Lurppa 3/2013 by Annika Saarto

Ruokinta-asiaa s. 26-31

Pentujen uimakoulu s. 33

Koirankarva kiertoon! s. 9

Lounais-Suomen Spanielikerho ry:n j채senjulkaisu 3/2013

LURPPA

u s t u k n a t s i i R s. 11-23

3/2013

LURPPA

Työnjakoa

Tarjoilemme: Mediakortti 3

Tapahtumakalenteri 4

Koirankarva kiertoon 9 Riistan kutsu 11 Ruokinta-asiaa 26 Kerhossa tapahtunutta 32 Kesäkuvia 39 Karvainen kaveri 40

eidän spanieleilla on työnjako. Kaksivuotias Tatsi etsii metsästä suurimmat kepit ja kantaa ne puruotteella kotipihaan. Viime syksystä saakka kertyneellä puutavaralla saisi jo varmaan yksistään saunan lämpimäksi. Vanhaherra-wannabe Jebu sen sijaan ei ole keräilijäeläin. Ehkä jos sauna lämmitettäisiin fasaaneilla, mutta niinhän ei ole tapana. Halkojen pinoamista saunanpesään, tulitikun raapaisua ja tulen leviämistä sytykkeestä puuhun se kuitenkin seuraa tarkkaan. Tovin kuluttua turkin valkoset läikät hohtavat tutussa paikassa lauteiden alla, vasemmassa takanurkassa. Tatsi puolestaan käväisee saunassa vain kääntymässä. Sen hankkimat polttopuut rätisevät iloisesti kiuaskivien alla, mutta tyttö itse on jo karannut luvatta tutkimusmatkalle liiteriin. Projekti nimeltä Lurppa-lehti koostuu ideoinnista, suunnittelusta ja toteutuksesta. Työnjako on tällä hetkellä melko yksipuolinen. Toimikuntaan kaipaillaan toimittajaa, toimitussihteeriä, aputoimittajaa tai mikä ettei ihan uutta päätoimittajaa jakamaan nykyisen päätoimittajataittajan kepeää kuormaa. Jos tykkäät kirjoittaa, haastatella, koordinoida, hankkia mainoksia tai tehdä jotain muuta mistä voisi olla lehden teossa apua, ota ihmeessä yhteyttä! Kaneliomenoiden putoillessa,

päätoimittaja

Värikuvat Etukannessa irlanninvesispanieli Catanka Lucky Number “Dalton”, kuva Saana Lehtinen. Takakannen kuvassa amerikancockerspanieli Fancy-Tail International Song “Fransis”, kuva Annika Saarto. Viereisessä kuvassa espanjanvesikoiran pentu Tigidas Encina, kuva Sami Osenius. LURPPA

3/2013

Puheenjohtajalta

Hyvä spanieliväki, kauniit helteiset päivät ovat hellineet meitä spanieli-ihmisiä jo useita viikkoja. On ollut aikaa polkupyöräillä, treenata koiria, uittaa itseään ja koiria sekä esimerkiksi lukea kirjoja. Tiedättekö, että 900-luvun puolivälissä ei Walesissa ainoastaan ollut spanieleita, vaan niitä arvostettiin niin suuresti, että ne oli mainittava laissa. Tässä walesilaisessa lakikokoelmassa on koiran arvoa käsittelevä luku, jossa mainitaan seuraavia summia : kuninkaan spanielin arvo on 1 punta, kun taas rälssimiehen spanieli on arvoltaan 4 pennyä. Tänään meillä jokaisella on kotona se maailman paras ja arvokkain koira – oma spanieli. Lounais-Suomen Spanielikerhon väkeä osallistuu 7.9. Paimion urheilupuistossa järjestettävään KuntoKoira-tapahtumaan. Sinne ovat tervetulleita kaikki koirat, urheilukoirista kotikoiriin. Siellä voi liikkua oman tason mukaan joko yksin tai porukalla, juosten tai kävellen. Olen aivan varma, että myös spanielit ovat kuin kotonaan tuossa tapahtumassa. Kerhomme järjestää aktiivisesti myös omia koulutuksia ja kilpailuja. Epäviralliset agilitykisat pidetään 4.9. Vanton tilalla Raisiossa. Viimekertaisissa ”epiksissä” väkeä oli vaikka kuinka. Myös agilityn täsmäkoulutukset pyörähtävät käyntiin. Näyttely- ja kasvatustoimikunta järjestää handlerikoulutusta, Virusmäentien kentällä. Sinne ovat kaikki tervetulleita osallistumaan. Ennakkoon ei tarvitse ilmoittautua. Syksy on myös taipumuskoeaikaa. Taipumuskoeharjoitukset pidetään 20.8., ja taipumuskoe on 1. syyskuuta. Viime päivinä olen tuumaillut, voiko musta cockerspanieli muuttua vietnamilaiseksi roikkuvatsasiaksi… no, olen nyt tullut tulokseen, että kyllä voi. Pitu-cockeri odottaa pentuja eli olemme nyt kumpikin niin sanotusti ”telakalla” alkusyksyn. Kun pennut eli riiviöt ovat syntyneet ja minä saanut lonkkani kuntoon, on metsästyskokeiden vuoro. Onneksi vesityöpisteet ovat taskussa viime vuodelta. Treenattu on ahkerasti ja sitten vaan puuttuvat ykköset ja näyttelytulos. Mukavaa syksyä ja pitäkää spanieleistanne hyvää huolta!

Kirsi

LURPPA LOUNAIS-SUOMEN SPANIELIKERHO RY:N JÄSENJULKAISU Painosmäärä 230 kpl. Ilmestyy neljästi vuodessa. AINEISTO toimitus.lurppa@gmail.com Annika Saarto Palometsäntie 39 20610 Turku Nro | Ilm. | Aineiston DL 4/2013 | Joulukuu | 15.11.

3/2013

ISSN 1235-5577 PAINOPAIKKA Multiprint, Turku ILMOITUSHINNAT 2013 1 sivu mustavalko 65 € 1 sivu neliväri 120 € ½ sivua mustavalko 35 € 1/4 sivu mustavalko 20 € Takakansi - neliväri 150 € VUOSISOPIMUSHINNAT Ilmoitus kahteen lehteen -15 % Tukijat –50 %

JÄSENETUHINNAT 1 sivu mustavalko 25 € 1 sivu neliväri 55 € ½ sivua mustavalko 15 € 1/4 sivu mustavalko 8 € JÄSENILLE ILMAISET (mustavalko) In memoriam, valioilmoitus, koiran 10-vuotisonnittelut, näyttely- ja koetulokset. Pentue- ja astutusilmoitukset ovat maksullisia. Kuva näyttely- tai koetuloksen yhteydesssä maksaa 5 €.

LURPPA

Syksyn tapahtumakalenteri - elokuu 31.8. Agilityn täsmäkoulutus - syyskuu 1.9. Spanielien taipumuskoe 4.9. Epäviralliset agilitykisat 15.9. Mejä-mestaruuskoe 21.9. Match Show 22.9. Agilityn nuoriso- ja senioripäivä 24.9. Ylimääräinen yleiskokous - lokakuu 19.10. Agilityn täsmäkoulutus - marraskuu 15.11. Lurpan 4/2013 aineiston viimeinen vastaanottopäivä 18.11. Vaalikokous 23.11. Agilitykoulutusta pennuille ja nuorille koirille

Kuva Kaisa Suominen

LURPPA

3/2013

Ongelmakoirat n arkitottis n pentukurssit n agility n toko n mejä n luennot n tapahtumat n eläintenhoitajan palvelut n neuvontaa & opastusta n ja paljon muuta! Kysy rohkeasti lisää! koirakoululunatan@rocketmail.com www.koirakoululunatan.com puh. 050 571 2786

Suomen Spanieliliiton MEJÄ-mestaruuskoe 15.9.2013 Heinolassa

Järjestämisvuoro on lohkolla numero 3. Käytännön järjestelyistä vastaa Salpausselän Spanielikerho yhdessä SSL:n kanssa. Osallistumisoikeus on SSL:n jäsenyhdistyksen jäsenen FCI-roturyhmään 8.2 ja 8.3 kuuluvilla koirilla. Vain yhtä jäsenyhdistystä voi edustaa. Lohkon nro 2 karsinta Lohkon nro 2 karsinta järjestetään valintamenettelynä. Lohkoon kuuluvat LounaisSuomen Spanielikerho, Suomen Lagottoklubi, Cockerspanielit, Espanjanvesikoiraharrastajat ja Clumberinspanielit. Lohkosta valitaan mestaruuskokeeseen edustaja ja kaksi varakoiraa. Lisäksi viime vuoden mestari Cockerspanielit ry:n edustaja FI JVA Lecibsin Trixieball on itseoikeutettu osallistumaan kokeeseen. Valinta suoritetaan kolmen parhaan voittajaluokassa saavutetun tuloksen yhteenlasketun pistemäärän perusteella. Tasatuloksissa ratkaisee neljäs tulos. Jos tilanne on vielä tasan, ratkaisee arpa. Koetuloksiksi hyväksytään edellisen rotujärjestömestaruuskokeen (16.9.2012) jälkeen saavutetut koetulokset. Ilmoittautuminen valintamenettelyyn Koetulokset lähetetään kirjallisena lohkovastaavalle viimeistään 14 vrk ennen syksyn koetta eli 1.9.2013. Mukaan todistus jäsenyydestä siinä SSL:n jäsenyhdistyksessä, jonka edustajana ilmoittautuu mukaan valintamenettelyyn. Lohkovastaavan postiosoite: Ulla Ketola, Pihlajakatu 22, 13220 Hämeenlinna, email ulla.ketola@pp2.inet.fi. Tiedustelut puh. 040-5335339. SSL:n MEJÄ-mestaruuskokeen säännöt ja lohkojako löytyvät SSL:n sivuilta www.spanieliliitto.fi ja Spanieli-lehdestä nro 1/2013 ss. 27-28. SSL:n yhteyshenkilö on Jyrki Rasinpää, jyrki.rasinpaa@netikka.fi , puh. 040-7364682.

3/2013

LURPPA

Syyskuun pentutreffit metsässä: Meneekö siipi(kin) suuhun? - Katso aika ja paikka kotisivujen tapahtumakalenterista!

Varaa paikkasi syksyn agilitykoulutuksiin! Agilityn täsmäkoulutus 31.8., aiheena erikoisesteet. lmoittautumiset Tina Teinilälle, tina.teinila@gmail.com

Agilitypäivä junioreille (noin 7-12 vuotta) ja senioreille (yli 50 vuotta) 22.9. Ilmoittautumiset Annika Saarrolle, annikapia@netti.fi Agilityn täsmäkoulutus 19.10., aiheena ohjaustekniikka. Ilmoittautumiset Riitta Paganukselle, roosnell.kennel@gmail.com Agilitypäivä pennuille ja nuorille koirille 23.11., sisältäen teoriaosuuden. Ilmoittautumiset Teija Korpelalle, teija@korpe.la Koulutus kestää 2 tuntia ja maksaa 22e /koirakko. Maksu etukäteen.

LURPPA

3/2013

Kiinnostaako omatoiminen tokoilu? Pistetään pystyyn L-SSk:n oma tokorinki!

Treenaisimme esimerkiksi vakiopäivänä kerran viikossa, paikkaa vaihdellen. Rinki olisi avoin eri tasoisille koirakoille — sekä tavoitteellisille että vähemmän tavoitteellisille harrastajille. Yhteydenotot Saana Lehtiselle, saana.lehtinen@gmail.com.

LURPPA

goes netti

Käsissäsi oleva lehti on luettavissa näköislehtenä osoitteessa

http://issuu.com/asaarto/docs/lurppa_2013-3_issuu

ja edellinen lehti osoitteessa

http://issuu.com/asaarto/docs/lurppa_2013-2_issuu.

Painettu lehti säilyy jäsenetuna.

Lounais-Suomen Spanielikerho onnittelee Juha Kujalaa ja Aksua agilityn mini-sarjan Suomen mestaruudesta!!

