Remmi ja ruusuke 2015 2 by Annika Saarto

2 | 2015

Remmi ja ruusuke

DESIGN KOIRAT unelmien t채yttymys?

Chilen

peikkokukkulalla

Youtuben koirajulkkikset

1 Roturajat ylitt채v채 koiramaailman indie-lehti jo vuodesta 2014.

Toimitukselta

Hallittu kaaos: pentuprojekti Meidän taloudessamme ei tarvinnut kesäsuunnitelmia tehdä. Walesinspringerspanielimme Tatsi pullautti maailmaan seitsemän pentua kesäkuun alussa. Ensimmäinen pentue on ollut kasvattava kokemus. Pentujen syntymäyö ja muutamat seuraavat päivät kuluivat väsyneessä tokkurassa. Pentuhuoneessa oli jatkuvasti ”kipinämikkona” joko vaimo, esikoinen tai minä. Kun tilanne, tai oikeammin me, vähän rauhoittui, saimme nauttia viikon verran seesteisemmästä vaiheesta. Tatsi ruokki pennut ja siisti niiden jäljet. Nukuimme univelat pois ja nautimme pentujen kehityksen katselusta, kuten ensimmäisistä yrityksistä neljälle jalalle nousemiseen. Kalenteri täyttyi nopeasti sovituista vierailuista. Varsinaisten pentua harkitsevien perheiden lisäksi meille olivat tulossa sukulaiset, ystävät, naapurit ja työkaverit. Kolmen päivän jälkeen leipomis-ja siivousintomme koki inflaation: itseleivotut mansikkakakut vaihtuivat pakastepulliin, ja lattioille kertyi jälleen legopalikoita sekä lapsi-ja koiraperheessä nopeasti materialisoituvaa mysteeritöhnää. Viime päivinä pentuprojektimme on saavuttanut pisteen, jossa kiinteään sapuskaan siirtyneet pennut kakkivat ja pissivät sellaista tahtia, että sanomalehtilaarin pohja alkaa jo näkyä huolestuttavasti ja piharoskis odottelee pullollaan roskaauton visiittiä. Saatuani tämän lauseen päätökseen karkaamme vaimon kanssa kaksistaan muutamaksi päiväksi pikalomalle ja jätämme muksut, anopin ja serkut johtamaan tätä hallittua kaaosta. Kaitsu

Remmi & Ruusuke Remmi & Ruusuke on vuonna 2014 perustettu e-lehti, jota julkaisee Remmi ja Ruusuke ry. Lehti on voittoa tavoittelematon, ja se ilmestyy neljästi vuodessa. Julkaisu on rotujärjestöistä riippumaton. Juttuaiheet, ilmoitukset ja muut yhteydenotot: remmijaruusuke@gmail.com Päätoimittaja: Kai Saarto Toimitussihteeri ja taittaja: Annika Saarto

Kansikuvan alkuperäiskuva on Tytti Käyhkön käsialaa. Tämän aukeaman englanninspringeri Eetun kuvasi Elina Jalni, ja takakannen kuvan otti Hanne Tuulos.

Tässä numerossa

Toimitukselta Hallittu kaaos: pentuprojekti

Chile on avaran koirakulttuurin maa.

YouTube-starat ja heidän koiransa Puga does everything!.

Design-koirat Jokaiselle jotakin?

Uutisia lyhyesti Berliini, puutiaiset ja bordercolliet

Simba kesyyntyi myrsky-yönä.

n e l i Ch

peikkokukkula

on Mia Aaltonen-Huenteon, hänen miehensä ja pariskunnan pienen pojan koti. Perheeseen kuuluu myös lauma koiria, joista jokaisella on oma tarinansa. Chihut ovat innoittaneet Miaa ompelemaan vaatteita pikkukoirille Chilen ja Suomen oloihin.. Kuvassa Mia, chihuahua Fedora ja kiinanharjakoira Blondi. Teksti Mia Aaltonen-Huenteo ja Annika Saarto, kuvien (c) Mia Aaltonen-Huenteo

ia Aaltonen-Huenteo asui elämänsä ensimmäiset kolmekymmentä vuotta Suomessa. Hän valmistui Turun yliopistosta aineenopettajaksi sekä Petäjäveden Käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta nukentekijäksi. Leipätyö Suomessa löytyi yläasteelta, minkä lisäksi Mia opetti iltaisin kansalaisopistossa nukentekoa. Omaa koiraa hän oli halajanut pikkutytöstä saakka, mutta ensin olivat esteenä perheen allergiat, sitten astmaattinen poikaystävä. Kun monivuotinen parisuhde kariutui, tilanne muuttui. – Muistan vieläkin elävästi hetken, jolloin tajusin, että koira on vihdoin mahdollinen. Olin katselemassa luontodokumenttia rivitaloyksiöni sängyllä maaten, kun asia iski tajuntaani kuin tyhjästä. Sydämeni alkoi lyödä nopeasti. Voisin hankkia koiran! KOIRAMAAILMA AVAUTUU Rotua Mian ei tarvinnut harkita hetkeäkään, sillä hän oli unelmoinut chihuahuasta jo monta vuotta. Sen sijaan hän pohti, kannattaisiko chihu hankkia Suomesta vaiko uuden miesystävän asuinmaasta USAsta. Seuraavan joululoman Mia vietti miesystävänsä kanssa Floridan lämpimissä maisemissa. He kiertelivät kasvattajia ja lemmikkiliikkeitä, kunnes törmäsivät suklaanruskeaan pitkäkarvaiseen narttuun ja olivat myytyjä. Chiquitita matkusti Floridan lämmöstä ensin New Yorkin pikkupakkasiin ja sieltä edelleen

Pirkanmaan paukkupakkasiin. – Opin tekemään Chiquititalle takkeja ja neuleita, sillä tuolloin vielä vaatevalikoima pikkukoirille oli Suomessa lähes olematonta. Pikkuhiljaa opin olemaan koiranomistaja. Tokoilimme huonolla menestyksellä. Chiquitita inhosi tokoa yli kaiken! Kävimme sienimetsällä, mutta Chiquitita ei tykännyt siitäkään. Sen nokka osoitti aina vain autolle, ja se istui naama nyrpeänä sienikorin vieressä. Parhaiten pikkukoirani viihtyi sohvalla, herkkujen ääressä sekä pyöränkorissa haistellen tuulia.

pelastettua mustaa luppakorvaista sekarotuista. Chiquitita on ehtinyt jo 15-vuotiaaksi ja on lauman ehdoton kuningatar. Se on kuuro, mutta muuten hyvissä voimissa ja leikkisä.

Chileen muutettuaan pariskunta hankki aluksi suuren tontin läheltä Mian miehen synnyinkaupunkia Concepcionia. He antoivat tontille nimeksi Troll-Hill, Peikkokukkula. Sen löytää kartalta viininviljelysalueelta aivan keskeltä Chileä. Kukkulalta on näkymät lumihuippuisille tulivuorille, ja lähimpiin kaupunkeihin, Concepcioniin ja Los Angelesiin, Vietän Chilessä sellaista ajaa tunnissa. elämää, josta saatoin Parissa tunnisSuomessa vain haaveilla. sa pääsee sekä Andeille että Tyynenmeren rannoille.

Jälkeenpäin ajatellen Mia toteaa rotuvalintansa olleen sekä onnistunut että epäonnistunut. Hän matkusteli tuolloin paljon, ja chihuahuaa oli helppo kantaa mukana. Sille oli myös helppoa löytää hoitopaikka. Huonommin Chiquitita soveltui intohimoiseen metsissä rymyämiseen, jota Mia harrasti varsinkin syksyisin.

– Vietän Chilessä sellaista elämää, josta Suomessa saatoin vain haaveilla. Saan olla kotona poikani ja koiriemme kanssa sekä tehdä paljon käsitöitä. Luonto on ympärilläni koko ajan. Toki kaipaan Suomesta monia asioita, ja arkeni täällä on alkeellisempaa ja yksinkertaisempaa. Elän vähän kuin kesämökkielämää ympäri vuoden. Hanasta tulee kylmää vettä, talo lämpiää puilla, ikkunoista vetää ja lattiat ovat kylmät. Tosin kesä täällä on pitkä, kuuma ja kuiva.

KESÄMÖKKIARKEA CHILESSÄ Nyt Mia on asunut Chilessä kymmenen vuotta. Chile on hänen miehensä synnyinmaa, josta tämä oli ollut poissa parikymmentä vuotta. Pariskunnalla on kaksi ja puolivuotias poika sekä noin kymmenpäinen chihulauma, naku kiinanharjakoira, saksanpaimenkoira ja kaksi kadulta

Aluksi pariskunta asui Peikkokukkulalla mökissä, jonka mitat olivat 4x5 metriä. Sadeilmalla lattialla makasi kolme isoa koiraa ja viisi chihua.

Santiago

Concepci처n

Yumbel

1. Chilen kartta. Peikkokukkula sijaitsee Yumbelin ja Concepcionin kaupunkien l채hell채. 2. Kuvan chihupennun 채iti on Mian oma koira Zara eli Presumida del Llano Blanco. 3. Pihavahdit Luna ja Seita.

2. 3.

