Remmi ja ruusuke 2015 1 by Annika Saarto

1 | 2015

Remmi ja ruusuke

sinnikkÄÄT

n TOKO Harrastajat Hanna-Kaisa Karjalainen, Ansu Leiman ja tuija sere s. 14

Tuhkarokkoa

kansainvälisessä koiranäyttelyssä s. 38

Rotumääritelmästä voi tulla

TAAKKA

s. 4

Konsolien koirasankarit s. 40

Roturajat ylittävä koiramaailman indie-lehti jo vuodesta 2014. 1

Toimitukselta

Ohjattu koira, onnellinen koira Koira ja ihminen ovat toimineet yhdessä jo tuhansien vuosien ajan. Yhteiselo on muokannut koiraa lajina monin tavoin toisenlaiseksi kuin biologisesti samankaltainen susi, joka lajina on pysynyt lähes ennallaan. Hajut ovat yhtä tärkeitä sekä sudelle että koiralle. Koirat havainnoivat ympäristöään suden tavoin enemmän kuonon kuin silmien tai korvien kautta. Hajuaisti on valtavan paljon herkempi kuin ihmisellä. Koira pystyy käyttämään eri aistejaan joustavasti, toisin kuin susi. Koirat pystyvät ymmärtämään sanoja, jotka liittyvät tilanteeseen, aikaan tai paikkaan. Ihmistä ne ymmärtävät siitä huolimatta pääasiassa äänenpainoista, eleistä ja maneereista, ei puhutun kielen kautta. Koira ymmärtää myös ihmisen käyttämiä käsimerkkejä. On havaittu, että koira on niin riippuvainen ihmisestä, että se uskoo ennemmin näkö- kuin hajuaistiaan silloin, kun ihminen ohjaa sitä. Koira toimii ihmisen ohjaamana muun muassa koirien tottelevaisuuskoulutuksessa eli tokossa, joka on yksi Remmi ja Ruusukkeen tämän numeron aiheista. Toko-kokeessa arvioidaan koiralle opetettujen asioiden hallintaa sekä koiran ja ohjaajan yhteistyötä. Ihanteena on koira, joka suorittaa liikkeet innokkaasti mutta rauhallisesti, täsmällisesti ja ennakoimatta. Otetaan oppia!

Malla

Kansikuva on Tytti Käyhkön käsialaa. Viereisen kuvan apinapinserin kuvasi Sami Osenius.

Remmi & Ruusuke Remmi & Ruusuke on vuonna 2014 perustettu e-lehti, jota julkaisee Remmi ja Ruusuke ry. Lehti on voittoa tavoittelematon ja se ilmestyy neljästi vuodessa. Julkaisu on rotujärjestöistä riippumaton. Juttuaiheet, ilmoitukset ja muut yhteydenotot: remmijaruusuke@gmail.com Päätoimittaja: Kai Saarto Toimitussihteeri ja taittaja: Annika Saarto

Tässä numerossa

Toimitukselta Ohjattu koira, onnellinen koira.

Rotumääritelmästä voi tulla taakka Kohtuus kaikessa, sanoi mummo lumessa.

TOKO koukuttaa monen koiraharrastajan Oletko sinnikäs pilkunviilaaja? Ei paha.

Sen silmät loistivat kirkkaammin kuin koskaan Jokaisella koiralla on tarinansa.

Uutisia lyhyesti Leonberginkoirat, tuhkarokko, Kennelliiton strategia ja lutikat.

Konsolien koirasankarit Muistatko Samin ja Maxin?

Rotum채채ritelm채st채 voi tulla taakka 4

Rotumääritelmästä voi tulla taakka Näin äskettäin dokumenttifilmin hirviöherra Lordista. Ohjelmassa vilahtivat Lordin omat koirat, jotka näyttivät englanninbulldogeilta ja sopivat ulkonäöltään tälle herralle mainiosti. Useinhan sanotaan koiran ja sen omistajan muistuttavan ulkonäöltään ja olemukseltaan selvästi toisiansa. Ihmisillä näyttää olevan halu hankkia itsellensä ulkonäöltään ja olemukseltaan aika erikoisia ja omalaatuisiakin, omaan persoonallisuuten sopivia koiria. Tämä lienee myös yksi syy siihen, että erilaisia koirarotuja on niin paljon.

Teksti Marja Strahlendorff Kuvitus Annika Saarto, Kai Saarto ja Marja Strahlendorff

voimakas koira väsytti härän nopeammin kuin kevyt koira. Kun rotumääritelmiä alettiin kirjoittaa, ei tunnettu yhteyttä fyysisten ominaisuuksien ja terveysongelmien välillä. Massiivisuutta ja näyttävyyttä korostava jalostus on entisestään lisännyt englanninbulldogin epätervettä rakennetta. Rotu kuuluu ns. brakykefaalisiin rotuihin, joilla on hyvin lyhyt kuono. Se vaarantaa hengitys- ja lämmönsäätelyjärjestelmän normaalin toiminnan ja aiheuttaa eläimelle vakavia terveysongelmia. Vastaavia ääriesimerkkejä löytyy eri roduilla lyhytkalloisuudesta,

nglanninbulldoggi polveutuu taistelukoirasta, jota teurastajat käyttivät vahtimaan ja ärsyttämään teuraseläimiä ennen lahtausta.¹ Bulldoggikantaiset koirat olivat jo 1200-luvulta lähtien osallistuneet häränjahtaamiseen Stamfordissa. Koiria myös käytettiin eläintaisteluissa, jotka kiellettiin lailla vuonna1835. Englanninbulldogin rotumääritelmässä on monia piirteitä, jotka olivat eduksi härkätaisteluissa, esimerkiksi suuri ja lähes 90 astetta avautuva suu, jotta se sai otteen myös poskihampaillaan. Suuri suu tarvitsi taas suuren pään, jossa on vahva lihaksisto. Massiivinen ja etujaloistaan 5

jalkojen ja selän pituudesta, nahkan löysyydestä, pullottavista silmistä jne. Suosittuja rotuja, joissa on ongelmia lyhytkuonoisuuden ja -kalloisuuden vuoksi ovat muun muassa englannin- ja ranskanbulldogit, bostoninterrierit, mopsit, bokserit, cavalier kingcharlesinspanielit, pitkäkarvainen chihuahua ja pomerania. Helsingin Sanomien artikkelissa 26.10.2014 todetaan, että sairaimmat koirarodut ovat englanninbulldoggi, ranskanbulldoggi, shar pei, länsiylämaanterrieri ja mopsi. Silti juuri sairaimpien rotujen koiranpennuista ollaan valmiita Suomessakin maksamaan eniten: esimerkiksi pomeranian ja englanninbulldogin pennusta pyydetään yli 2000 €/pentu.² On esitetty, että kuonon katoaminen tekee koirasta vauvan kaltaisen ja vetoaa ihmisen hoiva- ja suojeluvaistoon.³

Rotumääritelmiä ei tule tulkita ahtaasti Koirarotujen ulkonäkö, luonne ja liikkeet kuvaillaan rotumääritelmässä. Rotumääritelmän alkuperäiset luonne- ja rakennevaatimukset ovat syntyneet käyttötarkoituksen mukaan. Niin englanninbulldogin

kuin monen muunkin rodun rotumääritelmässä on hyvin tarkkaan ja yksityiskohtaisesti määritelty esimerkiksi pään, rungon ja raajojen eri osien mittasuhteet. Rotumääritelmiin sisältyy usein myös maininta hylkäävistä virheistä. Näillä on vaikutusta rodun geneettisen terveyden kehittymiseen.4 Kaikissa roduissa esimerkiksi toisen kiveksen puuttuminen urokselta on hylkäävä virhe. Tämä vika on vähemmän haitallinen koiran terveydelle kuin monet muut paljon vakavammat viat, joiden periytyvyys on suurempi. Monissa roduissa hylkäämisperusteet ovat tiettyjä piirteitä, joiden katsotaan olevan epätyypillisiä rodulle. Tällaisten koirien ei toivota jatkavan sukua. Koirien yleispätevällä hylkäämisellä jonkin keksityn esteettisen virheen vuoksi on kyseenalainen geneettinen vaikutus mille tahansa rodulle. Mitä yksityiskohtaisemmin rotu on määritelty, sitä vähemmän annetaan tilaa geneettiselle monimuotoisuudelle. Ahdas rotumääritelmän tulkitseminen kaventaa perinnöllistä monimuotoisuutta.3 Kaikki pysyvät rotuominaisuudet ovat homotsygoottisia, eikä homotsygoottisia ominaisuuksia saada

pois muuten kuin risteyttämällä lähiroduista uutta verta. Ongelmalliset rakenteet eivät siis välttämättä ole jalostuksen toimenpitein enää poistettavissa, vaikka jalostukseen löytyisikin terverakenteisia koiria. Etenkin roduissa, joissa jalostuspopulaatio on jo kovin rajallinen, koirien poistaminen jalostuskäytöstä pelkästään esteettisistä, toisin sanoen muista kuin terveyden tai käyttäytymisen kannalta painavista syistä on vahingollista rodun tulevaisuuden kannalta. Kennelliiton jalostusstrategian mukaan jalostuksessa on turvattava rodun

perinnöllinen monimuotoisuus. Jalostusta pitäisi rotujärjestön taholta ohjata niin, että kaikki kriteerit huomioon ottaen vähintään 50 % rodun kannasta jää jalostuskäyttöön.5 Tällä hetkellä prosenttiluvut jäävät huolestuttavasti kauttaaltaan kauaksi tavoitteesta (ks. taulukko 1). Suuntauksena näyttää olevan, että isommissa roduissa jalostukseen käytetään suhteellisesti vielä pienempää osuutta koirista kuin määrältään pienemmissä roduissa.

Taulukko 1. Muutaman rodun vuosina 2000-2014 jalostukseen käytettyjen koirien suhteellinen osuus rodun koirien rekisteröintimäärästä samalta ajalta. Laskettu KoiraNetin jalostustietojen pohjalta.

Rotu

jalostusuroksia jalostusnarttuja rekisteröintejä jalostuskoiria/%

Belgianpaimenkoira tervueren, FCI1

266

320

2636

22,2

Englanninbulldoggi, FCI2

219

342

2776

20,2

Airedalenterrieri, FCI3

111

1196

16,6

Beagle, FCI6

617

1082

8639

19,7

Labradorinnoutaja, FCI8

950

2155

23065

13,5

on paljon selkä- ja lonkkaongelmia.

Koiranäyttelyt - minkä asialla?