3/2013

LURPPA

L-SSk järjestää

Epäviralliset agilitykisat ke 4.9.2013

Vanton tilalla Raisiossa (os. Vantontie 94). Ilmoittautuminen alkaa klo 17:00 ja kisa käynnistyy klo 18:00. Luokat: startti, mölli ja avoin (tässä järjestyksessä). Järjestys mini-medi-maksi (mölli ja avoin luokka). Rimat ovat alimmassa säkäluokan korkeudessa. Starttiluokassa korkeuksia on vain yksi. Starttiluokan alaikäraja on 8 kk, ja luokassa on pelkkiä hyppyjä ja putkia. Luokassa voivat sijoittua vain koirat, jotka eivät ole kilpailleet mölli- tai avoluokassa. Tässä luokassa suoritusta ei hylätä ja namin pitämisestä kädessä ei tule virhepisteitä. Mölliradalla ei ole pujottelua, keinua, pussia eikä rengasta. Mölleihin saavat osallistua ne, jotka eivät ole kisanneet virallisissa. Rimat ovat alimmassa säkäluokan korkeudessa. Juha Kujala tuomaroi. Osallistumismaksu on 6e jäseniltä ja ennakkoilmoittautujilta, muilta 7e, ja toinen startti maksaa 5e. Ennakkoilmoittautumiset 2.9. mennessä osoitteella tina.teinila@gmail.com. Rokotukset tarkistetaan. Hyvät palkinnot! Paikalla puffetti.

Tervetuloa kisaamaan alkusyksyn iltaan!

LURPPA

3/2013

Koirankarva

kiertoon

Teksti ja kuvat blogistin luvalla. http://helmiriippuvuus.blogspot.fi

Sain haasteen: tee kierrätyskoru, johon et osta mitään uusia materiaaleja. Heti haasteen luettuani tiesin mitä tekisin. Toteuttaisin kauan muhineen suunnitelmani. Onko tämä nyt sitten tarkkaan ottaen kierrätystä, siitä en ole ihan varma. Päämateriaali on nimittäin clumberinspanielimme Tyyne (Spice Twice Tweety). Neitosella on karvanlähtöaika. Se tarkoittaa sitä, että koko talous on kuorrutettu koirankarvoilla. En nyt sentään niitä lattialta kerännyt vaan pelkästään harjasta, josta niitä kertyikin nopeasti pussillinen. Tuo taaempi kasa on Tyynen karvaa, edessä oleva lampaanvillaa. Lisäksi käytin oliiviöljysaippuaa ja hopealangan jätepätkiä, jotka kuitenkin unohdin kuvata, joten kuvassa koko lankakieppi. Seuraavaksi tein palleron, jossa oli noin 3/4 Tyynen karvaa ja loput 1/4 lampaanvillaa. Mukaan lisäsin vettä ja saippuaa. Muutama minuutti pyöritystä ja voilá, käsissäni oli pieni huopahelmi. Korupiikit tein muutaman sentin mittaisista hopealangan pätkistä, samoin korvakorukoukut. Ainoastaan helmihatut ovat käyttämättömät, mutta nekin niin kauan laatikossa lojuneet, että ovat ihan tummentuneet. Tällaiset niistä tuli, Tyyne-korviksista. Noita karvoja niistä sojottaa joka suuntaan, vähän niin kuin Tyynestäkin.

3/2013

LURPPA

Lounais-Suomen Spanielikerho ry perustettiin vuonna 1965. Kerho harrastaa FCI8-ryhmään kuuluvia spanieleita ja vesikoiria.

Kuva Aino Pikkusaari

Mikäli haluat jäseneksi, ota yhteys jäsensihteeri Reetta Räisäseen, lssk.jasensihteeri@gmail.com. Jäsenhinnat ovat vuonna 2013 seuraavat: Vuosijäsen 29e (Lurppa- ja Spanieli-lehdet) Kannatusjäsen 18e (Lurppa) Perhejäsen 5e (ei lehteä)

suusta

Tervetuloa mukaan toimintaan!

Koiran

Walesinspringerien treffit

Kaarinassa 8.9.2013. Lisätiedot Annikalta annikapia (at) netti.fi

shiba schipperkeä haukkuu, pystyt korvat kummallakin

Joulu-Lurppa ilmestyy joulukuussa. Lähetä joulutervehdyksesi viimeistään 15. marraskuuta osoitteella toimitus.lurppa@gmail.com. Jäsenenä maksat mustavalkoisesta ilmoituksesta 25e (1 sivu), 15e (½ sivua) tai 8e (neljännessivu). Myös graafinen apu onnistuu, jos olet ajoissa liikkeellä. Lurpan näköislehti netissä on kokonaan monivärinen, mutta hinnat määräytyvät painetun lehden mukaan. Näköislehden ilmoituksissa olevat nettiosoitteet linkittyvät automaattisesti.

LURPPA

3/2013

Teksti Annika Saarto ja Satu Nieminen Kuvat Ellen Getz Wold, Mikael Grennard, Paula Horne, Maria Lindström ja Paula Valkonen

Riistan kutsu Metsällä spanielin, vesikoiran ja viiriäiskoiran kanssa.

Kaunis keli, puut kuurassa ja hiljainen metsä riistan kätkien... Monelle spanieli, vesikoira tai viiriäiskoira on ensisijaisesti metsästyskumppani. Kolme naista kertoo, millaista on metsästää noutavan, ylösajavan ja jäljestävän koiran kanssa.

etsästyskortin lunastaneita on suomalaisista 5,5 %, eli noin 300 000, ja Suomen Metsästäjäliiton alaisia metsästysseuroja on 2600. Mistään pienestä harrastuksesta ei siis ole kyse. Käytännössä metsästysseuroja hallinnoidaan riistanhoitopiireissä riistanhoitoyhdistysten kautta.

3/2013

Metsästysharrastuksen aloittamiselle ei ole ikärajoja. Metsästäjätutkinto kuitenkin vaaditaan. Sen läpäistääkseen kokelaalla tulee olla hallussa metsästyksen ja riistanhoidon perusasiat sekä metsästystä koskevat säännökset ja määräykset. Riistanhoitoyhdistykset järjestävät metsästäjäkursseja, jotka tukevat tutkintoon

LURPPA

”

Ensimmäinen SPME-koe järjestettiin Vesilahdella vuonna 1965

valmistautumista. Teoriaosaamisen lisäksi metsästäjän pitää osata ampua ja käsitellä aseita turvallisesti. Metsälle voi lähteä metsästysaikana, riistanhoitomaksun maksettuaan, mannuille joilla metsästämiseen on lupa.

Koira käyttötarkoituksen mukaan Koiria hyödynnetään riistan pyynnissä monin tavoin. Niiden käyttöä ohjeistavat metsästyslain kahdeksas luku sekä metsästysasetus. Metsästäjän kannattaa koiraa hankkiessaan miettiä, millaisia käyttöominaisuuksia siltä toivoo, sillä valikoima on laaja. Metsästysrotu voi olla ajava, karkottava, noutava, pysäyttävä, seisova, haukkuva tai luolatyöskentelyyn jalostettu. Metsästyskoirarodut on käyttötarkoituksen mukaan sijoitettu eri roturyhmiin. Spanielit ja vesikoirat kuuluvat roturyhmään FCI8, jossa ovat noutavat ja ylosajavat koirat. 1

Noutavat koirat toimivat vasta laukauksen jälkeen, noutaen riistan joko maalta tai vedestä. Ylösajavat koirat etsivät maastosta lintuja ja säikyttävät ne lentoon, jotta metsästäjä voi ampua ne. Moni ylösajava rotu myös noutaa saaliin. Kooikerhondjen käyttötarkoitus on poikkeava: se houkuttelee linnut ansaan huiskivalla hännällään. Spanieleille järjestetään rodunmukaisia metsästyskokeita eli SPME-kokeita. Ensimmäinen koe järjestettiin vuonna 1965 Vesilahdella. Kokeisiin osallistuminen on parhaita tapoja saada vertailukelpoista tietoa oman koiran käyttöominaisuuksista muun muassa jalostusta ajatellen. Kokeita järjestävät yleensä paikalliset metsästysseurat tai rotuyhdistykset. Kilpailuluokkia ovat avoin (AVO) ja voittaja (VOI). Arvosteltavia osioita ovat haku, ylösajo, saaliin tai haavoittuneen riistan löytäminen, saaliin nouto ja luovutus, vesityöskentely, tottelevaisuus ja yhteistoiminta sekä kokonaisvaikutelma. Vesityöskentely arvostellaan erillisessä spanielien vesityökokeessa (SPME-V). Viiriäiskoirille on omat kokeensa (ks. sivu 17). Spanieliroduista ahkerimmin metsästyskokeissa käydään englanninspringerspanieleiden ja cockerspanieleiden

kanssa (taulukko 1). Käyttövalioiksi on SPME-kokeista vuosina 2010-12 tullut neljä cockerspanielia ja 12 englanninspringerspanielia (hirvenjäljestyksen käyttövaliot eivät ole luvuissa mukana).

Tutkittua tietoa metsälläkäynnin lumosta Riistan kutsun voinevat todella ymmärtää vain ne, jotka ovat sen itse kokeneet. Mutta on asiaa tutkittukin. Lea Tamminen selvitti opinnäytetyössään vuonna 2008 metsästyksen motiiveja1. Sellaisiksi erottautuivat muun muassa oman koiran onnistuminen sekä metsästysporukan yhteinen mielihyvä. Suorat haastateltujen sitaatit puhukoot puolestaan: ”Miellyttävimpiä on koiran ja itsensä yhteiset onnistuneet suoritukset. Se ei kyllä välttämättä ole se suuri ukkometto mikä tulee. Vaan semmonen tilanne että kaikki toimii viimisen päälle. Ne on jääny mieleen. Koiran erittäin hyvä riistatyö ja sitten siinä samalla laukauksella kaks riekkoa ales ...Sitten rinnalla yhteiset olemiset siellä Lapissa...kun saa keskittyä viikon pelkästään siihen. Kun on jahtipäivä ohi niin kun on siinä sitten saunomista ja yhessäoloa ja kortinpeluuta ja...Se on semmonen viikko jota oottaa.”

Lea Tamminen 2008: Hiien hirven hiihtämähän — metsästyksen sosiaalisia ja yhteiskunnallisia ulottuvuuksia. Sosiologian pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto.

LURPPA

3/2013

Energia-, nesteytys- ja palautustuotteet koirallesi Kehitetty ja valmistettu Suomessa.

Lisätiedot ja jälleenmyyjät löydät osoitteesta:

3/2013

www.fitdog.fi

LURPPA

”Kyllä kaikki hetket on huippuhetkiä varsinkin silloin kun syksyllä on kaunis keli, pakkanen, puut on kuurassa ja on ihan hiljasta ja istut metässä niin kyllähän se tuntuu hyvältä. Jotenkin juhlavalta aina semmonen...” Lurppa haastatteli kolmea metsästäjänaista näiden kokemuksista metsästyksestä viiriäiskoiran, barbetin ja irlanninvesispanielin kanssa. Mitä metsästys heille merkitsee, ja miten he treenaavat koiriaan metsäkelpoisiksi?

Niemisen perheen Tara on hankittu Ruotsista, jossa viiriäiskoira on viiden suosituimman metsästyskoirarodun joukossa.

Tara on metsästäjän all-rounder Taulukko 1. Spanielien ja vesikoirien metsästyskoekäynnit vuonna 2012.