Sitten rakennettiin talo, johon tehtiin olohuoneen viereen koirille oma huone. Mia on sisustanut huoneen vaaleanpunaiseksi, sillä suurin osa koirista on narttuja. Pikkukoirat pääsevät lemmikkiluukusta halutessaan ulos omaan tarhaansa. Tarha on suuri aidattu metsikkö, jossa on paljon puita ja polkuja. Koirilla on siellä jopa omia mökkejä sekä hiekkalaatikko. KADUILTA PIHANVARTIJOIKSI Chiquitita oli perheen ainoa koira, kun Mia puolisoineen muutti Chileen. Kun he olivat asuneet Yumbelin pikkukaupungissa kuukauden, heidän tyhjänä olevaan taloonsa murtauduttiin. Kävi selväksi, että oli hankittava toinen koira, joka olisi eri kaliiberia kuin chihuahua. Ensin taloon muutti puolivuotias saksanpaimenkoira Luna, ja sitä avustivat jonkin aikaa sekarotuinen harmaa takkuturkkinen Roco sekä pitkäkarvainen saksanpaimenkoira Alondra (pitkäkarvaista saksanpaimenkoiraa kutsutaan Chilessä nimellä saksanlammaskoira, ovejero aleman). Sen jälkeen Luna hoiteli vartiointitehtäviä jonkin aikaa yksin, kunnes eräänä päivänä musta koditon luppakorva alkoi seurata Mian miestä Concepcionin kaduilla. Se sai pariskunnan luota kodin ja nimen Piki. Sillä oli erinomainen luonne, ja se tuli toimeen kaikkien koirien ja ihmisten kanssa. Valitettavasti Piki sai surmansa kotipihalla noin yksivuotiaana, mahdollisesti katukoirien puremista. Noin puoli vuotta Pikin kuolemasta Mia osallistui käsityötapahtumaan Concepcion kaupungissa ja löysi tapahtumateltan liepeen alta pienen, mustan ja tärisevän koiranpennun. Pentu oli aliravittu ja lähes kuolemankielissä. Huenteot ottivat pennun hoiviinsa ja antoivat sille nimeksi Taika. Pentu kuntoutui muutamassa kuukaudessa. Vain viikko Taikan löytymisen jälkeen Mialle ja hänen miehelleen tuotiin musta luppakorvainen pentu, jonka pikkutytöt olivat löytäneet markkinapaikalta kalantähteitä syömässä. Seitan katse oli vastustamaton, ja niin sekin muutti perheeseen. Seita oli muuten terve pikkupentu, mutta sen maha kuhisi matoja. Tässä vaiheessa Huenteot olivat jo muuttaneet maalle Peikkokukkulalle.

8 männikössä. Dominic-poika kirmaa Peikkokukkulan

ammattilaisia. – Taikasta on kasvanut noin 25-kiloinen, ruuminrakenteeltaan dalmatialaista muistuttava karvakorva, jolla on painava tassu ja koheltava meno. Sen häntä pyörii ympäri kuin propelli. Sen lempipuuhaa on juokseminen, ja älyllisesti se on jäänyt vähän vajaaksi. Se ei oikein opi asioita ja pelkää ääniä ja lauman ulkopuolisia koiria niin, että juoksee ulkorakennuksen alle tärisemään, jos vieras koira tulee Peikkokukkulalle. Taikalla ei ole koiralaumassamme parasta kaveria ja se on vähän ”koulukiusattu”. Muut koiramme vaistoavat, ettei se ole niin sanotusti penaalin terävin kynä. Nyt 7-vuotias Taika makaakin aina ulko-oven vieressä ja käy kakallakin ihan talon lähellä. Luna ja Seita eivät saa sitä mukaansa kaninmetsästysretkilleen. Seitasta on kehittynyt kaunis ja viisas, noin kymmenkiloinen ja kaikkien kanssa toimeen tuleva koira. Seitan paras ystävä on Luna, joka otti sen heti kaverikseen Pikin tilalle. LISÄÄ CHIHUJA JA YKSI HARJAKOIRA Chihuahualauma kasvoi jo Yumbelissa. Chiquititan ollessa viisivuotias Mia päätti, että sille oli löydettävä poikaystävä. Suomessa hänelle ei ollut tullut mieleenkään pennuttaa Chiquititaa, mutta latinokulttuurissa mieli muuttui. Ongelmana oli löytää Chiquititalle rekisteröity poikakaveri. Chilessä koiria ei ole tapana rekisteröidä, eikä Kennel Clubin toimintaa voi mitenkään verrata Suomen Kennelliittoon. Koiriaan rekisteröivät ja rekisteröityjä koiria ostavat vain ihmiset, joilla on tavallista enemmän rahaa tai jotka ovat koira-alan

– Jouduin etsimään rekisteröityä chihuahuaurosta kuukausitolkulla. Soittelin eläinlääkäreille, ja yritin löytää puskaradion kautta sulhoja. Löytyi vain rekisteröimättömiä. Sitten vain tunnin ajomatkan päästä löytyi chihuahuakennel, jossa oli useita rekisteröityjä uroksia. Soitimme tietenkin sinne ja suunnitelmat tyssäsivät siihen: astutuksesta pyydettiin noin 800 euroa! Chilessä, jossa minimikuukausipalkka on noin 200 euroa! Lopulta päädyin matkustamaan lähes 600 kilometriä pääkaupunki Santiagoon, jonne jätin Chiquititan viikoksi sulholaan sikäläiselle kasvattajalle. Hinta oli kohtuullinen 200 euroa. Valitsemani uros oli minusta silloin melkein unelmien täyttymys, mutta nykyisillä tiedoillani en enää käyttäisi sitä. En myöskään mistään hinnasta enää uskaltaisi jättää koiraani vieraaseen paikkaan nyt kun tiedän, miten epärehellisiä ihmiset ovat, miten paljon rotukoiria varastetaan ja miten paljon koirilla on tauteja. Silloin olin sinisilmäisempi, ja minulla kävi onneksi hyvä tuuri. Haimme Chiquititan takaisin, ja kaikki meni hyvin. Chiquitita sai keisarileikkauksella nartun ja uroksen, ja samassa yhteydessä se steriloitiin. Seuraavien vuosien kuluessa Mia hurahti chihuahuoihin täydellisesti. He matkustivat chihujen kanssa Chilessä, ja niillä oli jopa oma telttansa. Mia toi Suomesta Italiassa syntyneen suklaanvärisen lyhytkarvaisen uroksen ja hankki muutaman nartun eri kasvattajilta Chilestä. Concepcionin koiranäyttelyssä Suomesta tuotu Sweet Indeed Choko Bon Bon oli rotunsa paras, ja Torero del Llano Blanco eli Yoda tuli toiseksi. Mian kasvattama Dahlia Pinky Paws oli paras

pentu. Hän kuitenkin huomasi, ettei nauttinut näyttelyistä, ja koiratkin olivat stressaantuneita, olivathan ne kasvaneet maalla ilman liiempiä sosiaalisia kontakteja. Chihuahuoiden lisäksi Huenteon perheessä on kahdeksanvuotias naku kiinanharjakoira Blondi, joka ostettiin puhtaasti lemmikiksi. Harjakoirat ovat Chilessä harvinaisia eikä kasvattajia juuri ole, mutta monen kuukauden etsinnän jälkeen Mia löysi netti-ilmoituksen myytävänä olevasta aikuisesta koirasta. Vajaa nelikiloinen Blondi sopeutui laumaan hyvin. Mia kuvailee sitä vähän höntiksi, nimensä mukaisesti. Blondi pidetään luonnollisesti juoksujen aikaan erossa uroksista. Kerran Blondin vatsa ja nisät alkoivat kasvaa noin kuukauden kuluttua juoksusta. Mia oli kauhuissaan: chihuahua-kiinanharjakoira-risteytys on valittu maailman rumimmaksi koiraksi monta kertaa. Onneksi kyseessä oli vain valeraskaus. – Chihuahuat ja Blondi nukkuvat chihuahuahuoneessa, muuten ne ovat vapaana talon alakerrassa tai ulkona. Kaksi chihuistamme nukkuu olohuoneessa. Chiquitita, 15-vuotias kuningatar nukkuu omassa pesässään kamiinan vieressä. Oma peti on myös sinisellä 6-vuotiaalla Olivialla, joka saa kipukohtauksia. Kohtauksia tulee, jos se vaikka hyppää tai tekee

muun väärän liikkeen. Se alkaa kouristella ja täristä. Kohtaukseen eivät ole auttaneet kipulääkkeet eivätkä rauhoittavat lääkkeet. Olemme huomanneet, että niskan ja selän hieronta sekä silittely ja lepääminen saa kohtauksen menemään ohi. Mian kennelnimi on Pinky Paws. Pentueita hän teettää kerran vuodessa tai kahdessa. Jalostusnarttuja on tällä hetkellä kolme. Muut chihut ovat joko eläkkeellä tai lemmikkejä. Yhtään narttua ei ole annettu pois viettämään eläkepäiviä muualla, vaan Mia ja hänen miehensä kokevat, että koirien on oikein elää heidän kanssaan koko elämänsä. Tulevaisuus monen raihnaisen ja vanhan koiran kanssa hieman hirvittää. Esimakua antaa Chiquitita, joka ei kuule mitään. Laumaa tullaan jatkossa kasvattamaan vain hyvin vähän, jotta kaikista koirista kyetään huolehtimaan loppuun saakka. REKISTERÖIDYT KOIRAT OVAT SELVÄ VÄHEMMISTÖ Chilen Kennel Club kuuluu FCI:hin Suomen Kennelliiton tavoin. Koirien rekisteröinti ei ole Chilessä tyypillistä, ja niin sanotut tavalliset koiranomistajat harvoin ostavat rekisteröidyn pennun. Yleisimmiksi rotukoiriksi Mia arvioi saksanpaimenkoiran, cockerspanielin, chilenkettuterrierin, yorkshi-

Viereisen sivun kuvat vasemmalta ylhäältä myötäpäivään: 1. Peikkokukkulalle kohonnut Huenteojen talo, 2. Mian valmistamat Molla-Chihut kylpevät aamuauringon säteissä, 3. Chihuahuaneiti Fedora taustanaan Michilandian tärkeä varustus, 4. Michilandia on erikoistunut pienten koirien vaatteisiin.

renterrierin ja valkoisen puudelin. Chihuahuoita on melko paljon, mutta määrää ei mitenkään voi verrata Suomen lukuihin. Kääpiöpinsereitä näkee silloin tällöin, korvat ja häntä typistettyinä. Laadullisesti Mia pitää rotukoiria melko huonoina. – Chihuilla on kapeita kalloja ja pitkiä kuonoja, ne ovat honteloita ja usein liian isoja. Useat chihut näyttävät kääpiöpinsereiltä, kun taas kääpiöpinserit ovat liian pieniä ja chihumaisia. Yorkit ovat poikkeuksetta liian pieniä, ja puudeleilla on todella käyrät selät. Isompien rotujen virheistä en osaa sanoa. Saksanpaimenkoirallamme Lunalla ei ole luisua selkää, joten se ei pärjäisi näyttelyissä. Toki Lunan selkä ja lonkat ovat varmaan keskimäärin terveemmät, mutta selkä ei ole rotutyypillinen. Mian mies Fernando rannalla Olivia-chihu sylissään. Peikkokukkulalta pääsee parissa tunnissa pääsee sekä Andeille että Tyynenmeren rannoille.

