Pekingin olympialaiset - Kultaa Rukalle

RUKALLE KULTAA

Rukan alppikoulun Santeri Kiiveri kertoo omin sanoin, kuinka toi paralympialaisten alppihiihdosta kultaa Suomelle.

Reilu puoli vuotta on kulunut Pekingin reissusta. Matkalle valmistautuminen oli itselle ehkä henkisesti vaikein ja rankin osuus, koska tammikuun jälkeen koronan saaminen olisi ollut katastrofi.

Siksi vietin koko helmikuun oikeastaan yksin, ensin kotona ja sitten Pyhällä treenaten.

Lappeenrannassa menin salille yöllä 24 jälkeen, jotta ihmisiä olisi mahdollisimman vähän. Pyhällä taas valmistauduimme viikon lähes täydellisessä rinneolosuhteissa valmentajani Romanin ja isäni kanssa.

Ennen Kiinaan matkustamista piti saada kaksi negatiivista koronatestitulosta. Ne onnistuivat meiltä kaikilta onneksi ongelmitta. Ei sinänsä yllätys, sillä olimmehan olleet todella varovaisia asian suhteen.

SANTERIN fiilikset ensimmäisestä mitalista:

”Tunnelma combin aikana ja jälkeen oli uskomaton. Sanoin jo edellisenä päivänä super-g:n jälkeen, että huomenna on mitalipäivä. Itseluottamus oli kohdillaan. Super-g osuus onnistui ja olin toisena. Fiilis oli hyvä, mutta tiesin, että pujottelu ratkaisee kaiken.” ”Lämmittelylaskut tuntuivat vaikeilta ja suolapinnalle ei löytynyt heti hyvää tuntumaa. Pienellä riskillä pyysin huoltajaa ottamaan kantit tavalla, jota ei edes ennen kisaa oltu kokeiltu. Se kannatti. Tullessani maaliin ja nähtyäni nimen ykkösenä oli fiilis sanoinkuvailematon. Kaikki työ ja panostus monen vuoden ajalta sai konkreettisen osoituksen.”

KISAKYLÄN KUULUMISIA

Aloitan yleensä vastaavilla reissuilla aikaeroon totuttamisen jo Suomessa, ja niin tein nytkin. Lentäminen menosuuntaan oli vielä normaali ja lensimme Amsterdamin kautta Pekingiin. Maahan saavuttaessa oli taas edessä koronatesti. All good ja päästiin kisakylään. Kisakylässä maskia oli pakko käyttää kaikkialla, paitsi omassa huoneessa ja syödessä.

Kisakylä oli aika sokkeloinen, mutta tuli hyvin tutuksi kolmen viikon aikana. Ruoka oli kohtalaista, mutta samat ruoat alkoivat kyllä maistumaan hieman laimealta ajan myötä.

Valvontakameroita oli joka paikassa ihan sama missä nosti katseen ylös, löysi useamman kameran. Kaikki työntekijät kulkivat valkoisissa suojapuvuissa. Tietoturva oli myös yksi iso kysymys paikanpäällä. Itse käytin varapuhelinta koko reissun ajan.

Kylästä löytyi kaikki tarpeellinen: sali, pyykkitupa, kauppa ja paljon muuta. Kisakylässä mukavinta oli gondoli, mikä lähti suoraan suorituspaikoille. Kylästä meni noin 25 minuuttia rinteille. HARJOITUSOLOT KOHDALLAAN

Rinteeseen menimme heti seuraavana päivänä saapumisesta. Lumi tuntui itselle hyvältä. Meillä oli treenikäytössä kaksi rinnettä tekniikkalajeihin ja yksi vauhtiin. Treeneistä lähtien itsellä oli todella hyvä fiilis ja kroppa oli kunnossa.

Maaliskuun alussa kelit olivat jo aika lämpimät ja iso osa valmistautumisesta meni voitelun löytämiseen. Kuiva keli tuotti omat haasteet ja oikea ”setup” löydettiin vasta kun kaikki kolme syöksytreeniä oli laskettu.

Santeri Kiiveri olympiakultamitalisti