Ulkomuototuomari ja englanninspringerspanielikasvattaja Kathy Lorentzen esitti vastikään huolensa näyttelytoiminnan aiheuttamasta koiran rakenteen muuttumisesta ja liikkumisesta.6 Hän toteaa, että monien näyttelykoirien rakenne on jo täysin toisenlainen kuin mitä niiden rotumääritelmät itse asiassa vaativat. Liikkeiden näyttävyys on tärkeämpää kuin liikkumisen vaivattomuus ja tehokkuus. Raajojen kulmaukset ovat usein liioiteltuja molempiin suuntiin, eli ovat joko ylikulmautuneet tai sitten liian suorat. Koirat ravaavat niin keinotekoisella tavalla maatavoittavasti ja pitkin askelin, että niiden ei voi Näyttelyissä menestyvältä koiralta vaaditaan näyttävyyttä olemukseen, enää kuvitella jaksavan tehdä päivän pään kantoon ja liikkeisiin. Historia työtä, johon ne alunperin oli tarkoitettu. Rungoltaan neliömäisistä on osoittanut, että ulkomuotoarvosteluissa on vaikea pitäytyä koh- koirista on tullut pitkulaisia, ja jalat tuullisuudessa, mikä on aiheuttanut ovat lyhentyneet. liioiteltujen piirteiden kehittymistä moniin rotuihin. Joidenkin rotujen Myös ELT Anu Lappalainen on kommentoinut haitallisia ulkomuokehitys on vienyt aivan äärimmäitopiirteitä.7 Monissa roduissa on syyksiin asti. Muun muassa näytrotumääritelmään kirjattu piirteitelylinjaisen saksanpaimenkoiran tä, jotka ovat suorassa yhteydessä takakulmaukset ovat liioitellun perinnöllisiin sairauksiin. Esimervoimakkaat ja lantio valahtanut kiksi chow chow:lla esiintyy paljon alas. Tällainen koira ei pysty enää tehokkaaseen työskentelyyn, ja sillä kyynärnivelten kasvuhäiriötä, joka Kun käyttötarkoitus jää, koirasta tulee seura- ja näyttelykoira. Koiranäyttelyiden alkuperäinen tarkoitus oli koota jalostuskoiria yhteen arviointia varten. Ajan myötä näyttelyiden show- ja kilpailupiirteet ovat vieneet etusijan. Ulkomuototuomarit arvioivat näyttelyissä koiria vertaamalla niitä rotumääritelmään ja palkitsevat mielestään parhaiten määritelmää vastaavat koirat. Jalostuskoiran tärkein meriitti on usein edelleen näyttelyissä menestyminen. Näyttelyt ovat monelle koirajärjestölle tuiki tärkeä keino hankkia varoja toimintaansa.

että tavoite olisi esittää rakenteeltaan ja luonteeltaan terve, rodunomainen, mahdollisimman hyväkuntoinen ryhmä? Myös ulkomuodon tasaisuuden tavoittelussa ja palkitsemisessa voidaan mennä liiallisuuksiin, jolloin rotutyypin yhteneväisyystavoittelu kiihdyttää geneettisen monimuotoisuuden vähenemistä. Kaikkien rotujen kohdalla Walesinspringerspanielin liikkeiden tulee rotumääritelon tarve monimuotoimän mukaan olla sulavat, voimakkaat ja maatavoittasuuden lisäämiseen, vat. Takatyöntö on voimakas. jotta koirien terveys säilyy. molemminpuolisena usein aiheuttaa rodunomaiset lyhyet töpöttävät liikGlobaalisti globaalissa maailmassa keet. Englanninbulldogin rotumääritelmä kuvaa rodun liikkuvan kuin Rotumääritelmiä pitävät yllä kanvarpaillaan nopein, lyhyin askelin; salliset kenneljärjestöt. Jokaisella takaraajat eivät nouse korkealle vaan rodulla on oma alkuperämaansa, näyttävät viistävän maata. Näin liikjonka kenneljärjestö vastaa omien kuu koira, jolla ei käytännöllisesti rotujensa määritelmistä. Kansainkatsoen ole lonkkamaljoja ollenvälinen kennelliitto Fédération Cykaan. nologique Internationale (FCI) hyKasvattajaluokissa pyritään esittäväksyy vakiintuneiksi katsomiensa mään mahdollisimman korkeatarotujen määritelmät, jolloin ne ovat soinen ja ulkomuodoltaan tasainen voimassa kaikissa sen jäsenmaissa. ryhmä. Miten päästäisiin siihen, 9

Rotukoiran jalostuksen lähtökohta on se, että kasvattaja pyrkii kasvattamaan hyväksytyn rotumääritelmän mukaisia puhdasrotuisia koiria. Suomen Kennelliiton yleisen jalostusstrategian tavoite – terveet, terverakenteiset ja luonteeltaan tasapainoiset rotukoirat – on selkeä ja hyvä. Miten tämä saadaan toteutumaan käytännössä, on toinen asia. Jalostusongelmat aiheutuvat suurelta osin tavasta, jolla jalostusnormeja ja rotumääritelmiä muotoillaan ja tulkitaan. Sekä perinnöllisyystieteestä väitellyt tohtori, kirjailija Tiina Raevaara että kokenut kasvattaja, ELT Riitta

Aho ovat ottaneet kantaa rotumääritelmien uudistamisen puolesta. Raevaara toteaa: ”Jos koiran kuono on jalostettu sadan vuoden aikana täysin lyttyyn, rotua ei auta se, että jalostukseen poimitaan yksilöt, jotka pystyvät hengittämään hieman paremmin kuin rotutoverinsa. Pitäisi pystyä uudistamaan rodun rotumääritelmä ja risteyttämään rotuun ehkä muiden rotujen yksilöitä, jotta epäterve rakenne saataisiin purettua.”8 Aho tuo esiin, että rodut voivat tervehtyä vain jos niiden rotumääritelmistä poistetaan vaatimus epäterveistä ulkomuoto-ominaisuuksista.9 Molemmat korostavat rodunjalostuksen globaalia luonnetta: ei auta, että parannuksia tehdään yhdessä maassa, kun toiminta on kuitenkin maailmanlaajuista. Esimerkiksi Kennelliiton edustajat voivat FCI:n tasolla nostaa käsiteltäväksi rotujen terveysongelmia. Jos määritelmiin halutaan muutoksia, ne on tehtävä kyseisen rodun alkuperämaassa. Määritelmien muuttaminen 10

on siksi melko hankalaa. Rotumääritelmiin on kuitenkin viime vuosina lisätty lauseita, joissa kiinnitetään huomiota liikunnan vaivattomuuteen. Muutokset valitettavasti jäänevät tehottomiksi, jos näyttelykoirien palkitsemisen kriteerejä ei uudisteta samalla otteella. Koirien terveys ja kunto tulisi palkintosijaa punnitessa ottaa paremmin huomioon sekä pyrkiä pois liian samantyyppisten koirien palkitsemisesta.

malla: ”Yli 200 koirarodun jalostusosaamista ei myöskään voi olla Kennelliitossa, jossa toimivat lähinnä yhdistysaktiivit, eivät pitkän linjan kasvattajat. Rotujärjestöissä ja kokeneilla kasvattajilla on tieto rodun ongelmista.”9 Tässä lainauksessa heijastuu rotujärjestöjen yleinen näkemys, että pitkän linjan kasvattajat ovat lähes ainoa taho, joka koirien jalostusasioita voi ymmärtää. Esimerkiksi Kennelliitossa on kuitenkin jalostustieteellinen toimikunta, jonka osaamista tällaisin komValistusta vai pakkokeinoja? mentein kyseenalaistetaan. TieKoiranjalostusbisneksen globaa- teellisen tutkimuksen tuloksiin ja ulkopuoliseen ohjaukseen nuiliudesta huolimatta sarkaa on myös kotimaassa. Kennelliitto ei vasti suhtautuville voi sanoa, että lääkärinkään ei tarvitse olla itse ole viranomainen, eikä voi Suomessa vaikuttaa itsenäisten rotu- sairastanut syöpää, jotta pystyy hoitamaan syöpäpotilasta. Anu järjestöjen toimintaan. Valistaa se kuitenkin voi. Harvalla kasvat- Lappalainen edustaa vastakkaista suuntaa. Hän ehdottaa, että tajalla on perusteellista tietoa ja ymmärrystä populaatio- ja koira- jalostuksen ohjaus otetaan pois genetiikasta tai eläinlääketietees- rotujärjestöiltä ja siirretään kokotä. Varsinkaan vanhemman pol- naisvastuu Kennelliitolle.10 Uuden eläinsuojelulain kautta Kennelliitven kasvattajat eivät ole käyneet sellaisia kasvattajakursseja, joilla to ja/tai joku muu eläinten hyvinvointia edistävä järjestö saatperinnöllisyyden mekanismeja olisi opetettu. Riitta Aho puolus- taakin saada juridisia valtuuksia, taa rotujärjestöjen ja kokeneiden joilla voi puuttua epäterveeseen kasvattajien itsenäistä jalostuksen koirankasvatukseen. Vapaaehtoiset toimenpiteet ovat aina paohjausta ja jalostustyötä totea11

rempi vaihtoehto kuin pakkotoimet lainsäädännön kautta, mutta pakkotoimien tie on väistämättä edessä, jos koirien terveyttä ja hyvinvointia ei muuten saada edistettyä. Esimerkiksi Tanskassa on vuodesta 2010 lähtien ollut lainvastaista pitää, kasvattaa ja maahantuoda tiettyjä koirarotuja. Vaikka kriteerinä on käytetty näiden rotujen aggressiivisuutta, ei ole mahdotonta, että musta lista voitaisiin laatia myös terveydellisillä perusteilla. Tarvittaisiinko Suomessa rotujärjestöihin eettisiä toimikuntia? Rotujärjestöjen olisi uuden tiedon valossa harkittava jalostusnormejaan uudelleen ja pyrittävä valvomaan entistä tiukemmin rotujensa kasvatustyötä sekä vaikuttamaan ulkomuototuomarien koulutukseen, jotta koirien hyvinvointia ja terveyttä voidaan lisätä. Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan jäsen, eläinlääkäri Nina Menna toteaa, että koira-asiat ovat tunnekysymyksiä. Arvostelu osuu hyvin lähelle. Jatkuvalla toistolla asenteet kuitenkin muuttuvat vähitellen.10 Kennelliitto onkin alkanut tänä vuonna järjestää kasvattajille täydennyskoulutuskursseja, joilla kasvattajat voivat päivittää tieto-

jaan ajankohtaisista jalostukseen ja kasvatukseen liittyvistä asioista asiantuntijoiden kanssa. Kurssit järjestetään yhteistyössä Suomen Koirankasvattajat ry:n (SuKoKa) kanssa. Asiantuntijoiden mielestä Suomessa koiranjalostuksen tilanne on erittäin hyvä verrattuna moniin muihin maihin, mutta tiedon lisääminen ja valistus sekä kasvattajille että pennun ostajille ovat täälläkin avainasemassa.