Spanielien ja vesikoirien metsästyskokeisiin (spme/ spme-v) osallistuneet koirat vuonna 2012 (kukin koira huomioitu vain kerran). Barbet 2/0 Cockerspanieli 28/12 Engl.springeri 48/35 Irlanninvesisp. 1/0 Walesinspring. 4/5 Viiriäiskoirakokeisiin osallistuneet koirat vuonna 2012 (kukin koira huomioitu vain kerran). Metsäkoe 4 Metsästyskoe 9

LURPPA

Satu Niemisen perhe etsi pari vuotta sitten metsästyskoiraa, josta olisi iloa jokaisella perheenjäsenelle. Viiriäiskoirassa miellyttivät sen kompakti koko ja monipuoliset metsästysominaisuudet. Tärkeää oli sekin, että viiriäiskoiran sosiaalinen luonne soveltuu lapsiperheeseen. Tara-narttu on nyt kaksivuotias eloisa ja skarppi pakkaus. Sen kanssa päätettiin alusta saakka osallistua kaikkeen, mihin rahkeet vain riittävät, metsästyskokeista näyttelyihin. — Pelkkää seurakoiraa emme missään vaiheessa olleet hankkimassa. Useimmat viiriäiskoirakasvattaja antavatkin pentuja vain koteihin, joissa

koira saa toteuttaa vahvaa riistaviettiään. Pentua etsiskelimme harkitusti ja saimme apua Viiriäiskoirakerholta. Kanta Suomessa on pieni ja kotimaisia pentueita on vähän, joten valikoimme Ruotsista yhdistelmän, jonka lähisukulaisia ei Suomesta ennestään löytynyt. Pentueen vanhemmat olivat myös tutkitusti terveitä ja metsästyskokeissa testattuja. Satu löysi metsästysharrastuksen aviomiehensä kautta. Ensimmäiset treffitkin sovittiin sorsapassiin. — Jonkin ajan kuluttua löysin itseni kävelemästä samassa seurassa Lapissa, riekkojahdissa. Menetin sydämeni hienolle

3/2013

miehelle ja harrastukselle, hankin metsästyskortin ja aseluvat.

Metsä terästää aistit Parasta metsästyksessä on Satun mielestä luonnonläheisyys. Kun pukee jakkupuvun sijasta ylleen metsästysasun ja laittaa panokset piippuun, aistit herkistyvät aivan eri tavalla. Tulee kiinnittäneeksi huomiota sellaiseen, mitä ei tavallisesti huomaa: rasahduksiin, tuulen suuntaan, jäniksenpapanoiden tuoreuteen. Keskittyy hetkeen ja yrittää tulkita koiran käytöksestä, minkä hajun perässä se on. — Hienoa metsällä on myös se, kun näkee miten käyttökoiran vaistot ja vietit heräävät. Miten se vaistonvaraisesti käyttää ominaisuuksiaan metsästyksessä. Kontakti omistajan kanssa kehittyy kerta kerralta, ja yhteiset onnistumiset palkitsevat. Yhtä lailla palkitsevaa on kuitenkin nähdä metsästysreissun jälkeen matolle jalkoihin kiertyvä koira, joka on joka karvallaan väsyneen onnellinen saatuaan tehdä sitä mitä eniten rakastaa – metsästää omistajan kanssa. Satu käyttää Taraa sekä käytännön metsästyksessä että kokeissa. Suurimpana erona näiden välillä hän pitää sitä, että koepäivän ohjelma ja koeosiot ovat ennalta

3/2013

tiedossa. Käytännön metsästyksessä puolestaan ei voi haulikkoa olalle nakatessaan vielä tietää, mitä metsässä tulee vastaan. — Varsinkin viiriäiskoiran kanssa, joka reagoi metsässä kaikkeen, supikoirasta jänikseen ja lehtokurpasta sorkkaeläimiin.

Arjesta pohja yhteistyöhön Kokeissa käyminen ja niihin harjoittelu pitävät virettä yllä kevät- ja kesäaikana, jolloin ei voi metsästää. Satu ja Tara käyvät rotuyhdistyksen järjestämissä yhteisissä harjoituksissa ja tapaamisissa ja saavat sieltä uusia vinkkejä koulutukseen. Haastetta on siinä, että koira oppii nopeasti sekä hyvässä että pahassa. Tärkeimmäksi asiaksi Satu mainitsee arkitottelevaisuuden. Koira pysyy valppaana ja psyykkisesti terävänä, kun se joutuu monta kertaa päivässä vastaamaan vaihteleviin arjen komentoihin.

”

Menetin sydämeni hienolle miehelle ja harrastukselle

keissa, kun riistavietit ovat valloillaan. Viiriäiskoirasta on sanottu, että se on hyvä kaikessa, mutta ei paras missään. Sekä nouto, jäljestys että karkoitus kuuluvat käyttöominaisuuksiin, ja hyvin koulutettu viiriäiskoira on myös mainio jälkikoira. Rotu onkin varsinainen metsästäjän all-arounder. Viiriäiskoira liikkuu laajemmalla alueella ohjaajasta kuin spanielit. Koulutuksessa pyritään saada koira toisaalta irtoamaan ohjaajan läheisyydestä, toisaalta ylläpitämään laadukasta kontaktia koko hakuosion ajan.

— Perustottelevaisuus on pohja metsästykselle ja kokeille. Jos koira ei tottele arjessa esimerkiksi luoksetulossa, ei ole syytä olettaa että kutsu toimisi metsällä tai koTara Ahvenanmaalla kaurisjahtiin lähdössä.

LURPPA

— Rodusta löytyy myös kovuutta pienpetoja kohdattaessa. Jotkut koirat pysäyttävät tielleen osuneen minkin tai supikoiran. Niemisen perheessä oli aiemmin saksanseisoja, ja Satu toteaa, että nämä kaksi rotua kuuluvat perustellusti eri FCI-ryhmiin. — Kanalintumetsästyksessä seisojat ovat aivan oma lukunsa. Ajaviin ja pystykorvaisiin koirarotuihin verrattuna viiriäiskoira taas poikkeaa siinä, että työskentelyaika on huomattavasti lyhyempi, vain kymmeniä minuutteja tuntikausien sijasta. Tehokasta, varsinkin kun rotu tosiaan reagoi metsässä kaikenlaiseen riistaan.

Tähtihetket jäävät mieleen Ikimuistoisimman metsästyskokemuksen Satu kertoo olevan viime marraskuulta Ahvenanmaalla, jossa järjestettiin Viiriäiskoirakerhon kaurisjahti. Oli viikonlopun viimeinen passi, satoi ja palelsi. Ajatukset hiipivät jo kotimatkalle. — Jokin sai minut nousemaan ylös ja yhtäkkiä takavasemmalta alkoi kuulua sorkkien kopsetta. Seurasin kiskoa pitkin

LURPPA

”

Ensimmäisen lentoon ampumani pyyn muistan aina

kauriin loikkaa kunnes yhdellä laukauksella pudotin komeasarvisen pukin kallion laelle aviomieheni katsellessa koko tapahtumaa aitiopaikalta viereisestä passipaikasta. Myös ensimmäisen lentoon ampumansa pyyn Satu muistaa hyvin, ja siitä tehty paisti maistui erityisen herkulliselta. Paras tähänastinen koemuisto on ensimmäisistä virallisista viiriäiskoirien metsästyskokeista.

Kotiin koirakko palasi lopulta koepäivän parhaiden pisteiden kera. Muita saavutuksia ovat rotujärjestöltä saatu ”Vuoden nuori koira” –kiertopalkinto sekä muutamat mukavat näyttelyarvostelut. Tulevaisuudessa tavoitteena on suorittaa WACH-M-metsäkoe sekä korottaa edellisen kokeen palkintoluokkaa. — Ja kun joskus vielä saisi yhtä komean kauriin ampua omalta koiralta tai päästä yhdessä Taran kanssa kokeilemaan villisian metsästystä.

— Ensikertalaista jännitti kovasti ja kuumettakin oli ihan oikeasti. Niin paljon, että osan eväistäkin unohdin kotiin. Puinti koealueella oli viivästynyt ja rusakoita ei tuntunut löytyvän neljälle koiralle, ei sitten millään. Hetkittäin harkittiin jo kokeen keskeyttämistä, mutta kyllä siinä voimat elpyivät kun rusakko vihdoin Viiriäiskoirien ensimmäiset löytyi, koira teki hienon jälkityön ja toimi muissa- viralliset metsästyskokeet Jepualla 2.9.2012. Päivän parhaat pisteet! kin koeosoissa.

3/2013

Viiriäiskoirakokeet Viiriäiskoirien omat metsästyskokeet virallistettiin elokuussa 2012. Suomen koesäännökset on laadittu Saksan ja Ruotsin koesääntöjen pohjalta. Viiriäiskoirakokeet (WACH) on jaettu NUO- ja ALO- ja AVO-luokan metsästyskokeisiin sekä metsäkokeisiin.

metsäalueella, sekä ampumatilanteen mahdollistamista ohjaajalle ja passissa olevalla ampujalle. Riistakontaktissa arvostellaan koiran haukku ja jäljestystyöskentely koko kokeen aikana. Koiria, jotka keskeyttävät motivaation puutteessa, seuraavat jälkeä tuulen mukana tai seuraavat liian kauan, ei hyväksytä. Koiran haukun tulee olla luotettava ja koiran tulee osoittaa innokkuutta riistan löytämiseen. Myös tämän kokeen aikana arvostellaan tottelevaisuutta. Liian itsenäinen koira, joka ei pidä kohtaktia ohjaajaan, hylätään. Koirat, jotka eivät kohtuullisessa ajassa palaa ohjaajan luo hylätään, koska viiriäiskoiran metsästyskäytössä on ideana, että ohjaajan tulee pystyä ohjaamaan koiraa ja saada useita ampumismahdollisuuksia samaan sektoriin, mikäli vain riistatiheys sen mahdollistaa.

NUO- ja ALO-luokissa testataan ensisijaisesti viiriäiskoiran monipuolisia metsästystaipumuksia niin varhaisessa vaiheessa koiran kehitystä, ettei oppiminen ole vielä ehtinyt vaikuttaa koiran toimintaan. Kokeen alussa testataan, seuraako koira ihmisten muodostaman ajoketjun ylösnostamaa jäniksen jälkeä. Arvostelun kohteena ovat koiran valmiudet löytää jäniksen jälki ilman katsekontaktia jänikseen, miten koira seuraa tilannetta sekä koiran jäljestämistarkkuus ja -halukkuus. Koiraa tarkkaillaan ja etäisyyksiä mitataan samalla kun tilanteesta muodostetaan kokonaisarvio. MetsätyöskenteSuomessa rodun vaativin koe on avoimen luokan lyyn kuuluu myös muita osioita, kuten koiran lähettämi- koe. Siinä vaaditaan erityisosaamista noudon ja jäljesnen hakuun. Arvosteluperusteina on, miten koira läpikäy tyksen suhteen, mutta myös tottelevaisuutta. Avoimen metsäalueen ja uskaltaako se lähteä tarpeeksi kauas luokan kokeeseen sisältyy metsätyöskentelyä, jossa ohjaajan luota. Vesityöskentelyssä koiran tulee mennä taipumuskokeiden tapaan rajoitetaan koiran etsintää käskystä veteen ja uida. Reaktiot ammuntaan testataan ja työskentelytapoja, mutta verrattuna nuorten tai myös mahdollisen paukkuarkuuden selvittämiseksi. aloittelijaluokan kokeisiin nyt vaaditaan huomattavasti Kokeen päätteeksi arvioidaan koiran noutotaipumusta. laajempaa hakua hyvän tuloksen saamiseksi. Koiran Tämä suoritetaan tekemällä vetojälki linnulla ja koira lä- tulee avoimen luokan kokeen aikana noutaa lintuja ja hetetään noutamaan saalis. Valmius jäljen löytämiseen, turkisriistaa. Riista viedään maastoon vetojäljen päähän noutohalukkuus, sekä koiran käyttäytyminen jäljellä ja koetoimitsija seuraa miten koira reagoi löytäessään arvostellaan. Koiran tottelevaisuutta arvostellaan koko riistan. Kokeeseen kuuluu myös nouto vedestä. Koiran kokeen ajan ja se muodostaa tärkeän osan kokeesta, tulee noutaa kaksi lintua, joista toinen heitetään veteen koska toimiakseen parhaalla tavalla viiriäiskoiran on ja toinen on valmiiksi kätkettynä kasvillisuuden sekaan oltava ohjaajansa hallinnassa ja yhteistyöhalukas koko vastarannalle. Kun koira hyppää hakemaan lintua vedesmetsästyksen ajan. tä, ammutaan laukauksia jotta nähdään, reagoiko koira vai jatkaako se työskentelyään häiriintymättä. AmmunMetsäkoe on ennemminkin käytännöllinen mettareaktiot testataan myös koepäivän aikana metsäisessä sästyskoe, jonka kohderyhmää ovat vanhemmat ja maastossa. Kokeen viimeisessä osiossa koiralle tehdään kypsemmät koirat. Koe voidaan toteuttaa tavallisen myös 400 metriä pitkä ja vähintään kaksi tuntia vanha metsästyksen yhteydessä. Koiralle annetaan mahdolverijälki. Jos koiralla on tulos Mejä tai Vahi –kokeesta, lisuus työskennellä vähintään 90 minuuttia. Metsäkoei tätä osiota tarvi suorittaa. Tässäkin kokeessa arvostelkeen tarkoituksena on testata koiran halukkuutta ja laan koiran tottelevaisuutta koko päivän ajan. taipumusta LURPPA 3/2013 tehokkaasti ja itsenäisesti suorittaa hakua 17

