Remmi & Ruusuke 2014/1 by Annika Saarto

1 | 2014

Remmi ja ruusuke

Toiveena

terve rotukoira

Spanielielämää Kanariansaarilla

Lumi on huskyjen elementti

Hyödylliset, vaaralliset DNA-testit Roturajat ylittävä koiramaailman indie-lehti jo vuodesta 2014.1

Toimitukselta

Joskus tulee mieleen perustaa uusi lehti Koiraharrastus saa eri ihmisillä erilaisen ilmiasun. Harrastuksia on lemmikin omistajille tarjolla runsaasti agilitystä canicrossiin ja näyttelytoiminnasta metsästykseen. Myös tämän lehden tekijöillä koiraharrastukseen liittyy uteliaisuutta ja halua oppia jatkuvasti uutta. Se purkautuu tarpeena kirjoittaa. Syksyn mittaan syntyi idea ihan uudesta julkaisusta. Painetun lehden koimme aiempien kokemusten perustella turhan jäykäksi tarkoituksiimme. Painon ja jakelun kustannukset aiheuttivat aina rajoituksia lehden sivumäärälle, värimaailmalle ja levikille. Roturajoitteet olivat oma harminsa. Päätimme heittää piutpaut kaikille näille rajoitteille ja tehdä lehden kokonaan sähköiseen ympäristöön. Nimeksi sovittiin pienen arpomisen jälkeen Remmi & Ruusuke. Se sisältää koko skaalan tavallisesta koira-arjesta tavoitteellisempaan harrastamiseen. Haluamme täyttää koiralehtien tiettyjä katvealueita ja hyödyntää somea kokeilevasti. Remmi & Ruusuke ilmestyy jatkossa neljästi vuodessa. Se on ilmaiseksi kaikkien luettavissa. Ulkoasun suunnittelimme siten, että sitä on vaivatonta lukea tabletilta. Mukavia lukuhetkiä! Annika, Malla & Kai

Remmi & Ruusuke Remmi & Ruusuke on vuonna 2014 perustettu e-lehti, jota julkaisee Remmi & Ruusuke ry. Lehti on voittoa tavoittelematon ja se ilmestyy neljästi vuodessa. Julkaisu on rotujärjestöistä riippumaton. Juttuaiheet, ilmoitukset ja muut yhteydenotot: remmijaruusuke@gmail.com

Kannen espanjanvesikoiran on kuvannut Sami Osenius. Tämän sivun chihuahuat, Naavan ja Hillan, on ikuistanut Anne Pesonen.

Päätoimittaja: Kai Saarto, Toimitussihteeri/taittaja: Annika Saarto.

Tässä numerossa Pääkirjoitus Joskus tulee mieleen perustaa uusi lehti.

Luppakorvia ja töpöhäntiä - spanielielämää Teneriffalla Katja toi fieldspanielit Kanariansaarille.

Toiveena rotukoiran terve elämä. Geneettinen tieto on tullut koiranjalostuksen käyttöön jälkijunassa.

Hyödylliset, vaaralliset DNA-testit Tautimutaatioita todentavia DNA-testejä voidaan käyttää viisaasti tai lyhytnäköisesti.

Tulkoon lumi! Kettukolon huskytarhassa rakastetaan valkeaa vuodenaikaa.

Joulusiivouksen vaarat Älä anna koirasi lukita sinua parvekkeelle.

Kuva: Anne Pesonen

Luppakorvia ja töpöhäntiä

- spanielielämää Teneriffalla Teksti Ari Suramo a Kuvat Ari Suramo ja Katja Hämäläinen

Aurinko paistaa, kaikkialla kukkii, linnut visertävät, kirkas valo iskee päin näköä… Kanariansaaret kutsuvat seireenin lailla vuodesta toiseen talven synkkyyttä pakenevia suomalaisia. Toiset tyyvät makoilemaan rannoilla, toiset hoitavat kuntoaan ja mieltään patikoimalla hulppeissa maisemissa – ja jotkut fanaatikot tulevat ihailemaan koiria, joita näillä lomasaarilla piisaa, onhan saaret nimettykin koirien mukaan (Islas Canarias, ”koirasaaret”). Myös allekirjoittanut on jäänyt jo kauan sitten koukkuun ja paennut harva se talvi ”valohoitoon” näille ”onnellisten saarille”. Omat spanielit ovat sentään välttyneet pitkiltä lennoilta ja jääneet hyvään kotihoitoon, vaikka joskus mielessä onkin käynyt tarjota heillekin lenseä talviloma etelässä…Menneenä talvena kohteena oli Teneriffan jylhänkomea pohjoisrannikko, jonka patikkapolkuja tutkailin pari viikkoa tammi–helmikuun vaihteessa, tukikohtana vehreänviehkeä Puerto de la Cruz. Reissun pääteema oli silti jotain muuta kuin patikointi tai eksoottinen kasvitiede: sain ilon ja kunnian tavata Kanarian ja kenties koko Espanjan

ainoat fieldspanielit, Lucasin ja Elmon. Poikien emäntä on saarella lähes 20 vuotta viihtynyt Katja Hämäläinen ja isäntä Katjan veikeä aviomies Manolo. Teneriffalle Katja on päätynyt edesmenneen äitinsä jäljissä – tämä ihastui aikoinaan Puerto de la Cruziin niin ikihyvin, että päätti karistaa Porvoon pölyt jaloistaan ja muuttaa kokonaan saarelle. Hotelleissa ja lentoemäntänäkin työskennellyt Katja on ajan myötä täysin kotiutunut Teneriffalle ja vuokrannut vuodesta 2008 Puerto de la Cruzissa talvehtiville suomalaisille loma-asuntoja. Kortteeria Katja ja pojat pitävät Los Realejos -nimisessä pikkukaupungissa Puerton yläpuolella. 4