Viittaukset 1 Englanninbulldoggiyhdistys ry/nettisivut 2 Ilta-Sanomat 3.10.2014/Kennelliiton tilasto 3 Hellmuth Wachtel 2012: Rassehund wohin? Argumente für eine Neuorientierung. 4 Caroline Coile, Susan Thorpe-Vargas, John Cargill: As You Sow, So Shall You Reap; the role of the parent club in the genetic health of our dogs. Artikkelin käännös: Inkeri Kangasvuo. Kokonaisvaltaisen koiranjalostuksen tuki HETI ry:n julkaisu. Haettu 24.02.2015. 5 Suomen Kennelliiton Jalostusstrategia, voimassa 1.1.2012 lähtien 6 Kathy Lorentzen:”The Modern-Day Fairy Tale: The Myth of Reach and Drive”, Dogs in Review, January 2015 7 Anu Lappalainen: ”Rotukoirien jalostus – näillä mennään”, artikkeli Suomen Eläinlääkärilehdessä 4/2014 ja 6/2014 8 Tiina Raevaara: Suomen Kuvalehden nettiartikkeli ”Koirassa tärkeää on terveys, ei nukkumapaikka”, 27.10.2014. 9 Riitta Aho:”Kasvattajat haluavat koiriensa olevan terveitä”, Helsingin Sanomien mielipidekirjoitus 10.11.2014 10 Helsingin Sanomien artikkeli ”Koiria jalostetaan sairaiksi”, 26.10.2014

PUNAHONGAN walesinspringerspanielit

PENTUJA!

Annika Saarto | punahongan.blogspot.fi annikapia@netti.fi | 050 344 5531 13

TOKO KOUKUtTAA

MONEN KOIRAhARRASTAJAN Teksti Annika Saarto Kuvat Mona Nyløy ja Tesu Åberg

Toko eli tottelevaisuuskoe tai tottelevaisuuskoulutus on suosituimpia koiraharrastuksia. Kennellliiton mukaan tottelevaisuuskoulutuksen tavoitteena on, että koira käyttäytyy miellyttävästi ja hallitusti ja että ohjaaja osaa käsitellä sitä oikein. Tottelevaisuuskoulutus ei missään nimessä edellytä kilpailuihin osallistumista, vaikka ne ovatkin oiva keino testata koulutuksen tuloksia ja kilpahermoja.

Koulutuksen tarkoituksena on opettaa koiralle tiettyjä liikkeitä ja liikesarjoja ja suorittaa niitä sen jälkeen mahdollisimman harmonisesti ja yhteisymmärryksessä. Yksinkertaisimpia asioita, kuten luoksetuloa, malttia ja kontaktia, voi opettaa jo pennulle. Nämä taidot ovat hyvä pohja paitsi eri koiraharrastuksille, myös sujuvalle arjelle koiran kanssa. Suosiota selittänee sekin, että tokoa voi harjoitella lähes missä vain. Monelle kokeisiin osallistuminen on se porkkana, joka ylläpitää motivaatiota ja pitää lajin kiehtovana vuodesta toiseen. Kokeisiin pääsevät kaikki tunnistusmerkityt koirat monirotuisia myöten. Kokeita järjestetään vuosittain kolmisen sataa ympäri maata. Kilpailemista voi ensin harjoitella epävirallisissa eli möllikokeissa. Niissä on yleensä oma luokkansa koirille, joilla ei vielä ole tulosta virallisista kokeista. Virallinen kisaaminen aloitetaan alokasluokan liikkeistä (ALO). Sitä seuraavat avoin luokka (AVO), voittajaluokka (VOI) ja erikoisvoittajaluokka (EVL). Nousu ylempään luokkaan edellyttää ykköstulosta. Kolmesta 15

1-tuloksesta saa luokkakohtaisen koulutustunnuksen; esimerkiksi alokasluokassa tunnus on TK1. Tottelevaisuusvalion arvoon vaaditaan kolme EVL1tulosta vähintään kahdelta eri tuomarilta, vähintään 15 kuukauden ikä sekä näyttelystä vähintään laatuarvosana ’hyvä’.

Sekä koira että ohjaaja arvostellaan Tokon säännöt tuotiin Ruotsista Suomeen vuonna 1966, ja nykyiseen neliluokkaiseen kokonaisuuteen siirryttiin 1990-luvun alussa. Alokasluokan koe alkaa luoksepäästävyydellä ja tämän jälkeen suoritetaan seuraavat liikkeet: paikalla makaaminen, seuraaminen kytkettynä, seuraaminen taluttimetta, maahanmeno seuraamisen yhteydessä, luoksetulo, seisominen seuraamisen yhteydessä

ja estehyppy. Avoimessa luokassa on kaksi uutta liikettä, noutaminen ja kauko-ohjaus. Liikkeet luonnollisesti vaikeutuvat voittajaja erikoisvoittajaluokkiin siirryttäessä. VOI-luokassa eteen tulevia liikkeitä ovat esimerkiksi lähettäminen määrätylle paikalle ja luoksetulo sekä metalliesineen noutaminen. Erikoisvoittajaluokassa koiran täytyy muun muassa maata paikallaan ryhmässä neljä minuuttia häirittynä, noutaa ohjatusti ja hypätä noudetun metalliesineen kanssa esteen yli. Tokon arvostelusäännöt muuttuvat 1. elokuuta, jonka jälkeen kansallisissa kilpailuissa kisataan vain uusilla säännöillä. Kansainvälisissä kisoissa mennään vanhojen sääntöjen mukaan vuoden loppuun saakka. Uudet säännöt tuovat tullessaan sekä uusia liikkeitä jokaiseen luokkaan että muutoksia vanhoihin liikkeisiin. Myös kertoimia päivitetään.

Tokokokeessa arvostellaan sekä koiran että ohjaajan suoritusta ja molempien yhteistyötä. Ohjaajan tulee olla vähäeleinen eikä hän saa koskea tai palkita koiraa. Koiran on pidettävä jatkuvasti kontaktia ohjaajaan, toteltava käskyjä aikailematta ja suoritettava liikkeet ripeästi. Haukkua tai vinkua ei saa, ja noutoesineen pureminen on kiellettyä. Liikkeet suoritetaan liikkeenohjaajan ohjeiden mukaan koirakko kerrallaan lukuun ottamatta paikallaoloa, jossa koiria on kehässä yhtä aikaa useita. Tuomari arvioi suoritukset joko arvosanalla 0 (hylätty) tai asteikolla 510. Liikkeestä saadut pisteet kerrotaan eri kertoimilla: esimerkiksi alokasluokassa estehypyn pisteet kahdella ja luoksetulon pisteet kolmella. Myös kokonaisvaikutelma arvioidaan pistein. Yhteenlasketut loppupisteet määräävät kokonaisarvosanan, esimerkiksi avoimessa luokassa AVO0 (hylätty), AVO3 (100-139 p.), AVO2 (140-159 p.) tai AVO1 (160-200 p.).

Suomi on tokon huippumaa

joilla Suomen huippujoukkue tahkoaa menestystä vuosittain. Viime vuonna Suomeen saatiin Pohjoismaiden mestaruuskisoista henkilökohtaisen kisan kaikki kolme mitalisijaa sekä joukkuekulta. Maailmanmestaruuskisoissa saavutuksina olivat joukkuekisan voitto ja henkilökohtaisen kisan hopea. Roduista menestynein on bordercollie, joka jättää perinteisesti arvokisoissa vain rippeet jaettavaksi muille roduille. Viime vuoden SM-kisoissa bordercolliet valtasivat 12 ensimmäistä sijaa. 20 koirakon joukkoon mahtuivat bordercollieiden lisäksi vain yksi australiankelpie (sjoitus 13.) ja yksi novascotiannoutaja (sijoitus 15.). Tutustumme seuraavaksi kolmeen erilaiseen tokoilijaan. Hanna-Kaisa Karjalainen heittää piutpaut stereotypioille niin sanotuista tokoroduista. Ansu Leiman on viemässä lajin huipulle jo toista australiankelpietään. Tuija Sere tutkailee lajia sekä kisaajan, kouluttajan että ylituomarin näkövinkkeleistä.

Koesuoritusten määrä on kasvanut 1970-luvun alle tuhannesta lähes 8000 suoritukseen (v. 2012). Harrastamisen innokkuus ja taso näkyy myös PM- ja MM-areenoilla,

PM PM MM MM joukkue henkilö joukkue henkilö 2014 1 1,2,3 1 2 2013 1 1,2 2 2,3 2012 1 1,2 1 1,2 2011 1 1,3 - -

Taulukko 1. Suomen toko-maajoukkueen menestyminen Pohjoismaiden ja maailmanmestaruuskilpailuissa vuosina 2011-2014. Joukkue- ja henkilökohtaisen kilpailun mitalisijat.

Rodun ei tarvitse olla este

Hanna-Kaisa tokoilee afgaanin ja malamuutin kanssa Kuvat Ester Ekola ja Katja Kastman

Hanna-Kaisa Karjalainen kasvoi jo lapsuudenkodissa ajattelemaan, että hänen tulevaisuuden koirastaan tulisi aktiivinen harrastuskoira ainakin tokossa. Laji oli tuttu, sillä sitä treenattiin perheen saksanpaimenkoirien ja dobermannin kanssa.

(Nabila’s Piece Of My Heart) sekä isänsä alaskanmalamuutti Haltin (Zadun Bandit Queen) kanssa.

attuman kautta tokokaveriksi valikoitui niinkin epätyypillinen rotu kuin afgaaninvinttikoira.