Näyttelyt ovat ammattilaisten harrastus, ja ammattihandlerit esittelevät koiria. Näyttelyt pidetään lähes poikkeuksetta pääkaupunki Santiagossa, ja yli 4000 kilometriä pitkässä maassa on hankalaa osallistua, jos ei asu lähellä. Bussissa ei saa matkustaa koiran kanssa, vaan koiran pitää olla boksissaan matkatavaraluukussa. Kesäaikaan koira voisi kuolla kuumuuteen. Harjoittelumahdollisuuksia ei ole, ei mätsäreitä tai vastaavia. Muitakaan koiraharrastusmahdollisuuksia ei Chilessä pääkaupungin ulkopuolella juuri ole. Mian koirat onneksi saavat juosta vapaana maalla, ja niillä on seuraa toisistaan. Huenteot ovat aina kotona, joten koirat eivät joudu olemaan yksin kotona.

Paikallisia koiria.

Koiria pennutetaan Chilessä miten sattuu. Suurin osa ”kasvattajista” kasvattaa rekisteröimättömiä koiria, eikä heidän siis tarvitse välittää mistään säädöksistä. Chilen Kennel Clubilla on kuitenkin säännöt. Narttuja saa astuttaa kahdesta juoksusta peräkkäin, mutta sen jälkeen täytyy jättää yksi juoksu väliin. Astutukseen on ikärajat, ja rodusta riippuen väreihin liittyy määräyksiä. Typistykset on sallittu. Sekä uroksen että nartun on oltava rekisteröityjä, jos tahtoo rekisteröidä pentueen. Kennel Clubin tarkastaja tarkastaa pentueen ja vanhemmat 45 päivän sisällä pentujen syntymästä.

sen kauemmas! Tarkastaja katsoo pentujen purennan ja kivekset ja toteaa, että vanhemmat ovat pentujen vanhemmat. DNA-näyte voidaan ottaa, jos on epäilyksiä. Tarkastaja myös siruttaa pennut. Monia asioita katsotaan läpi sormien. Tiedän yhden ”kasvattajan”, joka sekoittaa rekisteröityjä ja rekisteröimättömiä sekä jopa eri rotuja keskenään, tilat ovat ala-arvoiset ja koiria aivan liikaa, mutta hän saa jatkaa toimintaansa. Mitään eläinsuojelusäädöksiä ei ole. Itse tarkastajan koirat elävät päällekkäin olevissa häkeissä liian pienissä tiloissa. Kun hän tuli tarkastamaan meidän tilamme, hän oli aivan innoissaan ja kertoi olevansa meille kateellinen.

- Onneksi Concepcionissa on oma tarkastaja, joten emme joudu lähtemään

ELÄINLÄÄKÄRITILANNE ON HYVÄ Kuten edellä on jo todettu, Chilessä koirakulttuuri on aivan erilainen kuin Suomessa. Sekarotuisia ja katukoiria on paljon. Myös koirat, joilla on omistaja, kulkevat vapaina. Koiria ei steriloida eikä kastroida, ja pennut hylätään maantien varteen. Viime aikoina onkin järjestetty sterilointikampanjoita, joissa koiran voi viedä steriloitavaksi todella alhaiseen hintaan. – Eläinlääkärit tulevat johonkin kerhotaloon, jonne kaikki etukäteen ajan varanneet tuovat koiransa. Siellä koiraparat makaavat vierivieressä vilteillä nukutettuina. Muistan aina sen näyn, kun Taika makasi siellä heräämässä ja sen propellihäntä alkoi heilua ennen kuin se heräsi. Chihuahuoita emme ole uskaltaneet viedä näihin joukkosterilointeihin. Ne ovat niin pieniä, että tarvitsevat yksilöllisempää kohtelua. Isommat koiramme on steriloitu joukkosteriloinneissa, ja kaikki on mennyt todella hyvin. Eläinlääkäreitä on, hieman yllättävästi, Chilen kaupungeissa joka kulmalla. Vastaanottojen yhteydessä myydään lääkkeitä, ruokaa ja perustarvikkeita. Eläinlääkäriksi on melko helppoa päästä opiskelemaan, ja heitä kou-

Chilessä chihuahuat tarvitsevat jopa enemmän vaatetusta kuin Suomessa.. Talvi on sateinen ja kylmä.

lutetaan paljon. Huenteot käyttävät kokenutta eläinlääkäriä, joka myös opettaa yliopistossa. Matkoihin menee puolitoista tuntia suuntaansa. Kyseinen eläinlääkäri on hoitanut muun muassa keisarileikkaukset, steriloinnit ja kystojen poistot. Rokotuksen kaltaiset pikkuasiat Mia hoidattaa Yumbelin eläinlääkäreillä. Suuri osa koiranomistajista ei rokota koiriaan eikä koskaan vie niitä eläinlääkärille. Monilla ihmisillä on niin vähän rahaa, että se riittää juuri ja juuri elämiseen. Maaseudulla koirat ovat usein todella laihoja, sillä niiden pitää metsästää itse ruokansa ja elää omistajiensa jätteillä. Maalla ei ole roskapönttöjä, joita kaivelemalla kaupungin katukoirat pysyvät hengissä. VAATTEITA PIKKUKOIRILLE Chilessä talot on rakennettu melko huonosti, eivätkä ne ole kunnolla eristettyjä tai lämmitettyjä. Talvi on sateinen ja kylmä. Mia ymmärsi varsin pian, että Chilessä chihuahuat tarvitsevat jopa enemmän vaatetusta kuin Suomessa. Jokin fleecemantteli täytyy olla talvella päällä sisälläkin, koska talon lämpötila laskee öisin todella matalaksi. Lemmikkiliikkeistä ei löytynyt koirille vaatteita, ainakaan tarpeeksi pieniä sellaisia. Yhdysvalloissa pikkukoirille oli ollut tarjolla pukuja jo viidentoista vuoden ajan, ja Suomi oli seuraamassa perässä. Chilessä ei ollut yhtään mitään. Niinpä Mia alkoi ommella chihuillensa vaatteita itse. Sana kiiri netin chihuahuafoorumin kautta, ja Mia paransi ja laajensi valikoimiaan. Hän teki itse kaikki kaavat ja designit.

Zara osoittaa hellyyttä pennulleen. – Nyt olen ommellut pikkukoiran vaatteita jo kahdeksan vuotta. Tämä on minulle harrastus, eikä minulla ole oikeaa firmaa. Muutama vuosi sitten tein nettiin omat Michilandian sivut, kun chihuahuafoorumilla minua kovasti siihen kannustettiin. Välillä menee viikkoja, ettei tule yhtään tilausta ja syysaikaan voi tulla useampi tilaus viikossa. En mainosta Mi-Chi-vaatteita missään, sillä minulla ei ole resursseja suurien tilausmäärien valmistamiseen. Teen kaikki vaatteet mittatilaustyönä. Käytän hyviä materiaaleja ja testaan mallit omilla erikokoisilla chihuillani. Teen vain alle viisikiloisille koirille vaatteita. Tilauksia Michilandiaan tulee ylivoimaisesti eniten

chihuahuoja varten. Seuraavaksi yleisimmät vaatetettavat rodut ovat amerikankarvatonterrierit, kääpiöpinserit, kiinanharjakoirat, italianvinttikoirat, yorkit ja venäjäntoyterrierit. Michilandian sivuilla on laaja valikoima erilaisia sademantteleita trikoosekä fleecevuorilla, hihallisia sadetakkeja, talvimantteleita ja hihallisia talvitakkeja, välikausitakkeja sekä fleecemantteleita ja –huppareita. Lisäksi Mia ompelee pehmeitä persoonallisia valjaita alle 3,5-kiloisille koirille. Erittäin suosituiksi ovat osoittautuneet urosten merkkailusuojat. Kaikki vaatteet ommellaan asiakkaan toivomusten ja mittojen mukaan. Tyytyväiset

asiakkaat saavat hyvälle mielelle, ja usein he kirjoittelevat muitakin kuulumisia tai lähettävät kuvia koiristaan Michilandian vaatteet päällä. Michilandian valikoimassa on myös Molla-Chihuja, ihania koiramaisia mollamaijoja, joiden tekemisestä Mia nukentekijänä nauttii kovin. – Filosofiani koiran pukemiseen on käytännöllisen esteettinen. Pienet ja ohutkarvaiset rodut tarvitsevat lämmikettä päälleen kylmillä ja kosteilla ilmoilla. Ymmärrän kuitenkin vastustuksen, joka koskee koiran turhaa pukemista. Asiakkaillenikin muistutan, ettei pikkukoira tarvitse karvapeitteensä lisäksi kolmea kerrosta vaatteita eikä teipattuja saumoja! Michilandian vaatteet ovat sen verran ohuita, että pikkukoiran on helppo liikkua niissä. Prinsessamekkoja tai tylliunelmia ei Michilandiasta löydy. T-paidat on tarkoitettu lämmittämään esimerkiksi syksyllä. Sitä en ymmärrä, että koiran ”saa” pukea vain, jos vaate on musta tai ruskea ja mahdollisimman tylsä. Miksei se sama lämmittävä vaate saisi olla samalla myös nätti? MISSÄ OVAT CHILEN KOIRA-ALLERGIKOT? Mia löytää sekä Chilestä että Suomesta hyvät ja huonot puolet koirakulttuuriin liittyen. Yleisesti ottaen koirat ovat Chilessä tervepäisempiä ja niillä on vähemmän sairauksia, allergiaa, stressiä tai ongelmakäyttäytymistä. Katukoirat ovat harvoin aggressiivisia. Lemmikkikoirat ovat ystävällisiä ja tulevat toimeen muiden koirien, lasten ja aikuisten kanssa. Lisäksi koirat saavat olla koiria ja juosta vapaina. – Ihmiset ovat sallivia, eikä kukaan tunnu olevan allerginen koirille! Olen asunut Chilessä kymmenen vuotta, enkä ole törmännyt yhteenkään koira-allergiseen ihmiseen. Koirat saavat haukkua naapurustossa yöt ja päivät, eikä kukaan valita. Rannoille saa mennä koirien kanssa ihan muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Lemmikkien omistajana pidän hyvänä puolena myös sitä, että eläinlääkärihinnat ovat paljon edullisempia kuin Suomessa. Ainoastaan lääkkeet ovat kalliita.