Bruno, Amos ja Aramis

Ensimmäisen fieldinsä, maksanvärisen Valentiinon eli ”Brunon” Katja sai 1989 – vuoden pitkän odotuksen jälkeen (fieldit olivat tuohon aikaan nykyistäkin harvinaisempia). Rotuun Katja oli ihastunut nähtyään Lahden koiranäyttelyssä Killeksi (Lähdesuon Kilroy) kutsutun fieldin; se olikin sitten menoa, sillä Kille oli Katjan mielestä kaunein koira, jonka hän oli ikinä nähnyt! Bruno oli siinäkin onnellisessa asemassa, että se sai pitää näyttävän häntänsä. Tuohon aikaan spanielit vielä normaalisti typistettiin (Suomessa vuoteen 1996 asti). Kehämenestystä huiskahäntä ei silti haitannut, pikemminkin päinvastoin: Brunosta tuli KANS & SF & EST MVA, minkä lisäksi tittelilitaniaa kaunistivat EUV-91 ja V-93 -arvot. JVA:kin oli lähellä, mutta ”jouduttuaan” muuttamaan Teneriffalle Brunolta jäi uupumaan yksi VOI 1 -tulos. Bruno sai pian seurakseen toisen ruskeaturkkisen punanenän Amosin (Hurricane´s simply the best) sekä hiukan myöhemmin oman poikansa Aramiksen. Näiden kolmen veijarin kanssa Katja sitten päätyi ikuisen kesän keskelle Teneriffalle.

Oliver, Lucas ja Elmo

Oliver oli Katjan ensimmäinen liver roan -uros.

Kun aika jätti Brunosta ja Aramiksesta ja suurin surutyö oli takana, päätti Katja hankkia Amokselle kaverin Englannista, arvostetusta pitkän linjan Rhiwlas-kennelistä. Katjan mukana Teneriffalle lähti kaunis liver roan -uros nimeltään Rhiwlas Moss Agate eli ”Oliver”. Ollin ollessa vielä leikkisä pentu Katja haki Ranskasta kolmanneksi koiraksi maksanruskean urospennun, kennelnimeltään Shance des haies de la Conchee eli ”Lucas”. Ranskassa fieldikasvatus oli tuolloin vielä lapsenkengissä, mutta normandialainen Gaële Tézé kasvatti Haies de la Conchee -nimellä jo hienoja fieldejä ja myös mm. cockerspanieleita. Oliver sairastui vanhoilla päivillään niin monien koirien kohtaloksi tulleeseen syöpään. Urhea koira kävi läpi kaksi isoa leikkausta, mutta kolmas kasvain ei enää ollut operoitavissa, ja Oliver jouduttiin Katjan ja Manolon suureksi suruksi nukuttamaan ikiuneen 12,5 vuoden iässä kesällä 2013. Suunnilleen samanikäinen Lucas jäi siten pariskunnan ainoaksi koiraksi – ja masentui ilman lajitoverin seuraa. Katja ymmärsi hyvin tilanteen ja ryhtyi tuumasta toimeen: niinpä Teneriffan maisemiin lensi syyskuussa 2013 Englannista pirteä kaksivuotias liver roan -uros Soberhill Sequioia eli ”Elmo”. Nuori koira toi uutta elämää ja virikettä Katjan fieldiperheeseen ja tuli alusta lähtien mainiosti toimeen 5 vanhaherra Lucasin kanssa.

emissa. ajigan mais n a h C o as ja Elm Katja, Luc

Tauko p aikallaa n.

Fieldejäkö Espanjassa?

Kun Oliverin ja Lucas olivat nuorempia, kävi Katja koiriensa kanssa näyttelyissä sekä Kanariansaarilla että manner-Espanjassa ja Gibraltarilla. Kertaakaan he eivät nähneet muita fieldejä. Kanariansaarilla järjestetään virallisia näyttelyitä vain kerran vuodessa, mutta manner-Espanjassa näyttelyitä on tiuhaan tahtiin. Koirien lennättäminen mantereelle on kuitenkin arvokasta puuhaa, eivätkä pakolliset autonvuokraukset ja hintavat hotelliyöt tilannetta helpota. Omalta osaltaan turhauttavaa on myös kilpailun puute, kun toisia fieldejä ei ole koskaan kehissä. Suomessa Katja kävi Ollin ja Lucasin kanssa kesällä 2008, mutta typistyskiellon vuoksi (molempien koirien hännät oli typistetty) he eivät voineet osallistua näyttelyihin. Kun Katja aikoinaan vaihtoi koiriensa rekisteripaperit espanjalaisiin (jotta näyttelykäynnit onnistuisivat), ilmoitti paikallinen kennelliitto hänen fieldiensä olevan ensimmäiset rekisteröidyt rodun edustajat Espanjassa. Nykytilanteesta Katjalla ei ole varmaa tietoa, mutta ainakaan espanjalaisen spanieliliiton jäsenenä ei ole yhtään fieldikasvattajaa tai -omistajaa.