Barbet toimii vedessä ja maalla Paula Hornen lauma koostuu vesikoirista. Yhdeksänvuotias Mikku (Herman’s Miguela) ja nelivuotias Salla (Nuutuksen Salla) ovat espanjanvesikoiria, kuusivuotias Mistral ja Isabelle-pentu (Isabelle du Soleil du Ventoux) barbeteja. Paula aloitti metsästyksen viitisentoista vuotta sitten ja on jäsenenä parissakin seurassa. Harrastus oli aluksi pääosin hirvenmetsästystä, jossa perrot ovat olleet erinomaisena apuna haavakoita jäljitettäessä. Myös vesilinnut ovat tähtäimessä. Pienriistan metsästys alkoi koirien myötä. Eniten metsästyskäytössä on Mistral, jonka Paula hankkikin lähinnä metsästyksen takia. Hän halusi pysytellä vesikoirissa, mutta saada koiran, joka noutaisi riistaa myös muualta kuin vedestä toisin kuin omat perrot. — Mistral on ollut minulle aarre aloittelevana pienriistan metsästäjänä ja koeharrastajana. Kohtuullisen kovana ja erittäin hyvähermoisena koirana se suhtautuu omiin töppäilyihini hyväntuulisesti ja haluaa tehdä yhteistyötä ohjaajan kanssa. Mistral on ollut pennusta saakka hyvin kiinnostunut riistasta. Sitä voi silti pitää kaninpoikasten kanssa vapaana ilman valvontaa. Riistan nouto ohjaajalle on luontaista. Haastavinta LURPPA

koulutuksessa on ollut saada hakuun lisää vauhtia, jota kaivataan kokeissa.

Osaavat harrastajat tukena Paulan kaikki vesikoirat ovat käyneet spanielien taipumuskokeessa ja läpäisseet sen. Sallan kanssa on käyty metsästyskokeissakin, Mistral fasaanijahdissa talviturkissaan. mutta riistaa ei sillä kertaa löytynyt. Koeinnostus syttyi tä. Pennun kanssa käydään vuoden 2007 Haastaja-kisassa, ampumaradoilla leikkimässä. jossa Mistral saavutti jaetun Metsässä se saa tutkija hajuja neljännen sijan yli 40 koiran ja kenties löytää piilotettua joukosta. Haastaja on edelriistaa. Veden äärellä opetellisenä vuonna syntyneiden laan veteen menoa ja uimista. koirien, lähinnä spanielien, metsästysominaisuuksien — Asun joen varrella, jokatselmus. ten Isabelle oppi uimaan jo — Ennen kisaa Mistral ei ollut edes fasaania nähnyt ja minulla ei ohjaajana ollut myöskään aikaisempaa kokemusta. Koira on luonnonlahjakkuus, ohjaaja opettelee vieläkin... Paula on saanut hyvää oppia osaavilta metsästäjiltä ja metsästyskoeharrastajilta, kuten Mauri Koivuportaalta, Pekka Eskolalta, Veli Nurmiselta ja Juha Mäntymäeltä. Koulutus on aloitettu jo pentuiässä leikin varjolla. Ensimmäisenä tavoitteena on, että koiran mielestä kaikki metsästykseen liittyvä on superhienoa yhdessä tekemis-

11-viikkoisena toisten koirien perässä. Noutoa harjoittelemme päivittäin leikkimällä. Olennaisinta on innokas noutoonlähtö, sen jälkeen luoksetuonti ja hyvä ote. Pentu oppii hyvin nopeasti, että oikein toimimalla hauska leikki jatkuu.

Osaavien koirien kanssa Paula pitää harjoitukset vaihtelevina ja koiralle motivoivina. Hän treenaa mielellään muiden kanssa, jotta saa palautetta omasta työskentelystään. Yhteistyön ja tottelevaisuuden merkitystä ei hänen mielestään voi korostaa liikaa.

3/2013

Mistral on juuri nyt metsästyskoirana parhaimmillaan. Se osaa jo havainnoida maastoa ja käsitellä riistaa, ja kuntoa riittää.

Barbetissa on kanakoiraa Barbetit saavat osallistua spanieleiden metsästyskokeisiin. Metsästykseen verrattuna koe on periaatteiltaan sama: riista etsitään, ammutaan ja noudetaan. Paula toteaa, ettei koe ole täysin barbeteille sopiva. Rotu oli aikaisemmin FCI7ryhmässä eli kanakoirien ryhmässä, ja seisontataipumusta esiintyy vieläkin joillakin barbeteilla, myös Mistralilla. Ylösajavien kokeissa seisomisesta saatetaan pudottaa pisteitä.

— Koe on myös metsästykseen verrattuna hyvin lyhytkestoinen ja koiria pisteytetään perustuen cocker- ja springerspanieleiden metsästystyyliin. Metsästyksessä painottuu riistan reppuun saaminen, kokeessa tyyli.

”

Metsästyksessä painottuu riistan reppuun saaminen, kokeessa tyyli

Paula pyrkii pääsemään Mistralin kanssa joka syksy metsäkanajahtiin hyvässä

seurassa sekä muutamaan kokeeseenkin. — Metsästysporukat ovat yleensä erinomaisen mukavaa seuraa. Saalista on hyvä saada silloin tällöin, mutta se ei ole pääasia. Hienointa on saada saalista oman koiran kanssa yhteistyössä toimien. Omat koirani selvästi nauttivat metsästyksestä. Parasta tässä harrastuksessa on luonnossa oleminen ja oppiminen. Mistral on onnistunut sekä maalla että vedessä. — Olimme kyyhkysjahdissa kaverini kanssa. Hän ampui kyyhkysen minun ja Mistralin ollessa noin 250 metrin päässä ilman näköyhteyttä. Kuulin vain laukauksen, ja lähetin Mistralin etsimään. Se palasi luoksemme kymmenen minuutin kuluttua vielä elossa oleva kyyhky suussaan löydettyään sen hehtaarin kokoisesta koivutiheiköstä. Vesilintukokeissa Mistral ajoi minkin mereen. Minkki ammuttiin, ja Mistral nouti sen epäröimättä suoraan käteen. Usein jää hyvin mieleen juuri vaikeiden noutojen onnistunut suoritus. Isabelle-pentu toivottavasti seuraa Mistralin tassunjäljissä.

Mistral ja poikansa Nuutuksen Vasco talvisen fasaanijahdin jälkeen.

3/2013

LURPPA

Irlanninvesispanieli Voitto on jo tehnyt historiaa Paula Valkosen rotu on irlanninvesispanieli, ja sitä virkaa hoitaa tällä hetkellä viisivuotias Hollannin-tuontiuros Voitto (Green Socks Nothing To Declare). — Mieheni otti vuosituhannen alussa suomenpystykorvan. Halusin itselleni oman harrastuskoiran, joka olisi soveltuvampi tokoon ja agilityyn. Mieheni antoi ehdoksi, että koiran tulee soveltua metsästykseen. Hankin ensimmäisen irlanninvesispanieli Veijon (Catanka Free Kick) Seidi Linnavuorelta vuonna 2005. Suureksi suruksemme jouduimme jättämään Veijolle hyvästit viime vuonna.

LURPPA

Valkosen perheen koiralaumaan kuuluvat myös kaksi suomenpystykorvaa sekä yksi suomenajokoira. Lapsuudenkodissa Paulalla oli kääpiösnautseri. Metsästysharrastus alkoi aikuisiällä miehen innostamana, ja hän alkoi käydä metsällä mukana koiranohjaajana. — Oman metsästyskortin suoritin lievästi pakon sanelemana vuonna 2008, kun mieheni osti minulle haulikon syntymäpäivälahjaksi. Ensimmäisessä spanielien metsästyskokeessa Paula kävi Veijon kanssa vielä samana vuonna. Ohjenuorana hänellä on kokeissa käymisen suhteen ollut, että kokeet ovat koiran

koulutustason mittari eivätkä mikään kilpailu. Osallistumiskynnys on ollut matala, ja osittain Paula on käynyt kokeissa katsomassa mitä siellä ylipäätään tapahtuu. Kuin myös tapaamassa muita harrastajia. Veijo oli kepposten kruunaamaton kuningas. Sen metsästyskokeet ovat kuitenkin jääneet Paulan mieleen tasaisina suorituksina. Kaksikko saavutti useita AVO2-tuloksia likimäärin samoilla pisteillä, karvan verran ykköstuloksesta jääden. — Veijon kanssa saimme myös eräässä kokeessa supikoiran saaliiksi. Tämä oli Veijon ensikosketus supiin

3/2013

ja olin oikein tyytyväinen koiraan sekä siihen, että sillä riitti luonnetta pysäyttää peto. Moni muu spanieli olisi supin kohdattuaan ottanut jalat alleen.

Vespalla on noutajan piirteitä Voiton ensimmäisessä kokeessa kaikki meni nappiin, ja tuloksena oli AVO1. Tämä on kautta aikain paras vesispanielin saama metsästyskoetulos Suomessa. Käyttövalioita ei ole yhdessäkään Pohjoismaassa. Muualla maailmassa irlanninvesispanielin pääasiallinen koemuoto on noutajatyyppinen, eikä ylösajavan spanielin koe. Suomessa ja Ruotsissa rotu luokitellaan spanieliksi,

3/2013

”

Uintihalutonta vespaa ei löydy mistään

ja oma koetyyppi on SPME. Ruotsissa rodulla on myös epävirallinen osallistumisoikeus noutajien kokeeseen, mutta käyttövalion arvon koira saa spanieleiden kokeesta.

hakukuvion sanotaan olevan varsin noutajatyyppistä, laajasti kaartelevaa.

Nouto ja halu kantaa asioita ovat vesispanielin parhaita ominaisuuksia. Riista pysyy hyvin vahvojen leukojen otteessa. Nimensä mukaisesti vesispanieli rakastaa vettä, ja uintihalutonta vespaa ei löytyne mistään. Sorsastuskauden viileät vedet eivät ole ongelma, sillä vesispanieli sietää erinomaisesti akylmää. Riistaviettikin on rodulla hyvin tallella. Haku on kenties sen suurin heikkous muihin rotuihin verrattuna. Vespan

— Rotuna vespa on alkuperäisesti ollut köyhän väestön koira ja se on kehitetty työskentelemään pitkiä aikoja raskaassa maastossa. Vesispanieli on iso ja raskastekoinen verrattuna esimerkiksi cockerspanieliin. On selvää, ettei vesispanieli pysty samanlaiseen sähäkkään suoritukseen. Rakenne, karvanlaatu ja työskentelytapa sopivat mielestäni parhaiten vesilintukokeeseen ja raskaaseen maastoon. Vesilintukoe on ehdottomasti vesispanielin

LURPPA

omin juttu. Maalintukokeessa maaston pitäisi olla raskas ja peitteinen, jotta rodun parhaat ominaisuudet tulisivat esiin. Yhdessä kokeessa minulle lankesi arvonnassa peltomainen maasto. Oman koirani tuntien tiesin heti maaston nähdessäni, että tästä ei hyvä tule. Eikä tullutkaan. Paula harmittelee sitä, että säännöllistä metsästyskoulutusta spanieleille ei juuri ole. Koulutukset ovat useimmiten muutaman päivän mittaisia koulutusviikonloppuja ja niitä on vain harvoin. Koulutuksia voitaisiin tarjota samalla konseptilla kuin esimerkiksi tokossa ja agilityssa: kokoontuminen kerran viikossa sellaisen kouluttajan johdolla, joka opastaisi koirakohtaisesti. Näin koira pysyisi paremmin vireessä, ja ohjaakin saisi potkua treenaamiseen. Omien koiriensa koulutuksellisiksi haasteiksi Paula mainitsee haun.