Huonoiksi puoliksi Mia listaa katukoirat, narttujen jatkuvat tiineydet, kirput ja rotukoirien ryöstelyn. Kurjaa on sekin, ettei pitkänmatkan busseihin saa mennä koiran kanssa, ravintoloihin tai kahviloihin ei koirilla ole pääsyä, ja monissa kerrostaloissa ja vuokra-asunnoissa koirien pito on kielletty. Suomen huono puoli ovat Mian mielestä jyrkät ja tuomitsevat ihmiset. Kerrostaloissa valitetaan koirista hyvin helposti. Koirien omistamisesta on tehty taidetta, ja muiden kasvatusmetodeja voidaan arvostella ikävästi. Moni koiranomistaja kokee olevansa parempi kuin toinen. Kasvattajien joukossa on paljon kateutta. Koirat eivät saa aina viettää oikeaa koiranelämää. Hyvää taas on se, että koirista pidetään todella hienosti huolta, eläinlääkärit ovat asiantuntevia ja koirien sairauksia tutkitaan perinpohjaisesti. – Suomalaiset ovat vastuuntuntoisia koiranomistajia, jotka vievät koiriaan harrastuksiin ja jopa koirien päiväkotiin. Olen lukenut hymy huulillani uutisia kahviloista ja ravintoloista, jotka sallivat koira-asiakkaat. Busseissa ja junissa saa matkustaa koiran kanssa. Kennelliiton jalostustietokanta tarjoaa paljon informaatiota, josta on hyötyä koiraharrastajille ja kasvattajille. Toivottavaa olisi, että Chilen Kennel Club pystyisi vastaavaan toimintaan! Mian tulevaisuuden ajatukset liittyvät vanhenevaan koiralaumaan, jonka hoidosta hän toivoo selviytyvänsä hyvin. Unelmana on ostaa jonain päivänä Suomesta kaunisrakenteinen ja suloinen chihuahua, joka täyttäisi jalostusvaatimukset paremmin kuin chileläiset chihuahuat. Jos perheeseen voisi valita uuden rodun, se olisi italianvinttikoira. Perheessä tulee varmaan aina olemaan myös kadulta pelastettuja koiria. Voit lukea lisää Peikkokukkulasta ja Michilandiasta: www.peikkokukkulalla.blogspot.com | www.michilandia.com | Instagram: @michilandian_ nutut_ja_jutut

Kai Saarto

YouTube starat ja heidän koiransa YouTube on tehnyt monesta videob loggaajasta eli vloggaajasta tähden. Nämä urat ovat käynnistyneet yleensä hyvinkin kotikutoisista videoista, joissa vloggaajan valloittava per soona on kuitenkin noussut esiin. Satojen ja jopa tuhansien videoi den jälkeen käsitellyt aiheet ovat laajentuneet ja videoihin on otettu välillä mukaan myös vloggareiden lä hipiiri, kuten puolisot ja tietysti lemmikit.

PewDiePie, Edgar ja Maya

YouTuben tilatuim paa kanavaa juontaa 25vuotias ruotsalai nen Felix Kjellberg, alias PewDiePie. Kun kuulet teinien puhu van jostain ”pjuudi paista” he tarkoit tavat tätä omalla hersyvän hauskalla tyylillään videope lejä kommentoivaa miestä. Kjellbergin videoita on katsottu pitkälti yli 9 miljardia kertaa ja tilaajia PewDiePie kanavalla on lähem mäs 38 miljoonaa. Felix Kjellberg aloitti videoiden julkaisun YouTubes sa huhtikuussa 2009. Kjellberg pelailee videoillaan tieto konepelejä ja kom mentoi niitä samalla englanniksi. Huomio ta hän alkoi herät tää laajemmin siinä vaiheessa kun netis sä lähti leviämään video, jossa PewDie Pie pelasi kauhupeli Amnesia: The Dark

Descentiä. Kjellber gin silminnähtävä pelko, joka purkautui vähän väliä pikkutyt tömäisiin kauhunkil jaisuuksiin oli niin hulvatonta katsotta vaa että kanavan ti laajamäärät lähtivät huimaan nousuun. Kjellberg on aidosti hauska ja hän antaa suositulla kanaval laan näkyvyyttä myös vähemmän tunnetuille peleille, sekä pelaa jien peleihin itse tekemälle sisällöl le. Fanit ovat myös saaneet välähdyksiä Felix Kjellbergin yksityiselämästä vi deoiden kautta. Hän seurustelee Marzia Bisogninin kanssa, joka on myös suosit tu muoti- ja kauneus vloggaaja nimimerkil lä CutiePieMarzia. Felix muutti ensin Ruotsista Marzian luo Italiaan, mistä he muuttivat Englantiin, Brightoniin.

Felix Kjellberg alias PewDiePie on 19 Icon -lehden mukaan maailman vaikutusvaltaisin ruotsalainen.

YouTube-starat ja heidän koiransa

Felixillä ja Marzialla on kaksi mopsia nimeltään Maya ja Ed gar. Felixin vanhempien yorkshirenterrieri Ynk on myös välil lä vierailulla. Koirat päätyvät Pewdiepien tai CutiePieMarzian videoille yleensä sattumalta haukuttuaan kuvauksen aikana taus talla, tai sitten ne puuhailevat omiaan videon taka alalla. Pewdiepie nappaa välillä jonkin koirista syliinsä ja käy sen kanssa dialogia antaen sille oman äänen. Vanhempi mopseista on narttu nimeltään Maya, mutta siitä käytetään lempinimeä Puga. Puga on saanut kaksi omaa erikoisjaksoaan ja katsojille on myös kerrottu sen menettäneen toisen silmänsä yhteenotossa kissan kanssa ”nuoruudessaan merillä”. Kolmivuotias Edgar on nimetty Edgar Allan Poen mukaan. Edga rilla on tapana sabotoida isäntänsä kuvaussessioita. Kjellberg antaa sille dialogeissa kimakan äänen ja sarkastisen luonteen. Video, jolla Kjellberg esitteli Edgarin ”Ma New Doge” on ke rännyt yli 8,6 miljoonaa katselua. Pariskunta on tehnyt myös sarjan videoita otsakkeella ”Puga Does Everything”. Siinä Puga tekee fanien toivomia asioita, kuten joogaa, leipon kakun tai esittelee vaatekaappinsa sisältöä. Koirat ovatkin keränneet oman vankan fanijoukkonsa.

Mopsit Maya (vas.) ja Edgar esiintyvät usein PewDiePien ja CutiePieMarzian videoilla.

Sekä vaatteita ja tarvikkeita pikkukoirille

www.michilandia.com

Walesinspringer-

spanielin

pentuja luuovutusiässä heinäkuun puolivälistä alkaen. KYSY LISÄÄ!

http://didilcomshen.blogspot.fi puh. 044-5239777 | didilcomshen@hotmail.com 21

Jaana Kerman Kennel Didilcom’s Hen Melalahti

YouTube-starat ja heidän koiransa

Jenna Marbles ja Mr. Marbles

YouTuben seitsemänneksi tilatuinta kanavaa emännöi Yhdysvaltojen Bostonissa asuva 28-vuotias Jenna Mourey alias Jenna Marbles. 15 miljoonalla tilaajallaan Mourey on YouTuben suosituin nainen. Net tipersoonalleen Mourey varasti sukunimen chihuahultaan, Mr. Marble silta, koska ei halunnut äitinsä tietävän videoistaan. Nettijulk kikseksi Jenna Marbles nousi vuonna 2010 videollaan ”How To Trick People Into Thinking You're Good Looking”. Moureyllä on myös kaksi italianvinttikoiraa, Kermit ja Peach. Koi rat ovat isossa osassa monissa videoissa. Yhdessä Jenna maistelee ja arvostelee koirien namupaloja yhdessä koirensa kanssa, toisessa koirat tekevät taidetta lasten sormiväreillä. ”How to Parent Your Dog”-videolla Jenna tuo hauskasti esiin koiranomistajien kaksoiss tandardit, eli miten muille kerrotaan järjestelmällisistä kasvatus metodeista, mutta kotioloissa koirat saavat anteeksi kaikki temp punsa, koska ovat niin pahuksen söpöjä. Jennan koirat ovat niin suosittuja, että Jenna Marbles -tuotemer killä myydään vinkuvia pehmoleluja ja muita koiratuotteita. 22

PUNAHONGAN walesinspringerspanielit

Annika Saarto | punahongan.blogspot.fi annikapia@netti.fi | 050 344 5531 23

design koirat

Teksti Marja Strahlemdorff Kuvitus 24 Annika Saarto ja Kai Saarto

Design-koirat, unelmien täyttymys? Cockapoo, papipoo, yorkipoo, labradoodle, goldendoodle, malshi– siinä muutamia hellyttäviä design-koiranimiä. Erilaisia yhdistelmiä on jo satoja. Design-koiralla tarkoitetaan risteytysjälkeläistä, jossa isä ja emä ovat puhdasrotuisia koiria, mutta eri roduista. Pentueen pennut ovat keskenään ulkonäöltään yhteneväisiä - kuin rotukoiria. Kaikki kansainvälisen koirajärjestön FCI:n hyväksymät erilaiset koirarodut ovat syntyneet alkujaan risteytysten kautta. Niitä on tehty suunnitellusti, kun koiraan on haluttu tiettyjä käyttö-, luonne- ja ulkonäköominaisuuksia. Muotikoiriakin on aina ollut. Metsästykseen käytetystä villakoirasta muokattiin syliin sopiva ylhäisön salonkikoira jo 1600- ja 1700-lukujen Ranskassa. 25