Puerto de la Cruz

” Koiran kova osa

Kanarialla ja koko Espanjassa typistetään vielä yleisesti niin häntiä kuin korviakin. Joissakin maakunnissa typistäminen on tosin kielletty, mutta moni eläinlääkäri typistaa silti, koska ilmi on tullut tapauksia, joissa koiranomistaja on itse yrittänyt saksia pitbullinsa tai dobermanninsa korvia, arvattavin seurauksin. Koiria kohdellaan Espanjassa yleisestikin huonommin kuin Pohjois-Euroopassa. Monille koira on vain koira, otus, jonka paikka on kytkettynä pihan perällä lyhyessä kettingissä tai talon katolla ilman virikkeita, ulkoilua ja huolenpitoa. Kaikkein huonoimmassa jamassa ovat paikalliset metsästyskoirat, podencot. Ne ovat omistajilleen pelkkiä metsästysvälineitä, jotka viettävät aikansa pimeissä kopeissa ja pääsevät ulos vain metsästyskautena, kun niille on käyttöä. Jos koiraa pidetään huonona metsästäjänä, se hylätään vuoristoon oman onnensa nojaan. Autoretkellä tai metsävaelluksella saattaakin hyvin tulla vastaan arkoja hylättyjä metsästyskoiria. Manner-Espanjassa toiminta on vielä julmempaa: siellä metsästäjilla on tapana hirttää koirat, jotka eivät heidän mielestään kelpaa metsästykseen. Paikalliset eläinsuojeluyhdistykset tekevat parhaansa koirien hyväksi, mutta työmaa on loputon. Koiria myös hankitaan kevein perustein, esimerkiksi lapsille joululahjaksi. Lomien alkaessa taakaksi tulleet lemmikit hylätään usein kadulle. Eläinkaupat taas myyvät ahneitten ”kasvattajien” tehtailemia koiranpentuja. Pentuja on yleensäkin paljon tarjolla, sillä monet uskovat, että nartun on ehdottomasti saatava ainakin yhdet pennut.

Tämä artikkeli on ilmestynyt hieman eri versiona Lurppa-lehdessä 2/2014.

Autoretkellä tai metsävaelluksella saattaa tulla vastaan hylättyjä metsästyskoiria

Muodin mukaan

Rotukoirien taso on Espanjassa kirjava, ja hyviä rotunsa edustajia saa yleensä vain tunnetuilta luotettavilta kasvattajilta. Katjan Teneriffa-vuosien aikana suosikkirodut ovat vaihdelleet: milloin muodissa ovat olleet cockerit tai dalmatiankoirat, milloin siperianhuskyt ja pitbullterrierit tai uusimpana villityksenä ranskanbulldogit. Muodista poistuneet koirat katoavat nopeasti katukuvasta, kun uusi rotu tulee muotiin. Paikalliset koiratarhat kertovatkin, että on helppo nähdä mikä rotu on out-of-date, kun sen edustajia alkaa näkyä tarhoilla. Toki espanjalaisissa on myös paljon eläinrakkaita ihmisiä, jotka pitävät huolta koiristaan – hyvänä esimerkkinä Katjan aviomies Manolo. Valitettavasti he ovat kuitenkin vähemmistönä. Niinpä Katja ei ole koskaan edes harkinnut tuovansa Teneriffalle narttufieldiä ja teettävänsä pentuja saarella, jossa hän ei voisi kuvitellakaan myyvänsä niitä. d Ylhäällä vasemmalla: Cockerit ovat Teneriffalla melko yleinen näky. Hännät on tavallisesti typistetty, ja monet koirat ovat varsin kookkaita. Oikealla: Vaikka koiria kohdellaan Kanarialla monesti huonosti, toimii saarilla myös eläinsuojeluyhdistyksiä. Tämän Loro Parquessa sijaitsevan keräyslippaan mallina on tainnut olla fieldi…

Jaana Kerman, Melalahti | p. 044-5239777 | didilcomshen@hotmail.com | http://didilcomshen.blogspot.fi

kennel

Didilcom’s Hen

Walesinspringerspanielien ja fieldspanielien kasvatusta Pentueet vuonna 2015:

Nuna

Ru di

Walesinspringerspanieli Emä Didilcom’s Hen Tram An Raguis ”Nuna” Lonkat B/B, silmissä lievät ylimääräiset ripset Isä C.I.B C.I.E FI MVA DE(VDH)MVA EE MVA V-11 Twitters Bowl Of Beauty ”Rudi” Lonkat A/A, silmät terveet

Fieldspanieli

Liisa

Ransu

Emä Didilcom's Hen Dorchadas Fomharacha "Liisa" A/A lonkat terveet silmät Isä Taliesin's Auriel "Ransu", C/B -lonkat ja terveet silmät Sijoituskotia etsitään mahdolliselle narttupennulle !

Ota rohkeasti yhteyttä! 8

Toiveena rotukoiran TERVE ELÄMÄ Teksti Marja Strahlendorff Digimaalaukset Kai Saarto Kuvat Lina Axelsson ja Jutta Jakkila

osiaalisessa mediassa ja lehtien palstoilla usein kauhistellaan tai ollaan jopa huvittuneita, kun katsellaan YouTubesta poimuihin kätkeytyvän koiran irvikuvaa tai ”hassusti” käyttäytyvää koiraa, joka voi nukkua vain istuma-asennossa tai lelu suussa, jotta hengitys kulkisi. Suomessa on parhaillaan valmisteilla uusi Eläinsuojelulaki, mikä on vauhdittanut kriittistä keskustelua rotukoirien jalostuksen vääristymistä. Helsingin Sanomissa 26.10.2014 julkaistussa artikkelissa käsiteltiin englannin- ja ranskanbulldogien ongelmia. On rotuja, joissa terveitä koiria ei enää juuri löydy. Eri rotujen tilanne vaihtelee, mutta kaikki rodut kärsivät enemmän tai vähemmän geenivarastonsa kapeudesta ja monet rodut äärimmäisten piirteiden jalostuksesta. Äärimmäiset rotupiirteet, kuten sisäänpainuneet kuonot, lyhyet kallot ja liialliset ihopoimut, aiheuttavat suuria kärsimyksiä koirille. Rotukoirien kasvattajilla on lähtökohtaisesti kuitenkin ollut hyvät aikomukset, joten miten tähän on tultu? Ja mitä asialle voi tehdä? 9