— Koiriltani on kokeissa toivottu tarkempaa ja tiiviimpää hakua. Ne sortuvat tekemään pistomaisia hakuja ja taitavat välillä päästä karkaamaan liian kauas ohjaajastaan. Ylipäätään koulutan koiraani liian vähän ja yksipuolisesti. Metsästyskoulutuksen osalta olen vielä alkeissa.

Aivot jälkitoimituksena kolmivuotiaana Perustottelevaisuus on aina kuulunut Paulan koirien harjoitusohjelmaan. Sitä on treenailtu sekä ohjatusti koirakentällä että ihan vain lenkkien lomassa. Koiran hallinta helpottaa normaalielämää sekä parantaa koiran ja omistajan suhdetta. Omille koirilleen Paula on opettanut sivulletulon ja sivulla kulkemisen, paikallaoloa sekä noutoa metsästystä varten. Hän harrastaa Voiton kanssa metsästyksen lisäksi tokoa, agilityä ja mejää. Tärkeää on, että treeneistä nauttivat sekä koira että ohjaaja. — Kolmivuotiaasta eteenpäin vesispanieli on metsäkäytössä parhaimmillaan. Tällöin se ei enää ole pentumainen höselö vaan sillä alkaa olla järkeä päässä. Vesispanielille sanotaan aivojen tulevan jälkitoimituksella vasta siinä

LURPPA

kolmen ikävuoden jälkeen, jolloin ylimääräinen koheltaminen alkaa jäädä pois. Koulutus on varmasti myös tehnyt tehtävänsä ja koira osaa asiansa. Tässä vaiheessa toivottavasti vespan omistajakin on oppinut koiransa tavat ja muistaa, ettei elämä vespan kanssa ole vain hauskaa, se voi olla myös ”hiti-hauskaa”! Mikäli mielii joskus osallistua koiransa kanssa metsästyskokeisiin, on riistan ylösajoon pysähtyminen Paulan mielestä yksi tärkeimmistä asioista. Sen harjoittaminen täytyy aloittaa jo aivan pienen pennun kanssa. Myös noudon ja haun alkeet on syytä aloittaa penruiässä ja vaikeuttaa treenejä koiran taitojen kehittyessä.

Vahva luonne on hyvästä ja pahasta Veijo oli luonteeltaan tyypillinen huumorintajuinen irlanninvesispanieli. Voitolla ei keppostelu ole mielessä, vaan se antaa jopa hieman palveluskoiramaisen vaikutelman. Se on nopea oppimaan ja halukas tekemään töitä. Vesispanieleiden tapaan se ei kuitenkaan viitsi pitkään puurtaa tylsistymättä tai toistaa samoja tehtäviä. Luonteeltaan Voitto on erittäin rohkea ja kova, ja mörköikäkin jäi siltä väliin. Ne harvat kerrat, kun jokin asia on koiraa pelottanut, tilanne on saatu nollattua nopeasti. Koulutuksen ja motivoinnin kannalta Voiton

3/2013

parhaimpia puolia on sen ahneus ruuan suhteen. Sen suurin intohimo on kantaa tavaroita – vaikka kenkiä, joita sitten joutuu etsimään aamukiireessä. — Voiton vahva ja uppiniskainen luonne on valitettavasti osaltaan sen huono puoli. Voitto on myös kova vahtimaan ja omimaan asioita. Kun kovaluonteisella koiralla on tällaisia piirteitä, joutuu aika ajoin vääntämään asioista. Tiedän esimerkiksi, että Voitto osaa noudon hyvin, mutta aina toisinaan se kiidättää linnun muualle ja omii sen itselleen. Ohjaajan hermorakenne on silloin koetuksella. Koiran rohkea luonne näkyy metsässä myös siinä, että se välillä sortuu metsästämään itselleen eikä ohjaajalle. Fyysisesti Voiton parhaat puolet ovat ruumiinrakenne ja koko sekä karvanlaatu. Voitto on ketterä vesispanieliksi ja ui hyvin. Silmät ja huulet ovat tiiviit eivätkä juuri kerää roskia. Hännän pää valitettavasti aukeaa usein risukkoisessa maastossa.

Metsässä arki unohtuu Valkosen perheessä metsästysharrastus on osa jokapäiväistä

3/2013

”

Välillä Voitto sortuu metsästämään itselleen

lisän, ja tykkään touhuilla koirien kanssa muutenkin. Metsässä ei tarvitse olla yksin, kun koira on kaverina. Koiran kanssa syntyy myös riistatilanteita aivan toisella tavalla kuin ilman koiraa. Käytännön metsästyksessä ei ohje- ja arvostelukirjaa tarvita. Kokeesta kolmosia keräävä koira voi olla käytännön metsästyskoirana aivan hyvä, vaikka noudot eivät tule suoraviivaisesti käteen tai haku ei ole erityisen vauhdikasta.

elämää, johon kuuluvat metsässä kulkeminen ja luonnon seuraaminen yleisesti. Koti tönöttää keskellä peltoja ja metsiä. Lähimpiä naapureita ovat metsän eläimet, ja pihasta on bongattu hirviä, jäniksiä ja valkohäntäpeura. Karhun jätökset ja tassun jäljet on havaittu 70 metrin päästä kotiovelta. — Parasta metsästyksessä on luonnossa liikkuminen ja arkiasioiden unohtuminen. Koira tuo harrastukseen mukavan

— Mielestäni tärkeintä on, että metsästys on turvallista niin koiralle kuin ihmiselle ja haavoittunutta riistaa ei jäisi maastoon. Pidän myös tärkeänä, että saatua riistaa arvostetaan ja että koira osaa käsitellä sitä siten, että riistasta riittää paistia pöytään. Mitä tavoitteisiin tulee, niin Voiton kanssa se saavutettiin jo ensimmäisessä kokeessa AVO1-tuloksen myötä. Jos tavoitteeksi voi sanoa, että Voitto pysyisi terveenä ja metsästyskuntoisena vielä mahdollisimman monta vuotta, niin tietenkin se on sitä. Mutta niinhän se on kaikilla metsästyskoiran omistajilla.

LURPPA

Huolehdi aktiivisen koiran palautu

oiran riittävä nesteensaanti on erittäin tärkeä asia paitsi kotioloissa mutta etenkin fyysisen rasituksen aikana. Rasittavasta harjoituksesta tai kilpailusuorituksesta seuraa nestevajaus, energiavarastojen tyhjentyminen sekä koiran kehon väsyminen.

Koiran tulisi lähteä suoritukseen aina täysillä energia- ja nestevarastoilla riippumatta siitä, onko kyseessä nopea sprinttisuoritus esimerkiksi

LURPPA

agilityssa vai pitkäkestoisempi suoritus kuten jäljestys tai vetohiihto. Koiralle ei voi antaa kiinteää ruokaa ennen suoritusta, joten energiatankkaus pitää suorittaa nestemuotoisena. Riittävä nesteensaanti on koiran suorituskyvyn kannalta aivan yhtä tärkeää kuin riittävä energiansaanti, koska rasitus lisää nesteen poistumista elimistöstä. Jo 3-4 prosentin nestehukka heikentää koiran suoritusta. 7-8 prosentin nestehukka vaatii tehokasta hoitoa, jotta se ei johda hen-

genvaaralliseen, jopa korjautumattomaan tilaan. Koira ei osaa juoda etukäteen, joten omistajan on huolehdittava koiransa nesteytyksestä ennen suoritusta ja suorituksen aikana. Nestetarpeeseen vaikuttavat muun muassa ympäristön lämpötila sekä rasituksen kovuus. On kuitenkin syytä pitää mielessä, että nesteytys ei ole pelkästään kesällä huomioitava asia, vaan koira voi kärsiä nestavajauksesta myös talvella. Koiran keskimääräinen nestetarve vuorokaudessa on 0,5-1 dl/kg

3/2013

umisesta! normaalioloissa. Rasitus lisää nesteen tarvetta. Varsinainen nestetankkaus voidaan tehdä 3-8 tuntia ennen suoritusta. Suorituksen jälkeen alkaa välittömästi palautusmisvaihe, jota voidaan merkittävästi nopeuttaa oikeilla lisäravinteilla. Tehokkaassa palautumisessa riittävä nesteensaanti on edelleen tärkeää, ja nestevajaus heikentää palautumista huomattavasti. Nestevajeen korjauksen lisäksi elimistön glykogeenivarastot pitää palauttaa hiilihydraattitankkauksella. Monet ihmisurheilijat käyttävät urheilujuomia ja energiapatukoita. Koiran fysiologia eroaa ihmisen ja hevosen vastaavasta. Koira hikoilee liikuntasuorituksen aikana vain vähän tassuistaan eikä siis menetä vastaavia määriä suoloja hien mukana kuin ihminen. Ihmisille kehitetyissä energia- ja palautusvalmisteissa on koiralle liikaa suoloja, mikä voi johtaa eläimellä haitallisiin terveysvaikutuksiin. Koirille on kuitenkin kehitetty omia energia- ja palautustuotteita. ELT Minna Leppänen Kuva Inger Handegård

3/2013

LURPPA-GALLUP 3/2013: Miten koirasi vietti viimeksi

synttäreitään? neissä! Mejä-tree

Syöden maksalaatikkokakkua nakki kynttilöin :) Manikyyriss ja ä ;) Eli tassuje Agility-treeneissä n herkutellen oman lautrimmaus ja hoito, herkkuja... (Koira man kanssa ;) siis nauttii trimmaukse sta) Näyttelyissä, synttäreiden kunniaksi ROP-ruusukkeen !! PS U H kanssa kotiin! :D En muista, Lasten toivomu ksesta Suskin 1 v synttäreitä vi tettiin kotona ke ermakakun kera . Luun muotoin kakku yhdellä en kynttilällä tietys ti. Kunniavierai emonsa Lisbeth na sekä emäntänsä /kasvattajansa. kille kakkua ja Kaikoirille myös oi keat luut.

r”kakku” Kotona cesa pipanoilla koristettuna ku :)pysja herkkutik omeuden tyssä koko k . kun tuli keskellä, 1-v täyteen

Oltiin uimassa Liedon koirauimalassa ja syötiin itsetehtyjä koiran herkkuja

LURPPA

Mitä koirasi saa ruuastaan? Teksti Janina Stauffer Valokuva Annika Saarto

lli Wuorimaa luennoi 6.2.2013 ravinteiden kulusta aineenvaihdunnassa ja kertoi kuulijoille mitä koira tarvitsee ravinnostaan, miten näemme koirasta saako se kaiken mitä tarvitsee sekä mistä kuluttaja voi tuoteselosteviidakossa tietää, mitä todellisuudessa koiralleen syöttää.

ravinto- ja perintötekijöiden vuorovaikutusta.

Kun koira saa sille sopivaa ruokaa sopivan määrän, se saa täydennettyä kehonsa tarpeet. Jokaisen koiran tarpeet ovat yksilöllisiä, ja niihin vaikuttavat kulutus ja ulkoinen rasitus. Meidän ihmisten vastuulla on, mitä ruokaa koiramme saavat.