- Ajatuksenani ei alun perin ollut hankkia afgaania. Sara (Nabila’s Love In A Mist) tuli minulle viisivuotiaana kodinvaihtajana kasvattajan kautta. Päätin etten anna rodun olla este harrastaa lajia, joka on minulle rakas. Yksi Saran kasvattajan kasvateista kilpailee erikoisvoittajaluokassa, mikä on valanut minuun uskoa siihen, että afgaanin kanssa voi kisata ja myös pärjätä. Sitten kun meille tuli Halti, ajattelin, ettei toko sen kanssa voi olla ainakaan vaikeampaa kuin Saran kanssa. Tiesin kyllä, että helppoa se ei tule olemaan. Tällä hetkellä Hanna-Kaisa treenaa kahden oman afgaaninvinttikoiransa, Saran ja Pirkon 18

Sara on nyt kahdeksanvuotias. Hanna-Kaisa kisaa sen kanssa tokon alokasluokassa, josta he ovat tähän mennessä napanneet yhden ykköstuloksen, yhden kakkosen ja kolme kolmosta. Haltin kanssa kolutaan niin ikään alokasluokkaa, josta saavutuksena on tähän mennessä kaksi ykkös- ja kaksi kakkostulosta. Haltin etuna on ollut se, että se pääsi oppimaan tokoa pienestä pitäen, ja tie kokeisiin olikin vähemmän kivikkoinen. Pirkko on Saran yksivuotias pentu, joka on vielä perustreenivaiheessa. Pirkko on äärimmäisen vilkas, ja sen on vaikea keskittyä. Siksi Hanna-Kaisa etenee sen kanssa hitaasti. Tavoitteena on päästä kisakuntoon kahdessa vuodessa, koiran

Sara (Nabil a’s Love In A Mist) agilii tää ja tokoi lee .

valmiuksien ehdoilla. Saran ja Pirkon harrastuksiin kuuluvat tokon ohella näyttelyt, maastojuoksu ja agility. Sara on jäänyt eläkkeelle maastojuoksukisoista ikärajan ylityttyä, Pirkolla kilpaura on vasta edessä. Haltilla Hanna-Kaisa harrastaa muuten samoja lajeja, mutta maastojuoksun korvaa vetäminen. Pirkon ja Haltin kanssa hän toivoo pääsevänsä agilityssä kisoihin asti. Toko tukee agilityä hyvin. Malamuutt i Halti (Za dun Bandit Que en) jaksaa treenata pi tkäänkin . 19

Afgaani on haastava motivoitava

Sen lisäksi että Halti motivoituu helposti, se on nopea oppimaan. Pirkon myötä Hanna-Kaisa on huomannut afgaani- ja malamuuttipennun Hanna-Kaisa treenaa tokoa enimmäkseen eron: Halti kykeni jo pienenä keskittymään itsekseen ja kavereiden kanssa. Koulutuksista treeniin myös häiriössä, kun taas Pirkon keskithän ei koe olevan pahemmin hyötyä. Oman tyminen kaikkoaa häiriön myötä välittömästi. treeniporukan jäsenet tukevat ja neuvovat Tästä syystä hän treenaa Pirkon kanssa liikkeitoisiaan, ja porukassa häiriöharjoituksetkin tä erikseen hallissa yksin, ja ottaa häiriötreeniä mahdollistuvat. Treenipaikkana on Turun palveluskoiraharrastajien kenttä, minkä lisäksi vain helpoimpien liikkeiden yhteyteen. Koiran iän karttuessa ja keskittymiskyvyn parantuessa Hanna-Kaisa vuokraa Naantalissa sijaitsevan häiriöitä voi alkaa ottaa enemmän. Vanton tilan hallia ja kenttää. Afgaani ja malamuutti ovat tokopiireissä, ja varsinkin kisoissa, harvinainen näky. HanSuurimmiksi eroiksi afgaanin ja malamuutin na-Kaisa ei ole törmännyt rotuennakkoluuloitreenaamisessa Hanna-Kaisa mainitsee mohin, mutta on lukenut monen kanssakisaajan tivoinnin ja herkkyyden. Etenkin afgaanien tai -treenaajan kasvoilta huvittuneisuutta. Moni kanssa treenit kulkevat koiran ehdoilla, sillä tulee tervehtimään tokaisten, ettei ole aiemmin rotu on haastava motivoitava. näitä rotuja tokoilemassa nähnyt. Hanna-Kaisa – Sara on ollut erityisen hankala, sillä se ei kiinnostu leluista ja on ruuankin suhteen kovin on joutunut toteamaan, että niin sanottujen perinteisempien tokorotujen harrastajien antamat nirso. Sen kanssa se motivointi tapahtuu siten että pidetään kivaa ja palkataan innostamalla ja vinkit ovat hyviä, mutta eivät toimi afgaaneilla. hillittömillä kehuilla. Sara myös ottaa nokkiin- Jos treenit ovat menneet huonosti, joku saattaa tulla ihmettelemään miten Hanna-Kaisa koirisa helposti, eli jos jokin liike ei suju, on omat neen voi jo käydä kisoissa. hermot pidettävä kasassa. Ei-sanaa tai muuta – Vastaan, että tänään oli huono päivä, mutkieltoa ei parane käyttää. Afgaani ei tällaista ta koira osaa liikkeet ja tekee ne halutessaan kestä vaan vetää herneen syvälle aivoihinsa hyvin. eikä todellakaan tee enää mitään muuta kuin kääntyy kannoillaan ja häipyy paikan päältä. Mutta kun treenit ovat lyhyitä ja kivoja, pysyy Tavoite koiran valmiuksien muafgaaninkin motivaatio yllä! kaan Haltilla sen sijaan riittää työskentelyintoa ja motivaatiota. Treenit itsessään ovat sille palkkio. Myös lelut kelpaavat, ja iso halikin riittää. Motivaatio pysyy yllä pidempäänkin treenatessa. Koira kestää kieltoja ja ajoittaista turhautumista. Itse asiassa Hanna-Kaisa ei koe, että malamuutin kanssa tokoilu juuri eroaisi saksanpaimenkoiran tai dobermannin kanssa treenaamisesta. 20

Kullekin koiralle Hanna-Kaisa on asettanut erilaisen tavoitteen. Saran kanssa hän tähtää TK1-tunnukseen, minkä jälkeen tokouran voisi päättää. Haltin kanssa tähyillään TK2-tunnukseen ja voittajaluokan korkkaamiseen saakka. Pirkko toivottavasti seuraa Haltin jalanjäljissä TK1-tunnusta pidemmälle, mutta Hanna-Kaisa ei halua asettaa liian tarkkoja ajallisia tavoitteita.

– Saran kanssa tein sen virheen, että asetin

sä kokeessa Halti teki aivan omanlaisensa paikalla makuun. Kun koirat jätettiin, se kaatui kyljelleen ja makasi siinä asennossa noin puoliväliin asti. Siitä se sitten nousi normaaliin makuuasentoon ja pysyi siinä kiltisti loppuun asti.

liian selkeän tavoitteen sen suhteen, mihin mennessä tahdon kokeeseen. Tämä johti siihen, että Saran motivaatio katosi totaalisesti ja meidän oli aloitettava lähes alusta. Kadotettu motivaatio oli erittäin vaikea saada takaisin. Siispä Pirkon kanssa tavoitteena on oppia liikkeet ja päästä kokeeseen, toivottavasti kahden vuoden sisällä, mutta jos tämä ei onnistu, määritetään tavoite uudelleen.

Mikä tokossa on parasta? – Tiivis yhteistyö koiran kanssa ja se, kun näkee miten se nauttii. Haluan rohkaista epätyypillistenkin tokorotujen omistajia tämän harrastuksen pariin. Omasta koEdistysaskelet ja huippuhetket ovat osa kemuksesta voin sanoa, että on erittäin tokoilun koukuttavuutta. Kuten silloin, kun palkitsevaa saada afgaani tai malamuutti Sara teki ensimmäistä kertaa täydellisen toimimaan ja saavuttaa niiden kanssa kailuoksetulon, Hanna-Kaisan luovuttua jo ken kukkuraksi hyviä tuloksia kokeista. toivosta. Toinen ikimuistoinen kokemus oli Kovaa työtä ja itsenäistä otetta tämä kylensimmäisen ALO1-tuloksen saavuttamiläkin vaatii, sillä moni neuvo ei näillä ronen. Kolmas se, kun Sara sijoittui kisassa duilla yksinkertaisesti toimi. Sara on elävä kolmanneksi ja sai pokaalin. Haltin uralta esimerkki siitä, että jopa vanha koira oppii mieleen on parhaiten jäänyt taistelu paikalla uusia temppuja. makuun kanssa. Hanna-Kaisa joutui junnaamaan sitä puoli vuotta kauemmin kuin muita liikkeitä, ennen kuin kisavalmius oli saavutettu. – Nykyään paikalla makuu on vahvimpia liikkeitämme. Lähes joka kerta tosin nauratamme kanssakisaajia, sihteereitä, liikkuria ja tuomaria. Nimittäin yleensä kun palaan Haltin luo, se heittäytyy onnesta soikeana selälleen, selvästi ajatellen että onhan se sentään vielä maassa! Myös ensimmäises21

Huipulla treenataan vaikka öisin

Ansu Leimanille toko on ennen kaikkea vireenhallintaa Kuvat Heidi Pesonen, Maija Kultamaa ja ja Tesu Åberg

Angelica ”Ansu” Leiman sanoo olevansa hyvä esimerkki siitä, miten pitkälle voi päästä, kun treenaa ahkerasti ja on aidosti kiinnostunut lajista.

eiman ehti saavuttaa kymmenvuotiaan kelpiensä Kenin (POHJ & FI & SE & NO & EE TVA BH Cefeus Genius Ken) kanssa sen uran aikana SM-pronssia vuonna 2009, joukkuemitaleja SM-kisoissa ja pari piirimestaruutta sekä lukuisia mitalisijoja Helsingin seudun kennelpiirin Vuoden tokokoira -kisassa. Ansu ja Kentsu olivat SKL:n tokon valmennusrenkaassa vuosina 2008–2012. Vuosina 2009– 2011 he lunastivat joukkuekoirakon ja varakoirakon paikan maajoukkueeseen ja osallistuivat sen myötä tokon maailmanmestaruuskisoihin Slovakiassa, Ranskassa ja Tanskassa sekä Pohjoismaiden mestaruuskisoihin Norjassa ja Tanskassa. Kentsu on neljän maan tokovalio. Ansun ensimmäinen oma koira oli airedalenterrieri Taco (Soft-Air Taco). Jo lapsuudenkodin Copy-airiksen kanssa hän oli päätynyt aktiivisiin rooleihin Suomen Airedalenterrieriyhdistyksessä. Palveluskoiraharrastus ja sen maastolajit haku ja jälki olivat ensin etusijalla. Myös agility tuli Ansulle tutuksi. Tokon pariin hakeutuminen kävi luontevasti. – Jossain vaiheessa tutustuin muihin tokoa 22

harrastaviin, mikä antoi sysäystä lajin harrastamiselle. Aloin hieman myöhemmin treenata tokoa säännöllisesti silloisen edustamani agility-yhdistyksen seurakaverin kanssa. Meillä oli samanikäiset koirat, samat tavoitteet ja yhtä suuri kiinnostus ja innostus lajia kohtaan. Treenaamme edelleen yhdessä, koirat vain ovat matkan varrella vaihtuneet. Tämä on ollut yksi tärkeistä asioista – hyvät treenikaverit. He ovat todella tärkeitä.