Koirien arvioinnin alkutaipaleella ei tunnettu genetiikkaa, ja painoarvon saivat siten ulkoiset tekijät

oderni koiranjalostus sai alkunsa Englannissa 1800-luvun alussa. Aatelispiireissä alettiin pitää kirjaa tietyntyyppisten koirien parhaista yksilöistä tarkoituksena jalostaa tiettyä ulkonäkö- tai käyttötyyppiä toivottujen ominaisuuksien mukaan. Koirien arvioinnin alkutaipaleella ei tunnettu genetiikkaa ja painoarvon saivat siten ulkoiset tekijät. Perustettiin kantakirjoja, joihin rekisteröitiin eri rotujen (koiratyyppien) parhaat koirat. Parhaita uroksia käytettiin sitten rajoituksetta jälkeläisten tuottamiseen. Niistä tuli niin sanottuja matadori-uroksia.

Sussexinspanieli koki pullonkaulan toisen maailmasodan päättyessä, kun populaatio kutistui kahdeksaan yksilöön. Kuva: Lina Axelsson

Englannissa pidettiin ensimmäinen koiranäyttely vuonna 1859, jolloin otettiin käyttöön koirien kantakirjat ja sukutaulut. Suomessa ensimmäinen koiranäyttely oli vuonna 1870. The Kennel Club perustettiin vuonna 1873, ja järjestö alkoi rekisteröidä rotukoirien pentuja. Tähän aikaan koiria alettiin arvostella yhä enenevässä määrin koiranäyttelyissä. Rotujen toivotut ominaisuudet kirjattiin rotumääritelmiin. Monet muutkin maat alkoivat näihin aikoihin perustaa koirankasvattajien yhdistyksiä, ja näin sai alkunsa valtava kehitys eri koirarotujen jalostuksessa. Myöhemmin monien rotujen kantakirjat suljettiin ja sen jälkeen kuhunkin rotuun alettiin rekisteröidä enää vain sukutaulun perusteella puhdasrotuisia, rekisteröityjen vanhempien jälkeläisiä. Monissa roduissa peruspopulaatioissa ei ollut alun alkaenkaan riittävää määrää koiria, ja sodat ja muut mullistukset ovat saattaneet karsia koirapohjaa entisestään. Näin on syntynyt pullonkauloja, ja vain muutamat yksilöt ovat jatkaneet sukua. 10

Mitä monimuotoisempi rotu on, sitä useampia erilaisia alleeleja sillä on olemassa samasta geenistä

e näemme eläimen ilmiasun eli fenotyypin: väri, koko, rakenne, hampaat, kivekset, häntä, käytös. Fenotyyppiä voidaan mitata, tunnustella ja arvioida eri tavoin. Kuitenkin vain fenotyypin takana oleva genotyyppi periytyy tietyin lainalaisuuksin seuraavalle sukupolvelle. Fenotyyppiin vaikuttavat jossain määrin geenien lisäksi myös tietyt ympäristötekijät yksilön eri kehitysvaiheissa. Tässä on kyse ns. epigeneettisestä periytymisestä, joka tarkoittaa perinnöllisen tiedon siirtoa solun tai eliön jälkeläiselle ilman, että perinnöllinen tieto on koodattuna DNA:n tai RNA:n sekvenssiin. Epigeneettisen periytymisen vuoksi saman geneettisen informaation sisältävät solut voivat jakautumisten myötä erilaistua ja toimia hyvin eri tavoin. Yksilöllä on perimässään jokaisesta geenistä kaksi muotoa eli alleelia (geenipari): yksi isältä, toinen emältä. Jos geeniparissa on samat alleelit, on yksilö tämän geenin suhteen homotsygootti, jos eri alleelit, heterotsygootti. Rodulle leimaa antavat rotuominaisuudet ovat homotsygoottisia ja periytyvät sellaisina jälkipolville. Mitä monimuotoisempi rotu on, sitä useampia erilaisia alleeleja sillä on olemassa samasta geenistä. Rodun perimän monimuotoisuusasteesta voidaan tehdä geenitutkimusten perusteella molekyyligeneettinen arvio. Se tarkoittaa koko perimäaineksessa (genomissa) olevaa heterotsygoottisten geenien osuutta prosenttilukuna. Suomalaisen Genoscoper Oy:n suorittamien MyDogDNA -koirageenitutkimusten mukaan kaikkien geenitutkittujen koirien heterotsygotia-aste (mediaani) on 28,9 %.