Rotukoirapopulaatioiden geenipoolit ovat jo alun alkaen olleet riittämättömät, ja ne ovat entisestään kaventuneet runsaan sisäsiitoksen myötä. Geenivalikoimien yksipuolistumisen ja äärimmäisten piirteiden jalostuksen seurauksena rotukoirissa voidaan todeta monenlaisia rakenteellisia heikkouksia, luonnevikoja ja sairauksia. Mielenkiintoinen kysymys kuuluukin, voitaisiinko kahden rodun risteytyksellä saada aikaan terveempiä ja hyväluonteisempia koiria? Suunnitellussa design-koirassa yhdistyisivät molempien rotujen parhaat ominaisuudet. Kahden rodun risteytyksessä jälkikasvulla ei olisi sisäsiitosdepressiota eli elinvoiman vähenemistä. Ne eivät myöskään kantaisi resessiivisiä perinnöllisiä sairauksia, ellei nyt sattumalta molempien vanhempien rodussa esiintyisi sama haitallinen mutaatio. Polygeenisiä vikoja, kuten esimerkiksi lonkkaniveldysplasia tai silmäsairaudet, esiintyisi todennäköisesti vähemmässä määrin.1

Design-koiran yhteneväisyys hajoaa jo toisessa sukupolvessa

Ainoastaan F1-sukupolven koiria voidaan pitää design-koirina. Sitä, missä suhteessa käytettyjen rotujen ominaisuudet tulevat esille, ei voi ollenkaan ennustaa. F1- sukupolven koiria ei ole järkevää enää risteyttää keskenään. Jos halutaan tiettyjä piirteitä esille ja ollaan luomas26

sa uutta ”rotua”, F1-koira risteytetään jomman kumman puhtaan alkuperäisrodun koiran kanssa. Yhdennäköisyys perustuu Mendelin ensimmäiseen perinnöllisyyslakiin. Kun risteytetään keskenään kaksi sellaista homotsygoottia yksilöä, jotka yhden geeniparin suhteen eroavat toisistaan (AA x aa), kaikki ensimmäisen sukupolven jälkeläiset (F1) ovat tämän ominaisuuden suhteen samankaltaisia (Aa). Kun näitä koiria risteytetään edelleen, yhdistelmiin vaikuttaa Mendelin toinen laki ominaisuuksien vapaasta yhdistymisestä. Sen seurauksena toisen polven jälkeläiset (F2) ovat keskenään jo hyvin erilaisia, sekarotuisiin verrattavia koiria, eikä yhtenäistä ulkonäköä enää ole. (ks. taulukko 1, s. 26)

Mopsin äly ja beaglen riistavietti

Ensimmäinen design-koiraprojekti käynnistyi sattumalta 1970-luvulla, kun alettiin etsiä sokealle opaskoiraa, joka sopisi myös koira-allergikolle. Kun sellaista ei löytynyt, risteytettiin perinteinen opaskoira labradorinnoutaja vähän allergiaa aiheuttavan villakoiran eli puudelin kanssa – tuloksena labradoodle.2 Syntyneestä pentueesta löytyi yksi tarkoitukseen sopiva koira. Koirien mukavan luonteen ja suosion myötä projekti sai jatkoa, ja maailmalla innostuttiin kokeilemaan muitakin yhdistelmiä. Australialainen labradoodle on jo oma rotunsa, jolle pyritään saamaan FCI:n hyväksyntä. Risteytyskoiralta toivotaan tietysti vain hyviä 27

ominaisuuksia. Ainoastaan suotuisien ominaisuuksien tuottaminen jälkikasvuun harvoin kuitenkaan onnistuu, koska on mahdotonta etukäteen ennustaa, mitkä ominaisuudet pentuihin periytyvät. Yhdistelmiin voi näin sisältyä monenlaisia vaaratekijöitä. Die Welt-lehden artikkelissa 3.3.2011 tuodaan esimerkkinä esille suosittu design-yhdistelmä puggle (mopsi – beagle).3 Koira voi olla yhtä aktiivinen kuin beagle, mutta sen hengityselinten rakenne saattaa hyvinkin olla ahtaasti hengittämään kykenevän ”sohvakoira” mopsin. Aktiivisella luonteella varustettu koira kärsii, kun se ei saa hengitettyä tarpeeksi happea, eikä lämmönsäätely läähätyksen kautta toimi riittävästi. Risteytysrodun esittelyssä Wikipediassa kerrotaan suotuisasti, että ”koiralla

Cavapoo 28

”

on tyypillisesti keskipitkä kuono eikä se juuri kärsi mopsille tyypillisistä hengitys- ja lämmönsäätelyongelmista”.4 Mopsikasvattaja Jutta Beard puolestaan kertoo, että mopsilla ei ole kummoista koiraälyä. Jos se jätetään kadun toiselle puolelle, se tuskin löytää tietä kotiin.5Beagle sen sijaan on hyvin vaellushaluinen, painaa kuonon maahan ja lähtee hajujen innoittamana heti kulkemaan. Millainen on koira, jolla on vahva vaellusvietti, mutta ei suunnistustaitoja? Risteytyskoiran mahdollisena ongelmana mainitaan myös pentujen luusto-ongelmat, jos vanhempien välillä on iso kokoero. Luonto on muovannut eläinsuvut, kuten ketut ja hirvet, keskenään samankaltaisiksi hyvin pitkien aikojen kuluessa. Ei voida olettaa, että risteytyksissä eri palaset loksahtaisivat täydellisesti kohdalleen muutamassa vuosikymmenessä. Koiran elimistön tasapainoon saattaminen ei tapahdu yhtä nopeasti kuin ulkomuodon kehittyminen.6 Tästä on esimerkkinä muun muassa lyhytkuonoisten hengitysvaikeudet. Roturisteytyksiin pitäisi valita suunnilleen samankokoisia ja luonteeltaan samantyyppisiä, toisiaan täydentäviä rotuja, jotta ongelmilta vältyttäisiin.

yhdistelmiin voi sisältyä monenlaisia vaaratekijöitä

Löyhä valvonta pentutehtailuun

johtanut

Design-koiran laatu riippuu täysin emän ja isän terveys- ja luonneominaisuuksista sekä niiden yhteensopivuudesta. Terveystarkastukset, kuten silmätutkimukset ja lonkkakuvaukset, ovat aivan yhtä tärkeitä kuin rotukoirajalostuksessa. Eettinen kasvattaja näkee vaivaa ja sijoittaa rahaa terveystutkimuksiin. Hän pyrkii kasvattamaan pennut hyvissä oloissa asianmukaisesti sekä informoi pennunostajia. Edelleen hän on valmis ottamaan vastuun syntyneistä pennuista: ottamaan selvää, millaisiin oloihin pentu lähtee ja tilanteen vaatiessa etsimään vaikka uuden kodin. Design-pentueisiin kuitenkin valitettavasti liittyy pentutehtailua, jossa raha, bisnes ja alhaiset tuotantokustannukset ovat etusijalla. Pentutehtailu on yleistä etenkin Amerikassa, ja design-koirista tulee siellä usein rescue-koiria. Euroopan maista esimerkiksi Irlannissa ei ole minkäälaisia lakeja, jotka sääntelisivät koirien tukkukauppaa. Sieltä viedään paljon koiria varsinkin juuri USA:han.7

Puggle-koirat tulivat tunnetuiksi Puppy Haven -kennelin tapahtumien vuoksi Wisconsinissa USA:ssa. Kennelin pitäjä tuotti suuressa mittakaavassa useita erilaisia rotukoiria eläinkauppoihin myyntiä varten. Hänet erotettiin American 30

Labradoodle. Kuva ’Pharaoh Hound’.

Kennel Club-järjestöstä vuonna 2006 kennelin toimintaan liittyvien epäkohtien ja koirien huonon pidon vuoksi, eikä koirien rekisteröinti sen jälkeen enää ollut mahdollista. Niinpä kyseisessä kennelissä alettiin kasvattaa puggleja, ja ennen pitkää muitakin risteytysrotuja. Kauppa kävi niin hyvin, että Puppy Havenissa oli lopulta 14 työntekijää; 400 m2:n alalla pidettiin 400 koiraa ja 120 häkkiä.8 Eläinkauppoihin myytiin 3000 pentua vuodessa. Vuonna 2008 eräs sosiaalialan järjestö osti kennelyrityksen ja lopetti sen toiminnan eläinsuojelullisista syistä. Yli tuhannelle koiralle jouduttiin etsimään uusi koti.9 Näiden tapahtumien seurauksena osavaltio sääti uuden lain, joka vaatii koiranpentujen kaupalliselle kasvatukselle ja myynnille lisenssin sekä lakiin perustuvan valvonnan. Ainoastaan myönnetyllä 31

”

risteytyskoirien jalostusta tai myyntiä ei erityisesti valvota

lisenssillä voi myydä pentuja lemmikkikauppoihin. Laissa on kuitenkin vielä paljon puutteita.10

Useimmat kennelliitot maailmalla keskittyvät vain puhdasrotuisten koirien kasvatuksen ja toiminnan ohjaukseen, ja roduille laaditaan ohjelmia terveyden ja jalostuksen edistämiseksi. Suomessa, kuten monissa muissakin maissa, sekarotuisten ja risteytyskoirien kasvatusta säännellään vain yleisillä eläinsuojelulaeilla. Jalostusta tai myyntiä ei erityisesti valvota. Suomessa eläinsuojelulain mukaan ammattimaisesta tai muutoin laajamittaisesta seura- ja harrastuseläinten pidosta on tehtävä kirjallinen ilmoitus aluehallintovirastoon. Ilmoitusvelvollisuus koskee seura- ja harrastuseläinten ammattimaista tai laajamittaista myyntiä, välittämistä, vuokraamista, kasvattamista, valmentamista ja kouluttamista sekä säilytettäväksi ja hoidettavaksi ottamista ja opetuksen antamista eläinten käytössä.11

Monet asiantuntijat topäätökseen, että tehdään pääasiassa ei suinkaan koirien

ovat tulleet siihen joherilaisia koirayhdistelmiä vain rahan ja ulkonäön, terveyden tai käyttöomi32

naisuuksien vuoksi. USA:ssa design-koirien tuotanto on suurinta; siellä asiakkaat voivat jopa esittää toivomuksia haluamistaan yhdistelmistä. Villakoira on suosituin komponentti yhdistettynä johonkin toiseen rotuun. Kallishintaisesta design-koirasta on tullut statussymboli.