Nälkä kasvoi syödessä Terrierit vaihtuivat paimeniin australiankelpie Myran (FI & SE TVA HK1 BH Cefeus Underbara Myra) myötä. Myrasta on jo aika jättänyt, ja tällä hetkellä kelpieiden virkaa hoitavat Ken eli Kentsu sekä sen vajaa kolmivuotias veljentyttö Ylva (Cefeus Wonderful Ylva II). Ylva on hiljalleen alkanut ottaa Kentsun paikan kisakoirana. Se suoritti viime vuonna alokas-, avoimen ja voittajaluokan. TVA-arvoon vaadittavat kolme EVL-ykköstä se hankki nyt alkuvuonna. Lisäksi se valittiin SKL:n tokon valmennusrenkaaseen. Kentsun kanssa Ansu harrasti aluksi myös

pk-hakua ja agilityä, jossa se kisasi kolmosluokkaan saakka. Ennen pitkää Ansulle heräsi kuitenkin kiinnostus ottaa selvää, kuinka pitkälle tokossa voisi päästä, jos keskittyisi vain siihen. Ensin haku jäi harrastuspaletista pois, sitten oli agilityn vuoro. – Olen aika tavoitteellinen treenaaja. Koin, että agilityyn olisi pitänyt panostaa enemmän kuin mihin olin valmis, jotta olisin voinut jatkaa sitä tavoitteellisesti kolmosluokassa. Tokossa tavoitteena oli ensi alkuun valioituminen, minkä jälkeen oli tarkoitus katsoa jatkoa. Nälkä kasvoi syödessä, ja tavoitteet sen myötä. Leiman on molempien koiriensa kanssa panostanut hyvän motivaation kasvattamiseen ja huolelliseen pohjatyöhön. Pelkällä hyvällä tekniikalla ei tee mitään, jos asenne ei ole kunnossa. Ja päinvastoin. Kiirehtiminen ei hyödytä, joten oikoa ei kannata. – Minulla on ollut vahva mielikuva siitä, mitä tavoittelen ja miltä haluan liikkeiden näyttävän. Toki pitää ottaa huomioon koiran ominaisuudet ja miettiä, kohtaavatko ne omien mielikuvien kanssa. Kompromisseja on joskus jouduttu tekemään. Kentsun kanssa motivaation rakennus meni ehkä jopa yli. Kolikon toinen puoli olisi pitänyt näyttää ehkä vähän aikaisemmin. Vaatiminen tuli mukaan kuvioihin melko myöhään, mikä toi omat lisähaasteet treenaamiselle. Ylvan kanssa olen ollut tämän suhteen tarkempi.

Vilkas Kentsu ja hillitympi Ylva Jokainen Leimanin kelpieistä on ollut luonteeltaan erilainen, niin sukua keskenään kuin ovatkin. Kentsu on hyvin vilkas. Se on sinut itsensä ja ympäristönsä kanssa, joten sen kanssa on ollut helppo liikkua kisamatkoilla. Voisi sanoa sen olevan hyvällä tavalla itseään täynnä oleva. Tähän piirteeseen liittyi taipumus omia leluja ja leikkiä yksin, ainakin kun lelu oli voitettu itselle. Ansu joutui aluksi panostamaan paljon yhdessä leikkimiseen, ja kesti pitkään, ennen kuin Kentsu alkoi tarjota leluja yhdessä leikittäväk24

si. Myös noutojen kanssa piti tehdä iso työ, samasta syystä: Kentsusta oli huippuhienoa syöksyä kapulalle ja nostaa se, mutta vähemmän mieluista tuoda se ohjaajalle. Mieluiten se olisi häipynyt kapulan kanssa horisonttiin. – Sain rakentaa pitkään ja huolellisesti haluttua mielikuvaa Kentsulle noudon palautuksen kanssa. Lopputulos oli molempien suhteen kompromissi. Kentsu antoi periksi sen suhteen, mitä se haluaisi tehdä, ja minä annoin osin periksi sen suhteen, millaisen palautuksen oikeasti haluaisin. Tämän kanssa olemme osanneet elää tyytyväisinä. Ylva ei ole ihan yhtä vilkas. Sen hyvä itsehillintä asettaa joskus haasteita, koska viretila pitää osata tulkita pienimmistäkin merkeistä. Siinä missä räiskyvä Kentsu näyttää ja ilmoittaa, kun alkaa mennä liian lujaa, on Ylva paljon eleettömämpi. Sen päässä saattaa kyllä kiehua, mutta itsehillinnän vuoksi se ei ilmennä sitä niin selvästi. Toinen selkeä ero Kentsuun oli Ylvan palkkautuminen pentuaikana. Kentsu on aina ollut ahne ja palkkautunut sekä leluilla että nameilla. Ylvallakin lelut ovat toimineet aina, mutta pentuna namit eivät kiinnostaneet. Tämä oli haaste, koska Ansu halusi käyttää nameja monen teknisen yksityiskohdan palkkaamiseen. Ratkaisu oli luova: siskontyttö kävi Ansun työaikana antamassa Ylvalle yhden ruuista, jolloin työpäivän päätyttyä koira oli sopivan nälkäinen treenien suhteen. Jos se olisi saanut ruokansa vasta Ansun tultua töistä, olisi ollut turha yrittää namilla palkkaamista loppuiltana. Nameilla treenattiin tekniikkapiiperryksiä kotosalla, kun taas treenikentillä harjoiteltiin lelupalkkauksella vauhdikkaita liikkeitä ja panostettiin motivaation rakentamiseen. Nykyisin Ylva on aivan yhtä ahne kuin muutkin Ansun kelpiet.

Leluja mieluusti omivan Kentsun kanssa (yläkuva) noudon palautuksen mielikuvaa rakennettiin pitkään. Ylvalla (alakuva) lisätyötä teetti pentuna sen huono palkkautuvuus nameilla.

”Olen rautalankakouluttaja”

Leiman suunnittelee treeninsä etukäteen kirjallisesti, mikä pakottaa hänet miettimään, mitä tekee, miksi ja miten. Hän ei etene luokItse liikkeiden opettaminen on Ansun muka kerrallaan, vaan sekä Kentsu että Ylva ovat kaan pikkujuttu. Tokon varsinainen haastaesimerkiksi aloittaneet merkin harjoittelun vuus piilee koiran mielentilojen hallinnassa jo pikkupentuna. Usein jokin liike tai sen osa eli siinä, että yritetään tulkita koiraa ja tehdä on erityistreenissä, ja jokin projekti on aina oikeita ratkaisuja treenien suhteen riippuen meneillään. Muut liikkeet tai liikepalat eivät koiran silloisestakin vireestä ja ajatuksenjuokkuitenkaan ole sen aikaa tauolla, vaan niitäkin susta. harjoitetaan säännöllisesti. Ansu luonnehtii – Esimerkiksi palkkaustapa tulee valita mie- itseään rautalankakouluttajaksi, joka antaa lentilan mukaan. Olen ilmeisen hyvä villitkoiralle palautetta tyyliin ”ei näin, vaan näin”. semään koiriani, ja välillä Kentsullakin oli Toisin sanoen koirat saavat palautetta myös treeneissä pallokielto, kun kierrokset alkoivat silloin, kun tekevät jotain mitä emäntä ei hanousta ja sen ajatukset olivat liikaa pallossa. lua. Näin ne eivät joudu arvailemaan, menikö Silloin siirryin namipalkkaukseen, kunnes jokin asia oikein vai ei. Merkkaus tapahtuu koiran mielentila oli taas halutunlainen ja ”öp-öp”-tyylisesti, eikä ole siis sen kummalajatus oikeassa asiassa. Tasaisesti ei siis olla lisempi asia. Kun koira hallitsee tietyn asian menty, eikä se edes kuulu tämän lajin luontee- tarpeeksi hyvin, Ansu testaa sitä. Esimerkiksi seen. Tilanteet ja koirat muuttuvat ajan myötä. paikallaolossa koiran tulee olla tietoinen siitä, Haaste on pysyä perässä ja tunnistaa tilanteet ettei se saa nousta ja lähteä. Perustreeneissä mieluusti hieman etukäteen eikä jälkikäteen. haetaan pohjaksi runsaasti onnistumisia. Sen

jälkeen alkaa testaus. – Irrotan harjoittelun pois varsinaisesta paikallaolosta ja harjoittelen asian erikseen. Laitan koiran käskyn alle maahan makaamaan, minkä jälkeen avustaja yrittää saada koiran lähtemään paikaltaan. Käytämme isojakin houkutteluja ja häiriöitä, jotta koira varmasti ymmärtää mitä siltä odotetaan. Alussa koirat aina mokaavat tässä, ja se on toivottavaakin, koska silloin pääsen kertomaan koiralle, että tämä toiminta ei ole haluttua, saati sallittua.

Halleja kierretään yksin ja kimpassa

Leiman treenaa paljon, keskimäärin 4-5 päivänä viikossa, sekä yksin että yhdessä. Myös vapaapäivät ovat tärkeitä. Treenipaikkana on pääsääntöisesti aina kenttä tai halli; lenkit ovat lenkkeilyä varten. Kotitreenejä hän tekee varsinkin pentuaikana ja nuorella koiralla, joka tarvitsee paljon toistoja. Nuori Ylva sai aikoinaan harjoitella kaukokäskyjä parin kuukauden ajan viitenä päivänä viikosLuonnollisesti palkkauksen täytyy olla todel- sa eli jokaisena aamuna ennen Ansun lähtöä la hyvä, kun koiraa on haastettu. Sen pitää töihin. Se antoi niin vankan pohjan, ettei kokea, että oli kannattavaa valita ohjaajan kaukokäskyjä ole sittemmin tarvinnut tehdä toivoma asia. Näin koirat oppivat myös samassa mittakaavassa. Nykyisin treeniryttoimimaan häiriön alaisena niin kuin niiden mitys riippuu siitä, onko tulossa kisoja, sekä halutaan toimivan: keskittyen itse tekemisiitä, millainen vaihe koiran kehityskaaressa seen, eikä jääden kiinni häiriöön. Koiran ja treenaamisessa ylipäätään on menossa. on helpompi ja turvallista olla, kun se tietää Tärkeää on myös osata ajoittaa vapaapäivät, täsmälleen miten tilanteissa tulee toimia. jolloin koira voi työstää asioita mielessään.