Muutamien rotujen monimuotoisuusaste Lähde: www.mydogdna.com/fi cockerspanieli ja sukulaisrodut 24,6 % labradorinnoutaja 28,8 % lagotto romagnolo 29,6 % bulldogit ja pienet molossirodut 23,3% pitkä- ja hapsukarvaiset vinttikoirat 29,2 % saksanpaimenkoira 26,9 % villakoirat 31,0 %

Kuva: Jutta Jakkila

Geneettinen monimuotoisuus on koirarotujen terveysvakuutus

mmuunijärjestelmä tarvitsee paljon erilaisia geeniversioita toimiakseen mahdollisimman hyvin1. Rodun geenistön köyhtyminen voi johtaa esimerkiksi tulehdussairauksiin, autoimmuunitauteihin, allergioihin ja käytösongelmiin. Geneettinen monimuotoisuus on koirarotujen terveysvakuutus. ”Perinnöllisten sairauksien nopea lisääntyminen nähdään tänä päivänä melkein jo normaalina kehityksenä. Sisäsiitosdepressio on geneettisen stressin aiheuttama ilmiö samalla tavoin kuin vanheneminen, joka estää ja vaikeuttaa kehitysprosesseja ja fysiologisia tapahtumia”2. Sisäsiitosdepressio ilmenee elinvoiman, hedelmällisyyden ja tautien vastustuskyvyn heikkenemisenä ja on seurausta vahingollisten alleelien homotsygoitumisesta. Nykyään voidaan koiran koko genomi tutkia poskisolunäytteestä. Geenitutkimuksilla voidaan selvittää lukuisia koirien perinnöllisiä sairauksia. Koko ajan tutkimustieto lisääntyy ja kehitetään geenitestejä myös useiden geenien aiheuttamiin sairauksiin. Yhden geenivirheen aiheuttamia sairauksia on löydetty jo lukuisia. Genomitietoa hyväksikäyttäen voidaan koirien jalostuksessa käyttää myös geenivirheen kantajia jalostukseen, kun valitaan pariksi geneettisesti sopiva koira. Kun saadaan paljon koiria geenitutkimuksiin, voidaan saadun tiedon valossa tehdä järkeviä jalostusvalintoja. Jos geenipohjat ovat jo liian kapeat, roturisteytykset voivat olla ratkaisu. Risteyttäminen on itse asiassa ainoa menetelmä, joka lisää rodun populaatiossa alleelien lukumäärää, eli geneettisen monimuotoisuuden varsinaista mittalukua3. Genomitiedolla voidaan samanaikaisesti ylläpitää terveyttä edistävää monimuotoisuutta sekä kontrolloida yksittäisiä perinnöllisiä sairauksia. Kasvattajien kannattaa tutkia sukutauluja ja sukulinjoja myös näiden uusien geenitietojen valossa.

1 Katariina Mäki. Vain monimuotoinen koirarotu selviää. http://katariinamaki.com/artikkelit/monimuotoinen.htm, haettu 28.11.2014. 2 Kristensen, T.N., K.S. Pedersen, C.J. Vermeulen ja V. Loeschcke. 2010. Research on inbreeding in the ”omic” era. Trends in Ecology and Evolution 25: 44-52. 3 Hellmuth Wachtel 2012: Rassehund wohin? Argumente für eine Neuorientierung.

Perinteisesti jalostuksessa on käytetty paljon samoja suosittuja uroksia

odussa voi olla määrällisesti paljon koiria, mutta monimuotoisuus on vähäistä, jos vain pientä osaa rodun koirista käytetään jalostukseen. Tehollinen populaatiokoko on käsite, jolla mitataan sukupolvittaista populaation sukusiitosasteen muutosta. Se kertoo, kuinka nopeasti populaation sukusiitosaste kasvaa ja perinnöllinen vaihtelu vähenee. Perinteisesti jalostuksessa on käytetty paljon samoja suosittuja uroksia. Useiden rotujen jalostusohjeissa nykyään on, että yhden uroksen tuottama pentumäärä ei saisi ylittää 5 %:a rekisteröityjen pentujen yhteenlasketusta määrästä sukupolvea kohden, eli neljänä peräkkäisenä vuonna syntyneistä. Vaikka uros olisikin tutkittu tavallisesti vaadituin terveystestein esimerkiksi polvien, lonkkien ja silmien osalta ja todettu niiden suhteen terveeksii, ei voi tietää, mitä mutaatioita (ei-tutkittuja geenivirheitä) se mahdollisesti kantaa ja välittää jälkeläisilleen. Geenimutaatioita syntyy koko ajan. Ne voivat olla joko hyödyllisiä tai, kuten yleensä on käy, haitallisia. Saman uroksen käyttö yhä uudestaan estää joka kerta jonkun toisen uroksen erilaisten geenien jatkumisen jälkipolviin. Sisaruksilla on samoja geenejä 50 % eli monimuotoisuuden kannalta pitäisi mieluummin käyttää vaikka suositun jalostuskoiran tervettä sisarusta kuin samaa koiraa yhä uudelleen. Kun käytetään tasaisesti ja mahdollisimman monipuolisesti monia uroksia ja narttuja jalostukseen ja pidetään sukusiitosasteet pieninä, rodun geenistön monimuotoisuus säilyy paremmin. Hidas sukusiitosasteen nousu on vähemmän vahingollista kuin nope, koska pitemmän ajan kuluessa luonnonvalinta ehtii karsia haitallisia alleeleja. Suljetussa populaatiossa keskimääräinen sukusiitosaste kuitenkin kasvaa vääjäämättä. Jalostusuroksia

Jalostusnarttuja 10 100 500 5 13 19 20 20 27 67 77 100 36 200 333

Tehollinen populaatiokoko jalostuskoirien lukumääristä arvioituna. Lähde: Suomen Kennelliitto/Katariina Mäki