Design-koirat

rekisteröintiä

vailla

Koirien omistajat etsivät koiraa, joka sopeutuisi mahdollisimman hyvin omiin elinolosuhteisiin, omaan persoonallisuuteen ja täyttäisi mahdolliset harrastusvaatimukset. Koirien suunnitelluilla risteytyksillä voidaankin saavuttaa mahdollisia etuja: esimerkiksi geenien monimuotoisuus jälkikasvussa lisääntyy. On silti epärealistista odottaa, että ne ratkaisisivat koiriin liittyvät terveysongelmat. Risteytyskoiria on mahdollista rekisteröidä erilaisiin epävirallisiin rekistereihin. Englannissa the Kennel Club (KC) ylläpitää Companion Dog -rekisteriä, mutta se ei sisällä sukutaulutietoja. Suomen Kennelliitolla on FIX-rekisteri. Mahdollisista perinnöllisistä sairauksista monirotuisten koirien kohdalla ei sukutaulujen puutteen vuoksi ole saatavissa tietoja, ja pentujen terveydestä on siten vaikea tehdä ennusteita. Tutkittua tietoa design-koirien terveydestä ei juuri ole. Yhdistelmiä on niin paljon, että usein ”rekisteröinti” näyttää tarkoittavan pelkkää yhdistelmäluettelointia. 33

Pedigree Dogs Exposed – The Blog julkaisi 1.4.2015 aprillipilan sepitetyistä KC:n sisäpiiritiedoista.12 KC olisi kauasnäköisenä jo vuonna 2008 perustanut osakeyhtiön nimeltä the Kennel Crossbreed Club (KCC). Mielenkiintoinen ajatus! Sisäpiirin keskuudessa olisi ollut puhetta uuden tietokannan perustamisesta sekarotuisille koirille. Monirotuiset koirat rekisteröitäisiin tähän KCC-rekisteriin, ja sinne tulisi myös sukutaulutiedot kaikista koirista. - Ja kuinka ollakaan, kuukausi myöhemmin KC:n seuraavan vuosikokouksen esityslistalla on toden totta kohta, jossa tutkaillaan jäsenistön asenteita risteytyskoirien rekisteröimiseen. Mahdollistaisiko tällainen rekisteri pitkällä aikavälillä myös sekarotuisten ja risteytyskoirien vastuullisen kasvatuksen? Erityisen käyttökelpoinen tällainen rekisteri voisi olla ainakin niissä tapauksissa, joissa geenien yksipuolistuminen rotutasolla on jo niin pitkällä, että risteytykset ja uusien geenien tuominen rodun pelastamiseksi ovat välttämättömiä.

design-koiria cockapoo = cockerspanieli + villakoira papipoo = papillon + villakoira yorkipoo = yorkshirenterrieri + puudeli cavapoo = cavalier kingcharlesinspanieli + toy- tai kääpiövillakoira labradoodle = labradorinnoutaja + isovillakoira goldendoodle = kultainennoutaja + isovillakoira malshi = maltankoira + shih zu puggle = mopsi + beagle 34

Design-koirien kasvattajat kuvaavat koiriaan lähes täydellisiksi, ovathan ne kauppatavaraa. Mukavaluonteisia perhekoiria risteytysten kautta epäilemättä onkin syntynyt, eikä ongelmatapauksia tietenkään mielellään tuoda julkisuuteen. Luonteita usein kehutaan, mutta ainakin cockapoo- ja labradoodle-koirilla on yleisesti turkkiongelmia, samoin kuin allergioita sekä iho- ja korvatulehduksia. Koiria vaivaavat samat sairaudet kuin niiden pohjarotujakin. Koiranpennun terveyden ja luonteen määrittävät joka tapauksessa sen perimät geenit ja kasvuolosuhteet. Kukaan ei voi ennustaa,

millaiset geeniyhdistelmät design-pentu vanhemmiltaan saa. Muun muassa geenitutkimuksilla voitaisiin perinnöllisiä sairauksia ehkäistä.

Design-koiramarkkinat ovat muotimarkkinat, joita ohjaavat toisaalta muotikoirien kasvatPuggle. Kuva ’Sav127.’ 35

Taulukko 1. F1 ja F2- sukupolvien geenien periytyminen. Kuvassa kaksi ominaisuutta: ruskea/valkoinen väri sekä lyhyt/pitkä häntä. Ruskea ja lyhyt ovat vallitsevasti periytyviä ominaisuuksia, valkoinen ja pitkä väistyviä ominaisuuksia. B=ruskea, b=valkoinen, S=lyhyt, s=pitkä. Lähde: Wikipedia/Die freie Enzyklopädie (haettu 27.4.2015)

tajien rahanansaintamahdollisuudet ja toisaalta trendihakuisten ostajien tarve olla muodin huipulla. Koirien kysyntä määrittää koirien tarjonnan. Pennunostajilla on suuri vastuu siitä, miten ja minkälaisia koiria tulevaisuudessa kasvatetaan. Koiran vastuullinen hankinta ja pito ovat kasvatuksen ohella tie koirien terveeseen tulevaisuuteen. ”Opening your heart and home to a cross-breed is like opening a beautifully wrapped package on your birthday: you never know what’s going to be inside.”

Viitteet:

1 Wachtel, H. 2012: Rassehund wohin? Argumente für eine Neuorientierung. 2 Australian Labradoodle Association Inc – verkkosivut 3 Maja Greß: Designer-Hunde sind oft ganz anders krank. Die Welt 3.3.2011. 4 Wikipedia (”Puggle”), haettu 27.4.2015 5 Katariina Mäki: Per-Erik Sundgren Hyvinkäällä: Koiranäyttelyt ovat nykypäivän koiranjalostuksen suurin ongelma. Seminaariraportti 2003. Kokonaisvaltaisen koiranjalostuksen tuki HETI ry:n julkaisu, haettu 27.03.2015. 6 Anna Baumgartner: Designer Dogs Labradoodles & Co., Schweizer Hunde Magazin 5/2013. 7 Jackie Loohauis-Bennett: Humane Society buys, closes puppy mill. Millwaukee – Wisconsin Journal Sentinel, 19.07.2008. 8 nowisconsinpuppymills.com -verkkosivut 9 Eviran verkkosivut 10Pedigree Dogs Exposed – The Blog 01.04.2015. KC report reveals plans for new crossbreed register. 37

NÖFFIPOO-PENTUE HERÄTTI LAAJAN KESKUSTELUN SOMESSA Marja Strahlendorff

Yhdeksän design-pennun kuvallinen myynti-ilmoitus synnytti keväällä 2015 yli tuhannen kommentin ryöpyn ja mielenkiintoisen kansainvälisen keskustelun Jemima Harrisonin perustamassa suljetussa Facebook-ryhmässä ”Pedigree Dogs Exposed”. Ryhmän nimi viittaa Harrisonin tuottamaan tunnettuun BBC-dokumenttiin vuodelta 2009. Nöffipoopennuista, eli newfoundlandinkoiran ja villakoiran risteytyksistä, pyydettiin 1500 puntaa per pentu. Kommenteissa käsiteltiin koirarotujen risteyttämistä, pentujen hinnoittelua, puhdasrotuisten koirien jalostusta sekä koirankasvatusta ja pentujen myyntiä yleensä. Keskusteluun osallistui koiraharrastajia Euroopasta, Amerikasta ja Australiasta: kasvattajia ja koiranomistajia, ulkomuototuomareita, toimittajia, tutkijoita, eläinsuojeluihmisiä ja risteytysprojektien toteuttajia. Keskustelu oli laadukasta ja polveili useaan

aiheeseen, mutta valitettavasti joukkoon ujuttautui myös loanheittäjiä. Kun moderaattorien aika ja voimat loppuivat, yli 6000 jäsenen ryhmä oli suljettava. Uusi korvaava ryhmä perustettiin kuitenkin välittömästi, ja mielenkiintoiset keskustelut jatkuvat. Nöffipoo-keskustelu alkoi provosoivalla kommentilla ”melkoisen kilpailukykyinen yhdistelmä todennäköisten geneettisten ongelmien valossa”. Keskustelu oli niin avartavaa ja kiehtovaa, että aloin tallentaa sitä. Käänsin keskustelun suomeksi ja jäsensin sitä aihealueittain. Kommenttien parhaat palat julkaistaan tässä. On muistettava, että tässä esitetään ihmisten mielipiteitä, ei tutkittua tietoa.

Risteytysrotujen ominaisuudet

Terveys ja elinvoima

Eläinlääkärini sanoo, ettei koskaan kannata hankkia ensimmäisen risteytyssukupolven pentua.

Rakastan sekä nöffejä että villakoiria, mutten en haluaisi niistä kumpaakaan sairausongelmien vuoksi. Olisin hyvin kiinnostunut nöffipoo- risteytyksestä, jos terveystestit olisi tehty.

Olen kasvattanut risteytyskoiria 25 vuotta. Eläinlääkärini väittävät, etteivät ole koskaan nähneet terveempiä koiria. Aloittaessani minulla ei ollut riittävästi tietoa, ja risteytin hyvin epäterveen irlanninsusikoiran ja hyvin terveen alaskanmalamuutin. Pennut ovat nyt kuusivuotiaina erittäin hyväluonteisia ja terveitä.

Risteytys ei edistä terveyttä, jos käytetyt rodut kärsivät samoista ongelmista. Terveystarkastukset ovat tärkeitä, oli kyse sitten puhdasrotuisista koirista tai ei. Resessiiviset sairaudet ovat tilastollisesti vähemmän todennäköisiä risteytysrodussa. Vain resessiiviset sairaudet, jotka esiintyvät molemmissa roduissa, ovat mahdollisia F1-sukupolvessa.

Ystävälläni on labradoodle, jonka turkki on todellinen painajainen: paksu kuin labradorinnoutajalla ja kihara kuin villakoiralla. Karva ei vaihdu, vaan koiraparka elää vuoden ympäri paksun turkkinsa sisällä.

Minulla on ensimmäisen polven collie x villakoira -risteytys, jonka molemmat vanhemmat ovat terveystestattuja. Koira on nyt 17-vuotias ja terve. Se kykenee edelleen tunnin lenkkeihin ja pallolla leikkimiseen.

Olen tavannut yhden nöffipoon. Herranjestas, en haluaisi trimmata sitä! En näe muuta mahdollisuutta turkin ylläpitoon kuin leikata se pois, joten mikä on risteytyksen pointti? Tapaamani koira oli vuoden ikäinen, ja sen turkki oli paksu, takkuinen ja haiseva.