Kentsun nouto. 27

Valoisaan aikaan eli keväällä, kesällä ja alkusyksyllä on paljon treenimahdollisuuksia. Muina aikoina on löydettävä paikka, jossa on valaistus ja hyvä, turvallinen pohja. Talvisin Ansu siis treenaa paljon halliympäristössä, mikä tarkoittaa sitä, että treeniajat ovat aikaan sidottuja ja maksullisia. Ojangon Koiraurheilukeskuksen vapaaharjoittelukortti on ahkerassa käytössä. Käytännössä Ojankoon pääsee treenaamaan joko aikaisin aamulla ennen töihin lähtöä tai iltakymmenen jälkeen. Talviset ”yötreenivuorot” ovat tulleet tutuiksi vuosien mittaan ja käyvät joskus raskaiksi. – Kun aiemmin kiersin Kentsun kanssa maajoukkuekarsintoja, suurin osa treenaamisesta tapahtui ”yövuorossa”. Karsinnat kun ovat aina talvella. Sama on taas edessä ensi talvena, kun alan tahkota karsintoja Ylvan kanssa. Ansu myös vuokraa muutaman treenikaverin kanssa talvikauden ajan viikoittain Koirakulman hallia, jonne pääsee treenaamaan jo alkuillasta. Muistakin halleista tulee vuokrattua yksittäiskertoja, ja kaiken kaikkiaan aika moni Etelä-Suomen halleista on tullut tutuksi. Treenikavereita on useita, ja osan kanssa Ansu treenaa hyvinkin tiiviisti. Yksi vakiotreeniporukka koostuu koirakoista eri puolilta Suomea. Se kokoontuu kerran kuussa jossain päin maata, nykyisin useimmiten Lahdessa A-Qilityn hallissa. – Treenaamme kimpassa, minkä päätteeksi menemme yhdessä syömään ja pohtimaan jokaisen treenejä. Miten meni ja mihin seuraavaksi kannattaa panostaa. Käytännössä tässä menee koko päivä, mutta hyöty on todella suuri. Näitä treenejä on pidetty muun muassa Lahdessa, Mikkelissä, Varkaudessa, Jyväskylässä ja Tampereella. Tämän kevään ajan olen mukana toisessakin samantyyppisessä ryhmässä, jonka kaikilla jäsenillä ovat tavoitteena SM-kisat. Näemme kerran kuussa Lahdessa. Teemme kisamaisen treenin, josta jokainen kirjoittaa muistiinpanot, treenaamme ja menemme lopuksi yhdessä syömään ja purkamaan treenit. Kaikkien menojen sovittaminen kalenteriin on joskus vaikeaa. Ansu käyttää koiriaan säännöllisesti lihashuollossa, minkä jälkeen ne lepäävät muutaman päivän ajan. Ennen kisoja on istuttava alas kalenterin kanssa useita viikkoja etukäteen ja rakennettava tulevien viikkojen palapeliä: milloin ja missä treenit pidetään, mitä treenataan, treenataanko yksin vai tarvitaanko liikkeenohjaaja-apua, milloin koirilla on vapaapäivä, milloin niillä on kropanhuolto ja niin edelleen. 28

â&#x20AC;?

Vakiotreeniporukka kokoontuu kerran kuussa jossain pĂ¤in Suomea

Toko on koiran vireenhallintaa Leiman toteaa tokon menneen lajina huimasti eteenpäin viime vuosina. Tietoa on nykyisin helposti saatavilla, ja jos lajiin haluaa panostaa, löytyy paljon kouluttajia joilta ostaa yksityistunteja. Lisäksi monet seurat panostavat tokokoulutukseen entistä enemmän. Lajin kehityksen myötä kärki on laajentunut. Kun todella hyviä koirakkoja on paljon, ei ole helppo pärjätä lajin huipulla vuodesta toiseen tai esimerkiksi saavuttaa maajoukkuepaikkaa. Aloittelijoita hän neuvoo panostamaan hyvään suhteeseen koiran kanssa sekä motivaation rakentamiseen. Jos koira ei ole kiinnostunut ohjaajastaan, sille on turha yrittää opettaa mitään. Samanhenkisten treenaajien joukkoon on hyvä hakeutua, ja ostaa vaikkapa yhdessä yksityistunteja tarpeen mukaan. Runsaasta koulutustarjonnasta huolimatta kannattaa pitää jokin punainen lanka tekemisissään eikä juosta sokeana kouluttajalta toiselle. Ilman mielikuvaa siitä, mitä haluaa ja mitä tavoittelee, on vaikea opettaa koiralle mitään. – Kannattaa miettiä millaisen mielikuvan haluaa koiran muodostavan, suunnitella treenit sen mukaisesti ja toteuttaa ne niin, että saa esiteltyä tilanteet ja asiat sennäköisenä kuin haluaa. Historia painaa aina tekemisessä taustalla eli miten koira on kokenut treeni- ja kisatilanteet. Siksikin kannattaa pysähtyä miettimään mitä tekee ja miksi, ja miten koira tilanteet kokee, sanoo Leiman ja jatkaa

Ylva (vas.) kisaa erikoisvoittajaluokassa. Ken on jo päässyt eläkkeelle kilpauralta.

– Ole myös reilu koirallesi. Usein näkee alo-

kasluokassa tapauksia, joissa koira on jätetty oman onnensa nojaan. Silloin harmittaa koiran puolesta, kun se ei saa ohjaajasta tukea ja turvaa. Sinä olet vastuussa omasta koirastasi ja sen hyvinvoinnista. Älä ole epäreilu ja vie sitä tilanteeseen, josta sillä ei ole vielä mahdollisuuksia selvitä. Toko on tiimityöskentelyä, jossa tarvitaan molempien panosta. Ansulle tokon kiinnostavuus ja haastavuus pohjaa ennen kaikkea koiran vireenhallintaan. Koiran pitää saman liikkeen sisällä kyetä räjähtävään lähtöön ja vakauteen. Sen pitää osata vaihtaa aktiivisuuden ja passiivisuuden välillä sujuvasti. Vauhtia ja tarkkuutta vaaditaan, eikä niiden saaminen samaan pakettiin ole aina helppoa. Laji ei sovi kaikille tarkan luonteensa vuoksi, mutta jos ihmisessä on yhtään pilkunviilaajaluonnetta, sitä pääsee tässä lajissa toteuttamaan. Kun ohjaajan ja koiran suhde on kunnossa ja motivaatio hyvä, on yhteistyö parhaimmillaan yhtä flow’ta. 30

Mitä mieltä olet uusista toko-säännöistä? – ALO, AVO, ja VOI-luokkien muutokset kuulostavat tosi hyviltä. Nyt niissä

todellakin valmistellaan koiraa tulevaa luokkaa varten, jolloin ei ehkä tule niin suurta hyppäystä luokasta toiseen kuin mitä nykysäännöillä on esimerkiksi avoimen ja voittajaluokan välillä. Osa liikkeistä jopa helpottuu. EVL-luokassa en ole kovin mielissäni uudesta paikallaololiikkeestä, jossa koirat kutsutaan yksitellen luokse. Mielestäni on väärin testata koiran tottelevaisuutta muiden kustannuksella. Oman koirani voin kouluttaa niin hyvin kuin pystyn, mutta en pysty mitenkään vaikuttamaan siihen, miten muut kouluttavat omansa. Olen todella iloinen siitä, että paikallaolojen sanktioehdotus sentään meni läpi: koira saa kolmen kuukauden kisakiellon, jos se häiritsee muiden koirien suoritusta. Tämä tulee karsimaan potentiaaliset vaaranaiheuttajat pois. Kokeissa on ollut valitettavan paljon niitä, jotka tulevat kokeilemaan, pysyykö koira tällä kertaa paikallaoloissa vai ei , vaikka se ei ole edes harjoituksissa pysynyt. On todella itsekästä ja edesvastuutonta tulla tällaisen koiran kanssa kokeeseen, jos tietää melko varmasti sen lähtevän muiden luo. Ruutuliikkeestä tullaan poistamaan merkki eli koira lähetetään ensin eteenpäin, mutta sen tulee silti osua säteen sisälle. Vielä on vähän epäselvää, miten ”tyhjään lähetys” tullaan käytännössä arvostelemaan ja miten koiran odotetaan sen suorittavan. Ohjattavuusliikkeeksi en osaa sitä ajatella, koska käskyjen määrä on rajoitettu. Mielestäni käskyjen määrää ei voi tiukasti rajoittaa, jos halutaan oikeasti katsoa koiran ohjattavuutta. Aika näyttää miten hyvin säde tullaan merkitsemään, ja voiko sitä hyödyntää jotenkin koulutuksessa. Otan sääntömuutokset vastaan avoimin mielin. Eiköhän uudet osiot saa opetettua koirille siinä missä kaiken muunkin on tähän saakka saanut.

tuomarityö kysyy kutsumusta Tokoringin kaikki roolit ovat tuttuja Tuija Serelle Kuva Annika Saarto

Tuija Sere on tottelevaisuuskokeiden ylituomari, ammattilaiskouluttaja ja lajin pitkäaikainen harrastaja. Hän sai ylituomarioikeudet vuonna 2004 pätevöidyttyään sitä ennen Kennelliiton vaatimusten mukaisesti koulutusohjaajaksi, liikkeenohjaajaksi ja koetoimitsijaksi. Tuijalle on kertynyt kokemusta kisaamisesta noin sadan ja tuomaroinnista noin 70 kokeen verran.

oulutettuaan lapsuudenkodin viisi kissaa ja naapurin koirat Sere sai aikuisiällä vuonna 1992 viimein oman koiran, pumi Ransun. Seuraavana vuonna laumaan liittyi pitkäkarvainen collie Santana, jota seurasi kahdeksan vuotta myöhemmin toinen pumi, Tosca. Koirien myötä tulivat tutuiksi erilaiset harrastamisen muodot: toko, agility, haku ja paimentaminen. Tuija osallistui ensimmäiseen tottelevaisuuskokeeseensa Ransun kanssa vuoden 1997 alussa. Hän kisasi aktiivisesti kolmen koiransa kanssa yhteensä noin sadan kokeen verran vuosina 1997–2005. Santana eteni voittajaluokkaan, minkä jälkeen kisaura keskeytyi sen sairauteen. Ransun ja Toscan Tuija luotsasi tokovalioiksi saakka, eikä menestys loppunut siihen. – Samana vuonna 2000 kuin Ransu valioitui, saavutimme voiton Turussa pidetyssä kansain-

välisessä toko-kilpailussa. Ransun saama CACIOB oli ensimmäinen unkarilaiselle rodulle myönnetty, ja unkarilaisrotujen yhdistys huomioi meidät kunniakirjalla. Pumi tokoringissä oli ensi alkuun ihmetyksen aihe. Rotua pidettiin aggressiivisena, eikä sen ajateltu välttämättä soveltuvan tottelevaisuuskoulutukseen. Loppujen lopuksi Ransu hyväksyttiin jopa Kennelliiton valmennusrenkaaseen. Tuija osallistui sen kanssa useisiin piirimestaruuskokeisiin, joista oli tuloksena hopeaa ja pronssia. Joukkueessa he voittivat myös kultaa. Niin ikään Tosca hyväksyttiin Kennelliiton valmennusrenkaaseen. Se oli valioitunut vuonna 2004 vajaan kolmen vuoden iässä. Toscan ura päättyi silmäongelmiin. Paimenkoirista Sere on siirtynyt kääpiövillakoiraan: perheen ainut koira on tällä hetkellä Tinja.

