä yhteistyötä, jota valmentajat johtavat. Paras tulos saavutetaan kun vastuun kantavat he, joille se kuuluu. Tärkeää kuitenkin on, että urheilija kokee tulevansa kuulluksi.

TÄHTIHETKI

Samulle ikimuistoisin kisa on Adelbodenin maailmancup 2017, jossa hän laski sijalle 10.

Kisassa oli dramatiikkaa: Samu lähti numerolla 52 ja hänet liputettiin ensimmäisellä laskulla pois ja hän sai uusintalaskun. Ennen liputusta hän oli väliajoissa sijalla 14.

Hän muistaa hyvin sen kisan tunnelman. Jännitys oli käsin kosketeltavissa. Samu oli käynyt oksentamassa ennen starttia, mutta treenit olivat menneet hyvin ja Samu luotti itseensä. SAMU ALPPIKOULUN VALMENTAJANA

Samu kokeili alppikoulun urheilijoiden valmentamista keväällä 2022. Häntä epäilytti astua valmentajan rooliin, mutta onneksi Keijo Palander oli häntä kovasti kannustanut ja ollut tukena.

Samulla oli selkeä suunnitelma treeneihin, ja hän painotti urheilijoille treenin tavoitetta.

Valmennuskokemuksen myötä hän näki omat laskunsa paremmin: “se yksinkertaisti myös omaa ajatusta.”

Hän koki myös saaneensa arvostusta urheilijoilta. Alppikoulun laskijat kuuntelivat, olivat innokkaita ja rentoja. Erityisen kiitollinen Samu oli siitä, että hän sai olla oma itsensä.

“Saatiin porukalla viisi hyvää päivää ennen kauden päätöstä. Olin yllättynyt kuinka hyvällä energialla jengi oli matkassa, vaikka takana oli pitkä ja raskas kausi,” Samu muisteli Suomun valmennuspäiviä ja urheilijoiden fiiliksiä.

MITEN SAMU TORSTI ON VALMISTAUTUNUT TULEVAAN KAUTEEN?

Samu on tehnyt oman välitilinpäätöksen. Sen pohjalta hän on tehnyt muutoksia treenaamiseen lumella ja kuivalla maalla sekä myös valmennukseen. Samu on luottavaisin menossa kauden kisoihin. Kisat jatkuvat kunnes Samu on katsonut oman potentiaalinsa loppuun asti. ”Never take your eyes off the target”.