Kennelliiton ja rotujärjestöjen tehtävä on informoida pennunostajia ja koiranomistajia siitä, miten nämä voivat edistää koiranjalostusta

aikkien osapuolten (koirien omistajat, kasvattajat, rotujärjestöt, Kennelliitto) rehellinen ja avoin palaute sairauksista mahdollistaa sairauksien kartoittamisen roduittain sekä tilanteen korjaamiseksi tähtäävien toimenpiteiden suunnittelun. Kennelliiton ja rotujärjestöjen tehtävä on informoida pennunostajia ja koiranomistajia terveystutkimusten teettämisen tärkeydestä ja palautteen antamisesta kasvattajille. Suora linkki eläinlääkäreiltä Kennelliiton KoiraNetiin voisi tuottaa monenlaista terveystietoa rotukoirista kaikkien nähtäväksi. Koiran kuoleman ja kuolinsyytietojen tallentaminen KoiraNetiin hyödyttää valtavasti rotujen terveystilanteiden arviointia, joten toivottavasti tietojen ilmoittamisesta tulee rutiinia koiranomistajien keskuudessa. Myös koirien arvioituttaminen käyttökokeissa ja luonnekuvauksissa kerryttää rotukohtaista tietoa koirien käytettävyydestä, luonteista ja näiden kehityssuunnista. Keskustelu rotukoirien terveystilanteesta ja jalostusongelmista on virinnyt. Eri medioissa julkaistaan yhä useammin aiheeseen liittyviä artikkeleja, joten yleinen tietoisuus asiasta lisääntyy ja kasvattajien ja toivottavasti myös pennunostajien asenteet sen myötä muuttuvat. 14

Hyödylliset, vaaralliset DNA-testit Annika Saarto Teksti on vapaasti käännetty lyhennelmä tieteellisestä vertaisarvioidusta julkaisusta Cathryn Mellersh, DNA testing and domestic dogs, Mammalian Genome 2012; 23(1-2): 109–123.

Koirien geneettisen tautikuorman identifiointi sai merkittävää buustia joulukuussa 2004, kun koiran koko

genomi julkistettiin. Projekti maksoi kaikkinensa 30 miljoonaa dollaria ja sen kustansi National Human Genome Research Institute, koska koiran perimän tarkan tuntemisen katsottiin edesauttavan myös ihmisen perinnöllisten piirteiden selvittämistä. Genomin julkistamisen jälkeen koiraroduilta on havaittu lukuisia geenimutaatioita, myös ennestään tuntemattomia. Osa mutaatioista on periytymis- ja ilmenemistavaltaan yksinkertaisia, osa hyvinkin monimutkaisia.

Parempi ymmärrys geenien luonteesta ja toiminnasta edistää ilman muuta sairauksien diagnosointia ja hoitoa. Välittömin hyöty genomiprojektista ovat olleet DNA-testit, joita on nykyään rutiininomaisesti saatavilla monen tautimutaation toteamiseen. Erilaisia testejä on jo satakunta, ja niitä käytetään yli 120 koirarodulla niin diagnosointiin kuin jalostuspäätösten tueksi. Kasvattajilla on kuitenkaan harvoin syvällistä ymmärrystä (populaatio)genetiikasta ja tautien periytymisestä. Siksi DNA-testien yleistyessä on tarpeen levittää selväsanaista tietoa muun muassa (i) periytymisen tavoista ja eri tautimutaatioihin liittyvästä sairastuvuudesta (penetranssista), (ii) eri mutaatioiden esiintyvyydestä eri roduissa sekä (iii) sukupuuton partaalla olevista roduista, joissa jalostuspopulaation supistaminen olisi erityisen kohtalokasta.

Yksikään koira ei ole vailla riskimutaatioita Valtaosa DNA-testeistä on kehitetty autosomaalisten väistyvien (resessiivisten) mutaatioiden toteamiseen. Väistyvä mutaatio aiheuttaa taudin vain jos koira on saanut tautialleelin sekä isältään että äidiltään eli on tautialleelin suhteen homotsygootti. Esimerkkejä autosomaalisista resessiivisistä sairauksista ovat verkkokalvon surkastumiseen johtava PRCD sekä primaarinen linssiluksaatio PLL. DNA-testien tulosten soveltaminen jalostukseen on suoraviivaista: kaikkia koiria voidaan genotyypistä riippumatta käyttää turvallisesti jalostukseen, kunhan kantajia (yksi tautialleeli) tai sairaita (kaksi tautialleelia) koiria käytettäessä varmistetaan, että toisella osapuolella ei kyseistä mutaatiota ole. Usein kasvattajien ensimmäinen reaktio on välttää jalostusta kaikilla muilla paitsi homotsygooteilla yksilöillä, joilla ei mutaatiota ole. Jos mutaatio kuitenkin on rodussa yleinen, olisi parempi sisällyttää myös kantajia jalostuspopulaatioon ainakin yhden sukupolven ajaksi. Näin geneettinen monimuotoisuus ei vähene tarpeettomasti. Taustatietona mainittakoon, että ihmisillä arvioidaan olevan keskimäärin 250-300 resessiivistä mutaatiota, joista ainakin 50 on yhteydessä perinnöllisiin sairauksiin tai poikkeamiin. Ei ole syytä olettaa, että koirilla resessiivisiä mutaatioita olisi vähemmän. On epärealistista asettaa jalostuskoirille vaatimukseksi, että ne ovat vapaat kaikista riskialleeleista.