– Halusin tutustua uuteen

koirarotuun. Pientä koiraa on helppo pitää mukana esimerkiksi kun koulutan, eikä kukaan pelkää sitä. Tinjan äidinäiti on agivalio, ja suvussa on tokoakin harrastavia. Tittelit eivät tietenkään periydy, mutta kertovat koulutettavuudesta. Tinja on nyt reilut puolitoistavuotias ja ehtinyt hankkia koulutustunnuksen TK1. Sen varalle on suunniteltu myös rally-tokoa.

Kääpiövillakoira Tinja (Joiner’s Quality Dogwood Dinja) on Tuijan nykyinen harrastuskaveri. 33

Tuomari pääsee vaikuttamaan epäkohtiin

Tuomaroinnin parasta antia Serelle on se, että pääsee vaikuttamaan. Tsemppaamaan aloittelijoita, jos ohjaaja ei onnistu parhaansa mukaan. Silloin on tärkeää, että arvostelu Sere koulutti aikoinaan Suomen Collieyhei lyttää, vaan pisteitä annetaan sen verdistys ry:n riveissä ja pätevöityi koulutusohran kuin suinkin voidaan. Tuomari pystyy jaajaksi vuonna 1996. Hän on kouluttanut kannustamaan kilpailijoita jatkamaan. Myös myös muun muassa Turunmaan Kennesilloin Sere kokee tärkeäksi antaa palautetta, lyhdistyksen ja Turun Seudun agilityurkun hän näkee, että ohjaaja ei käyttäydy koiheilijoiden viikkotreeneissä sekä ohjannut raansa kohtaan hyvin. kilpailevien koirakoiden harjoituksia. Vii– Sanon, ettei epäonnistumista pidä purmeiset kuusi vuotta Sere on työskennellyt kaa koiraan, vaan ohjaajan on katsottava päätoimisesti omassa yrityksessään, Tuijan peiliin. Ylipäätään tuomarin tulee puuttua koirakoulussa. kokeissa huomaamiinsa epäkohtiin. Luokan Ehdotus tokon ylituomarikurssille osallistu- päätteeksi annan kisaajille yleistä palautetta siitä, mitä ongelmia heillä yleisesti esiintyi misesta lähti Varsinais-Suomen kennelpiija mistä tippui pisteitä. Samoin saatan anristä. Samasta kennelpiiristä lähti kurssille taa kisan päätyttyä myös henkilökohtaista kaksi muutakin; kolmesta lähtijästä kaksi jatkoi loppuun saakka. Kurssilta valmistut- palautetta, eli vinkkejä siihen miten jonkin tietyn asian voi yrittää korjata. tiin vuonna 2004 suoraan ylituomareiksi. Sen jälkeen on kutsuja tuomarin tehtäviin Onko tuomaroinnista hyötyä omaan tokoipiisannut. Tuija tuomaroi vuodessa 6-7 koetta. Hän on kiinni omassa koirakoulus- luun? Kyllä ja ei. Tuija toteaa, että sääntötuntemuksesta on aina hyötyä. Kun tietää, saan kuusi päivää viikossa, joten tuomarin mikä arvostelussa on kompastuskivi ja mikä tehtävät ovat mahdollisia vain lauantaisin. Tuija kutsuu tuomarintyötä kutsumukseksi siihen voi auttaa. Muutoin tuomarin statuksesta on jopa haittaa, sillä tuomari arvosteja hyväntekeväisyydeksi: sateessa tai paislee toista tuomaria ehkä hiukan tiukemmin. teessa on tehtävä pitkän päivän duuni pelkillä kulukorvauksilla. Aina ei koejärjestäjilKoirakoulussa uusia sääntöjä tä heru edes sämpylää urakan päätteeksi. – Pakollisten tuomarinkoulutusviikonlop- opetellaan jo pujen suhteen tilanne on vielä heikompi, sillä viikonloput matkoineen ja majoituksi- Toko on muuttunut vuosien varrella. Vähän neen maksetaan omasta pussista. Joissakin ennen vuosituhannen vaihdetta ruotsalaiset kennelpiireissä on käytäntönä, että piiri ja norjalaiset kouluttajat olivat Suomessa maksaa. Varsinais-Suomessa piiri ei sponso- tuttu näky. Nyt on toisinpäin. roi. – Ennen Suomessa oltiin arvokisatasolla hyviä, nyt ollaan tosi hyviä. Pääsin viime

joulukuussa seuraamaan tuomarin roolissa Pohjoismaiden mestaruuskilpailun kisaajia. Suomi erottui todella.

liikkeitä. Moni hänen vakioryhmäläisistään on jo oppinut uusien sääntöjen mukaisia liikkeitä, kun taas kurssimuotoisilla oppilailla on havaittavissa pientä vastarintaa. Itse Tuija Alemmilla tasoilla, lajin keskivertoharrastaji- kokee uudet liikkeet kiinnostaviksi ja mukaen parissa, taso vaihtelee paljon. Kisoihin on viksi opettaa. ajoittain varsinkin talvikaudella vaikea päästä, mikä kertoo lajin suosiosta ja sen nouTinjan suhteen tavoitteena on valioituminen susta. Ne, jotka kokevat tokon tiukkislajiksi, sekä ykköslaji tokossa että rally-tokossa, josovat ehkä siirtyneet rally-tokon pariin, mutta sa kilpaura korkataan ehkä jo tulevana kesäharrastajia riittää silti. Uudet säännöt eivät nä. Tuija etenee kuitenkin koiran ehdoilla. välttämättä heti todennu kentällä: menee – Molempien pitää nauttia yhteisestä harrasaikaa, ennen kuin esimerkiksi koulutusohtamisesta. Vaikka valionarvo siintää päämääjaajat sisäistävät ne ja kykenevät opettamaan ränä, tärkeää on myös mukava matka sitä ne eteenpäin. Sere pitää sääntömuutoksia kohti. laajoina; jokaisessa luokassa on jopa uusia

Tuijan koirakoulu Info-illat tokon uusista säännöistä la 18.4.2015 klo 17-19 ALO ja AVO la 25.4.2015 klo 17-19 VOI JA EVL

Ilmoittautumiset tuijasere@gmail.com tai p. 0400 522 584 Osallistumismaksu 22e. Tarjolla kahvia ja mehua.

Tsekkaa myös kurssi- ym. tarjonta: http://tuijankoirakoulu.suntuubi.com/

- pennut - arkitottelevaisuus - temppuaktivointi - toko - ja paljon muuta! 35

Jokaisella koiralla on tarinansa

Sen silmät loistivat kirkkaammin kuin koskaan …

nni tuli meille kun tyttäreni oli toisella luokalla ala-asteella. Kasvattaja oli kertonut lyhykäisesti corgeista rotuna ja siitä, miten uros-corgi kasvaa aikuiseksi. Lisää opiskelimme koirakirjoista. Tosiasiassa Onni itse opetti meille eniten. Tein tuolloin työtäni usein iltaisin. Rauha-tyttäreni oli perhepäivähoidossa nuo kyseiset illat, muttei viihtynyt siellä kovin hyvin. Onnin saapuminen ratkaisi pulmat: Rauha viihtyi hyvin kotona iltatyövuorojeni ajan, sillä hänellä oli Onni seuranaan. Onnikin oli tyytyväinen oloihinsa, kasvoi ja kukoisti. Kolmevuotiaana se oli aikuinen, joka oli, pitkään vastaan tempoiltuaan tyytynyt siihen, ettei ollut (kuten uros-corgit nuoruudessaan usein kuulemma luulevat) perheen pää. Rakastimme tuota matalaa, terhakkaa koiraa. Hemmottelimme sitä ihan liikaakin aina kun toisen meistä silmä vältti. Sitten tuli se päivä, jona Onni alkoi voida huonosti. Se oli väsynyt ja selvästi myös tuskissaan. Eläinlääkärissä paljastui, että sen suolistossa oli vieras kappale. Onni oli pureksinut ja niellyt jotain, jota sen vatsa ei sulattanut. Leikkaus sujui hyvin, muovikappale saatiin poistettua sen suolistosta ja me pääsimme kotiin mukanamme puoliuninen koira.