Takaisinristeytys toisen vanhemman rotuun vähentää hybridin aikaansaamaa elinvoiman kasvua puoleen siitä, mitä F1-sukupolvella on. Tietyt ominaisuudet saattavat takaisinristeytyksessä huonontua niin paljon, että kasvattajat pettyvät. Tämän vuoksi villakoirakasvattajat tuottavat tavallisesti vain F1-pentuja.

Uskoisin tämän risteytyksen olevan hyvä parannus nöffille lonkkien ja kyynärien, silmien, huulien ja kuolaamisen näkökulmista. Molemmilla roduilla on uivan koiran tausta. Entä jos koira perii nöffin koon ja painon, mutta villakoiran kevyen luuston.

Ehkä helpoin tapa selittää heteroosia eli risteytyselinvoimaa on tarkastella sitä sisäsiitosdepression vastakohtana.

Kun risteytetään raskasluustoinen rotu ja kevytluustoinen rotu, ei saada aikaan koiraa jolla on keskivahva luusto. Geenit eivät sekoitu kuin maalit!

Tuttavani siirtyi puhdasrotuisten kasvattamisesta risteytysten kasvattamiseen. Hän sanoo, että pentuekoot ovat suurentuneet ja pentuajan kuolleisuus vähentynyt.

Meillä on ollut eläinsuojelussa viimeisten parin vuoden aikana neljä tai viisi labradoodlea, jotka ovat eronneet toisistaan sekä ulkonäöltään että karvaamisen suhteen.

Osa labradoodlekasvattajista tietää mitä tekee, teettää terveystutkimuksia ja on rehellisiä turkkiongelmista. Ottaisin mieluummin labradoodlen tällaiselta kasvattajalta kuin puhdasrotuisen, terveysongelmista kärsivän irlanninvesispanielin tai villakoiran. 39

Pentumarkkinat

Enemmän rahaa kuin järkeä maksaa noin paljon risteytyspentueesta!

Ihmiset maksavat usein valtavia summia puhdasrotuisten koirien eläinlääkärilaskuista. Mikä on pahempaa? 1500 dollarin doodle, jolla on mahdollisuus moniin terveisiin vuosiin vai kalliimpi lyhytkuonoinen bulldoggi, jolla on todennäköisesti jo muutaman vuoden päästä ongelmia. Arvo määritellään hintakokeilujen ja kysynnän mukaan. Kun tarpeeksi monta ihmistä on valmis maksamaan tietyn summan, markkina-arvo on määritetty.

Nöffipoo-pentujen nettisivu käsittelee vain myyntiä eikä siellä ole mitään tietoa terveystarkastuksista. Tällaista en toivoisi kasvattajalta. Ihmiset maksavat tukun kahisevaa tästä tai tuosta ”doodlesta” tai ”x-poosta” tai ”poo-jostakin”. Kaikki ovat ihanan pitkäkarvaisia ja pörröisiä, ja lupaus hypoallergeenisesta turkista on vakuuttava. Käyttökoiran tai näyttelykoiran kohdalla ymmärrän, että pennun hintaan sisältyvät jalostuskoirien näyttelyiden, kouluttamisen, koetulosten, kilpailujen ja terveystarkastusten kustannukset.

Jos todella rakastaa harrastamaansa rotua ja kasvattaa jalostaakseen sitä, pentujen myyminen järkevään hintaan mahdollistaa niille koteja, joihin muuten ehkä hankittaisiin koira pentutehtaalta.

Sekarotuinen koira tuotetaan välittämättä terveydestä, käyttötarkoituksesta tai muusta hyväksyttävästä syystä. Pentujen hintalappu kertoo kaiken.

On olemassa tietyt markkinat tarkoituksella jalostettuihin risteytyksiin, ja kyse on tällöin hyväluonteisten ja terveiden koirien kasvattamisesta riippumatta siitä, ovatko pennut risteytyksiä vai puhdasrotuisia.

Sekarotuinen koira on sellaisen parituksen tulos, jossa ei ole ihmisen vaikutusta asiaan, kun taas risteytyskoira on inhimillisen suunnittelun tulos. Design-koira on elitismiä. Kaikki on markkinointia.

Valitettavasti Englannissa on tarjolla paljon enemmän koiranpentuja kuin hyviä, elämänikäisiä koteja. Eläinsuojelusta on tullut uusien kotien etsimispaikka koirille. Halpoja risteytyskoiria tulee eläinsuojeluun suhteellisesti eniten.

Onko siinä jotain väärää, jos kasvattaa rahan vuoksi?

Eikö ihmisillä pitäisi olla mahdollisuus hankkia eettisesti kasvatettu risteytys?

Vain rahan vuoksi kasvattavissa on se ongelma, etteivät he ota minkäänlaista vastuuta pennuista, joita tuottavat. Se on eettinen ongelma. He eivät välitä, millaiseen kotiin pentu menee, kunhan saavat rahansa. He eivät välitä tuottamiensa pentujen pitkän aikavälin terveydestä, eivätkä he välitä, käyttääkö potentiaalinen koti koiraa edelleen pentutehtailuun. Koska ideana on maksimoida voitot, he välttelevät terveys- ja geenitestejä. ReubenGBrewer

Kaikki on designia

Koiranjalostus

Puhdasrotuisuus on sairasta inhimillistä turhamaisuutta, joka perustuu rasismiin ja egoon, ja joka keksittiin parin viime vuosisadan aikana. Puhdasrotuisuus on kotikoiran kuolema lajina. Tämä ei tarkoita, että on kasvatettava siperianhuskyista puudeleita, vaan että siperiahusky x alaskanhusky on yhä husky ja voidaan siittää kumpaan tahansa geenipooliin, tai jopa malamuuttien geenipooliin.

Roturisteytyksillä voidaan pelastaa monen aivan liian kauan sisäsiitetyn rodun terveys. Pentuetta kasvatettaessa tavoitteeksi ei riitä, että risteytyksillä ei ole karvanlähtöä, että pennut ovat söpöjä ja että niistä saa rahaa. Monien rotujen terveystilanne on kurja, mutta tätä korjataan DNA- ja muiden terveystestien avulla. Ulkosiitos ei kuitenkaan ole vastaus tähän; se pilaa rodun puhtauden ja voi aiheuttaa kaikenlaisia ongelmia. Ainoa ratkaisu on käytettävissä olevien testien harkittu käyttö ja valikoiva siitos rodun sisällä, jotta päästään takaisin korrektiin tyyppiin ja terveisiin koiriin.

En usko, että on viisasta luoda enempää rotuja. Ne kuolevat sukupuuttoon tulevaisuudessa aivan samoin kuin suurin osa tämän päivän roduista. Uudet rodut ainoastaan toistavat saman, mitä on tapahtunut 1800-luvun lopulta lähtien. On ironista, että juuri rotujen suojelijat ovat muuttaneet monet rodut sellaisiksi, mitä ne eivät alun perin olleet. Labradorien, kultaistennoutajien ja setterien tänä päivänä näyttelyissä nähtävät yksilöt ovat erilaisia kuin niiden vanhat muodot.

Uusien rotujen kehittämisen sijaan pelin henki on löytää rotuja, jotka sopivat hyvin yhteen. Täydentäminen on sama asia roturisteytyksissä kuin puhdasrotuisten linjojen ulkosiitoksessa: ensimmäinen sukupolvi on pysyvä parannus, mutta kun geenit sekoittuvat, seuraavat sukupolvet ovat ennakoimattomia.

Rotumääritelmät eivät ole kiveen hakattuja. Vertailin oman rotuni rotumääritelmää KC:n, FCI:n ja AKC:n kesken. Kaikki olivat hieman erilaisia.

Linjajalostus on sisäsiitosta, mikä tiivistää koiraan tietyn linjan geenejä toistuvasti. Monilla Cruftsin ROP-koirilla sisäsiitosaste on huomattavasti rodun keskiarvoa korkeampi.

Perehtykää puhtaitten koirarotujen historiaan ja tulette huomaamaan, että suuri osa roduista oli oman aikansa design-risteytyksiä.

Whippet on luotu kilpailemaan. Jos paritan kilpajuoksuwhippettini naapurin whippetin kanssa saadakseni tuoretta verta, huononnan nopeusominaisuutta.

Milloin rotu on puhdas? Kaikki rodut ovat ihmisen valinnan tuloksia. Monet rodut ovat muuttuneet dramaattisesti sen jälkeen, kun kantakirjat suljettiin. Monet rodut ovat epäterveessä tilanteessa, sillä tuhansia vuosia ihmiset valikoivat tietyn tyyppisiä koiria, kunnes aloimme puhua ja toimia tavalla, jotta nuo rodut olisivat puhtaita. Mitä tästä on seurannut? Hieman yli sadassa vuodessa olemme onnistuneet tuhoamaan sen, mitä oli valikoitu hyvin pitkään, alkamalla käyttäytyä kuin se olisi ”puhdasta”. Entisaikaan kasvattajat sekoittivat rotuja aina kun se oli tarpeellista.

En ole koskaan ymmärtänyt, että ensin sisäsiitetään ja sen jälkeen tarvitaan ulkosiitosta. Ulkosiitos kumoaa sisäsiitoksen vaikutukset, jolloin laatu heilahtelee puolelta toiselle. Paremman tuloksen saa valikoivalla tyyppisiitoksella. Monimuotoisuus on avain terveyteen. Sisäsiitos ja linjasiitos vähentävät monimuotoisuutta ja aiheuttavat siksi ongelmia. 41

Uutisia lyhyesti Berliinissä eripuraa yleisestä hihnapakosta koirille

Design-koirat yleistyvät Suomessa Design-koirat yleistyvät myös Suomessa. Kennelliiton jalostustoimikunnan puheenjohtajan Kirsi Sainion mukaan määrää Suomessa on mahdotonta sanoa, sillä niitä ei rekisteröidä Kennelliiton rekisteriin. Arvio liikkuu muutamasta sadasta jopa tuhansiin. Kyse on kasvavasta trendistä. Ruotsissa on jo muutama design-pentuja kasvattava kennel. Yliopistollinen eläinsairaala on tilastoinut puhdas- ja sekarotuisten koirien eläinlääkärikäyntejä, eikä merkittäviä eroja ole huomattu. Koirilta hoidetaan aivan samanlaisia sairauksia riippumatta rodun puhtaudesta. Sainio on eniten huolissaan yhdistelmien tuottamista arvaamattomista lopputuloksista. Hän korostaa, että pennun ominaisuudet eivät koskaan ole suoraan vanhempien summa, ja että jalostuksen motiivin pitäisi lähteä aina koiran hyvinvoinnista, ei ihmisen mieltymyksistä. Puhtaiden rotujen jalostustietojärjestelmät seuraavat puhdasrotuisten koirien jalostusta ja pyrkivät parantamaan rotujen terveyttä, mutta design-koirilta valvova taho puuttuu. ”Kun laitetaan yhteen kaksi kivannäköistä rotua eikä oteta huomioon luonteenpiirteitä, voidaan saada aikaan käytökseltään vaikeasti hallittava koira. Pelkkien ulkonäköseikkojen perusteella risteyttäminen on aika huolestuttavaa”, toteaa Sainio.