DNA-testien teho selviää rotukohtaisella seurannalla DNA-testivalikoiman kasvaessa korostuu priorisoinnin tarve: kasvattajien ja eläinlääkärien on arvioitava testien olennaisuus rotukohtaisesti. DNA-testejä tarjoavien firmojen tulee olla valmiit antamaan tarkkaa tietoa siitä, mikä on kyseisen riskimutaation yleisyys milläkin rodulla sekä testin lanseerausvaiheessa että säännöllisin väliajoin

myöhemminkin, jotta rodun geneettistä edistystä kyseisen mutaation suhteen voidaan seurata. Tyypillisesti DNA-testejä otetaan koirilta, joilla tautia epäillään tai jonka lähisukulaiselta tauti on todettu. Tämä vääristää otantaa, joten mutaation esiintyvyyden arvioimiseksi rodulta kerättävä näytteitä jonkinlaisella satunnaisotannalla. Edellä mainitut PRCD ja PLL ovat geneettisesti yksinkertaisia mutaatioita: homotsygootit eli tautialleelin molemmilta vanhemmilta saaneet sairastuvat aina. Joissakin muissa resessiivisesti periytyvissä sairauksissa muut geneettiset tekijät tai ympäristötekijät voivat estää sairauden puhkeamisen. Tällaisia sairauksia ovat muun muassa virtsan kohonnut virtsahappotaso (hyperuricosuria) sekä degenerative myelopathy (DM), jota esiintyy esimerkiksi bokserilla, welsh corgeilla ja saksanpaimenkoiralla. Vaikka DNA-tulokset eivät siis kerro varmasta sairastumisesta, ne kertovat riskistä sairastua.

Onko dominantti mutaatio pahin paha? Dominantit mutaatiot vaikuttavat ensiajatuksella yksinkertaiselta tapaukselta. Yksikin mutaatioalleeli riittää aiheuttamaan sairauden jossain kohtaa koiran elämänkaarta, joten on vaikea perustella dominanttia mutaatiota kantavien koirayksilöiden käyttöä jalostuksessa. Mutaation yleisyydestä riippuen DNA-testin käyttö voi kuitenkin johtaa siihen, että jalostuspopulaatio supistuu liikaa. Toinen lieventävä asianhaara mutaation kantajien täydelliselle eliminoimiselle jalostuksesta on se, että dominoivatkaan mutaatiot eivät aina puhkea taudiksi. Pohdittavaksi tulee tällöin, kumpi on pahempi: geneettisen monimuotoisuuden karsiminen vai dominantin mutaation salliminen rodussa esiintyväksi, jos sairastuvuus mutaation aiheuttamaan tautiin on tarpeeksi pieni? DNA-testaukset voitaisiin rajoittaa niihin dominantteihin mutaatioihin, jotka ympäristö- ja muista tekijöistä riippumatta aina aiheuttavat sairauden. Dominantteja mutaatioita, 16

joihin on kehitetty DNA-testi, ovat muun muassa munuaisdysplasia, englanninmastiffilla esiintyvä RHO (PRA:n dominantti muoto) sekä australianpaimenkoiralla esiintyvä HSF4:lle, joka on yhteydessä perinnölliseen harmaakaihiin. Monimutkaisemmasta kokonaisuudesta on kyse, kun ominaisuus tai sairaus aiheutuu useasta geenistä tai kun ympäristötekijät vaikuttavat geenini ilmenemiseen. Koiran sairastumisriskiä voidaan ehkä valistuneesti arvioida, mutta täyttä varmuutta ei DNA-testilläkään voida saada. DNA-testien käyttökelpoisuus jalostuspäätösten tukena toki parantunee tulevina vuosina, kun sairauden puhkeamiseen vaikuttavien geenien ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksista saadaan lisää tutkittua tietoa.

Testejä tulee tuottaa ja käyttää viisaasti DNA-testien suosio on kasvussa, ja valikoima kasvaa. Sen jälkeen kun mutaatio on raportoitu tieteellisenä julkaisuna, ei juuri voida estää alan firmoja kehittämästä ja lanseeraamasta geneettistä testiä kyseisen mutaation havaitsemiseen. Koirarotujen jalostusta pidemmälle kuin yksi sukupolvi eteenpäin ajatellen DNA-testit ovat kaksiteräinen miekka, jossa vastakkain ovat perinnöllisen tautikuorman keventäminen ja geneettinen monimuotoisuus. Päämääränä tulee olla vähentää haitallisten mutaatioiden esiintyvyyttä mutta samalla huolehtia siitä, että rodun geneettinen monimuotoisuus säilyy. Jos mutaatiolla on vain löyhä yhteys sairauteen, on ehkä viisaampaa jättää koko DNA-testi kehittämättä. Viisaasti käytettyinä DNA-testit ovat arvokas lisä koiranomistajan, kasvattajan ja rotuyhdistyksen työkalupakissa. Parhaan rengin DNA-testeistä saa, kun niiden käytön tueksi jaettava tieto on rotukohtaisesti riittävän tarkkaa, läpinäkyvää ja selkokielistä.

Englanninmastiffilla esiintyvä RHO-silmäsairaus voidaan todeta DNA-testillä. Kuvan koira ei liity juttuun.

Kuva: ”Luga English Mastiff ” by Fotosuabe - originally posted to Flickr as Luga. Licensed under CC BY-SA 2.0 via Wikimedia Commons - http:// commons.wikimedia.org/wiki/File:Luga_English_Mastiff.jpg#mediaviewer/ File:Luga_English_Mastiff.jpg

TALVISEN PÄIVÄN ERIKOISH ERKKU KOIRALLE 1 porkkana 1 peru na 0,75 dl riisiä 0,5 dl hirss ihiutaleita 1 kana nmu na 100 g jauheliha a 1 tonn ikalapurkki 1 l piimää Raas ta porkkana ja peru na. Sekoita ainekset ja kaad a ne vuok aan. Kypsennä uunissa 2 tuntia 175 asteessa. Ruok a säily y jääk aapissa muu tama n päivän, ja sen voi myös paka staa . 18