Kaikki lähtee proteiineista

Luennolla sivuttiin myös rotujen evoluutiota ja geneettisen monimuotoisuuden kaventumista jalostuksen ja sisäsiitoksen myötä. Useat rodut ovat jo siinä pisteessä, että muutamien sukupolvien jälkeen autoimmuunisairauksien puhkeaminen vaikuttaa väistämättömältä. Apua saattaa löytyä nutrigenomiikasta. Se on tieteenala, joka tutkii LURPPA

Pintaraapaisuna Wuorimaa kävi läpi erilaisia homeopatian menetelmiä, joilla voidaan tukea aineenvaihduntaa silloin, kun se on kunnossa. Hän on kirjoittanut useita artikkeleita luennoimistaan aiheista. Artikkelit ovat luettavissa osoitteessa http://www.shetland.fi/ Artikkelit.html.

Valkuaisaineet eli proteiinit ovat elimistölle tärkein rakennusaine. Niitä saadaan lähinnä lihasta. Ravinnon proteiinit pilkotaan ruuansulatuksessa haiman entsyymeillä aminohapoiksi. Vasta aminohapot voidaan ottaa hyötykäyttöön. Usein puhutaankin ruuan sulavuudesta. Kun ravinnon proteiinit on pilkottu aminohapoiksi, niitä voidaan käyttää elimistössä uuden rakentamiseen eli kehon rakenteiden ja toiminnan ylläpitämiseen. Eri proteiinilähteet koostuvat eri proteiineista ja siten eri aminohapoista. Sen tähden

monipuolinen ravinto, joka koostuu ainakin kolmesta eri lihasta, turvaa sen että elimistöllä on käytettävissä kaikkia eri aminohappoja tarpeiden mukaan. Rakennusohjeet saadaan DNA:ssa sijaitsevista geeneistä. Tämä on yksi syy, miksi genetiikka kytkeytyy tiiviisti ravintoasioihin. Proteiinien lisäksi ravinnosta käytetään rasvoja, hiilihydraatteja ja erilaisia hivenaineita.

Liikaa tai liian vähän? Ravinnossa olevat ravintoaineet on käytettävä elimistössä. Kaikki ylimääräinen on kuonaa, joka tukkii aineenvaihdunnan sekä johtaa yliaktiivisuuteen ja käytösongelmiin. Elimistö pyrkii poistamaan ylimääräiset ravintoaineet munuaisten läpi virtsan kautta. Pitkäaikainen munuaisten kuormitus voi aiheuttaa munuaisvian. Kasvuikäisillä pennuilla liiallinen ravinto aiheuttaa ylikasvua ja etutassujen kiertymistä ulospäin, koska ravinto kulkeutuu ensimmäisenä värttinäluille.

3/2013

Lohesta saa omega-3-rasvahappoja. Ravintoaineet kulkeutuvat viimeiseksi suupieliin, kainaloihin, tassuihin ja ihoon, joten erilaiset puutokset oireilevat ensimmäisenä näillä alueilla tyypillisesti punoituksena ja kutinana. Oireet kertovat vastustuskyvyn heikkenemisestä. Ellei koira saa kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita, korvatulehdukset, turkin kiillottomuus ja apaattisuus ovat iho-oireiden lisäksi tyypillisiä oireita. Iho on niin ihmisen kuin koirankin suurin elin. Koiran päivittäisestä ravinnosta 30 % kuluu ihon ylläpitämiseen. Ihon rakentuminen kestää noin 60 vuorokautta, joten ravinnon aiheuttamat muutoksetkin näkyvät ihossa uusiutumisen ajan kestävällä viiveellä. Tämän vuoksi uutta ruokavaliota tulee kokeilla vähintään 60 vuorokauden ajan ennen kuin johtopäätösten tekoa suuntaan tai toiseen.

3/2013

Terveen suoliston mikrobisto on tasapainossa Suolisto tarvitsee erilaisia bakteereita toimiakseen normaalisti. Terveessä paksusuolessa elää niin hyviä kuin pahojakin bakteereita sekä hiivoja tasapainossa keskenään. Yli 70 % vastustuskyvyn toiminnasta on suolistossa, joten muutokset suoliston terveydessä heijastuvat välittömästi koko eläimen terveyteen. Suoliston mikrobikannan muutokset johtavat ravinteellisiin puutoksiin, koska kaikkia ravintoaineita ei saada hyötykäyttöön, vaikka niitä ruuassa olisikin. Lisäksi ne aiheuttavat hiivatulehduksia sekä herkistymistä eri ravintoaineille. Hiivatulehdus on oire suoliston ja vastustuskyvyn toimintahäiriöstä. Kun suoliston mikrobitasapaino järkkyy, hiivan ylikasvu vie elintilan hyviltä bakteereilta ja käyttää ravintoaineet, jotka oli tarkoitettu koiralle. Tällöin hiiva

alkaa erittää myrkkyjä ja itiöitä, jotka aiheuttavat koiralle allergisia reaktioita, kutinaa ja korvatulehduksia. Kun näitä oireita hoidetaan antibioottikuureilla, tapetaan loputkin suolistolle hyödylliset bakteerit, jolloin vastustuskyky heikkenee entisestään. Lisäksi koirille määrätään usein kortisonia, joka poistaa kutinan. Koiran oma keho tuottaa kortisonia, mutta luonnollinen oma tuotanto lakkaa, jos koira saa kortisonia jatkuvasti muualta. Tällainen hoito ei ratkaise ongelmaa, koska siinä puututaan vain oireisiin eikä niiden aiheuttajaan. Suoliston mikrobitasapainoa voivat järkyttää sopimattoman ravinnon lisäksi erilaiset stressaavat tilanteet. Stressin vaikutusta voi pyrkiä eliminoimaan lisäämällä koiran ravintoon muutamaa päivää ennen stressaavaa tilannetta mikrobikantaa tukevia lisäravinteita tai hapanmaitotuotteita. Samoin voidaan toimia antibioottikuurin LURPPA

”

Prebiootit edistävät hyödyllistä bakteerikantaa

jälkeen. Olli Wuorimaa antaa omille koirilleen viikon pre- ja probioottikuurit kerran 1,5-2 kuukaudessa ylläpitääkseen suoliston tervettä mikrobitasapainoa.

Pre- ja probiooteista lisäapua Lisäravinteilla, joita kutsutaan pre- ja probiooteiksi, voidaan avustaa koiran elimistön hyvien baktreerien toimintaa. Näin koira on terveempi ja pystyy käyttämään suuremman osan ravinnostaan hyödyksi. Ruokintakulut ja jätösten määrä vähenevät. Elimistölle hyödyllisiä bakteereita on ruuansulatuskanavan lisäksi iholla ja suussa. Prebiootteja on useita ja ne kaikki edistävät jonkin elimistölle hyödyllisen bakteerikannan kasvua tai aktiivisuutta. Probiootit ovat yhden tai useamman bakteerikannan elävä viljelmä, jonka tarkoituksena on tasapainottaa koiran oman mikrobikannan koostumusta. Probiootit alentavat suolen pH:ta ja estävät haitallisten bakteerien menestymisen kilpailemalla niiden kanssa ravinteista ja elintilasta. Eri LURPPA

probioottien vaikutukset ovat erilaisia. Tunnetuimpiin probiootteihin kuuluu maitohappobakteeri Lactobacillus acidophilus.

Omegojen epätasapaino voi johtaa sairauksiin Omega-3- ja -6-rasvahapot ovat monityydyttymättömiä rasvahappoja, jotka ovat tärkeitä immuunipuolustukselle, nivelille ja yleisesti elinvoimaisuudelle. Tärkeintä on omega-3- ja -6-rasvahappojen suhde. Kasviksista saa omega6-rasvahappoja arakidonihappoa (AA), gammalinoleenihappoa (GLA) ja linolihappoa (LA). Lähtökohtaisesti koirat saavat tätä muotoa aina tarpeeksi. Omega-3-rasvahappoja puolestaan saadaan niukasti. Koska valtaosa koirista käyttää ravinnokseen vilja- ja kasvisvoittoisia ruokia, ne voivat saada jopa 20 kertaa liikaa omega-6-rasvahappoja suhteessa omega-3-rasvahap-

poihin, ellei ravinnossa ole huomioitu omega-3-rasvahappojen lisäystä. Tavallisessa koiranruuassa omega-3 ja omega-6 muotojen suhde on noin 1:15, kun koiralle ihanteellisin tasapaino on 1:5. Omega-3- ja -6-muotojen tasapainon järkkyminen aiheuttaa koiran elimistössä tulehdustilan ja johtaa pahimmissa tapauksissa epilepsiaan sekä sydän- ja sokeritauteihin. Näiden rasvahappojen suhteen muutosten on todettu liittyvän useisiin sairauksiin, virheellisiin allergiadiagnooseihin, näköön ja jopa käytökseen. Rasvaisesta kylmän veden kalasta, kuten lohesta ja makrillista, saadaan omega3-rasvahappoihin kuuluvia dokosaheksaeenihappoa (DHA) ja eikosapentaeenihappoa (EPA). DHA on välttämätön rakennus- ja ylläpitoaine aivoille, näkökyvylle ja hermostolle. Elimistö käyttää sitä myös muun muassa ympäristömyrkkyjen ja

3/2013

erilaisten kemikaalien, kuten säilöntäaineiden, aiheuttamien DNA-vaurioiden korjaukseen. Pentujen kehityksessä DHA:n merkitys korostuu. EPA puolestaan vähentää tulehduksia. Kolmatta omega3-rasvahappoa eli alfalinoleenihappoa (ALA) saadaan pellavansiemenistä ja joistakin tummanvihreistä lehtevistä vihanneksista. Elimistö ei voi hyödyntää ALA:aa suoraan, mutta siitä valmistetaan DHA:ta ja EPA:aa. Se on kuitenkin melko heikosti hyödynnettävissä, sillä alle kymmenen prosenttia saadaan käyttöön. Lisäksi omega3-rasvahappoihin kuuluu DPA, jota esiintyy emänmaidossa ja syvänmeren lohessa. Niukasta saatavuudesta huolimatta EPA on tarpeellinen rasvahappo, ja koira voikin muodostaa sitä itse DHA:sta ja EPA:sta. Jos koira tarvitsee ravintoonsa lisää omega-3-rasvahappoja, erilaiset lohi- ja

pellavansiemenöljyt ovat suositeltavia. Pääosa omega3-rasvahapoista on kalan päässä, joten pelkästä lihasta sitä ei saa kovin paljon. On myös huomioitava, että kasvatetun lohen ravinto poikkeaa täysin villilohesta, mikä heijastuu niistä valmistettujen öljyjen huomattavasti heikompiin omega3-pitoisuuksiin verrattuna villilohiöljyihin (esimerkiksi Grizzly). Öljyjä kannattaa siis vertailla kriittisesti.

Kankea tuoteselostekieli Useimmille kuluttajille tuoteselosteet tuntuvat olevan kuin vierasta kieltä, ja vaikeaselkoisuuden vuoksi voi jäädä kokonaan tarkastamatta, mitä koiralle valittu säkki sisältää. Proteiinien ja rasvojen määrä ei valitettavasti ole oikotie onneen, sillä osa niistä voi olla ”täyteaineina” käytetyistä raaka-aineista, joita koira ei pysty hyödyntämään (jopa kumi, höyhenet ja sahanpu-

ru..!). Tärkeintä on tarkastella ruuan ravintoarvoja Muutama niksi auttaa saamaan yleiskuvan ruuan laadusta. Aluksi kannattaa tarkistaa, onko liha mainittu ensimmäisenä ja sisältääkö ruoka useamman eri lajin lihaa. Raaka-aineiden osuudet ruuassa voivat olla vaikeaselkoisia. On syytä muistaa, että prosentti voi olla joko tuore- tai kuivapainosta. Jos tuoteseloste lupailee 70 % lihaa, kyse on tuorepainosta eli suurin osa siitä on vettä ja lihan todellinen osuus kuivapainona on noin 20 %. DL-metioniini on sana, johon kannattaa kiinnittää huomiota, sillä koira saa sitä tarpeeksi lihasta, jos tämä on hyvälaatuista. Jos ruokaan on lisätty erikseen DL-metioniinia, voi siitä päätellä jotain pääproteiinin lähteenä käytetyn lihan laadusta. Ruokintamääräsuositukset ovat rahanarvoista tietoa.