Berliinin senaatti on hyväksynyt uuden koiralain, jossa määrätään koirien yleisestä kytkettynä pitämisestä kaupungilla, kakkapussipakosta sekä koira-ajokortista. Nythän suurin osa koirista liikkuu kaupungilla täysin vapaasti. Eläinsuojelujärjestö ErnaGrafStiftung on esittänyt lakia kohtaan tiukkaa kritiikkiä. Järjestö uhkaa kaupunkia oikeustoimilla. Lain katsotaan olevan eläinsuojelulain vastainen. Eläinsuojelulaki koskee koko Saksan liittovaltiota ja menee näin osavaltiolain yläpuolelle. Eläinsuojelujärjestö vetoaa erityisesti münchneniläisen professorin Dorothea Döringin julkaisemaan lausuntoon, että koiran kytkettynä pitäminen on lajityypillisen käyttäytymisen vastaista. Koiran pitää saada liikkua vapaasti, voida tutustua vapaasti lajitovereihinsa sekä tutkia ympäristöään. Tässä vedotaan eläinsuojelulain pykälään 2, jossa määrätään, että ”koiran pitää saada liikkua riittävästi vapaana tarhan tai kytkettynä pidettävän alueen ulkopuolella”. Laissa on määritelty myös poikkeuksia kiinnipitopakolle, mutta ErnaGrafStiftung katsoo niiden olevan vain koiranpidon byrokratisoimista.

Lähde: http://www.erna-graff-stiftung.de/

Lähde: Helsingin Sanomat 8.5.2015 42

Koirat osaavat seurata ihmisen katsetta

Turun yliopiston tutkijoille punkkinäytteitä

Kyky seurata toisen katsetta kaukaisuuteen

Suomessa halutaan kartoittaa idästä leviävän haitallisen taigapunkin esiintymisalueet. Taigapunkki ja yleinen puutiainen näyttävät paljain silmin katsottuna samanlaisilta ja ne pystyvät elämään luonnossa samoilla alueilla. Molemmilla lajeilla on samat isäntäeläimet: luonnonvaraiset nisäkkäät, lemmikkija kotieläimet sekä ihminen. Näytteistä voidaan myöhemmin määrittää myös puutiaisten kantamia taudinaiheuttajia. Puutiaisia otetaan vastaan touko syyskuun ajan. Jo herneen kokoiseksi paisunutta puutiaista ei kannata lähettää.

on tärkeä osa inhimillistä kommunikointia. Tällainen informaation jakaminen helpottaa sosiaalista kanssakäyntiä ja toisen käyttäytymisen ennakointia. Eläinmaailmassa tämänkaltaista käytöstä on havaittu mm. kotieläinvuohilla, muutamilla lintulajeilla, delfiineillä, turkishylkeillä, köhlerkilpikonnilla ja susilla. Tähän mennessä koirilla on oletettu kykyä esiintyvän vain satunnaisesti. Itävaltalaistutkijat testasivat 145 bordercollieta. Koirat jaettiin kahteen ryhmään, joissa toiselle annettiin intensiivistä koulutusta katsekontaktin ottamiseen ohjaajaansa. Toiselle ryhmälle opetettiin tennispallon koskettamista tassulla. Siinäkin oli siis kysymys yhteistyöstä ihmisen kanssa, mutta katsekontaktia ei harjoiteltu. Kokeessa testin ohjaajan katse kohdistui oveen, joka on yleisesti ottaen koirien kannalta mielenkiintoinen kohde. Katsekontaktia harjoitelleet koirat kiinnittivät katseensa enemmän testin ohjaajan kasvoihin kuin oveen ja odottivat palkkiota. Juuri tätähän niille oli opetettu. Tennispalloa harjoitelleet koirat sen sijaan useammin seurasivat ohjaajan katsetta ovelle.

1. Pakkaa puutiaiset esim. alumiinifolio taitoksen sisälle. Puutiainen voi olla elävä tai kuollut, mutta paljon verta imenyttä yksilöä ei kannata lähettää. 2. Liitä tiedot: löytyikö puutiainen ihmisestä vai eläimestä, ja jos eläimestä niin mistä eläinlajista, arvioitu tarttumispaikka (kunta, taajama/kaupunginosa), päivämäärä ja omat yhteystietosi. 3. Laita puutiainen ja lisätiedot kirjekuoreen, varusta postimerkillä ja lähetä osoitteella: Puutiaiset, Eläinmuseo, 20014 Turun yliopisto.

Lähde: Lisa J. Wallis ym. 2015. Training for eye contact modulates gaze following in dogs. Animal Behaviour 106: 27-35.

Lähde: www.puutiaiset.fi 43

Myrsky teki Simbasta ystävän Saimme tuttavan kautta kutsun Sisilian upeisiin vuoristomaisemiin, farmia pitämään omistajan viisiviikkoisen matkan ajaksi. Ilmaista majoitusta vastaan hoidimme eläinten ruokinnan kahdesti päivässä ja keräsimme kananmunat. Tuttavamme oli ollut farmilla ennen meitä, ja hänen kokemustensa perusteella osasimme odottaa ongelmia farmin Simba-koiran kanssa. Anna-emäntä perehdytti meitä tehtäviin kolmen päivän ajan, ja Simbaa näimme vain silloin, kun Annakin oli paikalla. Muut ajat se odotti piilossa kukkuloilla Annan kotiintuloa. Emännän lähdettyä matkalleen katosi koirakin näköpiiristä.

Ensimmäisen viikon ajan koimme juuri niitä ongelmia, joita olimme osanneet odottaakin: Simba vältteli meitä. Sitä ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Iltaisin vein ruokakupin ulos pimeään, ja kun se sitten tyhjeni, huokaisin helpotuksesta. Taisi olla koira hengissä, ellei jokin muu elukka ruokaa syönyt. Pistimme aina kuppiin ”Suomen-tuliaisia” eli herkkupalan, johon hieroimme hajua käsistämme. Myös herkkupala katosi kupista aina. Seuraavassa vaiheessa huomasimme, että kun poistuimme farmilta kävelylenkille, koira tuli farmin pihalle ja luikki taas tiehensä, kun palasimme. Näin pääsimme näkemään, vaikkakin kaukaa, että kaikki oli kunnossa. 44

Jokaisella koiralla on tarinansa

näimme jonkin tumman liikahtavan ylhäällä rappusten raosta.

Sää muuttui myrskyiseksi ja kylmäksi. Tuuli vinkui nurkissa ja vettä satoi niin, että tontin rinnettä sortui alas ja kiviä kolisi nurkkaan. Huolestutti, miten koira pärjää ulkona. Takkatulen lämpö kai sitten tulikin Simballe mieleen, sillä myrskyiltana se ilmaantui kuistin ulkopuolelle. Ensimmäinen ajatus oli, miten toimia pelästyttämättä koiraa. Avasin ulko-oven ja kuistin portin, ja astelin takaisin sisälle koiraa sen kummemmin huomioimatta. Hetken päästä Simba astui ulkoa olohuoneeseen ja hipsi saman tien yläkerran tasanteelle meiltä näkymättömiin. Suljimme ovet ja palasimme olohuoneeseen takkatulen ääreen. Pariin tuntiin ei tapahtunut mitään. Sitten näimme jonkin tumman liikahtavan ylhäällä rappusten raosta. Vähän myöhemmin ilmaantuivat etutassut ylimmälle rappuselle. Sen jälkeen Simba pikku hiljaa hivuttautui alemmas, kuitenkin aina ensin istuen tovin uudella tasolla ja tarkastellen valppaasti ympäristöä. Lopulta olimme kaikki samalla tasolla, olohuoneessa. Illan huipennus oli se, kun istuimme kaikki takkatulen ääressä nauttien sen lämmöstä. Koira ja kissa olivat takan edessä ja me sohvalla niiden takana. Välillä Simba nousi istumaan nuollakseen sohvan käsinojalla makailevan kissan päätä.

Myrskyn jälkeen yhteiselo normalisoitui. Luottamuksen kasvu näkyi koirasta lisääntyneenä rentoutumisena. Pian siitä tuli meille hyvä kaveri ja innokas lenkkeilijä. Aina pistäessämme jalkoihimme lenkkitossut koira innostui ja ilmaisi sen iloisella liikehdinnällä. Jos taas valitsimme kävelykengät, se istui hiljaa touhujamme seuraten eikä yrittänytkään mukaamme. Kävelykengät tarkoittivat, että taksi oli tulossa hakemaan meitä kaupungille tai kauppaan. Simballa ei ollut koskaan ollut kaulapantaa eikä sitä ollut koskaan pidetty talutushihnassa. Eipähän se noissa olosuhteissa kaulapantaa tarvinnutkaan. Se seurasi aina perässämme pyrkien jälkimmäisen kävelijän perään – laumaa paimentamaanko? Tai ehkä se halusi välttää kuvatuksi tulemista, missä se olikin taitava. Yllättävää oli se tarkkaavaisuus, jolla koira havaitsi, milloin juuri sitä yritettiin kuvata ja varsinkin, kun kamera roikkui kaulassani melkein alvariinsa. Tuttavankauppojen jälkeen Simba osoittautui mitä ihanimmaksi koiraksi. Tuntui haikealta kotiinpaluun hetkellä erota tästä uudesta sympaattisesta ystävästä. Pitkät yhteiset kävelylenkit valtavan upeissa maisemissa jäivät kuitenkin elämään muistoina mielessä. Raija Seppä 45

Ihanaa kes채채!