Tulkoon lumi! Kettukolon huskytarhassa Kuopiossa vuodenkierto rytmittyy sen mukaan, onko maassa lunta vai ei. Talvi on valjakkokoiran parasta aikaa. Lumettomana aikana treenit hoituvat mönkijän avulla - ja rapa lentää. Valjakkoharrastajan joulun toivomuslista pysyykin vuodesta toiseen samana: runsaita nietoksia ja pirteitä pakkasia, kiitos! Teksti Marjo Mälkönen Kuvat Marjo Mälkönen ja Kimmo Haapanen fb-sivut: Muumi Rekikoira

Viime talvi oli kehno, ja kunnon lumelle päästiin vasta kevätretkellä Kilpisjärvellä. 19

Yhdeksänvuotias täysvalkoinen siperianhusky Kettukolo Muumi ”Muumi” on 14 vetokoirasta koostuvan valjakon johtaja. 20

Vetokoiran tulee olla rauhallinen ja luotettava. Ohjastajan komentosanoja on pystyttävä kuuntelemaan myös silloin, kun maisema on aivan valkoinen eikä reitistä ole näkyvissä merkkejä. Tällaista voi olla järven jäällä tai Lapin tuntureilla.

Muumi Rekikoira on kissojen kaveri, toisin kuin muut valjakon koirat. Piki-kissa on leikkinyt Muumin kanssa siitä lähtien kun tuli taloon. 21

Muumi ja Milli saivat viime kesänä pentueen: kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Niisku jäi asumaan kotitarhaan.

Katettuihin koiratarhoihin pääsee eteisestä. Kaksi koiraa asuu aina samassa aitauksessa. Aitauksessa jokaisella koiralla on oma koppi.

Annika Saarto, Turku p. 050 344 5531, email annikapia@netti.fi http://punahongan.blogspot.fi

Punahongan walesinspringerspanielit

Meillä on pentusuunnitelmia! Pentueen emä on kompakti tehopakkauksemme Otterox Royal Touch eli

Tatsi. Pentueen isäksi on valittu Carosan King of Hearts eli Otto. Astutus tapahtunee helmi-maaliskuussa 2015, jolloin pennut syntyisivät loppukeväästä ja olisivat luovutusikäisiä kesällä. Yhdistelmä täyttää jalostuksen toimintaohjeen ja pentueen sisäsiitosaste on kuuden sukupolven ajalta 0 %. Otterox Royal Touch ”Tatsi” s. 25.9.2010 Carosan King Of Hearts ”Otto” s. 1.4.2011 i. SE MVA Freckles Royal King, e. Freckles Valerie Loveland i. C.I.B. KVA JVA Romeo, e. Carosan Isn’t She Heaven SPA1, ERI, lonkat B/C, silmät: distichiasis (ylimääräinen ripsi) Vasert, lonkat A/A, silmät ok

Joulusiivouksen vaarat

uosia sitten asuin silloisen vaimoni ja spanielimme kanssa kerrostalossa. Sain kovien pakkasten aikaan idean siivota parveke joulukuntoon. En halunnut villinpuoleista nuorta koiraa jalkoihini sotkemaan suunnitelmiani, joten heitin salaa pikkukengät jalkaan ja sujahdin parvekkeelle jättäen oven vain vähän raolleen.

Eipä aikaakaan kun koira tajusi, että teen jotain ilman sitä. Se loikkasi sisäovea vasten onnistuen samalla vääntämään sen kahvasta lukkoon. Olin ansassa parvekkeella, tulipalopakkasella pelkät sisähousut ja pitkähihainen paita päällä. Kännykkä oli jäänyt sisälle ja vaimoni tulisi vasta tunnin päästä. Keskellä päivää taloyhtiön pihallakaan ei liikkunut ketään. Ruumiinlämmön ylläpitämiseksi kietouduin parvekkeella tuulettumassa olleeseen hevosen loimeen. Pelastukseni taisi olla edellisen asukkaan asentama lämpölamppu. Täysillä puhkuessaan se esti ainakin aivojani jäätymästä. Sitten aloin hölkätä paikallani. Koira tuijotti lasin takaa syyttävästi: miksi pirussa se joutui olemaan sisällä, kun minä sain juoksennella ja hyppiä raittiissa talvi-ilmassa. Jouduin todellisen moraalisen ongelman eteen. Ovea vasten hyppiminen oli minut tähän jamaan saattanut, mutta toisaalta tempun toistamalla koira voisi saada oven auki. Vahvistanko siis koiran väärää käyttäytymismallia rohkaisemalla sitä hyppimään? Korkeasta moraalistani kertoo se, että seuraavat 20 minuuttia maanittelin koiraa pomppimaan päin ovea – turhaan. Isäntänsä pelastamisen sijaan koira päätti kostaa sen, että jäi paitsi lämpölampun alla käytävästä haara-perushyppytreenistä. Ensin se kantoi ulosvientiä odottaneen roskapussin olohuoneen lattialle ja repi sen auki. Sitten se nouti postin eteisestä, vilkaisi kerran sinertävää naamaani ikkunan läpi ja söi sekä palkkalappuni että Aku Ankan joulunumeron. Kun tunnin paleltuani aloin harkita vakavissani oven lasin rikkomista, vaimo ajoi pihalle. Liottaessani täysin tunnottomia varpaitani hetken päästä kuumassa vedessä tajusin koettelemukseni olleen opettavainen: joulusiivous on hengenvaarallista touhua ja tulisi jättää ammattilaisille. Leppoisaa joulua ja iloista uutta vuotta 2015,

Kai Saarto 24