Tuoteselosteiden pikapurku Valkuaislähteet = proteiini = liha

= kaikki hivenaineet suhteessa, vertaile

Onko mainittu ensimmäisenä? Onko useita?

Ruokintamäärä-suositukset

3/2013

A-vitamiinipitoisuus

Vrt. kilohinta, vertaile

Mahdolliset lisäravinteet

Prebiootit, probiootit, öljyt, rasvat, hivenaineet ja kuidut

LURPPA

Mitä parempilaatuista ruoka on, sitä pienempi annoskoko riittää. Moni valitsee ruuan, joka on kilohinnaltaan halvin. Todellisuudessa tämä ruoka voi kuitenkin tulla kalliimmaksi, jos sitä pitää syöttää koiralle määrällisesti paljon enemmän, jotta saavutetaan samat ravintoarvot kuin kilohinnaltaan kalliimmassa ruuassa on. Eri ruokien A-vitamiinipitoisuuksien vertailu kertoo paljon. Siitä voi nimittäin päätellä muidenkin hivenaineiden määrät, koska ne ilmoitetaan aina samassa suhteessa toisiinsa. Suositukset koirien vitamiinitarpeesta ja niiden suhteista löytyy AAFCO/NRC:n (Amerikka) ja FEDIAF:n (Eurooppa) internet-sivuilta. Käytännössä tarpeet ovat suurempia, koska suosituksissa oletetaan, etteivät koira liiku. Suhdeluvut ovat kuitenkin oikein. On hyödyllistä katsoa, mitä erilaisia lisäravinteita kuten prebiootteja, probiootteja, öljyjä, rasvoja (omega-3 ja -6-rasvahappojen suhde), hivenaineita ja kuituja ruuassa on tai ei ole. Lisäravinteet ovat pääsääntöisesti merkki laadukkaasta ruuasta. Sääntönä voidaan pitää, että jos ei ymmärrä mitä tuoteselosteen merkintä tarkoittaa, sillä todennäköisesti yritetään peitellä joitain tietoja. Esimerkiksi usein tuoteselosteissa ilmenevä termi ”hydrolisoitu proteiini” tarkoittaa esimerkiksi höyhenistä tai muusta LURPPA

epämääräisestä materiaalista eristettyjä aminohappoja. Termit ”eläinrasva” tai ”kalaöljy” eivät myöskään kerro paljonkaan; minkä eläimen rasvaa ja mitä kalaöljyä? Erilaiset lisäravinteet ovat yleistyneet, ja kuluttajan olisikin hyvä muistaa tarkastella myös niiden tuoteselosteita kriittisesti. Esimerkiksi monelle tuttua Tehobakt-valmistetta myydään maitohappobakteerivalmisteena, mikä on hieman harhaanjohtavaa, sillä tuoteselosteen mukaan siinä on 0,4 % maitohappobakteereita ja muuten tuote on pääosin merilevää ja pektiiniä (prebiootti). Lisäravinteiden kanssa on myös syytä muistaa, että niiden summittainen lisääminen saattaa aikaansaada todellisia ongelmia.

Nappuloilla tai barffaten Kuivaruuat voidaan karkeasti luokitella neljään kategoriaan. Perusruokiin, joita saa marketeista, jotka tyypillisesti sisältävät paljon viljaa ja ovat heikkoja ravintopitoisuuksiltaan. Premium- eli ylläpitoruokiin, joissa on markettiruokia enemmän lihaa. Superpremium- eli laaturuokiin, joihin on edellisiin verrattuna lisätty erilaisia lisäravinteita sekä viimeiseksi holistisiin eli terveysvaikutteisiin ruokiin, jotka eivät sisällä mitään synteettisiä tai kemiallisia aineita.

”

Tuoteselosteita tulee tarkastella kriittisesti

Riippuen siitä, minkä kuivaruuan valitsee, saattaa siihen olla tarvetta lisätä lihaa ja erilaisia lisäravinteita ja öljyjä, jotta koiran tarpeet täyttyvät. Teollisten kuivaruokien rinnalle on eräänlaisena muoti-ilmiönä noussut barffaus. BARF lyhentyy sanoista biologically appropriate raw food. Valitettavan usein ideologian periaatteet on ymmärretty väärin. Lyhenne on avattu myös toisella harhaanjohtavalla tavalla ”bones and raw food”. Syöttämällä koiralle pelkästään luita ja raakaa lihaa ei tarjoa sen parempia lähtökohtia lemmikkinsä aineenvaihdunnalle kuin nappulapussia valitessa silmänsä täysin ummistava henkilö. Myös barffatessa on huolehdittava ja oltava tietoinen siitä, mitä ravintoaineita ja kuinka paljon koira saa ruuastaan. Kun annokset kootaan itse, hyvä työkalu on esimerkiksi fineli.fi, jossa voi laskea ravintopitoisuudet eri raaka-aineille ja niiden avulla suunnitella koirallensa tasapainoisen ruokintaohjelman.

3/2013

Barffaajiakin on moneen koulukuntaan: osa syöttää raa’an lihan lisäksi nappulaa, kun toinen on viimeiseen asti tarkka, ettei mitään ole varmasti kypsennetty eikä ainoassakaan suupalassa ole viljoja tai gluteiinia. Viljoja karttavat perustelevat kantansa usein luonnonmukaisella ruokinnalla verraten koiran ravintoa suden ravintoon. On kuitenkin muistettava, että koira ei ole susi ja että evoluutio on muokannut perimää myös ruuansulatuksen osalta. Koirilta on löydetty 32 geeniä, joita sudelta ei löydy, ja nämä geenit liittyvät nimenomaan hiilihydraattien ja tärkkelyksen pilkkomiseen. Tämä kumoaa ajatuksen, jonka mukaan koirien ravinnon pitäisi vastata täysin susien luonnossa käyttämää ravintoa. Kun jaksaa nähdä hieman vaivaa, jotta todella tietää mitä koiralleen syöttää ja mitä se tarvitsee, säästää niin koiran terveyttä kuin rahaakin. Ruuan ravintoarvojen lisäksi tarkkaile vähintään yhtä tarkasti koiraasi ja anna lopulta sen elimistön päättää, mikä ruoka sopii juuri sille parhaiten.

Lurppa havainnoi Lurppa-toimittajan tehtäväksi lankesi tällä kertaa selvitellä, millä kirjaimella alkavia kutsumanimiä koirille annetaan eniten. Aineistona oli Koirammelehti, jonka neljä numeroa käytiin läpi ja merkittiin muistiin jokainen niissä mainittu koiran kutsumanimi. Kukin koirayksilö huomioitiin ainakin tietoisesti vain kerran. Analysoidut Koirammelehden numerot olivat 6/1997, 9/1997, 12/2012 ja 5/2013. Viime vuosituhannelta peräisin olevien numeroiden sisällyttäminen

tutkimukseen antoi mahdollisuuden tunnistaa muuttuneet trendit. Vuoden 1997 kahdessa numerossa mainittiin yhteensä 182 eri koiran kutsumanimi. Yleisin ensimmäinen kirjain oli R ja yleisin nimi Nella, joka vilahti teksteissä kolmeen otteeseen. Viime joulukuun ja viime toukokuun numeroista löytyi yhteensä 92 eri koiran kutsumanimi. Yleisin ensimmäinen kirjain oli T. Kolme nimeä esiintyi kaksi kertaa: Hilla, Maisa ja Pyry.

Kirjavinkki: Koiran Ruokinta, kirjoittajat, Merja Helleman ja Petri Marjeta (2010)

3/2013

LURPPA

Kerhossa tapahtunutta

Spanielit taipuivat 26.5.2013 Kuvat Maija Jaakola

ounais-Suomen Spanielikerhon kevättaipumuskokeessa 26.5.2013 oli päätuomarina Johanna Söderholm ja vastaavana koetoimitsijana Kaisa Mäkinen.Kokeeseen osallistui kahdeksan koiraa, joista seitsemän suoritti sen hyväksytysti. SPA1-tuloksen saavuttivat: Englanninspringerspanieli Wildomar’s Like A Real Lady, om. Tarja- Haaranen-Fonsell ja Sanna Kavén Cockerspanieli Carrier Hugbear, om. Mari Salminen ja Tiina Rantanen Walesinspringerspanieli Donzara Belle Epoque, om. Sanna Saarto ja Torsti Theqvist Walesinspringerspanieli Benton Home Sweet Home, om. Tiina Hurri ja Marjo Jaakkola Walesinspringerspanieli Chanangel Leading Edge, om. Aino Väyrynen Espanjanvesikoira Zorrazo Lucky Luke, om. Noora Petro Walesinspringerspanieli Benchmark Athroniaeth -> FI MVA, om. Oili Pohjolainen

Kira ottamassa kehuja hyvästä hakutyöskentelystä ampuja Antero Niittymäeltä. LURPPA

lut Onnitte ! i l le taipune

Jasna odottaa kärsivällisesti omaa hakuvuoroaan.

3/2013

Kerhossa tapahtunutta

Kerholaisten pentuikäiset, alle yksivuotiaat koirat ovat tapailleet alkuvuoden mittaan, ja toukokuun alussa teemana oli ”Uimakoulu”. Saimme RC-veneitä harrastavalta Hydro-Kilta ry:ltä luvan mennä Maskun Rivieran lähellä olevalle ajolammikolle.

Märkäämeininkiä Teksti Reetta Räisänen Kuvat Jukka Dietrich ja Reetta Räisänen

aikka sopii hyvin pennuille, sillä vesi on matalaa ja lämpiää nopeasti. Ajolammikolla tuntuu käyvän paljon koiranuittajia, mutta Maskussa varsinaisesti koirille tarkoitettu uimalammikko on Vt-8:n, Ruskontien ja Maskuntien välissä. Aurinkoisena iltana Rivieran parkkipaikalle tulivat apujoukkoineen lagotto Luna, kooikerit Iita, Maggie, Lillan ja Lenni, amerikancockerit Piitu ja Fransis sekä espanjanvesikoira Moppe. Puikkelehdimme haavereitta vilkkaan kasitien yli, ja lammikon rannalla turvallisen kaukana tiestä pennut

3/2013

pentujen uimakoulussa

päästettiin vapaiksi. Ikähaitari oli noin 13 vk - 11 kk. Nuorimmat eli kooikereiden ”kolmiapila” Iita, Maggie ja Lillan eivät ikänsä vuoksi olleet juuri veteen tottuneet. Pentuporukan seniorit Lenni ja Fransis taas olivat jo aiemmin ehtineet ihmetellä omistajilleen, että miksi koiran muka pitää uida…?! Luna, Piitu ja Moppe näyttivät heti, että vettä on tullut ennenkin pärskyteltyä, vaikkei uimamaisterin taitoja vielä ihan ollutkaan. Varsinaiset noutoharjoitukset oli tarkoitus jättää kokeneemmille ja nyt vain saada tuntumaa veteen pentuporukassa. Omistajien mie-

lestä kaikki keinot olivat sallittuja, ja yksi jos toinenkin kääri lahkeensa ja kahlasi veteen herkkupalat mukanaan. Niinpä Lennikin sitten ui herkkupalan houkuttelemana. Pikku-kooikerit keskittyivät pääosin rantahiekan ja toistensa pöllyttämiseen, mutta Maggie teki lopulta hallitun uimalenkin. Fransiksen herkkupala taisi olla koiraneito Luna, jonka imussa nuoriherra asteli veteen. Vajaan parin tunnin tiimellyksen jälkeen kotiin lähti jokaisen koiranomistajan ”Dream team”: lauma märkiä ja hiekkaisia mutta toivottavasti myös väsyneitä nelijalkaisia. LURPPA

Kerhossa tapahtunutta

Intoa ilmassa agilitykentällä

Juha Kujalan agilitykurssilla touko-heinäkuussa Kuvat Annika Saarto ja Tina Teinilä

ettää yli esteiden.