Kului viikko, vähän toistakin ja Onni alkoi näyttää ja käyttäytyä kuten terve koira. Kunnes se yhtäkkiä romahti. Tajusimme heti, että nyt oli jotain taas pahasti vialla. Tilasimme kiireesti taksin. Eläinlääkäri ei ollut sama kuin edellisellä kerralla. Tutkittuaan Onnin hän ilmoitti, ettei sitä pystyttäisi enää pelastamaan. Onnin suolistoa vaivasi kuolettava tulehdus. (Siltä olisi vältytty, jos leikkauksen tehnyt eläinlääkäri olisi määrännyt Onnille toistakin antibioottia, sellaista joka olisi tepsinyt sisäiseen tulehdukseen. Se antibiootti, jota Onni sai, paransi vain leikkaushaavan.) Tappava piikki annettiin. Odotimme eläinlääkärin odotushuoneen lattialla istuvillamme Onnin kuolemaa. Koiran pää ja eturuumis oli vuoroin Rauhan, vuoroin minun sylissäni. Onni, 7 v., oli ensimmäiset minuutit ylitsevuotavan reipas. Sen silmät loistivat (korkean kuumeen vuoksi) kirkkaammin kuin koskaan. Se nuoli käsiämme ja kasvojamme ja katsoi meitä silmiin. Kunnes viimein tuli väsymys ja loppu. Viikot kuluivat, surumme laantui. Mutta ne silmät, kirkkaus ja valo niissä… Ne eivät unohdu. Liisa Mainela

Uutisia lyhyesti Tuhkarokkotartuntoja kansainvälisessä koiranäyttelyssä

Kennelliitossa pohditaan uutta strategiaa

Viime kuukausina useissa maissa Euroopassa on esiintynyt tuhkarokkoa. Sloveniassa löydettiin viime vuoden marras-joulukuussa yllättäen 44 sairastapausta, Italiassa 18 ja Belgiassa yksi tapaus. Sairastumisten alkuperä voitiin jäljittää Sloveniassa lähellä Italian rajaa marraskuun alussa 2014 pidettyyn kansainväliseen koiranäyttelyyn. Osallistujia koiranäyttelyssä oli 27 maasta, ja yli puolet rekisteröidyistä osallistujista italialaisia. Tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalainen keskus (ECDC) suositteli tuhkarokkoepidemian tarkempaa tutkimusta. Selvityksessä kävi ilmi, että valtaosa (77 %) italialaisista koiranäyttelyyn osallistujista ei ollut saanut tuhkarokkorokotetta. Italialaisista tartunnan saaneista viisitoista oli rokottamattomia, ja kaksi oli saanut yhden rokoteannoksen. Sairastuneista vain kaksi oli miehiä, vaikka heitä oli kaikista italialaisista näyttelyyn osallistuneista lähes puolet. Sairastuneista slovenialaisista noin viidennes oli saanut yhden rokoteannoksen ja reilu neljännes kaksi rokoteannosta, eli lähes puolet sairastuneista oli jollakin tavoin rokotettu. Lähes puolet tartunnan saaneista oli miehiä. Tuhkarokkotartunnan riski on suuri juuri massatapahtumissa. Ljubljanassa pidetyssä koiranäyttelyssä tammikuussa 2015 jaettiin osallistujille Maailman terveysjärjestön (WHO) ja Italian viranomaisten koostamaa infolehtistä tuhkarokkoepidemian välttämiseksi. Kyseisessä näyttelyssä säästyttiinkin tuhkarokkotapauksilta. Suomessa tuhkarokon rokotesarjaan kuuluu kaksi rokoteannosta, joilla saadaan immuniteettisuoja.

Kennelliiton puheenjohtaja kysyy Koiramme-lehden maaliskuun pääkirjoituksessa, kenen etujärjestö Kennelliitto on. Kaikkien koirien vai vain rotukoirien omistajien? Kennelliiton toimintaa on tähän asti ohjannut sääntöpykälä, jonka mukaan järjestön tarkoitus on edistää puhdasrotuisten, rekisteröityjen koirien kasvattamista ja käyttöä. Kennelliiton tärkein tehtävä on koirarekisterin pito. Liitto ylläpitää jo rotukoirarekisterien (FI, ER, EJ) ohella tunnistusmerkintärekisteriä (FIX) kaikille koirille. Uuden strategian pitäisi huomioida myös uuden eläinsuojelulain mahdolliset vaatimukset. Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto SEY haluaisi kieltää koiran terveydelle tai hyvinvoinnille haitallisten ominaisuuksien jalostamisen ja ylläpitämisen.

Lähde: Eurosurveillance 20(3), 22.1.2015 38

Lähde: Koiramme-lehti 3/2015

Kuva Sami Osenius

Koirien avulla lutikoiden kimppuun Helsingissä verenhimoiset lutikat ovat lisääntyneet kolmen viime vuoden aikana räjähdysmäisesti. Yksityisasuntoihin tehtyjen lutikkatorjuntojen määrä kasvaa vuosi vuodelta. Lutikka elää vaikeasti tavoitettavissa osissa asuntoa, joten sitä on äärimmäisen vaikea havaita. Tuholaistorjunnan avuksi on alettu kouluttaa lutikkakoiria, muum muassa hollanninpaimenkoira ja labradorinnoutaja. Työ ei ole helppoa koirallekaan, koska aikuinen lutikka ei juuri haise. Koiran työintoa lisätään muun muassa broilerinsydänpalkalla. On tutkittu, että koira löytää lutikan 96 %:n todennäköisyydellä. Lähde: Helsingin Sanomat 5.3.2015

Suuri elopaino kasvuiässä lisää leonberginkoirien primäärin luusyövän riskiä Leonberginkoirilla tehty tutkimus vahvistaa teoriaa siitä, että suuri elopaino on riskitekijä primäärin luusyövän synnylle. Vajaata kahtasataa leonbergiä seurattiin syntymästä kuolemaan. Niiltä mitattiin elopaino sekä distaalisen värttinäluun ja kyynärluun ympärysmitta nuoruusiässä yhteensä kuusi kertaa: kolmen, neljän ja kuuden kuukauden iässä sekä yksi-, puolitoista- ja kaksivuotiaina. Tutkimukseen osallistuneista koirista kuusi urosta ja kolme narttua kuoli primääriin luusyöpään. Näiden yksilöiden kasvukäyriä verrattiin muihin syihin menehtyneisiin koiriin. Kävi ilmi, että luusyövälle menetetyt leonbergit olivat kasvuiässä painavampia kuin vertailukoirat. Ero oli suurempi uroksilla kuin nartuilla. Primääriin luusyöpään sairastuneilla uroksilla oli lisäksi suurempi värttinä- ja kyynärluun ympärysmitta kuin muilla uroksilla. Vuoden ja puolentoista vuoden välinen ikä oli riskialttein: elopainon lisääntyminen yhdellä kilolla kasvatti luusyöpään sairastumisen riskiä 20 prosenttia. Sentin lisäys värttinä- ja kyynärluun ympärysmitassa lisäsi riskiä lähes 70 %. Lähde: Anfinsen ym., Preventive Veterinary Medicine, helmikuu 2015 39

TRIMMAusta Walesin- ja englanninspringerspanieli kotitrimmi MM. cockerspanieli, sileĂ¤karvainennoutaja, kultainennoutaja, setterit

kennel doniol Mirka Saarentaus 12600 Loppi mirka@doniol.com p. 050 4641418 < Sopimuksen mukaan myĂśs Tuusulassa >

Konsolien koirasankarit Kai Saarto

Videopeleissä koirat ovat olleet melko vähäisessä roolissa, mutta viime vuosina niitä on nähty entistä useammin ihmissankareiden uskollisina apulaisina. Toki koiria on vilahdellut peleissä kautta aikojen. Esimerkiksi kasibittisen Nintendon valopistoolipeli Duck Huntissa (1984) metsästyskoira hihitteli onnettomalle pelaajalle tämän ampuessa sorsasta ohi. Moni Duck Huntia pelannut kersa toivoikin taatusti hartaasti, että elikon olisi voinut tussauttaa hengiltä sorsan sijasta. PlayStation 2:n Dog's Life -pelissä (2003) amerikankettukoira pelasti kavereitaan joutumasta kissanruokatehtaalle. Nuoremmille lapsille suunnatussa pelissä seurattiin muun muassa erivärisillä savukiehkuroilla kuvattuja ilmajälkiä. Muuten koiran silmin katsottu maailma olikin kuvattu mustavalkoisena. Peliteollisuuden pahimpana ylihypettäjänä tunnettu Peter Molyneux lupaili fantasiaseikkailu Fable II (2008) sankarin koirakumppanin mullistavan alan. Niin ei tapahtunut, mutta koira oli silti mukava toveri, joka auttoi sankaria niin taisteluissa maantierosvoja vastaan kuin löytämään haudattuja aarteita tarkalla nenällään. Seuraavilla sivuilla esittelen lyhyesti muutamia merkittävämpiä pelien koirahahmoja. 41

Grand Theft Auto v (2013)

Grand Theft Auto -sarjan uusimmassa osassa yksi päähenkilöistä, Franklin Clinton, ottaa hoidettavakseen kaverinsa koiran, Chopin. Koira hyppää mukaan autoreissuille halki Los Santosin laajan kaupungin, ja sen kanssa voi lähteä vaikka kävelylenkillä. Chop tietysti myös suojelee Franklinia. Jännänä yksityiskohtana Chopia pystyy kouluttamaan tekemään erilaisia temppuja täppäreihin ladattavalla apuohjelmalla. Täppärin ohjelmassa Chopia myös pitää ruokkia ja kakat siivota, jotta koira pysyy hyvällä tuulella ja oppii temput.

Call of Duty: Ghostsissa pelataan amerikkalaisia erikoisjoukkojen sotilaita, jotka ratkaisevat Etelä-Amerikan ongelmia jenkkityyliin. Erikoisyksikköön kuuluu saksanpaimenkoira Riley. Sotakoira haistaa pommit ja suojelee ohjaajaansa. Pelaaja myös pääsee ohjailemaan sitä muutamissa pelin vaiheissa. Riley näyttää pelissä todella aidolta, mistä on kiittäminen edistyksellistä motion capture -tekniikkaa, jolla mallinnettiin aidon laivaston Navy Seals -yksikön sotakoiran liikkeet. 44

call of duty: ghosts (2013)

valiant hearts (2014)

Sarjakuvamainen ranskalainen pulmapeli Valiant Hearts kertoo ystävyydestä ja uhrautumisesta ensimmäisen maailmansodan aikana. Yksi pelin päähenkilöistä on dobermanni Walt. Koiran avulla voidaan ratkaista pulmia, jotka vaativat pieneen paikkaan mahtumista tai vihollisvartijan ohittamista. Hieno tarina ja piirroselokuvamainen animaatio poikivat pelille viime vuonna useamman palkinnon. 47

sam & max hit the road (1993)

Joukon ylivoimaisesti vanhin peli ei suinkaan ole listan vähäisin. Sam Purcellin sarjakuvaan perustuvassa seikkailupelien klassikossa etsiväkaksikko Sam & Max etsii kadonnutta Isojalkaa Amerikan oudoimmista turistikohteista. Parivaljakosta Sam on hyvin bogartmainen, työnsä vakavasti ottava koiraetsivä, kun aisapari Max on arvaamaton, liki hullu jänis. Kaksikon kreisi seikkailu oli yksi 90-luvun parhaista peleistä. Uudempia Sam & Max seikkailuita nähtiin vuosina 2007-2009. Nämä Telltale Gamesin julkaisemat pelit Sam & Max Save the World (2007), Same & Max Beyond Time and Space (2008) sekä Sam & Max: Devil’s Playhouse julkaistiin lyhyissä episodeissa televisiosarjamaiseen tyyliin.

N채hd채채n taas!