Walesinspringeri Rambo viil

Vuotias perropoi ka Moppe sai nope asti ideasta kiinni Laji on sekä emän . nälle että koiralle uusi.

nski Moranilta erityisPutken selvittäminen vaati owczarek podhala suurikokoinenkin koira tekniikkaa, mutta tässä on todiste siitä että pääsee ”haitarista” läpi.

LURPPA

Tatsi-walesin lempiesteitä ovat ehdottomasti ne, joissa saa kiivetä, kuten puomi.

3/2013

Kerhossa tapahtunutta

Milli-springeri loisti Piian Pystissä Kuvat Kaisa Suominen

oukokuun viimeisenä keskiviikkona eli 30.5. kisattiin leikki- ja möllimielellä Piian Pystistä kevätkauden päätöstapahtumassa. Koirakot mittelöivät tottelevaisuudessa, jäljessä ja juoksussa. Lapsille oli oma sarjansa. Tottelevaisuusosiota tuomaroi Pekka Tainio ja jälkityöskentelyä Johanna Söderholm.

Piian Pystin kärkikaksikko 1. Englanninspringerspanieli Milli, ohjaaja Krista Suonpää 2. Kooikerhondje Primo, ohjaaja Kaisa Suominen

Lasten sarjan kärkikaksikko

Felix, Milli ja palkintopussi.

1. Cockerspanieli Lilo, ohjaaja Aada Sario 2. Englanninspringerspanieli Milli, ohjaaja Felix Heikkilä

Suvi Reini osallistui molempien kooikerityttöjensä Mindin ja kymmenviikkoisen Maggien kanssa.

3/2013

ONnea!

Lasten sarjan kaksi parasta: vasemmalla Aada ja Lilo, oikealla Felilx ja Milli.

LURPPA

Kolmen kerhon mejä-koe 26.5.2013 Loimaan Virttaalla

oe järjestettiin yhdessä Auran Nuuskujen ja Turun Seudun Mäyräkoirat ry:n kanssa. Ylituomarina toimi Kari Grönman ja muina tuomareina Mari Mamia, Marko Saarni, Mikko Ahti, Antti Koski ja Jouni Vestu. Tuloksen sai yhteensä 19 koiraa. avoin luokka

voittajaluokka, voi3-tulokset

Kooikerhondjenarttu Roosnell Astrantia AVO1 44 p. Cockerspanielinarttu Raccoon’s Hot Kiss AVO2 35 p. Kark.karv.mäyräkoira Rivakka Milla Magia AVO2 33 p. Kooikerhondjeuros Oorbellen Kurt AVO3 28 p. Labradorinnoutajanarttu Odorosas De La Rose AVO3 25 p. Cockerspanielinarttu Attenborough Autumn Light AVO3 24 p.

Labradorinnoutajauros Lucky Nana’s Don Repa 29 p.

voittajaluokka, voi2-tulokset

voittajaluokka, voi1-tulokset

Engl.springersp.narttu Adamant’s Let Me Dream Again 34 p. Labradorinnoutajanarttu Upwards Keep On Smiling 33 p. Kultainennoutajauros Vofcit’s Mactavish 33 p. Rhodesiankoirauros Bawabu Birango Buruku 32 p.

Engl.springersp.narttu Wildomar’s Ciss Mi Lilac 47 p. Espanjanvesikoirauros Tulimaan Omar 44 p. Labradorinnoutajanarttu Niinivuoren Pohjan-Lumme 43 p. Kooikerhondjeuros Lucky Nana’s Alfa Roomeo 42 p. Cockerspanielinarttu Nightlane’s Tiger’s Kiss 42 p. Cockerspanielinarttu Nightlane’s Make Dreams 41 p. Englanninspringersp.narttu Adamant’s Be My Dream 40 p. Kark.karv.mäyräkoiranarttu Kirsikkamäen Rebekka 40 p.

LURPPA

3/2013

Kerhossa tapahtunutta

Mejä-koe Marttilassa 30.6.2013 Koe järjestettiin yhdessä Fieldspanielit ry:n kanssa. Ylituomarina toimi Kari Kielo ja muina tuomareina Mari Mamia ja Marko Saarni. Kaisa Railomäki oli koevastaava, Marianne Mamia ratamestari ja Anu Ikonen sihteeri. Emännät: Marja-Liisa Rantovaara, Teija Korpela ja Mia Karlsson. Apuemännät: Sari Rantovaara, Anu Ikonen, Ninni Nasi ja Merja Saastamoinen.

Tuloksen saaneet: avoin luokka

voittajaluokka

Fieldpanieliuros Arosuon Caesar ”Winston” AVO1 42 p. Ghita Lindholm, Siuntio Irl.vespauros Catanka Lucky Number ”Dalton” AVO2 38 p. Hannu Lahtinen, Turku Engl.springersp.uros Rosace’s Donatello ”Poju” AVO2 37 p. Saila Jalonen, Kruusila Cockersp.narttu Speck Line Every Heartbeat ”Eevi” AVO3 26 p. Anu Ikonen, Turku Cockersp.narttu Raccoon’s Hot Kiss ”Donna” AVO3 25 p. Mia Karlsson, Turku Fieldspanielinarttu Mandolic Welhotar ”Nala” AVO3 20 p. Marjaana Kurri, Loimaa

Cockersp.uros Jenlin Rock the Ballet ”Rokka” VOI1 45 p. Kaisa Railomäki, Tarvasjoki Engl.springersp.narttu Adamant’s Let Me Dream Again ”Pippa” VOI1 40 p., Tuija Sällylä, Turku Fieldsp.uros Best Friend of The Fields Society ”Mocce” VOI1 40 p., Ninni Nasi, Tuulos Kooikerh.narttu Roosnell Astrantia ”Viola” VOI2 34 p. Teija Korpela, Tarvasjoki Fieldspanieliuros Arosuon Chaplin ”Saku” VOI2 33 p. Ghita Lindholm, Siuntio

Onnittelemme maailmanvoittajaa C.I.B C.I.E POHJ MVA FI MVA SE MVA (N) DK MVA NO MVA HU MVA HEW-10 NOV-10 SEV-12 WW-13

Benton Ugly Duckling “Erkki” Om. Katja ja Olli Alho

15.5.2013 Budapest Grand Prix Cacib Show, tuomari Marbara Muller, CH Serti, Cacib ja ROP 19.5.2013 Budapest World Winner 2013, tuomari John Thirwell, UK Serti, Cacib ja ROP > WW-13 ja Unkarin valio

3/2013

LURPPA

Lounais-Suomen Spanielikerho ry. Hallitus 2013

Toimikunnat

Puheenjohtaja Jäljestyskoetoimikunta Kirsi Niittymäki pj Kaisa Railomäki Vainionpohjantie 41 040 534 4387 21270 Nousiainen Agilitytoimikunta puh. 02-431 5611 pj Riitta Paganus gsm 0400 600 637 040 512 5031 Varapuheenjohtaja Taipumuskoetoimikunta Merja Saastamoinen pj Maija Jaakola gsm 040 722 6290 040 702 9711 Jäsenet Näyttely- ja kasvatustoimiMaija Jaakola 040 702 9711 kunta Terttu Hellberg 02-438 6712 pj Katja Alho Riitta Paganus 040 721 5466 Anu Ikonen Lurppa-toimikunta Katja Alho 040 721 5466 pj Annika Saarto Pekka Tainio 0400 164 977 050 344 5531 Kaisa Railomäki 040 534 4387 Sihteeri Åsa Liljeqvist 02-231 5123 asa.liljeqvist@gmail.com Rahastonhoitaja Riitta Paganus Ristenperäntie 19 23140 Hietamäki Tilinumero 571127-29070 roosnell.kennel@gmail.com Saaja: Lounais-Suomen Spapuh. 040-5125031 nielikerho ry Viesti: Kirjoita mistä maksat, esim. Lurppa 4/2013 ½ sivua. Kaikki maksut MEJÄä ja jäsenmaksuja lukuun ottamatta. HUOM! Jäsenmaksun tilinumeron saat jäsensihteeriltä liittyessäsi jäseneksi. Vuosijäsen 29e (Lurppa- ja MEJÄn tilinumero on 571127Spanieli-lehdet) Kannatusjäsen 18e (Lurppa) 28932 Perhejäsen 5e (ei lehteä)

Kerhon yleistili:

Jäsenmaksut

Muut toimihenkilöt Jäsensihteeri Reetta Räisänen Kuusiharjunkatu 2 20660 Littoinen lssk.jasensihteeri@gmail.com Kalustonhoitaja Keijo Kaskinen 0400 833 387 keijo.kaskinen@suomi24.fi Asuntovaunun hoitaja Kari Mattila 041 445 5599 kari.mattila51@pp.inet.fi Kiertopalkintojen hoitaja Riitta Paganus 040 512 5031 roosnell.kennel@gmail.com Allianssin / kenneltoiminnan yhteyshenkilö Leena Laine 050 337 3489 Kirjanpitäjä Terttu Hellberg (02) 438 6712 terttu.hellberg@dnainternet. net

2013

LURPPA

3/2013

Lurpan kesäkuvakimara2

Neiti Jade - lagotto rodultaan - täytti ensimmäisen vuotensa. Sankarin virallinen nimi on Tulan Amorosa All’Alba. Kuva Malin Keto-Tokoi.

Kesä, vesi & kapula, niistä fieldspanieli-Enya nauttii! Kuva Merja Saastamoinen.

Hulda-cockerin huoletonta kesänviettoa riippuma- Jekku-walesi kipparina. Kuva Janina Alankoja. tossa. Kuva Hanna Miettinen.

Neliviikkoiset kooikeripennut Ode ja Asta. Kuva Saana Nieminen.

3/2013

Mökkeilijäcockeri Sohvi on tullut laiturille ihmettelemään västäräkkejä. Kuva Anu Ikonen.

Cockerspanieli Eevi. Kuva Anu Ikonen.

Voiko kesäpäivä tästä enää paremmaksi muuttua: uimaranta ja uusi vesilelu ja eikun sitten vaan vauhdilla veteen! Näin tuumii Bondy irlanninvesispanieli, joka nimensä mukaisesti rakastaa uimista yli kaiken. Kuva Sirpa Nypelö. LURPPA

PALAUTUSOSOITE Reetta Räisänen Kuusiharjunkatu 2 20660 LITTOINEN

Karvainen kaveri NIMI: Fancy-Tail International Song KUTSUMANIMI: Fransis LEMPINIMIÄ: Fransu, Ranskis, Pikku-Ukko ROTU: Amerikancockerspanieli SYNTYNYT: 01.07.2012 SUKUPUOLI: Poika BESTIS: Isoveli Turre sekä ?labbis? Aatos Nakkinen KOTIJOUKOT: Mami-Taija, tati-Janne, isosisko Aili ja Isoveli Turre MUN JUTTU: Mun juttuni on leikkiminen sekä joka paikassa ja asiassa mukana

oleminen. Pidän myös yltiöpaljon pusuttelusta. LELUISTA RAKKAIN: Sählypallo, omistan monta sählypalloa ja ne ovat kaikki minulle rakkaita. MIELIMUONAA: Kaikki ruoka, olen kai hieman ahmatti. Erikoisesti minä pidän lihapullista. YÖK, EN SYÖ: Nyt en keksi moista, ruoka on nam, nam, hyvää. HUIPPUA: Pitkät metsä lenkit jolloin saa juosta vapaana. Huippua on myös se kun saa leikkiä koira kavereiden kanssa. EI NAPPAA! Turkin pesusta en välitä, vaikka olenkin kiltisti. PAHEENI: Mitä? ei minulla ole paheita, ehkä joskus kiusaan liikaa Isoveljeäni Turrea ja hän ärsyyntyy. PROGGIKSET: Minulla ei vielä ole paljon proggiksia, leikki on vielä minun proggikseni. Agilityn alkeita harjoittelen mamin kanssa. MINUSTA TULEE ISONA: Kiltti ja hyvä koira. MOTTONI: Suukkoja kaikille. LURPPA

3/2013